Kroatian pohjoisosassa sijaitseva Istrian niemimaa on täynnä kiinnostavia vierailukohteita. Alueella on helppo liikkua vuokra-autolla ja tutustua eri paikkakuntien tunnelmiin.

Istria on kaunista maanviljelysaluetta, jota usein verrataan Italian Toscanaan. Länsirannikolta löytyy suosittuja rantalomakohteita, kun taas sisämaan vehreillä kukkuloilla on hiljaisempaa. Tähän postaukseen on koottu syyskuussa 2014 tekemämme matkan antia alueen eri kylistä ja kaupungeista. Rovinjista ja Motovunista olen kertonut jo aiemmin.

POREČ

Lomataloamme lähin varsinainen kaupunki on rannikolla sijaitseva Poreč, jossa vietämme pari iltaa. Pienehkö vanhakaupunki työntyy kapealle niemelle, joten meri on lähellä koko ajan. Niemen keskellä kulkeva muutaman sadan metrin mittainen Decumanus-kävelykatu on eräänlainen vanhankaupungin valtaväylä. Kuluneet vuodet ovat hioneet vaaleat katulaatat kiiltävän liukkaiksi. Kadun varrelta löytyy matkamuistoja, koruja, jäätelöä, pikaruokaa ja kaikkea muuta, minkä oletetaan kiinnostavan turisteja. Ilmapiiri on silti miellyttävän leppoisa ja kaupankäynti rauhallista.

Porečin vanhakaupunki ei ole yhtä näyttävä kuin Rovinjissa, mutta sopii mainiosti rentoon illanviettoon kauniissa ja merellisessä ympäristössä. Korkeuseroja ei juurikaan ole, joten lastenrattaiden työntäminen on Porečissa harvinaisen helppoa. Kaupungin laitamilla on suosittuja uimarantoja, joiden tuntumasta löytyy niin hotelleja kuin leirintäalueitakin. Itse keskitymme vain kaupungin vanhaan osaan. Siellä täällä on roomalaisia raunioita, sillä kaupungin historia ulottuu yli kahdentuhannen vuoden päähän. Porečin tunnetuin rakennus lienee Eufrasiuksen basilika, joka on päässyt Unescon maailmanperintölistalle.

Rantakadulla on ainakin näin syyskuussa väljää. Meri tyyntyy ja ilta-auringon valaisema näkymä on suorastaan maalauksellinen. Rannan tuntumasta löytyy niin rihkamakojuja kuin erikokoisia veneitäkin.

Kalamies perkaa saalistaan ja lähistöltä kaikuvat haitarinsoittajan slaavilaiset sävelet. Nautimme hyvin säilyneestä paikallistunnelmasta.

Porečista löytyy yllin kyllin houkuttelevia ravintoloita. Valitsemme Konoba Aban, jonka pienellä sisäpihalla on mukava tunnelma. Tarjoilu on poikkeuksellisen ystävällistä ja ruoat maistuvia, joten ravintola on kehunsa ansainnut. Ainoan pienen moitteen voi kohdistaa annosten peruslisukkeena tuleviin arkisiin ranskalaisiin, sillä ne eivät tee oikeutta muuten erinomaiselle kokonaisuudelle.

PULA

Istrian suurin kaupunki Pula tunnetaan erityisesti amfiteatteristaan. Tämä Colosseumin pikkuveli on kokonsa ansiosta näyttävä ilmestys, jonka kauneus korostuu kirkkaansinistä taivasta vasten. Aikoinaan gladiaattorien areenana toimineessa rakennelmassa järjestetään nykyään konsertteja.

Sisällä ei ole valtavasti nähtävää, sillä pystyssä ovat lähinnä ulkoseinät sekä jonkin verran matalampia raunioita. Istun katsomoon miettimään, millaista täällä on ollut roomalaisten aikaan veren virratessa ja kansan huutaessa. Amfiteatterin kellarikerroksen näyttelystä löytyy vanhoja ruukkuja sekä erilaisia kiviesineitä.

Pulan vanha kaupunginosa on siisti kokonaisuus. Sergiuksen riemukaarelta alkavan kävelykadun varrella riittää monenlaisia kauppoja. Erään terassin pöydän ääressä istuskelee irlantilaiskirjailija James Joyce pronssiin valettuna.

Roomalaisaikainen tori eli Forum toimii edelleen vanhankaupungin keskuksena. Aukion laidalla kohoaa muun muassa Augustuksen temppeli, jota voi ihailla kahvilan pöydästä. Muutaman tunnin vierailu ei tietenkään anna kovin kattavaa kuvaa Pulasta, mutta oma käsitykseni kaupungista jää keskinkertaiseksi. Amfiteatteri on toki näkemisen arvoinen, mutta viihtyisä vanhakaupunki ei tarjoa mitään kovin mullistavaa muihin Istrian kohteisiin verrattuna. Palaamme sataman tuntumaan pysäköityyn autoomme. Meille yritetään vielä kaupata veneretkeä Brijuni-saarille, mutta sellaiseen ei ole tällä kertaa aikaa.

