Italia
Valkoisten kujien Puglia
Italian saappaankorko Apulia eli Puglia kuuluu maan kiehtovimpiin alueisiin. Puglia on meren tuoksua, auringonpaistetta, mystisiä trullitaloja, herkullista ruokaa ja houkuttelevia pikkukaupunkeja. Näihin tunnelmiin palaisin mielelläni uudelleen!
Sain tutustua Pugliaan keväällä 2015, kun vuokrasimme reiluksi viikoksi persoonallisen trullitalon maaseudulta, noin kymmenen kilometrin päästä Monopolin kaupungista. Puglia on melko laaja ja keskityimme matkallamme vain kohteisiin, jotka sijaitsivat alle tunnin ajomatkan päässä majapaikastamme.
Suippokattoiset trullit ovat puglialainen erikoisuus. Perinnetaloja näkyy siellä täällä ympäri maaseutua ja Alberobellon trullikaupunki on päässyt Unescon maailmanperintölistallekin. Vuokrasimme modernein mukavuuksin varustetun talon, joka näytti satukirjan sivulta repäistyltä. Pienistä epäilyksistä huolimatta se oli myös hämmästyttävän viihtyisä. Tähän toki auttoi perinteistä poikkeava avara tupakeittiö, mutta makuuhuoneet sijaitsivat vanhaan tapaan pienissä paksujen kiviseinien ympäröimissä kammioissa.
Talonvuokraus osoittautuu jälleen kerran miellyttäväksi majoitusmuodoksi. Lapset saavat nauttia uima-altaasta mielin määrin, vaikka veteen kutevista sammakoista onkin pari kertaa hieman harmia. Lounas valmistuu toisinaan ulkogrillissä ja paikallinen punaviini maistuu Puglian keväässä poikkeuksellisen hyvältä. Sitruunoiden kypsymistä voi odotella vaikka riippumatossa maaten. Maatalouskoneiden äänet kuuluvat jostain kaukaa ja kyyhkyset kujertavat. Hihansa käärinyt naapurin setä leikkaa kiviaidan takana oliivipuiden oksia ja kantaa niitä syrjemmällä kytevään nuotioon. Toisessa naapuritalossa asustaa leskirouva, jonka pihalla makailee laiskanpulskeita kissoja. Tällaiseen kiireettömään ympäristöön voisi muuttaa pidemmäksikin aikaa.
Maaseutu on näillä seuduilla kaunista. Kevät täyttää monet pellot unikoiden punaisella värillä. Alueella viljellään paljon kirsikoita, joiden vaaleat kukat loistavat puiden oksilla. Viiniviljelmien suosituimmat rypäleet ovat Primitivo ja Negroamaro. Pugliasta ei voi puhua myöskään ilman merta ja sieltä kalastettavia herkullisia ruokia.
Puglian arkkitehtuuri eroaa trullien lisäksi muutenkin pohjoisemmasta Italiasta. Vanhoissa kaupunginosissa saa vaeltaa kapeilla valkoiseksi kalkittujen talojen reunustamilla kujilla. Pugliassa voi aistia hyvin myös sen, kuinka Italia muuttuu etelään päin mentäessä köyhemmäksi ja uskonnollisemmaksi, mutta toisaalta kaikin tavoin lämpimämmäksi. Esittelen nyt neljä kaupunkia, joihin kaikkiin teimme muutaman tunnin mittaiset päiväretket. Näillä ikiaikaisilla kujilla on mukava vaellella tunnelmia aistien.
MONOPOLI
Ensikosketukseni Napolia eteläisempään Italiaan tapahtuu Monopolissa, jonka vaaleiden rakennusten välissä puhaltaa viileä merituuli ja teräksensinisen taivaan alla kaikuu kirkonkellojen kumina. Kanat ruskistuvat teurastamon näyteikkunassa ja suuri koira jolkottaa kulman taakse. Paikalliset ovat varmasti kuulleet jo riittävästi lautapelivitsejä, joten jätetään ne tällä kertaa kokonaan väliin.
Keskustassa on vilkasta. Autoja on pysäköity ahtaiden yksisuuntaisten katujen varsille varsin mielikuvituksellisella tavalla. Saan jätettyä Fiatin keskeisen XX Settembre -aukion lähistölle, josta on hyvä jalkautua vanhaankaupunkiin. Kapeiden kujien labyrintti imaisee nopeasti mukaansa. Alue ei ole valtavan suuri, mutta siellä on hauska vaellella ilman sen kummempaa päämäärää. Piazza Garibaldin terasseilta kantautuu korviin kahvikuppien kilinää. Komean Maria Santissimma della Madian katedraalin edustalle on puolestaan kokoontunut äänekäs koululaisryhmä, joka kokeilee mielellään englannintaitojaan ulkomaalaisiin turisteihin.
Ajaudumme puolivahingossa rannan lähistölle ja putkahdamme holvikaaren alta maalaukselliseen satamaan. Kalastajien siniset veneet kelluvat hiljaisilla aalloilla. Satama on rakennettu vanhojen rakennusten ja aallonmurtajan tiiviiseen suojaan.
Talot on kalkittu valkoisiksi, mutta ikkunoilta roikkuvat pyykit tuovat väriä katukuvaan. Seinien pieniin syvennyksiin on aseteltu pyhimysten kuvia. Vuosikymmenet ovat hioneet katulaatat kiiltävän sileiksi. Täällä on aistittavissa aitoa etelän tunnelmaa. Vastaantulijat tervehtivät reippaasti toisiaan, eikä kenelläkään ole kiirettä minnekään.
MARTINA FRANCA
Suurin piirtein samat katujen ja aukioiden nimet toistuvat Italian jokaisessa kaupungissa. Myös Martina Francassa kävelemme Piazza XX Settembreltä hienon portin lävitse kohti Piazza Romaa. Martina Franca muistuttaa Monopolia myös arkkitehtuurinsa puolesta. Valkoseinäisten talojen välissä mutkittelevat kujat ovat paikoitellen todella kapeita. Joudumme tiukimmassa paikassa laittamaan lasten matkarattaat kasaan, sillä ne eivät muuten mahdu vajaan metrin levyisen kujan lävitse. Nähtävyyksistä jää mieleen kaunis barokkikirkko.
