Lähtöportti
Matkahaaveita
Tammikuu pian alkavine Matkamessuineen on hyvä aika reissuista haaveiluun. Oma toivelistani on pitkä, mutta kaiken näkemisestä on turha stressata. Kiinnostavat kohteet eivät lopu matkustamalla, sillä reissaaminen synnyttää aina vain uusia ideoita.
Erilaiset matkasuunnitelmat pyörivät mielessäni oikeastaan päivittäin, joten katsoin jo vuosia sitten parhaaksi koota toivekohteet listan muotoon. Tarkoituksena ei ole tehdä näitä matkoja mitenkään systemaattisesti, vaan poimia kulloisellekin matka-ajankohdalle ja -seurueelle sopivin vaihtoehto tilanteen mukaan. Joskus voi käydä niinkin, että kohde löytyy näinkin pitkän listan ulkopuolelta.
Vaikka valmiita ideoita riittää paljon, odotan löytäväni Matkamessuilta jälleen uutta inspiraatiota. Messukeskuksessa ei sentään ole edustettuna koko maailma, mutta varmasti monta alta löytyvää kohdetta sekä runsaasti sellaisia paikkoja, jotka vielä odottavat suunnitelmiini pääsyä. Alta löytyvät ne kohteet, jotka ovat tällä hetkellä toivelistallani.
Tavoitteenani on viipyä vähintään yhden yön yli kaikilla suosikkimaani kahdellakymmenellä alueella. Ensi kesäksi varatun matkan jälkeen olisi vielä kahdeksan aluetta jäljellä. Alla oleviin suunnitelmiin kuuluu paljon muutakin.
Cinque Terre on vielä näkemättä, joten haluaisin varata kunnolla aikaa viiden kuvankauniin kylän ja niiden välisten patikkapolkujen koluamiseen. Ajankohta lienee hyvä valita vilkkaimman sesongin ulkopuolelta. Samaan reissuun voisi yhdistää myös Genovan, La Spezian ja Portofinon.
Dolomiitit houkuttelevat todella paljon, sillä olen nähnyt useammassakin matkablogissa upeita kuvia dramaattisista vuorista. Samalla reissulla voisi palata vuosien jälkeen myös Garda-järvelle sekä tutustua Veronan ja Bergamon kaupunkeihin.
Calabriassa houkuttelevat aidot Etelä-Italian tunnelmat ja hiljaiset rannat. Samalla voisi viettää muutaman päivän Basilicatassa, jossa palaisin Materaan ja tutustuisin ainakin Castelmezzanon kylään. Myös Pugliassa riittäisi kierreltävää toisellekin matkalle.
Marche saattaa olla yksi Keski-Italian kiinnostavimmista alueista, mutta se on jäänyt toistaiseksi tutkimatta. Uskon alueen sopivan erinomaisesti talonvuokrausloman tukikohdaksi, sillä retkikohteita näyttäisi riittävän. Samalla matkalla haluaisin nähdä myös Abruzzosta löytyvän Pikku Tiibetiksi kutsutun karun alueen.
Molise kuulostaa ehkä vähiten kiinnostavalta Italian alueelta, mutta se saattaisi juuri siksi tarjota mieluisia yllätyksiä. Majoitukseen voisi sopia vaikka Triventon kylä.
Torino on jäänyt itseltäni vielä näkemättä. Haluaisin kiivetä Mole Antonelliana -torniin, syödä hyvin ja käydä Supergan kukkulalla kunnioittamassa lento-onnettomuudessa menehtyneen Torinon jalkapallojoukkueen muistoa. Samaan matkaan voisi yhdistää Aostan laakson vuoristomaisemat.
Amalfin rannikko on itselleni vielä tuntematon klassikko. Siellä olisi Positanon, Sorrenton ja Ravellon kaltaisia postikorttikyliä. Saariretket onnistuisivat niin Ischialle, Caprille kuin Procidallekin. Samaan matkaan kuuluisi myös maailman pizzapääkaupunki Napoli, Vesuviuksen tulivuori ja Pompeijiin tutustuminen.
Venetsiassa käynnistä on vierähtänyt kohta kolme vuosikymmentä ja haluaisin nähdä sen vielä ainakin kerran uudelleen. Venetsia kärsii liiallisesta turismista, joten ajoittaisin matkan kiihkeimmän turistikauden ulkopuolelle.
Italian lisäksi Irlanti ansaitsee useamman matkahaaveen, sillä viiden ensimmäisen matkan jälkeen on vielä paljon näkemättä.
Mayo ja Galway ovat kauniita kreivikuntia Irlannin länsirannikolla. Mayossa ja sen ympäristössä ohjelmaan kuuluisivat muun muassa pyhälle Croagh Patrick -vuorelle kiipeäminen, Connemaran upeat maisemat, Westportin pubit, patikkaratket ja vanhat linnat. Tästä muodostuisi sopiva sekoitus itselleni tuttuja ja uusia kohteita.
Pohjois-Irlanti säväytti viime vuoden bloggaajamatkalla ja haluaisin ehdottomasti palata sinne uudelleen koko perheen voimin. Niin Belfastissa kuin kauniissa luonnossakin riittää koluttavaa. Sekä Giant’s Causewayn että Dark Hedgesin haluaisin nähdä aamuvarhaisella ennen turistibussien saapumista.
Dublin ei ole parasta Irlantia, mutta siellä on muutaman kerran jälkeenkin vielä pari päänähtävyyttä kokematta. Samaan reissuun olisi mukava yhdistää kauniit Wicklow’n maisemat. Myös saaren toisella reunalla sijaitseva Limerick kiinnostaisi Seitsemännen portaan enkeli -kirjan vuoksi.
MUU EUROOPPA
Slovenia odottaa ensi kesänä. Olen yhden lyhyen vierailun jälkeen varma, että edessä on kaikin puolin upea matka niin maisemien, elämysten kuin viihtyisän tunnelmankin osalta.
Kosovo, Makedonia ja Albania tarjoaisivat mielenkiintoisen yhdistelmän sekä kolme itselleni uutta valtiota. Pristinan kaupunki, Ohrid-järvi ja Albanian rannikko tulevat ensimmäisinä mieleen sopivia yöpaikkoja miettiessä.
Walesissa houkuttelevat erityisesti Snowdonian kansallispuisto ja Conwyn linna. Samalla olisi mukava kierrellä Englannissakin ja käydä vaikka Chatsworthin kartanon mailla. Viettäisin mielelläni pari päivää jalkapallon ja Beatlesin Liverpoolissa, kun taas appivanhempia kiinnostaisivat Emmerdalen kuvauspaikat.
