Italia
Valkoisten kujien Puglia
Italian saappaankorko Apulia eli Puglia kuuluu maan kiehtovimpiin alueisiin. Puglia on meren tuoksua, auringonpaistetta, mystisiä trullitaloja, herkullista ruokaa ja houkuttelevia pikkukaupunkeja. Näihin tunnelmiin palaisin mielelläni uudelleen!
Sain tutustua Pugliaan keväällä 2015, kun vuokrasimme reiluksi viikoksi persoonallisen trullitalon maaseudulta, noin kymmenen kilometrin päästä Monopolin kaupungista. Puglia on melko laaja ja keskityimme matkallamme vain kohteisiin, jotka sijaitsivat alle tunnin ajomatkan päässä majapaikastamme.
Suippokattoiset trullit ovat puglialainen erikoisuus. Perinnetaloja näkyy siellä täällä ympäri maaseutua ja Alberobellon trullikaupunki on päässyt Unescon maailmanperintölistallekin. Vuokrasimme modernein mukavuuksin varustetun talon, joka näytti satukirjan sivulta repäistyltä. Pienistä epäilyksistä huolimatta se oli myös hämmästyttävän viihtyisä. Tähän toki auttoi perinteistä poikkeava avara tupakeittiö, mutta makuuhuoneet sijaitsivat vanhaan tapaan pienissä paksujen kiviseinien ympäröimissä kammioissa.
Talonvuokraus osoittautuu jälleen kerran miellyttäväksi majoitusmuodoksi. Lapset saavat nauttia uima-altaasta mielin määrin, vaikka veteen kutevista sammakoista onkin pari kertaa hieman harmia. Lounas valmistuu toisinaan ulkogrillissä ja paikallinen punaviini maistuu Puglian keväässä poikkeuksellisen hyvältä. Sitruunoiden kypsymistä voi odotella vaikka riippumatossa maaten. Maatalouskoneiden äänet kuuluvat jostain kaukaa ja kyyhkyset kujertavat. Hihansa käärinyt naapurin setä leikkaa kiviaidan takana oliivipuiden oksia ja kantaa niitä syrjemmällä kytevään nuotioon. Toisessa naapuritalossa asustaa leskirouva, jonka pihalla makailee laiskanpulskeita kissoja. Tällaiseen kiireettömään ympäristöön voisi muuttaa pidemmäksikin aikaa.
Maaseutu on näillä seuduilla kaunista. Kevät täyttää monet pellot unikoiden punaisella värillä. Alueella viljellään paljon kirsikoita, joiden vaaleat kukat loistavat puiden oksilla. Viiniviljelmien suosituimmat rypäleet ovat Primitivo ja Negroamaro. Pugliasta ei voi puhua myöskään ilman merta ja sieltä kalastettavia herkullisia ruokia.
Puglian arkkitehtuuri eroaa trullien lisäksi muutenkin pohjoisemmasta Italiasta. Vanhoissa kaupunginosissa saa vaeltaa kapeilla valkoiseksi kalkittujen talojen reunustamilla kujilla. Pugliassa voi aistia hyvin myös sen, kuinka Italia muuttuu etelään päin mentäessä köyhemmäksi ja uskonnollisemmaksi, mutta toisaalta kaikin tavoin lämpimämmäksi. Esittelen nyt neljä kaupunkia, joihin kaikkiin teimme muutaman tunnin mittaiset päiväretket. Näillä ikiaikaisilla kujilla on mukava vaellella tunnelmia aistien.
MONOPOLI
Ensikosketukseni Napolia eteläisempään Italiaan tapahtuu Monopolissa, jonka vaaleiden rakennusten välissä puhaltaa viileä merituuli ja teräksensinisen taivaan alla kaikuu kirkonkellojen kumina. Kanat ruskistuvat teurastamon näyteikkunassa ja suuri koira jolkottaa kulman taakse. Paikalliset ovat varmasti kuulleet jo riittävästi lautapelivitsejä, joten jätetään ne tällä kertaa kokonaan väliin.
Keskustassa on vilkasta. Autoja on pysäköity ahtaiden yksisuuntaisten katujen varsille varsin mielikuvituksellisella tavalla. Saan jätettyä Fiatin keskeisen XX Settembre -aukion lähistölle, josta on hyvä jalkautua vanhaankaupunkiin. Kapeiden kujien labyrintti imaisee nopeasti mukaansa. Alue ei ole valtavan suuri, mutta siellä on hauska vaellella ilman sen kummempaa päämäärää. Piazza Garibaldin terasseilta kantautuu korviin kahvikuppien kilinää. Komean Maria Santissimma della Madian katedraalin edustalle on puolestaan kokoontunut äänekäs koululaisryhmä, joka kokeilee mielellään englannintaitojaan ulkomaalaisiin turisteihin.
Ajaudumme puolivahingossa rannan lähistölle ja putkahdamme holvikaaren alta maalaukselliseen satamaan. Kalastajien siniset veneet kelluvat hiljaisilla aalloilla. Satama on rakennettu vanhojen rakennusten ja aallonmurtajan tiiviiseen suojaan.
Talot on kalkittu valkoisiksi, mutta ikkunoilta roikkuvat pyykit tuovat väriä katukuvaan. Seinien pieniin syvennyksiin on aseteltu pyhimysten kuvia. Vuosikymmenet ovat hioneet katulaatat kiiltävän sileiksi. Täällä on aistittavissa aitoa etelän tunnelmaa. Vastaantulijat tervehtivät reippaasti toisiaan, eikä kenelläkään ole kiirettä minnekään.
MARTINA FRANCA
Suurin piirtein samat katujen ja aukioiden nimet toistuvat Italian jokaisessa kaupungissa. Myös Martina Francassa kävelemme Piazza XX Settembreltä hienon portin lävitse kohti Piazza Romaa. Martina Franca muistuttaa Monopolia myös arkkitehtuurinsa puolesta. Valkoseinäisten talojen välissä mutkittelevat kujat ovat paikoitellen todella kapeita. Joudumme tiukimmassa paikassa laittamaan lasten matkarattaat kasaan, sillä ne eivät muuten mahdu vajaan metrin levyisen kujan lävitse. Nähtävyyksistä jää mieleen kaunis barokkikirkko.
