Italia
Valkoisten kujien Puglia
Italian saappaankorko Apulia eli Puglia kuuluu maan kiehtovimpiin alueisiin. Puglia on meren tuoksua, auringonpaistetta, mystisiä trullitaloja, herkullista ruokaa ja houkuttelevia pikkukaupunkeja. Näihin tunnelmiin palaisin mielelläni uudelleen!
Sain tutustua Pugliaan keväällä 2015, kun vuokrasimme reiluksi viikoksi persoonallisen trullitalon maaseudulta, noin kymmenen kilometrin päästä Monopolin kaupungista. Puglia on melko laaja ja keskityimme matkallamme vain kohteisiin, jotka sijaitsivat alle tunnin ajomatkan päässä majapaikastamme.
Suippokattoiset trullit ovat puglialainen erikoisuus. Perinnetaloja näkyy siellä täällä ympäri maaseutua ja Alberobellon trullikaupunki on päässyt Unescon maailmanperintölistallekin. Vuokrasimme modernein mukavuuksin varustetun talon, joka näytti satukirjan sivulta repäistyltä. Pienistä epäilyksistä huolimatta se oli myös hämmästyttävän viihtyisä. Tähän toki auttoi perinteistä poikkeava avara tupakeittiö, mutta makuuhuoneet sijaitsivat vanhaan tapaan pienissä paksujen kiviseinien ympäröimissä kammioissa.
Talonvuokraus osoittautuu jälleen kerran miellyttäväksi majoitusmuodoksi. Lapset saavat nauttia uima-altaasta mielin määrin, vaikka veteen kutevista sammakoista onkin pari kertaa hieman harmia. Lounas valmistuu toisinaan ulkogrillissä ja paikallinen punaviini maistuu Puglian keväässä poikkeuksellisen hyvältä. Sitruunoiden kypsymistä voi odotella vaikka riippumatossa maaten. Maatalouskoneiden äänet kuuluvat jostain kaukaa ja kyyhkyset kujertavat. Hihansa käärinyt naapurin setä leikkaa kiviaidan takana oliivipuiden oksia ja kantaa niitä syrjemmällä kytevään nuotioon. Toisessa naapuritalossa asustaa leskirouva, jonka pihalla makailee laiskanpulskeita kissoja. Tällaiseen kiireettömään ympäristöön voisi muuttaa pidemmäksikin aikaa.
Maaseutu on näillä seuduilla kaunista. Kevät täyttää monet pellot unikoiden punaisella värillä. Alueella viljellään paljon kirsikoita, joiden vaaleat kukat loistavat puiden oksilla. Viiniviljelmien suosituimmat rypäleet ovat Primitivo ja Negroamaro. Pugliasta ei voi puhua myöskään ilman merta ja sieltä kalastettavia herkullisia ruokia.
Puglian arkkitehtuuri eroaa trullien lisäksi muutenkin pohjoisemmasta Italiasta. Vanhoissa kaupunginosissa saa vaeltaa kapeilla valkoiseksi kalkittujen talojen reunustamilla kujilla. Pugliassa voi aistia hyvin myös sen, kuinka Italia muuttuu etelään päin mentäessä köyhemmäksi ja uskonnollisemmaksi, mutta toisaalta kaikin tavoin lämpimämmäksi. Esittelen nyt neljä kaupunkia, joihin kaikkiin teimme muutaman tunnin mittaiset päiväretket. Näillä ikiaikaisilla kujilla on mukava vaellella tunnelmia aistien.
MONOPOLI
Ensikosketukseni Napolia eteläisempään Italiaan tapahtuu Monopolissa, jonka vaaleiden rakennusten välissä puhaltaa viileä merituuli ja teräksensinisen taivaan alla kaikuu kirkonkellojen kumina. Kanat ruskistuvat teurastamon näyteikkunassa ja suuri koira jolkottaa kulman taakse. Paikalliset ovat varmasti kuulleet jo riittävästi lautapelivitsejä, joten jätetään ne tällä kertaa kokonaan väliin.
Keskustassa on vilkasta. Autoja on pysäköity ahtaiden yksisuuntaisten katujen varsille varsin mielikuvituksellisella tavalla. Saan jätettyä Fiatin keskeisen XX Settembre -aukion lähistölle, josta on hyvä jalkautua vanhaankaupunkiin. Kapeiden kujien labyrintti imaisee nopeasti mukaansa. Alue ei ole valtavan suuri, mutta siellä on hauska vaellella ilman sen kummempaa päämäärää. Piazza Garibaldin terasseilta kantautuu korviin kahvikuppien kilinää. Komean Maria Santissimma della Madian katedraalin edustalle on puolestaan kokoontunut äänekäs koululaisryhmä, joka kokeilee mielellään englannintaitojaan ulkomaalaisiin turisteihin.
Ajaudumme puolivahingossa rannan lähistölle ja putkahdamme holvikaaren alta maalaukselliseen satamaan. Kalastajien siniset veneet kelluvat hiljaisilla aalloilla. Satama on rakennettu vanhojen rakennusten ja aallonmurtajan tiiviiseen suojaan.
Talot on kalkittu valkoisiksi, mutta ikkunoilta roikkuvat pyykit tuovat väriä katukuvaan. Seinien pieniin syvennyksiin on aseteltu pyhimysten kuvia. Vuosikymmenet ovat hioneet katulaatat kiiltävän sileiksi. Täällä on aistittavissa aitoa etelän tunnelmaa. Vastaantulijat tervehtivät reippaasti toisiaan, eikä kenelläkään ole kiirettä minnekään.
MARTINA FRANCA
Suurin piirtein samat katujen ja aukioiden nimet toistuvat Italian jokaisessa kaupungissa. Myös Martina Francassa kävelemme Piazza XX Settembreltä hienon portin lävitse kohti Piazza Romaa. Martina Franca muistuttaa Monopolia myös arkkitehtuurinsa puolesta. Valkoseinäisten talojen välissä mutkittelevat kujat ovat paikoitellen todella kapeita. Joudumme tiukimmassa paikassa laittamaan lasten matkarattaat kasaan, sillä ne eivät muuten mahdu vajaan metrin levyisen kujan lävitse. Nähtävyyksistä jää mieleen kaunis barokkikirkko.
