Suomi
Hiihtokokemuksia Rukalla
Vietimme vuodenvaihteen mökkeilemällä Rukan maisemissa Kuusamossa. Ohjelmaan kuuluivat päivittäiset hiihtolenkit sekä yksi retki Riisitunturille. Muita aktiviteetteja emme juuri kaivanneetkaan.
Olemme viettäneet pari edellistä vuodenvaihdetta kaukomailla, mutta tällä kerralla jouduimme valitsemaan joululoman matkakohteen Suomesta. Tämä ei lopulta tuntunut lainkaan hullummalta, sillä saimme nauttia kauniista maisemista ulkoiluun sopivassa lauhassa pakkassäässä – aurinko tosin näyttäytyi vain yhtenä päivänä. Kuusamossa sijaitseva Ruka valikoitui kohteeksi osittain sopivan vuokramökin ansiosta, mutta kiinnosti toki muutenkin. Moni kotimaanmatkailija on ihastunut Kuusamoon ja meillä tuo Suomen kolkka oli jäänyt vielä käymättä. Ajoimme Rukalle joulun jälkeen ja vietimme siellä viikon ennen loppiaisena koittanutta kotimatkaa.
Rukalla on tarjolla monenlaisia aktiviteetteja laidasta laitaan, mutta me emme kaivanneet muuta kuin murtomaahiihtoa ja mökin lämpöä. Päivien ohjelma pysyi mukavan leppoisana, kun tein yleensä ensin aamulenkin itsekseni ja hiihtelimme päivemmällä rauhallisempaan tahtiin koko perheen voimin. Iltoihin kuuluivat saunomisen lisäksi lasten kanssa testatut pulkkamäet. Tähän hyväksi havaittuun tapaan ovat sujuneet myös aiemmat pohjoisen lumilla vietetyt lomat.

Olimme hieman pettyneitä huomatessamme, että vaisun lumitilanteen vuoksi Rukallakaan ei ollut vielä saatu kaikkia hiihtolatuja avattua. Hiihdettävää riitti silti mainiosti viikoksi ja osa valmiista reiteistäkin jäi vielä kokeilematta. Kaikkiaan Kuusamossa on 160 kilometrin latuverkosto, josta neljännes on valaistu. Valtaosa niin valaistuksesta kuin laduista ylipäätään sijaitsee Rukalla. Valoista on iloa varsinkin vuodenvaihteessa, jolloin auringonnoususta auringonlaskuun on vain kolmisen tuntia. Mökkimme sijaitsi Rukan hiihtokeskuksen ja Kuusamon keskustan välisen tien varrella, joten kävimme tutustumassa molempien latuihin.

VUOSSELIN LATU
Yksi Rukan suosituimmista reiteistä on 12 kilometrin mittainen Vuosselin latu, jolla kävin pariinkin kertaan. Kierros on suurimmaksi osaksi melko tasainen, mutta pienet korkeuserot ja maiseman vaihtelu tekevät lenkistä mielenkiintoisen. Poikkeuksena ovat reitin pohjoisosan yksi suuri ja pari pienempää mäkeä. Suosittelen lenkin kiertämisestä vastapäivään, jolloin suurin mäki lasketaan alaspäin ja toisaalta yksi hieman vaaralliselta vaikuttava moottorikelkkareitin risteys tulee kesken ylämäkeen tapahtuvan nousun.

Vuosselin suosioon vaikuttavat varmasti lenkin sopivan pituuden ja miellyttävän latuprofiilin lisäksi kolme latukahvilaa. Uuttusuo, Korpikahvila (kuvassa) sekä Lammintupa tarjoavat herkkujaan muutaman kilometrin välein ja houkuttelevat reitille myös lapsiperheitä. Lammintupa kuuluu jo kauas siellä haukkuvien huskyjen ansiosta ja sen pihapiirissä pääsee myös vaikka poroajelulle.

Kolmen kahvilan väliin jääviä helppoja latuosuuksia voi hiihtää myös edestakaisin ja pysäköidä jonkun kahvilan parkkipaikalle. Me jätimme latukahviloissa vierailut tällä matkalla väliin ja käytin pysäköintiin suurta Vuosselintien ja Ahon Jussintien väliin jäävää parkkipaikkaa Rukanlaaksossa.
Rukatunturin ympäri kiertävä noin kymmenen kilometrin vaihteleva lenkki tarjoaa haastavia mäkiä, mutta ajoittain myös helppoa tasamaata. Huomionarvoista on, että koko kierroksen voi tehdä ainoastaan vastapäivään, mitä ei kaikissa latukartoissa ainakaan kovin selkeästi kerrota. Reitti on muuten kaksisuuntainen, mutta tunturin pohjoispuolelle sijoittuvan parin kilometrin mäkiosuuden voi hiihtää ainoastaan vastapäivään.

Hiihtelin tunturia kiertävällä ladulla parina aamuna ja näistä jälkimmäiselle osui koko matkan hienoin hetki. Satuin olemaan auringonnousun aikaan sopivasti tunturin rinteellä ja löysin sattumalta erinomaisen näköalapaikan. Maisemapaikka sijaitsee reitin yksisuuntaisella osuudella ja se tulee vastaan vaativaksi merkityn laskun alkuosassa. Hiihtoreitin kääntyessä jyrkästi vasemmalle kannattaa jarrutella suoraan eteenpäin kohti puista penkkiä, jonka vierestä voi ihailla upeaa vaaramaisemaa. Tämä auringonnousu olikin ainoa poikkeus muuten niin harmaisiin aamuihin.

