Ota yhteyttä

Englanti

Nähtävää ja koettavaa Liverpoolissa

Julkaistu

Vietimme elokuun alussa kolme päivää perhelomalla Liverpoolissa. Ihastuin vanhaan satamakaupunkiin, joka houkuttelee matkailijoita erityisesti The Beatlesin ja jalkapallon avulla. Liverpoolista löytyi paljon muutakin nähtävää, ja kotiuduimme hyvin kaupungin eloisaan ja kompaktiin keskustaan.

Voi teitä raukkoja, parahtaa hotellin vastaanottovirkailija, kun kerron että saavumme Liverpooliin parin Manchesterissa viettämämme päivän jälkeen. Järkyttynyt nainen on pahoillaan siitä, että olemme joutuneet kestämään kammottavaa naapurikaupunkia niin kauan. Mutta tervetuloa Liverpooliin! Kai käytte Anfieldin stadionilla? Ja pidätte The Beatlesistakin, oikein hyvä!

liverpool_21


Kuten aiemmassa jutussa kirjoitin, Manchester oli mielestäni kaikessa rosoisuudessaan kodikas kaupunki, eikä mitenkään paha paikka. Mutta kun lähdemme kävelylle Liverpoolin keskustaan, alkaa mielikuva pian kääntyä siihen suuntaan, että Mersey-joen kaupunki viehättää monin tavoin enemmän. Täältä löytyy matkailijalle runsaammin nähtävää ja kaupunkikuvakin on erilainen. Manchester on hyvin pitkälti punatiilinen kaupunki, kun taas täällä Liverpoolissa rakennuskanta on vaihtelevampaa ja monin paikoin vaaleampaa.

liverpool_19


Saavumme heti kärkeen vilkkaille kävelykaduille, joiden ympärillä riittää kauppoja ja ravintoloita. Tiiviissä keskustassa on helppo liikkua jalkaisin, ja saavummekin pian Merseyn rantaan. Joen äärellä kohoaa suuria rakennuksia, joista muutamat muistuttavat Liverpoolin pitkästä historiasta ja osassa kiiltävät modernit lasiseinät. Lokit kirkuvat ja merellinen tuuli puhaltaa raikkaasti, mutta hieman syrjemmällä kaupunki alkaa kohota tasamaalta kohti kukkuloita. Historiallisesti Liverpool on aina ollut kansainvälinen kaupunki, jolle meri on merkinnyt enemmän kuin muun Englannin tapahtumat.

liverpool_02

 
Mersey-joen suulla sijaitseva Liverpool alkoi kehittyä voimakkaasti 1700-luvulla, ja se kasvoi yhdeksi Euroopan merkittävimmistä satamakaupungeista. Merenkulku teki Liverpoolista myös tärkeän kauppapaikan. Valitettavasti varsinkin 1700-luvun jälkimmäisellä puoliskolla tärkein kauppatavara olivat orjat, joiden kuljettaminen vaurastutti kaupunkia oleellisesti. Historiantutkijoiden mukaan Liverpoolin kautta kulki jopa puolitoista miljoonaa afrikkalaista orjaa. Toiminta kiellettiin 1800-luvun alussa, minkä jälkeen Liverpool on tullut tunnetuksi mukavammista syistä.

liverpool_20


Liverpool on Englannin irlantilaisin kaupunki, jonne on muutettu naapurisaarelta vuosien saatossa sankoin joukoin. Ensimmäinen suuri muuttoaalto ajoittui 1840-luvun Irlannin suureen nälänhätään, ja vaikka useimmat pakolaiset jatkoivat matkaa muualle, jäi moni myös tänne ensimmäisenä vastaan tulleeseen satamakaupunkiin. Valtaosalla liverpoolilaisista on irlantilaisia sukujuuria, eikä kaupungilla kierrellessä voi olla huomaamatta irlantilaisia pubeja, joissa juhlitaan illasta toiseen kuin viimeistä päivää. Illat ovat Liverpoolin keskustassa muutenkin äänekkäitä. Karaoke raikaa, juomat virtaavat ja soitto kuuluu kauas baarien ulkopuolelle.

beatles_liverpool_22


Irlantilaisilla on ollut vahva vaikutus myös paikalliseen murteeseen eli scouseen, jota moni pitää hankalasti ymmärrettävänä. Murre on saanut nimensä paikallisesta perinneruoasta, joka saapui kaupunkiin pohjoiseurooppalaisten merimiesten mukana. Pääosin naudanlihasta, perunoista ja porkkanoista koostuva pataruoka maistuu itselleni loistavasti, kun syön sitä mukavassa The Cavern Restaurantissa. Scouse muistuttaa karjalanpaistia, mutta sen lähin suomalainen vastine on raumalainen lapskoussi, joka on suoraa sukua liverpoolilaisten herkulle. Tällä ruoalla on Merseyn rannoilla pitkät perinteet, ja liverpoolilaisista käytetäänkin yleisesti lempinimeä Scousers.


anfield_05

Jalkapallokaupunki Liverpool

Scouserit suhtautuvat suurella intohimolla jalkapalloon. Kaupungin vanhin seura on vuonna 1878 syntynyt Everton FC, jonka kilpailijaksi ilmaantui reilua vuosikymmentä myöhemmin Liverpool FC. Everton pelasi ensimmäiset vuotensa Anfieldin stadionilla, mutta vuokrien maksamisesta syntyneen kiistan jälkeen joukkueelle rakennettiin oma areenansa Goodison Park. Liverpoolin joukkue perustettiin, jotta Evertonin hylkäämälle Anfieldille saataisiin uutta käyttöä. Tästä alkoi menestystarina, joka on tuonut punapaitaiselle Liverpoolille muun muassa kuusi Mestareiden liigan tai sen edeltäjän Euroopan cupin voittoa. Viime keväänä The Reds juhli jo historiansa 20. Englannin mestaruutta.

anfield_11

 
Sinipaitainen Everton on eniten kausia Englannin pääsarjatasolla pelannut seura, mutta se on jäänyt paikalliskilpailijansa varjoon. The Toffeesin edelliset Englannin mestaruudet ovat 1980-luvulta, ja nykyään se taistelee sijoituksista Valioliigan keskikastissa. Evertonissa puhaltavat nyt uudet tuulet, sillä joukkue muutti juuri äskettäin reilun vuosisadan jälkeen Goodison Parkilta uudelle Hill Dickinson Stadiumille. Kuvassa häämöttävä Goodison Park toimii nykyään Evertonin naisten joukkueen kotikenttänä.

