Ota yhteyttä

Italia

Valkoisten kujien Puglia

Julkaistu

–

Italian saappaankorko Apulia eli Puglia kuuluu maan kiehtovimpiin alueisiin. Puglia on meren tuoksua, auringonpaistetta, mystisiä trullitaloja, herkullista ruokaa ja houkuttelevia pikkukaupunkeja. Näihin tunnelmiin palaisin mielelläni uudelleen!

Sain tutustua Pugliaan keväällä 2015, kun vuokrasimme reiluksi viikoksi persoonallisen trullitalon maaseudulta, noin kymmenen kilometrin päästä Monopolin kaupungista. Puglia on melko laaja ja keskityimme matkallamme vain kohteisiin, jotka sijaitsivat alle tunnin ajomatkan päässä majapaikastamme.

Suippokattoiset trullit ovat puglialainen erikoisuus. Perinnetaloja näkyy siellä täällä ympäri maaseutua ja Alberobellon trullikaupunki on päässyt Unescon maailmanperintölistallekin. Vuokrasimme modernein mukavuuksin varustetun talon, joka näytti satukirjan sivulta repäistyltä. Pienistä epäilyksistä huolimatta se oli myös hämmästyttävän viihtyisä. Tähän toki auttoi perinteistä poikkeava avara tupakeittiö, mutta makuuhuoneet sijaitsivat vanhaan tapaan pienissä paksujen kiviseinien ympäröimissä kammioissa.

Talonvuokraus osoittautuu jälleen kerran miellyttäväksi majoitusmuodoksi. Lapset saavat nauttia uima-altaasta mielin määrin, vaikka veteen kutevista sammakoista onkin pari kertaa hieman harmia. Lounas valmistuu toisinaan ulkogrillissä ja paikallinen punaviini maistuu Puglian keväässä poikkeuksellisen hyvältä. Sitruunoiden kypsymistä voi odotella vaikka riippumatossa maaten. Maatalouskoneiden äänet kuuluvat jostain kaukaa ja kyyhkyset kujertavat. Hihansa käärinyt naapurin setä leikkaa kiviaidan takana oliivipuiden oksia ja kantaa niitä syrjemmällä kytevään nuotioon. Toisessa naapuritalossa asustaa leskirouva, jonka pihalla makailee laiskanpulskeita kissoja. Tällaiseen kiireettömään ympäristöön voisi muuttaa pidemmäksikin aikaa.

Maaseutu on näillä seuduilla kaunista. Kevät täyttää monet pellot unikoiden punaisella värillä. Alueella viljellään paljon kirsikoita, joiden vaaleat kukat loistavat puiden oksilla. Viiniviljelmien suosituimmat rypäleet ovat Primitivo ja Negroamaro. Pugliasta ei voi puhua myöskään ilman merta ja sieltä kalastettavia herkullisia ruokia.

Puglian arkkitehtuuri eroaa trullien lisäksi muutenkin pohjoisemmasta Italiasta. Vanhoissa kaupunginosissa saa vaeltaa kapeilla valkoiseksi kalkittujen talojen reunustamilla kujilla. Pugliassa voi aistia hyvin myös sen, kuinka Italia muuttuu etelään päin mentäessä köyhemmäksi ja uskonnollisemmaksi, mutta toisaalta kaikin tavoin lämpimämmäksi. Esittelen nyt neljä kaupunkia, joihin kaikkiin teimme muutaman tunnin mittaiset päiväretket. Näillä ikiaikaisilla kujilla on mukava vaellella tunnelmia aistien.



MONOPOLI

Ensikosketukseni Napolia eteläisempään Italiaan tapahtuu Monopolissa, jonka vaaleiden rakennusten välissä puhaltaa viileä merituuli ja teräksensinisen taivaan alla kaikuu kirkonkellojen kumina. Kanat ruskistuvat teurastamon näyteikkunassa ja suuri koira jolkottaa kulman taakse. Paikalliset ovat varmasti kuulleet jo riittävästi lautapelivitsejä, joten jätetään ne tällä kertaa kokonaan väliin.

Keskustassa on vilkasta. Autoja on pysäköity ahtaiden yksisuuntaisten katujen varsille varsin mielikuvituksellisella tavalla. Saan jätettyä Fiatin keskeisen XX Settembre -aukion lähistölle, josta on hyvä jalkautua vanhaankaupunkiin. Kapeiden kujien labyrintti imaisee nopeasti mukaansa. Alue ei ole valtavan suuri, mutta siellä on hauska vaellella ilman sen kummempaa päämäärää. Piazza Garibaldin terasseilta kantautuu korviin kahvikuppien kilinää. Komean Maria Santissimma della Madian katedraalin edustalle on puolestaan kokoontunut äänekäs koululaisryhmä, joka kokeilee mielellään englannintaitojaan ulkomaalaisiin turisteihin.

Ajaudumme puolivahingossa rannan lähistölle ja putkahdamme holvikaaren alta maalaukselliseen satamaan. Kalastajien siniset veneet kelluvat hiljaisilla aalloilla. Satama on rakennettu vanhojen rakennusten ja aallonmurtajan tiiviiseen suojaan.

Talot on kalkittu valkoisiksi, mutta ikkunoilta roikkuvat pyykit tuovat väriä katukuvaan. Seinien pieniin syvennyksiin on aseteltu pyhimysten kuvia. Vuosikymmenet ovat hioneet katulaatat kiiltävän sileiksi. Täällä on aistittavissa aitoa etelän tunnelmaa. Vastaantulijat tervehtivät reippaasti toisiaan, eikä kenelläkään ole kiirettä minnekään.



MARTINA FRANCA

Suurin piirtein samat katujen ja aukioiden nimet toistuvat Italian jokaisessa kaupungissa. Myös Martina Francassa kävelemme Piazza XX Settembreltä hienon portin lävitse kohti Piazza Romaa. Martina Franca muistuttaa Monopolia myös arkkitehtuurinsa puolesta. Valkoseinäisten talojen välissä mutkittelevat kujat ovat paikoitellen todella kapeita. Joudumme tiukimmassa paikassa laittamaan lasten matkarattaat kasaan, sillä ne eivät muuten mahdu vajaan metrin levyisen kujan lävitse. Nähtävyyksistä jää mieleen kaunis barokkikirkko.

Täälläpäin vietetään edelleen perinteistä iltapäivän siestaa. Pysäköintikin on sen ansiosta sopivasti ilmaista iltapäivällä yhdestä neljään. Valitsemme lounaspaikaksemme pienen osterian, jossa saan hoitaa asioinnin paikallisella kielellä. Reiluun etelän meininkiin kuuluu, että talo tarjoaa runsaat alkupalat maittavien bruschettojen muodossa. Täytän vatsani Puglialle tyypillisellä orecchiette-pastalla, joka on nimensä mukaisesti pienen korvan muotoista. Isännän innokkaasti tarjoilemasta limoncellosta joudun automiehenä kieltäytymään.


Vaihteleva kevätsää tuntuu pilvien liikkeistä riippuen vuorotellen lämpimältä ja hyytävältä, joten katsomme parhaaksi palata autolle. Martina Franca on varsin tyypillinen puglialainen kaupunki, jossa saa kulumaan mukavasti aikaa kujista nautiskellen.



OSTUNI

Ostunin kukkulakaupunki tunnetaan erityisesti vitivalkoisista rakennuksistaan. Täälläkin ahdas kujaviidakko tarjoaa mahdollisuuden mielenkiintoisiin seikkailuihin. Toisin kuin monessa muussa Puglian kaupungissa, joutuu Ostunissa varautumaan myös korkeuseroihin. Pysähdymme välillä ihailemaan maisemaa alas laaksoon, vaikkei se olekaan sadepäivänä parhaimmillaan. Muutaman kilometrin päässä häämöttää meri.

