Seuraa somessa

Suomi

10+1 sykähdyttävää kirkkoa Suomessa

Julkaistu

-

Kirkot kuuluvat monen paikkakunnan tärkeimpiin nähtävyyksiin, ja useat niistä ovatkin vierailun arvoisia. Nostan nyt näin pääsiäisen aikaan esiin ne kotimaiset kirkot, jotka ovat tehneet minuun suurimman vaikutuksen.

Minua kiehtoo kirkoissa erityisesti niiden arkkitehtuuri, joka heijastelee usein tavalla tai toisella myös paikallista historiaa. Varsinkin ulkomailla tapanani on myös sytyttää sopivan tilaisuuden tullen kynttilä pois nukkuneita läheisiä muistellen. En halua mitenkään automaattisesti pysähtyä kaikkiin mahdollisiin kirkkoihin, mutta kiinnostavilta näyttävissä kohteissa on kiva käydä, silloin kun se on kiireettömästi mahdollista.

Ulrika Eleonoran kirkko, Kristiinankaupunki

Suomen kirkot häviävät näyttävyydessä katolisen Euroopan arkkitehtonisille mestariteoksille. Siitä huolimatta maassamme riittää monia hyvinkin kauniita kirkkoja, joiden vaatimattomuus heijastelee omalla tavallaan kansanluonnettamme. Kirkkojen kaltaisten kohteiden laittaminen paremmuusjärjestykseen ei tunnu mielekkäältä, joten tämä lista kuvaakin lähinnä sitä, mitkä rakennukset ovat puhutelleet itseäni eniten. Kauneushan on aina katsojan silmässä, mutta kenties listalta löytyy vierailemisen arvoisia kohteita muillekin kotimaanmatkailijoille.



1. KERIMÄEN KIRKKO

Kerimäen arkipäiväisessä kirkonkylässä kohoava puukirkko tekee vaikutuksen mahtavalla koollaan. Keltainen rakennus hallitsee majesteettisella tavalla ympäristöään ja on upea esimerkki suomalaisesta puurakentamisesta. Se on sekä maailman suurin puukirkko että myös maamme kookkain kirkkorakennus. Kerimäen kirkon sisustus on harmaasävyinen ja melko yksinkertainen, mutta tämä taideteos ei mielestäni kaipaakaan ylitsepursuavaa koristelua. Käymme vuosittain Kiteellä, josta käsin retkeilemme lähes joka kesä myös Savonlinnaan päin. Olen näin ollen pysähtynyt muutaman kerran Kerimäelläkin, jonka suuri kirkko tekee aina yhtä suuren vaikutuksen.



2. TURUN TUOMIOKIRKKO

Suomen Turussa virtaa Aurajoki, ja sen rannalla kohoaa jykevä kivikirkko. Tämä Suomen kansallispyhäkkö vihittiin tuomiokirkoksi jo vuonna 1300. Rakennusta on jouduttu vuosisatojen kuluessa korjaamaan useaan otteeseen, minkä vuoksi sen tyylissä on piirteitä muun muassa romaanisesta, goottilaisesta ja uusgoottilaisesta arkkitehtuurista. Kirkkovierailu tarjoaa hienon aikamatkan keskiajalle, sillä suuren rakennuksen sisällä on paljon nähtävää vanhoista haudoista lähtien. Tämä on Suomen kirkoista oikeastaan ainoa, jossa olen aistinut jotain hyvin samanlaista kuin Keski-Euroopan mahtavissa kivikirkoissa.



3. PETÄJÄVEDEN VANHA KIRKKO

Suomen ainoa Unescon maailmanperintölistalle päässyt yksittäinen kirkko löytyy Petäjävedeltä. Unesco-status hämmentää ensikertalaista, sillä rakennus ei ainakaan sadepäivänä tunnu aluksi erityisen sykähdyttävältä. Vuonna 1765 valmistuneen kirkon viehätys perustuukin siihen, että se on eräänlainen kansanrakentamisen muistomerkki. Paikallisten kirvesmiesten pystyttämä rustiikkinen rakennus tuoksuu puulta ja henkii historiaa. Se on säilynyt lähes alkuperäisessä asussaan ja sisätiloja hallitsevat maalaamattomat puupinnat. Ihastun kirkkoon katseltuani sitä hetken kaikessa rauhassa. Täällä voi ihailla vanhaa puukirkkoarkkitehtuuria ja hirsirakentamista parhaimmillaan.



4. PAATERIN KIRKKO, LIEKSA

Moni kirkko tekee vaikutuksen mahtavuudellaan, mutta myös pieni voi olla kaunista. Lieksan Vuonisjärvellä asunut kuvanveistäjä Eva Ryynänen pystytti pihamaalleen kirkon, joka on kaikkien vierailijoiden nähtävillä. Taiteilijan temppelinäkin tunnettua rakennusta käytetään esimerkiksi vihkikirkkona sekä konserttisalina. Kyseessä on hätkähdyttävä tilataideteos, jossa on sekä pelkistettyjä että taidokkaasti viimeisteltyjä elementtejä. Eva Ryynänen oli puun työstämisen mestari, joka muokkasi kirkkonsa komean alttarin jättimäisen kuusen juurakosta. Eva ja Paavo Ryynäsen kotitila Paateri on muutenkin suosittelemisen arvoinen nähtävyys.

Lue lisää Paaterista postauksestani Eva Ryynäsen Paateri – puutaidetta parhaimmillaan.



