Liverpool tunnetaan ennen kaikkea jalkapallosta sekä The Beatlesin musiikista. Vaikka vuosikymmenet vaihtuvat, kuuluvat The Beatles -kohteet yhä kaupungin suosituimpiin nähtävyyksiin. Kävimme tutustumassa Johnin, Paulin, Georgen ja Ringon tarinaan paikan päällä.

Tuskin millään muulla musiikkiyhtyeellä on ollut kaupungilleen yhtä suuri merkitys kuin The Beatlesilla Liverpoolille. Mersey-joen satamakaupunki oli vielä 1950-luvulla ankea paikka, jossa toisen maailmansodan jäljet näkyivät karusti kaikkialla. Alakulon keskeltä alkoi kantautua merseybeatiksi kutsuttua musiikkia, jonka amerikkalaiset vaikutteet saapuivat Liverpooliin Atlantin yli kulkeneiden valtamerilaivojen mukana.

1960-lukua voi kutsua Liverpoolin kulta-ajaksi. Suosituin merseybeat-bändi The Beatles nousi paikallisilta klubeilta ennennäkemättömään maineeseen, ja Liverpool olikin yhtäkkiä eräänlainen maailman nuorisokulttuurin pääkaupunki, jossa tapahtui jatkuvasti jotain jännittävää. Kaupungin itsetunto kohosi samanaikaisesti myös jalkapallon avulla, kun Bill Shanklyn valmentama Liverpool FC nousi kakkosdivisioonasta Englannin kärkiseuraksi.

The Beatles hajosi lopullisesti vuonna 1970, minkä jälkeen aihe unohtui Liverpoolissa taka-alalle. Ohuet toiveet bändin paluusta haudattiin John Lennonin mukana joulukuussa 1980, kun laulaja oli ammuttu kuoliaaksi New Yorkissa. Traaginen tapahtuma siirsi The Beatlesin peruuttamattomasti historiaan, ja nostalgian herätessä Liverpooliin alettiin kehittää bändiin liittyviä nähtävyyksiä. Vielä tänä päivänäkin liverpoolilaiset ovat silminnähden ylpeitä kuuluisista pojistaan, ja fanit kautta maailman tekevät pyhiinvaelluksia Fab Fourin syntysijoille.

Minä olen aina pitänyt The Beatlesin musiikista, mutten voi kutsua itseäni mitenkään erityiseksi faniksi. Yhtyeen tarina on kuitenkin harvinaisen mielenkiintoinen, ja tuntui todella kiehtovalta tutustua aiheeseen liittyviin nähtävyyksiin. Niitä kyllä Liverpoolissa riittää.

---

The Beatlesin patsas

Jokirannasta läheltä ikonista Royal Liver Buildingia löytyy The Beatlesin neljää hahmoa esittävä näköispatsas, jonka ympärillä riittää ohi kulkiessamme paljon valokuvaajia. Paul McCartney, George Harrison, Ringo Starr ja John Lennon ovat pronssiin valettuina jonkin verran luonnollista kokoaan suurempia. Legendaarisen The Cavern Clubin lahjoittama ja taiteilija Andy Edwardsin toteuttama teos perustuu valokuvaan, joka otettiin samalla paikalla vuonna 1963. Patsas paljastettiin joulukuussa 2015, jolloin oli kulunut tasan 50 vuotta The Beatlesin viimeisestä esiintymisestä kotikaupungissaan. Konserttipaikkana oli tuolloin maineikas Empire Theatre, joka on toiminnassa edelleen.

---

Liverpool Beatles Museum

Liverpoolista löytyy kaksi The Beatlesiin keskittyvää museota, jotka ovat keskenään hyvinkin erilaisia. Erityisesti yhtyeen syntyhistoriaan ja alkuvaiheisiin pääsee tutustumaan perusteellisesti Liverpool Beatles Museumissa, joka toimii musiikkia sykkivän Mathew Streetin varrella. Ostin pääsyliput varmuuden vuoksi ennakkoon, mutta sisäänkäynnillä ja itse museossa on käydessämme väljää. Lippuja netistä ostettaessa pitää valita vierailupäivä, muttei kellonaikaa.

