Ota yhteyttä

Suomi

Hämyinen talvipäivä Riisitunturilla

Julkaistu

Lapin eteläosassa Posion kunnassa sijaitseva Riisitunturin kansallispuisto on suosittu retkeilykohde, joka tunnetaan erityisesti tykkylumen peittämistä puistaan. Kävimme ihailemassa tätä talven ihmemaata tammikuun alussa.

Rukalta vuokraamaltamme mökiltä on noin 45 minuutin ajomatka Riisitunturille. Yli-Kitka-järveä seuraileva tie 9471 on varsin kapea ja jäinen, joten vastaantulijoiden kanssa kannattaa pysyä tarkkana. Tältä tieltä käännytään vielä viimeisiksi kolmeksi kilometriksi metsätielle, joka vie Riisitunturin lähtöpisteelle. Parkkipaikka on laajennettu miellyttävän suureksi ja siellä on käydessämme runsaasti tilaa.


Pohdimme vielä autosta noustessamme, otammeko lumikengät retkelle mukaan. Tyydymme lopulta jalassa oleviin talvikenkiin ja olemme ratkaisuumme tyytyväisiä. Lumikengillä pääsisi toki pois tallatulta polulta, mutta meille riittää hyvin perusreitti, jota pitkin kulkeminen onnistuu tällä kelillä myös tavallisilla jalkineilla. Omassa tapauksessamme lumikengät sauvoineen olisivat olleet vain turhaa taakkaa, vaikka jollekin muulle polulta poikkeaminen saattaisi olla suuri ilo. Ilman lumikenkiä polun ulkopuolella uppoaa toki saman tien hankeen. Olosuhteet vaihtelevat talven mittaan, joten säästä riippuen lumikengille saattaa olla tarvetta myös merkityllä polulla.


Lähdemme kiertämään reilun neljän kilometrin mittaista Riisin rääpäsy -reittiä, jonka suositeltu kulkusuunta on myötäpäivään. Opasteet on suunniteltu niin, että oikea suunta löytyy kuin itsestään. Aluksi kiivetään suorinta reittiä kohti Riisitunturin huippua ja takaisin palataan hieman pidempää polkua pitkin.


Reitin alkuvaiheessa ohitetaan infokyltillä esitelty tapionpöytä eli latvaton metsäkuusi, joka kasvaa korkeuden sijasta leveyttä. Nyt lumen peittämä puu muistuttaa lähinnä jättimäistä jäätelöpalloa. Muinaissuomalaiset pitivät näitä metsän jumalan mukaan nimettyjä kuusia uhripaikkoinaan.


Valoisa aika on näillä korkeuksilla vuodenvaihteen tienoilla lyhyt, joten suurin piirtein kaikki retkeilijät ovat paikalla samaan aikaan päivästä. Ajoittain tuntuu kuin olisimme osa kansanvaellusta, mutta välillä saamme kulkea lumen peittämien puiden välissä täydessä erämaan hiljaisuudessa. Vain lumi narskuu jalkojen alla.


Riisitunturilla liikkuu monenlaisia kulkijoita, jotka ovat lähteneet matkaan erilaisin varustein. Jotkut kantavat selässään lumikenkiä ja muutamilla on myös sauvat. Reippaimmalta vaikuttava ryhmä etenee umpihankeen soveltuvilla suksilla ja mukana näyttää olevan lumilautojakin. Vasta illalla Instagramia selaillessani huomaan, että siinähän menivät Jaana ja Teemu ystävineen.


Käännymme katsomaan maisemaa alas Kitkajärvien suuntaan. Näkymä on hämyisenäkin päivänä kaunis ja rauhoittava. Tuntuu hyvältä olla Lapissa, nähdä oikeita tuntureita ja hengittää taatusti raikasta ilmaa.


Matkan edetessä metsä harvenee, puut pienenevät ja mäki jyrkkenee. Samalla kovaksi tallattu polku muuttuu hetkittäin hieman upottavaksi, mutta tavallisilla retkeilykengillä pärjää silti ongelmitta.


Saavumme Riisitunturin huipulle, jossa heikko näkyvyys alkaa toden teolla harmittaa. Järvimaisemista tai seudun muista tuntureista ei ole tietoakaan, vaan ilmassa häilyvät harmaan sävyt supistavat näköalan lähiympäristöön. Tämä ei kuitenkaan pilaa retkeä. Ympärillä on joka tapauksessa Lapin avaruutta ja luminen tunturi tuntuu oikealta talven ihmemaalta. Utuisuus luo arvoituksellisen ja jopa unenomaisen tunnelman.


Matka jatkuu hetken alamäkeen, kunnes saavumme Ikkunalammelle. Tyynenä kimalteleva lampi on kesäisissä kuvissa kaunis, mutta nyt paikka olisi jäänyt kokonaan huomaamatta ilman rannalle pystytettyä puista penkkiä.


Lammen ohittamisen jälkeen saavutaan melko pian Riisitunturin autiotuvalle. Autiotuvan vieressä olevalle nuotiopaikalle sekä varsinkin grillikatokseen on kerääntynyt paljon ihmisiä, joten katsomme parhaaksi jatkaa matkaa. Asia ei jää harmittamaan, sillä emme ottaneet tukevan aamiaisen jälkeen juurikaan eväitä mukaan.


