Seuraa somessa

Suomi

Iso-Syöte ihastutti jälleen

Julkaistu

-

Palasimme vain vuoden tauon jälkeen Iso-Syötteelle nauttimaan hiihtoladuista ja kokeilemaan tällä kerralla myös laskettelua. Paluu samoille laduille on meille poikkeuksellista, sillä olemme lomailleet tätä ennen aina eri hiihtokeskuksissa.

Takana olivat aiemmassa jutussani mainitut kahdeksan talvista reissua eri hiihtokeskuksiin, kunnes niistä viimeisin tuntui niin mieluisalta, että palasimme heti tilaisuuden tullen takaisin ja vuokrasimme mökin Suomen eteläisimmän tunturin juurelta. Iso-Syöte tuntuu juuri meille sopivalta paikalta, sillä se on pieni ja rauhallinen, mutta tarjoaa silti kaikki tärkeimmät palvelut.

syote2024_ladut_07

Nautimme puhtaasta luonnosta ja hyvästä latuverkostosta. Sijaintikin miellyttää, sillä Syöte on kotoa katsottuna selvästi lähempänä kuin vaikkapa muuten mainiot Ylläs ja Saariselkä. Pohjois-Pohjanmaalta löytyvällä Syötteellä ei ole aitoa Lapin taikaa, mutta hienoihin tunturimaisemiin päästään täälläkin.


syote2024_laskettelu_03

Hiihtokoulun kautta rinteisiin

En ole koskaan aiemmin kokeillut laskettelua, vaikka murtomaahiihtoa onkin tullut harrastettua vaihtelevalla aktiivisuudella noin viisivuotiaasta lähtien. Viime vuosien vierailumme eri hiihtokeskuksissa ovat herättäneet vähitellen orastavaa kiinnostusta myös mutkamäkeä kohtaan, sillä erilaisia urheilulajeja on aina hauska kokeilla. Laskettelu olisi silti jäänyt tälläkin kerralla väliin, ellei 11-vuotias tytär olisi ilmoittanut halustaan lähteä rinteeseen. Muita innokkaita ei perheestä löydy, joten tiedossa on isän ja tyttären laatuaikaa.

syote2024_laskettelu_04


Sopivat varusteet löytyvät Iso-Syötteen eturinteiden alla sijaitsevasta välinevuokraamosta. Monot sovitetaan itse, minkä jälkeen henkilökunta valitsee sukset laskijan pituuden, painon ja taitotason mukaisesti. Kypärän saa mukaan vuokrattavaan välinepakettiin, mutta laskettelulasit täytyy ostaa omaksi. Sitten vielä sauvat mukaan ja menoksi. Ihan halpaahan tämä touhu välinevuokrineen ja hissilippuineen ei ole, mutta ainakin pääsemme kokeilemaan laskettelua hyvissä olosuhteissa. Iso-Syötteen vuokraamon valikoimaan kuuluu myös läskipyöriä ja murtomaasuksia.

syote2024_laskettelu_05


Olen aina ollut innokas penkkiurheilija, joten muistan seuranneeni muiden lajien ohella myös alppihiihtoa Ingemar Stenmarkin, Alberto Tomban ja Vreni Schneiderin suuruuden päivistä lähtien. Epäilen kuitenkin, ettei ensikertalaisen laskeminen lähde sujumaan pelkästään takavuosien olympialaisia muistelemalla, joten varaan meille yksityistunnin Iso-Syötteen hiihtokoulusta.

syote2024_laskettelu_01


Tunteja suositellaan keskenään samantasoisille laskijoille. Vaikka olemmekin tyttären kanssa eri ikäisiä, saamme molemmat aloittelijaopastuksesta paljon irti. Perusasiat sekä välineet tulevat opettajan johdolla puolessatoissa tunnissa hyvin tutuiksi. Liikunnallisesta taustasta on apua, joten tunnemme olevamme pienestä hapuilusta huolimatta melko valmiita rinteeseen. Suosittelen hiihtokoulua aivan ehdottomasti kaikille aloittelijoille ja varmasti myös kokeneemmille on tarjolla hyviä vinkkejä.