5. TEMPPELIAUKION KIRKKO, HELSINKI

Yksi Helsingin tunnetuimmista nähtävyyksistä löytyy töölöläisen kallion sisältä. Temppeliaukion kirkkoa jouduttiin odottamaan kauan, sillä ensimmäisestä arkkitehtuurikilpailusta ei löytynyt Töölön seurakunnalle kelvollista ehdokasta ja toisen jälkeen syttyi sota. Viimein vuonna 1961 päättyneestä kolmannesta kilpailusta löytyi Timo ja Tuomo Suomalaisen neronleimaus, eli maan alle rakennettava kirkko. Temppeliaukion kirkossa viehättää erilaisuus ja ainutlaatuisuus. Rakennuksen symmetrisen pyöreä muoto luo ilmavan tilan, jonne tulvii valoa kattoikkunoista. Luonnonkivi on varsin toimiva seinämateriaali kokonaisuudelle, joka vie ajatukset helposti pois kaupungin vilskeestä.



6. ULRIKA ELEONORAN KIRKKO, KRISTIINANKAUPUNKI

Kristiinankaupungissa sijaitseva Ulrika Eleonoran kirkko ei kuulu maamme tunnetuimpiin nähtävyyksiin, mutta minulle se jää tekemämme kaupunkikierroksen aikana lähtemättömästi mieleen. Lämmin kesätuuli heiluttaa puiden lehtiä ja pihamaalla tuoksuu vasta tervattu paanukatto, kun katselemme vanhoja hautakiviä ja astumme sitten punaiseen puukirkkoon. Vuonna 1700 valmistunut kirkko huokuu historiaa ja hiljaisuutta, kun kävelemme sen narisevalla lattialla ja pysähdymme katselemaan yksityiskohtia. Rakennus on säilynyt hyvin alkuperäisessä asussaan ja se on syystäkin suosittu hääkirkko. Säännöllisiä jumalanpalveluksia siellä ei kuitenkaan järjestetä.

Lue lisää Kristiinankaupungista postauksestani Hidasta elämää Kristiinankaupungissa.



7. KITEEN KIRKKO

Sukujuureni ovat vahvasti Kiteellä, joten paikkakunnan kirkkokin on tullut vuosien varrella tutuksi. Tunnen rakennuksen ennen kaikkea ulkopuolelta ja varsinkin kuvista, sillä harmaakivinen korkeatorninen kirkko on aina näkynyt sukulaisten olohuoneiden seinillä. Kiteen kirkosta on näin ollen muodostunut minulle jonkinlainen suomalaisten kirkkojen mallikappale. Toisaalta rakennus näyttää mielestäni komealta myös, kun yritän katsoa sitä objektiivisin silmin. Olen käynyt kirkossa muutaman kerran myös sisäpuolella. Italian ystävänä minua ilahduttaa erityisesti alttaritaulu, joka on Berndt Lagerstamin maalaama kopio Leonardo da Vincin Pyhästä ehtoollisesta.



8. PORVOON TUOMIOKIRKKO

Porvoolaista postikorttimaisemaa hallitsevat punaiset ranta-aitat sekä vankka kivikirkko. Olen kierrellyt monesti Vanhan Porvoon kuvauksellisilla kaduilla ja kiivennyt myös kirkonmäelle katselemaan kaupunkia. Tuomiokirkon sisätiloista on jäänyt hauskana yksityiskohtana mieleen seinälle maalattu yksisarvinen, jota pidettiin keskiajalla Kristuksen syntymän ja kuoleman vertauskuvana. Sodat ja tuhopoltot ovat kohdelleet kirkkoa vuosisatojen saatossa kaltoin, joten sitä on korjattu ja uudelleenrakennettu moneen otteeseen. Viimeisin katon tuhonnut palo sattui vuonna 2006, mutta Porvoon tuomiokirkko on kohonnut aina feenikslinnun tavoin uuteen kukoistukseen.



9. RAUMAN PYHÄN RISTIN KIRKKO

Porvoon tavoin myös Rauma kuuluu Suomen kauneimpien puutalokaupunkien joukkoon. Täällä kirkko jää kuitenkin helposti vähemmälle huomiolle, sillä se sijaitsee tasamaalla vanhankaupungin reunalla. Kivikirkko kuuluu joka tapauksessa osana Vanhan Rauman maailmanperintökohteeseen. Se pystytettiin alun perin katolista fransiskaaniluostaria varten ja on Rauman ainoa keskiajalta säilynyt rakennus. Sisätiloissa esimerkiksi kuoriosan koristemaalaukset ovat mielenkiintoisia. Parhaiten jää silti mieleen eräältä penkiltä löytyvä sympaattinen naishahmo virsikirjoineen. Se on taiteilija Kerttu Horilan luoma veistos, viralliselta nimeltään On riemu, kun saan tulla herra sun temppeliis.



10. TUUSULAN KIRKKO

Haluan nostaa listalle vielä Tuusulan kirkon, joka sijaitsee kauniilla paikalla Tuusulanjärven rannalla. Puukirkko valmistui 1700-luvulla ja se kuuluu maamme vanhimpiin säilyneisiin ristikirkkoihin. Itselleni Tuusulan kirkolla on suurta tunnearvoa, sillä olen mennyt siellä naimisiin. Kirkon vieressä on Suomen kauneimmaksikin ylistetty pieni sankarihautausmaa sekä jonkin verran vanhoja hautoja. Tunnetuimmat Tuusulan kirkkomaahan haudatut henkilöt ovat kirjailija Aleksis Kivi ja taidemaalari Pekka Halonen. Tarinan mukaan Halonen teki luonnoksen uudesta alttaritaulusta, mutta se hylättiin, koska itämaan tietäjillä oli paikallisten taiteilijoiden, eli Kiven, Eero Järnefeltin ja Juhani Ahon kasvot.

