Suomi
Kesäpäivä Seinäjoella

Pysähdyimme kesäkuussa yhdeksi yöksi Seinäjoelle. Nousimme Lakeuden ristin torniin, tutustuimme Alvar Aallon arkkitehtuuriin ja löysimme niin hyvää syötävää kuin mukavan uimarannankin. Kaupungissa olisi tehnyt mieli viipyä hieman kauemminkin.
Tuulilasin takana näkyy auringonpaisteen valaisemia peltoja ja muutamia komeita puutaloja. Kesäkuinen Pohjanmaan-kierroksemme etenee kohti Lakeuden pääkaupunkinakin tunnettua Seinäjokea, jossa en ole käynyt koskaan aiemmin. En oikeastaan tiedä mitä odottaa, sillä vaikka mielessä onkin pari vierailukohdetta, ei suunnitelmissa ole kovin laajaa nähtävyyskierrosta. Pohjanmaa on itselleni melko vierasta seutua, joten odotan mielenkiinnolla uusia kokemuksia. Vastaan pyöräilee nuori mies pohjalaistyylisessä lierihatussa sekä punaruudullisessa paidassa. Vyöllä ei sentään näy puukkoa, mutta alamme vähitellen uskoa olevamme lakeuksien sydämessä.
Pysähdymme hieman ennen Seinäjoen keskustaan saapumista Törnävällä, jossa kiinnitämme huomiota tien varrella näkyviin vanhoihin rakennuksiin. Törnävän kartanon mailla toimiva Etelä-Pohjanmaan museo on tänä vuonna suljettu, sillä näyttelyitä uudistetaan parhaillaan. Kävelemme silti hetken kartanoa ympäröivällä viihtyisällä puistoalueella ja käymme kuvaamassa tien toisella puolella sijaitsevaa ulkomuseoaluetta. Jo pelkkä käväiseminen alueella tuntuu kiehtovalta askeleelta Pohjanmaan historiaan.
Olin nähnyt joskus aiemmin kuvan Törnävän kirkosta, ja halusin käydä katsomassa rakennusta myös omin silmin. Kirkon arkkitehtuurissa kiehtoo erityisesti pyöreä torni, joka sopisi vaikka osaksi jonkinlaista satulinnaa. Persoonallinen tyyli juontaa juurensa rakennuksen historiaan, sillä se toimi alun perin ruutimakasiinina. Östermyran ruutitehtaan hiipuessa rakennukselle alettiin miettiä uutta käyttöä, ja se avattiin muutostöiden jälkeen kirkkona vuonna 1864. Sisätilat ovat pelkistetyn kauniit, mutta rakennus jää mieleen erityisesti komean torninsa ansiosta.
Seinäjoen keskustan tunnetuin maamerkki on Alvar Aallon suunnittelema Lakeuden risti, joka vihittiin käyttöön keväällä 1960. Valoisa kirkkorakennus edustaa Aallon yksinkertaista funktionalistista tyyliä. Pelkistetystä kirkkoarkkitehtuurista voi olla montaa mieltä, mutta pidän rakennuksen yhtenäisestä linjasta, joka muodostaa harmonisen kokonaisuuden. Mahtipontisen salin suurta kokoa kritisoitiin jo rakennusvaiheessa, mutta suunnitelma toteutettiin rahoitusvaikeuksista huolimatta. Takaovien ollessa avoimina sali tavallaan jatkuu ylämäkeen viettävälle sisäpihan nurmikolle.
Lakeuden ristissä päivystää kesäaikaan avuliaita oppaita, joilta saamme runsaasti tietoa kirkon taustoista. Opas saattaa perheemme myös kellotornin hissiin, sillä täytyyhän meidän toki päästä Seinäjoen parhaalle näköalapaikalle. Korkeanpaikankammoisia saattaa hieman hirvittää, mutta noin 65 metrin korkuisesta tornista kelpaa todellakin ihailla maisemia joka suuntaan.
Eräästä lattiassa olevasta pienestä aukosta on suora näköyhteys tornin juurella olevalle Aallon veistokselle ”Elämän lähteelle”. Maltamme lopulta laskeutua takaisin maan pinnalle ja ostamme vielä kahvit lähetyskahvilasta kirkon aulasta. Kahvila toimii vain kesäaikaan ja on jo tätä kirjoittaessani tältä vuodelta suljettu.
