Seuraa somessa

Saksa

Berliinin muuria etsimässä

Julkaistu

-

Berliinistä on vaikea puhua mainitsematta kaupungin vuosina 1961–1989 halkonutta muuria. Ehdin käydä jaetussa Berliinissä kesällä 1988, ja nyt olikin harvinaisen mielenkiintoista palata tutkimaan mitä surullisesta muurista on jäljellä.

Berliinin kahtiajako alkoi toisen maailmansodan päättyessä, kun voittajavaltiot miehittivät Saksan ja maa jaettiin Yhdysvaltojen, Britannian, Ranskan sekä Neuvostoliiton hallitsemiin vyöhykkeisiin. Samalla myös Saksan suurin ja tärkein kaupunki Berliini lohkottiin neljän miehittäjämaan kesken, vaikka se sijaitsikin keskellä Neuvostoliiton hallitsemaa aluetta. Länsimaiden ja Neuvostoliiton väliset kiistat johtivat vuonna 1949 kahden eri valtion perustamiseen. Länsimaiset miehittäjät eivät juurikaan puuttuneet Saksan liittotasavallan eli Länsi-Saksan asioihin, kun taas Neuvostoliitto juurrutti Saksan demokraattiseen tasavaltaan DDR:ään eli Itä-Saksaan kommunismin aatteen.

berliini_muuri_15

Vapaampi ja vauraampi länsi houkutteli itäsaksalaisia, joista oli tahtomattaan tullut kommunistimaan kansalaisia. Berliinin sisäistä rajaa ei valvottu, joten kolmisen miljoonaa ihmistä muutti tätä kautta länteen, kunnes kaikki muuttui elokuisena yönä vuonna 1961. Itä-Saksan johto sai joukkopaosta tarpeekseen ja rakensi ilman ennakkoilmoitusta muurin, joka nousi sotilaiden valvonnassa jakamaan kaupungin. Länsi-Berliinin ympäröinyttä muuria kutsuttiin idässä ”antifasistiseksi suojamuuriksi”, vaikka sen todellinen tehtävä oli estää itäsaksalaisten pako länteen.

berliini_muuri_13

Rakennustyö eteni vuosien kuluessa vaiheittain ja muuria syntyi lopulta yli 150 kilometrin verran. Lopputuloksena oli kaksi vierekkäistä betonimuuria, joiden väliin jäi kuoleman käytäväksi kutsuttu alue. Pakenemisesta tuli hengenvaarallista, sillä rajavartijat ohjeistettiin ampumaan muurien väliin päässeet karkurit. Liikkumista rajoittanut muuri erotti perheitä ja ystäviä toisistaan, joten sitä vastustettiin voimakkaasti. Lännessä asuneet saksalaiset pyrkivät auttamaan itään jääneitä monin tavoin. Lopulta muissa kommunistimaissa tapahtuneiden muutosten rohkaisema itäsaksalaisten kapina pakotti vallanpitäjät avaamaan rajan marraskuun yhdeksäntenä päivänä vuonna 1989.

eurooppa1988_01

Kävin Berliinissä edellisen kerran kesäkuussa 1988, jolloin muuri vielä halkoi kaupunkia. Majoituimme suomalaisen turistiryhmän mukana pariksi yöksi Länsi-Berliiniin, josta kävimme bussiretkellä idän puolella. Checkpoint Charlien raja-asemalla kului noin tunti. Minä olin se äidin passiin merkitty ein Kind, jolla ei ollut virkailijoiden hämmästykseksi omaa passia lainkaan. Pääsimme joka tapauksessa Itä-Berliinin, jossa paikallinen opas kertoi melko avoimesti elämästä muurin toisella puolella. Jos rahat riittivät auton ostamiseen, joutui Trabantin tai Wartburgin saamista odottamaan vähintään viisi vuotta. Vielä pahemmalta kuulosti, ettei kaikissa kerrostaloasunnoissa ollut edes omaa vessaa.

eurooppa1988_08

Kävimme Treptowin puistossa katsomassa suurta neuvostosotilaiden muistomerkkiä sekä vierailimme Pergamon-museossa ihmettelemässä muinaisia esineitä. Brandenburgin porttia emme päässeet näkemään, sillä muurin lähellä sijainneita alueita oli sinä päivänä suljettu niin autoilta kuin jalankulkijoiltakin. Syynä oli Länsi-Berliinissä järjestetty Michael Jacksonin konsertti. DDR:n hallinto halusi varmistaa, ettei länsimainen hapatus kuuluisi idän nuorison korviin.

eurooppa1988_02

Itse muurin pääsimme näkemään lännen puolelta. Myös kuoleman käytävästä sai hyvän käsityksen kiipeämällä näköalatasanteen päälle. Koko muuri tuntui jotenkin oudolta. Jos jonkun maan täytyi rakentaa jotain tällaista estääkseen ihmisten pääseminen pois, eivät sellaisen maan asiat voineet olla kovin hyvin. Muurin läntinen puoli oli erilaisten maalausten ja töherrysten peitossa. Jos aikamatka 1980-luvulle kiinnostaa, voit lukea aiemmin julkaistun juttuni Euroopassa kesällä 1988.

berliini_checkpoint_charlie_01

Tuntuu nostalgiselta palata Checkpoint Charlien rajanylityspaikalle lähes 35 vuoden tauon jälkeen. Paikan ulkonäöstä ei ole jäänyt erityisiä muistijälkiä, sillä mielessä ovat paremminkin bussiin nousseet tuimailmeiset rajavartijat. Nykyisin paikalla on kaltaisteni turistien piirittämä kopio valkoisesta vartiokopista. Viereinen Mauermuseum kertoo muurin historiasta, mutta jätämme siellä käynnin väliin.

berliini_muuri_07

Suuntaamme Mauermuseumin sijaan kulman taakse Die Mauer – Asisi Panorama -näyttelyyn, mikä onkin erinomainen ratkaisu. Lippuluukullakaan ei ole lainkaan jonoa.

berliini_muuri_08

Asisi Panorama on taiteilija Yadegar Asisin luoma jättimäinen maalaus, joka kiertää pitkin sylinterinmuotoisen rakennuksen sisäseinää. Toisessa näyttelyhuoneessa on esillä tavallisten ihmisten muistoja ja valokuvia Berliinin muuriin liittyen. Tekstien tarinat liittyvät muurin rakentamiseen, elämään muurin varjossa sekä muurin murtumiseen. Nähtävillä on myös aiheeseen liittyviä videoita. Tarinat kertovat muurin historiasta niin koskettavalla tavalla, että niihin syventyy mielellään.

berliini_muuri_19_asisipanorama

Päänähtävyys on joka tapauksessa 60 x 15 metrin kokoinen kaarevalle seinälle toteutettu taideteos, jota kiivetään ihailemaan korokkeelta käsin. Vaikka kyseessä onkin vain paikallaan pysyvä kuva, on kokemus 1980-luvun Berliinin syysillasta hämmästyttävän vahva. Hämyisessä tilassa vaihtuva valaistus sekä taustalla kuuluvat äänet vahvistavat tunnelmaa. Kuultavissa on esimerkiksi sateen ja hälytysajoneuvojen ääniä sekä historiallisia puheita. John F. Kennedyn kuuluisat sanat Ich bin ein Berliner jäävät varmasti mieleen.