Ympärysreitti koukkaa myös hetkeksi maailmancupin mittelöissä käytettävälle ladulle. Edessä on huomattavan vauhdikas lasku, jossa kilpailijoille on mitattu jopa 80 kilometrin tuntinopeuksia. Muistelen lapsuuteni hiihtoja, jolloin otin aina mahdollisimman kovan vauhdin vaaralliseksi merkittyihin laskuihin. Tällä kertaa on parempi aurailla mäen yläosa, mutta vaikka latu-uralle siirtyy vasta laskun puolivälissä, kiihtyy vauhti silti melkoisen kovaksi. Onneksi latu on huippukunnossa ja voin nauttia vauhdin hurmasta ilman ongelmia.
Rukan hiihtostadionin lähistöltä löytyvän pienen Talvijärven jäällä on vajaan kahden kilometrin mittainen latu, joka on sallittu myös koirille. Taatusti tasainen alusta sopii sekä hiihtoa harjoitteleville lapsille että myös kauniista talvipäivistä nautiskeleville aikuisille. Hiihdellessä voi katsella taustalla kohoavaa hyppyrimäkeä sekä järven ympäristöön rakennettuja mökkejä. Autolla saapuvien on kätevintä pysäköidä heti Hiihtostadionintien alkupäässä sijaitsevalle pienelle parkkipaikalle järven eteläpäähän. Talvijärven voi toki yhdistää myös pidempiin hiihtolenkkeihin.
Kuontivaaran 18,5 kilometrin lenkki olisi kiinnostanut erityisesti, sillä se sijaitsi sopivasti vuokramökkimme lähistöllä ja reitille oli mahdollista suksia pihalta käsin. Latu ei kuitenkaan ollut lomamme aikaan vielä valmiina, joten tämä reitti jää odottamaan tulevia Rukan-matkoja. Hiihdimme tosin keskeneräistä latupohjaa pitkin muutaman kilometrin edestakaisin ja pääsimme näin lumiselle seikkailulle, joka oli ainakin lasten mieleen. Iso-Veskajärven ja Kesäjärven välillä pääsi niin tasaiselle suolle kuin pieniin mäkiinkin. Saimme ihailla valkeaa metsää sekä tuntea aukeilla osuuksilla kasvoja vasten puhaltaneen lumipyryn. Luulisin että täysi Kuontivaaran kierros tarjoaisi miellyttävän leppoisaa hiihtelyä kauniin luonnon keskellä.
Petäjälammen valaistu viiden kilometrin latu sijaitsee Kuusamon keskustan pohjoispuolella. Matkaan voi lähteä Holiday Club Kuusamon Tropiikin pihapiiristä ja lenkki kiertää golfkentän ympäristössä. Reitti koostuu 3,5 kilometrin helposta osuudesta, johon voi halutessaan lisätä 1,5 kilometrin haastavamman pätkän. Jälkimmäisen osan jyrkät mäet tulivat meille yllätyksenä, sillä viiden kilometrin kierros oli merkitty latukartalla helpoksi, emmekä ensi silmäyksellä huomanneet sinisen vaihtumista kartalla mustaksi. Petäjälammen hyvin hoidettu latu sopii varmasti Tropiikin ympäristössä majoittuville, muttei tarjoa samanlaisia luontoelämyksiä kuin monet Rukan reitit.
Aivan Kuusamon keskustan laidalta löytyvä latu kiertää Torankijärven ympäri. Koko 7,5 kilometrin kierros on todella tasainen ja helppo, joten osa hiihtäjistä voi kokea sen tylsäksikin. Lähdimme matkaan Tolpanniemen urheilukentältä, mutta parkkipaikkoja on muutamia muitakin. Retkeltä jää päällimmäisenä mieleen järveltä puhaltava viileä tuuli sekä Kuusamon kotiseutumuseo, joka ohitetaan lähietäisyydeltä. Kierros tai kaksi hyväkuntoisella Torangin ladulla on leppoisaa ajanvietettä ympäristössä, jossa kaupunki on huomattavasti erämaata lähempänä.
Tolpanniemen kuntorata sijaitsee Torankijärven tuntumassa ja siellä voi käydä vaikkapa järven kiertämisen yhteydessä. Tarjolla on joko neljän kilometrin lenkki tai sen lyhennetty versio eli 2,5 kilometrin valaistu latu. Reitti erkaantuu heti ensimmäisessä alamäessä ja ensikertalaisen voi olla vaikea huomata missä kohtaa valaistulle osuudelle käännytään – niin oudolta kuin se tässä kirjoitettuna saattaakin kuulostaa. Latu kiertelee joka tapauksessa mukavassa metsämaisemassa. Mäkiä on kohtalaisesti, mutta reitti on silti helpohko. Nautin parista kierroksestani paljon. Sielu lepää luonnon hiljaisuudessa, enkä kuule kuin oman hiihtoni äänet. Kuusamon valot ovat punertaneet iltataivaan ja hangilla näkyy kuusten alle johtavia jänisten jälkiä. Tänne olisi voinut palata toistekin, mutta lopulta Rukan lähempänä sijainneet ladut vievät selvän voiton.

Edellä mainittujen lenkkien lisäksi Rukalla ja Kuusamossa on toki runsaasti muitakin latuja. Seuraavalla kerralla haluaisin kokeilla ainakin vaativiksi merkittyjä Pyhävaaran ja Valtavaaran reilun kymmenen kilometrin mittaisia lenkkejä, jotka eivät olleet matkamme aikaan vielä hiihdettävässä kunnossa. Itseään voi totta kai lähteä haastamaan myös Rukan kilpaladulla, jota pidetään yhtenä koko maailmancup-kiertueen vaativimmista. Latujen tilanteesta löytyy ajankohtaista tietoa Rukan nettisivuilta.

