Vietimme lokakuussa kaksitoista päivää New Yorkissa. Tuntui hyvältä palata Yhdysvaltojen suurimpaan kaupunkiin, jossa riittää loputtomasti koettavaa. Ohjelmaan kuului muun muassa näköalapaikkoja ja nähtävyyksiä, musikaali, jääkiekkoa sekä runsaasti kävelyä.

New York lumoaa meidät heti matkan ensi hetkistä lähtien. Ilta on jo pimentynyt, kun liikennevirrassa etenevän keltaisen taksin raollaan olevista ikkunoista tulvii kasvoille lämmintä Amerikan ilmaa. John Fitzgerald Kennedyn lentokenttä jää pian kauas taakse ja eteemme avautuu East Riverin vastarannalla hohtava Manhattanin valomeri. Auto sukeltaa joen alittavaan tunneliin ja pian käden ulottuvilla kohoaa pilvenpiirtäjiä. Olemme käyneet vaimon kanssa New Yorkissa kerran aiemmin, mutta tuosta reissusta on vierähtänyt jo reilut 15 vuotta. Nyt mukana oleville tyttärille New York on unelmien matkakohde, joka täyttää suuretkin odotukset. 

New York on paljon muutakin kuin Manhattan, mutta lähes koko matka kuluu silti tällä nähtävyyksien täyttämällä saarella, jossa ikonisia maamerkkejä putkahtaa esiin milloin minkäkin kulman takaa. Broadwayta tai Viidettä avenueta pitkin kulkiessa tuntee olevansa siinä suuressa maailmassa, jota moni lähtee New Yorkista etsimään.

Kun katukuvaan lisätään maan alta nouseva höyry, seiniä pitkin kulkevat paloportaat ja kerrostalojen kattoja koristavat vanhanaikaiset vesisäiliöt, tietää kyllä olevansa New Yorkissa. Kaupungin ilmapiiri on mielestäni hyvin turvallinen. Kaikilla käymillämme alueilla tuntui mukavalta kävellä, eikä vastaan tullut epämiellyttäviä tilanteita.

Vietämme Manhattanin lisäksi pari päivää Brooklynissa, mutta esimerkiksi monikulttuurinen Queens jää odottamaan seuraavia reissuja. Nautimme kävelystä Brooklyn Bridgen ylitse sekä Brooklyn Heights Promenaden maisemista. Näkymä Manhattanin suuntaan ihastuttaa niin auringonpaisteella kuin iltavalaistuksessakin.

Käväisemme Brooklynissa myös vilkkaassa Williamsburgin kaupunginosassa sekä vietämme päivän Coney Islandilla. Merellinen Coney Island huvipuistoineen ja rantakatuineen tuntuu meistä enemmän Kalifornialta kuin New Yorkilta. Mieleen jäävät myös perinteisesti pukeutuneet ortodoksijuutalaiset, joita näkyy Coney Islandilla silmiinpistävän paljon. 

Meluisa ja hektinen kaupunki syöttää ärsykkeitä kaikille aisteille, joten oikeastaan yllätyn siitä kuinka hyvin huomaan viihtyväni Manhattanilla päivästä toiseen. Muistin kyllä pitäväni kaupungista, mutten odottanut tuntevani kuinka minun on nimenomaan hyvä olla New Yorkissa. Riittävillä yöunilla ja suurella kävelyn määrällä voi olla myös vaikutusta asiaan.

Hyvään oloon vaikuttaa tietenkin myös maukas aamiainen. Se ei Yhdysvalloissa yleensä kuulu majoituksen hintaan, vaan purtavaa saa lähteä etsimään kaupungilta. Tämä sopii meille hyvin, sillä pääsemme tavallista aikaisemmin liikkeelle ja aamupaloissa on sopivasti vaihtelua keskenään. Vaihtoehtoja riittää, sillä kahviloiden lisäksi myös monet ravintolat tarjoavat aamiaista, jotkut jopa koko päivän ajan. Matkan aikana tuleekin herkuteltua paikallisilla klassikoilla, kuten lohella ja tuorejuustolla täytetyillä bageleilla, Benedictin munilla sekä tietenkin amerikkalaisilla pannukakuilla.  

New Yorkissa olisi niin paljon koettavaa, ettei kaikkea haluamaansa ehdi mitenkään nähdä. Siksi on turha lähteä juoksemaan nähtävyydeltä toiselle, vaan on parempi nauttia aamiaisensa hitaasti ja ymmärtää, että New Yorkin paras nähtävyys on itse kaupunki ihmisineen, tunnelmineen, tuoksuineen ja makuineen.