Täälläpäin vietetään edelleen perinteistä iltapäivän siestaa. Pysäköintikin on sen ansiosta sopivasti ilmaista iltapäivällä yhdestä neljään. Valitsemme lounaspaikaksemme pienen osterian, jossa saan hoitaa asioinnin paikallisella kielellä. Reiluun etelän meininkiin kuuluu, että talo tarjoaa runsaat alkupalat maittavien bruschettojen muodossa. Täytän vatsani Puglialle tyypillisellä orecchiette-pastalla, joka on nimensä mukaisesti pienen korvan muotoista. Isännän innokkaasti tarjoilemasta limoncellosta joudun automiehenä kieltäytymään.
Vaihteleva kevätsää tuntuu pilvien liikkeistä riippuen vuorotellen lämpimältä ja hyytävältä, joten katsomme parhaaksi palata autolle. Martina Franca on varsin tyypillinen puglialainen kaupunki, jossa saa kulumaan mukavasti aikaa kujista nautiskellen.
OSTUNI
Ostunin kukkulakaupunki tunnetaan erityisesti vitivalkoisista rakennuksistaan. Täälläkin ahdas kujaviidakko tarjoaa mahdollisuuden mielenkiintoisiin seikkailuihin. Toisin kuin monessa muussa Puglian kaupungissa, joutuu Ostunissa varautumaan myös korkeuseroihin. Pysähdymme välillä ihailemaan maisemaa alas laaksoon, vaikkei se olekaan sadepäivänä parhaimmillaan. Muutaman kilometrin päässä häämöttää meri.
Kujien varsilla eletään edelleen tavallista elämää. Paikallisen mummon ryppyjen uurtamille kasvoille leviää lempeä hymy, kun hän tervehtii meitä kotinsa avoimesta ikkunasta. Ostuni näyttää sopivan myös hääkuvausten kulissiksi. Vaikka sade onneksi hellittääkin, näyttää morsiamen helmojen suojeleminen lätäkköjen keskellä hankalalta.
Lastenrattaiden kuljettaminen portaikosta toiseen alkaa käydä työstä, mutta mieliala kohoaa umpimähkään valitun Il Pozzo dei Desiderin pizzojen äärellä. Pizzojen pohjat ovat miellyttävän rapeita ja päällä maistuu mukavasti niin prosciutto kuin rucolakin. Espresso täydentää edullisen ja onnistuneen lounaan.
Kuurosade häiritsee hieman, joten Ostuni ei pääse parhaalla tavalla oikeuksiinsa. Persoonallinen vanhakaupunki on silti mukava kokemus. Paikallinen katedraali sijaitsee kujan päässä ilman monelle italialaiselle kaupungille tyypillistä näyttävää aukiota.
POLIGNANO A MARE
Tutustumme Polignano a Mareen vapunpäivänä, jolloin osa kaduista on suljettu erilaisten juhlallisuuksien vuoksi. Ihmisvirta johdattaa meidät korkealle kivisillalle, josta on upea näkymä korkeiden kallioiden reunustamalle hiekkarannalle. Kuvauksellisempaa kaupunkirantaa on vaikea kuvitella. Rohkeimmat kahlaavat turkoosina välkkyvään veteen samalla, kun joku kulkee kadulla untuvatakki niskassa. Lämpötila nousee varjossakin pariinkymmeneen asteeseen, mutta italialainen ei hevin talvivaatteistaan luovu.
Kauniin Polignano a Maren viehätys perustuu meren läheisyyteen. Dramaattisen rantajyrkänteen reunalle rakennetun vanhankaupungin kujilla riittää pyhäpäivänä kuhinaa. Vaaleat talot ja kirjavat pyykit tuovat vahvasti mieleen muut näkemämme Puglian kaupungit.
Pysähdymme parille näköalapaikalle katselemaan kaukana alhaalla kimaltavaa merta. Vanhankaupungin kiertää nopeasti, mutta vierailua voisi venyttää uimalla tai syömällä kuinka pitkäksi tahansa.
Tyydymme tällä kerralla jäätelöihin, jotka syömme pienen aukion laidalla ohikulkijoita katsellen. Loma Pugliassa on mukava päättää pistaasin ja sitruunan maku suussa. Alue hurmasi aitoudellaan ja nousi kerralla yhdeksi suosikeistani Italiassa. Pugliassa on jotain mukaansatempaavaa ja kauneutta löytyy niin maisemista kuin persoonallisista kaupungeistakin. Seuraavallekin matkalle riittäisi vielä paljon uutta tutkittavaa, niin rannikolla kuin vaikkapa Leccen kaupungissakin.
Blogissa on kerrottu jo aiemmin samalla seudulla sijaitsevista Barin ja Alberobellon kaupungeista.
Halusin tutustua kesäkuun matkallamme erityisesti Calabriaan, joka oli itselleni viimeinen kokonaan käymättä jäänyt Italian alue. Yksi Calabrian kauneimmista kylistä on aivan Italian saappaankärjen tuntumasta löytyvä Scilla, jonne teimme mukavan päiväretken.
Majapaikastamme Santa Maria di Ricadista ajaa reilussa tunnissa Scillaan. Tuulilasin takaa näkyy muun muassa pikkukyliä, peltoja ja merimaisemia, kunnes päädymme loppumatkaksi Calabriaa halkovalle moottoritielle. Hellepäivän aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta, kun kurvaamme Scillan keskustaan. Pysäköinti osoittautuu hankalaksi, kuten olin vähän pelännytkin. Pari etukäteen kartalta katsomaani parkkipaikkaa ovat täynnä, joten joudumme kurvailemaan hetken kukkulan päälle rakennetussa Scillan keskustassa, johon emme lopulta tutustukaan tämän tarkemmin.
Saan lopulta auton mahtumaan maantien varteen Chianalean kalastajakorttelin tuntumassa. Tämä onkin onnekas sattuma, sillä pääsemme näin tutustumaan heti aluksi Chianaleaan, joka paljastuu Scillan tunnelmalliseksi sydämeksi. Kävelemme Chianaleaan hieman kolkon ja osittain parkkipaikkanakin toimivan tunnelin halki. Tunnelissa on onneksi suuria aukkoja merelle päin. Itse Chianalea ihastuttaa heti ensi silmäyksellä mukulakivikujineen ja vanhoine rakennuksineen.
