Suomi
Ähtärin eläinpuisto – pandoja ja paljon muutakin
Etelä-Pohjanmaalta löytyvä Ähtärin eläinpuisto tunnetaan luonnonmukaisuuteen pyrkivänä koko perheen retkikohteena sekä kahden söpön jättiläispandan kotina. Kesäinen vierailu sai pohtimaan eläinpuiston hyviä ja huonoja puolia.
Ähtärin suurimpina vetonauloina toimivat jättiläispandat Jin Bàobào sekä Huá Bào, jotka tunnetaan paremmin suomalaisilla nimillään Lumi ja Pyry. Jättiläispandat elävät luonnossa pelkästään muutamilla Kiinan vuoristoalueilla, mutta niitä voi nähdä muualla maailmassa noin kahdessakymmenessä eläintarhassa. Kiina ei luovu kansallisaarteistaan pysyvästi, vaan esimerkiksi Lumi ja Pyry saapuivat Ähtäriin 15 vuoden vuokrasopimuksella. Ähtärin pandoihin liittyy ristiriitaisia tunteita, sillä niiden hankkiminen oli kallista ja eläimillä on myös roolinsa Kiinan ulkopolitiikassa. Pandojen lennättäminen toisella puolella maailmaa sijaitsevaan eläintarhaan herättää myös eettisiä kysymyksiä.

Pandat saapuivat Ähtäriin tammikuussa 2018 suuren mediakohun saattelemina. Niiden hankkiminen oli valtava riskisijoitus, sillä Kiinaan maksettavan vuokran arvioidaan olevan noin 15 miljoonaa dollaria. Päälle tulevat vielä ylläpitokustannukset, joihin kuuluu muun muassa eläinten asunnoksi rakennettu pandatalo sekä tuhansista bambukiloista koostuva ravinto. Riskiä lisää Ähtärin sijainti, sillä useimmat muut pandoja vastaanottaneet eläintarhat toimivat Madridin tai Wienin kaltaisissa suurkaupungeissa. Pandojen hankkiminen perustui oletukseen, jonka mukaan ne lisäävät radikaalisti kävijämääriä ja tuovat myös välillisesti työpaikkoja Ähtärin ympäristöön.

Pandojen ensimmäinen Suomen-vuosi oli vilkas ja kävijämäärät vastasivat suurin piirtein odotuksia. Tämän jälkeen on ollut hiljaisempaa. Pääsylippujen hinnat ovat olleet suhteellisen korkeita ja jos pandat on kertaalleen nähty, lienee ymmärrettävää, ettei niiden luokse välttämättä lähdetä vuodesta toiseen ainakaan kovin monen sadan kilometrin päästä. Ähtäristä onkin kuulunut huolestuttavia uutisia, joiden mukaan kassa kumisi tyhjyyttään jo ennen koronakriisiä. Uutisissa on väläytelty jopa mahdollisuutta pandojen palauttamisesta Kiinaan, mutta toistaiseksi on päädytty vain ihmisiä koskeviin yt-neuvotteluihin.

Eri puolille maailmaa siirrettävillä pandoilla on taloudellisten tekijöiden lisäksi myös poliittinen rooli hyväntahdon lähettiläinä, jotka luovat positiivisia Kiinaan liittyviä mielikuvia. Maan hallinto kääntää mielellään kansainvälistä huomiota sympaattisiin pandoihin, jolloin esimerkiksi ihmisoikeuksiin ja ilmansaasteisiin liittyvät ongelmat jäävät ehkä hetkeksi taka-alalle.

Eläintarhojen eettisyys on herättänyt viime vuosina kiivasta keskustelua myös laajemmassa mittakaavassa. Erityisesti eläinten sulkeminen vankeuteen on vahvasti kyseenalaistettu. Osassa maailman eläintarhoista tapahtuukin räikeitä eläinoikeusrikkomuksia, mutta vastuulliset toimijat tekevät toisaalta tärkeää eläinsuojelutyötä sekä jakavat luonnonsuojeluun liittyvää tietoa. Eläintarhoihin on hyvä suhtautua kriittisesti, mutta asiat eivät ole aina aivan yhtä mustavalkoisia kuin pandan pörheä turkki. Kaupallisuuskaan ei ole välttämättä huono asia, kunhan eläinten hyvinvoinnissa ei tingitä, eikä tarhoihin otettaisi niihin sopeutumattomia lajeja.

Jättiläispanda on ollut erittäin uhanalainen laji, mutta suojelutyön tuloksena luonnonvaraisten pandojen määrä on noussut viime vuosikymmeninä sen verran, ettei lajin katoaminen ole yhtä akuutti uhka kuin aiemmin. Pandojen elinpiiri Sichuanin vuoristossa on silti suppea ja yksittäinenkin katastrofi saattaisi verottaa pandakantaa dramaattisesti. Siksi tarhoissa elävät yksilöt antavat edelleen turvaa lajin säilymistä ajatellen. Eläintarhojen pandoja tutkimalla saadaan myös arvokasta tietoa, jota hyödynnetään luonnossa elävien pandojen suojelutyössä. Kriittiset äänet ovat tosin muistuttaneet, että Kiinan ja WWF:n symbolina paistattelevien pandojen suojelu on saanut jopa ylimitoitetustikin resursseja moneen vähemmän suloiseen lajiin verrattuna.

