Huiman korkean One World Trade Centerin ylimmissä kerroksissa toimivalta näköalapaikalta saa ihailla New Yorkia lintuperspektiivistä. Maisemat ovat näkemisen arvoisia kaikkiin ilmansuuntiin.

One World Trade Center on koko läntisen pallonpuoliskon korkein rakennus, jota ylemmäs kurottaa tällä hetkellä vain kuusi aasialaista pilvenpiirtäjää. Myös nimellä Freedom Tower tunnetulla pilvenpiirtäjällä on amerikkalaisille suuri symbolinen merkitys, koska se rakennettiin syyskuun 11. päivän terrori-iskussa vuonna 2001 sortuneiden World Trade Centerin kaksoistornien tilalle. Nykyinen World Trade Center -kokonaisuus käsittää edeltäjänsä tavoin myös useita matalampia rakennuksia.

Manhattanin eteläosassa kohoava One World Trade Center avattiin marraskuussa 2014. Suurin osa rakennuksesta on toimistotiloja, mutta vierailijoita ilahduttaa kerroksissa 100–102 toimiva näköalapaikka One World Observatory. Näköalapaikan pääsyliput on kätevintä hankkia netistä, jolloin etuna on myös ennakkoon ostajille tarjottu viiden dollarin alennus.  

Aikuisten peruslippu maksaa tällä hetkellä kaikkine kuluineen ja veroineen hieman yli 50 dollaria, minkä lisäksi tarjolla on myös muutamia kalliimpia vaihtoehtoja. Perusliput oikeuttavat sisäänkäyntiin etukäteen valittuna ajankohtana, mutta jos päivän aikataulua ei halua lyödä etukäteen lukkoon, voi ostaa joustavamman lipun, jolla pääsee torniin mihin kellonaikaan tahansa. Tällainen lippu on 20 dollaria peruslippua kalliimpi, mutta se sisältää 10 taalaa arvokkaamman etukupongin näköalapaikan kahvilassa tai myymälässä käytettäväksi.

Nousemme pilvenpiirtäjään lokakuisena maanantaiaamupäivänä, jolloin jonoa ei ole käytännössä lainkaan. Aulatila on suunniteltu suuria vierailijamääriä ajatellen, ja täällä saattaakin olla esimerkiksi kauniina viikonloppupäivinä ruuhkaa. Lipuntarkastuksen ja turvatarkastuksen jälkeen voi pysähtyä katselemaan New Yorkin historiaan sekä World Trade Centeriin liittyviä videoesityksiä, mutta kuljemme melko ripeästi suoraan hisseille.

Hissi kuljettaa pilvenpiirtäjän 102. kerrokseen vain 47 sekunnissa. Matkan ajan voi ihailla hissin seinille heijastettua animaatiota, jossa New York kehittyy vuosisatojen takaisesta korpimaasta nykyaikaiseksi metropoliksi. Esityksen kuvakulma muuttuu samaan tahtiin ylöspäin nousevan hissin kanssa. Perillä vierailijoille näytetään vielä yksi New Yorkin vilinää kuvaava fiilistelyfilmi, kunnes pääsemme vihdoin ihailemaan huikeita maisemia.

One World Observatoryn varsinainen katselutasanne on sadannessa kerroksessa, jonka voi kiertää kokonaan ympäri maisemia ihaillen. Tarjolla ovat siis avoimet näkymät kaikkiin ilmansuuntiin aivan lasiseinien vierestä. Näköalapaikan harvoja huonoja puolia on, ettei sisätiloista pääse minkäänlaiselle tasanteelle ulkoilmaan. Ikkunoiden heijastukset häiritsevät valokuvaamista, joskin haittaa on meidän vierailumme aikaan lähinnä vain merelle tai Brooklynin suuntaan katseltaessa.

Sadannesta kerroksesta löytyy myös matkamuistomyymälä sekä City Pulse -niminen kulmaus, jossa New Yorkin asiantuntijat kertovat kotikaupungistaan. Meidän kohdallemme ei kuitenkaan osu sopivasti yhtään esitystä. Kerrosta ylempänä eli 101. kerroksessa toimii tyyriin puoleinen One Dine -ravintola. Viereisessä kahvilassa on pelkästään seisomapaikkoja, mutta totean jäälatten nauttimisen onnistuvan hyvin myös baaripöytään nojaillen. 