Riisitunturin soinen maaperä luo alueelle ympärivuotista kosteutta. Tämä eräänlainen mikroilmasto takaa otolliset olosuhteet tykkylumelle, jonka peittämistä puista talvinen Riisitunturi erityisesti tunnetaan. Lumi on nytkin peittänyt puut, vaikkei sen määrä puiden oksilla vielä ihan täydellinen olekaan.


Autiotuvalta on vielä reilut puolitoista kilometriä parkkipaikalle. Polku on tällä välillä tallautunut erityisen helppokulkuiseksi, mutta emme silti kohtaa matkan varrella kovinkaan montaa ihmistä. Saamme siis ihailla rauhassa täältä hieman alempaa jälleen häämöttävää järvimaisemaa sekä upean lumipeitteen saaneita puita.


Tykkylumi saa monet puut näyttämään eriskummallisilta hahmoilta. Vain mielikuvitus on rajana, kun ihmettelemme millaisia tonttuja, kummituksia tai linnunpelättimiä tunturin rinteille on muodostunut.


Reitti yhdistyy kierroksen alkumatkalla käytettyyn polkuun parisataa metriä ennen parkkipaikkaa. Parkkipaikan laidalla palvelee syyskuussa auennut Eräkahvila Tykky.


Riisitunturi on sijaintiinsa nähden suosittu retkeilykohde, eikä syyttä. Näin hienoon paikkaan olisi mukava palata erityisesti syksyllä ruska-aikaan tai kirkkaana talvipäivänä tykkylumen peittämien puiden hohtaessa sinistä taivasta vasten. Riisitunturille aukeaa helmikuussa 2021 myös uusi kahdenkymmenen kilometrin mittainen talvipyöräilyreitti. Sulan maan aikaan pyöräily on kielletty.


Reilun neljän kilometrin mittainen Riisin rääpäsy on mukava reitti, jonka varrella saa ihailla kauniita tunturimaisemia ja lumisia puita. Taival ei tunnu mitenkään raskaalta ja meillä kuluu siihen valokuvaustaukoineen vajaat kaksi ja puoli tuntia. Pidempää patikointia kaipaaville on tarjolla esimerkiksi runsaan kymmenen kilometrin mittainen Riisin rietas -kierros, jonka kesä- ja syystunnelmiin pääset Suunnaton ja Maisemaonnellinen-blogeissa. Aurinkoisempia Riisitunturin talvikuvia voi ihailla vaikkapa Maailman äärellä -blogissa. Riisitunturin reittikuvaukset löytyvät luontoon.fi -sivustoilta.

Blogia kirjoittaa jatkuvaa matkakuumetta poteva perheenisä Keravalta. Nautin reissuista niin Euroopassa, kaukomailla kuin kotimaassakin. Pysy mukana matkassa ja seuraa Lähtöporttia Facebookissa sekä Instagramissa.

Jatka lukemista
8 kommenttia

Kommentit

  1. Käytiin syksyllä Riisitunturilla ja kierrettiin Rääpäsy- ja Rietas-reitit. Mukava paikka, mutta syksyllä ainakin todella ruuhkainen. Oltiin paikalla onneksi heti kun päivä valkeni ja saimme patikoida rauhassa. Kun tulimme takaisin autolle oli uudistettukin parkkipaikka aivan täynnä ja tien vieressäkin oli autoja lähes kilometrin matkalla. Kiva kuulla, että talvella ruuhkaa on vähemmän ja hyvä tietää, että Rääpäsyn pystyy kulkemaan kätevästi ilman lumikenkiä. Me ollaan ajateltu, että lähdettäisiin käymään Riisitunturilla taas helmikuussa. Silloin valoa on varmaan jo vähän enemmän, mutta toisaalta kevät ei ole niin pitkällä, ettei tykkymaisemia enää olisi.

    • Mika / Lähtöportti

      13.1.2021 at 22:34

      Harmi että siellä oli syksyllä uusikin parkkipaikka ja tien varsi lopulta noin täynnä. Tilanne vaihtelee varmaan vuoden- ja kellonaikojen sekä sään mukaan aika paljon. Me tosiaan mietittiin loppuun asti että otetaanko lumikengät mukaan, mutta kun matkaan lähti moni muukin ilman, niin jätettiin lumikengät autoon. Ainakin meidän käydessä polulla pärjäsi mainiosti ilman, mutta tilanne voi talven mittaan muuttua, kuten Johanna tuossa alemmassa kommentissa muistuttaakin. Valoa helmikuussa on ainakin paljon enemmän ja voisin kuvitella että silloin tykkymaisema saattaa olla parhaimmillaan.

  2. Maisemaonnellinen Johanna

    13.1.2021 at 22:44

    Kiitos linkityksestä!

    Tosiaan, ihan tänään olimme tuolla uudemman kerran, aivan hirmuisessa pakkasessa. Mutta sää oli pakahduttavan kaunis ja aurinkoinen, joten laitoimme lähtiessä hyvin päälle, ja jätimme koirakaverimme kotiin.

