Espanja
Voihan Guggenheim!

Bilbaon ja samalla koko Baskimaan tunnetuin nähtävyys on vuonna 1997 avattu Guggenheim-museo. Täytyihän se käydä kokemassa, vaikken modernin taiteen ylin ystävä olekaan.
Frank Gehryn suunnittelema komea museorakennus sijaitsee Nervión-joen rannalla. Siitä on tullut syystäkin merkittävä maamerkki ja kaupungin kehityksen symboli. Museolla on ollut suuri merkitys koko Bilbaon nousulle rähjäisestä teollisuuskaupungista trendikkääksi matkakohteeksi. Koko kaupunki on Guggenheimin tuoman huomion myötä siistiytynyt ja kehittynyt poikkeuksellisen paljon viimeksi kuluneiden kahden vuosikymmenen aikana.
Jätämme auton Plaza Euskadin parkkihalliin ja kävelemme parissa minuutissa museolle. Ihmettelemme aluksi ulkopuolelle pystytettyä valtavaa koiranpentuhahmoa. Jeff Koonsin taideteos on päällystetty värikkäillä kukilla. Pääsylippujono jatkuu ulos asti, mutta etenee ilahduttavan nopeasti. Varsinkin vilkkaimman turistisesongin aikaan kannattaa harkita lippujen hankkimista etukäteen museon internet-sivuilta.
Käymme aluksi suuressa huoneessa, jonka seinillä on valtava määrä Andy Warholin samankaltaisia maalauksia. Kokonaisuus menee yli ymmärryksen. Päättelen, että jos paikalla on ruuhkaa, riittää kaikille silti oma samanlainen taulu katsottavaksi. Tämä matka -blogista selviää, että kyseessä onkin Warholin kannanotto hänen saamiinsa kopiointisyytöksiin.
Asiantunteva opas helpottaisi varmasti taideteosten ymmärtämistä. Käytössämme on kyllä museon tarjoamat kuuntelulaitteet, mutta ne ovat nyt tukevasti lasten hallussa. Välillä on mahdotonta ennakoida, mistä lapset pitävät. Alle kouluikäiset kuuntelevat englanninkielisiä tarinoita innoissaan. Tämä museo on kuulemma kiva. Koska kuuntelulaitteet saavat lapset viihtymään erinomaisesti, katson parhaaksi luovuttaa ja tyytyä tulkitsemaan taidetta ilman taustatietoja. Museon tilat ovat kiitettävän avaria, joten liikkuminen lastenrattaiden tai tarvittaessa vaikkapa pyörätuolin kanssa onnistuu hyvin.
Alakertaa hallitsevat Richard Serran luomat teräsrakenteet. Massiivinen The Matter of Time -teos vie valtavasti tilaa. Ylemmästä kerroksesta voi katsella, kuinka ihmiset kulkevat labyrinttimaisessa ympäristössä. Omasta mielestäni teos kertoo lähinnä ihmisten uteliaisuudesta ja laumasieluisuudesta. Terässeinien välissä kuljetaan, kun muutkin tekevät niin, vaikkei perillä odotakaan oikeastaan mitään.
Käymme välillä ulkoterassilla katsomassa, kuinka Jeff Koonsin värikkäät tulppaanit kimaltelevat päivänvalossa. Valokuvaaminen ei ole sisätiloissa sallittua, mutta kielto tuntuu koskevan käytännössä vain yksittäisten taideteosten kuvaamista. Vierestä katselevat vartijat eivät tunnu välittävän ainakaan laajempien yleiskuvien ottamisesta lainkaan.