Kujien varsilla eletään edelleen tavallista elämää. Paikallisen mummon ryppyjen uurtamille kasvoille leviää lempeä hymy, kun hän tervehtii meitä kotinsa avoimesta ikkunasta. Ostuni näyttää sopivan myös hääkuvausten kulissiksi. Vaikka sade onneksi hellittääkin, näyttää morsiamen helmojen suojeleminen lätäkköjen keskellä hankalalta.


Lastenrattaiden kuljettaminen portaikosta toiseen alkaa käydä työstä, mutta mieliala kohoaa umpimähkään valitun Il Pozzo dei Desiderin pizzojen äärellä. Pizzojen pohjat ovat miellyttävän rapeita ja päällä maistuu mukavasti niin prosciutto kuin rucolakin. Espresso täydentää edullisen ja onnistuneen lounaan.

Kuurosade häiritsee hieman, joten Ostuni ei pääse parhaalla tavalla oikeuksiinsa. Persoonallinen vanhakaupunki on silti mukava kokemus. Paikallinen katedraali sijaitsee kujan päässä ilman monelle italialaiselle kaupungille tyypillistä näyttävää aukiota.



POLIGNANO A MARE

Tutustumme Polignano a Mareen vapunpäivänä, jolloin osa kaduista on suljettu erilaisten juhlallisuuksien vuoksi. Ihmisvirta johdattaa meidät korkealle kivisillalle, josta on upea näkymä korkeiden kallioiden reunustamalle hiekkarannalle. Kuvauksellisempaa kaupunkirantaa on vaikea kuvitella. Rohkeimmat kahlaavat turkoosina välkkyvään veteen samalla, kun joku kulkee kadulla untuvatakki niskassa. Lämpötila nousee varjossakin pariinkymmeneen asteeseen, mutta italialainen ei hevin talvivaatteistaan luovu.

Kauniin Polignano a Maren viehätys perustuu meren läheisyyteen. Dramaattisen rantajyrkänteen reunalle rakennetun vanhankaupungin kujilla riittää pyhäpäivänä kuhinaa. Vaaleat talot ja kirjavat pyykit tuovat vahvasti mieleen muut näkemämme Puglian kaupungit.


Pysähdymme parille näköalapaikalle katselemaan kaukana alhaalla kimaltavaa merta. Vanhankaupungin kiertää nopeasti, mutta vierailua voisi venyttää uimalla tai syömällä kuinka pitkäksi tahansa.


Tyydymme tällä kerralla jäätelöihin, jotka syömme pienen aukion laidalla ohikulkijoita katsellen. Loma Pugliassa on mukava päättää pistaasin ja sitruunan maku suussa. Alue hurmasi aitoudellaan ja nousi kerralla yhdeksi suosikeistani Italiassa. Pugliassa on jotain mukaansatempaavaa ja kauneutta löytyy niin maisemista kuin persoonallisista kaupungeistakin. Seuraavallekin matkalle riittäisi vielä paljon uutta tutkittavaa, niin rannikolla kuin vaikkapa Leccen kaupungissakin.

Blogissa on kerrottu jo aiemmin samalla seudulla sijaitsevista Barin ja Alberobellon kaupungeista.

Blogia kirjoittaa jatkuvaa matkakuumetta poteva perheenisä Keravalta. Nautin reissuista niin Euroopassa, kaukomailla kuin kotimaassakin. Pysy mukana matkassa ja seuraa Lähtöporttia Facebookissa sekä Instagramissa.

Jatka lukemista
30 kommenttia

Kommentit

  1. Virpi/Hätälasku matkablogi

    22.1.2018 at 11:58

    Aina ihana Italia! Se vaan on ja pysyy sydämessä ja mitä enemmän tälläisiä kertomuksia lukee, niin matkakuume voimistuu! Tämä on minulle ihan tuntematon alue Italiassa, mutta ehdottomasti kyllä mielenkiinto heräsi, täytyyhän tämä joskus ujuttaa matkaohjelmaan!
    Kivasti olet kuvannut tunnelmaa kaduilla!

    • Mika / Lähtöportti

      22.1.2018 at 13:30

      Kiitos Virpi! Puglia on monelle vielä tuntematonta, mutta todella kiehtovaa, omaperäistä ja aitoa Italiaa. Noilla kapeilla kaduilla on ihan oma ainutlaatuinen tunnelmansa. Puglia ei sijaintinsa vuoksi välttämättä automaattisesti osu matkareiteille, mutta sinne koukkaaminen kyllä kannattaa!

  2. Marja

    22.1.2018 at 18:41

    Onpa kivan näköistä. Juuri pari päivää sitten katsottiin kuopuksen kanssa Google Mapsistä tätä seutua ja haaveiltiin, että vielä joskus… Miten matkustitte tuonne? Lensittekö Roomaan, Bariin?

    • Mika / Lähtöportti

      22.1.2018 at 19:02

      Kiitos Marja! Toivottavasti pääsette tuonne joskus. Me haluttiin käyttää suoria lentoja ja yhdistettiin Rooma samaan reissuun. Eli me oltiin muutama päivä Roomassa, sitten pitkä ajomatka Pugliaan ja reilu viikko siellä. Paluumatkan varrella pysähdyttiin yhdeksi yöksi Casertaan, jossa on näkemisen arvoinen palatsi.

  3. Martina

    22.1.2018 at 20:36

    Upea postaus taas kerran ihanasta Italiasta. Tuntuu että kommentoin aina samalla tavalla, mutta Pugliakin on ollut haaveissani jo pitkään ja matkakuume vain nousi tämänkin postauksen myötä.

    Osallistuin joskus vuosia sitten erääseen tilaisuuteen Helsingissä, jossa markkinoitiin Pugliaa, syötiin alueen ruokia ja maisteltiin viinejä. Innostuin jo tuolloin saappaankorosta, mutta ilmeisesti se on tuntunut niin kaukaiselta, että olemme valinneet kuitenkin aina jonkun helpommin saavutettavissa olevan alueen. Mitä kautta te reissasitte Pugliaan? Otitte ilmeisesti auton, mutta minne oli lennot?

    Pakko kertoa vielä, että kehitin Martina Francaan pienen pakkomielteen kun ratsastin yhteen aikaan paljon Franca-nimisellä ponilla. Ratsastuskoulun tuntilistalla luki aina Martina – Franca. Pidin sitä jonkinlaisena merkkinä siitä, että minun täytyy päästä katsomaan miltä samanniminen kaupunki näyttää. 😀

    • Mika / Lähtöportti

      23.1.2018 at 23:01

      Kiitos Martina! Italiassa on niin monta kiinnostavaa osaa, että seuraavaa kohdetta on usein vaikea valita. Meillä Puglia jotenkin vaan kiilasi kaikkien listojen ulkopuolelta yllättäen kärkeen ja sinne sitten päädyttiin.

      Puglia ei tosiaan ole se ihan helpoimmin saavutettavissa oleva Italian osa. Me haluttiin suorat lennot ja mentiin aluksi neljän yön kaupunkilomalle Roomaan. Sitten vuokrattiin auto ja ajettiin sellainen 5-6 tunnin matka Monopoliin. Paluumatkalla pysähdyttiin yhdeksi yöksi Casertaan ja seuraavana päivänä iltalennolla Roomasta kotiin. Jos haluaa lentää suoraan Pugliaan, se onnistuu Barin kentälle yhdellä vaihdolla vaikka Saksan kautta.

      Olenkin joskus ajatellut että sun täytyy päästä kaimakaupunkiin, mutta en olisi osannut arvata tuollaista ponisattumaa! Siis todellakin nyt Martina Francan matkaa suunnittelemaan! 🙂

      Myös Martina Francan naapurikaupunki Locorotondo oli ohimennen nähtynä mielenkiintoisen näköinen, ei vaan valitettavasti ehditty tutustua siihen tarkemmin.

