Englanti
Pitkästä aikaa Lontoossa – nähtävyysvinkit kaupunkilomalle
Vietimme vuoden vaihtumisen aikoihin reilun viikon mittaisen perheloman Lontoossa. Ohjelmassa oli runsaasti erilaisia elämyksiä, kokemuksia, nähtävyyksiä sekä kävelyä ympäri kaupunkia.
Mind the gap kajahtaa kovaäänisistä Heathrow’n lentokentän junalaiturilla. On ehtinyt kulua kahta päivää vaille kaksikymmentä vuotta edellisestä kerrastani Lontoon liikennevälineissä, mutta ainakin kuulutukset ovat pysyneet ennallaan. Moni asia on myös muuttunut, joten on ilo tutustua läntisen Euroopan suurimpaan kaupunkiin pitkästä aikaa.

Haluamme näyttää ensimmäistä kertaa Englantiin päässeille lapsillemme Lontoon tärkeimmät maamerkit, mutta ohjelmassa on paljon muutakin. Reilu viikko on kuitenkin sen verran lyhyt aika, että joudumme karsimaan monta kiinnostavaa kohdetta, vaikka kävelemmekin metromatkojen ohessa parhaimmillaan 17 kilometriä päivässä. Käyn nyt näkemiämme kohteita läpi niin, että mukaan mahtuu toivottavasti paljon vinkkejä muillekin Lontooseen matkustaville. Järjestys on suurin piirtein matkaohjelmamme mukainen.

Kuninkaallinen Kensingtonin palatsi
Matkamme ensimmäinen nähtävyys on laajan puistoalueen laidalla kohoava Kensingtonin palatsi, joka toimii nykyään muun muassa prinssi Williamin ja prinsessa Catherinen virka-asuntona. Palatsista on avattu yleisölle kolme erilaista kokonaisuutta, jotka tutustuttavat kuningatar Victorian lapsuudenkotiin, kuningas Yrjö II:n valtiosaleihin sekä kuningatar Maria II:n valtiosaleihin. Tarjolla on siis mukavan vaihteleva kattaus kuninkaallista historiaa, josta kerron lisää erillisessä blogijutussa myöhemmin.

Lontoon viihtyisät puistot
Heti Kensingtonin palatsin edustalla levittäytyy Kensington Gardens, joka muuttuu itään päin kuljettaessa Hyde Parkiksi. Nurmi vihertää talvellakin, lammissa riittää vesilintuja ja hiekkapohjaisella Rotten Row’lla näkyy ratsastajia. Paikalliset koirat huvittelevat jahtaamalla oravia, joita hyppii nurmella ja puiden oksilla paljon.

Lontoosta löytyy ilahduttavan paljon puistoja. Emme tällä kerralla ehdi katsomaan St James’s Parkin pelikaaneja ja myös vierailu Regent’s Parkissa jää odottamaan seuraavaa matkaa. Samoin tutustuminen Hyde Parkin Winter Wonderlandiin ja sen tivoliin jää väliin.

Mahtipontinen Buckinghamin palatsi
Kuningas Charles III:n virka-asunto eli Buckinghamin palatsi kuuluu Lontoon tunnetuimpiin maamerkkeihin. Olen pitkästynyt joskus kauan sitten seuratessani vahdinvaihtoseremoniaa palatsin edustalla, mutta tällä kerralla pysähdymme paikalla vain ohimennen. Kohtuuhintainen tutustuminen sisätiloihin olisi mahdollista kesäaikaan.

Retki Windsoriin
Vietämme yhden päivän retkellä Windsorin pikkukaupungissa, jonka päänähtävyys on Britannian vanhin ja suurin kuninkaallinen linna. Windsorin linnan harmaiden muurien sisäpuolella odottavat hämmästyttävän upeat sisätilat, jotka tuntuvat yhtä aikaa sekä mahtipontisilta että kodikkailta. Suurin osa ajastamme kuluu linnan alueella, mutta teemme myös pienen kävelykierroksen muualla kaupungissa. Windsor sijaitsee paikallisjunamatkan päässä Lontoosta ja siitä on tulossa oma blogijuttunsa myöhemmin.

Maisemat yli kaupungin Sky Gardenista
Eräs Lontoon parhaista ilmaisista nähtävyyksistä löytyy 20 Fenchurch -pilvenpiirtäjän huipulta. Sky Garden koostuu näköalatasanteesta, sisätiloihin rakennetusta puutarhasta, parista ravintolasta sekä baari- ja kahvilapalveluista. Vierailu on tosiaan ilmainen, mutta oma paikka täytyy varata ennakkoon. Vierailuajat vapautuvat varattaviksi kolme viikkoa etukäteen maanantaisin. Varauslippua näyttämällä pääsee turvatarkastuksen kautta hissiin ja olemme huipulla yllättävänkin nopeasti. Katettuja tiloja ei ole ravintoloita lukuun ottamatta lämmitetty, joten puutarhassa on viileää. Harva keskittyy melko vaatimattoman puutarhan kasveihin, sillä ehdottomassa pääosassa ovat maisemat.

