Seuraa somessa

Ranska

Kierros Père-Lachaisen hautausmaalla

Julkaistu

-

Père-Lachaise on Pariisin tunnetuin hautausmaa. Siellä makaa monia merkkihenkilöitä Édith Piafista sekä Jim Morrisonista lähtien, ja laaja alue soveltuu hyvin leppoisan päiväkävelyn kohteeksi.

Père-Lachaise on Pariisin hieman syrjäisen 20. kaupunginosan merkittävin nähtävyys. Kyseessä on kaupungin suurin ja koko maailman vierailluin hautausmaa, joka vetää puoleensa yli kolme miljoonaa kävijää vuodessa. Laajalle alueelle mahtuu silti hyvin kulkemaan, eikä elokuisena arkipäivänä ole minkäänlaista ruuhkaa.

pariisi_perelachaise_15


Père-Lachaise tuntuu miellyttävältä vierailukohteelta, sillä rauhoittava ilmapiiri tuo sopivaa vaihtelua suurkaupungin hektiseen sykkeeseen. Pariisilaisen kalmiston suuret muistomerkit huokuvat mahtipontisuutta tavalla, joka tekee tunnelmasta erilaisen kuin suomalaisilla kirkkomailla. Hautausmaita voi pitää synkkinäkin nähtävyyksinä, mutta itse suhtaudun niihin kauniina ja rauhallisina paikkoina, joissa voi kunnioittaa menneitä sukupolvia.

pariisi_perelachaise_14


Tällä hautausmaalla on hauskinta vain kuljeskella ympäriinsä ja katsella uteliaana mitä vastaan tulee. Valitsemme silti muutaman päämäärän, joita kohti pyrimme suunnistamaan. Portilla myydään karttojakin, mutta päätän luottaa Google Mapsiin, johon kuuluisimmat haudat on merkitty riittävän tarkasti.

pariisi_perelachaise_08


Puolalaissyntyinen Frédéric Chopin tunnetaan erityisesti pianosävellyksistään. Chopinin ura alkoi hämmästyttävänä lapsinerona ja jatkui erittäin menestyksekkäästi Pariisissa, jonne pianovirtuoosi muutti parikymppisenä. Ranska oli Frédéricin isän kotimaa, mikä lienee auttanut sopeutumisessa uuteen ympäristöön. Säveltäjämestari kuoli vain 39-vuotiaana tuberkuloosiin, joka oli varjostanut hänen elämäänsä jo usean vuoden ajan.

pariisi_perelachaise_04


Jim Morrisonin haudasta on tullut pyhiinvaelluskohde monille rockmusiikin ystäville, ja se kuuluukin koko Pariisin vierailluimpiin kohteisiin. Muistomerkin suojana on karu mellakka-aita ja paikalle jätetyt esineet viestivät rosoista hippihenkeä. Vaikka meno lienee vuosien vieriessä hieman rauhoittunut, on aidalle silti syynsä. Ilkivalta ja yölliset juhlat ovat rikkoneet Morrisonin hautarauhaa.

pariisi_perelachaise_03


Jim Morrison oli lahjakas, palvottu, ristiriitainen ja kapinallinen hahmo, jonka elämää varjosti runsas päihteiden käyttö sekä jatkuvat ongelmat virkavallan kanssa. Elämänsä viimeiset kuukaudet Pariisissa viettänyt The Doors -yhtyeen keulakuva menehtyi vain 27 vuoden iässä heinäkuussa 1971.

pariisi_perelachaise_13


Pariisin varpusena tunnettu Édith Piaf on yksi Ranskan historian rakastetuimmista laulajista. Näillä kulmilla Bellevillen kaupunginosassa syntynyt Piaf eli poikkeuksellisen värikkään ja onnettoman elämän. Édith oli äitinsä hylkäämä sirkustaiteilijoiden tytär, joka kärsi lapsena sokeudesta. Hän kasvoi mummonsa johtamassa ilotalossa Normandiassa, ryhtyi laulamaan Pigallen kaduilla ja synnytti teini-iässä lapsen, joka kuoli jo kaksivuotiaana. Upeaääninen Édith löydettiin kadulta yökerholaulajaksi, mistä ura eteni suuremmille estradeille.

