Englanti
Pitkästä aikaa Lontoossa – nähtävyysvinkit kaupunkilomalle

Vietimme vuoden vaihtumisen aikoihin reilun viikon mittaisen perheloman Lontoossa. Ohjelmassa oli runsaasti erilaisia elämyksiä, kokemuksia, nähtävyyksiä sekä kävelyä ympäri kaupunkia.
Mind the gap kajahtaa kovaäänisistä Heathrow’n lentokentän junalaiturilla. On ehtinyt kulua kahta päivää vaille kaksikymmentä vuotta edellisestä kerrastani Lontoon liikennevälineissä, mutta ainakin kuulutukset ovat pysyneet ennallaan. Moni asia on myös muuttunut, joten on ilo tutustua läntisen Euroopan suurimpaan kaupunkiin pitkästä aikaa.

Haluamme näyttää ensimmäistä kertaa Englantiin päässeille lapsillemme Lontoon tärkeimmät maamerkit, mutta ohjelmassa on paljon muutakin. Reilu viikko on kuitenkin sen verran lyhyt aika, että joudumme karsimaan monta kiinnostavaa kohdetta, vaikka kävelemmekin metromatkojen ohessa parhaimmillaan 17 kilometriä päivässä. Käyn nyt näkemiämme kohteita läpi niin, että mukaan mahtuu toivottavasti paljon vinkkejä muillekin Lontooseen matkustaville. Järjestys on suurin piirtein matkaohjelmamme mukainen.

Kuninkaallinen Kensingtonin palatsi
Matkamme ensimmäinen nähtävyys on laajan puistoalueen laidalla kohoava Kensingtonin palatsi, joka toimii nykyään muun muassa prinssi Williamin ja prinsessa Catherinen virka-asuntona. Palatsista on avattu yleisölle kolme erilaista kokonaisuutta, jotka tutustuttavat kuningatar Victorian lapsuudenkotiin, kuningas Yrjö II:n valtiosaleihin sekä kuningatar Maria II:n valtiosaleihin. Tarjolla on siis mukavan vaihteleva kattaus kuninkaallista historiaa, josta kerron lisää erillisessä blogijutussa myöhemmin.

Lontoon viihtyisät puistot
Heti Kensingtonin palatsin edustalla levittäytyy Kensington Gardens, joka muuttuu itään päin kuljettaessa Hyde Parkiksi. Nurmi vihertää talvellakin, lammissa riittää vesilintuja ja hiekkapohjaisella Rotten Row’lla näkyy ratsastajia. Paikalliset koirat huvittelevat jahtaamalla oravia, joita hyppii nurmella ja puiden oksilla paljon.

Lontoosta löytyy ilahduttavan paljon puistoja. Emme tällä kerralla ehdi katsomaan St James’s Parkin pelikaaneja ja myös vierailu Regent’s Parkissa jää odottamaan seuraavaa matkaa. Samoin tutustuminen Hyde Parkin Winter Wonderlandiin ja sen tivoliin jää väliin.

Mahtipontinen Buckinghamin palatsi
Kuningas Charles III:n virka-asunto eli Buckinghamin palatsi kuuluu Lontoon tunnetuimpiin maamerkkeihin. Olen pitkästynyt joskus kauan sitten seuratessani vahdinvaihtoseremoniaa palatsin edustalla, mutta tällä kerralla pysähdymme paikalla vain ohimennen. Kohtuuhintainen tutustuminen sisätiloihin olisi mahdollista kesäaikaan.

Retki Windsoriin
Vietämme yhden päivän retkellä Windsorin pikkukaupungissa, jonka päänähtävyys on Britannian vanhin ja suurin kuninkaallinen linna. Windsorin linnan harmaiden muurien sisäpuolella odottavat hämmästyttävän upeat sisätilat, jotka tuntuvat yhtä aikaa sekä mahtipontisilta että kodikkailta. Suurin osa ajastamme kuluu linnan alueella, mutta teemme myös pienen kävelykierroksen muualla kaupungissa. Windsor sijaitsee paikallisjunamatkan päässä Lontoosta ja siitä on tulossa oma blogijuttunsa myöhemmin.

Maisemat yli kaupungin Sky Gardenista
Eräs Lontoon parhaista ilmaisista nähtävyyksistä löytyy 20 Fenchurch -pilvenpiirtäjän huipulta. Sky Garden koostuu näköalatasanteesta, sisätiloihin rakennetusta puutarhasta, parista ravintolasta sekä baari- ja kahvilapalveluista. Vierailu on tosiaan ilmainen, mutta oma paikka täytyy varata ennakkoon. Vierailuajat vapautuvat varattaviksi kolme viikkoa etukäteen maanantaisin. Varauslippua näyttämällä pääsee turvatarkastuksen kautta hissiin ja olemme huipulla yllättävänkin nopeasti. Katettuja tiloja ei ole ravintoloita lukuun ottamatta lämmitetty, joten puutarhassa on viileää. Harva keskittyy melko vaatimattoman puutarhan kasveihin, sillä ehdottomassa pääosassa ovat maisemat.

Sky Gardenista on erinomainen näkymä Thames-joelle. Idässä päin Tower of London ja Tower Bridge ovat lähellä, kun taas suoraan edessä etelässä huomio kiinnittyy yksinäiseen pilvenpiirtäjään The Shardiin sekä sotalaiva HMS Belfastiin.

Lännessä maisema avautuu keskusta-alueelle, josta voi erottaa vaikkapa St Paulin katedraalin sekä maailmanpyörä London Eyen. Sää on vierailumme aikaan pilvinen, mutta näkyvyys on silti hyvä. Maisema olisi varmasti vielä näyttävämpi auringonpaisteella tai vaihtoehtoisesti pimeällä kaupungin valojen loisteessa.