Alvar Aallon mestariteokset eivät rajoitu pelkästään kirkkoon, vaan Seinäjoelta löytyy arkkitehdin mukaan nimetty laajempi rakennustaiteellinen kokonaisuus. Seinäjoen Aalto-keskus käsittää Lakeuden ristin lisäksi läheiset kaupungintalon, kirjaston, virastotalon, seurakuntakeskuksen ja teatterin. Avaralta ja mahtipontiseltakin näyttävä Aalto-keskus antaa Seinäjoelle suorastaan monumentaalista ilmettä. Rakennusten väliin jäävä Kansalaistori on vierailumme aikaan autio, joten arkkitehtuurin lisäksi mieleen jää myös lähes rikkumaton hiljaisuus.
Alvar Aallon suunnittelema kaupunginkirjasto valmistui vuonna 1965 ja se edustaa kokonaisuudessaan arkkitehdin tunnistettavaa tyyliä. Käymme kiertelemässä lainaussaleissa ja ihailemme Aallon pelkistetyn kaunista muotokieltä. Esimerkiksi valaisimet sopivat kokonaisuuteen mainiosti.
Käymme katsomassa myös Aallon lasikokoelmaa. Ystävällinen työntekijä kertoo hieman kirjaston historiasta ja saamme tietää, että tämä vanha kirjasto on entisöity muutamia vuosia sitten alkuperäiseen Aallon suunnittelemaan asuun.
Aalto-kirjasto kävi vähitellen auttamatta liian pieneksi, joten sen viereen valmistui vuonna 2012 Apila-kirjasto. Seinäjoen pääkirjasto toimii nykyään molemmissa rakennuksissa. Siirrymme Apilaan maanalaisen yhdyskäytävän kautta ja löydämme hienon kokonaisuuden, joka sopii mielestäni hyvin yhteen Aallon perinteikkään luomuksen kanssa. Apilasta ei ole yritettykään tehdä vanhan kirjaston kopiota, vaan se noudattaa tyylikkäällä tavalla omaa modernia linjaansa.
Viihtyisä ja valoisa Apila on varmasti mukava kaupunkilaisten olohuone, jollaisia toivoisi lisää ympäri Suomea. Rakennuksessa on jotain samaa Helsingin Oodin kanssa, vaikkei kirjastojen keskinäinen vertailu olekaan välttämättä tarpeen.
Seinäjoki näyttää Aalto-keskusta lukuun ottamatta hyvin tyypilliseltä suomalaiselta kaupungilta suorine katuineen, toreineen, tuttuine liikemerkkeineen sekä betonirakennuksineen. Kaupunkikuvaan kuuluvat myös taideteokset, joita ajatellen paikallinen matkailutoimisto on suunnitellut jopa omatoimisen patsaskierroksen. Muutama patsas tuli vastaan etsimättäkin, ja esimerkiksi Etelä-Pohjanmaan maakuntakukkaa esittävä Risto Pentikäisen Horsma antaa mukavasti väriä kaupunkikuvaan.
Pysähdymme kaupunkikierroksen varrella Valkoisen Puun kahvilaan, jossa houkuttelevat amerikkalaiset maut. Key Lime Pie onkin erinomaisen onnistunutta ja talon oma jäälimonadi toimii hyvin hellepäivän janojuomana.
Valkoisen Puun amerikkalaispohjalainen omistajapariskunta on ideoinut varsin mukavan konseptin, johon on poimittu parhaita paloja molemmista kulttuureista. Seinäjoen kahvila on osa pientä ketjua, joka on laajentunut Kauhajoelta myös Tampereelle ja Jyväskylään.
Mietimme kahvilaterassilla istuessamme loppuillan ohjelmaa, ja päätämme lähteä lasten toivomuksesta uimaan. Helteisen päivän iltaan voisi tuskin keksiä parempaa tekemistä, ja nopean googlauksen perusteella kaupungin houkuttelevin uimaranta sijaitsee Kyrkösjärvellä. Lyhyen automatkan päätteeksi löytyykin varsinainen kesäpäivien paratiisi, sillä mukavankokoinen hiekkaranta osoittautuu sopivan loivaksi.
Ilmeisen suositulla alueella on myös asianmukaiset pukuhuoneet, kioski, pari rantalentopallokenttää sekä pieni frisbeegolfrata. Uimarannan vierestä voi vuokrata kajakkejakin. Taustalla häämöttävän Kyrkösjärven näkötornin erikoisuutena on periskooppi, jonka ansiosta maisemista voi nauttia esteettömästi myös maan tasalta käsin.