pariisi_perelachaise_12


Pienikokoisesta Piafista tuli toisen maailmansodan jälkeen Ranskan suosituin artisti ja hän tulkitsi chansoneja menestyksekkäästi myös muualla Euroopassa sekä Yhdysvalloissa. Édithin ääni toi iloa sodasta toipuvaan maailmaan, mutta yksityiselämä jatkui onnettomana. Poikaystävä kuoli lento-onnettomuudessa, omalle kohdalle osui vakava auto-onnettomuus, ensimmäinen avioliitto päättyi eroon ja alkoholiriippuvuus vaikutti terveyteen. Édith Piaf kuoli syksyllä 1963 maksasyöpään 47-vuotiaana. Hänen hautajaissaattueensa pysäytti koko Pariisin. Voit kuunnella Édith Piafin tunnetuimman kappaleen La vie en rose YouTubesta.

pariisi_perelachaise_10


Oscar Wilde on minulle tuttu lähinnä Dublinin Merrion Squarella sijaitsevasta värikkäästä näköispatsaasta. Irlantilaissyntyisen näytelmäkirjailijan tie vei opiskeluaikana ulkomaille, ja hän alkoi saada mainetta nerokkaiden tekstien lisäksi seurapiireissä viihtyvänä keikarina. Aikansa kenties merkittävimmän englanninkielisen kirjoittajan elämä romahti homoseksuaalisuudesta tulleeseen vankilatuomioon. Wilde kuoli 46-vuotiaana pariisilaisessa hotellissa vuonna 1900. Muistomerkki näyttää varsin erikoiselta, mutta tuskinpa Wilde olisi tavalliseen hautakiveen tyytynytkään.

pariisi_perelachaise_05


Edellä mainitut neljä julkkishautaa ovat meille tällä kerralla tarpeeksi. Muihin Père-Lachaiselle haudattuihin tunnettuihin henkilöihin kuuluvat esimerkiksi näytelmäkirjailija Molière, säveltäjä Gioachino Rossini, maalari Georges Seurat sekä näyttelijäpariskunta Simone Signoret ja Yves Montand. Kuulemani mukaan spiritismin perustaja Allan Kardec saa haudalleen poikkeuksellisen paljon kukkia ja vierailijoiden määrä on verrattavissa jopa itsensä Jim Morrisonin muistokiveen.

pariisi_perelachaise_09


Reilun kolmenkymmenen asteen helle tuo hien pintaan ja korkeuserojakin riittää, mutta hautausmaata on mukava ihmetellä ja pysähtyä varjoisan penkin löytyessä lepäämään. Puut tuovat hieman suojaa auringonpaahteelta ja vesipullosta saa helpotusta janoon.

pariisi_perelachaise_06


Muistan, kuinka vaikutuin Père-Lachaisesta ensi vierailullani syksyllä 2004. Hautausmaa on nytkin miellyttävä ympäristö leppoisalle kävelykierrokselle, mutta sen puitteet eivät tunnu enää aivan yhtä ihmeellisiltä kuin ennen. Yksi syy saattaa olla tänä keväänä näkemäni Milanon Cimitero Monumentale, jonka jälkeen moni hienokin hautausmaa saattaa tuntua hieman laimealta.

pariisi_perelachaise_07


Aina ei kuitenkaan tarvitse vertailla. Pidän Père-Lachaisesta ja voisin palata sinne kolmannenkin kerran, vaikka toisaalta Pariisissa riittäisi monta muutakin hautausmaata koluttavaksi. Ainakin Montmartren ja Montparnassen hautausmaat vaikuttavat molemmat vierailemisen arvoisilta. Pariisi on vetänyt puoleensa niin paljon eri aloilla menestyneitä henkilöitä, että kuuluisuuksia riittää monelle hautuumaalle. Julkkishautojen bongailun lisäksi on mukavaa aistia ranskalaisen hautausmaan tunnelmaa. Père-Lachaise on hyvinkin näkemisen arvoinen ilmainen nähtävyys Pariisissa.

Blogia kirjoittaa jatkuvaa matkakuumetta poteva perheenisä Keravalta. Nautin reissuista niin Euroopassa, kaukomailla kuin kotimaassakin. Pysy mukana matkassa ja seuraa Lähtöporttia Facebookissa sekä Instagramissa.

Jatka lukemista
2 kommenttia

1 kommentti

  1. Hautausmaat ovat monesti todella näyttäviä kohteita. itselleni on parhaiten jäänyt mieleen Buenos Airesin Recoletan hautausmaa sekä tuntemattomampi, mutta koko Argentiinan suurin hautausmaa La Chacarita, joka on jäänyt myös positiivisena mieleen: https://www.matkallamissamilloinkin.com/buenos-aires-argentiinan-kiehtova-metropoli/ Niin ikään Kuubassa Havannassa oleva Columbuksen hautausmaa on jäänyt mieleen: https://www.matkallamissamilloinkin.com/che-guevaran-jalanjaljilla-havannassa/

    Todella hienolta näyttää myös Père-Lachaise. Minkähän hintaisia hautapaikat siellä mahtavat olla?