berliini_muuri_22_asisipanorama

Maalaus on täynnä tarkasti maalattuja yksityiskohtia, joita on helppo uppoutua katselemaan pitkäksi aikaa. Visuaalisesti näyttävä teos kuvaa historiaa niin havainnollisesti, että lapsetkin viihtyvät sen äärellä hyvän tovin. Näkymä esittää Kreuzbergin kaupunginosaa, jossa Yadegar Asisi itsekin 1980-luvulla asui. Teoksessa on käytetty taiteilijan vapautta yhdistelemällä Asisin omia muistoja samaan kuvaan. Maisema tuntuu hetkittäin jopa niin kolmiulotteiselta, että sen juurella käyviä oikeita ihmisiä on vaikea erottaa maalatuista. Myös teoksessa näkyvä suuri puu näyttää paikan päällä nähtynä oudosti aidolta.

berliini_muuri_21_asisipanorama

Kylmän sodan aikainen Länsi-Berliini ja erityisesti muurin vieressä sijainnut rähjäinen Kreuzberg veti puoleensa maahanmuuttajia sekä kaikenkirjavaa vaihtoehtoväkeä. Berliini oli houkutteleva paikka ottaa etäisyyttä muualla Länsi-Saksassa asuneisiin perheenjäseniin, minkä lisäksi etuna oli vapautus asepalveluksesta. Muurin toisella puolella häämöttää Itä-Berliinin keskus Mitte televisiotorneineen ja savupiippuineen.

berliini_muuri_20_asisipanorama

Asisi Panorama on saanut myös pettyneitä arvosteluja, mutta ainakin meidän perheellemme se on vaikuttava ja hyvinkin positiivinen kokemus. Teoksen katselemiseen kannattaa varata reilusti aikaa ja antaa mielikuvituksen laukata valloillaan. Pääsylippua on turha maksaa, jos aikomuksena on vain tulla ”suorittamaan nähtävyys”, ottaa valokuva ja jatkaa kiireesti seuraavaan kohteeseen. Minulle Asisi Panoraman katseleminen oli yksi koko Berliinin-matkan parhaista hetkistä.

berliini_muuri_23_eastsidegallery

On helppo ymmärtää, että berliiniläiset halusivat tuhota vihatun muurin mahdollisimman nopeasti. Muutamia muurin osia on silti säilytetty historiallisina muistomerkkeinä. Tunnetuin näistä on reilun kilometrin mittainen East Side Gallery, joka löytyy Itä-Berliiniin kuuluneesta Friedrichshainin kaupunginosasta Spree-joen rannalta. Tämä osa muurista täyttyi jo pian Berliinin yhdistymisen jälkeen eri maista kutsuttujen taiteilijoiden rauhaa henkivillä teoksilla. Maalauksia on myöhemmin restauroitu niin, että ne ovat tällä hetkellä erinomaisessa kunnossa.

berliini_muuri_17

East Side Gallery on suosittu turistikohde, joten jalkakäytävä uhkaa paikoitellen täyttyä valokuvia räpsivistä ihmisistä. Meidän tammikuisella vierailullamme on kuitenkin sen verran väljää, että kokemus tuntuu miellyttävältä.

berliini_muuri_05

Matkailijoita kerääntyy erityisesti kuuluisimpien taideteosten äärelle. Yksi näistä on Neuvostoliiton johtajan Leonid Brežnevin ja Itä-Saksaa pitkään hallinneen Erich Honeckerin sosialistinen veljessuudelma, jolla sinetöitiin kahden valtion yhteenkuuluvuus. Teoksen maalannut Dmitri Vrubel menehtyi viime vuonna Berliinissä koronaviruksen aiheuttamiin komplikaatioihin.

berliini_east_side_gallery_02

Oma suosikkini on Birgit Kinderin maalaus muurin läpi syöksyvästä Trabantista. Kuvasta löytyy paljon symboliikkaa, sillä itäsaksalaisen auton rekisterinumerona on muurin murtumisen päivämäärä.

berliini_muuri_06

Myös saksaniranilaisen Kani Alavin maalaus It Happened in November jää mieleen. Se kuvaa rajan avautumisen mahdollistamaa ihmisvirtaa idästä länteen.

berliini_muuri_03

Shamil Gimajevin värikylläinen Worlds People, we are one people on täynnä erilaisia hahmoja sekä viestejä. East Side Gallerylla riittää katseltavaa, sillä sen matkalle mahtuu noin sadan eri taiteilijan aikaansaannoksia. Muuri on jo historiallisen merkityksensä ansiosta mielenkiintoinen nähtävyys, mutta jos katutaide kiinnostaa, kannattaa myös maalausten ihailemiseen varata aikaa.

berliini_muuri_12

East Side Galleryn ja joen väliin jäävä puistoalue kuului muurin vuosina kuoleman käytävään. Muuri näyttää tältä puolelta katsottuna sellaiselta, millaisena se jäi lapsuuden matkaltani mieleen. Seinä on sotkettu vähemmän taiteellisilla graffiteilla ja vaaleaa pohjaväriäkin on vielä näkyvissä.

berliini_muuri_10

Toinen hyvä paikka muurin katselemiseen on Itä-Berliiniin kuuluneen Prenzlauer Bergin kaupunginosan laidalta löytyvä Mauerpark, joka tunnetaan myös sunnuntaisista kirpputori- ja karaoketapahtumista. Tämäkin puisto on syntynyt suurimmaksi osaksi entisen kuoleman käytävän paikalle. Viheralue tuo mieleen ne asukkaat, joille Berliinin yhdistyminen tuotti eniten harmia. Muurien väliin jäänyt joutomaa oli nimittäin varsinainen paratiisi Berliinin tuhansille kaneille. Muurin murtuessa ne menettivät rauhallisen kotinsa ja joutuivat yrittämään selviytymistä kaupungin melskeessä.

berliini_muuri_09

Mäen päältä löytyy pätkä aitoa ja alkuperäistä Berliinin muuria, joka on täällä Mauerparkissakin täynnä katutaidetta. East Side Galleryn tilaustöistä poiketen täällä ei näy nimekkäiden artistien maalauksia, vaan seinä vaikuttaa olevan kenen tahansa käytettävissä.

berliini_muuri_11

Mauerparkin graffitien joukossa on pari hienoa teosta, mutta muut eivät ainakaan omiin silmiini näytä kovin kauniilta. Muurin ulkonäkö muuttuu jatkuvasti, sillä meidänkin vierailumme aikaan työn touhussa on useampia maalareita. Täällä on helppo huomata, kuinka väliaikaisuus kuuluu katutaiteen luonteeseen.