Täälläpäin vietetään edelleen perinteistä iltapäivän siestaa. Pysäköintikin on sen ansiosta sopivasti ilmaista iltapäivällä yhdestä neljään. Valitsemme lounaspaikaksemme pienen osterian, jossa saan hoitaa asioinnin paikallisella kielellä. Reiluun etelän meininkiin kuuluu, että talo tarjoaa runsaat alkupalat maittavien bruschettojen muodossa. Täytän vatsani Puglialle tyypillisellä orecchiette-pastalla, joka on nimensä mukaisesti pienen korvan muotoista. Isännän innokkaasti tarjoilemasta limoncellosta joudun automiehenä kieltäytymään.
Vaihteleva kevätsää tuntuu pilvien liikkeistä riippuen vuorotellen lämpimältä ja hyytävältä, joten katsomme parhaaksi palata autolle. Martina Franca on varsin tyypillinen puglialainen kaupunki, jossa saa kulumaan mukavasti aikaa kujista nautiskellen.
OSTUNI
Ostunin kukkulakaupunki tunnetaan erityisesti vitivalkoisista rakennuksistaan. Täälläkin ahdas kujaviidakko tarjoaa mahdollisuuden mielenkiintoisiin seikkailuihin. Toisin kuin monessa muussa Puglian kaupungissa, joutuu Ostunissa varautumaan myös korkeuseroihin. Pysähdymme välillä ihailemaan maisemaa alas laaksoon, vaikkei se olekaan sadepäivänä parhaimmillaan. Muutaman kilometrin päässä häämöttää meri.
Kujien varsilla eletään edelleen tavallista elämää. Paikallisen mummon ryppyjen uurtamille kasvoille leviää lempeä hymy, kun hän tervehtii meitä kotinsa avoimesta ikkunasta. Ostuni näyttää sopivan myös hääkuvausten kulissiksi. Vaikka sade onneksi hellittääkin, näyttää morsiamen helmojen suojeleminen lätäkköjen keskellä hankalalta.
Lastenrattaiden kuljettaminen portaikosta toiseen alkaa käydä työstä, mutta mieliala kohoaa umpimähkään valitun Il Pozzo dei Desiderin pizzojen äärellä. Pizzojen pohjat ovat miellyttävän rapeita ja päällä maistuu mukavasti niin prosciutto kuin rucolakin. Espresso täydentää edullisen ja onnistuneen lounaan.
Kuurosade häiritsee hieman, joten Ostuni ei pääse parhaalla tavalla oikeuksiinsa. Persoonallinen vanhakaupunki on silti mukava kokemus. Paikallinen katedraali sijaitsee kujan päässä ilman monelle italialaiselle kaupungille tyypillistä näyttävää aukiota.
POLIGNANO A MARE
Tutustumme Polignano a Mareen vapunpäivänä, jolloin osa kaduista on suljettu erilaisten juhlallisuuksien vuoksi. Ihmisvirta johdattaa meidät korkealle kivisillalle, josta on upea näkymä korkeiden kallioiden reunustamalle hiekkarannalle. Kuvauksellisempaa kaupunkirantaa on vaikea kuvitella. Rohkeimmat kahlaavat turkoosina välkkyvään veteen samalla, kun joku kulkee kadulla untuvatakki niskassa. Lämpötila nousee varjossakin pariinkymmeneen asteeseen, mutta italialainen ei hevin talvivaatteistaan luovu.
Kauniin Polignano a Maren viehätys perustuu meren läheisyyteen. Dramaattisen rantajyrkänteen reunalle rakennetun vanhankaupungin kujilla riittää pyhäpäivänä kuhinaa. Vaaleat talot ja kirjavat pyykit tuovat vahvasti mieleen muut näkemämme Puglian kaupungit.
Pysähdymme parille näköalapaikalle katselemaan kaukana alhaalla kimaltavaa merta. Vanhankaupungin kiertää nopeasti, mutta vierailua voisi venyttää uimalla tai syömällä kuinka pitkäksi tahansa.
Tyydymme tällä kerralla jäätelöihin, jotka syömme pienen aukion laidalla ohikulkijoita katsellen. Loma Pugliassa on mukava päättää pistaasin ja sitruunan maku suussa. Alue hurmasi aitoudellaan ja nousi kerralla yhdeksi suosikeistani Italiassa. Pugliassa on jotain mukaansatempaavaa ja kauneutta löytyy niin maisemista kuin persoonallisista kaupungeistakin. Seuraavallekin matkalle riittäisi vielä paljon uutta tutkittavaa, niin rannikolla kuin vaikkapa Leccen kaupungissakin.
Blogissa on kerrottu jo aiemmin samalla seudulla sijaitsevista Barin ja Alberobellon kaupungeista.
Vaikka keskiaikainen yläkaupunki Città Alta onkin Bergamon todellinen helmi, kannattaa tutustua myös kukkulan juurelta löytyvään kaupungin uudempaan osaan. Città Bassa tarjoaa viihtyisiä kävelykatuja, muutamia nähtävyyksiä ja mukavaa tunnelmaa.
Bergamo jakautuu kahteen hyvin erilaiseen osaan. Kukkulan päällä kohoava yläkaupunki henkii keskiaikaa, ja sitä sävyttävät vuosisatoja vanhat rakennukset sekä kapeat mukulakivikujat. Alakaupunki alkoi kehittyä puolustusmuurien ympäröimän kukkulan juurelle vasta 1800-luvulla, kun vihollisten sotajoukot eivät enää uhanneet Bergamoa. Pikkukylien sävyttämä maaseutu joutui tuolloin antamaan tilaa voimakkaalle teollistumiselle. Tehtaiden ohella myös rautatiellä oli tärkeä rooli Bergamon kehittymisessä. Nykyään yläkaupungissa on vain parituhatta asukasta, kun taas alakaupungin väkimäärä yltää reilusti yli sadantuhannen.