Ähtärin pandojen viihtymiseen on panostettu huomattavasti ja puitteet lienevätkin maailman huippuluokkaa. Esimerkiksi sisätilojen lämpötila ja ilmankosteus on säädetty juuri sopivaksi ja eläimet pääsevät halutessaan ulkoilemaan yllättävänkin laajalle kiipeilytelineillä varustetulle alueelle. Myös Suomen vuodenajat lumisine talvineen vastaavat pandojen luonnollista elinympäristöä. Ähtärissä elätellään toiveita naaras Lumin ja uros Pyryn lisääntymisestä jossain vaiheessa, mutta toistaiseksi eläimet on pidetty erillään.

Pandat ovat kieltämättä söpöjä eläimiä ja niitä on mukava katsella. Pandatalon lasiseinät takaavat hyvän näkyvyyden myös perheen pienimmille. Täytyy kuitenkin muistaa, että pandat käyttävät lähes koko elämänsä nukkumiseen tai syömiseen. Voi siis käydä niinkin, että molemmat bambukarhut ovat vierailun aikaan unten mailla, eivätkä lotkauta korvaansakaan. Päiväunet ovat kuitenkin tyypillisesti lyhytkestoisia, joten näemme itsekin vartin odoteltuamme, kuinka Lumi ja Pyry heräilevät uniltaan. Pyry käy myös pienellä lenkillä ulkoilmassa sekä näyttää hieman kiipeilytaitojaan. Suurten eläinten kauneus ihastuttaa, vaikka ne eivät edes tekisi mitään ihmeellistä. Esimerkiksi nukkuma-asennot ovat toisinaan varsin mielenkiintoisia.

Eläinpuistossa on pandojen lisäksi paljon muutakin nähtävää, sillä eri lajeja on yli viisikymmentä. Eläinpuisto on rakennettu perinteiseen suomalaiseen metsämaisemaan, joten viihtyisällä alueella on mukava kävellä. Aitauksiakaan ei ole aivan koko aikaa vieressä, joten hetkittäin päästään miltei luontopolkumaiseen tunnelmaan. Kaikkien eläinaitausten kautta kiertävälle lenkille kertyy mittaa kolme kilometriä, mutta halutessaan voi myös oikaista ja tehdä vain reilun kilometrin mittaisen kierroksen. Reitti on tätä yhtä valintaa lukuun ottamatta hyvin yksiselitteinen, joten kartan lukemiseen ei tarvitse kuluttaa aikaa.

Kolmen kilometrin taipaleeseen saa kulumaan yllättävän monta tuntia, kun pysähtyy katselemaan eläimiä ja pitää välillä evästauon. Olen kuullut hyvän vinkin, että eläinpuistokierrosta saisi Ähtärissä jatkaa vielä sulkemisajan jälkeenkin. Vierailemme eläinpuistossa heinäkuun alussa, jolloin liikkeellä on melko paljon ihmisiä. Sisäänkäynnin vieressä sijaitseva maksullinen pysäköintialue oli täynnä, mutta noin viiden minuutin kävelymatkan päästä löytyvällä ilmaisella alueella oli runsaasti tilaa.

Eläinpuistossa asuu pandojen lisäksi myös suomalaisille tutumpia ruskeakarhuja. Jos kolme iloista karhua Kasper, Jesper ja Joonatan kiinnostavat enemmänkin, voi niitä jäädä tarkkailemaan yön yli. Karhuaitauksen vieressä sijaitseva Villa Ursus tarjoaa laadukkaan majoitusvaihtoehdon kahdelle hengelle.

Joihinkin eläinpuiston asukkaisiin liittyy mielenkiintoisia kertomuksia. Freda-kettu oli erään yksityishenkilön löytöeläin, jota alettiin kasvattaa kerrostaloasunnossa koiran kaltaisena lemmikkinä. Tämä ei kuitenkaan ole Suomen eläinsuojelulain mukaan sallittua, joten Fredalle järjestettiin uusi koti Ähtärin eläinpuistosta. Ilves Matikainen puolestaan lyöttäytyi pentuna lenkkeilijän seuraan ja halusi selvästi auton kyytiin. Senkin epäillään olleen ihmisen lemmikkinä ja tulleen kasvaessaan hylätyksi.

Laajan hirviaitauksen läheltä löytyy Kaakkolammen rannalla sijaitseva taukopaikka, jonka palveluihin kuuluvat jäätelökioski sekä kahvio. Kahviosta voi hankkia esimerkiksi sämpylöiden tai hot dogien kaltaista purtavaa. Syödessään on hyvä varoa alueella päivystäviä nälkäisiä lokkeja. Pienimmät eläinpuistovieraat pääsevät purkamaan energiaansa leikkipuistossa. Kävelyreitin varrelta löytyy myös pari grillauspaikkaa omia eväitä varten.

Ähtärin eläinpuisto on pyrkinyt perustamisestaan lähtien luonnonmukaisuuteen ja onnistunut tavoitteessaan hyvin. Useimmilla eläimillä on runsaasti tilaa ja niillä on myös tarvitsemansa mahdollisuus piiloutua. Näin ollen mekään emme huomaa kaikkia eläinpuiston asukkaita lainkaan, mutta nähtävää on silti riittävästi.