New York sykkii elämää ympäri vuorokauden, rytmin toki hieman vaihdellessa aamusta iltaan. Paikallisilla ihmisillä on joutuisa askel, eikä punaisiin liikennevaloihin jäädä seisoskelemaan kuin pakon edessä. Turistille liikennevaloihin seisahtuminen tarjoaa sen sijaan tilaisuuden katunäkymien ikuistamiseen.

Kaupungin ihmisistä puheen ollen, ostin perinteikkäästä Strand Bookstoresta Craig Taylorin palkitun teoksen New Yorkers. Kirja on täynnä kiehtovia asukkaiden kertomia tarinoita New Yorkista, ja sitä lukiessa palautuu mieleen myös meitä vastaan tulleita hahmoja. Muistan esimerkiksi Oculuksen asemalla tanssahdelleen yksinäisen miehen, metrossa oudolla kielellä itsekseen höpöttäneen iäkkään naisen, melkein varpailleni hypänneen BMX-pyöräilijän Times Squarella sekä hienostorouvan, joka halusi jutella kanssamme Upper East Siden kahvilassa. Hän oli toiminut yli neljä vuosikymmentä kaupunkioppaana ja asunut New Yorkissa koko ikänsä.

New York on kuin koko maailma yhdessä kaupungissa. Kun samaan paikkaan on kerääntynyt kaikennäköisiä ihmisiä, ei kukaan näytä täällä ulkopuoliselta. Monimuotoisuus näkyy katujen lisäksi ravintolatarjonnassa, jossa riittää vaihtoehtoja melkein minkä maan keittiöstä tahansa. En tiedä löytyisikö New Yorkista suomalaisia makuja, mutta ainakin helsinkiläisestä orpokodista adoptoitu Jarry Baker omistaa Manhattanilla Chez Josephine -ravintolan. Jarry – alun perin Jari – on maailmantähti Josephine Bakerin kasvattilapsi. Kirjoitin Bakereista aiemmin jutussa Château des Milandes – Joséphine Bakerin linna. Chez Josephine on tyylikäs valkoisten pöytäliinojen ravintola, joka vie asiakkaansa ranskalaisiin tunnelmiin. Ruokakin maistuu meille hyvin.

Muina päivinä syömme vaatimattomammin ja edullisemmin muun muassa hyviksi todetuissa pikaruokaketjuissa Five Guysissa, Shake Shackissa sekä Wendy’sissä. Haluamme pari kertaa japanilaista ruokaa ja löytyypä Pier 17:lta East Riverin rannoilta myös Kaliforniasta tuttu raikkaita annoksia tarjoava Malibu Farm. Pier 17 ja sen vieressä sijaitseva Tin Building muodostavat viihtyisän kokonaisuuden, jossa toimii useita ravintoloita. Osumme paikalle rauhallisena hetkenä, jolloin ihmisiä ei ole liikaa. Sen sijaan viikonloppuvierailumme Chelsea Marketin ja Time Out Marketin ruokatoreille eivät onnistu yhtä mukavasti, sillä tungoksen keskeltä on vaikea löytää ruokailutilaa neljälle.

Matkan paras ravintolakokemus sijoittuu Harlemiin. Aiemmin kovin pahamaineinen alue on nykyään kiehtova osa New Yorkia, ja siellä kannattaa ehdottomasti maistaa perinteistä afroamerikkalaista kotiruokaa eli soul foodia. Sydämellinen tarjoilijamme Tasha kantaa Amy Ruth’s-ravintolan pöytään valtavia annoksia, joista erityisesti vohveleiden kera tarjottu kana on klassikko. Myös syömäni presidentti Barack Obaman mukaan nimetty kana-annos on erinomainen. Amy Ruth’sin seiniä koristavat tummaihoisten julkisuuden henkilöiden kuvat. 

Kuten monessa muussakin matkakohteessa, myös täällä nautin nähtävyyksien lisäksi kaupungin arkisen puolen aistimisesta. Tämä onnistuu esimerkiksi metroissa, joita käytämme runsaasta kävelemisestä huolimatta monta kertaa. Tutuksi tulevat vaunujen kolina, epäselvät kuulutukset, ajatuksiinsa tai puhelimiinsa uppoutuneet matkustajat sekä metallisiin seiniin painetut tähtiliput.