Lue myös alueesta laajemmin kertova postaukseni Paikallisvinkit Tuusulanjärvelle.



+ USPENSKIN KATEDRAALI, HELSINKI

Lisään listan päälle vielä yhden ylimääräisen kohteen, nimittäin Helsingin Katajanokalla kohoavan Uspenskin katedraalin. Ortodoksikirkko tuntuu sen verran erilaiselta luterilaisiin verrattuna, että mainittakoon se tässä erikseen. Jumalansynnyttäjän Neitseen Marian kuolonuneen nukkumisen muistolle pystytetty katedraali tunnetaan Pohjois- ja Länsi-Euroopan suurimpana ortodoksikirkkona. Olen aina pitänyt siitä, kuinka ortodoksikirkot suitsukkeineen sekä kullattuine ikoneineen tuovat oman vivahteensa suomalaiseen kristillisyyteen ja vievät omalla tavallaan ulkomaanmatkojen tunnelmiin. Suomessa on paljon muitakin ortodoksikirkkoja, mutta Uspenskin katedraali on niistä itselleni tutuin.

Blogia kirjoittaa jatkuvaa matkakuumetta poteva perheenisä Keravalta. Nautin reissuista niin Euroopassa, kaukomailla kuin kotimaassakin. Pysy mukana matkassa ja seuraa Lähtöporttia Facebookissa sekä Instagramissa.

Jatka lukemista
12 kommenttia

12 Comments

  1. Mari

    1.4.2021 at 13:01

    Kiva kirjoitus. Itse olen todellinen kirkkofani ja nyt talvellakin olen koittanut kiertää kirkkoja edes ulkopuolelta. Oma listani voisi olla vaikka seuraava:
    Pyhämaan uhrikirkko, Tyrvään Pyhän Olavin kirkko, Keuruun vanha kirkko, Nakkilan kirkko, Turun Mikaelin kirkko, Tampreen tuomiokirkko, Hattulan keskiaikainen kirkko, Sipoon vanha kirkko, Taivassalon kirkko, Petäjäveden vanha kirkko. Toki upeita ovat kaikki nuo omatkin listauksesi. Kirkot ovat kyllä!

    • Mika / Lähtöportti

      1.4.2021 at 16:17

      Kiitos hyvistä vinkeistä! Mainitsemistasi kirkoista ainakin Tampere ja Hattula oli jo valmiiksi sellaisia, joissa olen ajatellut tilaisuuden tullen käväistä. Hyvä muistutus myös tuo Sipoon vanha kirkko, täytyisi käydä pitkästä aikaa. Ajan siitä ohi monta kertaa vuodessa, mutta olen käynyt sisällä vain kerran häissä. Olen päässyt häävieraaksi moneen muuhunkin vaikuttavaan kirkkoon, jotka eivät nyt kuitenkaan ihan listalleni mahtuneet, kuten Lohjan Pyhän Laurin kirkko, Vantaan Pyhän Laurin kirkko, Kallion kirkko, Helsingin tuomiokirkko…

      • Teija

        1.4.2021 at 19:01

        Ja kotikunnassani Soinissa on Suomen ainut vaivaisakka. Nähtävyys sekin 😊

      • Mika / Lähtöportti

        3.4.2021 at 15:57

        Kiitos vinkistä! Täytyypä käydä vaivaisakkaa tapaamassa, jos Soinin kirkon suunnalla tulee liikuttua 🙂

  2. Kirkkoja tulee tosiaan usein pysähdyttyä ihailemaan, kun niitä reitille sattuu. Suurinta osaa noista onkin tullut itsekin kuvailtua, mutta Kiteen ja Tuusulan kirkot taitavat olla näkemättä. Joskus on ollut mielessä, että yritettäisiin itsekin listata omat suosikkikirkkomme Suomesta.

    • Mika / Lähtöportti

      3.4.2021 at 16:02

      Kirkot ovat helppoja käyntikohteita, yleensä helppoja löytää ja melko nopeita vierailla. Kitee ja Tuusula lienevätkin näistä vähiten tunnetut ja toisaalta juuri ne, joita valitessani vedin vähän kotiinpäin 😀 Listatkaahan tekin suosikkinne!

  3. Kohteena maailma / Rami

    3.4.2021 at 9:54

    Tampereen Tuomiokirkko on ykkönen ja Jomalan kirkko Ahvenanmaalta kakkonen. Hyvä idea, taidanpa kirjoittaa aiheesta oman postauksen js julkaisen lopun listan siellä. Paljon samoja tulee olemaan, noin puolet. Rauhallista pääsiäistä!

    • Mika / Lähtöportti

      3.4.2021 at 16:10

      Kirkot eivät ole olleet Tampereella käydessä ensimmäisenä mielessä, mutta jospa seuraavalla kerralla kävisin katsomassa myös Tuomiokirkkoa. Jomalan kirkon voisin lisätä seuraavan Ahvenanmaan-matkan ohjelmaan, näyttää olevan ihan Maarianhaminan lähellä. Tee ihmeessä oma kirkkolistasi, varmasti mielenkiintoinen postaus. Hyvää pääsiäistä sinnekin!