anfield_12

 
Valioliigan otteluihin on vaikeaa saada lippuja, sillä seurojen jäsenillä on etuosto-oikeus, eikä tikettejä yleensä jää yleiseen myyntiin. Tunnelman kannalta onkin hyvä, että katsomot täyttyvät turistien sijasta lähinnä uskollisista paikallisista kannattajista. Liput kannattaa ostaa seurojen omien nettisivujen kautta, sillä välityspalvelut ovat Britanniassa lailla kiellettyjä. Joskus seuran jäseneksi liittyminen voi kannattaa jo yhdenkin pelin pääsylippujen hankintaa varten. Seurojen sivuilta voi ostaa ilman jäsenyyttä hospitality-lippuja, joilla sisäänpääsy oheispalveluineen varmistuu peruslippuja kalliimpaan hintaan. Näiden lippujen hinnat lähtevät Evertonin osalta noin sadasta punnasta, kun taas Liverpoolin pelistä joutuu pulittamaan huomattavasti enemmän. Hinnat vaihtelevat ottelun tärkeyden mukaan.

Stadioneihin voi tutustua pelipäivien ulkopuolella opastetuilla kierroksilla. Me vierailimme legendaarisella Anfieldin stadionilla. Lue lisää jutustani Stadionkierros Liverpoolin Anfieldilla.


beatles_liverpool_12

Liverpoolin monet The Beatles -kohteet

Sotienjälkeinen Liverpool oli ankea ja arkipäiväinen englantilainen kaupunki, kunnes se heräsi 1960-luvulla aivan uudella tavalla henkiin. Paikallinen merseybeat-musiikki levisi erityisesti The Beatlesin ansiosta maailmalle, ja Liverpoolista tuli yhtäkkiä eräänlainen nuorisokulttuurin keskipiste. John Lennonin, Paul McCartneyn, George Harrisonin ja Ringo Starrin muodostamaa The Beatlesia pidetään yleisesti maailman kaikkien aikojen merkittävimpänä bändinä, ja sen voi aistia poikien kotikaupungissa edelleen. The Beatles on Liverpoolin matkailun ehdoton myyntivaltti. Kaupungista löytyy kaksi aiheeseen keskittyvää museota, lukuisia patsaita sekä yhtyeeseen ja sen musiikkiin liittyviä historiallisia paikkoja.

beatles_liverpool_27


Tutustuimme molempiin The Beatles -museoihin. Hieman kotikutoisen Liverpool Beatles Museumin valttina ovat monet bändin alkuvaiheisiin liittyvät alkuperäiset esineet, kun taas suosittu The Beatles Story on visuaalisesti näyttävä ja kaupallisempi kokonaisuus. Molempia voi lämpimästi suositella yhtyeestä kiinnostuneille, kuten myös vierailua Mathew Streetin varrella sijaitsevalla The Cavern Clubilla. The Beatles esiintyi kotikaupunkinsa kellariklubilla lähes kolmesataa kertaa. Kävimme myös laulusta tutulla lähiökadulla Penny Lanella.

Jos aihe kiinnostaa, kannattaa lukea laaja juttuni The Beatlesin jalanjäljillä Liverpoolissa.


liverpool_08

British Music Experience

Brittiläiseen pop- ja rock-musiikkiin voi tutustua Pier Headin alueella sijaitsevassa British Music Experiencessä. Museo toimii historiallisessa Cunard Buildingissa, joka oli aikoinaan kuuluisan laivayhtiön päämaja. Lipuista saa ennakkoon ostettaessa kahden punnan alennuksen. Saavumme paikalle juuri sopivasti, kun suurilla näytöillä alkaa pyöriä kooste vuoden 1985 Live Aid -konserteista. Live Aidin 40-vuotisjuhla on nyt museossa esillä muutenkin.

liverpool_09


British Music Experience esittelee brittiläisen populaarimusiikin historian varsin kliiniseen tapaan, sillä näyttely sisältää lähinnä keskenään samankaltaisia vitriinejä, joiden sisältö vain vaihtuu esiintyjästä ja teemasta toiseen. Odotin museolta aihepiiri huomioiden räväkämpää toteutusta, mutta näyttely on toki kiinnostava näinkin. Esillä on muun muassa maailmantähtien alkuperäisiä esiintymisasuja, soittimia ja käsin kirjoitettuja laulujen sanoja. Kierros alkaa 1940-luvun jazzista ja skiffle-musiikista, josta jatketaan aikakausi kerrallaan kohti nykypäivää. Suurista nimistä ei ole puutetta, sillä The Beatlesin jälkeen maailmaa ovat valloittaneet esimerkiksi The Rolling Stones, David Bowie, Queen, Iron Maiden, Black Sabbath, Phil Collins, Spice Girls, Oasis, Adele, Coldplay ja Ed Sheeran.

liverpool_10


Museossa on alue, jossa voi kokeilla itse soittamista vaikkapa kitaralla tai kosketinsoittimilla. Omat musikaaliset taitoni ovat sen verran alkeellisella tasolla, etten malta perehtyä aiheeseen tälläkään kertaa. Erillisiin koppeihin pääsee myös laulamaan tai opettelemaan vuosikymmenten takaisia suosikkitansseja Macarenasta lähtien. British Music Experience on ihan kiva paikka, mutten laske sitä Liverpoolin pakollisten nähtävyyksien joukkoon.


liverpool_16

Royal Liver Building

Heti Cunard Buildingin vieressä kohoaa Liverpoolin kenties ikonisin maamerkki, Royal Liver Building. Rakennuksen molempia satametrisiä torneja koristaa kaupungin symbolia, myyttistä Liver birdiä esittävä patsas. Merimetsoa muistuttavista linnuista Bella katsoo merelle ja Bertie toisesta tornista kaupunkiin päin. Paikallisen uskomuksen mukaan Liverpool on tuhon oma, jos linnut lentävät pois. Komea talo rakennettiin alun perin vakuutusyhtiö Royal Liver Groupin toimitaloksi. Rakennukseen ja sen näköalapaikkaan voi tutustua kierroksilla, joita saa varata Liver Building Tour -sivustolta. Katselimme nyt rakennusta vain ulkoapäin, mutta varsinkin näköalapaikka kiinnostaisi, jos vielä palaan Liverpooliin.