    • Mika / Lähtöportti

      1.9.2022 at 22:03

      Hautausmaat ovat mielenkiintoisia ja kertovat omalla tavallaan kohteen historiasta ja kulttuurista. Kiitos vinkeistä ja linkeistä! Sekä Havanna että Buenos Aires ovat matkahaavelistalla, joten kiinnostavaa luettavaa. Recoletasta olen hyvin tietoinen, mutta nämä kaksi muuta ovat ihan uusia tuttavuuksia.

      Heitit niin hyvän kysymyksen, että täytyi googlailla vastausta. Pariisin hautausmaat ovat niin täynnä, että kaupungin alueelta on hyvin vaikea saada hautapaikkaa. Jos löytämäni tieto pitää paikkansa, niin vuonna 2017 vain yhteensä parisataa ihmistä saatiin haudattua jollekin kaupungin neljästätoista hautausmaasta. Hinnat pyörivät 16 000 euron paikkeilla, ei siis pelkästään Père-Lachaisella, vaan ylipäätään millä tahansa Pariisin hautausmaalla. Kallis kaupunki eläville ja ilmeisesti vielä kalliimpi kuolleille.

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Ranska

Bordeaux’n viinimuseo Cité du Vin

Julkaistu

-

Kirjoittanut

Bordeaux on yksi maailman tunnetuimmista viinialueista. Ei siis liene suuri yllätys, että Bordeaux’n kaupungissa toimii aiheelle omistettu suuri museo Cité du Vin. Löysimme museosta sekä viinitietoutta että poikkitaiteellisia kokemuksia.

Cité du Vin eli Viinin kaupunki avattiin kesäkuussa 2017 ja se nousi nopeasti Bordeaux’n suosituimpien nähtävyyksien joukkoon. Museo sijaitsee pari kilometriä ydinkeskustan pohjoispuolella Garonne-joen varrella. Museoon on mukava kävellä rannan viihtyisää kävelykatua pitkin, mutta perille pääsee sujuvasti myös raitiovaunulla. Aivan Cité du Vinin vieressä toimivassa Les Halles de Bacalan -kauppahallissa kannattaa käydä haukkaamassa jotain herkullista syötävää ennen tai jälkeen museovierailun.

citeduvin_12


Modernin museon kaarevat muodot näkyvät kauas kaupunkiin. Suunnittelusta vastanneen arkkitehtitoimiston mukaan rakennuksen ulkonäkö kuvaa viinin sielua, mutta itse olen näkevinäni pytingissä myös jonkinlaisen viinikarahvin muotoa.

citeduvin_02


Bordeaux’n viinit ovat niin tunnettuja, että moni yhdistää mielessään kaupungin nimen alueen juomiin. Kuuluisa viinialue levittäytyy laajalle alueelle kaupungin ympäristöön. Seudulta löytyy useita suuria historiallisia viinitiloja sekä tietenkin myös paljon pieniä toimijoita. Bordeaux’n viineistä maineikkaimpia lienevät punaviinit, joissa käytettään usein esimerkiksi Cabernet Sauvignon- tai Merlot-rypäleitä. Myös valkoviiniä tuotetaan runsaasti. Alueen viinikylistä suosituin taitaa olla Saint-Émilion, josta voi lukea lisää vaikkapa Unelmatrippi-blogista. Cité du Vin ei kuitenkaan keskity vain paikallisiin tuotteisiin vaan esittelee koko maailman viinejä.

citeduvin_08


Ostin pääsyliput ennakkoon Cité du Vinin nettisivuilta, joten pääsemme jonottamatta sisään ja toisesta kerroksesta löytyvään päänäyttelyyn. Aluksi vastaan tulee suuria videonäyttöjä, joiden kautta pääsee tunnelmoimaan eri puolilta maailmaa löytyviä viinitiloja. Kartta kertoo maailman viininviljelyalueista, joihin nähden Suomi sijoittuu kauas suotuisimpien seutujen pohjoispuolelle.

citeduvin_13


Cité du Vin on suunniteltu perheystävälliseksi vierailukohteeksi, jossa on tarjolla kokemuksia kaikille aisteille. Yllätymme hieman ihmisten määrästä, sillä muissa käymissämme Bordeaux’n nähtävyyksissä, kuten taide-elämyksiä tarjoavassa Bassins des Lumièresissa, on ollut todella hiljaista. Viinimuseoonkin mahtuu silti tutustumaan melko väljästi. Museovierailuun voisi halutessaan yhdistää myös viininmaistelutilaisuuden.