Liverpool Beatles Museum on bändin ensimmäisen rumpalin Pete Bestin velipuolen Roag Bestin kokoama. Roag on hankkinut laajan kokoelman bändiin liittyvää esineistöä ennen kaikkea Peteltä, äidiltään Mona Bestiltä sekä isältään Neil Aspinallilta, joka toimi The Beatlesin kiertuemanagerina. Tältä pohjalta on hyvin luonnollista, että bändin alkuvaiheita käydään läpi erityisen perusteellisesti, toki menestysvuosia unohtamatta. Museon vahvuus on laaja alkuperäisten esineiden kokoelma, johon kuuluu kaikkea mahdollista aiheeseen liittyvää soittimista lähtien. Liverpool Beatles Museumissa on havaittavissa lievää kotikutoisuutta, mutta toteutus on toimiva siitäkin huolimatta, että näyttely perustuu vain vitriineihin asetettuihin esineisiin. Taustalla soivat tietenkin yhtyeen tutut hitit. Meiltä kuluu museossa reilut puolitoista tuntia.

 
Kolmikerroksisen museon ensimmäinen osa on pyhitetty vuosille 1959–62, jolloin bändi syntyi ja alkoi saavuttaa suosiota. Peten äiti Mona Best perusti vuonna 1959 Casbah Coffee Clubin, jossa seudun bändit pääsivät esiintymään paikallisille nuorille. Avajaisillan bändinä soitti The Quarrymen, jonka John Lennon oli perustanut vain 15-vuotiaana vuonna 1956. Bändin kokoonpano ehti vaihtua moneen otteeseen, mutta Casbah Coffee Clubin avajaisten aikaan mukana olivat jo myös Paul McCartney sekä George Harrison. Kolmikko auttoi Mona Bestiä klubin maalaamisessa ennen avajaisia. Yhtye koki paikan omakseen ja esiintyi Casbahissa niin The Quarrymenin kuin myöhemmin The Beatlesin nimellä lukuisia kertoja kesään 1962 saakka.

The Beatles vakiintui bändin nimeksi elokuussa 1960. Se esiintyi ensi kertaa uudella nimellään Liverpoolin The Jacaranda -klubilla. Yhtyeeseen kuuluivat edellä mainitun kolmikon lisäksi basisti Stuart Sutcliffe sekä rumpaliksi juuri valittu Pete Best. Heti ensimmäisen keikkansa jälkeen The Beatles matkusti Hampuriin. The Jacarandan perustaja Allan Williams oli järjestänyt yhtyeen vakioesiintyjäksi hampurilaiselle rockklubille, ja pesti kesti yli kolme kuukautta. Matka päättyi ikävästi, kun Harrison, McCartney ja Best karkotettiin maasta. Bändi oli tehnyt sopimuksen kilpailevan klubin kanssa, jolloin edellinen työnantaja ilmiantoi pojat poliisille. Harrisonia syytettiin alaikäisenä työskentelystä ja kahta muuta tuhopolton yrityksestä. Museossa on nähtävillä McCartneyn Saksan poliisille kirjoittama anteeksipyyntökirje sekä muutamia muita kiinnostavia kirjeitä.

The Beatles vietti Hampurissa vuosina 1960–62 kaikkiaan viisi jaksoa esiintyen ahkerasti paikallisilla klubeilla. Stuart Sutcliffe ei kehittynyt muusikkona muun yhtyeen tahtiin, joten hän jättäytyi pois bändistä keskittyäkseen taideopintoihinsa. Sutcliffe valitettavasti menehtyi pian tämän jälkeen aivoverenvuotoon. Liverpoolissa The Beatlesin vakiopaikaksi muodostui The Cavern Club, jossa bändi esiintyi lähes kolmesataa kertaa.

