Majoituimme viimekesäisellä Pariisin-matkallamme 20. kaupunginosaan, joka tarjosi mahdollisuuden tutustua hieman erilaiseen Pariisiin vilkkaimpien turistireittien ulkopuolella. Monikulttuuriset Belleville ja Ménilmontant huokuvat boheemia henkeä.

Majoitumme puoleksitoista viikoksi Bellevillen kaupunginosan laidalla sijaitsevaan kattohuoneistoon. Vanhoissa pariisilaisissa kerrostaloissa ei ole hissiä, joten sinivalkoisin värein maalattu portaikko tulee tutuksi. Rappusten määrä hieman vaihtelee kerroksen mukaan, mutta kaikkiaan ajan patinoimia puuportaita on tasan sata kappaletta.

Persoonallisen muotoinen huoneisto vastaa mielikuvaani boheemista pariisilaisasunnosta. Sisustukseen kuuluu paljon kirjoja sekä kivannäköinen jääkaappi, joka kävisi oikeassa kodissa auttamatta liian pieneksi. Löysimme huoneiston Booking.comin kautta, mutta se ei valitettavasti ole tällä hetkellä varattavissa.

Asunnon huonoin puoli on hieman kova sänky sekä heinä-elokuussa myös kuumuus. Silloin helpotusta voi hakea kylpyhuoneen ammeesta, josta saa ihailla maisemaa yli kaupungin. Eiffel-tornia täältä ei sentään näy, mutta kaukaisen Pantheonin kullattu kupoli hehkuu illan viimeisistä auringonsäteistä. Pimeyden laskeutuessa syttyvät tähdet sekä Montparnassen tornin valot. Taivaalla pyrähtelee lintuja ja kevyt kesätuuli puhaltaa ikkunalaudalle asetettuun juomalasiin.

Pidän myös maisemasta Rue de Ménilmontantille päin. Aina aamuisin kannattaa avata ikkunat, jotta ilma pääsee hieman vaihtumaan. Alhaalta kuuluu ohikulkijoiden puheensorinaa sekä rakennustöiden ääniä. Vilkas katu viettää ylämäkeen niin, että näkymä levittäytyy aamiaispöydästä katsottuna juuri sopivasti vastakkaiselle rinteelle.

Huoneistossa ei ole televisiota, mutta katselen mieluummin arkista pariisilaista elämää. Siivooja pudottaa vahingossa tyynyn vastapäisen talon parvekkeelta. Mies kaatuu sähköpotkulaudalla, mutta jatkaa pian matkaansa. Pyöräilijät kilistävät varoitukseksi kelloa päästyään hyvään vauhtiin ja laskevat katua alas liikennevaloista välittämättä. Skootterit sinnittelevät ylämäkeen bussien välissä, mutta kumi käryää, kun nousu on hinausautolle liikaa. Sekä taaperot että vapaina kulkevat koirat poukkoilevat jalkakäytävällä perheenjäsentensä ympärillä, mutta vahinkoja ei onneksi pääse sattumaan.

Ranskan-matkojeni tapoihin kuuluu käydä aina aamuisin leipomossa ostamassa croissanteja. Lähin leipomo löytyy sadan metrin päästä ja vaikka käyn siellä monta kertaa, ei palvelu muutu erityisen lämminhenkiseksi. Osaan kyllä sanoa heti ovella bonjour ja tilata neljä croissantia ranskaksi, mutta kanta-asiakkaan asemaan päästäkseen tarvittaisiin paljon enemmän aikaa ja varsinkin kielitaitoa. Kilometrin säteeltä löytyy pariisilaiseen tapaan useampi muukin leipomo, joissa niissäkin pääasia eli leivonnaisten laatu on aina kohdallaan. 

Kuulin Bellevillestä ensi kertaa, kun luin kaupunginosasta kertovan jutun Mondo-lehdestä muutama vuosi sitten. Juttu maalaili kuvan monikulttuurisesta ja trendikkäästä alueesta, jossa kannattaisi lähteä käymään. Kahdeskymmenes kaupunginosa tunnetaan hieman kapinallisena alueena Pariisin itäisellä laidalla. Se vetää puoleensa monenlaisia taiteilijoita sekä varsinkin maahanmuuttajia. Tarjolla on paljon suhteellisen edullisia etnisiä ravintoloita, katutaidetta sekä aitoa paikallista elämää turistireittien ulkopuolella.

