Palaan vielä kerran vuoden takaiseen Dordognen-matkaan ja tällä kertaa Monpazieriin, joka kuuluu Les Plus Beaux Villages de France -järjestön Ranskan kauneimpien kylien listalle. Vietimme Monpazierissa mukavan iltapäivän.

Monpazierin perusti vuonna 1285 Englannin kuningas Edward I ja sitä pidetään malliesimerkkinä bastidesta eli Lounais-Ranskaan keskiajalla rakennetusta linnoitetusta kylästä tai kaupungista. Bastideja rakennettiin noin kolmesataa kappaletta. Ideana oli koota ihmiset maatiloilta kaupunkeihin, joita oli helpompi hallita sekä puolustaa. Samalla kaupankäyntikin vilkastui. Ranskan ja Englannin välillä vuonna 1337 syttynyt satavuotinen sota johti monien linnojen rakentamiseen kaupunkien yhteyteen.

Saavumme Monpazieriin aurinkoisena sunnuntaipäivänä. Muurin ulkopuolelle jäävällä aukiolla on meneillään jonkinlainen viinitapahtuma, joka on houkutellut paikalle paljon ihmisiä. Niinpä joudummekin etsimään parkkipaikkaa hieman syrjemmältä, mutta väljä pysäköintialue löytyy onneksi jo parinsadan metrin päästä.

Astumme kylän portista kadulle, jonka asfaltointi hieman latistaa keskiaikaista tunnelmaa.  Monpazierin tunnusomaisiin piirteisiin kuuluu jämpti ruutuasemakaava.

Suorat kadut johtavat kylän keskellä levittäytyvälle Place des Cornières -aukiolle, jolla on käyty kauppaa jo vuosisatojen ajan. Aukio näyttää kylän kokoon nähden suorastaan mahtipontisen suurelta.

Place des Cornières herää eloon erityisesti kylän perinteisenä markkinapäivänä torstaisin. Aukiota koristaa ikivanhalta näyttävä puinen markkinakatos. Rakennelma lienee alueelle hyvin tyypillinen, sillä esimerkiksi Belvèsin torilla on aivan vastaavanlainen katos.

Aukion laidalla holvikaarten alla on muutamia kauppoja, joista voi hankkia matkamuistoksi vaikkapa käsintehtyä keramiikkaa, lasiesineitä, koruja tai paikallista saippuaa. Tarjolla on toki myös vaatteita ja kenkiä. Seudun tyypillisiin elintarvikkeisiin kuuluvat erityisesti hanhenmaksa sekä tryffelit.

Lounasaika on jo parhaimmillaan, joten mekin haluamme syödä ennen kuin on liian myöhäistä. Tällaisten kylien ravintolat noudattavat perinteisiä ranskalaisia ruoka-aikoja, ja esimerkiksi valitsemassamme Côté Hallesissa lounasta tarjoillaan kello kahdestatoista eteenpäin parin tunnin ajan. Saamme hetken odottelun jälkeen vapaan pöydän Monpazierin keskusaukion laidalta markkinakatoksen vierestä.

 
Ruokalista on kirjoitettu suurille tauluille, joita siirrellään pitkin terassia niin, että tilausvuorossa olevat näkevät mitä on tarjolla. Listalta löytyy esimerkiksi salaatteja, pastaa, ankanrintaa ja paistettua mustekalaa, joista kokeilen jälkimmäistä. Ateriasta tulee miellyttävä kokemus ympäristössä, jossa useimmat asiakkaista puhuvat kovaan ääneen ranskaa. On mukava istua historiallisen aukion laidalla ja aistia paikallista tunnelmaa.

Kiertelemme hetken pienen kylän suorilla kaduilla, joiden varsilla on muutamia kauppoja sekä jokunen ravintola ja leipomo. Toisin kuin moni muu bastide, on Monpazier selvinnyt vuosisadasta toiseen ilman suuria vaurioita. Vanhojen kivitalojen seiniä koristavat värikkäät köynnökset sekä muut kauniit kukkaistutukset.