 
Pete Best erotettiin bändistä The Beatlesin läpimurron kynnyksellä elokuussa 1962, kun yhtye alkoi levyttää Abbey Roadin studioilla Lontoossa. Pääsyynä oli, ettei Pete ollut riittävän hyvä rumpali. Hän oli muihin bändin jäseniin verrattuna hiljaisempi, eikä viettänyt vapaa-aikaansa Johnin, Paulin ja Georgen seurassa. Myös Peten äidin Mona Bestin vaikutusvaltaista suhdetta bändiin pidettiin ongelmallisena. Pete itse on kuitenkin yhä vakuuttunut siitä, että perimmäisenä syynä erottamiseen oli kateus. Bändin komein kaveri oli nimittäin useimpien naispuolisten fanien suurin suosikki. Kuvassa on Peten rumpusetti The Beatlesin ajoilta.

Pete Bestin erottaminen sai faneilta järkyttyneen ja vihaisen vastaanoton, mutta tilanne rauhoittui pian. Bestin tilalle otettiin karismaattinen rumpali Richard Starkey, joka oli käyttänyt jo muutaman vuoden taiteilijanimeä Ringo Starr. Museon toisessa kerroksessa on materiaalia ja matkamuistoja The Beatlesin maailmankiertueilta ja suurimmilta Beatlemanian vuosilta 1963–66. Bändi eli hyvin kiireistä elämää, joka oli täynnä konsertteja, levytyksiä, matkustamista ja julkisia esiintymisiä.

Museon kolmas kerros kuvaa vuosia 1966–70, jolloin The Beatles ei enää konsertoinut lainkaan vaan keskittyi levyjen tekemiseen. Yhtyeen imago muuttui ja musiikista tuli yhä kokeellisempaa. Taustalla oli myös huumekokeiluja, joskin erilaisia päihteitä oli ollut käytössä aiempinakin vuosina. Bändin jäsenet erkaantuivat toisistaan niin musiikillisesti kuin muutenkin, ja The Beatlesin hajoaminen oli enää ajan kysymys. Kolmannessa kerroksessa on esillä erilaisia The Beatlesista tehtyjä muistoesineitä ja oheistuotteita, jotka ovat varsinkin Yellow Submarineen ja Sgt. Pepper’s Lonely Hearts Club Bandiin liittyen hyvin värikkäitä.

---

The Beatles Story

Liverpoolin toinen The Beatles -museo löytyy Royal Albert Dockin alueelta Merseyn rannan tuntumasta. The Beatles Story on edelliseen museoon verrattuna selvästi suositumpi ja kaupallisempi. Bändin tarina kerrotaan täällä visuaalisesti näyttävään tyyliin, joten näyttelyn kiertäminen on hauska kokemus vaikkei The Beatles suurta intohimoa herättäisikään. Lippujen ostaminen ennakkoon on tämän museon kohdalla vähintäänkin suositeltavaa, sillä paikalla on saapuessamme paljon ihmisiä. Henkilökunta huolehtii siitä, että sisään pääsee vain ennakkoon valitulla kellonlyömällä ryhmä kerrallaan.

Täällä taustalla ei soi musiikkia, vaan kaikille jaetaan laitteet, joista voi kuunnella selostusta kulloinkin kohdalla olevista aiheista sekä katsella pieniä videopätkiä. Ääniopastus on mielestäni hyvin toteutettu. Museovierailun ensi hetket herättävät hieman epäluuloja, sillä ruuhkaa on niin paljon, ettei etenemisnopeuteen voi itse vaikuttaa. Sisätilat tuntuvat myös varsin kuumilta. Ihmisjoukko onneksi hajaantuu vähitellen ja edessä on paljon mielenkiintoista nähtävää. Hienosti toteutettu näyttely vie vahvasti 1960-luvun tunnelmiin ja pitää otteessaan loppuun saakka.

