Seuraa somessa

Suomi

10+1 sykähdyttävää kirkkoa Suomessa

Julkaistu

-

Kirkot kuuluvat monen paikkakunnan tärkeimpiin nähtävyyksiin, ja useat niistä ovatkin vierailun arvoisia. Nostan nyt näin pääsiäisen aikaan esiin ne kotimaiset kirkot, jotka ovat tehneet minuun suurimman vaikutuksen.

Minua kiehtoo kirkoissa erityisesti niiden arkkitehtuuri, joka heijastelee usein tavalla tai toisella myös paikallista historiaa. Varsinkin ulkomailla tapanani on myös sytyttää sopivan tilaisuuden tullen kynttilä pois nukkuneita läheisiä muistellen. En halua mitenkään automaattisesti pysähtyä kaikkiin mahdollisiin kirkkoihin, mutta kiinnostavilta näyttävissä kohteissa on kiva käydä, silloin kun se on kiireettömästi mahdollista.

Ulrika Eleonoran kirkko, Kristiinankaupunki

Suomen kirkot häviävät näyttävyydessä katolisen Euroopan arkkitehtonisille mestariteoksille. Siitä huolimatta maassamme riittää monia hyvinkin kauniita kirkkoja, joiden vaatimattomuus heijastelee omalla tavallaan kansanluonnettamme. Kirkkojen kaltaisten kohteiden laittaminen paremmuusjärjestykseen ei tunnu mielekkäältä, joten tämä lista kuvaakin lähinnä sitä, mitkä rakennukset ovat puhutelleet itseäni eniten. Kauneushan on aina katsojan silmässä, mutta kenties listalta löytyy vierailemisen arvoisia kohteita muillekin kotimaanmatkailijoille.



1. KERIMÄEN KIRKKO

Kerimäen arkipäiväisessä kirkonkylässä kohoava puukirkko tekee vaikutuksen mahtavalla koollaan. Keltainen rakennus hallitsee majesteettisella tavalla ympäristöään ja on upea esimerkki suomalaisesta puurakentamisesta. Se on sekä maailman suurin puukirkko että myös maamme kookkain kirkkorakennus. Kerimäen kirkon sisustus on harmaasävyinen ja melko yksinkertainen, mutta tämä taideteos ei mielestäni kaipaakaan ylitsepursuavaa koristelua. Käymme vuosittain Kiteellä, josta käsin retkeilemme lähes joka kesä myös Savonlinnaan päin. Olen näin ollen pysähtynyt muutaman kerran Kerimäelläkin, jonka suuri kirkko tekee aina yhtä suuren vaikutuksen.



2. TURUN TUOMIOKIRKKO

Suomen Turussa virtaa Aurajoki, ja sen rannalla kohoaa jykevä kivikirkko. Tämä Suomen kansallispyhäkkö vihittiin tuomiokirkoksi jo vuonna 1300. Rakennusta on jouduttu vuosisatojen kuluessa korjaamaan useaan otteeseen, minkä vuoksi sen tyylissä on piirteitä muun muassa romaanisesta, goottilaisesta ja uusgoottilaisesta arkkitehtuurista. Kirkkovierailu tarjoaa hienon aikamatkan keskiajalle, sillä suuren rakennuksen sisällä on paljon nähtävää vanhoista haudoista lähtien. Tämä on Suomen kirkoista oikeastaan ainoa, jossa olen aistinut jotain hyvin samanlaista kuin Keski-Euroopan mahtavissa kivikirkoissa.



3. PETÄJÄVEDEN VANHA KIRKKO

Suomen ainoa Unescon maailmanperintölistalle päässyt yksittäinen kirkko löytyy Petäjävedeltä. Unesco-status hämmentää ensikertalaista, sillä rakennus ei ainakaan sadepäivänä tunnu aluksi erityisen sykähdyttävältä. Vuonna 1765 valmistuneen kirkon viehätys perustuukin siihen, että se on eräänlainen kansanrakentamisen muistomerkki. Paikallisten kirvesmiesten pystyttämä rustiikkinen rakennus tuoksuu puulta ja henkii historiaa. Se on säilynyt lähes alkuperäisessä asussaan ja sisätiloja hallitsevat maalaamattomat puupinnat. Ihastun kirkkoon katseltuani sitä hetken kaikessa rauhassa. Täällä voi ihailla vanhaa puukirkkoarkkitehtuuria ja hirsirakentamista parhaimmillaan.



4. PAATERIN KIRKKO, LIEKSA

Moni kirkko tekee vaikutuksen mahtavuudellaan, mutta myös pieni voi olla kaunista. Lieksan Vuonisjärvellä asunut kuvanveistäjä Eva Ryynänen pystytti pihamaalleen kirkon, joka on kaikkien vierailijoiden nähtävillä. Taiteilijan temppelinäkin tunnettua rakennusta käytetään esimerkiksi vihkikirkkona sekä konserttisalina. Kyseessä on hätkähdyttävä tilataideteos, jossa on sekä pelkistettyjä että taidokkaasti viimeisteltyjä elementtejä. Eva Ryynänen oli puun työstämisen mestari, joka muokkasi kirkkonsa komean alttarin jättimäisen kuusen juurakosta. Eva ja Paavo Ryynäsen kotitila Paateri on muutenkin suosittelemisen arvoinen nähtävyys.

Lue lisää Paaterista postauksestani Eva Ryynäsen Paateri – puutaidetta parhaimmillaan.



5. TEMPPELIAUKION KIRKKO, HELSINKI

Yksi Helsingin tunnetuimmista nähtävyyksistä löytyy töölöläisen kallion sisältä. Temppeliaukion kirkkoa jouduttiin odottamaan kauan, sillä ensimmäisestä arkkitehtuurikilpailusta ei löytynyt Töölön seurakunnalle kelvollista ehdokasta ja toisen jälkeen syttyi sota. Viimein vuonna 1961 päättyneestä kolmannesta kilpailusta löytyi Timo ja Tuomo Suomalaisen neronleimaus, eli maan alle rakennettava kirkko. Temppeliaukion kirkossa viehättää erilaisuus ja ainutlaatuisuus. Rakennuksen symmetrisen pyöreä muoto luo ilmavan tilan, jonne tulvii valoa kattoikkunoista. Luonnonkivi on varsin toimiva seinämateriaali kokonaisuudelle, joka vie ajatukset helposti pois kaupungin vilskeestä.