 
Pistäydymme Saint-Dominiquen kirkossa, jonka torni kohoaa muun kylän yläpuolelle. Kivikirkon sisätilat tuntuvat helteisenä päivänä mukavan viileiltä. Sytytän Lourdesin Neitsyt Marian kuvalla koristellun kynttilän. Tarjolla olisi myös muutamille muille eri pyhimyksille omistettuja kynttilöitä.

 
Monpazierin kivitalot huokuvat historiaa ja kylä on kaunis, mutta se näyttää moniin naapureihinsa verrattuna myös hieman vaatimattomalta. Tämä johtuu siitä, että Monpazier on rakennettu melko tasaiselle maalle, eikä sen lähistöllä ole mainittavaa vesistöä. Kylän ohitse virtaava Dropt-joki on nykyisessä tilassaan kuihtunut lähes huomaamattomaksi. Useat muut lähiseudun kauniit kylät sijaitsevat dramaattisemmissa maisemissa korkeilla kukkuloilla tai merkittävän Dordogne-joen varrella.

Käymme vielä lopuksi katsomassa kylän porttien ulkopuolella olevaa vesiallasta, jonka äärelle Monpazierin naiset kokoontuivat entisaikaan pesemään pyykkiä ja vaihtamaan kuulumisia. Vesi tulee luonnonlähteestä, joten se on hyvin puhdasta. Monpazieriin vedettiin vesijohdot 1950-luvulla, minkä jälkeen pyykinpesu on siirtynyt kotien sisäpuolelle. Ohitamme vesialtaalta palatessamme paikallisen pienpanimon, jossa on meneillään hyväntuulinen countrymusiikkikonsertti. On mukavaa, että kylällä riittää tapahtumia.

 
Monpazier sijaitsee Lounais-Ranskassa Dordognen alueella. Kylästä on noin kolmen vartin ajomatka seudun merkittävimpiin kaupunkeihin Bergeraciin sekä Sarlat-la-Canédaan. Ihastuimme matkallamme kovasti Dordognen kauniisiin kyliin sekä maalaismaisemiin, ja aluetta onkin helppo suositella rauhallisesta lomailusta nauttiville matkailijoille.

Lue myös muut Dordognesta kertovat juttuni, joita ovat:
• 7 kaunista kylää Ranskan Dordognessa
• Hurmaavan kaunis Limeuil
• Markkinoiden, luolien ja juustojen Belvès
• Château des Milandes – Joséphine Bakerin linna
• Marqueyssacin puutarha ja Castelnaudin linna
• Dordognen kylät Beynac, La Roque-Gageac ja Domme

Bordeaux on yksi maailman tunnetuimmista viinialueista. Ei siis liene suuri yllätys, että Bordeaux’n kaupungissa toimii aiheelle omistettu suuri museo Cité du Vin. Löysimme museosta sekä viinitietoutta että poikkitaiteellisia kokemuksia.

Cité du Vin eli Viinin kaupunki avattiin kesäkuussa 2017 ja se nousi nopeasti Bordeaux’n suosituimpien nähtävyyksien joukkoon. Museo sijaitsee pari kilometriä ydinkeskustan pohjoispuolella Garonne-joen varrella. Museoon on mukava kävellä rannan viihtyisää kävelykatua pitkin, mutta perille pääsee sujuvasti myös raitiovaunulla. Aivan Cité du Vinin vieressä toimivassa Les Halles de Bacalan -kauppahallissa kannattaa käydä haukkaamassa jotain herkullista syötävää ennen tai jälkeen museovierailun.

Modernin museon kaarevat muodot näkyvät kauas kaupunkiin. Suunnittelusta vastanneen arkkitehtitoimiston mukaan rakennuksen ulkonäkö kuvaa viinin sielua, mutta itse olen näkevinäni pytingissä myös jonkinlaisen viinikarahvin muotoa.