Löydämme museosta myös jotain suomalaista, sillä eräästä huoneesta kuuluu näyttelijä Kati Outisen ääni. Eija-Liisa Ahtilan videoinstallaatiota Marian ilmestys esitetään Bilbaossa elokuun loppupuolelle saakka. Tämä puolituntinen video on projisoitu kolmelle seinälle eri kuvakulmista. Tuntuu hauskalta kuunnella suomen kieltä ympäristössä, jossa muut katsojat joutuvat turvautumaan tekstitykseen. Tarina kertoo ryhmästä, joka valmistelee raamatullisiin tapahtumiin pohjautuvaa näytelmää.
Toinen kerros on omistettu hämmentäville installaatioille, joita en rehellisesti sanottuna oikein ymmärrä. Esillä on rautahäkkeihin aseteltuja tuoleja, vanhoja ovia, rikkinäisiä sänkyjä, lasipalloja ja henkareissa roikkuvia valkoisia paitoja. Jotkut asetelmat luovat ehkä hieman ahdistavia mielikuvia esimerkiksi vankiloista, mutta en malta perehtyä installaatioihin syvällisemmin.
Pidän eniten ylimmästä kerroksesta, jossa on esillä maineikkaiden maalareiden teoksia. Joan Miró, Marc Chagall, Henri Matisse ja Pablo Picasso ovat tuttuja nimiä minullekin, ja pyrin perehtymään ainakin osaan tauluista kiireettömästi. On mielenkiintoista nähdä siveltimien jäljet lähietäisyydeltä. Robert Delaynayn Red Eiffel Tower tuo mieleen maanjäristyksessä sortuvan Tokyo Towerin. Matissen Italian Woman pysäyttää, koska tutustuimme taiteilijan elämäntarinaan viime kesänä Vencessä Ranskan Rivieralla. Nuoren Picasson maalaama Le Moulin de la Galette edustaa näyttelyn perinteisimpiä taideteoksia, kun taas modernimmalta puolelta jää mieleen Jean-Michel Basquiatin Man from Naples. Säästän sattumalta viimeiseksi museon mielestäni vaikuttavimmat teokset. Anselm Kieferin suurikokoiset maalaukset, kuten esimerkiksi The Land of the Two Rivers, ovat komeaa nähtävää. Teoksesta otettu valokuva ei kerro taulusta yhtään mitään, sillä maalauksen viehätys perustuu yli seitsemän metrin leveyteen ja pinnan heijastumiin. Tässä on jotain, mikä kannattaa kokea nimenomaan paikanpäällä.
Museossa on paljon avaraa tilaa, joten taideteosten määrä on lopulta yllättävän pieni. Kuvittelin, että sisällä saattaisi vierähtää kokonainen päivä, mutta kaiken ehtii kiertää sujuvasti reilussa parissa tunnissa, ellei jää perehtymään teosten taustoihin. Päätämme vierailumme matkamuistokauppaan, jonka kautta poistumme tuuliselle Nervión-joen rantakadulle. Guggenheim-museo on vaikuttavimpia koskaan näkemiäni rakennuksia. Mieleeni tulee silti vertaus pääsiäismunaan. Vaikka museo on ulkoapäin kaunis ja kiiltävä, se jättää hieman onton vaikutelman. Sisällä riittää kyllä yllätyksiä, mutta osaa niistä on vaikea ymmärtää ja vain harvat esineet ovat omaan makuuni sopivia.