    Pähkäilimme lumikenkien tarvetta, ja päädyin laittamaan ne jalkaan, jotta voin poiketa polulta kuvaamaan tarvittaessa. Mutta navakka tuuli olikin kinostanut lunta monin paikoin polulle, paikoitellen oikein runsaastikin. Lumikengistä oli siis meille todella paljon iloa. Nuo TSL:n lumikengät ovat niin kevyet ja kulku niiden kanssa on melkein kuin ilman, joten tulen kyllä jatkossakin herkästi mieluummin ottamaan kengät mukaan polulle kuin jättämään ne autoon.

    Ainoa mikä tuossa melkein sietämättömän kauniissa maisemassa harmittamaan oli se, että tuo Tykky oli kiinni. Olimme etukäteen hekumoineet kahvilapiipahduksella, joka nyt sitten jäi tekemättä.

    Tuo matka tuonne oli oikeastaan pakkasasteita jäätävämpi. Jäisellä ja mutkaisella tiellä tuli vastaan kolme täysperävaunullista rekkaa tukkilasteissa. Siinä vähän huoletti että riittääkö tiellä leveys – ja kuljettajilla ajotaidot…

    • Mika / Lähtöportti

      15.1.2021 at 0:09

      Onneksi kovassakin pakkasessa pärjää, kun varusteet ovat kunnossa. Haluan kyllä vielä joskus palata Riisitunturille aurinkoisella talvisäällä, näytti lämpömittari sitten mitä hyvänsä.

      Hyvä kuulla kokemuksia tuosta, että olosuhteet voivat vaihtua nopeasti ja joinakin päivinä lumikengät ovat todella tarpeen. Kyllähän tuuli mahtuu tuolla tuivertamaan, joten helppo ymmärtää että polut voivat kadota nopeastikin kinosten alle. Myönnän myös sen, että alkumatkasta ei voi vielä varmasti tietää missä kunnossa polku on lähempänä tunturin huippua. Meillä oli mukana vuokramökin varustukseen kuuluneet lumikengät, jotka eivät ehkä olleet ihan kevyimmästä päästä.

      Harmi että kahvila oli teidän käydessä kiinni. Aukiolot painottuvat ehkä lomasesonkeihin. Sama juttu että ajomatka oli meilläkin itse tunturiretkeä jännempi. Näin talvella tuonne joutuu ajamaan aika jäisiä ja kapeita teitä pitkin, joten maltti on valttia.

  3. Martta / Martan matkassa

    15.1.2021 at 20:38

    Kyllä on kaunista! Riisitunturi on kiinnostanut pitkään, enpä tiennyt, että se on noin lähellä Rukaa. Tuonne olisi kyllä kiva päästä, etenkin lumiseen aikaan se näyttää niin taianomaiselta.

    • Mika / Lähtöportti

      15.1.2021 at 22:43

      Riisitunturi on kyllä kaunis! Kannattaa ilman muuta käydä jos liikkuu tuolla päin Suomea ja onnistuu tosiaan helposti päiväretkenä Rukalta.

  4. Jaana ja Teemu

    17.1.2021 at 17:41

    Hieno, mutta raskas päivä oli meillä tarpoa lumikengillä hangessa, mutta kyllä ne maisemat olivat kaiken vaivan arvoisia. Ensimmäistä kertaa lumikengillä ja ensimmäistä kertaa vapaalaskemassa 😊. Oltais voitu morjenstaa jos oltais tajuttu lähellä olevan tuttuja, mutta sitä keskittyy niin siihen omaan tekemiseen ja aherrukseen, ettei huomaa muuta ympärillä.

    • Mika / Lähtöportti

      17.1.2021 at 21:10

      Ja mä kun luulin että te olitte kokeneitakin niiden kaikkien välineittenne kanssa 🙂 Jonkinlaiselle kunnon lumikenkäretkelle voisin kyllä joskus itsekin lähteä, niin saisi uudenlaisia kokemuksia talviretkeilystä. Ymmärrän hyvin ettei tuolla tule mieleen katsella näkyykö tuttuja, ja enhän mäkään teitä mitenkään tunnistanut, vaikka ihan kuvankin otin ja oltiin myös yhtä aikaa siellä huipulla 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Suomi

Viikonloppumatkalla Turussa

Julkaistu

Kirjoittaja

Vietimme pääsiäislomalla pari päivää Turussa. Mutta mitä tehdä, jos Turun linna on nähty jo aiemmin, Tuomiokirkko remontissa ja Tepsin kiekkokausikin jo ohitse? Löysimme mukavia pieniä nähtävyyksiä, hyviä ravintoloita ja paikallisia erikoisuuksia.

