Suomi
Kesäpäivä Seinäjoella
Pysähdyimme kesäkuussa yhdeksi yöksi Seinäjoelle. Nousimme Lakeuden ristin torniin, tutustuimme Alvar Aallon arkkitehtuuriin ja löysimme niin hyvää syötävää kuin mukavan uimarannankin. Kaupungissa olisi tehnyt mieli viipyä hieman kauemminkin.
Tuulilasin takana näkyy auringonpaisteen valaisemia peltoja ja muutamia komeita puutaloja. Kesäkuinen Pohjanmaan-kierroksemme etenee kohti Lakeuden pääkaupunkinakin tunnettua Seinäjokea, jossa en ole käynyt koskaan aiemmin. En oikeastaan tiedä mitä odottaa, sillä vaikka mielessä onkin pari vierailukohdetta, ei suunnitelmissa ole kovin laajaa nähtävyyskierrosta. Pohjanmaa on itselleni melko vierasta seutua, joten odotan mielenkiinnolla uusia kokemuksia. Vastaan pyöräilee nuori mies pohjalaistyylisessä lierihatussa sekä punaruudullisessa paidassa. Vyöllä ei sentään näy puukkoa, mutta alamme vähitellen uskoa olevamme lakeuksien sydämessä.
Pysähdymme hieman ennen Seinäjoen keskustaan saapumista Törnävällä, jossa kiinnitämme huomiota tien varrella näkyviin vanhoihin rakennuksiin. Törnävän kartanon mailla toimiva Etelä-Pohjanmaan museo on tänä vuonna suljettu, sillä näyttelyitä uudistetaan parhaillaan. Kävelemme silti hetken kartanoa ympäröivällä viihtyisällä puistoalueella ja käymme kuvaamassa tien toisella puolella sijaitsevaa ulkomuseoaluetta. Jo pelkkä käväiseminen alueella tuntuu kiehtovalta askeleelta Pohjanmaan historiaan.
Olin nähnyt joskus aiemmin kuvan Törnävän kirkosta, ja halusin käydä katsomassa rakennusta myös omin silmin. Kirkon arkkitehtuurissa kiehtoo erityisesti pyöreä torni, joka sopisi vaikka osaksi jonkinlaista satulinnaa. Persoonallinen tyyli juontaa juurensa rakennuksen historiaan, sillä se toimi alun perin ruutimakasiinina. Östermyran ruutitehtaan hiipuessa rakennukselle alettiin miettiä uutta käyttöä, ja se avattiin muutostöiden jälkeen kirkkona vuonna 1864. Sisätilat ovat pelkistetyn kauniit, mutta rakennus jää mieleen erityisesti komean torninsa ansiosta.
Seinäjoen keskustan tunnetuin maamerkki on Alvar Aallon suunnittelema Lakeuden risti, joka vihittiin käyttöön keväällä 1960. Valoisa kirkkorakennus edustaa Aallon yksinkertaista funktionalistista tyyliä. Pelkistetystä kirkkoarkkitehtuurista voi olla montaa mieltä, mutta pidän rakennuksen yhtenäisestä linjasta, joka muodostaa harmonisen kokonaisuuden. Mahtipontisen salin suurta kokoa kritisoitiin jo rakennusvaiheessa, mutta suunnitelma toteutettiin rahoitusvaikeuksista huolimatta. Takaovien ollessa avoimina sali tavallaan jatkuu ylämäkeen viettävälle sisäpihan nurmikolle.

Lakeuden ristissä päivystää kesäaikaan avuliaita oppaita, joilta saamme runsaasti tietoa kirkon taustoista. Opas saattaa perheemme myös kellotornin hissiin, sillä täytyyhän meidän toki päästä Seinäjoen parhaalle näköalapaikalle. Korkeanpaikankammoisia saattaa hieman hirvittää, mutta noin 65 metrin korkuisesta tornista kelpaa todellakin ihailla maisemia joka suuntaan.

Eräästä lattiassa olevasta pienestä aukosta on suora näköyhteys tornin juurella olevalle Aallon veistokselle ”Elämän lähteelle”. Maltamme lopulta laskeutua takaisin maan pinnalle ja ostamme vielä kahvit lähetyskahvilasta kirkon aulasta. Kahvila toimii vain kesäaikaan ja on jo tätä kirjoittaessani tältä vuodelta suljettu.
Alvar Aallon mestariteokset eivät rajoitu pelkästään kirkkoon, vaan Seinäjoelta löytyy arkkitehdin mukaan nimetty laajempi rakennustaiteellinen kokonaisuus. Seinäjoen Aalto-keskus käsittää Lakeuden ristin lisäksi läheiset kaupungintalon, kirjaston, virastotalon, seurakuntakeskuksen ja teatterin. Avaralta ja mahtipontiseltakin näyttävä Aalto-keskus antaa Seinäjoelle suorastaan monumentaalista ilmettä. Rakennusten väliin jäävä Kansalaistori on vierailumme aikaan autio, joten arkkitehtuurin lisäksi mieleen jää myös lähes rikkumaton hiljaisuus.
Alvar Aallon suunnittelema kaupunginkirjasto valmistui vuonna 1965 ja se edustaa kokonaisuudessaan arkkitehdin tunnistettavaa tyyliä. Käymme kiertelemässä lainaussaleissa ja ihailemme Aallon pelkistetyn kaunista muotokieltä. Esimerkiksi valaisimet sopivat kokonaisuuteen mainiosti.