  4. InnaVaara

    3.4.2021 at 12:22

    Kiitos vinkeistä. Sain taas uusia vinkkejä kirkkoluuhailuilleni ensi kesäksi. Etenkin Kristiinankaupungin kirkko jäi kiinnostamaan, kun Länsi-Suomen mökiltämme teen kirkkoreissuja 🙂

    • Mika / Lähtöportti

      3.4.2021 at 16:13

      Minuun tuo Kristiinankaupungin Ulrika Eleonoran kirkko teki suuren vaikutuksen historiallisella tunnelmallaan, pieni ja hyvin kaunis kirkko. Mukava kuulla että löysit vinkkejä 🙂

  5. Satu Rajala

    5.5.2021 at 23:31

    Kannattaa länsirannikolla käydä tutustumassa Merikarvian kirkkoon, joka on Suomen suurin ympärivuotisessa käytössä oleva kirkko. On iso, mutta ei kolkko, kuten mielestäni on Kerimäen kirkko. Porissa on upea Keski-Porin kirkko, joka on upea ulkoakin.
    Hattulan Pyhän Ristin kirkon lisäksi kannattaa samalla käydä Rengon Pyhän Jaakon kirkossa, Janakkalassa Pyhän Laurin ja Lammin kirkossa. Upeita kaikki!
    Pohjanmaalla kannattaa käydä Alahärmän kirkossa, joka on valitti Suomen kauneimmaksi.

    • Mika / Lähtöportti

      6.5.2021 at 14:37

      Kiitos hyvistä vinkeistä! Pari vuotta sitten kiirehdittiin Merikarvian kirkon ohitse, mutta ensi kerralla täytyy ehdottomasti varata aikaa kirkkoon tutustumiseen. Nämä kaikki ovat varmasti hienoja kirkkoja, mutta erityisesti Alahärmän kirkko näyttää kuvien perusteella todella upealta!

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Suomi

Sähkömaastopyöräilyn iloa Ahvenistolla

Julkaistu

-

Kirjoittanut

Kävin alkuviikosta kaverini Juhanin kanssa kokeilemassa ensi kertaa sähköpyöräilyä. Paikkana oli Hämeenlinnan Ahvenisto, joka on kuin kesäinen keidas kirkasvetisine järvineen ja metsäisine harjuineen. Nautimme pyöräilyn lisäksi rantasaunan löylyistä.

Kaupallisessa yhteistyössä Ahveniston Toimintapuisto

Sain keväällä yhteydenoton Ahveniston Toimintapuistosta, jossa oli huomattu parin vuoden takainen juttuni keväisestä retkestä paikalliselle luontopolulle. Sovimme että palaan kauniiseen ympäristöön kokeilemaan tämän kesän uutuutta, vuokrattavana olevia sähkömaastopyöriä. Olin retkestä jo etukäteen innoissani, koska tiesin Hämeenlinnan luonnon kauniiksi, enkä ollut koskaan aiemmin kokeillut sähköpyörää.

ahvenisto_08 (2)

Sähköpyörien suosio on kovassa nousussa ja niitä on ollut vuokrattavana useammassa paikassa kotimaanmatkojemme varrella. Kerran Keski-Suomessa olin jo tekemässä varaustakin, mutta silloin suositut menopelit oli varattu loppuun. Tavallinen maastopyöräily on minulle tuttua puuhaa, joten luonnossa pyöräily tuntuu luontevalta. Nyt apuna on kuitenkin sähkö, joka suorastaan nykäisee ensikertalaisen pyörän matkaan.

ahvenisto_13 (2)

Käymme aluksi läpi sähköpyörien tekniikkaa Ahveniston Toimintapuiston puistopäällikön Aatun kanssa ja kuuntelemme asiantuntevat vinkit seudun parhaista pyöräilyreiteistä. Päätämme hetken pohdinnan jälkeen suunnata Toimintapuiston nettisivuilta löytyvälle esimerkkireitille, joka vie Hämeenlinnan tunnetuimpien nähtävyyksien äärelle. Pyörässä on kiinnike matkapuhelinta varten, jolloin kännykän käyttäminen navigaattorina on sujuvaa. Mainittu esimerkkireitti löytyy maksuttomasti Komoot-sovelluksesta.

ahvenisto_04 (2)

Sähkölle tulee käyttöä heti retken alussa, kun nousemme jyrkkää mäkeä pitkin maauimalan kulmalta Ahveniston harjulle. Sähkön tuoma apu jopa yllättää ensikertalaisen, sillä mäki taittuu hämmästyttävän kevyesti, kunhan vain muistaa polkea taukoamatta. Hyväkuntoinen pyöräilijä pärjäisi täällä pelkillä lihasvoimilla, mutta satunnaiselle polkijalle sähköavusteinen pyörä tekee haastavastakin reitistä miellyttävän. Isotkaan ylämäet eivät tunnu liian raskailta ja samalla kilometrimäärää on helppo venyttää entistä pidemmäksi.

ahvenisto_09 (2)

Sähköpyörään totuttelussa menee pieni hetki, sillä vaihteille on käyttöä sähköavustuksesta huolimatta. Esimerkiksi ennen jyrkkää ylämäkeä on hyvä valita tavallisen polkupyörän tavoin riittävän pieni vaihde, jotta eteneminen sujuu jouhevasti. Myös sähköavustuksen voimakkuutta voi säätää itse.

ahvenisto_24

Ahveniston Toimintapuistosta vuokrattavat pyörät ovat täysjousitettuja GasGas eMTB Trail 2.0 -sähkömaastopyöriä. Runkokokoja on tarjolla kaksi, M ja L. Kypärä kuuluu tietenkin hintaan ja mukana on myös lukko, jos matkan varrella tekee mieli pysähtyä vaikkapa kahville. Pyörän vuokrahinta kolmelta tunnilta on 49,90 euroa ja lisätunteja voi varata kymmenen euron hintaan. Vuokraaminen onnistuu Toimintapuiston nettisivujen kautta.