BUZET

Mutkikas tie kiemurtelee kohti Buzetia. Kukkulat vaihtuvat jylhempiin maisemiin ja kuljemme välillä kallioisen solan pohjalla. Maaseudun heiniä on puitu ja maissi heiluu tuulessa. Buzetin vanhakaupunki löytyy kukkulan huipulta. Jätämme auton parkkipaikalle kukkulan rinteelle ja kävelemme loppumatkan ylös. Tämä onkin hyvä ratkaisu, sillä perillä odottaa ahtaita kujia.

Buzetin vanhakaupunki on pittoreski, mutta yllättävän pieni. Kierrettävää ei siis riitä kuin hetkeksi. Tryffeleistä tunnetussa Buzetissa kannattaa tietenkin käydä syömässä. Mukulakivikadut ovat lähes autioita, joten hämmästymme, kun Stara Oštarijasta ei löydy vapaata lounaspöytää. Vela Vrata -hotellin terassilla on sen sijaan hyvin tilaa. Tryffelit on mainittu miltei jokaisen ruokalajin kohdalla, mutta niiden makua on silti vaikea erottaa. Niin alkuruokakeitto kuin pienehkö pihvikin maistuvat silti mainiosti.

NOVIGRAD

Novigrad on perinteinen kalastajakylä, joka on hiljalleen kasvavista matkailijamääristä huolimatta säilyttänyt miellyttävän ilmeensä. Pienvenesatama on varsin kuvauksellinen. Sympaattista Novigradia voisi kenties kuvailla Porečin vaatimattomammaksi pikkusiskoksi. Novigrad soveltuu hyvin vaikkapa illalliskohteeksi, jossa voi aterian lisäksi tehdä pienen kävelylenkin tunnelmallisilla kujilla sekä ihailla auringonlaskua merituulen viilentämässä illassa. Novigradin ravintolatarjonta on melko runsas.

VRSAR

Myös Vrsar kuuluu käymisen arvoisiin paikkoihin. Ohitamme ennen perille saapumista useammankin tienvarsiravintolan, jonka vartaissa pyörii kokonaisia porsaita. Vrsarin satamassa kelluu hienoja veneitä. Kävelemme rantakatua pitkin ja pysähdymme hetkeksi terassille. Vrsar on tunnettu muun muassa hyvistä uimarannoistaan.

DRAGUĆ

Yksi Istrian pienistä aarteista on yllä olevan kuvan Draguć. Kylä sijaitsee rauhallisessa ympäristössä kukkuloiden keskellä. Historiallinen miljöö on löydetty taustaksi useampaankin elokuvaan, joten Draguć on saanut lempinimen Istrian Hollywood. Myös viinitilojen ympäröimä kukkulakaupunki Buje näyttää läpi ajettuna hienolta ja on sääli, ettei aikaa pysähtymiseen jää. Missaamme vastaavalla tavalla myös monien kehuman Grožjnanin, joka aivan varmasti kuuluu Istrian kauneimpiin kyliin. Sen sijaan niemimaan keskellä sijaitseva Pazin ei pikaisesti nähtynä sytytä. Sateisesta kaupungista jää kovin arkipäiväinen mielikuva, mutta toisaalta on täysin kohtuutonta tuomita paikkakuntaa muutaman minuutin perusteella. Ensivaikutelma olisi saattanut muuttua vaikkapa hyvän aterian tai linnavierailun aikana.

UMAG

Käväisemme Slovenian rajan tuntumassa sijaitsevassa Umagissa syömässä jäätelöt ennen ukkosmyrskyn saapumista. Tummien pilvien sävyttämä auringonlasku on upea, mutta muuten kaupunki ei herätä ensi silmäyksellä suurta mielenkiintoa. Rantakadulla on paljon myyntikojuja ja useita baareja. Jotenkin tuntuu, ettei turismin kasvattama Umag olisi ainakaan omaan makuuni Istrian parhaita käyntikohteita.

Istria on suhteellisen pieni alue, jonka teillä on helppo siirtyä nopeasti kylästä toiseen. Maksullinen moottoritie on nopea, mutta uteliaan matkailijan kannattaa etsiä mielenkiintoisempia reittejä. Suosittelen käymään ainakin aiemmin esittelemissäni Rovinjissa ja Motovunissa sekä valitsemaan lisäksi joitakin yllä mainituista kohteista. Mielestäni on paljon parempi idea tutustua kiireettömästi muutamaan kylään kuin lähteä kiirehtimään kaikkia läpi. Näin matkasta tulee miellyttävämpi ja antoisampi, sillä lopulta useimmat kylistä kuitenkin muistuttavat toisiaan enemmän tai vähemmän. Teimme Istriasta käsin retket myös Slovenian Piraniin sekä Italian Triesteen, mutta ne ovatkin jo omia tarinoitaan.