Käymme katsomassa myös Aallon lasikokoelmaa. Ystävällinen työntekijä kertoo hieman kirjaston historiasta ja saamme tietää, että tämä vanha kirjasto on entisöity muutamia vuosia sitten alkuperäiseen Aallon suunnittelemaan asuun.
Aalto-kirjasto kävi vähitellen auttamatta liian pieneksi, joten sen viereen valmistui vuonna 2012 Apila-kirjasto. Seinäjoen pääkirjasto toimii nykyään molemmissa rakennuksissa. Siirrymme Apilaan maanalaisen yhdyskäytävän kautta ja löydämme hienon kokonaisuuden, joka sopii mielestäni hyvin yhteen Aallon perinteikkään luomuksen kanssa. Apilasta ei ole yritettykään tehdä vanhan kirjaston kopiota, vaan se noudattaa tyylikkäällä tavalla omaa modernia linjaansa.

Viihtyisä ja valoisa Apila on varmasti mukava kaupunkilaisten olohuone, jollaisia toivoisi lisää ympäri Suomea. Rakennuksessa on jotain samaa Helsingin Oodin kanssa, vaikkei kirjastojen keskinäinen vertailu olekaan välttämättä tarpeen.
Seinäjoki näyttää Aalto-keskusta lukuun ottamatta hyvin tyypilliseltä suomalaiselta kaupungilta suorine katuineen, toreineen, tuttuine liikemerkkeineen sekä betonirakennuksineen. Kaupunkikuvaan kuuluvat myös taideteokset, joita ajatellen paikallinen matkailutoimisto on suunnitellut jopa omatoimisen patsaskierroksen. Muutama patsas tuli vastaan etsimättäkin, ja esimerkiksi Etelä-Pohjanmaan maakuntakukkaa esittävä Risto Pentikäisen Horsma antaa mukavasti väriä kaupunkikuvaan.
Pysähdymme kaupunkikierroksen varrella Valkoisen Puun kahvilaan, jossa houkuttelevat amerikkalaiset maut. Key Lime Pie onkin erinomaisen onnistunutta ja talon oma jäälimonadi toimii hyvin hellepäivän janojuomana.

Valkoisen Puun amerikkalaispohjalainen omistajapariskunta on ideoinut varsin mukavan konseptin, johon on poimittu parhaita paloja molemmista kulttuureista. Seinäjoen kahvila on osa pientä ketjua, joka on laajentunut Kauhajoelta myös Tampereelle ja Jyväskylään.
Mietimme kahvilaterassilla istuessamme loppuillan ohjelmaa, ja päätämme lähteä lasten toivomuksesta uimaan. Helteisen päivän iltaan voisi tuskin keksiä parempaa tekemistä, ja nopean googlauksen perusteella kaupungin houkuttelevin uimaranta sijaitsee Kyrkösjärvellä. Lyhyen automatkan päätteeksi löytyykin varsinainen kesäpäivien paratiisi, sillä mukavankokoinen hiekkaranta osoittautuu sopivan loivaksi.

Ilmeisen suositulla alueella on myös asianmukaiset pukuhuoneet, kioski, pari rantalentopallokenttää sekä pieni frisbeegolfrata. Uimarannan vierestä voi vuokrata kajakkejakin. Taustalla häämöttävän Kyrkösjärven näkötornin erikoisuutena on periskooppi, jonka ansiosta maisemista voi nauttia esteettömästi myös maan tasalta käsin.
Uimarannan lähistöllä on myös mukavilta vaikuttavia mahdollisuuksia luonnossa liikkumiseen. Tarjolla olisi esimerkiksi viiden kilometrin mittainen Kyrkösjärven luontopolku ja opasteita näkyy myös Jouppilanvuorelle päin. Aika ei riitä tällä kerralla metsäretkille, joten joudun jättämään myös ennakkoon kaavailemani Paukanevan suon väliin. Paukanevan pitkospuut ja lintutorni sijaitsevat Seinäjoen keskustan pohjoispuolella ja säilytän ne toivelistallani tulevia Pohjanmaan-matkoja ajatellen.
Olen innokas penkkiurheilija, joten tarkistan aina matkojen varrelle osuvien joukkueiden otteluohjelman. SJK kuuluu Suomen kunnianhimoisimpiin jalkapalloseuroihin, joten olisin mielelläni käynyt pelissä, mutta osumme tällä kerralla kaupunkiin päivän verran liian aikaisin. Seinäjoen perinteinen menestyslaji on tietenkin pesäpallo, jota pelaavat Superpesistasolla niin naiset kuin miehetkin. Myös paikallisvastustajien kotiareenat Lapualla ja Koskenkorvalla sijaitsevat aivan naapurissa. Monipuolisesta palloilukaupungista löytyy huipputason joukkueita myös muista lajeista, kuten salibandyseura Peli-Veljet sekä amerikkalaista jalkapalloa pelaava Crocodiles.

RAUTATIEHISTORIAA HUOKUVA HOTELLI ALMA
Seinäjoki on ollut jo kauan rautateiden risteysasema, joten junaliikenteellä on tärkeä osa kaupungin historiassa. Näitä perinteitä kunnioittaa myös tyylikäs Hotelli-Ravintola Alma, joka toimii entisessä rautatieläisten talossa juna-aseman naapurissa. Majoitumme perustason perhehuoneeseen, joka ei ole erityisen suuri tai ylellinen, mutta ajaa asiansa yhden yön majapaikkana. Almasta löytyisi toki monenlaisia huoneita ylellisiä sviittejä myöten. Oma huoneemme sijaitsee yli satavuotiaassa jugend-rakennuksessa, minkä lisäksi majoitusta löytyy myös vanhasta vesitornista sekä vasta viime vuonna valmistuneesta uudesta tornista.