Turku ei ole itselleni mitenkään erityisen tuttu kaupunki, vaikka siellä onkin tullut vierailtua lyhyesti monta kertaa. Useimmiten matkaohjelmaan on kuulunut lähinnä Aurajoen rannalla kävelyä tai joku tapahtuma, kuten viimeksi Inter Turun kotiottelu Kupittaalla. Veikkausliigan avauskierros osui nyt sopivasti pääsiäiseksi, mutta maltoin silti jättää pelin väliin. Turun linnaan tutustuin puolestaan perusteellisesti vajaat viisi vuotta sitten, jolloin kirjoitin jutun Historiallinen Turun Linna. Haimme nyt jotain uutta nähtävää ja vietimmekin Turussa pari mukavaa päivää.


turku_2026_10

Hotel Kakola ympäristöineen

Valitsimme tällä kerralla hieman tavallisesta poikkeavan majoituksen ja yövyimme entisen vankilan tiloissa toimivassa Hotel Kakolassa. Syksyllä 2020 avattu hotelli on varsin laadukas ja tiilimuurien sisälle on remontoitu siistit huoneet kaikkine mukavuuksineen. Valinnanvaraa riittää askeettisista selleistä ihan tavallisiin hotellihuoneisiin, joissa vankilateema ei tule heti silmille. Mielenkiintoisin vaihtoehto voisi olla piharakennuksesta löytyvä sviitti, jossa voi majoittua oikeaan purjeveneeseen.

turku_2026_12


Oma valintamme on tilava neljän hengen perhehuone, josta löytyy mukava parisänky sekä kaltereilla varustettu kerrossänky. Onpahan ainakin turvallista nukkua, kun ei pääse putoamaan. Hotellin aamiainen on runsas ja maittava, joten päivä lähtee vankilayön jälkeen mukavasti käyntiin.

turku_2026_23


Huoneemme sijaitsee sivusiivessä, jonka käytävä ei ole mitenkään näyttävä. Käymme kuitenkin uteliaisuuttamme kiertelemässä hotellin muissa tiloissa ja näemme paremmin vanhasta lääninvankilasta muistuttavia paikkoja. Kurkistamme myös Kakolan kirkkoon, jolle kauniit ikkunat antavat tunnelmallisen ilmeen. Kakolan menneisyys on mielenkiintoinen, ja siihen voisi tutustua perusteellisemmin opastetuilla kierroksilla. Itse katsoimme vain hotellihuoneen televisiosta löytyvän historiakertomuksen.

turku_2026_04


Kakolanmäkeä on viime vuosina uudistettu kovasti. Parin minuutin kävelymatkan päässä entisestä lääninvankilasta sijaitsi keskusvankila, joka sekin on otettu uuteen käyttöön. Graniittilinnana tunnetusta rakennuksesta löytyy kylpylä Kakola Spa, ravintola Kakolanruusu, leipomo bageri Å sekä muutamia muita eri alojen yrityksiä.

turku_2026_13


Entisen keskusvankilan rakennuksissa on nykyään myös paljon koteja turkulaisille, jotka haluavat asua kenties kaupungin parhaalla paikalla. Turku on laajentunut paljon, sillä kun Kakola 1800-luvun puolivälissä perustettiin, sijaitsi se kaupungin ulkopuolella eikä kenellekään tullut mieleen että keskusta voisi paisua tänne saakka. Välimatkat ovat silti lyhyitä, sillä Hotel Kakolasta on esimerkiksi Kauppatorille vain puolitoista kilometriä.


turku_2026_02

Kakolan funikulaari

Turun-matkalla täytyy tietenkin kokeilla kuuluisaa funikulaaria, joka nousee noin minuutissa Aurajoen rannan tuntumasta Kakolanmäelle. Funikulaari avattiin vuonna 2019 ja se on tullut tunnetuksi erilaisista vioista ja käyttökatkoista. Me pääsimme kuitenkin matkustamaan funikulaarilla ongelmitta molempiin suuntiin. Funikulaarilla matkustaminen on ilmaista huvia.


turku_2026_01

Föri

Funikulaarin tavoin myös Föri-niminen lossi on uniikki turkulainen kulkupeli, jolla saa matkustaa ilmaiseksi. Paikallisten syvästi rakastamalla Förillä pääsee kätevästi tält pualt jokke tois pual jokke ja päinvastoin. Matkan kesto on noin puolitoista minuuttia ja tois pual jokke pääsee kyytiin aivan funikulaarin ala-aseman tuntumasta.


turku_2026_14

Aurajoen rannat

Turku on muiden suomalaisten kaupunkien tavoin kesäkaupunki, joka herää parhaimmilleen säiden lämmetessä. Pääsiäisenä on vielä viileää, mutta auringonpaiste tekee Aurajoen rannalla kävelemisestä oikein miellyttävää. Monet aiemmat muistoni Turusta liittyvät nimenomaan jokirantaan, jossa eloisa tunnelma, vanhat rakennukset, lukuisat ravintolat ja jokilaivat muodostavat viihtyisän kokonaisuuden.


turku_2026_05

Jarno Saarisen patsas

Aurajoen rantaa pitkin kävellessä tulee vastaan useita erilaisia patsaita. Yksi näistä esittää turkulaista ratamoottoripyöräilyn maailmanmestaria Jarno Saarista, jota pidetään alansa legendana. Lempinimellä Paroni tunnettu Saarinen muistetaan edelläkävijänä, joka uudisti lajinsa ajotyyliä ja osasi itse rakentaa kilpapyöristään entistä parempia. Saarinen kuoli 27-vuotiaana Monzan moottoriradalla sattuneessa onnettomuudessa toukokuussa 1973 . Häntä arvostetaan yhä ympäri maailman ja aivan erityisen paljon Italiassa.