citeduvin_06


Museossa on valtava määrä viinitietoa, jos siihen vain jaksaa perehtyä lukemalla, äänitteitä kuuntelemalla tai videoita katselemalla. Päänäyttelyyn kuuluu lähes kaksikymmentä erilaista osiota, joiden sisältö vaihtelee raskaista faktoista hyvinkin viihteellisiin toteutuksiin sekä mielikuvien nostattamiseen. Vaikka nautinkin mielelläni viinistä hyvän ruoan kera, ei oma mielenkiintoni viiniä kohtaan ole niin korkealla tasolla että jaksaisin nyt innostua kaikista yksityiskohdista.

citeduvin_07

 
Esimerkiksi viinin historiaan voi tutustua perusteellisesti, sillä museon esittelemä sisältö ulottuu tuhansien vuosien taakse. Historiaosuuteen kuuluu pieniä laatikoita, joiden sisälle saa käynnistää hologrammien avulla toteutettuja animaatioita. Hilpeät esitykset ovat helppoa huvia, joskaan en ihan ymmärrä miksi nämä kaikki on haluttu tuoda museoon. Esitysten ohjaamiseen käytetään eräänlaista ääniopastuslaitetta, joka jaetaan museovierailun alussa kaikille tulijoille. Laitteen toimivuuden kanssa on pieniä ongelmia, ja toisaalta en edes taida ymmärtää millä kaikilla tavoin vempelettä voi tässä interaktiivisessa museossa hyödyntää.

citeduvin_10

  
Yksi museon hauskimmista osista on paikka, jossa voi haistella erilaisia viineistä löytyviä tuoksuja, kuten vaikkapa kahvia, nahkaa, kanelia, keksejä tai erilaisia kukkia ja yrttejä. Mieleeni tulevat Alkon tuotekuvaukset, joissa viinit saattavat olla vaikkapa hennon nahkaisia tai kevyen orvokkisia.

citeduvin_05


Koemme hyvin taiteellisen toteutuksen viini-illallisesta. Museovieraat kerääntyvät pitkän pöydän ääreen seuraamaan esitystä, jossa kuvia ja erilaisia liikkuvia muotoja heijastetaan sekä ruokapöydälle että muualle huoneeseen. Taustalla kuuluu musiikkia ja muita ääniä. En ihan ymmärrä tätäkään taidespektaakkelia, mutta kokemus jää kyllä mieleen.

citeduvin_03


Näyttelytilat kutsuvat myös kuluttamaan aikaa. Esimerkiksi viininviljelyn vuodenajoista kertovaa videoesitystä voi katsella pitkällä sohvalla mukavasti lähes makaavassa asennossa, koska se heijastetaan katselijoiden yläpuolelle.

citeduvin_04


Cité du Vinista löytyy muutamia osioita, joissa voi itsekin tehdä jotain. Yksi tällainen on virtuaalinen viinin polkeminen, jossa tampataan lattialle heijastettuja rypäleitä. Omasta suorituksesta kerrotaan tarkat tilastotiedot, joten paikalla voi järjestää vaikka kilpailun. Täytän myös leikkimielisen kyselyn, jonka tuloksena saan tietää, millainen viini itse olisin. Saan vastaukseksi ensimmäisellä yrittämällä Ruby Portin, eli yleisimmän ja edullisimman portviinin. Toisella kerralla tulokseksi tulee ranskalaisella Roussillonin alueella tuotettava Muscat de Rivesaltes. Se on portviinin tavoin tavallista viiniä vahvempaa.

citeduvin_01

 
Kierroksen lopuksi noustaan hissillä ylimmän kerroksen baariin, jossa saa nauttia pääsylipun hintaan kuuluvan viinilasillisen. Asiantunteva henkilökunta antaa mielellään suosituksia sopivan viinin valintaan. Lapsille ja muille alkoholia vältteleville tarjotaan rypälemehua. Cité du Vin on mielestäni ihan toimiva kohde lastenkin kanssa vierailtavaksi, sillä museossa pääsee ympärilleen katselun lisäksi myös hieman tekemään ja kokemaan erilaisia asioita. Toisaalta nuorimmat vieraat tuskin jaksavat keskittyä museon kaikkiin osioihin.