Uimarannan lähistöllä on myös mukavilta vaikuttavia mahdollisuuksia luonnossa liikkumiseen. Tarjolla olisi esimerkiksi viiden kilometrin mittainen Kyrkösjärven luontopolku ja opasteita näkyy myös Jouppilanvuorelle päin. Aika ei riitä tällä kerralla metsäretkille, joten joudun jättämään myös ennakkoon kaavailemani Paukanevan suon väliin. Paukanevan pitkospuut ja lintutorni sijaitsevat Seinäjoen keskustan pohjoispuolella ja säilytän ne toivelistallani tulevia Pohjanmaan-matkoja ajatellen.
Olen innokas penkkiurheilija, joten tarkistan aina matkojen varrelle osuvien joukkueiden otteluohjelman. SJK kuuluu Suomen kunnianhimoisimpiin jalkapalloseuroihin, joten olisin mielelläni käynyt pelissä, mutta osumme tällä kerralla kaupunkiin päivän verran liian aikaisin. Seinäjoen perinteinen menestyslaji on tietenkin pesäpallo, jota pelaavat Superpesistasolla niin naiset kuin miehetkin. Myös paikallisvastustajien kotiareenat Lapualla ja Koskenkorvalla sijaitsevat aivan naapurissa. Monipuolisesta palloilukaupungista löytyy huipputason joukkueita myös muista lajeista, kuten salibandyseura Peli-Veljet sekä amerikkalaista jalkapalloa pelaava Crocodiles.
RAUTATIEHISTORIAA HUOKUVA HOTELLI ALMA
Seinäjoki on ollut jo kauan rautateiden risteysasema, joten junaliikenteellä on tärkeä osa kaupungin historiassa. Näitä perinteitä kunnioittaa myös tyylikäs Hotelli-Ravintola Alma, joka toimii entisessä rautatieläisten talossa juna-aseman naapurissa. Majoitumme perustason perhehuoneeseen, joka ei ole erityisen suuri tai ylellinen, mutta ajaa asiansa yhden yön majapaikkana. Almasta löytyisi toki monenlaisia huoneita ylellisiä sviittejä myöten. Oma huoneemme sijaitsee yli satavuotiaassa jugend-rakennuksessa, minkä lisäksi majoitusta löytyy myös vanhasta vesitornista sekä vasta viime vuonna valmistuneesta uudesta tornista.
ILLALLINEN RAVINTOLA ALMASSA
Alman oma ravintola kuuluu kaupungin houkuttelevimpiin, joten päätämme syödä siellä neljän ruokalajin illalliskokonaisuuden. Nautimme historiaa huokuvan juhlasalin tunnelmasta, jossa saamme aterioida lähes pelkästään keskenämme. Kesäkuisen keskiviikkoillan aurinko paistaa suurista ikkunoista valkoisille pöytäliinoille. Ruoka on varsin hyvää ja tuntuu mukavalta siirtyä pöydästä vain muutamalla askeleella omaan huoneeseen. Hotellin maittava aamiainen tarjoillaan luonnollisesti samassa salissa. Pidän Alman persoonallisesta ilmeestä ja voisin kuvitella majoittuvani täällä myös seuraavalla Seinäjoen-visiitillä.
Kirjaudumme aamiaisen jälkeen ulos Almasta ja pakkaamme tavarat autoon. Vielä on kuitenkin aikaa käväistä hotellin kulmalla sijaitsevalla Alman jäätelökioskilla. Ajoittain pitkäksi venyvä jono kertoo kioskin suosiosta, jolle on selvä syynsä. Annoskoko on suurin koskaan näkemäni, eikä maussakaan ole valittamista. Täällä riittää kyllä hyvin yksikin pallo! Alman jäätelöiden maku suussa on mukava jättää Seinäjoen keskusta taakse ja suunnata kohti uusia seikkailuja.
ELÄINTEN VANHAINKOTI WANHA MARKKI
Meillä on jäljellä vielä yksi ihastuttava kohde, joka sijaitsee Seinäjokeen nykyään kuuluvassa Ylistarossa. Eläinten vanhainkoti Wanha Markki on tarjonnut jo yli kahden vuosikymmenen ajan rakastavaa huolenpitoa eri syistä uutta kotia tarvinneille eläimille. Perinteisen pohjalaisen maalaistalon pihapiirissä voi rapsutella vaikka lampaita ja tutustua moniin muihin eläimiin, joten hyvä mieli on tässä kohteessa taattu. Hyvä mieli jäi myös koko Seinäjoesta. Lakeuden pääkaupunki otti meidät ystävällisesti vastaan ja tekemistä riittäisi varmasti toisellekin vierailulle.
Lue lisää jutustani Ihastuttava eläinten vanhainkoti Wanha Markki.

