Seuraa somessa

Suomi

Hiihtokokemuksia Rukalla

Julkaistu

-

Vietimme vuodenvaihteen mökkeilemällä Rukan maisemissa Kuusamossa. Ohjelmaan kuuluivat päivittäiset hiihtolenkit sekä yksi retki Riisitunturille. Muita aktiviteetteja emme juuri kaivanneetkaan.

Olemme viettäneet pari edellistä vuodenvaihdetta kaukomailla, mutta tällä kerralla jouduimme valitsemaan joululoman matkakohteen Suomesta. Tämä ei lopulta tuntunut lainkaan hullummalta, sillä saimme nauttia kauniista maisemista ulkoiluun sopivassa lauhassa pakkassäässä – aurinko tosin näyttäytyi vain yhtenä päivänä. Kuusamossa sijaitseva Ruka valikoitui kohteeksi osittain sopivan vuokramökin ansiosta, mutta kiinnosti toki muutenkin. Moni kotimaanmatkailija on ihastunut Kuusamoon ja meillä tuo Suomen kolkka oli jäänyt vielä käymättä. Ajoimme Rukalle joulun jälkeen ja vietimme siellä viikon ennen loppiaisena koittanutta kotimatkaa.

Rukalla on tarjolla monenlaisia aktiviteetteja laidasta laitaan, mutta me emme kaivanneet muuta kuin murtomaahiihtoa ja mökin lämpöä. Päivien ohjelma pysyi mukavan leppoisana, kun tein yleensä ensin aamulenkin itsekseni ja hiihtelimme päivemmällä rauhallisempaan tahtiin koko perheen voimin. Iltoihin kuuluivat saunomisen lisäksi lasten kanssa testatut pulkkamäet. Tähän hyväksi havaittuun tapaan ovat sujuneet myös aiemmat pohjoisen lumilla vietetyt lomat.


Olimme hieman pettyneitä huomatessamme, että vaisun lumitilanteen vuoksi Rukallakaan ei ollut vielä saatu kaikkia hiihtolatuja avattua. Hiihdettävää riitti silti mainiosti viikoksi ja osa valmiista reiteistäkin jäi vielä kokeilematta. Kaikkiaan Kuusamossa on 160 kilometrin latuverkosto, josta neljännes on valaistu. Valtaosa niin valaistuksesta kuin laduista ylipäätään sijaitsee Rukalla. Valoista on iloa varsinkin vuodenvaihteessa, jolloin auringonnoususta auringonlaskuun on vain kolmisen tuntia. Mökkimme sijaitsi Rukan hiihtokeskuksen ja Kuusamon keskustan välisen tien varrella, joten kävimme tutustumassa molempien latuihin.



VUOSSELIN LATU

Yksi Rukan suosituimmista reiteistä on 12 kilometrin mittainen Vuosselin latu, jolla kävin pariinkin kertaan. Kierros on suurimmaksi osaksi melko tasainen, mutta pienet korkeuserot ja maiseman vaihtelu tekevät lenkistä mielenkiintoisen. Poikkeuksena ovat reitin pohjoisosan yksi suuri ja pari pienempää mäkeä. Suosittelen lenkin kiertämisestä vastapäivään, jolloin suurin mäki lasketaan alaspäin ja toisaalta yksi hieman vaaralliselta vaikuttava moottorikelkkareitin risteys tulee kesken ylämäkeen tapahtuvan nousun.


Vuosselin suosioon vaikuttavat varmasti lenkin sopivan pituuden ja miellyttävän latuprofiilin lisäksi kolme latukahvilaa. Uuttusuo, Korpikahvila (kuvassa) sekä Lammintupa tarjoavat herkkujaan muutaman kilometrin välein ja houkuttelevat reitille myös lapsiperheitä. Lammintupa kuuluu jo kauas siellä haukkuvien huskyjen ansiosta ja sen pihapiirissä pääsee myös vaikka poroajelulle.


Kolmen kahvilan väliin jääviä helppoja latuosuuksia voi hiihtää myös edestakaisin ja pysäköidä jonkun kahvilan parkkipaikalle. Me jätimme latukahviloissa vierailut tällä matkalla väliin ja käytin pysäköintiin suurta Vuosselintien ja Ahon Jussintien väliin jäävää parkkipaikkaa Rukanlaaksossa.



RUKAN YMPÄRYSLATU

Rukatunturin ympäri kiertävä noin kymmenen kilometrin vaihteleva lenkki tarjoaa haastavia mäkiä, mutta ajoittain myös helppoa tasamaata. Huomionarvoista on, että koko kierroksen voi tehdä ainoastaan vastapäivään, mitä ei kaikissa latukartoissa ainakaan kovin selkeästi kerrota. Reitti on muuten kaksisuuntainen, mutta tunturin pohjoispuolelle sijoittuvan parin kilometrin mäkiosuuden voi hiihtää ainoastaan vastapäivään.


Hiihtelin tunturia kiertävällä ladulla parina aamuna ja näistä jälkimmäiselle osui koko matkan hienoin hetki. Satuin olemaan auringonnousun aikaan sopivasti tunturin rinteellä ja löysin sattumalta erinomaisen näköalapaikan. Maisemapaikka sijaitsee reitin yksisuuntaisella osuudella ja se tulee vastaan vaativaksi merkityn laskun alkuosassa. Hiihtoreitin kääntyessä jyrkästi vasemmalle kannattaa jarrutella suoraan eteenpäin kohti puista penkkiä, jonka vierestä voi ihailla upeaa vaaramaisemaa. Tämä auringonnousu olikin ainoa poikkeus muuten niin harmaisiin aamuihin.