Bordeaux’n viinit ovat niin tunnettuja, että moni yhdistää mielessään kaupungin nimen alueen juomiin. Kuuluisa viinialue levittäytyy laajalle alueelle kaupungin ympäristöön. Seudulta löytyy useita suuria historiallisia viinitiloja sekä tietenkin myös paljon pieniä toimijoita. Bordeaux’n viineistä maineikkaimpia lienevät punaviinit, joissa käytettään usein esimerkiksi Cabernet Sauvignon- tai Merlot-rypäleitä. Myös valkoviiniä tuotetaan runsaasti. Alueen viinikylistä suosituin taitaa olla Saint-Émilion, josta voi lukea lisää vaikkapa Unelmatrippi-blogista. Cité du Vin ei kuitenkaan keskity vain paikallisiin tuotteisiin vaan esittelee koko maailman viinejä.

Ostin pääsyliput ennakkoon Cité du Vinin nettisivuilta, joten pääsemme jonottamatta sisään ja toisesta kerroksesta löytyvään päänäyttelyyn. Aluksi vastaan tulee suuria videonäyttöjä, joiden kautta pääsee tunnelmoimaan eri puolilta maailmaa löytyviä viinitiloja. Kartta kertoo maailman viininviljelyalueista, joihin nähden Suomi sijoittuu kauas suotuisimpien seutujen pohjoispuolelle.

Cité du Vin on suunniteltu perheystävälliseksi vierailukohteeksi, jossa on tarjolla kokemuksia kaikille aisteille. Yllätymme hieman ihmisten määrästä, sillä muissa käymissämme Bordeaux’n nähtävyyksissä, kuten taide-elämyksiä tarjoavassa Bassins des Lumièresissa, on ollut todella hiljaista. Viinimuseoonkin mahtuu silti tutustumaan melko väljästi. Museovierailuun voisi halutessaan yhdistää myös viininmaistelutilaisuuden.

Museossa on valtava määrä viinitietoa, jos siihen vain jaksaa perehtyä lukemalla, äänitteitä kuuntelemalla tai videoita katselemalla. Päänäyttelyyn kuuluu lähes kaksikymmentä erilaista osiota, joiden sisältö vaihtelee raskaista faktoista hyvinkin viihteellisiin toteutuksiin sekä mielikuvien nostattamiseen. Vaikka nautinkin mielelläni viinistä hyvän ruoan kera, ei oma mielenkiintoni viiniä kohtaan ole niin korkealla tasolla että jaksaisin nyt innostua kaikista yksityiskohdista.

 
Esimerkiksi viinin historiaan voi tutustua perusteellisesti, sillä museon esittelemä sisältö ulottuu tuhansien vuosien taakse. Historiaosuuteen kuuluu pieniä laatikoita, joiden sisälle saa käynnistää hologrammien avulla toteutettuja animaatioita. Hilpeät esitykset ovat helppoa huvia, joskaan en ihan ymmärrä miksi nämä kaikki on haluttu tuoda museoon. Esitysten ohjaamiseen käytetään eräänlaista ääniopastuslaitetta, joka jaetaan museovierailun alussa kaikille tulijoille. Laitteen toimivuuden kanssa on pieniä ongelmia, ja toisaalta en edes taida ymmärtää millä kaikilla tavoin vempelettä voi tässä interaktiivisessa museossa hyödyntää.

  
Yksi museon hauskimmista osista on paikka, jossa voi haistella erilaisia viineistä löytyviä tuoksuja, kuten vaikkapa kahvia, nahkaa, kanelia, keksejä tai erilaisia kukkia ja yrttejä. Mieleeni tulevat Alkon tuotekuvaukset, joissa viinit saattavat olla vaikkapa hennon nahkaisia tai kevyen orvokkisia.