berliini_muuri_16

Heti muurin toisella puolella sijaitseva Friedrich-Ludwig-Jahn-Sportpark oli kaupungin kahtiajaon vuosina merkittävä stadion, sillä se toimi kymmenen peräkkäistä Itä-Saksan mestaruutta voittaneen Dynamo Berlinin kotikenttänä. Dynamon taustalla oli DDR:n pelätty salainen poliisi Stasi, eikä joukkueen menestys perustunut pelkkään urheilulliseen etevyyteen.

berliini_muuri_01

Kolmas matkamme varrelle osunut Berliinin muurin osa löytyy Niederkirchnerstraßen varrelta eli itään kuuluneen Mitten ja lännen Kreuzbergin kaupunginosan rajalta. Parisataametrinen muurin jäänne on karu, eikä katutaiteesta ole täällä tietoakaan. Muurin juurella toimii natsien hirmuteoista kertova Topographie des Terrors -museo. Se pystytettiin pahamaineisen Gestapon päämajan paikalle.

berliini_muuri_02

Potsdamer Platzin aukiollakin voi katsella muuria, tosin vain muutaman palkin verran. Täällä muurin jäänteet on kuorrutettu graffitien sijasta purukumilla. Paikalla on myös muurista kertovia infotauluja. Läheisen Erna-Berger-Straßen varrella seisoo edelleen yksi muurin vartiotorneista, mutta jätämme sen omalla kierroksellamme väliin.

berliini_muuri_18

Muurista on edellä mainittujen lisäksi jäljellä myös muutamia muita osia, joista merkittävin lienee Bernauer Straßen varrella sijaitseva Berlin Wall Memorial eli Berliinin muurin muistomerkki. Säilytetyn muurin osan lisäksi paikalla on ulkoilmanäyttely sekä vierailukeskus.

berliini_muuri_04

Vaikka ensimmäisellä Berliinin-matkallani kovasti ihmettelinkin jaettua kaupunkia, en osannut kunnolla ymmärtää muurin merkitystä ja sen aiheuttamaa tuskaa. Ystävät ja sukulaiset oli erotettu väkisin toisistaan vuosikymmeniksi. Suuri ihmisjoukko jäi eräänlaisiksi panttivangeiksi itään ja toisaalta Länsi-Berliini oli kummallinen pieni saareke keskellä kommunistista valtiota. Onneksi muutoksen tuulet puhalsivat ensimmäisen Berliinin-matkani jälkeen nopeasti. Muuri kaatui ja Saksa yhdistyi. Toivottavasti tämä kaikki toimii opetuksena nykyisille sekä tuleville sukupolville, eikä tällaisia muureja enää pystytettäisi.

Blogia kirjoittaa jatkuvaa matkakuumetta poteva perheenisä Keravalta. Nautin reissuista niin Euroopassa, kaukomailla kuin kotimaassakin. Pysy mukana matkassa ja seuraa Lähtöporttia Facebookissa sekä Instagramissa.

Jatka lukemista
12 kommenttia

Kommentit

  1. Tero

    23.1.2023 at 22:55

    Upea, todella mielenkiintoinen postaus.

    • Mika / Lähtöportti

      24.1.2023 at 20:28

      Kiitos paljon! On mukavaa kirjoittaa sellaisista aiheista, jotka tuntuvat itsestäni erityisen kiinnostavilta.

  2. Itse olin 1989 kaksi-kolme-vuotias, joten mitään muistikuvia ei olisi, vaikka olisinkin tuohon aikaan paikalla käynyt. Kuulostaa kyllä huikealta päästä näkemään tuo tilannne omin silmin. Toivotaan tosiaan, että vastaavia muureja ei enää pystytettäisi.

    • Mika / Lähtöportti

      24.1.2023 at 20:45

      Lapsena oli vaikea ymmärtää muurin merkitystä. Toisaalta tuosta matkasta jäi paljon muistoja, jotka tuntuvat nyt jälkeen päin erityisen arvokkailta. Kävimme samalla reissulla myös Tšekkoslovakiassa ja edellisinä kesinä Neuvosto-Tallinnassa sekä Leningradissa. Onneksi muuri ja rautaesirippu kaatuivat, mutta ehkä juuri noiden matkojen ja lapsuusmuistojen vuoksi asiaan liittyvä historia tuntuu minusta todella kiinnostavalta.

      Tuli muuten mieleen, että kun Krakovaan menette, niin Crazy Guides järjestää siellä erinomaisia Trabant-kierroksia, jotka vievät rennolla otteella ja hyvin havainnollisesti 80-luvun tunnelmiin.

  3. Satu

    24.1.2023 at 8:44

    Jotain muutoksen tuulista kertoo sekin, ettei tuosta Checkpoint Charlien kopiokopista saa mitenkään otettua kuvaa ilman KFC:n, Mäkkärin tai Burger Kingin kylttiä taustalla 🙄🙂
    Itse kävin Berliinissä eka kerran 1990-luvulla ja silloin itä oli edelleen hyvin harmaa.

    • Mika / Lähtöportti

      24.1.2023 at 20:53

      Joo, huomasin saman, hyvinhän tuo KFC:n kyltti omassakin kuvassani loistaa 😀 Voin kuvitella, että 1990-luvun Berliinissä itä ja länsi ovat olleet kovin erilaisia. Kaupunginosissa on vieläkin omat eronsa, mutta koko kaupunki on kehittynyt paljon ja itäpuolesta on tullut hyvin kiinnostava. Olisipa ollut mielenkiintoista käydä Berliinissä eri vuosikymmenillä näkemässä muutosten etenemistä.

  4. Katriina

    25.1.2023 at 21:46

    Legendäärinen Checkpoint Caharlie oli amerikkalaisella sektorilla ollut rajanylityspaikka ulkomaalaisille. Saksalaisten piti käyttää Bornholmer Straßen rajanylityspaikkaa. 50 vuotta sitten ensimmäisellä kerralla käydessäni tein bussilla kiertoajelun Itä-Berliinissä. Oli kaksi bussia, toinen ulkomaalaisille ja toinen saksalaisille. Ulkomaalaisten bussi ylitti rajan Checkpoint Charliella, mutta saksalaisten turistien bussi saivat ylittää rajan ranskalaisella sektorilla olevalla Bornholmer Straßen rajanylityspaikassa. Checkpoint Charliella kulminoitui kylmä sota, kun US-amerikkalainen ja neuvostoliittolainen panssarivaunu olivat vastakkain elokuussa 1961 silloin kun muuria alettiin rakentamaan. Kuvaamasi vartiokoppi on turisteja varten tehty jäljennös. Alkuperäinen kontrollipaikka purettiin ja koppi kuljetettiin pois. Vuonna 2000 sille paikalle pystytettiin jäljennös turisteille valokuvaamista varten. Vähintään yhtä tärkeä on Bornholmer Straßen rajanylityspaikka, mistä itäberliiniläiset tulivat ilosta itkien ja osaksi yövaatteissaan länsiberliiniin marraskuun 9. päivän iltana 1989 klo 20.20 alkaen. Puskapuhelimella levisi uutinen, että muuri on auki. Kuvat menivät uutisissa ympäri maailmaa, ja video löytyy vieläkin netistä. Bornholmer Straßella on myös dokumentointi rajan avautumisesta. Kani Alavin taideteos ”It happend in November” kuvaa tuota iltaa. Muuri murtui vain kuvaannollisesti. Tosiasiassa se purettiin. Sitä ennen ihmiset kävivät hakkaamassa muurista palasia ja myivät niitä turisteille. Heitä kutsuttiin muuritikoiksi (Mauerspecht).