Toisin kuin edellisessä museossa, täällä on vähemmän alkuperäisiä esineitä ja enemmän teemaan liittyviä asetelmia. Kuvassa näkyy Mersey Beatin toimitus. Bill Harryn perustama musiikkilehti oli suunnattu nuorelle lukijakunnalle ja se toimi muutaman vuoden ajan tärkeänä paikallisena tiedonlähteenä. The Beatles oli esillä usein, osittain myös siksi että Harry oli John Lennonin luokkakaveri Liverpool Art Collegessa.

John Lennonin ja Paul McCartneyn ensimmäiset kitarat sekä The Beatlesin alkuvaiheiden monet muutkin soittimet olivat peräisin Hessy’s Music Shopista Liverpoolista. Hessy’s myi soittimia velaksi, mikä helpotti monien aloittelevien bändien hankintoja. The Beatlesille oli ehtinyt kasaantua jo melkoisesti maksettavaa ennen kuin manageri Brian Epstein otti yhtyeen huomaansa ja kävi kuittaamassa velat pois.

 
Yksi museon hienoimpia toteutuksia on kopio The Cavern Clubista. Varsin aidon näköisessä ympäristössä voi istahtaa katselemaan esiintymislavaa, jossa ei tosin näy artisteja. Samalla voi kuunnella ja lukea tietoa The Cavernin historiasta. Paikallinen kellariklubi oli monien merseybeat-bändien ponnahduslauta suuremmille estradeille. The Beatles esiintyi täällä peräti 292 kertaa.

Kierros jatkuu Brian Epsteinin johtamaan NEMS-levykauppaan, josta Liverpoolin nuoriso kävi ostamassa musiikkia kuunneltavakseen. Epstein kuuli asiakkailtaan The Beatlesista ja luki bändistä myös Mersey Beat -lehdestä, ennen kuin näki nelikon ensi kertaa lavalla levykauppansa lähellä sijainneessa The Cavernissa. Brian Epstein tarjoutui yhtyeen manageriksi, mikä oli ratkaiseva käänne matkalla menestykseen. Epsteinista tuli eräänlainen The Beatlesin isähahmo, joka hoiti bändin asiat ja piti ryhmän kasassa.

Vaikka The Beatles olikin saanut liverpoolilaiset teinitytöt sekaisin, ei bändi herättänyt heti laajemman yleisön kiinnostusta. Tiettävästi ainakin viisi levy-yhtiötä kieltäytyi yhteistyöstä, kunnes Epstein pääsi sopimukseen EMI:n kanssa. The Beatles pääsi levyttämään Abbey Roadin studioille Lontooseen yhteistyössä tuottaja George Martinin kanssa. Abbey Road pysyi bändin pääasiallisena levytyspaikkana koko loppu-uran ajan. Kävimme Abbey Roadilla ja sen levynkannesta tutulla suojatiellä Lontoon-matkalla pari vuotta sitten.

Museon kuvaus villeistä Beatlemanian vuosista ja Amerikan valloituksesta on toteutettu hauskasti, sillä aluksi istutaan lentokoneen penkeille ikään kuin matkalla New Yorkiin. Bändin jäsenet ihmettelivät laskeutumisen jälkeen kuuluneita ääniä, kunnes ymmärsivät metelin kuuluvan tuhansista kirkuvista faneista. The Beatles teki muutamia Pohjois-Amerikan kiertueita, joilta mainitaan museossa erityisesti televisioesiintyminen Ed Sullivan Show’ssa sekä New Yorkin Shea Stadiumilla järjestetty jättikonsertti.

The Beatles vetäytyi elokuussa 1966 päättyneen Amerikan-kiertueen jälkeen konserttilavoilta, mutta teki yhä uutta musiikkia. Museossa esitellään erilaisen rekvisiitan kera muun muassa kappaleet Penny Lane, Eleanor Rigby, Strawberry Fields Forever, Yellow Submarine sekä Sgt. Pepper’s Lonely Hearts Club Band. Sisäiset riidat kävivät lopulta ylitsepääsemättömiksi, ja bändi ilmoitti hajoamisestaan virallisesti keväällä 1970. Hieman sen jälkeen julkaistiin vielä viimeinen albumi Let it be.

