Halusin tutustua kesäkuun matkallamme erityisesti Calabriaan, joka oli itselleni viimeinen kokonaan käymättä jäänyt Italian alue. Yksi Calabrian kauneimmista kylistä on aivan Italian saappaankärjen tuntumasta löytyvä Scilla, jonne teimme mukavan päiväretken.
 
Majapaikastamme Santa Maria di Ricadista ajaa reilussa tunnissa Scillaan. Tuulilasin takaa näkyy muun muassa pikkukyliä, peltoja ja merimaisemia, kunnes päädymme loppumatkaksi Calabriaa halkovalle moottoritielle. Hellepäivän aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta, kun kurvaamme Scillan keskustaan. Pysäköinti osoittautuu hankalaksi, kuten olin vähän pelännytkin. Pari etukäteen kartalta katsomaani parkkipaikkaa ovat täynnä, joten joudumme kurvailemaan hetken kukkulan päälle rakennetussa Scillan keskustassa, johon emme lopulta tutustukaan tämän tarkemmin.

Saan lopulta auton mahtumaan maantien varteen Chianalean kalastajakorttelin tuntumassa. Tämä onkin onnekas sattuma, sillä pääsemme näin tutustumaan heti aluksi Chianaleaan, joka paljastuu Scillan tunnelmalliseksi sydämeksi. Kävelemme Chianaleaan hieman kolkon ja osittain parkkipaikkanakin toimivan tunnelin halki. Tunnelissa on onneksi suuria aukkoja merelle päin. Itse Chianalea ihastuttaa heti ensi silmäyksellä mukulakivikujineen ja vanhoine rakennuksineen.

Ohitamme pienen kirkon ja jatkamme korkean muurin reunaa seuraten eteenpäin. Vanha kalastajakylä on rakennettu tiiviisti rannan ja kukkulan väliin niin, ettei alueelle mahdu juuri muuta kuin vesirajaan jäävä talorivistö sekä sen takana kulkeva kuja. Meri näkyy kujaa pitkin kulkiessa talojen välistä.

Chianalea tunnetaan ravintoloistaan, joissa ollaan erityisen ylpeitä lähivesiltä kalastetusta miekkakalasta. Kujan varrella toimivat ravintolat levittäytyvät meren päälle rakennetuille puisille laitureille. Meille löytyy sopiva pöytä Il Generale -ravintolan laituriterassilta, jossa onkin oikein mukavaa nauttia lounaasta. Tilaamme alkuun juustoja, leikkeleitä sekä lihapullia jaettavaksi seurueemme kesken. Lajitelmaan kuuluu tietenkin Calabrialle tyypillistä tulisen mausteista ’ndujaa. Antipastot tarjoillaan hauskannäköisillä veneenmuotoisilla lautasilla.

Tuntuu rauhoittavalta syödä lounasta suolantuoksuisen meren äärellä ja kuunnella, kuinka aallot iskeytyvät rantakivikkoon. Leppeä merituuli viilentää juuri sopivasti helteistä päivää. Naapuritalojen parveikkeilla voi viettää päivää taatusti merellisissä tunnelmissa.

Toisessa suunnassa näkyy, kuinka pittoreski kylä kohoaa jyrkille rinteille. Näkymää hallitsee jykevä linnoitus Castello Ruffo, jonka paikalta on tähystelty merelle jo vuosisatoja etruskien ja roomalaisten ajoista lähtien.

Valitsen pääruoaksi tietenkin miekkakalaa, joka onkin täällä todella herkullista. Suuren kalan maussa on hieman lihamainen vivahde ja rakenne tuntuu tiiviydestään huolimatta murealta. Miekkakaloja pyydetään täällä erityisillä aluksilla, joihin kuuluu korkea tähystystorni. Juomme vielä aterian päätteeksi piristävät espressot.

Saavumme pian ravintolasta poistuttuamme pieneen risteykseen, josta toinen kuja nousee jyrkästi ylämäkeen ja toinen jatkuisi rannan tuntumassa eteenpäin. Hylkäämme satamaan johtavan kapean kujan ja päätämme suunnata ylämäkeen, sillä haluamme tutustua Castello Ruffoon.