    • Mika / Lähtöportti

      27.1.2023 at 12:25

      Kiitos mielenkiintoisten muistojen jakamisesta! Täytyypä vaikka seuraavalla Berliinin-matkalla käydä myös Bornholmer Straßella, sillä olisihan tuokin paikka mukava nähdä. Checkpoint Charlien kopiokoppi ilmeisesti kuvaa paikalla 1960-luvulla ollutta rakennusta, käsittääkseni vartiokoppi oli myöhemmin suurempi? Muuritikka on hauska sana, se tuli Berliinissä vastaan jollakin muurista kertovalla nähtävyydellä.

  5. finintirol

    27.1.2023 at 18:43

    Hieno postaus ja hienoja maalauksia. Käytiin kolmisen vai jopa neljä vuotta sitten muurilla ja loikattiin länteen, uskoisin 🙂

    • Mika / Lähtöportti

      30.1.2023 at 20:02

      Kiitos! Historiallisia paikkoja, onneksi nykyään voi loikata helposti ja turvallisesti 🙂

  6. Jenni / Unelmatrippi

    27.1.2023 at 21:55

    Loistava postaus, jälleen kerran. Mauermuseum on todella kiinnostava, suosittelen. Pitäisi itsekin käydä siellä uudestaan, koska edellisestä kerrasta on jo kauan.

    Aiheeseen liittyen suosittelen muuten myös Helena Merrimanin Pako Berliinin ali -kirjaa. Se kertoo kouriintuntuvasti ja koskettavasti tuosta tuskasta ja kärsimyksestä, jota Berliinin jakaminen aiheutti. Vaikuttava teos.

    • Mika / Lähtöportti

      30.1.2023 at 20:09

      Kiitos Jenni! Luin Mauermuseumista blogistasi ja kiinnostaisi ehdottomasti käydä myös siellä. Tällä kerralla tuo kevyemmän oloinen Asisi Panorama tuntui kuitenkin sopivan paremmin meidän ohjelmaan 🙂

      Kiitokset myös kirjavinkistä! Lisäsin lukulistalle ja lainaan kirjastosta sopivan hetken tullen.

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Saksa

Linnojen ja vuorten Hohenschwangau

Julkaistu

-

Kirjoittanut

Saksan Baijerissa sijaitseva Hohenschwangau tunnetaan erityisesti Neuschwansteinin linnasta, mutta alueella riittää muutakin nähtävää. Tutustuimme Hohenschwangaun linnaan, Baijerin kuninkaiden museoon sekä Alpsee-järven vuoristomaisemiin.
 
Vierailu tarunhohtoisessa Neuschwansteinissa on ollut haaveissamme pitkään, joten haluamme nauttia linnasta ja sen ympäristöstä pitkän kaavan mukaan. Majoitumme Hohenschwangaun kylän sydämessä sijaitsevaan Hotel Alpenstubeniin, jolloin saamme nähdä muuten niin vilkkaan kylän myös illan hiljaisuudessa. Nautin kävelystä iltahämärässä Alpsee-järven rannalla, kun juhlallinen ympäristö on hiljentynyt eikä liikkeellä ole juuri ketään. Matkamme ajoittui heinä-elokuun vaihteeseen, joka on luonnollisesti vilkasta turistisesonkia.

hohenschwangau_13


Iltakävely on elämys erityisesti siksi, että hiljaisuuden keskellä voi muistella Baijerin hallitsijoita ja kuvitella, kuinka he ovat kulkeneet näillä samoilla poluilla. Sadekuurot ovat jo hellittäneet, mutta muut Hohenschwangauhun majoittuneet tuntuvat viihtyvän sisätiloissa ravintolapöytien äärellä tai osa on ehkä siirtynyt jo yöpuulle.

hohenschwangau_14


Erityisesti hulluksi kuvailtu Baijerin kuningas Ludvig II liikkui täällä mielellään nimenomaan öisin ja nyt yksikseni kulkiessa voin kuvitella itsenikin hallitsijan saappaisiin. Katselen tyyntä järveä, kunnes nousen portaat Hohenschwangaun linnan portille. Portti on tähän aikaan visusti suljettu, mutta mäeltä on mukava katsella uinuvaa kylää.

hohenschwangau_09


Hohenschwangau on kylänä varsin omalaatuinen, sillä se koostuu nähtävyyksiensä ohella lähinnä parkkipaikoista sekä kourallisesta majataloja, hotelleja, ravintoloita ja matkamuistomyymälöitä. Paikallisasutusta löytyy vasta parin kilometrin päästä, suuren pellon toisella laidalla sijaitsevasta Schwangausta. Lähin varsinainen kaupunki on Füssen ja Müncheniin kertyy matkaa reilut sata kilometriä. 


neuschwanstein_09

NEUSCHWANSTEININ LINNA

Kylä alkaa vilkastua jo aamuvarhain, kun linnavierailun ennakkovarausta vailla olevat turistit jonottavat toiveikkaina lippuluukulle ja hevoskärryt saapuvat odottamaan matkustajia. Hohenschwangaun ehdoton päänähtävyys on korkealla kylän yläpuolella kohoava Neuschwansteinin linna. Neuschwanstein tunnetaan Disneyn prinsessalinnojen esikuvana ja sen kauneus on muutenkin maailmankuulu. Keskityin rakennukseen edellisessä kirjoituksessani Satumainen Neuschwansteinin linna. Juttu sisältää käytännön vinkkejä sekä tietoa linnan omalaatuisen rakennuttajan Ludvig II:n elämästä.


neuschwanstein_14

LINNAMAISEMA MARIENBRÜCKELTÄ

Hohenschwangaun ympäristössä risteilee erilaisia retkeilyreittejä, joita emme ehdi koluamaan kovin laajasti. Hohenschwangausta ei voi kuitenkaan kirjoittaa mainitsematta Marienbrücke-siltaa, joka löytyy Neuschwansteinin linnan lähistöltä. Kapea ja päivisin kovin ruuhkainen kävelysilta saattaa hirvittää korkeanpaikankammoisia, mutta maisema linnalle päin on sanoinkuvaamattoman upea.


