Blogihaaste
10 kohdetta, joihin palaan aina uudelleen
Olen joutunut toteamaan, etteivät matkakohteet lopu matkustamalla. Maailmalla kertyy helposti lukuisia paikkoja, joihin palaaminen houkuttaa siitä huolimatta, että tekisi mieli nähdä paljon uuttakin. Kokosin tämänpäiväisen Instagram Travel Thursdayn merkeissä listan paikoista, joihin palaan kerta toisensa jälkeen.
Listalla ei ole missään tapauksessa kaikkia hienoimpia näkemiäni paikkoja. Olen yrittänyt kuunnella järjen ääntä, jotta mahdollisimman moni näistä kohteista olisi edes suhteellisen helpon matkan päässä. Pois on jäänyt sellaisiakin upeita kohteita, joihin haluan ehdottomasti palata, mutta yksi matka ja tiettyjen paikkojen kiertäminen saattaa riittää.
Tämä lista kuulostaa varmasti tylsemmältä kuin luettelo suurimmista matkahaaveista. Nämä ovat paikkoja, joissa tunnen olevani kotonani ja joissa viihdyn välittämättä siitä, olenko jo kiertänyt kaikki kiinnostavimmat nähtävyydet. Voisi myös sanoa, että useimpien listalle mahtuvien paikkojen kulttuuri kiinnostaa pintaa syvemmältä. Jotkut näistä kohteista tunnen jo aika hyvin. Mukaan mahtuu myös pari paikkaa, joista olen nähnyt vain pienen pintaraapaisun verran, mutta joista en silti usko saavani koskaan kyllikseni. Lista on koottu ensimmäisten käyntien mukaiseen aikajärjestykseen.
POHJOIS-KARJALA
En tiedä johtuuko se kertyneistä ikävuosista, mutta huomaan tuntevani vahvaa vetoa juurilleni. En ole koskaan asunut Pohjois-Karjalassa päinkään, mutta sukuni puolesta olen sataprosenttisesti kiteeläinen ja haluan käydä vähintään kerran vuodessa tuolla maailman sinisimmän taivaan ja kirkkaimpien vesien äärellä. Vaikka viihdyn listan muissakin kohteissa kuin kotonani, olen niissä silti lopulta jollain lailla ulkopuolinen. Kiteellä sen sijaan tunnen olevani aidosti osa sitä maisemaa, jota myös esi-isäni ovat katselleet.
Ensimmäinen matka: 1978
Matkoja toistaiseksi: paljon
Miksi: Veri vetää juurille.
LAPPI
Kävin Lapissa ensi kertaa 6-vuotiaana. Vaikka kokemus olikin mukava, kului yli kolme vuosikymmentä, kunnes palasin takaisin. Viime vuodenvaihde Ylläksellä olikin sitten niin sykähdyttävä, että perheemme voisi palata pohjoiseen vaikka joka vuosi. Ainutlaatuinen luonto ja mystinen Lapin taika vetävät puoleensa toivottavasti jo ensi talvena.
Ensimmäinen matka: 1983
Matkoja toistaiseksi: 2
Miksi: Erinomaiset liikuntamahdollisuudet ja Lapin taika.
Lue Lisää: Yöjunalla Lappiin yli 30 vuoden tauon jälkeen!, Hiihtoturistina Ylläksellä, Snow Village – Lumen ja jään ihme
TUKHOLMA
Tukholma tuntui vuosien ajan umpitylsältä kaupungilta, joka oli nopeasti nähty väsyneellä kävelylenkillä laivaterminaalista Sergelin torille ja takaisin. Perheenlisäys kuitenkin lisäsi kiinnostusta lähimatkailuun, joten hankin opaskirjan ja annoin Tukholmallekin kunnollisen mahdollisuuden. Länsinaapurin pääkaupunki tuli nopeasti tutuksi ja vei mukanaan. Nyt kun edellisestä Ruotsin-matkasta on jo tovi aikaa, huomaan yllättäen kaipaavani Södermalmin katuja ja muita tuttuja kulmia. Vi ses, Stockholm!
Ensimmäinen matka: 1983
Matkoja toistaiseksi: 16
Miksi: Monipuolinen ja kansainvälinen suurkaupunki naapurissa.
Lue Lisää: 4 x 3 Herkuttelupaikkaa Tukholmassa
ITALIA
Lähtöportin lukijat jo kenties tietävätkin pitkän ja intohimoisen suhteeni Italiaan. Olen kertonut haluavani tutustua maan kaikkiin kahteenkymmeneen alueeseen, ja tuon tavoitteen saavuttaminen vaatii vielä monia matkoja. Tämä vuosi jää näillä näkymin Italian osalta täysin hiljaiseksi, mutta ensi vuonna saapasmaa kutsuu varmasti kerran ja toivottavasti useammankin. Sitä odotellessa eläydyn Serie A:n jalkapallo-otteluiden tunnelmiin, keittelen pastaa ja kuuntelen italiankielistä musiikkia.
Ensimmäinen matka: 1989
Matkoja toistaiseksi: 13
Miksi: Euroopan karismaattisin ja monipuolisin matkailumaa.
Lue lisää: Minun Italiani – eli 20 alueen metsästys, 10 x Milano, Matera – kiveen hakattu kaupunki, Tunnetko Italian Versaillesin?, Kapeita kujia ja pastaostoksia Barissa
KREIKKA
Myönnän, että Italia-intoiluni pyörii toisinaan ylikierroksilla. Yritän nähdä, kokea ja leikkiä italialaista sellaisella vauhdilla, etten aina malta pysähtyä viettämään lomaa. Mutta onneksi on Kreikka. Pienillä saarilla on rauhoittava vaikutus, sillä niiden nähtävyydet on kierretty nopeasti. Näin aikaa jää väkisinkin tunnelmien aistimiseen ja hiljaiseloon. Olen nauttinut jokaisesta helleenien vieraana viettämästäni päivästä, mutta suhteeni maahan on pysynyt silti leppoisana ja pyyteettömänä. Minun Kreikkani on lämpimän merituulen keinuttamia kalastusveneitä, kaskaiden siritystä, raukeita kissoja, värikkäitä ikkunaluukkuja, sandaaleissa hiertävää hiekkaa, ystävällisiä hymyjä ja souvlaki-vartaiden tuoksua. Kreikka on aina hyvä idea, vaikkei listoillani olekaan yhtään sikäläistä pakollista nähtävyyttä.
Ensimmäinen matka: 2000
Matkoja toistaiseksi: 5
Miksi: Euroopan rentouttavin matkailumaa.
