Syyskuun 11. päivä vuonna 2001 jätti synkän jälkensä maailmanhistoriaan. World Trade Centerin terrori-iskuissa sortuneiden kaksoistornien paikalla toimii nykyään museo, joka kertaa surulliset tapahtumat tarkasti ja koskettavasti.

Tuo syksyinen tiistai kuuluu niihin päiviin, jonka kulun muistan hyvin vielä vuosien jälkeenkin. Toimistolla Helsingin Lauttasaaressa oli meneillään tavallinen työpäivä, kun ympäri avokonttoria alkoi kuulua uskomattomia uutisia Amerikasta. Lentokone oli törmännyt World Trade Centerin ikonisiin kaksoistorneihin New Yorkissa. Aiheesta tuli lähetettyä tekstiviestejä kavereiden kanssa ja illalla katsoin avovaimon vieressä dramaattisia uutislähetyksiä kotisohvalla. Suuri määrä ihmisiä oli kuollut, tornit sortuneet ja koko maailma odotti henkeään pidätellen mitä tapahtuisi seuraavaksi.

Nykyään entisten kaksoistornien paikalla toimii päivämäärän mukaan nimetty 9/11-museo. Museovierailu ei kuulunut alun perin suunnitelmiimme, mutta päätämme onneksi valita sen viimeisen matkapäivämme ohjelmanumeroksi. Pääsyliput tähänkin nähtävyyteen täytyy varata etukäteen netistä. Lippuihin valittu sisäänkäyntiaika on melko tarkka, sillä ulkona päivystävä henkilökunta ei päästä vierailijoita sisään kovin paljoa etuajassa. Kun ovelle asti lopulta pääsee, sujuu kaikki turvatarkastusta myöten hyvin ripeästi.

Museo on kovin mielenkiintoinen ja meiltä kuluu sisällä helposti lähes kolme ja puoli tuntia. Erityisesti perheen yläkoululainen kiinnostuu aiheesta todella paljon, ja olisi voinut viihtyä museossa jopa pidempään. Toisaalta pikkusiskolle riittäisi lyhyempikin aika, koska hän ei vielä ymmärrä englanninkielistä sisältöä aivan yhtä sujuvasti. 

Museo on rakennettu sortuneiden kaksoistornien kohdalle, niiden paikalla nykyisin näkyvien vesialtaiden alapuolelle. Maanalaiset tilat ovat siis siellä, missä tornien perustukset ovat aikoinaan sijainneet. Nähtävillä on edelleen jonkin verran pilvenpiirtäjien alkuperäisiä rakenteita tai niiden jäänteitä. Tärkeimpiin nähtävyyksiin kuuluvat portaat, joita pitkin monet ihmiset pakenivat henkensä edestä turvaan. Esillä on myös muuta kookasta esineistöä, kuten katolla olleen antennin jäännökset.

Laajan aulamaisen tilan keskellä on sortuneista pilvenpiirtäjistä jäljelle jäänyt pylväs, jolla on suuri symbolinen arvo. Pylväs on täynnä erilaisia muistokirjoituksia sekä iskun uhrien kuvia. Nähtävillä on myös video, jossa tämä Last Column irrotetaan alkuperäiseltä paikaltaan ja viedään juhlasaatossa säilöön John F. Kennedyn lentokentälle. Videolla pylvästä käsitellään kunnioittavasti ja se näyttää rekan lavalla ikään kuin jättimäiseltä ruumisarkulta mustine suojakankaineen, Yhdysvaltain lippuineen ja kukkaseppeleineen. Pylväs oli viimeinen raivaustyömaalta pois viety esine ja se palautettiin tänne Manhattanille museon rakennusvaiheessa. 9/11-museo avattiin yleisölle toukokuussa 2014.

Museo jakautuu muutamaan eri osaan. Väljissä aulamaisissa tiloissa on edellä mainittua esineistöä ja siellä voi esimerkiksi kuunnella nauhoitteita ihmisten kokemuksista terrori-iskuun liittyen. Näytteillä on myös moottoripyöriä, jotka on koristeltu tapahtumien muistoksi. Valokuvaaminen on täällä sallittu, toisin kuin varsinaisessa päänäyttelyssä. Syyskuun 11. päivän tapahtumista kertova päänäyttely sijaitsee entisen Pohjoistornin paikalla hieman ahtaissa tiloissa, joissa valokuvauskielto varmasti helpottaa kaikkien vierailua.