Matkaohjelmaan kuuluvat totta kai myös pulkkamäet. Aloitamme niiden etsimisen Rukan kylältä, jossa käväisemme lopulta koko matkan aikana vain kertaalleen. Alppikylää muistuttavasta ympäristöstä löytyy runsaasti palveluita, kuten majoitusta, välinevuokraamoja sekä kauppoja. Ravintolavaihtoehtoja olisi useita, mutta haluamme pelata nyt korona-aikana varman päälle, joten syömme ainoastaan mökissämme. Vaihteluna kotiruokaan toimivat Pizzeria Rukasta tilatut pizzat, jotka maistuvatkin mukavasti. Rukan puitteet ovat laskettelua ajatellen erinomaiset, sillä 35 rinteen Ruka kuuluu Ylläksen ja Levin ohella Suomen merkittävimpiin laskettelukeskuksiin.

Rukan kylällä tulee vastaan myös paikallisen legendan Susi-Kalle Oikaraisen patsas. Oikarainen muistetaan erityisesti kahdesta sankariteostaan. Hän saalisti joulukuussa 1963 suden umpihangessa hiihtäen ja voitti seitsemän vuotta myöhemmin viidenkympin maailmanmestaruuden Tatralla. Toinen Rukan laduilla muistelemani urheilija on tietysti Pirkko Määttä, joka kuului lapsuuteni suosikkeihin. Minua harmitti Kuusamon Erä-Veikkojen hiihtäjän jääminen aina muiden varjoon, mutta olin hurraamassa Lahden hiihtostadionin hevosenkengässä, kun Pirkko saavutti MM-kisojen avauspäivänä hopeaa helmikuussa 1989.

Rukan kylän pulkkamäki löytyy Kaltiolammen päästä. Vaikka mäki on melko lyhyt, tarjoaa se silti mukavasti vauhtia. Pulkalla laskijoita riittää myös vastapäisen Battery Run -kumpareikon puolelta, sillä rinne on käydessämme muuten tyhjillään.

Löydämme seuraavana iltana paremman pulkkamäen Maston rinnealueen laidalta. Välirinteen vieressä sijaitseva mäki on miellyttävän leveä ja tarjoaa pituutensa ansiosta hyvät vauhdit, kun lähtee liikkeelle mutkan takaa mäen ylimmältä paikalta. Pulkkamäkeä ei ole valaistu, mutta laskeminen onnistuu tarvittaessa myös iltahämärissä. Joinakin iltoina kymmenet pulkkailijat valtasivat myös Välirinteen, joka vaikutti noina ajankohtina suljetulta.

Ruka ei melko pohjoisesta sijainnistaan huolimatta sijaitse Lapissa vaan Pohjois-Pohjanmaalla. Tästä huolimatta tunturimaisemat vievät hyvinkin Lapin tunnelmiin jossakin, missä pohjalaiset lakeudet tuntuvat jo kovin kaukaisilta. Alueen kaunista luontoa kelpaa ihailla ja samalla nauttia erilaisista ulkoilmaharrastuksista.

Hiihdon ja laskettelun lisäksi tarjolla on esimerkiksi poro- sekä koiravaljakkoretkiä. Vuokraamoista löytyy myös vaikkapa fatbikeja, lumikenkiä sekä moottorikelkkoja. Itse liikun luonnossa mieluummin ilman moottoriajoneuvoja, mutta jos malttaisin olla hiihtämättä, voisin seuraavalla reissulla kävellä ainakin Valtavaaralle ja Konttaiselle joko lumikengillä tai ilman. Tällä kerralla sää oli kuitenkin lähes koko viikon niin utuinen, ettei näköalapaikoille kiipeäminen tuntunut mielekkäältä. Rukan monipuolisesta aktiviteettien kirjosta voit lukea lisää vaikkapa Kohteena maailma -blogista.

Ruka soveltuu tukikohdaksi myös muualle tehtäviä retkiä varten. Kuusamon keskustaan ajaa vajaassa puolessa tunnissa, mutta seudun parasta antia ovat ehdottomasti luonnonnähtävyydet. Me teimme edellisessä postauksessa esittelemäni päiväretken Riisitunturin kansallispuistoon. Seudun tunnetuin retkeilykohde on varmasti Oulangan kansallispuisto Karhunkierroksineen, Pähkänänkallioineen ja Kiutakönkäineen. Sielläkin käyminen oli mielessä, mutta lopulta Riisitunturin retki riitti, koska halusimme käyttää päivät ensisijaisesti hiihtämiseen. Myös esimerkiksi Hossan kansallispuisto on saavutettavissa Rukalta käsin.

Ruka teki kokonaisuudessaan yllättävänkin suuren vaikutuksen, joten sinne olisi mukava lähteä toistekin. Kaunis luonto ja hyvät ladut houkuttelevat talvisille retkille, mutta Rukalla voi varmasti viihtyä myös muina vuodenaikoina. Kyllä Danny oli sittenkin oikeassa laulaessaan Kuusamon jämäköistä metsistä ja sinertävistä vaaroista. Kuusamossa on hyvä hengittää havun tuoksua ja tuntea olevansa kaukana pääkaupunkiseudun kiireestä.
Suomi
Viikonloppumatkalla Turussa
Vietimme pääsiäislomalla pari päivää Turussa. Mutta mitä tehdä, jos Turun linna on nähty jo aiemmin, Tuomiokirkko remontissa ja Tepsin kiekkokausikin jo ohitse? Löysimme mukavia pieniä nähtävyyksiä, hyviä ravintoloita ja paikallisia erikoisuuksia.
Turku ei ole itselleni mitenkään erityisen tuttu kaupunki, vaikka siellä onkin tullut vierailtua lyhyesti monta kertaa. Useimmiten matkaohjelmaan on kuulunut lähinnä Aurajoen rannalla kävelyä tai joku tapahtuma, kuten viimeksi Inter Turun kotiottelu Kupittaalla. Veikkausliigan avauskierros osui nyt sopivasti pääsiäiseksi, mutta maltoin silti jättää pelin väliin. Turun linnaan tutustuin puolestaan perusteellisesti vajaat viisi vuotta sitten, jolloin kirjoitin jutun Historiallinen Turun Linna. Haimme nyt jotain uutta nähtävää ja vietimmekin Turussa pari mukavaa päivää.