C’est nous les gars d’Ménilmontant – me ollaan Ménilmontantin pojat, lukee suuressa seinämaalauksessa, joka näkyy suoraan ikkunaamme. Vaikka luulinkin vuokranneeni asunnon Bellevillestä, taidamme sittenkin majailla Ménilmontantissa. Ainakin Googlen kartassa alueiden rajana toimii juuri Rue de Ménilmontant, ja meidän talomme on nimenomaan Ménilmontantin puolella. Asialla ei tietenkään ole Bellevilleen tutustumisen kannalta mitään merkitystä ja myös Ménilmontant on kiinnostavaa seutua. Yritän siis elää puolitoista viikkoa Ménilmontantin poikana, mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan.

Belleville tuo mieleen Helsingin Kallion. Vietin lapsuudessani paljon aikaa mummolassa Kallion Porthaninkadulla, joka muistuttaa mielestäni Pariisin kotikatuamme Rue de Ménilmontantia. Pariisilainen katu lähtee nousemaan suunnilleen samalla lailla metroasemalta ylöspäin kuin Porthaninkatu Hakaniemestä. Sen varrella riittää myös vilskettä ja monenlaisia kulkijoita. Varsinkin kadun alaosa Ménilmontantin metroaseman ja asunnon välillä tulee meille hyvin tutuksi. 

Rappukäytävämme violetti ovi sijaitsee keskellä ravintolan terassia. Coquin tarjoilee konstailematonta bistrotyyppistä ruokaa suurina annoksina. Mieleen jää itse ateriaa paremmin kohtaus, jonka voisi sijoittaa yhtä hyvin Kallioonkin. Viereiseen pöytään ilmestyy yksinäinen nainen, joka on nauttinut ennen tilaamaansa olutta jotain muutakin. Hän hoilaa kovin epävireisesti kuulokkeisiinsa kantautuvia kappaleita, joiden alkuperäiskieli saattaisi olla englanti.

Tarjoilijat naureskelevat aluksi naiselle hyväntahtoisesti, mutta yrittävät vähitellen hillitä koko ajan äänekkäämmäksi käyvää laulua. Jossain vaiheessa nainen lähtee juomaansa maksamatta hoippumaan Rue de Ménilmontantia alaspäin. Kiukkua kihisevä tarjoilijatar säntää perään ja taluttaa karkulaisen muutamaa minuuttia myöhemmin takaisin pöytään lähestulkoon korvasta kiinni pitäen. Kiivaan väittelyn aiheena lienee oluen maksaminen, rahan puuttuminen ja kenties sekin, muistaako nainen edes Coquinissa käyneensä. Paikalle tarvitaan tilanteeseen rennommin suhtautuva miestarjoilija, kunnes nainen horjahtelee sadattelujen saattelemana lopullisesti tiehensä. 

Kun asunnolta lähtee Rue de Ménilmontantia alaspäin, ohitetaan ensimmäisenä kurdiravintola, jossa syömme kerran maukkaat kebabit. Sen vieressä on baari, jonka kulmapöydän eräs paikallinen herra on ottanut omakseen. Hän istuu useimpina aamuina tutulla paikallaan siistissä ruutupaidassa nauttimassa pullollista portugalilaista olutta ja tarkkailemassa ohikulkijoita. Alan jo kolmannella kerralla harkita, pitäisikö häntä tervehtiä. Miehen kädet on nostettu puuskaan suuren vatsan päälle ja paksun niskan takana on Édith Piafia esittävä seinämaalaus. Pariisin varpunen oli kotoisin juuri Bellevillestä ja hän nousi täältä aikoinaan koko Ranskan rakastetuimmaksi laulajaksi. 

Kadun varrelta voisi ostaa vartaassa pyöriviä kanoja tai pysähtyä nauttimaan vietnamilaisen tai thaimaalaisen ravintolan antimista. Kalakaupassa ei ole kadunpuoleista seinää lainkaan, joten merellinen tuoksu tunkeutuu aina ohi kulkiessa nenään. Kalat, simpukat ja ravut makaavat jäisillä pedeillään kauppiaan valvovan silmän alla. Pitkänhuiskealla miehellä on sininen essu sekä kumisaappaat. Hän ei pettymyksekseni muistuta lainkaan Asterix-sarjakuvien kalakauppiasta Amaryllixia.