liverpool_04

Pier Headin museot ja lauttaterminaali

Kävimme Liverpoolissa peräti kolmessa musiikkiaiheisessa museossa, minkä vuoksi muihin museoihin tutustuminen ei tällä kerralla jaksanut innostaa. Pier Headin laidalla toimiva ilmainen Museum of Liverpool lienee silti hyvin kiinnostava vierailukohde. Museon pysyvät ja vaihtuvat näyttelyt esittelevät kaupungin historiaa hyvin monipuolisesti. Samoilta kulmilta löytyy myös taidemuseo Tate Liverpool, joka on remontin vuoksi väliaikaisissa tiloissa ainakin kevääseen 2027 saakka. Samassa naapurustossa sijaitseva merenkulkumuseo Maritime Museum on sen sijaan kokonaan suljettu uudistustöiden vuoksi. Museo on tarkoitus avata vuonna 2028, jos vain rahoitus järjestyy.

liverpool_03


Pier Headista löytyy museoiden lisäksi lauttaterminaali, joka on nimetty Gerry Marsdenin mukaan. Gerry and the Pacemakersin laulaja muistetaan muun muassa 1960-luvun hittikappaleesta Ferry Cross the Mersey, joka on rakkaudentunnustus Liverpoolille. Mersey-joella järjestetään vajaan tunnin mittaisia risteilyjä, mutta me pysyttelemme tällä matkalla kuivalla maalla. Mieleeni jää vahva muisto tuulisesta rannasta ja auringon painumisesta Merseyn vastarannalla häämöttävän Birkenheadin taakse.


liverpool_27

Viihtyisä Royal Albert Dockin alue

Pier Headin naapurista löytyvä Royal Albert Dock on entisistä telakka- ja varastorakennuksista koostuva viihdekeskus Merseyn rannalla. Satama-altaan ympärillä on runsaasti ravintoloita, muutama kauppa, pari hotellia sekä esimerkiksi The Beatles Story -museo.

liverpool_17


Merellistä historiaa huokuva punatiilinen alue on varsin viihtyisä paikka viettää iltaa ruoasta nauttien. Me päädymme italialaiseen ravintolaan, mutta Royal Albert Dockin tarjontaan kuuluvat myös vaikkapa intialaiset ja meksikolaiset maut paikallisia perinneruokia unohtamatta.


liverpool_11

Eloisa Bold Street

Yksi keskustan mielenkiintoisimmista kaduista on hipsterihenkinen Bold Street, jonka varrella vallitsee poikkeuksellisen eloisa tunnelma. Monet ravintolat ovat levittäneet terassinsa kadulle, jolla riittää paljon kulkijoita. Tarjolla näyttäisi olevan makuja eri puolilta maailmaa. Kuljemme kadun halki pariin otteeseen ja pysähdymme kerran nauttimaan turkkilaisen kahvilan herkuista.

liverpool_13


Bold Streetiltä löytyy paljon persoonallisia pikku puoteja, joista erityisesti vintage-vaatteita myyvät kaupat kiinnostavat tyttäriämme. Kuvassa näkyvä Cow Vintage tuli tutuksi jo Manchesterissa. Jos tämän tyyppiset kaupat kiinnostavat, kannattaa poiketa tutkimassa myös ainakin Resurrection sekä Soho’s Liverpool.


liverpool_12

St Lukes Bombed Out Church

Liverpool joutui tärkeänä satamakaupunkina saksalaisten kovan pommituksen kohteeksi toisen maailmansodan aikana. Sodan jäljet näkyivät kaupungissa kauan, ja jotain on yhä jäljellä. Bold Streetin päässä kohoava Pyhän Luukkaan kirkko tunnetaan yleisesti Pommitettuna kirkkona, sillä siitä ovat pystyssä ainoastaan seinät. Rauniokirkosta ja sen pihamaasta on kehittynyt suosittu tapahtumapaikka, jossa järjestetään esimerkiksi konsertteja ja näytelmiä sekä myös hääparien vihkimisiä. Meidän käydessämme pihalle on pystytetty baari, jonka antimista kansa nauttii rennosti puisten pöytien äärellä.

liverpool_07


Rauniokirkon pihalla on kahta kättelevää sotilasta esittävä patsas. Miesten välissä on jalkapallo. Taideteos kuvaa todellista tapahtumaa ensimmäisestä maailmansodasta. Länsirintamalla pidetyn lyhyen joulurauhan aikana joukko saksalaisia ja englantilaisia sotilaita tapasi toisensa ja pelasi spontaanin jalkapallo-ottelun, ennen kuin vihollisuudet seuraavana päivänä jatkuivat. Patsaalla on suuri symbolinen arvo erityisesti täällä Pommitetun kirkon juurella. Veistoksen toteuttanut Andy Edwards on tehnyt useita jalkapalloon tai musiikkiin liittyviä patsaita, kuten esimerkiksi Pier Headista löytyvän The Beatles -patsaan.


liverpool_06

Nykytaiteen ystävien Bluecoat

Liverpoolin keskustassa on useita kauniita rakennuksia. Pysähdymme ohi kulkiessamme Bluecoatin kohdalle. 1700-luvulta peräisin olevan rakennuksen nimi viittaa sen historiaan hyväntekeväisyyskouluna. Britannian Blue Coat Schoolit tarjosivat vähäosaisille lapsille ilmaista koulutusta – sekä siniset takit. Rakennuksessa toimii tänä päivänä nykytaiteen keskus, jossa järjestetään ilmaisia vaihtuvia näyttelyitä sekä muita tapahtumia. Ihmisten kohtauspaikaksi suunniteltuun kokonaisuuteen kuuluu myös taiteilijoiden työtiloja, kotiruokaa tarjoava kahvila sekä sisäpihalta löytyvä puutarha.


liverpool_24

Monumentaalinen St George’s Quarter

Liverpoolilla on monet kasvot, ja kaupungin mahtipontiseen puoleen voi tutustua kävelemällä pienen kierroksen St George’s Quarterin alueella. Kookkaista vanhoista rakennuksista koostuva alue sijaitsee aivan päärautatieasema Lime Streetin vieressä. Jykevien pylväiden koristamiin taloihin kuuluvat perinteikäs Empire Theatre, eri maiden kulttuureita ja luonnontiedettä käsittelevä World Museum, suuri taidemuseo Walker Art Gallery sekä kuvassa näkyvä St George’s Hall, jossa toimii muun muassa konserttisali.