ahvenisto_21

Ahveniston harjut ja metsät muodostavat upean ulkoilualueen, jossa kelpaa liikkua niin kävellen kuin pyöräillenkin. Ajelemmekin aluksi metsäpolkuja edestakaisin ihan vain siitä ilosta, että saamme nauttia näissä maisemissa ylä- ja alamäistä vankkatekoisten pyörien selässä. Risuista tai männynkävyistä ei tarvitse suuremmin välittää, sillä maastopyörien renkaat on tehty rullaamaan luonnon keskellä.

ahvenisto_12 (2)

Lähdemme vähitellen seuraamaan etukäteen suunniteltua reittiä. Se vie meidät pian Ahveniston hylätyn hyppyrimäen juurelle. Karu betonitorni on kuin muinainen luuranko, joka kohoaa korkealle metsän yläpuolelle. Hyppyrin juurelta alastulorinteelle päin katsellessa ei voi kuin ihmetellä mäkihyppääjien rohkeutta. Tämä ei ollut edes kovin suuri mäki, sillä Vesa Hakalan leiskauttamaksi mäkiennätykseksi jäi 82 metriä.

ahvenisto_14 (2)

Hyppyrimäen vierestä avautuu maisema Ahveniston moottoriradalle ja kauempana levittäytyville metsäalueille. Suomen vanhin toiminnassa oleva moottorirata avattiin vuonna 1967, jolloin Formula 2 -kisassa nähtiin monta F1-luokan legendaarista maailmanmestaria. Jack Brabhamin, Graham Hillin, Niki Laudan, Jim Clarkin ja Jochen Rindtin jälkeen radalla ovat kurvailleet tietenkin kaikki maineeseen nousseet kotimaiset kilpa-ajajat.

ahvenisto_01 (2)

Laskettelemme alas harjulta ja päädymme Hämeenlinnan päällystetyille kaduille. Seurailemme hetken Hämeen Härkätietä ja saavumme Vanajaveden rannalle. Pian edessämme kohoaa komea Hämeen linna, joka on vartioinut ympäristöä jo keskiajalta lähtien. Katselemme ohimennen myös viereisen Museo Militarian pihalle kerättyjä tykkejä ja panssarivaunuja.

ahvenisto_23

Jatkamme matkaa Vanajan rantareittiä seuraten. Hämeenlinnan suosituin lenkkeilypolku kiertää tasaisia rantoja seuraillen kauniin vesialueen ympäri. Olen tehnyt tämän kierroksen muutamia vuosia sitten vaimon kanssa kävellen ja olen ehkä hämeenlinnalaisille hieman kateellinen tällaisesta ulkoilumahdollisuudesta aivan kaupungin keskustassa. Sähköpyörällä matka jatkuu joutuisasti kohti Aulankoa.

ahvenisto_07 (2)

Retkipäivämme sää näyttää arvaamattomalta, mutta navakoista tuulenpuuskista ja synkistä pilvistä huolimatta sadekuurot eivät pääse yllättämään. Aurinkokin ilmestyy päivän edetessä näkyviin yhä useammin. Saamme todeta, että sähkön voimalla jopa vastatuuleen pyöräily onnistuu ilman ylimääräisiä ponnistuksia. Emme pidä erityisen kovaa vauhtia, mutta parinkymmenen kilometrin tuntinopeus pysyy yllä kuin huomaamatta.

ahvenisto_11 (2)

Valmiiksi valittu reitti kulkee Aulangolla päällystettyjä teitä pitkin. Suunnistamme kohti Aulangon näkötornia, jossa käyntiä olen suunnitellut jo useamman vuoden ajan. Nyt tilaisuuden koittaessa lukitsemme pyörät ja kiipeämme portaita pitkin vuonna 1907 valmistuneen graniittitornin huipulle. Pidän rakennuksen linnaa muistuttavista sisätiloista ja kattotasanteelta kelpaa ihailla maisemaa joka suuntaan.

Näkymät lienevät parhaimmillaan kirkkaammalla säällä, mutta saamme nytkin hyvän käsityksen kansallismaisemasta, joka kuulemma inspiroi Hämeenlinnassa syntynyttä Jean Sibeliusta. Järviä ja silmänkantamattomiin jatkuvia metsiä katsellessa mielessä alkavatkin soida Finlandian mahtipontiset sävelet. Tänne olisi hauska palata joskus ruska-aikaan, kun metsien vihreys vaihtuu monipuolisempaan väriloistoon.

ahvenisto_10 (2)

Aulangon maisemista voi nauttia myös nousematta torniin, sillä sen juurelta aukeaa komeita näkymiä kantahämäläiseen luontoon. Näkötornin vieressä toimii perinteikäs Aulangon Tornikahvila, jonne emme kuitenkaan tällä kerralla poikkea. Lähdemme tornin juurelta paluumatkalle Ahveniston suuntaan. Emme noudata orjallisesti kartan ohjeistamaa reittiä, vaan poikkeamme välillä pienemmille metsäpoluille, joissa maastopyörät pääsevät paremmin oikeuksiinsa.

ahvenisto_03 (2)

