Italia
Valkoisten kujien Puglia
Italian saappaankorko Apulia eli Puglia kuuluu maan kiehtovimpiin alueisiin. Puglia on meren tuoksua, auringonpaistetta, mystisiä trullitaloja, herkullista ruokaa ja houkuttelevia pikkukaupunkeja. Näihin tunnelmiin palaisin mielelläni uudelleen!
Sain tutustua Pugliaan keväällä 2015, kun vuokrasimme reiluksi viikoksi persoonallisen trullitalon maaseudulta, noin kymmenen kilometrin päästä Monopolin kaupungista. Puglia on melko laaja ja keskityimme matkallamme vain kohteisiin, jotka sijaitsivat alle tunnin ajomatkan päässä majapaikastamme.
Suippokattoiset trullit ovat puglialainen erikoisuus. Perinnetaloja näkyy siellä täällä ympäri maaseutua ja Alberobellon trullikaupunki on päässyt Unescon maailmanperintölistallekin. Vuokrasimme modernein mukavuuksin varustetun talon, joka näytti satukirjan sivulta repäistyltä. Pienistä epäilyksistä huolimatta se oli myös hämmästyttävän viihtyisä. Tähän toki auttoi perinteistä poikkeava avara tupakeittiö, mutta makuuhuoneet sijaitsivat vanhaan tapaan pienissä paksujen kiviseinien ympäröimissä kammioissa.
Talonvuokraus osoittautuu jälleen kerran miellyttäväksi majoitusmuodoksi. Lapset saavat nauttia uima-altaasta mielin määrin, vaikka veteen kutevista sammakoista onkin pari kertaa hieman harmia. Lounas valmistuu toisinaan ulkogrillissä ja paikallinen punaviini maistuu Puglian keväässä poikkeuksellisen hyvältä. Sitruunoiden kypsymistä voi odotella vaikka riippumatossa maaten. Maatalouskoneiden äänet kuuluvat jostain kaukaa ja kyyhkyset kujertavat. Hihansa käärinyt naapurin setä leikkaa kiviaidan takana oliivipuiden oksia ja kantaa niitä syrjemmällä kytevään nuotioon. Toisessa naapuritalossa asustaa leskirouva, jonka pihalla makailee laiskanpulskeita kissoja. Tällaiseen kiireettömään ympäristöön voisi muuttaa pidemmäksikin aikaa.
Maaseutu on näillä seuduilla kaunista. Kevät täyttää monet pellot unikoiden punaisella värillä. Alueella viljellään paljon kirsikoita, joiden vaaleat kukat loistavat puiden oksilla. Viiniviljelmien suosituimmat rypäleet ovat Primitivo ja Negroamaro. Pugliasta ei voi puhua myöskään ilman merta ja sieltä kalastettavia herkullisia ruokia.
Puglian arkkitehtuuri eroaa trullien lisäksi muutenkin pohjoisemmasta Italiasta. Vanhoissa kaupunginosissa saa vaeltaa kapeilla valkoiseksi kalkittujen talojen reunustamilla kujilla. Pugliassa voi aistia hyvin myös sen, kuinka Italia muuttuu etelään päin mentäessä köyhemmäksi ja uskonnollisemmaksi, mutta toisaalta kaikin tavoin lämpimämmäksi. Esittelen nyt neljä kaupunkia, joihin kaikkiin teimme muutaman tunnin mittaiset päiväretket. Näillä ikiaikaisilla kujilla on mukava vaellella tunnelmia aistien.
MONOPOLI
Ensikosketukseni Napolia eteläisempään Italiaan tapahtuu Monopolissa, jonka vaaleiden rakennusten välissä puhaltaa viileä merituuli ja teräksensinisen taivaan alla kaikuu kirkonkellojen kumina. Kanat ruskistuvat teurastamon näyteikkunassa ja suuri koira jolkottaa kulman taakse. Paikalliset ovat varmasti kuulleet jo riittävästi lautapelivitsejä, joten jätetään ne tällä kertaa kokonaan väliin.
Keskustassa on vilkasta. Autoja on pysäköity ahtaiden yksisuuntaisten katujen varsille varsin mielikuvituksellisella tavalla. Saan jätettyä Fiatin keskeisen XX Settembre -aukion lähistölle, josta on hyvä jalkautua vanhaankaupunkiin. Kapeiden kujien labyrintti imaisee nopeasti mukaansa. Alue ei ole valtavan suuri, mutta siellä on hauska vaellella ilman sen kummempaa päämäärää. Piazza Garibaldin terasseilta kantautuu korviin kahvikuppien kilinää. Komean Maria Santissimma della Madian katedraalin edustalle on puolestaan kokoontunut äänekäs koululaisryhmä, joka kokeilee mielellään englannintaitojaan ulkomaalaisiin turisteihin.
Ajaudumme puolivahingossa rannan lähistölle ja putkahdamme holvikaaren alta maalaukselliseen satamaan. Kalastajien siniset veneet kelluvat hiljaisilla aalloilla. Satama on rakennettu vanhojen rakennusten ja aallonmurtajan tiiviiseen suojaan.
Talot on kalkittu valkoisiksi, mutta ikkunoilta roikkuvat pyykit tuovat väriä katukuvaan. Seinien pieniin syvennyksiin on aseteltu pyhimysten kuvia. Vuosikymmenet ovat hioneet katulaatat kiiltävän sileiksi. Täällä on aistittavissa aitoa etelän tunnelmaa. Vastaantulijat tervehtivät reippaasti toisiaan, eikä kenelläkään ole kiirettä minnekään.