Splitin seutu on vielä Kroatiassa näkemättä. Kaupungin ympäristöstä löytyisi Krkan kansallispuiston, Šoltan saaren ja historiallisen Trogirin kaltaisia retkikohteita. Samalla matkalla haluaisin myös muutamaksi päiväksi Bosniaan ja erityisesti Sarajevoon, joka on yksi itseäni eniten kutsuvista kaupungeista Euroopassa.
Skotlanti on jäänyt matkavalinnoissani jo kauan Irlannin varjoon, mutta uusintavierailu Edinburghiin ja Ylämaille houkuttelee. Luontokohteista kiinnostaisi erityisesti Isle of Skye.
Serfaus tuntuu tällä hetkellä houkuttavimmalta paikalta Itävallassa, jonka maisemiin on aina ilo palata. Matkaohjelmaan mahtuisivat ainakin retket Liechtensteiniin ja Neuschwansteinin linnaan.
Öölanti luo mielikuvia kesäisestä ruotsalaisidyllistä. Mökkiloma Öölannissa oli vakavasti harkinnassa jo muutama vuosi sitten ja uskon että senkin aika tulee vielä.
Saarenmaan nurmien kesäiset yöt ovat pyörineet mielessä jo kauan, mutta Viron saaret ovat edelleen näkemättä. Etelänaapurissa kiinnostaisi myös yliopistokaupunki Tartto ja miksei mikä tahansa muukin kolkka.
Provence houkuttelee viime syksyn matkan jälkeen vain entistä enemmän. Ohjelmaan kuuluisivat ainakin villihevosten Camargue ja Gordesin kaltaiset kauniit kylät, minkä lisäksi tytär pitäisi viedä koulun joulujuhlalaulusta tutulle Avignonin sillalle. Samalla matkalla voisi käydä myös Marseillessa ja Carcassonnessa.
Islannissa käynnistäkin on jo yli kymmenen vuotta. Tällä kerralla haluaisimme varata aikaa koko saaren kiertämiseen ja viipyä myös saaren pohjoisosassa. Islannissa odottaisivat ainutlaatuiset maisemat, vesiputoukset, jäätiköt, kuumat lähteet ja luultavasti myös elämäni toinen ratsastusretki.
Etelä-Englantikin pyörii listoilla sitkeästi mukana. En tiedä johtuuko se enemmän lapsuuden Viisikko-kirjoista vai interrail-matkan seikkailuista Isle of Wightilla, mutta jotain vetoa minulla tuohonkin Euroopan kolkkaan on.
Maltalla täytyy olla jotain ainutlaatuista. Pienellä saarivaltiolla on takanaan värikäs historia ja ympärillään upea Välimeri. Matka Maltalle on ollut mielessä jo todella kauan, mutta Vallettan historialliset kujat ja Marsaxlokkin kalastusveneet ovat yhä näkemättä.
Keski-Euroopassa olisi hauska piipahtaa Luzernin, Colmarin tai Annecyn kaltaisissa kuvauksellisissa kaupungeissa. Itävallassa on jäänyt houkuttamaan Werfenin linna, joka näytti ohimennen aamusumussa todella upealta. Norjassa puolestaan kiinnostaisi nousta laivaan ja lähteä vuonomaisemiin klassiselle Hurtigruten-reitille.
München tai Berliini on luultavasti seuraava matkakohteemme Saksassa, toivottavasti jo tänä vuonna. Berliinissä viimeksi käydessäni oli vielä muuri pystyssä, eikä Münchenkään ole enää ihan tuoreessa muistissa.
Budapestissa on luotettavien bloggaajalähteiden mukaan hyvät salaatit ja huonot ihmisoikeudet. Olen käynyt Unkarin pääkaupungissa kauan sitten, mutta pian voisi olla uusintakierroksen aika. Prahan-matka onnistui viime vuonna loistavasti ja Budapestista voisi löytyä hieman vastaavia tunnelmia.
Wienissä käynnistäkin on kulunut kauan. Kaupungin herättämät mielikuvat ovat osittain hieman tylsiä, mutta uskon silti pitäväni kaupungista, jos vain pääsen sinne takaisin. Samalla matkalla voisi käydä Tšekin puolella Brnossa.
Lontoo on monen matkailijan suosikkikohde hyvästä syystä. Suuresta kaupungista löytyy varmasti jokaiselle jotakin ja tutkittavaa riittäisi viikkokausiksi. En jostain syystä täysin syttynyt Lontoolle kahdella edellisellä kerralla, mutta kolmas voisi hyvinkin sanoa toden.
Amsterdam kuuluu niihin harvoihin paikkoihin, joista on jäänyt päällimmäisenä mieleen negatiivisia muistoja. Haluan silti antaa kanavien kaupungille vielä yhden mahdollisuuden. Jos Amsterdam edelleen ahdistaisi, voisi sieltä paeta vaikka pyöräretkelle, tulppaanipelloille tai Utrechtin kaupunkiin.
Belgrad ei välttämättä ole Euroopan hohdokkain pääkaupunki, mutta kiinnostus on silti herännyt muun muassa matkablogeja lukemalla. Koko Serbia on vielä muutenkin näkemättä.
Luxemburg on yksi harvoista Länsi-Euroopan maista, joissa en ole vielä käynyt. Pienessä maassa saattaisi lukemieni juttujen perusteella riittää yllättävänkin monipuolista nähtävää pitkäksi viikonlopuksi.
Voisin aina palata patikoimaan Madeiralle, jalkapallokatsomoon Milanoon tai nauttimaan luonnosta Suomen Lappiin. Myös Tukholmaan, Kööpenhaminaan ja Tallinnaan voi aina helposti palata. Tukholman-reissun yhteydessä olisi kiinnostavaa käydä joskus myös idyllisessä Sigtunan kaupungissa ja Mariefredistä löytyvässä Gripsholmin linnassa. Kreikka, Espanja ja Portugali ovat aina varteenotettavia vaihtoehtoja, vaikkei niihin tällä hetkellä olekaan erityisiä matkasuunnitelmia. Paitsi ehkä Itä-Kreetalle, Córdobaan, Sevillaan ja jonnekin Nazarén seudulle…
AASIA
Japani on Euroopan ulkopuolisista maista ehdoton suosikkini. Takana on kaksi matkaa ja valmiina suunnitelmat neljää seuraavaa varten. Tokio ympäristöineen kiinnostaa aina uudelleen. Haluaisin palata myös Kiotoon ja nähdä samalla kierroksella pienen Takayaman, historiallisen Kanazawan sekä Himejin linnan. Eteläisen Japanin reissusuunnitelma rakentuu Shikokun ja Kyushun saarien sekä Hiroshiman ympärille. Oman matkansa ansaitsisi myös pohjoinen Hokkaidon saari.