syote2024_laskettelu_06


Laskettelu on niin mukavaa, että viihdymme rinteessä hiitokoulun jälkeen vielä pitkään ja palaamme rinteeseen myös toisena päivänä. Tyttären taidot kehittyvät kovaa vauhtia ja huomaan myös oman laskemiseni olevan koko ajan sujuvampaa. Tavoitteena on pitää lasku koko ajan hallinnassa niin, että vauhtia voi varmuuden karttuessa hiljalleen lisätä. Saavutan myös tärkeimmän tavoitteeni, eli selviän pitkistä laskupäivistä itseäni tai ketään muutakaan satuttamatta. Haemme kärsivällisesti tuntumaa perherinteestä, kunnes laskemme myös kahta helppoa eturinnettä useampaan kertaan. Näillä Iso-Syötteen pisimmillä rinteillä on mittaa 1200 metriä ja korkeuseroa 192 metriä. Hisseihin ei ole Etelä-Suomen hiihtolomaviikolla juuri lainkaan jonoa, joten toistoja ehtii kertyä ilahduttavan runsaasti.

syote2024_romekievari


Olen käsittänyt, että rinneravintolat kuuluvat olennaisena osana laskettelukokemukseen. Niinpä mekin astelemme suurilla kolisevilla monoilla Romekievariin. Täällä kelpaa syödä lounaaksi lohikeittoa tai poronkäristystä ja palata myöhemmin iltapäivällä lämmittelemään kuuman kaakaon äärelle. Jään kaipaamaan vain mielikuvissani soivaa iloista saksankielistä taustamusiikkia, mutta sitä kuullakseen täytyy luultavasti suunnata Alpeille. Kyllä vanhat englannin- ja suomenkielisetkin hitit kelpaavat.

syote2024_laskettelu_02


Pari pitkää Iso-Syötteen rinteissä vietettyä päivää auttavat ymmärtämään itselleni vierasta laskettelukulttuuria paremmin. On oikeasti hauskaa viettää tuntikausia ulkona rennon liikunnan parissa ja käydä välillä ravintolan puolella lämmittelemässä. Minnekään ei ole kiire, sillä päivän aikana saa varmasti laskea mäkeä alas niin monta kertaa kuin vain jaksaa.

syote2024_laskettelu_07


Uskon palaavani rinteisiin joskus toistekin. Keski-ikäkin on näemmä ihan hyvä ikä aloittaa laskettelu, joskin jään miettimään millaista tämä olisi ollut hurjapäisessä lapsuudessa, kun kaatumisia ei olisi osannut pelätä lainkaan, eikä tärähdyksistä olisi luultavasti seurannutkaan mitään mustelmaa kummempaa.


syote2024_ladut_02

Leppoisaa menoa erinomaisilla laduilla

Laskettelusta huolimatta suurin osa päivistä kuluu tälläkin kerralla perinteiseen tapaan hiihdellessä. Ehdin neljän hiihtopäivän aikana sivakoida 90 kilometriä, mikä tuntuu aivan riittävältä määrältä. Kaikkiaan Syötteellä on latuja noin 120 kilometrin verran. Olen nyt kahden hiihtoloman aikana kolunnut suurimman osan verkostosta läpi, mutta joitakin Pikku-Syötteen reittejä sekä haastavat Iso-Syötteen huipun ladut ovat vielä kokeilematta.

syote2024_ladut_06

Hiihtäessä miellyttävät erämaahenkiset maisemat sekä sopivasti vaihtelevat latuprofiilit. Reitit eivät ole mahdottoman vaativia, mutta mäkiä on silti riittävästi. Laduista löytyy lisätietoa Iso-Syötteen nettisivuilta.


syote2024_ladut_01

Iso-Syötteen ympäryslatu

Hyvä peruslenkki Iso-Syötteellä on tunturin ympäri kiertävä noin yhdeksän kilometrin mittainen reitti, jonka varrelta voi poiketa vaikka Syötteen luontokeskukseen tai eturinteiden alla palveleviin ravintoloihin. Latu ei nouse kovin korkealle tunturiin, joten matkan varrella ei ole erityisen jyrkkiä mäkiä ja korkeuserot pysyvät maltillisina.


syote2024_ladut_04

Toraslammen lenkki

Hiihtoloman kohokohtiin kuuluu viimevuotiseen tapaan vaimon kanssa tehty pitkä hiihtolenkki Syötteen kansallispuiston alueella. Luontokeskuksen luoteispuolella levittäytyvä kansallispuisto tarjoaa kauniita erämaahenkisiä maisemia, joihin kuuluvat laajat aapasuot sekä lumen kuorruttamat havumetsät. Tällä kerralla haluan lisätä edellisvuotiseen reittiimme poikkeamisen Toraslammella, jonka ympäri kiertää parin kilometrin mittainen latu.