citeduvin_09


Rakennuksen huipulta on mukavat maisemat joelle ja kaupunkiin. Näkymiä pääsee ihailemaan baarin hieman ahtaalta parvekkeelta, jossa on valokuvaajien harmiksi runsaasti palkkeja ja lasiseiniä. Kattobaaria ei ole suunniteltu ajanviettopaikaksi, sillä istuimet puuttuvat käytännössä kokonaan. Olisin nauttinut mielelläni viinin seurana myös jotain pientä purtavaa, jos sellaista olisi ollut tarjolla. Palaamme melko pian alakertaan ja poistumme matkamuistokaupan kautta helteiseen ulkoilmaan. Viinimuseon takana on pieni puutarha, mutta jätämme siihen tutustumisen väliin. Meiltä kuluu museossa vajaat kaksi tuntia, mutta aiheesta innostunut saa varmasti vietettyä näyttelyissä huomattavasti enemmän aikaa.

citeduvin_11


Cité du Vin jättää itselleni hieman ristiriitaisen tunteen. Moderni museo on tyylikäs ja omalla tavallaan mukaansatempaava, mutten silti jaksa innostua siitä niin paljoa kuin olin etukäteen ajatellut. Omaan vierailukokemukseeni vaikutti varmasti paljolti se, että olin päivän aiempien kohteiden jälkeen jo hieman väsynyt, enkä jaksanut keskittyä kaikkeen tarjolla olevaan viinitietouteen. Toisaalta osa museon taiteellisesta puolesta meni rehellisesti sanottuna hieman yli ymmärrykseni. Museo on tästä huolimatta mielenkiintoinen ja ilman muuta käymisen arvoinen kohde kaikille viinin ystäville sekä muillekin Bordeaux’ssa matkaileville.

Lue myös juttuni 20 kohdevinkkiä viehättävään Bordeaux’hon.

Jatka lukemista

Ranska

Dordognen kylät Beynac, La Roque-Gageac ja Domme

Julkaistu

-

Kirjoittanut

Lomailimme viime kesäkuussa viehättävällä Dordognen alueella Lounais-Ranskassa. Kerron nyt hieman aiempaa tarkemmin kolmesta Dordogne-joen varrella sijaitsevasta kylästä, jotka ovat Beynac-et-Cazenac, La Roque-Gageac sekä Domme.

Mainitut kylät sijaitsevat vain muutaman kilometrin päässä toisistaan jyrkästi mutkittelevan Dordogne-joen varrella. Kaikki kolme ovat ansainneet hyvinkin paikkansa Ranskan kauneimpien kylien listalla, jonne on päässyt peräti kymmenen Dordognen edustajaa. Myös Beynac-et-Cazenacin ja La Roque-Gageacin väliin sijoittuva Castelnaud-la-Chapelle kuuluu samaan sarjaan, mutta kerroin siitä jo aiemmin jutussa Marqueyssacin puutarha ja Castelnaudin linna.


dordogne_beynac_01

Beynac-et-Cazenac

Keskiaikainen kivilinna näkyy kauas Dordogne-joen laaksoon. Kalliojyrkänteen päällä kohoava mahtipontinen rakennus tuntuu hallitsevan koko ympäristöä ja näyttää heti ensi silmäyksellä kiehtovalta. Myös linnan ympärille syntynyt pittoreski Beynacin kylä on näkemisen arvoinen, joten käännän auton jokivartta seuraavalta maantieltä vanhalle kadulle, jonka varrelta löytyy pian parkkipaikkakin.

dordogne_beynac_12


Nykyinen Beynac-et-Cazenacin kunta syntyi parisataa vuotta sitten tapahtuneessa Beynacin ja Cazenacin kuntien liitoksessa. Jokivarren Beynac tunnetaan erityisesti 1100-luvulla rakennetusta linnastaan, mutta noin kolmen kilometrin päässä uinuvassa Cazenacissa tuskin riittäisi kovin paljoa nähtävää.

dordogne_beynac_07


Lähdemme kävelemään kohti linnaa, jonka sisätiloihin emme kuitenkaan aio tällä kerralla tutustua. Olemme hetkeä aiemmin viettäneet useamman tunnin kiehtovassa Joséphine Bakerin linnana tunnetussa Château des Milandesissa, ja yksi linnavierailu tuntuu riittävän yhdeksi päiväksi. On silti kiinnostavaa nähdä Beynacin linna ulkopuolelta ja tutustua myös sen vierestä löytyvään historialliseen yläkylään. Nousu mäen päälle on niin jyrkkä, että se tuntuu todellista matkaansa pidemmältä. Pysähdymme välillä katselemaan näkymiä vanhojen kattojen ylitse Dordogne-joen suuntaan.