Hotel Kakola ympäristöineen
Valitsimme tällä kerralla hieman tavallisesta poikkeavan majoituksen ja yövyimme entisen vankilan tiloissa toimivassa Hotel Kakolassa. Syksyllä 2020 avattu hotelli on varsin laadukas ja tiilimuurien sisälle on remontoitu siistit huoneet kaikkine mukavuuksineen. Valinnanvaraa riittää askeettisista selleistä ihan tavallisiin hotellihuoneisiin, joissa vankilateema ei tule heti silmille. Mielenkiintoisin vaihtoehto voisi olla piharakennuksesta löytyvä sviitti, jossa voi majoittua oikeaan purjeveneeseen.

Oma valintamme on tilava neljän hengen perhehuone, josta löytyy mukava parisänky sekä kaltereilla varustettu kerrossänky. Onpahan ainakin turvallista nukkua, kun ei pääse putoamaan. Hotellin aamiainen on runsas ja maittava, joten päivä lähtee vankilayön jälkeen mukavasti käyntiin.

Huoneemme sijaitsee sivusiivessä, jonka käytävä ei ole mitenkään näyttävä. Käymme kuitenkin uteliaisuuttamme kiertelemässä hotellin muissa tiloissa ja näemme paremmin vanhasta lääninvankilasta muistuttavia paikkoja. Kurkistamme myös Kakolan kirkkoon, jolle kauniit ikkunat antavat tunnelmallisen ilmeen. Kakolan menneisyys on mielenkiintoinen, ja siihen voisi tutustua perusteellisemmin opastetuilla kierroksilla. Itse katsoimme vain hotellihuoneen televisiosta löytyvän historiakertomuksen.

Kakolanmäkeä on viime vuosina uudistettu kovasti. Parin minuutin kävelymatkan päässä entisestä lääninvankilasta sijaitsi keskusvankila, joka sekin on otettu uuteen käyttöön. Graniittilinnana tunnetusta rakennuksesta löytyy kylpylä Kakola Spa, ravintola Kakolanruusu, leipomo bageri Å sekä muutamia muita eri alojen yrityksiä.

Entisen keskusvankilan rakennuksissa on nykyään myös paljon koteja turkulaisille, jotka haluavat asua kenties kaupungin parhaalla paikalla. Turku on laajentunut paljon, sillä kun Kakola 1800-luvun puolivälissä perustettiin, sijaitsi se kaupungin ulkopuolella eikä kenellekään tullut mieleen että keskusta voisi paisua tänne saakka. Välimatkat ovat silti lyhyitä, sillä Hotel Kakolasta on esimerkiksi Kauppatorille vain puolitoista kilometriä.

Kakolan funikulaari
Turun-matkalla täytyy tietenkin kokeilla kuuluisaa funikulaaria, joka nousee noin minuutissa Aurajoen rannan tuntumasta Kakolanmäelle. Funikulaari avattiin vuonna 2019 ja se on tullut tunnetuksi erilaisista vioista ja käyttökatkoista. Me pääsimme kuitenkin matkustamaan funikulaarilla ongelmitta molempiin suuntiin. Funikulaarilla matkustaminen on ilmaista huvia.

Föri
Funikulaarin tavoin myös Föri-niminen lossi on uniikki turkulainen kulkupeli, jolla saa matkustaa ilmaiseksi. Paikallisten syvästi rakastamalla Förillä pääsee kätevästi tält pualt jokke tois pual jokke ja päinvastoin. Matkan kesto on noin puolitoista minuuttia ja tois pual jokke pääsee kyytiin aivan funikulaarin ala-aseman tuntumasta.

Aurajoen rannat
Turku on muiden suomalaisten kaupunkien tavoin kesäkaupunki, joka herää parhaimmilleen säiden lämmetessä. Pääsiäisenä on vielä viileää, mutta auringonpaiste tekee Aurajoen rannalla kävelemisestä oikein miellyttävää. Monet aiemmat muistoni Turusta liittyvät nimenomaan jokirantaan, jossa eloisa tunnelma, vanhat rakennukset, lukuisat ravintolat ja jokilaivat muodostavat viihtyisän kokonaisuuden.

Jarno Saarisen patsas
Aurajoen rantaa pitkin kävellessä tulee vastaan useita erilaisia patsaita. Yksi näistä esittää turkulaista ratamoottoripyöräilyn maailmanmestaria Jarno Saarista, jota pidetään alansa legendana. Lempinimellä Paroni tunnettu Saarinen muistetaan edelläkävijänä, joka uudisti lajinsa ajotyyliä ja osasi itse rakentaa kilpapyöristään entistä parempia. Saarinen kuoli 27-vuotiaana Monzan moottoriradalla sattuneessa onnettomuudessa toukokuussa 1973 . Häntä arvostetaan yhä ympäri maailman ja aivan erityisen paljon Italiassa.