Näyttelyn loppuosassa on bändin neljälle jäsenelle omistetut omat kulmauksensa, joissa kerrotaan muun muassa heidän elämästään The Beatlesin hajoamisen jälkeen. Meiltä kuluu tässäkin museossa reilut puolitoista tuntia. Käymme vielä lopuksi museon kahvilassa haukkaamassa hieman välipalaa. Kierros päättyy luonnollisesti suureen matkamuistokauppaan, jossa on The Beatles -aiheisia tuotteita laidasta laitaan.

---

The Cavern Club

Vaikka näimmekin jo museoon rakennetun The Cavern Clubin kopion, haluamme vierailla myös aidolla klubilla Mathew Streetin varrella. Ovella peritään viiden punnan pääsymaksu, minkä jälkeen pääsee laskeutumaan portaat kellarin uumeniin. The Cavern Club on suosittu nähtävyys, joka vetää paljon turisteja puoleensa. Paikka on päiväsaikaan lapsiystävällinen, mutta meno lienee iltaisin huomattavasti riehakkaampaa. Livemusiikkia pääsee kuulemaan jo aamupäivästä lähtien.

Vaihtuvien artistien ohjelmassa on sekä The Beatles -covereita että muita tunnettuja hittejä. Kuulemme vuorossa olevan laulajan esittävän muun muassa Penny Lanen ja Yesterdayn. Musiikki kuulostaa pienessä tilassa varsin kovaääniseltä, vaikka volyymi on taatusti pienempi kuin illan myöhäisinä tunteina.

The Cavern avattiin alun perin jazzklubiksi, mutta konserttien sisältö vaihtui pian rock & rolliin. Täällä kuultiin ahkerasti esiintyneen The Beatlesin lisäksi myös lukuisia muita merseybeat-bändejä. Paikalla 1960-luvulla olleet kehuvat The Cavernin tiivistä tunnelmaa ainutlaatuiseksi. Elämykseen kuuluivat tungos, meteli, kuumuus, hämäryys ja kosteus. Voimakas hajumaailma sisälsi hien lisäksi tupakansavua, desinfiointiainetta, halpoja deodorantteja sekä tuulahduksen viereisessä varastossa säilytetyistä hedelmistä, joista osa oli mädäntynyt.

The Cavern Club suljettiin 1973, kun British Rail pakkolunasti sen maanalaisen junaradan rakentamista varten. Klubin alkuperäiset tilat tuhottiin, mutta rataa ei saatu koskaan tehtyä. The Beatles -nostalgian kohotessa 1980-luvulla syntyi ajatus The Cavernin synnyttämisestä uudelleen. Rakennevauriot hankaloittivat restaurointia, ja nykyinen sali täytyi sijoittaa 90 asteen kulmaan alkuperäiseen verrattuna. Myös sisäänkäynti on hieman eri paikalla kuin alun perin. Lopputulos muistuttaa silti varsin tarkasti alkuperäistä jopa niin, että seinillä ja katossa on käytetty runsaasti alkuperäisiä tiiliä. Esiintymislava on lähellä alkuperäistä paikkaansa ja valtaosa salista sijaitsee siellä missä 1960-luvullakin. The Cavern avattiin uudelleen vuonna 1984.

Tuntuu yllättävänkin sykähdyttävältä viettää tovi historiallisella klubilla, olkoonkin ettei aivan alkuperäistä kokonaisuutta ole enää jäljellä. Täällä voi aistia The Beatlesin ensi vaiheiden henkeä ja kuvitella, millaista oli olla 1960-luvun nuori Liverpoolissa.