Etelä-Dalmatian alueella Kroatiassa sijaitseva Dubrovnik kuuluu Välimeren kauneimpiin nähtävyyksiin. Vajaan kahden vuorokauden vierailu ehti tarjota pintaraapaisun historiallisen kaupungin tarjonnasta.   

Muistan halunneeni käydä Dubrovnikissa jo viitisentoista vuotta sitten, mutta joidenkin matkojen kohtalona on siirtyä aina hamaan tulevaisuuteen. Silloin kauan ennen Game of Thronesin kuvauksia Dubrovnikissa olisi varmasti ollut nykyistä hiljaisempaa, mutta ikiaikaisten muurien kätkemän vanhankaupungin upeus ei onneksi ole muuttunut miksikään.

Saavumme kaupunkiin Montenegron suunnalta Adrian valtatietä pitkin. Meri kimmeltää kaukana alhaalla, kun käännymme majapaikkamme omistajan antamien ohjeiden mukaisesti pienelle parkkipaikalle asuinalueen laitaan. Huomaamme pian, että karttaan merkitty katu tarkoittaakin loputtomalta näyttävää portaikkoa. Apartments Kuzmanin löytäminen vaatii hetken etsiskelyn, varsinkin kun ehdin kavuta kertaalleen alas vääriä portaita pitkin. Kahden suuren laukun raahaaminen reilut sata porrasta alempana sijaitsevalle ovelle tuo hien pintaan, mutta onneksi olen viime vuosina ehtinyt erikoistua matkatavaroiden kantamiseen. Koska molemmat lapset kävelevät jo omin jaloin, tuntuu pelkästään parin laukun kantaminen oikeastaan hyvinkin yksinkertaiselta urakalta.

Avulias emäntämme Marija esittelee pelkistetysti sisustetun yksinkertaisen asunnon, jonka viehätys perustuu maisemaan yli kaupungin. Parvekkeelle on mukava istahtaa hetkeksi sammuttamaan janoa, ennen kuin matka jatkuu kohti entistäkin komeampia näkymiä.

Dubrovnikin upeimmat maisemat aukeavat Srđ-vuoren huipulta. Perille pääsee helpoiten köysiradalla, jonka ala-asema sijaitsee parinsadan metrin päässä vanhankaupungin pohjoiselta muurilta. Aikuisten menopaluulippu maksaa 130 kunaa eli noin 19 euroa, joten aivan halvasta huvituksesta ei ole kyse.

Matka vuorelle vie alle neljä minuuttia. Jäämme ihailemaan aurinkoista maisemaa kahdelta eri näköalatasanteelta.

Muurien ympäröimä Dubrovnik on harvinaisen näyttävä yhtenäinen kokonaisuus, jonka takana aukeaa kimmeltävä meri. Muita ilmansuuntia hallitsevat harmaansävyiset vuoret, joista osa kuuluu Kroatian sijasta Bosniaan tai Montenegroon.

Köysirata palauttaa meidät vanhankaupungin nurkille. Siirrymme muurien sisäpuolelle Bužan portin kautta ja laskeudumme pitkän portaikon kautta alas pääkadulle Stradunille. Kauniilla ja leveällä kadulla riittää kulkijoita. Sileiksi hioutuneet katulaatat kiiltelevät auringonpaisteessa.

Turistien kansoittaman alueen ravintolatarjonta tuntuu ainakin ensivaikutelman perusteella noudattavan yhtenäistä linjaa. Listoilta löytyy varmoja, mutta melko mielikuvituksettomia vaihtoehtoja pihveistä kanaan ja pastasta pizzaan. Kaikkien kokeilemiemme ravintoloiden ruoka on ihan hyvää, mutta ei toisaalta tarjoa unohtumattomia makuelämyksiä. Palvelu on poikkeuksetta kohteliasta, mutta hintataso on melko korkea. Pääruokien hinnat pyörivät yleensä noin kahdenkymmenen euron tienoilla. Budjettimatkailija voi siirtää nälkäänsä vaikkapa Tutto Bene -pikaruokalassa, josta saa esimerkiksi reilun kokoisen pizzapalan noin kolmella ja puolella eurolla.

Palaamme kujakierroksen jälkeen satojen portaiden päässä odottavalle parvekkeellemme. Vanhankaupungin hämärä valaistus luo arvoituksellisen tunnelman. Vain pari kirkontornia ja osa muureista on valaistu kirkkaasti. Jään viilenevään iltaan miettimään, millaisia vuosisatoja vanhoja tarinoita muurien sisälle kätkeytyy.