turku_2026_03

Port Arthur eli Portsa

Vanha työläiskaupunginosa Port Arthur on yksi Turun viehättävimmistä alueista. Aurinkoisena kevätiltana on mukava tehdä pieni kävelykierros ja ihailla aikaa nähneitä puutaloja. Mukulakivet luovat osalle kaduista erityisen historiallisen ilmeen. Paikallisiin instituutioihin kuuluu ainakin Kosken leipomo, josta saa vaikkapa turkulaisia piispiksiä eli piispanmunkkeja.

turku_2026_15


Portsalla on aina ollut oma vahva identiteettinsä ja yhteisöllinen tunnelmansa. Aikoinaan työläisille rakennetut talot ovat nykyään arvokkaita koteja, ja rakennukset on suojeltu tarkkojen säädösten mukaan. Puutaloalue alkaa heti Kakolanmäen juurelta.


turku_2026_16

Mikaelinkirkko

Julkaisin äskettäin jatko-osan vanhalle suomalaisia kirkkoja esittelevälle jutulleni. Jos kirjoitan vielä joskus kolmannenkin osan, pääsee Turun Mikaelinkirkko ehdottomasti mukaan. Arkkitehti Lars Sonckin jugendia ja uusgotiikkaa yhdistelevä mestariteos on todella näyttävä ilmestys Port Arthurin kaupunginosan laidalla.

turku_2026_09


Osumme sattumalta paikalle juuri sopivasti pääsiäisnäytelmän päätyttyä, jolloin on hyvä tilaisuus ihailla Sonckin arkkitehtuuria sisätiloissa. Monet monumentaalisen kirkon yksityiskohdat miellyttävät silmää ja esimerkiksi jykevä saarnastuoli jää helposti mieleen.


turku_2026_07

Turun second hand -liikkeet

Reissuihimme kuuluu teinien toiveesta usein hieman ostoksilla käymistä, ja Turussakin poikkesimme muutamiin paikallisiin puoteihin. En ole shoppailun asiantuntija, joten itselleni termit kirpputori sekä trendikkäämmiltä kuulostavat vintagepuoti ja second hand -liike saattavat mennä sekaisin. Tämäntyyppisissä kaupoissa kierteleminen vaikuttaa joka tapauksessa olevan turkulaisten keskuudessa suosittua puuhaa ainakin lauantaisin, jolloin siistissä Maanantaimarketissa ja kuvan Merkitys 2nd Hand Shopissa riittää asiakkaita ruuhkaksi asti. Keskustasta löytyy myös pari perinteisen UFF-ketjun myymälää, joista kävimme toisessa.


turku_2026_19

Turun kauppahalli

Itseäni kiinnostavat aina vanhat historiaa henkivät kauppahallit, joissa voi aistia kaupungin tunnelmaa. Perinteet ja nykypäivä yhdistyvät mukavasti myös vuonna 1896 ovensa avanneessa Turun kauppahallissa. Käsiini osuneessa aprillipäivän Turun Sanomissa mainostettiin tapahtumaa, jossa kauppahallia oli tarkoitus upottaa maan alle Matin ja Tepon musiikin tahtiin hyppimällä. Ainakin vielä muutamaa päivää myöhemmin rakennus oli kuitenkin yhä tukevasti paikoillaan. Esimerkiksi tietyt kala- ja lihakauppiaat ovat palvelleet täällä jo vuosikymmenten ajan, mutta joukossa on monia kansainvälistä ruokakulttuuria edustavia uudempia ravintoloita ja kauppoja. Matkamuistoja voi etsiä vaikkapa Turkuseuran Turku-puodista.


turku_2026_18

Hansakortteli ja Kauppatori

Ostoksia voi tehdä myös esimerkiksi Turun keskustan suurimmassa kauppakeskuksessa Hansakorttelissa. Kauppakeskuksen ilme on varsin sokkeloinen, sillä se muodostuu useammasta aiemmin eri käytössä olleesta rakennuksesta, jotka on yhdistetty saman lasikaton alle. Myymälävalikoimaan kuuluu paljon tunnettuja ketjuliikkeitä. Hansakorttelin vieressä toimii Kauppatori, jota on helppo pitää koko kaupungin keskipisteenä. Sää ei torin kulmilla liikkuessamme suosinut, mutta täällä voi ehkä seuraavalla Turun-matkalla viettää enemmän aikaa ja nauttia vaikka paikallisen perinteen mukaiset pystykaffet. Nyt suunnistimme vain torin kulmalla toimivaan Finnkinon teatteriin, jossa kävimme elokuvissa.


turku_2026_06

Apteekkimuseo ja Qwenselin talo

Matkamme museokohteeksi valikoituu Aurajoen rannalta löytyvä Apteekkimuseo ja Qwenselin talo. Keskeinen sijainti ja museon kompakti koko tekevät siitä helpon vierailukohteen, jossa meiltä kuluu noin tunti.

turku_2026_08


Turun vanhin yhä pystyssä oleva puutalo on saanut nimensä sen rakennuttajalta ja ensimmäiseltä asukkaalta Wilhelm Johan Qwenseliltä, joka osti tontin vuonna 1695. Sisätilat on sisustettu kuvaamaan 1700-luvun loppua, jolloin täällä asui kirurgian professori Joseph Pipping. Venäjän keisari ja Suomen suuriruhtinas Aleksanteri I myönsi professorille vuonna 1812 aatelisarvon, jolloin sukunimi muuntui muotoon Pippingsköld. Aleksanterin pyrkimyksenä oli sitouttaa aatelisarvojen avulla tärkeitä kansalaisia uuteen hallintoon, sillä Suomi oli vasta siirtynyt Ruotsilta Venäjän vallan alle.