Lue lisää: Päivä, jona ihastuin Zakinthokseen, Lomamuistoja Zakinthokselta
IRLANTI
Olen kuvaillut Irlantia hyväksi ystäväksi, jonka kanssa tapaan liian harvoin. Juttu jatkuu kuitenkin aina sujuvasti siitä, mihin edellisellä kerralla jäimme. Vaikka Välimeren ilmasto ja ruokakulttuuri vievätkin usein voiton, palaan mielelläni myös Vihreälle saarelle, joka tuo aina yhtä lämpimän tunteen sydämeen. Irlanti oli blogissani hyvin esillä maaliskuun Irlanti-viikon aikaan, ja onnistunut kampanja saa toivottavasti jatkoa myös ensi vuonna.
Ensimmäinen matka: 2004
Matkoja toistaiseksi: 3
Miksi: Maisemat, ihmiset, historia ja tarinat. Harvassa maassa tuntee olevansa yhtä tervetullut.
Lue lisää: Maisemareittien klassikko Ring of Kerry, Dinglen niemimaa – kappale kauneinta Irlantia, Unohtumattomien maisemien Gap of Dunloe, Blarneyn kivi saa jutun luistamaan
JAPANI
Euroopan ulkopuolelta tälle listalle kuuluu ehdottomasti ainakin Japani. Maa nousi innostuksen kohteenani miltei Italian rinnalle, kun teimme sinne pari reppureissua ennen lasten syntymää. Helpot perhematkat tuttuihin Euroopan maihin ovat täyttäneet viime vuosien reissukalenterin, joten Japanin-suunnitelmat ovat jääneet taka-alalle. Pian paluu Nousevan auringon maahan voisi olla jälleen ajankohtaista. Valmiina onkin jo peräti neljä suunnitelmaa maan eri kolkkiin tutustumista varten.
Ensimmäinen matka: 2006
Matkoja toistaiseksi: 2
Miksi: Omituisin näkemäni maa, mutta samalla myös turvallisin.
Lue lisää: 10 kuvamuistoa Japanista
NEW YORK
Olen käynyt New Yorkissa vain kerran, mutta tiedän haluavani palata sinne vielä monesti uudelleen. Tuon ensimmäisen matkan toteutuminen oli osittain sattumakin, sillä en ollut tuntenut koskaan suurta vetoa Isoon Omenaan. Tuon reilun viikon jälkeen olen kuitenkin kaivannut kovasti takaisin. New York on suuri ja energinen. Siellä riittää loputtomasti näkemistä ja kokemista sekä toisistaan täysin poikkeavia alueita. Betoniviidakko kutsuu tutkimusretkille, jotka tuskin loppuvat koskaan kesken.
Ensimmäinen matka: 2009
Matkoja toistaiseksi: 1
Miksi: Suuren maailman meininki, loputtomasti koettavaa.
MADEIRA
Harva paikka on tehnyt niin suurta vaikutusta kuin Madeiran saari. Vaikka monen mielikuvissa Madeiralla käyvätkin vain kukkia ihastelevat mummot, on saari todellisuudessa ennen kaikkea luonto- ja aktiivilomailijoiden unelmakohde. Maisemat ovat häikäisevän upeita. Vaikka olenkin ehtinyt kiertää saaren teitä ja kyliä melko perusteellisesti, takaa laadukas parintuhannen kilometrin patikkapolkuverkosto sen, että palaan Madeiralle aina tilaisuuden tullen. Koska Madeira on pieni ja kompakti, se myös tuntuu jo miltei kodilta. Esimerkiksi Italiassa saatan päätyä aina uusille seuduille, mutta Madeiralla odottavat Funchalin kaupungin tutut kadut, puistot ja ravintolat. Seuraavan kerran taas ensi vuonna!
Ensimmäinen matka: 2013
Matkoja toistaiseksi: 2
Miksi: Patikointireitit, maisemat ja rauhallinen paikallistunnelma.
Lue lisää: 10 x Madeira, Terveisiä Madeiralta!
SLOVENIA
Viimeisenä, muttei vähäisimpänä listalle mahtuu Slovenia. Ihastuin maahan nopeasti toistaiseksi ainoalla käynnilläni ja tuntuu siltä, että maassa voisi viihtyä vaikka kuinka kauan. Hämmästyttävän pieneltä alueelta löytyy puhdasta luontoa, vuoria, järviä ja viihtyisiä kaupunkeja sekä hieman Välimeren rantaakin. Siistissä ja turvallisessa maassa pääsee nopeasti paikasta toiseen. Slovenian kulttuuri on kiehtova sekoitus välimerellisyyttä, keskieurooppalaisuutta ja slaavilaisia perinteitä. Tapaamani slovenialaiset ovat harvinaisen mukavaa porukkaa, joiden vieraanvaraisuus tuntuu aidolta. Harvaa maata voi suositella yhtä lämpimästi kenelle hyvänsä kuin Sloveniaa.
Ensimmäinen matka: 2014
Matkoja toistaiseksi: 1
Miksi: Euroopan aliarvostetuin matkailumaa.
Lue lisää: Ljubljana, rakastettuni
Tämä blogikirjoitus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta, jonka järjestäjinä toimivat Rimma+Laura -matkablogi, Travellover ja Muru Mou -matkablogi.
Minut löytää Instagramista nimellä @lahtoportti.
Mihin kohteisiin sinä haluat aina palata?
Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, sanotaan. Niinpä tartuin nyt noin neljä vuotta sitten matkablogeissa kiertäneeseen kuvahaasteeseen, jossa esitellään otoksia eri teemoihin liittyen.
Osallistuin vuosia sitten saman matkakuvahaasteen ensimmäiseen ja toiseen osaan. Tarkoituksena oli osallistua myös tähän kolmanteen painokseen, mutta sen ilmestymisen aikoihin oli niin paljon muuta kirjoitettavaa, että asia siirtyi odottamaan parempaa hetkeä. Se hetki tuli vastaan nyt. Tämäntyyppisiä juttuja on aina hauska kirjoittaa ja toivottavasti myös lukea. Kokosin alle kymmenen pientä tarinaa matkojeni varrelta.
1. KAIKKIEN AIKOJEN LEMPIOTOKSENI
Lempiotoksen valinta on täysin mahdoton tehtävä. Jotta asiaan saadaan näin neljän vuoden miettimisen jälkeen edes jonkinlainen ratkaisu, niin arvotaan tähän nyt vaikka maisema Jägerseen rannalta. Pieni itävaltalainen vuoristojärvi on yksi kauneimmista näkemistäni paikoista. Itselleni erityisen mieluisista kuvauskohteista tässä yhdistyvät sekä hieno maisema että eläimet. Niiden lisäksi kuvaan innokkaasti esimerkiksi pittoreskeja mukulakivikujia roikkuvine pyykkeineen, rosoisine seinineen ja vanhanaikaisine katulamppuineen. Suosikkeihini kuuluvat myös puisten kalastusveneiden värittämät satamat.