Yöstä tulee synkkä ja myrskyinen. Tuuli ravistelee ikkunaluukkuja ja sateen ropina yltyy ajoittain rankaksi. Jäämme aamulla hetkeksi odottelemaan sään selkenemistä, mutta tilanne vain pahenee mereltä saapuvan ukkosrintaman myötä. Mukavaksi vierailupaikaksi kehuttu Lokrumin saari katoaa näkyvistä täysin, eikä vanhankaupungin katoistakaan erotu kuin hämärä häivähdys. Salamat valaisevat taivasta dramaattisella tavalla. Laskeudumme ukkosen hetkeksi hellittäessä alas kaupunkiin. Vesi virtaa valtoimenaan pitkin portaita ja kastelee kengät nopeasti. Kurja sää on autioittanut jopa Stradunin miltei täysin.

Pakenemme sadetta kauniille sisäpihalle, jonka kautta löydämme Dubrovnikin puolustajista kertovan pienen näyttelyn. Huoneen seinille asetellut kuvat kertovat karua kieltä Balkanin julmasta lähihistoriasta. Serbijoukot piirittivät Dubrovnikin syksyllä 1991 ja useita kuukausia jatkunut tulitus tuhosi suuren osan kaupungista. Taistelut veivät monta nuorta ihmistä aivan liian aikaisin hautaan. Nyt taustalla kaikuva ukkosen jylinä tarjoaa miltei autenttisen äänimatkan pommitusten kauhuihin.

Sää kirkastuu päivän mittaan ja pääsemme odottamallemme kävelykierrokselle muureille. 150 kunan eli reilun 20 euron pääsymaksu kuulostaa kovalta, mutta toisaalta hinta ehkä hieman rajoittaa suurta kävijämäärää ja varat toivottavasti käytetään muurien ylläpitoon. Mikäli kaupungissa haluaa käydä useammassa maksullisessa nähtävyydessä, suosittelen Dubrovnik Passin hankkimista.

Nousemme muureille Svetog Dominika -kadun varrelta. Alkumatkasta on paljon portaita, kunnes pääsemme muurien korkeimpaan osaan ihailemaan maisemia yli kaupungin. Punertavien kattojen muodostama kokonaisuus on pysäyttävän upea. Suurin osa katoista tuhoutui sodassa, mutta nyt tuhon jälkiä ei ole enää juurikaan näkyvissä. Alkuperäiset vanhat kattotiilet toki erottuvat uudemmista ajan patinoiman värinsä ansiosta.

Kiipeämme välillä Minčetan torniin ihailemaan näkymiä. Muureille on saapunut jonkin verran muitakin matkailijoita, mutta epäilemme ruuhkan yltyvän moninkertaiseksi kuumimman turistisesongin alkaessa.

Muureilta on hauska katsella myös Stradunia pitkin kulkevaa ihmisvirtaa. Läheisen fransiskaaniluostarin seinässä on pieni kiviuloke, jonka päällä useimmat turistit yrittävät perinteen mukaan tasapainoilla. Tehtävä näyttää lähes mahdottomalta.

Tuuli viilentää matkantekoa muurien merenpuoleisella sivustalla. Katselen pelonsekaisin tuntein, kuinka teinit tasapainoilevat jyrkänteen reunalla paremman selfiekuvakulman toivossa. Tältä osuudelta löytyy myös pari kahvilaa. Myös muurin ja meren väliselle kapealle kalliokaistaleelle pystytetyt baarit ovat varmasti houkuttelevia lämpiminä kesäpäivinä.

Kierrämme muureja pitkin vielä sataman ympäri, kunnes ympyrä sulkeutuu ja laskeudumme takaisin kadulle. Muurikävely tarjoaa mukavan näkökulman Dubrovnikiin ja sitä on helppo suositella melkein kenelle tahansa. Saimme lastenhoitoapua ja kiersimme reitin vaimon kanssa kahdestaan, mutta näimme muurilla myös muutamia pieniä reippaita matkailijoita.

Dubrovnik vetää varsinkin keskikesällä puoleensa valtavasti turisteja. Kaupungin suosio on helppo ymmärtää ilman Game of Thronesin tuomaa nostettakin, sillä pittoreskeilla kujilla ja vanhoilla rakennuksilla on vastustamatonta vetovoimaa. Emme ehtineet omalla matkallamme tutustua kovinkaan moneen kaupungin nähtävyyksistä tai tehdä retkeä sen enempää Lokrumille kuin muillekaan seudun saarille. Lyhytkin aika riitti kuitenkin kertomaan, että Dubrovnik kuuluu Euroopan merkittävimpien kaupunkiaarteiden joukkoon.