Ohitamme pienen kirkon ja jatkamme korkean muurin reunaa seuraten eteenpäin. Vanha kalastajakylä on rakennettu tiiviisti rannan ja kukkulan väliin niin, ettei alueelle mahdu juuri muuta kuin vesirajaan jäävä talorivistö sekä sen takana kulkeva kuja. Meri näkyy kujaa pitkin kulkiessa talojen välistä.
Chianalea tunnetaan ravintoloistaan, joissa ollaan erityisen ylpeitä lähivesiltä kalastetusta miekkakalasta. Kujan varrella toimivat ravintolat levittäytyvät meren päälle rakennetuille puisille laitureille. Meille löytyy sopiva pöytä Il Generale -ravintolan laituriterassilta, jossa onkin oikein mukavaa nauttia lounaasta. Tilaamme alkuun juustoja, leikkeleitä sekä lihapullia jaettavaksi seurueemme kesken. Lajitelmaan kuuluu tietenkin Calabrialle tyypillistä tulisen mausteista ’ndujaa. Antipastot tarjoillaan hauskannäköisillä veneenmuotoisilla lautasilla.
Tuntuu rauhoittavalta syödä lounasta suolantuoksuisen meren äärellä ja kuunnella, kuinka aallot iskeytyvät rantakivikkoon. Leppeä merituuli viilentää juuri sopivasti helteistä päivää. Naapuritalojen parveikkeilla voi viettää päivää taatusti merellisissä tunnelmissa.
Toisessa suunnassa näkyy, kuinka pittoreski kylä kohoaa jyrkille rinteille. Näkymää hallitsee jykevä linnoitus Castello Ruffo, jonka paikalta on tähystelty merelle jo vuosisatoja etruskien ja roomalaisten ajoista lähtien.
Valitsen pääruoaksi tietenkin miekkakalaa, joka onkin täällä todella herkullista. Suuren kalan maussa on hieman lihamainen vivahde ja rakenne tuntuu tiiviydestään huolimatta murealta. Miekkakaloja pyydetään täällä erityisillä aluksilla, joihin kuuluu korkea tähystystorni. Juomme vielä aterian päätteeksi piristävät espressot.
Saavumme pian ravintolasta poistuttuamme pieneen risteykseen, josta toinen kuja nousee jyrkästi ylämäkeen ja toinen jatkuisi rannan tuntumassa eteenpäin. Hylkäämme satamaan johtavan kapean kujan ja päätämme suunnata ylämäkeen, sillä haluamme tutustua Castello Ruffoon.
Pysähdyn ennen matkan jatkumista valokuvaamaan sinisiä kalastusveneitä. Vaikka saaliit eivät ole enää Scillan asukkaille samanlainen elinehto kuin menneinä aikoina, on kalastuksella yhä merkitystä jo turisminkin kannalta. Moni haluaa tulla aistimaan vanhan kalastajakylän tunnelmaa ja maistella tuoreita meren antimia aivan kuten mekin.
Ylämäkeen viettävä mukulakivikuja huokuu italialaista tunnelmaa. Sen varrella on muun muassa vanhanaikaisia katulamppuja, kuivuvia pyykkejä, pari Vespaa sekä vanha pieni Fiat. Varjopuolena ovat muutamat ohi kulkevat skootterit sekä mäkeä edestakaisin suhaava tuktuk, joka kiidättää turisteja kaasu pohjassa kukkulalle.
Kiipeäminen palkitaan upealla maisemalla. Turkoosina hohtavan Tyrrhenanmeren vesi näyttää hyvin kirkkaalta ja taustalla kohoavat vehreät kukkulat.
Saavumme lopulta Castello Ruffon portille. Linnoitukseen on parin euron pääsymaksu, eikä siellä näy montaa vierailijaa. Linnoituksen nimi periytyy Paolo Ruffolta, joka osti rakennuksen vuonna 1533 ja kunnostutti sen perheensä asunnoksi. Ruffon aatelissuku viihtyi täällä 1700-luvun alkupuolelle saakka.
Linnoituksessa ei ole upeiden maisemien lisäksi kovin paljoa nähtävää. Pistäydymme tyylikkäässä salissa, jossa voisi järjestää juhlia tai vaikka luentotilaisuuksia.
Castello Ruffosta löytyy pieni museotila, jonka näyttelyt kertovat kalastuksesta sekä Scillan historiasta. Kalastus on ollut aina tärkeä elinkeino, mutta kylää uhkasivat entisaikoina merirosvojen hyökkäykset.
Linnoituksen alueelta löytyy myös majakka, joka opastaa nykypäivän merenkulkijoita. Vaikka majakka itsessään on hyvinkin matala, sen sijainti korkean kallion päällä takaa näkyvyyden kauas Messinansalmelle.
Castello Ruffo sijaitsee niemessä, joka jakaa Scillan kahtia Chianalean ja Marina Granden ranta-alueisiin. Viimeksi mainittua hallitsee pitkä hiekkaranta, jolle on kerääntynyt kuumana kesäkuisena sunnuntaina paljon ihmisiä. Tämän sanotaan olevan ensimmäinen ranta Messinansalmesta pohjoiseen, jossa merivirrat eivät vaikuta vettä viilentävällä tavalla.
Laskeudumme alas linnoitukselta vain kiivetäksemme viereisen kukkulan näköalapaikalle. Täältä on hyvä näkymä vaikkapa Castello Ruffolle päin. Linnoituksen edustalla näkyy Madre dell’Immacolata -kirkko.
Näköalapaikka sijaitsee avaran ja hiljaisen Piazza San Rocco -aukion laidalla. Aukiota koristava suuri pronssipatsas esittää kreikkalaisen mytologian merihirviötä Skyllaa, joka on lainannut Scillalle nimensä. Kuusipäinen hirviö päivysti tarun mukaan Messinansalmen rannalla ja kaappasi merenkulkijoita ravinnokseen.
Laskeudumme kaunista kujaa pitkin takaisin Chianaleaan. Pysähdymme vielä matkan varrella jäätelökioskille, joka tuntuu olevan kovin suosittu. Paikallisesta sitrushedelmästä bergamotista valmistettu sorbetti on mukavan kirpeää ja sopii mainiosti hellepäivän raikastukseksi.