Sky Gardenista on erinomainen näkymä Thames-joelle. Idässä päin Tower of London ja Tower Bridge ovat lähellä, kun taas suoraan edessä etelässä huomio kiinnittyy yksinäiseen pilvenpiirtäjään The Shardiin sekä sotalaiva HMS Belfastiin.

Lännessä maisema avautuu keskusta-alueelle, josta voi erottaa vaikkapa St Paulin katedraalin sekä maailmanpyörä London Eyen. Sää on vierailumme aikaan pilvinen, mutta näkyvyys on silti hyvä. Maisema olisi varmasti vielä näyttävämpi auringonpaisteella tai vaihtoehtoisesti pimeällä kaupungin valojen loisteessa.

Sykähdyttävä Leijonakuningas Lyceum Theatressa
Matkan odotetuimpia hetkiä on Leijonakuningas-musikaali, jota on esitetty Lyceum Theatressa pian neljännesvuosisadan ajan. Vuonna 1834 avattu historiallinen teatteri on juhlava paikka. Saavumme ovelle jo tuntia ennen esitystä, muttemme suinkaan ole ensimmäisiä. Yläkatsomoon kiivetään pitkät portaat, minkä jälkeen joudumme odottelemaan hetken baarin puolella ennen katsomoiden avautumista.

Yksi Lontoon West Endin rakastetuimmista musikaaleista täyttää kaikki odotukset. Elton Johnin säveltämät musiikkinumerot ovat todella näyttäviä ja tarinan pääjuonta pystyy seuraamaan vaikkei jokaista englanninkielistä sanaa ymmärtäisikään. Muutama vitsi saattaa jäädä käsittämättä, mutta sillä ei ole kokonaisuuden kannalta merkitystä. Esitys kestää väliaikoineen noin kaksi ja puoli tuntia, minkä jälkeen on hauskaa kävellä hetki West Endissä, kun monien eri teattereiden esitykset päättyvät samoihin aikoihin ja hyväntuulinen kansa täyttää kadut. West Endissä on lähes neljäkymmentä teatteria, joten valinnan varaa riittää.

Jalkapallo-ottelu Tottenham Hotspur Stadiumilla
Oman matkani kohokohtiin kuuluu Valioliigan jalkapallo-ottelu, jossa Tottenham saa vieraakseen Bournemouthin. Pohjois-Lontooseen kohonnut uusi moderni stadion on huomattavasti suurempi kuin edellisellä Lontoon-matkalla näkemäni Tottenhamin entinen kotiluola White Hart Lane. Tottenham lyö jännittävässä ottelussa hyvin pelanneet vieraansa 3–1. Valioliigan otteluihin on kovan kysynnän vuoksi hieman haastavaa saada lippuja, mutta toisaalta Lontoossa on runsaasti ammattilaisjoukkueita, joten tarjonta on runsasta.
Jalkapallokokemuksesta voi lukea lisää jutusta Jalkapalloa Lontoossa, Tottenham–Bournemouth.

Ostoksilla Lontoossa
Muu perhe viettää jalkapalloseikkailuuni kuluneen ajan Lontoon tärkeimmällä ostoskadulla Oxford Streetillä. Sieltä löytyykin runsaasti esimerkiksi teineille sopivia liikkeitä. Muuten ostostemme määrä jää vähäiseksi, vaikka kiertelemmekin kauppojen ympäristössä jonkin verran. Tungeksimme hetken yllä olevassa kuvassa taustalla näkyvän Harrodsin tavaratalon ahdistavassa alennusruuhkassa, mutta pieniä ostoksia löytyy paremminkin Covent Gardenin alueelta ja varsinkin siellä toimivalta kirpputorimaiselta Jubilee Marketilta.

Ihailemme runsaita jouluvaloja esimerkiksi Bond Streetin varrella, jossa tummapukuiset miehet päivystävät luksusliikkeiden ovilla ja useimmille ohikulkijoille riittävät näyteikkunaostokset.

Bond Street päättyy Piccadilly-kadulle, jonka varrella teen omat ostokseni Lontoon vanhimmassa kirjakaupassa Hatchardsissa. Valikoin mukaan Lontoon siirtolaisista kertovan Nazneen Khan-Østremin teoksen London: Immigrant City. En ole ehtinyt lukea opusta vielä loppuun, mutta se kuvaa kaupunkia erittäin mielenkiintoisella tavalla. Piccadillyltä lähtee pari kaunista pientä kauppakujaa, jotka ovat varsinkin näin joulun aikaan oikein kuvauksellisia.

Kaupungin tunnetuin kauppakuja lienee Leadenhall Market, joka on oikeastaan kokonainen ostoskeskus. Paikalla on käyty kauppaa jo satojen vuosien ajan ja Leadenhall Market on vilahtanut esimerkiksi ensimmäisessä Harry Potter -elokuvassa.

Kiinnostava ja huomattavasti edellisiä paikkoja hiljaisempi uusi tuttavuus on entisiin hiilivarastoihin avattu ostos- ja viihdekeskus Coal Drops Yard. Emme kaipaa alueen läpi kulkiessamme sen enempää ruokaa, juomaa kuin kauppojen kiertelyäkään, mutta paikka vaikuttaa oikein viihtyisältä esimerkiksi illanviettoa ajatellen.