Ympärysreitti koukkaa myös hetkeksi maailmancupin mittelöissä käytettävälle ladulle. Edessä on huomattavan vauhdikas lasku, jossa kilpailijoille on mitattu jopa 80 kilometrin tuntinopeuksia. Muistelen lapsuuteni hiihtoja, jolloin otin aina mahdollisimman kovan vauhdin vaaralliseksi merkittyihin laskuihin. Tällä kertaa on parempi aurailla mäen yläosa, mutta vaikka latu-uralle siirtyy vasta laskun puolivälissä, kiihtyy vauhti silti melkoisen kovaksi. Onneksi latu on huippukunnossa ja voin nauttia vauhdin hurmasta ilman ongelmia.



TALVIJÄRVEN LATU

Rukan hiihtostadionin lähistöltä löytyvän pienen Talvijärven jäällä on vajaan kahden kilometrin mittainen latu, joka on sallittu myös koirille. Taatusti tasainen alusta sopii sekä hiihtoa harjoitteleville lapsille että myös kauniista talvipäivistä nautiskeleville aikuisille. Hiihdellessä voi katsella taustalla kohoavaa hyppyrimäkeä sekä järven ympäristöön rakennettuja mökkejä. Autolla saapuvien on kätevintä pysäköidä heti Hiihtostadionintien alkupäässä sijaitsevalle pienelle parkkipaikalle järven eteläpäähän. Talvijärven voi toki yhdistää myös pidempiin hiihtolenkkeihin.



KUONTIVAARAN LATU

Kuontivaaran 18,5 kilometrin lenkki olisi kiinnostanut erityisesti, sillä se sijaitsi sopivasti vuokramökkimme lähistöllä ja reitille oli mahdollista suksia pihalta käsin. Latu ei kuitenkaan ollut lomamme aikaan vielä valmiina, joten tämä reitti jää odottamaan tulevia Rukan-matkoja. Hiihdimme tosin keskeneräistä latupohjaa pitkin muutaman kilometrin edestakaisin ja pääsimme näin lumiselle seikkailulle, joka oli ainakin lasten mieleen. Iso-Veskajärven ja Kesäjärven välillä pääsi niin tasaiselle suolle kuin pieniin mäkiinkin. Saimme ihailla valkeaa metsää sekä tuntea aukeilla osuuksilla kasvoja vasten puhaltaneen lumipyryn. Luulisin että täysi Kuontivaaran kierros tarjoaisi miellyttävän leppoisaa hiihtelyä kauniin luonnon keskellä.



PETÄJÄLAMMEN LATU

Petäjälammen valaistu viiden kilometrin latu sijaitsee Kuusamon keskustan pohjoispuolella. Matkaan voi lähteä Holiday Club Kuusamon Tropiikin pihapiiristä ja lenkki kiertää golfkentän ympäristössä. Reitti koostuu 3,5 kilometrin helposta osuudesta, johon voi halutessaan lisätä 1,5 kilometrin haastavamman pätkän. Jälkimmäisen osan jyrkät mäet tulivat meille yllätyksenä, sillä viiden kilometrin kierros oli merkitty latukartalla helpoksi, emmekä ensi silmäyksellä huomanneet sinisen vaihtumista kartalla mustaksi. Petäjälammen hyvin hoidettu latu sopii varmasti Tropiikin ympäristössä majoittuville, muttei tarjoa samanlaisia luontoelämyksiä kuin monet Rukan reitit.



TORANKIJÄRVEN LATU

Aivan Kuusamon keskustan laidalta löytyvä latu kiertää Torankijärven ympäri. Koko 7,5 kilometrin kierros on todella tasainen ja helppo, joten osa hiihtäjistä voi kokea sen tylsäksikin. Lähdimme matkaan Tolpanniemen urheilukentältä, mutta parkkipaikkoja on muutamia muitakin. Retkeltä jää päällimmäisenä mieleen järveltä puhaltava viileä tuuli sekä Kuusamon kotiseutumuseo, joka ohitetaan lähietäisyydeltä. Kierros tai kaksi hyväkuntoisella Torangin ladulla on leppoisaa ajanvietettä ympäristössä, jossa kaupunki on huomattavasti erämaata lähempänä.



TOLPANNIEMEN LATU

Tolpanniemen kuntorata sijaitsee Torankijärven tuntumassa ja siellä voi käydä vaikkapa järven kiertämisen yhteydessä. Tarjolla on joko neljän kilometrin lenkki tai sen lyhennetty versio eli 2,5 kilometrin valaistu latu. Reitti erkaantuu heti ensimmäisessä alamäessä ja ensikertalaisen voi olla vaikea huomata missä kohtaa valaistulle osuudelle käännytään – niin oudolta kuin se tässä kirjoitettuna saattaakin kuulostaa. Latu kiertelee joka tapauksessa mukavassa metsämaisemassa. Mäkiä on kohtalaisesti, mutta reitti on silti helpohko. Nautin parista kierroksestani paljon. Sielu lepää luonnon hiljaisuudessa, enkä kuule kuin oman hiihtoni äänet. Kuusamon valot ovat punertaneet iltataivaan ja hangilla näkyy kuusten alle johtavia jänisten jälkiä. Tänne olisi voinut palata toistekin, mutta lopulta Rukan lähempänä sijainneet ladut vievät selvän voiton.



Edellä mainittujen lenkkien lisäksi Rukalla ja Kuusamossa on toki runsaasti muitakin latuja. Seuraavalla kerralla haluaisin kokeilla ainakin vaativiksi merkittyjä Pyhävaaran ja Valtavaaran reilun kymmenen kilometrin mittaisia lenkkejä, jotka eivät olleet matkamme aikaan vielä hiihdettävässä kunnossa. Itseään voi totta kai lähteä haastamaan myös Rukan kilpaladulla, jota pidetään yhtenä koko maailmancup-kiertueen vaativimmista. Latujen tilanteesta löytyy ajankohtaista tietoa Rukan nettisivuilta.