Espanja
Teneriffan patikkaretket: Bosque de Los Enigmas

Teneriffan pohjoisosasta löytyvä Anagan niemimaa houkuttelee luontomatkailijoita rehevillä laakeripuumetsillä ja vuoristoisilla maisemilla. Teimme Anagassa noin viiden kilometrin mittaisen kävelykierroksen metsien siimeksessä.
Anagan maaseutupuistoksi nimetty niemimaa on vehreää luonnonsuojelualuetta, jossa riittää retkivaihtoehtoja moneen makuun. Tarjolla olisi muun muassa polkuja, jotka kulkevat vuorten ja rannikon pikkukylien välillä. Näillä reiteillä saisi ihailla komeita maisemia niin merelle kuin vuorillekin päin, mutta useimmat polut haastavat kulkijaa korkeuseroilla ja kivikkoisella alustalla. Meidän kolmen sukupolven ryhmällemme kelpaisi mieluiten suhteellisen helppo rengasreitti, jota ryhdyn etsimään Tenerife ON -sivustolta. Toiveita tuntuisi vastaavan parhaiten polku nimeltä Bosque de Los Enigmas eli Arvoitusten metsä.

Ajelemme Anagaan La Lagunan kaupungin ohitse. Tie kääntyy pari pikkukylää ohitettuamme mutkikkaaseen ylämäkeen, jolloin asutus loppuu ja saavumme rehevän metsän keskelle. Etenemme pari kilometriä autojonon jatkona, kunnes liikenne pysähtyy kokonaan. Alamme pian ymmärtää, että kyseessä on jono päämääränämme olevalle Cruz del Carmenin parkkipaikalle. Tilanne alkaa vaikuttaa jo epätoivoiselta, mutta olemme sisukkaita ja saamme reilun puolen tunnin odottelun jälkeen automme pysäköityä. Heti parkkipaikan laidalla odottaa Cruz del Carmenin näköalapaikka, jolta voi ihailla La Lagunan kaupungin ylitse avautuvaa maisemaa Teide-vuorelle päin.

Suunnistamme näköalapaikalta maantien toiselle puolelle, josta Bosque de Los Enigmas -polku alkaa. Kierros on vajaan viiden kilometrin mittainen ja se sisältää osia merkityistä reiteistä PR-TF 11 El Batán–Punta del Hidalgo sekä PR-TF 12 Bajamar. Ohitamme Cruz del Carmenin ravintolan ja pääsemme polulle, jolla tulee pian vastaan opastaulu.

Lähdemme tekemään kierrosta myötäpäivään. Alkumatka on lähes pelkkää alamäkeä, kun reitti laskeutuu autotien lähistölle ja kääntyy sitten syvemmälle metsään. Puiden oksat ovat taipuneet hauskasti polun yläpuolelle ja muodostavat eräänlaisen lehtikatoksen.

On mukavaa kävellä rauhallisesti ja nauttia aurinkoisesta säästä. Joillakin oksilla kasvaa naavaa ja maa on paikoitellen punertavaa. Metsässä ei ainakaan näin vuodenvaihteessa kuki oikeastaan mikään. Eläinkohtaamisemme rajoittuvat pariin pikkulintuun.

Retki vie meidät Anagan laakeripuumetsien keskelle. Subtrooppiset laakeripuu- eli laurisilva-metsät ovat tulleet meille tutuiksi monilla Madeiralla tehdyillä luontoretkillä ja näimme niitä Azoreillakin. Laakeripuumetsät olivat esihistoriallisella ajalla yleisiä koko Välimeren alueella, mutta ne ovat nykyään kadonneet muualta kuin näiltä muutamilta Atlantin saarilta.

Reitti kulkee suurimmaksi osaksi leveää ja tasapohjaista polkua pitkin. Eteneminen on näin ollen hyvin helppoa, mutta varsinkin pitkien suorien kohdalla maisemallisesti hieman yksitoikkoista.

Retken luonne muuttuu saapuessamme pitkään ylämäkeen, joka mutkittelee jyrkällä rinteellä. Päivän rankin nousu johtaa meidät autotien varteen ja komealle Zapatan näköalapaikalle, jossa syömme repussa kulkeneet eväät.

Aurinko porottaa kuumasti näköalapaikalle, joka on suurin piirtein kävelykierroksen puolivälissä. Ohi kulkeva tie on kovin hiljainen, ja vaikka näköalapaikan parkkipaikalla ei ole montaa paikkaa, mahtuisi tänne silti pysäköimään vaikka heti. Tämä olisi ollut hyvä tieto ennen omaa retkeämme, jonka ainoa ikävä osuus oli vapaan parkkipaikan odottaminen Cruz del Carmenissa.

Zapatan näköalapaikalta on hyvin samankaltainen maisema kuin Cruz del Carmenistakin, eli pääosassa on Teide-vuori. Toisaalta täältä näkyy myös vehreitä kukkuloita ja komeita metsiä sekä taustalla kimalteleva valtameri.

Palaamme pienen pätkän maantien vartta takaisin päin, kunnes polku kääntyy taas metsään. Laskeudumme hetken jyrkästi alaspäin, minkä jälkeen matka jatkuu sujuvasti. Ylitämme vielä kertaalleen maantien, minkä jälkeen taivallamme leveää polkua pitkin.