Päänäyttelyn tilat ovat sen verran sokkeloiset, ettemme edes ymmärrä kokonaisuuden laajuutta ennen kuin olemme kulkeneet jonkin aikaa eteenpäin. Nähtävillä on yksityiskohtaista tietoa World Trade Centeristä ennen terrori-iskuja, tapahtumien aikana sekä niiden jälkeen. Syyskuun 11. päivästä kerrotaan todella yksityiskohtaisesti minuutti minuutilta ja tapahtumia kuvataan monesta eri näkökulmasta. Esillä on valtava määrä videomateriaalia, tekstejä, valokuvia sekä äänitallenteita esimerkiksi hätäkeskukseen tulleista puheluista.

Nähtävillä on raunioista löytyneitä jokapäiväisiä esineitä kengistä disketteihin, sanomalehtien etusivuja eri puolilta maailmaa, perheenjäsenistä jätettyjä katoamisilmoituksia, videotallenteita uutislähetyksistä sekä paljon muuta aiheeseen liittyvää. Esineiden liittäminen ihmisten nimiin, valokuviin ja elämäntarinoihin tekee museokokemuksesta hyvin koskettavan. Minusta traagisimpia valokuvia ovat ne, jotka esittävät palavista torneista väistämättömään kuolemaan hyppääviä ihmisiä.

Eri kulmauksissa käydään läpi neljän kaapatuiksi joutuneen lentokoneen tarinat. Kaikkiaan 19 terroristia kaappasi kaksi American Airlinesin ja kaksi United Airlinesin Yhdysvaltain sisäisellä lennolla ollutta konetta. Ensimmäinen niistä törmäsi World Trade Centerin Pohjoistorniin kello 8:46 ja toinen Etelätorniin kello 9:03 paikallista aikaa. Hieman myöhemmin kolmas lentokoneista ohjattiin Washingtonissa puolustusministeriö Pentagonin kylkeen. Neljännen koneen matkustajat onnistuivat nousemaan kapinaan ja estämään kaappareiden suunnitelmat, mutta kaikki mukana olleet kuolivat Pennsylvaniassa tapahtuneessa maahansyöksyssä. Tapahtumien etenemisen ohessa käydään läpi muun muassa puheluita, joita jotkut matkustajat saivat soitettua rakkailleen ennen kuolemaansa.

Etelätorni sortui kello 9:59 ja Pohjoistorni hieman myöhemmin 10:28. Pelastustoimet olivat monin tavoin haastavia, mutta selviytyneiden määrää voidaan pitää olosuhteisiin nähden suhteellisen korkeana. Jälkeenpäin on helppo sanoa että Etelätornin evakuointi olisi pitänyt aloittaa heti Pohjoistorniin tapahtuneen ensimmäisen iskun jälkeen, mutta kukaan ei tuossa vaiheessa osannut vielä odottaa toista lentokonetta. Tilanne ymmärrettiin lopullisesti terrori-iskuksi vasta toisen törmäyksen jälkeen. Kaikkiaan tapahtumissa kuoli lähes kolmetuhatta ihmistä.

Yksi näyttelyn osista kertoo iskujen taustasta, terroristijärjestö al-Qaidasta ja tapahtumien seurauksista. Terroristijärjestön tarkkoja ajatuksia on vaikea tietää tai tiivistää, mutta on selvää etteivät Yhdysvaltojen toimet Lähi-idän suunnalla olleet miellyttäneet. Presidentti George W. Bush julisti pian syyskuun 11. päivän jälkeen terrorismin vastaisen sodan, ja lentokenttien turvatarkastukset tiukentuivat kautta maailman. Yhdysvaltain armeija surmasi al-Qaidan johtajan Osama bin Ladenin vuonna 2011 Pakistanissa, mutta terrori-iskun seuraukset heijastuvat omalla tavallaan maailmantilanteeseen edelleen.

Museon avarammasta osasta löytyy pelastustöissä pahasti vaurioitunut paloauto. Tuhannet rohkeat pelastustyöntekijät saapuivat torneille auttamaan parhaansa mukaan, mutta valitettavasti tehtävissä menehtyi reilusti yli kolmesataa palokunnan jäsentä sekä monia poliiseja. Tornien romahdettua Manhattanin eteläosa peittyi myrkyllisten kaasujen ja harmaan pölyn alle. Valtava määrä ihmisiä altistui myrkyllisille aineille, minkä seurauksena tuhansia paikalla olleita on kuollut tapahtumia seuranneina vuosina erilaisiin sairauksiin, lähinnä syöpiin. Tuo uhriluku kasvaa edelleen.