Täälläpäin vietetään edelleen perinteistä iltapäivän siestaa. Pysäköintikin on sen ansiosta sopivasti ilmaista iltapäivällä yhdestä neljään. Valitsemme lounaspaikaksemme pienen osterian, jossa saan hoitaa asioinnin paikallisella kielellä. Reiluun etelän meininkiin kuuluu, että talo tarjoaa runsaat alkupalat maittavien bruschettojen muodossa. Täytän vatsani Puglialle tyypillisellä orecchiette-pastalla, joka on nimensä mukaisesti pienen korvan muotoista. Isännän innokkaasti tarjoilemasta limoncellosta joudun automiehenä kieltäytymään.
Vaihteleva kevätsää tuntuu pilvien liikkeistä riippuen vuorotellen lämpimältä ja hyytävältä, joten katsomme parhaaksi palata autolle. Martina Franca on varsin tyypillinen puglialainen kaupunki, jossa saa kulumaan mukavasti aikaa kujista nautiskellen.
OSTUNI
Ostunin kukkulakaupunki tunnetaan erityisesti vitivalkoisista rakennuksistaan. Täälläkin ahdas kujaviidakko tarjoaa mahdollisuuden mielenkiintoisiin seikkailuihin. Toisin kuin monessa muussa Puglian kaupungissa, joutuu Ostunissa varautumaan myös korkeuseroihin. Pysähdymme välillä ihailemaan maisemaa alas laaksoon, vaikkei se olekaan sadepäivänä parhaimmillaan. Muutaman kilometrin päässä häämöttää meri.
Kujien varsilla eletään edelleen tavallista elämää. Paikallisen mummon ryppyjen uurtamille kasvoille leviää lempeä hymy, kun hän tervehtii meitä kotinsa avoimesta ikkunasta. Ostuni näyttää sopivan myös hääkuvausten kulissiksi. Vaikka sade onneksi hellittääkin, näyttää morsiamen helmojen suojeleminen lätäkköjen keskellä hankalalta.
Lastenrattaiden kuljettaminen portaikosta toiseen alkaa käydä työstä, mutta mieliala kohoaa umpimähkään valitun Il Pozzo dei Desiderin pizzojen äärellä. Pizzojen pohjat ovat miellyttävän rapeita ja päällä maistuu mukavasti niin prosciutto kuin rucolakin. Espresso täydentää edullisen ja onnistuneen lounaan.
Kuurosade häiritsee hieman, joten Ostuni ei pääse parhaalla tavalla oikeuksiinsa. Persoonallinen vanhakaupunki on silti mukava kokemus. Paikallinen katedraali sijaitsee kujan päässä ilman monelle italialaiselle kaupungille tyypillistä näyttävää aukiota.
POLIGNANO A MARE
Tutustumme Polignano a Mareen vapunpäivänä, jolloin osa kaduista on suljettu erilaisten juhlallisuuksien vuoksi. Ihmisvirta johdattaa meidät korkealle kivisillalle, josta on upea näkymä korkeiden kallioiden reunustamalle hiekkarannalle. Kuvauksellisempaa kaupunkirantaa on vaikea kuvitella. Rohkeimmat kahlaavat turkoosina välkkyvään veteen samalla, kun joku kulkee kadulla untuvatakki niskassa. Lämpötila nousee varjossakin pariinkymmeneen asteeseen, mutta italialainen ei hevin talvivaatteistaan luovu.
Kauniin Polignano a Maren viehätys perustuu meren läheisyyteen. Dramaattisen rantajyrkänteen reunalle rakennetun vanhankaupungin kujilla riittää pyhäpäivänä kuhinaa. Vaaleat talot ja kirjavat pyykit tuovat vahvasti mieleen muut näkemämme Puglian kaupungit.
Pysähdymme parille näköalapaikalle katselemaan kaukana alhaalla kimaltavaa merta. Vanhankaupungin kiertää nopeasti, mutta vierailua voisi venyttää uimalla tai syömällä kuinka pitkäksi tahansa.
Tyydymme tällä kerralla jäätelöihin, jotka syömme pienen aukion laidalla ohikulkijoita katsellen. Loma Pugliassa on mukava päättää pistaasin ja sitruunan maku suussa. Alue hurmasi aitoudellaan ja nousi kerralla yhdeksi suosikeistani Italiassa. Pugliassa on jotain mukaansatempaavaa ja kauneutta löytyy niin maisemista kuin persoonallisista kaupungeistakin. Seuraavallekin matkalle riittäisi vielä paljon uutta tutkittavaa, niin rannikolla kuin vaikkapa Leccen kaupungissakin.
Blogissa on kerrottu jo aiemmin samalla seudulla sijaitsevista Barin ja Alberobellon kaupungeista.
Kävimme viimevuotisella Ligurian-matkallamme monessa kauniissa pikkukylässä. Niistä luultavasti tuntemattomin on hiljaisen kukkulan huipulla kohoava Montemarcello, jonka muinaiset muurit kätkevät sisälleen tunnelmallisia kujia.
Sade ropisee tuulilasiin, kun ajamme kapeaa tietä, joka kiemurtelee metsäisellä rinteellä yhä korkeammalle. Olemme juuri tutustuneet aivan ihastuttavaan Tellaroon, mutta lähistöllä on toinenkin Italian kauneimpien kylien listalle valittu kohde. Tellarosta köröttelee hidasta kylätietä pitkin reilussa parissakymmenessä minuutissa Montemarcelloon. Välin voisi myös patikoida, mutta se ei tunnu ainakaan tällä säällä houkuttelevalta.