Palailemme tutun viileän tunnelin halki autolle. Aurinkoinen Scilla oli meille mukava ja viihtyisä retkikohde, josta ehti saada kiirehtimättä hyvän käsityksen muutamassa tunnissa. Mieleen jäävät erityisesti Chianalean kalastajakortteli, nautinnollinen ateria puulaiturilla sekä kukkulalta avautuvat upeat merimaisemat. Scilla kuuluu Calabrian rannikon helmiin, kuten myös seuraavissa blogijutuissa esiteltävät Tropea sekä Pizzo.
Lue myös koko matkasta kertova juttu Suurenmoinen kesämatka Etelä-Italiassa.
Tutustuimme kesäkuun Italian-matkallamme Sperlongaan, jossa vietimme vajaan vuorokauden. Miellyttävän kaupungin vanhin osa muodostuu kiehtovasta kapeiden kujien labyrintista, merimaisemia riittää ja moni viihtyy pitkillä hiekkarannoilla.
* Sisältää Booking.comin mainoslinkkejä
Ajamme Sperlongaan Rooman seudulta Ostiasta, josta matka vie pari tuntia. Roomasta pääsisi perille suunnilleen samassa ajassa myös junaa ja bussia käyttämällä. Sperlonga on siis yhdistettävissä Rooman-matkaan joko päiväretkenä tai totta kai myös yöpymisten kera. Meille se on välietappi reilun kahden viikon matkalla, jonka loput kohteet sijaitsevat eteläisemmässä Italiassa. Sperlonga on houkuttanut itseäni jo kauan. Se pääsi melkein erään Italian-matkamme ohjelmaan jo reilut kymmenen vuotta sitten, mutta valitsimme tuolla kerralla Puglian ja Rooman väliseksi yöpaikaksemme sittenkin Casertan. Casertan palatsi olikin tuolloin upea vierailukohde, mutta olen iloinen päästessäni vihdoin myös Sperlongaan.
Olemme varanneet yhden yön majoituksen kodikkaan pienestä *B&B Sperlongasta, joka sijaitsee melko lähellä rantaa. Auton saa pysäköityä kätevästi majapaikan pihalle. Talon emäntä on tarkkana kahdelta iltapäivällä alkavasta sisäänkirjautumisajasta, mutta emme onneksi ole montaa minuuttia etuajassa. Meidät otetaan ystävällisesti vastaan ja pääsemme viihtyisään neljän hengen huoneistoon. Parvekkeelta on näkymä hiljaisen kadun yli kaupunkiin, ja kattojen takana välkkyy Välimeri.
Aloitamme Sperlongaan tutustumisen rannan tuntumasta. Kaupungin suurena vetonaulana toimii pitkä hiekkaranta, jonka takana on väljästi tilaa kävelijöille. Pysähdymme pian houkuttelevalle terassille syömään tuhdit voileivät ja nauttimaan raikkaat Aperol Spritzit. On mukavaa istuskella lämpimässä säässä ja nauttia italialaisesta tunnelmasta.
Sperlongan valkeaksi kalkittu vanhakaupunki on rakennettu korkealle kukkulalle ennen kaikkea puolustustarkoituksessa, sillä menneinä vuosisatoina Tyrrhenanmerellä seilasi merirosvoja pahat mielessään. Sperlongaa koettelivat erityisesti Välimeren etelärannalta saapuneet saraseenit. Toisaalta kukkulan päällä oli myös terveellisempää elää kuin kosteilla alankomailla.
Sperlongalla on pitkä historia antiikin roomalaisten lomanviettopaikkana. Keisari Tiberius rakensi tänne jo parituhatta vuotta sitten huvilan, jonka raunioihin emme kuitenkaan valitettavasti ehdi tällä kerralla tutustua. Raunioiden yhteydessä on myös arkeologinen museo sekä näyttävä luola.
Kävelemme hiekkarannan takana kulkevaa rantakatua pitkin ja aistimme Sperlongan lomatunnelmaa. Kesäkuun alussakin näyttää riittävän jo melko paljon auringonpalvojia, mutta toisaalta rannalla on silti italialaisen mittapuun mukaan vielä varsin väljää.
Reittimme kääntyy hetkeksi rannansuuntaiselle pääkadulle Via Cristoforo Colombolle, joka kulkee muun muassa houkuttelevalta näyttävän *Aurora-hotellin takaa. Pysähdymme hetkeksi tyylikkäälle aukiolle, kunnes lähdemme kiipeämään kohti vanhaakaupunkia.
Kurkistamme muurien ulkopuolelle rakennettuun San Rocco extra mura -kappeliin. Pieni 1400-luvulla rakennettu kappeli on kaunis ja sen viileydessä on mukava viettää pari minuuttia ennen ylämäkeen kapuamista.
Ylös melko jyrkästi viettävä kävelyreitti hurmaa merimaisemillaan. Muureja koristavat runsaat kukkaistutukset ja esimerkiksi ihmeköynnökset hehkuvat kirkkaissa väreissä. Aurinko paistaa ja kauneutta riittää joka puolella niin paljon, että valokuvia tulee otettua runsaasti.
Ympärilleen katsellessa ei tarvitse ihmetellä, miksi Sperlonga on päässyt maan kauneimpia kyliä listaavalle I Borghi più Belli d’Italia -sivustolle. Sperlonga on esitelty myös Näkymiä vihreältä kukkulalta -blogista tutun Heli Pekkarisen Kylässä Italiassa -kirjassa.
Saavumme pittoreskiin vanhaankaupunkiin, jonka kapeat kujat ja rosoiset seinät henkivät mennyttä aikaa. Toisaalta päidemme yläpuolella kuivuvat pyykit sekä huolellisesti paikoilleen asetellut kukkaruukut kertovat talojen nykyisistä asukkaista.
Kujien labyrintissa on paljon kauniita yksityiskohtia ja silmiinpistävän siistiä. Köyhä kalastajakylä on viime vuosikymmeninä muuttunut, kun valtaosa asunnoista on kunnostettu varakkaiden italialaisten kakkoskodeiksi tai matkailijoiden majoitustiloiksi. Joukossa lienee myös jonkin verran iäkkäitä paikallisia, jotka ovat asuneet täällä lapsuudestaan saakka.
Sperlongan vanhakaupunki on hyvin tiivis, ja seikkailemme siellä karttaa katselematta. Löydämme sattumalta esimerkiksi Corte del Conventon, eli entisen luostarin pihan, jota koristavat seinämaalaukset kertovat sarjakuvamaiseen tyyliin saraseenien hyökkäyksistä tälle alueelle. Ympäröivissä rakennuksissa toimii pikku putiikkeja.