Matkaohjelmaan kuuluvat totta kai myös pulkkamäet. Aloitamme niiden etsimisen Rukan kylältä, jossa käväisemme lopulta koko matkan aikana vain kertaalleen. Alppikylää muistuttavasta ympäristöstä löytyy runsaasti palveluita, kuten majoitusta, välinevuokraamoja sekä kauppoja. Ravintolavaihtoehtoja olisi useita, mutta haluamme pelata nyt korona-aikana varman päälle, joten syömme ainoastaan mökissämme. Vaihteluna kotiruokaan toimivat Pizzeria Rukasta tilatut pizzat, jotka maistuvatkin mukavasti. Rukan puitteet ovat laskettelua ajatellen erinomaiset, sillä 35 rinteen Ruka kuuluu Ylläksen ja Levin ohella Suomen merkittävimpiin laskettelukeskuksiin.


Rukan kylällä tulee vastaan myös paikallisen legendan Susi-Kalle Oikaraisen patsas. Oikarainen muistetaan erityisesti kahdesta sankariteostaan. Hän saalisti joulukuussa 1963 suden umpihangessa hiihtäen ja voitti seitsemän vuotta myöhemmin viidenkympin maailmanmestaruuden Tatralla. Toinen Rukan laduilla muistelemani urheilija on tietysti Pirkko Määttä, joka kuului lapsuuteni suosikkeihin. Minua harmitti Kuusamon Erä-Veikkojen hiihtäjän jääminen aina muiden varjoon, mutta olin hurraamassa Lahden hiihtostadionin hevosenkengässä, kun Pirkko saavutti MM-kisojen avauspäivänä hopeaa helmikuussa 1989.


Rukan kylän pulkkamäki löytyy Kaltiolammen päästä. Vaikka mäki on melko lyhyt, tarjoaa se silti mukavasti vauhtia. Pulkalla laskijoita riittää myös vastapäisen Battery Run -kumpareikon puolelta, sillä rinne on käydessämme muuten tyhjillään.


Löydämme seuraavana iltana paremman pulkkamäen Maston rinnealueen laidalta. Välirinteen vieressä sijaitseva mäki on miellyttävän leveä ja tarjoaa pituutensa ansiosta hyvät vauhdit, kun lähtee liikkeelle mutkan takaa mäen ylimmältä paikalta. Pulkkamäkeä ei ole valaistu, mutta laskeminen onnistuu tarvittaessa myös iltahämärissä. Joinakin iltoina kymmenet pulkkailijat valtasivat myös Välirinteen, joka vaikutti noina ajankohtina suljetulta.


Ruka ei melko pohjoisesta sijainnistaan huolimatta sijaitse Lapissa vaan Pohjois-Pohjanmaalla. Tästä huolimatta tunturimaisemat vievät hyvinkin Lapin tunnelmiin jossakin, missä pohjalaiset lakeudet tuntuvat jo kovin kaukaisilta. Alueen kaunista luontoa kelpaa ihailla ja samalla nauttia erilaisista ulkoilmaharrastuksista.


Hiihdon ja laskettelun lisäksi tarjolla on esimerkiksi poro- sekä koiravaljakkoretkiä. Vuokraamoista löytyy myös vaikkapa fatbikeja, lumikenkiä sekä moottorikelkkoja. Itse liikun luonnossa mieluummin ilman moottoriajoneuvoja, mutta jos malttaisin olla hiihtämättä, voisin seuraavalla reissulla kävellä ainakin Valtavaaralle ja Konttaiselle joko lumikengillä tai ilman. Tällä kerralla sää oli kuitenkin lähes koko viikon niin utuinen, ettei näköalapaikoille kiipeäminen tuntunut mielekkäältä. Rukan monipuolisesta aktiviteettien kirjosta voit lukea lisää vaikkapa Kohteena maailma -blogista.


Ruka soveltuu tukikohdaksi myös muualle tehtäviä retkiä varten. Kuusamon keskustaan ajaa vajaassa puolessa tunnissa, mutta seudun parasta antia ovat ehdottomasti luonnonnähtävyydet. Me teimme edellisessä postauksessa esittelemäni päiväretken Riisitunturin kansallispuistoon. Seudun tunnetuin retkeilykohde on varmasti Oulangan kansallispuisto Karhunkierroksineen, Pähkänänkallioineen ja Kiutakönkäineen. Sielläkin käyminen oli mielessä, mutta lopulta Riisitunturin retki riitti, koska halusimme käyttää päivät ensisijaisesti hiihtämiseen. Myös esimerkiksi Hossan kansallispuisto on saavutettavissa Rukalta käsin.


Ruka teki kokonaisuudessaan yllättävänkin suuren vaikutuksen, joten sinne olisi mukava lähteä toistekin. Kaunis luonto ja hyvät ladut houkuttelevat talvisille retkille, mutta Rukalla voi varmasti viihtyä myös muina vuodenaikoina. Kyllä Danny oli sittenkin oikeassa laulaessaan Kuusamon jämäköistä metsistä ja sinertävistä vaaroista. Kuusamossa on hyvä hengittää havun tuoksua ja tuntea olevansa kaukana pääkaupunkiseudun kiireestä.

Blogia kirjoittaa jatkuvaa matkakuumetta poteva perheenisä Keravalta. Nautin reissuista niin Euroopassa, kaukomailla kuin kotimaassakin. Pysy mukana matkassa ja seuraa Lähtöporttia Facebookissa sekä Instagramissa.

Jatka lukemista
2 kommenttia

1 kommentti

  1. Luontoon.fi sivusto sanoo Valtavaaralle kipuamisen olevan kesälläkin vaativa reitti, niin voisi ajatella, että talvella lumikenkien kanssa, jos siis niitä tarvitsee, se olisi vielä vaativampi.