6. ULRIKA ELEONORAN KIRKKO, KRISTIINANKAUPUNKI

Kristiinankaupungissa sijaitseva Ulrika Eleonoran kirkko ei kuulu maamme tunnetuimpiin nähtävyyksiin, mutta minulle se jää tekemämme kaupunkikierroksen aikana lähtemättömästi mieleen. Lämmin kesätuuli heiluttaa puiden lehtiä ja pihamaalla tuoksuu vasta tervattu paanukatto, kun katselemme vanhoja hautakiviä ja astumme sitten punaiseen puukirkkoon. Vuonna 1700 valmistunut kirkko huokuu historiaa ja hiljaisuutta, kun kävelemme sen narisevalla lattialla ja pysähdymme katselemaan yksityiskohtia. Rakennus on säilynyt hyvin alkuperäisessä asussaan ja se on syystäkin suosittu hääkirkko. Säännöllisiä jumalanpalveluksia siellä ei kuitenkaan järjestetä.

Lue lisää Kristiinankaupungista postauksestani Hidasta elämää Kristiinankaupungissa.



7. KITEEN KIRKKO

Sukujuureni ovat vahvasti Kiteellä, joten paikkakunnan kirkkokin on tullut vuosien varrella tutuksi. Tunnen rakennuksen ennen kaikkea ulkopuolelta ja varsinkin kuvista, sillä harmaakivinen korkeatorninen kirkko on aina näkynyt sukulaisten olohuoneiden seinillä. Kiteen kirkosta on näin ollen muodostunut minulle jonkinlainen suomalaisten kirkkojen mallikappale. Toisaalta rakennus näyttää mielestäni komealta myös, kun yritän katsoa sitä objektiivisin silmin. Olen käynyt kirkossa muutaman kerran myös sisäpuolella. Italian ystävänä minua ilahduttaa erityisesti alttaritaulu, joka on Berndt Lagerstamin maalaama kopio Leonardo da Vincin Pyhästä ehtoollisesta.



8. PORVOON TUOMIOKIRKKO

Porvoolaista postikorttimaisemaa hallitsevat punaiset ranta-aitat sekä vankka kivikirkko. Olen kierrellyt monesti Vanhan Porvoon kuvauksellisilla kaduilla ja kiivennyt myös kirkonmäelle katselemaan kaupunkia. Tuomiokirkon sisätiloista on jäänyt hauskana yksityiskohtana mieleen seinälle maalattu yksisarvinen, jota pidettiin keskiajalla Kristuksen syntymän ja kuoleman vertauskuvana. Sodat ja tuhopoltot ovat kohdelleet kirkkoa vuosisatojen saatossa kaltoin, joten sitä on korjattu ja uudelleenrakennettu moneen otteeseen. Viimeisin katon tuhonnut palo sattui vuonna 2006, mutta Porvoon tuomiokirkko on kohonnut aina feenikslinnun tavoin uuteen kukoistukseen.



9. RAUMAN PYHÄN RISTIN KIRKKO

Porvoon tavoin myös Rauma kuuluu Suomen kauneimpien puutalokaupunkien joukkoon. Täällä kirkko jää kuitenkin helposti vähemmälle huomiolle, sillä se sijaitsee tasamaalla vanhankaupungin reunalla. Kivikirkko kuuluu joka tapauksessa osana Vanhan Rauman maailmanperintökohteeseen. Se pystytettiin alun perin katolista fransiskaaniluostaria varten ja on Rauman ainoa keskiajalta säilynyt rakennus. Sisätiloissa esimerkiksi kuoriosan koristemaalaukset ovat mielenkiintoisia. Parhaiten jää silti mieleen eräältä penkiltä löytyvä sympaattinen naishahmo virsikirjoineen. Se on taiteilija Kerttu Horilan luoma veistos, viralliselta nimeltään On riemu, kun saan tulla herra sun temppeliis.



10. TUUSULAN KIRKKO

Haluan nostaa listalle vielä Tuusulan kirkon, joka sijaitsee kauniilla paikalla Tuusulanjärven rannalla. Puukirkko valmistui 1700-luvulla ja se kuuluu maamme vanhimpiin säilyneisiin ristikirkkoihin. Itselleni Tuusulan kirkolla on suurta tunnearvoa, sillä olen mennyt siellä naimisiin. Kirkon vieressä on Suomen kauneimmaksikin ylistetty pieni sankarihautausmaa sekä jonkin verran vanhoja hautoja. Tunnetuimmat Tuusulan kirkkomaahan haudatut henkilöt ovat kirjailija Aleksis Kivi ja taidemaalari Pekka Halonen. Tarinan mukaan Halonen teki luonnoksen uudesta alttaritaulusta, mutta se hylättiin, koska itämaan tietäjillä oli paikallisten taiteilijoiden, eli Kiven, Eero Järnefeltin ja Juhani Ahon kasvot.

Lue myös alueesta laajemmin kertova postaukseni Paikallisvinkit Tuusulanjärvelle.



+ USPENSKIN KATEDRAALI, HELSINKI

Lisään listan päälle vielä yhden ylimääräisen kohteen, nimittäin Helsingin Katajanokalla kohoavan Uspenskin katedraalin. Ortodoksikirkko tuntuu sen verran erilaiselta luterilaisiin verrattuna, että mainittakoon se tässä erikseen. Jumalansynnyttäjän Neitseen Marian kuolonuneen nukkumisen muistolle pystytetty katedraali tunnetaan Pohjois- ja Länsi-Euroopan suurimpana ortodoksikirkkona. Olen aina pitänyt siitä, kuinka ortodoksikirkot suitsukkeineen sekä kullattuine ikoneineen tuovat oman vivahteensa suomalaiseen kristillisyyteen ja vievät omalla tavallaan ulkomaanmatkojen tunnelmiin. Suomessa on paljon muitakin ortodoksikirkkoja, mutta Uspenskin katedraali on niistä itselleni tutuin.