---

Mathew Street

Mathew Streetin varrella sijaitsevat The Cavern Club sekä Liverpool Beatles Museum esiteltiin jo yllä, mutta katu on muutenkin mielenkiintoinen vierailukohde. Vielä 1960-luvulla kyseessä oli nuhruinen sivukatu, jonka varrella sattui olemaan nuorison suosima keikkapaikka. Nykyään lyhyen ja kapean kävelykadun varrella on useita baareja, ravintoloita ja matkamuistoliikkeitä.

Kadun varrelta löytyy seinään rennosti nojaileva John Lennonin patsas, joka sijaitsee Wall of Fame -baarin edustalla. Siellä, kuten myös vastapäisessä Sgt Peppersissä on usein livemuusiikkia.

The Cavern Clubia vastapäätä sijaitseva The Cavern Restaurant paljastuu oikein mukavaksi ravintolaksi, jossa viihdymme ja syömme hyvin. Maistan täällä ensi kertaa Liverpoolin tunnetuinta paikallisruokaa scousea, johon ihastun välittömästi. Scouse on hieman karjalanpaistia tai irlanninpataa muistuttava suussa sulava liharuoka, joka tuli aikoinaan kaupunkiin merimiesten mukana. Raumalaista perinneruokaa lapskoussia voidaan pitää scousen suomalaisena versiona. Liverpoolin asukkaista käytetään yleisesti nimitystä scousers.

The Cavern Clubin alkuperäisen sisäänkäynnin edustalla on Cilla Blackin patsas. Cilla Black työskenteli The Cavernin narikassa, mutta paljastui myös lahjakkaaksi laulajaksi, jota rohkaistiin esiintymään. John Lennon esitteli Blackin Brian Epsteinille, joka ryhtyi naisen manageriksi. Cilla Blackista tuli 1960-luvun menestynein brittiläinen naislaulaja ja myöhemmin suosittu televisioesiintyjä.

---

Brian Epsteinin patsas

Keskeisellä Whitechapelin kävelykadulla kivenheiton päässä Mathew Streetiltä vastaamme astelee pronssiin valettu Brian Epstein. Taideteos kuvaa Epsteinin kävelyä patsaan vieressä sijainneesta NEMS-levykaupasta The Caverniin, jossa hän näki The Beatlesin ensi kertaa. Epstein ryhtyi The Beatlesin manageriksi vuonna 1961, ja hänellä oli ratkaiseva rooli bändin nousussa maailmanmaineeseen. Manageri kuoli unilääkkeiden yliannostukseen vain 32-vuotiaana elokuussa 1967. The Beatles esiintyi Epsteinin kuoleman jälkeen enää ainoastaan kerran, erikoisessa jäähyväiskonsertissa Apple Recordsin toimitalon katolla Lontoossa 1969. Brian Epstein toimi The Beatlesin ja Cilla Blackin lisäksi myös muutamien muiden merseybeat-bändien, kuten Gerry and the Pacemakersin managerina.

---

Eleanor Rigbyn patsas

Lähistöltä löytyy vielä yksi The Beatles -aiheinen patsas. Penkillä istuva yksinäinen henkilö on Eleanor Rigby, josta kertova laulu kuuluu bändin tunnetuimpiin. Tommy Steelen taiteilema patsas valmistui vuonna 1982. Eleanorin vieressä oleva pieni varpunen on asettunut patsasta sponsoroineen Liverpool Echo -sanomalehden päälle. Eleanor Rigby on kuvitteellinen hahmo, jonka nimi on kuitenkin löydetty St. Peter’s Churchin kirkkomaalla sijaitsevasta hautakivestä Wooltonin kaupunginosassa Liverpoolissa. Paul McCartney on jälkeenpäin arvellut, että hän on saattanut nähdä hautakiven ja nimi on voinut jäädä hänen alitajuntaansa sitä kautta. Teini-ikäiset John Lennon ja Paul McCartney tapasivat ensi kertaa toisensa juuri St. Peter’s Churchin puutarhajuhlissa, joten paikka on bändin kannalta merkittävä.