Sykähdyttävä Leijonakuningas Lyceum Theatressa
Matkan odotetuimpia hetkiä on Leijonakuningas-musikaali, jota on esitetty Lyceum Theatressa pian neljännesvuosisadan ajan. Vuonna 1834 avattu historiallinen teatteri on juhlava paikka. Saavumme ovelle jo tuntia ennen esitystä, muttemme suinkaan ole ensimmäisiä. Yläkatsomoon kiivetään pitkät portaat, minkä jälkeen joudumme odottelemaan hetken baarin puolella ennen katsomoiden avautumista.

Yksi Lontoon West Endin rakastetuimmista musikaaleista täyttää kaikki odotukset. Elton Johnin säveltämät musiikkinumerot ovat todella näyttäviä ja tarinan pääjuonta pystyy seuraamaan vaikkei jokaista englanninkielistä sanaa ymmärtäisikään. Muutama vitsi saattaa jäädä käsittämättä, mutta sillä ei ole kokonaisuuden kannalta merkitystä. Esitys kestää väliaikoineen noin kaksi ja puoli tuntia, minkä jälkeen on hauskaa kävellä hetki West Endissä, kun monien eri teattereiden esitykset päättyvät samoihin aikoihin ja hyväntuulinen kansa täyttää kadut. West Endissä on lähes neljäkymmentä teatteria, joten valinnan varaa riittää.

Jalkapallo-ottelu Tottenham Hotspur Stadiumilla
Oman matkani kohokohtiin kuuluu Valioliigan jalkapallo-ottelu, jossa Tottenham saa vieraakseen Bournemouthin. Pohjois-Lontooseen kohonnut uusi moderni stadion on huomattavasti suurempi kuin edellisellä Lontoon-matkalla näkemäni Tottenhamin entinen kotiluola White Hart Lane. Tottenham lyö jännittävässä ottelussa hyvin pelanneet vieraansa 3–1. Valioliigan otteluihin on kovan kysynnän vuoksi hieman haastavaa saada lippuja, mutta toisaalta Lontoossa on runsaasti ammattilaisjoukkueita, joten tarjonta on runsasta.
Jalkapallokokemuksesta voi lukea lisää jutusta Jalkapalloa Lontoossa, Tottenham–Bournemouth.

Ostoksilla Lontoossa
Muu perhe viettää jalkapalloseikkailuuni kuluneen ajan Lontoon tärkeimmällä ostoskadulla Oxford Streetillä. Sieltä löytyykin runsaasti esimerkiksi teineille sopivia liikkeitä. Muuten ostostemme määrä jää vähäiseksi, vaikka kiertelemmekin kauppojen ympäristössä jonkin verran. Tungeksimme hetken yllä olevassa kuvassa taustalla näkyvän Harrodsin tavaratalon ahdistavassa alennusruuhkassa, mutta pieniä ostoksia löytyy paremminkin Covent Gardenin alueelta ja varsinkin siellä toimivalta kirpputorimaiselta Jubilee Marketilta.

Ihailemme runsaita jouluvaloja esimerkiksi Bond Streetin varrella, jossa tummapukuiset miehet päivystävät luksusliikkeiden ovilla ja useimmille ohikulkijoille riittävät näyteikkunaostokset.

Bond Street päättyy Piccadilly-kadulle, jonka varrella teen omat ostokseni Lontoon vanhimmassa kirjakaupassa Hatchardsissa. Valikoin mukaan Lontoon siirtolaisista kertovan Nazneen Khan-Østremin teoksen London: Immigrant City. En ole ehtinyt lukea opusta vielä loppuun, mutta se kuvaa kaupunkia erittäin mielenkiintoisella tavalla. Piccadillyltä lähtee pari kaunista pientä kauppakujaa, jotka ovat varsinkin näin joulun aikaan oikein kuvauksellisia.

Kaupungin tunnetuin kauppakuja lienee Leadenhall Market, joka on oikeastaan kokonainen ostoskeskus. Paikalla on käyty kauppaa jo satojen vuosien ajan ja Leadenhall Market on vilahtanut esimerkiksi ensimmäisessä Harry Potter -elokuvassa.

Kiinnostava ja huomattavasti edellisiä paikkoja hiljaisempi uusi tuttavuus on entisiin hiilivarastoihin avattu ostos- ja viihdekeskus Coal Drops Yard. Emme kaipaa alueen läpi kulkiessamme sen enempää ruokaa, juomaa kuin kauppojen kiertelyäkään, mutta paikka vaikuttaa oikein viihtyisältä esimerkiksi illanviettoa ajatellen.

Lontoon ihmispaljoutta ja joulumarkkinoita
Lontoon jouluvalot ovat vielä uudenvuoden aikaan täydessä loistossaan ja ne ovat huomattavasti näyttävämpiä kuin edellisellä matkallamme kaksikymmentä vuotta sitten. Kävelemme eräänä iltana keskeiselle Piccadilly Circukselle ja päädymme poikkeuksellisen ruuhkaiseen ihmispaljouteen.

Lontooseen tuntuu pakkautuneen paikoitellen liikaa turisteja, joita me toki itsekin olemme. Piccadillyn vilkkaasta risteyksestä lähtee useampi katu, joiden jouluvalot haluamme joka tapauksessa nähdä. Ydinkeskustan ulkopuolelta löytyy tietenkin myös paljon hiljaisempia alueita.