Loppumatkalla on pitkiä loivia ylämäkiä sekä hieman porrastettuja jyrkempiäkin nousuja. Reitti ei ole erityisen raskas, joten saamme tehdä kaipaamamme leppoisan metsäretken.

Reitin loppuvaiheessa on jälleen paljon runsasta kasvillisuutta, jolloin polku kulkee taas eräänlaisessa puiden muodostamassa tunnelissa. Rehevyyden ainoana huonona puolena ovat suppeat maisemat, sillä puiden takaa näkyisi luultavasti kauas merelle saakka.

Saavumme takaisin Cruz del Carmeniin ja käymme vielä retken lopuksi Mirador de Los Enigmas -näköalapaikalla, joka on jonkinlaisen rakennuksen katolla. Täältä aukeaa ehkä koko päivän upein näkymä alas merelle päin vehreiden vuorten ja kukkuloiden ylitse.

Bosque de Los Enigmas tarjosi meille mukavan metsäretken, jonka aikana nautimme Anagan maaseutupuiston vehreästä luonnosta. Maisemallisesti reitillä ei ollut mitään kovin ihmeellistä, koska matkaa taitettiin käytännössä koko ajan metsän siimeksessä. Retken kolmesta näköalapaikasta kaksi sijaitsee aivan lähtöpaikan tuntumassa ja kolmaskin autotien varrella.

Metsäretki oli meille joka tapauksessa mieluisa kokemus, joka toi sopivasti vaihtelua Teneriffan-matkan ohjelmaan. Jos vielä joskus palaan Teneriffalle, haluaisin tutustua Anagaan laajemmin. Niemimaan autoteitä tuli ajettua vasta todella vähän ja toiveena olisi päästä myös niille maisemiltaan näyttävämmille patikkapoluille.
Lue myös koko matkastamme kertova juttu Teneriffan lomaviikon 10 elämystä.
Espanja
Teneriffan patikkaretket: Roques de García

Teiden kansallispuisto on varmasti Teneriffan tunnetuin luontokohde. Espanjan korkeimman vuoren ympärille levittäytyvissä laavamaisemissa risteilee paljon retkeilypolkuja, joista me valitsimme Roques de Garcían reitin.
Jo automatka Teneriffan rannikolta saaren keskiosiin on elämys, sillä mutkikas tie nousee kilometri toisensa jälkeen yhä korkeammalle. Lähdemme matkaan pohjoisesta, jolloin tie kulkee La Orotavan kaupungin halki. Asutus vaihtuu vähitellen havumetsiin ja auton lämpömittarin lukemat laskevat tasaiseen tahtiin. Rannikon ikuinen kesä vaihtuu samalla varsin syksyisiin näkymiin.

Pysähdymme Mirador de Mataznos -nimiselle näköalapaikalle katselemaan maisemaa kauas meren suuntaan. Mutkaiset tiet johtavat yhä ylemmäs ja tien varrella alkaa näkyä lunta. Runsas lumisade oli sulkenut Teiden tiet vain paria viikkoa aiemmin, mutta ajaminen on nyt uudenvuodenpäivänä taas onneksi turvallista. Pyhäpäivä on houkutellut vuoristoon myös paljon paikallisia, jotka ovat lähteneet liukurimäkeen lumen peittämille rinteille. Autojono ainoaa tietä pitkin etenee hitaasti ja pysähtyy parin ravintolan kohdalla kokonaan.

Kävimme näissä maisemissa kymmentä vuotta aiemmin, jolloin nousimme Teiden huipun tuntumaan köysiradalla. Tuosta retkestä voi lukea jutustani Teneriffan mahtava Teide. Nyt aikomuksenamme ei ole nousta noin ylös, vaan keskittyä maisemien ihailuun alempana ja tehdä kävelyretki Roques de Garcían kalliomuodostelmien ympärillä. Laavamaisemissa kiemurteleva maantie kääntyy köysirata-aseman ohittamisen jälkeen parin kilometrin mittaiselle suoralle, jonka varrella näkyy etsimämme parkkipaikka.