Suomi
Villa Kokkonen – Aallon luoma taiteilijakoti

Säveltäjä Joonas Kokkosen kotitalo Villa Kokkonen avattiin tänä keväänä yleisölle kaikille avoimena museokohteena. Opastettu kierros tutustuttaa säveltäjän elämään ja tarjoaa mahdollisuuden Alvar Aallon suunnitteleman rakennuksen ihailemiseen.
Kodikas Villa Kokkonen lymyilee lähes huomaamattomana Järvenpään Vanhankylänniemessä Tuusulanjärven tuntumassa. Tämä ei ole sattumaa, sillä arkkitehti Aallon mielestä rakennus saikin kääntää selkänsä kadulle päin. Ratkaisu tarjosi myös rauhaa Joonas Kokkosen perheelle tontilla, joka oli tuohon aikaan vielä nykyistäkin metsäisempi. Tumma puinen ulkoseinä on kovin pelkistetty lukuun ottamatta oven yläpuolella olevaa katosta. Alvar Aallon kädenjälki on selvästi nähtävissä.

Joonas Kokkonen kuoli syksyllä 1996 ja perikunta myi Villa Kokkosen paria vuotta myöhemmin Järvenpään kaupungille. Talo toimi kaupungin edustustilana ja siellä järjestettiin muun muassa pieniä konsertteja. Säveltäjän koti avattiin viime vuonna ryhmävierailuille ja viimein tänä keväänä kaikille avoimena museona. Vierailu onnistuu vajaan tunnin mittaisella opastetulla kierroksella, jonka aikana asiantuntevan oppaan tarinat herättävät rakennuksen henkiin. Paikat kannattaa varata etukäteen Järvenpään taidemuseon nettisivuilta. Villa Kokkonen on avoinna toukokuusta syyskuuhun maanantaipäiviä lukuun ottamatta. Maksuvälineenä kelpaa myös Museokortti.

Joonas Kokkonen syntyi vuonna 1921 Iisalmella musikaaliseen kotiin, mutta hän muutti jo pikkupoikana isänsä työn vuoksi Järvenpäähän. Sieltä matka jatkui nuoruusvuosien jälkeen Helsinkiin, josta säveltäjä kuitenkin palasi vajaan kahden vuosikymmenen jälkeen takaisin Keski-Uudellemaalle Järvenpään Satukallioon. Muutamaa vuotta myöhemmin Järvenpään kaupunki tarjosi ansioituneelle akateemikolle useampaakin tonttipaikkaa, joista yksi sijaitsi Tuusulanjärven tuntumassa Vanhankylänniemessä.

Kokkonen otti talonrakennusasioissa yhteyttä ystäväänsä Alvar Aalton, jos vaikka jollakulla arkkitehdin assistenteista olisi aikaa auttaa projektissa. Miehet olivat tutustuneet toisiinsa toimiessaan yhtä aikaa muun muassa Suomen Akatemiassa. Aallolla ei enää tuossa vaiheessa ollut tapana työskennellä yksityiskotien parissa, mutta hän yllätti Kokkosen tarjoutumalla suunnittelemaan Villa Kokkosen henkilökohtaisesti ikään kuin lahjaksi ystävälleen. Työ ajoittui samoihin aikoihin Finlandia-talon rakentamisen kanssa.

Kokkonen ja Aalto kävivät yhdessä tutustumassa Vanhankylänniemen tonttiin, joka miellytti kovasti molempia. Herrat siirtyivät vaimojensa seurassa aterioimaan järvenpääläiseen ravintolaan, jossa säveltäjä kertoi työskentelytavoistaan. Hän muun muassa mainitsi kävelevänsä sävellyksiä tehdessään flyygelinsä ympärillä. Kelpo arkkitehti ajautui tämän tiedon saatuaan voimakkaan inspiraation valtaan ja alkoi luonnostella vimmatusti taloa valkealle pöytäliinalle. Tarjoilija suivaantui teosta pahemman kerran, mutta leppyi kun mukana ollut kaupungin virkamies korvasi vahingot ja lunasti liinan mukaansa. Luonnoksen kopio on nähtävillä Villa Kokkosessa ja alkuperäistä pöytäliinaa voi ihmetellä Järvenpään taidemuseossa.

Aalto suunnitteli koko talon hyvin pitkälti flyygelin ympärille. Vieressä käden ulottuvilla on myös Kokkosen toivoma suuri kirjahylly. Työhuoneen suunnittelussa kiinnitettiin erityistä huomiota akustiikkaan, jonka piti olla musiikin soinnin kannalta täydellinen. Huoneessa on käytetty tämän vuoksi paljon puisia pintoja. Akustiikkaa oli suunnittelemassa aiheeseen erikoistunut Aino ja Alvar Aallon poika Hamilkar. Tärkeää oli myös äänieristys, joten työhuone erotettiin muusta rakennuksesta perustuksia myöten.

Perhe pääsi muuttamaan Villa Kokkoseen jouluksi 1968. Joonas Kokkonen oli elämänsä aikana kolmesti naimisissa. Ensimmäisen vaimon Mairen kanssa syntyi kolme lasta, mutta liitto päättyi eroon. Villa Kokkosen valmistumisen aikaan Joonas oli avioliitossa Else-Majn kanssa. Pari sai kaksi yhteistä lasta. Else-Maj menehtyi sairauteen syksyllä 1979, minkä jälkeen Kokkonen oli vielä naimissa Anita Pakomaan kanssa omaan kuolemaansa saakka.

Joonas Kokkonen on yksi Suomen historian merkittävimmistä säveltäjistä, jonka tunnetuin teos on körttiläisjohtaja Paavo Ruotsalaisen elämän loppuvaiheita kuvaava ooppera Viimeiset kiusaukset. Kokkonen sävelsi myös muun muassa neljä sinfoniaa, mutta hänen tuotantonsa jäi silti verrattain niukaksi. Mies toimi sävellystyön ohessa lukuisissa aikaa vieneissä vastuutehtävissä muun muassa Teostossa ja Suomen Säveltäjissä. Hän ehti uransa aikana opettaa Sibelius-Akatemiassa, toimia musiikkikriitikkona ja kirjoittaa paljon taiteeseen liittyvistä aiheista. Kokkonen oli myös jonkinasteinen perfektionisti, joten hän käytti runsaasti aikaa teosten viimeistelyyn sen sijaan että olisi kiirehtinyt uusien sävellysten pariin. Alkoholikin taisi joskus hidastaa työskentelyä.