MARTINA FRANCA
Suurin piirtein samat katujen ja aukioiden nimet toistuvat Italian jokaisessa kaupungissa. Myös Martina Francassa kävelemme Piazza XX Settembreltä hienon portin lävitse kohti Piazza Romaa. Martina Franca muistuttaa Monopolia myös arkkitehtuurinsa puolesta. Valkoseinäisten talojen välissä mutkittelevat kujat ovat paikoitellen todella kapeita. Joudumme tiukimmassa paikassa laittamaan lasten matkarattaat kasaan, sillä ne eivät muuten mahdu vajaan metrin levyisen kujan lävitse. Nähtävyyksistä jää mieleen kaunis barokkikirkko.
Täälläpäin vietetään edelleen perinteistä iltapäivän siestaa. Pysäköintikin on sen ansiosta sopivasti ilmaista iltapäivällä yhdestä neljään. Valitsemme lounaspaikaksemme pienen osterian, jossa saan hoitaa asioinnin paikallisella kielellä. Reiluun etelän meininkiin kuuluu, että talo tarjoaa runsaat alkupalat maittavien bruschettojen muodossa. Täytän vatsani Puglialle tyypillisellä orecchiette-pastalla, joka on nimensä mukaisesti pienen korvan muotoista. Isännän innokkaasti tarjoilemasta limoncellosta joudun automiehenä kieltäytymään.
Vaihteleva kevätsää tuntuu pilvien liikkeistä riippuen vuorotellen lämpimältä ja hyytävältä, joten katsomme parhaaksi palata autolle. Martina Franca on varsin tyypillinen puglialainen kaupunki, jossa saa kulumaan mukavasti aikaa kujista nautiskellen.
OSTUNI
Ostunin kukkulakaupunki tunnetaan erityisesti vitivalkoisista rakennuksistaan. Täälläkin ahdas kujaviidakko tarjoaa mahdollisuuden mielenkiintoisiin seikkailuihin. Toisin kuin monessa muussa Puglian kaupungissa, joutuu Ostunissa varautumaan myös korkeuseroihin. Pysähdymme välillä ihailemaan maisemaa alas laaksoon, vaikkei se olekaan sadepäivänä parhaimmillaan. Muutaman kilometrin päässä häämöttää meri.
Kujien varsilla eletään edelleen tavallista elämää. Paikallisen mummon ryppyjen uurtamille kasvoille leviää lempeä hymy, kun hän tervehtii meitä kotinsa avoimesta ikkunasta. Ostuni näyttää sopivan myös hääkuvausten kulissiksi. Vaikka sade onneksi hellittääkin, näyttää morsiamen helmojen suojeleminen lätäkköjen keskellä hankalalta.
Lastenrattaiden kuljettaminen portaikosta toiseen alkaa käydä työstä, mutta mieliala kohoaa umpimähkään valitun Il Pozzo dei Desiderin pizzojen äärellä. Pizzojen pohjat ovat miellyttävän rapeita ja päällä maistuu mukavasti niin prosciutto kuin rucolakin. Espresso täydentää edullisen ja onnistuneen lounaan.
Kuurosade häiritsee hieman, joten Ostuni ei pääse parhaalla tavalla oikeuksiinsa. Persoonallinen vanhakaupunki on silti mukava kokemus. Paikallinen katedraali sijaitsee kujan päässä ilman monelle italialaiselle kaupungille tyypillistä näyttävää aukiota.
POLIGNANO A MARE
Tutustumme Polignano a Mareen vapunpäivänä, jolloin osa kaduista on suljettu erilaisten juhlallisuuksien vuoksi. Ihmisvirta johdattaa meidät korkealle kivisillalle, josta on upea näkymä korkeiden kallioiden reunustamalle hiekkarannalle. Kuvauksellisempaa kaupunkirantaa on vaikea kuvitella. Rohkeimmat kahlaavat turkoosina välkkyvään veteen samalla, kun joku kulkee kadulla untuvatakki niskassa. Lämpötila nousee varjossakin pariinkymmeneen asteeseen, mutta italialainen ei hevin talvivaatteistaan luovu.
Kauniin Polignano a Maren viehätys perustuu meren läheisyyteen. Dramaattisen rantajyrkänteen reunalle rakennetun vanhankaupungin kujilla riittää pyhäpäivänä kuhinaa. Vaaleat talot ja kirjavat pyykit tuovat vahvasti mieleen muut näkemämme Puglian kaupungit.
Pysähdymme parille näköalapaikalle katselemaan kaukana alhaalla kimaltavaa merta. Vanhankaupungin kiertää nopeasti, mutta vierailua voisi venyttää uimalla tai syömällä kuinka pitkäksi tahansa.
Tyydymme tällä kerralla jäätelöihin, jotka syömme pienen aukion laidalla ohikulkijoita katsellen. Loma Pugliassa on mukava päättää pistaasin ja sitruunan maku suussa. Alue hurmasi aitoudellaan ja nousi kerralla yhdeksi suosikeistani Italiassa. Pugliassa on jotain mukaansatempaavaa ja kauneutta löytyy niin maisemista kuin persoonallisista kaupungeistakin. Seuraavallekin matkalle riittäisi vielä paljon uutta tutkittavaa, niin rannikolla kuin vaikkapa Leccen kaupungissakin.
Blogissa on kerrottu jo aiemmin samalla seudulla sijaitsevista Barin ja Alberobellon kaupungeista.
Vietimme äskettäin vaimon kanssa mukavan viikonlopun Bergamossa. Yksi pohjoisitalialaisen kaupungin häikäisevimmistä nähtävyyksistä on Santa Maria Maggioren basilika, joka sykähdyttää myös paljon kirkkoja nähneitä matkailijoita.
Bergamon kaupunki jakautuu maantieteellisesti ylä- ja alakaupunkiin, joista kukkulan päällä kohoava yläkaupunki eli Città Alta on selvästi vanhempi. Venetsialaiset rakensivat 1500-luvulla Città Altan ympärille tukevat muurit, joiden sisäpuolella voi edelleen ihailla keskiaikaista arkkitehtuuria.