Pysähdyn ennen matkan jatkumista valokuvaamaan sinisiä kalastusveneitä. Vaikka saaliit eivät ole enää Scillan asukkaille samanlainen elinehto kuin menneinä aikoina, on kalastuksella yhä merkitystä jo turisminkin kannalta. Moni haluaa tulla aistimaan vanhan kalastajakylän tunnelmaa ja maistella tuoreita meren antimia aivan kuten mekin.

Ylämäkeen viettävä mukulakivikuja huokuu italialaista tunnelmaa. Sen varrella on muun muassa vanhanaikaisia katulamppuja, kuivuvia pyykkejä, pari Vespaa sekä vanha pieni Fiat. Varjopuolena ovat muutamat ohi kulkevat skootterit sekä mäkeä edestakaisin suhaava tuktuk, joka kiidättää turisteja kaasu pohjassa kukkulalle.

Kiipeäminen palkitaan upealla maisemalla. Turkoosina hohtavan Tyrrhenanmeren vesi näyttää hyvin kirkkaalta ja taustalla kohoavat vehreät kukkulat.

Saavumme lopulta Castello Ruffon portille. Linnoitukseen on parin euron pääsymaksu, eikä siellä näy montaa vierailijaa. Linnoituksen nimi periytyy Paolo Ruffolta, joka osti rakennuksen vuonna 1533 ja kunnostutti sen perheensä asunnoksi. Ruffon aatelissuku viihtyi täällä 1700-luvun alkupuolelle saakka. 

Linnoituksessa ei ole upeiden maisemien lisäksi kovin paljoa nähtävää. Pistäydymme tyylikkäässä salissa, jossa voisi järjestää juhlia tai vaikka luentotilaisuuksia.

Castello Ruffosta löytyy pieni museotila, jonka näyttelyt kertovat kalastuksesta sekä Scillan historiasta. Kalastus on ollut aina tärkeä elinkeino, mutta kylää uhkasivat entisaikoina merirosvojen hyökkäykset.

Linnoituksen alueelta löytyy myös majakka, joka opastaa nykypäivän merenkulkijoita. Vaikka majakka itsessään on hyvinkin matala, sen sijainti korkean kallion päällä takaa näkyvyyden kauas Messinansalmelle.

Castello Ruffo sijaitsee niemessä, joka jakaa Scillan kahtia Chianalean ja Marina Granden ranta-alueisiin. Viimeksi mainittua hallitsee pitkä hiekkaranta, jolle on kerääntynyt kuumana kesäkuisena sunnuntaina paljon ihmisiä. Tämän sanotaan olevan ensimmäinen ranta Messinansalmesta pohjoiseen, jossa merivirrat eivät vaikuta vettä viilentävällä tavalla.

Laskeudumme alas linnoitukselta vain kiivetäksemme viereisen kukkulan näköalapaikalle. Täältä on hyvä näkymä vaikkapa Castello Ruffolle päin. Linnoituksen edustalla näkyy Madre dell’Immacolata -kirkko.

Näköalapaikka sijaitsee avaran ja hiljaisen Piazza San Rocco -aukion laidalla. Aukiota koristava suuri pronssipatsas esittää kreikkalaisen mytologian merihirviötä Skyllaa, joka on lainannut Scillalle nimensä. Kuusipäinen hirviö päivysti tarun mukaan Messinansalmen rannalla ja kaappasi merenkulkijoita ravinnokseen.

Laskeudumme kaunista kujaa pitkin takaisin Chianaleaan. Pysähdymme vielä matkan varrella jäätelökioskille, joka tuntuu olevan kovin suosittu. Paikallisesta sitrushedelmästä bergamotista valmistettu sorbetti on mukavan kirpeää ja sopii mainiosti hellepäivän raikastukseksi.