Ahdasta on myös Leicester Squaren joulumarkkinoilla. Muutamat Lontoon joulumarkkinoista jatkuvat uudenvuoden yli, mutta emme pääse täällä samanlaiseen joulutunnelmaan kuin Berliinissä vuotta aiemmin. Olimme sielläkin vasta tapaninpäivän jälkeen, mutta Berliinin suuret markkinat onnistuivat tempaamaan Lontoota paremmin jouluisiin tunnelmiin.

Trafalgar Squarella on kohtalaisen väljää, vaikka aukiota reunustavan National Galleryn edustalla joulumarkkinatoimintaa onkin. Ihailemme kauniisti valaistuja suihkulähteitä ja joulukuusta sekä seuraamme pienellä nurmialueella hyppivien hiirten touhuja. Nämä ovat vain hauskoja pikku siimahäntiä, mutta Lontoossa on myös useamman miljoonan yksilön kokoinen rottaongelma.

Unohtumattomia iltakävelyitä Thamesin varrella
Matkan parhaisiin elämyksiin kuuluvat iltakävelyt Thames-joen varrella kaupungin valoja ihaillen. Charing Crossin aseman vierestä löytyvät Golden Jubilee -sillat ovat erinomaisia paikkoja nauttia jokimaisemasta. Kahden kävelysillan välissä kulkee rautatie. Varsinkin maisema itään päin on huikea, kun täysikuu loistaa St Paulin katedraalin yläpuolella ja miljoonakaupungin valot hohtavat kirkkaassa illassa.

Myös näkymä toiselta kävelysillalta länteen on kaunis. Maisemaa hallitsee kirkkaasti valaistu London Eye, jossa käyminen ei kuulunut suunnitelmiimme. Suuri maailmanpyörä onkin ohi kulkiessamme pienen teknisen vian vuoksi suljettu ja alkuvuodesta on tiedossa lähes kuukauden mittainen suurempi remontti.

Joen varrelta kelpaa ihailla myös parlamenttitaloa ja Big Beniä. Kuuntelemme kuuluisan kellotornin kello kahdeksan lyönnit Westminster Bridgellä, minkä jälkeen alkaakin tehdä mieli After Eight -minttusuklaata. Herkkuja ei kuitenkaan ole käsillä, joten suuntaamme ihailemaan Westmister Abbeyn kirkon näyttävää julkisivua. Westminster Abbeyssa olisi mukava vierailla joskus sisällä asti.

Toinen iltakävelymme ei ole yhtä miellyttävä, sillä taivaalta alkaa vihmoa vettä kiihtyvään tahtiin. Sää pysyy onneksi muuten suurimman osan matkasta poutaisena. Viileä viima tulee tutuksi ja aurinko pilkahtaa esiin vain harvakseltaan, mutta sateenvarjoille on tarvetta vain kahtena päivänä. Sateenvarjot ovat käytössä, kun ohitamme Tower of Londonin linnan ja tungeksimme komean Tower Bridgen ylitse.

Palaamme etelärannalta joen pohjoispuolelle hieman myöhemmin Millennium Bridgeä pitkin. Kävelysillalta on suora näkymä hienosti valaistulle St Paulin katedraalille. Maisema lumoaa niin, ettei sadekaan enää harmita. Kirkko näyttää suuremmalta kuin olin kuvitellut. Haluaisin tutustua siihen joskus tarkemmin ja vaikkapa kiivetä myös kupoliin katselemaan maisemia.

Seesteinen Little Venice
Lontoossa voi kulkea veden äärellä muuallakin kuin Thamesin rannalla. Nautimme Little Venicenä tunnetun alueen tunnelmallisista kanavista, joissa kelluu pitkiä mutta kapeita jokiveneitä. Seutu on hiljaista ja tuntuu melkein siltä kuin olisimme siirtyneet toiseen kaupunkiin. Samalla tulee mieleen, että jokiveneretki voisi olla kiinnostava tapa tutustua Englantiin.

Rosoinen Brick Lane
Haluamme nähdä Lontoon kuuluisimpia katuja, joista yksi on East Endistä löytyvä Brick Lane. Värikäs väylä on kuvauksellinen, mutta sen rosoisuus menee paikoitellen rähjäisen puolelle. Vaihtelevan tasoista katutaidetta on paljon. Mukaan mahtuu upeita teoksia sekä toisaalta myös pelkkää sotkua. Brick Lane tunnetaan myös etnisistä ravintoloista ja alueella asuu varsinkin Bangladeshista saapuneita maahanmuuttajia jälkeläisineen.

Tyylikäs Notting Hill
Lontoon kuuluisiin katuihin kuuluu myös markkinoistaan tunnettu Portobello Road, joka halkoo tyylikästä Notting Hillin kaupunginosaa. Täälläkin on värikästä, mutta ilmapiiri on paljon Brick Lanea hienostuneempi. Sivukaduilla on kauniita pastellivärein maalattuja taloja, jotka vetävät valokuvaajia puoleensa. Löydämme myös Notting Hill -elokuvasta tutun kirjakaupan kahteen kertaan – toisen tiloja on käytetty kuvauksissa ja toinen on aito kirjakauppa, joka toimi käsikirjoittajan inspiraationa.

Vilkas Camden Town
Askeleemme johtavat myös Camden Towniin, joka on ilmeeltään jotakin rähjäisen Brick Lanen ja siistin Portobello Roadin väliltä. Ympärillä on runsaasti ihmisvilinää, monenmoisia putiikkeja, seinämaalauksia ja vaihtoehtokulttuuriin sopivaa henkeä. Kiertelemme Stables Marketilla, käymme kahvilassa ja katselemme Little Venicestä tänne johtavaa kanavaa, mutta Camden jää meille hieman etäiseksi. Brick Lanesta, Notting Hillistä ja Camden Townista on tulossa laajempi yhteinen juttunsa myöhemmin.

