Milanon keskustassa piilottelee arkkitehtoninen helmi, jonka sisällä toimivaan kotimuseoon voi tutustua joko opastetulla kierroksella tai omatoimisesti. Villa Necchi Campiglio puutarhoineen tuntuu todelliselta keitaalta kaupungin sydämessä.

Olipa kerran synkkä ja sumuinen milanolainen yö. Tyylikäs pariskunta on nauttinut juuri oopperanäytöksestä maailmankuulussa La Scalassa, mutta eksyy paluumatkallaan usvaisille kaduille. He löytävät sattumalta rehevän puutarhan, joka on kyltistä päätellen myytävänä. Rouva ihastuu paikkaan ja herra soittaa heti seuraavana aamuna kyltissä lukeneeseen numeroon. Kaupat syntyvät välittömästi. Raha ei ole ongelma, sillä rouva Gigina Necchi ja herra Angelo Campiglio ovat varakasta väkeä, teollisuustoiminnassa rikastunutta lombardialaista porvaristoa. Tontille nousevaan taloon muuttaa myös Giginan vanhempi sisar Nedda Necchi.

Rakennusprojektissa ei kitsastella, sillä arkkitehti Piero Portaluppi saa vapaat kädet ja rajattoman budjetin. Rationalistista tyyliä suosiva Portaluppi on arvostettu arkkitehti, jonka kynästä syntyy yli sata rakennusta Milanoon. Hän suunnittelee koteja ja toimistoja kaupungin arvostetuimmille perheille sekä vastaa merkittävien rakennusten, kuten Pinacoteca di Breran taidemuseon ja Santa Maria delle Grazien kirkon restauroinnista. Eletään Italian historian synkkää vaihetta ensimmäisen ja toisen maailmansodan välillä. Monet toimeksiannot tulevat maata hallitsevalta fasistiselta puolueelta, jonka jäsen Portaluppi itsekin on. Aikalaiset ovat puolustelleet arkkitehtia sanomalla, ettei Portaluppi ollut sen enempää fasisti kuin muutkaan tuon ajan italialaiset. Sen lauluja laulat, kenen leipää syöt.

 
Villa Necchi Campiglio valmistuu vuonna 1935, jolloin ylellisestä seurapiirielämästä nauttiva herrasväki pääsee muuttamaan Paviasta Milanon keskustaan. Tuntuu hämmästyttävältä, että vain reilun kilometrin päässä kaupungin keskipisteenä toimivasta tuomiokirkosta löytyy tällainen yksityinen keidas. Reilunkokoista puutarhaa värittävät keväiset kukat ja vierailijat istahtavat mielellään uima-altaan ympärille. Kyseessä on Milanon ensimmäinen lämmitetty yksityinen uima-allas.

Tutustumme taloon englanniksi opastetulla kierroksella, jonka aikana kierrämme huoneita läpi kahdessa kerroksessa. Valokuvaaminen on sallittua, mutta noudatamme oppaan suositusta ja käymme ottamassa kuvat kaikessa rauhassa vasta opastuksen jälkeen. Taloon voi tutustua myös pelkästään omatoimisesti, ja mekin viivymme sisätiloissa jonkin aikaa kierroksen päätyttyä. Huoneissa päivystää avuliaita nuoria oppaita, jotka kertovat tiloista mielellään kaikille halukkaille italiaksi tai englanniksi.

Rakennuksen alempi kerros käsittää yleisiä oleskelutiloja ja yläkerrassa odottavat asukkaiden makuuhuoneet. Arkkitehti Piero Portaluppin tyyli on yksinkertaisen pelkistettyä ja hyvin käytännöllistä. Tämä on havaittavissa esimerkiksi liukuovissa, jotka erottavat huoneet toisistaan. Portaluppi suunnitteli urallaan muun muassa laivoja, mikä lienee vaikuttanut esimerkiksi muutamien ikkunoiden pyöreään muotoon. Arkkitehti piti kovasti myös avaruudesta, minkä seurauksena näemme tähtikuvioita useammassa paikassa.