syote2024_toraslampi_01


Toraslammen rannalla on tunnelmallinen autiotupa, jonka pihalta kelpaa ihailla aurinkoisena päivänä maisemia. Luontokeskukselta on Toraslammen tuvalle reilun kahdeksan kilometrin hiihtomatka.

syote2024_ahmatupa_01

Nousemme Toraslammelta jo viime vuonna tutuksi tullutta reittiä Ahmatuvalle, jonka erämaakahvila toimii eräänlaisena kansallispuiston keitaana. Munkkien voimalla jaksaa taas takaisin luontokeskuksen suuntaan alamäkivoittoista latua pitkin.


syote2024_ahmavaara_01

Ahmakallion latu

Palaan Ahmatuvalle vielä toisenkin kerran, kun hiihtelen kansallispuistossa yksikseni lumipyryisenä päivänä. Tällä kerralla päätän kiertää monien kehuman Ahmakallion ladun, joka kiertää Ahmavaaran ympäri. Erämaahenkinen reitti on kaunis, vaikken pyryn keskellä näekään maisemia parhaassa loistossaan.

syote2024_ahmavaara_02


Hiihto alkaa tuulen tuivertamilla avarilla seuduilla tuntua jo jonkinlaiselta tutkimusretkeltä, sillä latu katoaa näkyvistä ja muut kulkijat ovat harvassa. Tänne pitää siis joskus palata kirkkaampana päivänä uudelleen. Ahmavaaralta on aiemmin voinut hiihtää Ylpiätuvan ohitse luontokeskuksen suuntaan, mutta jostakin syystä tätä yhdyslatua ei ole avattu tänä talvena lainkaan. Ylpiätuvalla voi kyllä käydä kääntymässä, mutta reitistö pakottaa tällä hetkellä hiihtämään takaisin Ahmatuvan kautta.


syote2024_naamanka_01

Naamangan kierros

Hiihdän tällä kerralla myös viime vuonna väliin jääneen Naamangan kierroksen, joka on helpohko reitti Syötteen latuverkoston eteläisimmässä osassa. Pelkästään tähän kierrokseen kuuluvaa latua on Naamankajärven ympäristössä kymmenen kilometriä, minkä lisäksi kierros täydentyy Pytkyn lenkkiä pitkin.

syote2024_naamanka_02


Naamangan kierroksella on melko paljon tasaisia latuosuuksia, mutta joukkoon mahtuu myös kumpuilevaa maastoa harju- ja vaaramaisemineen. Lisäksi matkan varrelle jää pari lyhyttä, mutta todella jyrkkää ladutonta mäkeä, joissa tarvitaan joko huomattavaa varovaisuutta tai erittäin varmoja laskutaitoja. Kokonaisuudessaan Naamangan kierros on hyvä ja maisemallisesti mielenkiintoinen lisä Syötteen latuihin.


syote2024_pytky_03

Pytkyn lenkki

Jo viime vuonna tutuksi tullut Pytkyn lenkki on leppoisa yhdeksän kilometrin kierros kauniin luonnon keskellä. Ura on sen verran kapea, että luistelukaistan vieressä kulkeva latu löytyy vain väylän toisesta reunasta. Reitin hiihtäminen on sallittua molempiin suuntiin, mutta minusta on mukavampi kulkea myötäpäivään, jolloin oikeanpuoleiseen liikenteeseen tottuneet vastaantulijat väistävät yleensä ladun sivuun. Olen hiihtänyt Pytkyn lenkin aiemmin samalla lenkillä Iso-Syötteen ympärysladun kanssa, mutta tulemme tällä kerralla autolla Pytky Ranchin parkkipaikalle, jolloin hiihtomatkasta tulee lapsille sopiva.


syote2024_pytky_02

Pytky Ranchin munkit ja porot

Pytkyn lenkki on muutenkin mukava, mutta sen kruunaa kodikas Pytky Café. Sokeriset herkut ovat perinteisiä hiihtäjän eväitä ja Pytkyn munkit kuuluvat ehdottomasti koko maan parhaisiin. Vastapaistettuja munkkeja on vaikea vastustaa! Vaikka samoja täällä leivottuja herkkuja myydään Ahmatuvallakin, on tuoreudessa huomattava ero. Tarjolla on myös keittolounasta.