Vaikka pysäköintialue löytyykin helposti, osoittautuu vapaan parkkiruudun metsästäminen hankalaksi. Teneriffa kärsii muutenkin yliturismista, ja uudenvuodenpäivä vaikuttaa ainakin täällä tavallista suositummalta retkiajankohdalta. Paikkoja vapautuu silloin tällöin, mutta on vaikea arvata missä päin aluetta onni olisi myötä. Käytössä on varsinaisen Roques de Garcían parkkipaikan lisäksi tien toisella puolella oleva Cañada Blanca -vierailukeskuksen parkkialue sekä Parador de Cañadas del Teide -hotellille johtavan tien ahdas reuna. Saan lopulta reilun puolen tunnin kiertelyn ja odottelun jälkeen auton pysäköityä, joten pääsemme jaloittelemaan upeisiin maisemiin.

Roques de García on erikoinen monista eri materiaalikerroksista koostunut kalliomuodostelma. Paikalla oli joskus muinoin kaksi eri kalderaa toisistaan erottanut seinämä, jonka eroosio on vuosituhansien saatossa kuluttanut nykyiseen muotoonsa. Roques de García on Teiden huipulle vievän köysiradan ohella kansallispuiston suosituin nähtävyys.

Katselemme aluksi laaksomaisemaa La Ruletan näköalapaikalta Roques de Garcían kalliomuodostelmien vierestä. Laavan peittämä laaksomaisema on karuudessaan vaikuttava. Koko laaja alue on muodostunut tulivuoren muinaisessa räjähdyspurkauksessa. Teide luokitellaan edelleen aktiiviseksi, ja sen edellinen purkaus on marraskuulta 1909.

Unescon maailmanperintöluetteloonkin kuuluvassa Teiden kansallispuistossa on paljon erilaisia patikointireittejä. Kolmen sukupolven joukkomme ei kaipaa erityisen pitkää tai raskasta luontoretkeä, mutta jonkinlainen jaloittelu sopisi ohjelmaan hyvin. Tutkin vaihtoehtoja Tenerife ON -sivustolta ja kiinnostuin Roques de Garcían ympäri kulkevasta noin 3,5 kilometrin mittaisesta rengasreitistä. Polku on määritelty helpoksi, mutta korkeuseroa on silti reilut kaksisataa metriä.

Lähdemme polulle La Ruletan näköalapaikalta, jolloin kalliomuodostelmat jäävät vasemmalle puolelle ja Teide kohoaa uljaana edessämme. Reitin ensimmäinen kilometri on tasaista ja esteetöntä polkua, joka sopii varmasti kaikille. Jos koko kierrokselle lähteminen siis epäilyttää, voi aivan hyvin kävellä ensin helpon alkuosan, katsoa millaista maastoa on sen jälkeen edessä, ja kääntyä halutessaan samaa tasaista polkua pitkin takaisin.

Teide näyttää täältä eteläpuolelta katsottuna erilaiselta kuin automatkalla tutuksi tullut vuoren luminen pohjoisrinne. Sääkin on kirkastunut mukavan aurinkoiseksi. Lämpötila on vain hieman kymmenen asteen yläpuolella, mutta aurinko porottaa niin että kävellessä pärjää hyvin ilman takkia. Olemme täällä tasangolla yli kaksi kilometriä merenpinnan yläpuolella, kun taas Teiden huippu kohoaa peräti 3718 metrin korkeuteen.

Nautin siitä, kuinka kalliomuodostelmat näyttävät matkan edetessä koko ajan hieman erilaisilta. Kummallisenmuotoinen rivistö jatkuu yllättävän kauas ja siihen näyttää kuuluvan monenlaisia kivilajeja. Laavamaisemaa täplittää matala aluskasvillisuus, johon kuuluu melko kuivilta näyttäviä pensaita. Saamme ihailla näkymiä rauhassa, sillä vaikka täpötäyden parkkipaikan lähistöllä olikin paljon ihmisiä, ei kovin moni ole lähtenyt tälle kävelyreitille.

Reitti muuttuu esteettömän kilometrin jälkeen vaikeakulkuisemmaksi. Helppo osuus päättyy kalliomuodostelmien pohjoispäähän, josta aukeaa hieno näkymä alas laaksoon.