  4. satu

    23.1.2018 at 8:43

    Vietimme Pääsiäisen 2016 kiertämällä Pugliaa ja näimme siellä upean pääsiäiskulkueen. Paikka oli huikea. Me lensimme sinne Istanbulin kautta. Blogissani on juttua aiheesta Italia-tunnisteen alla. Tosin valitsemamme ajankohta sai aikaiseksi sen, ettei siellä juuri muita ihmisiä näkynyt, vaan saimme nauttia lomasta aika yksin. Turisteja ei ollut ja paikallisille pääsiäinen on kotijuhla.

    Suosittelen saappaankorkoa, se on aivan huikea paikka!

    • Mika / Lähtöportti

      23.1.2018 at 23:18

      Mukava kuulla että tekin viihdyitte noin mainiosti Pugliassa. Se on ehdottomasti yksi Italian kiehtovimmista osista!

      Kävin pikaisesti katsomassa Italia-juttujasi ja palaan vielä lukemaan ne paremmalla ajalla. Esimerkiksi Taranto kiinnostaa ja sopisi hyvin jonkun tulevan Etelä-Italian reissun varrelle, vaikkei syvemmälle Pugliaan ehtisikään. En ole tainnut viettää koskaan pääsiäistä Italiassa, mutta hyvä tietää että voi varautua hiljaisiin katuihin. Voisin kuvitella että tämä korostuu nimenomaan uskonnollisen etelän pienissä kaupungeissa.

  5. Sari/Saaran lautasella

    23.1.2018 at 12:38

    Oi oi miten kauniilta näyttää Puglian alue, pitkäisiköhän mun vähän pyörtää sanojani Italiasta ja uskaltaa kokeilla toisen kerran matkaa sinne. Edellinen keskuspaikkamme oli Milano ja sinne totisesti en toista kertaa tahdo, onneksi retket Venetsiaan ja Comoon antoivat myös positiivisia kokemuksia. Ihanat nuo trullitalot, en ole ennen kuullakaan moisista, pitääpä ihan googlettaa enemmän. Ai hyvää ruokaa italiassa, siis muutakin kuin pizzaa, no sekin olisi vielä kiva kokea. Mutta kaikenkaikkiaan houkutteleva matkakohde.

    • Mika / Lähtöportti

      23.1.2018 at 23:35

      Kiitos kommentista Sari! Italia on niin monimuotoinen maa, ettei sitä kannata tuomita yhden alueen perusteella. Milano jakaa Italian kaupungeista eniten mielipiteitä, se voi näyttäytyä kiireisenä, tylynä ja tylsänäkin. Minulla on omat syyni tykätä Milanosta, mutta myönnän ettei se ole maan helpoin tai tyypillisin kaupunki.

      Puglia ja Pohjois-Italia eroavat kuin yö ja päivä, yhteistä ovat lähinnä kieli ja pastan syöminen (tosin niidenkin osalta murre ja pasta ovat erilaisia). Trulleista ei ole moni suomalainen kuullut, koska ne ovat tämän hieman syrjäisen alueen oma erikoisuus. Alberobello-postauksessani kerrotaan trulleista vähän lisää.

      Ruoasta puhuttaessa Italiassa korostuu lähiruoka, tuoreet raaka-aineet ja tietynlainen yksinkertaisuus. Jokaisella alueella on oma keittiönsä, Pugliassa meren läheisyys näkyy myös lautasella. Italiassa täytyy kuitenkin valita ravintolansa huolella erityisesti suosituissa turistikohteissa, sillä surkeitakin ravintoloita löytyy.

  6. Oi mitä muistoja! Me majailtiin viikko Polignano a Maressa ja tehtiin siitä sit päiväretkiä Alberobelloon, Sassi di Materaan, Puglian luoliin, rannalle. Polignano a Maressa olen syönyt elämäni parhaan kalaillallisen. Puglian mozzarellat ja Altamuran leipä ovat kuuluisia ja aito, vain sieltä saatava primitivo-viini väriltään kuin mustetta ja vahvuudeltaan riittävää 🙂

    • Mika / Lähtöportti

      26.1.2018 at 11:34

      Polignano a Mare on varmasti hyvä valinta Pugliassa majoittumiseen. Meidän talonvuokrausreissuilla tulee syötyä harmittavan harvoin ravintoloissa illallisia, lounaita huomattavasti useammin. Asunto kaupungin keskustassa olisi tämän kannalta hyvä idea. Altamuran leipä jäi maistamatta, ensi kerralla sitten 🙂

  7. Emma

    25.1.2018 at 11:03

    Näyttääpä idylliseltä, etenkin toi Polignano a Maren ranta! Mutta vähän jäi kyllä häiritsemään ne uima-altaaseen kutevat sammakot 😀 😀

    • Mika / Lähtöportti

      26.1.2018 at 11:44

      Nuo kaikki on idyllisiä kaupunkeja, mutta Polignano a Mare rantojensa ansiosta kuvauksellisin. Meidän uima-allas taisi olla kylän parhaita vesistöjä, joten se kiinnosti sammakoita. Kovin kesyjä kurnuttajia olivat, mutta kutuhommat olisi saanut hoitaa muualla. Ekalla kerralla ihmettelin mikä narunpätkä sinne altaaseen oli pudonnut, kunnes tajusin mistä oli kysymys. No, ainakin lapsista oli hauskaa lähteä aina aamuisin nostamaan haavilla sammakoita ylös altaasta 😀

  8. Aron / Ja sitten matkaan...

    25.1.2018 at 20:26

    Oijoi, olipa kaunista! Italiassa noita kivoja maakuntia riittää. Tuokin kolkka on vielä näkemättä. 🙂

    Olin jo kokonaan unohtanut, että juuri Pugliassa on noita hassuja taloja. Taannoin italiankurssilla katselimme jotain kieliopetusvideota, jossa näitä taloja esiteltiin.

    Tuo pizza paljasti selvästi, että ollaan eteläisessä Italiassa. Tai siis enhän minä oikeasti tuosta mitään tiedä, mutta tarkoitan että näytti napolilaiselta pizzalta paksuine reunoineen. 🙂

    • Mika / Lähtöportti

      26.1.2018 at 12:11

      Puglia on ehdottomasti omia suosikkejani Umbrian ohella, tosin olen kyllä tykännyt kaikista näkemistäni Italian osista. Ai säkin opiskelet italiaa, mukava kuulla! 🙂 Trullit on hauskoja taloja ja suosittelen myös sellaisessa yöpymistä, jos vaan mahdollista.

      Joidenkin mielestä hyvän pizzan määritelmiin kuuluu, että kokki on syntynyt Napolissa. Tämä oli sen verran erinomainen, että tuo saattoi jopa pitää paikkansa 😀

  9. Martta / Martan Matkassa

    25.1.2018 at 20:34

    Voihan Italia! Korko ja kärki on käymättä, kun luin juttua aloin heti haaveilla loma-asunnon vuokraamisesta…. Viinitiloja, ratsastusta, patikointia, kivoja pikkukaupunkeja ja vaikka vähän mermaisemiakin ja tietenkin ihania ravinteleita…

    • Mika / Lähtöportti

      26.1.2018 at 12:14

      Voihan Italia tosiaankin, tuota kaikkea mainitsemaasi sieltä löytyy! Tuolla korossa on oma tunnelmansa, kannattaa käydä tutustumassa. Kärki on itsellänikin vielä käymättä, mutta ehdottomasti suunnitelmissa. Ehkä samalla reissulla ehtisi koukata uudelleen vielä Pugliankin puolelle.

  10. Kohteena maailma / Rami

    26.1.2018 at 0:38

    Osaat kyllä tuon tunnelmallisen kerronnan taidon. Saat viestitettyä samalla sen kiireettömän matkustamisen jalon taidon, jollaisia reissusi perheen kanssa on! Puglia kuulostaa kohteelta, joka olisi varmasti käymisen arvoinen.