Asunnon ja metroaseman välissä on myös kukkakauppa, viinikauppa, useampi hedelmä- ja vihanneskauppa, kiinalaisia puoteja sekä basaareiksi nimettyjä sekatavarakauppoja. Puolen kilometrin kävely tuntuu melkein maailmanympärimatkalta. Meidän valintamme on silti useimmiten edellä mainittujen välissä toimiva ihan tavallinen hyvin varusteltu supermarket.

Jonain aamuina kiipeän Rue de Ménilmontantia myös ylöspäin ja kiertelen pitkin Bellevillen mäkisiä katuja. Ilma on vielä raikas, mutta aurinko lämmittää jo hellepäivää enteillen. Osa kaduista on aamuisin hiljaisia. Vastaan tulee sekä kovin arkisia kerrostaloja että kuvauksellisia kortteleita. Seinillä näkyy niin hienoja maalauksia kuin rumia töhryjäkin.

Pidän esimerkiksi Jourdainin metroaseman suunnalta löytyvistä kaduista. Ihmiset löytävät päivän mittaan tiensä baarien terasseille ja osaavat naurahduksista päätellen nauttia elämästä. Ohitamme myös houkuttelevasti currylta tuoksuvia pakistanilaisia ravintoloita. Esimerkiksi kuuden kadun risteys Place Henri Krasucki näyttää hauskalta.

Rue de Belleville muistuttaa Rue de Ménilmontantia, sillä se nousee samalla lailla kukkulalle Bellevillen kaupunginosan toisella reunalla. Kadun varrella riittää kaikkea mahdollista kynsistudioista kampaamoihin ja pesuloista apteekkeihin. Selvästi eniten on tietenkin ravintoloita ja baareja. Välillä Eiffel-tornikin ilmestyy näkyviin.

Rue de Bellevillen varrella on pari näyttävää muraalia. Jean Le Gacin maalaama etsivä on koristanut pienen Place Fréhelin laitaa jo vuodesta 1986 saakka. Maalaus sopii rosoiselle ja värikkäälle alueelle hyvin.

Viereisessä teoksessa kaksi miestä on asentamassa suurta kylttiä. Ben Vautierin luomat hahmot ovat viihtyneet seinällä jo kolmisenkymmentä vuotta, joten osa Bellevillen katutaiteesta on pysynyt paikoillaan yllättävän kauan.

Ihmisten määrä lisääntyy Rue de Bellevillen alaosassa, kun mäki on jo loivempi ja metroasemakin lähestyy. Täällä on silmiinpistävän paljon kiinalaisia kauppoja.

Monien vastaantulijoiden juuret ovat Afrikassa tai Aasiassa. Kulmakunnan suosituin jalkapallojoukkue ei kulkijoiden pelipaidoista päätellen ole suinkaan Paris Saint-Germain vaan Senegalin maajoukkue.

Monet etniset ryhmät tuntuvat viihtyvän omissa kortteleissaan. Esimerkiksi asunnoltamme Ménilmontantiin päin kääntyessä vastaan tulee lähinnä vain afrikkalaistaustaisia ihmisiä. Toisaalla on kiinalaisia ja jossakin näkyy enemmän kantaranskalaisia. Eräässä korttelissa liikkuu paljon pitkiä ja hoikkia tummaihoisia miehiä, jotka ovat pukeutuneet värikkäisiin afrikkalaisiin vaatteisiin. En tiedä mistä heimosta on kysymys, mutta näyttävät kulkijat erottuvat katukuvasta selvästi. Joissakin kulmakaupoissa tuntee helposti olevansa jossain muualla kuin Euroopassa.

Bellevillessä asuu lukemani mukaan paljon Tunisian juutalaisia. Juutalainen historia tulee vastaan, kun huomaamme erään koulun seinään kiinnitetyn muistokyltin. Ymmärrän heikollakin ranskan taidolla, että laatta on omistettu kuolemanleireille viedyille juutalaislapsille. Vastaava kyltti löytyy myös viereisen esikoulun seinästä. Katutaiteilija Nô on maalannut Pariisin katujen varsille paljon hienoja henkilökuvia, joita katsellessa voi miettiä erilaisia ihmiskohtaloita. Hänen aiheinaan ovat usein lapset ja monet vähemmistökansat, joiden elämä saattaa olla hyvinkin vaikeaa.  