dordogne_beynac_06


Saavumme melko pian linnan muurien kupeeseen ja pysähdymme ensimmäiseen vastaan tulleeseen baariin ostamaan jäätelöä. Ihailen iltapäivän auringossa kylpevää keskiaikaista ympäristöä mustaherukkasorbetin maku suussa.

dordogne_beynac_11


Käymme linnan sivustalla olevalla näköalapaikalla ihailemassa maisemia. Beynacin linna ja sen vankat puolustusmuurit kokivat keskiajalla levottomia aikoja varsinkin Ranskan ja Englannin välisen satavuotisen sodan eri vaiheissa. Kunnostettu linna on nykyisin suosittu turistikohde, jonka nettisivuilta löytyy lisätietoa vierailua varten.

dordogne_beynac_05


Beynacin yläkylä on pieni, mutta kujien varrelta löytyy muutamia käsityö- ja matkamuistoliikkeitä. Suunnistamme niiden ohitse kohti tiiviin kylän ulkopuolelta löytyvää näköalapaikkaa.

dordogne_beynac_04


Hiljaiselta näköalapaikalta kelpaa katsella maisemaa alas Dordogne-joelle. Kauempana erottuu pari linnaa ja joen mutkassa näyttää toimivan leirintäalue.

dordogne_beynac_08


Myös näkymä Beynacin linnalle päin on varsin kuvauksellinen. Reittejä alakylälle päin ei ole kovin montaa, mutta löydämme silti eri kujan kuin tulomatkallamme. Nautimme vanhojen talojen ja mukulakivikujien kauneudesta. Myös jokimaisemaa tekee mieli pysähtyä katselemaan aina uudelleen.

dordogne_beynac_09


Beynac sopii täydellisesti leppoisaan iltapäivän viettoon, sillä kylän kauneus on jo itsessään riittävä nähtävyys. Dordognen kesäkuussa viehättää myös hiljaisuus, sillä näemme muita ihmisiä vain harvakseltaan. Toisaalta tunnelmassa on myös ripaus turistisuutta, koska paikallisasutuksen sijasta vanhoissa kivitaloissa näkyy käsityöpuoteja ja muita vastaavia yrityksiä. On hyvä muistaa, että ilman turismia ja kakkosasuntojen ostajia nämä kylät olisivat tuskin nykyisessä kunnossaan.

dordogne_beynac_10

 
Kalliojyrkänne tekee Beynacin rakenteesta erikoisen, sillä alue jakautuu ylempään osaan linnan ympärille sekä jokivarren alakylään. Jokivarressa on miellyttävä kävelytie, jonka varrelta voi katsella melojia sekä turistiristeilyjä tekeviä gabarre-aluksia. Kävelemme vielä kappaleen matkaa ja olemme kiitollisia satunnaisista pilvistä, jotka varjostavat yhä vain kuumasti porottavaa aurinkoa.

dordogne_beynac_02


Alhaalta jokirannasta näkee hyvin, kuinka huiman kalliokielekkeen päällä linna kohoaa. Ruokaravintolat ovat vielä kiinni ennen päivällisajan alkamista, joten palailemme hiljalleen parkkipaikan suuntaan. Ohitamme matkan varrella kolme kissakaverusta, jotka syövät matalan kivimuurin päälle tarjoiltua ruokaa. Paikallinen nainen kertoo pitävänsä kulkukissoista huolta ja rokotettujakin katit kuuluvat olevan. Tämän ymmärtäminen onnistuu kovin heikollakin ranskan taidolla.


dordogne_laroquegageac_01

La Roque-Gageac

La Roque-Gageac sijaitsee noin viiden kilometrin päässä Beynacista. Kylä on rakentunut joen pohjoisrannalle korkean kallioseinämän alle. Poikkeuksellinen sijainti ja vanhat kivitalot tekevät La Roque-Gageacista hyvin kuvauksellisen. Joen ja kallion välissä ei ole valtavasti tilaa, joten kylä on varsin pieni. Jokirantaa seuraavan maantien lisäksi hieman ylempänä kulkee pari samansuuntaista kujaa.

dordogne_roque_10


Tien varrelta löytyy suuri parkkipaikka, jonne jätämme automme. Dordognen kylien parkkipaikat ovat pääsääntöisesti maksullisia, kun taas Château des Milandesin tai Marqueyssacin puutarhan kaltaisten nähtävyyksien pysäköintialueet ovat ilmaisia. La Roque-Gageacin perinteiset perjantaimarkkinat ovat saapuessamme jo päättymäisillään, mutta tarjolla olisi vielä makkaroita, juustoja, viiniä sekä muita seudulla tuotettuja elintarvikkeita.