Blogia kirjoittaa jatkuvaa matkakuumetta poteva perheenisä Keravalta. Nautin reissuista niin Euroopassa, kaukomailla kuin kotimaassakin. Pysy mukana matkassa ja seuraa Lähtöporttia Facebookissa sekä Instagramissa.

Jatka lukemista
14 kommenttia

1 kommentti

  1. Mari

    1.4.2021 at 13:01

    Kiva kirjoitus. Itse olen todellinen kirkkofani ja nyt talvellakin olen koittanut kiertää kirkkoja edes ulkopuolelta. Oma listani voisi olla vaikka seuraava:
    Pyhämaan uhrikirkko, Tyrvään Pyhän Olavin kirkko, Keuruun vanha kirkko, Nakkilan kirkko, Turun Mikaelin kirkko, Tampreen tuomiokirkko, Hattulan keskiaikainen kirkko, Sipoon vanha kirkko, Taivassalon kirkko, Petäjäveden vanha kirkko. Toki upeita ovat kaikki nuo omatkin listauksesi. Kirkot ovat kyllä!

    • Mika / Lähtöportti

      1.4.2021 at 16:17

      Kiitos hyvistä vinkeistä! Mainitsemistasi kirkoista ainakin Tampere ja Hattula oli jo valmiiksi sellaisia, joissa olen ajatellut tilaisuuden tullen käväistä. Hyvä muistutus myös tuo Sipoon vanha kirkko, täytyisi käydä pitkästä aikaa. Ajan siitä ohi monta kertaa vuodessa, mutta olen käynyt sisällä vain kerran häissä. Olen päässyt häävieraaksi moneen muuhunkin vaikuttavaan kirkkoon, jotka eivät nyt kuitenkaan ihan listalleni mahtuneet, kuten Lohjan Pyhän Laurin kirkko, Vantaan Pyhän Laurin kirkko, Kallion kirkko, Helsingin tuomiokirkko…

      • Teija

        1.4.2021 at 19:01

        Ja kotikunnassani Soinissa on Suomen ainut vaivaisakka. Nähtävyys sekin 😊

      • Mika / Lähtöportti

        3.4.2021 at 15:57

        Kiitos vinkistä! Täytyypä käydä vaivaisakkaa tapaamassa, jos Soinin kirkon suunnalla tulee liikuttua 🙂

  2. Kirkkoja tulee tosiaan usein pysähdyttyä ihailemaan, kun niitä reitille sattuu. Suurinta osaa noista onkin tullut itsekin kuvailtua, mutta Kiteen ja Tuusulan kirkot taitavat olla näkemättä. Joskus on ollut mielessä, että yritettäisiin itsekin listata omat suosikkikirkkomme Suomesta.

    • Mika / Lähtöportti

      3.4.2021 at 16:02

      Kirkot ovat helppoja käyntikohteita, yleensä helppoja löytää ja melko nopeita vierailla. Kitee ja Tuusula lienevätkin näistä vähiten tunnetut ja toisaalta juuri ne, joita valitessani vedin vähän kotiinpäin 😀 Listatkaahan tekin suosikkinne!

  3. Kohteena maailma / Rami

    3.4.2021 at 9:54

    Tampereen Tuomiokirkko on ykkönen ja Jomalan kirkko Ahvenanmaalta kakkonen. Hyvä idea, taidanpa kirjoittaa aiheesta oman postauksen js julkaisen lopun listan siellä. Paljon samoja tulee olemaan, noin puolet. Rauhallista pääsiäistä!

    • Mika / Lähtöportti

      3.4.2021 at 16:10

      Kirkot eivät ole olleet Tampereella käydessä ensimmäisenä mielessä, mutta jospa seuraavalla kerralla kävisin katsomassa myös Tuomiokirkkoa. Jomalan kirkon voisin lisätä seuraavan Ahvenanmaan-matkan ohjelmaan, näyttää olevan ihan Maarianhaminan lähellä. Tee ihmeessä oma kirkkolistasi, varmasti mielenkiintoinen postaus. Hyvää pääsiäistä sinnekin!

  4. InnaVaara

    3.4.2021 at 12:22

    Kiitos vinkeistä. Sain taas uusia vinkkejä kirkkoluuhailuilleni ensi kesäksi. Etenkin Kristiinankaupungin kirkko jäi kiinnostamaan, kun Länsi-Suomen mökiltämme teen kirkkoreissuja 🙂

    • Mika / Lähtöportti

      3.4.2021 at 16:13

      Minuun tuo Kristiinankaupungin Ulrika Eleonoran kirkko teki suuren vaikutuksen historiallisella tunnelmallaan, pieni ja hyvin kaunis kirkko. Mukava kuulla että löysit vinkkejä 🙂

  5. Satu Rajala

    5.5.2021 at 23:31

    Kannattaa länsirannikolla käydä tutustumassa Merikarvian kirkkoon, joka on Suomen suurin ympärivuotisessa käytössä oleva kirkko. On iso, mutta ei kolkko, kuten mielestäni on Kerimäen kirkko. Porissa on upea Keski-Porin kirkko, joka on upea ulkoakin.
    Hattulan Pyhän Ristin kirkon lisäksi kannattaa samalla käydä Rengon Pyhän Jaakon kirkossa, Janakkalassa Pyhän Laurin ja Lammin kirkossa. Upeita kaikki!
    Pohjanmaalla kannattaa käydä Alahärmän kirkossa, joka on valitti Suomen kauneimmaksi.