New Yorkin pilvenpiirtäjissä toimii tätä nykyä viisi näköalatasannetta, joista One World Observatory on korkein. Se erottuu muista neljästä erityisesti sijaintinsa osalta, sillä One World Trade Center kohoaa Manhattanin eteläosassa. Perinteiset Empire State Building ja Top of the Rock sekä uudemmat Edge ja Summit One Vanderbilt löytyvät kaikki Midtownista, joihin verrattuna One World Observatoryn maisemat ovat selvästi erilaisia. Täältä on hyvät näkymät merelle ja esimerkiksi Vapaudenpatsaalle sekä Ellis Islandille. Myös Hudson-joen vastarannalla näkyvä Jersey City on varsin lähellä.

Pohjoiseen päin katseltaessa on helppo huomata, kuinka Manhattan jakautuu erilaisiin osiin. One World Trade Centerin ympärillä on muita korkeita rakennuksia, mutta heti Financial Districtin loppuessa alkaa laaja matalampi alue, jonka kaupunginosiin kuuluvat esimerkiksi Chinatown, Soho, Greenwich Village sekä East Village. Meistä on erityisen hauskaa katsella täältä edellispäivän kävelyreittiämme, jonka varrelta tunnistamme monta taloa ja esimerkiksi Washington Square Parkin riemukaaren sekä keinotekoisen saaren Little Islandin.

Vaikka merimaisematkin ovat hienoja, katselemme pisimpään Manhattania. Midtownin pilvenpiirtäjät saa kameran zoomin avulla lähelle, vaikka esimerkiksi Empire State Buildingille on melkein viisi kilometriä matkaa.

Manhattanin itäpuolella levittäytyy Brooklyn. East Riverin ylittävistä silloista lähimpänä näkyy ikoninen Brooklyn Bridge, josta pohjoiseen päin häämöttävät Manhattan Bridge sekä Williamsburg Bridge. Sää on näköalojen ihailuun sopivan aurinkoinen ja se vain kirkastuu pilvenpiirtäjässä viettämänämme aikana. Sisätiloissa on silti koko vierailumme ajan mukavan väljää, ja haluamaansa suuntaan mahtuu aina katselemaan ilman odottelua. Paikalla kuuluu olevan samaan aikaan ainakin kaksi muuta suomalaista perhettä.  

Aika kuluu maisemia ihaillessa nopeasti. Haluamme nauttia One World Observatorysta koko rahalla, joten vietämme ylhäällä reilut kaksi tuntia. Olen kahdella matkallemme käynyt jo yhteensä neljällä New Yorkin pilvenpiirtäjien näköalatasanteella. Jos olisi pakko valita vain yksi, nimeäisin omaksi suosikikseni Top of the Rockin, josta kirjoitin oman juttunsa jo aiemmin. 

Midtownin näköalatasanteet tarjoavat ehkä ne kaikkein klassisimmat New York -näkymät, mutta One World Observatoryn sijainti takaa aivan uudenlaisen näkökulman kaupunkiin. Jos siis olet jo käynyt jollakin Midtownin näköalapaikalla, suosittelen seuraavaksi kohteeksi One World Observatorya. Me ainakin nautimme omasta vierailustamme todella paljon. 

One World Trade Centerin ympäristössä on muutakin nähtävää. Nykyisen pilvenpiirtäjän vierestä löytyy sortuneiden kaksoistornien paikalle rakennettu 9/11 Memorial -muistomerkki, joka koostuu kahdesta neliönmuotoisesta vesialtaasta. Altaiden reunoille on kaiverrettu kaikkien menehtyneiden nimet. Naapurista löytyy erittäin mielenkiintoinen 9/11-museo, josta julkaisen oman juttunsa myöhemmin. Palaan siinä yhteydessä tarkemmin World Trade Centerin historiaan sekä koko maailmaa järkyttäneisiin syyskuun 11. päivän terrori-iskuihin.

World Trade Centeriin kuuluva Oculus on raideliikenteen aseman ja ostoskeskuksen yhdistelmä, johon kannattaa tutustua jo Santiago Calatravan piirtämän persoonallisen arkkitehtuurin vuoksi. Samoilla kulmilla voi vierailla myös Manhattanin vanhimmassa yhä toimivassa kirkossa St. Paul’s Chapelissa sekä modernissa kreikkalaiskatolisessa St. Nicholas National Shrinessa. World Trade Centerin ympärille levittäytyvä Financial District on täynnä ostos- ja ruokailumahdollisuuksia, minkä lisäksi varsinkin rantojen tuntumassa on viihtyisiä puistoja. Manhattanin eteläosassa on siis helppo viettää kokonainen päivä jos toinenkin.