Montemarcellon laidalla on suuri parkkipaikka, josta päätellen täällä saattaa olla joskus vilkkaampaa kuin sateisena lokakuisena perjantaina. Odottelemme pahimman kuuron hellittämistä, kunnes lähdemme tutustumaan kylään sateenvarjojen suojissa. Tuuli on onneksi tyyntynyt verrattuna Tellaroon, jossa myrsky löi korkeita aaltoja rantaan.
Kylä on lähes aavemaisen hiljainen, sillä emme kohtaa sateen kastelemilla kujilla ketään. Harmaa sää on laskeutunut Montemarcellon ylle kuin suruharso, mutta sekään ei peitä ympäristön kauneutta.
Ihailemme yhteensopivin sävyin maalattuja taloja. Välillä maali on lohkeillutkin, ja siellä täällä näkyy myös paljaita kiviseiniä. Kujien varrella on paljon kauniita yksityiskohtia ovenkolkuttimista kukkaruukkuihin ja postilaatikoista takorautaisiin parvekkeisiin.
Montemarcellon borgon eli muurien ympäröimän keskiaikaisen kylän asukasluvuksi on ilmoitettu 280 henkilöä. Kylä kuuluu Ameglian kuntaan ja sieltä on noin puolen tunnin ajomatka La Spezian satamakaupunkiin tai marmorista tunnettuun Carraraan. Montemarcello sijaitsee Ligurian alueella, mutta esimerkiksi Carrara ja sen naapuri Massa ovat jo Toscanan puolella.
Montemarcellossa majailee runsaasti kissoja. Yksi niistä tulee tervehtimään meitä kylän tiiviillä keskusaukiolla. Se kävelee aukion toiselta laidalta määrätietoisesti luoksemme, mistä voisi päätellä että kissoja kohdellaan täällä hyvin. Ehkä sekin kaipaa seuraa, sillä ainakaan me emme ole kohdanneet tähän mennessä vielä yhtään muuta elävää olentoa. Rapsutukset ja sateenvarjon suoja tuntuvat ainakin kelpaavan.
Huomaamme myöhemmin eräällä kujalla kissoille tarkoitettuja ruokakippoja sekä suojaisia makuupaikkoja. Seinään kiinnitetyn tekstin mukaan kissoja ei saa kohdella kaltoin tai häätää kylästä. Pidämme tämän vuoksi Montemarcellosta entistäkin enemmän.
Viihdymme aukiolla vaalean kissan seurassa ja kuvittelemme, kuinka kylän asukkaat kokoontuvat tänne iltaisin vaihtamaan kuulumisia sekä nauttimaan pienen kahvila-ravintolan antimista. Kesäisin tänne tulee luultavasti turistejakin. Vanhat seinät ovat varmasti kuulleet tuhansia tarinoita.
Tunnelmallinen piazza syntyi surullisella tavalla toisen maailmansodan aikaan 1944, kun liittoutuneiden pommi osui Montemarcelloon. Pommi vei paikalla sijainneiden talojen lisäksi mukanaan kymmeniä ihmishenkiä. Pieni aukio on nimetty pommituksen muistoksi joulukuun 13. päivän mukaan.
Montemarcellosta avautuu upeita maisemia eri suuntiin. Sää ei ole kirkkain mahdollinen, mutta merinäkymä on silti komea. Montemarcellon perustaminen liittyi juuri sen sijaintiin hyvällä tähystyspaikalla. Tänne pystytettiin joskus muinoin roomalainen sotilasleiri, jonka tehtävänä oli vartioida ympäristöä. Kylän nimi, Marcellon vuori, viittaa roomalaiseen sotapäällikköön nimeltä Marco Claudio Marcello. Vaikka kylän elämä onkin ollut pitkään rauhallista, mahtuu vuosisatojen varrelle myös monenlaisia selkkauksia. Niistä vakavin tapahtui 1400-luvun loppupuolella, kun firenzeläiset tuhosivat Montemarcellon genovalaisia vastaan käydyn sodan yhteydessä.
Emme osu Montemarcelloon ruoka-aikaan, joten paikalliset ravintolat jäävät meiltä kokematta. Vaikkei kylä sijaitsekaan rannalla, syödään täällä kuulemma paljon mustekalaa ja muita meren herkkuja. On helppo arvata, että tarjolla olisi myös seudun tyypillisimpiä tuotteita, kuten focacciaa, peston kera tarjottua pastaa sekä Vermentino-rypäleistä valmistettua valkoviiniä.
On sääli, ettemme näe kylää yhtään tätä eläväisempänä. Toisaalta on myös mukavaa kierrellä autioilla kujilla ja nauttia ympärillä olevasta kauneudesta kaikessa rauhassa. Tuntuu melkein siltä kuin olisimme saaneet keskiaikaisen kylän hetkeksi omaksemme. Tunnelma on kovin erilainen verrattuna melko lähellä sijaitseviin Cinque Terren kyliin, joiden kujilla riittää runsaasti turisteja sateisinakin arkipäivinä.
Sade on jo loppunut ja räystäiltä putoilee enää yksittäisiä pisaroita satunnaisiin lätäköihin. Kostea ilmakin tuntuu vähitellen lämpenevän. Terrakotanvärinen Pyhän Pietarin kirkko on suljettu, joten kiertelemme vielä uudelleen muutaman kujan ympäri, kunnes palaamme parkkipaikalle.
Montemarcello on mukava ja tunnelmallinen vierailukohde Ligurian-matkan varrella. Pienessä kylässä ei ole paljoa nähtävää, mutta siksi täällä jääkin hyvin aikaa pysähtyä katselemaan kujien yksityiskohtia ja aistia vuosisatojen takaista historiaa.
Huomaamme vasta poistuessamme, kuinka kylän portin yläpuolella lukee È Amore – se on rakkautta. Kyseessä on vasta äskettäin paikoilleen asennettu taideteos, joka kuvaa montemarcellolaisten yhteisöllisyyttä ja kotiseuturakkautta. Pienen kylän keskiaikaiset muurit seisovat täällä toivottavasti yhtä ylpeinä vielä monen tulevankin vuosisadan ajan.