Soul ja Shanghai kuuluvat Aasian suurkaupunkeihin, joita olisi mukava katsella Hongkongin ja Singaporen jälkeen. Molemmat voisi ehkä mahduttaa jopa samaan matkaan.
Vietnam voisi olla hyvä vaihtoehto, kun haussa on lämpöä talven keskelle. Saigon kuulostaa kiehtovalta kaoottisesta liikenteestään huolimatta ja myös Hoi An houkuttaa. Maan päänähtävyydet Halonginlahdesta lähtien ovat kyllä tiedossa, mutta pitkät välimatkat luultavasti rajoittaisivat reittisuunnitelmaa. Pohjoinen Vietnam tuskin tarjoaisi säiden puolesta parastaan keskitalvella.
Aasia on toki mahdollisuuksia täynnä, vaikkei ensisijaisesti rantalomaa hakisikaan. Yksittäisistä nähtävyyksistä tulevat ensimmäisinä mieleen Kiinan muuri sekä Angkor Watin ja Baganin temppelit. Myös Taiwan voisi olla mielenkiintoinen. Thaimaassa olen käynyt kerran eikä uusia suunnitelmia sinne tällä hetkellä ole, mutta mielihän muuttuu välillä nopeasti.
Kalifornia kuuluu listan tärkeimpiin haaveisiin, jonka toteuttaminen ei olisi edes mahdottoman vaikeaa. Odotetaan nyt kuitenkin presidentin vaihtumista ensin. Kalifornian suunnalle täytyisi varmasti tehdä useampia matkoja, jotta kaikki toiveeni toteutuisivat. San Francisco, Los Angeles, Yosemiten ja Death Valleyn kansallispuistot sekä punapuumetsät ovat ehdottomasti listalla ja naapuriosavaltioiden puolelta pitäisi nähdä ainakin Monument Valley sekä Grand Canyon.
Kanadan Kalliovuoret kuuluvat suuriin unelmiini. Haluan nähdä Banffin ja Jasperin kansallispuistot omin silmin sekä tutustua kenties joihinkin vähemmän tunnettuihin luontokohteisiin. Matkan voisi aloittaa muutamalla päivällä Vancouverissa ja palata kotiin Calgaryn kautta.
New York on ainutlaatuinen kaupunki. Minulla ei sinne ensi kertaa mennessäni ollut erityistä New York -kuumetta, mutta tuon reissun jälkeen olen kaivannut kovasti takaisin. Koettavaa on niin paljon, että viipyisin mieluusti kerralla viikon tai kaksikin.
Route 66 on todellinen roadtrip-klassikko. Vaikka alkuperäinen reitti ei olekaan täysin käytössä, löytyisi Mother Roadin varrelta edelleen kiinnostavia tunnelmia. Reissun aluksi haluaisin tutustua kunnolla Chicagoon. Ellei aikataulu sallisi koko matkan ajamista kerralla, voisi reissua palata jatkamaan jonain toisena vuonna vaikka Oklahoma Citysta eteenpäin. Kiirehtimään en halua tälle tielle lähteä.
Oma lukunsa on kaverini Pasin projekti kiertää kaikkien NHL-joukkueiden kotiottelut. Olen luvannut lähteä mukaan viimeiseen jäljelle jäävään halliin ja lähivuosina toteutuvan reissun kohteeksi on toistaiseksi tarjolla joko Buffalo, Denver, Phoenix, Winnipeg, Las Vegas tai Vancouver sekä todennäköisesti sarjaan liittyvä Seattle.
Pohjois-Amerikassa riittäisi toki loputtomasti muutakin nähtävää. Eräänlaisen varalistan puolella ovat toistaiseksi Florida, Havaiji, Colorado, Portland, Montreal ja Quebec sekä satunnaiset kansallispuistot.
Chile on ollut jo vuosikausia yksi suurimpia haaveitani. Pitkässä maassa riittäisi upeaa koettavaa Patagoniasta Andien kautta Atacaman aavikolle – kaikkea tuskin kannattaa edes mahduttaa samaan reissuun. Myös Valparaison nimi on pyörinyt usein mielessä.
Kuuba oli kovasti mielessä jo tätä talvea ajatellen, mutta jossain vaiheessa matkan suunta vaihtuikin Aasiaan. Rappioromanttinen Havanna vanhoine taloineen, amerikanrautoineen, mojitoineen ja historian havinoineen houkuttaa, kuten myös kuvauksellinen Trinidad.
Chilen ja Kuuban lisäksi Latinalaisessa Amerikassa on monta muutakin houkuttelevaa maata. Dominikaaninen tasavalta oli ensimmäinen kaukomatkakohteeni ja sinne palaaminen käy toisinaan mielessä, minkä lisäksi Karibialta löytyisi monta kiinnostavaa pienempääkin saarta. Meksikoon oli tarkoitus lähteä jo kauan sitten, mutta hurrikaani peruutti matkan. Toivottavasti Meksikonkin vuoro tulee vielä. Costa Rica vaikuttaisi luontomatkailijan paratiisilta, josta löytyy sademetsiä, tulivuoria ja kahden valtameren rannat. Argentiinassa kiinnostaa tiivis yhteys Italiaan, fanaattinen jalkapallokulttuuri sekä Patagonian ja Barilochen tarjoamat luontoelämykset. Brasiliassa olen käynyt kerran aiemmin, mutta Rio de Janeiro jäi sillä kerralla näkemättä.
Mauritiusta kuvaisi paremmin Intian valtameri, mutta sijoitetaan sekin nyt Afrikkaan. Saarivaltio on pyörinyt mielessä oikeastaan Seychelleille tehdystä häämatkasta lähtien. Maissa on varmasti eronsa, mutta Intian valtameren paratiisisaarien leppoisa tunnelma vetää joka tapauksessa puoleensa.