Yksi Bellevillen kuvauksellisimmista kaduista on seinämaalauksilla kuorrutettu Rue Dénoyez. Parinsadan metrin mittainen väylä on varsin sekalainen katugalleria. Sotkun seasta löytyy hienoja kasvokuvia sekä muita taiteellisia yksityiskohtia.

Belleville tuntuu monin paikoin tasapainoilevan taiteellisuuden ja rähjäisyyden rajamailla. Rue Dénoyez näyttäytyy vielä aamupäivällä seesteisen rauhallisena, mutta iltaisin meno saattaa olla täysin toisenlaista.

Edellisen kadun kanssa samansuuntainen Rue de Tourtille kulkee korttelin verran ylempänä pitkin kukkulan rinnettä. Tämä on jo paljon siistimpi katu, jonka varrelle pysähdymme nauttimaan tyttären toivomaa kuplateetä.

Jos betoniviidakko ahdistaa, voi katujen vilinää paeta vehreään Bellevillen puistoon. Viheralue levittäytyy pitkin rinnettä eri tasoille, joiden välillä kulkee pieniä polkuja sekä portaikoita.

Vaikka puisto onkin hyvin hoidettu, tuntuu sen ilmapiiri kovin erilaiselta kuin keskustan mahtipontisissa Tuileries’n tai Luxembourgin puistoissa. Ranskassa kun ollaan, löytyy puistosta myös viiniköynnöksiä.

Parhaat kaupunkinäkymät aukeavat Bellevillen puiston yläosassa olevalta näköalapaikalta. Eiffel-torni, Pompidou-keskus ja monet muut keskustan maamerkit näkyvät täältä käsin oikein hyvin.  

Näköalapaikalla vaikuttaa siltä, kuin koko Pariisi olisi jalkojen juuressa. Samalla kuhiseva keskusta tuntuu olevan kovin kaukana täältä puiston rauhasta. Paikalliset ovat levittäneet niitylle vilttejään ja nauttivat päivästä piknik-eväiden parissa. Laajempien kaupunkikierrosten välissä meidänkin on mukava viettää aikaa ihan vaan Bellevillessä ja istahtaa pitkäksi toviksi puiston penkille.

Bellevillestä löytyy myös toinen mielenkiintoinen puisto. Muutamia osia Pariisin hylätystä kehäradasta Petite Ceinturesta on avattu uuteen käyttöön urbaaneina puistoina, ja yksi tällainen löytyy Rue de Ménilmontantin varrelta.

Paikalliset ulkoiluttavat hylätyllä rautatiellä koiria tai kuluttavat aikaa varjoisilla penkeillä istuen. Pidän tästä kerrostalojen väliin syntyneestä viheralueesta, vaikka ympäristö näyttää paikoitellen karultakin.

Paikallinen Kallion kirkko on nimeltään Notre-Dame-de-la-Croix de Ménilmontant. Siinä on helsinkiläisen serkkunsa tavoin kiviset seinät ja korkea torni, mutta muuten tyyli onkin aivan erilainen. Pistäydymme kauniin uusgoottilaisen rakennuksen sisätiloissa, joissa ei näy ristin sielua. Vierailukokemus on kovin erilainen kuin turistien täyttämissä nähtävyyksissä. Sytytän kynttilän ja muistelen ensimmäistä Parisiin-matkaani, kun isäkin oli mukana reissussa.

Jos Bellevilleen tulee vain päiväksi, kannattaa vierailu ajoittaa tiistaiksi tai perjantaiksi. Silloin Boulevard de Bellevillen varrella järjestetään värikkäät markkinat, joilla voi aistia aitoa paikallistunnelmaa. Ménilmontantin ja Bellevillen metroasemien väliin mahtuu jos jonkinlaista kauppiasta, joilta voi tinkiä vaikka koruja, puhelimen kuoria, shampoota tai juustoraastimia.

Bellevillen markkinat ovat täynnä ääniä, tuoksuja ja kansojen kirjoa. Erityisesti vaatteita on tarjolla paljon, mutta huomio kiinnittyy helposti elintarvikkeisiin. En ole ihan varma kylmäketjun toimivuudesta, kun katselen kärpäsparvien alla haisevia kaloja, auringonpaisteessa lämpenevää halal-teurastettua lihaa ja nyljettyjä kanoja. Myös värikkäitä vihanneksia ja hedelmiä on runsaasti.