Pistäydymme ohimennen muun muassa entisessä kirkossa, jossa on käynnissä nykytaidenäyttely. Jossain vaiheessa ahtaat kujat johtavat aukiolle, jota reunustavat baarit ja pienet kaupat.
Kaupunkikuva alkaa näillä kulmilla hieman avartua leveämmäksi kävelykaduksi, jonka varrella näkyy myös useita ravintoloita. Ilmapiiri on mukavan leppoisa.
Vanhakaupunki sijoittuu pieneen niemeen, joka ikään kuin jakaa pitkät hiekkarannat kahtia. Näemme nyt täältä ylhäältä päin Spiaggia di Levanten eli nousevan auringon puoleisen ranta-alueen, kun taas aiemmin ohittamamme Spiaggia di Ponente sijaitsee vanhankaupungin länsipuolella.
Ohitamme Sperlongan kaupungintalon sekä Santa Maria Assuntan kirkon, kunnes palaamme kuvauksellisille kujille. Ostamme eräästä marketista juotavaa, ja vaihdan myyjän kanssa muutaman sanan. Tänään on kesäkuun toinen päivä eli Italian kansallispäivä, joten kaupungilla on vilkkaampaa kuin normaalisti tähän aikaan vuodesta. Huomenna rauha kuulemma jälleen palaa kaduille ennen heinä-elokuun ruuhkaista lomakautta.
Laskeudumme taas uudelle näköalapaikalle, josta kelpaa ihailla maisemaa Spiaggia di Levanten suuntaan. Italialle hyvin tyypilliseen tapaan aurinkovarjot on aseteltu viivasuoriin riveihin ja niitä jatkuu lähes silmänkantamattomiin.
Hiekkarannan vieressä toimii moderni aallonmurtajien suojaama pienvenesatama. Se rakennettiin alun perin kalastajien käyttöön, mutta palvelee nykyisin huviveneilijöitä.
Viihdymme jonkin aikaa näköalapaikalla, kunnes laskeudumme portaita pitkin kohti suurta kulmikasta tornia. Torre Truglia rakennettiin 1500-luvulla muinaisen roomalaisen tornin paikalle suojaksi merirosvojen hyökkäyksiä vastaan. Kuuluisa kaapparikapteeni Barbarossa tuhosi rakennuksen pian sen valmistumisen jälkeen ja tornin seuraava versio koki saman kohtalon 1600-luvulla turkkilaisten merirosvojen toimesta.
Viime vuosisadoilla on ollut onneksi rauhallisempaa. Torre Truglia ehti palvella noin sata vuotta rannikkovartioston tukikohtana ja nykyisin siellä toimii jonkinlainen luontokeskus. Rakennus on kuitenkin paikalla käydessämme suljettu. Emme nyt erityisesti kaipaakaan nähtävyyksiä, mutta tornin luota on hienot maisemat eri suuntiin.
Lähdemme illalla syömään Via Cristoforo Colombon varrella sijaitsevaan Al Vignaleen, johon olen tehnyt pöytävarauksen. Ravintolan pieni mutta mukava terassi on kadun toisella puolella eli lähempänä merta kuin vaatimattomalta näyttävä ravintolarakennus. Meren ja terassin väliin jää koripallokenttä, jossa paikallinen nuoriso käy pelailemassa. Terassi on ravintolan avaamisaikaan seitsemältä tyhjillään, mutta pöydät täyttyvät illan mittaan. Jaamme auringon laskiessa herkullisia antipastoja. Munakoisopohjainen parmigiano melanzane on aina varma valinta, kuten myös prosciutton ja mozzarellan yhdistelmä. Bruschettat ovat oikein onnistuneita samoin kuin roomalaista katuruokaa edustavat supplìt eli friteeratut riisipallot.
Pääruokavalintani osuu täällä rannikolla annokseen friteerattuja mustekalarenkaita ja vihanneksia. Myös tyttöjen tilaamat pizzat vaikuttavat oikein hyviltä. Muuten aivan erinomaisen aterian heikoin kohta on jälkiruoka, sillä pannacotta on ainakin omaan suuhuni turhan makea. Lasku maksetaan mutkattomasti kassalle sisätiloissa. Teemme vielä aterian jälkeen pienen italialaistyylisen kävelyn rantakatua pitkin edestakaisin. Nautin kaupungin tunnelmasta ja lämpimästä illasta.
Sperlongasta jää tyylikäs ja erittäin miellyttävä mielikuva. Lyhyessäkin ajassa ehtii hyvin tutkia vanhaakaupunkia ja saada Sperlongasta yleiskäsityksen, mutta rantalomaa kaipaavien kannattaa toki viipyä pidempään. Ilmapiiri lienee kuumimmalla lomakaudella erilainen, mutta ainakaan kesäkuun alussa ei kansallisesta juhlapäivästä huolimatta ollut liian vilkasta.
Nukumme yön majapaikassamme ja syömme aamiaisen ulkona pienen parkkipaikan laidalla. Cappuccino on herkullista, mutta ruokapuoli painottuu italialaiseen tapaan makeisiin herkkuihin. Syön croissantini aprikoosihillon kera. Pakkaamme tavaramme ja lähdemme vajaan viiden tunnin ajomatkalle kohti Materaa. Tie nousee pian korkealle meren yläpuolelle ja näemme viimeisen vilauksen Sperlongasta auton ikkunasta. Kuka tietää palaammeko vielä joskus takaisin. Ainakin Tiberiuksen huvila jäi vielä näkemättä.