Saharan eteläpuolinen Afrikka olisi taatusti suuri ja unohtumaton seikkailu. Muutamat – varmaankin enimmäkseen turhat – ennakkoluulot ovat jättäneet maanosan tärkeimpien perhematkasuunnitelmien ulkopuolelle. Koska muita vaihtoehtoja on yllin kyllin, en koe mitään tarvetta kiirehtiä Afrikkaan matkustamista. Esimerkiksi Etelä-Afrikka ja Botswana voisivat tarjota hyviä vaihtoehtoja safarimatkoille. Hyväntekeväisyysjärjestö Mufindin ystävät on puolestaan houkutellut vierailemaan Iringan alueella Tansaniassa.
OSEANIA
Uusi-Seelanti taitaa olla se kaikkein suurin toteutumaton matkahaaveeni. Kaukaisen maan monipuolinen luonto ja huikeat maisemat olisivat unelmien täyttymys, mutta reissu on jäänyt odottamaan sopivaa ajankohtaa. Kaksi viikkoa ei tähän riitä, eikä Uuteen-Seelantiin tee mieli matkustaa Suomen kesällä.
Australia kiinnostaa myös paljon. Päällimmäinen suunnitelma olisi tutustua Melbourneen sekä Great Ocean Roadin seutuun. Toisaalta myös Sydney ja New South Walesin kansallispuistot houkuttaisivat paljon. Pääasia kuitenkin, että koko perhe saisi nähdä kenguruita ja koaloja.
Cookinsaaret kuuluvat listalle, koska vaimon pikkuserkku pelaa saarten jalkapallomaajoukkueessa. Kuvien perusteella kyseessä on todellinen paratiisi, mutta matka sinne on harmittavan pitkä. Ei siis niitä ensimmäisenä toteutuvia unelmia, mutta mistäpä sitä koskaan tietää…
Tässä oli päällimmäisiä matkahaaveitani. Minne sinä haluaisit matkustaa?
Matkamessut ovat avoinna yleisölle perjantaina 18.1.2019 klo 9–19, lauantaina 19.1.2019 klo 10–18 ja sunnuntaina 20.1.2019 klo 10–18 Helsingin Messukeskuksessa. Aikuisten ennakkoliput 16 €, ovelta 19 €.
Lähtöportti
Lähtöportin uusi aika
Lähtöportti on jättänyt Rantapallon taakseen ja löytyy nyt osoitteesta www.lahtoportti.fi. Perille pääsee myös osoitteella www.lähtöportti.fi.
Rantapallo lakkauttaa blogiportaalinsa elo-syyskuun vaihteessa, joten Lähtöportin tuli aika itsenäistyä omaan osoitteeseensa. Vaikka muutos olikin pakon sanelema, uskon siitä seuraavan paljon hyviä asioita.
Lähtöportin ensimmäinen julkaisu näki päivänvalon 1.11.2015 ja Rantapallon blogiportaalin aikana postauksia kertyi kaikkiaan 480 kappaletta. Ne kaikki ovat nyt luettavissa uudessa osoitteessa. Vaikka blogin elämä jo jatkuukin uudessa kodissa, on osa muuttolaatikoista yhä purkamatta. Toisin sanoen tekninen taustatyö on edelleen kesken, mutta toisaalta ehdin taas pienen tauon jälkeen tuottamaan myös uutta sisältöä.
Seuraavien kuukausien aikana on tulossa juttuja ainakin tuoreimmalta matkaltamme Itävallan Tirolista sekä kesäkuisesta Kaliforniasta. Esimerkiksi Sevillasta ja Berliinistä on jäänyt vielä monta kohdetta esittelemättä ja luvassa on tietenkin myös uusia reissuja eri kohteisiin. Italia pysyy tärkeänä juttujen aiheena jatkossakin.
Pysykäähän mukana matkassa ja muistakaa seurata Lähtöporttia myös Facebookin ja Instagramin kautta. Kiitokset Rantapallolle yhteisistä vuosista ja mukavaa loppukesää kaikille!
Lähtöportti
10 matkailufaktaa minusta
Pandemian pakottamalla reissutauolla voi pysähtyä muistelemaan menneitä. Olen paketoinut matkailuhistoriani sen verran tarkasti, että kerron nyt itsestäni matkailijana tilastotietojen valossa.
Olen jo pidemmän aikaa halunnut osallistua Unelmatripin Jennin aloittamaan blogihaasteeseen, jossa kirjoittaja saa kertoa itsestään matkailijana. Minusta on kuitenkin tuntunut, että kerroin jo riittävästi kolme vuotta sitten julkaisemassani Tällainen matkailija olen -postauksessa, joten kunnollista ideaa uudelle jutulle ei tahtonut löytyä. Nyt mieleeni lopulta tuli, että voisinkin ottaa faktat kirjaimellisesti faktoina eli numerot numeroina.
Yksi erikoisimmista itseeni liittyvistä matkailufaktoista lienee, että minulla on tallella jokaisen ulkomaanmatkani kohteet ja reitit tarkkoine päivämäärineen. Kaikki ulkomailla vietetyt päivät ovat tuntuneet niin arvokkailta, että olen halunnut taltioida kokemukseni mahdollisimman hyvin. En siis mielestäni ole pitänyt matkoja koskaan itsestäänselvyytenä, vaikka reissuja erityisesti koronaa edeltävinä vuosina olikin paljon ja vuosittainen elämänrytmini on määrittynyt ensisijaisesti matkojen mukaan.
Tunnen olevani rennon leppoisa, mutta tietyissä asioissa myös hyvin järjestelmällinen ihminen. Keräsin matkailuhistoriani yhteen pakettiin parikymmentä vuotta sitten, jolloin tehtyjä reissuja oli vain murto-osa nykyisestä. Päivämäärien tarkistaminen onnistui vielä silloin passin leimojen, säästyneiden matkalippujen, valokuva-albumeihin kirjoitettujen päivämäärien ja matkakertomusten avulla. Innokkaana tilastonikkarina olen pitänyt matkalistan ajan tasalla ja pystyn sen avulla kaivamaan esiin monenlaista turhaa tietoa matkailuhistoriastani. Tässä siis kymmenen matkailufaktaa sekä taustoja niiden takana.
Ensimmäinen ulkomaanmatkani suuntautui äidin ja isän kanssa Tukholmaan kesällä 1983, kun olin täyttänyt seitsemän vuotta. Tästä eteenpäin teimme yleensä yhden ulkomaanmatkan vuodessa, mutta ensimmäinen ulkomaanlento ajoittui vasta kesäkuuhun 1988. Yhden ja toistaiseksi elämäni ainoan kotimaanlennon olin kuitenkin kokenut sitä aiemmin. Matkailun suhteen omat lapseni ovat itseäni huomattavasti edellä. Täyttäessään seitsemän vuotta molemmat olivat käyneet jo melkein kahdessakymmenessä maassa, ja sen jälkeen on tullut muutamia lisää.