Ähtäriin on otettu lähinnä suomalaisia eläimiä hirvistä ja kauriista lähtien. Lisäksi löytyy muutamia muita pohjoiseen ilmastoon sopivia lajeja, kuten lumileopardi sekä pikkupanda. Monet eläimistä lienevät sopeutuneet tarhaolosuhteisiin melko sujuvasti. Eroja kuitenkin varmasti löytyy, sillä esimerkiksi susilla on vahva vaellusvietti, toisin kuin vaikkapa luonnossakin omalla reviirillään viihtyvillä ketuilla. Itseäni säälittävät pöllöt ja muut siipiniekat, joilla ei ole mahdollisuutta lentää vapaina taivaan lintuina.

Eläinpuistokierros päättyy Farmille eli kotieläintilalle, josta löytyy tuttuja maatilan elämiä. Lisäksi voi kokeilla taitojaan esimerkiksi puujaloilla kävelyssä tai pääsee hyppäämään esteiden yli keppihevosradalla.

Koronarajoitukset ovat sulkeneet osan aktiviteeteista, eikä Farmi tunnu tänä kesänä yhtä kiinnostavalta kuin aiemmalla vierailullamme, jolloin se oli lasten ehdoton suosikkikohde. Vuohia, lampaita ja lehmiä on silti mukava pysähtyä tervehtimään.

Eläinpuiston porttien lähettyviltä löytyy sekä matkamuistomyymälä että lämmintäkin ruokaa tarjoava kahvila. Lisäksi perinteikäs Hotelli Mesikämmen ravintoloineen sijaitsee vain kivenheiton päässä. Mesikämmen on jäänyt itselleni mieleen lapsuuden kesälomareissulta, jolloin jaksoin syödä siellä peräti kolme nakkia. Ähtärissä voisi hyvin saada kulumaan useammankin päivän, sillä aivan eläinpuiston vieressä pääsee kiipeilemään seikkailupuisto Flowparkiin ja seudulla on myös houkuttelevia ulkoilumaastoja. Kerroin aiemmassa postauksessa myös Tuurin kyläkaupasta, joka sijaitsee puolen tunnin ajomatkan päässä eläinpuistosta.

Ähtärin eläinpuiston lippujärjestelmää on uudistettu, eikä pandataloon myydä enää erillisiä lippuja. Samalla pääsylipulla voi siis tutustua eläinpuiston kaikkiin kohteisiin. Liput kannattaa hankkia netistä etukäteen, jolloin välttyy jonotukselta ja saa myös pienen alennuksen. Hinnoissa on selvää pandalisää, sillä ne ovat vaikkapa Helsingin Korkeasaareen verrattuna käytännössä kaksinkertaiset. Toisaalta on ymmärrettävää, että suurten investointien kattamiseen sekä eläinten hyvinvoinnin turvaamiseen kaivataan kipeästi tuloja. Lienee hyvä myös muistaa, että pääsyliput ovat useimmille kauempaa saapuville vain pieni osa matkan kokonaiskustannuksista ja säästämisen alkuun pääsee halutessaan vaikkapa omien eväiden avulla.

Olen saattanut käydä elämäni aikana jo niin monta kertaa eläintarhassa, ettei hyvin hoidettu Ähtärikään jaksa herättää enää erityisen suurta innostusta. Haluan entistä enemmän nähdä eläimiä vain vapaana luonnossa tai vaikkapa kotieläinpihoilla. Nautin silti pandojen katselusta ja myös leikkisät saukot kuuluvat suosikkieläimiini. Ähtärin luonnonmukainen ympäristö sopii hyvin kiireettömän päivän viettoon, joten jos olet kiinnostunut eläinpuistoista, uskon Ähtärin olevan vaihtoehto parhaasta päästä.
Suomi
Viikonloppumatkalla Turussa
Vietimme pääsiäislomalla pari päivää Turussa. Mutta mitä tehdä, jos Turun linna on nähty jo aiemmin, Tuomiokirkko remontissa ja Tepsin kiekkokausikin jo ohitse? Löysimme mukavia pieniä nähtävyyksiä, hyviä ravintoloita ja paikallisia erikoisuuksia.
Turku ei ole itselleni mitenkään erityisen tuttu kaupunki, vaikka siellä onkin tullut vierailtua lyhyesti monta kertaa. Useimmiten matkaohjelmaan on kuulunut lähinnä Aurajoen rannalla kävelyä tai joku tapahtuma, kuten viimeksi Inter Turun kotiottelu Kupittaalla. Veikkausliigan avauskierros osui nyt sopivasti pääsiäiseksi, mutta maltoin silti jättää pelin väliin. Turun linnaan tutustuin puolestaan perusteellisesti vajaat viisi vuotta sitten, jolloin kirjoitin jutun Historiallinen Turun Linna. Haimme nyt jotain uutta nähtävää ja vietimmekin Turussa pari mukavaa päivää.

Hotel Kakola ympäristöineen
Valitsimme tällä kerralla hieman tavallisesta poikkeavan majoituksen ja yövyimme entisen vankilan tiloissa toimivassa Hotel Kakolassa. Syksyllä 2020 avattu hotelli on varsin laadukas ja tiilimuurien sisälle on remontoitu siistit huoneet kaikkine mukavuuksineen. Valinnanvaraa riittää askeettisista selleistä ihan tavallisiin hotellihuoneisiin, joissa vankilateema ei tule heti silmille. Mielenkiintoisin vaihtoehto voisi olla piharakennuksesta löytyvä sviitti, jossa voi majoittua oikeaan purjeveneeseen.