Yksi rakennuksen mielenkiintoisimmista tiloista on valoisa veranta, jonka vihertävä värimaailma on sovitettu yhteen suurten ikkunoiden takana näkyvän puutarhan kanssa. Huomio kääntyy helposti kiinalaisiin maljakoihin, jotka muistuttavat talon väen kiinnostuksesta itämaiseen kulttuuriin. Verannan ja muiden sisätilojen välissä on jykevät liukuovet, jotka pidettiin turvallisuussyistä kiinni öiseen aikaan.

Italian fasistinen hallitus takavarikoi Villa Necchi Campiglion toisen maailmansodan aikana virkamiestensä käyttöön, jolloin asukkaat joutuivat muuttamaan tilapäisesti maaseudulle. Talon sisustustyyli muuttui huomattavasti sodan jälkeen, kun isäntäväki palkkasi arkkitehti Tomaso Buzzin uudistustöihin. Portaluppin luoma alkuperäinen ilme tuntui Necchin sisarusten ja Angelo Campiglion mielestä liian kylmältä – ja arvatenkin fasismista muistuttavalta – joten huoneisiin haluttiin antiikkiin viittaavaa koristeellisuutta. Tämä lienee tehnyt yleisilmeelle hyvää.

Necchien varakkuus kumpusi sisarusten isän Ambrogio Necchin perustamista teollisuusyrityksistä. Ambrogio kuoli lastensa ollessa vielä teini-iässä, joten Gigina ja Nedda sekä heidän veljensä Vittorio perivät yritykset jo nuorina. Nykyään Necchin nimi tunnetaan erityisesti ompelukoneista, joista tuli lähes yhtä ikonisia italialaisia esineitä kuin vaikkapa Bialettin espressopannuista tai Piaggion Vespa-skoottereista. Vittorion vaimo kaipasi kerran uutta ompelukonetta, mutta tarjolla oli vain ulkomaisia malleja. Niinpä Vittorio sai idean ja perusti Italian ensimmäisen ompelukonetehtaan, jonka tuotteista tulikin todella suosittuja.

Vittorio Necchi keskittyi työurallaan lähinnä ompelukoneisiin, kun taas Giginan ja Neddan – tai käytännössä Giginan miehen Angelo Campiglion – tehtävänä oli johtaa bisnesimperiumin alkuperäisiä yrityksiä, kuten valurautavalimoita ja emalointitehtaita. Angelon kuva tulee talossa vastaan useamman kerran, esimerkiksi Giginan kampauspöydällä.

 
Villa Necchi Campiglion palvelusväkeen kuului kymmenkunta henkilöä, joiden täytyi olla valmiina palvelemaan asukkaita pikavauhtia. Jokaisessa huoneessa onkin soittokello palvelijoiden kutsumista varten. Työväelle leppoisinta aikaa taisivat olla aamut, sillä sanotaan etteivät Necchin sisarukset heränneet mielellään ennen puoltapäivää.

Yläkerrassa on useampi tilava makuuhuone, joiden yhteydessä on omat kylpyhuoneet. Naimattomana elänyt Nedda oli uskonnollinen henkilö, ja hänen makuuhuoneessaan näkyykin kristillisiä esineitä. Naimattoman naisen oli tuon ajan patriarkaalisessa Italiassa jo käytännön syistä helpompaa asua vaikkapa näin sisarensa ja sisaren miehen kanssa kuin yksin.

Giginan ja Angelon yksityiset tilat ovat käytännössä peilikuva Neddan vastaavista. Makuuhuoneiden väliin jäävällä käytävällä on pitkä kaappirivistö sisarusten vaatteiden säilyttämistä varten. Talon naiset omistivat valtavasti huippusuunnittelijoiden luomia vaatteita, kenkiä ja käsilaukkuja, jotka ovat ovien takana tallessa edelleen. Silloin tällöin järjestetään erityisiä teemakierroksia, jolloin kaapit avataan uteliaille vierailijoille. Nyt nähtävillä on vain muutamia esimerkkejä, kuten Christian Diorin toimittamat ja henkilökohtaisilla omistuskirjoituksilla varustetut kaulahuivit.