High Line on entisen tavarajunaradan paikalle rakennettu kaikille avoin puistoalue New Yorkissa. Rata kulki katutason yläpuolella, joten puistosta aukeaa mukavia kuvakulmia Manhattanin urbaaneihin maisemiin.

High Line -puisto on käytännössä reilun kahden kilometrin mittainen kävelyreitti, jonka voi kulkea kumpaan suuntaan tahansa. Matkan varrella on useita High Linen ja katutason yhdistäviä portaita sekä muutama hissi, joten koko matkaa ei ole pakko kävellä kerralla ja välillä voi halutessaan poiketa myös jossain muualla.

Nousemme High Linelle sen eteläisestä päästä Gansevoort Streetin ja Washington Streetin risteyksestä. Puistoon nousevien portaiden alla toimiva Shake Shack -hampurilaisravintola palvelee nälkäisiä ja naapurista löytyy 1900- ja 2000-lukujen taidetta esittelevä Whitney Museum of American Art.

High Line on yksi eniten odottamistani kohteista tällä matkalla. Kävelyreittiä ei ollut vielä aiemman New Yorkin -reissumme aikana olemassa, ja se on saanut paljon kehuja monilta matkailijoilta. Reitti on tasainen ja esteetön, joten se sopii hyvin kaikille kulkijoille. On oikein mukavaa liikkua sujuvasti kaupungin hälinän ja risteysten yläpuolella. Osumme paikalle aurinkoisena lokakuisena arkipäivänä, jolloin ihmisiä on liikkeellä hieman kuvittelemaani enemmän. Ajoittain on siis pientä ruuhkaa, mutta eteneminen on onneksi enimmäkseen väljää.

High Linen eteläosa kulkee Meatpacking Districtin halki. Rujot teurastamokorttelit ovat muuttuneet viime vuosikymmeninä viihtyisäksi trendialueeksi, jota hallitsevat tyylikkäät kaupat ja ravintolat. Kuljemme matkamme aikana pari kertaa Meatpacking Districtin halki. Alueesta jäävät mieleen aurinkoisilla terasseilla istuvat hyväntuuliset ihmiset, pienellä aukiolla soittava jazzbändi sekä kadut tilapäisesti vallanneet norsutaideteokset, joiden tehtävänä oli kerätä rahaa villieläinten suojeluun. High Linelta käsin on mukava ottaa kuvia ohittamistamme kaduista.

Meatpacking District jää pian taakse, minkä jälkeen High Line kulkeekin koko loppumatkan Chelsean kaupunginosassa Manhattanin länsilaidalla. Kaupunginosan nimen voi päätellä viimeistään Chelsea Marketille ohjaavista viitoista. Chelsea Market on entisissä National Biscuit Companyn tiloissa toimiva kauppahalli, josta löytyy runsaasti ravintoloita. Kävimme kauppahallin vilkkailla käytävillä jo muutamaa päivää aiemmin, joten jatkamme nyt suoraan eteenpäin.

High Line sopii erityisen hyvin kiireettömään oleskeluun. Valittavana on runsaasti erilaisia penkkejä, joista osa näyttää hyvinkin lokoisilta. Mieleenpainuvin maisema löytyy 17th Streetin kohdalta, jossa on oikea katsomo 10th Avenuen suuntaan.

High Linella on mielenkiintoinen historia. Manhattanin länsireunalle rakennettiin ensimmäinen tavarajunarata jo 1800-luvun puolivälissä, mutta se kulki vaarallisesti katutasolla. Vaadittiin satoja liikenneonnettomuuksissa menehtyneitä kuolonuhreja, kunnes katutason yläpuolella kulkeva huomattavasti turvallisempi rata saatiin rakenteille. Projektista vastasi vaikutusvaltainen kaupunkisuunnittelija Robert Moses. Satuin katsomaan New Yorkin -lennolla Motherless Brooklyn -elokuvan, jonka keskeisiin hahmoihin kuuluva Moses Randolph perustuu Robert Mosesin kylmään ja kiistanalaiseen persoonaan. Jos New Yorkin historia kiinnostaa, kannattaa lukea Mosesista vaikka Wikipediasta.

Uuden katujen yläpuolella kulkevan radan ensimmäinen juna pääsi liikkeelle vuonna 1933. Kiskoja pitkin alkoi kulkea tonneittain erilaisia tuotteita, kuten Meatpacking Districtilla pakattua lihaa. Rata oikaisi suoraan joidenkin tehdasrakennusten halki. Yksi näistä oli National Biscuit Company, jonka seinien sisällä keksittiin maailman valloittaneet Oreo-keksit.