Lue lisää kohteesta: Jägersee – järvi kuin postikortti
2. YLLÄTTÄVÄ TILANNE
Ajelemme kapealla eteläranskalaisella maalaistiellä kohti idyllistä Tourtourin kylää, kun neonkeltaiseen huomioliiviin pukeutunut nainen viittoo meidät pysähtymään tien sivuun. Ihmettelemme syytä hetken, kunnes mutkan takaa ilmestyy paimenten, koirien ja aasin johtama valtava lammaslauma. Sadat lampaat vyöryvät vastaan koko tien leveydeltä yhtenäisenä massana. Eläinten kyljet saavat Peugeotin heilumaan melkoisesti ja lapsia naurattaa. Tuntuu että olemme löytäneet tiemme aidolle provencelaiselle maaseudulle.
Lue lisää kohteesta: Tourtour – täydellinen ranskalainen idylli
3. LÄHELTÄ LÖYTYNYT HELMI
Olen kirjoittanut Keravan kätketyistä helmistä ja jakanut paikallisvinkkejä Tuusulaan, mutta sana löytäminen ei kuulosta oikealta näille kaikista tutuimmille paikkakunnilleni. Tuntuu että Keravan ja Tuusulan kohteet ovat olleet minulle aina olemassa, eivätkä näin ollen vaatineet erityistä löytämistä. Sen sijaan Sipoonkorven kansallispuisto tuntuu löydöltä. Kansallispuisto perustettiin vartin automatkan päähän kodistani vuonna 2011, mutta päädyin sinne ensi kertaa vasta kuutta vuotta myöhemmin. Sen jälkeen Sipoonkorpi on tullut tutuksi ja viime vuonna pääsin paikallislehteenkin retkieni ansiosta.
Lue lisää kohteesta: Sipoonkorven kaikki merkityt patikkareitit
4. VALKOISTA HIEKKAA JA TURKOOSIA VETTÄ
Valkoinen hiekka ja turkoosi vesi tuovat mieleen ajatuksen paratiisista, ja omilla reissuillamme sellainen on löytynyt La Diguen saarelta Seychelleiltä. La Digue on kymmenen neliökilometrin saari Intian valtamerellä ja se sopii täydellisesti häämatkakohteeksi. Pienellä saarella ei ole kiire minnekään. Liikkumaan pääsee joko härkävankkureilla tai polkupyörällä ja rentoon tunnelmaan sopii, ettei fillareissa ole lainkaan lukkoja. Poljemme heti aluksi Anse Source d’Argentille, jota kehutaan syystäkin La Diguen upeimmaksi rannaksi. Valkoisen hiekan ja turkoosin veden lisäksi saamme ihailla myös Seychelleille tyypillisiä sileitä graniittikallioita.
Lue lisää kohteesta: Häämatkamuistoja Seychelleiltä – La Digue
5. JOS PITÄISI AJATELLA SANAA VAPAUS, NÄEN SILMISSÄNI TÄMÄN
Matkailu on tuonut muutamia kertoja todellisen vapauden tunteen. Esimerkiksi lähtö ensimmäiselle kavereiden kanssa tehdylle ulkomaanmatkalle Portugaliin oli ikimuistoinen, kuten myös se hetki Interraililla, kun tajusin ettei kukaan Suomessa tiedä missä maassa sillä hetkellä matkustan. Tämä kuva on Pico do Arieirolta Madeiralta. Kun on kokenut auringonnousun pilvien yläpuolella ja pääsee vaeltamaan yksin täysin autiolla polulla kohti saaren korkeinta huippua, valtaa mielen täydellinen vapaus. Täällä jos missä tuntee olevansa kulunutta sanontaa käyttäen arjen yläpuolella.
Lue lisää kohteesta: Madeiran patikkaretket: Pico do Arieiro – Pico Ruivo
6. IDYLLISTÄ ELÄMÄÄ
Vuokraamme Kroatian-matkallamme huvilan Istrian niemimaan maaseudulta, jossa viinirypäleet kypsyvät syysauringossa, kukot kiekuvat ja traktorit puksuttavat. Kauniilla alueella on mukava kävellä, sillä matalien kiviaitojen reunustamilla teillä ei näy juurikaan muita kulkijoita. Parin kilometrin päässä tulee vastaan hiljainen Sveti Lovreč. Keskiaikaisen kylän ajan patinoimissa seinissä ja muissa yksityiskohdissa on jotain hyvin viehättävää, vaikkei Sveti Lovrečista suuria nähtävyyksiä löydykään. Oikeastaan kylä on niin pieni, ettei siellä käymistä kehtaa edes suositella, ja ehkä juuri siksi se onkin sopivassa arkisuudessaan täydellinen idylli.
Lue lisää kohteesta: Istrian auringon alla
7. LUKSUSTA ON…
Luksusta on pysähtyä kiertomatkan varrella pienelle italialaiselle viinitilalle, jonka tilaviin huoneisiin voi majoittua yöksi. Luksusta on istahtaa muurien suojaamalle pihamaalle, aistia tilan lähes tuhatvuotista historiaa ja tilata pullollinen talon omaa proseccoa. Luksusta on katsella kiireettömästi kaunista laaksomaisemaa, ihailla auringonlaskua ja tutustua talon todelliseen isäntään, Nerone-nimiseen mäyräkoiraan. Luksusta on tietää saavansa seuraavana aamuna hyvää cappuccinoa ja jakaa nämä kaikki kokemukset läheisten ihmisten kanssa.
8. ARKKITEHTUURIA KAUNEIMMILLAAN
Saavumme illan hämärryttyä majataloon Sintrassa. Huoneemme ikkunasta näkyy korkealla kukkulalla valaistu Penan palatsi, joka on yhtä upea kuin edellisen Portugalin-matkan perusteella muistelinkin. Seuraavana päivänä nousemme kukkulalle ja pääsemme ihailemaan erikoista rakennusta tarkemmin. Värikäs Palácio Nacional da Pena on oikeastaan aikamoinen rakennustyylien sekamelska. Mielikuvituksellisesta palatsista löytyy esimerkiksi uusgotiikkaan sekä maurilaiseen arkkitehtuuriin viittaavia piirteitä. Ymmärrän jos Penan palatsi tuntuu jostakusta liian yliampuvalta tai suorastaan mauttomalta, mutta minulle se edustaa arkkitehtuuria kauneimmillaan.