Lontoon ihmispaljoutta ja joulumarkkinoita
Lontoon jouluvalot ovat vielä uudenvuoden aikaan täydessä loistossaan ja ne ovat huomattavasti näyttävämpiä kuin edellisellä matkallamme kaksikymmentä vuotta sitten. Kävelemme eräänä iltana keskeiselle Piccadilly Circukselle ja päädymme poikkeuksellisen ruuhkaiseen ihmispaljouteen.

Lontooseen tuntuu pakkautuneen paikoitellen liikaa turisteja, joita me toki itsekin olemme. Piccadillyn vilkkaasta risteyksestä lähtee useampi katu, joiden jouluvalot haluamme joka tapauksessa nähdä. Ydinkeskustan ulkopuolelta löytyy tietenkin myös paljon hiljaisempia alueita.

Ahdasta on myös Leicester Squaren joulumarkkinoilla. Muutamat Lontoon joulumarkkinoista jatkuvat uudenvuoden yli, mutta emme pääse täällä samanlaiseen joulutunnelmaan kuin Berliinissä vuotta aiemmin. Olimme sielläkin vasta tapaninpäivän jälkeen, mutta Berliinin suuret markkinat onnistuivat tempaamaan Lontoota paremmin jouluisiin tunnelmiin.

Trafalgar Squarella on kohtalaisen väljää, vaikka aukiota reunustavan National Galleryn edustalla joulumarkkinatoimintaa onkin. Ihailemme kauniisti valaistuja suihkulähteitä ja joulukuusta sekä seuraamme pienellä nurmialueella hyppivien hiirten touhuja. Nämä ovat vain hauskoja pikku siimahäntiä, mutta Lontoossa on myös useamman miljoonan yksilön kokoinen rottaongelma.

Unohtumattomia iltakävelyitä Thamesin varrella
Matkan parhaisiin elämyksiin kuuluvat iltakävelyt Thames-joen varrella kaupungin valoja ihaillen. Charing Crossin aseman vierestä löytyvät Golden Jubilee -sillat ovat erinomaisia paikkoja nauttia jokimaisemasta. Kahden kävelysillan välissä kulkee rautatie. Varsinkin maisema itään päin on huikea, kun täysikuu loistaa St Paulin katedraalin yläpuolella ja miljoonakaupungin valot hohtavat kirkkaassa illassa.

Myös näkymä toiselta kävelysillalta länteen on kaunis. Maisemaa hallitsee kirkkaasti valaistu London Eye, jossa käyminen ei kuulunut suunnitelmiimme. Suuri maailmanpyörä onkin ohi kulkiessamme pienen teknisen vian vuoksi suljettu ja alkuvuodesta on tiedossa lähes kuukauden mittainen suurempi remontti.

Joen varrelta kelpaa ihailla myös parlamenttitaloa ja Big Beniä. Kuuntelemme kuuluisan kellotornin kello kahdeksan lyönnit Westminster Bridgellä, minkä jälkeen alkaakin tehdä mieli After Eight -minttusuklaata. Herkkuja ei kuitenkaan ole käsillä, joten suuntaamme ihailemaan Westmister Abbeyn kirkon näyttävää julkisivua. Westminster Abbeyssa olisi mukava vierailla joskus sisällä asti.

Toinen iltakävelymme ei ole yhtä miellyttävä, sillä taivaalta alkaa vihmoa vettä kiihtyvään tahtiin. Sää pysyy onneksi muuten suurimman osan matkasta poutaisena. Viileä viima tulee tutuksi ja aurinko pilkahtaa esiin vain harvakseltaan, mutta sateenvarjoille on tarvetta vain kahtena päivänä. Sateenvarjot ovat käytössä, kun ohitamme Tower of Londonin linnan ja tungeksimme komean Tower Bridgen ylitse.

Palaamme etelärannalta joen pohjoispuolelle hieman myöhemmin Millennium Bridgeä pitkin. Kävelysillalta on suora näkymä hienosti valaistulle St Paulin katedraalille. Maisema lumoaa niin, ettei sadekaan enää harmita. Kirkko näyttää suuremmalta kuin olin kuvitellut. Haluaisin tutustua siihen joskus tarkemmin ja vaikkapa kiivetä myös kupoliin katselemaan maisemia.

Seesteinen Little Venice
Lontoossa voi kulkea veden äärellä muuallakin kuin Thamesin rannalla. Nautimme Little Venicenä tunnetun alueen tunnelmallisista kanavista, joissa kelluu pitkiä mutta kapeita jokiveneitä. Seutu on hiljaista ja tuntuu melkein siltä kuin olisimme siirtyneet toiseen kaupunkiin. Samalla tulee mieleen, että jokiveneretki voisi olla kiinnostava tapa tutustua Englantiin.

Rosoinen Brick Lane
Haluamme nähdä Lontoon kuuluisimpia katuja, joista yksi on East Endistä löytyvä Brick Lane. Värikäs väylä on kuvauksellinen, mutta sen rosoisuus menee paikoitellen rähjäisen puolelle. Vaihtelevan tasoista katutaidetta on paljon. Mukaan mahtuu upeita teoksia sekä toisaalta myös pelkkää sotkua. Brick Lane tunnetaan myös etnisistä ravintoloista ja alueella asuu varsinkin Bangladeshista saapuneita maahanmuuttajia jälkeläisineen.