Käymme vielä lopuksi Etelätornin paikalla sijaitsevassa museon siivessä, joka on omistettu syyskuun 11. päivänä kuolleille ihmisille. Nähtävillä on valokuvat kaikista terrori-iskun lähes kolmestatuhannesta välittömästä uhrista. Täältä löytyy myös tila, jossa kerrotaan menehtyneiden elämäntarinoita kuvien kera yksi kerrallaan lyhyinä esityksinä. Näitä tarinoita olisi tehnyt mieli jäädä kuulemaan pitkäksikin aikaa, mutta olemme jo sen verran väsyneitä ja nälkäisiä, että jatkamme pian kohti uloskäyntiä. Museon eri osiin voi tutustua haluamassaan järjestyksessä, joten on tavallaan sääli että päädyimme tänne vasta lopuksi. On hienoa, ettei museossa kerrota vain ihmisten kuolemasta, vaan myös siitä millaisen elämän he elivät.

Museo on todella vaikuttava ja hienosti toteutettu kokonaisuus. Traagista aihetta on käsitelty hienovaraisesti, mutta silti hyvin yksityiskohtaisesti, perusteellisesti ja informatiivisesti. Taustalla on havaittavissa amerikkalaista mahtipontisuutta, jossa kaikkia menehtyneitä sekä pelastustöihin osallistuneita pidetään suurina ja arvostettuina sankareina. Suosittelen 9/11-museota lämpimästi kaikille New Yorkissa vieraileville, sillä kohde yllätti meidät todella positiivisesti ja kuului lopulta aiheen synkkyydestä huolimatta matkan kohokohtiin.

Entisten kaksoistornien paikalla on nykyään kaksi suurta muistoallasta, joissa virtaa mieltä rauhoittava vesi. Altaiden reunoille on kaiverrettu kaikkien syyskuun 11. päivän iskuissa kuolleiden nimet. Muistoaltaat sijaitsevat puistossa, jonne on vapaa pääsy. Museon sisäänkäynti tapahtuu altaiden välissä olevan rakennuksen kautta.

Alueella kohoavat nyt uuden World Trade Centerin rakennukset. Niistä korkeimmassa toimiva One World Observatory on hieno näköalapaikka, josta kelpaa katsella kaupunkimaisemia. Kerroin näköalatasanteesta jo aiemmin jutussa New Yorkin näköalapaikkoja: One World Observatory.
   
Lue myös koko matkastamme kertova juttu Unelmien lomamatka New Yorkiin.

Museosta löytyy lisätietoa virallisilta nettisivuilta osoitteesta 911memorial.org.

New York on paljon muutakin kuin pilvenpiirtäjiä. Brooklynin eteläkärjestä löytyvä Coney Island tunnetaan huvipuistoista sekä hiekkarannoista, ja rantakadun auringonpaisteessa tuntuu kuin olisi vähintäänkin Kaliforniassa saakka.

Coney Island oli alun perin kapean salmen erottama saari, joka sittemmin yhdistettiin täyttömaan avulla suureen Long Islandiin. Alue kehittyi voimakkaasti 1800-luvun vuosikymmeninä, jolloin Coney Islandille kohosivat puitteet varakkaan väen lomailua varten. Tavallinen kansa löysi tiensä hiekkarannoille ja huvipuistoihin myöhemmin, kun perille alkoi päästä metrolla.

Huvipuisto Luna Park

Mekin käytämme Coney Islandille kulkemiseen metroa. Matka-aikaa Manhattanilta kertyy noin tunti. Metrolinja kulkee Brooklynin puolella enimmäkseen maan päällä, joten on mielenkiintoista katsella eri alueiden katuja, taloja ja puistoja. Täysi vaunu tyhjenee matkan edetessä niin, ettei Coney Islandille menijöitä ole lopulta montaakaan. Olemme valinneet retkipäiväksemme tarkoituksella maanantain, jotta välttäisimme huvipuiston ruuhkia. Lokakuu on muutenkin helteisiin kesäpäiviin verrattuna hiljaisempaa aikaa. West Eighth Street–New York Aquarium -asemalta ei tarvitse kävellä montaa askelta Luna Park -huvipuiston värikkäälle portille.