Palailemme tutun viileän tunnelin halki autolle. Aurinkoinen Scilla oli meille mukava ja viihtyisä retkikohde, josta ehti saada kiirehtimättä hyvän käsityksen muutamassa tunnissa. Mieleen jäävät erityisesti Chianalean kalastajakortteli, nautinnollinen ateria puulaiturilla sekä kukkulalta avautuvat upeat merimaisemat. Scilla kuuluu Calabrian rannikon helmiin, kuten myös seuraavissa blogijutuissa esiteltävät Tropea sekä Pizzo.

Lue myös koko matkasta kertova juttu Suurenmoinen kesämatka Etelä-Italiassa.

Tutustuimme kesäkuun Italian-matkallamme Sperlongaan, jossa vietimme vajaan vuorokauden. Miellyttävän kaupungin vanhin osa muodostuu kiehtovasta kapeiden kujien labyrintista, merimaisemia riittää ja moni viihtyy pitkillä hiekkarannoilla.

* Sisältää Booking.comin mainoslinkkejä

Ajamme Sperlongaan Rooman seudulta Ostiasta, josta matka vie pari tuntia. Roomasta pääsisi perille suunnilleen samassa ajassa myös junaa ja bussia käyttämällä. Sperlonga on siis yhdistettävissä Rooman-matkaan joko päiväretkenä tai totta kai myös yöpymisten kera. Meille se on välietappi reilun kahden viikon matkalla, jonka loput kohteet sijaitsevat eteläisemmässä Italiassa. Sperlonga on houkuttanut itseäni jo kauan. Se pääsi melkein erään Italian-matkamme ohjelmaan jo reilut kymmenen vuotta sitten, mutta valitsimme tuolla kerralla Puglian ja Rooman väliseksi yöpaikaksemme sittenkin Casertan. Casertan palatsi olikin tuolloin upea vierailukohde, mutta olen iloinen päästessäni vihdoin myös Sperlongaan.

Olemme varanneet yhden yön majoituksen kodikkaan pienestä *B&B Sperlongasta, joka sijaitsee melko lähellä rantaa. Auton saa pysäköityä kätevästi majapaikan pihalle. Talon emäntä on tarkkana kahdelta iltapäivällä alkavasta sisäänkirjautumisajasta, mutta emme onneksi ole montaa minuuttia etuajassa. Meidät otetaan ystävällisesti vastaan ja pääsemme viihtyisään neljän hengen huoneistoon. Parvekkeelta on näkymä hiljaisen kadun yli kaupunkiin, ja kattojen takana välkkyy Välimeri.

Aloitamme Sperlongaan tutustumisen rannan tuntumasta. Kaupungin suurena vetonaulana toimii pitkä hiekkaranta, jonka takana on väljästi tilaa kävelijöille. Pysähdymme pian houkuttelevalle terassille syömään tuhdit voileivät ja nauttimaan raikkaat Aperol Spritzit. On mukavaa istuskella lämpimässä säässä ja nauttia italialaisesta tunnelmasta.

Sperlongan valkeaksi kalkittu vanhakaupunki on rakennettu korkealle kukkulalle ennen kaikkea puolustustarkoituksessa, sillä menneinä vuosisatoina Tyrrhenanmerellä seilasi merirosvoja pahat mielessään. Sperlongaa koettelivat erityisesti Välimeren etelärannalta saapuneet saraseenit. Toisaalta kukkulan päällä oli myös terveellisempää elää kuin kosteilla alankomailla.

Sperlongalla on pitkä historia antiikin roomalaisten lomanviettopaikkana. Keisari Tiberius rakensi tänne jo parituhatta vuotta sitten huvilan, jonka raunioihin emme kuitenkaan valitettavasti ehdi tällä kerralla tutustua. Raunioiden yhteydessä on myös arkeologinen museo sekä näyttävä luola.

Kävelemme hiekkarannan takana kulkevaa rantakatua pitkin ja aistimme Sperlongan lomatunnelmaa. Kesäkuun alussakin näyttää riittävän jo melko paljon auringonpalvojia, mutta toisaalta rannalla on silti italialaisen mittapuun mukaan vielä varsin väljää.