  
Yläkerrasta löytyy myös pari vierashuonetta, jotka oli usein varattu tietyille henkilöille. Savoijin prinsessaa Maria Gabriellaa kohdeltiin täällä kuin perheenjäsentä. Maria Gabriella on nelisenkymmentä vuotta Necchin sisaruksia nuorempi, mutta se ei haitannut tiivistä ystävyyttä. Prinsessa on Italian viimeisen kuninkaan Umberto II:n tytär. Me vierailimme vasta viime elokuussa Maria Gabriellan isomummon kuningatar Margheritan linnassa Aostanlaaksossa. Tuosta kohteesta voi lukea lisää jutustani Aostanlaakson satulinna Castel Savoia.

Toinen vakiovieras oli Maria Gabriellan serkku Enrico d’Assia, joka tunnettiin paremmin nimellä Hessen-Kasselin prinssi Heinrich. Taiteellinen prinssi vietti paljon aikaa Milanossa, sillä hän työskenteli La Scalan oopperan lavastajana. Villa Necchi Campigliossa on esillä runsaasti taidetta, josta osa on tullut tänne lahjoituksina Necchin sisarusten ja Angelo Campiglion ajan jälkeen. Prinssin käytössä olleissa tiloissa voi ihmetellä Guido Sfornin taidekokoelmaa, johon kuuluu muiden muassa Pablo Picasson ja Henri Matissen töitä.

Talon asukkailla ei ollut lapsia, mutta Gigina ja Nedda rakastivat kissoja. Täällä oli kuulemma aikoinaan myös eläviä lemmikkejä, mutta nyt kotimuseon hyllyjä koristavat monet kissahahmot.  

 
Kaikki talon asukkaat elivät reilusti yli 90-vuotiaiksi. Angelo kuoli 1984, Nedda 1993 ja rahtusta vaille satavuotiaaksi yltänyt Gigina vuonna 2001. Sisaruksilla ei ollut perillisiä, joten Gigina testamenttasi talon Fondo Ambiente Italiano -säätiölle. FAI:n tavoitteena on suojella italialaisia kohteita, kuten arvokkaita rakennuksia. Villa Necchi Campiglion restaurointitöihin käytettiin kuusi miljoonaa euroa ja se avattiin yleisölle toukokuussa 2008.    

Villa Necchi Campiglio on saanut viime vuosina mainetta valkokankaalla. Luca Guadagninon ohjaama I Am Love kuvattiin huvilalla pian suuren remontin valmistumisen jälkeen. Kuvitteellinen tarina kertoo milanolaisesta Recchin perheestä, muttei suoranaisesti liity Necchien elämään. Vielä suurempaa näkyvyyttä sai tuoreempi House of Gucci, jota tähdittävät muiden muassa Lady Gaga ja Al Pacino. Huvila esittää elokuvassa Rodolfo Guccin kotia. En ole nähnyt vielä kumpaakaan filmiä, mutta aion kyllä tämän vierailun jälkeen katsoa molemmat.

Siirrymme museovierailun jälkeen puutarhan laidalla toimivaan kahvilaan. Pöydät olivat ennen sisällä tekemäämme kierrosta aivan täynnä lounasasiakkaita, mutta nyt myöhemmin iltapäivällä tilaa on reilusti. Makoisa vadelmajuustokakku on sopiva päätös hienolle museokokemukselle. Villa Necchi Campiglio on mainio kohde kaikille arkkitehtuurista, ylellisistä kotimuseoista ja Milanon historiasta kiinnostuneille.

Lisätiedot ja pääsyliput löytyvät Fondo Ambiente Italianon sivustolta.

Tutustu myös muihin Milanosta kirjoittamiini juttuihin.

Vietimme vaimon kanssa jo perinteeksi muodostuneen kevätviikonlopun Milanossa. Löysimme matkan varrella muun muassa pari hyvää ravintolaa, kiinnostavan kotimuseon, upean kirkon sekä katutaidetta. Lopuksi pääsin tietysti jalkapallo-otteluunkin.