Kalliot näyttävät toinen toistaan erikoisemmilta. Itselleni jää mieleen esimerkiksi kuvassa oikealla näkyvä kallio, joka muistuttaa kovasti taikurinhattua.

Edessä on pitkä laskeutuminen alas laakson pohjalle. Polulla on yhä myös helppokulkuisia pätkiä, mutta taipaleeseen kuuluu kivikkoisia paikkoja, joissa kannattaa asetella askeleensa tarkasti.

Kalliomuodostelmat näyttävät tältä puolelta taas hieman erilaisilta. Välillä kannattaa myös kääntyä katsomaan takaisin tulosuuntaan. Keskellä kuvaa harjanteen päällä pienenä pisteenä näkyvä ihminen antaa hieman mittakaavaa kallioiden koolle.

Saavutamme laakson pohjan, jota pitkin taival etenee taas nopeammin. Edessämme kohoaa nimellä La Catedral tunnettu kallio. Se on kieltämättä helppo kuvitella katedraaliksi, koska kallioseinät nousevat tasamaalta suoraan kohti korkeuksia.

Edessä on vielä reitin rankin osuus eli nousu takaisin lähtöpisteeseen La Ruletan näköalapaikalle. Polku on kivikkoinen ja polvea joutuu välillä nostamaan korkeammalle kuin perusportaissa. Jalka saattaa myös lähteä hieman luistamaan irtokivien peittämällä alustalla. Nousun aikana voi huomata ohuen ilmanalan vaikutuksen hengitykseen. Nousu onnistuu silti yllättävänkin kevyesti, kun etenen rauhallista tahtia ja pysähdyn pari kertaa ottamaan valokuvia.

Maisemiltaan ainutlaatuinen Roques de Garcían patikkapolku on itselleni hieno elämys, josta nautin todella paljon. Käväisemme lopuksi vierailijakeskuksessa, jonka kahvilan toteamme aivan liian täydeksi. Vessojen käyttämisestä peritään yksi euro, mutta sen maksaa muiden vaihtoehtojen puuttuessa mielellään.