Nykyinen Luna Park avattiin toukokuussa 2010, mutta Coney Islandin huvipuistoilla on paljon pidempi historia. Alueen merkittäviin huvipuistoihin kuuluivat etenkin vuosina 1903–1944 toiminut alkuperäinen Luna Park sekä sen naapurit Steeplechase Park ja Dreamland. Luna Park toimi esikuvana monelle muulle huvipuistolle ja sen historiallista merkitystä korostaa omalla tavallaan, että esimerkiksi italian kielessä luna park on huvipuistoa tarkoittava yleissana. Nykyinen Luna Park kunnioittaa mukavalla tavalla perinteitä, sillä vaikka lähes kaikki laitteet ovatkin uusia, voi alueella aistia Coney Islandin vuosisatojen taakse ulottuvaa historiaa.

Luna Park on koristeltu lokakuussa halloween-teemaan. Ostimme tyttärille jo ennakkoon netin kautta rannekkeet, jotka olisi kyllä näin hiljaisena päivänä voinut hankkia helposti myös paikan päältä. Me vaimon kanssa emme tällä kerralla kaipaa laitteisiin. Toisin kuin muissa käymissämme huvipuistoissa, täällä rannekkeet ovat voimassa vain neljä tuntia ensimmäisestä laitteessa käynnistä lähtien. Jonot ovat onneksi melko lyhyitä ja tuokin aika riittää meille hyvin. Kannattaa kuitenkin suunnitella päivänsä niin, ettei ajoita ainakaan suurempaa ruokailua rannekkeen voimassaoloaikaan.

Luna Park on pinta-alaltaan varsin kompakti, mutta laitteita on tilaan nähden yllättävän paljon. Ne on jaoteltu hurjuustason mukaan neljään eri luokkaan, joista toiseksi korkein High Thrill -taso tuntuu omille tyttärillemme sopivalta. He käyvätkin testaamassa useita High Thrill -laitteita, kuten The Tickler, Electro Spin, Atlantic Aviator, Brooklyn Flyer ja Luna 360.

Luna 360 muistuttaa Särkänniemen X-laitetta, ja itse laskisin sen jo Extreme Thrillin puolelle. Steeplechase on puolestaan aivan kuin Särkänniemen MotoGee, jossa istutaan vain moottoripyörän sijasta hevosen selässä. Muutama laite on vierailupäivänämme valitettavasti kokonaan suljettu.

 
Muutamat Coney Islandin huvipuistolaitteista ovat aivan erityisiä klassikoita. Kesäkuussa 1927 avattu puinen The Cyclone tunnetaan kaikkien vuoristoratojen äitinä. The Cyclone kohoaa omalla tontillaan, jonka pieni koko on myös syynä vuoristoradan jyrkkyyteen. Koska tilaa oli vähän, ei nousuista ja laskuista mahduttu tekemään yhtään nykyistä loivempia.

Toinen tunnettu klassikkolaite Wonder Wheel on vieläkin vanhempi vuonna 1920 valmistunut maailmanpyörä. Se ei kuulu Luna Parkiin, vaan naapurissa toimivaan Deno’s Wonder Wheel -huvipuistoon. Maailmanpyörän vaunut liikkuvat mielenkiintoisella tavalla laitteen sisällä olevia kiskoja pitkin.

Riegelmann Boardwalk

Tytöt saavat Luna Parkin laitteista tarpeekseen jo ennen neljän tunnin rannekeajan päättymistä. Siirrymmekin siis hyvissä ajoin Coney Islandin upealle rantakadulle Riegelmann Boardwalkille. Puupintainen kävelytie huokuu nostalgiaa ja vieressä odottavat mukavat merimaisemat. Lokakuun aurinko on saanut koko päivän tuntumaan kovin helteiseltä.

Coney Island on kokenut vuosikymmenten varrella synkkiäkin vaiheita. Kirkkain kultakausi päättyi alkuperäisen Luna Parkin tulipaloon vuonna 1944, ja 1970-luvulle tultaessa alueella rehottivat väkivaltarikollisuus sekä huumekauppa. Huvipuistoperinteet pysyivät yllä vielä vuonna 1964 sulkeutuneen Steeplechase Parkin jälkeenkin, sillä avaruusteemainen Astroland viihdytti kansaa vuosina 1962–2008. Coney Island on jälleen viime vuosikymmeninä siistiytynyt viihtyisäksi ja koko perheelle sopivaksi ajanviettoalueeksi.