---

Penny Lane

Lähdemme kesäisen ilta-auringon paisteessa bussilla keskustan ulkopuolelle ja kuljemme vehreän Sefton Parkin puiston halki kohti Penny Lanea. Tuiki tavallisesta lähiötä halkovasta kadusta tuli maailmankuulu vuonna 1967, kun Paul McCartney loi The Beatlesille omaa lapsuuden ympäristöään kuvaavan nostalgisen kappaleen. McCartney ei asunut Penny Lanen varrella, mutta katu oli hänelle hyvin tuttu.

Vajaan kilometrin mittainen katu on helppo kävellä päästä päähän. Hiljainen ympäristö muuttuu tiiviimmäksi, kun ylitämme rautatiesillan ja etenemme suoraa katua koilliseen päin. Ohitamme pieniä liikkeitä, pari pubia, puiston sekä peribrittiläisiltä näyttäviä kaksikerroksia asuintaloja.

Penny Lane on yhdistelmä aitoa arkipäiväisyyttä sekä bändin fanien pyhiinvaelluskohdetta. Talojen seinillä näkyy aiheeseen liittyviä maalauksia ja ohitamme esimerkiksi yhteisöllisen puutarhan, jonne on kotikutoisesti taiteiltu Beatlesin jäseniä kuvaavia hahmoja.

Aidot Penny Lanen katukyltit ovat niin suosittuja, että niitä on vuosien varrella varastettu ja jälleen uusittu kymmeniä kertoja. Yksi laulu on todellakin luonut ihan tavalliselle ja syrjäisellekin Mossley Hillin lähiökadulle tarunhohtoisen maineen.

Penny Lanen päässä on Saint Barnabasin kirkko, jonka kuoroon Paul McCartney lapsuudessaan kuului. Nyt kirkon edessä komeilee John Lennonin patsas, jossa pronssihahmo nojailee rauhanmerkkiin. Palaamme Penny Lanelta keskustaan bussilla numero 86, jota Paul käytti päivittäisillä koulumatkoillaan. Kerrotaan, että hän tutustui George Harrisoniin matkustaessaan tällä samalla bussilinjalla.

---

Liverpoolin muut The Beatles -kohteet

Vaikka yllä onkin jo lueteltu pitkä lista Liverpoolin The Beatles -kohteita, emme silti ehtineet nähdä kaikkea. Tosifaneille voi suositella ainakin parituntista Magical Mystery Tour -bussikiertoajelua, joka kulkee esimerkiksi bändin jäsenten lapsuudenkotien ja koulujen kautta. Vierailupaikkoihin kuuluu myös Strawberry Field, josta kirjoitettu Strawberry Fields Forever lukeutuu The Beatlesin suurimpiin hitteihin. Strawberry Field oli John Lennonin kodin lähistöllä sijainnut Pelastusarmeijan lastenkoti, jonka pihalla tuleva poptähti kävi usein leikkimässä. Nykyisin paikalla toimii pieni vierailukeskus sekä kahvila. Myös John Lennonin ja Paul McCartneyn lapsuudenkodit ovat avoinna opastetuilla kierroksilla.

Lopuksi pitää mainita vielä Casbah Coffee Club, joka on yhä lähes alkuperäisessä asussaan. Casbah Clubiin saa tutustua ennakkoon varattavilla opastetuilla kierroksilla ja yläkerran huoneisiin voi majoittua Airbnb:n kautta. Liverpoolissa siis todellakin riittää paikkoja The Beatlesista kiinnostuneille ja jotenkin tuntuu, kuin bändin henki leijailisi yhä kaupungin yllä. Mieleeni tulevat John Lennonin sanat kappaleen In my life alusta:

There are places I’ll remember
All my life, though some have changed.
Some forever, not for better;
Some have gone, and some remain.