    P.S. Aivan parhaat pizzan päälliset, otan aina samat – älä sano mitään 😀

  11. Travelloverin Annika

    26.1.2018 at 19:42

    Hauska nähdä, miltä paikat näyttävät, kun taivas on sininen. Olin itse noilla kulmilla aika tarkalleen neljä vuotta sitten, ja aurinko taisi silloin viettää talvilomaansa. Oli sateista ja harmaata. Rannat ja trullitalotkin ovat aika eri näköiset ja fiilis varsinkin kovin erilainen. Mutta kyllä vain nuokin kulmat toimivat myös talvella.

    • Mika / Lähtöportti

      27.1.2018 at 12:54

      Fiilikset ovat varmasti erilaiset talven harmaudessa. Huhtikuun loppupuoli oli mukavaa aikaa, välillä tarkeni shortseissa, mutta ei ollut liian kuumaa kaupungeissa kiertelyyn. Uskoisin kuitenkin viihtyväni hyvin myös talvella, sillä nautin kohteiden hiljaisuudesta ja tunnelmista sesongin ulkopuolella.

  12. Anna | Tämä matka -blogi

    27.1.2018 at 9:27

    No tämähän tuli kuin tilauksesta. Meillä on matka tuonne varattuna maaliskuulla ja jännä nähdä tuo paikka. Samoin nuo juttusi Barin ja Alberobellon kaupungeista tulivat hyvään saumaan. Ja siis ylipäätänsä kaikki tämä info, mitä on tullut myös kommenttikentästä!

    Sen olen antanut itseni ymmärtää, että kevätsää voi olla viileä tuolla. Mutta on se ainakin lämpimämpi kuin Oulussa 🙂

    • Mika / Lähtöportti

      27.1.2018 at 13:09

      Mukava kuulla, että tästä oli iloa! 🙂 Pugliassa on paljon mielenkiintoisia kaupunkeja kierreltäväksi ja Basilicatan puolella ainakin Matera näkemisen arvoinen. Maaliskuussa voi olla viileääkiin, mutta merituuli on tosiaan luultavasti lempeämpi kuin Nallikarilla. Meillä huhtikuun lopulla oli käyttöä vuorotellen niin shortseille kuin takeillekin. Mukavaa Italian-reissun odotusta!

  13. Ihana Italia! Minulla on ihan valtava kuume lähteä reilaamaan Italiaa ympäri ja poiketa juuri näiden kaltaisissa pienissä ja sympaattisissa kaupungeissa. Olisi kyllä aivan täydellinen kesälomamatka, jää vain nähtäväksi milloin ehtisin sen toteuttaa. Tätä lukiessa matkakuume kyllä kasvoi entisestään. 🙂

    • Mika / Lähtöportti

      29.1.2018 at 11:33

      Kiitos Anna-Katri! Monesti ne aidoimmat paikallistunnelmat löytyvät pikkukaupungeista, niin Italiassa kuin muuallakin. Toivottavasti pääset kunnon Italian-kierrokselle pian. Siellä on todella antoisaa kierrellä jo siksikin, että eri alueet eroavat niin paljon toisistaan.

  14. Johanna @ Out of Office

    27.1.2018 at 19:22

    Ah, ihana Italia! Olisi hienoa päästä ihailemaan noita unikkoniittyjä. Puglian trullitaloista luin juuri, en tiennytkään että niitä on ihan moderneilla mukavuuksillakin varustettuina.

    Italiaa on tullut koluttua aika paljon Rooman yläpuolelta, mutta Puglia on vielä kokematta. Kesäkuussa lennetään Roomaan, ja suunnataan näillä näkymin Umbriaan ja Marcheen.

    • Mika / Lähtöportti

      29.1.2018 at 11:52

      Huhtikuun loppupuoli oli varmasti yksi vuoden kauneimmista ajoista käydä Pugliassa, unikoita ja kirsikankukkia riitti todellakin paljon. Käsittääkseni trullitalojen remontointi nykyaikaisiksi on ollut viime aikoina aika yleistä. Ulkoapäin näyttävät alkuperäisiltä, mutta esimerkiksi meillä oli hyvin toimivat lämmitys- ja ilmastointilaitteet sekä normaalit kylpyhuoneet. Myös lisäosa tilavalla olohuone-keittiöllä ja avarilla ikkunoilla oli tervetullut.

      Tunnen itsekin pohjoisemman Italian paremmin, mutta Puglia oli mahtava kokemus ja haluaisin koluta etelää lisää. Mukavaa reissun odotusta ja lämmin suositus erityisesti Umbrialle! Assisi, Perugia, Orvieto, Trasimeno-järven rantakylät… siellä todellakin upeita paikkoja riittää!

  15. Jukka

    1.2.2018 at 10:05

    Hei,

    miten englanninkielellä pärjäsi Pugliassa? Itse menossa heinä-elokuun vaihteessa eteläisimpään kärkeen.
    Mainittakoon myös, että Brindisiin lennetään ajoittain lomalentoja, reitti ja halpayhtiön lentoja. Lufthansa ja Air Meridiana ainakin markkinoi 2017 vuoden yhdistelmäreittejä suomesta.

    • Mika / Lähtöportti

      1.2.2018 at 13:16

      Omien kokemusteni mukaan englantia puhutaan vaihtelevasti. Joissakin ravintoloissa tai kaupoissa puhuttiin hyvää englantia ja joissakin ei sitten käytännössä lainkaan. Ihmisistä jäi hyvä mielikuva, asiat saa useimmiten jotenkin selvitettyä, vaikkei yhteistä kieltä löytyisikään.

      Olinkin unohtanut Brindisin lennot, nyt kun mainitsit niin muistan sellaisista joskus kuulleeni. Ei todellakaan ole pakko ajaa Roomasta asti, jos ei halua. Kiitos kommentistasi ja mukavaa reissun odotusta!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Italia

Tunnelmallinen Montin kaupunginosa Roomassa

Julkaistu

–

Kirjoittaja

Majoituimme Rooman-matkallamme Montin kaupunginosaan, mikä osoittautui erinomaiseksi valinnaksi. Ihastuimme alueen kylämäisyyteen ja tunnelmallisiin mukulakivikatuihin sekä runsaaseen ravintolatarjontaan. Sijaintikin on varsin keskeinen lähellä Colosseumia.

Vuokraamamme asunto sijaitsee Via della Madonna dei Montin varrella. Olemme vain muutaman minuutin kävelymatkan päässä Colosseumista ja Forum Romanumista, mutta silti tuntuu kuin asuisimme jonkinlaisessa kylässä kaukana Rooman mahtipontisista maamerkeistä. Kun avaa narisevat ikkunaluukut ja katsoo kapeaa mukulakivikatua, on tunnelma kovin erilainen kuin korttelin toisella puolella kulkevan vilkkaan pääväylän Via Cavourin hälinässä.

rooma_monti_10


Montin tunnelmallisilla kujilla voi aistia boheemia ilmapiiriä, jossa vanhan ajan historiallinen Rooma yhdistyy nykypäivän nuorekkaisiin trendeihin. Monia okrankeltaisten ja terrakotanväristen talojen seiniä koristavat vehreät köynnöskasvit. Vaikka oma katumme onkin tasainen, löytyy alueelta myös mäkiä, ja rinteelle nousevat kadut kuuluvat oleellisesti alueen ilmeeseen. Emme ole todellakaan Montin ainoita turisteja, mutta matkailijamäärä on silti maltillinen moniin muihin keskustan alueisiin verrattuna. Tietynlaisesta aitoutta ja yhteisöllisyyttä on yhä nähtävissä, ja Montiin on helppo kotiutua nopeasti.