Teimme viimesyksyisellä Ligurian-matkallamme päiväretken Toscanan puolelle Pisaan. Olin käynyt kaupungissa pari kertaa jo aiemmin, mutta kuuluisaa kaltevaa tornia ei voinut tälläkään reissulla jättää väliin.
Aiemmat vuosina 1999 ja 2006 tekemäni Pisan-retket olivat noudattaneet hyvin samanlaista kaavaa. Olin kävellyt rautatieasemalta vinolle tornille ja takaisin, eikä kaupunki ollut suuremmin sykähdyttänyt. Tällä kerralla toiveissa oli kierrellä Pisassa myös kuuluisan Ihmeiden aukion ulkopuolella, mutta torninkin juurelle piti tietysti päästä. Olin tehnyt ensimmäisen Pisan-retkeni kaverin kanssa, toisen vaimon seurassa ja nyt kolmannella kerralla tyttäret halusivat nähdä Pisan tornin ensimmäistä kertaa.
Saavumme Pisaan tällä kerralla autolla. Pari keskustan katua on tietöiden vuoksi suljettu, mikä hankaloittaa kovasti pääsyä etukäteen suunnittelemaani parkkihalliin. Kiertelemme hetken ympäriinsä, kunnes löydän vapaan parkkiruudun erään kadun varrelta. Huomaan päätyneeni jälleen rautatieaseman liepeille, joten kävelykierros noudattaisi varmasti osittain samaa reittiä kuin vuosia aiemminkin. Saavumme pian Piazza Vittorio Emanuele II -aukiolle, jolle ollaan valmistelemassa jonkinlaista ruoka- ja viinitapahtumaa.
Samoilta kulmilta löytyy myös Keith Haringin maalaama muraali Tuttomondo vuodelta 1989. Se on Haringin viimeisiä teoksia, sillä maailmankuulu graffititaiteilija menehtyi aidsiin jo kolmekymppisenä. Tästä rauhaa ja suvaitsevaisuutta kuvastavasta maalauksesta hän kirjoitti päiväkirjaansa: ”Pisa on ollut mahtava. Ymmärrän nyt, että tämä on yksi tärkeimmistä projekteista, joita olen koskaan tehnyt. Se tulee olemaan täällä hyvin, hyvin pitkään, ja kaupunki näyttää todella rakastavan sitä.”
Kaipaamme jo retken alkuvaiheessa lounasta, joten suunnistamme lähistöltä löytyvään San Domenico Italian Bistrot -ravintolaan. Pieni ravintola sijaitsee hiljaisella sisäpihalla vilkkaan Corso Italia -ostoskadun varrella. Mahdumme onneksi ilman varaustakin sisään. Valitsen listalta tagliata di manzon eli viipaloitua naudanlihaa. Annos on yleensä takuuvarma valinta, ja vaikka se ei tälläkään kerralla petä, herättää muun perheen syömä lasagne pientä annoskateutta. Kokeilemme jälkiruokalistalta sekä tiramisua että sisilialaista cannoloa. San Domenico Italian Bistrot on mukava ravintola, jonka pöydissä näkyy niin paikallisia kanta-asiakkaita kuin muutamia matkailijoitakin.
Taivaalta vihmoo vettä, joten suunnistamme suorinta tietä kohti kaltevaa tornia. Taivas onneksi kirkastuu jo saapuessamme Arno-joen rantaan. Solferinon sillalta kelpaa katsella jokimaisemaa sekä Santa Maria della Spinan kirkkoa. Pieni goottilaistyylinen kirkko näyttää kauniilta ja sen vaalea hahmo erottuu hyvin ympäristöstään.
Sää muuttuu ukkosta enteillen hiostavan lämpimäksi, kun alamme lähestyä Piazza dei Miracolia eli Ihmeiden aukiota. Aukiolla on maailmankuulun tornin lisäksi muutamia muitakin nähtävyyksiä, kuten katedraali, kastekappeli ja hautausmaa. Paikalla on odotustemme mukaisesti paljon turisteja, joista monet poseeraavat valokuviin ikään kuin tornia pystyssä pitäen. Mekin ryhdymme tietysti samaan leikkiin. Torni on niin kuuluisa, että tyttäretkin ovat sen näkemisestä selvästi innostuneita.
Pisan katedraalin kellotornin rakentaminen aloitettiin vuonna 1173, mutta työ kävi pettävän maaperän vuoksi pian hankalaksi. Torni kallistui selvästi, mutta projektin valmiiksi saaminen koettiin kunnia-asiaksi. Rakentamisessa jouduttiin pitämään sekä teknisten pulmien että taloudellisten haasteiden vuoksi pitkiä taukoja, kunnes kellotapuli vihittiin käyttöön monta sukupolvea ja lähes kaksisataa vuotta työn aloittamisen jälkeen. Torni näyttää toden totta vinolta, mutta mielikuva kaltevuudesta vaihtelee sen mukaan, mistä päin rakennelmaa katsoo.
Tornin kaltevuus on vaihdellut vuosien varrella jonkin verran, yleensä korjaustöiden, mutta myös luonnollisten muutosten vuoksi. Välillä torni on jouduttu sulkemaan yleisöltä turvallisuussyistä, mutta nykyisin huipulle pääsee kiipeämään kierreportaita pitkin. Pääsyliput erittäin suosittuun kohteeseen kannattaa ostaa etukäteen netistä. Tarjolla on kaikki Piazza dei Miracolin kohteet kattava yhdistelmälippu sekä yksittäisiä tikettejä Ihmeiden aukion eri kohteisiin. Tornin pääsylippua hankkiessa valitaan samalla myös sisäänpääsyaika. Emme kaipaa tällä kerralla nähtävyyksien sisäpuolelle, vaan meille riittää ihmeiden ihastelu aukiolta käsin.