Majoitumme tunnelmalliseen yläkaupunkiin, josta laskeudumme funikulaarilla Città Bassaan. Alamäkeen voisi helposti kävelläkin, mutta funikulaarilla matkustaminen kuuluu paikallisiin elämyksiin. Funikulaari on ollut käytössä jo vuodesta 1887 lähtien, minkä jälkeen tekniikkaa ja vaunuja on toki uudistettu moneen kertaan. Reitillä oleva tunneli vie kaupunginmuurin läpi ja lyhyen matkan aikana ehtii ihailla hetken maisemia.
Funikulaari tuo meidät alakaupungin pääkadun Viale Vittorio Emanuele II:n varteen. Loiva kaarre vaihtuu pian yli kilometrin mittaiseksi suoraksi, jonka aikana katu vaihtaa nimeään Viale Romaksi ja lopulta Viale Papa Giovanni XXIII:ksi. Valtakadun päässä häämöttää Bergamon rautatieasema. Käännymme mielellämme katselemaan myös näkymää tulosuuntaamme ja kukkulalla kohoavaan yläkaupunkiin päin.
Käännymme valtakadulta sivummalle ja löydämme sattumalta yhden alakaupungin monista aukioista. Piazza della Libertàn laidalla kohoava Palazzo della Libertà näyttää heti ensi silmäyksellä niin mahtipontiselta, että epäilen sen liittyvän jotenkin Italian historian synkkiin vuosiin. Arvaus osuukin napakymppiin, sillä rakennus valmistui hieman ennen toista maailmansotaa fasistipuolueen paikalliseksi päämajaksi. Se nimettiin sodan jälkeen Vapauden palatsiksi muistuttamaan fasismin ajan päättymisestä. Palazzo della Libertà on nykyisin hallintorakennus, jossa järjestetään myös näyttelyitä ja kulttuuritapahtumia.
Viereisen aukion laitaa koristava rakennus on asianajajaliiton kirjasto, joka on keskittynyt lakikirjoihin ja muihin alan niteisiin. Alakaupungin keskeisimpien osien arkkitehtuuria voisi kuvailla monumentaaliseksi, sillä avarat tilat ja komeat rakennukset seuraavat toisiaan.
Pääkadun ja kävelykatu Sentieronen risteyksessä kohoaa näyttävä Torre dei Caduti. Kaatuneiden torni on omistettu ensimmäisessä maailmansodassa kuolleille bergamolaisille. Torni on ohi kulkiessamme suljettu, joten emme pääse tutustumaan siihen tarkemmin. Tornin kerroksissa on eri teemoihin keskittyviä pieniä näyttelyitä ja huipulta pääsee ihailemaan näkymää yli kaupungin.
Leveä kävelykatu Sentierone on eräänlainen bergamolaisten olohuone. Täällä jos jossain kelpaa harrastaa italialaiseen kulttuuriin olennaisesti kuuluvaa passeggiataa eli kiireetöntä kävelyä, jonka tarkoituksena on nähdä tuttuja sekä tulla itse nähdyksi.
Tyylikkäästi pukeutuneet kävelijät voivat pysähtyä Sentieronen varrella nauttimaan aperitiivia tai vaikkapa jäätelöä. Sadesään tai polttavan kuuman auringonpaisteen sattuessa voi siirtyä holvikaarten suojaan.
Kävelykadun päässä kohoaa 1600-kuvulla rakennettu barokkikirkko, joka on omistettu Pyhälle Bartolomeukselle ja Pyhälle Stefanokselle. Viimeksi mainittuhan on juuri se marttyyri, jonka muistoksi vietetään tapaninpäivää. Emme käy kirkon sisäpuolella, joten Lorenzo Lotton maalaama alttaritaulu jää meiltä nyt näkemättä.
Sentieronen kulmalla on pieni puisto, jota koristaa veden ympäröimä muistomerkki. Näyttävä patsas on omistettu suurelle bergamolaiselle säveltäjälle Gaetano Donizettille. 1800-luvun alkupuoliskolla työskennellyt Donizetti muistetaan erityisesti oopperoistaan, mutta hän sävelsi myös muita teoksia. Oopperoista tunnetuimpia lienevät Lemmenjuoma, Don Pasquale sekä Lucia di Lammermoor.
Heti patsaan vierestä löytyy Bergamon oopperatalo Teatro Donizetti. Oopperatalo avattiin jo ennen säveltäjämestarin syntymää vuonna 1791 Teatro Riccardin nimellä. Talon ohjelmistoon kuuluu monenlaista musiikkia, mutta Donizettin oopperat ovat pääosassa erityisesti jokavuotisen Donizetti Opera Festivalin aikaan. Oopperataloon voi tutustua myös opastetuilla kierroksilla. Olen itse osallistunut vastaavalle kierrokselle Milanon La Scalassa.
Sentieronen lähistöllä on useita patsaita. Näistä pysäyttävin on Partisaanien muistomerkki, joka on pystytetty fasistien tappamien partisaanien muistoksi. Partisaaneilla oli merkittävä rooli taistelussa Italiaa miehittäneitä natseja sekä Mussolinin hallintoa vastaan. Synkkää patsasta katsellessa mieleeni tulee partisaanien tunnuslaulu Bella Ciao, joka jääkin soimaan päähän pitkäksi aikaa.
Leveä Sentierone vaihtuu hieman kapeammaksi ostoskaduksi Via XX Settembreksi. Kadun varrella on runsaasti erilaisia kauppoja sekä hauskanvärisiä vanhoja rakennuksia. Innokas shoppailija saisi luultavasti kulutettua täällä helposti monta tuntia.