Lue lisää: Elämäni ensimmäiset ulkomaanmatkat
2. PITKÄKESTOISIN ULKOMAANMATKA
Toistaiseksi pitkäkestoisin ulkomaanmatkani on ollut kuukauden mittainen interrail, jonka tein kesällä 1997. Se oli upea kokemus ja tarjosi hyvän irtioton arkisista rutiineista. Erilaiset velvollisuudet ja ehkä liiallinenkin vastuuntunto ovat saaneet aikaan sen, etten ole tuon jälkeen irrottautunut juuri paria viikkoa pidemmille matkoille. Toisaalta en ole koskaan lähtenyt Euroopan ulkopuolelle alle kahdeksi viikoksi. Toivon korona-ajan toimivan jonkinlaisena vedenjakajana, jonka jälkeen lähtisin toteuttamaan myös niitä matkahaaveita, joihin koen tarvittavan reilusti aikaa. Listalla ovat erityisesti Uusi-Seelanti, Chile ja Australia, joiden lisäksi esimerkiksi Kuuba, Kalifornia ja Kanadan Kalliovuoret ovat siirtyneet aina vain tulevaisuuteen. Varsinaisesta maailmanympärimatkasta en kuitenkaan haaveile.
Lue lisää: Interrail-muistoja: Saksa, Itävalta, Italia ja Sveitsi sekä toinen osa Ranska, Englanti, Belgia ja Hollanti
Kaukaisin käymäni paikka on distance.to-sivustolla tekemieni mittausten perusteella Mauritiuksen etelärannikko, joka on samalla myös eteläisin käymäni paikka. Toiseksi kauimpana Keravalta olen ollut Indonesiaan kuuluvalla Bintanin saarella, mutta kaikista itäisin matkakohteeni on toistaiseksi Tokio, läntisin Toronto ja pohjoisin Inari. Nämä tiedot kertovat, etten ole käynyt mitenkään äärimmäisen kaukana eri ilmansuunnissa. Pidän itseäni Eurooppa-keskeisenä matkailijana, jolle suurin osa muusta maailmasta on jäänyt toistaiseksi tuntemattomaksi.
4. KAUPUNKI, JOSSA OLEN NUKKUNUT ENITEN ÖITÄ
Kolme Madeiran-matkaa on tehnyt tehtävänsä ja saaren pääkaupunki Funchal pitää kärkisijaa 35 yöllä. Yli kahden viikon verran yöpymisiä on kertynyt myös Lissabonissa, Singaporessa, Hongkongissa sekä Tukholmassa. Tämä tilasto on itselleni ennen kaikkea muistutus siitä, että suurten unelmien suhteen täytyisi tarttua tuumasta toimeen. Haaveilen asuvani joskus ulkomailla vähintään puoli vuotta ja mieluummin kauemminkin. Pidempi oleskelu ulkomailla olisi varmasti monella tavalla opettavainen kokemus. Haluaisin oppia kunnolla vierasta kieltä, tutustua paikalliseen elämänmenoon sekä nähdä esimerkiksi vuodenaikojen vaihtelun erilaisessa ilmastossa. Samalla oppisin varmasti jotain uutta myös sekä itsestäni että rakkaasta Suomen maasta.
5. KAUPUNKI, JOSSA OLEN YÖPYNYT USEIMMALLA MATKALLA
Tämän tilaston ykkönen on Tukholma, jossa olen yöpynyt seitsemällä eri matkalla. Milanossa ja Tallinnassa olen yöpynyt viiteen otteeseen, kun taas Dublinissa ja Kööpenhaminassa neljästi. Tukholma ja Tallinna eivät yllätä, sillä molempiin pääsee helposti laivalla. Tukholmassa kävimme erityisen ahkerasti lasten ollessa aivan pieniä, mutta Tallinnassa olen käynyt moniin muihin suomalaisiin verrattuna melko harvoin. Milanoon minua houkuttelee jalkapalloseura Inter, Dublin toimii porttina muualle Irlantiin ja Kööpenhamina on mainio koko perheen matkakohde. Minusta olisi mahtavaa tutustua johonkin ulkomaiseen kaupunkiin niin hyvin, että voisin pitää itseäni sen asiantuntijana.
6. YÖPYMISET ERI KAUPUNGEISSA
Olen nukkunut yhteensä 741 yötä kaikkiaan 137 ulkomaisessa kaupungissa tai kylässä. Ulkomailla on siis kulunut yhteensä reilut kaksi vuotta, mikä tuntuu tässä iässä melko lyhyeltä ajalta. Mukaan ei ole laskettu laivalla tai lentokoneessa vietettyjä öitä, ja matkapäiviä saisi laskettua toki lisää, jos ynnätään mukaan sekä lähtö- että saapumispäivät. En ole koskaan matkustanut työn vuoksi ulkomaille, joskin pari blogiin liittyvää reissua voi laskea työmatkaksikin. Tilaston oleellisin tieto lienee keskimääräinen yhdessä paikassa vietetty aika, eli 5,4 yötä. Tutustun mielelläni yhteen kohteeseen hieman perusteellisemmin ja teen sieltä käsin retkiä ympäristöön. Inhoan kiirettä ja viihdyn siis hyvin paikoillanikin, joten en koe tarvetta vaihtaa majapaikkaa nopeaan tahtiin.
7. MAA, JOSSA OLEN NUKKUNUT ENITEN ÖITÄ
Tässä kategoriassa Italia on ylivoimainen ykkönen 121 yöllä. Haluan tutustua suosikkimaahani monipuolisesti, joten olen yöpynyt siellä jo 19 eri paikkakunnalla, mutta tämä on toivottavasti vasta alkua. Seuraavina maalistalla tulevat Portugali (69 yötä), Espanja (60), Kreikka (42), Ranska (41) ja Irlanti (40). Euroopan ulkopuolisista maista ykkösenä on Japani 26 yöllä. Tämän tilaston kärkipää kertoo selvästi siitä, kuinka Välimeren kulttuuri, lämpö ja ruoka vetävät minua yhä uudelleen puoleensa. Olen nauttinut tuolla suunnalla myös Kroatiassa, Montenegrossa ja aivan erityisesti Sloveniassa viettämästäni ajasta.