syote2024_pytky_01


Käymme Pytky Ranchin pihalla tapaamassa aitauksessa majailevia Ahkku- ja Simo-poroja. Toinen niistä tuleekin seurallisesti tutustumaan ja pysyttelee pitkään aidan vieressä, vaikkei meillä ole minkäänlaisia herkkuja tarjottavana. Kahvilan puolelta voisi ostaa jäkälää poroille syötettäväksi.


syote2024_hilltop_01

Ateria Hilltop-ravintolassa

Viikon parhaisiin elämyksiin kuuluu tänäkin vuonna ateria tunturihotelli Iso-Syötteen Hilltop-ravintolassa. Varaamastamme ikkunapöydästä ei näe juuri usvaista parveketta pidemmälle, mutta pöydän antimet maistuvat loistavasti.

syote2024_hilltop_02


Nautin tällä kerralla koko Hilltop Menun, johon kuuluu rapuliemeen upotettu haukipyörykkä, erinomaisen mureaa poron paahtopaistia sekä marjojen kera tarjoiltu crème brûlée. Hilltop on ollut hintansa arvoinen kokemus molemmilla Syötteellä viettämillämme hiihtolomilla.


syote2024_tykkylumi_01

Iso-Syötteen huipun luminen satumaailma

Tunturin huipulla kannattaa ehdottomasti käydä ihailemassa satumaisen kaunista tykkylumimetsää. Osumme tällä kerralla paikalle utuisessa säässä, jolloin näkymät rajoittuvat lähiympäristöön. On silti lumoavaa katsella lumen peittämiä puita, joista muodostuu mielikuvitusta käyttämällä toinen toistaan kiehtovampia hahmoja.

syote2024_ladut_03


Koemme olleemme sään suhteen melko onnekkaita, vaikka aurinkoisia päiviä osuikin kohdallemme vain yksi. Pääasia oli, että lämpötila pysyi pakkasen puolella lähes loppuun saakka, joten saimme nauttia talvisista olosuhteista. Pois lähtiessämme lunta on karissut jo alas talojen katoilta ja puiden oksilta, joten tunnelmaa voisi kuvailla hieman alakuloiseksi. Talvipäiviä ja lunta riittää Syötteellä silti varmasti vielä pitkälle kevääseen. Saapa nähdä, palaammeko vielä ensi talvenakin mainiolle Iso-Syötteelle vai viekö tie vaihteeksi johonkin toiseen hiihtokeskukseen.

Iso-Syötteellä viihtyi samaan aikaan myös Kohteena maailma -blogin Rami. Lue Ramin erityisesti laskettelusta kertova juttu Iso-Syötteen laskettelukeskus on Suomen eteläisin tunturi.
 
Lue myös viime vuoden reissusta kertova oma juttuni Hiihtoloma Syötteen laduilla.

Blogia kirjoittaa jatkuvaa matkakuumetta poteva perheenisä Keravalta. Nautin reissuista niin Euroopassa, kaukomailla kuin kotimaassakin. Pysy mukana matkassa ja seuraa Lähtöporttia Facebookissa sekä Instagramissa.

Jatka lukemista
6 kommenttia

Kommentit

  1. Syötteellä tosiaan on aina mukavaa. Itse asiassa tykätään Syötteestä kaikkina vuodenaikoina, mutta talven tykkylumet kyllä käsittämättömän upeat. Me ei olle siellä ikinä kuitenkaan hiihdetty eikä edes lasketeltu, mutta seuaaavaksi on tarkoitus mennä itsekin mäkeen.

    • Mika / Lähtöportti

      2.3.2024 at 11:59

      Syöte on mukava paikka! Joskus voisi itsekin harkita jotain muuta vuodenaikaa kuin talvea, mutta ainakaan tänä vuonna se ei onnistu. Patikointi kiinnostaa myös, muistan lukeneeni teidän blogista pari hyvää patikointijuttua Syötteen suunnalta.

  2. Kohteena maailma / Rami

    2.3.2024 at 8:36

    Hienosti kirjoitettu juttu ja aivan kuin olisi itse ollut reissussa mukana. Ja tavallaan olinkin, kun muutamaan otteeseen Syötteellä nähtiin 🙂 Sen voi kyllä sanoa, että Iso-Syöte yllätti erittäin positiivisesti ja on varmasti itsellä uusien talvilomareissujen kohteena.