Meitä kiinnostaisi ostosten sijasta päästä syömään jotakin. Moni lounasravintola näyttää näin kauniina lauantaina täydeltä, emmekä toisaalta haluaisi käyttää ateriaan kovin pitkää aikaa. Ratkaisuksi löytyy kuvassa näkyvä Bar Haitin terassi, jolla syömme arkiset seitsemän euron pasta-annokset. Tämä ei ole mitenkään hieno ateria, mutta ruoka on kelvollista ja hinta todella edullinen. Città Altaan sijoittuvat ruokailuvinkkini löytyvät aiemmin julkaistusta jutusta Majoitus- ja ravintolakokemuksia Bergamossa.
Pysähdymme vielä Panfé-ketjukahvilaan ostoskadun varrelle. Vaikkei caffè latten tilaamisesta puolenpäivän jälkeen saakaan Italiassa vankeusrangaistusta tai edes sakkoja, on silti kiva noudattaa paikallisia tapoja ja yrittää valita jotain vuorokaudenaikaan sopivampaa. Espresso tai kenties jopa caffè macchiato olisi kelpo valinta, mutta tässä kahvilassa mainostetaan niin näyttävästi kauden erikoiskahveja, että tilaamme kaikesta huolimatta sellaiset. Valitsen juoman kylkeen kermapulla maritozzon.
Alakaupungin merkittävimpiin nähtävyyksiin kuuluu myös edellä mainituista kohteista hieman syrjemmällä sijaitseva taidemuseo Accademia Carrara. Klassiset maalaukset olisivat kiinnostaneet meitäkin, mutta museovierailulle ei tällä reissulla järjestynyt sopivaa aikaa. Kävelin taidemuseon ohitse mennessäni jalkapallo-otteluun Bergamon stadionille.
Bergamon nykyaikainen alakaupunki toimii hyvänä vastapainona historialliselle yläkaupungille. Città Bassasta löytyy muun muassa mielenkiintoista arkkitehtuuria, mukavia kävelykatuja, ostosmahdollisuuksia sekä eläväistä tunnelmaa. Myös hotellivaihtoehtoja on runsaasti, mutta ainakin meille sopi paremmin majoittuminen yläkaupunkiin. Bergamo on kokonaisuudessaan mukava matkakohde, joka sopii hyvin vaikkapa leppoisan pitkän viikonlopun viettämiseen.
Lue myös muut Bergamosta kertovat juttuni:
Bergamon sykähdyttävä yläkaupunki Città Alta
Majoitus- ja ravintolakokemuksia Bergamossa
Maisemia San Vigilion kukkulalta Bergamosta
Upea Santa Maria Maggioren basilika Bergamossa
Jalkapalloa Bergamossa, Atalanta–Udinese
San Vigilion kukkula tarjoaa Bergamon parhaat näköalat sekä mahdollisuuden hengittää raikasta ilmaa aivan keskustan tuntumassa. Kukkulan ympäristössä kulkee myös maalaismaisemiin vieviä kävelyreittejä.
San Vigilio on Bergamon kaupungin korkein kukkula, jolle voisi hyvin nousta vanhastakaupungista Città Altasta kävellenkin. Haluamme silti käyttää vanhaa funikulaaria, jolla matkustamisen voi ottaa paikallisena elämyksenä.
Funikulaari aloitti toimintansa jo vuonna 1912, joten se on ehtinyt kuljettaa bergamolaisia monen sukupolven ajan. Matka on vain 630 metrin mittainen, mutta sen aikana noustaan noin 90 metriä korkeammalle. San Vigilion funikulaaria ei pidä sekoittaa Città Bassan ja Città Altan välillä liikennöivään toiseen linjaan. Molemmilla funikulaareilla voi matkustaa Bergamon julkisen liikenteen lipuilla.
Funikulaarin yläasemalta aukeaa upea maisema Bergamon kaupunkiin. Erityisesti Città Altan vanhat rakennukset ja kirkontornit näyttävät hienoilta, kun ne kohoavat korkealle ympäröivän laakson yläpuolelle.
San Vigilion kukkula on melko suosittu retkikohde, jonka muutamilla kujilla ja parissa ravintolassa näkyy ainakin näin kauniina sunnuntaina paljon paikallisia pyhäpäivän viettäjiä. Osa on ehkä tullut vain rentoutumaan lasillisen ääreen terassille, mutta joukossa on myös kunnon retkeilyvarusteisiin sonnustautuneita patikoijia. Nousemme kapeaa mukulakivikatua pitkin kohti kukkulan huippua. San Vigilio vaikuttaa rauhalliselta keitaalta muun kaupungin yläpuolella. Pienen parkkipaikan laidalla on pari kissaa nauttimassa auringonpaisteesta.
Kukkulan laelta löytyy viihtyisä puisto, joka on kehittynyt Bergamoa vuosisatojen ajan vartioineen San Vigilion linnoituksen päälle. Paikka sijaitsee noin puoli kilometriä merenpinnan yläpuolella ja sieltä on hienot näkymät vehreälle maaseudulle sekä lähiseudun vuorille saakka. Nautimme lämpimästä kevätpäivästä ja ihailemme maisemia kiireettömästi eri suuntiin.
Linnoituksen nimi on lainattu kukkulalla muinoin sijainneelta San Vigilion kappelilta. San Vigilio eli suomalaisittain Pyhä Vigilius oli Trenton piispa, joka koki vuonna 405 marttyyrikuoleman julistaessaan evankeliumia pakanoille eräässä Gardajärven pohjoispuolella sijaitsevassa laaksossa.
Kukkulalla lienee ollut jonkinlainen vartiotorni jo roomalaisten aikaan, mutta ensimmäinen varsinainen linnoitus pystytettiin 1100-luvulla. Linnoitusta vahvistettiin erityisesti 1400-luvulla, jolloin Bergamo kuului Venetsian tasavaltaan. Kaupungin turvallisuustilanne parani oleellisesti seuraavalla vuosisadalla, kun koko yläkaupunki sai ympärilleen tukevat muurit. Linnoituksen sotilaallinen merkitys väheni, ja 1800-luvulla se suurimmaksi osaksi purettiin. Jäljellä on enää lähinnä muureja ja vallihautoja, jotka muistuttavat kukkulan historiasta.