Markkinoilla saa kuulla monenlaisia kieliä ja inshallah vaikuttaa bonjouria yleisemmältä tervehdykseltä. Tarjouksia huudetaan ilmaan ja meno on kuin basaarissa, joskaan kukaan ei tule iholle tai kiinnitä valkonaamaiseen kulkijaan muutenkaan huomiota. Alueen monikulttuurisuus tulee täällä hyvin esille, sillä vastaan tulee sulassa sovussa aasialaisilta, arabeilta, afrikkalaisilta ja kantaranskalaisilta näyttäviä ihmisiä. Markkinat aukeavat aamuvarhaisella ja pillit laitetaan pussiin aikaisin iltapäivällä.

Vaikka Belleville ja Ménilmontant näyttävätkin paikoitellen rosoisilta ja kaduilla liikkuu monenlaista porukkaa, tuntuu seutu meistä turvalliselta. Emme tosin liiku yöllä missään, mutta ainakaan päivällä tai illalla kohdallemme ei osu epämiellyttäviä tilanteita. Eräänä iltana Gambettan metroasemalta palatessamme ajaudumme lähes pimeälle puiston reunustamalle kadulle, mutta silloinkin harvat vastaantulijat ovat lapsiperheitä sekä koirien ulkoiluttajia. En silti lähtisi seikkailemaan pimeisiin puistoihin ja päätämme pysytellä illan hämärryttyä valaistuilla kaduilla, joilla riittää muitakin kulkijoita.

Ihastun Bellevillen ja Ménilmontantin seudun arkipäiväisyyteen. Täällä eletään yhä kortteleissa, joista Pariisin mahtipontiset maamerkit ja matkailijamassat tuntuvat olevan kovin kaukana. Esimerkiksi Montmartrelta on muuttanut tänne ihmisiä, joille entiset kotikorttelit ovat käyneet liian vilkkaiksi ja kalliiksi. Bellevillessä meitä turisteja näkyy vain vähän, sillä Père Lachaisen hautausmaa taitaa olla koko 20. kaupunginosan ainoa kuuluisa nähtävyys, ja sekin löytyy hieman eri suunnalta.

Majoituksemme sijainti ei ole koko kaupunkiakaan ajatellen mahdottoman huono, sillä esimerkiksi Canal Saint-Martin on kävelymatkan päässä ja metro kuljettaa tehokkaasti mihin päin Pariisia tahansa. Näille kulmille voisi palata toistekin, vaikkei minusta aitoa Ménilmontantin poikaa tullutkaan.

Valon ja rakkauden kaupunkina tunnettu Pariisi kannattaa kokea korkealta. Kokosin tähän oman Pariisin-matkamme seitsemän parasta näköalapaikkaa ja lisäsin loppuun vielä muutaman muun maisemien ihailuun sopivan vaihtoehdon.

Kuulun niihin reissaajiin, joille on tärkeää päästä näkemään maisemia korkealta ja saada näin yleiskäsitys matkakohteesta. Pariisissa on kaikkien tunteman Eiffel-tornin lisäksi runsaasti muitakin hyviä näköalapaikkoja. Niitä löytyy niin torneista, kaupungin katoilta kuin kukkuloiltakin.

MONTPARNASSEN TORNI

Yli kaksisataa metriä korkea Tour Montparnasse on Pariisin keskusta-alueen ainoa pilvenpiirtäjä, sillä vastaavien rakennusten pystyttäminen kiellettiin pian tämän rumaksi arvioidun tornin valmistumisen jälkeen 1970-luvulla. Montparnassen torni on mielestäni Pariisin paras näköalapaikka, sillä maisemat ovat todella upeita eikä ylös päästäkseen tarvitse yleensä jonottaa lainkaan. Näkymä on parhaimmillaan Eiffel-tornin suuntaan, eikä itse Montparnassen torni pääse pilaamaan maisemaa.

Hissillä pääsee tornin 56. kerrokseen, jossa voi katsella maisemia ikkunoiden lävitse, ostaa matkamuistoja sekä pistäytyä kahvilassa. Täältä kannattaa nousta vielä portaat ulkoilmaan kolmea kerrosta ylempänä odottavalle kattoterassille. Maisema yli Pariisin on vertaansa vailla.