rooma_monti_14


Meillä on heti ensimmäisenä iltana perille päästyämme kova nälkä. Ravintolaa ei onneksi tarvitse etsiä kaukaa, sillä vaihtoehdot alkavat käytännössä kotiovelta. Päädymme pian tiivistunnelmaisen La Taverna Madonna dei Monti 16:n saliin, joka on niin ahdas, että nurkkapöytää täytyy siirtää jotta osa perheestä saadaan sen taakse. Suurin osa asiakkaista on ulkomaalaisia, mutta mahtuu joukkoon pari paikallistakin. Tilaamme alkuun caprese-salaatin sekä kinkkua ja melonia. Pääruoaksi syön perinteisen roomalaisen saltimboccan, jonka makumaailma muodostuu vasikanlihasta, prosciuttosta sekä salviasta. Tämä tuskin on Montin parhaita ravintoloita, mutta ruoka kelpaa meille hyvin ja olemme tyytyväisiä, kun saamme itsemme nopeasti kylläisiksi.

rooma_monti_09


Samalta kadulta löytyvä Pizza della Madonna dei Monti on puolestaan erinomainen löytö. Kaipaamme eräänä päivänä ruokaa jo viideltä, jolloin useimmat ravintolat on suljettu. Pizza della Madonna on kuitenkin poikkeus, ja pääsemme syömään lähes autioon ja sopivasti ilmastoituun viihtyisään saliin. Pizzat ovat mielestämme oikein maukkaita ja tämä paikka kannattaakin pitää mielessä, jos nälkä yllättää Colosseumin lähistöllä.

rooma_monti_01

 
Hyödynnämme lähipizzeriaamme vielä toisenkin kerran, kun haemme asunnolle hieman iltapalaa. Ravintolaan kuuluu varsinaisen salin lisäksi eräänlainen katuruokapuoli, jonka tiskiltä saa valita haluamansa kokoisia pizzapaloja tai vaikka roomalaisia riisipalloja eli suppleja. Tässä pizzeriassa tulisi käytyä ehkä liiankin usein, jos asettuisi näille kulmille pidemmäksi aikaa.

rooma_monti_19


Italialaiseen katuruokaan tulee turvauduttua toisenakin iltana, kun pysähdymme La Piadineriaan Via Boschetton varrelle. Söimme saman koko Italian kattavan ketjun ravintolassa myös viime kesänä Ostia Lidossa. Piadinat ovat Emilia-Romagnasta lähtöisin olevia hieman tortillaa muistuttavia litteitä leipiä, joiden täytteenä on esimerkiksi mozzarellaa, tomaattia, rucolaa ja ilmakuivattua kinkkua. Olemme monesti todenneet piadinat erinomaiseksi vaihtoehdoksi, kun mieli tekee edullista italialaista pikaruokaa. Pysähdys tässä pienessä piadinakioskissa tuntuu kodikkaan arkiselta tavalta syödä Montissa.

rooma_monti_02


Kaupunginosan oma kauppahalli Mercato Rionale Monti on pieni mutta tärkeä kohtaamispaikka paikallisille asukkaille. Täältä löytyvät perinteiset kala- ja lihatiskit sekä tuoreiden hedelmien ja vihannesten kauppiaat. Paikan päällä voi syödä Pippo Tortellinon pasta-annoksia tai La Ciriola Romanan porchettalla ja muilla täytteillä tarjoamia leipiä. Oikeastaan jää vähän harmittamaan että käväisen kauppahallissa vain yhtenä aamuna, ja silloinkin vain ohimennen ostoksia tekemättä.

rooma_monti_04


Montin sydämenä voidaan pitää Madonna dei Montin aukiota, jota koristaa vuonna 1589 valmistunut suihkulähde Fontana dei Catecumeni. Paikalliset ihmiset istahtavat mielellään Giacomo della Portan suunnitteleman suihkulähteen reunalle tai johonkin ympärillä olevista ravintoloista.

rooma_monti_12


Oma suosikkipaikkani Montissa taitaa olla aukion laidalla toimiva kahvila-ravintola La bottega del caffè, jossa on mukava nauttia myöhäistä aamiaista. Terassi on yleensä täynnä, mutta sisätiloissa on runsaasti vapaita pöytiä ja aito kulmakuppilan tunnelma. Meille ehtii tulla jopa kantapöytä, jonka vierestä voi napata luettavakseen päivän lehden. Nautin kovasti italialaistyylisestä aamiaisesta, joka koostuu omalla kohdallani cappuccinosta, tuorepuristetusta appelsiinimehusta sekä pistaasitäytteisestä voisarvesta. Lasku maksetaan kassalla päivystävälle rouvalle. La bottega del caffèn varsinaiseen ruokapuoleen emme tutustu lainkaan.

rooma_monti_03

 
Mitä olisikaan päivä Italiassa ilman jäätelöä? Montissa toimii useita gelaterioita, joista oma suosikkimme on lähellä Madonna dei Montin aukiota sijaitseva Gelateria dell’Angelotto. Jäätelö valmistetaan käsityönä tuoreista raaka-aineista ja se on maultaan erinomaista. Mieleeni jää erityisesti sitruunan ja basilikan herkullinen yhdistelmä.

rooma_monti_16


Vaikka rakastankin italialaista ruokaa, saattaa joskus tehdä mieli pientä vaihtelua. Ratkaisuksi löytyy Via dei Serpentin varrella sijaitseva Temakinho. Kyseessä on pieni lähinnä Milanossa ja Roomassa toimiva ravintolaketju, joka sopii hyvin Montin trendikkääseen henkeen. Mielenkiintoinen fuusiokonsepti yhdistää muun muassa Brasilian sademetsien trooppisen tunnelman ja japanilaisen kulttuurin sujuvasti toisiinsa. Tarjoilija muistuttaa varmuuden vuoksi heti ovella, ettei kyseessä ole italialainen ravintola. Nautimme raikkaista poke bowleista sekä sushista ja viihdymme kaikin puolin hyvin. Temakinho löytyy myös esimerkiksi Fiumicinon lentoasemalta.

rooma_monti_07


Käväisemme eräänä pimenneenä iltana Madonna dei Montin aukion vieressä sijaitsevassa Santa Maria ai Montin kirkossa. 1500-luvun lopulla valmistuneen rakennuksen arkkitehtuurissa on piirteitä sekä myöhäisestä renessanssista että varhaisesta barokista.

rooma_monti_06


On mukavaa istahtaa hetkeksi Neitsyt Marialle omistettuun hiljaiseen korttelikirkkoon ja ihailla sitä kaikessa rauhassa. Vaikkei Santa Maria ai Monti olekaan Rooman satojen kirkkojen joukossa mikään erityinen nähtävyys, jää se mieleeni poikkeuksellisen kauniina paikkana. Jossain toisessa kaupungissa tämännäköinen kirkko voisi olla kuuluisakin.

rooma_monti_15


Teinityttömme tykkäävät shoppailusta, ja Montista löytyy heidän ilokseen paljon vintagevaatteita myyviä liikkeitä. Tykkään itsekin tämäntyyppisistä kaupoista, joiden sisustus, tuotevalikoima ja taustamusiikki luovat miellyttävän tunnelman. Vintagepuodit myös usein sijaitsevat mielenkiintoisissa vanhoissa rakennuksissa ja heijastavat kaupungin henkeä paremmin kuin monikansalliset kauppaketjut. Kuvani ovat Pifebon liikkeestä, jonka lisäksi esimerkiksi King Size Vintagen valikoima on mielenkiintoinen.

rooma_monti_08


En varsinaisesti etsi näistä kaupoista itselleni mitään, mutta käyn mielelläni läpi nostalgisia pelipaitoja ja verkkareita esimerkiksi 1990-luvulta. Harmi vaan, että kiinnostavimmat tuotteet on nostettu katonrajaan näytteille eivätkä ole edes myynnissä. Vaikkapa Roberto Baggion maajoukkuepaita olisi ollut mieluisa löytö.