Tyylikäs Notting Hill
Lontoon kuuluisiin katuihin kuuluu myös markkinoistaan tunnettu Portobello Road, joka halkoo tyylikästä Notting Hillin kaupunginosaa. Täälläkin on värikästä, mutta ilmapiiri on paljon Brick Lanea hienostuneempi. Sivukaduilla on kauniita pastellivärein maalattuja taloja, jotka vetävät valokuvaajia puoleensa. Löydämme myös Notting Hill -elokuvasta tutun kirjakaupan kahteen kertaan – toisen tiloja on käytetty kuvauksissa ja toinen on aito kirjakauppa, joka toimi käsikirjoittajan inspiraationa.

Vilkas Camden Town
Askeleemme johtavat myös Camden Towniin, joka on ilmeeltään jotakin rähjäisen Brick Lanen ja siistin Portobello Roadin väliltä. Ympärillä on runsaasti ihmisvilinää, monenmoisia putiikkeja, seinämaalauksia ja vaihtoehtokulttuuriin sopivaa henkeä. Kiertelemme Stables Marketilla, käymme kahvilassa ja katselemme Little Venicestä tänne johtavaa kanavaa, mutta Camden jää meille hieman etäiseksi. Brick Lanesta, Notting Hillistä ja Camden Townista on tulossa laajempi yhteinen juttunsa myöhemmin.

The Beatlesin Abbey Road
Lontoossa päätyy helposti paikkoihin, joissa on hämmentävän paljon ihmisiä. Tämäkin hiljaisen asuinalueen keskeltä löytyvä suojatie näyttää aivan tavalliselta, paitsi että sen ympärillä parveilee suuri joukko kummallisesti käyttäytyviä ihmisiä. Syy löytyy Johnista, Ringosta, Paulista ja Georgesta, joiden kadun ylitys ikuistettiin samalla paikalla eräänä elokuisena aamupäivänä vuonna 1969. Syntyi yksi musiikkimaailman ikonisimmista kuvista eli The Beatlesin Abbey Road -levyn kansi. Itse en kehtaa mennä kuvattavaksi, varsinkaan kun ohi pyrkivät autoilijat eivät juuri arvosta tiellä toikkaroivia turisteja. Saan silti napattua kuvan tuntemattomaksi jääneen porukan Abbey Roadin ylityksestä.

Suojatie ylittää kadun aivan The Beatlesin käyttämän Abbey Road -äänitysstudion vieressä. Studioille ei pääse noin vain sisään, vaikka ovi onkin houkuttelevasti raollaan. Kadunpuoleiseen aitaan on kirjoitettu paljon erilaisia terveisiä ja naapurissa toimii matkamuistokauppa. Käväisemme siellä kuuntelemassa hetken Penny Lanea ja Come Togetheria, minkä jälkeen palaamme kadulle. Kivenheiton päässä kuuluisasta suojatiestä on taas hiljaista.

Rauhallinen pubi-ilta Canonburyssa
Matkoilla on välillä onni nähdä eri puolilla maailmaa asuvia kavereita. Lontoossa tapaamme Rantapallon kautta tutuksi tulleen Kristan, joka muutti tänne joitakin vuosia sitten koiransa kanssa. Ilta kuluu mukavasti kuulumisia vaihtaessa ja mikä olisikaan brittiläisempi kohtauspaikka kuin pubi. The Marquess Tavern tuntuu kaikessa yksinkertaisuudessaan hyvin autenttiselta. Sisustus on pelkistetty ja baaritiskin äärellä nuokkuu pari vanhaa kanta-asiakasta. Useimmat Lontoon pubeista ovat lapsiystävällisiä ja esimerkiksi tänne myös koirat ovat tervetulleita. Syön fish & chipsiä, joka on yksi reissun maukkaimmista aterioista. Tämä ei tosin ollut mikään kulinaristimatka, sillä turvaudumme usein edullisiin ketjuravintoloihin.

The Marquess Tavern sijaitsee siistissä ja rauhallisessa Canonburyn kaupunginosassa, jossa turistinen Lontoo tuntuu kaukaiselta. Kohtaamme metroasemalle suunnistaessamme yhden Lontoon tuhansista ketuista. Toinen kettu käveli meitä vastaan jo aiemmin lähempänä keskustaa, joten yllätys ei ole enää kovin suuri, mutten osannut ennen matkaa kuvitella Lontoota kettubongaajan paratiisiksi.

Harry Potter -kierros Warner Brothersin studioilla
Viimeinen kokonainen matkapäivä kuluu kaupungin ulkopuolella Warner Brothersin studioilla, joilla on kuvattu kaikki kahdeksan Harry Potter -elokuvaa. Studiokierros keskittyy pelkästään Harry Potteriin ja on velhon faneille todellinen unelmakohde, mutta viihdyttää taatusti kaikkia, jotka ovat aiheesta yhtään perillä. Olen itse nähnyt suurimman osan elokuvista, joten aihepiiri tuntuu tutulta. Aidot elokuvalavasteet ovat todella näyttäviä ja kierros on yllättävänkin laaja, joten tutkittavaa riittää pitkäksi aikaa. Harry Potter -studioista on tulossa oma blogijulkaisunsa myöhemmin.