The Beatlesin Abbey Road
Lontoossa päätyy helposti paikkoihin, joissa on hämmentävän paljon ihmisiä. Tämäkin hiljaisen asuinalueen keskeltä löytyvä suojatie näyttää aivan tavalliselta, paitsi että sen ympärillä parveilee suuri joukko kummallisesti käyttäytyviä ihmisiä. Syy löytyy Johnista, Ringosta, Paulista ja Georgesta, joiden kadun ylitys ikuistettiin samalla paikalla eräänä elokuisena aamupäivänä vuonna 1969. Syntyi yksi musiikkimaailman ikonisimmista kuvista eli The Beatlesin Abbey Road -levyn kansi. Itse en kehtaa mennä kuvattavaksi, varsinkaan kun ohi pyrkivät autoilijat eivät juuri arvosta tiellä toikkaroivia turisteja. Saan silti napattua kuvan tuntemattomaksi jääneen porukan Abbey Roadin ylityksestä.

Suojatie ylittää kadun aivan The Beatlesin käyttämän Abbey Road -äänitysstudion vieressä. Studioille ei pääse noin vain sisään, vaikka ovi onkin houkuttelevasti raollaan. Kadunpuoleiseen aitaan on kirjoitettu paljon erilaisia terveisiä ja naapurissa toimii matkamuistokauppa. Käväisemme siellä kuuntelemassa hetken Penny Lanea ja Come Togetheria, minkä jälkeen palaamme kadulle. Kivenheiton päässä kuuluisasta suojatiestä on taas hiljaista.

Rauhallinen pubi-ilta Canonburyssa
Matkoilla on välillä onni nähdä eri puolilla maailmaa asuvia kavereita. Lontoossa tapaamme Rantapallon kautta tutuksi tulleen Kristan, joka muutti tänne joitakin vuosia sitten koiransa kanssa. Ilta kuluu mukavasti kuulumisia vaihtaessa ja mikä olisikaan brittiläisempi kohtauspaikka kuin pubi. The Marquess Tavern tuntuu kaikessa yksinkertaisuudessaan hyvin autenttiselta. Sisustus on pelkistetty ja baaritiskin äärellä nuokkuu pari vanhaa kanta-asiakasta. Useimmat Lontoon pubeista ovat lapsiystävällisiä ja esimerkiksi tänne myös koirat ovat tervetulleita. Syön fish & chipsiä, joka on yksi reissun maukkaimmista aterioista. Tämä ei tosin ollut mikään kulinaristimatka, sillä turvaudumme usein edullisiin ketjuravintoloihin.

The Marquess Tavern sijaitsee siistissä ja rauhallisessa Canonburyn kaupunginosassa, jossa turistinen Lontoo tuntuu kaukaiselta. Kohtaamme metroasemalle suunnistaessamme yhden Lontoon tuhansista ketuista. Toinen kettu käveli meitä vastaan jo aiemmin lähempänä keskustaa, joten yllätys ei ole enää kovin suuri, mutten osannut ennen matkaa kuvitella Lontoota kettubongaajan paratiisiksi.

Harry Potter -kierros Warner Brothersin studioilla
Viimeinen kokonainen matkapäivä kuluu kaupungin ulkopuolella Warner Brothersin studioilla, joilla on kuvattu kaikki kahdeksan Harry Potter -elokuvaa. Studiokierros keskittyy pelkästään Harry Potteriin ja on velhon faneille todellinen unelmakohde, mutta viihdyttää taatusti kaikkia, jotka ovat aiheesta yhtään perillä. Olen itse nähnyt suurimman osan elokuvista, joten aihepiiri tuntuu tutulta. Aidot elokuvalavasteet ovat todella näyttäviä ja kierros on yllättävänkin laaja, joten tutkittavaa riittää pitkäksi aikaa. Harry Potter -studioista on tulossa oma blogijulkaisunsa myöhemmin.

Lontoon-matka pähkinänkuoressa
Matka oli todella mukava kokemus ja alan nyt kolmannella yrityksellä päästä hieman jyvälle siitä, miksi niin moni on ihastunut Ison-Britannian pääkaupunkiin. Lontoo on kuin eräänlainen yhteen kasvaneiden kylien valtava mosaiikki, jossa on paljon toisistaan eroavia kaupunginosia. Ruuhkainen keskusta tuntui tällä kerralla pakolliselta kohteelta, mutta jos kaupunkiin palaisi useammin, viettäisin enemmän aikaa muillakin alueilla.

Nautin Lontoon metroissa ja busseissa matkustamisesta, sillä näin voi aistia kaupungin sykettä paikallisten ihmisten seurassa. Julkisen liikenteen kuulutukset, kyltit, metrotunnelit ja eri näköiset asemat ovat mielestäni oleellinen osa Lontoo-kokemusta tarjoten arkisen näkökulman kaupunkiin. Lontoon julkisen liikenteen käyttäminen on varsinkin Google Mapsin avustuksella helppoa. Hankimme metroaseman automaatista Oyster-matkakortit, vaikka maksamisen pitäisi toimia myös lähimaksuominaisuudella varustetulla luottokortilla. Oysteriin voi ladata joko matkapäiviä tai maksaa yksittäisiä matkoja sen mukaan, kumpi tuntuu omalla kohdalla edullisemmalta.