Oma valintamme on tilava neljän hengen perhehuone, josta löytyy mukava parisänky sekä kaltereilla varustettu kerrossänky. Onpahan ainakin turvallista nukkua, kun ei pääse putoamaan. Hotellin aamiainen on runsas ja maittava, joten päivä lähtee vankilayön jälkeen mukavasti käyntiin.

Huoneemme sijaitsee sivusiivessä, jonka käytävä ei ole mitenkään näyttävä. Käymme kuitenkin uteliaisuuttamme kiertelemässä hotellin muissa tiloissa ja näemme paremmin vanhasta lääninvankilasta muistuttavia paikkoja. Kurkistamme myös Kakolan kirkkoon, jolle kauniit ikkunat antavat tunnelmallisen ilmeen. Kakolan menneisyys on mielenkiintoinen, ja siihen voisi tutustua perusteellisemmin opastetuilla kierroksilla. Itse katsoimme vain hotellihuoneen televisiosta löytyvän historiakertomuksen.

Kakolanmäkeä on viime vuosina uudistettu kovasti. Parin minuutin kävelymatkan päässä entisestä lääninvankilasta sijaitsi keskusvankila, joka sekin on otettu uuteen käyttöön. Graniittilinnana tunnetusta rakennuksesta löytyy kylpylä Kakola Spa, ravintola Kakolanruusu, leipomo bageri Å sekä muutamia muita eri alojen yrityksiä.

Entisen keskusvankilan rakennuksissa on nykyään myös paljon koteja turkulaisille, jotka haluavat asua kenties kaupungin parhaalla paikalla. Turku on laajentunut paljon, sillä kun Kakola 1800-luvun puolivälissä perustettiin, sijaitsi se kaupungin ulkopuolella eikä kenellekään tullut mieleen että keskusta voisi paisua tänne saakka. Välimatkat ovat silti lyhyitä, sillä Hotel Kakolasta on esimerkiksi Kauppatorille vain puolitoista kilometriä.

Kakolan funikulaari
Turun-matkalla täytyy tietenkin kokeilla kuuluisaa funikulaaria, joka nousee noin minuutissa Aurajoen rannan tuntumasta Kakolanmäelle. Funikulaari avattiin vuonna 2019 ja se on tullut tunnetuksi erilaisista vioista ja käyttökatkoista. Me pääsimme kuitenkin matkustamaan funikulaarilla ongelmitta molempiin suuntiin. Funikulaarilla matkustaminen on ilmaista huvia.

Föri
Funikulaarin tavoin myös Föri-niminen lossi on uniikki turkulainen kulkupeli, jolla saa matkustaa ilmaiseksi. Paikallisten syvästi rakastamalla Förillä pääsee kätevästi tält pualt jokke tois pual jokke ja päinvastoin. Matkan kesto on noin puolitoista minuuttia ja tois pual jokke pääsee kyytiin aivan funikulaarin ala-aseman tuntumasta.

Aurajoen rannat
Turku on muiden suomalaisten kaupunkien tavoin kesäkaupunki, joka herää parhaimmilleen säiden lämmetessä. Pääsiäisenä on vielä viileää, mutta auringonpaiste tekee Aurajoen rannalla kävelemisestä oikein miellyttävää. Monet aiemmat muistoni Turusta liittyvät nimenomaan jokirantaan, jossa eloisa tunnelma, vanhat rakennukset, lukuisat ravintolat ja jokilaivat muodostavat viihtyisän kokonaisuuden.

Jarno Saarisen patsas
Aurajoen rantaa pitkin kävellessä tulee vastaan useita erilaisia patsaita. Yksi näistä esittää turkulaista ratamoottoripyöräilyn maailmanmestaria Jarno Saarista, jota pidetään alansa legendana. Lempinimellä Paroni tunnettu Saarinen muistetaan edelläkävijänä, joka uudisti lajinsa ajotyyliä ja osasi itse rakentaa kilpapyöristään entistä parempia. Saarinen kuoli 27-vuotiaana Monzan moottoriradalla sattuneessa onnettomuudessa toukokuussa 1973 . Häntä arvostetaan yhä ympäri maailman ja aivan erityisen paljon Italiassa.

Port Arthur eli Portsa
Vanha työläiskaupunginosa Port Arthur on yksi Turun viehättävimmistä alueista. Aurinkoisena kevätiltana on mukava tehdä pieni kävelykierros ja ihailla aikaa nähneitä puutaloja. Mukulakivet luovat osalle kaduista erityisen historiallisen ilmeen. Paikallisiin instituutioihin kuuluu ainakin Kosken leipomo, josta saa vaikkapa turkulaisia piispiksiä eli piispanmunkkeja.

Portsalla on aina ollut oma vahva identiteettinsä ja yhteisöllinen tunnelmansa. Aikoinaan työläisille rakennetut talot ovat nykyään arvokkaita koteja, ja rakennukset on suojeltu tarkkojen säädösten mukaan. Puutaloalue alkaa heti Kakolanmäen juurelta.