    • Mika / Lähtöportti

      6.5.2021 at 14:37

      Kiitos hyvistä vinkeistä! Pari vuotta sitten kiirehdittiin Merikarvian kirkon ohitse, mutta ensi kerralla täytyy ehdottomasti varata aikaa kirkkoon tutustumiseen. Nämä kaikki ovat varmasti hienoja kirkkoja, mutta erityisesti Alahärmän kirkko näyttää kuvien perusteella todella upealta!

  6. Aila ja Juha

    18.4.2025 at 16:02

    Olipa kiva löytää tämäkin kirjoituksesi. Useita tuttuja kirkkoja, mutta eivät ihan kaikki. Itselle tulivat mieleen kirkot, joista on jokin erityinen kokemus, esimerkiksi konsertti, jossa joku perheenjäsen on ollut laulamassa tai soittamassa. Tietysti joitain muitakin kokemuksia mukana, mutta niitä konsertteja on ollut ihan tolkuttomasti. Tampereen tuomiokirkko ja Aleksanterin kirkko, Hyvinkään ja Järvenpään kirkot, Kerimäen kirkko, Espoon tuomiokirkko, Porvoon tuomiokirkko, Helsingin pitäjän Pyhän Laurin kirkko, Pakilan kirkko (tosi hieno!), Kallion kirkko, Turun tuomiokirkko, Tuusulan kirkko ym. ym. Luettelo olisi loputon. Aila

    • Mika / Lähtöportti

      18.4.2025 at 20:01

      Suomessa riittää paljon kauniita ja eri tavoin kiinnostavia kirkkoja! Tästä postauksesta voisikin tehdä joskus helposti jatko-osan. Nimenomaan omat kokemukset tekevät usein kirkosta merkityksellisen. Tällaisiin kuuluvat omallakin kohdallani esimerkiksi Kallion kirkko sekä Helsingin pitäjän Pyhän Laurin kirkko.

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Suomi

Monipuolinen Merikeskus Vellamo Kotkassa

Julkaistu

-

Kirjoittanut

Vietimme pääsiäisenä pari päivää Kotkan seudulla. Reissun eräänlainen pääkohde oli Merikeskus Vellamo, jossa käynnille olin odottanut sopivaa hetkeä jo useamman vuoden ajan. Museokeskuksesta löytyi monta erilaista kiinnostavaa näyttelyä.

Kesällä 2008 avattu Merikeskus Vellamo kuuluu satamakaupunki Kotkan vetonauloihin. Suuresta rakennuksesta löytyvät sekä Suomen merimuseo että Kymenlaakson museo, joten näyttelyiden parissa saa helposti kulumaan pitkänkin tovin. Meillä vierähti Vellamon tiloissa noin neljä tuntia, kun kiersimme esillä olleet näyttelyt läpi ja huilasimme välillä kahvilan puolella. Tämän pidempää aikaa ei museoihin jaksaisi kerralla keskittyäkään, mutta Vellamo on taatusti useammankin vierailun väärti.


kotka_vellamo_05

Venehallin aarteita

Sisätiloihin saapuessa huomio kiinnittyy aluksi suureen venehalliin, jonne on koottu monenlaisia aluksia. Penkkiurheilijan silmiin osuu ensimmäisenä Thomas Johansonin ja Jyrki Järven käyttämä 49er-luokan kilpavene, jolla kaksikko purjehti olympiakultaa Sydneyn vesillä vuonna 2000. Kovin mielenkiintoinen on myös muumien äidin Tove Janssonin puuvene Victoria, jolla taiteilija kulki kesämökilleen Pellingin saaristossa. Seinustalle koottu perämoottorikokoelma tuo puolestaan mieleeni mukavan sukulaismiehen, jonka Evinrude käynnistyi aina lapsuuteni kalareissujen aluksi niin ikään Porvoon suunnalla. Tarinan mukaan Ole Evinrude keksi muuten aloittaa moottoreiden valmistamisen, kun hän oli hakemassa vaimolleen jäätelöä hiki päässä soutaen.


kotka_vellamo_04

Merivartijoiden tärkeät tehtävät

Venehallissa siirrytään sujuvasti kauniiden puuveneiden keskeltä Merivartiomuseon puolelle, jossa on juuri avautunut uusi Turvanasi merellä -niminen näyttely. Saamme käsityksen merivartijan työstä sekä menneinä vuosikymmeninä että nykypäivänä. Enpä olisi tullut ajatelleeksi, että merivartioinnin aloittaminen juontaa juurensa kieltolakiin ja Itämerellä rehottaneen pirtun salakuljetuksen kaitsemiseen. Nykyisin tehtävät kattavat kaikkea mahdollista meripelastuksesta passintarkastukseen.


kotka_vellamo_02

Ihmiskohtaloita Ruotsinsalmen taisteluissa

Yksi Merikeskus Vellamon kiinnostavimmista näyttelyistä on vajaat viisi vuotta sitten auennut Kohtalona Ruotsinsalmi. Visuaalisestikin vaikuttava näyttely on koottu huolella, ja sisältöön tutustuminen on innostavaa muun muassa henkilöesittelyiden kautta. Ruotsinsalmen alueella nykyisen Kotkan edustalla käytiin vuonna 1790 Itämeren historian suurin meritaistelu, jossa kuningas Kustaa III:n ruotsalainen laivasto kukisti venäläiset joukot. Meren pohjassa on taisteluiden seurauksena yhä kymmeniä laivojen hylkyjä, jotka ovat nykyään mielenkiintoisia tutkimuskohteita.

kotka_vellamo_12


Venäläiset halusivat taisteluiden jälkeen linnoittaa Ruotsinsalmen ja nykyiselle Kotkansaarelle kasvoi suurehko kaupunki. Silloiselle valtioiden rajaseudulle rakennettiin linnoituksia, joiden tehtävänä oli suojata erityisesti Pietarin kaupunkia. Ruotsinsalmen linnoituskaupunki menetti kuitenkin pian merkitystään rajan siirtyessä ja se tuhoutui Krimin sodassa vuonna 1855.