    Ollaan nyt varailtu mahapaikkoja parille Lappiin kohdistuvalle matkalle. Itse jopa vähän yllätyin, että muutamia oli jo loppuunmyyty ja jouduimme sen vuoksi jopa muuttamaan vähän suunnitelmia. Kiva kuitenkin päästä noihin lumisiin maisemiin, vaikka tänä talvena on ollut kaunis lumipeite täälläkin,

    Ilmeisesti pilvisen sään vuoksi myöskään revontulia ei näkynyt?

    • Mika / Lähtöportti

      21.1.2021 at 11:27

      Kyllä Valtavaaralle kiivetessä varmasti mäkeä riittää, joten en epäile reitin vaativuutta. Maisemat ja luonto muutenkin ovat kuitenkin kuvien perusteella upeat.

      Lappiin riittää nyt menijöitä, kun ulkomaille ei pääse. Kyllä pohjoisen lumille kannattaa aina lähteä, maisemat on joka tapauksessa niin erilaiset kuin täällä etelämpänä. Mukavaa joka tapauksessa että täälläkin on vaihteeksi kunnolla lunta.

      Revontulia ei tosiaan näkynyt. Sää oli hyvin pilvinen tuota yhtä päivää lukuun ottamatta.

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Suomi

Monipuolinen Merikeskus Vellamo Kotkassa

Julkaistu

-

Kirjoittanut

Vietimme pääsiäisenä pari päivää Kotkan seudulla. Reissun eräänlainen pääkohde oli Merikeskus Vellamo, jossa käynnille olin odottanut sopivaa hetkeä jo useamman vuoden ajan. Museokeskuksesta löytyi monta erilaista kiinnostavaa näyttelyä.

Kesällä 2008 avattu Merikeskus Vellamo kuuluu satamakaupunki Kotkan vetonauloihin. Suuresta rakennuksesta löytyvät sekä Suomen merimuseo että Kymenlaakson museo, joten näyttelyiden parissa saa helposti kulumaan pitkänkin tovin. Meillä vierähti Vellamon tiloissa noin neljä tuntia, kun kiersimme esillä olleet näyttelyt läpi ja huilasimme välillä kahvilan puolella. Tämän pidempää aikaa ei museoihin jaksaisi kerralla keskittyäkään, mutta Vellamo on taatusti useammankin vierailun väärti.


kotka_vellamo_05

Venehallin aarteita

Sisätiloihin saapuessa huomio kiinnittyy aluksi suureen venehalliin, jonne on koottu monenlaisia aluksia. Penkkiurheilijan silmiin osuu ensimmäisenä Thomas Johansonin ja Jyrki Järven käyttämä 49er-luokan kilpavene, jolla kaksikko purjehti olympiakultaa Sydneyn vesillä vuonna 2000. Kovin mielenkiintoinen on myös muumien äidin Tove Janssonin puuvene Victoria, jolla taiteilija kulki kesämökilleen Pellingin saaristossa. Seinustalle koottu perämoottorikokoelma tuo puolestaan mieleeni mukavan sukulaismiehen, jonka Evinrude käynnistyi aina lapsuuteni kalareissujen aluksi niin ikään Porvoon suunnalla. Tarinan mukaan Ole Evinrude keksi muuten aloittaa moottoreiden valmistamisen, kun hän oli hakemassa vaimolleen jäätelöä hiki päässä soutaen.


kotka_vellamo_04

Merivartijoiden tärkeät tehtävät

Venehallissa siirrytään sujuvasti kauniiden puuveneiden keskeltä Merivartiomuseon puolelle, jossa on juuri avautunut uusi Turvanasi merellä -niminen näyttely. Saamme käsityksen merivartijan työstä sekä menneinä vuosikymmeninä että nykypäivänä. Enpä olisi tullut ajatelleeksi, että merivartioinnin aloittaminen juontaa juurensa kieltolakiin ja Itämerellä rehottaneen pirtun salakuljetuksen kaitsemiseen. Nykyisin tehtävät kattavat kaikkea mahdollista meripelastuksesta passintarkastukseen.


kotka_vellamo_02

Ihmiskohtaloita Ruotsinsalmen taisteluissa

Yksi Merikeskus Vellamon kiinnostavimmista näyttelyistä on vajaat viisi vuotta sitten auennut Kohtalona Ruotsinsalmi. Visuaalisestikin vaikuttava näyttely on koottu huolella, ja sisältöön tutustuminen on innostavaa muun muassa henkilöesittelyiden kautta. Ruotsinsalmen alueella nykyisen Kotkan edustalla käytiin vuonna 1790 Itämeren historian suurin meritaistelu, jossa kuningas Kustaa III:n ruotsalainen laivasto kukisti venäläiset joukot. Meren pohjassa on taisteluiden seurauksena yhä kymmeniä laivojen hylkyjä, jotka ovat nykyään mielenkiintoisia tutkimuskohteita.

kotka_vellamo_12


Venäläiset halusivat taisteluiden jälkeen linnoittaa Ruotsinsalmen ja nykyiselle Kotkansaarelle kasvoi suurehko kaupunki. Silloiselle valtioiden rajaseudulle rakennettiin linnoituksia, joiden tehtävänä oli suojata erityisesti Pietarin kaupunkia. Ruotsinsalmen linnoituskaupunki menetti kuitenkin pian merkitystään rajan siirtyessä ja se tuhoutui Krimin sodassa vuonna 1855.


kotka_vellamo_07

Metsäteollisuus Kymenlaakson kehittäjänä

Merikeskus Vellamon tiloissa toimii Suomen merimuseon lisäksi myös Kymenlaakson museo, joka tutustuttaa maakunnan historiaan sekä nykypäivän henkeen. Syksyyn 2026 asti esillä oleva Puun vuoro -näyttely tuo esiin metsäteollisuuden erityisen merkityksen alueen kehityksessä. Kymenlaakson metsiä alettiin toden teolla hyödyntää 1870-luvun alussa, jolloin tukkeja ryhdyttiin uittamaan Kymijokea pitkin kohti merta. Joen suulle perustettiin Kotkan kaupunki, joka kehittyi sahateollisuuden ansiosta nopeasti. Kotkasta kasvoi merkittävä satamakaupunki, josta lähti rahtilaivojen mukana merimiehiä maailmalle kokemaan Rion kuumia öitä ja muita eksoottisia seikkailuita.