Tämä oli itselleni jo 11. vierailu Milanossa, joten kaupunki on tullut melko tutuksi siitäkin huolimatta, etten ole viipynyt perillä koskaan pitkää aikaa kerrallaan. Milanosta tuntuu löytyvän joka matkalle aina uutta mielenkiintoista nähtävää, ja listallani on tämänkin reissun jälkeen monta paikkaa, joissa haluaisin päästä käymään vasta ensimmäistä kertaa. Näihin kuuluu yhä esimerkiksi pari kaupungin suosituimpiin kuuluvaa museota.

Toistuvat Milanon-matkat ovat johtaneet siihen, että kiertelemme mielellämme eri kaupunginosissa, mutta vilkkaimmassa ydinkeskustassa ei välttämättä tarvitse käydä lainkaan. Onnistuimme tällä kerralla käymään Milanossa näkemättä kuuluisasta tuomiokirkosta vilaustakaan. Tätä ei pidä käsittää väärin, sillä Duomo on yksi suosikkikirkoistani ja kuuluu ehdottomasti Italian komeimpiin nähtävyyksiin. Tavoitteenani on vain tutustua Milanoon mahdollisimman laajasti, mieluiten kävellen ja välillä vanhojen raitiovaunujen kyydistä nauttien. Keräsin tähän pakettiin monipuolisen viikonlopun kymmenen parasta kokemusta, joista suurin osa oli meille kokonaan uusia.

---

Illallinen Antica Osteria Cavallinissa

Saavumme Milanoon perjantai-iltana niin, että ehdimme vielä myöhäiselle illalliselle nauttimaan kaupungin ravintolatarjonnasta. Valintamme on tällä kerralla perinteikäs Antica Osteria Cavallini, joka avasi ovensa jo joulukuussa 1934. Ravintola sijaitsee melko lähellä päärautatieasema Milano Centralea. Meidät ohjataan sisäpihamaiseen katettuun tilaan, joka käy illan mittaan hieman meluisaksi. Tunnelma pysyy runsaasta asiakasmäärästä huolimatta mukavana. Esimerkiksi yksi suuri paikallinen seurue juhlii nuoren naisen syntymäpäiviä. Antica Osteria Cavallinissa on käynyt vuosien varrella paljon jalkapallotähtiä ja muita julkisuuden henkilöitä. Monessa yhteydessä mainitaan erityisesti pelaaja-agentit, jotka ovat hieroneet täällä asiakkaidensa siirtoja seurasta toiseen.

 
Pitkällä listalla riittää paljon perinteisiä italialaisruokia. Syön alkuun herkullisen carpaccion, jonka ohuet lihaviipaleet suorastaan sulavat suussa. Vaimo luottaa perinteiseen tomaatti-mozzarellasalaattiin. Pääruoaksi tilaamme Langhen alueen Nebbiolo-viinin kanssa yhteensopivat liharuoat, joista varsinkin oma pihvini on oikein maukas. Jälkiruoaksi valitsemme tiramisua ja zuppa ingleseä. Viimeksi mainittu englantilainen keitto tunnetaan myös nimellä trifle ja se muistuttaa rakenteeltaan tiramisua. Ateria on hyvin onnistunut kokonaisuus ja minusta tuntuu kerta kaikkiaan upealta olla taas kerran Milanossa.

---

Upea Chiesa di San Maurizio al Monastero Maggiore

Milanossa on paljon sykähdyttäviä ja keskenään erilaisia kirkkoja, joista tunnetuin on mahtava Duomo. San Bernardino alle Ossa pysäyttää pääkalloillaan, Santa Maria delle Grazien yhteydessä on Leonardo da Vincin maalaama Viimeinen ehtoollinen ja Sant’Ambrogiokin on kieltämättä upea, mutta olisiko Milanon kaunein kirkko sittenkin San Maurizio al Monastero Maggiore.