kotka_vellamo_07

Metsäteollisuus Kymenlaakson kehittäjänä

Merikeskus Vellamon tiloissa toimii Suomen merimuseon lisäksi myös Kymenlaakson museo, joka tutustuttaa maakunnan historiaan sekä nykypäivän henkeen. Syksyyn 2026 asti esillä oleva Puun vuoro -näyttely tuo esiin metsäteollisuuden erityisen merkityksen alueen kehityksessä. Kymenlaakson metsiä alettiin toden teolla hyödyntää 1870-luvun alussa, jolloin tukkeja ryhdyttiin uittamaan Kymijokea pitkin kohti merta. Joen suulle perustettiin Kotkan kaupunki, joka kehittyi sahateollisuuden ansiosta nopeasti. Kotkasta kasvoi merkittävä satamakaupunki, josta lähti rahtilaivojen mukana merimiehiä maailmalle kokemaan Rion kuumia öitä ja muita eksoottisia seikkailuita.

kotka_vellamo_08


Satamaan saapuneiden englantilaisten laivojen mukana Kotkaan rantautui myös jalkapallo, jota brittimerimiehet alkoivat pelata paikallisia ahtaajia vastaan. Kotkasta kehittyi ajan kuluessa yksi harvoista suomalaisista kaupungeista, joissa jalkapallo kuuluu vahvasti paikalliseen identiteettiin. Vihreävalkoisesta KTP:stä maailmalle ovat ponnistaneet muiden muassa Teemu Pukki sekä Arto Tolsa, jonka pelipaita on esillä museossa. Tolsa oli ensimmäisiä ulkomailla menestyneitä suomalaisia pelaajia ja Kotkan jalkapallostadion on nimetty hänen mukaansa. Museossa on myös Myllykosken Pallolle omistettu vitriini. MyPa on hyvä esimerkki metsäteollisuuden monipuolisesta merkityksestä Kymenlaaksossa, sillä perinteikäs seura kasvoi Myllykosken paperitehtaan ympärille.


kotka_vellamo_09

Värikylläinen Mikä-mikä-kaupunki

Kymenlaakson museon Mikä-mikä-kaupunki tarjoaa tutkittavaa lapsille ja nostalgista nähtävää aikuisille. Näyttely tarjoaa ennen kaikkea hyvät puitteet monenlaisiin leikkeihin kovasti Kotkaa muistuttavassa ympäristössä, jossa voi vaikkapa ostaa torilta paikallisia possoja tai seilata Tornator-aluksella maailman merille. Omasta perheestämme ei löydy leikeistä kiinnostuneita, mutta esimerkiksi menneiden vuosikymmenten lastenhuone näyttää aikuisista kovin tutulta ja kerrostalon hississä voi tutustua eri kerrosten asukkaiden kuulumisiin. Mikä-mikä-kaupungissa voi vierailla vuoden 2030 alkuun saakka.


kotka_vellamo_11

Koko perheen Muumiseikkailu

Merikeskus Vellamo on muutenkin suunniteltu koko perheen kohteeksi, mutta Mikä-mikä-kaupungin lisäksi erityisesti muumeihin keskittyvä Rohkeus, rakkaus, vapaus! -näyttely riemastuttaa varmasti monia perheidensä pienimpiä. Lapset pääsevät tässä näyttelyssä leikkimään ja seikkailemaan, kun taas aikuisille on tarjolla taustatietoa muumeista sekä niiden luojasta Tove Janssonista.

kotka_vellamo_06


Muumien maailma saa aina hyvälle mielelle ja näyttelyyn on löydetty mukavasti uusia näkökulmia aiheeseen liittyen. Omalle perheellemme muumit ovat tuttuja televisiosarjan, kirjojen sekä monien Naantalin Muumimaailmaan tehtyjen vierailujen ansiosta. Aihe on jäänyt lasten kasvaessa viime vuosina taka-alalle, mutta toisaalta muumit ovat ajattomia ja tarjoavat hyviä elämänohjeita kaikenikäisille. Tämä näyttely on esillä Vellamossa 7.3.2027 saakka.


kotka_vellamo_03

Koskettava näyttely menetetyistä saarista

Ehdimme nähdä vielä pääsiäisenä viimeistä päivää auki olleen Menetetyt saaret -näyttelyn, joka kertoi ennen toista maailmansotaa Suomelle kuuluneista Suomenlahden ulkosaarista. Juha Metson, Marjo Näkin ja Mika Rokan keräämä aineisto sisältää upeita valokuvia sekä mielenkiintoista videomateriaalia. Seiskari, Lavansaari, Tytärsaari sekä erityisesti Suursaari olivat aikoinaan suosittuja kesälomakohteita, joiden elinkeinoihin kuuluivat matkailu, merenkulku, kalastus, hylkeenpyynti sekä toki myös aiemmin mainittu alkoholin salakuljetus. Nykyisin lähes autioituneiden saarten eloisaan menneisyyteen tutustuminen on koskettava kokemus. Rajan taakse jäänyt Karjala on itselleni hyvin tuttu aihe, mutta Suomenlahden ulkosaarten historiasta en ole tiennyt tätä ennen juuri mitään.


kotka_vellamo_13

Monipuolinen ja vaihtuva näyttelykokonaisuus

Pääsiäisen sää oli harmillisen kolea ja sateinen, joten tuntui erityisen mukavalta viettää aikaa Vellamon siisteissä sisätiloissa. Merikeskus on toimiva kokonaisuus, jossa on helppo viihtyä. Ilahduin erityisesti siitä, kuinka monipuolisesti näyttelyt tuovat esiin paikallista historiaa. Kymenlaakson museosta jäivät mieleen varsinkin Kotkan kaupungin kehitysvaiheet kohti nykyaikaa, kun taas Kohtalona Ruotsinsalmi -näyttely avasi minulle uudella tavalla seudun vuosisatojen takaista menneisyyttä Ruotsin ja Venäjän välisten sotien näyttämönä.