ILLALLINEN RAVINTOLA ALMASSA
Alman oma ravintola kuuluu kaupungin houkuttelevimpiin, joten päätämme syödä siellä neljän ruokalajin illalliskokonaisuuden. Nautimme historiaa huokuvan juhlasalin tunnelmasta, jossa saamme aterioida lähes pelkästään keskenämme. Kesäkuisen keskiviikkoillan aurinko paistaa suurista ikkunoista valkoisille pöytäliinoille. Ruoka on varsin hyvää ja tuntuu mukavalta siirtyä pöydästä vain muutamalla askeleella omaan huoneeseen. Hotellin maittava aamiainen tarjoillaan luonnollisesti samassa salissa. Pidän Alman persoonallisesta ilmeestä ja voisin kuvitella majoittuvani täällä myös seuraavalla Seinäjoen-visiitillä.
Kirjaudumme aamiaisen jälkeen ulos Almasta ja pakkaamme tavarat autoon. Vielä on kuitenkin aikaa käväistä hotellin kulmalla sijaitsevalla Alman jäätelökioskilla. Ajoittain pitkäksi venyvä jono kertoo kioskin suosiosta, jolle on selvä syynsä. Annoskoko on suurin koskaan näkemäni, eikä maussakaan ole valittamista. Täällä riittää kyllä hyvin yksikin pallo! Alman jäätelöiden maku suussa on mukava jättää Seinäjoen keskusta taakse ja suunnata kohti uusia seikkailuja.

ELÄINTEN VANHAINKOTI WANHA MARKKI
Meillä on jäljellä vielä yksi ihastuttava kohde, joka sijaitsee Seinäjokeen nykyään kuuluvassa Ylistarossa. Eläinten vanhainkoti Wanha Markki on tarjonnut jo yli kahden vuosikymmenen ajan rakastavaa huolenpitoa eri syistä uutta kotia tarvinneille eläimille. Perinteisen pohjalaisen maalaistalon pihapiirissä voi rapsutella vaikka lampaita ja tutustua moniin muihin eläimiin, joten hyvä mieli on tässä kohteessa taattu. Hyvä mieli jäi myös koko Seinäjoesta. Lakeuden pääkaupunki otti meidät ystävällisesti vastaan ja tekemistä riittäisi varmasti toisellekin vierailulle.
Lue lisää jutustani Ihastuttava eläinten vanhainkoti Wanha Markki.
Suomi
Viikonloppumatkalla Turussa
Vietimme pääsiäislomalla pari päivää Turussa. Mutta mitä tehdä, jos Turun linna on nähty jo aiemmin, Tuomiokirkko remontissa ja Tepsin kiekkokausikin jo ohitse? Löysimme mukavia pieniä nähtävyyksiä, hyviä ravintoloita ja paikallisia erikoisuuksia.
Turku ei ole itselleni mitenkään erityisen tuttu kaupunki, vaikka siellä onkin tullut vierailtua lyhyesti monta kertaa. Useimmiten matkaohjelmaan on kuulunut lähinnä Aurajoen rannalla kävelyä tai joku tapahtuma, kuten viimeksi Inter Turun kotiottelu Kupittaalla. Veikkausliigan avauskierros osui nyt sopivasti pääsiäiseksi, mutta maltoin silti jättää pelin väliin. Turun linnaan tutustuin puolestaan perusteellisesti vajaat viisi vuotta sitten, jolloin kirjoitin jutun Historiallinen Turun Linna. Haimme nyt jotain uutta nähtävää ja vietimmekin Turussa pari mukavaa päivää.

Hotel Kakola ympäristöineen
Valitsimme tällä kerralla hieman tavallisesta poikkeavan majoituksen ja yövyimme entisen vankilan tiloissa toimivassa Hotel Kakolassa. Syksyllä 2020 avattu hotelli on varsin laadukas ja tiilimuurien sisälle on remontoitu siistit huoneet kaikkine mukavuuksineen. Valinnanvaraa riittää askeettisista selleistä ihan tavallisiin hotellihuoneisiin, joissa vankilateema ei tule heti silmille. Mielenkiintoisin vaihtoehto voisi olla piharakennuksesta löytyvä sviitti, jossa voi majoittua oikeaan purjeveneeseen.

Oma valintamme on tilava neljän hengen perhehuone, josta löytyy mukava parisänky sekä kaltereilla varustettu kerrossänky. Onpahan ainakin turvallista nukkua, kun ei pääse putoamaan. Hotellin aamiainen on runsas ja maittava, joten päivä lähtee vankilayön jälkeen mukavasti käyntiin.

Huoneemme sijaitsee sivusiivessä, jonka käytävä ei ole mitenkään näyttävä. Käymme kuitenkin uteliaisuuttamme kiertelemässä hotellin muissa tiloissa ja näemme paremmin vanhasta lääninvankilasta muistuttavia paikkoja. Kurkistamme myös Kakolan kirkkoon, jolle kauniit ikkunat antavat tunnelmallisen ilmeen. Kakolan menneisyys on mielenkiintoinen, ja siihen voisi tutustua perusteellisemmin opastetuilla kierroksilla. Itse katsoimme vain hotellihuoneen televisiosta löytyvän historiakertomuksen.

Kakolanmäkeä on viime vuosina uudistettu kovasti. Parin minuutin kävelymatkan päässä entisestä lääninvankilasta sijaitsi keskusvankila, joka sekin on otettu uuteen käyttöön. Graniittilinnana tunnetusta rakennuksesta löytyy kylpylä Kakola Spa, ravintola Kakolanruusu, leipomo bageri Å sekä muutamia muita eri alojen yrityksiä.