Rekat alkoivat vähitellen syrjäyttää tavarajunia, ja radan ensimmäinen osa purettiin jo 1960-luvulla. Junaliikenne loppui kokonaan 1980-luvulla, jolloin alettiin jo suunnitella koko rakennelman lopullista poistamista. Alueen asukkaat halusivat kuitenkin säästää junaradan, ja he saivat onneksi tahtonsa läpi.

High Linen tulevaisuudesta keskusteltiin vuosikymmeniä, kunnes siitä päätettiin kunnostaa kaupunkilaisia ilahduttava puisto. Vinkin ratkaisuun saattoi antaa luonto itse, sillä kasvit olivat jo ehtineet vallata käyttämättömät kiskot. Nykyään High Linea ei korista mikä tahansa heinä, vaan puistoon on istutettu yli viittäsataa erilaista kasvi- tai puulajia. New Yorkissa on vielä lokakuun puolivälissä niin vehreää, että osa kasveista kukkii yhä iloisesti. Myös vanhat rautatiekiskot erottuvat toisinaan aluskasvillisuuden seasta.

High Line Parkin ensimmäinen osa avattiin vuonna 2009, minkä jälkeen se on kasvanut vaiheittain nykyiseen muotoonsa. Puiston tulevaisuuden pitäisi olla suuren suosion vuoksi turvattu, mutta ainakin sen ylläpidosta vastaavat High Linen ystävät ovat huolissaan kaupungin uusista rakennussuunnitelmista. Lisätietoja voi lukea Friends of the High Line -järjestön kampanjasivuilta. 

 
Chelsea tunnetaan taidegallerioistaan, ja myös High Linella voi ihailla monenlaisia teoksia. Huomaamme matkan varrella useita seinämaalauksia, minkä lisäksi reitille on aseteltu joitakin patsaita. High Linen ulkonäön on tarkoitus elää ajan kuluessa, joten kukin patsas pysyy reitin varrella vain ennalta määrätyn ajan, joka on useimmiten yksi vuosi. Niinpä esimerkiksi kuvassa näkyvä Karon Davisin Curtain Call on jo siirretty jonnekin muualle.

Ohitamme uusia kerrostaloja, joiden moderni arkkitehtuuri näyttää hauskalta. Emme haaveile tänne muuttamisesta, mutta hotellimajoituksen kannalta Chelsea olisi yksi houkutteleva vaihtoehto seuraavaa New Yorkin -matkaa ajatellen. Alue on yhtä aikaa mielenkiintoinen ja sopivan rauhallinen, minkä lisäksi täältä on vain lyhyt matka vilkkaan Midtownin keskeisiin kohteisiin.

High Linen pohjoinen pää sijaitsee Hudson Yards -ostoskeskuksen tuntumassa. Reitti jatkuu vielä junavarikkoalueen ympäri, kunnes se laskeutuu pitkää ramppia pitkin alas kadulle. Me päätämme suunnata suoraan ostoksille. Vuonna 2019 avattu Hudson Yards -ostoskeskus on miellyttävän valoisa ja näyttää yhä uutuuttaan kiiltävältä. Kauppavalikoimaa riittää kotoisen H&M:n kaltaisista liikkeistä Suomessa tuntemattomampiin merkkeihin sekä maailmankuuluihin laatubrändeihin.

Ostoskeskuksen pihalla kohoava Vessel on huomiota herättävä rakennelma, jota voisi kai kutsua tilataideteokseksi. Rakennelman sisällä kulkevia portaita pitkin voi kiivetä katselemaan näkymiä eri tasoilta. Vessel oli yli kolme vuotta suljettuna itsemurhatapausten vuoksi, mutta sen turvallisuutta on nyt parannettu ja rakennelma aukesi matkamme loppuvaiheessa pitkästä aikaa yleisölle. Ylös kiipeäminen jäi meiltä silti tällä matkalla väliin. Liput pitää hankkia etukäteen Vesselin nettisivuilta.

Hudson Yardsin alueella pääsee katselemaan maisemia paljon korkeammaltakin. Pilvenpiirtäjän seinien ulkopuolelle kurkottava näköalaparveke Edge kuuluu Manhattanin sykähdyttävimpiin elämyksiin. Se näkyy hyvin myös High Linen varrelle pohjoisen suuntaan kuljettaessa. Edge ei aluksi kuulunut suunnitelmiimme, mutta päätimme käydä siellä matkan viimeisenä iltana. Kohde oli hintansa väärti ja Edgestä onkin tulossa oma blogijuttunsa myöhemmin.

Lisätiedot High Linesta: www.thehighline.org