Lontoo kuuluu niihin paikkoihin, joissa tekeminen ei lopu koskaan kesken, joten mielessäni on jo suunnitelmia tulevia reissuja varten. Esimerkiksi Towerin linnaan olisi kiinnostavaa tutustua ja perinteinen iltapäivätee pitäisi vihdoin sovittaa matkaohjelmaan. Näköaloja voisi Sky Gardenin jälkeen ihailla vaikkapa The Shardista tai London Eyestä käsin. Mielenkiintoinen vaihtoehto voisi olla myös uusi The Garden at 120, joka ei sijaitse valtavan korkealla, mutta on ilmainen näköalapaikka. Listallani on myös Hampton Courtin palatsi, kasvitieteellinen puutarha Kew Gardens, ruokatarjonnastaan tunnettu Borough Market sekä muutama museo. Lisäksi toivon sekä musikaalien että jalkapallon kuuluvan myös tulevien Lontoon-matkojen ohjelmaan. Aika näyttää, milloin pääsen Thamesin rannoille seuraavan kerran.

Englanti
Lontoon kuninkaallinen Kensingtonin palatsi

Tutustuimme viime talven Lontoon-matkalla Kensingtonin palatsiin, joka on yksi Britannian kuningasperheen residensseistä. Osa palatsista on kuninkaallisten yksityiskäytössä, mutta museoiduissa tiloissa riittää mukavasti nähtävää matkailijoille.
Palatsi sijaitsee laajan Kensington Gardens -puiston laidalla Länsi-Lontoossa. Ulkoapäin suhteellisen vaatimaton rakennus on toiminut vuosisatojen varrella lukuisten Britannian kuninkaallisten kotina. Usein nostetaan esiin erityisesti pitkään hallinnut kuningatar Viktoria, joka syntyi Kensingtonin palatsissa ja vietti siellä koko lapsuutensa.

Walesin prinsessa Diana ja prinssi Charles muuttivat Kensingtonin palatsiin mentyään naimisiin ja asuivat siellä suurimman osan avioliitostaan. Prinssi William ja prinsessa Catherine perheineen viihtyivät täällä vakituisesti vuoteen 2022, kunnes halusivat muuttaa rauhallisempaan ympäristöön lastensa kasvatusta ajatellen. Kensingtonin palatsi on yhä perheen virallinen asunto silloin, kun he oleskelevat Lontoossa. Palatsissa on nykyään useita kuninkaallisten ja aatelisten asuntoja sekä toimistoja.

Hankin pääsyliput ennakkoon Kensington Palacen virallisilta nettisivuilta. Saavumme paikalle koleana joulukuun lopun päivänä, jota pilvien välistä pilkottava aurinko ajoittain lämmittää. Sisäänkäynnille on kertynyt näin lomasesongilla jonoa, joka etenee onneksi suhteellisen nopeasti. Sisätilat tuntuvat talvivaatteet päällä kovin lämpimiltä. Vierailijat pääsevät tutustumaan kolmeen erilaiseen palatsin osaan, joissa saa kierrellä omaan tahtiin. Meillä kuluu palatsissa noin puolitoista tuntia.

Viktorian kuninkaallinen lapsuus
Kiipeämme portaat ylempään kerrokseen ja aloitamme palatsiin tutustumisen kuningatar Viktorialle omistetusta näyttelystä. Päädymme ensimmäisenä jalokivihuoneeseen. Esillä on kuningatar Viktorian arvokkaita koruja, jotka hän sai lahjaksi puolisoltaan prinssi Albertilta. Täältä löytyy esimerkiksi tiara, smaragdikaulakoru sekä korvakoruja.

Siirrymme huoneisiin, jotka johdattavat yhden Euroopan historian merkittävimmän monarkin lapsuuteen. Kuningatar Viktoria syntyi täällä Kensingtonin palatsissa toukokuussa 1819. Hän oli syntyessään kruununperimysjärjestyksessä viidentenä, mutta kun Viktorian isä sekä kaikki sedät menehtyivät, päätyi nuori nainen valtaistuimelle vain 18-vuotiaana. Hän muutti tuolloin hoveineen Kensingtonista Buckinghamin palatsiin sekä vietti jatkossa osan vuosistaan myös Windsorin linnassa.

Kansa epäili kokemattoman kuningattaren kykyjä, mutta Viktoria osoitti pätevyytensä ja nousi vuosien kuluessa erittäin suosituksi hallitsijaksi. Hän johti Yhdistynyttä kuningaskuntaa kuolemaansa saakka eli peräti 63 vuoden ajan. Avioliitto Albertin kanssa oli onnellinen ja pari sai yhdeksän lasta, jotka menivät aikanaan naimisiin ulkomaalaisten kuninkaallisten kanssa. Viktoriaa voikin pitää eräänlaisena Euroopan äitihahmona, sillä esimerkiksi nykyisistä valtionpäämiehistä Ison-Britannian Charles III, Espanjan Felipe VI, Ruotsin Kaarle XVI Kustaa, Norjan Harald V sekä Tanskan Frederik X ovat kaikki hänen jälkeläisiään.

Kodikkaat huoneet henkivät Viktorian lapsuusvuosien tunnelmaa. Huonekalut, matot ja tapetit ovat tarkkaan valittuja jäljitelmiä, sillä alkuperäiset eivät ole säilyneet. Nähtävillä on monenlaisia kauniita esineitä sekä pienoismalleja. Tähän aikaan vuodesta paikalle on tietenkin koristeltu myös joulukuusi. Huoneet ovat melko pieniä ja käyvät turistimäärän vuoksi ajoittain ahtaiksi. Saatavilla on yksityiskohtaistakin tietoa Viktorian elämästä ja esillä on hänelle kuuluneita tavaroita. Viktoria vietti täällä lapsuuttaan lähinnä naispuolisten sukulaistensa ympäröimänä.