Todellinen helmi rakennusten joukossa on Basilica di Santa Maria Maggiore, jonka sisätilat saavat lähestulkoon haukkomaan henkeä. Olen vieraillut lukemattomissa kirkoissa ympäri Italiaa ja koko Eurooppaa, mutta tuskin mikään noista rakennuksista on tehnyt yhtä suurta vaikutusta nimenomaan sisätilojensa osalta. Viime vuonna julkaisemassani jutussa mainituista 12 kirkosta ehkä Pariisin Sainte-Chapellen sisätilat vetävät Santa Maria Maggiorelle vertoja, mutta aivan erilaisella tyylillä.
Santa Maria Maggiore sijaitsee Città Altan parhaalla paikalla kaupungin symbolin Campanone-tornin ja Bergamon tuomiokirkon kainalossa. Basilikan julkisivulla on kaksi ovea, joista pienempi mutta tavallaan keskeisemmältä näyttävä ei johda varsinaiseen kirkkoon vaan Colleonin kappeliin. Bartolomeo Colleoni oli 1400-luvulla elänyt sotapäällikkö, joka halusi rakennuttaa itselleen oman mausoleumin. Vaikka Colleoni palvelikin suurimman osan palkkasoturin urastaan Venetsiaa, oli hän ylpeä bergamolaisista juuristaan. Tarkalleen ottaen Colleoni syntyi Solzan kylässä Bergamon lähistöllä.
Colleonin kappelissa vieraileminen on ilmaista, joskin euron vapaaehtoista lahjoitusta suositellaan. Kappelin sisällä ei saa ottaa valokuvia, ja paikalla päivystävä matkamuistokauppias huolehtii kiellon noudattamisesta. Hillityn tyylikkäällä taiteella koristeltu kappeli on kaunis. Mieleen jäävät lähinnä keltasävyistä kupolia koristavat klassiset maalaukset, tummanpuhuva alttari sekä seinällä komeileva kullattu ratsastajapatsas. Kappelin ulkopuolella olevasta aidasta löytyy Colleonin vaakuna, jossa näkyvät kuviot eivät suinkaan ole esimerkiksi valkosipuleita vaan kiveksiä. Bartolomeo Colleonilla oli kuulemma kolme kivestä, ja sotapäällikkö oli tästä niin ylpeä että asia tulee esille jopa suvun vaakunassa.
Viereinen suurempi ovi johtaa varsinaiseen Santa Maria Maggioren basilikaan. Sisäänpääsy maksaa viisi euroa, ja vaikken kirkkojen pääsymaksuista periaatteessa pidäkään, maksamme tällä kerralla mielellämme. Näin upeaa nähtävyyttä ei kannata jättää Bergamossa väliin!
Basilika rakennettiin kiitokseksi Neitsyt Marialle, jonka uskottiin suojelleen bergamolaisia Pohjois-Italiaa riivanneelta ruttoepidemialta. Pääalttari vihittiin käyttöön vuonna 1185, mutta työt jatkuivat tuon jälkeen vielä kauan ja esimerkiksi kellotorni saatiin valmiiksi vasta 1400-luvulla. Tuon jälkeen on tehty vielä paljon muutakin.
Suurimman vaikutuksen heti ensi silmäyksellä tekevät runsaat kattomaalaukset, jotka edustavat barokkityyliä. Monet niistä ovat peräisin 1600-luvulta, jolloin elettiin barokin kultakautta Italiassa. Ulkopuolelta rakennus on sen sijaan säilyttänyt paremmin vanhemman romaanisen ulkoasunsa.
Huomio kiinnittyy seuraavaksi hämmästyttävän hienoon rippituoliin, joka on paikallisen Andrea Fantonin reilut kolmesataa vuotta vanha luomus. Rippituoliin veistetyissä aiheissa toistuvat katumus ja armo. Taustalla näkyy yksi kirkon arvokkaista seinävaatteista.
Pysähdymme tutkimaan mestarillisesti veistettyjä yksityiskohtia, joissa riittäisi ihailtavaa pidemmäksikin aikaa. Kyllä kannattaisi tehdä hieman pikku syntejä, jos niitä pääsisi tunnustamaan näin upeaan rippituoliin.
Yksi kirkon nähtävyyksistä on bergamolaisen säveltäjän Gaetano Donizettin hauta. Esimerkiksi oopperasta Lemmenjuoma tunnettu Donizetti oli aikansa merkittävimpiä säveltäjiä Vincenzo Bellinin ja Gioacchino Rossinin rinnalla. Keväällä 1848 menehtyneen Donizettin hautamuistomerkki on kuvanveistäjä Vincenzo Velan käsialaa.
Kirkon kuoriosa eli alttarin ympäristö on näyttävä. Suurimpana taideteoksena erottuu Camillo Procaccinin maalaama Apostolit Neitsyt Marian tyhjän ja kukkia täynnä olevan haudan ympärillä.
Korkealla hämmästyneitä apostoleita kuvaavan alttaritaulun yläpuolella on Gian Paolo Cavagnan kupoliin maalaama teos, jossa Neitsyt Maria astuu enkeleiden ympäröimänä taivaaseen. Kahden eri maalarin työt täydentävät hienosti toisiaan.
Kuoriosassa pääsee käymään ja ihailemaan erilaisia yksityiskohtia lähempää. Itseäni kiinnostavat erityisesti taidokkaat puuveistokset. Opin vasta jälkikäteen, että kuorin arvokkaimpina taideteoksina pidetään taulumaisia puusta tehtyjä upotustöitä, jotka suunnitteli taidemaalari Lorenzo Lotto ja toteutti paikallinen puuteoksiin erikoistunut taituri Giovan Francesco Capoferri.
Kirkko on täynnä taidetta, ja moni teos jää tällaisella omatoimisella vierailulla varmasti huomioimatta. Sivualttaria koristaa Antonio Bosellin kaikkia pyhimyksiä esittävä maalaus.