Kukkulalta laaksoon lähtisi erilaisia pitkiäkin kävelyreittejä, mutta meille riittää tällä kerralla hieman lyhyempikin vaihtoehto. Samoilla vaatteilla ja kaupunkikengillä pitäisi selvitä vielä lounaalle ja samana iltana odottavalle kotimatkallekin, joten on parempi olla hikoilematta liikaa. Onneksi matka ainakin alkaa loivaan alamäkeen.
Ohitamme muutamia kapean tien varrella sijaitsevia koteja, kunnes päädymme pitkään Salita dello Scorlazzone -nimiseen portaikkoon. Liikkeellä on kävelyretkeläisten lisäksi ainakin yksi hurjapää, joka kiitää portaita alas polkupyörällään.
Alhaalla häämöttää kuvauksellinen Tempio dei Caduti -kirkon torni. Tämä pätkä taipaleestamme kuuluu Visit Bergamo -sivustolla suositeltuun The Green City -kävelyreittiin.
Portaikko päättyy lopulta tielle, jonka varrella sijaitsee ylempää näkemämme kirkko. Tempio dei Caduti eli Kaatuneiden temppeli on omistettu ensimmäisessä ja toisessa maailmansodassa kuolleille bergamolaisille sotilaille. Kirkkoa alettiin rakentaa hieman ennen Italian liittymistä ensimmäiseen maailmansotaan ja sen käyttötarkoitus muotoutui tuon ajan tapahtumien perusteella.
Tempio dei Caduti on yleensä suljettu, mutta siellä järjestetään jokaisen kuukauden toisena sunnuntaina messu. Osumme sattumalta paikalle hieman tämän kuukausittaisen messun päätyttyä, joten ovet ovat jälleen visusti säpissä. Olisi ollut kiinnostavaa kurkata sisäpuolelle, sillä synkkä kirkkosali on kuvien perusteella hyvin persoonallisen näköinen.
Käännymme pian kirkon kulmalta lähdettyämme jälleen alamäkeen Salita Scorlazzino -nimiseen portaikkoon. Rappusten varrelta voi vielä katsella Kaatuneiden temppelille päin ja ihailla kukkivia puita.
Maaliskuinen aurinko lämmittää jo kovin keväisesti ja jostain kuuluu lintujen laulua. Muutamat puut ja pensaat kukkivat näyttävästi. Voisivatkohan nämä olla aprikoosin kukkia?
Kaunis kävelyreitti laskeutuu yhä vain alemmas, mikä tarkoittaa että joudumme vielä jossain vaiheessa nousemaan myös takaisin ylämäkeen. Tuntuu mukavalta päästä tällaisen vehreyden keskelle aivan kaupungin laitamilla. Vastaan tulee muutamia reippaita lenkkeilijöitä koiriensa kanssa. Bergamon modernimpi puoli Città Bassa häämöttää alapuolellamme.
Paluumatka kuvan kukkulalla odottavaan vanhaankaupunkiin ei lopulta ole kovin raskas. Tulemme kävelleeksi muutaman kilometrin oikein miellyttävissä maisemissa. Mielestämme Bergamossa voisi käyttää enemmänkin aikaa kaupunkia ympäröivillä kukkuloilla patikointiin. Toisaalta jos retkeilyn ottaa oikein asiakseen, löytyy täältä päin Italiaa myös upeita vuoristo- ja järvimaisemiin vieviä vaellusreittejä. San Vigilion kukkula on joka tapauksessa käymisen arvoinen paikka, vaikkei haluaisi kävellä funikulaariasemalta lähimmän ravintolan terassia pidemmälle.
Lue myös muut Bergamosta kertovat juttuni:
Majoitus- ja ravintolakokemuksia Bergamossa
Bergamon sykähdyttävä yläkaupunki Città Alta
Upea Santa Maria Maggioren basilika Bergamossa
Jalkapalloa Bergamossa, Atalanta–Udinese
-
Eurooppa1 vuosi sitten12 mieleenpainuvaa kirkkoa Euroopassa
-
Yhdysvallat1 vuosi sittenNew Yorkin merellinen Coney Island
-
Italia1 vuosi sittenMilanon-viikonlopun uudet kokemukset
-
Espanja1 vuosi sittenTeneriffan patikkaretket: Roques de García
-
Italia1 vuosi sittenRunsas vinkkipaketti Milanoon
-
Ranska1 vuosi sittenBordeaux’n viinimuseo Cité du Vin
-
Ranska1 vuosi sittenDordognen kylät Beynac, La Roque-Gageac ja Domme
-
Suomi1 vuosi sittenHiihtoloma Suomutunturin maisemissa
-
Espanja1 vuosi sittenTeneriffan patikkaretket: Bosque de Los Enigmas
-
Ranska12 kuukautta sittenPariisin-viikon monet kokemukset
-
Ranska12 kuukautta sittenTuhkasta noussut Pariisin Notre-Dame
-
Ranska1 vuosi sittenBordeaux’n luova keskus Darwin
Virpi/Hätälasku matkablogi
22.1.2018 at 11:58
Aina ihana Italia! Se vaan on ja pysyy sydämessä ja mitä enemmän tälläisiä kertomuksia lukee, niin matkakuume voimistuu! Tämä on minulle ihan tuntematon alue Italiassa, mutta ehdottomasti kyllä mielenkiinto heräsi, täytyyhän tämä joskus ujuttaa matkaohjelmaan!
Kivasti olet kuvannut tunnelmaa kaduilla!