dordogne_roque_08


Läheiseltä laiturilta pääsisi gabarre-aluksella tehtävälle jokiristeilylle, mutta emme aio nyt lähteä vesille. Tutkimme parin matkamuistomyymälän valikoimia, minkä jälkeen siirrymme pian lounaalle sopivalta vaikuttavaan Le Patio -ravintolaan.

dordogne_roque_01


Ravintolan sisäpiha tuntuu viihtyisältä ja palvelu on oikein ystävällistä. Täällä päin Ranskaa on tarjolla yleensä aina ankkaa, ja oma valintani onkin tällä kerralla runsaiden lisukkeiden kera tarjottu ankkavarras. Annos on oikein maukas.

dordogne_roque_07


Joen vartta seuraavan maantien varrella on muutamia kauppoja sekä ravintoloita. Kävelemme jokea seuraten kohti Château de la Malartrieta, joka on kaunis pieni linna kylän laidalla. Linna ei ole avoinna yleisölle, mutta sen voi vuokrata korkeintaan 16 hengen ryhmän majoitukseen.

dordogne_roque_09


Kävelen hieman Château de la Malartrien ohitse ja käännyn katselemaan jokimaisemaa La Roque-Gageacin keskustaan päin. Vanhat talot ja vehreä luonto näyttävät upeilta, vaikka päivän sää pysytteleekin kovin pilvisenä.

dordogne_roque_04


Palaamme takaisin päin kalliojyrkänteen vieressä kulkevaa kujaa pitkin. Korkea kallio näyttää komealta, mutta se luo myös oman vaaransa asutuksen ylle. Pysähdymme tavaamaan ranskankielistä kylttiä, jossa kerrotaan, kuinka osa kalliosta romahti tammikuussa 1957. Useita taloja tuhoutui ja raunioista löytyi kolme kuolonuhria. Samalla kylän ohittava tie jouduttiin sulkemaan kahdeksi vuodeksi ja pelättiin, toipuisiko La Roque-Gageac koskaan entiselleen.

dordogne_roque_06


Pienellä kylällä on pitkä historia. Korkealla kallioseinämän keskellä on kiveen louhittu La Roque-Gageacin linnoitus, jonne voisi kiivetä pitkiä portaita pitkin. Pääsymaksu aikuisilta on tätä kirjoittaessani seitsemän euroa. Ryhmämme ei innostu lähtemään portaisiin, joten linnoitusvierailu jää tällä kerralla väliin. Muinaiselta tähystyspaikalta olisi varmasti hienot maisemat ympäristöön, vaikka toisaalta uskon ettei näkymä voi mitenkään olla parempi kuin Marqueyssacin roikkuvista puutarhoista.

dordogne_roque_02


Pysähdymme vielä syömään jäätelöt jokimaisemaa ihaillen, kunnes kuja laskeutuu paikalliselle kirkolle. Église Notre-Dame de La Roque-Gageac on pieni mutta kaunis rakennus, josta jäävät mieleen alttarin yläpuolella ympyrää lentävät pääskyset.   

dordogne_roque_03


Kirkon vieressä on kylän erikoisuus, nimittäin subtrooppinen puutarha. Paikallinen ilmasto soveltuu yllättävänkin eksoottisille kasveille, joten saamme kävellä hetken bambujen, palmujen sekä banaanipuiden keskellä.

dordogne_roque_05


Vaikka La Roque-Gageac on pieni kylä, löytyy sieltä lyhyessäkin ajassa monenlaisia tunnelmia sekä mieleenpainuvaa nähtävää. Meiltä kuluu kylässä ruokailuineen reilut kolme tuntia, vaikkemme lähteneet jokiristeilylle tai kiivenneet linnoitukselle. La Roque-Gageacin kauneus ja kiireetön tunnelma jäävät mieleen pitkäksi aikaa.


dordogne_domme_08

Domme

Dommen sijainti on naapureihinsa verrattuna sikäli erilainen, että koko kylä sijaitsee korkean mäen päällä eikä virran varrella. Tarjolla on kuitenkin hienoja maisemia alas Dordogne-joen laaksoon. Dommen keskusta on edellä mainittuihin kyliin verrattuna paljon suurempi, sillä täällä on useita eri suuntiin kulkevia kujia ja katuja.