rooma_monti_13


Jalkapallon osalta on hyvin selvää, että Montissa tunnustetaan AS Roman värejä. Katujen varsilta voi bongata punakeltaisia tarroja ja jalkapallofanin kannattaa kurkata myös Via del Pozzuolon sisäpihalle. Sitä koristava muraali esittää Francesco Tottin ikonista tuuletusta Roman edelliseltä mestaruuskeväältä 2001. Mieleeni tulee Tottin kertomus siitä, kuinka hän kävi mestaruuden ratkettua fiilistelemässä juhlahumua kaupungin keskustassa skootterilla ajellen. Kukaan sadoistatuhansista juhlijoista ei onneksi arvannut, että kypärän taakse oli piiloutunut joukkueen rakastetuin pelaaja.

rooma_monti_17


Nautin kuljeskelusta Montin kaduilla, jotka ovat ajattoman kauniita ja hyvällä tavalla arkisia. Monti on joskus ollut perinteinen työläiskaupunginosa, mutta asuntojen hintataso on viime vuosikymmeninä noussut huomattavasti. Nykyään täällä asuu muun muassa taiteilijoita ja muita luovien alojen ihmisiä. Joukkoon mahtuu myös opiskelijoita, jotka pitävät alueen sopivasti eläväisenä. Vanhimmat asukkaat ovat puolestaan saattaneet asua Montissa koko ikänsä.

rooma_monti_18


Ravintoloiden, viinibaarien ja vintage-puotien lisäksi Montista löytyy muun muassa pieniä taidegallerioita ja design-kauppoja. Kaupunginosa onkin hyvä yhdistelmä vanhanaikaista romanttista katukuvaa, siisteyttä ja turvallisuutta yhdistettynä urbaaneihin trendi-ilmiöihin. Historiallisista puitteista puheen ollen, voi esimerkiksi Via dei Serpentin varrelta katsella näkymää, jota koristaa kadun päässä kohoava Colosseum.

rooma_monti_05


Montilla on ollut vuosisatojen ajan kiivas kilpailuasetelma Trasteveren kanssa. Kaupunginosat eivät ole edes naapureita, mutta molempien asukkailla on vahva paikallinen identiteetti, ja molemmat ovat pitäneet itseään ylpeästi ”aidoimpina roomalaisina”. Keskiajalla Montin ja Trasteveren väliset riidat yltyivät niin verisiksi, että nuoriso soti usein mukulakiviä heitellen alueiden väliin jääneellä joutomaalla. Sittemmin tuo joutomaa on paljastunut arkeologisten kaivausten myötä Forum Romanumiksi.

rooma_monti_11


Nykypäivän Monti on Trasteverea rauhallisempi ja intiimimpi sekä säilyttänyt paikallisen tunnelmansa paremmin. Trasteveressa riittää sen sijaan enemmän kierreltävää ja ravintolatarjonta on hyvä, mutta toisaalta turisteja on paljon enemmän ja meluisa yöelämä kuuluu suurella osalla alueesta asiaan. Meille sopi parhaiten majoittuminen Montissa ja pari vierailua Trasteveressa, mutta ymmärrän jos joku ajattelee asian toisin päin. Roomassa on toki mieltymysten mukaan paljon muitakin hyviä alueita majoittumiseen, kuten keskeinen Centro Storico, tyylikäs Prati tai rauhallinen Aventinus-kukkula. Itse kuitenkin ajattelin majoittua Montissa seuraavallakin Rooman-matkalla.

Lue myös koko matkasta kertova juttu Lokakuinen lomaviikko Roomassa.

Jatka lukemista

Italia

Lokakuinen lomaviikko Roomassa

Julkaistu

–

Kirjoittaja

Vietimme äskettäin perheen kesken lomaviikon Roomassa. Ikuinen kaupunki tarjosi sekä edellisiltä reissuilta tuttua että kokonaan uutta koettavaa. Ehdimme kierrellä kuuluisilla nähtävyyksillä, maistella paikallisia herkkuja ja kävellä pitkiä matkoja Rooman kaduilla.

Matka Roomaan toteutui ennen kaikkea tyttäriemme toiveesta, sillä heillä ei ollut juurikaan muistikuvia yhtätoista vuotta aiemmin tehdystä matkasta. Olemme reissanneet tällä välin paljon Italian pienemmillä paikkakunnilla ja lentäneetkin Roomaan useamman kerran. Öitä on tullut joskus vietettyä aivan Rooman naapurissa Castel Gandolfossa tai Ostia Lidossa, mutta pääkaupungin valot saivat odottaa tämän vuoden lokakuuhun saakka.

rooma_2026_25


Itse olin Roomassa nyt neljättä kertaa, mutta matkojen välillä on aina ollut yli kymmenen vuotta. Niinpä ohjelmaamme kuuluivat jälleen lähes kaikki tunnetuimmat nähtävyydet. Niiden kohdalla ei voi olla huomaamatta rajusti kasvanutta matkailijoiden määrää. Syksy lienee yhä suositumpi sesonki, sillä keskikesän alati kuumenevat helteet ovat monelle liikaa. Pahimpien nähtävyysjonojen ohittaminen onnistuu onneksi yllättävänkin sujuvasti ennakkolippujen avulla, mikä tosin vaatii hieman lomapäivien aikatauluttamista. Turistimassat pakkautuvat uskollisesti samoihin paikkoihin, joten Roomassa on kyllä myös runsaasti tilaa hengittää, kunhan vain siirtyy suosituimmilta reiteiltä vähän syrjemmälle.

rooma_2026_27


Olemme sään suhteen onnekkaita, sillä päivälämpötila nousee tasaisesti noin 25 asteeseen, eikä illallakaan juuri tarvitse kaivaa neuletta esille. Taivaalta ei pudonnut koko viikon aikana pisaraakaan, vaikka muutamaa päivää aiemmin kaupunkia oli kurittanut raju myrsky rankkasateineen.

rooma_2026_29


Majoitumme viikoksi Montin kaupunginosasta vuokrattuun asuntoon. En tiennyt Montista etukäteen paljoakaan, mutta ihastun kaupunginosaan kovasti. Kapeita mukulakivikatuja reunustavat vanhat matalat kerrostalot ja tunnelma on paikoitellen suorastaan kylämäinen. Osa kaduista nousee korkealle kukkulalle ja muutamia seiniä koristavat vehreät köynnökset. Nuorekkaaseen ja hieman boheemiin ilmapiiriin kuuluvat muun muassa vintagevaatteita myyvät putiikit, baarit sekä pienet taidegalleriat. Monti on mielestäni säilyttänyt aidon roomalaisen tunnelmansa paljon paremmin kuin monet muut keskeiset kaupunginosat.

rooma_2026_05


Mikä parasta, lähikortteleissa riittää maukasta ruokaa joka lähtöön. Löydämme muun muassa kodikkaan kahvilan Madonna dei Monti -aukion laidalta sekä mieluisan pizzerian, jossa syömme sekä paikan päällä että haemme iltapalaa asunnolle. Kylämäinen tunnelma ja keskeinen sijainti yhdistyvät Montissa hämmästyttävän hyvin. Colosseum löytyy nimittäin aivan kulman takaa ja keskustan nähtävyydetkin ovat kävelymatkan päässä.

rooma_2026_08


Colosseumin sijainti majoituksen lähistöllä tarjoaa mahdollisuuden ihailla nähtävyyttä useamman kerran myös iltavalaistuksessa. Nuo hetket ovatkin suorastaan maagisia, sillä Colosseumin hämärässä ympäristössä on vain hillitty määrä ihmisiä ja porottava auringonpaiste on taittunut miellyttävän lämpimäksi illaksi. Myös viereinen Forum Romanum on valaistu tunnelmallisesti. Käymme molemmissa nähtävyyksissä toki myös sisällä päiväsaikaan, jotta saamme tutustua niihin perusteellisesti. Kumpikin jaksaa sykähdyttää minua aina uudelleen, vaikka olen kokenut ne pari kertaa ennenkin.