kotka_vellamo_10


Suomen merimuseon päänäyttelyä uusitaan parhaillaan, joten sen puuttuminen supistaa näyttelykokonaisuutta tällä hetkellä melko paljon. Toisaalta meille riitti nytkin nähtävää enemmän kuin riittävästi. Kesällä olisi mukava tutustua ulkona odottaviin jäänmurtaja Tarmoon, vartiolaiva Telkkään sekä majakkalaiva Kemiin, jotka ovat avoinna suurin piirtein toukokuun puolivälistä elokuun puoliväliin saakka. Lisäksi luvassa on aina erilaisia vaihtuvia näyttelyitä. Museokokonaisuus on niin laaja, että tauko ravintola Laakongissa on jossain kohtaa vierailua paikallaan. Osa perheestämme kokeili Laakongin buffetlounasta, kun taas osalle riittivät kahvilatuotteet. Käväisimme myös katselemassa museokaupan houkutuksia, mutta tuliaisostokset jäivät tällä kerralla tekemättä. Katsotaan miten käy ensi kerralla, sillä alati uudistuvassa Vellamossa voisi käydä joskus toistekin.

Lisätiedot: merikeskusvellamo.fi

Jatka lukemista

Suomi

Tuusulanjärven Ainola, Ahola ja Suviranta

Julkaistu

-

Kirjoittanut

Tuusulanjärven taiteilijayhteisön kotimuseot ovat hienoja vierailukohteita, joissa voi aistia 1900-luvun alun kansallisromanttista henkeä. Esittelen nyt Ainolan, Aholan ja Suvirannan, jotka sijaitsevat kivenheiton päässä toisistaan Järvenpään eteläosassa.

Ainutlaatuinen taiteilijayhteisö sai alkunsa, kun kirjailija Juhani Aho ja hänen taidemaalarivaimonsa Venny Soldan-Brofeldt muuttivat Tuusulanjärven maisemiin vuonna 1897. He houkuttelivat pian samoille kulmille koko joukon suomalaisen kulttuurin merkkihenkilöitä, joita olivat Jean Sibelius, Eero Järnefelt, Pekka Halonen sekä J.H. Erkko. Taiteilijoita viehättivät alueen rauhallisuus ja kaunis luonto, mutta toisaalta myös lyhyt junamatka ihmisten ilmoille Helsinkiin. Yhteisöllä oli merkittävä vaikutus suomalaisen kansallishengen nostamisessa ennen maamme itsenäistymistä.

taiteilijakodit_ainola_08


Olen viettänyt aina kesiäni Tuusulanjärven maisemissa, joten taiteilijayhteisön tarina on tullut varsin tutuksi. Itselleni läheisimmät taiteilijakodit ovat aiemmin esittelemäni Halosenniemi ja Erkkola, mutta olen käynyt monesti esimerkiksi Ainolassakin. Toisaalta Suvirannassa vierailin viime kesänä vasta ensimmäistä kertaa.


taiteilijakodit_ainola_03

Jean ja Aino Sibeliuksen Ainola

Ainola on Keski-Uudenmaan kansainvälisesti tunnetuin nähtävyys. Jean ja Aino Sibelius rakennuttivat uuden kotinsa seudulle aiemmin muuttaneiden taiteilijaystäviensä naapuriin. Rauhallinen ympäristö teki hyvää säveltäjämestarille, jota pääkaupungin anniskeluravintolat olivat vetäneet puoleensa liiankin kovasti. Ennen Ainolan valmistumista perhe asui pari vuotta Keravalla, jolloin myös Sibeliuksen maineikkain teos Finlandia valmistui.

taiteilijakodit_ainola_06


Sibeliukset pääsivät muuttamaan arkkitehti Lars Sonckin suunnittelemaan Ainolaan syksyllä 1904. Tilaa riitti hyvin koko perheelle sekä uskolliselle palvelusväelle, joskin Aino hieman moitti joitakin ratkaisuja. Hänen mielestään poikamies Sonck ei ollut ihan ymmärtänyt kaikkia suurperheen asunnon tarpeita. Sibeliuksilla oli kaikkiaan kuusi tytärtä, joista Kirsti oli kuollut traagisesti lavantautiin jo aiemmin. Kaksi nuorinta syntyivät perheen asuessa jo Ainolassa.

taiteilijakodit_ainola_01


Ainolassa ihastuttaa erityisesti rakennuksen tunnelma. Sisustus on säilytetty alkuperäisessä asussaan, joten tuntuu helpolta kuvitella talon isäntä istumaan nojatuoliin sikari suussaan. Ikkunalla kukkivat kodikkaat pelargoniat ja esineiden joukosta voi bongata Italiasta tuotuja matkamuistoja. Seinillä on Sibeliusten ystävien, kuten Akseli Gallen-Kallelan, Albert Edelfeltin, Pekka Halosen sekä Ainon veljen Eero Järnefeltin taideteoksia.

taiteilijakodit_ainola_09


Oma suosikkini Ainolan huoneista on funkkistyylinen kirjasto, jossa myös Jean itse viihtyi parhaiten. Täällä kyllä kelpaisi lueskella mukaansatempaavaa kirjaa tai viettää iltaa hyvässä seurassa.

taiteilijakodit_ainola_02

 
Myös Ainolan keittiö on kodikas. Aino itse ei juurikaan laittanut ruokaa, mutta säilöi innokkaasti puutarhassa kasvattamiaan hedelmiä, vihanneksia, kasviksia ja juureksia. Keittiössä voi katsella mielenkiintoista esineistöä vuosikymmenten takaa.

taiteilijakodit_ainola_07


Ainolassa on hyvä varata aikaa puutarhaan tutustumiseen. Tämä oli nimenomaan Ainon valtakuntaa, jossa kasvoi suuri osa koko perheen ravinnosta. Vierailimme Ainolassa viimeksi syyskuussa, jolloin puutarhan antimia oli yhä poimittavissa. Jean viihtyi parhaiten puutarhan laidalla kasvavalla metsäalueella, jonka ”temppeliksi” nimeämällään hiljaisella paikalla hän kävi mietiskelemässä.