Nousemme autoon ja pysähdymme vielä paluumatkalla muutamille näköalapaikoille, kuten yllä olevan kuvan Mirador El Tabonal Negrolle. Näköalapaikat eivät tarjoa enää aiempien kokemusten jälkeen kovin paljoa uutta, vaikka onkin kiinnostavaa ihailla tulivuorimaisemia aina hieman erilaisista kulmista. Lopulta tie alkaa viettää alamäkeen ja poistumme sumuisten pilvien halki Teiden mystisistä maisemista kohti Teneriffan rannikkoa.
Lue myös koko matkastamme kertova juttu Teneriffan lomaviikon 10 elämystä.
-
Huvipuistot2 vuotta sitten
Huvipuistokokemus – Disneyland Park Paris
-
Itävalta2 vuotta sitten
Alppimaisemia kesäisessä Seefeldissä
-
Yhdysvallat2 vuotta sitten
Ensikertalaisen Los Angeles – 10 kohdetta
-
Italia1 vuosi sitten
Cinque Terre – 5 kuvankaunista kylää
-
Yhdysvallat2 vuotta sitten
Los Angelesin kiehtova Venice
-
Italia1 vuosi sitten
Patikkaretkellä Cinque Terressä
-
Ranska2 vuotta sitten
30 nähtävyyttä Pariisissa
-
Yhdysvallat2 vuotta sitten
Tarunhohtoinen Hollywood
-
Espanja2 vuotta sitten
Kaksien kasvojen Torrox
-
Italia2 vuotta sitten
Milanon pääkallokappeli San Bernardino alle Ossa
-
Englanti1 vuosi sitten
Huikea Harry Potter -studiokierros Lontoossa
-
Yhdysvallat2 vuotta sitten
Kalifornian-matkan parhaat palat
Maarit Johanna
27.6.2016 at 17:34
Muakaan ei oikein moderni taide nappaa, mutta tuota Guggenheimia voisin lähteä ihan rakennuksena ihailemaan! Vaikka tyylikään ei ole yhtään sama, mulla tulee siitä vähän mieleen Reykjavikin Harpa.
Mika / Lähtöportti
28.6.2016 at 12:39
Guggenheimin rakennus on ilman muuta käymisen arvoinen ja Bilbaossa on paljon muutakin mukavaa. Haluaisin joskus nähdä tuon Harpan, omasta Islannin-matkasta kun on niin pitkä aika, ettei tuota rakennusta vielä silloin ollutkaan. Ja toki Islantiin olisi monta vielä parempaakin syytä matkustaa!
Titta / IKILOMALLA
7.7.2016 at 9:17
Itse tykkään tällaisista oudoista nykytaiteen museoista. Teokset ovat usein niin kummallisia… En väitä että ymmärtäisin tätä taidetta, mutta se on vaan niin erikoista katseltavaa. ?
Minulla on ollut mielikuva, että Guggenheim museot on tosi isoja ja jotenkin ihan erityisen upeita. Jännä, että näin ei välttämättä olekaan. Ehkä voisin silti piipahtaa, jos lippujen linnat ei ihan päätä huimaa. ?
Titta / IKILOMALLA
Mika / Lähtöportti
9.7.2016 at 11:06
Kuvittelin itsekin, että museo olisi valtavan suuri, mutta näyttelyitä oli odotuksiin nähden yllättävän vähän. Rakennus on iso, mutta sisällä on väljää. Sisäänpääsy maksaa 16 euroa ja on ehdottomasti hintansa väärti. Vaikkei kaikki kolahtaisikaan, niin ainakin monenlaisia ajatuksia museovierailu herättää.
Erja/ Andalusian auringossa- ruokamatkablogi
7.7.2016 at 15:18
En minä ole oikein vieläkään saanut mietittyä mitään kovinkaan lopullista ja huippuunsahiottua argumenttia Helsingin Guggenheimin puolesta tai vastaan, mutta onhan tuo Bilbaon museo ihan älyttömän kaunis <3 Ja Jeff Koons jaksaa ilahduttaa vuodesta toiseen.
PS. Ihan oivaltavia mielipiteitähän nuo teokset ovat sinussa herättäneet ilman selityksiäkään!
Mika / Lähtöportti
9.7.2016 at 11:15
Ajattelin kirjoittaa tuohon loppuun jonkinlaisen mielipiteen Helsingin Guggenheimista, mutta sitten totesin, ettei minulla ole oikeastaan minkäänlaista kantaa aiheeseen. Asialla olisi varmasti hyvät ja huonot puolensa. Kyllähän tuollaisia teoksia katsellessa tulee mieleen kaikenlaisia ajatuksia, omalla tavallaan varmasti avartava kokemus jokaiselle.
Henna /suurin onni
7.7.2016 at 18:53
Tämäpä oli kiinnostava taidepläjäys. En ole Bilbaossa käynyt, enkä oikeastaan koskaan sen kummemmin miettinyt, mitä tuo kuuluisa museo pitää sisällään. Sivusta olen vaan seurannut ja ehkä vasemmalla korvalla kuunnellut Helsingin Guggenheimista käytävää debaattia. Jostain luin, että bilbaolaisetkin alunperin museota vastustivat, vaikka se sittemmin on nostanut koko kaupungin maailmanmaineeseen.