Entisen keskusvankilan rakennuksissa on nykyään myös paljon koteja turkulaisille, jotka haluavat asua kenties kaupungin parhaalla paikalla. Turku on laajentunut paljon, sillä kun Kakola 1800-luvun puolivälissä perustettiin, sijaitsi se kaupungin ulkopuolella eikä kenellekään tullut mieleen että keskusta voisi paisua tänne saakka. Välimatkat ovat silti lyhyitä, sillä Hotel Kakolasta on esimerkiksi Kauppatorille vain puolitoista kilometriä.

Kakolan funikulaari
Turun-matkalla täytyy tietenkin kokeilla kuuluisaa funikulaaria, joka nousee noin minuutissa Aurajoen rannan tuntumasta Kakolanmäelle. Funikulaari avattiin vuonna 2019 ja se on tullut tunnetuksi erilaisista vioista ja käyttökatkoista. Me pääsimme kuitenkin matkustamaan funikulaarilla ongelmitta molempiin suuntiin. Funikulaarilla matkustaminen on ilmaista huvia.

Föri
Funikulaarin tavoin myös Föri-niminen lossi on uniikki turkulainen kulkupeli, jolla saa matkustaa ilmaiseksi. Paikallisten syvästi rakastamalla Förillä pääsee kätevästi tält pualt jokke tois pual jokke ja päinvastoin. Matkan kesto on noin puolitoista minuuttia ja tois pual jokke pääsee kyytiin aivan funikulaarin ala-aseman tuntumasta.

Aurajoen rannat
Turku on muiden suomalaisten kaupunkien tavoin kesäkaupunki, joka herää parhaimmilleen säiden lämmetessä. Pääsiäisenä on vielä viileää, mutta auringonpaiste tekee Aurajoen rannalla kävelemisestä oikein miellyttävää. Monet aiemmat muistoni Turusta liittyvät nimenomaan jokirantaan, jossa eloisa tunnelma, vanhat rakennukset, lukuisat ravintolat ja jokilaivat muodostavat viihtyisän kokonaisuuden.

Jarno Saarisen patsas
Aurajoen rantaa pitkin kävellessä tulee vastaan useita erilaisia patsaita. Yksi näistä esittää turkulaista ratamoottoripyöräilyn maailmanmestaria Jarno Saarista, jota pidetään alansa legendana. Lempinimellä Paroni tunnettu Saarinen muistetaan edelläkävijänä, joka uudisti lajinsa ajotyyliä ja osasi itse rakentaa kilpapyöristään entistä parempia. Saarinen kuoli 27-vuotiaana Monzan moottoriradalla sattuneessa onnettomuudessa toukokuussa 1973 . Häntä arvostetaan yhä ympäri maailman ja aivan erityisen paljon Italiassa.

Port Arthur eli Portsa
Vanha työläiskaupunginosa Port Arthur on yksi Turun viehättävimmistä alueista. Aurinkoisena kevätiltana on mukava tehdä pieni kävelykierros ja ihailla aikaa nähneitä puutaloja. Mukulakivet luovat osalle kaduista erityisen historiallisen ilmeen. Paikallisiin instituutioihin kuuluu ainakin Kosken leipomo, josta saa vaikkapa turkulaisia piispiksiä eli piispanmunkkeja.

Portsalla on aina ollut oma vahva identiteettinsä ja yhteisöllinen tunnelmansa. Aikoinaan työläisille rakennetut talot ovat nykyään arvokkaita koteja, ja rakennukset on suojeltu tarkkojen säädösten mukaan. Puutaloalue alkaa heti Kakolanmäen juurelta.

Mikaelinkirkko
Julkaisin äskettäin jatko-osan vanhalle suomalaisia kirkkoja esittelevälle jutulleni. Jos kirjoitan vielä joskus kolmannenkin osan, pääsee Turun Mikaelinkirkko ehdottomasti mukaan. Arkkitehti Lars Sonckin jugendia ja uusgotiikkaa yhdistelevä mestariteos on todella näyttävä ilmestys Port Arthurin kaupunginosan laidalla.

Osumme sattumalta paikalle juuri sopivasti pääsiäisnäytelmän päätyttyä, jolloin on hyvä tilaisuus ihailla Sonckin arkkitehtuuria sisätiloissa. Monet monumentaalisen kirkon yksityiskohdat miellyttävät silmää ja esimerkiksi jykevä saarnastuoli jää helposti mieleen.

Turun second hand -liikkeet
Reissuihimme kuuluu teinien toiveesta usein hieman ostoksilla käymistä, ja Turussakin poikkesimme muutamiin paikallisiin puoteihin. En ole shoppailun asiantuntija, joten itselleni termit kirpputori sekä trendikkäämmiltä kuulostavat vintagepuoti ja second hand -liike saattavat mennä sekaisin. Tämäntyyppisissä kaupoissa kierteleminen vaikuttaa joka tapauksessa olevan turkulaisten keskuudessa suosittua puuhaa ainakin lauantaisin, jolloin siistissä Maanantaimarketissa ja kuvan Merkitys 2nd Hand Shopissa riittää asiakkaita ruuhkaksi asti. Keskustasta löytyy myös pari perinteisen UFF-ketjun myymälää, joista kävimme toisessa.