Lue lisää jutustani Montparnassen torni – Pariisin paras näköalapaikka.

EIFFEL-TORNI

Pariisin tunnetuinta maamerkkiä ei tietenkään voi näköalapaikoista puhuttaessa sivuuttaa. Eiffel-torni kuitenkin häviää mielestäni Montparnassen tornille erityisesti siksi, että sen suosio alkaa olla ylittänyt sietokyvyn rajat ja jonottamisesta muodostuu merkittävä osa kokemusta. Sisäänpääsyä nopeuttavat ennakkoliput täytyy ostaa hyvissä ajoin ennen aiottua vierailupäivää. Ennakkolippukin auttaa vain yhden jonon ohitse, sillä ylös päästäkseen täytyy joka tapauksessa jonottaa pariin turvatarkastukseen sekä kahteen ahtaaseen hissiin. Kun näköalatasanteillakin on paikoitellen tungosta, ei kokemusta voi kuvailla pelkästään miellyttäväksi.

Gustave Eiffel suunnitteli tornin vuoden 1889 maailmannäyttelyä varten ja se oli valmistuessaan maailman korkein rakennelma. Torni suunniteltiin alun perin vain väliaikaiseksi, mutta se päätettiin säilyttää, koska se toimi radiomastona. Tornissa on kolme tasannetta, jotka sijaitsevat 57, 115 ja 276 metrin korkeudessa. Kahdelle alimmalle tasanteelle voi nousta hissin lisäksi myös portaita pitkin.

Nousemme hissillä toiseen kerrokseen, jossa vaihdamme huipulle vievään hissiin. Maisema ylätasanteelta on iltavierailumme aikaan valaistuksen kannalta parhaimmillaan Champ de Marsin puiston ylitse Montparnassen tornille päin. Ylimmässä kerroksessa voi kurkistaa myös vahanukeilla koristeltuun Gustave Eiffelin työhuoneeseen. Tarjolla olisi kallista samppanjaakin.

Laskeudumme takaisin toiseen kerrokseen, ostamme kahvilasta juotavaa ja jäämme ihailemaan auringonlaskua. Ihmismäärä tuntuu vähentyneen yllättävän paljon ja tilaa alkaa löytyä kaikilta sivustoilta. Eiffel-tornissa käyminen on turistimassoista huolimatta ikimuistoinen elämys. Olen nyt käynyt tornissa kaikkiaan neljä kertaa, joten seuraavalla Pariisin-matkalla saatan jo jättää tämän nähtävyyden väliinkin.

RIEMUKAARI

Riemukaarikin kuuluu Pariisin symboleihin ja vilkkaimpiin vierailukohteisiin. Onnistumme pääsemään sisään kohtalaisella jonotusajalla ilman ennakkolippuja, mutta myös pilettien hankkiminen etukäteen saattaa olla harkitsemisen arvoista. Napoleon ideoi Riemukaaren juhlistamaan voitokkaita taisteluita, mutta mahtipontinen rakennelma valmistui vasta herran kuoleman jälkeen vuonna 1836.

Riemukaaren huipulle päästäkseen täytyy kiivetä vajaat kolmesataa porrasta, joten kyseessä on melko hikinen urakka. Rakennelman hissi on varattu liikuntarajoitteisten vieraiden ja muiden erityisryhmien käyttöön. Ylhäällä odottaa yksi ehdottomasti parhaista maisemista yli Pariisin.

Riemukaaren noin viidenkymmenen metrin korkeus tuntuu juuri sopivalta, sillä maisema jatkuu kauas, mutta katujen kulkijat ja rakennusten yksityiskohdat erottuvat paremmin kuin edellä mainituista torneista.

Riemukaaren sijainti on näkymien katselemisen kannalta oikein mainio. Nähtävää riittää, sillä Riemukaari kohoaa keskellä suurta liikenneympyrää, josta lähtee peräti kaksitoista suoraa katua eri suuntiin. Tunnetuin kaduista on Champs-Élysées, joka kulkee täältä loivaan alamäkeen Concorden aukiolle saakka. Aukion takana häämöttävät Tuileries’n puisto ja Louvren taidemuseo.