rooma_2026_11


Forum Romanumin naapurissa kohoava Isänmaan alttari edustaa Rooman mittakaavassa uutta, vain reilun sadan vuoden takaista arkkitehtuuria. Se pystytettiin Italian ensimmäisen kuninkaan Vittorio Emanuele II:n kunniaksi. Mahtipontinen rakennelma on kerännyt kermakakun ja kirjoituskoneen kaltaisia vähemmän imartelevia lempinimiä, mutta on joka tapauksessa näyttävä ilmestys. En ollut aiemmin kiivennyt portaita ylös, mutta käymme nyt tutustumassa monumenttiin siltä osin kuin se on ilmaista.

rooma_2026_12


Isänmaan alttarin sisällä toimii Italian yhdistymisestä kertova museo ja siellä on myös vaihtuvia taidenäyttelyitä. Rakennelman katolle on mahdollista nousta hissillä. Nämä kaikki ovat maksullisia nähtävyyksiä, jotka jätämme tällä kerralla väliin. Myös ilmaiselta alueelta avautuu hienoja maisemia erityisesti Forum Romanumin yli Colosseumille päin.

rooma_2026_10


Halusin päästä tälläkin matkalla katsomaan jalkapalloa. Olisin mieluusti valinnut Roman kotiottelun, mutta onni ei ollut tällä kerralla myötä. Roma pelasi lomaviikollamme Real Madridia vastaan, mutta tuon pelin liput olivat kiven alla. Kyseessä oli Roman ensimmäinen Mestarien liigan kotiottelu seitsemään vuoteen, ja kun huomasin sähköpostiin tilaamani ilmoituksen lipunmyynnin alkamisesta, oli jonossa edelläni jo reilut 50 000 ostajaa. Erilaisia lipunvälityspalveluita en halunnut kovien hintojen, epävarmuuksien ja osittain periaatteenkin vuoksi käyttää. Pääsin joka tapauksessa Stadio Olimpicolle Rooman toisen suuren seuran Lazion kotiottelun merkeissä, kun se kohtasi Monzan.

rooma_2026_09


Lazion fanit ovat protestoineet jo kauan seuran omistajaa Cladio Lotitoa vastaan, minkä vuoksi ultrakannattajat boikotoivat kotiotteluita ja yleisömäärät jäävät muutenkin pieniksi. Pelkäsin aivan kuollutta tunnelmaa, mutta reilut kymmenentuhatta katsojaa elävät ilahduttavasti tapahtumissa mukana ja pelikin on viihdyttävä. Loistavasti Gennaro Gattuson valmennuksessa kauden aloittanut Lazio pelaa erinomaisen ensimmäisen puoliajan ja johtaa tauolla 2–0. Ulosajon vuoksi vajaalle joutunut Monza kaventaa tauon jälkeen ja peli menee jo jännäksi, kunnes Andrea Pinamonti päästää viime minuuteilla kotiyleisön piinasta ja viimeistelee loppunumerot 3–1. Ei tämä elämäni paras futiskokemus ollut, mutta nautin kovasti aurinkoisesta iltapäivästä Serie A -jalkapallon parissa.

rooma_2026_20


Tapaamme eräänä päivänä Näkymiä vihreältä kukkulalta -blogista tutun Helin hänen kotikulmillaan Monteverdessä. Heli ja Tuisku-koira esittelevät meille muun muassa suosikkipuistonsa Villa Pamphiljin, jossa teemme mukavan kävelykierroksen. Rooman suurin puisto osoittautuu oikein miellyttäväksi paikaksi, jonka kävelyteiden varrelta löytyy muun muassa suihkulähteitä, patsaita ja suuri lampi, jonka rannalla näkyy paljon kilpikonnia. Puisto on paikallisten suosiossa, mutta matkailijoita päätyy tänne vain harvoin. Puistoa hallitseva mahtipontinen palatsi ei ole avoinna yleisölle.

rooma_2026_28


Käymme myös pienemmässä Villa Sciarran puistossa ja kiertelemme Monteverden kaduilla. Kaupunginosa näyttää siistiltä ja rauhalliselta. Näemme ohimennen sekä hulppeita huviloita että arkisempia kerrostaloja. Tarjolla vaikuttaa olevan hyvin jokapäiväisessä elämässä tarvittavia palveluita, joten vihreä kukkula kuulostaa kaikin puolin mukavalta paikalta asua. Syömme maukkaan lounaan Anthony Bourdaininkin kehumassa Osteria dal 1931:ssa ja pysähdymme vielä jäätelöille, ennen kuin jatkamme kaupunkikierrostamme omin päin. Helin seikkailuista Italian kauneimmissa kylissä voi lukea hänen Kylässä Italiassa -kirjastaan.

rooma_2026_19


Monteverdestä on lyhyt ja helppo kävelymatka Gianicolon kukkulalle. Giuseppe Garibaldin ratsastajapatsaan luona on hyvä näköalapaikka, josta kelpaa ihailla maisemaa yli Rooman. En ole varma onko aika kullannut muistoja vai ovatko puut kasvaneet peittämään näkymiä, mutta maisemapaikka oli vanhoissa mielikuvissani vieläkin taianomaisempi.

rooma_2026_21


Gianicolon kukkulalla on myös Villa Lante, jonka tiloissa toimii Suomen Rooman-instituutti sekä suurlähetystö. Suomalaiset saavat yleensä vierailla Villa Lantessa arkiaamupäivisin, mutta me olemme paikalla vasta myöhään iltapäivällä. Rakennuksen edustaa koristaa Herman Liikasen patsas. Liikanen taisteli 1860-luvun alkupuoliskolla Garibaldin joukoissa Italian yhdistymisen puolesta.

rooma_2026_30


Laskeudumme Gianicololta jyrkän alamäen Trasteveren kaupunginosaan ja teemme pitkän kierroksen kapeilla mukulakivikujilla. Pittoreskista kaupunginosasta on kehittynyt melkoinen matkailijamagneetti, joka pakkautuu erityisesti iltaisin täyteen ihmisiä. Baareja ja ravintoloita riittää runsaasti, joten yöelämä jatkuu varmasti pikkutunneille asti. Me emme viihdy niin myöhään, vaikka istahdammekin erään cocktailbaarin pikku terassille syömään pari supplìa välipalaksi sekä katselemaan ohikulkijoita. Trasteveressa käydessä kannattaa ihailla myös sen laidalta löytyvää tunnelmallista Tiberin ylittävää kivisiltaa Ponte Sistoa.

rooma_2026_23


Kiertelemme parina päivänä Rooman historiallisessa keskustassa, jossa riittää runsaasti vilinää. Erityisesti Fontana di Trevi, Espanjalaiset portaat, Piazza Navona ja Pantheon ovat nähtävyyksiä, joiden ympärillä ei kannata odottaa olevansa yksin. Vierailemme niiden lisäksi muun muassa Sant’Ignazio di Loyolan kirkossa sekä katselemme ohimennen Largo di Torre Argentinan raunioita. Muu perhe ehtii koluta jalkapalloiltapäiväni aikana myös kauppoja, joita löytyy erityisesti vilkkaan Via del Corson varrelta. Via Condottia reunustavat puolestaan kalliit merkkiliikkeet, jotka sopivat ehkä paremmin näyteikkunaostosten tekemiseen.

rooma_2026_16


Ehdimme kokea ydinkeskustassa myös muutamia rauhallisia hetkiä. Suosikkikatuni Via Margutta on taidegallerioiden reunustama tunnelmallinen keidas, jonka hiljaisuus kivenheiton päässä Espanjalaisista portaista jaksaa yllättää aina uudelleen. Toinen mieleen jäänyt viihtyisä kapea katu on Via dei Coronari, jota pitkin kuljimme Piazza Navonalta kohti Castel Sant’Angeloa. Oli myös mukavaa istahtaa Piazza del Popolon laidalle syömään jäätelöä ja katsella samalla upeanpunaista auringonlaskua.