kotka_vellamo_08


Satamaan saapuneiden englantilaisten laivojen mukana Kotkaan rantautui myös jalkapallo, jota brittimerimiehet alkoivat pelata paikallisia ahtaajia vastaan. Kotkasta kehittyi ajan kuluessa yksi harvoista suomalaisista kaupungeista, joissa jalkapallo kuuluu vahvasti paikalliseen identiteettiin. Vihreävalkoisesta KTP:stä maailmalle ovat ponnistaneet muiden muassa Teemu Pukki sekä Arto Tolsa, jonka pelipaita on esillä museossa. Tolsa oli ensimmäisiä ulkomailla menestyneitä suomalaisia pelaajia ja Kotkan jalkapallostadion on nimetty hänen mukaansa. Museossa on myös Myllykosken Pallolle omistettu vitriini. MyPa on hyvä esimerkki metsäteollisuuden monipuolisesta merkityksestä Kymenlaaksossa, sillä perinteikäs seura kasvoi Myllykosken paperitehtaan ympärille.


kotka_vellamo_09

Värikylläinen Mikä-mikä-kaupunki

Kymenlaakson museon Mikä-mikä-kaupunki tarjoaa tutkittavaa lapsille ja nostalgista nähtävää aikuisille. Näyttely tarjoaa ennen kaikkea hyvät puitteet monenlaisiin leikkeihin kovasti Kotkaa muistuttavassa ympäristössä, jossa voi vaikkapa ostaa torilta paikallisia possoja tai seilata Tornator-aluksella maailman merille. Omasta perheestämme ei löydy leikeistä kiinnostuneita, mutta esimerkiksi menneiden vuosikymmenten lastenhuone näyttää aikuisista kovin tutulta ja kerrostalon hississä voi tutustua eri kerrosten asukkaiden kuulumisiin. Mikä-mikä-kaupungissa voi vierailla vuoden 2030 alkuun saakka.


kotka_vellamo_11

Koko perheen Muumiseikkailu

Merikeskus Vellamo on muutenkin suunniteltu koko perheen kohteeksi, mutta Mikä-mikä-kaupungin lisäksi erityisesti muumeihin keskittyvä Rohkeus, rakkaus, vapaus! -näyttely riemastuttaa varmasti monia perheidensä pienimpiä. Lapset pääsevät tässä näyttelyssä leikkimään ja seikkailemaan, kun taas aikuisille on tarjolla taustatietoa muumeista sekä niiden luojasta Tove Janssonista.

kotka_vellamo_06


Muumien maailma saa aina hyvälle mielelle ja näyttelyyn on löydetty mukavasti uusia näkökulmia aiheeseen liittyen. Omalle perheellemme muumit ovat tuttuja televisiosarjan, kirjojen sekä monien Naantalin Muumimaailmaan tehtyjen vierailujen ansiosta. Aihe on jäänyt lasten kasvaessa viime vuosina taka-alalle, mutta toisaalta muumit ovat ajattomia ja tarjoavat hyviä elämänohjeita kaikenikäisille. Tämä näyttely on esillä Vellamossa 7.3.2027 saakka.


kotka_vellamo_03

Koskettava näyttely menetetyistä saarista

Ehdimme nähdä vielä pääsiäisenä viimeistä päivää auki olleen Menetetyt saaret -näyttelyn, joka kertoi ennen toista maailmansotaa Suomelle kuuluneista Suomenlahden ulkosaarista. Juha Metson, Marjo Näkin ja Mika Rokan keräämä aineisto sisältää upeita valokuvia sekä mielenkiintoista videomateriaalia. Seiskari, Lavansaari, Tytärsaari sekä erityisesti Suursaari olivat aikoinaan suosittuja kesälomakohteita, joiden elinkeinoihin kuuluivat matkailu, merenkulku, kalastus, hylkeenpyynti sekä toki myös aiemmin mainittu alkoholin salakuljetus. Nykyisin lähes autioituneiden saarten eloisaan menneisyyteen tutustuminen on koskettava kokemus. Rajan taakse jäänyt Karjala on itselleni hyvin tuttu aihe, mutta Suomenlahden ulkosaarten historiasta en ole tiennyt tätä ennen juuri mitään.


kotka_vellamo_13

Monipuolinen ja vaihtuva näyttelykokonaisuus

Pääsiäisen sää oli harmillisen kolea ja sateinen, joten tuntui erityisen mukavalta viettää aikaa Vellamon siisteissä sisätiloissa. Merikeskus on toimiva kokonaisuus, jossa on helppo viihtyä. Ilahduin erityisesti siitä, kuinka monipuolisesti näyttelyt tuovat esiin paikallista historiaa. Kymenlaakson museosta jäivät mieleen varsinkin Kotkan kaupungin kehitysvaiheet kohti nykyaikaa, kun taas Kohtalona Ruotsinsalmi -näyttely avasi minulle uudella tavalla seudun vuosisatojen takaista menneisyyttä Ruotsin ja Venäjän välisten sotien näyttämönä.

kotka_vellamo_10


Suomen merimuseon päänäyttelyä uusitaan parhaillaan, joten sen puuttuminen supistaa näyttelykokonaisuutta tällä hetkellä melko paljon. Toisaalta meille riitti nytkin nähtävää enemmän kuin riittävästi. Kesällä olisi mukava tutustua ulkona odottaviin jäänmurtaja Tarmoon, vartiolaiva Telkkään sekä majakkalaiva Kemiin, jotka ovat avoinna suurin piirtein toukokuun puolivälistä elokuun puoliväliin saakka. Lisäksi luvassa on aina erilaisia vaihtuvia näyttelyitä. Museokokonaisuus on niin laaja, että tauko ravintola Laakongissa on jossain kohtaa vierailua paikallaan. Osa perheestämme kokeili Laakongin buffetlounasta, kun taas osalle riittivät kahvilatuotteet. Käväisimme myös katselemassa museokaupan houkutuksia, mutta tuliaisostokset jäivät tällä kerralla tekemättä. Katsotaan miten käy ensi kerralla, sillä alati uudistuvassa Vellamossa voisi käydä joskus toistekin.