hohenschwangau_04

HOHENSCHWANGAUN LINNA

Kylän nimikkolinna Hohenschwangau on Neuschwansteinia pienempi ja vanhempi. Se sijaitsee kylän laidalla kohoavalla mäellä palvelujen läheisyydessä. Paikalla sijaitsi alun perin 1100-luvulla rakennettu ritarilinna, joka ehti vuosisatojen kuluessa raunioitua. Kuningas Maksimilian II ihastui paikkaan vuonna 1832 ja päätti rakennuttaa tuolloin Schwansteinina tunnetun linnan uudelleen. Näin syntyi hallitsijaperheen komea kesäasunto. Maksimilian II ja kuningatar Marie viettivät monia kesiä päälinnassa, kun taas pojat Ludvig ja Otto majailivat sivurakennuksessa. Koko perhe nautti Hohenschwangaun upeista maisemista.

hohenschwangau_10


Sisätiloihin pääsee tutustumaan opastetulla kierroksella. Lippuja on saatavilla Neuschwansteinia helpommin, mutta Hohenschwangaunkin pääsyliput kannattaa ostaa etukäteen netistä. Tarjolla on opastuksia saksaksi, englanniksi tai audioguidea kuunnellen. Valitsemme jälkimmäisen vaihtoehdon, jolloin opas kulkee huoneesta toiseen ryhmän mukana, mutta selostukset kuunnellaan kädessä kannettavasta laitteesta valitsemallamme englannin kielellä. Kierroksen kesto on nelisenkymmentä minuuttia ja sen aikana kiivetään jonkin verran portaita. 

hohenschwangau_20


Rakennuksen sisätilat ovat kuuluisampaa Neuschwansteinia mielenkiintoisemmat ja myös selvästi kodikkaammat. Valokuvaus on molemmissa linnoissa kielletty, joten käytän kuvituksena ainoastaan rakennusten ulkopuolella otettuja kuvia.

hohenschwangau_28


Merkittävä historiallinen ero Neuschwansteiniin verrattuna on, että Hohenschwangaussa on oikeasti asuttu ja sen kaikki huoneet ovat näin ollen valmistuneet. Sisällä on runsaasti monenlaisia esineitä ja näyttäviä maalauksia, joista saamme kuulla kiinnostavaa tietoa. Ludvig muutti isänsä kuoltua sivurakennuksesta päälinnaan, jossa hänen äitinsä viihtyi edelleen. Äiti ja poika eivät olleet erityisen hyvissä väleissä keskenään, mutta suuressa rakennuksessa riitti varmasti tilaa molemmille.

hohenschwangau_21


Hohenschwangaun linnan suihkulähteiden koristama puutarha on pieni mutta viehättävä. Täältä voi ihailla maisemia Neuschwansteinin linnalle, vuorille ja Alpsee-järvelle päin. On helppo kuvitella, kuinka vuorilla vaeltelusta nauttinut Ludvig sai idean rakentaa oma linnansa läheisen vuoren rinteelle.

hohenschwangau_16


Sekä Hohenschwangaussa että Neuschwansteinissa toistuu monissa koristeissa näkyvä joutsenteema. Schwan eli joutsen oli Schwangaun ritareiden historiallinen tunnuseläin. Kun Maximilian II rakennutti nykyisen Hohenschwangaun linnan, hän koki itsensä alueen muinaisten ritarien seuraajaksi ja otti joutsentunnuksen käyttöönsä. Esimerkiksi linnan katolla komeilee suurikokoinen joutsen. Ludvig kiintyi jo lapsena isänsä linnan juhlasalin maalaukseen, joka esittää Lohengrin-saagan joutsenritaria. Ludvig alkoi kuvitella itsensä joutsenritariksi, ihastui Richard Wagnerin Lohengrin-oopperaan ja koristeli rakennuttamansa Neuschwansteinin joutsenia kuvaavilla yksityiskohdilla.


hohenschwangau_05

CHRISTKÖNIGSKAPELLE

Hohenschwangaun linnan vieressä on samalla keltaisella värillä maalattu rakennus, joka toimii nykyään kappelina. Christkönigskapelle avattiin nykyiseen käyttöönsä vasta parikymmentä vuotta sitten, jolloin vanha talvipuutarha restauroitiin uskonnolliseen käyttöön. Rakennuksessa järjestetään jumalanpalveluksia, mutta ovi on ohi kulkiessamme visusti lukossa. Ikkunan takana näkyy talon perinteitä kunnioittaen jonkinlainen palmukasvi.


hohenschwangau_02

BAIJERIN KUNINKAIDEN MUSEO

Alpsee-järven rannalla toimiva Baijerin kuninkaiden museo on erinomainen paikka tutustua alueen historiaan ja syventää vierailukokemusta Hohenschwangaussa. Tyylikkäässä museossa on tarjolla tietoa erityisesti luettavaksi ja kuunneltavaksi, joten onnistunut museovierailu vaatii aidon kiinnostuksen aiheeseen sekä saksan- tai englannin kielen taitoa. Esillä on toki myös monenlaisia arvoesineitä ja muotokuvia. Vietän vaimon kanssa museossa kaksi tuntia sillä aikaa, kun muu seurue lähtee ostoksille Schwangaun keskustaan. Valokuvaaminen on museon sisällä kielletty. Museon pääsylippuja ei tarvitse varata etukäteen, joten ne voi ostaa sisään mennessä.

hohenschwangau_15


Museossa käydään läpi Wittelsbachin mahtisuvun pitkää historiaa halki vuosisatojen, mutta keskitytään erityisesti muutamaan tärkeimpään hahmoon. Museon itseoikeutettu tähti on Ludvig II, jonka lisäksi tutustutaan muihinkin Baijerin kuningaskunnan keskeisimpiin henkilöihin, kuten Ludvigin isään Maximilian II:een.

hohenschwangau_25


Baijerin kuningaskunta sai alkunsa Pyhän saksalaisroomalaisen keisarikunnan hajotessa vuonna 1806. Ensimmäiset kuninkaat olivat Maksimilian I ja Ludvig I, jonka jälkeen tuli Maksimilian II:n vuoro astua valtaan. Maksimilian II oli edeltäjäänsä suositumpi hallitsija, jolle Baijerin perinteet olivat tärkeitä. Mieleeni jää esimerkiksi tieto siitä, kuinka Berliinissä myytiin tuohon aikaan Baijerin perinneasuja, jotta lomalaiset saattoivat saapua kohteeseensa paikallisesti pukeutuneina. Myös taiteella ja kulttuurilla oli Baijerin kuningaskunnassa tärkeä asema. Maksimilian II:n vaimo Marie piti luonnossa liikkumisesta ja museossa on esillä esimerkiksi hänen käyttämänsä kävelysauva. Alpsee-järvi kimmeltää heti Baijerin kuninkaiden museon edustalla.