Alttarin edustalla roikkuu varsin rujolta näyttävä veistos, joka esittää ristiinnaulittua Jeesusta. Veistoksen arvellaan olevan peräisin 1300-luvulta, mutta sen tekijä on jäänyt tuntemattomaksi. Veistos sopii kirkkoon hyvin, mutta sen tyyli eroaa melko lailla ympärillä näkyvästä barokkitaiteesta.
Tästä kirkosta ei millään malttaisi lähteä pois, sillä erityisesti runsaissa kattoon tehdyissä taideteoksissa riittää ihailtavaa. Maalaukset, veistokset ja muut kullatut koristeet sopivat mielestäni saumattomasti yhteen.
Sali on riittävän suuri ollakseen mahtipontinen, mutta toisaalta sen koko on hyvin helposti lähestyttävä kaikista kookkaimpiin kirkkoihin verrattuna. On myös miellyttävää, että paikalla on vierailumme aikana vain muutamia ihmisiä.
Käännymme ulko-ovella katsomaan kirkkosalia vielä kerran. Kevätaurinko paistaa ikkunasta muodostaen samanlaisia säteitä kuin taivaallista valoa kuvaavissa uskonnollisissa maalauksissa. Minusta tuntuu että löysin juuri uuden suosikkikirkkoni Italiassa. Kauneus on aina katsojan silmissä, mutta Bergamon Santa Maria Maggioressa on ainakin omaan makuuni aivan erityistä hohdokkuutta.
Milanoa paremmin ymmärtääkseen on hyvä suunnata ydinkeskustan ulkopuolelle ja tutustua erilaisiin kaupunginosiin. Tämänvuotisen matkamme kohteisiin kuului eläväiseksi ja trendikkääksi mainittu NoLo, josta löytyy muun muassa katutaidetta.
NoLon nimi tulee amerikkalaiseen tyyliin sanoista North of Loreto tai italialaisittain Nord di Loreto. Kysymys on siis Loreton kaupunginosan pohjoispuolelle jäävästä alueesta. Yksi NoLon selkeistä rajoista on Piazzale Loreto, joka muistetaan erityisesti toisen maailmansodan loppuvaiheiden tapahtumista. Comojärvellä ammutun diktaattori Mussolinin ruumis tuotiin silloin roikkumaan kansan nähtäville juuri Loreton aukiolla sijainneen huoltoaseman katokseen.
Saavun NoLoon keväisenä sunnuntaiaamupäivänä. Olen lähtenyt liikkeelle Milanon keskusrautatieaseman kulmilta ja suuntaan Via Veniniä pitkin pohjoiseen. Aurinko porottaa jo kuumasti, mutta vanhat matalat kerrostalot tarjoavat kulkijalle varjopaikkoja.
Ilmassa on raukeaa aamupäivän tunnelmaa, joten kaupunginosa ei ole missään tapauksessa eläväisimmillään. On silti hauskaa kuljeskella kaikessa rauhassa pitkin katuja ja katsella ympärilleen. NoLo tunnetaan muun muassa katutaiteesta, jota on nähtävissä siellä täällä. Joukkoon mahtuu sekä hienoja muraaleja että vähemmän tyylikkäästi töhrittyjä seiniä.
Kaupunginosa syntyi Milanon laajentuessa keskustasta pohjoiseen, ja se on vetänyt ajan saatossa puoleensa paljon muuttajia köyhästä Etelä-Italiasta sekä sittemmin ulkomailta. Työläiskaupunginosan arkisissa kortteleissa tuleekin vastaan muutamia etnisiä puoteja sekä esimerkiksi Palestiinan lippuja.
Mielenkiintoista kyllä, koko alueella ei ollut varsinaista nimeä, kunnes ryhmä kaupunkisuunnittelijoita keksi New Yorkin SoHoa mukailevan NoLo-nimen. Alun perin vitsinä heitetty idea sai tuulta alleen, ja Milanon kaupunki virallisti Nord di Loreton vuonna 2019. NoLoa on brändätty uudistukselliseksi trendialueeksi, joka vetää nykyään puoleensa hipsterihenkistä nuorisoa. Katukuvassa näkyy etnisiä bistroja ja pieniä putiikkeja. Autoilua on pyritty vähentämään esimerkiksi leventämällä jalkakäytäviä ja kaventamalla autokaistoja. Yhteisöllisyys näkyy esimerkiksi pikku aukioilla pingispöytien muodossa.
Itseäni kiinnostaa erityisesti NoLon katutaide, jota on helppo katsella kävelyn lomassa. Kierroksen näyttävin muraali löytyy Viale Monzan varrelta. Leveä katu jatkuu reilun kymmenen kilometrin päässä sijaitsevan Monzan kaupungin suuntaan.
Saman kadun varrella toimii myös yksi Milanon vanhimmista kauppahalleista, Mercato Comunale Monza. Olisi mukavaa kurkata historiallisen rakennuksen sisäpuolelle ja vaikka haukata jotain pientä syötävää, mutta kauppahalli on sunnuntaisin suljettu. Mercato Comunale Monza noudattaa perinteisiä aukioloaikoja, joten se on arkisinkin aamun ja illan tuntien välillä iltapäivisin kiinni.
Entisen raviradan paikalle syntynyt Parco Trotter on NoLon vihreä keidas. Hevoskilpailut siirtyivät jo reilut sata vuotta sitten San Siron kaupunginosaan, joten puiston puilla on ollut aikaa kasvaa. Parco Trotterin muodosta voi edelleen päätellä paikan menneisyyden kilparatana.
Laajalla puistoalueella näkyy, kuinka Milano on heräilemässä kevääseen. Kukat kukkivat, perheet ovat tulleet piknikille, lapset harjoittelevat pyöräilyä ja muutamat ihmiset ovat asettuneet penkeille lukemaan. Parco Trotterissa on aitoa paikallistunnelmaa, sillä puisto sijaitsee kaukana Milanon kuuluisimmista nähtävyyksistä.