8. MAA, JOSSA OLEN KÄYNYT USEIMMALLA MATKALLA
Tässä tilastossa ykkössija menee naapurimaalle Ruotsille, jossa olen käynyt 24 kertaa. Näistä matkoista 11 on sisältänyt yöpymisen ja loput olleet risteilyjä Tukholmaan tai Visbyhyn. Italia pääsee kakkoseksi 18 käyntikerralla ja Viro kolmanneksi 13:lla. Ranskassa olen käynyt kahdeksan kertaa ja kuudesti Espanjassa, Portugalissa sekä Itävallassa. Tilasto on sikäli valheellinen, että olen käynyt manner-Portugalissa vain kahdesti ja puolet Itävallan-vierailuista on ollut naapurimaista käsin tehtyjä pikavisiittejä. Tilasto kertoo kuitenkin selkeästi sen, että palaan mielelläni tuttuihin maihin ja haluan tutustua niihin entistä paremmin. En välttämättä palaa samoihin kaupunkeihin, mutta kierrän mielelläni maita mahdollisimman laajasti.
Olen käynyt Suomen ulkopuolella 44 itsenäisessä valtiossa, joista 31 sijaitsee Euroopassa. En koe olevani maabongari, sillä palaan mieluusti kiinnostaviksi kokemiini paikkoihin ja välillä kuluu useita vuosia ilman yhtään uutta käytyä maata. Olen viipynyt käymissäni maissa keskimäärin 16,8 yötä ja saman tilaston mediaani on 10 yötä. Minustakin on silti hauskaa päästä tutustumaan uusiin valtioihin ja lisään niitä matkaohjelmiin aina silloin, kun se sujuvasti onnistuu. Olen yöpynyt Vatikaania lukuun ottamatta kaikissa käymissäni valtioissa. Yhden yön valtioitakin ovat ainoastaan Monaco, San Marino ja Andorra, mutta joihinkin maihin tutustuminen on jäänyt kieltämättä varsin pintapuoliseksi. Esimerkiksi pelkästään Pietarissa käymällä voi tuskin sanoa nähneensä paljoakaan koko Venäjästä.
10. PÄIVÄMÄÄRÄ, JOLLOIN OLEN OLLUT USEIMMIN ULKOMAILLA
Tämä lienee koko blogin historian turhin tieto, mutta olen ollut vuoden päivistä useimmin ulkomailla heinäkuun seitsemäntenä, yhteensä yhdeksän kertaa. Lapsuusvuosieni ulkomaanmatkat ajoittuivat usein keskikesään, reissasin tuona päivänä pari kertaa myös kavereiden seurassa ja vaimon kanssa 7.7. tehtyjen matkojen kohteina ovat olleet Tukholma, Vilna, Karpathos ja Irlanti. Matkailurytmimme on kuitenkin tuon jälkeen muuttunut niin, että vietämme heinäkuun usein Suomessa ja ulkomaille suunnataan yleensä keväällä, alkukesällä, syksyllä sekä vuodenvaihteessa. Niinpä en ole ollut 7.7. ulkomailla yli kymmeneen vuoteen. Huhti-, touko- ja heinäkuu ovat ainoat, joiden jokaisena päivänä olen ollut joskus ulkomailla. En ole viettänyt koskaan joulua poissa Suomesta, ja joulukuu on muutenkin se kuukausi, jolloin olen matkustanut kaikkein vähiten.
Osallistu 10 matkailufaktaa minusta -blogihaasteeseen!
Tee näin ja kopioi nämä ohjeet mukaan omaan postaukseesi:
• Kirjoita 10 matkailufaktaa minusta -blogipostaus, jossa kerrot otsikon mukaisesti 10 matkailuun liittyvää faktaa itsestäsi.
• Linkitä jutussasi alkuperäiseen, Unelmatrippi-blogin liikkeelle laittamaan 10 matkailufaktaa minusta -postaukseen.
• Haasta mukaan haluamasi määrä muita bloggaajia.
• Haasteeseen voi halutessaan tarttua kuka tahansa bloggaaja myös ilman haastetta.
-
Espanja2 vuotta sitten
Ihmeellinen El Torcal de Antequera
-
Itävalta1 vuosi sitten
Alppimaisemia kesäisessä Seefeldissä
-
Suomi2 vuotta sitten
Hiihtoloma Syötteen laduilla
-
Yhdysvallat1 vuosi sitten
Ensikertalaisen Los Angeles – 10 kohdetta
-
Huvipuistot2 vuotta sitten
Huvipuistokokemus – Disneyland Park Paris
-
Italia12 kuukautta sitten
Cinque Terre – 5 kuvankaunista kylää
-
Yhdysvallat1 vuosi sitten
Los Angelesin kiehtova Venice
-
Saksa2 vuotta sitten
Berliinin muuria etsimässä
-
Italia12 kuukautta sitten
Patikkaretkellä Cinque Terressä
-
Ranska2 vuotta sitten
30 nähtävyyttä Pariisissa
-
Yhdysvallat1 vuosi sitten
Tarunhohtoinen Hollywood
-
Saksa2 vuotta sitten
Viimeinkin kiehtovassa Berliinissä
Hanneli / toisiinmaisemiin
13.1.2019 at 11:37
Matkablogien lukeminen on kyllä vaarallinen harrastus, sillä tästäkin listasta tuli taas muutama uusi haave mieleen.
Tosin isoimmin ajatuksissa on tällä hetkellä Saksan, Liechtensteinin, Sveitsin ja Ranskan kyliin suuntautuva roadtrip sekä paluu viime kesän maisemiin Pohjois-Kreikan vuoristoon. Ja Itä-Euroopan käymättömät maat on aina mielessä😀
Mika / Lähtöportti
13.1.2019 at 18:52
Matkablogien lukeminen on todella vaarallista! Olen yrittänyt karsia haaveiden määrää, mutta uusia kertyy listalle aina vaan lisää.
Tuollainen roadtrip kuulostaa mainiolta, pahoin pelkään että sun reissun varrelta löytyy taas täytettä omalle listalleni. Ja pitäisihän tuon Pohjois-Kreikankin oikeastaan olla mun listalla, mutta se on nyt piilotettu tuon ”Kreikka on aina hyvä idea” -ajatuksen taakse 😀
jossu
13.1.2019 at 12:07
Minun matka Penangiin herätti minun kiinnostuksen Aasiaan, melkein joka maa Itä-Aasiassa kiinnostaa.