Päädymme rautatiesillan ylitettyämme paikallisille asuinalueille, joilta löytyy miellyttäviä kevyen liikenteen väyliä. Kaupunkiosuuden jälkeen on mukava palata takaisin Ahveniston metsiin. Pysähdymme hetkeksi idylliselle Kahtoilammelle, jossa on pieni uimaranta. Emme kuitenkaan pulahda veteen, sillä haluamme nauttia vielä hetken pyöräilystä Ahveniston harjumaisemissa.

ahvenisto_20

Aurinko lämmittää ja houkuttelevia metsäpolkuja lähtisi useampaankin suuntaan. Kolme tuntia on kulunut hämmästyttävän nopeasti. Valokuvaustauot hidastivat matkantekoa jonkin verran, mutta ehdimme silti nähdä ja kokea paljon.

ahvenisto_22

Kiertämämme reitti oli erinomainen johdatus koko Hämeenlinnan tarjontaan ja sisälsi paljon mielenkiintoista nähtävää. Pidin kaikesta huolimatta eniten reitin metsäosuuksista, joten jos palaan samoissa merkeissä Hämeenlinnan maisemiin, haluaisin keskittyä entistä enemmän maastossa pyöräilyyn. Ahveniston mäkiä voisi polkea niin kauan kuin jalat ja akku kestävät, tai sitten suunnata Aulangon maastopyöräreitille tai Turengin Kalpalinnaan. Hyviä vaihtoehtoja riittää.

ahvenisto_15 (2)

Meitä odottaa pyöräretken päätteeksi rantasauna, joka on saatavilla omaan käyttöön 40 euron tuntihintaan. Varausten tekeminen onnistuu kätevästi Ahveniston Toimintapuiston nettisivuilta. Lauteille mahtuisi kerralla jopa kahdeksan ihmistä ja löylyt tuntuvat miellyttävän pehmeiltä, vaikka eivät ihan omalle rakkaalle mökkisaunalle pärjääkään.

ahvenisto_06 (2)

Sauna tuntuu täydelliseltä ohjelmanumerolta useamman tunnin ulkoilun jälkeen. Terassilla kelpaa vilvoitella ja käydä läpi päivän pyöräretkeä. Tilaussaunan alapuolella on erilliset pukutilat avanto- ja kesäuimareille, joiden kanssa saunan laituri on yhteiskäytössä. Kirkkaaseen veteen pääsee siis pulahtamaan heti saunan edustalta.

ahvenisto_17

Rantasaunalta on vain lyhyt kävelymatka takaisin uimarannalle ja kahvilaan. Aurinkoinen Ahvenisto näyttää täydelliseltä paikalta kesäpäivien viettämiseen ja siellä riittää liikunnallista tekemistä koko perheelle.

ahvenisto_18

Uimarannan lisäksi polskimaan pääsee historiallisessa maauimalassa, joka valmistui vuoden 1952 olympialaisten nykyaikaista viisiottelua varten. Muitakin vesiurheilumahdollisuuksia löytyy, sillä järvelle voi vuokrata SUP-laudan.

ahvenisto_16

Uimarannan vieressä on perheen pienimmille sopiva mukavankokoinen leikkipuisto. Kouluikäiset ja sitä vanhemmat hurjapäät voivat koetella rohkeuttaan seikkailupuisto Flowparkissa, jonka korkeimmat radat kulkevat yli kahdenkymmenen metrin korkeudessa. Rauhallista menoa kaipaaville on tarjolla luontopolku sekä muita ulkoilureittejä.

ahvenisto_05 (2)

Parin kilometrin päässä Hämeenlinnan keskustasta sijaitseva Ahvenisto sopii päiväretkikohteeksi vaikkapa pääkaupunkiseudulta tai Tampereelta päin saapuville. Ahvenisto on nyt parin vierailun perusteella tehnyt minuun suuren vaikutuksen ja olen vakaasti sitä mieltä, että kyseessä on kappale kauneinta Suomea.

Jatka lukemista

Suomi

Hiihtoloma Syötteen laduilla

Julkaistu

-

Kirjoittanut

Vietimme hiihtolomaviikon tänä vuonna Pohjois-Pohjanmaalla Syötteen maisemissa. Suomen eteläisimmän tunturin ympärillä kelpasi sivakoida mukavilla laduilla ja nauttia luonnon rauhasta.
  
Iso-Syöte valikoitui tämän talven hiihtokohteeksi paristakin syystä. Luvassa oli houkuttelevia latuja, meille kokonaan uusi kohde sekä Lapin hiihtokeskuksiin verrattuna siedettävämpi ajomatka, vaikka sitä kertyykin pääkaupunkiseudulta noin yhdeksän tuntia. Matkan varrella yöpyminen helpottaa urakkaa huomattavasti. Autojunaakin olisimme voineet harkita, elleivät ne olisi olleet suunnitelmia tehdessämme loppuunmyytyjä. Oulusta ajaa Pudasjärven kaupunkiin kuuluvalle Iso-Syötteelle vajaassa kahdessa tunnissa, ja Oulun seudulta saapuvat ihmiset muodostavatkin merkittävän osan hiihtokeskuksen kävijäkunnasta.   

syote_24

Iso-Syöte vaikuttaa hyvässä nosteessa olevalta paikalta, jonka suosio saattaa tulevina vuosina kasvaa. Toiminta on silti suurimpiin hiihtokeskuksiin verrattuna melko pienimuotoista ja saammekin nauttia myös kaipaamastamme luonnon rauhasta. Meillä on nyt kokemusta kahdeksasta Lapin, Pohjois-Pohjanmaan tai Kainuun hiihtokeskuksesta ja Iso-Syöte nousi ehdottomasti suosikkiemme joukkoon.