Parco Trotterin laidalla toimiva mosso Milano on paitsi ravintola, baari ja kahvila, myös ennen kaikkea kohtaamispaikka seudun asukkaille. Mosso tekee yhteistyötä erilaisten organisaatioiden kanssa ja pyrkii erilaisten sosiaalisten projektien kautta työllistämään vaikeuksissa olevia ihmisiä. Erityisesti kulman takaa ohi kulkevan Via Padovan ympäristö on luokiteltu yhdeksi Milanon ongelma-alueista. Mosson edustalle on nytkin kokoontunut jonkin verran ihmisiä, mutta tyydyn itse ottamaan kuvan läheiseen muuriin taiteilluista kasvoista.
NoLon varsinainen katutaidekeskittymä löytyy rautatien juurella kulkevan Via Pontanon varrelta. Katu saattaa näyttää synkkinä syysiltoina jopa uhkaavalta, mutta ympäristö tuntuu aurinkoisena kevätpäivänä hyvinkin kutsuvalta.
Pysähdyn ihailemaan muutamia näyttäviä teoksia pidemmäksikin aikaa. Mieleeni jää esimerkiksi hienosti New Yorkia kuvaava maalaus, jossa kaupungin silhuetin edustalla on vauhdikkaita hahmoja ja metrojuna on matkalla Bronxiin.
Via Pontanon varsi kuuluu Milanon Muri liberi -ohjelmaan, eli vapaisiin seiniin, joille maalaaminen on sallittu ilmaiseksi ilman erillisen luvan anomista. Muri liberi -kohteita on Milanossa peräti sata kappaletta, mutta lähes kaikki ovat Via Pontanoon verrattuna huomattavasti kauempana keskustasta.
Jatkan matkaa pitkää katutaidegalleriaa ihmetellen, kunnes alitan junaradan ja palaan kohti aiemmin näkemiäni katuja. NoLon keskeisimpiin pieniin aukioihin kuuluvat Piazza Spoleto ja Piazza Morbegno ovat tällä välin vilkastuneet, kun kansa on heräillyt sunnuntaibrunssille tai lounaalle. Terasseilta kuuluu äänekästä puheensorinaa ja naurunremahduksia. Olin ottanut vuoden ensimmäisestä Matka-lehdestä talteen pari ravintolasuositusta NoLoon, mutta hoidamme tämän päivän ruokailumme tällä kertaa muualla.
Ohitan Santa Maria Beltraden kirkon sekä sen naapurissa toimivan Cinema Beltrade -elokuvateatterin. Se on ylpeästi Milanon ainoa, jossa filmit esitetään aina alkuperäiskielellä, eli niitä ei maan tyypillisistä tavoista poiketen dubata koskaan italiaksi. Palailen lopulta vielä kerran Via Veninin varrelle ja huomaan Milanoa ja sen raitiovaunuja esittävät seinämaalaukset. Täällä osataan olla ylpeitä omasta kaupungista.
Tämä kierros tutustutti vain pieneen osaan NoLon tarjonnasta, joten kaupunginosaan voisi palata toistekin. Silloin haluaisin nähdä ainakin Martesanan kanavan, jonka varrella lienee mukava kävellä ja nauttia taas hieman erilaisesta Milanosta. Myös paikallisten suosimiin ravintoloihin sekä baareihin olisi kiva tutustua. Ellei majoituspaikka ole kävelyetäisyydellä NoLosta, suosittelen kaupunginosaan kulkemiseen raitiovaunulinjaa numero 1, jolla operoivien vaunujen perinteisessä puusisustuksessa on vanhan ajan tunnelmaa. NoLo muistuttaa mielestäni melko paljon Isolan kaupunginosaa, josta voi lukea aiemmasta jutustani Kävelyllä Milanossa, Isola ja Porta Nuova.
Tutustu myös kirjoittamaani Milano-oppaaseen Runsas vinkkipaketti Milanoon.
-
Espanja1 vuosi sitten20 x Sevillan parhaat nähtävyydet
-
Eurooppa12 kuukautta sitten12 mieleenpainuvaa kirkkoa Euroopassa
-
Espanja1 vuosi sittenTeneriffan lomaviikon 10 elämystä
-
Yhdysvallat1 vuosi sittenNew Yorkin merellinen Coney Island
-
Yhdysvallat1 vuosi sittenNew Yorkin näköalapaikkoja: Top of the Rock
-
Espanja1 vuosi sittenTeneriffan patikkaretket: Roques de García
-
Italia12 kuukautta sittenMilanon-viikonlopun uudet kokemukset
-
Yhdysvallat1 vuosi sittenHigh Line – New Yorkin paras kävelyreitti
-
Italia10 kuukautta sittenRunsas vinkkipaketti Milanoon
-
Ranska1 vuosi sittenDordognen kylät Beynac, La Roque-Gageac ja Domme
-
Ranska1 vuosi sittenBordeaux’n viinimuseo Cité du Vin
-
Italia1 vuosi sittenMontemarcello – hiljainen kyläidylli Liguriassa
Virpi/Hätälasku matkablogi
22.1.2018 at 11:58
Aina ihana Italia! Se vaan on ja pysyy sydämessä ja mitä enemmän tälläisiä kertomuksia lukee, niin matkakuume voimistuu! Tämä on minulle ihan tuntematon alue Italiassa, mutta ehdottomasti kyllä mielenkiinto heräsi, täytyyhän tämä joskus ujuttaa matkaohjelmaan!
Kivasti olet kuvannut tunnelmaa kaduilla!
Mika / Lähtöportti
22.1.2018 at 13:30
Kiitos Virpi! Puglia on monelle vielä tuntematonta, mutta todella kiehtovaa, omaperäistä ja aitoa Italiaa. Noilla kapeilla kaduilla on ihan oma ainutlaatuinen tunnelmansa. Puglia ei sijaintinsa vuoksi välttämättä automaattisesti osu matkareiteille, mutta sinne koukkaaminen kyllä kannattaa!