Lue lisää kohteesta: Sintra ja minä
9. KATKERANSULOINEN MATKAMUISTO
Milanon paikallisottelu viilenevässä helmikuun illassa. Interin kapteenina Javier Zanetti, suuri idoli ja elämän roolimalli. Milanin kapteenina Paolo Maldini, mies joka on opettanut rakastamaan vihollista. Loppuunmyyty stadion täynnä adrenaliinia ja kiihkoa. Raikuvia lauluja ja suuria lippuja halkomassa savupommien sakeuttamaa ilmaa. Peli aaltoilee puolelta toiselle maalittomana, kunnes vartti ennen loppua Milanin Kaká ohjaa pallon verkkoon. Inter kärsii 26. sarjakierroksella kauden ensimmäisen tappionsa, katkerasti juuri tässä ottelussa, jota olen tullut toiselta puolelta Eurooppaa katsomaan. Mutta on tässä jotain suloistakin, muisto täpötäydestä San Sirosta ja suonissa virtaava sinimusta veri.
Lue lisää kohteesta: 10 x Milano
10. PAIKKA, JOSSA KÄYMISESTÄ ON VIERÄHTÄNYT LIIAN PITKÄ AIKA
Kesäkuinen Berliini vuonna 1988. Kuuluisa muuri näyttää yllättävän matalalta ja sen läntinen puoli on sotkettu erilaisilla graffiteilla ja piirustuksilla. Näköalatasanteelta voi katsella kahta samansuuntaista muuria sekä niiden väliin jätettyä ei-kenenkään-maata, jonne lähteneet ihmiset kuulemma ammutaan kyselemättä. Idän ja lännen välinen kuilu on niin syvä, että Itä-Berliiniin määrätään vierailumme aikaan ulkonaliikkumiskielto, jottei kansa pääse kuulemaan muurin takana musisoivaa Michael Jacksonia. Nyt olisi jo aika palata Berliiniin ja nähdä kaupunki, jota muuri ei ole jakanut enää useampaan vuosikymmeneen.
Lue lisää matkasta: Euroopassa kesällä 1988
Tämän matkakuvahaasteen aloittaneella Jennalla ei taida olla enää aktiivista blogia, mutta kaikki muutkin voivat varmasti vielä kertoa kuvamuistoistaan, jos siltä tuntuu.
Sain Kohteena maailma -blogin Ramilta haasteen, jossa listataan kymmenen haaveissa olevaa matkakohdetta eri teemojen mukaan. Tässä siis ajatuksiani siitä, minne voisin lähteä esimerkiksi kaupunki-, luonto- tai ruokamatkalle.
Julkaisin vasta tammikuussa pitkän listauksen matkahaaveistani, mutta lähestyn nyt aihetta hieman eri kulmasta. Koska kohteita on vain kymmenen, jää perusteluillekin hieman enemmän tilaa. Jotkut alla olevista haaveista toteutuvat näillä näkymin jo ensi kesänä ja muutkin kuuluvat parin seuraavan vuoden mahdollisiin matkakohteisiin. Osaa näistäkin voi joutua odottamaan kauemmin, mutta jätin nyt joka tapauksessa pois muutaman ison haaveen, joiden toteutuminen ei näytä vielä parin vuoden kuluessa todennäköiseltä.
Kuva: Sakdawut Tangtongsap / Shutterstock.com
1. PAIKKA – ANGKOR WAT
Kambodžassa sijaitsevat Angkorin temppelit ovat kiehtoneet mieltäni jo vuosikausia. Khmer-valtakunnan noin viisisataa vuotta sitten hylätytty rauniokaupunki huokuu mielikuvissani sellaista mystiikkaa ja kiinnostavia yksityiskohtia, joita on turistimäärästä huolimatta vaikea vastustaa. Siem Reapin kaupunki toimisi tukikohtana, jossa voisi viettää kiireetöntä perhelomaa. Rauhallinen uima-allas toimisi hyvänä vastapainona raunioilla seikkailemiselle. Olen muutaman kerran yrittänyt katsoa Angkor Watista kertovia televisiodokumentteja, mutta nukahtanut joka kerta ensimmäisten minuuttien aikana. Parempi siis mennä paikan päälle, niin pysyn varmasti virkeänä!
2. TAPAHTUMA – JALKAPALLON EM 2020
Jalkapallon arvokisamatkoista on tulossa itselleni perinne, sillä olin paikalla niin EM-Ranskassa 2016 kuin myös MM-Venäjällä 2018. Euroopan mestaruudesta kamppaillaan ensi vuonna historiallisen laajalla alueella, kun kisat on jaettu ensi kertaa useampaan kuin kahteen maahan. Isäntäkaupunkeja ovat Amsterdam, Bilbao, Baku, Budapest, Bukarest, Dublin, Glasgow, Kööpenhamina, Lontoo, München, Pietari ja Rooma. Stadioneilla oleellisinta on tunnelma, jonka merkitys nousee mielestäni itse peliä tärkeämmäksi. Tämän vuoksi toivon saavani lippuja sellaisiin otteluihin, joissa toinen joukkueista pelaa omalla maaperällään ja saa näin taatusti fanaattisen kannatuksen taakseen. Listani kärjessä olisikin rakastamani Italian peli Roomassa tai liittyminen Irlannin huikeaan fanijoukkoon Dublinissa. Suunnitelmat saattavat toki muuttua, jos Suomi raivaa tiensä ensi kertaa lopputurnaukseen.
3. KOTIMAAN KOHDE – POHJANLAHDEN RANTATIE
Oma käsitykseni Suomesta on perinteisesti muodostunut lähinnä Uudenmaan ja Pohjois-Karjalan perusteella. Niinpä olemmekin perheen kesken suunnitelleet kunnon reissua maamme länsirannikolle, joka vastaa omasta näkökulmastani melkeinpä ulkomaanmatkaa. Ensi kesänä olisi tarkoitus tutkia rannikkoa viikon verran Naantalista Ouluun ja palata autojunalla takaisin kotiin. Matkan varrella näyttäisi olevan monta mielenkiintoista kohdetta Raumalta Poriin, Kristiinankaupungista Pietarsaareen ja Kokkolasta Kalajoen hiekkasärkille. Kaikkialle ei viipyilevällä matkailutyylillä ehdi, joten valintoja joutuu taatusti tekemään. Otan mielelläni vinkkejä vastaan!
Kuva: Sun_Shine / Shutterstock.com
4. KAUPUNKI – SARAJEVO
Kiinnostavia itselleni uusia kaupunkikohteita riittää paljon, mutta tuntuu silti helpolta valita tähän Sarajevo. Jo kaupungin nimen kuuleminen herättää paljon tunteita. Sarajevo oli lapsuudessani tärkeä talviolympiakaupunki, jonka laduilla Marja-Liisa Hämäläinen antoi kaikkensa ja voitti kolme kultaa. Koulun historiantunneilla opin ensimmäisen maailmansodan saaneen alkunsa Sarajevon laukauksista ja noina samoina kouluvuosina Sarajevo joutui jälleen uutisotsikoihin. Serbijoukot piirittivät Sarajevon äärimmäisen julmassa sodassa, jonka jäljet ovat edelleen nähtävillä. Odotan löytäväni nykypäivän Sarajevosta historian kerrostumien lisäksi ainutlaatuista tunnelmaa, jossa itä ja länsi sekoittuvat toisiinsa. Bosnia-Hertsegovina vaikuttaa muutenkin houkuttelevimmalta niistä maista, joissa en ole vielä Euroopassa käynyt.