Mika / Lähtöportti
22.1.2018 at 13:30
Kiitos Virpi! Puglia on monelle vielä tuntematonta, mutta todella kiehtovaa, omaperäistä ja aitoa Italiaa. Noilla kapeilla kaduilla on ihan oma ainutlaatuinen tunnelmansa. Puglia ei sijaintinsa vuoksi välttämättä automaattisesti osu matkareiteille, mutta sinne koukkaaminen kyllä kannattaa!
Marja
22.1.2018 at 18:41
Onpa kivan näköistä. Juuri pari päivää sitten katsottiin kuopuksen kanssa Google Mapsistä tätä seutua ja haaveiltiin, että vielä joskus… Miten matkustitte tuonne? Lensittekö Roomaan, Bariin?
Mika / Lähtöportti
22.1.2018 at 19:02
Kiitos Marja! Toivottavasti pääsette tuonne joskus. Me haluttiin käyttää suoria lentoja ja yhdistettiin Rooma samaan reissuun. Eli me oltiin muutama päivä Roomassa, sitten pitkä ajomatka Pugliaan ja reilu viikko siellä. Paluumatkan varrella pysähdyttiin yhdeksi yöksi Casertaan, jossa on näkemisen arvoinen palatsi.
Martina
22.1.2018 at 20:36
Upea postaus taas kerran ihanasta Italiasta. Tuntuu että kommentoin aina samalla tavalla, mutta Pugliakin on ollut haaveissani jo pitkään ja matkakuume vain nousi tämänkin postauksen myötä.
Osallistuin joskus vuosia sitten erääseen tilaisuuteen Helsingissä, jossa markkinoitiin Pugliaa, syötiin alueen ruokia ja maisteltiin viinejä. Innostuin jo tuolloin saappaankorosta, mutta ilmeisesti se on tuntunut niin kaukaiselta, että olemme valinneet kuitenkin aina jonkun helpommin saavutettavissa olevan alueen. Mitä kautta te reissasitte Pugliaan? Otitte ilmeisesti auton, mutta minne oli lennot?
Pakko kertoa vielä, että kehitin Martina Francaan pienen pakkomielteen kun ratsastin yhteen aikaan paljon Franca-nimisellä ponilla. Ratsastuskoulun tuntilistalla luki aina Martina – Franca. Pidin sitä jonkinlaisena merkkinä siitä, että minun täytyy päästä katsomaan miltä samanniminen kaupunki näyttää. 😀
Mika / Lähtöportti
23.1.2018 at 23:01
Kiitos Martina! Italiassa on niin monta kiinnostavaa osaa, että seuraavaa kohdetta on usein vaikea valita. Meillä Puglia jotenkin vaan kiilasi kaikkien listojen ulkopuolelta yllättäen kärkeen ja sinne sitten päädyttiin.
Puglia ei tosiaan ole se ihan helpoimmin saavutettavissa oleva Italian osa. Me haluttiin suorat lennot ja mentiin aluksi neljän yön kaupunkilomalle Roomaan. Sitten vuokrattiin auto ja ajettiin sellainen 5-6 tunnin matka Monopoliin. Paluumatkalla pysähdyttiin yhdeksi yöksi Casertaan ja seuraavana päivänä iltalennolla Roomasta kotiin. Jos haluaa lentää suoraan Pugliaan, se onnistuu Barin kentälle yhdellä vaihdolla vaikka Saksan kautta.
Olenkin joskus ajatellut että sun täytyy päästä kaimakaupunkiin, mutta en olisi osannut arvata tuollaista ponisattumaa! Siis todellakin nyt Martina Francan matkaa suunnittelemaan! 🙂
Myös Martina Francan naapurikaupunki Locorotondo oli ohimennen nähtynä mielenkiintoisen näköinen, ei vaan valitettavasti ehditty tutustua siihen tarkemmin.
satu
23.1.2018 at 8:43
Vietimme Pääsiäisen 2016 kiertämällä Pugliaa ja näimme siellä upean pääsiäiskulkueen. Paikka oli huikea. Me lensimme sinne Istanbulin kautta. Blogissani on juttua aiheesta Italia-tunnisteen alla. Tosin valitsemamme ajankohta sai aikaiseksi sen, ettei siellä juuri muita ihmisiä näkynyt, vaan saimme nauttia lomasta aika yksin. Turisteja ei ollut ja paikallisille pääsiäinen on kotijuhla.
Suosittelen saappaankorkoa, se on aivan huikea paikka!
Mika / Lähtöportti
23.1.2018 at 23:18
Mukava kuulla että tekin viihdyitte noin mainiosti Pugliassa. Se on ehdottomasti yksi Italian kiehtovimmista osista!
Kävin pikaisesti katsomassa Italia-juttujasi ja palaan vielä lukemaan ne paremmalla ajalla. Esimerkiksi Taranto kiinnostaa ja sopisi hyvin jonkun tulevan Etelä-Italian reissun varrelle, vaikkei syvemmälle Pugliaan ehtisikään. En ole tainnut viettää koskaan pääsiäistä Italiassa, mutta hyvä tietää että voi varautua hiljaisiin katuihin. Voisin kuvitella että tämä korostuu nimenomaan uskonnollisen etelän pienissä kaupungeissa.
Sari/Saaran lautasella
23.1.2018 at 12:38
Oi oi miten kauniilta näyttää Puglian alue, pitkäisiköhän mun vähän pyörtää sanojani Italiasta ja uskaltaa kokeilla toisen kerran matkaa sinne. Edellinen keskuspaikkamme oli Milano ja sinne totisesti en toista kertaa tahdo, onneksi retket Venetsiaan ja Comoon antoivat myös positiivisia kokemuksia. Ihanat nuo trullitalot, en ole ennen kuullakaan moisista, pitääpä ihan googlettaa enemmän. Ai hyvää ruokaa italiassa, siis muutakin kuin pizzaa, no sekin olisi vielä kiva kokea. Mutta kaikenkaikkiaan houkutteleva matkakohde.