Lisätiedot: merikeskusvellamo.fi

Jatka lukemista

Suomi

Tuusulanjärven Ainola, Ahola ja Suviranta

Julkaistu

-

Kirjoittanut

Tuusulanjärven taiteilijayhteisön kotimuseot ovat hienoja vierailukohteita, joissa voi aistia 1900-luvun alun kansallisromanttista henkeä. Esittelen nyt Ainolan, Aholan ja Suvirannan, jotka sijaitsevat kivenheiton päässä toisistaan Järvenpään eteläosassa.

Ainutlaatuinen taiteilijayhteisö sai alkunsa, kun kirjailija Juhani Aho ja hänen taidemaalarivaimonsa Venny Soldan-Brofeldt muuttivat Tuusulanjärven maisemiin vuonna 1897. He houkuttelivat pian samoille kulmille koko joukon suomalaisen kulttuurin merkkihenkilöitä, joita olivat Jean Sibelius, Eero Järnefelt, Pekka Halonen sekä J.H. Erkko. Taiteilijoita viehättivät alueen rauhallisuus ja kaunis luonto, mutta toisaalta myös lyhyt junamatka ihmisten ilmoille Helsinkiin. Yhteisöllä oli merkittävä vaikutus suomalaisen kansallishengen nostamisessa ennen maamme itsenäistymistä.

taiteilijakodit_ainola_08


Olen viettänyt aina kesiäni Tuusulanjärven maisemissa, joten taiteilijayhteisön tarina on tullut varsin tutuksi. Itselleni läheisimmät taiteilijakodit ovat aiemmin esittelemäni Halosenniemi ja Erkkola, mutta olen käynyt monesti esimerkiksi Ainolassakin. Toisaalta Suvirannassa vierailin viime kesänä vasta ensimmäistä kertaa.


taiteilijakodit_ainola_03

Jean ja Aino Sibeliuksen Ainola

Ainola on Keski-Uudenmaan kansainvälisesti tunnetuin nähtävyys. Jean ja Aino Sibelius rakennuttivat uuden kotinsa seudulle aiemmin muuttaneiden taiteilijaystäviensä naapuriin. Rauhallinen ympäristö teki hyvää säveltäjämestarille, jota pääkaupungin anniskeluravintolat olivat vetäneet puoleensa liiankin kovasti. Ennen Ainolan valmistumista perhe asui pari vuotta Keravalla, jolloin myös Sibeliuksen maineikkain teos Finlandia valmistui.

taiteilijakodit_ainola_06


Sibeliukset pääsivät muuttamaan arkkitehti Lars Sonckin suunnittelemaan Ainolaan syksyllä 1904. Tilaa riitti hyvin koko perheelle sekä uskolliselle palvelusväelle, joskin Aino hieman moitti joitakin ratkaisuja. Hänen mielestään poikamies Sonck ei ollut ihan ymmärtänyt kaikkia suurperheen asunnon tarpeita. Sibeliuksilla oli kaikkiaan kuusi tytärtä, joista Kirsti oli kuollut traagisesti lavantautiin jo aiemmin. Kaksi nuorinta syntyivät perheen asuessa jo Ainolassa.

taiteilijakodit_ainola_01


Ainolassa ihastuttaa erityisesti rakennuksen tunnelma. Sisustus on säilytetty alkuperäisessä asussaan, joten tuntuu helpolta kuvitella talon isäntä istumaan nojatuoliin sikari suussaan. Ikkunalla kukkivat kodikkaat pelargoniat ja esineiden joukosta voi bongata Italiasta tuotuja matkamuistoja. Seinillä on Sibeliusten ystävien, kuten Akseli Gallen-Kallelan, Albert Edelfeltin, Pekka Halosen sekä Ainon veljen Eero Järnefeltin taideteoksia.

taiteilijakodit_ainola_09


Oma suosikkini Ainolan huoneista on funkkistyylinen kirjasto, jossa myös Jean itse viihtyi parhaiten. Täällä kyllä kelpaisi lueskella mukaansatempaavaa kirjaa tai viettää iltaa hyvässä seurassa.

taiteilijakodit_ainola_02

 
Myös Ainolan keittiö on kodikas. Aino itse ei juurikaan laittanut ruokaa, mutta säilöi innokkaasti puutarhassa kasvattamiaan hedelmiä, vihanneksia, kasviksia ja juureksia. Keittiössä voi katsella mielenkiintoista esineistöä vuosikymmenten takaa.

taiteilijakodit_ainola_07


Ainolassa on hyvä varata aikaa puutarhaan tutustumiseen. Tämä oli nimenomaan Ainon valtakuntaa, jossa kasvoi suuri osa koko perheen ravinnosta. Vierailimme Ainolassa viimeksi syyskuussa, jolloin puutarhan antimia oli yhä poimittavissa. Jean viihtyi parhaiten puutarhan laidalla kasvavalla metsäalueella, jonka ”temppeliksi” nimeämällään hiljaisella paikalla hän kävi mietiskelemässä.

taiteilijakodit_ainola_05


Pihamaalta löytyy tietenkin myös sauna. Rakennus on Aino Sibeliuksen suunnittelema ja sen yksityiskohtiin kuuluu puinen kouru, jonka avulla vesi saatiin johdettua suoraan kaivosta kylpyammeeseen. Aino itse ei ollut saunaihmisiä, mutta Jean viihtyi saunassa usein tuntikausia.