Port Arthur eli Portsa
Vanha työläiskaupunginosa Port Arthur on yksi Turun viehättävimmistä alueista. Aurinkoisena kevätiltana on mukava tehdä pieni kävelykierros ja ihailla aikaa nähneitä puutaloja. Mukulakivet luovat osalle kaduista erityisen historiallisen ilmeen. Paikallisiin instituutioihin kuuluu ainakin Kosken leipomo, josta saa vaikkapa turkulaisia piispiksiä eli piispanmunkkeja.

Portsalla on aina ollut oma vahva identiteettinsä ja yhteisöllinen tunnelmansa. Aikoinaan työläisille rakennetut talot ovat nykyään arvokkaita koteja, ja rakennukset on suojeltu tarkkojen säädösten mukaan. Puutaloalue alkaa heti Kakolanmäen juurelta.

Mikaelinkirkko
Julkaisin äskettäin jatko-osan vanhalle suomalaisia kirkkoja esittelevälle jutulleni. Jos kirjoitan vielä joskus kolmannenkin osan, pääsee Turun Mikaelinkirkko ehdottomasti mukaan. Arkkitehti Lars Sonckin jugendia ja uusgotiikkaa yhdistelevä mestariteos on todella näyttävä ilmestys Port Arthurin kaupunginosan laidalla.

Osumme sattumalta paikalle juuri sopivasti pääsiäisnäytelmän päätyttyä, jolloin on hyvä tilaisuus ihailla Sonckin arkkitehtuuria sisätiloissa. Monet monumentaalisen kirkon yksityiskohdat miellyttävät silmää ja esimerkiksi jykevä saarnastuoli jää helposti mieleen.

Turun second hand -liikkeet
Reissuihimme kuuluu teinien toiveesta usein hieman ostoksilla käymistä, ja Turussakin poikkesimme muutamiin paikallisiin puoteihin. En ole shoppailun asiantuntija, joten itselleni termit kirpputori sekä trendikkäämmiltä kuulostavat vintagepuoti ja second hand -liike saattavat mennä sekaisin. Tämäntyyppisissä kaupoissa kierteleminen vaikuttaa joka tapauksessa olevan turkulaisten keskuudessa suosittua puuhaa ainakin lauantaisin, jolloin siistissä Maanantaimarketissa ja kuvan Merkitys 2nd Hand Shopissa riittää asiakkaita ruuhkaksi asti. Keskustasta löytyy myös pari perinteisen UFF-ketjun myymälää, joista kävimme toisessa.

Turun kauppahalli
Itseäni kiinnostavat aina vanhat historiaa henkivät kauppahallit, joissa voi aistia kaupungin tunnelmaa. Perinteet ja nykypäivä yhdistyvät mukavasti myös vuonna 1896 ovensa avanneessa Turun kauppahallissa. Käsiini osuneessa aprillipäivän Turun Sanomissa mainostettiin tapahtumaa, jossa kauppahallia oli tarkoitus upottaa maan alle Matin ja Tepon musiikin tahtiin hyppimällä. Ainakin vielä muutamaa päivää myöhemmin rakennus oli kuitenkin yhä tukevasti paikoillaan. Esimerkiksi tietyt kala- ja lihakauppiaat ovat palvelleet täällä jo vuosikymmenten ajan, mutta joukossa on monia kansainvälistä ruokakulttuuria edustavia uudempia ravintoloita ja kauppoja. Matkamuistoja voi etsiä vaikkapa Turkuseuran Turku-puodista.

Hansakortteli ja Kauppatori
Ostoksia voi tehdä myös esimerkiksi Turun keskustan suurimmassa kauppakeskuksessa Hansakorttelissa. Kauppakeskuksen ilme on varsin sokkeloinen, sillä se muodostuu useammasta aiemmin eri käytössä olleesta rakennuksesta, jotka on yhdistetty saman lasikaton alle. Myymälävalikoimaan kuuluu paljon tunnettuja ketjuliikkeitä. Hansakorttelin vieressä toimii Kauppatori, jota on helppo pitää koko kaupungin keskipisteenä. Sää ei torin kulmilla liikkuessamme suosinut, mutta täällä voi ehkä seuraavalla Turun-matkalla viettää enemmän aikaa ja nauttia vaikka paikallisen perinteen mukaiset pystykaffet. Nyt suunnistimme vain torin kulmalla toimivaan Finnkinon teatteriin, jossa kävimme elokuvissa.

Apteekkimuseo ja Qwenselin talo
Matkamme museokohteeksi valikoituu Aurajoen rannalta löytyvä Apteekkimuseo ja Qwenselin talo. Keskeinen sijainti ja museon kompakti koko tekevät siitä helpon vierailukohteen, jossa meiltä kuluu noin tunti.

Turun vanhin yhä pystyssä oleva puutalo on saanut nimensä sen rakennuttajalta ja ensimmäiseltä asukkaalta Wilhelm Johan Qwenseliltä, joka osti tontin vuonna 1695. Sisätilat on sisustettu kuvaamaan 1700-luvun loppua, jolloin täällä asui kirurgian professori Joseph Pipping. Venäjän keisari ja Suomen suuriruhtinas Aleksanteri I myönsi professorille vuonna 1812 aatelisarvon, jolloin sukunimi muuntui muotoon Pippingsköld. Aleksanterin pyrkimyksenä oli sitouttaa aatelisarvojen avulla tärkeitä kansalaisia uuteen hallintoon, sillä Suomi oli vasta siirtynyt Ruotsilta Venäjän vallan alle.

Qwenselin talolla on onnekas historia, sillä se säästyi täpärästi liekeiltä kuuluisassa Turun palossa vuonna 1827. Pippingsköldin huushollin huoneissa on porvariston hillittyä charmia, joka näkyy muun muassa huonekaluissa, vanhoissa tapeteissa, kattokruunuissa sekä vihreissä kakluuneissa.