Pisan katedraali valmistui jo vuonna 1092. Pisa oli noihin aikoihin merkittävä merimahti, joten kirkon mahtipontisuus kuvastaa kaupungin vaurautta ja vaikutusvaltaa. Olen tutustunut komeaan katedraaliin tarkemmin aiemmilla matkoillani, mutta tällä kerralla kurkistamme sisäpuolelle vain ovelta.
Ihmeiden aukion rakennukset muodostavat näyttävän ja harmonisen kokonaisuuden. Katedraalin sisäänkäyntiä vastapäätä sijaitseva pyöreä rakennus on kastekappeli Battistero di San Giovanni. Lisäksi aukion laidalta löytyy hautausmaa Camposanto sekä pari museota.
Haluamme tehdä pienen kävelykierroksen Pisassa, joten suunnistamme seuraavaksi Piazza dei Cavalierille, jota reunustaa näyttävien rakennusten rivistö. Kuvassa näkyvät perinteikäs yliopisto Scuola Normale Superiore sekä Santo Stefano dei Cavalierin kirkko.
Yksi Pisan tunnelmallisimmista kaduista on Borgo Stretto, jota reunustavat värikkäät vanhat rakennukset sekä niiden tyylikkäät holvikaaret. Borgo Stretto on myös ostoskatu, jonka varrella on paljon kauppoja.
Huomaamme Borgo Strettoa pitkin kulkiessamme Galileo Galilein patsaan. Tiedemies on jättänyt jälkensä syntymäkaupunkinsa historiaan monin tavoin, ja jopa Pisan lentokenttä on nimetty hänen mukaansa. Usein kuullun tarinan mukaan Galilei kiipesi Pisan torniin tekemään kokeita, joissa pudotti eri painoisia kuulia maahan. Näin hän pyrki todistamaan, ettei putoamisnopeus riipu esineen massasta. Ajatus kuulia viskovasta parrakkaasta tiedemiehestä on kiehtova riippumatta siitä, onko se totta vai tarua.
Borgo Stretto johtaa Piazza Garibaldille, joka sijaitseekin jo Arno-joen rannalla. Katselemme kuvauksellista jokirantaa hetken, kunnes ylitämme Arnon Ponte di Mezzoa pitkin.
Jatkamme matkaa suoraan eteenpäin. Borgo Stretto on vaihtunut täällä virran eteläpuolella Corso Italiaksi, jonka varrella söimme aiemmin lounasta. Vilkasta ostoskatua pitkin on mukava kävellä ja aistia kaupungin tunnelmaa. Tytöt haluavat ostoksille, joten käymme muutamassa kaupassa. Jopa arkinen H&M näyttää täällä juhlavalta, sillä se toimii vanhassa seinämaalauksilla koristellussa palatsissa.
Viivymme Pisassa vajaat viisi tuntia. Keskustan kävelijöille rauhoitetut ostoskadut ja vanhat rakennukset miellyttävät, mutta Pisa ei silti vieläkään mahdu suurimpien suosikkikaupunkieni joukkoon. Myönnän toki, etten nytkään tutustunut kaupunkiin erityisen kattavasti, mutta Pisa ei vain ole sykähdyttänyt yhtä paljon kuin moni muu italialainen paikkakunta. Kalteva torni on silti ilman muuta kerran elämässä näkemisen arvoinen nähtävyys.
Pisaa vaivaa luonnollisesti jonkinasteinen yliturismi, sillä kaupungissa riittää tornia katsomaan tulevia päiväretkeläisiä. Tämän vuoksi Pisassa yöpyminen voisikin olla harkitsemisen arvoinen idea, sillä Ihmeiden aukio lienee parhaimmillaan varhaisaamun hiljaisuudessa tai illan jo pimennyttyä. Samalla jäisi enemmän aikaa vaikkapa kävelyyn Arno-joen rantakatuja pitkin. Jos satun palaamaan Pisaan vielä neljännenkin kerran, haluaisin kokea kaupungissa myös jotain uutta. Houkuttelevilta vaihtoehdoilta kuulostavat esimerkiksi kolmen kilometrin mittainen kierros kaupunginmuureilla, taidemuseo Palazzo Blu tai Pisan kasvitieteellinen puutarha.
-
Huvipuistot2 vuotta sittenHuvipuistokokemus – Disneyland Park Paris
-
Itävalta2 vuotta sittenAlppimaisemia kesäisessä Seefeldissä
-
Yhdysvallat2 vuotta sittenEnsikertalaisen Los Angeles – 10 kohdetta
-
Italia1 vuosi sittenCinque Terre – 5 kuvankaunista kylää
-
Yhdysvallat2 vuotta sittenLos Angelesin kiehtova Venice
-
Italia1 vuosi sittenPatikkaretkellä Cinque Terressä
-
Ranska2 vuotta sitten30 nähtävyyttä Pariisissa
-
Yhdysvallat2 vuotta sittenTarunhohtoinen Hollywood
-
Espanja2 vuotta sittenKaksien kasvojen Torrox
-
Italia2 vuotta sittenMilanon pääkallokappeli San Bernardino alle Ossa
-
Englanti1 vuosi sittenHuikea Harry Potter -studiokierros Lontoossa
-
Yhdysvallat2 vuotta sittenKalifornian-matkan parhaat palat
Virpi/Hätälasku matkablogi
22.1.2018 at 11:58
Aina ihana Italia! Se vaan on ja pysyy sydämessä ja mitä enemmän tälläisiä kertomuksia lukee, niin matkakuume voimistuu! Tämä on minulle ihan tuntematon alue Italiassa, mutta ehdottomasti kyllä mielenkiinto heräsi, täytyyhän tämä joskus ujuttaa matkaohjelmaan!
Kivasti olet kuvannut tunnelmaa kaduilla!