Lontoon-matka pähkinänkuoressa
Matka oli todella mukava kokemus ja alan nyt kolmannella yrityksellä päästä hieman jyvälle siitä, miksi niin moni on ihastunut Ison-Britannian pääkaupunkiin. Lontoo on kuin eräänlainen yhteen kasvaneiden kylien valtava mosaiikki, jossa on paljon toisistaan eroavia kaupunginosia. Ruuhkainen keskusta tuntui tällä kerralla pakolliselta kohteelta, mutta jos kaupunkiin palaisi useammin, viettäisin enemmän aikaa muillakin alueilla.

Nautin Lontoon metroissa ja busseissa matkustamisesta, sillä näin voi aistia kaupungin sykettä paikallisten ihmisten seurassa. Julkisen liikenteen kuulutukset, kyltit, metrotunnelit ja eri näköiset asemat ovat mielestäni oleellinen osa Lontoo-kokemusta tarjoten arkisen näkökulman kaupunkiin. Lontoon julkisen liikenteen käyttäminen on varsinkin Google Mapsin avustuksella helppoa. Hankimme metroaseman automaatista Oyster-matkakortit, vaikka maksamisen pitäisi toimia myös lähimaksuominaisuudella varustetulla luottokortilla. Oysteriin voi ladata joko matkapäiviä tai maksaa yksittäisiä matkoja sen mukaan, kumpi tuntuu omalla kohdalla edullisemmalta.

Lontoo kuuluu niihin paikkoihin, joissa tekeminen ei lopu koskaan kesken, joten mielessäni on jo suunnitelmia tulevia reissuja varten. Esimerkiksi Towerin linnaan olisi kiinnostavaa tutustua ja perinteinen iltapäivätee pitäisi vihdoin sovittaa matkaohjelmaan. Näköaloja voisi Sky Gardenin jälkeen ihailla vaikkapa The Shardista tai London Eyestä käsin. Mielenkiintoinen vaihtoehto voisi olla myös uusi The Garden at 120, joka ei sijaitse valtavan korkealla, mutta on ilmainen näköalapaikka. Listallani on myös Hampton Courtin palatsi, kasvitieteellinen puutarha Kew Gardens, ruokatarjonnastaan tunnettu Borough Market sekä muutama museo. Lisäksi toivon sekä musikaalien että jalkapallon kuuluvan myös tulevien Lontoon-matkojen ohjelmaan. Aika näyttää, milloin pääsen Thamesin rannoille seuraavan kerran.
Englanti
Mahtava British Museum Lontoossa
Jättimäinen British Museum kuuluu Lontoon suosituimpiin nähtävyyksiin. Eri puolilta maailmaa haalittujen historiallisten esineiden kokoelma on yksi maailman laajimmista, ja sitä pääsee ihmettelemään täysin ilmaiseksi.
Tutustuin British Museumiin maaliskuussa, kun käväisimme parin kaverin kanssa Lontoossa Englantiin suuntautuneen jalkapallomatkan yhteydessä. British Museum oli jäänyt itseltäni edellisillä Lontoon-matkoilla käymättä, vaikka olinkin pari kertaa kävellyt massiivisen rakennuksen ohitse. Nyt kaverini Pasi vaikutti niin kiinnostuneelta egyptiläisistä muumioista, ettei tätä museota voinut jättää mitenkään väliin. Hyvä niin, sillä museovierailu oli mielenkiintoinen kokemus.

British Museum on ilmainen, mutta suuren suosion vuoksi on erittäin suositeltavaa hankkia museon nettisivuilta maksuton ennakkolippu, joka takaa sisäänpääsyn valittuna ajankohtana. Saavumme paikalle arkisena iltapäivänä, jolloin varsinaista jonoa ei ole, vaan pääsemme kävelemään suoraan turvatarkastukseen. Reput tutkitaan päällisin puolin, mutta ennakkolippuja ei tällä kerralla tarvitse näyttää lainkaan.

Museossa on sujuvasta sisäänpääsystä huolimatta melko paljon ihmisiä. Reput ja takit voisi jättää säilytykseen, mutta koska narikkaan on pitkä jono, päätämme pitää ne mukanamme. Saavumme aluksi valoisaan aulatilaan, jonka virallinen nimi on komealta kuulostava Queen Elizabeth II Great Court. Vanha sisäpiha avattiin täysin uudistettuna ja lasikatolla varustettuna vuonna 2000.

Lontoon Bloomsburyn kaupunginosassa sijaitseva British Museum perustettiin vuonna 1753 ja avattiin muutamaa vuotta myöhemmin maailman ensimmäisenä yleisölle avoimena kansallismuseona. Museo toimi aluksi Montagu Housessa, mutta tilat kävivät pian ahtaiksi. Nykyinen kreikkalaistyylistä uusklassismia henkivä päärakennus valmistui alkuperäisen museon paikalle 1850-luvulla.