Rantakadun varrella kohoava korkea punertava rakennelma on Steeplechase Parkissa aikoinaan toiminut laskuvarjohyppytorni. Tornia ei ole käytetty vuosikymmeniin, mutta se muistuttaa ajasta, jolloin huvipuistoissa saattoi nähdä muutakin kuin karuselleja tai vuoristoratoja. Coney Islandin huvipuistojen historiaan kuuluu mitä käsittämättömämpiä viihdykkeitä, kuten keskoskaapeissa olleiden vauvojen katselua. Ihmeteltävänä oli myös esimerkiksi lyhytkasvuisten ihmisten jokapäiväistä elämää, tulipalojen sammutusnäytöksiä sekä valtava buurisodan taistelua toisintanut esitys, jonka näyttelijöiksi värvättiin oikeita sotaveteraaneja.

 
Nälkä alkaa jo vaivata, mutta rantakadun varrella on onneksi runsaasti erityisesti pikaruokaa tarjoavia vaihtoehtoja. Näistä varsinkin Nathan’s Famous on klassikko, joka myy kenties koko Amerikan kuuluisimpia hot dogeja. Laajaksi ketjuksi paisuneen Nathan’sin alkuperäinenkin ravintola sijaitsee vain kivenheiton päässä, mutta me tyydymme Riegelmann Broadwalkin varrella olevaan kioskiin. Hot dogit ovat erinomaisia, mutten osaa arvioida niiden paremmuutta kilpailijoihin verrattuna.

 
Aurinko alkaa olla jo laskemaan päin, joten se lämmittää nyt miellyttävästi kovan paahteen sijaan. On mukavaa istuskella kävelytien varrella ja nauttia tunnelmasta, joka tuo kovasti mieleen edellisvuotisen matkakohteemme Kalifornian rantakaupungit. Coney Islandin hiekkarannalla on lokakuussa väljää, toisin kuin kesän vilkkaimpina päivinä. Taustalla häämöttää Rockawayn niemimaa.

Kävelemme Riegelmann Boardwalkia itään päin ja ohitamme New Yorkin akvaarion. Tästä eteenpäin pääsisi vielä henkisesti paljon syvemmälle itään, sillä edessä häämöttävä Brighton Beach tunnetaan New Yorkin venäläisten ja ukrainalaisten asuinalueena. Tunnelma on kuulemma kuin Mustanmeren rannalla ennen Neuvostoliiton hajoamista.

Palaamme takaisinpäin ja katselemme, kuinka laskeva aurinko saa taivaan kellertämään upeasti. Huomiomme kiinnittyy jälleen kerran hyväntuulisiin ortodoksijuutalaisiin, joita on näkynyt päivän aikana paljon. Luna Parkin asiakaskunnasta ylivoimaisesti suurin osa oli perhekeskeisiä ortodoksijuutalaisia, ja sama tilanne jatkuu myös rantakadulla. 

Ortodoksijuutalaiset – jotka ovat käsittääkseni tarkemmin ottaen hasideja – on helppo tunnistaa tyylikkäästä mutta vanhoillisesta pukeutumisesta. Miehillä on erikoiset kampaukset ja aina jonkinlainen päähine. Naiset ovat pukeutuneet villapaitoihin ja pitkiin hameisiin. Lasten vaatteet ovat pitkälti samantyyppisiä kuin aikuisillakin. Jäämme miettimään, oliko kyseessä ortodoksijuutalaisten juhlapäivä vai pelkästään tavallinen maanantai Coney Islandilla. Näky lienee melko tavallinen, sillä noin neljännes Brooklynin reilusta kahdesta miljoonasta asukkaasta on juutalaisia.

Aurinko alkaa laskea jo lopullisesti mailleen, kun jätämme Coney Islandin taaksemme. On ollut mukavaa viettää rentoa päivää huvipuistossa, nauttia syksyisestä auringosta ja tunnelmoida tyylikkäällä rantakadulla. Retki Coney Islandille vie helposti kokonaisen päivän, mutta se tarjoaa New Yorkin -matkalle aivan erilaisia ulottuvuuksia kuin pilvenpiirtäjien täyttämä Manhattan.

Voit lukea myös koko matkastamme kertovan jutun Unelmien lomamatka New Yorkiin.