Marja
22.1.2018 at 18:41
Onpa kivan näköistä. Juuri pari päivää sitten katsottiin kuopuksen kanssa Google Mapsistä tätä seutua ja haaveiltiin, että vielä joskus… Miten matkustitte tuonne? Lensittekö Roomaan, Bariin?
Mika / Lähtöportti
22.1.2018 at 19:02
Kiitos Marja! Toivottavasti pääsette tuonne joskus. Me haluttiin käyttää suoria lentoja ja yhdistettiin Rooma samaan reissuun. Eli me oltiin muutama päivä Roomassa, sitten pitkä ajomatka Pugliaan ja reilu viikko siellä. Paluumatkan varrella pysähdyttiin yhdeksi yöksi Casertaan, jossa on näkemisen arvoinen palatsi.
Martina
22.1.2018 at 20:36
Upea postaus taas kerran ihanasta Italiasta. Tuntuu että kommentoin aina samalla tavalla, mutta Pugliakin on ollut haaveissani jo pitkään ja matkakuume vain nousi tämänkin postauksen myötä.
Osallistuin joskus vuosia sitten erääseen tilaisuuteen Helsingissä, jossa markkinoitiin Pugliaa, syötiin alueen ruokia ja maisteltiin viinejä. Innostuin jo tuolloin saappaankorosta, mutta ilmeisesti se on tuntunut niin kaukaiselta, että olemme valinneet kuitenkin aina jonkun helpommin saavutettavissa olevan alueen. Mitä kautta te reissasitte Pugliaan? Otitte ilmeisesti auton, mutta minne oli lennot?
Pakko kertoa vielä, että kehitin Martina Francaan pienen pakkomielteen kun ratsastin yhteen aikaan paljon Franca-nimisellä ponilla. Ratsastuskoulun tuntilistalla luki aina Martina – Franca. Pidin sitä jonkinlaisena merkkinä siitä, että minun täytyy päästä katsomaan miltä samanniminen kaupunki näyttää. 😀
Mika / Lähtöportti
23.1.2018 at 23:01
Kiitos Martina! Italiassa on niin monta kiinnostavaa osaa, että seuraavaa kohdetta on usein vaikea valita. Meillä Puglia jotenkin vaan kiilasi kaikkien listojen ulkopuolelta yllättäen kärkeen ja sinne sitten päädyttiin.
Puglia ei tosiaan ole se ihan helpoimmin saavutettavissa oleva Italian osa. Me haluttiin suorat lennot ja mentiin aluksi neljän yön kaupunkilomalle Roomaan. Sitten vuokrattiin auto ja ajettiin sellainen 5-6 tunnin matka Monopoliin. Paluumatkalla pysähdyttiin yhdeksi yöksi Casertaan ja seuraavana päivänä iltalennolla Roomasta kotiin. Jos haluaa lentää suoraan Pugliaan, se onnistuu Barin kentälle yhdellä vaihdolla vaikka Saksan kautta.
Olenkin joskus ajatellut että sun täytyy päästä kaimakaupunkiin, mutta en olisi osannut arvata tuollaista ponisattumaa! Siis todellakin nyt Martina Francan matkaa suunnittelemaan! 🙂
Myös Martina Francan naapurikaupunki Locorotondo oli ohimennen nähtynä mielenkiintoisen näköinen, ei vaan valitettavasti ehditty tutustua siihen tarkemmin.
satu
23.1.2018 at 8:43
Vietimme Pääsiäisen 2016 kiertämällä Pugliaa ja näimme siellä upean pääsiäiskulkueen. Paikka oli huikea. Me lensimme sinne Istanbulin kautta. Blogissani on juttua aiheesta Italia-tunnisteen alla. Tosin valitsemamme ajankohta sai aikaiseksi sen, ettei siellä juuri muita ihmisiä näkynyt, vaan saimme nauttia lomasta aika yksin. Turisteja ei ollut ja paikallisille pääsiäinen on kotijuhla.
Suosittelen saappaankorkoa, se on aivan huikea paikka!
Mika / Lähtöportti
23.1.2018 at 23:18
Mukava kuulla että tekin viihdyitte noin mainiosti Pugliassa. Se on ehdottomasti yksi Italian kiehtovimmista osista!
Kävin pikaisesti katsomassa Italia-juttujasi ja palaan vielä lukemaan ne paremmalla ajalla. Esimerkiksi Taranto kiinnostaa ja sopisi hyvin jonkun tulevan Etelä-Italian reissun varrelle, vaikkei syvemmälle Pugliaan ehtisikään. En ole tainnut viettää koskaan pääsiäistä Italiassa, mutta hyvä tietää että voi varautua hiljaisiin katuihin. Voisin kuvitella että tämä korostuu nimenomaan uskonnollisen etelän pienissä kaupungeissa.
Sari/Saaran lautasella
23.1.2018 at 12:38
Oi oi miten kauniilta näyttää Puglian alue, pitkäisiköhän mun vähän pyörtää sanojani Italiasta ja uskaltaa kokeilla toisen kerran matkaa sinne. Edellinen keskuspaikkamme oli Milano ja sinne totisesti en toista kertaa tahdo, onneksi retket Venetsiaan ja Comoon antoivat myös positiivisia kokemuksia. Ihanat nuo trullitalot, en ole ennen kuullakaan moisista, pitääpä ihan googlettaa enemmän. Ai hyvää ruokaa italiassa, siis muutakin kuin pizzaa, no sekin olisi vielä kiva kokea. Mutta kaikenkaikkiaan houkutteleva matkakohde.
Mika / Lähtöportti
23.1.2018 at 23:35
Kiitos kommentista Sari! Italia on niin monimuotoinen maa, ettei sitä kannata tuomita yhden alueen perusteella. Milano jakaa Italian kaupungeista eniten mielipiteitä, se voi näyttäytyä kiireisenä, tylynä ja tylsänäkin. Minulla on omat syyni tykätä Milanosta, mutta myönnän ettei se ole maan helpoin tai tyypillisin kaupunki.