Joonas Kokkosta voidaan pitää Keski-Uudenmaan toiseksi menestyneimpänä säveltäjänä Jean Sibeliuksen jälkeen. Miehet olivat aikalaisia, joskin Sibelius noin viisikymmentä vuotta vanhempi. Säveltäjät tapasivat tiettävästi ainakin kerran, mutta eivät tunteneet toisiaan erityisen hyvin. Kokkonen ehti sen sijaan tutustua paremmin leskenä eläneeseen Aino Sibeliukseen, jonka allekirjoittama kiitoskortti on nähtävillä flyygelin päällä.

Opastettu kierros keskittyy työhuoneen lisäksi perheen olohuoneeseen, jossa Joonas katseli televisiosta erityisesti uutisia ja jalkapalloa. Sohvalla viihtyi myös eläinrakkaan säveltäjän bernhardilaiskoira Basse.

Ikkunasta avautuu maisema pihamaalle, jonne vierailijat eivät ainakaan vielä pääse tutustumaan lainkaan. Taustalla häämöttää Tuusulanjärvi. Säveltäjä ei halunnut tonttinsa jatkuvan rantaan saakka, vaan jätti sinne kulkureitin yleiseen käyttöön. Tuota väylää minäkin olen monesti pyörälläni polkenut, joten kiitos Joonas Kokkoselle tästä!

Varsinaisen opastuksen jälkeen pääsee vielä tutustumaan ruokailuhuoneeseen, keittiöön, kylpyhuoneeseen ja alun perin makuuhuoneina toimineisiin tiloihin. Monista muista Aallon suunnittelemista rakennuksista poiketen Villa Kokkosessa on vain yksi kerros. Kiinnitän huomiota muutamiin japanilaisiin tauluihin ja matkamuistoihin. Kokkonen oli mukana presidentti Mauno Koiviston valtiovierailulla Japanissa ja tutustui kruununprinssi Akihitoon, joka puolestaan kävi Suomen-visiitillään jopa säveltäjän kotona täällä Villa Kokkosessa.

Villa Kokkonen on mielenkiintoinen lisäys Tuusulanjärven taiteilijoiden kotimuseoihin. Siinä missä 1900-luvun alun taiteilijayhteisön kodit edustavat aikansa kansallisromanttista tyyliä, on Aallon suunnittelema talo luonnollisesti paljon modernimpi ilmestys. Villa Kokkonen tuo hieman mieleeni Milanossa tänä keväänä näkemämme kotimuseon Villa Necchi Campiglion, jonka pelkistetyssä arkkitehtuurissa ja muun muassa liukuoviratkaisuissa on jotain etäisesti samaa. Täytyy toki myöntää, että milanolainen rakennus on Villa Kokkosta prameampi.

Suosittelen Villa Kokkosta erityisesti kaikille Alvar Aallon arkkitehtuurin ystäville. Meille Keski-Uudellamaalla asuville kyseessä on mukava pieni retkikohde, ja kauempaa tulevat voivat yhdistää vierailuun muita Tuusulanjärven nähtävyyksiä. Ideoita voi etsiä vaikkapa viime vuonna kirjoittamastani jutusta 10 vinkkiä kesäiseen Tuusulaan. Edellinen näistä seuduista kertova julkaisuni Tuusulanjärven Ainola, Ahola ja Suviranta tutustuttaa puolestaan kolmen taiteilijakodin ryppääseen Järvenpään etelälaidalla.
Suomi
Monipuolinen Merikeskus Vellamo Kotkassa

Vietimme pääsiäisenä pari päivää Kotkan seudulla. Reissun eräänlainen pääkohde oli Merikeskus Vellamo, jossa käynnille olin odottanut sopivaa hetkeä jo useamman vuoden ajan. Museokeskuksesta löytyi monta erilaista kiinnostavaa näyttelyä.
Kesällä 2008 avattu Merikeskus Vellamo kuuluu satamakaupunki Kotkan vetonauloihin. Suuresta rakennuksesta löytyvät sekä Suomen merimuseo että Kymenlaakson museo, joten näyttelyiden parissa saa helposti kulumaan pitkänkin tovin. Meillä vierähti Vellamon tiloissa noin neljä tuntia, kun kiersimme esillä olleet näyttelyt läpi ja huilasimme välillä kahvilan puolella. Tämän pidempää aikaa ei museoihin jaksaisi kerralla keskittyäkään, mutta Vellamo on taatusti useammankin vierailun väärti.