Kun narahtelevia puulattioita pitkin jatkaa muutaman huoneen lävitse, päätyy apteekkimuseoon. Qwenselin talon tässä osassa on toiminut aiemmin kauppa, muttei kuitenkaan oikeaa apteekkia. Museossa on eri puolilta Suomea kerätty kokoelma vanhoja apteekkeihin kuuluneita esineitä. Jännittävästi nimetyt purnukat ja kiehtovat vanhat esineet saavat helposti mielikuvituksen laukkaamaan.

1800-luvun apteekeissa lääkkeet valmistettiin takahuoneiden laboratorioissa. Käytössä oli erilaisia yrttejä sekä monia yllättäviäkin ainesosia. Viimeisessä vastaan tulevassa huoneessa on meneillään vaihtuva näyttely Kun lääkäri ei ole lähellä. Se tutustuttaa menneillä vuosisadoilla käytettyihin parannuskeinoihin ja lääkekasveihin. Turussa riittäisi kyllä museoita vielä monelle tulevallekin vierailulle. Listalla ovat esimerkiksi Turun taidemuseo, Wäinö Aaltosen Museo, Aboa Vetus Ars Nova, Luostarinmäen museokortteli, Sibelius-museo sekä merimuseo Forum Marinum.

Ravintola Nerå
Turku on yksi Suomen parhaista ruokakaupungeista, joten hyviä ravintoloita riittää. Päätämme kokeilla Neråa, joka sijaitsee Aurajoen rannalla Kakolanmäen kohdalla. Nerålla on sama omistaja ja suhteellisen sama konsepti kuin vanhalla suosikkiravintolallani Blankolla sekä niin ikään kehutulla Tintålla. Historiallisessa tiilirakennuksessa toimivan Nerån sisustus on viihtyisän kodikas ja palvelu sujuvaa. Valitsemme pari erilaista alkuruokaa keskenämme jaettaviksi, ja ne maistuvat niin hyvin että melkein harmittaa ettemme tilanneet useampia.

Syötävää on lopulta aivan riittävästi, sillä pääruoat ovat reilun kokoisia. Härkävartaan liha on mukavan mureaa ja runsaat lisukkeet täydentävät kokonaisuuden. Myös kasvislasagne näyttää herkulliselta ja on myös kuulemma oikein hyvää.

Ravintola di Trevi
Ydinkeskustassa Aurakadun varrella toimiva di Trevi on meille entuudestaan tuttu, vaikka edellisestä vierailusta onkin jo viitisen vuotta aikaa. Tapaspainotteinen ruokalista, runsas viinivalikoima ja annosten suussa sulavat maut tuntuvan olevan entisellään. Palvelu on suorastaan erinomaista ja viihdymme di Trevissä hyvin latinohenkistä taustamusiikkia kuunnellen. Täällä kannattaisi ehkä viime vierailun tapaan nauttia pelkästään runsaista tapaksista, mutta valitsemme tällä kerralla vain hieman tapaksia alkupalaksi ja siirrymme sitten pääruokiin. Tämäkin on loistava ratkaisu, sillä päivän kala-annos on todella herkullinen. Aterian kruunaavat suklaakastikkeen kera nautitut churrot.

Kissakahvila Mirri
Olemme käyneet muutamissa kissakahviloissa eri puolilla Suomea, joten päätämme poiketa myös Martinkadulla Aurajoen tuntumassa toimivaan Mirriin. Kahvilalla on mukavan valoisat tilat ja siellä vallitsee rennon kiireetön, kenties hieman boheemikin tunnelma. Ihmiset tuntuvat viihtyvän neljän kissan rauhoittavassa seurassa ja tarjolla on myös lautapelejä. Kissat vaikuttavat rauhallisilta ja ovat vierailumme aikana hyvin näkyvillä, mutta ihmiset antavat niiden olla myös omissa oloissaan. Kahvi on hyvää ja vitriinistä löytyy muutamia erilaisia herkkuja syötäväksi. Muutamista muista kissakahviloista poiketen Mirriin ei tarvitse tehdä ennakkovarausta eikä sinne ole pääsymaksua.
Suomi
10+1 upeaa kirkkoa Suomessa (osa 2)
Julkaisin tasan viisi vuotta sitten jutun, jossa esittelin kotimaisia suosikkikirkkojani. Lista on kiinnostanut monia lukijoita, joten nyt on jatko-osan vuoro. Suomessa on niin paljon hienoja ja tunnelmallisia kirkkoja, että valinta oli jälleen vaikeaa.
Kauneus on aina katsojan silmässä, ja tämäkin lista perustuu vahvasti omiin henkilökohtaisiin kokemuksiini. Valintoihin on toki vaikuttanut hieman myös eri kohteiden historiallinen arvo sekä tietenkin se, mistä kirkoista on jäänyt talteen itse ottamiani valokuvia. Vaikka pari kaupunkia onkin edustettuna kahdesti, olen yrittänyt hakea mukaan kirkkoja eri puolilta Suomea.

Maassamme on noin 800 evankelis-luterilaista kirkkoa ja niiden lisäksi reilut parisataa muiden uskontokuntien kirkkoa tai rukoushuonetta. Olen käynyt tuosta määrästä vain murto-osassa, joten uutta nähtävää varmasti riittäisi runsaasti ympäri maata. Tässä joka tapauksessa tämänkertainen hienojen kirkkojen lista, josta löytyy toivottavasti käyntikohteita muillekin kotimaanmatkailijoille.