San Maurizio onnistuu huijaamaan ohikulkijoita, sillä se on ulkoapäin kovin vaatimattoman näköinen. Olin itsekin kävellyt kirkon ohitse useammalla eri matkalla, kunnes satuin näkemään kuvia upeiden maalausten täyttämistä sisätiloista. San Maurizioon saa tutustua ilmaiseksi, joten siellä poikkeamista on helppo suositella kaikille. Sijaintikin on melko keskeinen Duomon ja Castello Sforzescon välimaastossa. Kirkko rakennettiin 1500-luvulla merkittävän nunnaluostarin yhteyteen. Nykyään luostarin tiloissa toimii arkeologinen museo.

Kirkon erikoisuuksiin kuuluu, että se on jaettu väliseinällä kahteen eri osaan. Kadunpuoleinen osa suunniteltiin seurakunnalle ja toinen puoli nunnia varten. Kirkon etuosa alttarimaalauksineen on hieno, mutta pidän itse vieläkin enemmän nunnien käytössä olleesta takaosasta. Molempien tilojen seinät ovat täynnä uskonnollisia aiheita käsittelevää maalaustaidetta. Teoksista saisi varmasti vielä enemmän irti selvittämällä mitä tapahtumia ne kuvaavat, mutta esimerkiksi Nooan arkin ja viimeisen ehtoollisen tunnistaa vähemmälläkin Raamatun tuntemuksella.

---

Muotikatu Via Monte Napoleone

Elegantti Milano tunnetaan yhtenä maailman muotipääkaupungeista, jonka kaduilla niin huippumallit kuin tavalliset kansalaisetkin pukeutuvat tyylikkäästi. Muotitietoisimmat tekevät ostoksensa kaupungin muotikorttelissa Quadrilatero della Modassa, jota halkoo maailman kalleimmaksi kaduksikin nimetty Via Monte Napoleone. Kävelemme maineikkaan ostoskadun päästä päähän, vaikkei mielessämme ole mitään näyteikkunaostoksia kummempaa. Jo kadun arkkitehtuuri on arvokasta, sillä ohitamme paljon 1800-luvun alkupuolella Milanon varakkaimman väen kodeiksi suunniteltuja uusklassisia rakennuksia.

Kapea Via Monte Napoleone ei ole luksusliikkeistä huolimatta erityisen viihtyisä, sillä sitä ei ole rauhoitettu kävelykaduksi. Toisaalta kauppojen asiakaskunnalle lienee tärkeää päästä autokyydillä oven eteen. Kadun varrella komeilee nytkin ohi kulkiessamme jokunen Ferrari ja pari Maseratia. Via Monte Napoleonelta ja sen sivukaduilta löytyy runsaasti luksusbrändien liikkeitä, joihin kuuluvat tietenkin myös Milanon omat ylpeydenaiheet Prada, Dolce & Gabbana, Versace sekä Armani. Useimmilla ovilla päivystää tummiin pukeutunut herrasmies valmiina avaamaan oven asiakkaille. Kenties ovimiehen harjaantunut silmä tunnistaa, kuka on astumassa aidosti ostoaikeissa sisään.

---

Villa Necchi Campiglio, yksi Milanon helmistä

Valitsemme viikonlopun museokohteeksi kiehtovalta kuulostavan Villa Necchi Campiglion. Löydämmekin varsinaisen keitaan, sillä tällaista uima-altaan koristamaa kukkivaa puutarhaa ei uskoisi löytävänsä miljoonakaupungin keskustasta. 1930-luvulla valmistuneessa huvilassa toimii kotimuseo, johon tutustumme englanniksi opastetulla kierroksella. Jäämme vielä opastuksen jälkeen kiertelemään talossa omaan tahtiin sekä nauttimaan puutarhakahvilan antimista.