Mikaelinkirkko
Julkaisin äskettäin jatko-osan vanhalle suomalaisia kirkkoja esittelevälle jutulleni. Jos kirjoitan vielä joskus kolmannenkin osan, pääsee Turun Mikaelinkirkko ehdottomasti mukaan. Arkkitehti Lars Sonckin jugendia ja uusgotiikkaa yhdistelevä mestariteos on todella näyttävä ilmestys Port Arthurin kaupunginosan laidalla.

Osumme sattumalta paikalle juuri sopivasti pääsiäisnäytelmän päätyttyä, jolloin on hyvä tilaisuus ihailla Sonckin arkkitehtuuria sisätiloissa. Monet monumentaalisen kirkon yksityiskohdat miellyttävät silmää ja esimerkiksi jykevä saarnastuoli jää helposti mieleen.

Turun second hand -liikkeet
Reissuihimme kuuluu teinien toiveesta usein hieman ostoksilla käymistä, ja Turussakin poikkesimme muutamiin paikallisiin puoteihin. En ole shoppailun asiantuntija, joten itselleni termit kirpputori sekä trendikkäämmiltä kuulostavat vintagepuoti ja second hand -liike saattavat mennä sekaisin. Tämäntyyppisissä kaupoissa kierteleminen vaikuttaa joka tapauksessa olevan turkulaisten keskuudessa suosittua puuhaa ainakin lauantaisin, jolloin siistissä Maanantaimarketissa ja kuvan Merkitys 2nd Hand Shopissa riittää asiakkaita ruuhkaksi asti. Keskustasta löytyy myös pari perinteisen UFF-ketjun myymälää, joista kävimme toisessa.

Turun kauppahalli
Itseäni kiinnostavat aina vanhat historiaa henkivät kauppahallit, joissa voi aistia kaupungin tunnelmaa. Perinteet ja nykypäivä yhdistyvät mukavasti myös vuonna 1896 ovensa avanneessa Turun kauppahallissa. Käsiini osuneessa aprillipäivän Turun Sanomissa mainostettiin tapahtumaa, jossa kauppahallia oli tarkoitus upottaa maan alle Matin ja Tepon musiikin tahtiin hyppimällä. Ainakin vielä muutamaa päivää myöhemmin rakennus oli kuitenkin yhä tukevasti paikoillaan. Esimerkiksi tietyt kala- ja lihakauppiaat ovat palvelleet täällä jo vuosikymmenten ajan, mutta joukossa on monia kansainvälistä ruokakulttuuria edustavia uudempia ravintoloita ja kauppoja. Matkamuistoja voi etsiä vaikkapa Turkuseuran Turku-puodista.

Hansakortteli ja Kauppatori
Ostoksia voi tehdä myös esimerkiksi Turun keskustan suurimmassa kauppakeskuksessa Hansakorttelissa. Kauppakeskuksen ilme on varsin sokkeloinen, sillä se muodostuu useammasta aiemmin eri käytössä olleesta rakennuksesta, jotka on yhdistetty saman lasikaton alle. Myymälävalikoimaan kuuluu paljon tunnettuja ketjuliikkeitä. Hansakorttelin vieressä toimii Kauppatori, jota on helppo pitää koko kaupungin keskipisteenä. Sää ei torin kulmilla liikkuessamme suosinut, mutta täällä voi ehkä seuraavalla Turun-matkalla viettää enemmän aikaa ja nauttia vaikka paikallisen perinteen mukaiset pystykaffet. Nyt suunnistimme vain torin kulmalla toimivaan Finnkinon teatteriin, jossa kävimme elokuvissa.

Apteekkimuseo ja Qwenselin talo
Matkamme museokohteeksi valikoituu Aurajoen rannalta löytyvä Apteekkimuseo ja Qwenselin talo. Keskeinen sijainti ja museon kompakti koko tekevät siitä helpon vierailukohteen, jossa meiltä kuluu noin tunti.

Turun vanhin yhä pystyssä oleva puutalo on saanut nimensä sen rakennuttajalta ja ensimmäiseltä asukkaalta Wilhelm Johan Qwenseliltä, joka osti tontin vuonna 1695. Sisätilat on sisustettu kuvaamaan 1700-luvun loppua, jolloin täällä asui kirurgian professori Joseph Pipping. Venäjän keisari ja Suomen suuriruhtinas Aleksanteri I myönsi professorille vuonna 1812 aatelisarvon, jolloin sukunimi muuntui muotoon Pippingsköld. Aleksanterin pyrkimyksenä oli sitouttaa aatelisarvojen avulla tärkeitä kansalaisia uuteen hallintoon, sillä Suomi oli vasta siirtynyt Ruotsilta Venäjän vallan alle.

Qwenselin talolla on onnekas historia, sillä se säästyi täpärästi liekeiltä kuuluisassa Turun palossa vuonna 1827. Pippingsköldin huushollin huoneissa on porvariston hillittyä charmia, joka näkyy muun muassa huonekaluissa, vanhoissa tapeteissa, kattokruunuissa sekä vihreissä kakluuneissa.

Kun narahtelevia puulattioita pitkin jatkaa muutaman huoneen lävitse, päätyy apteekkimuseoon. Qwenselin talon tässä osassa on toiminut aiemmin kauppa, muttei kuitenkaan oikeaa apteekkia. Museossa on eri puolilta Suomea kerätty kokoelma vanhoja apteekkeihin kuuluneita esineitä. Jännittävästi nimetyt purnukat ja kiehtovat vanhat esineet saavat helposti mielikuvituksen laukkaamaan.