1. Tampereen tuomiokirkko
Tämän jutun aloituskuvassa näkyvä Lars Sonckin suunnittelema tuomiokirkko on yksi Tampereen vaikuttavimmista rakennuksista ja suoranainen kokonaistaideteos. Kansallisromanttista tyylisuuntaa edustava harmaakivikirkko vihittiin käyttöön helluntaina 1907 alun perin Johanneksen kirkon nimellä. Uudella linnamaisella rakennuksella koettiin olevan kansallishenkeä nostattavaa vaikutusta Venäjän vallan alla eläneessä Suomessa. Alttaritauluna toimii Magnus Enckellin fresko Ylösnousemus, mutta sitäkin tunnetumpia taideteoksia ovat Hugo Simbergin maalaamat Haavoittunut enkeli sekä Kuoleman puutarha.

2. Lakeuden Risti, Seinäjoki
Seinäjoen tunnetuin maamerkki edustaa Alvar Aallon maailmankuulua funktionalistista arkkitehtuuria. Vuonna 1960 valmistuneen Lakeuden Ristin torni on 65 metriä korkea, ja sen näköalapaikalta kelpaa katsella eteläpohjalaisia maisemia. Avara, valoisa ja pelkistetty Lakeuden Risti on jäänyt itselleni mieleen ennen kaikkea arkkitehtonisena elämyksenä. Kirkko on osa Aalto-keskukseksi nimettyä aluetta, johon kuuluu myös esimerkiksi kaupungintalo sekä kirjasto.
Lue lisää jutustani Kesäpäivä Seinäjoella.

3. Kallion kirkko, Helsinki
Kallion kirkko on itselleni hyvin tuttu, sillä se sijaitsi mummolani naapurissa. Mieleeni on jäänyt esimerkiksi eräs lapsuuteni uudenvuodenyö, kun kansa veisasi kirkon portailla Jumala ompi linnamme samaan aikaan, kun ilotulitteet valaisivat Helsingin taivasta. Toinen lämmin muisto liittyy hyvien ystäviemme häihin. Arkkitehtina toimi Tampereen tuomiokirkon tavoin Lars Sonck, ja jykevä graniittikirkko valmistui vuonna 1912. Jugend-tyylisissä sisätiloissa on monumentaalisuutta, mutta myös kauniita yksityiskohtia. Kirkon torni on avoinna vierailijoille ja toivonkin ehtiväni näköalapaikalle vaikkapa jo tulevana kesänä.

4. Johanneksenkirkko, Helsinki
Ullanlinnassa sijaitseva Johanneksenkirkko on näyttänyt mielestäni aina kiehtovalta uusgoottilaisen ulkonäkönsä ansiosta. Esimerkiksi gargoilit tuovat mieleen jopa Pariisin Notre-Damen, vaikkei näitä kirkkoja ehkä muuten kannatakaan vertailla keskenään. Vuonna 1891 valmistunut Johanneksenkirkko rakennettiin paikalle, jossa helsinkiläiset olivat aiemmin polttaneet juhannuskokkoja. Niinpä olikin luonnollista, että rakennus nimettiin Johannes Kastajan mukaan. Kirkon akustiikka ja vahvat urut ovat tehneet siitä suositun konserttipaikan. Olisikin mukava käydä jonain vuonna joulukonsertissa juuri Johanneksenkirkossa.

5. Alahärmän kirkko, Kauhava
Alahärmän kirkko vuodelta 1903 on valittu jossain yhteydessä jopa Suomen kauneimmaksi kirkoksi, joten täytyihän sen pihaan Etelä-Pohjanmaalla autoillessa kurvata. Suorastaan katedraalimainen rakennus näyttää tähän kylään kohtuuttoman suurelta, mutta olen toisaalta törmännyt pohjalaiseen suuruudenhulluuteen aiemminkin – eikä se ole mitenkään huono asia. Komea rakennus on yhdistelmä uusgotiikkaa ja kansallisromantiikkaa. Suunnittelijana toimi ahkera kirkkoarkkitehti Josef Stenbäck, jonka nimi tulee tällä listalla vastaan vielä toisenkin kerran.

6. Kajaanin kirkko
Listalle osui tällä kerralla sattumalta paljon kivikirkkoja, mutta nostetaan tässä vaiheessa esiin yksi todella upea puukirkko. Vuonna 1896 valmistunut Kajaanin kirkko on tyyliltään poikkeuksellinen, että sen edustamaa uusgotiikkaa näkee puurakennuksissa vain harvoin. Kyseessä onkin eräänlainen eurooppalaistyylisen katedraaliarkkitehtuurin ja suomalaisten puurakennusperinteiden yhdistelmä. Materiaalit, värit ja koristeet luovat Kajaanin kirkon sisätiloille hyvin lämpimän ilmeen.

7. Pyhän Ristin kirkko, Hattula
Hattulan Pyhän ristin kirkko huokuu historiaa, ja se onkin koko Hämeen vanhin kirkko. Tarkkaa valmistumisvuotta ei tiedetä, mutta se saattaisi ajoittua 1400-luvun jälkipuoliskolle. Goottilaistyylinen kivikirkko toimi keskiajalla jopa pyhiinvaelluskohteena. Sisätiloja koristavat runsaat ja mielenkiintoiset kalkkimaalaukset. Ne jäävät minulta valitettavasti näkemättä, sillä jykevä puuovi on visusti suljettu kun kuljeskelen autiolla pihamaalla hyisen tuulisena kevätpäivänä. Anneli Kannon Rottien pyhimys -romaanin tapahtumat sijoittuvat Hattulan Pyhän Ristin kirkon maalaustöihin.