Talo rakennettiin teollisuustoiminnalla rikastuneiden Necchin sisarusten Neddan ja Giginan sekä viimeksi mainitun aviomiehen Angelo Campiglion kodiksi. Erityisesti Necchin ompelukoneet ovat Italiassa tunnettuja tuotteita edelleen. Kolmikolla oli sen verran varallisuutta, että maineikas arkkitehti Piero Portaluppi sai työhönsä vapaat kädet budjetista välittämättä. Saamme vierailumme aikana ihailla tyylikkäitä huoneita sekä kuulla runsaasti kiinnostavia yksityiskohtia taloon, sen asukkaisiin, kuuluisiin vieraisiin ja arkkitehteihin liittyen.

Villa Necchi Campigliosta on tulossa oma blogijuttunsa myöhemmin.

---

Arkkitehtuuria ja flamingoja Quadrilatero del Silenziossa

Villa Necchi Campiglio sijaitsee arkkitehtuuriltaan kiinnostavan Quadrilatero del Silenzion alueen laidalla. Olemme käyneet miellyttävän rauhallisessa Hiljaisuuden korttelissa kerran aiemminkin, ja nyt meillä on aikaa katsella jykevien rakennusten yksityiskohtia entistä tarkemmin. Casa Sola-Busca tunnetaan erityisesti pääoven vieressä olevasta korvasta. Kyseessä on sata vuotta vanha ovipuhelin, johon taloon saapuneet vieraat saivat ilmoittaa tulostaan. Nykyään korvaan lausutut sanat eivät mene enää perille, sillä asukkaat ovat kyllästyneet uteliaiden ohikulkijoiden tervehdyksiin.

Ihmettelemme hetken Villa Invernizzin pihamaalla asuvia flamingoja, joita olemme käyneet tervehtimässä kerran aiemminkin. Metalliaidan taakse on kerääntynyt jonkin verran ihmisiä katselemaan vaaleanpunaisten lintujen touhuja. Flamingot päätyivät Milanoon 1970-luvulla, kun juustobisneksessä vaurastunut Romeo Invernizzi halusi eksoottisia lintuja pihamaalleen. Nykyiset linnut ovat puutarhan alkuperäisten asukkaiden jälkeläisiä.

Quadrilatero del Silenziossa on paljon komeita rakennuksia, joista Palazzo Berri-Meregalli on yksi kiinnostavimmista. Kivisen kerrostalon seinää koristavat monenlaiset patsaat ja mosaiikit. Varsinainen helmi on aulatila, jota ohikulkijat saavat ihailla aidan takaa. 1910-luvulla valmistunut rakennus edustaa liberty-arkkitehtuuria, joka oli italialainen versio Suomessakin tunnetusta jugendista.

---

Kuvauksellinen Via Abramo Lincoln

Meille jää ylimääräistä aikaa ennen illallisravintolan avautumista, joten lähdemme vaeltelemaan vielä hieman poispäin keskustasta. Via Abramo Lincoln on mainittu yhtenä Milanon kuvauksellisimmista kaduista, joten poikkeamme sille täälläpäin kaupunkia liikkuessamme.

Lyhyttä ja kapeaa kadunpätkää reunustavat matalat pastelliväriset talot. Puutarhojen kasvit ja puut luovat kadulle miellyttävän vehreän ilmeen, johon palmut tuovat ripauksen eksotiikkaa. Via Abramo Lincolnin rauhassa on vaikea kuvitella olevansa aivan Milanon ydinkeskustan tuntumassa. Talot rakennettiin alun perin työläisten edullisiksi asunnoiksi, mutta hintataso lienee noussut vuosikymmenten varrella pilviin.

Via Abramo Lincoln taitaa kuulua sellaisiin julkisiin salaisuuksiin, jonka on löytänyt jo muutama muukin matkailija. Mieleeni tulee hieman Lontoon Notting Hill, jonka värikkäiden talojen edustoilla riittää jo liikaa valokuvaajia. Emme haluaisi olla häiriöksi asukkaille, joten jatkamme matkaamme melko nopeasti. Poistuessamme paikalle leiriytyy ammattimainen kuvausryhmä, jonka suunnitelmissa näyttäisi olevan musiikkivideon purkittaminen.