liverpool_14


Me käymme tällä alueella sisällä ainoastaan Liverpoolin keskuskirjastossa, jossa jo aulan moderni kupoli tekee vaikutuksen. Hengähdämme myös St George’s Hallin takaa löytyvässä St John’s Gardens -puistossa, joka on ydinkeskustan harvoja viheralueita.


liverpool_22

Boheemi Lark Lane

Liverpoolista löytyy kyllä vehreyttä ja väljyyttä, kun vain lähtee ydinkeskustan ulkopuolelle vaikkapa paikallisbussilla. Jäämme kyydistä Lark Lanen lähistöllä ja kävelemme kadun päästä päähän. Kaunis kesäinen lauantai-ilta on houkutellut terasseille paljon hyväntuulisia ihmisiä. Värikäs Lark Lane tuntuu olevan täynnä elämää, ruokien tuoksua, lasien kilinää ja puheensorinaa. 

liverpool_23


Boheemin ja yhteisölliseltä vaikuttavan kadun varrella on paljon ravintoloita, baareja ja persoonallisia pikku putiikkeja, joista viimeksi mainitut ovat ohi kulkiessamme jo kiinni. Lark Lane muistuttaa keskustan Bold Streetiä, vaikka sijaitseekin hieman syrjäiseltä vaikuttavassa lähiössä.


liverpool_05

Vehreä Sefton Park

Heti Lark Lanen päästä alkaa laaja puisto Sefton Park, jonka halki on mukava kävellä. Näemme puiden reunustamia kävelyteitä, leikkipuiston, kahvilan, tenniskenttiä ja lammen, jolle voisi lähteä soutelemaan. Keidasmaisen puiston varsinainen helmi on Palm House, jonka sisällä on runsaasti eksoottisia kasveja. Me joudumme ihailemaan vanhaa kasvihuonetta vain ulkoa päin, sillä sisällä on paikalla käydessämme meneillään hääjuhla.


liverpool_15

Liverpool ONE -kauppakeskus

Aivan ydinkeskustassa toimiva Liverpool ONE -kauppakeskus on vilkas kaupunkilaisten kohtauspaikka, josta löytyy monenlaisia merkkiliikkeitä ja ravintoloita sekä esimerkiksi elokuvateatteri Odeon. Perheemme teinit kiertävät täällä vaateliikkeitä ja poikkean itse sekä Evertonin että Liverpoolin jalkapallojoukkueiden kauppoihin. Aktiviteetteja löytyy samaan kompleksiin kuuluvasta paikasta nimeltä Gravity MAX, jossa pääsee kokeilemaan vaikkapa keilailua, minigolfia tai mikroautoilua.


liverpool_28

Muuta nähtävää Liverpoolissa

Vaikka meillä oli kolme päivää aikaa tutustua Liverpooliin, jäi monta kohdetta vielä näkemättä. Liverpoolin protestanttinen katedraali on Britannian suurin. Rakennuksessa houkuttelee sisätilojen lisäksi torni, jonka päältä aukeaa kuvien perusteella huikea maisema yli kaupungin. Liverpoolista löytyy myös hyvin persoonalliselta näyttävä katolinen Liverpool Metropolitan Cathedral, joka tunnetaan paremmin lempinimellä Paddy’s Wigwam. Paddy viittaa katolisiin irlantilaisiin ja Wigwam intiaanitelttaa muistuttavaan ulkomuotoon. Meiltä jäi tutkimatta myös Liverpoolin Chinatown, jonka komean portin näimme vilaukselta bussin ikkunasta. Katutaidetta voisi puolestaan käydä katselemassa Baltic Trianglen alueella.

liverpool_25


Keskellä kaupunkia kohoava paikallinen Näsinneula eli näköalatorni St Johns Beacon on ollut suljettuna vuoden 2025 alusta lähtien, mutta avataan toivottavasti taas joskus yleisölle. Liverpoolin pubeista kiinnostaisivat erityisesti upeista sisätiloistaan tunnettu Philharmonic Dining Rooms sekä The Beatlesin ensimmäinen keikkapaikka The Jacaranda.

liverpool_18


Ymmärrän hyvin, että jotkut vierailijat voivat kokea Liverpoolin keskinkertaisena matkakohteena. Kyseessä ei ole Euroopan näyttävin, säältään houkuttelevin tai nähtävyyksiltään runsain kaupunki. Minuun Liverpool teki kuitenkin suuren vaikutuksen ja vei kliseisesti sanottuna palan sydämestä. Oli kovin mukavaa viettää perheen kanssa yhteistä aikaa Liverpoolissa ja nauttia kiireettömistä lomapäivistä. Pidän liverpoolilaisten jalkapallohulluudesta ja The Beatles -kohteiden herättämistä nostalgisista tuntemuksista, minkä lisäksi scouse nousi kerralla suosikkiruokieni joukkoon. Olen myös huomannut, että vanhat satamakaupungit vetoavat reissumiehen luonteeseeni yllättävän vahvasti. Totta kai pidän myös siitä, kuinka paljon irlantilaiset ovat vaikuttaneet Liverpooliin.

liverpool_26


Eräs syyllinen Liverpooliin liittyviin tunteisiini on Waterstonesin kirjakaupasta hankkimani John Winterin kirja Blame It On The Beatles… And Bill Shankly. Etsin jotakin kaupunkiin sijoittuvaa kirjaa, ja tämä opus ikään kuin löysi minut. Teos kertoo teini-ikäisestä Tonysta, joka kasvaa kohti aikuisuutta 1960-luvun Liverpoolissa. Mukaansatempaavan fiktiivisen tarinan taustalle on sijoitettu mahtava määrä historiallisia tapahtumia, joiden keskiössä ovat erityisesti The Beatles sekä Bill Shanklyn valmentama Liverpoolin jalkapallojoukkue. Kirja on yksi parhaista lukemistani, ja lainaan siitä tähän loppuun yhden vapaasti käännetyn lauseen. Liverpool oli todellakin hyvin erilainen kuin Lontoo, mutta sen erikoinen taika lumosi minut jälleen. Tuon taian vuoksi haaveilen palaavani Liverpooliin pian uudelleen.