Näemme myös huoneen, jossa Viktoria syntyi. Viktorian vanhemmat eli Kentin herttuapari matkusti viime hetkellä Saksasta Lontooseen, jotta lapsi syntyisi Englannissa. Ylpeä isä kertoi synnytyksen jälkeen sievästä pikku prinsessasta, joka on pullea kuin peltopyy.

Kuningattaren valtiosalit
Siirrymme palatsin seuraavaan siipeen ja vielä varhaisempien monarkkien maailmaan. Kuningattaren valtiosalit vievät aikamatkalle Kensingtonin palatsin syntyvaiheisiin. Vilhelm III Oranialainen ja Maria II nousivat niin kutsutun mainion vallankumouksen seurauksena Englannin yhteishallitsijoiksi tilanteessa, jossa maan poliitikot halusivat kruunun protestanttien haltuun.

Uusi hallitsijapariskunta etsi vuonna 1689 itselleen asuntoa, ja he löysivätkin sopivan rauhallisessa ympäristössä sijainneen kartanon. Vilhelm kärsi pahasta astmasta, ja pienessä Kensingtonin kylässä riitti kuninkaalle raikasta ilmaa hengitettäväksi. Kartanoa laajennettiin huomattavasti, jotta siitä saatiin kuningasparille kelpaava palatsi. Lontoo on sittemmin kasvanut, eikä Kensingtonin palatsin sijaintia voi enää pitää kovin syrjäisenä.

Palatsin kuningattaren siipi rakennettiin alun perin juuri Maria II:n käyttöön. Hän ehti nauttia asunnosta ainoastaan viitisen vuotta, kunnes kuoli isorokkoon vain 32-vuotiaana. Vilhelmille kävi kalpaten vuonna 1702, kun hän putosi hevosen selästä ja menehtyi lopulta vammoihinsa täällä Kensingtonin palatsissa.

Kuninkaan valtiosalit
Jatkamme matkaa kuningattaren valtiosaleista kuninkaan siipeen. Huomio kiinnittyy heti aluksi upeaan portaikkoon. Tilat ovat kaikin puolin näyttävämpiä kuin juuri näkemässämme kuningattaren siivessä, joka alkaa tuntua tähän verrattuna melko vaatimattomalta. Syy löytyy ennen kaikkea siitä, mitä aikakautta nämä museoidut siivet edustavat.

Edellä mainitut Vilhelm III Oranialainen ja Maria II kuolivat lapsettomina, jolloin kruunu periytyi Marian sisarelle Annalle. Annan jälkeen alkoi Yrjöjen aikakausi, kun valta siirtyi saksalaiselle Hannover-suvulle. Yrjö I aloitti palatsin uudistamisen rakennuttamalla useita mahtipontisia huoneita, kuten kuvassa näkyvän kupolihuoneen. Kuninkaan valtiosalit on sisustettu kuvaamaan seuraavan Yrjön eli Yrjö II:n valtakautta 1727–1760.

Ylellisten huoneiden kimallus heijastelee Yrjö II:n ja kuningatar Carolinen elämäntapaa, johon kuuluivat hovissa usein vietetyt hienot juhlat. Täällä nautittiin oopperasta ja muusta musiikista, muodista sekä monenlaisesta taiteesta. Yrjö II on jäänyt viimeiseksi Britannian hallitsijaksi, joka asui Kensingtonin palatsissa oman valtakautensa aikana. Pitkänomaisen galleriahuoneen seinää koristavat nykyään tummasävyiset maalaukset.

Palatsin puutarhat ja Kensington Gardens
Käväisemme palatsivierailun päätteeksi matkamuistomyymälässä, mutta jätämme vilkkaan ja ahtaalta näyttävän kahvilan väliin. Palatsin omat puutarhat eivät ole talvella parhaimmillaan, joten niihin tutustuminen jää lyhyeksi. Palatsia reunustavat kukkaistutukset olisikin mukava nähdä johonkin toiseen vuodenaikaan.

Poistumme palatsin alueelta avaraan Kensington Gardensin puistoon. Se muodostaa yhdessä Hyde Parkin kanssa Lontoon keskustan suurimman viheralueen. Kensington Gardens ja Hyde Park ovat niin tiiviisti kiinni toisissaan, että kävijä tuskin ymmärtää siirtyvänsä rajana toimivan autotien ylittäessään puistosta toiseen. Olen ehkä itsekin jollakin aiemmalla matkalla Hyde Parkissa kävellessäni käynyt tietämättäni myös Kensington Gardensissa. Katselemme lammen ympärille kerääntyneitä joutsenia ja hanhia. Mieleen jäävät myös monet oravat, joita vapaaksi päästetyt koirat ajavat innokkaasti takaa.

Lontoossa riittää nähtävyyksiä joka makuun, joten vierailukohteiden valinta saattaa olla vaikeaa. Minulle Kensingtonin palatsiin tutustuminen oli mielenkiintoinen kokemus, ja sitä on helppo suositella varsinkin kaikille Britannian kuninkaallisesta historiasta kiinnostuneille.
Englanti
Mielenkiintoinen London Transport Museum

Kävin edellisellä Lontoon-matkallani kaupungin liikennevälinemuseossa, joka osoittautui todella mielenkiintoiseksi paikaksi. Museossa voi tutustua menneen ajan julkisiin kulkuvälineisiin ja esimerkiksi maailman vanhimman metroverkoston historiaan.
Suunnittelen yleensä matkojani melko huolellisesti, mutta tämä museovierailu on hyvin spontaani ratkaisu. Meille jää puolitoista tuntia ylimääräistä aikaa ennen lentokentälle lähtöä, jolloin päätämme astua sopivasti kohdalle osuvaan museoon. London Transport Museum sijaitsee Covent Gardenin vilkkaan kauppahallin naapurissa ja vain kivenheiton päässä monista West Endin teattereista, joten perille päästäkseen ei tarvitse suunnistaa syrjäkylille.