rooma_2026_06


Vatikaanissa sijaitseva Pietarinkirkko kuuluu itseoikeutetusti Rooman symboleihin. Netistä ostamani ennakkoliput osoittautuvat hyödyllisiksi, sillä pääsemme näin ohittamaan loputtoman pitkältä näyttävän jonon. Vatikaanissa eletään vierailumme aikaan huolestuneita hetkiä, sillä paavi Leo on juuri joutunut syöpäleikkaukseen. Paavin tilanne ei kuitenkaan ole kirkon ympäristössä näkyvästi esillä. Pietarinkirkon mahtava koko ja kullatut koristeet tekevät jälleen kerran vaikutuksen. Ihailemme muun muassa Michelangelon Pietà-veistosta ja käymme kryptassa, jonne on haudattu useita entisiä paaveja. Jäämme kirkkovierailun jälkeen istuskelemaan Piazza San Pietron laidalle ja katselemaan Pietarinkirkkoa iltavalaistuksessa.

rooma_2026_03


Onnistumme löytämään Roomasta myös museon, jossa ei ole yhtään muuta vierailijaa. Tämä tapahtuu Casa Museo Boncompagni Ludovisissa, joka vaikutti ennakkotietojen perusteella juuri sopivalta erään kävelykierroksemme varrelle. Museossa on esillä muun muassa muotia, jonka ajattelin kiinnostavan perheen naisväkeä. Näemmekin joitakin hienoja mekkoja ja hieman muutakin aiheeseen liittyvää, mutta näyttely osoittautuu varsin suppeaksi.

rooma_2026_24


On joka tapauksessa mielenkiintoista tutustua 1900-luvun alussa Boncompagni Ludovisin aatelissuvulle rakennettuun kaupunkipalatsiin kaikessa rauhassa. Asumisesta muistuttavia huonekaluja ei ole juurikaan jäljellä, mutta esimerkiksi kylpyhuone on nähtävillä. Museossa on esillä mekkojen lisäksi joitakin maalauksia sekä erilaisia taide- ja sisustusesineitä. Meiltä kuluu niitä katsellessa reilut puoli tuntia.

rooma_2026_17


Pienestä museosta on lyhyt matka takavuosien italialaiselokuvista tutulle glamourkadulle Via Venetolle, joka on edelleen tyylikäs. Alamäkeen kiemurtelevaa leveää katua reunustavat upeat rakennukset ja plataanipuut. Ohitamme useamman viiden tähden hotellin, terasseilla kuplajuomia nauttivia ihmisiä sekä Yhdysvaltain suurlähetystön, jonka rakennus ei ainakaan kalpene luksusmajoitusten rinnalla.

rooma_2026_04


Via Veneton varrelta löytyy myös yksi Rooman erikoisimmista nähtävyyksistä. Kapusiinimunkkien kryptan seinät ja katot on koristeltu ihmisten luilla ja pääkalloilla. On arvioitu, että kokonaisuuteen kuuluu jopa neljäntuhannen munkin maalliset jäännökset. Krypta on pysäyttävä ja kunnioitusta herättävä paikka, joskin aiemmin tänä vuonna Palermossa näkemämme kapusiinien katakombit tuntuivat vielä uskomattomammilta. Vierailemme kryptan lisäksi myös kapusiinimunkkien historiasta kertovassa museossa sekä Santa Maria della Concezione dei Cappuccini -kirkossa.

rooma_2026_18


Via Veneto laskeutuu Piazza Barberinille, jota koristaa Gian Lorenzo Berninin suunnittelema Fontana del Tritone -suihkulähde. Tämä on itselleni tärkeä paikka, koska majoituin kauan sitten ensimmäisen Italian-matkani alussa aivan näillä kulmilla sijainneeseen hotelliin. Piazza Barberini tuli tutuksi ja muistan esimerkiksi syöneeni elämäni ensimmäisen pizza margheritan sen laidalla. Silloin aukiolla meuhkasi paikallisten rakastama kylähullu Remigio Leonardis, joka viihdytti ohikulkijoita suihkulähteen ympärillä useammalla vuosikymmenellä.

rooma_2026_15


Käymme matkan loppupuolella Aventinus-kukkulalla, jossa sijaitsevan Giardino degli Arancin eli Appelsiinipuutarhan muistan aiemman vierailun perusteella mukavaksi paikaksi. Ihailemme aukion laidalta aukeavaa kaupunkimaisemaa ja kuuntelemme puiden varjossa esiintyvää laulajaa.

rooma_2026_14


Toinen samoilla kulmilla sijaitseva nähtävyys on sen sijaan muuttunut edellisvierailun jälkeen turhan suosituksi. Maltan ritarikunnan päämajan ovessa on avaimenreikä, josta kurkistamalla näkee Pietarinkirkon kupolin. Näkymä on upea, mutta koska arvioimme jonotukseen kuluvan ainakin puolitoista tuntia, jätämme kokemuksen tällä kerralla väliin. Olen joka tapauksessa nähnyt ja valokuvannut maiseman jo aiemmin. Avaimenreikään kurkistaminen onnistunee edelleen sujuvasti, jos paikalle saapuu aamuvarhaisella.

rooma_2026_22


Laskeudumme Aventinukselta Testaccion kaupunginosaan, jossa syömme maukkaan lounaan Ai Cocci -ravintolassa. Käväisemme myös kauppahallissa, joka ei tosin ole enää iltapäivällä vilkkaimmillaan. Erään kerrostalon seinää koristavan susimuraalin muistan nähneeni jo aiemmallakin matkalla. Testaccio on perinteinen työläiskaupunginosa, joka on vuosikymmenten kuluessa muuttunut tehdastyöläisten ja teurastajien asuinalueesta yhä keskiluokkaisemmaksi. Kaupunginosan ilme on silti säilynyt, nähtävillä on aitoa roomalaista elämää ja esimerkiksi hyviä ravintoloita on runsaasti.

rooma_2026_01


Ehdimme vielä kotiinpaluupäivänä tehdä pienen kierroksen, kun jätämme matkatavarat muutamaksi tunniksi Terminin rautatieaseman vieressä toimivaan Marsala Multicenteriin. Matkatavaroiden säilytyspalvelu vaikuttaa täällä hyvin sujuvalta ja luotettavalta. Vierailemme kauniissa Santa Maria Maggioren kirkossa sekä syömme eväitä sopivasti kohdalle osuneessa Vittorio Emanuele II:n viihtyisässä puistossa. Lentokentälle palaamme tuttuun tapaan Leonardo Express -junalla.  

rooma_2026_07

 
Viikon aikana ehtii nähdä paljon, mutta Rooma on kaupunki, jonka perusteelliseen tutkimiseen voisi käyttää kokonaisen ihmisiän. Ihan niin tarkkaan en aio kaupunkia koluta, mutta seuraavalle kerralle jäi vielä monta uutta kohdetta nähtäväksi. Taidemuseoista kiinnostaisivat esimerkiksi Galleria Doria Pamphilj sekä Galleria Borghese. Hieman syrjäisemmistä kaupunginosista olisi mukava tutustua ainakin Garbatellaan sekä arkkitehtuuriltaan kiinnostavaan Quartiere Coppedèen.

rooma_2026_26


Uusia Italian-matkoja odotellessa aion kuitenkin kirjoittaa vielä monta juttua Roomasta. Aiheita lienevät Montin ja Trasteveren kaupunginosat, Colosseum, Forum Romanum, Pietarinkirkko ja muut Rooman kirkot, historiallisen keskustan nähtävyydet sekä miksei myös roomalainen ruoka. Pysy siis jatkossakin kanavalla!

Jatka lukemista

Suosittuja juttuja