hohenschwangau_01


Maksimilian II:n ja kuningatar Marien poika Ludvig II nousi valtaistuimelle vain 18-vuotiaana, kun hänen isänsä oli yllättäen menehtynyt. Ludvig ei ollut juurikaan valmistautunut tulevaan tehtäväänsä ja hän on jäänyt historiaan erikoisena hahmona, joka todettiin lopulta mielisairaaksi. Hän menehtyi pian diagnoosin jälkeen 40-vuotiaana ikuiseksi mysteeriksi jääneissä olosuhteissa. Ludvig tunnetaan erityisesti Neuschwansteinin sekä muutamien muidenkin mahtipontisten ja mielikuvituksellisten linnojen rakennuttajana, joka eli omassa fantasiamaailmassaan.  

hohenschwangau_27


Museossa pyörii kiinnostava animaatio, jossa esitellään havainnekuvia Ludvigin suunnittelun asteelle jääneistä linnoista. Ajatuksissa on ollut kiinalainen palatsi Planseen rannalle nykyisen Itävallan puolelle sekä bysanttilainen linna Baijeriin. Molemmat näyttävät havainnekuvissa niin hienoilta, että on harmi ettei kumpikaan toteutunut. Onneksi saamme ihailla Neuschwansteinia.

hohenschwangau_24


Ludvigin kuoltua kuninkaan virka olisi siirtynyt hänen pikkuveljelleen Otolle, mutta koska Otto oli todettu jo aiemmin mielisairaaksi, toimi poikien setä Luitpold sijaishallitsijana. Luitpold pysyi vallassa neljännesvuosisadan ja oli kansan keskuudessa suosittu hahmo. Luitpoldin kuoltua hänen poikansa Ludvig III hallitsi vielä viitisen vuotta, kunnes Baijerin kuningaskunta ensimmäisen maailmansodan jälkimainingeissa lakkautettiin. 


alpsee_07

LUONTORETKI ALPSEE-JÄRVEN YMPÄRI

Hohenschwangaun viehätys perustuu linnojen ja kiehtovan historian lisäksi luontoon. Kylä sijaitsee ihastuttavissa vuoristomaisemissa pienen Alpsee-järven rannalla. Teemme mukavan kävelyretken järven ympäri kiertävää polkua pitkin. Kierrokselle tulee mittaa hieman yli viisi kilometriä.

alpsee_06


Lähdemme matkaan järven eteläistä rantaa pitkin. Tasainen polku kulkee aivan rannan vieressä ja on hyvin helppokulkuinen, sillä korkeuseroja ei juuri ole ja alusta soveltuisi vaikka lastenrattaille.

alpsee_01


Ohitamme reilun kilometrin päässä kylästä sijaitsevan uimapaikan, jonne on pieni pääsymaksu. Reitti muuttuu pian tämän jälkeen kapeammaksi poluksi, joka ei kaikkine kivineen ja juurakkoineen ole enää esteetön.

alpsee_04


Järven länsipäästä avautuu mainio maisema vastarannalla näkyvälle kylälle päin. Keltainen Hohenschwangaun linna näkyy vasemmalla, valkeana hohtava Baijerin kuninkaiden museo keskellä ja majesteettinen Neuschwanstein oikealla kaiken muun yläpuolella.

alpsee_05


Saavumme pienelle niemelle, joka oli Ludvig II:n äidin Marien lempipaikka Alpseella. Suuressa kivessä on kuningattaren muistolaatta ja on helppo ymmärtää, että tämän maiseman äärellä oli mukava käydä levähtämässä. Linnat jäävät täältä katsottuna piiloon, joten tänne on ollut hyvä paeta hovielämää.

alpsee_02


Polku laskeutuu vielä kerran aivan veden äärelle ja maisemat tuntuvat vain paranevan, kun aurinko paistaa kirkastuneelta taivaalta. 

alpsee_03


Metsäpolku nousee vähitellen korkealle järven yläpuolelle, jolloin saamme katsella Alpseetä vielä yhdestä uudesta kulmasta. Reitti johtaa vähitellen kohti päällystettyä tietä, jota pitkin pääsisi Hohenschwangaun linnaan. 

hohenschwangau_11


Jos Hohenschwangauhun tulee vain muutamaksi tunniksi, kannattaa miettiä etukäteen kuinka aikansa käyttää. Neuschwanstein on itseoikeutettu päänähtävyys, ja itsestäni tuntuisi vaikealta jättää sisätiloissa vierailu väliin. Jos kuitenkin haluaa kokea ainoastaan Hohenschwangaun parhaat palat, suosittelen Neuschwansteinin ihailemista vain ulkopuolelta ja erityisesti Marienbrücke-sillalta.

hohenschwangau_22


Hohenschwangaun linnan sisätilat ovat jopa Neuschwansteinia kiinnostavampia ja kävelykierros Alpsee-järven rannoilla jää mieleen yhtenä matkan parhaista elämyksistä. Ajan salliessa kannattaa toki käydä myös Neuschwansteinissa sisällä. Baijerin kuninkaiden museo on toteutettu hienosti, muttei ole mitenkään pakollinen nähtävyys, ellei aihe tunnu erityisen kiinnostavalta. Itse kyllä innostuin hallitsijasuvun ja Baijerin historian vaiheista aika lailla.


starnberg_02

LUDVIG II:N MUISTORISTI STARNBERG-JÄRVELLÄ

Jätämme Hohenschwangaun taaksemme ja suuntaamme auton nokan kohti Münchenin lentokenttää. Matkan varrella on onneksi aikaa yhdelle nähtävyydelle. Ajamme Starnberg-järvelle, jossa Ludvig II kohtasi mystisen loppunsa. Matkaa kertyy Hohenschwangausta käsin vajaat sata kilometriä. Navigaattori ohjaa meidät hiekkaiselle parkkipaikalle, jossa odottelemme hetken sadekuuron hellittämistä. Ympäristö on kovin arkipäiväinen, mutta sinivalkoiset Baijerin liput ja niiden alle pystytetty persoonallinen patsas viittaavat siihen, että olemme saapuneet oikeaan paikkaan. Kuninkaan rintakuvan alla lukee ”haluan olla ikuinen mysteeri itselleni ja kaikille muille”.

starnberg_01


Parkkipaikalta on noin kilometrin kävelymatka Ludvigin muistokirkolle. Suurin osa taipaleesta taittuu metsässä siistiä ulkoilureittiä pitkin. Ympäristö on kovin hiljainen, sillä vastaan tulee vain yksi ihminen koiransa kanssa. Järven rannalle rakennettu kirkko näyttää mahtipontiselta, mikä sopiikin hyvin Ludvigin tyyliin. Kirkko on suljettu, mutta kaiken sisällä olevan näkee ovelta metalliristikon lävitse.

starnberg_03


Ludvig tuotiin hulluksi toteamisen jälkeen Bergin linnaan tänne Starnberg-järven rannalle. Hän lähti saapumista seuraavana iltana kävelylle hovilääkärinsä, psykiatri Bernhard von Guddenin kanssa. Kaksikko ei palannut koskaan takaisin. Linnan väki suoritti etsintöjä rajuilman keskellä, kunnes molemmat miehet löydettiin matalasta rantavedestä hukkuneina. Tapahtumien kulkua ei ole saatu koskaan selville ja asiasta on esitetty runsaasti erilaisia teorioita. Hukkumispaikalla kohoaa nykyään jykevä Ludvigin muistoksi pystytetty risti.

starnberg_04


Sää on ankean harmaa, mutta jäämme hetkeksi katselemaan muistoristiä ja surumielistä järveä. Silloin paikalle ui kaksi joutsenta. Nuo Ludvigille niin rakkaat valkeat linnut ohittavat ristin kuin kohtalon ohjaamina, katsovat meitä hetken ja katoavat sitten kaislikon kätköihin. Mystisiä lintuja nuo joutsenet.