---

Kasvisravintola Remulass

Ihastuimme viime vuoden Milanon-matkallamme Ratanà-ravintolaan, mutta sieltä ei löytynyt enää kolmisen viikkoa ennen matkaamme vapaata pöytää. Niinpä teemmekin varauksen Ratanàn sisarravintolaan Remulassiin, jolla on samat omistajat. Remulass profiloituu kasvisravintolaksi, jonka lyhyeltä ja usein vaihtuvalta ruokalistalta löytyy myös hieman kalaa. Tämä sopii meille hyvin, sillä keskityimme edellisiltana liha-annoksiin.

Pieni ravintolasali tuntuu kodikkaalta ja palvelu toimii sujuvasti. Juttelen mielelläni aina tilaisuuden tullen italiaksi ja saan selville, että tarjoilijan veli asuu nykyään Suomen Turussa. Jaamme aluksi annokset turskakroketteja sekä kalacarpacciota, jotka maistuvatkin todella hyvin. Kasvispääruoat ovat sen sijaan lievä pettymys, sillä esimerkiksi valtava endiivisalaatti on pidemmän päälle aika yksitoikkoista purtavaa. Jälkiruoat ovat puolestaan oikein herkullisia. Remulassia on helppo suositella vannoutuneille kasvissyöjille ja kyllä se on kelpo ravintola kaikille muillekin. Itse tilaisin seuraavalla kerralla alkuruokien lisäksi vaikkapa pastaa, jolloin kokonaisuus olisi luultavasti omastakin mielestäni kohdallaan.

---

Katutaidetta NoLon kaupunginosassa

Sunnuntaiaamupäivän kohteena on taannoisessa Matka-lehden jutussa mainittu NoLon kaupunginosa, jonka nimi on lyhenne sanoista Nord di Loreto. Loreton pohjoispuolella sijaitseva alue muistuttaa edellisvuoden matkaltamme tuttua Isolaa, sillä molempien kohdalla mainitaan usein yhteisöllisyys, vaihtoehtoisuus, hipsterihenkisyys sekä trendikäs ravintola- ja baaritarjonta. Etniset puodit viittaavat kaupunginosan monikulttuurisuuteen. Tämä on sitä tavallisen kansan Milanoa, joka sijaitsee vilkkaimman keskustan ja suosituimpien nähtävyysalueiden ulkopuolella. Itseäni houkuttelee täällä erityisesti näyttävä katutaide.

Sunnuntain ilmapiiri on varsin raukea, eikä NoLon kaduilla ole vilkasta. Viihtyisässä Trotterin puistossa on miellyttävää paikallistunnelmaa, kun lähistöllä asuvat perheet ovat tulleet viettämään aurinkoista pyhäpäivää. Etsimääni katutaidetta löytyy varsinkin junarataa seuraavan Via Pontanon varrelta. Joukkoon mahtuu useita kerrassaan upeita teoksia sekä myös ikävännäköistä sotkua.

Pieniä aukioita reunustavat terassit alkavat puolenpäivän jälkeen täyttyä lounasasiakkaista ja NoLo tuntuu heränneen jälleen eloon. Joskus aiemmin ankeana tunnettu kaupunginosa vaikuttaa ainakin näin aurinkoisena päivänä mukavalta, vaikkei tämä kierros muraalien lisäksi mitään poikkeuksellista tarjonnutkaan. Pysähdyn vielä kierroksen päätteeksi kuvaamaan Via Veninin varrelle taiteiltuja maalauksia, jotka esittävät milanolaisia maamerkkejä, kuten Castello Sforzescoa ja San Siron stadionia.

---

BAM-puiston kevätfestivaalit

Iltapäivällä on sen verran luppoaikaa, että päätämme suunnata puiden kirjastoon eli Biblioteca degli Alberi Milano -puistoon. Paikka on meille edellisiltä matkoilta tuttu, sillä olemme käyneet täällä ihailemassa esimerkiksi Bosco Verticalea eli puiden koristamia kerrostaloja. Myös edellä mainittu Ratanà-ravintola sijaitsee samoilla kulmilla. Meille on kuitenkin uutta päästä tänne näin lämpimänä ja aurinkoisena päivänä, sillä aiemmat vierailut ovat ajoittuneet yleensä talveen tai varhaisempaan kevääseen. Huomaamme perille päästyämme, että käynnissä on puiston oma kevättapahtuma BAM Spring Festival.