turku_2026_25


Qwenselin talolla on onnekas historia, sillä se säästyi täpärästi liekeiltä kuuluisassa Turun palossa vuonna 1827. Pippingsköldin huushollin huoneissa on porvariston hillittyä charmia, joka näkyy muun muassa huonekaluissa, vanhoissa tapeteissa, kattokruunuissa sekä vihreissä kakluuneissa.

turku_2026_20


Kun narahtelevia puulattioita pitkin jatkaa muutaman huoneen lävitse, päätyy apteekkimuseoon. Qwenselin talon tässä osassa on toiminut aiemmin kauppa, muttei kuitenkaan oikeaa apteekkia. Museossa on eri puolilta Suomea kerätty kokoelma vanhoja apteekkeihin kuuluneita esineitä. Jännittävästi nimetyt purnukat ja kiehtovat vanhat esineet saavat helposti mielikuvituksen laukkaamaan.

turku_2026_21


1800-luvun apteekeissa lääkkeet valmistettiin takahuoneiden laboratorioissa. Käytössä oli erilaisia yrttejä sekä monia yllättäviäkin ainesosia. Viimeisessä vastaan tulevassa huoneessa on meneillään vaihtuva näyttely Kun lääkäri ei ole lähellä. Se tutustuttaa menneillä vuosisadoilla käytettyihin parannuskeinoihin ja lääkekasveihin. Turussa riittäisi kyllä museoita vielä monelle tulevallekin vierailulle. Listalla ovat esimerkiksi Turun taidemuseo, Wäinö Aaltosen Museo, Aboa Vetus Ars Nova, Luostarinmäen museokortteli, Sibelius-museo sekä merimuseo Forum Marinum.


turku_2026_24

Ravintola Nerå

Turku on yksi Suomen parhaista ruokakaupungeista, joten hyviä ravintoloita riittää. Päätämme kokeilla Neråa, joka sijaitsee Aurajoen rannalla Kakolanmäen kohdalla. Nerålla on sama omistaja ja suhteellisen sama konsepti kuin vanhalla suosikkiravintolallani Blankolla sekä niin ikään kehutulla Tintålla. Historiallisessa tiilirakennuksessa toimivan Nerån sisustus on viihtyisän kodikas ja palvelu sujuvaa. Valitsemme pari erilaista alkuruokaa keskenämme jaettaviksi, ja ne maistuvat niin hyvin että melkein harmittaa ettemme tilanneet useampia.

turku_2026_22


Syötävää on lopulta aivan riittävästi, sillä pääruoat ovat reilun kokoisia. Härkävartaan liha on mukavan mureaa ja runsaat lisukkeet täydentävät kokonaisuuden. Myös kasvislasagne näyttää herkulliselta ja on myös kuulemma oikein hyvää.


turku_2026_17

Ravintola di Trevi

Ydinkeskustassa Aurakadun varrella toimiva di Trevi on meille entuudestaan tuttu, vaikka edellisestä vierailusta onkin jo viitisen vuotta aikaa. Tapaspainotteinen ruokalista, runsas viinivalikoima ja annosten suussa sulavat maut tuntuvan olevan entisellään. Palvelu on suorastaan erinomaista ja viihdymme di Trevissä hyvin latinohenkistä taustamusiikkia kuunnellen. Täällä kannattaisi ehkä viime vierailun tapaan nauttia pelkästään runsaista tapaksista, mutta valitsemme tällä kerralla vain hieman tapaksia alkupalaksi ja siirrymme sitten pääruokiin. Tämäkin on loistava ratkaisu, sillä päivän kala-annos on todella herkullinen. Aterian kruunaavat suklaakastikkeen kera nautitut churrot.


turku_2026_11

Kissakahvila Mirri

Olemme käyneet muutamissa kissakahviloissa eri puolilla Suomea, joten päätämme poiketa myös Martinkadulla Aurajoen tuntumassa toimivaan Mirriin. Kahvilalla on mukavan valoisat tilat ja siellä vallitsee rennon kiireetön, kenties hieman boheemikin tunnelma. Ihmiset tuntuvat viihtyvän neljän kissan rauhoittavassa seurassa ja tarjolla on myös lautapelejä. Kissat vaikuttavat rauhallisilta ja ovat vierailumme aikana hyvin näkyvillä, mutta ihmiset antavat niiden olla myös omissa oloissaan. Kahvi on hyvää ja vitriinistä löytyy muutamia erilaisia herkkuja syötäväksi. Muutamista muista kissakahviloista poiketen Mirriin ei tarvitse tehdä ennakkovarausta eikä sinne ole pääsymaksua.