Koemme hyvin taiteellisen toteutuksen viini-illallisesta. Museovieraat kerääntyvät pitkän pöydän ääreen seuraamaan esitystä, jossa kuvia ja erilaisia liikkuvia muotoja heijastetaan sekä ruokapöydälle että muualle huoneeseen. Taustalla kuuluu musiikkia ja muita ääniä. En ihan ymmärrä tätäkään taidespektaakkelia, mutta kokemus jää kyllä mieleen.

Näyttelytilat kutsuvat myös kuluttamaan aikaa. Esimerkiksi viininviljelyn vuodenajoista kertovaa videoesitystä voi katsella pitkällä sohvalla mukavasti lähes makaavassa asennossa, koska se heijastetaan katselijoiden yläpuolelle.

Cité du Vinista löytyy muutamia osioita, joissa voi itsekin tehdä jotain. Yksi tällainen on virtuaalinen viinin polkeminen, jossa tampataan lattialle heijastettuja rypäleitä. Omasta suorituksesta kerrotaan tarkat tilastotiedot, joten paikalla voi järjestää vaikka kilpailun. Täytän myös leikkimielisen kyselyn, jonka tuloksena saan tietää, millainen viini itse olisin. Saan vastaukseksi ensimmäisellä yrittämällä Ruby Portin, eli yleisimmän ja edullisimman portviinin. Toisella kerralla tulokseksi tulee ranskalaisella Roussillonin alueella tuotettava Muscat de Rivesaltes. Se on portviinin tavoin tavallista viiniä vahvempaa.

 
Kierroksen lopuksi noustaan hissillä ylimmän kerroksen baariin, jossa saa nauttia pääsylipun hintaan kuuluvan viinilasillisen. Asiantunteva henkilökunta antaa mielellään suosituksia sopivan viinin valintaan. Lapsille ja muille alkoholia vältteleville tarjotaan rypälemehua. Cité du Vin on mielestäni ihan toimiva kohde lastenkin kanssa vierailtavaksi, sillä museossa pääsee ympärilleen katselun lisäksi myös hieman tekemään ja kokemaan erilaisia asioita. Toisaalta nuorimmat vieraat tuskin jaksavat keskittyä museon kaikkiin osioihin.

Rakennuksen huipulta on mukavat maisemat joelle ja kaupunkiin. Näkymiä pääsee ihailemaan baarin hieman ahtaalta parvekkeelta, jossa on valokuvaajien harmiksi runsaasti palkkeja ja lasiseiniä. Kattobaaria ei ole suunniteltu ajanviettopaikaksi, sillä istuimet puuttuvat käytännössä kokonaan. Olisin nauttinut mielelläni viinin seurana myös jotain pientä purtavaa, jos sellaista olisi ollut tarjolla. Palaamme melko pian alakertaan ja poistumme matkamuistokaupan kautta helteiseen ulkoilmaan. Viinimuseon takana on pieni puutarha, mutta jätämme siihen tutustumisen väliin. Meiltä kuluu museossa vajaat kaksi tuntia, mutta aiheesta innostunut saa varmasti vietettyä näyttelyissä huomattavasti enemmän aikaa.

Cité du Vin jättää itselleni hieman ristiriitaisen tunteen. Moderni museo on tyylikäs ja omalla tavallaan mukaansatempaava, mutten silti jaksa innostua siitä niin paljoa kuin olin etukäteen ajatellut. Omaan vierailukokemukseeni vaikutti varmasti paljolti se, että olin päivän aiempien kohteiden jälkeen jo hieman väsynyt, enkä jaksanut keskittyä kaikkeen tarjolla olevaan viinitietouteen. Toisaalta osa museon taiteellisesta puolesta meni rehellisesti sanottuna hieman yli ymmärrykseni. Museo on tästä huolimatta mielenkiintoinen ja ilman muuta käymisen arvoinen kohde kaikille viinin ystäville sekä muillekin Bordeaux’ssa matkaileville.

Lue myös juttuni 20 kohdevinkkiä viehättävään Bordeaux’hon.