-
Eurooppa1 vuosi sitten12 mieleenpainuvaa kirkkoa Euroopassa
-
Italia1 vuosi sittenMilanon-viikonlopun uudet kokemukset
-
Italia1 vuosi sittenRunsas vinkkipaketti Milanoon
-
Ranska1 vuosi sittenPariisin-viikon monet kokemukset
-
Ranska1 vuosi sittenTuhkasta noussut Pariisin Notre-Dame
-
Italia1 vuosi sittenUpea Villa Necchi Campiglio Milanossa
-
Ranska1 vuosi sittenBordeaux’n luova keskus Darwin
-
Italia1 vuosi sittenJalkapalloa Milanossa, Inter–Udinese
-
Englanti12 kuukautta sittenManchester – työmehiläisten kaupunki
-
Suomi1 vuosi sittenTuusulanjärven Ainola, Ahola ja Suviranta
-
Englanti1 vuosi sittenStadionkierros Liverpoolin Anfieldilla
-
Yhdysvallat1 vuosi sittenNew Yorkin koskettava 9/11-museo
Virpi/Hätälasku matkablogi
22.1.2018 at 11:58
Aina ihana Italia! Se vaan on ja pysyy sydämessä ja mitä enemmän tälläisiä kertomuksia lukee, niin matkakuume voimistuu! Tämä on minulle ihan tuntematon alue Italiassa, mutta ehdottomasti kyllä mielenkiinto heräsi, täytyyhän tämä joskus ujuttaa matkaohjelmaan!
Kivasti olet kuvannut tunnelmaa kaduilla!
Mika / Lähtöportti
22.1.2018 at 13:30
Kiitos Virpi! Puglia on monelle vielä tuntematonta, mutta todella kiehtovaa, omaperäistä ja aitoa Italiaa. Noilla kapeilla kaduilla on ihan oma ainutlaatuinen tunnelmansa. Puglia ei sijaintinsa vuoksi välttämättä automaattisesti osu matkareiteille, mutta sinne koukkaaminen kyllä kannattaa!
Marja
22.1.2018 at 18:41
Onpa kivan näköistä. Juuri pari päivää sitten katsottiin kuopuksen kanssa Google Mapsistä tätä seutua ja haaveiltiin, että vielä joskus… Miten matkustitte tuonne? Lensittekö Roomaan, Bariin?
Mika / Lähtöportti
22.1.2018 at 19:02
Kiitos Marja! Toivottavasti pääsette tuonne joskus. Me haluttiin käyttää suoria lentoja ja yhdistettiin Rooma samaan reissuun. Eli me oltiin muutama päivä Roomassa, sitten pitkä ajomatka Pugliaan ja reilu viikko siellä. Paluumatkan varrella pysähdyttiin yhdeksi yöksi Casertaan, jossa on näkemisen arvoinen palatsi.
Martina
22.1.2018 at 20:36
Upea postaus taas kerran ihanasta Italiasta. Tuntuu että kommentoin aina samalla tavalla, mutta Pugliakin on ollut haaveissani jo pitkään ja matkakuume vain nousi tämänkin postauksen myötä.
Osallistuin joskus vuosia sitten erääseen tilaisuuteen Helsingissä, jossa markkinoitiin Pugliaa, syötiin alueen ruokia ja maisteltiin viinejä. Innostuin jo tuolloin saappaankorosta, mutta ilmeisesti se on tuntunut niin kaukaiselta, että olemme valinneet kuitenkin aina jonkun helpommin saavutettavissa olevan alueen. Mitä kautta te reissasitte Pugliaan? Otitte ilmeisesti auton, mutta minne oli lennot?
Pakko kertoa vielä, että kehitin Martina Francaan pienen pakkomielteen kun ratsastin yhteen aikaan paljon Franca-nimisellä ponilla. Ratsastuskoulun tuntilistalla luki aina Martina – Franca. Pidin sitä jonkinlaisena merkkinä siitä, että minun täytyy päästä katsomaan miltä samanniminen kaupunki näyttää. 😀
Mika / Lähtöportti
23.1.2018 at 23:01
Kiitos Martina! Italiassa on niin monta kiinnostavaa osaa, että seuraavaa kohdetta on usein vaikea valita. Meillä Puglia jotenkin vaan kiilasi kaikkien listojen ulkopuolelta yllättäen kärkeen ja sinne sitten päädyttiin.
Puglia ei tosiaan ole se ihan helpoimmin saavutettavissa oleva Italian osa. Me haluttiin suorat lennot ja mentiin aluksi neljän yön kaupunkilomalle Roomaan. Sitten vuokrattiin auto ja ajettiin sellainen 5-6 tunnin matka Monopoliin. Paluumatkalla pysähdyttiin yhdeksi yöksi Casertaan ja seuraavana päivänä iltalennolla Roomasta kotiin. Jos haluaa lentää suoraan Pugliaan, se onnistuu Barin kentälle yhdellä vaihdolla vaikka Saksan kautta.
Olenkin joskus ajatellut että sun täytyy päästä kaimakaupunkiin, mutta en olisi osannut arvata tuollaista ponisattumaa! Siis todellakin nyt Martina Francan matkaa suunnittelemaan! 🙂
Myös Martina Francan naapurikaupunki Locorotondo oli ohimennen nähtynä mielenkiintoisen näköinen, ei vaan valitettavasti ehditty tutustua siihen tarkemmin.
satu
23.1.2018 at 8:43
Vietimme Pääsiäisen 2016 kiertämällä Pugliaa ja näimme siellä upean pääsiäiskulkueen. Paikka oli huikea. Me lensimme sinne Istanbulin kautta. Blogissani on juttua aiheesta Italia-tunnisteen alla. Tosin valitsemamme ajankohta sai aikaiseksi sen, ettei siellä juuri muita ihmisiä näkynyt, vaan saimme nauttia lomasta aika yksin. Turisteja ei ollut ja paikallisille pääsiäinen on kotijuhla.
Suosittelen saappaankorkoa, se on aivan huikea paikka!
Mika / Lähtöportti
23.1.2018 at 23:18
Mukava kuulla että tekin viihdyitte noin mainiosti Pugliassa. Se on ehdottomasti yksi Italian kiehtovimmista osista!
Kävin pikaisesti katsomassa Italia-juttujasi ja palaan vielä lukemaan ne paremmalla ajalla. Esimerkiksi Taranto kiinnostaa ja sopisi hyvin jonkun tulevan Etelä-Italian reissun varrelle, vaikkei syvemmälle Pugliaan ehtisikään. En ole tainnut viettää koskaan pääsiäistä Italiassa, mutta hyvä tietää että voi varautua hiljaisiin katuihin. Voisin kuvitella että tämä korostuu nimenomaan uskonnollisen etelän pienissä kaupungeissa.