Turun kauppahalli
Itseäni kiinnostavat aina vanhat historiaa henkivät kauppahallit, joissa voi aistia kaupungin tunnelmaa. Perinteet ja nykypäivä yhdistyvät mukavasti myös vuonna 1896 ovensa avanneessa Turun kauppahallissa. Käsiini osuneessa aprillipäivän Turun Sanomissa mainostettiin tapahtumaa, jossa kauppahallia oli tarkoitus upottaa maan alle Matin ja Tepon musiikin tahtiin hyppimällä. Ainakin vielä muutamaa päivää myöhemmin rakennus oli kuitenkin yhä tukevasti paikoillaan. Esimerkiksi tietyt kala- ja lihakauppiaat ovat palvelleet täällä jo vuosikymmenten ajan, mutta joukossa on monia kansainvälistä ruokakulttuuria edustavia uudempia ravintoloita ja kauppoja. Matkamuistoja voi etsiä vaikkapa Turkuseuran Turku-puodista.

Hansakortteli ja Kauppatori
Ostoksia voi tehdä myös esimerkiksi Turun keskustan suurimmassa kauppakeskuksessa Hansakorttelissa. Kauppakeskuksen ilme on varsin sokkeloinen, sillä se muodostuu useammasta aiemmin eri käytössä olleesta rakennuksesta, jotka on yhdistetty saman lasikaton alle. Myymälävalikoimaan kuuluu paljon tunnettuja ketjuliikkeitä. Hansakorttelin vieressä toimii Kauppatori, jota on helppo pitää koko kaupungin keskipisteenä. Sää ei torin kulmilla liikkuessamme suosinut, mutta täällä voi ehkä seuraavalla Turun-matkalla viettää enemmän aikaa ja nauttia vaikka paikallisen perinteen mukaiset pystykaffet. Nyt suunnistimme vain torin kulmalla toimivaan Finnkinon teatteriin, jossa kävimme elokuvissa.

Apteekkimuseo ja Qwenselin talo
Matkamme museokohteeksi valikoituu Aurajoen rannalta löytyvä Apteekkimuseo ja Qwenselin talo. Keskeinen sijainti ja museon kompakti koko tekevät siitä helpon vierailukohteen, jossa meiltä kuluu noin tunti.

Turun vanhin yhä pystyssä oleva puutalo on saanut nimensä sen rakennuttajalta ja ensimmäiseltä asukkaalta Wilhelm Johan Qwenseliltä, joka osti tontin vuonna 1695. Sisätilat on sisustettu kuvaamaan 1700-luvun loppua, jolloin täällä asui kirurgian professori Joseph Pipping. Venäjän keisari ja Suomen suuriruhtinas Aleksanteri I myönsi professorille vuonna 1812 aatelisarvon, jolloin sukunimi muuntui muotoon Pippingsköld. Aleksanterin pyrkimyksenä oli sitouttaa aatelisarvojen avulla tärkeitä kansalaisia uuteen hallintoon, sillä Suomi oli vasta siirtynyt Ruotsilta Venäjän vallan alle.

Qwenselin talolla on onnekas historia, sillä se säästyi täpärästi liekeiltä kuuluisassa Turun palossa vuonna 1827. Pippingsköldin huushollin huoneissa on porvariston hillittyä charmia, joka näkyy muun muassa huonekaluissa, vanhoissa tapeteissa, kattokruunuissa sekä vihreissä kakluuneissa.

Kun narahtelevia puulattioita pitkin jatkaa muutaman huoneen lävitse, päätyy apteekkimuseoon. Qwenselin talon tässä osassa on toiminut aiemmin kauppa, muttei kuitenkaan oikeaa apteekkia. Museossa on eri puolilta Suomea kerätty kokoelma vanhoja apteekkeihin kuuluneita esineitä. Jännittävästi nimetyt purnukat ja kiehtovat vanhat esineet saavat helposti mielikuvituksen laukkaamaan.

1800-luvun apteekeissa lääkkeet valmistettiin takahuoneiden laboratorioissa. Käytössä oli erilaisia yrttejä sekä monia yllättäviäkin ainesosia. Viimeisessä vastaan tulevassa huoneessa on meneillään vaihtuva näyttely Kun lääkäri ei ole lähellä. Se tutustuttaa menneillä vuosisadoilla käytettyihin parannuskeinoihin ja lääkekasveihin. Turussa riittäisi kyllä museoita vielä monelle tulevallekin vierailulle. Listalla ovat esimerkiksi Turun taidemuseo, Wäinö Aaltosen Museo, Aboa Vetus Ars Nova, Luostarinmäen museokortteli, Sibelius-museo sekä merimuseo Forum Marinum.

Ravintola Nerå
Turku on yksi Suomen parhaista ruokakaupungeista, joten hyviä ravintoloita riittää. Päätämme kokeilla Neråa, joka sijaitsee Aurajoen rannalla Kakolanmäen kohdalla. Nerålla on sama omistaja ja suhteellisen sama konsepti kuin vanhalla suosikkiravintolallani Blankolla sekä niin ikään kehutulla Tintålla. Historiallisessa tiilirakennuksessa toimivan Nerån sisustus on viihtyisän kodikas ja palvelu sujuvaa. Valitsemme pari erilaista alkuruokaa keskenämme jaettaviksi, ja ne maistuvat niin hyvin että melkein harmittaa ettemme tilanneet useampia.

Syötävää on lopulta aivan riittävästi, sillä pääruoat ovat reilun kokoisia. Härkävartaan liha on mukavan mureaa ja runsaat lisukkeet täydentävät kokonaisuuden. Myös kasvislasagne näyttää herkulliselta ja on myös kuulemma oikein hyvää.