Sää on koko matkamme ajan suorastaan uskomattoman hyvä. New Yorkin lokakuu tarjoaa parastaan auringonpaisteen muodossa jokaisena päivänä. Emme koe pienintäkään sadekuuroa ja pilviäkin näkyy sinisellä taivaalla vain harvakseltaan. Lämpötilat vaihtelevat matkan aikana melko paljon. Koemme pari kirpeää alle kymmenen asteen aamupäivää, mutta toisinaan elohopea nousee reilusti hellelukemiin. Syksy etenee parin viikon aikana selvästi, sillä puiden vihreys vaihtuu päivä päivältä keltaisempiin lehtiin, joita alkaa leijailla yhä tihenevään tahtiin alas kaduille.

Perheen nuorilla on omia toiveitaan New Yorkiin, ja niitä on myös ilo toteuttaa. TikTok-sukupolvi tuntee Crumbl Cookies -keksit, jotka ovat nousseet supersuosituiksi ympäri Pohjois-Amerikkaa. Niinpä mekin suuntaamme keksiketjun toimipisteeseen. Amerikassa kaikki on suurta, joten neljä keksiä pakataan lähes viulukotelon kokoiseen vaaleanpunaiseen rasiaan.

Kookkaissa kekseissä riittää purtavaa, joten päivän teemaksi tuleekin keksilaatikon tyhjentäminen Manhattanin eri puistoissa. Kun Washington Square Park, Union Square, Madison Square Park sekä Bryant Park on käyty läpi, alkaa viimeinenkin muru olla viimein syöty. Keksien maut vaihtuvat viikoittain, joten käymme ostoksilla vielä toistekin.

Toinen teinityttöjen suosikkiaihe on Netflixistä löytyvä Gossip Girl -sarja. Näemme kaupungilla kierrellessämme kymmenkunta sarjan kuvauspaikkaa. Niihin kuuluu myös omiin New York -suosikkeihini kuuluva rautatieasema Grand Central Terminal, jonka pääaulaa pysähdymme ihailemaan pitkäksi aikaa. 

New York on jatkuvasti muuttuva kaupunki, joten edellisen matkamme jälkeen kuluneissa viidessätoista vuodessa on ehtinyt tapahtua todella paljon. Näkyvin muutos on Manhattanin eteläosaan kohonnut uusi World Trade Center, johon kuuluu muun muassa Pohjois-Amerikan korkein rakennus One World Trade Center sekä aseman ja ostoskeskuksen yhdistelmä Oculus. Uusia pilvenpiirtäjiä on kohonnut myös Midtowniin sekä Central Parkin laidalle.

Meille uutta on myös paljon kehuttu High Line, eli entisen tavarajunaradan paikalle rakennettu kaupunkipuisto. Käytännössä kyseessä on reilun kahden kilometrin mittainen kävelyreitti, joka kulkee mukavasti katutason yläpuolella. Kasvit tuovat puistoon vehreyttä, mutta samalla pääsee nauttimaan myös hienoista näkymistä Chelsean kaduille. Matkan varrella on runsaasti penkkejä, joten High Linen varrella voi halutessaan viettää paljonkin aikaa. Samanlaista mukavaa tunnelmaa on myös Hudson-joen rannan tuntumaan rakennetulla keinotekoisella saarella Little Islandilla.

Muutos huonompaan suuntaan on tapahtunut ainakin Little Italyssa. Vanha italialaiskaupunginosa on kutistunut entisestään ja sen pääkadusta Mulberry Streetistä on tullut sellainen turististen ravintoloiden sekä rihkamakauppojen rivistö, jollaiseen voisi kuvitella törmäävänsä vain jossakin etelän lomakohteessa. Käymme myös italialaisista tyhjenneen Little Italyn naapurissa Chinatownissa, jossa riittää edelleen runsaasti kiinalaistaustaisia asukkaita. 

Matkan suuriin elämyksiin kuuluvat pilvenpiirtäjien näköalatasanteet, joita löytyy Manhattanilta turistien iloksi viisi erilaista. Suunnittelimme käyvämme näistä kahdessa, mutta päädymme lopulta myös kolmannelle, sillä tuntuu että hieno matka ansaitsee viimeiselle illalle jotain erityistä. Aloitamme One World Observatorysta, joka löytyy One World Trade Centerin kerroksista 100–102. New Yorkin korkein näköalapaikka tarjoaa huikeat maisemat Manhattanin eteläosasta käsin, kun taas muut näköalatasanteet sijaitsevat pohjoisempana Midtownissa. One World Observatory on myös ainoa näköalapaikka, jossa käymme kirkkaassa keskipäivän auringonvalossa.