Jatka lukemista

Saksa

Satumainen Neuschwansteinin linna

Julkaistu

-

Kirjoittanut

Baijerin hullun kuninkaan Ludvig II:n suunnittelema Neuschwanstein on yksi maailman tunnetuimmista ja näyttävimmistä linnoista. Kävimme tutustumassa tähän Disneyn prinsessalinnojen esikuvaan heinäkuun lopulla 2023.
 
Neuschwansteinissa käyminen on kuulunut haaveisiimme jo kauan, mutta matka on jäänyt vuodesta toiseen muiden suunnitelmien jalkoihin. Kun lopulta näemme vuoren rinteellä kohoavan rakennuksen, tuntuu kokemus kaiken odottamisen arvoiselta. Vaikutun sekä linnan komeudesta että ympäröivästä luonnosta. Neuschwanstein sijaitsee Hohenschwangaun kylän tuntumassa Etelä-Saksassa lähellä Itävallan rajaa. Lähimpään suurkaupunkiin Müncheniin kertyy matkaa reilut sata kilometriä. Liikumme itse autolla, mutta Hohenschwangauhun pääsisi myös bussilla naapurikaupunki Füssenistä.    

neuschwanstein_03


Neuschwanstein on poikkeuksellisen näyttävä rakennus, jonka ilme on eri suunnista katsottuna hieman erilainen. Ei ole mikään ihme, että Walt Disney ihastui linnaan 1950-luvulla lomaillessaan vaimonsa kanssa Baijerissa. Prinsessa Ruususen ja Tuhkimon linnat onkin luotu Neuschwansteinia jäljitellen. Neuschwansteinin viehätys perustuu rakennuksen näyttävän ulkonäön ja hurmaavien maisemien lisäksi kiehtoviin tarinoihin. Linna henkilöityy Baijerin kuninkaaseen Ludvig II:een, jonka elämäntarina kietoutuu yhteen Neuschwansteinin rakentamisen kanssa. 

neuschwanstein_08


Ludvig eli yksinäistä ja onnetonta lapsuutta ankaran kotiopettajan armoilla. Kesät hän vietti perheensä kanssa Hohenschwangaun linnassa, kävelymatkan päässä paikasta, jonne rakennutti myöhemmin Neuschwansteinin. Nuori Ludvig haki itselleen lohtua vaeltelemalla vuorilla ja uppoutumalla omaan mielikuvitusmaailmaansa. Isä Maximilian II kuoli yllättäen Ludvigin ollessa 18-vuotias, jolloin tehtävään valmistautumattomasta pojasta tuli uusi kuningas. Politiikka osoittautui Ludvigille haastavaksi. Baijeri menetti Itävallan ja Preussin välisen sodan jälkeen itsenäisyytensä joutuen liittymään Saksan keisarikuntaan. Nimellinen monarkia säilyi kaikesta huolimatta, mutta vallan hupeneminen oli Ludvigille kova paikka.

hohenschwangau_07


Ludvig ajautui entistä enemmän omiin maailmoihinsa, joissa hän oli jumaloimansa kaiman, Ranskan Aurinkokuninkaan Ludvig XIV:n kaltainen ehdoton yksinvaltias. Ludvigin kerrotaan keskustelleen Aurinkokuninkaan patsaan kanssa ja vaatineen palveluskuntansa pukeutumaan 1600-luvun ranskalaiseen hovityyliin. Toinen ihailun kohde oli säveltäjä Richard Wagner. Ludvig maksoi avokätisesti Wagnerin velat ja kutsui säveltäjän usein vieraakseen. Kuningas piti erityisesti Wagnerin mahtipontisesta Lohengrin-oopperasta, jonka joutsenritarin osaan hän saattoi kuvitella itsensä. Neuschwanstein tarkoittaa suomeksi uutta joutsenkiveä. Joutsen oli Ludvigin suosikkieläin, joka esiintyy toistuvasti linnan monissa yksityiskohdissa.  

neuschwanstein_02


Ludvig ryhtyi rakennuttamaan Neuschwansteinia muutama vuosi valtaannousunsa jälkeen. Samalla paikalla sijainneen vanhan linnan rauniot purettiin 1868 ja Neuschwansteinin peruskivi muurattiin seuraavana vuonna. Ludvig halusi luoda vanhaa saksalaista ritarilinnaa jäljittelevän mahtipontisen rakennuksen, jonka esikuvaksi valittiin keskiaikainen Wartburgin linna. Rakentaminen jatkui koko Ludvigin loppuiän ajan, eikä linna silti tullut koskaan valmiiksi. Ludvig ehti asua keskeneräisessä Neuschwansteinissa vain muutaman kuukauden ennen kuolemaansa, joten valmistuneet sisätilat näyttävät lähes koskemattomilta.

neuschwanstein_04


Ludvigin rakennuttamia linnoja on Neuschwansteinin lisäksi muitakin. Rakennusprojektit olivat mahtipontisuutensa vuoksi vaativia, minkä lisäksi kuninkaan mieleen juolahtaneet muutokset hidastivat työtä entisestään. Projektit vaativat suunnattomasti rahaa, mitä Baijerilla ei liiemmälti ollut. Niinpä esimerkiksi Neuschwanstein ei sisätilojensa osalta valmistunut täysin koskaan. Baijerissa pääsee Neuschwansteinin lisäksi tutustumaan kahteen muuhun suuruudenhullun kuninkaan mielikuvituksen tuotteeseen. Sekä Linderhof että Herrenchiemsee ovat upeita palatseja, jotka jäljittelevät Ranskan Aurinkokuninkaan Versaillesia.

neuschwanstein_06


Ludvig eli jatkuvasti yhä omituisemmaksi muuttuvaa elämää. Hän ei halunnut tavata juuri ketään, nukkui mielellään päivisin ja ajeli hevoskärryillään yöaikaan ympäri tiluksiaan. Baijerin ministerit saivat lopulta Ludvigin päähänpistoista tarpeekseen, ennen kaikkea siksi että suuruudenhullut rakennusprojektit olivat vieneet valtion konkurssin partaalle. 40-vuotias kuningas syöstiin vallasta julistamalla hänet hulluksi, vaikkei mitään virallisia tutkimuksia koskaan tehtykään. Ludvig kuoli muutamaa päivää myöhemmin epäselvissä olosuhteissa Starnberg-järvellä. 