Ravintola di Trevi
Ydinkeskustassa Aurakadun varrella toimiva di Trevi on meille entuudestaan tuttu, vaikka edellisestä vierailusta onkin jo viitisen vuotta aikaa. Tapaspainotteinen ruokalista, runsas viinivalikoima ja annosten suussa sulavat maut tuntuvan olevan entisellään. Palvelu on suorastaan erinomaista ja viihdymme di Trevissä hyvin latinohenkistä taustamusiikkia kuunnellen. Täällä kannattaisi ehkä viime vierailun tapaan nauttia pelkästään runsaista tapaksista, mutta valitsemme tällä kerralla vain hieman tapaksia alkupalaksi ja siirrymme sitten pääruokiin. Tämäkin on loistava ratkaisu, sillä päivän kala-annos on todella herkullinen. Aterian kruunaavat suklaakastikkeen kera nautitut churrot.

Kissakahvila Mirri
Olemme käyneet muutamissa kissakahviloissa eri puolilla Suomea, joten päätämme poiketa myös Martinkadulla Aurajoen tuntumassa toimivaan Mirriin. Kahvilalla on mukavan valoisat tilat ja siellä vallitsee rennon kiireetön, kenties hieman boheemikin tunnelma. Ihmiset tuntuvat viihtyvän neljän kissan rauhoittavassa seurassa ja tarjolla on myös lautapelejä. Kissat vaikuttavat rauhallisilta ja ovat vierailumme aikana hyvin näkyvillä, mutta ihmiset antavat niiden olla myös omissa oloissaan. Kahvi on hyvää ja vitriinistä löytyy muutamia erilaisia herkkuja syötäväksi. Muutamista muista kissakahviloista poiketen Mirriin ei tarvitse tehdä ennakkovarausta eikä sinne ole pääsymaksua.
Suomi
10+1 upeaa kirkkoa Suomessa (osa 2)
Julkaisin tasan viisi vuotta sitten jutun, jossa esittelin kotimaisia suosikkikirkkojani. Lista on kiinnostanut monia lukijoita, joten nyt on jatko-osan vuoro. Suomessa on niin paljon hienoja ja tunnelmallisia kirkkoja, että valinta oli jälleen vaikeaa.
Kauneus on aina katsojan silmässä, ja tämäkin lista perustuu vahvasti omiin henkilökohtaisiin kokemuksiini. Valintoihin on toki vaikuttanut hieman myös eri kohteiden historiallinen arvo sekä tietenkin se, mistä kirkoista on jäänyt talteen itse ottamiani valokuvia. Vaikka pari kaupunkia onkin edustettuna kahdesti, olen yrittänyt hakea mukaan kirkkoja eri puolilta Suomea.

Maassamme on noin 800 evankelis-luterilaista kirkkoa ja niiden lisäksi reilut parisataa muiden uskontokuntien kirkkoa tai rukoushuonetta. Olen käynyt tuosta määrästä vain murto-osassa, joten uutta nähtävää varmasti riittäisi runsaasti ympäri maata. Tässä joka tapauksessa tämänkertainen hienojen kirkkojen lista, josta löytyy toivottavasti käyntikohteita muillekin kotimaanmatkailijoille.

1. Tampereen tuomiokirkko
Tämän jutun aloituskuvassa näkyvä Lars Sonckin suunnittelema tuomiokirkko on yksi Tampereen vaikuttavimmista rakennuksista ja suoranainen kokonaistaideteos. Kansallisromanttista tyylisuuntaa edustava harmaakivikirkko vihittiin käyttöön helluntaina 1907 alun perin Johanneksen kirkon nimellä. Uudella linnamaisella rakennuksella koettiin olevan kansallishenkeä nostattavaa vaikutusta Venäjän vallan alla eläneessä Suomessa. Alttaritauluna toimii Magnus Enckellin fresko Ylösnousemus, mutta sitäkin tunnetumpia taideteoksia ovat Hugo Simbergin maalaamat Haavoittunut enkeli sekä Kuoleman puutarha.

2. Lakeuden Risti, Seinäjoki
Seinäjoen tunnetuin maamerkki edustaa Alvar Aallon maailmankuulua funktionalistista arkkitehtuuria. Vuonna 1960 valmistuneen Lakeuden Ristin torni on 65 metriä korkea, ja sen näköalapaikalta kelpaa katsella eteläpohjalaisia maisemia. Avara, valoisa ja pelkistetty Lakeuden Risti on jäänyt itselleni mieleen ennen kaikkea arkkitehtonisena elämyksenä. Kirkko on osa Aalto-keskukseksi nimettyä aluetta, johon kuuluu myös esimerkiksi kaupungintalo sekä kirjasto.
Lue lisää jutustani Kesäpäivä Seinäjoella.

3. Kallion kirkko, Helsinki
Kallion kirkko on itselleni hyvin tuttu, sillä se sijaitsi mummolani naapurissa. Mieleeni on jäänyt esimerkiksi eräs lapsuuteni uudenvuodenyö, kun kansa veisasi kirkon portailla Jumala ompi linnamme samaan aikaan, kun ilotulitteet valaisivat Helsingin taivasta. Toinen lämmin muisto liittyy hyvien ystäviemme häihin. Arkkitehtina toimi Tampereen tuomiokirkon tavoin Lars Sonck, ja jykevä graniittikirkko valmistui vuonna 1912. Jugend-tyylisissä sisätiloissa on monumentaalisuutta, mutta myös kauniita yksityiskohtia. Kirkon torni on avoinna vierailijoille ja toivonkin ehtiväni näköalapaikalle vaikkapa jo tulevana kesänä.