Mika / Lähtöportti
22.1.2018 at 13:30
Kiitos Virpi! Puglia on monelle vielä tuntematonta, mutta todella kiehtovaa, omaperäistä ja aitoa Italiaa. Noilla kapeilla kaduilla on ihan oma ainutlaatuinen tunnelmansa. Puglia ei sijaintinsa vuoksi välttämättä automaattisesti osu matkareiteille, mutta sinne koukkaaminen kyllä kannattaa!
Marja
22.1.2018 at 18:41
Onpa kivan näköistä. Juuri pari päivää sitten katsottiin kuopuksen kanssa Google Mapsistä tätä seutua ja haaveiltiin, että vielä joskus… Miten matkustitte tuonne? Lensittekö Roomaan, Bariin?
Mika / Lähtöportti
22.1.2018 at 19:02
Kiitos Marja! Toivottavasti pääsette tuonne joskus. Me haluttiin käyttää suoria lentoja ja yhdistettiin Rooma samaan reissuun. Eli me oltiin muutama päivä Roomassa, sitten pitkä ajomatka Pugliaan ja reilu viikko siellä. Paluumatkan varrella pysähdyttiin yhdeksi yöksi Casertaan, jossa on näkemisen arvoinen palatsi.
Martina
22.1.2018 at 20:36
Upea postaus taas kerran ihanasta Italiasta. Tuntuu että kommentoin aina samalla tavalla, mutta Pugliakin on ollut haaveissani jo pitkään ja matkakuume vain nousi tämänkin postauksen myötä.
Osallistuin joskus vuosia sitten erääseen tilaisuuteen Helsingissä, jossa markkinoitiin Pugliaa, syötiin alueen ruokia ja maisteltiin viinejä. Innostuin jo tuolloin saappaankorosta, mutta ilmeisesti se on tuntunut niin kaukaiselta, että olemme valinneet kuitenkin aina jonkun helpommin saavutettavissa olevan alueen. Mitä kautta te reissasitte Pugliaan? Otitte ilmeisesti auton, mutta minne oli lennot?
Pakko kertoa vielä, että kehitin Martina Francaan pienen pakkomielteen kun ratsastin yhteen aikaan paljon Franca-nimisellä ponilla. Ratsastuskoulun tuntilistalla luki aina Martina – Franca. Pidin sitä jonkinlaisena merkkinä siitä, että minun täytyy päästä katsomaan miltä samanniminen kaupunki näyttää. 😀
Mika / Lähtöportti
23.1.2018 at 23:01
Kiitos Martina! Italiassa on niin monta kiinnostavaa osaa, että seuraavaa kohdetta on usein vaikea valita. Meillä Puglia jotenkin vaan kiilasi kaikkien listojen ulkopuolelta yllättäen kärkeen ja sinne sitten päädyttiin.
Puglia ei tosiaan ole se ihan helpoimmin saavutettavissa oleva Italian osa. Me haluttiin suorat lennot ja mentiin aluksi neljän yön kaupunkilomalle Roomaan. Sitten vuokrattiin auto ja ajettiin sellainen 5-6 tunnin matka Monopoliin. Paluumatkalla pysähdyttiin yhdeksi yöksi Casertaan ja seuraavana päivänä iltalennolla Roomasta kotiin. Jos haluaa lentää suoraan Pugliaan, se onnistuu Barin kentälle yhdellä vaihdolla vaikka Saksan kautta.
Olenkin joskus ajatellut että sun täytyy päästä kaimakaupunkiin, mutta en olisi osannut arvata tuollaista ponisattumaa! Siis todellakin nyt Martina Francan matkaa suunnittelemaan! 🙂
Myös Martina Francan naapurikaupunki Locorotondo oli ohimennen nähtynä mielenkiintoisen näköinen, ei vaan valitettavasti ehditty tutustua siihen tarkemmin.
satu
23.1.2018 at 8:43
Vietimme Pääsiäisen 2016 kiertämällä Pugliaa ja näimme siellä upean pääsiäiskulkueen. Paikka oli huikea. Me lensimme sinne Istanbulin kautta. Blogissani on juttua aiheesta Italia-tunnisteen alla. Tosin valitsemamme ajankohta sai aikaiseksi sen, ettei siellä juuri muita ihmisiä näkynyt, vaan saimme nauttia lomasta aika yksin. Turisteja ei ollut ja paikallisille pääsiäinen on kotijuhla.
Suosittelen saappaankorkoa, se on aivan huikea paikka!
Mika / Lähtöportti
23.1.2018 at 23:18
Mukava kuulla että tekin viihdyitte noin mainiosti Pugliassa. Se on ehdottomasti yksi Italian kiehtovimmista osista!
Kävin pikaisesti katsomassa Italia-juttujasi ja palaan vielä lukemaan ne paremmalla ajalla. Esimerkiksi Taranto kiinnostaa ja sopisi hyvin jonkun tulevan Etelä-Italian reissun varrelle, vaikkei syvemmälle Pugliaan ehtisikään. En ole tainnut viettää koskaan pääsiäistä Italiassa, mutta hyvä tietää että voi varautua hiljaisiin katuihin. Voisin kuvitella että tämä korostuu nimenomaan uskonnollisen etelän pienissä kaupungeissa.
Sari/Saaran lautasella
23.1.2018 at 12:38
Oi oi miten kauniilta näyttää Puglian alue, pitkäisiköhän mun vähän pyörtää sanojani Italiasta ja uskaltaa kokeilla toisen kerran matkaa sinne. Edellinen keskuspaikkamme oli Milano ja sinne totisesti en toista kertaa tahdo, onneksi retket Venetsiaan ja Comoon antoivat myös positiivisia kokemuksia. Ihanat nuo trullitalot, en ole ennen kuullakaan moisista, pitääpä ihan googlettaa enemmän. Ai hyvää ruokaa italiassa, siis muutakin kuin pizzaa, no sekin olisi vielä kiva kokea. Mutta kaikenkaikkiaan houkutteleva matkakohde.