Mika / Lähtöportti
23.1.2018 at 23:35
Kiitos kommentista Sari! Italia on niin monimuotoinen maa, ettei sitä kannata tuomita yhden alueen perusteella. Milano jakaa Italian kaupungeista eniten mielipiteitä, se voi näyttäytyä kiireisenä, tylynä ja tylsänäkin. Minulla on omat syyni tykätä Milanosta, mutta myönnän ettei se ole maan helpoin tai tyypillisin kaupunki.
Puglia ja Pohjois-Italia eroavat kuin yö ja päivä, yhteistä ovat lähinnä kieli ja pastan syöminen (tosin niidenkin osalta murre ja pasta ovat erilaisia). Trulleista ei ole moni suomalainen kuullut, koska ne ovat tämän hieman syrjäisen alueen oma erikoisuus. Alberobello-postauksessani kerrotaan trulleista vähän lisää.
Ruoasta puhuttaessa Italiassa korostuu lähiruoka, tuoreet raaka-aineet ja tietynlainen yksinkertaisuus. Jokaisella alueella on oma keittiönsä, Pugliassa meren läheisyys näkyy myös lautasella. Italiassa täytyy kuitenkin valita ravintolansa huolella erityisesti suosituissa turistikohteissa, sillä surkeitakin ravintoloita löytyy.
Heli/ Näkymiä vihreältä kukkulalta
24.1.2018 at 16:20
Oi mitä muistoja! Me majailtiin viikko Polignano a Maressa ja tehtiin siitä sit päiväretkiä Alberobelloon, Sassi di Materaan, Puglian luoliin, rannalle. Polignano a Maressa olen syönyt elämäni parhaan kalaillallisen. Puglian mozzarellat ja Altamuran leipä ovat kuuluisia ja aito, vain sieltä saatava primitivo-viini väriltään kuin mustetta ja vahvuudeltaan riittävää 🙂
Mika / Lähtöportti
26.1.2018 at 11:34
Polignano a Mare on varmasti hyvä valinta Pugliassa majoittumiseen. Meidän talonvuokrausreissuilla tulee syötyä harmittavan harvoin ravintoloissa illallisia, lounaita huomattavasti useammin. Asunto kaupungin keskustassa olisi tämän kannalta hyvä idea. Altamuran leipä jäi maistamatta, ensi kerralla sitten 🙂
Emma
25.1.2018 at 11:03
Näyttääpä idylliseltä, etenkin toi Polignano a Maren ranta! Mutta vähän jäi kyllä häiritsemään ne uima-altaaseen kutevat sammakot 😀 😀
Mika / Lähtöportti
26.1.2018 at 11:44
Nuo kaikki on idyllisiä kaupunkeja, mutta Polignano a Mare rantojensa ansiosta kuvauksellisin. Meidän uima-allas taisi olla kylän parhaita vesistöjä, joten se kiinnosti sammakoita. Kovin kesyjä kurnuttajia olivat, mutta kutuhommat olisi saanut hoitaa muualla. Ekalla kerralla ihmettelin mikä narunpätkä sinne altaaseen oli pudonnut, kunnes tajusin mistä oli kysymys. No, ainakin lapsista oli hauskaa lähteä aina aamuisin nostamaan haavilla sammakoita ylös altaasta 😀
Aron / Ja sitten matkaan...
25.1.2018 at 20:26
Oijoi, olipa kaunista! Italiassa noita kivoja maakuntia riittää. Tuokin kolkka on vielä näkemättä. 🙂
Olin jo kokonaan unohtanut, että juuri Pugliassa on noita hassuja taloja. Taannoin italiankurssilla katselimme jotain kieliopetusvideota, jossa näitä taloja esiteltiin.
Tuo pizza paljasti selvästi, että ollaan eteläisessä Italiassa. Tai siis enhän minä oikeasti tuosta mitään tiedä, mutta tarkoitan että näytti napolilaiselta pizzalta paksuine reunoineen. 🙂
Mika / Lähtöportti
26.1.2018 at 12:11
Puglia on ehdottomasti omia suosikkejani Umbrian ohella, tosin olen kyllä tykännyt kaikista näkemistäni Italian osista. Ai säkin opiskelet italiaa, mukava kuulla! 🙂 Trullit on hauskoja taloja ja suosittelen myös sellaisessa yöpymistä, jos vaan mahdollista.
Joidenkin mielestä hyvän pizzan määritelmiin kuuluu, että kokki on syntynyt Napolissa. Tämä oli sen verran erinomainen, että tuo saattoi jopa pitää paikkansa 😀
Martta / Martan Matkassa
25.1.2018 at 20:34
Voihan Italia! Korko ja kärki on käymättä, kun luin juttua aloin heti haaveilla loma-asunnon vuokraamisesta…. Viinitiloja, ratsastusta, patikointia, kivoja pikkukaupunkeja ja vaikka vähän mermaisemiakin ja tietenkin ihania ravinteleita…
Mika / Lähtöportti
26.1.2018 at 12:14
Voihan Italia tosiaankin, tuota kaikkea mainitsemaasi sieltä löytyy! Tuolla korossa on oma tunnelmansa, kannattaa käydä tutustumassa. Kärki on itsellänikin vielä käymättä, mutta ehdottomasti suunnitelmissa. Ehkä samalla reissulla ehtisi koukata uudelleen vielä Pugliankin puolelle.
Kohteena maailma / Rami
26.1.2018 at 0:38
Osaat kyllä tuon tunnelmallisen kerronnan taidon. Saat viestitettyä samalla sen kiireettömän matkustamisen jalon taidon, jollaisia reissusi perheen kanssa on! Puglia kuulostaa kohteelta, joka olisi varmasti käymisen arvoinen.
P.S. Aivan parhaat pizzan päälliset, otan aina samat – älä sano mitään 😀
Mika / Lähtöportti
26.1.2018 at 12:19
Kiitos Rami! Yritän olla kiirehtimättä, niin ehtii aistia tuollaisia tunnelmia paremmin.