Museon nettisivuilla kerrotaan, että sisäänpääsyyn tarvitaan lipun lisäksi ennakkoon varattu vierailuaika. Tämä saattaa pitää vilkkaampina ajankohtina hyvinkin paikkansa, mutta me pääsemme maaliskuisena maanantaina lipunmyyntitiskin kautta jonottamatta sisään. London Transport Museumin pääsyliput ovat vuosipasseja, eli niillä pääsisi takaisin museoon niin monta kertaa kuin vuoden aikana ehtii. Museo on avoinna joka päivä joulua lukuun ottamatta. Kohde sopii hyvin koko perheelle ja meidänkin vierailumme aikaan paikalla pyörii ryhmä innokkaita päiväkotilaisia. Pieniä lapsia varten löytyy kaksikin hauskannäköistä leikkialuetta.

Aloitamme näyttelyyn tutustumisen yläkerrasta. Julistenäyttely Global Poster Galleryssa olisi juuri alkamassa opastettu kierros, mutta emme malta jäädä kuuntelemaan sujuvaa selostusta. Siirrymme sen sijaan tutkimaan vanhoja metrovaunuja. Niiden sisällä voi aistia kuinka esimerkiksi materiaalit ja kyltit kuvastavat aina omaa aikaansa.

Museon mielenkiintoisin anti liittyy omasta mielestäni nimenomaan metron historiaan. Lontoon metro on ollut toiminnassa jo vuodesta 1863 lähtien, joten se on koko maailman vanhin. Esillä on esimerkiksi metrojunia vetänyt höyryveturi vuodelta 1866.

On hauskaa seurata animaatiota, joka kuvaa metroverkoston laajenemista vuodesta toiseen. Metrokartan katselemisesta saa sitä enemmän irti, mitä paremmin kaupungin tuntee. Esillä on myös painettuja karttoja eri aikakausilta.

Lueskelen museossa tietoa metrotunneleiden kaivamisesta sekä siitä, kuinka liukuportaiden keksiminen on helpottanut liikkumista. Lontoossa on silti edelleen joitakin syvälle maan alle rakennettuja asemia, joiden laitureille pääsee ainoastaan vanhaan tapaan hissillä tai portaita pitkin. Mieleeni tulee Russell Squaren asema, jota käytin tälläkin Lontoon-matkalla. Museossa käsitellään menneisyyden vastapainoksi myös tulevaisuutta, sillä esillä on tietoa vaikkapa lippujärjestelmien kehittämisestä.

Vanhat metrovaunut ja bussit ovat todella kiehtovia, sillä ne kertovat omalla tavallaan tarinoita Lontoon historiasta. Nautin matkoillani suuresti siitä, kuinka julkista liikennettä käyttämällä pääsee aistimaan paikallisten ihmisten jokapäiväistä elämää ja arkea. Monet Lontooseen sijoittuvat muistoni liittyvätkin liikennevälineisiin. Mikä olisikaan lontoolaisempaa kuin punainen kaksikerroksinen bussi, jonka jarrut kirskuvat sateisella kadulla? Kaikki kaupungissa käyneet muistavat varmasti myös metroissa toistuvan mind the gap -kuulutuksen.

Lontoon kaduilla on liikkunut entisaikaan myös raitiovaunuja. Ensimmäinen hevosvetoinen raitiovaunu aloitti toimintansa pari vuotta ennen metron valmistumista, mutta vetojuhdaksi vaihtui pian höyrymoottori. Myöhemmin raitiovaunut alkoivat kulkea sähköllä ja rinnalle tulivat myös johdinautot. Raitiovaunujen merkitys supistui kasvavan metroverkoston ja joustavammin kulkevien bussien vuoksi, joten raitiovaunuliikenne lakkautettiin kokonaan vuonna 1952. Nykyään Lontoossa operoi jälleen raitiovaunuja, mutta niiden vaikutus koko kaupungin liikenteeseen on kovin pieni, sillä linja kulkee kaukana keskustan eteläpuolella.

Osa näyttelystä kertoo julkisen liikenteen työntekijöiden tehtävistä maailmansotien aikana. Kuvassa oikealla näkyvä linja-auto muokattiin normaalista käytöstä niin sanotuksi taistelubussiksi, jolla kuljetettiin ensimmäisen maailmansodan sotilaita rintamalle. Metrotunneleilla on puolestaan ollut tärkeä rooli suojapaikkana, sillä ihmiset ovat sotien aikana paenneet pommituksia maan alle. Mieleeni jäävät seinille asetellut valokuvat Kiovasta ja Harkovasta, joissa nykypäivän ukrainalaisten on täytynyt etsiä samalla tavoin turvaa metroasemilta.

On kiinnostavaa tutustua Lontoon julkisen liikenteen graafisen ilmeen historiaan. Kylttien, opasteviittojen ja karttojen täytyy olla todella selkeitä, sillä ne ohjaavat päivittäin tuhansittain erilaisia matkustajia. Varsinkin metrokylttien ajaton design kuuluu Lontoon ehdottomiin tunnusmerkkeihin. Pyöreään metrotunnukseen on tehty viimeksi kuluneiden sadan vuoden aikana vain pientä hienosäätöä. Kirjasintyyppi on nimetty kehittäjänsä Edward Johnstonin mukaan.