Puglia ja Pohjois-Italia eroavat kuin yö ja päivä, yhteistä ovat lähinnä kieli ja pastan syöminen (tosin niidenkin osalta murre ja pasta ovat erilaisia). Trulleista ei ole moni suomalainen kuullut, koska ne ovat tämän hieman syrjäisen alueen oma erikoisuus. Alberobello-postauksessani kerrotaan trulleista vähän lisää.
Ruoasta puhuttaessa Italiassa korostuu lähiruoka, tuoreet raaka-aineet ja tietynlainen yksinkertaisuus. Jokaisella alueella on oma keittiönsä, Pugliassa meren läheisyys näkyy myös lautasella. Italiassa täytyy kuitenkin valita ravintolansa huolella erityisesti suosituissa turistikohteissa, sillä surkeitakin ravintoloita löytyy.
Heli/ Näkymiä vihreältä kukkulalta
24.1.2018 at 16:20
Oi mitä muistoja! Me majailtiin viikko Polignano a Maressa ja tehtiin siitä sit päiväretkiä Alberobelloon, Sassi di Materaan, Puglian luoliin, rannalle. Polignano a Maressa olen syönyt elämäni parhaan kalaillallisen. Puglian mozzarellat ja Altamuran leipä ovat kuuluisia ja aito, vain sieltä saatava primitivo-viini väriltään kuin mustetta ja vahvuudeltaan riittävää 🙂
Mika / Lähtöportti
26.1.2018 at 11:34
Polignano a Mare on varmasti hyvä valinta Pugliassa majoittumiseen. Meidän talonvuokrausreissuilla tulee syötyä harmittavan harvoin ravintoloissa illallisia, lounaita huomattavasti useammin. Asunto kaupungin keskustassa olisi tämän kannalta hyvä idea. Altamuran leipä jäi maistamatta, ensi kerralla sitten 🙂
Emma
25.1.2018 at 11:03
Näyttääpä idylliseltä, etenkin toi Polignano a Maren ranta! Mutta vähän jäi kyllä häiritsemään ne uima-altaaseen kutevat sammakot 😀 😀
Mika / Lähtöportti
26.1.2018 at 11:44
Nuo kaikki on idyllisiä kaupunkeja, mutta Polignano a Mare rantojensa ansiosta kuvauksellisin. Meidän uima-allas taisi olla kylän parhaita vesistöjä, joten se kiinnosti sammakoita. Kovin kesyjä kurnuttajia olivat, mutta kutuhommat olisi saanut hoitaa muualla. Ekalla kerralla ihmettelin mikä narunpätkä sinne altaaseen oli pudonnut, kunnes tajusin mistä oli kysymys. No, ainakin lapsista oli hauskaa lähteä aina aamuisin nostamaan haavilla sammakoita ylös altaasta 😀
Aron / Ja sitten matkaan...
25.1.2018 at 20:26
Oijoi, olipa kaunista! Italiassa noita kivoja maakuntia riittää. Tuokin kolkka on vielä näkemättä. 🙂
Olin jo kokonaan unohtanut, että juuri Pugliassa on noita hassuja taloja. Taannoin italiankurssilla katselimme jotain kieliopetusvideota, jossa näitä taloja esiteltiin.
Tuo pizza paljasti selvästi, että ollaan eteläisessä Italiassa. Tai siis enhän minä oikeasti tuosta mitään tiedä, mutta tarkoitan että näytti napolilaiselta pizzalta paksuine reunoineen. 🙂
Mika / Lähtöportti
26.1.2018 at 12:11
Puglia on ehdottomasti omia suosikkejani Umbrian ohella, tosin olen kyllä tykännyt kaikista näkemistäni Italian osista. Ai säkin opiskelet italiaa, mukava kuulla! 🙂 Trullit on hauskoja taloja ja suosittelen myös sellaisessa yöpymistä, jos vaan mahdollista.
Joidenkin mielestä hyvän pizzan määritelmiin kuuluu, että kokki on syntynyt Napolissa. Tämä oli sen verran erinomainen, että tuo saattoi jopa pitää paikkansa 😀
Martta / Martan Matkassa
25.1.2018 at 20:34
Voihan Italia! Korko ja kärki on käymättä, kun luin juttua aloin heti haaveilla loma-asunnon vuokraamisesta…. Viinitiloja, ratsastusta, patikointia, kivoja pikkukaupunkeja ja vaikka vähän mermaisemiakin ja tietenkin ihania ravinteleita…
Mika / Lähtöportti
26.1.2018 at 12:14
Voihan Italia tosiaankin, tuota kaikkea mainitsemaasi sieltä löytyy! Tuolla korossa on oma tunnelmansa, kannattaa käydä tutustumassa. Kärki on itsellänikin vielä käymättä, mutta ehdottomasti suunnitelmissa. Ehkä samalla reissulla ehtisi koukata uudelleen vielä Pugliankin puolelle.
Kohteena maailma / Rami
26.1.2018 at 0:38
Osaat kyllä tuon tunnelmallisen kerronnan taidon. Saat viestitettyä samalla sen kiireettömän matkustamisen jalon taidon, jollaisia reissusi perheen kanssa on! Puglia kuulostaa kohteelta, joka olisi varmasti käymisen arvoinen.
P.S. Aivan parhaat pizzan päälliset, otan aina samat – älä sano mitään 😀
Mika / Lähtöportti
26.1.2018 at 12:19
Kiitos Rami! Yritän olla kiirehtimättä, niin ehtii aistia tuollaisia tunnelmia paremmin.