Venehallin aarteita
Sisätiloihin saapuessa huomio kiinnittyy aluksi suureen venehalliin, jonne on koottu monenlaisia aluksia. Penkkiurheilijan silmiin osuu ensimmäisenä Thomas Johansonin ja Jyrki Järven käyttämä 49er-luokan kilpavene, jolla kaksikko purjehti olympiakultaa Sydneyn vesillä vuonna 2000. Kovin mielenkiintoinen on myös muumien äidin Tove Janssonin puuvene Victoria, jolla taiteilija kulki kesämökilleen Pellingin saaristossa. Seinustalle koottu perämoottorikokoelma tuo puolestaan mieleeni mukavan sukulaismiehen, jonka Evinrude käynnistyi aina lapsuuteni kalareissujen aluksi niin ikään Porvoon suunnalla. Tarinan mukaan Ole Evinrude keksi muuten aloittaa moottoreiden valmistamisen, kun hän oli hakemassa vaimolleen jäätelöä hiki päässä soutaen.

Merivartijoiden tärkeät tehtävät
Venehallissa siirrytään sujuvasti kauniiden puuveneiden keskeltä Merivartiomuseon puolelle, jossa on juuri avautunut uusi Turvanasi merellä -niminen näyttely. Saamme käsityksen merivartijan työstä sekä menneinä vuosikymmeninä että nykypäivänä. Enpä olisi tullut ajatelleeksi, että merivartioinnin aloittaminen juontaa juurensa kieltolakiin ja Itämerellä rehottaneen pirtun salakuljetuksen kaitsemiseen. Nykyisin tehtävät kattavat kaikkea mahdollista meripelastuksesta passintarkastukseen.

Ihmiskohtaloita Ruotsinsalmen taisteluissa
Yksi Merikeskus Vellamon kiinnostavimmista näyttelyistä on vajaat viisi vuotta sitten auennut Kohtalona Ruotsinsalmi. Visuaalisestikin vaikuttava näyttely on koottu huolella, ja sisältöön tutustuminen on innostavaa muun muassa henkilöesittelyiden kautta. Ruotsinsalmen alueella nykyisen Kotkan edustalla käytiin vuonna 1790 Itämeren historian suurin meritaistelu, jossa kuningas Kustaa III:n ruotsalainen laivasto kukisti venäläiset joukot. Meren pohjassa on taisteluiden seurauksena yhä kymmeniä laivojen hylkyjä, jotka ovat nykyään mielenkiintoisia tutkimuskohteita.

Venäläiset halusivat taisteluiden jälkeen linnoittaa Ruotsinsalmen ja nykyiselle Kotkansaarelle kasvoi suurehko kaupunki. Silloiselle valtioiden rajaseudulle rakennettiin linnoituksia, joiden tehtävänä oli suojata erityisesti Pietarin kaupunkia. Ruotsinsalmen linnoituskaupunki menetti kuitenkin pian merkitystään rajan siirtyessä ja se tuhoutui Krimin sodassa vuonna 1855.

Metsäteollisuus Kymenlaakson kehittäjänä
Merikeskus Vellamon tiloissa toimii Suomen merimuseon lisäksi myös Kymenlaakson museo, joka tutustuttaa maakunnan historiaan sekä nykypäivän henkeen. Syksyyn 2026 asti esillä oleva Puun vuoro -näyttely tuo esiin metsäteollisuuden erityisen merkityksen alueen kehityksessä. Kymenlaakson metsiä alettiin toden teolla hyödyntää 1870-luvun alussa, jolloin tukkeja ryhdyttiin uittamaan Kymijokea pitkin kohti merta. Joen suulle perustettiin Kotkan kaupunki, joka kehittyi sahateollisuuden ansiosta nopeasti. Kotkasta kasvoi merkittävä satamakaupunki, josta lähti rahtilaivojen mukana merimiehiä maailmalle kokemaan Rion kuumia öitä ja muita eksoottisia seikkailuita.

Satamaan saapuneiden englantilaisten laivojen mukana Kotkaan rantautui myös jalkapallo, jota brittimerimiehet alkoivat pelata paikallisia ahtaajia vastaan. Kotkasta kehittyi ajan kuluessa yksi harvoista suomalaisista kaupungeista, joissa jalkapallo kuuluu vahvasti paikalliseen identiteettiin. Vihreävalkoisesta KTP:stä maailmalle ovat ponnistaneet muiden muassa Teemu Pukki sekä Arto Tolsa, jonka pelipaita on esillä museossa. Tolsa oli ensimmäisiä ulkomailla menestyneitä suomalaisia pelaajia ja Kotkan jalkapallostadion on nimetty hänen mukaansa. Museossa on myös Myllykosken Pallolle omistettu vitriini. MyPa on hyvä esimerkki metsäteollisuuden monipuolisesta merkityksestä Kymenlaaksossa, sillä perinteikäs seura kasvoi Myllykosken paperitehtaan ympärille.