4. Johanneksenkirkko, Helsinki
Ullanlinnassa sijaitseva Johanneksenkirkko on näyttänyt mielestäni aina kiehtovalta uusgoottilaisen ulkonäkönsä ansiosta. Esimerkiksi gargoilit tuovat mieleen jopa Pariisin Notre-Damen, vaikkei näitä kirkkoja ehkä muuten kannatakaan vertailla keskenään. Vuonna 1891 valmistunut Johanneksenkirkko rakennettiin paikalle, jossa helsinkiläiset olivat aiemmin polttaneet juhannuskokkoja. Niinpä olikin luonnollista, että rakennus nimettiin Johannes Kastajan mukaan. Kirkon akustiikka ja vahvat urut ovat tehneet siitä suositun konserttipaikan. Olisikin mukava käydä jonain vuonna joulukonsertissa juuri Johanneksenkirkossa.

5. Alahärmän kirkko, Kauhava
Alahärmän kirkko vuodelta 1903 on valittu jossain yhteydessä jopa Suomen kauneimmaksi kirkoksi, joten täytyihän sen pihaan Etelä-Pohjanmaalla autoillessa kurvata. Suorastaan katedraalimainen rakennus näyttää tähän kylään kohtuuttoman suurelta, mutta olen toisaalta törmännyt pohjalaiseen suuruudenhulluuteen aiemminkin – eikä se ole mitenkään huono asia. Komea rakennus on yhdistelmä uusgotiikkaa ja kansallisromantiikkaa. Suunnittelijana toimi ahkera kirkkoarkkitehti Josef Stenbäck, jonka nimi tulee tällä listalla vastaan vielä toisenkin kerran.

6. Kajaanin kirkko
Listalle osui tällä kerralla sattumalta paljon kivikirkkoja, mutta nostetaan tässä vaiheessa esiin yksi todella upea puukirkko. Vuonna 1896 valmistunut Kajaanin kirkko on tyyliltään poikkeuksellinen, että sen edustamaa uusgotiikkaa näkee puurakennuksissa vain harvoin. Kyseessä onkin eräänlainen eurooppalaistyylisen katedraaliarkkitehtuurin ja suomalaisten puurakennusperinteiden yhdistelmä. Materiaalit, värit ja koristeet luovat Kajaanin kirkon sisätiloille hyvin lämpimän ilmeen.

7. Pyhän Ristin kirkko, Hattula
Hattulan Pyhän ristin kirkko huokuu historiaa, ja se onkin koko Hämeen vanhin kirkko. Tarkkaa valmistumisvuotta ei tiedetä, mutta se saattaisi ajoittua 1400-luvun jälkipuoliskolle. Goottilaistyylinen kivikirkko toimi keskiajalla jopa pyhiinvaelluskohteena. Sisätiloja koristavat runsaat ja mielenkiintoiset kalkkimaalaukset. Ne jäävät minulta valitettavasti näkemättä, sillä jykevä puuovi on visusti suljettu kun kuljeskelen autiolla pihamaalla hyisen tuulisena kevätpäivänä. Anneli Kannon Rottien pyhimys -romaanin tapahtumat sijoittuvat Hattulan Pyhän Ristin kirkon maalaustöihin.

8. Törnävän kirkko, Seinäjoki
Törnävä on Seinäjoen vanhin asuinalue, ja sen kirkko herättää huomion satulinnaa muistuttavalla tornillaan. Rakennus toimi alun perin Östermyran ruutitehtaan makasiinina, mutta se päätettiin muuttaa kirkoksi ja vihittiin nykyiseen käyttöönsä vuonna 1864. Hauskannäköinen kellotorni oli alun perin ruutimakasiinin vartiotorni, jota on korotettu nykyistä käyttötarkoitustaan varten. Törnävän kirkko toimi Seinäjoen pääkirkkona Lakeuden Ristin valmistumiseen saakka.

9. Joensuun kirkko
Olen kävellyt useamman kerran Joensuun halki virtaavaa Pielisjokea seuraillen. Rannan tuntumassa kohoava Joensuun kirkko herättää huomion epäsymmetrisillä torneillaan. Josef Stenbäckin suunnittelema rakennus valmistui vuonna 1903. Arkkitehtuurissa yhdistyy eri tyylisuuntia, kuten uusgotiikkaa ja jugendia. Runsaasti koristelluista sisätiloista löytyy muun muassa Ilmari Launiksen maalaama synkkä alttaritaulu Ristiinnaulittu, värikkäitä lasimaalauksia sekä kasviaiheisia kattomaalauksia. Kerrotaan, että osa seurakuntalaisista piti vasta valmistunutta kirkkoa aivan liian koreana hartauden harjoittamista varten.

10. Tankarin majakkasaaren kirkko, Kokkola
Suurten ja näyttävien rakennusten lisäksi mieleen jäävät helposti myös poikkeuksellisen pienet kirkot. Yksi tällainen on Tankarin majakkasaaren kirkko Kokkolan kaupungin edustalla. Vaatimaton pieni puurakennus pystytettiin vuonna 1754, jotta saarella asuvien kalastajien ei tarvitsisi lähteä joka sunnuntai pakolliseen jumalanpalvelukseen mantereelle. Idyllisen puurakennuksen sisällä on mukava istahtaa hetkeksi kuluneelle puupenkille ja aistia tuulenpieksämällä saarella eläneen yhteisön historiaa.
Lue lisää jutustani Päiväretki Tankarin majakkasaarelle.