dordogne_domme_02


Auto jää täälläkin maksulliselle parkkipaikalle, josta suuntaamme kohti muurien ympäröimää keskustaa. Saavumme pian mahtipontiselle Porte des Tours -portille, jonka kautta pääsemme tutustumaan Dommen kujiin.

dordogne_domme_01


Domme vaikuttaa muiden käymiemme kylien tapaan varsin hiljaiselta. Vain kauppojen reunustamalla vilkkaimmalla kadulla sekä keskusaukiolla näkyy kerralla useampia ihmisiä. Kivimuureja ja talojen seinustoja koristavat kauniisti kukkivat ruusut.

dordogne_domme_01


Kylän päänähtävyys on aivan keskustan alta löytyvä luolasto. Sisäänkäynti tapahtuu keskusaukiolta, jonne kerääntyy parinkymmenen ihmisen ryhmä opastettua kierrosta varten. Ostamme liput aukiolla olevasta toimistosta ja ehdimme sopivasti mukaan pian alkavalle kierrokselle. Sisälle luoliin pääsee vain ranskaksi opastettuna, mutta mukaan saa englanninkielisen infolappusen. Kierrosten aikataulu kannattaa tarkistaa etukäteen netistä. Opastukset ovat noin kolmen vartin mittaisia ja valokuvaaminen maan alla on ehdottomasti kielletty.

dordogne_domme_05


Dordognen alueella on paljon erilaisia luolia, mutta tuntuu hämmästyttävältä löytää suuri tippukiviluolasto aivan Dommen keskustan alapuolelta. Tippukiviä on paljon ja kierroksen varrelle jää useita eri kokoisia luolasaleja. Näemme muutaman lepakonkin, mutta niitä ei lennä vastaan kovin montaa. Ohjelmaan kuuluu muutaman minuutin mittainen taidehetki, jonka aikana erästä luolan salia valaistaan värivaloin pianomusiikin säestämänä. Lopuksi noustaan hissillä matkamuistokauppaan, joka sijaitsee Dommen parhaiden näköalapaikkojen läheisyydessä.

dordogne_domme_04


Kylän laidalta avautuu upeita näkymiä kauas Dordogne-joen laaksoon. Pysähdymme useampaan kertaan katselemaan vehreitä kukkuloita ja viljelysmaita. Tässä Ranskan kolkassa viehättävät niin maisemat kuin tunnelmakin.

dordogne_domme_03


Lounasaika alkaa olla pian ohitse, joten on paras pysähtyä syömään ensimmäiseen auki olevaan ravintolaan. Le Belvédère sijaitsee nimensä mukaisesti näköalapaikalla, ja on kaikesta päätellen turisteille suunnattu. Hinnoissa onkin hieman maisemalisää, mutta ruoat maistuvat meille hyvin. Ravintola on saapuessamme lähes tyhjillään, joten palvelukin toimii ripeästi. Voisin silti kokeilla seuraavalla kerralla jotain perinteisempää ravintolaa Dommessa.

dordogne_domme_06


Ohitamme vielä kerran keskusaukion, jonne on taas kerääntynyt uusia ihmisiä luolakierrosta varten. Jatkamme aukion kulmalta alamäkeen viettävälle Dommen eräänlaiselle pääkadulle Grand Ruelle, jonka varrella on paikallisia tuotteita myyviä putiikkeja.

dordogne_domme_07


Puodeissa näkyy mukavannäköistä keramiikkaa sekä esimerkiksi hienoja takorautaesineitä, mutta tuliaisostokset jäävät tällä kerralla tekemättä. Myös elintarvikkeita on tietenkin runsaasti tarjolla. Dordognessa ollaan ylpeitä erityisesti hanhenmaksasta, jota mainostetaan monessa putiikissa.

dordogne_domme_09


Olemme jo lähdössä pois Dommesta, kun teen vielä pienen kierroksen sivukujilla. Täällä nenään tulee herkullisen makea tuoksu. Eräässä puodissa myydään uunituoreita Cannelés de Bordeaux -leivoksia, ja niitä täytyy tietenkin ostaa pussillinen mukaan. Vietimme juuri ennen Dordogneen saapumista muutaman päivän miellyttävässä Bordeaux’n kaupungissa, josta nämä herkulliset leivokset ovat levinneet ympäri maailman.

dordogne_domme_02


Olemme tehneet mukavan kierroksen Dommen kauniilla kujilla. Jokainen Dordognen kylä on hurmannut meidät omalla tavallaan. Tätä Ranskan lounaisosasta löytyvää aluetta on helppo kutsua pikkukylien ystävän paratiisiksi.

Jatka lukemista

Suosittuja juttuja