taiteilijakodit_ainola_05


Pihamaalta löytyy tietenkin myös sauna. Rakennus on Aino Sibeliuksen suunnittelema ja sen yksityiskohtiin kuuluu puinen kouru, jonka avulla vesi saatiin johdettua suoraan kaivosta kylpyammeeseen. Aino itse ei ollut saunaihmisiä, mutta Jean viihtyi saunassa usein tuntikausia.

taiteilijakodit_ainola_04


Puutarhan nähtävyyksiin kuuluu myös Jean ja Aino Sibeliuksen hauta. Pronssinen muistomerkki on pelkistetty mutta juhlallinen maassa makaava paasi. Jean Sibelius menehtyi syyskuussa 1957, minkä jälkeen Aino asui talossa vuoteen 1969 eli lähes kuolemaansa saakka. Ainola avattiin museona yleisölle vuonna 1974.

jarvenpaa_aulis


Ainolassa käydessä kannattaa vierailla myös Kahvila Auliksessa, joka sijaitsee lipunmyyntirakennuksessa sisäänkäyntiportin läheisyydessä. Suosittelen lähiympäristön tunnelmallisista kesäkahviloista myös Kallio-Kuninkalaa sekä Vellikelloa.

Vierailuinfo 2025: Ainola on avoinna touko–syyskuussa ti–su klo 10–17. Aikuisten pääsyliput 16 €, 7–16-vuotiaat lapset 5 €. Museokortti käy. Lisätiedot: ainola.fi


tuusula_ahola

Juhani Ahon ja Venny Soldan-Brofeldtin Ahola

Juhani Ahoa ja Venny Soldan-Brofeldtia voidaan pitää taiteilijayhteisön perustajina, koska he saapuivat Tuusulanjärven rannalle ensimmäisinä. Toisin kuin ystävänsä, he asuivat täällä vain vuokralla ja olivat myös taiteilijayhteisön ydinjoukon ainoat, jotka muuttivat myöhemmin pysyvästi pois Tuusulasta. Syitä vuonna 1911 tapahtuneeseen muuttoon olivat talousongelmat, perheen lasten koulunkäynti sekä Helsingissä odottaneet tehtävät.   

taiteilijakodit_ahola_02


Ahola tunnettiin ennen taiteilijapariskunnan saapumista Vårbackan huvilana, joka kuului Järvenpään kartanolle. Nykyään täällä toimii Juhanin ja Vennyn elämästä kertova museo. Juhani Aho – alkuperäiseltä nimeltään Johannes Brofeldt – oli ensimmäinen suomenkielinen ammattikirjailija. Siitä huolimatta kalastus oli Juhanille niin tärkeä harrastus, että hän piti itseään enemmän kalamiehenä kuin kirjailijana. Näin ollen kodin sijainti järven rannalla oli varmasti mieluisa.

taiteilijakodit_ahola_03


Kalareissujen lisäksi Juhani piti kovasti naisista, ja ehti ihastua esimerkiksi kauniiseen Aino Järnefeltiin, josta kuitenkin tuli Sibeliuksen vaimo. Vielä paljon merkittävämpi tapaus oli pitkä suhde Venny-vaimon pikkusiskoon Tillyyn. Kirjailija sai vaimonsa kanssa kaksi poikaa, mutta myös Tilly synnytti yhden Juhanin jälkeläisen.

taiteilijakodit_ahola_05


Venny Soldan-Brofeldtia kuvaillaan vahvaksi, itsenäiseksi ja boheemiksi feministiksi, joka hyödynsi lahjakkuuttaan monipuolisesti. Yllä olevassa kuvassa näkyy Vennyn maalaama muotokuva ystävästään, tanssija Maggie Gripenbergistä. Venny tunnetaan erityisesti taidemaalarina, mutta hän työskenteli myös muun muassa kuvittajana, kuvanveistäjänä ja korusuunnittelijana. Hänen teoksiaan arvostettiin ulkomaita myöten, sillä esimerkiksi vuonna 1900 Soldan-Brofeldt sai pronssimitalin Pariisin maailmannäyttelyn yhteydessä järjestetystä taidenäyttelystä. Venny herätti monissa aikalaisissaan pahennusta miehekkäillä tavoillaan, kuten piipun polttamisella, ronskilla kiroilulla ja pitkien housujen käyttämisellä.

taiteilijakodit_ahola_01


Museon huoneissa on näytteillä Vennyn maalaustarvikkeita ja teoksia sekä jonkin verran perheelle kuuluneita tavaroita. Nähtävillä on esimerkiksi Juhanin kalastusvälineitä sekä sukset, joilla hän hiihti talvisin jäätä pitkin Halosenniemeen saunomaan. Yksi mielenkiintoisimmista esineistä on Vennyn suunnittelema ja kaivertama entisen piharakennuksen ovi, joka palasi erinäisten vaiheiden jälkeen pari vuotta sitten takaisin Aholaan museoesineeksi.

taiteilijakodit_ahola_04


Taiteilijaperheet olivat päivittäin tekemisissä keskenään. Naapuruston lapset kävivät mielellään Aholassa, jossa he pääsivät näyttelemään Vennyn suunnittelemissa esityksissä. Aholasta tuli myös kulttuurin merkkihenkilöiden vilkas kohtaamispaikka, jossa keskusteltiin suomalaisuusaatteesta ja toisinaan myös juhlittiin. Mieleeni on muotoutunut kuva Juhani Ahosta maanläheisenä kansanmiehenä, joka saattoi kulkea kylillä villapaita yllään. Itseäni huvittaa kovasti ajatus aina tyylikkäästä Jean Sibeliuksesta hieno puku päällään Ahon kalastusveneen kyydissä. Sibelius ei kuulemma sietänyt kalan hajua ja kiersi kävelyretkillään naapurinsa talon kaukaa, jos Juhani kuivasi pihalla saaliitaan.

taiteilijakodit_ahola_06

 
Venny ja Juhani ovat kiehtovia henkilöitä, ja Ahola mielenkiintoinen vierailukohde esineineen sekä tarinoineen. Talo ei silti sykähdytä ainakaan itseäni niin paljon kuin muut Tuusulanjärven taiteilijakodit. Syynä on varmasti se, ettei rakennus ole enää alkuperäisessä asussaan. Toinen kerros rakennettiin vasta Ahon perheen poistuttua, ja talo on toiminut esimerkiksi kotitalousopiston opettajien asuntolana. Ahola on hyvä museo, muttei vedä rakennuksena vertoja Halosenniemelle, Ainolalle, Erkkolalle tai Suvirannalle.