En sano mitään pizzavalinnasta 😀 Mutta sen tiedän, että espresson jätät ottamatta. Tässä sen sijaan paikallista pienpanimotietoa, yllättävän suosittua tuollakin: https://www.salentodolcevita.com/blog/guida-alle-migliori-birre-artigianali-pugliesi/?lang=en
Travelloverin Annika
26.1.2018 at 19:42
Hauska nähdä, miltä paikat näyttävät, kun taivas on sininen. Olin itse noilla kulmilla aika tarkalleen neljä vuotta sitten, ja aurinko taisi silloin viettää talvilomaansa. Oli sateista ja harmaata. Rannat ja trullitalotkin ovat aika eri näköiset ja fiilis varsinkin kovin erilainen. Mutta kyllä vain nuokin kulmat toimivat myös talvella.
Mika / Lähtöportti
27.1.2018 at 12:54
Fiilikset ovat varmasti erilaiset talven harmaudessa. Huhtikuun loppupuoli oli mukavaa aikaa, välillä tarkeni shortseissa, mutta ei ollut liian kuumaa kaupungeissa kiertelyyn. Uskoisin kuitenkin viihtyväni hyvin myös talvella, sillä nautin kohteiden hiljaisuudesta ja tunnelmista sesongin ulkopuolella.
Anna | Tämä matka -blogi
27.1.2018 at 9:27
No tämähän tuli kuin tilauksesta. Meillä on matka tuonne varattuna maaliskuulla ja jännä nähdä tuo paikka. Samoin nuo juttusi Barin ja Alberobellon kaupungeista tulivat hyvään saumaan. Ja siis ylipäätänsä kaikki tämä info, mitä on tullut myös kommenttikentästä!
Sen olen antanut itseni ymmärtää, että kevätsää voi olla viileä tuolla. Mutta on se ainakin lämpimämpi kuin Oulussa 🙂
Mika / Lähtöportti
27.1.2018 at 13:09
Mukava kuulla, että tästä oli iloa! 🙂 Pugliassa on paljon mielenkiintoisia kaupunkeja kierreltäväksi ja Basilicatan puolella ainakin Matera näkemisen arvoinen. Maaliskuussa voi olla viileääkiin, mutta merituuli on tosiaan luultavasti lempeämpi kuin Nallikarilla. Meillä huhtikuun lopulla oli käyttöä vuorotellen niin shortseille kuin takeillekin. Mukavaa Italian-reissun odotusta!
Anna-Katri / Adalmina's Adventures
27.1.2018 at 17:45
Ihana Italia! Minulla on ihan valtava kuume lähteä reilaamaan Italiaa ympäri ja poiketa juuri näiden kaltaisissa pienissä ja sympaattisissa kaupungeissa. Olisi kyllä aivan täydellinen kesälomamatka, jää vain nähtäväksi milloin ehtisin sen toteuttaa. Tätä lukiessa matkakuume kyllä kasvoi entisestään. 🙂
Mika / Lähtöportti
29.1.2018 at 11:33
Kiitos Anna-Katri! Monesti ne aidoimmat paikallistunnelmat löytyvät pikkukaupungeista, niin Italiassa kuin muuallakin. Toivottavasti pääset kunnon Italian-kierrokselle pian. Siellä on todella antoisaa kierrellä jo siksikin, että eri alueet eroavat niin paljon toisistaan.
Johanna @ Out of Office
27.1.2018 at 19:22
Ah, ihana Italia! Olisi hienoa päästä ihailemaan noita unikkoniittyjä. Puglian trullitaloista luin juuri, en tiennytkään että niitä on ihan moderneilla mukavuuksillakin varustettuina.
Italiaa on tullut koluttua aika paljon Rooman yläpuolelta, mutta Puglia on vielä kokematta. Kesäkuussa lennetään Roomaan, ja suunnataan näillä näkymin Umbriaan ja Marcheen.
Mika / Lähtöportti
29.1.2018 at 11:52
Huhtikuun loppupuoli oli varmasti yksi vuoden kauneimmista ajoista käydä Pugliassa, unikoita ja kirsikankukkia riitti todellakin paljon. Käsittääkseni trullitalojen remontointi nykyaikaisiksi on ollut viime aikoina aika yleistä. Ulkoapäin näyttävät alkuperäisiltä, mutta esimerkiksi meillä oli hyvin toimivat lämmitys- ja ilmastointilaitteet sekä normaalit kylpyhuoneet. Myös lisäosa tilavalla olohuone-keittiöllä ja avarilla ikkunoilla oli tervetullut.
Tunnen itsekin pohjoisemman Italian paremmin, mutta Puglia oli mahtava kokemus ja haluaisin koluta etelää lisää. Mukavaa reissun odotusta ja lämmin suositus erityisesti Umbrialle! Assisi, Perugia, Orvieto, Trasimeno-järven rantakylät… siellä todellakin upeita paikkoja riittää!
Jukka
1.2.2018 at 10:05
Hei,
miten englanninkielellä pärjäsi Pugliassa? Itse menossa heinä-elokuun vaihteessa eteläisimpään kärkeen.
Mainittakoon myös, että Brindisiin lennetään ajoittain lomalentoja, reitti ja halpayhtiön lentoja. Lufthansa ja Air Meridiana ainakin markkinoi 2017 vuoden yhdistelmäreittejä suomesta.
Mika / Lähtöportti
1.2.2018 at 13:16
Omien kokemusteni mukaan englantia puhutaan vaihtelevasti. Joissakin ravintoloissa tai kaupoissa puhuttiin hyvää englantia ja joissakin ei sitten käytännössä lainkaan. Ihmisistä jäi hyvä mielikuva, asiat saa useimmiten jotenkin selvitettyä, vaikkei yhteistä kieltä löytyisikään.
Olinkin unohtanut Brindisin lennot, nyt kun mainitsit niin muistan sellaisista joskus kuulleeni. Ei todellakaan ole pakko ajaa Roomasta asti, jos ei halua. Kiitos kommentistasi ja mukavaa reissun odotusta!