5. MAA – SLOVENIA
Slovenia on yksi miellyttävimmistä valtioista, joissa olen koskaan vieraillut. Maa on hurmaava yhdistelmä Keski- ja Etelä-Eurooppaa slaavilaisilla vivahteilla maustettuna. Kokemusteni mukaan slovenialaiset ovat vilpittömän vieraanvaraista kansaa, joiden kanssa on helppo tulla juttuun. Siistissä ja kompaktissa maassa pääsee nopeasti upeilta vuorilta vaikkapa Välimeren rantaan tai sympaattisiin pikkukaupunkeihin. Olen jo aiemmin julistanut Slovenian Euroopan aliarvostetuimmaksi matkailumaaksi, eikä tämä mielipide ole muuttunut. Ensi kesän suunnitelmiin kuuluu ainakin kaupunkilomailua Ljubljanassa, tutustuminen Škocjanin luoliin, kiertelyä Slovenian Toscanaksi kutsutulla Goriška Brdan viinialueella sekä seikkailua maan luoteisosan vuorilla, järvillä ja rotkoissa.
Kuva: javier gonzalez leyva / Shutterstock.com
6. SAARI – KUUBA
Yksi suurista matkaunelmistani on värikäs ja kiehtova Kuuba, jossa Karibian rytmit yhdistyvät mielenkiintoiseen historiaan. Harva paikka kutkuttaa mielikuvitustani yhtä paljon kuin Havanna, jonka pittoreskeista kujista, amerikanraudoilla kurvailusta ja rantakadun aaltojen kohinasta olen haaveillut jo vuosikausia. Voisin toki maistella myös mojitoa jollakin mukavalla kattoterassilla. Kuubassa riittää varmasti paljon nähtävää pääkaupungin ulkopuolellakin. Huomaan katselevani yhä uudelleen Trinidadia esitteleviä valokuvia ja myös Cienfuegos olisi mukava mahduttaa matkan varrelle.
Kuva: Matic Stojs / Shutterstock.com
7. EXTREME – PLANICAN LENTOMÄKI
Tapanani ei ole harrastaa adrenaliinia nostattavia extremelajeja, mutta nyt olen löytänyt itseäni kiinnostavan elämyksen. Sloveniassa sijaitseva Planican lentomäki on yksi mäkihyppyhistorian legendaarisimpia paikkoja ja Norjan Vikersundin ohella maailman suurin hyppyrimäki. Lapsuuden sankarini Matti Nykänen paranteli siellä aikoinaan maailmanennätyslukemat 191 metriin ja Toni Nieminen liiteli myöhemmin samassa mäessä ensimmäisenä ihmisenä yli kahdensadan metrin haamurajan. Suksien kanssa en sentään aio mäkeen nousta, mutta kesäisin toiminnassa oleva vaijeriliuku vauhtimäen huipulta montun pohjalle antaa varmasti jonkinlaisen käsityksen siitä, miltä mäkihyppääjistä tuntuu.
8. MAJOITUSMUOTO – VUOKRAHUVILAT
Olemme ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen harrastaneet melko ahkerasti erilaisten talojen tai asuntojen vuokraamista eri puolilta Eurooppaa. Monet matkoista on tehty isolla porukalla kolmen sukupolven voimin. Tällöin vuokrahuvilan tarjoama oma rauha, yhteinen tila ja monesti myös kohtuullinen hinta houkuttelevat hotellihuoneita enemmän. Haaveilen ulkomailla asumisesta ja talon vuokraaminen tarjoaa ajoittain hyvinkin aitoja tunteita kohteessa elämisestä. Kulmat ehtivät tulla parissa viikossa tutuiksi, minkä lisäksi kauppareissut ja roskien vieminen tuovat lomailuun kotoisaa arkisuuden tunnetta. Vuokrahuviloissa ei siis ole itselleni varsinaisesti mitään uutta, mutta aina voi unelmoida erilaisista kohteista. Kuvassa toistaiseksi persoonallisin majapaikkamme, perinteinen trullitalo Etelä-Italian Pugliasta.
Kuva: FrimuFilms / Shutterstock.com
9. LUONTOKOHDE – DOLOMIITIT
Vaikka olenkin kiertänyt Italiaa melko paljon, ovat maan pohjoisosassa kohoavat Dolomiitit edelleen kokematta. Useammassakin matkablogissa on näkynyt huikeita kuvia dramaattisenmuotoisista huipuista, laskevan auringon punertamista kallioista, vihreistä niityistä ja turkoosina hohtavista järvistä. Olen hyvinkin vakuuttunut, että tässä olisi itselleni melko täydellinen matkakohde niin luonnon, maisemien kuin valokuvauksenkin kannalta. Italian vuoret ovat monelle laskettelukohde, mutta itse haaveilen nimenomaan Dolomiittien kesästä ja patikoinnista raikkaassa vuoristoilmassa.
10. RUOKA JA JUOMA – JAPANI
Vuodenvaihteen matka Singaporeen ja Malesiaan muistutti jälleen kerran aasialaisen keittiön monipuolisuudesta. Vaikka noissa maissa syödäänkin eniten kiinalaisten, malaijien ja intialaisten kehittämiä ruokia, löysimme itsemme useamman kerran myös japanilaisista ravintoloista. Nousevan auringon maan herkut maistuvat hyvin koko perheelle, joten matka tempuran, ramen-keittojen, yakitori-vartaiden, sushin ja tonkatsun juurille olisi monellakin tavalla loistava idea. Japani on kahden aiemmin tehdyn matkan perusteella muutenkin suosikkimaani Euroopan ulkopuolella, joten tiedossa olisi varmasti kaikin tavoin loistava ja makoisa reissu.
Haastan mukaan seuraavat matkablogit:
• Maailman äärellä
• Matkalla lähelle tai kauas
• Samppanjaa muovimukista
• Seikkailumielellä
• Suunnaton
Kerro siis omista reissu-unelmistasi ja laita postauksen linkki Kohteena maailma -blogin Kymmenen reissu-unelmaa -postauksen kommentteihin. Kopioi nämä lyhyet säännöt oman postauksesi loppuun ja haasta siinä viisi bloggaajaa kertomaan reissu-unelmistaan.