Sari/Saaran lautasella
23.1.2018 at 12:38
Oi oi miten kauniilta näyttää Puglian alue, pitkäisiköhän mun vähän pyörtää sanojani Italiasta ja uskaltaa kokeilla toisen kerran matkaa sinne. Edellinen keskuspaikkamme oli Milano ja sinne totisesti en toista kertaa tahdo, onneksi retket Venetsiaan ja Comoon antoivat myös positiivisia kokemuksia. Ihanat nuo trullitalot, en ole ennen kuullakaan moisista, pitääpä ihan googlettaa enemmän. Ai hyvää ruokaa italiassa, siis muutakin kuin pizzaa, no sekin olisi vielä kiva kokea. Mutta kaikenkaikkiaan houkutteleva matkakohde.
Mika / Lähtöportti
23.1.2018 at 23:35
Kiitos kommentista Sari! Italia on niin monimuotoinen maa, ettei sitä kannata tuomita yhden alueen perusteella. Milano jakaa Italian kaupungeista eniten mielipiteitä, se voi näyttäytyä kiireisenä, tylynä ja tylsänäkin. Minulla on omat syyni tykätä Milanosta, mutta myönnän ettei se ole maan helpoin tai tyypillisin kaupunki.
Puglia ja Pohjois-Italia eroavat kuin yö ja päivä, yhteistä ovat lähinnä kieli ja pastan syöminen (tosin niidenkin osalta murre ja pasta ovat erilaisia). Trulleista ei ole moni suomalainen kuullut, koska ne ovat tämän hieman syrjäisen alueen oma erikoisuus. Alberobello-postauksessani kerrotaan trulleista vähän lisää.
Ruoasta puhuttaessa Italiassa korostuu lähiruoka, tuoreet raaka-aineet ja tietynlainen yksinkertaisuus. Jokaisella alueella on oma keittiönsä, Pugliassa meren läheisyys näkyy myös lautasella. Italiassa täytyy kuitenkin valita ravintolansa huolella erityisesti suosituissa turistikohteissa, sillä surkeitakin ravintoloita löytyy.
Heli/ Näkymiä vihreältä kukkulalta
24.1.2018 at 16:20
Oi mitä muistoja! Me majailtiin viikko Polignano a Maressa ja tehtiin siitä sit päiväretkiä Alberobelloon, Sassi di Materaan, Puglian luoliin, rannalle. Polignano a Maressa olen syönyt elämäni parhaan kalaillallisen. Puglian mozzarellat ja Altamuran leipä ovat kuuluisia ja aito, vain sieltä saatava primitivo-viini väriltään kuin mustetta ja vahvuudeltaan riittävää 🙂
Mika / Lähtöportti
26.1.2018 at 11:34
Polignano a Mare on varmasti hyvä valinta Pugliassa majoittumiseen. Meidän talonvuokrausreissuilla tulee syötyä harmittavan harvoin ravintoloissa illallisia, lounaita huomattavasti useammin. Asunto kaupungin keskustassa olisi tämän kannalta hyvä idea. Altamuran leipä jäi maistamatta, ensi kerralla sitten 🙂
Emma
25.1.2018 at 11:03
Näyttääpä idylliseltä, etenkin toi Polignano a Maren ranta! Mutta vähän jäi kyllä häiritsemään ne uima-altaaseen kutevat sammakot 😀 😀
Mika / Lähtöportti
26.1.2018 at 11:44
Nuo kaikki on idyllisiä kaupunkeja, mutta Polignano a Mare rantojensa ansiosta kuvauksellisin. Meidän uima-allas taisi olla kylän parhaita vesistöjä, joten se kiinnosti sammakoita. Kovin kesyjä kurnuttajia olivat, mutta kutuhommat olisi saanut hoitaa muualla. Ekalla kerralla ihmettelin mikä narunpätkä sinne altaaseen oli pudonnut, kunnes tajusin mistä oli kysymys. No, ainakin lapsista oli hauskaa lähteä aina aamuisin nostamaan haavilla sammakoita ylös altaasta 😀
Aron / Ja sitten matkaan...
25.1.2018 at 20:26
Oijoi, olipa kaunista! Italiassa noita kivoja maakuntia riittää. Tuokin kolkka on vielä näkemättä. 🙂
Olin jo kokonaan unohtanut, että juuri Pugliassa on noita hassuja taloja. Taannoin italiankurssilla katselimme jotain kieliopetusvideota, jossa näitä taloja esiteltiin.
Tuo pizza paljasti selvästi, että ollaan eteläisessä Italiassa. Tai siis enhän minä oikeasti tuosta mitään tiedä, mutta tarkoitan että näytti napolilaiselta pizzalta paksuine reunoineen. 🙂
Mika / Lähtöportti
26.1.2018 at 12:11
Puglia on ehdottomasti omia suosikkejani Umbrian ohella, tosin olen kyllä tykännyt kaikista näkemistäni Italian osista. Ai säkin opiskelet italiaa, mukava kuulla! 🙂 Trullit on hauskoja taloja ja suosittelen myös sellaisessa yöpymistä, jos vaan mahdollista.
Joidenkin mielestä hyvän pizzan määritelmiin kuuluu, että kokki on syntynyt Napolissa. Tämä oli sen verran erinomainen, että tuo saattoi jopa pitää paikkansa 😀
Martta / Martan Matkassa
25.1.2018 at 20:34
Voihan Italia! Korko ja kärki on käymättä, kun luin juttua aloin heti haaveilla loma-asunnon vuokraamisesta…. Viinitiloja, ratsastusta, patikointia, kivoja pikkukaupunkeja ja vaikka vähän mermaisemiakin ja tietenkin ihania ravinteleita…
Mika / Lähtöportti
26.1.2018 at 12:14
Voihan Italia tosiaankin, tuota kaikkea mainitsemaasi sieltä löytyy! Tuolla korossa on oma tunnelmansa, kannattaa käydä tutustumassa. Kärki on itsellänikin vielä käymättä, mutta ehdottomasti suunnitelmissa. Ehkä samalla reissulla ehtisi koukata uudelleen vielä Pugliankin puolelle.
Kohteena maailma / Rami
26.1.2018 at 0:38
Osaat kyllä tuon tunnelmallisen kerronnan taidon. Saat viestitettyä samalla sen kiireettömän matkustamisen jalon taidon, jollaisia reissusi perheen kanssa on! Puglia kuulostaa kohteelta, joka olisi varmasti käymisen arvoinen.