taiteilijakodit_ainola_04


Puutarhan nähtävyyksiin kuuluu myös Jean ja Aino Sibeliuksen hauta. Pronssinen muistomerkki on pelkistetty mutta juhlallinen maassa makaava paasi. Jean Sibelius menehtyi syyskuussa 1957, minkä jälkeen Aino asui talossa vuoteen 1969 eli lähes kuolemaansa saakka. Ainola avattiin museona yleisölle vuonna 1974.

jarvenpaa_aulis


Ainolassa käydessä kannattaa vierailla myös Kahvila Auliksessa, joka sijaitsee lipunmyyntirakennuksessa sisäänkäyntiportin läheisyydessä. Suosittelen lähiympäristön tunnelmallisista kesäkahviloista myös Kallio-Kuninkalaa sekä Vellikelloa.

Vierailuinfo 2025: Ainola on avoinna touko–syyskuussa ti–su klo 10–17. Aikuisten pääsyliput 16 €, 7–16-vuotiaat lapset 5 €. Museokortti käy. Lisätiedot: ainola.fi


tuusula_ahola

Juhani Ahon ja Venny Soldan-Brofeldtin Ahola

Juhani Ahoa ja Venny Soldan-Brofeldtia voidaan pitää taiteilijayhteisön perustajina, koska he saapuivat Tuusulanjärven rannalle ensimmäisinä. Toisin kuin ystävänsä, he asuivat täällä vain vuokralla ja olivat myös taiteilijayhteisön ydinjoukon ainoat, jotka muuttivat myöhemmin pysyvästi pois Tuusulasta. Syitä vuonna 1911 tapahtuneeseen muuttoon olivat talousongelmat, perheen lasten koulunkäynti sekä Helsingissä odottaneet tehtävät.   

taiteilijakodit_ahola_02


Ahola tunnettiin ennen taiteilijapariskunnan saapumista Vårbackan huvilana, joka kuului Järvenpään kartanolle. Nykyään täällä toimii Juhanin ja Vennyn elämästä kertova museo. Juhani Aho – alkuperäiseltä nimeltään Johannes Brofeldt – oli ensimmäinen suomenkielinen ammattikirjailija. Siitä huolimatta kalastus oli Juhanille niin tärkeä harrastus, että hän piti itseään enemmän kalamiehenä kuin kirjailijana. Näin ollen kodin sijainti järven rannalla oli varmasti mieluisa.

taiteilijakodit_ahola_03


Kalareissujen lisäksi Juhani piti kovasti naisista, ja ehti ihastua esimerkiksi kauniiseen Aino Järnefeltiin, josta kuitenkin tuli Sibeliuksen vaimo. Vielä paljon merkittävämpi tapaus oli pitkä suhde Venny-vaimon pikkusiskoon Tillyyn. Kirjailija sai vaimonsa kanssa kaksi poikaa, mutta myös Tilly synnytti yhden Juhanin jälkeläisen.

taiteilijakodit_ahola_05


Venny Soldan-Brofeldtia kuvaillaan vahvaksi, itsenäiseksi ja boheemiksi feministiksi, joka hyödynsi lahjakkuuttaan monipuolisesti. Yllä olevassa kuvassa näkyy Vennyn maalaama muotokuva ystävästään, tanssija Maggie Gripenbergistä. Venny tunnetaan erityisesti taidemaalarina, mutta hän työskenteli myös muun muassa kuvittajana, kuvanveistäjänä ja korusuunnittelijana. Hänen teoksiaan arvostettiin ulkomaita myöten, sillä esimerkiksi vuonna 1900 Soldan-Brofeldt sai pronssimitalin Pariisin maailmannäyttelyn yhteydessä järjestetystä taidenäyttelystä. Venny herätti monissa aikalaisissaan pahennusta miehekkäillä tavoillaan, kuten piipun polttamisella, ronskilla kiroilulla ja pitkien housujen käyttämisellä.

taiteilijakodit_ahola_01


Museon huoneissa on näytteillä Vennyn maalaustarvikkeita ja teoksia sekä jonkin verran perheelle kuuluneita tavaroita. Nähtävillä on esimerkiksi Juhanin kalastusvälineitä sekä sukset, joilla hän hiihti talvisin jäätä pitkin Halosenniemeen saunomaan. Yksi mielenkiintoisimmista esineistä on Vennyn suunnittelema ja kaivertama entisen piharakennuksen ovi, joka palasi erinäisten vaiheiden jälkeen pari vuotta sitten takaisin Aholaan museoesineeksi.

taiteilijakodit_ahola_04


Taiteilijaperheet olivat päivittäin tekemisissä keskenään. Naapuruston lapset kävivät mielellään Aholassa, jossa he pääsivät näyttelemään Vennyn suunnittelemissa esityksissä. Aholasta tuli myös kulttuurin merkkihenkilöiden vilkas kohtaamispaikka, jossa keskusteltiin suomalaisuusaatteesta ja toisinaan myös juhlittiin. Mieleeni on muotoutunut kuva Juhani Ahosta maanläheisenä kansanmiehenä, joka saattoi kulkea kylillä villapaita yllään. Itseäni huvittaa kovasti ajatus aina tyylikkäästä Jean Sibeliuksesta hieno puku päällään Ahon kalastusveneen kyydissä. Sibelius ei kuulemma sietänyt kalan hajua ja kiersi kävelyretkillään naapurinsa talon kaukaa, jos Juhani kuivasi pihalla saaliitaan.

taiteilijakodit_ahola_06

 
Venny ja Juhani ovat kiehtovia henkilöitä, ja Ahola mielenkiintoinen vierailukohde esineineen sekä tarinoineen. Talo ei silti sykähdytä ainakaan itseäni niin paljon kuin muut Tuusulanjärven taiteilijakodit. Syynä on varmasti se, ettei rakennus ole enää alkuperäisessä asussaan. Toinen kerros rakennettiin vasta Ahon perheen poistuttua, ja talo on toiminut esimerkiksi kotitalousopiston opettajien asuntolana. Ahola on hyvä museo, muttei vedä rakennuksena vertoja Halosenniemelle, Ainolalle, Erkkolalle tai Suvirannalle.