Reittimme kääntyy hetkeksi rannansuuntaiselle pääkadulle Via Cristoforo Colombolle, joka kulkee muun muassa houkuttelevalta näyttävän *Aurora-hotellin takaa. Pysähdymme hetkeksi tyylikkäälle aukiolle, kunnes lähdemme kiipeämään kohti vanhaakaupunkia.

Kurkistamme muurien ulkopuolelle rakennettuun San Rocco extra mura -kappeliin. Pieni 1400-luvulla rakennettu kappeli on kaunis ja sen viileydessä on mukava viettää pari minuuttia ennen ylämäkeen kapuamista.

Ylös melko jyrkästi viettävä kävelyreitti hurmaa merimaisemillaan. Muureja koristavat runsaat kukkaistutukset ja esimerkiksi ihmeköynnökset hehkuvat kirkkaissa väreissä. Aurinko paistaa ja kauneutta riittää joka puolella niin paljon, että valokuvia tulee otettua runsaasti.

Ympärilleen katsellessa ei tarvitse ihmetellä, miksi Sperlonga on päässyt maan kauneimpia kyliä listaavalle I Borghi più Belli d’Italia -sivustolle. Sperlonga on esitelty myös Näkymiä vihreältä kukkulalta -blogista tutun Heli Pekkarisen Kylässä Italiassa -kirjassa.

Saavumme pittoreskiin vanhaankaupunkiin, jonka kapeat kujat ja rosoiset seinät henkivät mennyttä aikaa. Toisaalta päidemme yläpuolella kuivuvat pyykit sekä huolellisesti paikoilleen asetellut kukkaruukut kertovat talojen nykyisistä asukkaista.

Kujien labyrintissa on paljon kauniita yksityiskohtia ja silmiinpistävän siistiä. Köyhä kalastajakylä on viime vuosikymmeninä muuttunut, kun valtaosa asunnoista on kunnostettu varakkaiden italialaisten kakkoskodeiksi tai matkailijoiden majoitustiloiksi. Joukossa lienee myös jonkin verran iäkkäitä paikallisia, jotka ovat asuneet täällä lapsuudestaan saakka.

Sperlongan vanhakaupunki on hyvin tiivis, ja seikkailemme siellä karttaa katselematta. Löydämme sattumalta esimerkiksi Corte del Conventon, eli entisen luostarin pihan, jota koristavat seinämaalaukset kertovat sarjakuvamaiseen tyyliin saraseenien hyökkäyksistä tälle alueelle. Ympäröivissä rakennuksissa toimii pikku putiikkeja.

Pistäydymme ohimennen muun muassa entisessä kirkossa, jossa on käynnissä nykytaidenäyttely. Jossain vaiheessa ahtaat kujat johtavat aukiolle, jota reunustavat baarit ja pienet kaupat.

Kaupunkikuva alkaa näillä kulmilla hieman avartua leveämmäksi kävelykaduksi, jonka varrella näkyy myös useita ravintoloita. Ilmapiiri on mukavan leppoisa.

Vanhakaupunki sijoittuu pieneen niemeen, joka ikään kuin jakaa pitkät hiekkarannat kahtia. Näemme nyt täältä ylhäältä päin Spiaggia di Levanten eli nousevan auringon puoleisen ranta-alueen, kun taas aiemmin ohittamamme Spiaggia di Ponente sijaitsee vanhankaupungin länsipuolella.

Ohitamme Sperlongan kaupungintalon sekä Santa Maria Assuntan kirkon, kunnes palaamme kuvauksellisille kujille. Ostamme eräästä marketista juotavaa, ja vaihdan myyjän kanssa muutaman sanan. Tänään on kesäkuun toinen päivä eli Italian kansallispäivä, joten kaupungilla on vilkkaampaa kuin normaalisti tähän aikaan vuodesta. Huomenna rauha kuulemma jälleen palaa kaduille ennen heinä-elokuun ruuhkaista lomakautta.