P.S. Aivan parhaat pizzan päälliset, otan aina samat – älä sano mitään 😀
Mika / Lähtöportti
26.1.2018 at 12:19
Kiitos Rami! Yritän olla kiirehtimättä, niin ehtii aistia tuollaisia tunnelmia paremmin.
En sano mitään pizzavalinnasta 😀 Mutta sen tiedän, että espresson jätät ottamatta. Tässä sen sijaan paikallista pienpanimotietoa, yllättävän suosittua tuollakin: https://www.salentodolcevita.com/blog/guida-alle-migliori-birre-artigianali-pugliesi/?lang=en
Travelloverin Annika
26.1.2018 at 19:42
Hauska nähdä, miltä paikat näyttävät, kun taivas on sininen. Olin itse noilla kulmilla aika tarkalleen neljä vuotta sitten, ja aurinko taisi silloin viettää talvilomaansa. Oli sateista ja harmaata. Rannat ja trullitalotkin ovat aika eri näköiset ja fiilis varsinkin kovin erilainen. Mutta kyllä vain nuokin kulmat toimivat myös talvella.
Mika / Lähtöportti
27.1.2018 at 12:54
Fiilikset ovat varmasti erilaiset talven harmaudessa. Huhtikuun loppupuoli oli mukavaa aikaa, välillä tarkeni shortseissa, mutta ei ollut liian kuumaa kaupungeissa kiertelyyn. Uskoisin kuitenkin viihtyväni hyvin myös talvella, sillä nautin kohteiden hiljaisuudesta ja tunnelmista sesongin ulkopuolella.
Anna | Tämä matka -blogi
27.1.2018 at 9:27
No tämähän tuli kuin tilauksesta. Meillä on matka tuonne varattuna maaliskuulla ja jännä nähdä tuo paikka. Samoin nuo juttusi Barin ja Alberobellon kaupungeista tulivat hyvään saumaan. Ja siis ylipäätänsä kaikki tämä info, mitä on tullut myös kommenttikentästä!
Sen olen antanut itseni ymmärtää, että kevätsää voi olla viileä tuolla. Mutta on se ainakin lämpimämpi kuin Oulussa 🙂
Mika / Lähtöportti
27.1.2018 at 13:09
Mukava kuulla, että tästä oli iloa! 🙂 Pugliassa on paljon mielenkiintoisia kaupunkeja kierreltäväksi ja Basilicatan puolella ainakin Matera näkemisen arvoinen. Maaliskuussa voi olla viileääkiin, mutta merituuli on tosiaan luultavasti lempeämpi kuin Nallikarilla. Meillä huhtikuun lopulla oli käyttöä vuorotellen niin shortseille kuin takeillekin. Mukavaa Italian-reissun odotusta!
Anna-Katri / Adalmina's Adventures
27.1.2018 at 17:45
Ihana Italia! Minulla on ihan valtava kuume lähteä reilaamaan Italiaa ympäri ja poiketa juuri näiden kaltaisissa pienissä ja sympaattisissa kaupungeissa. Olisi kyllä aivan täydellinen kesälomamatka, jää vain nähtäväksi milloin ehtisin sen toteuttaa. Tätä lukiessa matkakuume kyllä kasvoi entisestään. 🙂
Mika / Lähtöportti
29.1.2018 at 11:33
Kiitos Anna-Katri! Monesti ne aidoimmat paikallistunnelmat löytyvät pikkukaupungeista, niin Italiassa kuin muuallakin. Toivottavasti pääset kunnon Italian-kierrokselle pian. Siellä on todella antoisaa kierrellä jo siksikin, että eri alueet eroavat niin paljon toisistaan.
Johanna @ Out of Office
27.1.2018 at 19:22
Ah, ihana Italia! Olisi hienoa päästä ihailemaan noita unikkoniittyjä. Puglian trullitaloista luin juuri, en tiennytkään että niitä on ihan moderneilla mukavuuksillakin varustettuina.
Italiaa on tullut koluttua aika paljon Rooman yläpuolelta, mutta Puglia on vielä kokematta. Kesäkuussa lennetään Roomaan, ja suunnataan näillä näkymin Umbriaan ja Marcheen.
Mika / Lähtöportti
29.1.2018 at 11:52
Huhtikuun loppupuoli oli varmasti yksi vuoden kauneimmista ajoista käydä Pugliassa, unikoita ja kirsikankukkia riitti todellakin paljon. Käsittääkseni trullitalojen remontointi nykyaikaisiksi on ollut viime aikoina aika yleistä. Ulkoapäin näyttävät alkuperäisiltä, mutta esimerkiksi meillä oli hyvin toimivat lämmitys- ja ilmastointilaitteet sekä normaalit kylpyhuoneet. Myös lisäosa tilavalla olohuone-keittiöllä ja avarilla ikkunoilla oli tervetullut.
Tunnen itsekin pohjoisemman Italian paremmin, mutta Puglia oli mahtava kokemus ja haluaisin koluta etelää lisää. Mukavaa reissun odotusta ja lämmin suositus erityisesti Umbrialle! Assisi, Perugia, Orvieto, Trasimeno-järven rantakylät… siellä todellakin upeita paikkoja riittää!
Jukka
1.2.2018 at 10:05
Hei,
miten englanninkielellä pärjäsi Pugliassa? Itse menossa heinä-elokuun vaihteessa eteläisimpään kärkeen.
Mainittakoon myös, että Brindisiin lennetään ajoittain lomalentoja, reitti ja halpayhtiön lentoja. Lufthansa ja Air Meridiana ainakin markkinoi 2017 vuoden yhdistelmäreittejä suomesta.
Mika / Lähtöportti
1.2.2018 at 13:16
Omien kokemusteni mukaan englantia puhutaan vaihtelevasti. Joissakin ravintoloissa tai kaupoissa puhuttiin hyvää englantia ja joissakin ei sitten käytännössä lainkaan. Ihmisistä jäi hyvä mielikuva, asiat saa useimmiten jotenkin selvitettyä, vaikkei yhteistä kieltä löytyisikään.
Olinkin unohtanut Brindisin lennot, nyt kun mainitsit niin muistan sellaisista joskus kuulleeni. Ei todellakaan ole pakko ajaa Roomasta asti, jos ei halua. Kiitos kommentistasi ja mukavaa reissun odotusta!