Tuntuu mukavalta, ettei tutussa kaupungissa tarvitse säntäillä nähtävyydeltä toiselle. Niinpä maltamme hyvin nauttia parinkymmenen asteen lämmöstä puistossa, jonne on istahtanut paljon muitakin kevätpäivän viettäjiä.

Kevätfestivaaleilla ei näy olevan paljoa ohjelmaa, mutta muutamalle ruokakojulle riittää tasaisesti jonoa. Lapsille on järjestetty jonkinlaista puuhaa ja päivään kuuluvat myös joogatunnit sekä tanssiesitykset, joiden ajankohta ei tosin osu yksiin oman vierailumme kanssa. Meille riittää kyllä hyvin vain oleskelu viihtyisässä puistossa taustalla kohoavia pilvenpiirtäjiä katsellen.  

---

Jalkapallo-ottelu Inter–Udinese

Oman matkani kohokohta odottaa sunnuntai-iltana, kun pääsen katsomaan itselleni kovin rakkaan jalkapalloseuran Interin ottelua. Italian Serie A:n kamppailussa vastaan asettuu Udinese, joka tarjoaa lopulta todella kovan vastuksen. Milanon sinimusta joukkue nappaa silti arvokkaat sarjapisteet lukemin 2–1. Ottelu ikonisella San Siron stadionilla on aina elämys, ja nytkin paikalle saapuu lähes 72 000 jalkapallon ystävää. Kevät on jännitystä täynnä, sillä Inter kamppailee tiukasti Italian mestaruudesta ja sekä hakee menestystä myös Mestarien liigasta sekä Italian cupista. Lue lisää ottelukokemuksesta jutustani Jalkapalloa Milanossa, Inter–Udinese.

Italialaisen jalkapallo-ottelun tunnelmaa voi suositella paikallisena kulttuurikokemuksena kenelle tahansa, vaikkei itse peli välttämättä kiinnostaisikaan. Pääsyliput kannattaa hankkia Interin omilta nettisivuilta, ja pelaahan samalla stadionilla vuorollaan myös menestyksekkään historian omaava punamusta paikalliskilpailija Milan. Interin lippujen hankkimista varten täytyy rekisteröityä seuran nettisivuille. Pääsyliput tulevat myyntiin muutamaa viikkoa ennen peliä ja niitä on yleensä tavallisiin sarjapeleihin melko hyvin saatavilla, kun taas kysyntä esimerkiksi paikallisotteluihin on selvästi suurempaa. Lippujen hinnat lähtevät muutamasta kympistä ylöspäin. Stadionille mennessä täytyy Italiassa muistaa ottaa mukaan henkilöllisyystodistus, jota kysytään porteilla. Olen itse käyttänyt varmuuden vuoksi passia.

Vierailu Milanossa perjantai-illasta varhaiseen maanantaiaamuun oli jälleen kerran hieno kokemus. Kaupunki viehättää minua kerta kerralta enemmän, sillä joka matkalla tulee vastaan jotain aivan uutta sekä myös sopivasti tuttuja kulmia. Hyviä ravintolavaihtoehtoja riittäisi todella pitkäksi aikaa ja Interin pelit vetävät minua puoleensa aina tilaisuuden tullen. Tällaisilla kevätmatkoilla tekisi mieli tutustua välillä muihinkin italialaisiin kaupunkeihin ja stadioneihin, mutta toivon palaavani erityisesti Milanoon vielä monta kertaa.

Blogin muut Milanosta kertovat jutut löytyvät täältä. Tarkoituksenani on julkaista vielä kevään aikana laaja juttu, johon kokoan runsaasti vinkkejä Milanoon.