Oma näköalasuosikkini taitaa olla vanhan Rockefeller Centerin huipulla toimiva Top of the Rock. Täällä näköalatasanteet sijaitsevat kilpailijoitansa matalammalla, mutta sijainti keskikaupungilla on lyömätön ja maisemia saa ihailla ulkoilmassa. Top of the Rock tarjoaa klassiset näköalat keskeltä Manhattania sekä Empire State Buildingiin että Central Parkiin päin. Osumme paikalle kauniina iltana, joten saamme ihailla auringonlaskua, kaupungin miljoonien valojen syttymistä sekä täysikuun koristaman yötaivaan tummumista.

Kolmanneksi ja tavallaan ylimääräiseksi näköalapaikaksemme valikoituu muutama vuosi sitten avattu Edge, joka mainostaa itseään läntisen pallonpuoliskon korkeimpana ulkona sijaitsevana näköalatasanteena. Ihailemme täälläkin auringonlaskua ja saamme jälleen uusia kuvakulmia kiehtovaan kaupunkiin, joten matka saa arvoisensa päätöksen. Tarjolla on myös pieni lasilattia, jonka läpi saa katsella näkymää suoraan alaspäin. Jokainen näköalapaikka on omalla tavallaan paras ja kokemisen arvoinen elämys. Empire State Buildingissa kävimme jo edellisellä matkallamme ja viides vaihtoehto Summit One Vanderbilt jää odottamaan seuraavaa reissua New Yorkiin.

New Yorkin suuriin elämyksiin kuuluvat myös Broadway-musikaalit. Oma valintamme on jo toukokuusta 2003 asti Gershwin Theatressa pyörinyt Wicked. Taitavat esiintyjät, mukaansatempaava tarina, hieno musiikki, komeat lavasteet ja näyttävät erikoistehosteet muodostavat upean näytöksen, jota on mukava seurata. Wicked kertoo Shizin yliopiston noitaoppilaista, joista pääosissa ovat vihreäihoinen ja väärinymmärretty Elphaba sekä kunnianhimoinen ja viehkeä Glinda.

Noitia ja muita kummajaisia odotellaan myös kaupungin kaduille, sillä matkamme ajoittuu Halloweenia edeltäville viikoille. Esimerkiksi Upper East Sidella ja Greenwich Villagessa näkyykin kotiovien edustoille koottuja asetelmia, joihin kuuluu hämähäkinverkkoja, pääkalloja, luurankoja sekä kaikkea muuta karmivaa. Osa asukkaista on innostunut koristelemaan oikein kunnolla, kun taas joillakin ovilla näkyy vain pari teemaan sopivaa kurpitsaa.

Itselleni on totta kai tärkeää päästä urheilutapahtumiin. Käymme koko perhe Madison Square Gardenissa katsomassa New York Rangersin jääkiekko-ottelun Detroitia vastaan. Myös toinen valintani osuu aikataulusyistä samaan lajiin, kun matkustan yksin New Jerseyn puolelle Devilsin kiekkopeliin.

Tunnelma New Jerseyssä on sekä kaukalossa että katsomossa kiihkeämpi kuin keskellä Manhattania sijaitsevassa The Gardenissa. Suomalainen Erik Haula iskee kotijoukkueen avausmaalin, mutta Devils taipuu erittäin viihdyttävän ottelun päätteeksi jatkoajalla Washington Capitalsille. 

Kaupungin kaduilla urheiluihmiset kuuluivat puhuvan lähinnä baseballista, sillä sekä Yankees että Mets olivat yhä pudotuspeleissä mukana ja haaveissa oli Subway Series, eli New Yorkin joukkueiden keskinäinen loppuottelu. Se jää kuitenkin toteutumatta, kuten myös oma toiveeni baseball-pelistä. Yankees myy pudotuspelilippuja vain lähiseudun asukkaille ja Metsin hinnat ylittävät kipukynnyksen. Myös koripallo olisi kiinnostanut kovasti, mutta NBA-kausi ei ehdi alkaa ennen kotimatkaamme. Saamme silti kokea hieman korishuumaa, kun näemme sattumalta naisten WNBA-sarjan voittaneen New York Libertyn riemukkaan juhlaparaatin. 

Matkan varrelle osuu yhtä lailla odottamatta toinenkin paraati, kun kiertelemme East Villagen hieman rosoisiakin kulmia katutaideteoksia bongaillen. Tompkins Square Halloween Dog Parade on perinteikäs tapahtuma, joka kerää yhteen valtavan määrän hassusti puettuja koiria ja niiden omistajia.