Värikylläinen Mikä-mikä-kaupunki
Kymenlaakson museon Mikä-mikä-kaupunki tarjoaa tutkittavaa lapsille ja nostalgista nähtävää aikuisille. Näyttely tarjoaa ennen kaikkea hyvät puitteet monenlaisiin leikkeihin kovasti Kotkaa muistuttavassa ympäristössä, jossa voi vaikkapa ostaa torilta paikallisia possoja tai seilata Tornator-aluksella maailman merille. Omasta perheestämme ei löydy leikeistä kiinnostuneita, mutta esimerkiksi menneiden vuosikymmenten lastenhuone näyttää aikuisista kovin tutulta ja kerrostalon hississä voi tutustua eri kerrosten asukkaiden kuulumisiin. Mikä-mikä-kaupungissa voi vierailla vuoden 2030 alkuun saakka.

Koko perheen Muumiseikkailu
Merikeskus Vellamo on muutenkin suunniteltu koko perheen kohteeksi, mutta Mikä-mikä-kaupungin lisäksi erityisesti muumeihin keskittyvä Rohkeus, rakkaus, vapaus! -näyttely riemastuttaa varmasti monia perheidensä pienimpiä. Lapset pääsevät tässä näyttelyssä leikkimään ja seikkailemaan, kun taas aikuisille on tarjolla taustatietoa muumeista sekä niiden luojasta Tove Janssonista.

Muumien maailma saa aina hyvälle mielelle ja näyttelyyn on löydetty mukavasti uusia näkökulmia aiheeseen liittyen. Omalle perheellemme muumit ovat tuttuja televisiosarjan, kirjojen sekä monien Naantalin Muumimaailmaan tehtyjen vierailujen ansiosta. Aihe on jäänyt lasten kasvaessa viime vuosina taka-alalle, mutta toisaalta muumit ovat ajattomia ja tarjoavat hyviä elämänohjeita kaikenikäisille. Tämä näyttely on esillä Vellamossa 7.3.2027 saakka.

Koskettava näyttely menetetyistä saarista
Ehdimme nähdä vielä pääsiäisenä viimeistä päivää auki olleen Menetetyt saaret -näyttelyn, joka kertoi ennen toista maailmansotaa Suomelle kuuluneista Suomenlahden ulkosaarista. Juha Metson, Marjo Näkin ja Mika Rokan keräämä aineisto sisältää upeita valokuvia sekä mielenkiintoista videomateriaalia. Seiskari, Lavansaari, Tytärsaari sekä erityisesti Suursaari olivat aikoinaan suosittuja kesälomakohteita, joiden elinkeinoihin kuuluivat matkailu, merenkulku, kalastus, hylkeenpyynti sekä toki myös aiemmin mainittu alkoholin salakuljetus. Nykyisin lähes autioituneiden saarten eloisaan menneisyyteen tutustuminen on koskettava kokemus. Rajan taakse jäänyt Karjala on itselleni hyvin tuttu aihe, mutta Suomenlahden ulkosaarten historiasta en ole tiennyt tätä ennen juuri mitään.

Monipuolinen ja vaihtuva näyttelykokonaisuus
Pääsiäisen sää oli harmillisen kolea ja sateinen, joten tuntui erityisen mukavalta viettää aikaa Vellamon siisteissä sisätiloissa. Merikeskus on toimiva kokonaisuus, jossa on helppo viihtyä. Ilahduin erityisesti siitä, kuinka monipuolisesti näyttelyt tuovat esiin paikallista historiaa. Kymenlaakson museosta jäivät mieleen varsinkin Kotkan kaupungin kehitysvaiheet kohti nykyaikaa, kun taas Kohtalona Ruotsinsalmi -näyttely avasi minulle uudella tavalla seudun vuosisatojen takaista menneisyyttä Ruotsin ja Venäjän välisten sotien näyttämönä.