Jatka lukemista

Suomi

10+1 upeaa kirkkoa Suomessa (osa 2)

Julkaistu

Kirjoittaja

Julkaisin tasan viisi vuotta sitten jutun, jossa esittelin kotimaisia suosikkikirkkojani. Lista on kiinnostanut monia lukijoita, joten nyt on jatko-osan vuoro. Suomessa on niin paljon hienoja ja tunnelmallisia kirkkoja, että valinta oli jälleen vaikeaa.
 
Kauneus on aina katsojan silmässä, ja tämäkin lista perustuu vahvasti omiin henkilökohtaisiin kokemuksiini. Valintoihin on toki vaikuttanut hieman myös eri kohteiden historiallinen arvo sekä tietenkin se, mistä kirkoista on jäänyt talteen itse ottamiani valokuvia. Vaikka pari kaupunkia onkin edustettuna kahdesti, olen yrittänyt hakea mukaan kirkkoja eri puolilta Suomea.

Lakeuden Risti, Seinäjoki

Maassamme on noin 800 evankelis-luterilaista kirkkoa ja niiden lisäksi reilut parisataa muiden uskontokuntien kirkkoa tai rukoushuonetta. Olen käynyt tuosta määrästä vain murto-osassa, joten uutta nähtävää varmasti riittäisi runsaasti ympäri maata. Tässä joka tapauksessa tämänkertainen hienojen kirkkojen lista, josta löytyy toivottavasti käyntikohteita muillekin kotimaanmatkailijoille.


kirkot_tampereentuomiokirkko_sisakuva

1. Tampereen tuomiokirkko

Tämän jutun aloituskuvassa näkyvä Lars Sonckin suunnittelema tuomiokirkko on yksi Tampereen vaikuttavimmista rakennuksista ja suoranainen kokonaistaideteos. Kansallisromanttista tyylisuuntaa edustava harmaakivikirkko vihittiin käyttöön helluntaina 1907 alun perin Johanneksen kirkon nimellä. Uudella linnamaisella rakennuksella koettiin olevan kansallishenkeä nostattavaa vaikutusta Venäjän vallan alla eläneessä Suomessa. Alttaritauluna toimii Magnus Enckellin fresko Ylösnousemus, mutta sitäkin tunnetumpia taideteoksia ovat Hugo Simbergin maalaamat Haavoittunut enkeli sekä Kuoleman puutarha.


2. Lakeuden Risti, Seinäjoki

Seinäjoen tunnetuin maamerkki edustaa Alvar Aallon maailmankuulua funktionalistista arkkitehtuuria. Vuonna 1960 valmistuneen Lakeuden Ristin torni on 65 metriä korkea, ja sen näköalapaikalta kelpaa katsella eteläpohjalaisia maisemia. Avara, valoisa ja pelkistetty Lakeuden Risti on jäänyt itselleni mieleen ennen kaikkea arkkitehtonisena elämyksenä. Kirkko on osa Aalto-keskukseksi nimettyä aluetta, johon kuuluu myös esimerkiksi kaupungintalo sekä kirjasto.

Lue lisää jutustani Kesäpäivä Seinäjoella.


kirkot_kallio1

3. Kallion kirkko, Helsinki

Kallion kirkko on itselleni hyvin tuttu, sillä se sijaitsi mummolani naapurissa. Mieleeni on jäänyt esimerkiksi eräs lapsuuteni uudenvuodenyö, kun kansa veisasi kirkon portailla Jumala ompi linnamme samaan aikaan, kun ilotulitteet valaisivat Helsingin taivasta. Toinen lämmin muisto liittyy hyvien ystäviemme häihin. Arkkitehtina toimi Tampereen tuomiokirkon tavoin Lars Sonck, ja jykevä graniittikirkko valmistui vuonna 1912. Jugend-tyylisissä sisätiloissa on monumentaalisuutta, mutta myös kauniita yksityiskohtia. Kirkon torni on avoinna vierailijoille ja toivonkin ehtiväni näköalapaikalle vaikkapa jo tulevana kesänä.


kirkot_johanneksenkirkko

4. Johanneksenkirkko, Helsinki

Ullanlinnassa sijaitseva Johanneksenkirkko on näyttänyt mielestäni aina kiehtovalta uusgoottilaisen ulkonäkönsä ansiosta. Esimerkiksi gargoilit tuovat mieleen jopa Pariisin Notre-Damen, vaikkei näitä kirkkoja ehkä muuten kannatakaan vertailla keskenään. Vuonna 1891 valmistunut Johanneksenkirkko rakennettiin paikalle, jossa helsinkiläiset olivat aiemmin polttaneet juhannuskokkoja. Niinpä olikin luonnollista, että rakennus nimettiin Johannes Kastajan mukaan. Kirkon akustiikka ja vahvat urut ovat tehneet siitä suositun konserttipaikan. Olisikin mukava käydä jonain vuonna joulukonsertissa juuri Johanneksenkirkossa.


kirkot_alaharma

5. Alahärmän kirkko, Kauhava

Alahärmän kirkko vuodelta 1903 on valittu jossain yhteydessä jopa Suomen kauneimmaksi kirkoksi, joten täytyihän sen pihaan Etelä-Pohjanmaalla autoillessa kurvata. Suorastaan katedraalimainen rakennus näyttää tähän kylään kohtuuttoman suurelta, mutta olen toisaalta törmännyt pohjalaiseen suuruudenhulluuteen aiemminkin – eikä se ole mitenkään huono asia. Komea rakennus on yhdistelmä uusgotiikkaa ja kansallisromantiikkaa. Suunnittelijana toimi ahkera kirkkoarkkitehti Josef Stenbäck, jonka nimi tulee tällä listalla vastaan vielä toisenkin kerran.