En sano mitään pizzavalinnasta 😀 Mutta sen tiedän, että espresson jätät ottamatta. Tässä sen sijaan paikallista pienpanimotietoa, yllättävän suosittua tuollakin: https://www.salentodolcevita.com/blog/guida-alle-migliori-birre-artigianali-pugliesi/?lang=en
Travelloverin Annika
26.1.2018 at 19:42
Hauska nähdä, miltä paikat näyttävät, kun taivas on sininen. Olin itse noilla kulmilla aika tarkalleen neljä vuotta sitten, ja aurinko taisi silloin viettää talvilomaansa. Oli sateista ja harmaata. Rannat ja trullitalotkin ovat aika eri näköiset ja fiilis varsinkin kovin erilainen. Mutta kyllä vain nuokin kulmat toimivat myös talvella.
Mika / Lähtöportti
27.1.2018 at 12:54
Fiilikset ovat varmasti erilaiset talven harmaudessa. Huhtikuun loppupuoli oli mukavaa aikaa, välillä tarkeni shortseissa, mutta ei ollut liian kuumaa kaupungeissa kiertelyyn. Uskoisin kuitenkin viihtyväni hyvin myös talvella, sillä nautin kohteiden hiljaisuudesta ja tunnelmista sesongin ulkopuolella.
Anna | Tämä matka -blogi
27.1.2018 at 9:27
No tämähän tuli kuin tilauksesta. Meillä on matka tuonne varattuna maaliskuulla ja jännä nähdä tuo paikka. Samoin nuo juttusi Barin ja Alberobellon kaupungeista tulivat hyvään saumaan. Ja siis ylipäätänsä kaikki tämä info, mitä on tullut myös kommenttikentästä!
Sen olen antanut itseni ymmärtää, että kevätsää voi olla viileä tuolla. Mutta on se ainakin lämpimämpi kuin Oulussa 🙂
Mika / Lähtöportti
27.1.2018 at 13:09
Mukava kuulla, että tästä oli iloa! 🙂 Pugliassa on paljon mielenkiintoisia kaupunkeja kierreltäväksi ja Basilicatan puolella ainakin Matera näkemisen arvoinen. Maaliskuussa voi olla viileääkiin, mutta merituuli on tosiaan luultavasti lempeämpi kuin Nallikarilla. Meillä huhtikuun lopulla oli käyttöä vuorotellen niin shortseille kuin takeillekin. Mukavaa Italian-reissun odotusta!
Anna-Katri / Adalmina's Adventures
27.1.2018 at 17:45
Ihana Italia! Minulla on ihan valtava kuume lähteä reilaamaan Italiaa ympäri ja poiketa juuri näiden kaltaisissa pienissä ja sympaattisissa kaupungeissa. Olisi kyllä aivan täydellinen kesälomamatka, jää vain nähtäväksi milloin ehtisin sen toteuttaa. Tätä lukiessa matkakuume kyllä kasvoi entisestään. 🙂
Mika / Lähtöportti
29.1.2018 at 11:33
Kiitos Anna-Katri! Monesti ne aidoimmat paikallistunnelmat löytyvät pikkukaupungeista, niin Italiassa kuin muuallakin. Toivottavasti pääset kunnon Italian-kierrokselle pian. Siellä on todella antoisaa kierrellä jo siksikin, että eri alueet eroavat niin paljon toisistaan.
Johanna @ Out of Office
27.1.2018 at 19:22
Ah, ihana Italia! Olisi hienoa päästä ihailemaan noita unikkoniittyjä. Puglian trullitaloista luin juuri, en tiennytkään että niitä on ihan moderneilla mukavuuksillakin varustettuina.
Italiaa on tullut koluttua aika paljon Rooman yläpuolelta, mutta Puglia on vielä kokematta. Kesäkuussa lennetään Roomaan, ja suunnataan näillä näkymin Umbriaan ja Marcheen.
Mika / Lähtöportti
29.1.2018 at 11:52
Huhtikuun loppupuoli oli varmasti yksi vuoden kauneimmista ajoista käydä Pugliassa, unikoita ja kirsikankukkia riitti todellakin paljon. Käsittääkseni trullitalojen remontointi nykyaikaisiksi on ollut viime aikoina aika yleistä. Ulkoapäin näyttävät alkuperäisiltä, mutta esimerkiksi meillä oli hyvin toimivat lämmitys- ja ilmastointilaitteet sekä normaalit kylpyhuoneet. Myös lisäosa tilavalla olohuone-keittiöllä ja avarilla ikkunoilla oli tervetullut.
Tunnen itsekin pohjoisemman Italian paremmin, mutta Puglia oli mahtava kokemus ja haluaisin koluta etelää lisää. Mukavaa reissun odotusta ja lämmin suositus erityisesti Umbrialle! Assisi, Perugia, Orvieto, Trasimeno-järven rantakylät… siellä todellakin upeita paikkoja riittää!
Jukka
1.2.2018 at 10:05
Hei,
miten englanninkielellä pärjäsi Pugliassa? Itse menossa heinä-elokuun vaihteessa eteläisimpään kärkeen.
Mainittakoon myös, että Brindisiin lennetään ajoittain lomalentoja, reitti ja halpayhtiön lentoja. Lufthansa ja Air Meridiana ainakin markkinoi 2017 vuoden yhdistelmäreittejä suomesta.
Mika / Lähtöportti
1.2.2018 at 13:16
Omien kokemusteni mukaan englantia puhutaan vaihtelevasti. Joissakin ravintoloissa tai kaupoissa puhuttiin hyvää englantia ja joissakin ei sitten käytännössä lainkaan. Ihmisistä jäi hyvä mielikuva, asiat saa useimmiten jotenkin selvitettyä, vaikkei yhteistä kieltä löytyisikään.
Olinkin unohtanut Brindisin lennot, nyt kun mainitsit niin muistan sellaisista joskus kuulleeni. Ei todellakaan ole pakko ajaa Roomasta asti, jos ei halua. Kiitos kommentistasi ja mukavaa reissun odotusta!