Suomen merimuseon päänäyttelyä uusitaan parhaillaan, joten sen puuttuminen supistaa näyttelykokonaisuutta tällä hetkellä melko paljon. Toisaalta meille riitti nytkin nähtävää enemmän kuin riittävästi. Kesällä olisi mukava tutustua ulkona odottaviin jäänmurtaja Tarmoon, vartiolaiva Telkkään sekä majakkalaiva Kemiin, jotka ovat avoinna suurin piirtein toukokuun puolivälistä elokuun puoliväliin saakka. Lisäksi luvassa on aina erilaisia vaihtuvia näyttelyitä. Museokokonaisuus on niin laaja, että tauko ravintola Laakongissa on jossain kohtaa vierailua paikallaan. Osa perheestämme kokeili Laakongin buffetlounasta, kun taas osalle riittivät kahvilatuotteet. Käväisimme myös katselemassa museokaupan houkutuksia, mutta tuliaisostokset jäivät tällä kerralla tekemättä. Katsotaan miten käy ensi kerralla, sillä alati uudistuvassa Vellamossa voisi käydä joskus toistekin.
Lisätiedot: merikeskusvellamo.fi
-
Yhdysvallat2 vuotta sitten
Ensikertalaisen Los Angeles – 10 kohdetta
-
Italia2 vuotta sitten
Cinque Terre – 5 kuvankaunista kylää
-
Itävalta2 vuotta sitten
Alppimaisemia kesäisessä Seefeldissä
-
Italia2 vuotta sitten
Patikkaretkellä Cinque Terressä
-
Yhdysvallat2 vuotta sitten
Tarunhohtoinen Hollywood
-
Englanti1 vuosi sitten
Huikea Harry Potter -studiokierros Lontoossa
-
Huvipuistot2 vuotta sitten
Sevillan huvipuisto Isla Mágica
-
Englanti2 vuotta sitten
Pitkästä aikaa Lontoossa – nähtävyysvinkit kaupunkilomalle
-
Italia2 vuotta sitten
Syyslomaviikko Ligurian rannikolla
-
Espanja2 vuotta sitten
Sevillan palatseja: Palacio de las Dueñas ja Casa de Pilatos
-
Suomi1 vuosi sitten
Iso-Syöte ihastutti jälleen
-
Itävalta2 vuotta sitten
Imst – koko perheen retkikohde Tirolissa
Teija
11.8.2021 at 18:28
Hieno kertomus Seinäjoesta, jonka kupeessa eli lähes naapurissa Kauhavalla itse asun. Tervetuloa seuraavalla pohjanmaan matkalla myös tänne 🙂 Alma on kyllä yksi parhaimmista hotelleista, jos liikkuu täällä päin ja varsinkin silloin jos pääsee liikenteeseen kaksistaan niin uuden tornirakennuksen huoneet ovat kuin ”pieni ulkomaanmatka”, suosittelen!
Mika / Lähtöportti
12.8.2021 at 15:13
Kiitos Teija! Kauhavalla voisikin joskus käydä, kun se olisi itselleni ihan uusi paikka. Olenkin katsellut noita Alman parempia kahden hengen huoneita, näyttäisi löytyvän tosi hienoja vaihtoehtoja 🙂
FinInTirol
11.8.2021 at 21:31
Kyllon komiaa 🙂 Hienosti kerrottu ja komeilla kuvilla koristeltu. Kiitos turistikierroksesta Seinäjoelle! Olen elänyt lapsuuteni ja nuoruuteni, ensimmäiset 20 vuotta Seinäjoella. Paikat ovat hyvinkin tuttuja, tosi tuossa uudessa kirjastossa enkä teatterissakaan ole käynyt. Ehkäpä ne ovat liiankin tuttuja, jotta vaikka koko ikäni olen Seinäjoella vieraillut niin ei niitä ole tullut katsottua turistin silmin. Pieniä pintavilkaisuja vain. Hieno oli tosiaa tarina.
Mika / Lähtöportti
12.8.2021 at 15:20
Kiitos! Komia kaupunki 🙂 Oman kaupungin nähtävyydet jäävät helposti tutkimatta, harvemmin sitä tulee lähdettyä turistikierrokselle noin tuttuun paikkaan. Itselleni kun Pohjanmaa tuntuu (hyvällä tavalla) melkein ulkomaalta, niin on helpompi heittäytyä turistin rooliin ja katsella paikkoja erilaisesta näkökulmasta 🙂
Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
12.8.2021 at 15:33
Oho, en tiennytkään, että Alvar Aallolla on Jyväskylän lisäksi ollut noinkin merkittävä rooli Seinäjoella. Paukanevalla olen olen halunnut päästä käymään, mutta se taitaa olla parhaimmillaan syksyllä.
Mika / Lähtöportti
12.8.2021 at 15:55
Alvar Aallon kädenjälki on Seinäjoella tosiaan suuri. Itse tiesin etukäteen Lakeuden ristin, mutta kokonaisesta Aalto-keskuksesta kuulin vasta Seinäjoelle mennessä. Paukaneva voi hyvinkin olla parhaimmillaan syksyllä ja varmaan keväälläkin miellyttävä. Oman vierailun aikaan helteen ja hyttysten yhdistelmä alkoi kieltämättä vähän epäilyttää, aikataulun lisäksi 😅
Eija/Lentävä joogamatto
12.8.2021 at 16:26
Hyvin olit poiminut kaupungin kohokohdat. Seinäjoki on ollut asuinkaupunkini vuoden, ja jutussasi oli monet omat lempparit ja mitä vieraille näyttäisin. Seinäjoki on monille vieras mutta täynnä kivoja paikkoja, ja onhan lakeus yksi kulttuurimaisemakin. https://www.rantapallo.fi/lentavajoogamattoblogi/2021/08/asuinkaupunkini-parhaat-seinajoki/
Mika / Lähtöportti
12.8.2021 at 20:45
Mukava kuulla, että osuimme useampaan suosikkipaikkaasi! Seinäjoki pääsi kyllä yllättämään positiivisesti. Kiitos linkistä, tuosta löytyykin hyviä vinkkejä seuraavalle kerralle 🙂