Kadun varsi on tupaten täynnä yleisöä, jonka ihastuneet reaktiot ovat hauskaa seurattavaa. Moniin lemmikkien asuihin on nähty paljon vaivaa, ja koirat suostuvat kantamaan niitä yllättävän kuuliaisesti. Rohkenen epäillä, etteivät kaikki tuntemani koirat suostuisi esittämään Elvistä, Batmania tai kuningatar Elisabetia yhtä rauhallisesti. 

Käytämme yhden päivän lauttaretkeen Vapaudenpatsaalle ja Ellis Islandille. Tämä on oikeastaan ainoa kerta koko matkalla, kun tuntuu että meitä turisteja on kaupungissa aivan liikaa. Battery Parkin terminaaliin on valtavan pitkä jono, ja kuluu puolitoista tuntia kunnes olemme laiturista irtoavassa lautassa. Ainoa Vapaudenpatsaan juurelle Liberty Islandille rantautuva lauttayhtiö Statue City Cruises operoi myös New Jerseystä käsin, mutta tuohon ruuhkattomaan lähtösatamaan kulkemiseen olisi kulunut meiltä oma aikansa. On joka tapauksessa sykähdyttävää nähdä Vapaudenpatsas aivan lähietäisyydeltä, sillä edellisellä matkalla ihailimme sitä vain ilmaiselta Staten Island Ferryltä käsin.

Samaan lauttalippuun kuuluu vierailu Ellis Islandilla, joka onkin yksi eniten odottamiani kohteita koko matkalla. Saarella toimineeseen vastaanottokeskukseen saapui yli 12 miljoonaa Yhdysvaltoihin pyrkinyttä siirtolaista vuosina 1892–1954. Nykyään samoissa tiloissa toimii siirtolaismuseo, joka on juuri niin mielenkiintoinen kuin kuvittelinkin. Ellis Islandilla tunnettiin helpotusta raskaan Atlantin yli kulkeneen merimatkan päättymisestä, mutta toisaalta moni eurooppalainen jännitti tai jopa pelkäsi maahan pääsyn kieltämistä. Myös suomalaiset on mainittu museossa moneen kertaan.

Ellis Islandin lisäksi käymme World Trade Centeriin tehdyistä terrori-iskuista kertovassa 9/11-museossa. Sortuneiden kaksoistornien paikalla toimiva museo osoittautuu koskettavaksi, mielenkiintoiseksi sekä yllättävän laajaksi. Meillä vierähtää museossa helposti noin kolme ja puoli tuntia, ja ainakin perheen yläkoululainen olisi voinut viihtyä vieläkin kauemmin. Muut museot eivät mahdu matkaohjelmaamme, vaikka New York pursuaakin hienoja vaihtoehtoja Metistä MoMaan. Guggenheimin aulan arkkitehtuuria käymme silti ihmettelemässä, kun ovella päivystävä työntekijä mainostaa ohikulkijoille sen olevan ilmaista.

Käymme matkan aikana läpi kaupungin tunnetuimmat kohteet Times Squaren vilinästä Central Parkin rauhallisempiin tunnelmiin. New York on kaupunki, jossa riittää kaikkea laidasta laitaan. On pilvenpiirtäjiä ja pilvenpolttajia, puistojen uteliaita oravia, hautausmaan kivien raoista kurkkivia rottia, Meatpacking Districtin kaduilla soittavia jazzbändejä, keltaisia koulubusseja, kadunkulmien hotdog-kojuja, metrovaunuissa karkkia kaupittelevia maahanmuuttajia, suurin televisiokameroin varustautuneita kuvausryhmiä, vilkkuvia mainosvaloja, ketjukahviloita, meluisia rakennustyömaita, tööttääviä autoja sekä loputon määrä I love New York -teemaisia matkamuistoja.

Kaksitoista päivää ei tuntunut mitenkään pitkältä ajalta New Yorkissa – oikeastaan päinvastoin. Tähän kaupunkiin ei kyllästy hetkessä, ja toivommekin pääsevämme takaisin New Yorkiin muutaman vuoden kuluessa. Koossa on jo pitkä lista käyntikohteita seuraavalle kerralle, osa uusia ja osa sellaisia, joihin tekisi mieli palata toisen tai kolmannenkin kerran. New Yorkista on tulossa paljon lisää juttuja blogiin, joten pysykäähän kuulolla.