MONTMARTREN KUKKULA JA SACRÉ-CŒUR

Yksi ehdottomista suosikkipaikoistani Pariisissa löytyy Montmartren kukkulalta Sacré-Cœurin kirkon portailta. Olen käynyt täällä kaikilla Pariisin-matkoillani nauttimassa maisemasta ja viettämässä enemmän tai vähemmän aikaa.

Esimerkiksi Eiffel-tornia ei juuri tältä paikalta näy, mutta muuten maisema keskustaan päin on varsin laaja. Portailla istuskelee usein paljon ihmisiä ja kuunneltavana saattaa olla elävää musiikkia. Tänne jään aina mielelläni nauttimaan tunnelmasta ja katselemaan kaunista kaupunkia.

Mikäli maiseman haluaa nähdä vielä korkeammalta, voi kiivetä Sacré-Cœurin kirkon torniin. Pieni pääsymaksu ja pitkät portaat ovat vaivan arvoisia, sillä avointa näkymää saa ihailla kaikkiin ilmansuuntiin. Itse en ole tornissa käynyt, mutta tästä kokemuksesta voi lukea lisää Ja sitten matkaan -blogista. Koska Montmartre on korkea kukkula, aukeaa mukavia maisemia monesta muustakin paikasta kuin Sacré-Cœurin kirkolta.

GALERIES LAFAYETTEN KATTOTASANNE

Boulevard Haussmannin varrella jo vuodesta 1896 lähtien toiminut Galeries Lafayette kuuluu Lontoon Harrodsin ja Berliinin KaDeWen ohella Euroopan ikonisimpiin tavarataloihin. Tavaratalossa kannattaa ihailla koristeellisen lasikupolin alle levittäytyvää tilaa, mutta myös kiivetä katolle saakka.

Aivan ydinkeskustassa sijaitseva näköalapaikka on mainio, sillä lähistöllä ei ole juurikaan korkeampia rakennuksia. Vain viereisen oopperan katto yltää hieman korkeammalle. Tavaratalon kattoterassilla vierailu on ilmaista huvia, joten siellä on mukava piipahtaa shoppailun lomassa.

BELLEVILLEN PUISTO

Majailimme Pariisin-matkallamme monikulttuurisessa Bellevillen kaupunginosassa, joka sijaitsee kätevän metromatkan päässä vilkkaimman keskustan ulkopuolella. Kukkulan laelta löytyvässä Bellevillen puistossa on hyvä näköalapaikka, josta voi tähystää viheralueen ylitse kohti Parisiin maamerkkejä. Puut rajoittavat maisemaa jonkin verran, mutta esimerkiksi Eiffel-torni, Invalidikirkko ja Pompidou-keskus erottuvat tästäkin kuvasta.

MUSÉE D’ORSAY

Taidemuseo Musée d’Orsaysta tuli ehkä hieman yllättäenkin yksi suosikkinähtävyyksistäni Pariisissa. Museoon kannattaa saapua ihailemaan sekä upeaa taidetta että entisen rautatieaseman komeaa arkkitehtuuria, mutta se toimii myös näköalapaikkana. Yläkerran ikkunoista aukeaa muutamia muitakin maisemia, mutta parhaiten mieleen jää valokuvaajien suosima katseenvangitsija, suuri kello. Viisarien takaa avautuu maisema Seine-joen ylitse Tuileries’n puiston ja Montmartren kukkulan suuntaan.

MUITA NÄKÖALAPAIKKOJA

Omalla matkallamme koettujen lisäksi Pariisissa on monta muutakin hyvää paikkaa maisemista nauttimiseen. Tuileries’n puiston maailmanpyörä tarjoaa varmasti upeat näkymät kaupunkiin. Saint-Jacquesin eli Pyhän Jaakobin torni kohoaa reilun viidenkymmenen metrin korkeuteen Seinen oikealla rannalla lähellä Île de la Citén saarta. Panthéonin kupolista on taatusti hienot maisemat joka suuntaan ja myös pilvenpiirtäjäkaupunginosa La Défensen moderni riemukaari Grande Arche toimii näköalapaikkana. Pariisissa on myös lukuisia kattobaareja ja -ravintoloita, joihin kuuluu esimerkiksi Pompidou-keskuksen Georges. Vaihtoehtoja siis riittää runsaasti eri puolilla kaupunkia.