Museon tehtävänä on esitellä ihmiskunnan historiaa ja kulttuuria eri puolilta maailmaa. Sekä aihe että museon kokoelma ovat käsittämättömän laajoja. British Museumin hallussa on noin kahdeksan miljoonaa esinettä, joista esille mahtuvien määrä rajautuu alle sataantuhanteen. Näyttelykartan pääotsikoita ovat Kreikka ja Rooma, Eurooppa, Egypti, Lähi-itä, Aasia, Afrikka sekä Amerikat.

Jättimäinen kokoelma tekee vaikutuksen, mutta herättää myös kysymyksen siitä miten tämä kaikki on päätynyt Lontooseen. Kolonialistinen Britannia on tehnyt vuosisatojen aikana lukemattomia valloitus- ja ryöstöretkiä eri puolille maailmaa, ja moni valtio on vaatinut esineiden palauttamista takaisin. British Museum vetoaa asemaansa maailman kulttuuriperinnön vaalijana ja lupaa tarjota arvokkaille esineille turvallisen säilytyspaikan, mutta näillekin perusteille on olemassa vasta-argumentteja. Ymmärrän hyvin, että esimerkiksi Egyptissä, Kreikassa ja muutamissa Afrikan maissa on toivottu esineiden palauttamista alkuperäisille mailleen.

Keskitymme vierailullamme lähinnä Egyptiin, jolle on varattu valtavat tilat ensimmäisestä kerroksesta sekä useita huoneita myös ylemmistä kerroksista. Alemman kerroksen tila on suorastaan mahtipontinen. Siellä on nähtävillä paljon suuria veistoksia.

Sukeltaminen Lontoon vilkkailta kaduilta muinaisen Egyptin maailmaan vaatii hetken hengähtämistä, jotta esineitä ja niiden merkitystä malttaisi hahmottaa paremmin. Välillä on hyvä pysähtyä miettimään, kuka vitriiniin aseteltuja kaiverruksia on tehnyt. Millaistakohan elämää tuo ihminen on elänyt, ja mitä sattunut ajattelemaan näitä piirroksia tehdessään? Tuskinpa on ainakaan tullut mieleen, että omien käsien jäljet päätyvät joskus vieraaseen maahan miljoonien ihmisten ihmeteltäväksi.

Yksi museon tunnetuimmista esineistä on Rosettan kivi, jolla oli ratkaiseva rooli muinaisen hieroglyfikirjoituksen tulkitsemisessa. Murikka löytyi Napoleonin sotaretken yhteydessä Rosettan kaupungista Egyptistä vuonna 1799. Kiven merkitys perustuu siihen, että siinä on sama teksti hieroglyfeillä, demoottisella kirjoituksella sekä kreikan kielellä. Näin ollen esimerkiksi kreikkaa taitava lukija pystyi päättelemään aiemmin tuntemattomien hieroglyfien merkityksen. Napoleonin armeija hävisi myöhemmin samalla retkellä taistelun brittijoukoille, minkä seurauksena Rosettan kivi päätyi lopulta Pariisin sijasta Lontooseen. Egypti on vaatinut kiven palauttamista itselleen.

Pasin kaipaamat muumiot löytyvät toisen kerroksen näyttelyhuoneista. Joukossa on myös muutamia kissojen ja muiden eläinten muumioita. On vaikuttavaa nähdä tuhansia vuosia vanhoja muumioarkkuja, jotka on koristeltu hyvin kauniisti.

Siirrymme egyptiläisten esineiden keskeltä hetkeksi muihin teemoihin. Vaikkapa mayojen tai atsteekkien aikainen Meksiko on mielenkiintoinen aihe, jolle on tosin varattu vain yksi huone. Arvokkaisiin esineisiin kuuluu esimerkiksi atsteekkien tekemä kaksipäistä käärmettä esittävä veistos. Se on mahdollisesti saapunut Eurooppaan konkistadori Hernán Cortésin mukana.

Viereisessä huoneessa päästään Pohjois-Amerikan alkuperäiskansojen pariin. Pohdinnan aiheena on muun muassa eurooppalaisten valloittajien vaikutus alkuperäiskansojen yhteisöihin. Pohjois-Amerikkakin on esillä vain hyvin rajatusti, kun taas esimerkiksi Lähi-itää on esitelty paljon laajemmin.

Museon avarissa aulatiloissa toimii kahvila, jossa käväisemme haukkaamassa pientä välipalaa. Kiertelemme vielä tämän jälkeen ympäri aulaa ja kurkkaamme myös kaiken keskellä sijaitsevaan lukusaliin. Se muistuttaa ajasta, jolloin British Museumin tiloissa säilytettiin maan merkittävintä ja suurinta kirjakokoelmaa. Yli kymmenen miljoonaa nidettä siirrettiin vuonna 1997 British Libraryn uuteen kansalliskirjastoon, joka toimii St Pancrasin rautatieaseman vieressä.