Mika / Lähtöportti
23.1.2018 at 23:35
Kiitos kommentista Sari! Italia on niin monimuotoinen maa, ettei sitä kannata tuomita yhden alueen perusteella. Milano jakaa Italian kaupungeista eniten mielipiteitä, se voi näyttäytyä kiireisenä, tylynä ja tylsänäkin. Minulla on omat syyni tykätä Milanosta, mutta myönnän ettei se ole maan helpoin tai tyypillisin kaupunki.
Puglia ja Pohjois-Italia eroavat kuin yö ja päivä, yhteistä ovat lähinnä kieli ja pastan syöminen (tosin niidenkin osalta murre ja pasta ovat erilaisia). Trulleista ei ole moni suomalainen kuullut, koska ne ovat tämän hieman syrjäisen alueen oma erikoisuus. Alberobello-postauksessani kerrotaan trulleista vähän lisää.
Ruoasta puhuttaessa Italiassa korostuu lähiruoka, tuoreet raaka-aineet ja tietynlainen yksinkertaisuus. Jokaisella alueella on oma keittiönsä, Pugliassa meren läheisyys näkyy myös lautasella. Italiassa täytyy kuitenkin valita ravintolansa huolella erityisesti suosituissa turistikohteissa, sillä surkeitakin ravintoloita löytyy.
Heli/ Näkymiä vihreältä kukkulalta
24.1.2018 at 16:20
Oi mitä muistoja! Me majailtiin viikko Polignano a Maressa ja tehtiin siitä sit päiväretkiä Alberobelloon, Sassi di Materaan, Puglian luoliin, rannalle. Polignano a Maressa olen syönyt elämäni parhaan kalaillallisen. Puglian mozzarellat ja Altamuran leipä ovat kuuluisia ja aito, vain sieltä saatava primitivo-viini väriltään kuin mustetta ja vahvuudeltaan riittävää 🙂
Mika / Lähtöportti
26.1.2018 at 11:34
Polignano a Mare on varmasti hyvä valinta Pugliassa majoittumiseen. Meidän talonvuokrausreissuilla tulee syötyä harmittavan harvoin ravintoloissa illallisia, lounaita huomattavasti useammin. Asunto kaupungin keskustassa olisi tämän kannalta hyvä idea. Altamuran leipä jäi maistamatta, ensi kerralla sitten 🙂
Emma
25.1.2018 at 11:03
Näyttääpä idylliseltä, etenkin toi Polignano a Maren ranta! Mutta vähän jäi kyllä häiritsemään ne uima-altaaseen kutevat sammakot 😀 😀
Mika / Lähtöportti
26.1.2018 at 11:44
Nuo kaikki on idyllisiä kaupunkeja, mutta Polignano a Mare rantojensa ansiosta kuvauksellisin. Meidän uima-allas taisi olla kylän parhaita vesistöjä, joten se kiinnosti sammakoita. Kovin kesyjä kurnuttajia olivat, mutta kutuhommat olisi saanut hoitaa muualla. Ekalla kerralla ihmettelin mikä narunpätkä sinne altaaseen oli pudonnut, kunnes tajusin mistä oli kysymys. No, ainakin lapsista oli hauskaa lähteä aina aamuisin nostamaan haavilla sammakoita ylös altaasta 😀
Aron / Ja sitten matkaan...
25.1.2018 at 20:26
Oijoi, olipa kaunista! Italiassa noita kivoja maakuntia riittää. Tuokin kolkka on vielä näkemättä. 🙂
Olin jo kokonaan unohtanut, että juuri Pugliassa on noita hassuja taloja. Taannoin italiankurssilla katselimme jotain kieliopetusvideota, jossa näitä taloja esiteltiin.
Tuo pizza paljasti selvästi, että ollaan eteläisessä Italiassa. Tai siis enhän minä oikeasti tuosta mitään tiedä, mutta tarkoitan että näytti napolilaiselta pizzalta paksuine reunoineen. 🙂
Mika / Lähtöportti
26.1.2018 at 12:11
Puglia on ehdottomasti omia suosikkejani Umbrian ohella, tosin olen kyllä tykännyt kaikista näkemistäni Italian osista. Ai säkin opiskelet italiaa, mukava kuulla! 🙂 Trullit on hauskoja taloja ja suosittelen myös sellaisessa yöpymistä, jos vaan mahdollista.
Joidenkin mielestä hyvän pizzan määritelmiin kuuluu, että kokki on syntynyt Napolissa. Tämä oli sen verran erinomainen, että tuo saattoi jopa pitää paikkansa 😀
Martta / Martan Matkassa
25.1.2018 at 20:34
Voihan Italia! Korko ja kärki on käymättä, kun luin juttua aloin heti haaveilla loma-asunnon vuokraamisesta…. Viinitiloja, ratsastusta, patikointia, kivoja pikkukaupunkeja ja vaikka vähän mermaisemiakin ja tietenkin ihania ravinteleita…
Mika / Lähtöportti
26.1.2018 at 12:14
Voihan Italia tosiaankin, tuota kaikkea mainitsemaasi sieltä löytyy! Tuolla korossa on oma tunnelmansa, kannattaa käydä tutustumassa. Kärki on itsellänikin vielä käymättä, mutta ehdottomasti suunnitelmissa. Ehkä samalla reissulla ehtisi koukata uudelleen vielä Pugliankin puolelle.
Kohteena maailma / Rami
26.1.2018 at 0:38
Osaat kyllä tuon tunnelmallisen kerronnan taidon. Saat viestitettyä samalla sen kiireettömän matkustamisen jalon taidon, jollaisia reissusi perheen kanssa on! Puglia kuulostaa kohteelta, joka olisi varmasti käymisen arvoinen.
P.S. Aivan parhaat pizzan päälliset, otan aina samat – älä sano mitään 😀
Mika / Lähtöportti
26.1.2018 at 12:19
Kiitos Rami! Yritän olla kiirehtimättä, niin ehtii aistia tuollaisia tunnelmia paremmin.