1800-luvun apteekeissa lääkkeet valmistettiin takahuoneiden laboratorioissa. Käytössä oli erilaisia yrttejä sekä monia yllättäviäkin ainesosia. Viimeisessä vastaan tulevassa huoneessa on meneillään vaihtuva näyttely Kun lääkäri ei ole lähellä. Se tutustuttaa menneillä vuosisadoilla käytettyihin parannuskeinoihin ja lääkekasveihin. Turussa riittäisi kyllä museoita vielä monelle tulevallekin vierailulle. Listalla ovat esimerkiksi Turun taidemuseo, Wäinö Aaltosen Museo, Aboa Vetus Ars Nova, Luostarinmäen museokortteli, Sibelius-museo sekä merimuseo Forum Marinum.

Ravintola Nerå
Turku on yksi Suomen parhaista ruokakaupungeista, joten hyviä ravintoloita riittää. Päätämme kokeilla Neråa, joka sijaitsee Aurajoen rannalla Kakolanmäen kohdalla. Nerålla on sama omistaja ja suhteellisen sama konsepti kuin vanhalla suosikkiravintolallani Blankolla sekä niin ikään kehutulla Tintålla. Historiallisessa tiilirakennuksessa toimivan Nerån sisustus on viihtyisän kodikas ja palvelu sujuvaa. Valitsemme pari erilaista alkuruokaa keskenämme jaettaviksi, ja ne maistuvat niin hyvin että melkein harmittaa ettemme tilanneet useampia.

Syötävää on lopulta aivan riittävästi, sillä pääruoat ovat reilun kokoisia. Härkävartaan liha on mukavan mureaa ja runsaat lisukkeet täydentävät kokonaisuuden. Myös kasvislasagne näyttää herkulliselta ja on myös kuulemma oikein hyvää.

Ravintola di Trevi
Ydinkeskustassa Aurakadun varrella toimiva di Trevi on meille entuudestaan tuttu, vaikka edellisestä vierailusta onkin jo viitisen vuotta aikaa. Tapaspainotteinen ruokalista, runsas viinivalikoima ja annosten suussa sulavat maut tuntuvan olevan entisellään. Palvelu on suorastaan erinomaista ja viihdymme di Trevissä hyvin latinohenkistä taustamusiikkia kuunnellen. Täällä kannattaisi ehkä viime vierailun tapaan nauttia pelkästään runsaista tapaksista, mutta valitsemme tällä kerralla vain hieman tapaksia alkupalaksi ja siirrymme sitten pääruokiin. Tämäkin on loistava ratkaisu, sillä päivän kala-annos on todella herkullinen. Aterian kruunaavat suklaakastikkeen kera nautitut churrot.

Kissakahvila Mirri
Olemme käyneet muutamissa kissakahviloissa eri puolilla Suomea, joten päätämme poiketa myös Martinkadulla Aurajoen tuntumassa toimivaan Mirriin. Kahvilalla on mukavan valoisat tilat ja siellä vallitsee rennon kiireetön, kenties hieman boheemikin tunnelma. Ihmiset tuntuvat viihtyvän neljän kissan rauhoittavassa seurassa ja tarjolla on myös lautapelejä. Kissat vaikuttavat rauhallisilta ja ovat vierailumme aikana hyvin näkyvillä, mutta ihmiset antavat niiden olla myös omissa oloissaan. Kahvi on hyvää ja vitriinistä löytyy muutamia erilaisia herkkuja syötäväksi. Muutamista muista kissakahviloista poiketen Mirriin ei tarvitse tehdä ennakkovarausta eikä sinne ole pääsymaksua.
Suomi
10+1 upeaa kirkkoa Suomessa (osa 2)
Julkaisin tasan viisi vuotta sitten jutun, jossa esittelin kotimaisia suosikkikirkkojani. Lista on kiinnostanut monia lukijoita, joten nyt on jatko-osan vuoro. Suomessa on niin paljon hienoja ja tunnelmallisia kirkkoja, että valinta oli jälleen vaikeaa.
Kauneus on aina katsojan silmässä, ja tämäkin lista perustuu vahvasti omiin henkilökohtaisiin kokemuksiini. Valintoihin on toki vaikuttanut hieman myös eri kohteiden historiallinen arvo sekä tietenkin se, mistä kirkoista on jäänyt talteen itse ottamiani valokuvia. Vaikka pari kaupunkia onkin edustettuna kahdesti, olen yrittänyt hakea mukaan kirkkoja eri puolilta Suomea.

Maassamme on noin 800 evankelis-luterilaista kirkkoa ja niiden lisäksi reilut parisataa muiden uskontokuntien kirkkoa tai rukoushuonetta. Olen käynyt tuosta määrästä vain murto-osassa, joten uutta nähtävää varmasti riittäisi runsaasti ympäri maata. Tässä joka tapauksessa tämänkertainen hienojen kirkkojen lista, josta löytyy toivottavasti käyntikohteita muillekin kotimaanmatkailijoille.