British Museum on ilman muuta näkemisen arvoinen museo, jossa saisi helposti vietettyä vaikka kokonaisen päivän. Meille riittää tällä kerralla kaksi tuntia, sillä takana on jo pitkä päivä. Olemme heränneet koti-Suomessa ennen kukonlaulua, suunnistaneet Gatwickin lentokentältä Borough Marketin ruokatorille ja katselleet maisemia The Garden at 120 -näköalatasanteella ennen useamman kilometrin reipasta kävelyä British Museumiin. Pasiakin alkaa tässä vaiheessa kiinnostaa muumioiden sijasta perinteinen brittipubi, joten jätämme museon tyytyväisinä taaksemme. Kenties British Museumiin tulee palattua joskus toistekin. Silloin voisi keskittyä vaikkapa antiikin Rooman tai Kreikan esineisiin.
Museosta löytyy paljon yksityiskohtaista tietoa British Museumin omilta nettisivuilta.
Englanti
Lontoon näköalapaikkoja: The Garden at 120
Lontooseen on avattu viime vuosina useita uusia näköalatasanteita, joista ilahduttavan moneen pääsee ilmaiseksi. Maaliskuisen Lontoon-pikavisiitin ohjelmaan mahtui The Garden at 120, jonne pääsi sujuvasti ilman ennakkovarausta.
Meillä on kavereiden kanssa puoli päivää aikaa Lontoossa ennen matkan jatkumista Manchesteriin. Suuntaamme aamulennolta Borough Marketin ruokamarkkinoille, joilta jatkamme kylläisinä London Bridgen ylitse Thamesin pohjoisrannalle. Käymme vielä katsomassa St Dunstan in the East -rauniokirkon ympärille syntyneen puutarhan, ennen kuin käännymme kohti näköalapaikkaa.

Lontoon Cityn alueelle on noussut parissakymmenessä vuodessa lukuisia pilvenpiirtäjiä, ja lisää on edelleen tulossa. Melko pieneltä alueelta löytyykin nykyään useita näköalatasanteita, joilta kelpaa ihailla Lontoon maisemia. Kävin itse pari vuotta sitten Sky Gardenissa, minkä lisäksi Citystä löytyvät myös vierekkäiset Horizon 22 ja The Lookout. Kaikki kolme ovat ilmaisia, mutta sisäänpääsyajan varaaminen ennakkoon on vähintäänkin suositeltavaa. Siksi valintamme osui tällä kerralla The Garden at 120 -puutarhaan, jonne varauksia ei edes oteta ryhmiä lukuun ottamatta vastaan. Rakennus näyttää katutasolta katsottuna mielenkiintoiselta, mutta mietimme peittävätkö ympäröivät rakennukset pahasti näköaloja.

Näköalatasanne sijaitsee osoitteessa 120 Fenchurch Street. Sisäänkäynnille on kertynyt parinkymmenen ihmisen jono, joka saadaan turvatarkastuksen läpi parissa minuutissa. Pääsemme siis pian hissiin, joka kuljettaa hetkessä noin 65 metrin korkeudella sijaitsevalle katolle. Esimerkiksi kesäviikonloppuina lienee vilkkaampaa, mutta jono etenee toivottavasti silloinkin sujuvasti.

Kattopuutarha on varmasti parhaimmillaan myöhemmin keväällä ja kesäaikaan, mutta jo maaliskuussakin on nähtävillä jonkin verran vihreää. Kukkapenkkejä koristavat keltaiset narsissit, kun taas näyttävät sinisateet eli wisteriat odottavat vielä myöhempää kevättä. Kasvit tekevät näköalatasanteesta viihtyisän ja on mukavaa katsella maisemia ulkoilmasta, varsinkin näin poutaisella säällä. Kattopuutarhan alla 14. kerroksessa toimii tyylikkäältä vaikuttava ravintola 14 Hills.

The Garden at 120 avattiin vasta valmistuneen One Fen Court -rakennuksen katolle vuonna 2019. Se suunniteltiin heti alusta alkaen kaikille avoimeksi tilaksi, jonne pääsee ilmaiseksi ilman ennakkolippuja.

On hurjaa ajatella, kuinka paljon City on viime vuosina kehittynyt. Muistan, kuinka lempinimellä The Gherkin eli Suolakurkku tunnettu hauskanmuotoinen pilvenpiirtäjä hallitsi aikoinaan maisemaa. Nyt se on jäänyt pahasti naapuriensa puristukseen.

Edellä mainittu Sky Garden sijaitsee tästä kattopuutarhasta nähtynä lähes käden ulottuvilla. Se toimii lempinimellä Walkie-Talkie tunnetun pilvenpiirtäjän yläosassa saman Fenchurch Streetin varrella.

Vaikka ennakkoon hieman pelkäsinkin maisemien jäävän muiden rakennusten katveeseen, ovat näkymät lopulta yllättävän avaria moneen suuntaan. Länteen päin katsellessa esimerkiksi Saint Paulin katedraali erottuu selvästi ja kuuluisa maailmanpyörä London Eyekin häämöttää kaukaisuudessa. Tämä vastaava maisema on toki viereisen Sky Gardenin korkeuksista vieläkin näyttävämpi.