En sano mitään pizzavalinnasta 😀 Mutta sen tiedän, että espresson jätät ottamatta. Tässä sen sijaan paikallista pienpanimotietoa, yllättävän suosittua tuollakin: https://www.salentodolcevita.com/blog/guida-alle-migliori-birre-artigianali-pugliesi/?lang=en
Travelloverin Annika
26.1.2018 at 19:42
Hauska nähdä, miltä paikat näyttävät, kun taivas on sininen. Olin itse noilla kulmilla aika tarkalleen neljä vuotta sitten, ja aurinko taisi silloin viettää talvilomaansa. Oli sateista ja harmaata. Rannat ja trullitalotkin ovat aika eri näköiset ja fiilis varsinkin kovin erilainen. Mutta kyllä vain nuokin kulmat toimivat myös talvella.
Mika / Lähtöportti
27.1.2018 at 12:54
Fiilikset ovat varmasti erilaiset talven harmaudessa. Huhtikuun loppupuoli oli mukavaa aikaa, välillä tarkeni shortseissa, mutta ei ollut liian kuumaa kaupungeissa kiertelyyn. Uskoisin kuitenkin viihtyväni hyvin myös talvella, sillä nautin kohteiden hiljaisuudesta ja tunnelmista sesongin ulkopuolella.
Anna | Tämä matka -blogi
27.1.2018 at 9:27
No tämähän tuli kuin tilauksesta. Meillä on matka tuonne varattuna maaliskuulla ja jännä nähdä tuo paikka. Samoin nuo juttusi Barin ja Alberobellon kaupungeista tulivat hyvään saumaan. Ja siis ylipäätänsä kaikki tämä info, mitä on tullut myös kommenttikentästä!
Sen olen antanut itseni ymmärtää, että kevätsää voi olla viileä tuolla. Mutta on se ainakin lämpimämpi kuin Oulussa 🙂
Mika / Lähtöportti
27.1.2018 at 13:09
Mukava kuulla, että tästä oli iloa! 🙂 Pugliassa on paljon mielenkiintoisia kaupunkeja kierreltäväksi ja Basilicatan puolella ainakin Matera näkemisen arvoinen. Maaliskuussa voi olla viileääkiin, mutta merituuli on tosiaan luultavasti lempeämpi kuin Nallikarilla. Meillä huhtikuun lopulla oli käyttöä vuorotellen niin shortseille kuin takeillekin. Mukavaa Italian-reissun odotusta!
Anna-Katri / Adalmina's Adventures
27.1.2018 at 17:45
Ihana Italia! Minulla on ihan valtava kuume lähteä reilaamaan Italiaa ympäri ja poiketa juuri näiden kaltaisissa pienissä ja sympaattisissa kaupungeissa. Olisi kyllä aivan täydellinen kesälomamatka, jää vain nähtäväksi milloin ehtisin sen toteuttaa. Tätä lukiessa matkakuume kyllä kasvoi entisestään. 🙂
Mika / Lähtöportti
29.1.2018 at 11:33
Kiitos Anna-Katri! Monesti ne aidoimmat paikallistunnelmat löytyvät pikkukaupungeista, niin Italiassa kuin muuallakin. Toivottavasti pääset kunnon Italian-kierrokselle pian. Siellä on todella antoisaa kierrellä jo siksikin, että eri alueet eroavat niin paljon toisistaan.
Johanna @ Out of Office
27.1.2018 at 19:22
Ah, ihana Italia! Olisi hienoa päästä ihailemaan noita unikkoniittyjä. Puglian trullitaloista luin juuri, en tiennytkään että niitä on ihan moderneilla mukavuuksillakin varustettuina.
Italiaa on tullut koluttua aika paljon Rooman yläpuolelta, mutta Puglia on vielä kokematta. Kesäkuussa lennetään Roomaan, ja suunnataan näillä näkymin Umbriaan ja Marcheen.
Mika / Lähtöportti
29.1.2018 at 11:52
Huhtikuun loppupuoli oli varmasti yksi vuoden kauneimmista ajoista käydä Pugliassa, unikoita ja kirsikankukkia riitti todellakin paljon. Käsittääkseni trullitalojen remontointi nykyaikaisiksi on ollut viime aikoina aika yleistä. Ulkoapäin näyttävät alkuperäisiltä, mutta esimerkiksi meillä oli hyvin toimivat lämmitys- ja ilmastointilaitteet sekä normaalit kylpyhuoneet. Myös lisäosa tilavalla olohuone-keittiöllä ja avarilla ikkunoilla oli tervetullut.
Tunnen itsekin pohjoisemman Italian paremmin, mutta Puglia oli mahtava kokemus ja haluaisin koluta etelää lisää. Mukavaa reissun odotusta ja lämmin suositus erityisesti Umbrialle! Assisi, Perugia, Orvieto, Trasimeno-järven rantakylät… siellä todellakin upeita paikkoja riittää!
Jukka
1.2.2018 at 10:05
Hei,
miten englanninkielellä pärjäsi Pugliassa? Itse menossa heinä-elokuun vaihteessa eteläisimpään kärkeen.
Mainittakoon myös, että Brindisiin lennetään ajoittain lomalentoja, reitti ja halpayhtiön lentoja. Lufthansa ja Air Meridiana ainakin markkinoi 2017 vuoden yhdistelmäreittejä suomesta.
Mika / Lähtöportti
1.2.2018 at 13:16
Omien kokemusteni mukaan englantia puhutaan vaihtelevasti. Joissakin ravintoloissa tai kaupoissa puhuttiin hyvää englantia ja joissakin ei sitten käytännössä lainkaan. Ihmisistä jäi hyvä mielikuva, asiat saa useimmiten jotenkin selvitettyä, vaikkei yhteistä kieltä löytyisikään.
Olinkin unohtanut Brindisin lennot, nyt kun mainitsit niin muistan sellaisista joskus kuulleeni. Ei todellakaan ole pakko ajaa Roomasta asti, jos ei halua. Kiitos kommentistasi ja mukavaa reissun odotusta!