6. Kajaanin kirkko

Listalle osui tällä kerralla sattumalta paljon kivikirkkoja, mutta nostetaan tässä vaiheessa esiin yksi todella upea puukirkko. Vuonna 1896 valmistunut Kajaanin kirkko on tyyliltään poikkeuksellinen, että sen edustamaa uusgotiikkaa näkee puurakennuksissa vain harvoin. Kyseessä onkin eräänlainen eurooppalaistyylisen katedraaliarkkitehtuurin ja suomalaisten puurakennusperinteiden yhdistelmä. Materiaalit, värit ja koristeet luovat Kajaanin kirkon sisätiloille hyvin lämpimän ilmeen.


kirkot_hattula

7. Pyhän Ristin kirkko, Hattula

Hattulan Pyhän ristin kirkko huokuu historiaa, ja se onkin koko Hämeen vanhin kirkko. Tarkkaa valmistumisvuotta ei tiedetä, mutta se saattaisi ajoittua 1400-luvun jälkipuoliskolle. Goottilaistyylinen kivikirkko toimi keskiajalla jopa pyhiinvaelluskohteena. Sisätiloja koristavat runsaat ja mielenkiintoiset kalkkimaalaukset. Ne jäävät minulta valitettavasti näkemättä, sillä jykevä puuovi on visusti suljettu kun kuljeskelen autiolla pihamaalla hyisen tuulisena kevätpäivänä. Anneli Kannon Rottien pyhimys -romaanin tapahtumat sijoittuvat Hattulan Pyhän Ristin kirkon maalaustöihin.


8. Törnävän kirkko, Seinäjoki

Törnävä on Seinäjoen vanhin asuinalue, ja sen kirkko herättää huomion satulinnaa muistuttavalla tornillaan. Rakennus toimi alun perin Östermyran ruutitehtaan makasiinina, mutta se päätettiin muuttaa kirkoksi ja vihittiin nykyiseen käyttöönsä vuonna 1864. Hauskannäköinen kellotorni oli alun perin ruutimakasiinin vartiotorni, jota on korotettu nykyistä käyttötarkoitustaan varten. Törnävän kirkko toimi Seinäjoen pääkirkkona Lakeuden Ristin valmistumiseen saakka.


kirkot_joensuu

9. Joensuun kirkko

Olen kävellyt useamman kerran Joensuun halki virtaavaa Pielisjokea seuraillen. Rannan tuntumassa kohoava Joensuun kirkko herättää huomion epäsymmetrisillä torneillaan. Josef Stenbäckin suunnittelema rakennus valmistui vuonna 1903. Arkkitehtuurissa yhdistyy eri tyylisuuntia, kuten uusgotiikkaa ja jugendia. Runsaasti koristelluista sisätiloista löytyy muun muassa Ilmari Launiksen maalaama synkkä alttaritaulu Ristiinnaulittu, värikkäitä lasimaalauksia sekä kasviaiheisia kattomaalauksia. Kerrotaan, että osa seurakuntalaisista piti vasta valmistunutta kirkkoa aivan liian koreana hartauden harjoittamista varten.


kirkot_tankar

10. Tankarin majakkasaaren kirkko, Kokkola

Suurten ja näyttävien rakennusten lisäksi mieleen jäävät helposti myös poikkeuksellisen pienet kirkot. Yksi tällainen on Tankarin majakkasaaren kirkko Kokkolan kaupungin edustalla. Vaatimaton pieni puurakennus pystytettiin vuonna 1754, jotta saarella asuvien kalastajien ei tarvitsisi lähteä joka sunnuntai pakolliseen jumalanpalvelukseen mantereelle. Idyllisen puurakennuksen sisällä on mukava istahtaa hetkeksi kuluneelle puupenkille ja aistia tuulenpieksämällä saarella eläneen yhteisön historiaa.

Lue lisää jutustani Päiväretki Tankarin majakkasaarelle.


+ Kristuksen kirkastumisen kirkko, Valamon luostari

Otin edelliseen listaukseen mukaan yhden ortodoksikirkon, ja teen saman tälläkin kerralla. Heinävedellä sijaitseva Valamon luostari on mukava vierailukohde, ja sen sydämenä toimii Kristuksen kirkastumisen kirkko. Nautin vuonna 1977 käyttöön vihityn luostarin pääkirkon hartaasta tunnelmasta sekä ortodoksista tyyliä edustavasta kauneudesta. Monet ikoneista ja esimerkiksi valtava kattokruunu ovat peräisin Laatokan saarella sijainneesta alkuperäisestä Valamon luostarista, jonka munkit evakuoitiin Suomeen vuonna 1940.

Lue lisää jutustani Vierailulla Valamon luostarissa.

Lue myös viisi vuotta sitten julkaisemani ensimmäinen listaus 10+1 sykähdyttävää kirkkoa Suomessa.

Jatka lukemista

Suosittuja juttuja