-
Huvipuistot2 vuotta sittenHuvipuistokokemus – Disneyland Park Paris
-
Itävalta2 vuotta sittenAlppimaisemia kesäisessä Seefeldissä
-
Yhdysvallat2 vuotta sittenEnsikertalaisen Los Angeles – 10 kohdetta
-
Italia1 vuosi sittenCinque Terre – 5 kuvankaunista kylää
-
Yhdysvallat2 vuotta sittenLos Angelesin kiehtova Venice
-
Italia1 vuosi sittenPatikkaretkellä Cinque Terressä
-
Ranska2 vuotta sitten30 nähtävyyttä Pariisissa
-
Yhdysvallat2 vuotta sittenTarunhohtoinen Hollywood
-
Espanja2 vuotta sittenKaksien kasvojen Torrox
-
Italia2 vuotta sittenMilanon pääkallokappeli San Bernardino alle Ossa
-
Englanti1 vuosi sittenHuikea Harry Potter -studiokierros Lontoossa
-
Yhdysvallat2 vuotta sittenKalifornian-matkan parhaat palat
Terhi / Muru Mou
4.8.2016 at 23:30
Oi, miten kauniisti kirjoitat Kreikasta! Se on juuri noita listaamisiasi asioita – plus sitä upeaa kieltä, mikä usein kuulostaa niin kovin vihaiselta 😀
Minäkin ajattelin ennen, että Madeira on vain kukista kiinnostuneille mummoille, mutta nyt kun olen lukenut siitä enemmän (ja nähnyt upeita kuvia!), haluaisin ehdottomasti mennä sinne aktiivilomalle!
Mika / Lähtöportti
7.8.2016 at 0:22
Mukava kuulla, että tuntemukset Kreikasta välittyi noin hyvin! Ja voi parakalo, kuulostaako se kieli vihaiselta? 😀
Listalle olisi riittänyt vielä muutama muukin kohde, kuten Kööpenhamina. Sinnekin haluan aina palata, kahdesti kävin lapsena ja kolmesti olen nyt käynyt aikuisena. Mainio kaupunki, varsinkin kesällä!
Tatjaana
5.8.2016 at 8:06
Haluaisin mennä Kuubaan ja siellä ensiksi Havannaan. Kannattaa kiirehtiä maahan ennenkuin amerikkalaiset turistit valtaavat sen (heillä ei ilmeisesti vielä ole mahdollisuus matkustaa Kuubaan, mutta varmaan pian on.)
Mika / Lähtöportti
7.8.2016 at 0:27
Kuuba kiinnostaisi ja olen miettinyt itsekin, kauanko se pysyy nykyisen kaltaisena. Meillä oli kymmenisen vuotta sitten varattuna matka Meksikoon ja samalla myös Havannaan. Matka kuitenkin peruuntui hurrikaanin vuoksi ja sen jälkeen muut suunnitelmat on valitettavasti menneen noiden maiden edelle.
Tanja/Levoton Matkailija
5.8.2016 at 9:50
Tosi kiva juttu! 🙂 Mä kirjoitin hieman samanlaisen jutun tähän Instagram Travel Thursdayhin; listasin paikkoja joita juuri nyt kaipaan.
Mä haluan aina palata Irlantiin, Australiaan ja Uuteen-Seelantiin. Miksei myös Sveitsiin ja Islantiin. Saksassakin tunnun käyvän aika usein, vaikkei maa niin kiinnostakaan :D.
Mika / Lähtöportti
7.8.2016 at 0:36
Sattuipa hyvin samantyyppinen postausidea molemmille! Australia ja varsinkin Uusi-Seelanti on hyvin korkealla mun haavelistalla. Jotenkin olen vain jäänyt odottamaan sellaista kunnon saumaa lähteä tavallista pidemmälle reissulle, kun tuolla suunnalla riittää varmasti tosi paljon nähtävää ja matka on pitkä.
Mietin Islannin ottamista tälle listalle, sillä se on varmasti hienoimpia käymiäni maita. Tällä hetkellä kuitenkin tuntuu, että pitää toteuttaa haaveilemani roadtrip Islannin ympäri ensin, ja päättää vasta sitten mahdollisista muista reissuista Islantiin.
Teija / Lähdetään taas
5.8.2016 at 11:47
Tuo on niin totta, että matkakohteet eivät lopu. Minä halusin vielä muutama vuosi sitten aina uuteen paikkaan, mutta nyt jo välillä haluan takaisin vanhoihin tuttuihin kohteisiin. Odotin tekstin puolesta tylsää listaa, mutta sitä ei tullutkaan (toki suurimpien unelmien matkakohdelistat ovat asia erikseen) 🙂 Minäkin voisin palata yhä uudelleen Lappiin, Italiaan ja Kreikkaan. New Yorkissa en ole käynyt, enkä kaikissa muissakaan noista paikoista.
Totta kai uudet kohteet kiinnostavat, mutta välillä on ihana mennä jonnekin, mistä vaikkapa tietää saavansa takuuvarmasti ihanaa ruokaa, kuten juuri Italiasta ja Kreikasta 🙂
Mika / Lähtöportti
7.8.2016 at 20:53
Ruoka on todellakin yksi parhaista syistä matkustaa Italiaan ja Kreikkaan! Olemme viime vuosina kiertäneet enimmäkseen tuttuja ja turvallisia maita, osittain siksikin että lapset on vielä pieniä. Toisaalta Kreikasta on aina löytynyt uusi saari ja Italiasta keskenään hyvinkin erilaisia paikkoja 🙂
Anna / 270 degrees
5.8.2016 at 19:27
Tartuitpa hyvään aiheeseen! Itse tuppaan yleensä ajattelemaan, että maailmalla on niin paljon näytettävää, että turha mennä uudestaan samaan paikkaan. Silti on maita, joihin tulee palattua aina uudestaan. Omalla listalla tällaisia ovat olleet mm. Italia ja Thaimaa. Pyrin kuitenkin valitsemaan yleensä uuden kohteen tutustakin maasta. Itselle se on ehkä vähän vierasta, ku jotkut matkustavat seitsemättä kertaa saman kohteen samaan hotelliin 🙂
Mika / Lähtöportti
7.8.2016 at 23:03
Noinhan se juuri menee, että vaikka maa olisikin tuttu, voi sieltä löytää aina uusia ja erilaisia paikkoja. Jos tykkään jostain maasta tai kaupungista, niin tutkin sitä mielelläni tarkemmin. Tuntuu kiinnostavalta tuntea muutama kohde edes hieman ”pintaa syvemmältä”. Samaan hotelliin palaaminen ja samanlaisten lomien toistaminen ei kuitenkaan kiinnosta minuakaan, mutta matkustakoon kukin tyylillään 🙂
Mikko
6.8.2016 at 0:29
Mielenkiintoinen juttu, joka pisti miettimään, mitkä itselläni olisivat vastaavia kohteita. Ainakin Alpit (matkoja toistaiseksi 7) ja Kroatia (3) menevät tuohon kategoriaan. Samassa hotellissa ei kuitenkaan ole tullut koskaan kahdesti käytyä, ja samassa kohteessakin kahdesti vain Meksikon Playa del Carmenissa (jos jätetään Pohjoismaat ja työmatkat pois laskuista). Aina olisi tavallaan kiva mennä tutustumaan uusiin paikkoihin, mutta tietysti hyvät kohteet vetävät luoksensa mieluusti uudelleenkin.