Upea Tower Bridge ja sen edustalla näkyvä keskiaikainen linna Tower of London kuuluvat kaupungin ikonisimpiin nähtävyyksiin. Nostokurjet kurkottavat kuitenkin kohti taivasta siihen malliin, etten tiedä peittyykö kuvan näkymä jo kovinkin pian. Ympärille nousevat pilvenpiirtäjät varmasti muuttavat näköalatasanteen maisemia, mutta jotain jää toivottavasti jäljellekin.

Vaikka The Garden at 120 on muutamiin muihin vaihtoehtoihin verrattuna huomattavasti matalampi näköalatasanne, ei se tee kokemuksesta automaattisesti huonompaa vaan paremminkin erilaisen. Lisäkorkeus tietenkin auttaisi joidenkin kohteiden näkemisessä, mutta toisaalta monet rakennukset ovat hieman matalammalta nähtynä ikään kuin lähempänä ja paremmin hahmotettavissa.

The Garden at 120 on kiva vierailukohde, jota voi ilmaisen sisäänpääsynkin vuoksi suositella Lontoon-matkaajille. Tällä katolla voisi olla kiva nauttia joskus vaikka lämpimästä kesäillasta. Eri puolilta kaupunkia löytyy lisää erilaisia näköalapaikkoja, kuten Thamesin etelärannalla kohoava Länsi-Euroopan korkein rakennus The Shard. Mielenkiintoisia voisivat olla myös Crossrail Place Roof Garden Canary Wharfissa, The Post Building Roof Garden Holbornissa tai Lift 109 entisessä Battersean voimalaitoksessa. Maisemia voi ihailla myös vaikka Saint Paulin katedraalin kupolista tai Tate Modern -museosta käsin. Vaihtoehtoja siis riittää monelle tulevallekin Lontoon-matkalle.
Lisätietoja näköalatasanteesta löytyy The Garden at 120:n virallisilta nettisivuilta.
-
Eurooppa1 vuosi sitten12 mieleenpainuvaa kirkkoa Euroopassa
-
Italia1 vuosi sittenMilanon-viikonlopun uudet kokemukset
-
Italia1 vuosi sittenRunsas vinkkipaketti Milanoon
-
Ranska1 vuosi sittenBordeaux’n viinimuseo Cité du Vin
-
Espanja1 vuosi sittenTeneriffan patikkaretket: Bosque de Los Enigmas
-
Ranska1 vuosi sittenPariisin-viikon monet kokemukset
-
Ranska1 vuosi sittenTuhkasta noussut Pariisin Notre-Dame
-
Ranska1 vuosi sittenBordeaux’n luova keskus Darwin
-
Italia1 vuosi sittenUpea Villa Necchi Campiglio Milanossa
-
Italia1 vuosi sittenJalkapalloa Milanossa, Inter–Udinese
-
Englanti11 kuukautta sittenManchester – työmehiläisten kaupunki
-
Suomi1 vuosi sittenTuusulanjärven Ainola, Ahola ja Suviranta


Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
21.1.2024 at 14:38
Lontoossa olisi erittäin mukavaa käydä. Itselläni on omasta käynnistäni jo reilut kymmenen vuotta aikaa, kun asuin kesän verran Lontoon lähellä. Silloin jäi käymättä useampi paikka, joka ei siihen aikaan kiinnostanut toisin kuin nyt. Erityisesti muutama museo kiinnostaisi tällä hetkellä.
Mika / Lähtöportti
21.1.2024 at 20:19
Ai olet asunut sielläkin? On kyllä totta, että mielenkiinnon kohteet vaihtuvat vuosien varrella. Koko ajan uudistuvassa kaupungissa riittäisi varmasti muutenkin nähtävää, ja pitkän tauon jälkeen on usein mukava palata tuttuihinkin paikkoihin.
Jenni / Unelmatrippi
27.1.2024 at 17:25
Minullakin on vierähtänyt edellisestä Lontoon-vierailusta noin kymmenen vuotta. Reissua sinne ei ole nyt juuri suunnitelmissa, mutta eiköhän sinne tule jossain vaiheessa taas lähdettyä. Seuraavalla kerralla kiinnostaisi erityisesti Sky Garden, sillä en ole käynyt siellä. Mahtavat näkymät.
Ja idea jokiveneistä kiehtoisi muuten kovasti minuakin! Katsoin taannoin erään YouTube-videon, jossa pariskunta matkasi vuokraveneellä muutaman päivän jossain vähän syrjemmässä kuin Lontoossa. Se näytti tosi hauskalta ja alkoi heti houkutella. Saas nähdä, tuleeko joskus testattua.
Mika / Lähtöportti
29.1.2024 at 19:13
Sky Garden on kyllä käymisen arvoinen ja ilmainen sisäänpääsy on suuri etu The Shardiin tai London Eyeen verrattuna. Näköalapaikoista on tulossa meille vuoden ensimmäisen päivän perinne. Edellinen vuosi alkoi suosittelemaltasi Panoramapunktilta Berliinistä.
Jokivene kuulostaa mainiolta, täytyisi vain selvittää kuinka helppoa sellaisella olisi liikkua. Uskon että Englannista saisi aivan uudenlaisen ja tosi mielenkiintoisen käsityksen jokia pitkin kulkemalla.