Blogia kirjoittaa jatkuvaa matkakuumetta poteva perheenisä Keravalta. Nautin reissuista niin Euroopassa, kaukomailla kuin kotimaassakin. Pysy mukana matkassa ja seuraa Lähtöporttia Facebookissa sekä Instagramissa.

Jatka lukemista
2 kommenttia

Kommentit

  1. Mistä päin Afrikkaa nuo orjat Liverpooliin muuten tuotiin? Enpä tiennyt, että niitä on liikkunut Liverpoolin läpi tuollainen määrä. Tämän perusteella itselleni tuli olo, että Liverpoolissa on itse asiassa varsin paljon nähtävää ja kuva siellä olisi joskus itsekin käydä.

    • Mika / Lähtöportti

      11.10.2025 at 16:45

      Orjia tuotiin laajalta alueelta Länsi- ja Keski-Afrikasta. Liverpoolista monien matka jatkui Karibialle. Tästä tuli nyt mieleeni Karibialta Britanniaan muuttanut ns. Windrush-sukupolvi, joka auttoi Britanniaa toisen maailmansodan jälkeisessä työvoimapulassa. Siinä joukossa oli varmasti paljon Liverpoolin kautta kulkeneiden orjien jälkeläisiä. Näin se historia heittelee eri vuosisadoilla mantereelta toiselle.

      Kyllä Liverpoolissa on aika paljon nähtävää, mukava kaupunkikohde vaikkapa pitkäksi viikonlopuksi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Englanti

National Football Museum Manchesterissa

Julkaistu

Kirjoittaja

Englantilaiselle jalkapallolle omistettu kansallinen museo on kiinnostava vierailukohde kaikille lajista kiinnostuneille. Olen vieraillut museossa nyt vajaan vuoden sisään jopa kahdesti. Nähtävillä on paljon historiallisia esineitä ja halukkaat pääsevät potkimaan palloa vähän itsekin.

Kävin Manchesterissa ensi kertaa viime kesänä, jolloin kaupunki kuului perhematkamme ohjelmaan. Vierailimme tuolloin myös National Football Museumissa, jonka voi laskea kaupungin päänähtävyyksien joukkoon. Kavereiden kanssa tehty keväinen jalkapallomatka suuntautui sekin hieman sattumalta juuri Manchesteriin, jolloin oli luonnollista palata museoon. Pääsyliput ovat monen muun brittimuseon tavoin voimassa kokonaisen vuoden, joten uusintavierailu oli itselleni ilmainen.

national_football_museum_04


National Football Museum perustettiin alun perin Prestoniin vuonna 2001, mutta sille alettiin pian etsiä suuremman kävijämäärän toivossa parempaa sijaintia. Museo avattiin uudelleen heinäkuussa 2012 Manchesterin ydinkeskustassa, missä se onkin menestynyt mukavasti. Nyt jälkimmäisellä vierailulla maaliskuussa 2026 saavumme paikalle heti aamulla hieman ennen avaamisaikaa, jolloin oven taakse kertyy reilut parikymmentä futisturistia eri puolilta Eurooppaa.

national_football_museum_03


Museon avarassa alakerrassa voi kuvauttaa itsensä Valioliigan ja Naisten Superliigan pokaalien kanssa. Täältä lähdetään siirtymään ylempiin kerroksiin, joissa varsinaiset näyttelyt sijaitsevat. Sisään virtaa tasaiseen tahtiin lisää ihmisiä, mutta näyttelytiloissa on silti miellyttävän väljää, kuten oli kesäisellä vierailullakin. Oma vierailuaika kannattaa varata etukäteen netistä pääsylipun ostamisen yhteydessä.

national_football_museum_07


Toisen kerroksen Match Gallery on museon merkittävin osa, jossa varsinainen päänäyttely sijaitsee. Kierros alkaa jalkapallon syntyvaiheista ja jatkuu näyttelytilan halki kohti nykypäivää. Heti alkuun voi tutustua vaikkapa käsin kirjoitettuun sääntökirjaan vuodelta 1863.

national_football_museum_06


Pelipaidat, pallot, otteluohjelmat, pääsyliput, valokuvat ja muut esineet kertovat konkreettisesti lajin historiasta. Eräässä vitriinissä esitellään myös brittifutiksen synkkää puolta huligaaneilta takavarikoitujen teräaseiden ja muiden ikävien esineiden muodossa.

manchester_footballmuseum_04


Oma suhteeni englantilaiseen jalkapalloon on hieman ristiriitainen. Varhaisessa lapsuudessani television futistarjonta rajoittui lähinnä lauantaisiin lähetyksiin Englannin liigan otteluista, joten olen jollain tasolla seurannut brittifutista pienestä pitäen ja aihe herättää tältä osin nostalgisia tunteita. Toisaalta takana on myös ajanjaksoja, jolloin olen seurannut vain tuloksia ja katsonut Valioliigaa televisiosta ehkä pari peliä kaudessa.

national_football_museum_08


Arvostan suuresti englantilaisen jalkapallon pitkiä perinteitä ja sitä, miten niitä edelleen vaalitaan. Ihailen myös, kuinka alempien sarjatasojenkin seuroilla on paljon kannattajia, jotka ovat omasta joukkueestaan aidosti ylpeitä ja käyvät uskollisesti niin koti- kuin vierasotteluissakin. Ymmärrän myös Valioliigan suosion syitä ja seuraan sarjaa nykyään melko tarkasti itsekin.

national_football_museum_14


Kaikesta tästä huolimatta en ole kokenut brittijalkapalloa tai varsinkaan Englannin maajoukkuetta koskaan varsinaisesti omakseni. Jalkapalloon liittyvät intohimon kohteeni löytyvät ennen kaikkea Italiasta, jonka jalkapalloa olen seurannut 1980-luvun lopulta lähtien niin tiiviisti kuin olen pystynyt. Nyt kun pian alkavissa MM-kisoissa ei tälläkään kerralla nähdä saapasmaata, kääntyvät sympatiani Espanjan tai Argentiinan kaltaisten maiden suuntaan. Englannilla on toki vahva ja kiinnostava joukkue, johon mahtuu hyviä tyyppejäkin. En panisi pahakseni esimerkiksi Harry Kanen tai Marc Guéhin menestystä.