Mika / Lähtöportti
7.8.2016 at 23:22
Ikuinen ongelma, nähdäkö jotain ihan uutta vai palatako varmoihin hyviin kohteisiin. Uusia paikkoja tulee toivottavasti kierrettyä vielä paljon! Tietty viehätys on myös siinä, jos palaa samaan kaupunkiin vuosien jälkeen ja huomaa muutoksia sekä matkakohteessa että omassa itsessään. Kun nyt oikein mietin, niin olen palannut ulkomailla kahdesti samaan hotelliin. Nämä on kuitenkin olleet pikavisiittejä Milanoon sekä legendaariseen Viru-hotelliin (eka kerta Neuvostoliiton aikana).
Milla - Pingviinimatkat
6.8.2016 at 9:06
Aivan mahtavasti koostettu postaus! Toivottavasti et pahastu jos joskus lainaan ja linkkaan tietysti idean isään? Monta on yhteistä paikkaa tällä listalla. Italia ja New York omalla kohdalla sanomattakin selviä, mutta yhtälailla Lappi, Madeira, Slovenia ja Irlanti. Niin ja tietysti myös Tukholma. Uusien maiden ja kohteiden kokemiselle suurimpana hidasteena onkin nämä kaikki kohteet joihin palaa niin mielellään aina uudestaan 🙂
Mika / Lähtöportti
7.8.2016 at 23:41
Kiitos Milla! Olisi tosi mukavaa, jos teette postauksen tältä pohjalta 🙂 Tiesin kyllä, että meillä on monta yhteistä suosikkikohdetta, mutta että vielä Lappi ja Irlantikin? Mä olen ymmärtänyt, etten voi kuitenkaan nähdä maailman kaikkia paikkoja, joten miksei sitä voisi välillä pysähtyä nauttimaan niistä kohteista joista tietää pitävänsä 😀
Kohtteena maailma / Rami
7.8.2016 at 21:07
Komppaan Millaa, taidan joskus tehdä vastaavan itsekin. Huippujuttu, oli kiva lueskella. Myös noi matkojen määrät oli kiva lisä kunkin paikan kohdalla.
Itse on helppo yhtyä listaan Pohjois-Karjalaa ja Madeiraa lukuun ottamatta. Ensin mainittu on toki koettu muutaman kerran, mutta kun juuret puuttuvat… Madeira kiinnostas kovasti, mutta en ole vielä siellä käynyt.
Aika samanlainen olisi kyllä oma listani, varmaan puolet olisi näistä mukana. Norja ja Afrikan safarit olisi kyllä listalla sellaisia, mitkä New Yorkin kanssa 100% varmasti mukana..
Mika / Lähtöportti
8.8.2016 at 0:02
Kiitos Rami! Siitä vaan, mielenkiinnolla lukisin sultakin vastaavan postauksen! Listan rajaaminen kymmeneen onnistui omalla kohdallani suhteellisen helposti, kun pidin idean täysin erillään ”kerran elämässä” -kokemuksista. Norja on varmasti hieno ja kovin lähelläkin, harmittaa etten ole käynyt kuin kerran lapsena. Afrikan safarit on myös varmasti sellaisia, joista ei saa kyllikseen jos alkuun pääsee.
Hanneli /duunireissaaja
7.8.2016 at 21:38
Hieno lista, hieno idea. Mä tykkäsin myös Madeirasta (2 kertaa) ja Sloveniaan (vasta 2 kertaa, useita taatusti tulossa) olen totaalisen rakastunut. Ja Saksaan (enemmän kuin 20 krt) palaan aina. Tästä tullee blogiklassikko.
Mika / Lähtöportti
8.8.2016 at 0:12
Kiitos Hanneli! Idea on vapaasti käytettävissä, olisi kiva lukea vastaavia listoja muiltakin. Mukava myös löytää lisää Slovenian ja Madeiran ystäviä. Noissa paikoissa käyneiltä kyllä kuuleekin yleensä vain positiivisia kommentteja.
säppä
8.8.2016 at 1:21
Tää oli mielenkiintoinen! Ja hoksasin, että mulla ei kyllä montaa paikkaa oo, mihin tulisi palattua aina uudelleen.. Äkkiseltään tulee mieleen vain tämä Espanja, Lontoo, Tukholma ja Tallinna, vaikka toki on joitain muitakin kohteita, joissa on tullut käytyä useammin kuin kerran – esim. Pariisi ja New York. Niin usein ne ihan uudet kohteet menee jo käytyjen edelle mulla. 🙂
Mika / Lähtöportti
8.8.2016 at 15:24
Mullakin lista olisi ollut lyhyempi tai ainakin erilainen kymmenisen vuotta nuorempana 😀 Sä olet saanut tutustua Espanjaan hyvin, ja se on niin monipuolinen ettei uudet paikat lopu heti kesken, vaikka saman maan sisällä olisikin. Pariisissa olen käynyt kolmesti ja Lontoossa kahdesti, mutta kumpikaan ei tällä hetkellä tunnu sellaiselta, että pitäisi päästä välttämättä heti takaisin 🙂
Heidi / Maailman äärellä
8.8.2016 at 15:00
Tosi kiva postaus :). Vaikka minäkin mielelläni matkustan aina jonnekin uuteen, niin on minullakin ne omat rakkauteni, joinne aina vaan palaan, uudestaan ja uudestaan. Ehkä suurin on Espanja, jossa olen käynyt varmaan noin 20 kertaa ja aika usein ollut siellä kerralla useamman kuukauden. Nuorempana vietin siellä aika monta kesää. Toinen rakkauteni on Italia, niin kuin sinullakin. Oikeastaan joka vuosi minun on pakottava tarve päästä joko Italiaan tai Espanjaan. Viime syksyn vietin Espanjassa mutta tänä vuonna en ole ollut kummassakaan… ja nyt näyttää ikävästi siltä, että syksyksi kaavailtu Toscanna matkakin romuttuu. Itku, itku, itku.