hohenschwangau_03


Neuschwanstein avattiin pian Ludvigin kuoltua matkailunähtävyytenä, jotta valtion velkoja saataisiin maksetuksi. Linnasta tulikin varsinainen turistimagneetti, jossa vierailee nykyään lähes puolitoista miljoonaa ihmistä vuosittain. Niinpä pääsyliput kannattaakin hankkia mahdollisimman hyvissä ajoin virallisesta nettikaupasta. Paikan päältä lippuja voi ostaa Hohenschwangaun kylässä sijaitsevasta myyntipisteestä, mutta saman päivän tikettejä ei ole välttämättä saatavilla. Ilman lippuja jääneitä voi lohduttaa toteamalla, että Neuschwanstein sykähdyttää eniten ulkoa päin nähtynä ja esimerkiksi naapurilinna Hohenschwangau on sisätilojensa osalta jopa mielenkiintoisempi. 

hohenschwangau_26


Neuschwansteinin linna sijaitsee korkealla Hohenschwangaun kylän yläpuolella. Perille pääsee metsässä kulkevaa päällystettyä tietä pitkin, joskin alkumatkasta voi oikaista myös pienemmälle polulle. Ylös kävelee noin puolessa tunnissa, eikä matka ole jyrkähköstä mäestä huolimatta mitenkään mahdoton urheilusuoritus. Aikaa kannattaa silti varata riittävästi, jotta voi hengähtää katselemaan puiden välistä avautuvia laaksomaisemia. Jos ei halua kävellä, voi hypätä muutaman euron maksavaan bussikyytiin. Tietä pitkin kulkee myös hevoskärryjä, mutta jään miettimään saavatko pollet raskaassa työssään asianmukaista kohtelua. 

neuschwanstein_11


Linnan sisälle pääsee lippuun merkittynä ajankohtana sähköisten porttien kautta, joten paikalla täytyy olla ehdottomasti ajoissa. Järjestely on sikäli sujuva, että oikeaa kellonlyömää voi odotella linnan sisäpihalla vapaasti kierrellen. Kokemus on muutenkin miellyttävä, sillä emme joudu jonottamaan missään vaiheessa eikä suuri vierailijamäärä pääse ainakaan itse linnan alueella mitenkään häiritsemään.

neuschwanstein_10


Sisätiloja kierretään ryhmässä oppaan johdolla, eikä valokuvaaminen ole sallittua. Minusta valokuvauskielto on ihan paikallaan, koska näin kierros tuntuu sujuvammalta ja samalla voi keskittyä paremmin opastukseen. Kierroksia on tarjolla saksaksi ja englanniksi, tai sitten voi valita audioguiden avulla toteutettavan opastuksen. Laitteessa on parikymmentä kielivaihtoehtoa, muttei kuitenkaan suomea.

neuschwanstein_12


Linnan sisätilat valmistuivat vain osittain, joten rakennuksessa on kokoonsa nähden rajallisesti nähtävää. Kierros etenee kahdessa kerroksessa, joista alemmassa on tummasävyisiä huoneita, kuten kuninkaan makuuhuone. Erikoisinta on pieni keinotekoinen tippukiviluola, jonka vieressä on houkuttelevalta näyttävä maisemaikkunoilla varustettu parvekemainen tila. Huoneiden näyttävät seinämaalaukset ja muut taideteokset kuvaavat saksalaisia legendoja, joista myös Richard Wagner ammensi aiheita oopperoihinsa.

neuschwanstein_01


Sisätiloista jää parhaiten mieleen hengästyttävän upea valtaistuinsali, joka muistuttaa kaikkine kultauksineen ortodoksista kirkkoa. Vain itse valtaistuin puuttuu, sillä sitä ei ehditty saada paikoilleen ennen kuninkaan kuolemaa. Näyttävän salin uskonnollisen teeman tulkitaan viittaavan siihen, että Ludvig kuvitteli itsensä jonkinlaiseksi välittäjäksi Jumalan ja ihmisten välille. Toinen suuri ja komea tila on Laulajien sali, jonka Ludvig rakennutti keskiaikaisten legendojen ja ritarien kunniaksi.

hohenschwangau_08


Opastuksen päätyttyä siirrytään totta kai matkamuistomyymälään, minkä lisäksi voi vierailla kahvilassa ja näköalaparvekkeella sekä tutustua linnan keittiötiloihin. Kierroksen kesto on vain puolisen tuntia, mutta varsinkin pari näyttävintä huonetta ovat näkemisen arvoisia.    


neuschwanstein_13
MARIENBRÜCKE

Kierros linnan sisätiloissa on mielenkiintoinen kokemus, mutta Neuschwanstein pääsee parhaiten oikeuksiinsa ulkoa katseltuna. Kävelemme muiden matkailijoiden tapaan linnalta hieman ylämäkeen Marienbrücke-sillalle, josta aukeaa täydellinen postikorttimaisema linnalle päin. Ludvigin erikoinen luonne koitui hänen omaksi kohtalokseen, mutta maailmasta jäisi puuttumaan paljon kauneutta ilman sopivaa annosta hulluutta. 

hohenschwangau_18


Ludvig II:n äidin kunniaksi nimetty Marienbrücke on kapea kävelysilta, joka roikkuu huimaavan korkean rotkon yläpuolella. Paikka ei siis oikein sovellu korkeanpaikankammosta kärsiville, mutta maisema on ehdottomasti näkemisen arvoinen. Siltaa on remontoitu viimeksi vuonna 2022, joten uskomme sen kestävän kaikki valokuvia kärkkyvät turistit.

neuschwanstein_07


Sillan pielessä on laskuri, josta näkyy ettei Marienbrückella ole turvarajan ylittävää määrää ihmisiä. Paikka on mielestämme ruuhkainen, mutta ymmärrän myöhemmin että näin iltapäivällä viiden jälkeen on paljon normaalia väljempää. Emme joudu edes jonottamaan, vaan voimme kävellä suoraan sillan päälle. Maisema on kesäasussaan upea, mutta niin se on varmasti myös ruskan väreissä tai lumisena talvipäivänä. Silta saatetaan tosin turvallisuussyistä sulkea, jos se jää lumen tai jään peittoon. 

hohenschwangau_19


Sillan ja linnan väliseltä kävelytieltä voi ihailla upeita laaksomaisemia. Hohenschwangaussa on Neuschwansteinin lisäksi paljon muutakin mielenkiintoista nähtävää. Seuraavassa blogijulkaisussa tutustutaan Ludvig II:n lapsuudenkotiin, kuvassa keltaisena erottuvaan Hohenschwangaun linnaan. Kävelemme myös upean Alpsee-järven ympäri, vierailemme Baijerin kuninkaiden museossa ja matkustamme matkan lopuksi vajaan sadan kilometrin päähän Starnberg-järven rannalle, jonne hullun kuninkaan maallinen vaellus päättyi.

Jatka lukemista

Suosittuja juttuja