national_football_museum_10


Näyttelysalin keskellä on edustava kokoelma palkintopokaaleja. Joiltakin näytöiltä voi katsella pätkiä menneistä peleistä ja siellä täällä on eri tavoin toteutettuja pieniä tietovisoja, joissa voi testata omaa tietämystään. Mieleen jää myös erään vitriinin takana jutteleva Gary Linekerin hologrammihahmo. Ja voihan täällä tietysti istahtaa myös vanhan Wembleyn alkuperäiselle puupenkille.

national_football_museum_09


Museo keskittyy nimensä mukaisesti nimenomaan englantilaiseen jalkapalloon, joskin MM-kisoihin liittyen on esitelty muutaman vastustajankin pelipaita. Englannin miesten maajoukkue on voittanut vain yhden arvoturnauksen, joten vuoden 1966 kotikisojen maailmanmestaruutta muistellaan täällä edelleen suurella lämmöllä. Naisten joukkue on ollut viime vuosina menestyksekkäämpi, sillä se voitti Euroopan mestaruuden sekä 2022 että 2025 ja saavutti noiden kisojen välissä myös MM-hopeaa.

national_football_museum_05


Naisten jalkapallo on museossa hyvin esillä. Näyttävä pronssipatsas esittää Lily Parria, joka kuuluu naisjalkapallon uranuurtajiin. Hän on myös ensimmäinen Englannin jalkapallon Hall of Fameen valittu nainen. Toinen museossa esitelty pioneeri Nettie Honeyball esiintyy vain salanimellään, sillä hänen oikeasta henkilöllisyydestään ei ole varmuutta. Nettie perusti vuonna 1894 ensimmäisen naisten jalkapalloseuran ja kävi taistelua tasa-arvon puolesta. Naisten pukeutuminen polvihousuihin edes urheilutarkoituksessa oli tuohon aikaan täysin pöyristyttävää.

national_football_museum_12


Naisten jalkapallolla on Britanniassa ristiriitainen historia. Ottelut nousivat suureen suosioon erityisesti ensimmäisen maailmansodan aikana, jolloin miehet olivat rintamalla. Pelien yleisötuloilla kerättiin huomattavia summia hyväntekeväisyyteen. Suosio alkoi pelottaa Englannin palloliiton herroja, minkä vuoksi naisten pelaaminen kiellettiin kohta sodan jälkeen kokonaan. Kielto purettiin vasta vuonna 1971, minkä jälkeen laji alkoi hitaasti kehittyä. Suosion kasvu on ollut viimeisen vuosikymmenen aikana huomattavaa, ja Women’s Super League on nykyään vetovoimainen täysammattilaissarja. Naisten jalkapallo sai paikkansa englantilaisten sydämissä viimeistään kesällä 2022, kun Chloe Kelly tuuletti EM-finaalin voittomaalia loppuunmyydyllä Wembleyllä Lontoossa.

national_football_museum_13


Museon kolmas kerros Play Gallery kutsuu nimensä mukaisesti pelaamaan. Täällä olisi mahdollisuus esimerkiksi laukoa kolme rangaistuspotkua kolmen punnan hintaan, mutta pitkä jono saa jättämään tämän kokemuksen väliin. Kokeilemme sen sijaan ilmaista Pass Master -peliä, jossa pallolla pitäisi osua kulloinkin valaistuna olevaan kohteeseen. Aika on tietenkin rajallinen ja homma osoittautuu yllättävän haastavaksi, varsinkin jos oma pelituntuma on jäänyt vuosien taakse.

national_football_museum_02


Play Galleryyn on koottu monenlaista nähtävää, kuten vanhoja pelipalloja, pukukopeissa nähtyjä pelaajien tavaroita eri vuosikymmeniltä, tietokonepelien kansia tai Subbuteo-pöytäjalkapallopelin osia. Kokeilemme vielä lopuksi peliä, jossa täytyy tuomarin ominaisuudessa tehdä oikeat päätökset videolla näkyvissä tilanteissa. Tuomarit ansaitsisivat nykyistä enemmän kunnioitusta vaativasta työstään, jota ilman pelaaminen ei onnistuisi.

national_football_museum_01


Play Galleryn ovella patsastelee Arthur Kinnaird, joka juhli aikoinaan voitettuja otteluita käsillään seisten. Kinnaird oli merkittävä hahmo englantilaisen jalkapallohistorian alkuvuosina. Hän voitti pelaajana FA Cupin viisi kertaa, joista viimeisen Old Etoniansin paidassa vuonna 1882. Kinnaird muistetaan sitäkin paremmin Englannin jalkapalloliiton puheenjohtajana, sillä hän hoiti tehtävää peräti 33 vuoden ajan. Itselleni Kinnaird on tuttu hahmo Netflix-sarja The English Gamesta, jossa hän on yksi päähenkilöistä. 

national_football_museum_15


Museon neljäs ja ylin kerros on nimeltään Score Gallery. Siellä oli ensimmäisellä vierailullani pieni muun muassa jalkapallolehtiin liittynyt näyttely, mutta nyt toisella kerralla koko kerros on näyttelyn vaihtumisen vuoksi suljettu. Kyseessä ei ole museon merkittävin osa, mutta kannattaa toki kurkata jos yläkerrassa olisi oman vierailun aikaan jotain mielenkiintoista.

national_football_museum_11


Uloskäynnin yhteydessä on tietenkin kauppa, josta löytyy kaikenlaista aiheeseen liittyvää pelipaidoista, kirjoista, avaimenperistä ja lasinalusista lähtien. Museossa on myös oma kahvila. National Football Museum on hyvä museo, joka lähestyy lajia monesta eri kulmasta. Joukkoon mahtuu paljon tuttuja asioita sekä varmasti myös runsaasti uutta tietoa. Vitriineihin aseteltujen esineiden lisäksi löytyy sopivasti interaktiivisuutta. Vierailuajaksi on molemmilla kerroillani riittänyt noin puolitoista tuntia. Vaikka nämä museovierailut ovatkin olleet miellyttäviä, ei kokemus silti sykähdytä yhtä vahvasti kuin kunnon ottelu. Jalkapallo on parasta paikan päällä nähtynä tai pelattuna.

Lisätietoa löytyy National Football Museumin virallisilta nettisivuilta.