syote_21

Syötteen ladut täyttävät odotukset, sillä noin 120 kilometrin laajuinen verkosto on mukavan monipuolinen ja reitit sopivat hyvin myös satunnaiselle harrastajalle, joka ei kaipaa erityisen rankkoja kuntoratoja. Haastavia latuprofiilejakin Iso-Syötteeltä toki löytyy, jos lähtee kiipeämään tunturin rinteelle.

syote_23

Leppoisaan menoon sopii noin yhdeksän kilometrin mittainen kierros Iso-Syötteen tunturin ympäri. Pääsemme vuokramökin pihalta suoraan tälle lenkille, joka tuleekin tehtyä useampaan kertaan myös lasten kanssa. Tunturin länsireunalla on yksi pitkähkö nousu ja lasku, mutta nekään eivät ole erityisen jyrkkiä.

syote_26

Tunturikierroksen lisäksi latuverkosto palvelee parhaiten kaltaisiani hiihtäjiä, jotka suksivat mielellään noin parinkymmenen kilometrin mittaisia leppoisia lenkkejä. Tarjolla on luonnon rauhaa ja erämaahenkisiä maisemia, eikä Etelä-Suomen hiihtolomaviikollakaan ole ruuhkaa. Maisemat muistuttavat näillä Koillismaan seuduilla Lappia, vaikkei niin pohjoisessa ollakaan. 

syote_13

Iso-Syötteen tunturin kiertävältä reitiltä voi jatkaa etelään Pytkyn lenkille. Kahdeksan ja puolen kilometrin mittaisella kierroksella ei ole valtavia korkeuseroja. Metsämaisemasta sukelletaan välillä avaralle suolle ja reitillä on muutenkin riittävästi vaihtelua.

syote_12

Kierroksen varrelle osuu myös Pytky Café, jonka kodikkaissa tiloissa voi nauttia vaikkapa kuumaa mehua ja maukkaita munkkeja. Kahvilan pihapiirissä on pari poroa ja läheisessä Naamankajärven rannassa saunan lisäksi avanto sekä majoituskäytössä oleva lasi-iglu.

syote_20

Maisemiltaan mielenkiintoisin alue löytyy latuverkoston pohjoisosasta, kun lähdetään Syötteen luontokeskukselta pohjoiseen päin. Täällä liikutaan suurimmaksi osaksi Syötteen kansallispuiston alueella.

syote_19

Hiihtelen näissä maisemissa vaimon kanssa kirkkaassa auringonpaisteessa ja toisena päivänä yksikseni lumipyryssä, jolloin näkyvyys on huomattavasti heikompi.

syote_22

Latujen varsilla on upeasti lumen peittämää metsää sekä toisinaan myös avaria suomaisemia. Välillä voi pysähtyä vain kuuntelemaan hiljaisuutta. Täällä saa hengittää raikasta ilmaa, joka on oksilta riippuvan naavan määrästä päätellen hyvinkin puhdasta.

syote_25

Tuntuu hyvältä olla täällä suomalaisen luonnon keskellä. Vaikka reissaankin mielelläni maailman metropoleissa, on valtavan hienoa rauhoittua välillä kotimaan maisemissa ja ymmärtää omien juurien olevan syvällä tässä maassa.

syote_18

Tarkoituksenamme on hiihtää vaimon kanssa Toraslammelle saakka, mutta päätämmekin kääntyä hieman ennen perille pääsemistä Ahmatuvan suuntaan, jotta ehdimme latukahvilaan ennen sulkemisaikaa. Muuten hyvinkin tasainen reitti muuttuu ylämäeksi, joka on tosin täältä Toraslammen suunnasta huomattavasti loivempi kuin Koiratuvalta kuvassa näkyvälle Ahmatuvalle nouseva mäki.

syote_17

Erämaakahvila Ahmatuvan herkut lämmittävät ja antavat voimia paluumatkalle. Ahmatupa on myös vuokrattavissa yöpymistä varten.

syote_11

Käännyn sillä lumipyryisemmällä retkelläni kansallispuistosta Koiratuvan ohitse kohti Pikku-Syötettä. Taival alkaa tuntua raskaalta, vaikka matkan varrella on vain pari kunnon ylämäkeä. Suksi ei vaan oikein luista, tuuli puhaltaa latua umpeen ja nälkäkin alkaa jo kurnia. Pelastus löytyy tällä kerralla Pikku-Syötteen hiihtokeskuksen kahvilasta, joka toimii rinteiden alapuolella. Onneksi hiihdän viikon päätteeksi vielä kerran yksikseni Iso-Syötteen ympäri ja saan todistettua itselleni pystyväni yhä reipasvauhtiseen hiihtoon jopa ilman latukahviloissa pysähtelyä.

syote_27

Vaikka hiihtelinkin viidessä päivässä hieman yli sata kilometriä, jäi monta latua vielä kokeilematta. Osa kansallispuiston alueella kulkevista laduista jäi seuraavaan kertaan ja Pytkynharjun eteläpuolella olisi tarjolla myös Naamangan kierros. Lisäksi Pikku-Syötteen suunnalla kiertää jonkin verran lyhyehköjä latuja, joille emme nyt ehtineet. Se tuli kyllä testattua, että hiihtäminen Iso-Syötteeltä Pikku-Syötteelle on suurimmaksi osaksi melkoista ylämäkeä ja paluumatka tietenkin vauhdikasta alamäkeä. Reittikarttaan ja tarkempiin latutietoihin voi tutustua Syötteen virallisilla nettisivuilla.