1. Tampereen tuomiokirkko
Tämän jutun aloituskuvassa näkyvä Lars Sonckin suunnittelema tuomiokirkko on yksi Tampereen vaikuttavimmista rakennuksista ja suoranainen kokonaistaideteos. Kansallisromanttista tyylisuuntaa edustava harmaakivikirkko vihittiin käyttöön helluntaina 1907 alun perin Johanneksen kirkon nimellä. Uudella linnamaisella rakennuksella koettiin olevan kansallishenkeä nostattavaa vaikutusta Venäjän vallan alla eläneessä Suomessa. Alttaritauluna toimii Magnus Enckellin fresko Ylösnousemus, mutta sitäkin tunnetumpia taideteoksia ovat Hugo Simbergin maalaamat Haavoittunut enkeli sekä Kuoleman puutarha.

2. Lakeuden Risti, Seinäjoki
Seinäjoen tunnetuin maamerkki edustaa Alvar Aallon maailmankuulua funktionalistista arkkitehtuuria. Vuonna 1960 valmistuneen Lakeuden Ristin torni on 65 metriä korkea, ja sen näköalapaikalta kelpaa katsella eteläpohjalaisia maisemia. Avara, valoisa ja pelkistetty Lakeuden Risti on jäänyt itselleni mieleen ennen kaikkea arkkitehtonisena elämyksenä. Kirkko on osa Aalto-keskukseksi nimettyä aluetta, johon kuuluu myös esimerkiksi kaupungintalo sekä kirjasto.
Lue lisää jutustani Kesäpäivä Seinäjoella.

3. Kallion kirkko, Helsinki
Kallion kirkko on itselleni hyvin tuttu, sillä se sijaitsi mummolani naapurissa. Mieleeni on jäänyt esimerkiksi eräs lapsuuteni uudenvuodenyö, kun kansa veisasi kirkon portailla Jumala ompi linnamme samaan aikaan, kun ilotulitteet valaisivat Helsingin taivasta. Toinen lämmin muisto liittyy hyvien ystäviemme häihin. Arkkitehtina toimi Tampereen tuomiokirkon tavoin Lars Sonck, ja jykevä graniittikirkko valmistui vuonna 1912. Jugend-tyylisissä sisätiloissa on monumentaalisuutta, mutta myös kauniita yksityiskohtia. Kirkon torni on avoinna vierailijoille ja toivonkin ehtiväni näköalapaikalle vaikkapa jo tulevana kesänä.

4. Johanneksenkirkko, Helsinki
Ullanlinnassa sijaitseva Johanneksenkirkko on näyttänyt mielestäni aina kiehtovalta uusgoottilaisen ulkonäkönsä ansiosta. Esimerkiksi gargoilit tuovat mieleen jopa Pariisin Notre-Damen, vaikkei näitä kirkkoja ehkä muuten kannatakaan vertailla keskenään. Vuonna 1891 valmistunut Johanneksenkirkko rakennettiin paikalle, jossa helsinkiläiset olivat aiemmin polttaneet juhannuskokkoja. Niinpä olikin luonnollista, että rakennus nimettiin Johannes Kastajan mukaan. Kirkon akustiikka ja vahvat urut ovat tehneet siitä suositun konserttipaikan. Olisikin mukava käydä jonain vuonna joulukonsertissa juuri Johanneksenkirkossa.

5. Alahärmän kirkko, Kauhava
Alahärmän kirkko vuodelta 1903 on valittu jossain yhteydessä jopa Suomen kauneimmaksi kirkoksi, joten täytyihän sen pihaan Etelä-Pohjanmaalla autoillessa kurvata. Suorastaan katedraalimainen rakennus näyttää tähän kylään kohtuuttoman suurelta, mutta olen toisaalta törmännyt pohjalaiseen suuruudenhulluuteen aiemminkin – eikä se ole mitenkään huono asia. Komea rakennus on yhdistelmä uusgotiikkaa ja kansallisromantiikkaa. Suunnittelijana toimi ahkera kirkkoarkkitehti Josef Stenbäck, jonka nimi tulee tällä listalla vastaan vielä toisenkin kerran.

6. Kajaanin kirkko
Listalle osui tällä kerralla sattumalta paljon kivikirkkoja, mutta nostetaan tässä vaiheessa esiin yksi todella upea puukirkko. Vuonna 1896 valmistunut Kajaanin kirkko on tyyliltään poikkeuksellinen, että sen edustamaa uusgotiikkaa näkee puurakennuksissa vain harvoin. Kyseessä onkin eräänlainen eurooppalaistyylisen katedraaliarkkitehtuurin ja suomalaisten puurakennusperinteiden yhdistelmä. Materiaalit, värit ja koristeet luovat Kajaanin kirkon sisätiloille hyvin lämpimän ilmeen.

7. Pyhän Ristin kirkko, Hattula
Hattulan Pyhän ristin kirkko huokuu historiaa, ja se onkin koko Hämeen vanhin kirkko. Tarkkaa valmistumisvuotta ei tiedetä, mutta se saattaisi ajoittua 1400-luvun jälkipuoliskolle. Goottilaistyylinen kivikirkko toimi keskiajalla jopa pyhiinvaelluskohteena. Sisätiloja koristavat runsaat ja mielenkiintoiset kalkkimaalaukset. Ne jäävät minulta valitettavasti näkemättä, sillä jykevä puuovi on visusti suljettu kun kuljeskelen autiolla pihamaalla hyisen tuulisena kevätpäivänä. Anneli Kannon Rottien pyhimys -romaanin tapahtumat sijoittuvat Hattulan Pyhän Ristin kirkon maalaustöihin.