Ja vaikka en ole yhtään suurkaupunki-ihminen, New York on vienyt palasen minunkin sydämestäni. Olen käynyt siellä kaksi kertaa (ensimmäisellä menin siellä naimisiinkin) ja ihan varmasti vielä palaan.
Nämä kolme lienevät minulle ne tärkeimmät. Mutta sinun Madeira-hehkutus ja oma Azoreiden reissuni on saanut nyt kipinän minuunkin: Madeiralle on päästävä. Harmi, että portugalin kieli ei oikein ole hallussa…
Mika / Lähtöportti
8.8.2016 at 16:06
Kiitos Heidi! Mulle Espanja on aina ollut mukava matkailumaa, joka ei ole silti herättänyt samanlaista intohimoa kuin Italia. Tästä vuodesta on nyt tulossa varsinainen Espanja-vuosi, ja vaikka kaipaisinkin jo Italiaan, niin ei tämäkään huonolta tunnu 🙂 Toivottavasti pääset taas pian Italiaan tai Espanjaan!
Mäkään en ole varsinaisesti suurkaupunki-ihminen, mutta viihdyn välillä niissäkin, varsinkin Tokiossa tai New Yorkissa. Jos olette menneet New Yorkissa naimisiin, niin sillä kaupungilla on varmasti iso merkitys jo muistojenkin takia!
Madeira on São Migueliin verrattuna vähän kompaktimpi, vilkkaampi ja kansainvälisempi. Matkailijoita on enemmän, muttei saari silti miltään turistirysältä tunnu, varsinkin jos majoittuu ainoan varsinaisen hotellialueen ulkopuolelle. Levadoilla patikoinnin takiahan aina Madeiralle palaan. Madeiran maisemat on ehkä dramaattisempia, jyrkänteet hurjempia ja vuoret korkeampia kuin São Miguelilla. Toisaalta Azoreiden kraatterijärvet on verrattoman kauniita ja senkin saaren tunnelmastakin tykkäsin. Paras käydä itse katsomassa, tykkäätkö Azoreista vai Madeirasta enemmän 🙂
Heidi / Maailman äärellä
8.8.2016 at 18:32
Totta, ehkäpä siis Madeiralle jo ensi kesänä.Patikointi Levadoilla kuulostaa täydelliseltä ja dramaattiset maisemat myös! Kiitos matkainspiraation herättämisestä :).
Mika / Lähtöportti
8.8.2016 at 21:17
Majoitusta varten kannattaa katsoa ainakin http://www.funchalcottages.co.uk, jos sattuu löytymään jotain kiinnostavaa.
Annika | Travellover
9.8.2016 at 18:17
Huippukiva idea! Kopiointiin menee… Minusta on tosi kiva lukea, millaiset paikat vetävät ihmisiä kerran toisensa jälkeen. Monesta tietää, että kerta riittää, tämä on nähty. Ei paikassa mitään vikaa välttämättä ole, mutta ei muodostu suhdetta. Maita, joihin olen palannut ja palaan varmasti vielä, on paljon, esimerkiksi sinunkin listallasi olevat Italia (20 kertaa), Japani (2), Slovenia (3), Kreikka (3). Sitten on niitä, joissa olen ollut kerran, mutta tiedän, ettei se riitä mihinkään, mutta peijakkaat ovat sen verran kaukana, että noin vain viikonlopuksi ei pysty pyrähtämään, esimerkiksi São Tomé & Príncipe ja Uganda.
Mika / Lähtöportti
11.8.2016 at 23:04
Mukava kuulla, että tykkäsit ideasta ja odotan mielenkiinnolla sinun listaasi! Tuo on tosi mielenkiintoista, miten joistakin paikoista voi pitää, mutta sitä uudelle matkalle innostavaa suhdetta ei vaan synny. Sitten on myös paikkoja, joissa olen käynyt useamman kerran ja ehkä jatkossakin menen, mutta ne eivät herätä samanlaisia tunteita kuin tälle listalle valitut. Ja sitten on noita peijakkaita, joille palaaminen on pitkän matkan vuoksi harmillisen hankalaa.
Anna / Tämä matka -blogi
10.8.2016 at 19:02
Olen mennyt itse jo sekaisin kuinka monta kertaa olen käynyt Espanjassa, Saksassa ja Italiassa. Siis vuosittain käyn, joskus useamminkin! Kuvasit hyvin sitä fiilistä: ”Nämä ovat paikkoja, joissa tunnen olevani kotonani ja joissa viihdyn välittämättä siitä, olenko jo kiertänyt kaikki kiinnostavimmat nähtävyydet.”
Mika / Lähtöportti
11.8.2016 at 23:18
Tuollainen se fiilis tosiaan suunnilleen on. Joistakin maista tai kaupungeista ei vaan saa tarpeekseen ja tulee tarve palata. Jokaisella on omat mieltymyksensä, mutta aika moni tuntuu mainitsevan esimerkiksi Italian. Espanja ei ihan mahdu listalleni, vaikka sitä tuleekin tutkittua tänä vuonna enemmän kuin koskaan. Saksa on jäänyt lähinnä läpikulkumaaksi, mutta pitäisi joskus keskittyä kunnolla siihenkin, sillä hienoa nähtävää ja koettavaa varmasti riittäisi.
Laura / RIMMA + LAURA -matkablogi
30.8.2016 at 21:18
Tosi kiva postaus, itselleni olisi vaan tosi vaikea toteuttaa samanmoinen, sillä oon tähän asti ollut tosi huono palaamaan takaisin jo nähtyihin paikkoihin, sillä uteliaisuus vie aina uusiin paikkoihin. Paitsi että nyt, kun on siunaantunut tuo yksi muksu, olen alkanut ymmärtää, mikä ihmisiä kiehtoo siinä, että matkustaa monesti samoihin kohteisiin. HELPPOUS 🙂 Sitä kaivattiin nimittäin meidän edellisellä reissulla! Noh reissaamalla oppii ja niin edes päin 😉
Mika / Lähtöportti
31.8.2016 at 21:30
Helppous on yksi syy palata, varsinkin lasten kanssa, mutta mulle tärkein syy on kenties turhankin vahva kiintymys tiettyihin paikkoihin. Uteliaisuus on hyvä ominaisuus ja haluaisin itsekin nyt lasten kasvaessa taas ihan erilaisiinkin paikkoihin.
Luinkin jo pikaisesti tuosta teidän reissusta, täytyypä lukea vielä postaukset kunnolla. Me ollaan tehty lasten kanssa kolme pakettimatkaa, kaikki Kreikkaan, ja muuten reissattu omatoimisesti. Jos nyt vielä olette joskus pakettimatkan kannalla, niin suosittelen jompaa kumpaa A-kirjaimella alkavaa matkatoimistoa 🙂