Vierailuinfo 2025: Ahola on avoinna touko–syyskuussa ti–su klo 10–17. Aikuisten pääsyliput 12 €, alle 18-vuotiaat ilmaiseksi. Museokortti käy. Lisätiedot: jarvenpaantaidemuseo.fi/ahola


taiteilijakodit_suviranta_01

Eero ja Saimi Järnefeltin Suviranta

Taidemaalari Eero Järnefeltin ja hänen vaimonsa Saimin rakennuttama Suviranta valmistui Tuusulanjärven rantaan vuonna 1901. Arvostetussa kulttuuriperheessä kasvanut Eero tunnetaan erityisesti luontoaiheisista teoksistaan, joista monet kuvaavat maalarin suosikkimaisemaa Kolia. Saimi teki puolestaan uraa näyttelijänä Helsingin Suomalaisessa Teatterissa, kunnes äitiys sai hänet jättämään teatterin ja keskittymään kodin askareisiin sekä muun muassa käännöstöihin. Parille syntyi kaikkiaan viisi lasta. Saimin sisaruksista tunnetuin on kirjailija Anni Swan.

taiteilijakodit_suviranta_03


Suvirannan sydän on ateljee, johon suuret pohjoiseen antavat ruutuikkunat tuovat valoa. Tila tuo mieleeni muita näkemiäni ateljeekoteja, kuten läheisen Halosenniemen tai Aix-en-Provencessa sijaitsevan Paul Cézannen työhuoneen. Suvirannan seinät ovat luonnollisesti täynnä taidetta, johon kuuluu Eero Järnefeltin lisäksi muidenkin taiteilijoiden teoksia. Myös Eeron ja Saimin tyttärestä Laura Järnefeltistä tuli menestynyt taidemaalari, ja ateljeen seinällä näkyvätkin sekä isän että tyttären paletit vierekkäin.

taiteilijakodit_suviranta_02


Eero oli sisarensa miehen Jean Sibeliuksen läheinen ystävä, ja taiteilijat viettivätkin keskenään paljon aikaa. Suvirannan ensimmäisenä jouluna joulupukkina toimi Juhani Aho, joka toi perheen lapsille oikean kissanpennun. Taiteilijaperheet tekivät toisinaan yhteisiä retkiä järven vastarannalla sijaitsevalle Sarvikalliolle, jota Järnefelt kutsui lempimaisemaansa mukaillen Pikku-Koliksi. Järnefeltit muuttivat vuonna 1917 Helsinkiin, mutta Suviranta säilyi perheen kesäpaikkana, jonne tultiin viettämään juhlapyhiä ympäri vuoden.

taiteilijakodit_suviranta_05


Suvirannassa viehättää päärakennuksen lisäksi myös suuri puutarha. Eero itse istutti tänne tammia ja Saimi ahkeroi kasvien parissa. Talolta on vain lyhyt matka Tuusulanjärven rantaan. Järvi on täällä mielestäni jopa lähempänä, kuin tieltä katsottuna saattaisi arvata.

taiteilijakodit_suviranta_04


Suviranta on pysynyt saman perheen kotina näihin päiviin asti. Laura Järnefelt muutti takaisin lapsuudenkotiinsa vuonna 1933 ja viihtyi Suvirannassa elämänsä loppuun saakka eli syksyyn 1985. Suvirannan nykyinen isäntä on Lauran poika Juhani Kolehmainen, joka on asunut talossa suuren osan pitkästä elämästään ja huolehtinut arvokkaan rakennuksen kunnossapidosta. Kolehmainen myi rakkaan Suvirantansa Järvenpään kaupungille vuonna 2018, mutta hänellä on elinikäinen asumisoikeus talossa. Kulttuurihistoriallisesti arvokkaan rakennuksen tulevaisuus on näin ollen turvattu parhaalla mahdollisella tavalla.

taiteilijakodit_suviranta_06


Koska kyseessä on yksityiskoti, pääsee Suvirantaan tutustumaan vain opastetuilla kierroksilla eikä sisätiloissa saa kuvata. Juhani Kolehmaisen ajan jälkeen talo on tarkoitus avata ympärivuotisena museona. Minulle Suvirannassa vierailu oli hyvinkin sykähdyttävä kokemus, koska olen kulkenut talon ohitse lukemattomia kertoja, mutten ollut käynyt tiiviin pensasaidan suojaamalla pihamaalla ennen viime kesää. Näin ainakin itselleni syntyi tunne pääsystä jonkinlaiseen salaiseen puutarhaan ja ainutlaatuiselle aikamatkalle 1900-luvun alkuvuosiin. Suosittelenkin kodikkaassa Suvirannassa vierailua kaikille Tuusulanjärven suunnalla liikkuville.

Vierailuinfo 2025: Suvirannassa on yleisöopastuksia touko–elokuussa tiistaisin, torstaisin ja sunnuntaisin klo 11:00 ja 12:30 sekä syyskuussa sunnuntaisin klo 11. Paikat täytyy varata etukäteen. Aikuisten pääsyliput 20 €, alle 18-vuotiaat ilmaiseksi. Museokortti käy. Lisätiedot: jarvenpaantaidemuseo.fi/suviranta

Lue myös viimevuotinen juttuni samalta alueelta: 10 vinkkiä kesäiseen Tuusulaan

Jatka lukemista

Suosittuja juttuja