Museon tilat ovat verrattain pienet, joten sisälle ei mahdu kovin suurta määrää erilaisia vaunuja tai busseja. London Transport Museumiin kuuluukin myös syrjemmällä Länsi-Lontoossa sijaitseva Acton Depot, jonne on koottu huomattavasti laajempi valikoima liikennevälineitä sekä muita museoesineitä. Ensisijaisesti varastointiin tarkoitettu Acton Depot on avoinna vain joinakin viikonloppuina vuodessa, joten siellä vierailemista voi olla hankalaa ajoittaa Lontoon-matkan yhteyteen.

Käytettävissämme olleet puolitoista tuntia kuluvat liian nopeasti, vaikka ehdimmekin saada museosta hyvän käsityksen. Sopiva vierailuaika riippuu aina omista mieltymyksistä, mutta itse varaisin tänne mielelläni vähintään kaksi tai miksei kolmekin tuntia. Aikamme alkaa loppua, joten kiirehdimme museon viimeisen osan halki kohti vaatenaulakkoa ja uloskäyntiä. Niinpä kahvila ja kauppa jäävät meiltä näkemättä. Kaupasta saisi ostaa vaikkapa metron penkkien verhoilussa käytetystä kierrätysmateriaalista tehtyjä laukkuja ja muita tuotteita. Jos oikein innostuu, voi kotiinsa tilata jopa samalla materiaalilla verhoillun sohvan.

London Transport Museum tutustuttaa sekä vanhoihin liikennevälineisiin että koko kaupungin historiaan. Lontoon kasvaminen suureksi metropoliksi ei olisi ollut mahdollista ilman toimivaa julkista liikennettä, jonka avulla työpaikat ovat tehokkaasti saavutettavissa suhteellisen kaukanakin sijaitsevista kodeista käsin. Vaikka päädyinkin museoon sattumalta, olisi tämän kohteen väliin jättäminen ollut virhe. Nautin vierailusta ja voisin palata tähän museoon toistekin.
Lisätiedot museosta löytyvät London Transport Museumin omilta nettisivuilta.
-
Suomi2 vuotta sitten
Hiihtoloma Syötteen laduilla
-
Itävalta1 vuosi sitten
Alppimaisemia kesäisessä Seefeldissä
-
Huvipuistot2 vuotta sitten
Huvipuistokokemus – Disneyland Park Paris
-
Yhdysvallat1 vuosi sitten
Ensikertalaisen Los Angeles – 10 kohdetta
-
Italia1 vuosi sitten
Cinque Terre – 5 kuvankaunista kylää
-
Yhdysvallat2 vuotta sitten
Los Angelesin kiehtova Venice
-
Italia1 vuosi sitten
Patikkaretkellä Cinque Terressä
-
Ranska2 vuotta sitten
30 nähtävyyttä Pariisissa
-
Yhdysvallat1 vuosi sitten
Tarunhohtoinen Hollywood
-
Espanja2 vuotta sitten
Kaksien kasvojen Torrox
-
Italia2 vuotta sitten
Milanon pääkallokappeli San Bernardino alle Ossa
-
Englanti12 kuukautta sitten
Huikea Harry Potter -studiokierros Lontoossa
Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
21.1.2024 at 14:38
Lontoossa olisi erittäin mukavaa käydä. Itselläni on omasta käynnistäni jo reilut kymmenen vuotta aikaa, kun asuin kesän verran Lontoon lähellä. Silloin jäi käymättä useampi paikka, joka ei siihen aikaan kiinnostanut toisin kuin nyt. Erityisesti muutama museo kiinnostaisi tällä hetkellä.
Mika / Lähtöportti
21.1.2024 at 20:19
Ai olet asunut sielläkin? On kyllä totta, että mielenkiinnon kohteet vaihtuvat vuosien varrella. Koko ajan uudistuvassa kaupungissa riittäisi varmasti muutenkin nähtävää, ja pitkän tauon jälkeen on usein mukava palata tuttuihinkin paikkoihin.
Jenni / Unelmatrippi
27.1.2024 at 17:25
Minullakin on vierähtänyt edellisestä Lontoon-vierailusta noin kymmenen vuotta. Reissua sinne ei ole nyt juuri suunnitelmissa, mutta eiköhän sinne tule jossain vaiheessa taas lähdettyä. Seuraavalla kerralla kiinnostaisi erityisesti Sky Garden, sillä en ole käynyt siellä. Mahtavat näkymät.
Ja idea jokiveneistä kiehtoisi muuten kovasti minuakin! Katsoin taannoin erään YouTube-videon, jossa pariskunta matkasi vuokraveneellä muutaman päivän jossain vähän syrjemmässä kuin Lontoossa. Se näytti tosi hauskalta ja alkoi heti houkutella. Saas nähdä, tuleeko joskus testattua.
Mika / Lähtöportti
29.1.2024 at 19:13
Sky Garden on kyllä käymisen arvoinen ja ilmainen sisäänpääsy on suuri etu The Shardiin tai London Eyeen verrattuna. Näköalapaikoista on tulossa meille vuoden ensimmäisen päivän perinne. Edellinen vuosi alkoi suosittelemaltasi Panoramapunktilta Berliinistä.
Jokivene kuulostaa mainiolta, täytyisi vain selvittää kuinka helppoa sellaisella olisi liikkua. Uskon että Englannista saisi aivan uudenlaisen ja tosi mielenkiintoisen käsityksen jokia pitkin kulkemalla.