8. Törnävän kirkko, Seinäjoki
Törnävä on Seinäjoen vanhin asuinalue, ja sen kirkko herättää huomion satulinnaa muistuttavalla tornillaan. Rakennus toimi alun perin Östermyran ruutitehtaan makasiinina, mutta se päätettiin muuttaa kirkoksi ja vihittiin nykyiseen käyttöönsä vuonna 1864. Hauskannäköinen kellotorni oli alun perin ruutimakasiinin vartiotorni, jota on korotettu nykyistä käyttötarkoitustaan varten. Törnävän kirkko toimi Seinäjoen pääkirkkona Lakeuden Ristin valmistumiseen saakka.

9. Joensuun kirkko
Olen kävellyt useamman kerran Joensuun halki virtaavaa Pielisjokea seuraillen. Rannan tuntumassa kohoava Joensuun kirkko herättää huomion epäsymmetrisillä torneillaan. Josef Stenbäckin suunnittelema rakennus valmistui vuonna 1903. Arkkitehtuurissa yhdistyy eri tyylisuuntia, kuten uusgotiikkaa ja jugendia. Runsaasti koristelluista sisätiloista löytyy muun muassa Ilmari Launiksen maalaama synkkä alttaritaulu Ristiinnaulittu, värikkäitä lasimaalauksia sekä kasviaiheisia kattomaalauksia. Kerrotaan, että osa seurakuntalaisista piti vasta valmistunutta kirkkoa aivan liian koreana hartauden harjoittamista varten.

10. Tankarin majakkasaaren kirkko, Kokkola
Suurten ja näyttävien rakennusten lisäksi mieleen jäävät helposti myös poikkeuksellisen pienet kirkot. Yksi tällainen on Tankarin majakkasaaren kirkko Kokkolan kaupungin edustalla. Vaatimaton pieni puurakennus pystytettiin vuonna 1754, jotta saarella asuvien kalastajien ei tarvitsisi lähteä joka sunnuntai pakolliseen jumalanpalvelukseen mantereelle. Idyllisen puurakennuksen sisällä on mukava istahtaa hetkeksi kuluneelle puupenkille ja aistia tuulenpieksämällä saarella eläneen yhteisön historiaa.
Lue lisää jutustani Päiväretki Tankarin majakkasaarelle.

+ Kristuksen kirkastumisen kirkko, Valamon luostari
Otin edelliseen listaukseen mukaan yhden ortodoksikirkon, ja teen saman tälläkin kerralla. Heinävedellä sijaitseva Valamon luostari on mukava vierailukohde, ja sen sydämenä toimii Kristuksen kirkastumisen kirkko. Nautin vuonna 1977 käyttöön vihityn luostarin pääkirkon hartaasta tunnelmasta sekä ortodoksista tyyliä edustavasta kauneudesta. Monet ikoneista ja esimerkiksi valtava kattokruunu ovat peräisin Laatokan saarella sijainneesta alkuperäisestä Valamon luostarista, jonka munkit evakuoitiin Suomeen vuonna 1940.
Lue lisää jutustani Vierailulla Valamon luostarissa.
Lue myös viisi vuotta sitten julkaisemani ensimmäinen listaus 10+1 sykähdyttävää kirkkoa Suomessa.
-
Eurooppa1 vuosi sitten12 mieleenpainuvaa kirkkoa Euroopassa
-
Espanja1 vuosi sitten20 x Sevillan parhaat nähtävyydet
-
Yhdysvallat1 vuosi sittenNew Yorkin merellinen Coney Island
-
Espanja1 vuosi sittenTeneriffan lomaviikon 10 elämystä
-
Italia1 vuosi sittenMilanon-viikonlopun uudet kokemukset
-
Espanja1 vuosi sittenTeneriffan patikkaretket: Roques de García
-
Yhdysvallat1 vuosi sittenHigh Line – New Yorkin paras kävelyreitti
-
Italia11 kuukautta sittenRunsas vinkkipaketti Milanoon
-
Ranska1 vuosi sittenBordeaux’n viinimuseo Cité du Vin
-
Ranska1 vuosi sittenDordognen kylät Beynac, La Roque-Gageac ja Domme
-
Espanja1 vuosi sittenTeneriffan Garachico ja Icod de los Vinos
-
Suomi1 vuosi sittenHiihtoloma Suomutunturin maisemissa









Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
20.1.2021 at 20:33
Luontoon.fi sivusto sanoo Valtavaaralle kipuamisen olevan kesälläkin vaativa reitti, niin voisi ajatella, että talvella lumikenkien kanssa, jos siis niitä tarvitsee, se olisi vielä vaativampi.
Ollaan nyt varailtu mahapaikkoja parille Lappiin kohdistuvalle matkalle. Itse jopa vähän yllätyin, että muutamia oli jo loppuunmyyty ja jouduimme sen vuoksi jopa muuttamaan vähän suunnitelmia. Kiva kuitenkin päästä noihin lumisiin maisemiin, vaikka tänä talvena on ollut kaunis lumipeite täälläkin,
Ilmeisesti pilvisen sään vuoksi myöskään revontulia ei näkynyt?
Mika / Lähtöportti
21.1.2021 at 11:27
Kyllä Valtavaaralle kiivetessä varmasti mäkeä riittää, joten en epäile reitin vaativuutta. Maisemat ja luonto muutenkin ovat kuitenkin kuvien perusteella upeat.
Lappiin riittää nyt menijöitä, kun ulkomaille ei pääse. Kyllä pohjoisen lumille kannattaa aina lähteä, maisemat on joka tapauksessa niin erilaiset kuin täällä etelämpänä. Mukavaa joka tapauksessa että täälläkin on vaihteeksi kunnolla lunta.
Revontulia ei tosiaan näkynyt. Sää oli hyvin pilvinen tuota yhtä päivää lukuun ottamatta.