Vierailuinfo 2025: Ahola on avoinna touko–syyskuussa ti–su klo 10–17. Aikuisten pääsyliput 12 €, alle 18-vuotiaat ilmaiseksi. Museokortti käy. Lisätiedot: jarvenpaantaidemuseo.fi/ahola


taiteilijakodit_suviranta_01

Eero ja Saimi Järnefeltin Suviranta

Taidemaalari Eero Järnefeltin ja hänen vaimonsa Saimin rakennuttama Suviranta valmistui Tuusulanjärven rantaan vuonna 1901. Arvostetussa kulttuuriperheessä kasvanut Eero tunnetaan erityisesti luontoaiheisista teoksistaan, joista monet kuvaavat maalarin suosikkimaisemaa Kolia. Saimi teki puolestaan uraa näyttelijänä Helsingin Suomalaisessa Teatterissa, kunnes äitiys sai hänet jättämään teatterin ja keskittymään kodin askareisiin sekä muun muassa käännöstöihin. Parille syntyi kaikkiaan viisi lasta. Saimin sisaruksista tunnetuin on kirjailija Anni Swan.

taiteilijakodit_suviranta_03


Suvirannan sydän on ateljee, johon suuret pohjoiseen antavat ruutuikkunat tuovat valoa. Tila tuo mieleeni muita näkemiäni ateljeekoteja, kuten läheisen Halosenniemen tai Aix-en-Provencessa sijaitsevan Paul Cézannen työhuoneen. Suvirannan seinät ovat luonnollisesti täynnä taidetta, johon kuuluu Eero Järnefeltin lisäksi muidenkin taiteilijoiden teoksia. Myös Eeron ja Saimin tyttärestä Laura Järnefeltistä tuli menestynyt taidemaalari, ja ateljeen seinällä näkyvätkin sekä isän että tyttären paletit vierekkäin.

taiteilijakodit_suviranta_02


Eero oli sisarensa miehen Jean Sibeliuksen läheinen ystävä, ja taiteilijat viettivätkin keskenään paljon aikaa. Suvirannan ensimmäisenä jouluna joulupukkina toimi Juhani Aho, joka toi perheen lapsille oikean kissanpennun. Taiteilijaperheet tekivät toisinaan yhteisiä retkiä järven vastarannalla sijaitsevalle Sarvikalliolle, jota Järnefelt kutsui lempimaisemaansa mukaillen Pikku-Koliksi. Järnefeltit muuttivat vuonna 1917 Helsinkiin, mutta Suviranta säilyi perheen kesäpaikkana, jonne tultiin viettämään juhlapyhiä ympäri vuoden.

taiteilijakodit_suviranta_05


Suvirannassa viehättää päärakennuksen lisäksi myös suuri puutarha. Eero itse istutti tänne tammia ja Saimi ahkeroi kasvien parissa. Talolta on vain lyhyt matka Tuusulanjärven rantaan. Järvi on täällä mielestäni jopa lähempänä, kuin tieltä katsottuna saattaisi arvata.

taiteilijakodit_suviranta_04


Suviranta on pysynyt saman perheen kotina näihin päiviin asti. Laura Järnefelt muutti takaisin lapsuudenkotiinsa vuonna 1933 ja viihtyi Suvirannassa elämänsä loppuun saakka eli syksyyn 1985. Suvirannan nykyinen isäntä on Lauran poika Juhani Kolehmainen, joka on asunut talossa suuren osan pitkästä elämästään ja huolehtinut arvokkaan rakennuksen kunnossapidosta. Kolehmainen myi rakkaan Suvirantansa Järvenpään kaupungille vuonna 2018, mutta hänellä on elinikäinen asumisoikeus talossa. Kulttuurihistoriallisesti arvokkaan rakennuksen tulevaisuus on näin ollen turvattu parhaalla mahdollisella tavalla.

taiteilijakodit_suviranta_06


Koska kyseessä on yksityiskoti, pääsee Suvirantaan tutustumaan vain opastetuilla kierroksilla eikä sisätiloissa saa kuvata. Juhani Kolehmaisen ajan jälkeen talo on tarkoitus avata ympärivuotisena museona. Minulle Suvirannassa vierailu oli hyvinkin sykähdyttävä kokemus, koska olen kulkenut talon ohitse lukemattomia kertoja, mutten ollut käynyt tiiviin pensasaidan suojaamalla pihamaalla ennen viime kesää. Näin ainakin itselleni syntyi tunne pääsystä jonkinlaiseen salaiseen puutarhaan ja ainutlaatuiselle aikamatkalle 1900-luvun alkuvuosiin. Suosittelenkin kodikkaassa Suvirannassa vierailua kaikille Tuusulanjärven suunnalla liikkuville.

Vierailuinfo 2025: Suvirannassa on yleisöopastuksia touko–elokuussa tiistaisin, torstaisin ja sunnuntaisin klo 11:00 ja 12:30 sekä syyskuussa sunnuntaisin klo 11. Paikat täytyy varata etukäteen. Aikuisten pääsyliput 20 €, alle 18-vuotiaat ilmaiseksi. Museokortti käy. Lisätiedot: jarvenpaantaidemuseo.fi/suviranta

Lue myös viimevuotinen juttuni samalta alueelta: 10 vinkkiä kesäiseen Tuusulaan

Jatka lukemista

Suosittuja juttuja