Mika / Lähtöportti
9.7.2016 at 11:22
Guggenheim on ollut Bilbaolle suuri menestystarina. Kaupunkilaiset tosiaan alunperin vastustivat hanketta, ja tuntuu vieläkin hieman oudolta, että museo rakennettiin tuollaiseen melko tuntemattomaan teollisuuskaupunkiin. Helsingissä lähtökohdat ovat varmasti erilaiset. Riskit ovat taatusti suuret, sen verran kalliista projektista on kysymys. En ota kantaa puolesta tai vastaan.
Miika ♥ Gia | matkakuume.net
8.7.2016 at 0:05
Näyttää erittäin mielenkiintoiselta paikalta.
Sama juttu täällä kun edellisilläkin kommentoijilla; en ole vielä osannut miettiä ihan kokonaisvaltaisesti kannattaako Guggenheimia Helsinkiiin tuoda, mutta onhan toi nyt ihan järkyttävän hieno. Rakennuksena. Ja varmasti tuo taidepuolikin toimii, en epäile yhtään. Käyn kyllä säännöllisen epäsäännöllisesti katsomassa näyttelyitä, joten sen osalta kiinnostaisi. Tapa jolla sen rakentamista Helsinkiin on tehty on kuitenkin ollut jotenkin epämieluisa. Tuntuu siltä että se pakolla runnotaaan läpi.
Se taas ei ole koskaan hyvä.
Mika / Lähtöportti
9.7.2016 at 11:30
Rakennus todellakin on järkyttävän hieno. Jos yhtään tuonne päin on matkustamassa, se kannattaa ehdottomasti kokea omin silmin. Huomaan nyt muutama viikko vierailun jälkeen, että näyttelytkin jäivät harvinaisen hyvin mieleen riippumatta siitä, mistä pidin tai mistä en. Kuten jo aiemmillekin kommentoijille mainitsin, en osaa muodostaa kantaa mahdollisesta Helsingin Guggenheimista. Pakolla sitä ei kuitenkaan saa runnoa läpi.
Kohtteena maailma / Rami
8.7.2016 at 0:18
Viihtyisin tuolla ja kamera laulaisi rakennusta kuvatessa. Olin eilen tutustumassa norjalaiseen 1900-luvun alun maalaustaiteiseen – ei napannut. Nuo nykytaiteen teokset ja taulut kyllä nappaisi.
Mika / Lähtöportti
9.7.2016 at 11:36
Kenties Guggenheimin tarjonta on tosiaan kiinnostavampaa kuin norjalainen maalaustaide (josta tosin tiedän vain Edvard Munchin Huudon). Vaikken voikaan sanoa, että olisin ihastunut näihin näyttelyihin, niin ajatuksia Guggenheimin kokonaisuus herätti enemmän kuin monet näkemäni perinteiset taidemuseot.
Annika | Travellover
8.7.2016 at 23:31
Modernin taiteen ystävä kiittää, että pääsi käymään mukanasi sisällä museossa! Muutenkin tämä tuli kyllä hyvään saumaan, koska juuri eilen omat suunnitelmat muuttuivat ja Balaton ja muu itäinen Eurooppa vaihtuivat Portugaliin, Espanjan pohjoisosiin ja sielä kohti kotia. Jospa Bilbaokin osuisi reitille. Niin pitkään olen sitä suunnitellut. Pelottavan kova on kyllä silloin sesonki ja ihmiten määrä. Saa nähdä, miten Venetsia-viikon jälkeen kestän ihmispaljoutta. 🙂
Mika / Lähtöportti
9.7.2016 at 11:52
Oho, vai sellainen reittimuutos! Taitaa olla Venetsiassakin tähän aikaan vuodesta muutama turisti 🙂 Milloin ja minne olet Portugalissa ja Espanjassa menossa? Tykkäsin itse kovasti Portosta ja Guimarãesista muutama vuosi sitten. Baskimaasta yritän saada lisää postauksia kasaan, kunhan vaan ehdin. Seuraavina aiheina tulossa varmaan San Sebastián, Txomin Etxanizin viinitila ja Biarritz. San Sebastiánista pidin Bilbaotakin enemmän. Lisäksi suorastaan ihastuin reissumme pikkuiseen ”kotikylään” Getariaan.
Laura
9.7.2016 at 11:59
Kiva postaus! Tästä museosta on toki paljon lukenut, mutta enpä olekaan tiennyt, mitä siellä on sisällä. 🙂 Olin NYCissä katsomassa Koonseja, ja se oli ihan mahtava näyttely. Jotenkin monen taiteilijan työt avautuvat paremmin, kun näkee kädenjäljen kehittymisen vuosikymmenten aikana.
Mika / Lähtöportti
10.7.2016 at 9:47
Koonsin nimi tuntuu tulevan vastaan jatkuvasti tuon museossa käyntini jälkeen. Ehkä en ole vain kiinnittänyt siihen aiemmin huomiota 🙂 Tuo on varmasti totta, että taiteesta saa enemmän irti, jos tuntee tekijöiden taustat, tarinat, tuotannon ja urakehityksen.