8. Törnävän kirkko, Seinäjoki
Törnävä on Seinäjoen vanhin asuinalue, ja sen kirkko herättää huomion satulinnaa muistuttavalla tornillaan. Rakennus toimi alun perin Östermyran ruutitehtaan makasiinina, mutta se päätettiin muuttaa kirkoksi ja vihittiin nykyiseen käyttöönsä vuonna 1864. Hauskannäköinen kellotorni oli alun perin ruutimakasiinin vartiotorni, jota on korotettu nykyistä käyttötarkoitustaan varten. Törnävän kirkko toimi Seinäjoen pääkirkkona Lakeuden Ristin valmistumiseen saakka.

9. Joensuun kirkko
Olen kävellyt useamman kerran Joensuun halki virtaavaa Pielisjokea seuraillen. Rannan tuntumassa kohoava Joensuun kirkko herättää huomion epäsymmetrisillä torneillaan. Josef Stenbäckin suunnittelema rakennus valmistui vuonna 1903. Arkkitehtuurissa yhdistyy eri tyylisuuntia, kuten uusgotiikkaa ja jugendia. Runsaasti koristelluista sisätiloista löytyy muun muassa Ilmari Launiksen maalaama synkkä alttaritaulu Ristiinnaulittu, värikkäitä lasimaalauksia sekä kasviaiheisia kattomaalauksia. Kerrotaan, että osa seurakuntalaisista piti vasta valmistunutta kirkkoa aivan liian koreana hartauden harjoittamista varten.

10. Tankarin majakkasaaren kirkko, Kokkola
Suurten ja näyttävien rakennusten lisäksi mieleen jäävät helposti myös poikkeuksellisen pienet kirkot. Yksi tällainen on Tankarin majakkasaaren kirkko Kokkolan kaupungin edustalla. Vaatimaton pieni puurakennus pystytettiin vuonna 1754, jotta saarella asuvien kalastajien ei tarvitsisi lähteä joka sunnuntai pakolliseen jumalanpalvelukseen mantereelle. Idyllisen puurakennuksen sisällä on mukava istahtaa hetkeksi kuluneelle puupenkille ja aistia tuulenpieksämällä saarella eläneen yhteisön historiaa.
Lue lisää jutustani Päiväretki Tankarin majakkasaarelle.

+ Kristuksen kirkastumisen kirkko, Valamon luostari
Otin edelliseen listaukseen mukaan yhden ortodoksikirkon, ja teen saman tälläkin kerralla. Heinävedellä sijaitseva Valamon luostari on mukava vierailukohde, ja sen sydämenä toimii Kristuksen kirkastumisen kirkko. Nautin vuonna 1977 käyttöön vihityn luostarin pääkirkon hartaasta tunnelmasta sekä ortodoksista tyyliä edustavasta kauneudesta. Monet ikoneista ja esimerkiksi valtava kattokruunu ovat peräisin Laatokan saarella sijainneesta alkuperäisestä Valamon luostarista, jonka munkit evakuoitiin Suomeen vuonna 1940.
Lue lisää jutustani Vierailulla Valamon luostarissa.
Lue myös viisi vuotta sitten julkaisemani ensimmäinen listaus 10+1 sykähdyttävää kirkkoa Suomessa.
-
Eurooppa1 vuosi sitten12 mieleenpainuvaa kirkkoa Euroopassa
-
Espanja1 vuosi sitten20 x Sevillan parhaat nähtävyydet
-
Yhdysvallat1 vuosi sittenNew Yorkin merellinen Coney Island
-
Espanja1 vuosi sittenTeneriffan lomaviikon 10 elämystä
-
Italia1 vuosi sittenMilanon-viikonlopun uudet kokemukset
-
Espanja1 vuosi sittenTeneriffan patikkaretket: Roques de García
-
Yhdysvallat1 vuosi sittenHigh Line – New Yorkin paras kävelyreitti
-
Italia11 kuukautta sittenRunsas vinkkipaketti Milanoon
-
Ranska1 vuosi sittenDordognen kylät Beynac, La Roque-Gageac ja Domme
-
Ranska1 vuosi sittenBordeaux’n viinimuseo Cité du Vin
-
Espanja1 vuosi sittenTeneriffan Garachico ja Icod de los Vinos
-
Suomi1 vuosi sittenHiihtoloma Suomutunturin maisemissa


Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
11.10.2020 at 21:18
Olen käynyt Ähtärin eläinpuistossa joskus lapsena ja tuosta päivästä on jäänyt kivat muistot!
Täytyy todeta, että erinomaisen artikkelin olet kirjoittanut aiheesta ja tuot esiin niin hyviä kuin huonojakin puolia. Itseäni ei eläintarhat oikeastaan enää kiinnosta vierailukohteena, koska olen päässyt ihailemaan eläimiä niin paljon luonnossakin.
Mika / Lähtöportti
15.10.2020 at 21:09
Kiitos Mikko! Minusta on hyvä tuoda esiin hyviä ja huonoja puolia, koska niitä molempia löytyy. Omakin kiinnostukseni eläintarhoihin on hiipunut, mutta voin silti käydä jos vastuulliselta kuulostava paikka osuu kohdalle. Omastakin lapsuuden Ähtärin-vierailusta on jäänyt hyvät muistot 🙂