Laskeudumme taas uudelle näköalapaikalle, josta kelpaa ihailla maisemaa Spiaggia di Levanten suuntaan. Italialle hyvin tyypilliseen tapaan aurinkovarjot on aseteltu viivasuoriin riveihin ja niitä jatkuu lähes silmänkantamattomiin.

Hiekkarannan vieressä toimii moderni aallonmurtajien suojaama pienvenesatama. Se rakennettiin alun perin kalastajien käyttöön, mutta palvelee nykyisin huviveneilijöitä.

Viihdymme jonkin aikaa näköalapaikalla, kunnes laskeudumme portaita pitkin kohti suurta kulmikasta tornia. Torre Truglia rakennettiin 1500-luvulla muinaisen roomalaisen tornin paikalle suojaksi merirosvojen hyökkäyksiä vastaan. Kuuluisa kaapparikapteeni Barbarossa tuhosi rakennuksen pian sen valmistumisen jälkeen ja tornin seuraava versio koki saman kohtalon 1600-luvulla turkkilaisten merirosvojen toimesta.

Viime vuosisadoilla on ollut onneksi rauhallisempaa. Torre Truglia ehti palvella noin sata vuotta rannikkovartioston tukikohtana ja nykyisin siellä toimii jonkinlainen luontokeskus. Rakennus on kuitenkin paikalla käydessämme suljettu. Emme nyt erityisesti kaipaakaan nähtävyyksiä, mutta tornin luota on hienot maisemat eri suuntiin.

Lähdemme illalla syömään Via Cristoforo Colombon varrella sijaitsevaan Al Vignaleen, johon olen tehnyt pöytävarauksen. Ravintolan pieni mutta mukava terassi on kadun toisella puolella eli lähempänä merta kuin vaatimattomalta näyttävä ravintolarakennus. Meren ja terassin väliin jää koripallokenttä, jossa paikallinen nuoriso käy pelailemassa. Terassi on ravintolan avaamisaikaan seitsemältä tyhjillään, mutta pöydät täyttyvät illan mittaan. Jaamme auringon laskiessa herkullisia antipastoja. Munakoisopohjainen parmigiano melanzane on aina varma valinta, kuten myös prosciutton ja mozzarellan yhdistelmä. Bruschettat ovat oikein onnistuneita samoin kuin roomalaista katuruokaa edustavat supplìt eli friteeratut riisipallot.

Pääruokavalintani osuu täällä rannikolla annokseen friteerattuja mustekalarenkaita ja vihanneksia. Myös tyttöjen tilaamat pizzat vaikuttavat oikein hyviltä. Muuten aivan erinomaisen aterian heikoin kohta on jälkiruoka, sillä pannacotta on ainakin omaan suuhuni turhan makea. Lasku maksetaan mutkattomasti kassalle sisätiloissa. Teemme vielä aterian jälkeen pienen italialaistyylisen kävelyn rantakatua pitkin edestakaisin. Nautin kaupungin tunnelmasta ja lämpimästä illasta.

Sperlongasta jää tyylikäs ja erittäin miellyttävä mielikuva. Lyhyessäkin ajassa ehtii hyvin tutkia vanhaakaupunkia ja saada Sperlongasta yleiskäsityksen, mutta rantalomaa kaipaavien kannattaa toki viipyä pidempään. Ilmapiiri lienee kuumimmalla lomakaudella erilainen, mutta ainakaan kesäkuun alussa ei kansallisesta juhlapäivästä huolimatta ollut liian vilkasta.

Nukumme yön majapaikassamme ja syömme aamiaisen ulkona pienen parkkipaikan laidalla. Cappuccino on herkullista, mutta ruokapuoli painottuu italialaiseen tapaan makeisiin herkkuihin. Syön croissantini aprikoosihillon kera. Pakkaamme tavaramme ja lähdemme vajaan viiden tunnin ajomatkalle kohti Materaa. Tie nousee pian korkealle meren yläpuolelle ja näemme viimeisen vilauksen Sperlongasta auton ikkunasta. Kuka tietää palaammeko vielä joskus takaisin. Ainakin Tiberiuksen huvila jäi vielä näkemättä.