Jatka lukemista

Englanti

Brittifutistunnelmaa aurinkoisessa Burnleyssa

Julkaistu

Kirjoittaja

Maaliskuisen Englannin-matkan ensimmäinen ottelu nähtiin Burnleyssa, jossa suunnistimme Pasin ja Teron kanssa Turf Moorin stadionille. Vaikka kotijoukkueen kausi onkin ollut vaisu ja pelin lopputulos nytkin maaliton, oli retki pieneen teollisuuskaupunkiin silti onnistunut.

Manchesterin tuntumasta löytyvä Burnleyn kaupunki oli 1800- ja 1900-lukujen taitteessa yksi maailman tärkeimmistä puuvillakankaiden valmistajista. Alueella oli myös useita hiilikaivoksia sekä konepajateollisuutta. Vaurautta tuoneiden tehtaiden savupiiput ovat sittemmin sammuneet, mutta kaupunkia yritetään saada uuteen nousuun nykyaikaista teknologiaa valmistamalla. Yksi on kuitenkin säilynyt kaupungissa toukokuusta 1882 lähtien, nimittäin jalkapalloseura Burnley Football Club. 

burnley_02


Paikallisjunamatka Manchester Victorian asemalta Burnleyhin vie yhden puoliajan verran eli noin 45 minuuttia. Lauantaipäivänä on paljon matkustajia, mutta löydämme itsellemme silti jopa istumapaikat. Junamatkailu suosikkijoukkueen vierasotteluihin on Englannissa hyvin suosittua, joten kyydissä on nytkin muutama Bournemouthin punamustia värejä kantava fani. Perillä Burnleyssa odottaa mukava poutasää. Lähdemme suunnistamaan Google Mapsin avulla jalkapallostadionin suuntaan, jolloin päädymme hiljaiselle asuinalueelle. Näemme myös Leedsin ja Liverpoolin yhdistävän kanavan, joka on Burnleyn kohdalla korotettu virtaamaan kaupungin kattojen yläpuolella.

burnley_10


Ensimmäinen määränpäämme on The Royal Dyche -pubi, joka on nimetty valmentaja Sean Dychen mukaan. Aiemmin nimellä The Princess Royal toiminut pubi sai uuden ilmeen vuonna 2018, kun se juhlisti Burnleyn selviytymistä eurokentille yli viidenkymmenen vuoden tauon jälkeen. Sean Dyche esiintyy pubin tunnuksessa komeassa Tudor-tyylisessä asussa itsensä Henrik VIII:n tapaan.

burnley_06


Lempinimellä Ginger Mourinho tunnettu Dyche on täällä varsinainen kulttihahmo, sillä hän valmensi Burnleyta kymmenen vuotta. Menestys oli pieniin resursseihin nähden oikein hyvää ja Dychen omintakeinen persoona ihastutti kannattajia. Ginger Mourinhon suoraviivainen duunarifutis vetosi teollisuuskaupungin ihmisiin ja kaiken kruunasi Valioliigan seitsemäs sija, joka toi edellä mainitun paikan kansainvälisille kentille.

burnley_13


The Royal Dyche on täynnä lempinimellä The Clarets tunnettuun seuraan liittyvää rekvisiittaa lattiasta kattoon. Burnleylla on pitkät perinteet, sillä se on yksi syksyllä 1888 käyntiin potkaistun Englannin jalkapalloliigan kahdestatoista perustajajäsenestä. Burnleyn lisäksi myös Aston Villa, Everton sekä pari vuotta sitten tutuksi tullut Wolverhampton ovat tuosta joukosta mukana Valioliigassa nyt kuluvalla kaudella. Burnley on saavuttanut kaksi Englannin mestaruutta, joista tuoreempi on keväältä 1960.

burnley_12


Kiertelemme hetken pubin sisätiloissa, mutta siirrymme pian aurinkoiselle pihalle, jonka yläterassilta löytyy vapaa pöytäkin. Seuran tunnusvärit viininpunainen ja vaaleansininen näkyvät kaikkialla. Tunnelma on lähestyvästä ottelusta huolimatta leppoisa, eikä ilmassa ole suuremmin kannattajien uhoa. Muutama lyhyt kannatuslaulu toki kajahtaa aika ajoin. Tuntuu mahtavalta nauttia lämpimästä kevätauringosta juuri täällä.

burnley_03

 
Kulman takaa löytyy vielä entistäkin parempi aurinkokatsomo, jossa saa istahtaa stadionista muistuttaville penkeille. Samalla voi vaikka seurata, kuinka lapset potkivat pienellä tekonurmialueella palloa maaliin. Taustalla aukeaa tyypillinen lancashirelainen maisema.

burnley_05


The Royal Dychen naapurissa toimii muitakin jalkapallohenkisiä pubeja, kuten The Turf sekä Vintage Claret. Jätämme ne tällä kerralla väliin ja tyydymme ihailemaan rakennusten seiniin tehtyjä muraaleja. Yksi niistä esittää Vincent Kompanya, joka valmensi The Claretsia parin kauden ajan ennen siirtymistä nykyiseen tehtäväänsä Bayern Münchenin ruoriin.

burnley_04


Pubista on vain maalipotkun mittainen matka Turf Moorin porteille. Burnley pelasi täällä ensi kertaa helmikuussa 1883, joten stadionilla on kunnioitettavan pitkä historia. Nykyinen kapasiteetti on suurin piirtein 22 000 katsojaa. Ostan seuran virallisesta kojusta kaulaliinan matkamuistoksi. Viininpunainen väri on mielestäni varsin tyylikäs.

burnley_01


Suunnistamme stadionin sisätiloihin, joissa voi haukata pientä välipalaa. Piiraat kuuluvat perinteisiin brittiläisiin ottelueväisiin, ja valitsemani viiden punnan hintainen juusto-sipulipiiras osoittautuu hämmästyttävän herkulliseksi. Sen voimalla on hyvä siirtyä Turf Moorin lehtereille. Olemme päätyneet Burnleyhin, koska tämä peli oli helppo yhdistää saman viikonlopun kamppailuun Manchester United–Aston Villa. Burnleyn heikko kausi on johtanut siihen, että Valioliigapelien tikettejä saa helposti seuran nettisivuilta. Hintahaarukka asettuu 30–55 puntaan. Parituhatta istuinta jää tyhjäksi, mutta iltapäivän yleisömäärä on silti mukava.