syote_14

Syötteen matkailun keulakuvana paistattelee seudun komeimmalle paikalle rakennettu Tunturihotelli Iso-Syöte. Hotelli on toiminut tunturin laella 1980-luvulta lähtien, mutta se kunnostettiin entistä ehommaksi joulukuussa 2018 sattuneen tulipalon jälkeen. Rakennuksesta löytyy kylpyläosasto sekä kansainvälisestikin ylistettyjä luksussviittejä, mutta meille riittää ateria Hilltop-ravintolan ikkunapöydässä. Suosittelen ainakin sesonkiaikaan pöytävarauksen tekemistä etukäteen.  

syote_15

Syön Hilltopissa Pohjois-Suomen matkoihin lähes pakollisena kuuluvan poronkäristyksen, joka onkin varsin maukasta. Ensi kerralla saattaisin maistaa anopin kovasti kehumaa nieriää. Ravintolassa voisi nauttia myös vaikka kolmen ruokalajin menun suositusviineineen.

syote_28

Ihailemme pöydästämme komeaa näkymää illan mittaan hämyiseksi muuttuvaan ympäristöön. Myös tyylikkään hotellin aula- ja ravintolatilat miellyttävät silmää. Uskoisin hotellihuoneiden olevan yhtä viihtyisiä ja ainakin maisemat ovat kohdallaan. 

syote_06

Iso-Syötteen huipulla kannattaa ehdottomasti käydä seudun parhaiden maisemien vuoksi, vaikkei laskettelu tai hotelliin majoittuminen kuuluisikaan matkaohjelmaan. Ylös pääsee niin autolla, kävellen kuin hiihtäenkin. Käymme tunturin laella pariin kertaan ja saamme ihailla satumaisen upeita tykkylumipuita.

syote_08

Näkymä on parhaimmillaan, kun auringonlasku kultaa taivaan ja saa hanget kimaltamaan. Lomaviikkoomme osuu harmillisesti vain pari aurinkoista päivää, mutta sekin on enemmän kuin joillakin toisilla talvilomilla. 

syote_04

Laskettelua ei tullut kokeiltua tälläkään reissulla, mutta asian voisi ottaa harkintaan mahdollisella seuraavalla kerralla. Iso-Syötteen rinnevalikoimasta löytyy käsittääkseni mukavasti myös lapsille ja aloittelijoille sopivia vaihtoehtoja, eivätkä hissijonot näyttäneet ohimennen katsottuna pitkiltä. Eturinteiden vieressä toimiva Lumimaa on perheille suunniteltu alue, josta löytyy kolme loivaa rinnettä sekä pulkkamäki.

syote_16

Muutaman kilometrin päässä Iso-Syötteeltä sijaitseva Pikku-Syöte on pieni hiihtokeskus, josta löytyy lisää helppoja rinteitä. Pikku-Syötteellä toimii myös nuorisokeskus, jossa järjestetään monenlaista leiritoimintaa.

syote_09

Vaikka emme laskettelemaan lähdekään, ehdimme pariin kertaan Iso-Syötteen rinteiden juurella toimivaan Wohvelikahvila Jäkälään. Pienessä lämminhenkisessä kahvilassa on vilkkaimpaan aikaan ahdasta, mutta herkulliset vohvelit vievät kielen mennessään.

syote_03

Kahvilan tuntumassa voi tavata myös poroja. Laskettelukeskuksen lemmikkiporot Musti ja Lysti päivystävät omassa aitauksessaan läpi talvisesongin. Näemme myös Pytky Ranchin paikalle järjestämät porot, joiden kyydissä voi joinakin hiihtolomapäivinä tehdä muutaman sadan metrin rekiajelukierroksen.

syote_10

Syötteen kansallispuiston laidalta löytyvä luontokeskus on kiva vierailukohde, jossa kannattaa piipahtaa. Luontokeskuksella on oma parkkipaikka, mutta Iso-Syötteen rinteiden juurelta pääsee perille myös mukavaa kävelytietä pitkin. Luontokeskuksessa on pieniä näyttelyitä, kahvila, infopiste sekä välinevuokraamo, josta löytyy vaikkapa fatbikeja tai lumikenkiä.

syote_07

Kansallispuistossa ja sen ympäristössä on runsaasti erilaisia kävelyreittejä, joista osa on kuljettavissa ympäri vuoden. Me keskityimme nyt pelkästään hiihtämiseen, mutta moni on lähtenyt myös patikoimaan. Yksi suosituimmista talvireiteistä on luontokeskukselta lähtevä Teerivaaran kierros, josta voi lukea lisää Matkalla missä milloinkin -blogista

syote_02

Huolella hoidetut ja sopivan vaihtelevat ladut tekivät meihin suuren vaikutuksen. Iso-Syötteen valttikortteihin kuuluvat latujen lisäksi puhdas luonto sekä Lapin kohteita lyhyempi ajomatka.

syote_01

Myös alueen rauhallisuus miellyttää, joskin palveluiden ja harrastusmahdollisuuksien määrässä Syöte häviää monelle suuremmalle keskukselle. Olisimme voineet lähteä esimerkiksi keilahalliin tai luistinradalle, jos sellaisia olisi ollut tarjolla. Aika kului silti oikein hyvin näinkin, eikä vierailu toivottavasti jäänyt viimeiseksi. Iso-Syöte nousi nimittäin aivan kärkisijoille mietittäessä mihin käymistämme talvikohteista voisimme palata suksimaan toisenkin kerran.

Jatka lukemista

Suosittuja juttuja