Paratiisisaaret kuten Seychellit ja Dominikaaninen tasavalta houkuttelevat myös, varsinkin talvisaikaan.
Haaveilen myös Keski-Euroopasta, ja Amalfin rannikosta.
Mika / Lähtöportti
13.1.2019 at 19:37
Houkuttelevia haaveita! Palasin juuri itsekin Penangilta ja täytyy sanoa, että saari on todella kiehtova ja herätti kyllä minussakin entistäkin suuremman kiinnostuksen Aasian eri kulttuureihin. Näin talven keskellä olisi kyllä houkuttanut jäädä jonnekin lämpimään, mikä tahansa paratiisisaari kelpaisi 😀
Aron / Ja sitten matkaan...
13.1.2019 at 13:56
Olipas siinä hengästyttävän pitkä lista. Sitä lukiessa tuli auttamatta sellainen olo, ettei kaikkea kivaa ehdi yhden eliniän aikana näkemään mitenkään.
Minä en oikein jaksa tehdä listoja muuta kuin noin kahden vuoden matkojen tarpeiksi. Jokunen yhtymäkohta löytyi sinun listasi kanssa. Vietnam on meillä suunnitelmissa seuraavaksi kesälomakohteeksi, koko loma olisi tarkoitus noilla tienoilla pyöriä. Joulukuussa puolestaan kutsuu Kalifornia, tai maastopalojen uhatessa jokin toinen osavaltio siellä lännen suunnalla. Mahdollisesti ajelemme pienen täydentävän pätkän vanhaa Route 66 -reittiä siinä samalla. Roadtrip-tyyppinen matka taitaa olla siis taas tulossa. 🙂
Uusi-Seelanti ja Australia olisivat kivoja kohteita, mutta vain niin tolkuttoman kaukana. Ja just tuo vuodenaikojen käänteisyys aiheuttaa lisähaasteita loma-aikojen suhteen. Junamatka Kanadan halki Torontosta Vancouveriin on meillä idea-asteella ensi vuodelle. Vaimo jo kävi Torontoa katsomassa ja siellä olisi kivasti tutun luona yöpaikkakin olemassa. Vancouverista puolestaan voisi jatkaa autolla Seattleen. Näin kauas tulevaisuuteen en kuitenkaan uskalla vielä kovin vakavasti katsella. Voipi olla, että menemme jonnekin ihan muualle. 🙂
Lontoossa olisi vielä kiva käydä kerran ennen brexitin täytäntöönpanoa. Toivottavasti sopimus syntyy ja samalla erolle sopiva siirtymäaika. Maaliskuun loppu tulee tässä suhteessa vähän liian nopeasti vastaan.
Mika / Lähtöportti
13.1.2019 at 19:47
Tuo on kyllä totta, että luultavasti osa suunnitelmista jää toteutumatta. Turha kuitenkaan stressata, monesti matkalla olo itsessään on päämäärää tärkeämpää.
Itse haluan taas tehdä kattavan listan, jottei mitään pääse unohtumaan 😀 Toisaalta parin vuoden lista saattaisi olla hyvinkin järkevä ratkaisu. Vietnam ja Kalifornia kuulostavat molemmat hyviltä ja samalla sopivasti ihan erilaisilta keskenään!
Uusi-Seelanti, Australia ja Chile ovat olleet listalla todella kauan, mutta sopivaa tilaisuutta vähintään kolmen viikon reissuun muulloin kuin Suomen kesällä ei ole toistaiseksi tullut. Ennemmin tai myöhemmin tuollekin asialle täytyy kuitenkin tehdä jotain 🙂
Junamatka Kanadan halki kuulostaa myös hyvältä! Torontossa olen käynyt ja tykkäsin kyllä paljon. Omissakin suunnitelmissa Vancouverista voisi hyvin jatkaa myös Seattleen ja Portlandiin, vaikka Kalliovuorten suunta onkin ykkösvaihtoehto. Paras tietysti jos kaiken saisi mahtumaan samaan reissuun 🙂
Olisi kiva saada jonkinlainen ratkaisu tähän brexit-hullutukseen. Lontoo houkuttelee muakin ja toisaalta brexitin vaikutus Pohjois-Irlantiin voi olla pahimmillaan vieläkin dramaattisempi.
Kaisa
13.1.2019 at 20:02
Meneekö nyt vähän yli, jossei Amerikkaan voi mennä silloin, kun Trump on presidenttinä. Ei kannata uskoa kaikkea, mitä Iltiksessä lukee.
Mika / Lähtöportti
13.1.2019 at 21:03
Jos on ennen vaaleja tällaisen päätöksen tehnyt, niin parempi pitää sanansa. Kutsuttakoon sitä vaikka hävityksi vedonlyönniksi. Tässä on sen verran paljon suunnitelmia muuallekin, ettei Amerikan-matka ehkä muutenkaan olisi ohjelmassa ennen seuraavia vaaleja – joissa toki Trumpin uudelleenvalinta on mahdollinen.
Jenni | Boarding Time
13.1.2019 at 20:14
Amalfi on Italian upeimpia alueita, ehdoton suositus jos et ole vielä käynyt. Omia suosikkeja Ischia ja Procida, Sorrento ja Ravello myös. Positanoon en enää jäisi, täysin ylihintainen ja amerikkalaistunut. Cinque Terrestä tulossa samanlainen. Mutta kaunista aluettahan tuo on yhtä kaikki. 😊
Ja Wien on muuten ihan mahtava kaupunki, ei lainkaan tylsä!
Itse haaveilen tänä vuonna käyväni vielä Belizessä ja Guatemalassa, kevään reissut (Itä-Afrikka, Sveitsin ja Italian Alpit ja Berliini ainakin, ehkäpä käväisen myös Kuala Lumpurissa 😉) jo tiedossa, mutta kesäkuusta eteenpäin suunnitelmat avoinna. Mieleenkiinnolla odotan mitä reissuvuosi 2019 tulee pitämään sisällään.
Mika / Lähtöportti
13.1.2019 at 22:53
Amalfi ja Cinque Terre ovat jääneet vielä käymättä, vaikka Italiaa on tullut kierrettyä muuten melko paljon. Amalfin seudulta voisi vuokrata joskus talon viikoksi tai kahdeksi ja tehdä sieltä käsin retkiä eri kyliin ja kaupunkeihin. Sorrento kuulostaa klassikkokohteelta ja Procidaa ovat monet muutkin kehuneet.