burnley_17


Turf Moor muodostuu hyvin brittiläiseen tapaan neljästä erillisestä katsomosta. Oma valintamme North Stand on eräänlainen pääkatsomo, josta näkyy vastapäisen Bob Lord Standin ylitse vehreälle maaseudulle. Tuntuukin melkein siltä kuin katselisi sekä jalkapalloa että Emmerdalea yhtä aikaa. Päätykatsomoista Jimmy McIlroy Stand on paljon korkeampi kuin vastapäinen Barnfield Construction Stand, josta osa on varattu vieraskannattajille.

burnley_08


Burnley lähtee maaliskuun puolivälissä pelattavaan otteluun Valioliigan toiseksi viimeiseltä sijalta kaukaa putoamisviivan alapuolelta. Viime vuosina kovasti vahvistunut etelärannikolta ponnistava Bournemouth majailee sen sijaan sarjataulukon keskivaiheilla ja tavoittelee yhä paikkaa ensi kauden europeleihin. Lempinimellä The Cherries tunnettu vierasjoukkue luokin ottelun ensi minuuteilla pari lupaavaa tilannetta, mutta Martin Dúbravkan vartioima Burnley-maali pysyy täpärästi koskemattomana.

burnley_09


Turf Moorilla on hakemaamme peribrittiläistä tunnelmaa ja sopivasti historian havinaa. Hyvin suuri osa katsojista on paikallisia, vaikka katsomossa vaikuttaakin olevan myös jonkin verran meitä ulkomaalaisia. Peli aaltoilee ensimmäisellä puoliajalla mukavasti, ja molemmat joukkueet saavat muutamia lupaavan näköisiä tilaisuuksia johto-osuman tekemiseen.

Alex Scott on Cherriesin avainpelaajia. Kuva: Action Plus Sports Images / Alamy Stock Photos

Vierasjoukkueen kehuttu baskivalmentaja Andoni Iraola luottaa aggressiiviseen pelitapaan, joten Scott Parkerin luotsaama Burnley ei saa pitää palloa rauhassa. On mielenkiintoista seurata esimerkiksi kotijoukkueen kokeneen pelintekijän James Ward-Prowsen sekä yleisön suosikiksi nousseen puolustajan Maxime Estèven tekemistä. Bournemouthin riveissä erottuu esimerkiksi varmaotteinen Marcos Senesi, mutta pidän myös Alex Scottin otteista. Taitava keskikenttäpelaaja jaksaa uurastaa myös puolustussuuntaan.

Jaidon Anthony piti puolustajat kiireisinä. Kuva: Action Plus Sports Images / Alamy Stock Photos

Paras maalintekopaikka avautuu hieman ennen taukoa Burnleyn Jaidon Anthonylle. Aivan maalin edustalla olisi riittänyt pikkunätti sijoituskin, mutta Anthonyn vedossa on rutkasti tautia takana ja pallo tärähtää voimalla ylärimaan. Tauon viettoon lähdetään viileän tuulen puhallellessa Turf Moorin katsomoon. Tulostaululla loistavat numerot 0–0.

burnley_19

 
Toinen puoliaikakin on tasainen. Molemmat joukkueet luovat muutaman vaarallisen tilanteen, mutta viimeistely ontuu. Vieraiden Marcus Tavernier ampuu tulisesti, mutta pallo kaartaa tolppaa hipoen ohi maalin. Burnleyn hollantilaiskärki Zian Flemming pääsee puolestaan puskemaan lähietäisyydeltä, mutta hänkään ei osu tolppien väliin. Peli päättyy muutamista viime hetken hässäköistä huolimatta maalittomana, mikä lienee pettymys kaikille osapuolille. Tasapeli sinänsä oli kyllä oikeudenmukainen lopputulos tiukalle väännölle.

burnley_15


Katselemme pelin jälkeen stadionin ulkopuolella olevaa Turf Moor Memorial Gardenia. Pieni puisto on omistettu edesmenneille Burnleyn pelaajille ja kannattajille. Koskettavat muistolaatat kertovat paljon jalkapallon merkityksestä paikalliselle yhteisölle.

burnley_16


Koko puutarha sai alkunsa siitä, että monet kannattajat olivat toivoneet tuhkiensa sirottelua Turf Moorin nurmelle. Tämä ei ole käytännön syiden vuoksi mahdollista, mutta on hienoa että niin moni on saanut nyt nimensä melkein rakastamansa stadionin kylkeen.

burnley_18


Kävelemme viilenevässä illassa Burnleyn ydinkeskustaan. Viima puhaltaa pitkin kävelykatu Saint James’s Streetiä, joka on käytännössä autio. Kaikki liikkeellä olevat ihmiset näyttävät pakkautuneen pariin avoinna olevaan pubiin. Etsimme hetken ruokapaikkaa, kunnes päädymme The Tipsy Fork Bar and Kitcheniin. Sympaattisesta ravintolasta saa kaipaamaamme fish & chipsiä, tummaa irlantilaista olutta sekä lämpimän paikan istua, siitäkin huolimatta ettei pöytämme vieressä heiluva ulko-ovi tahdo pysyä millään kiinni. Seurailen syödessäni, kuinka paikalliset toppatakkeihin ja shortseihin pukeutuneet koulupojat potkivat palloa pitkin kävelykatua. Ehkä joku heistä kantaa vielä joskus Burnleyn paitaa Turf Moorilla.

burnley_14


Burnleyssa oli mukava käydä katsomassa peliä, mutta tuskinpa tänne tarvitsee muuten turistimatkalle tulla. Tai jos nyt sittenkin tulisin, niin voisin käydä keskustan ulkopuolella tutustumassa vaikuttavaan Towneley Hall Museum & Art Galleryyn, näyttävään Gawthorpe Hall -kartanoon tai kaupungin puuvillahistoriasta kertovaan Queen Street Mill Textile Museumiin. Moni kuitenkin yhdistää Burnleyn nimen ensisijaisesti jalkapalloon, eikä tämä muutu vaikka joukkue pudonneekin tänä keväänä Valioliigasta Championshipiin. Burnley Football Club on ollut tärkeä osa paikallista identiteettiä jo pian puolentoista vuosisadan ajan, ja tulee varmasti olemaan jatkossakin. Up the Clarets!
 
Lue myös matkan toisesta pelistä kertova juttu Valioliigaa Manchesterin Old Traffordilla.

Jatka lukemista

Suosittuja juttuja