+ Kristuksen kirkastumisen kirkko, Valamon luostari
Otin edelliseen listaukseen mukaan yhden ortodoksikirkon, ja teen saman tälläkin kerralla. Heinävedellä sijaitseva Valamon luostari on mukava vierailukohde, ja sen sydämenä toimii Kristuksen kirkastumisen kirkko. Nautin vuonna 1977 käyttöön vihityn luostarin pääkirkon hartaasta tunnelmasta sekä ortodoksista tyyliä edustavasta kauneudesta. Monet ikoneista ja esimerkiksi valtava kattokruunu ovat peräisin Laatokan saarella sijainneesta alkuperäisestä Valamon luostarista, jonka munkit evakuoitiin Suomeen vuonna 1940.
Lue lisää jutustani Vierailulla Valamon luostarissa.
Lue myös viisi vuotta sitten julkaisemani ensimmäinen listaus 10+1 sykähdyttävää kirkkoa Suomessa.
-
Eurooppa1 vuosi sitten12 mieleenpainuvaa kirkkoa Euroopassa
-
Yhdysvallat1 vuosi sittenNew Yorkin merellinen Coney Island
-
Espanja1 vuosi sittenTeneriffan lomaviikon 10 elämystä
-
Italia1 vuosi sittenMilanon-viikonlopun uudet kokemukset
-
Espanja1 vuosi sittenTeneriffan patikkaretket: Roques de García
-
Italia12 kuukautta sittenRunsas vinkkipaketti Milanoon
-
Yhdysvallat1 vuosi sittenHigh Line – New Yorkin paras kävelyreitti
-
Ranska1 vuosi sittenDordognen kylät Beynac, La Roque-Gageac ja Domme
-
Ranska1 vuosi sittenBordeaux’n viinimuseo Cité du Vin
-
Suomi1 vuosi sittenHiihtoloma Suomutunturin maisemissa
-
Espanja1 vuosi sittenTeneriffan Garachico ja Icod de los Vinos
-
Espanja1 vuosi sittenTeneriffan patikkaretket: Bosque de Los Enigmas











Teija
11.8.2021 at 18:28
Hieno kertomus Seinäjoesta, jonka kupeessa eli lähes naapurissa Kauhavalla itse asun. Tervetuloa seuraavalla pohjanmaan matkalla myös tänne 🙂 Alma on kyllä yksi parhaimmista hotelleista, jos liikkuu täällä päin ja varsinkin silloin jos pääsee liikenteeseen kaksistaan niin uuden tornirakennuksen huoneet ovat kuin ”pieni ulkomaanmatka”, suosittelen!
Mika / Lähtöportti
12.8.2021 at 15:13
Kiitos Teija! Kauhavalla voisikin joskus käydä, kun se olisi itselleni ihan uusi paikka. Olenkin katsellut noita Alman parempia kahden hengen huoneita, näyttäisi löytyvän tosi hienoja vaihtoehtoja 🙂
FinInTirol
11.8.2021 at 21:31
Kyllon komiaa 🙂 Hienosti kerrottu ja komeilla kuvilla koristeltu. Kiitos turistikierroksesta Seinäjoelle! Olen elänyt lapsuuteni ja nuoruuteni, ensimmäiset 20 vuotta Seinäjoella. Paikat ovat hyvinkin tuttuja, tosi tuossa uudessa kirjastossa enkä teatterissakaan ole käynyt. Ehkäpä ne ovat liiankin tuttuja, jotta vaikka koko ikäni olen Seinäjoella vieraillut niin ei niitä ole tullut katsottua turistin silmin. Pieniä pintavilkaisuja vain. Hieno oli tosiaa tarina.
Mika / Lähtöportti
12.8.2021 at 15:20
Kiitos! Komia kaupunki 🙂 Oman kaupungin nähtävyydet jäävät helposti tutkimatta, harvemmin sitä tulee lähdettyä turistikierrokselle noin tuttuun paikkaan. Itselleni kun Pohjanmaa tuntuu (hyvällä tavalla) melkein ulkomaalta, niin on helpompi heittäytyä turistin rooliin ja katsella paikkoja erilaisesta näkökulmasta 🙂
Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
12.8.2021 at 15:33
Oho, en tiennytkään, että Alvar Aallolla on Jyväskylän lisäksi ollut noinkin merkittävä rooli Seinäjoella. Paukanevalla olen olen halunnut päästä käymään, mutta se taitaa olla parhaimmillaan syksyllä.
Mika / Lähtöportti
12.8.2021 at 15:55
Alvar Aallon kädenjälki on Seinäjoella tosiaan suuri. Itse tiesin etukäteen Lakeuden ristin, mutta kokonaisesta Aalto-keskuksesta kuulin vasta Seinäjoelle mennessä. Paukaneva voi hyvinkin olla parhaimmillaan syksyllä ja varmaan keväälläkin miellyttävä. Oman vierailun aikaan helteen ja hyttysten yhdistelmä alkoi kieltämättä vähän epäilyttää, aikataulun lisäksi 😅
Eija/Lentävä joogamatto
12.8.2021 at 16:26
Hyvin olit poiminut kaupungin kohokohdat. Seinäjoki on ollut asuinkaupunkini vuoden, ja jutussasi oli monet omat lempparit ja mitä vieraille näyttäisin. Seinäjoki on monille vieras mutta täynnä kivoja paikkoja, ja onhan lakeus yksi kulttuurimaisemakin. https://www.rantapallo.fi/lentavajoogamattoblogi/2021/08/asuinkaupunkini-parhaat-seinajoki/
Mika / Lähtöportti
12.8.2021 at 20:45
Mukava kuulla, että osuimme useampaan suosikkipaikkaasi! Seinäjoki pääsi kyllä yllättämään positiivisesti. Kiitos linkistä, tuosta löytyykin hyviä vinkkejä seuraavalle kerralle 🙂