Omatkin suunnitelmat ovat melko hyvin selvillä kesäkuuhun asti, tosin ainakin yksi kaupunkikohde on vielä päättämättä. Hienolta kuulostavia suunnitelmia sinulla, toivottavasti tuo Väli-Amerikkakin toteutuu. Hyvää reissuvuotta! 🙂
Jenni / Unelmatrippi
13.1.2019 at 20:26
Hengästyttävä lista tosiaan! Itselläni on vähän vastaava idea todo-postauslistallani, mutta postauksen toteutus tuntuu jotenkin tosi työläältä, koska näitä ”olisi mahtavaa joskus käydä” -paikkoja on vain niin valtavasti! Mutta yksi kerrallaan, yksi kerrallaan. 🙂 Listallasi on paljon paikkoja, joissa olen jo itse käynyt ja ne upeiksi todennut, ja paljon paikkoja, joihin itsekin haluaisin. Matkablogit ovat tosiaan vaarallisia, puolin ja toisin. 🙂 Tältä listaltasi tuli ehkä taas muutamia ideoita lisää hautumaan…
Cinque Terre on myös mulla vielä näkemättä, mutta mahdollisesti käymme siellä ensi kesänä! Pohjois-Irlantiin haluaisin joskus myös, mutta sen aika tuskin on vielä tänä vuonna. Euroopasta tuntuu koko ajan löytyvän paljon kiinnostavampiakin paikkoja, joten se on jyräytynyt jo monesti.
Amalfin rannikkoa voin suosittella lämpimästi. Sinne tekemämme reissu pari vuotta sitten oli maisemallisesti yksi upeimmista Euroopassa, ja kuitenkin aika monessa paikassa Euroopassakin on tullut käytyä. Ja Sarajevo ON todella kiehtova kaupunki, joten sitäkin voin suositella lämpimästi! Maltasta taas en vakuuttunut yhtään, mutta itsehän se pitää kokea ennen kuin voi tehdä mitään päätelmiä. Budapest – jep, hyvät salaatit! 😀 Olen menossa helmikuussa, saas nähdä tuleeko vedeltyä niitä salaatteja tällä kertaa! 😀
Aasiassa mm. listallesi päässyt Shanghai on itselläni vielä näkemättä ja löytyy näin ollen myös minun listaltani. Tänä vuonna sinne tuskin kuitenkaan päädyn. Meillä on vähän suunnitteilla ensi talveen reissu Myanmariin mm. juurikin mainitsemillesi Paganin temppeleille, ja samalla olisi tarkoitus käydä Laosissa. Tämän reissun todella toivon järjestyvän, koska on tullut tänä talvena huomattua, että Aasiaan vain on niin älytön palo, että hajottaa poikkeuksellisen paljon tämä talvi ilman matkaa sinne suunnille.
Mika / Lähtöportti
13.1.2019 at 23:06
Matkakohteita todellakin riittää, eikä ne matkustamalla lopu – tuntuu että käy vain päin vastoin 😀 Esimerkiksi Aasiassa käyminen vain nostaa Aasia-kuumetta entisestään. Tähän liittyen täytyykin kysellä sulta jossain välissä muutamista kohteista ja kokemuksista. Juuri Aasiasta palanneena tekee mieli suunnitella jo uusia reissuja sinne suunnalle, vaikka voihan olla että olen menossa jo ihan eri suuntaan, kun seuraavan kaukomatkan varaaminen tulee ajankohtaiseksi 😀
Pohjois-Irlanti ja Irlanti ylipäätään on sellainen kohde, joka helposti siirtyy vuodesta toiseen. Sitä ei voi oikein yhdistää Keski-Euroopan roadtrippeihin, eikä sääkään ole yhtä houkutteleva kuin Välimerellä. Joka kerta olen kuitenkin nauttinut, kun olen vihreälle saarelle päässyt 🙂
Amalfi ja Sarajevo ovat kyllä nousussa toivelistalla. Muistan teidän epäonnisen Maltan-reissun, mutta haluan joskus itse lähteä kokeilemaan onneani sinnekin. Budapest on itselläkin edelleen vaihtoehtona tälle vuodelle, mutta saa nähdä miten käy. Hyvät salaatit ja huonot ihmisoikeudet – never forget 😀
Tiina / Ihana Ahvenanmaani
14.1.2019 at 12:51
Mieheni on syntynyt Öölannissa (mutta asunut siellä vain lapsena) ja muutama vuosi sitten päätettiin koko perheellä mennä ihastelemaan saarta. Me ajettiin saari päivässä ympäri ja se oli ihan liian lyhyt aika! Eli mökkeily siellä on hyvä idea.
Nyt kesällä lähdettiin pariksi päiväksi kahdestaan tuulettumaan (kun saatiin jätettyä lapset Smålantiin isovanhemmille) ja mentiin Kalmariin. Suosittelen ehdottomasti Kalmarin linnaa, jos matkaatte Öölantiin! Se on kuitenkin Pohjoismaiden historiassa erittäin tärkeä paikka. Ja koko Kalmar oli erittäin viehättävä kaupunki. 😊
Mika / Lähtöportti
14.1.2019 at 18:21
Uskon kyllä että Öölannissa voisi hyvin viihtyä ainakin yhden kesäisen viikon verran. Kalmar näyttää olevan kätevästi heti siinä sillan toisessa päässä, joten ilman muuta se pitää ottaa ohjelmaan. Kiitos vinkeistä 🙂
Marja
15.1.2019 at 19:24
Paljon on samanlaisia haaveita. Aina mielessä mm. Itä-Aasia, Irlanti, Italia ja Ranska. Nyt tekisi mieli tutkia Balkania. Toivelistoja tehdään aina välillä koko perheen voimin, aina venyvät ja venyvät😉
Mika / Lähtöportti
15.1.2019 at 21:12
Nämä listat kyllä venyvät aina vaan pidemmiksi ja pidemmiksi 😀 Meillä tämä toimii yleensä niin että minä teen listoja ja muu perhe poimii parhaat ehdotukset toteutettaviksi 😀
Katju
24.2.2019 at 10:55
Australian talvi on oikein mukava ainakin ihan pohjoisessa, Ulurussa sekä Sydneyn seudulla, joten kannattaa hyödyntää kesäloma Down Under-reissuun.
Mika / Lähtöportti
24.2.2019 at 18:17
Kiitos hyvästä vinkistä, voisihan sitä Australian-reissua sittenkin harkita myös Suomen kesällä 🙂