    • Mika / Lähtöportti

      2.3.2024 at 12:13

      Kyllä vaan, samalla reissulla tavallaan oltiin, vaikka vain pari kertaa pikaisesti nähtiin 😀 Toivottavasti nähdään taas pian! Mukava kuulla että tekin tykkäsitte, Syöte on kaikin puolin viihtyisä paikka, jonne tulee itsekin varmasti joskus palattua.

  3. Pingback: Iso-Syötteen laskettelukeskus on Suomen eteläisin tunturi - Kohteena maailma

  4. Pingback: Top 10 tekemistä Iso-Syötteellä talvella - Kohteena maailma

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Suomi

Pelimuseo ja paljon muuta Tampereen Vapriikissa

Julkaistu

-

Kirjoittanut

Museokeskus Vapriikki on erinomainen vierailukohde Tampereella. Kävin näyttelytiloissa ensi kertaa vasta tämän vuoden pääsiäisenä, mutta vierailu ei varmasti jäänyt viimeiseksi. Perhettämme houkutteli eniten Suomen pelimuseo, mutta saman katon alta löytyi paljon muutakin kiinnostavaa.

Vapriikki on hyvä esimerkki tamperelaisesta tavasta ottaa vanhan tehdaskaupungin historiallisia rakennuksia toimivaan uudiskäyttöön. Museokeskus avattiin Tammerkosken rannalla aiemmin toimineen Tampellan tehtaan verstastiloihin vuonna 1996. Vapriikin pääsylippujen hinta on tällä hetkellä aikuisilta 15 euroa ja lapsilta 7 euroa. Itse kuittasimme aikuisten pääsymaksut kätevien Museokorttien avulla. Pääsymaksu kattaa kaikki Vapriikin näyttelyt, joita voi olla kerrallaan yli kymmenen kappaletta.

vapriikki_kelloportti


Vapriikin pysyvään tarjontaan kuuluvista museoista ovat tällä hetkellä avoinna Luonnontieteellinen museo, Suomen pelimuseo, Suomen jääkiekkomuseo sekä koko Tampereen historiaan liittyvä Finlayson 200 – tehtaasta brändiksi. Näiden lisäksi esillä on useita vaihtuvia näyttelyitä, joiden kesto vaihtelee parista kuukaudesta useisiin vuosiin. Aiheita riittää laidasta laitaan, joten täällä on varmasti jokaiselle jotakin!


vapriikki_hugo

Suomen pelimuseo

Oma pääkohteemme Vapriikissa on lapsiakin houkutteleva Suomen pelimuseo, jossa pääsee kokeilemaan monia erilaisia tietokonepelejä vuosikymmenten varrelta. Tarjolla on siis runsaasti sekä huvia että nostalgiaa. Kokeilen esimerkiksi televisiosta tuttua Hugo-peliä, jossa hahmoa ohjataan lankapuhelimen näppäinten avulla. Pelin äänet kuuluvat tietenkin luurin kautta.

vapriikki_alpine_racer


Suurin kuhina käy pelihallissa, jossa saa käyttää vapaasti monia eri peliautomaatteja. Tarjolla on esimerkiksi rallisimulaattoreita, flippereitä sekä ammuskelupelejä. Oma suosikkini on alppihiihtosimulaattori Alpine Racer 2, jossa laskeminen tapahtuu omia jalkoja kallistelemalla. Onnistun parin harjoituskerran jälkeen jo voittamaan kisan, ja Alpine Raceria tekisi mieli päästä pelaamaan pian uudelleenkin.

vapriikki_deluxe_ski_jump


Suurin osa peleistä löytyy ahdasta automaattihallia väljemmiltä käytäviltä, joilla esitellään suomalaista pelituotantoa. Muutamat peleistä ovat kohdalle sattuessani harmillisesti jumissa, joten niitä ei pääse kokeilemaan. Yksi näistä on mäkihyppypeli Deluxe Ski Jump, jota olisi ollut mukava pelata pitkästä aikaa. Vitriinissä on pelin kehittäneen Jussi Koskelan lahjoittamaa rekvisiittaa. Muistan Jussin niiltä ajoilta, kun harrastimme samaan aikaan yleisurheilua Keravan Urheilijoissa.

vapriikki_commodore64


Pelimuseon parasta antia ovat eri vuosikymmenten teemaan sisustetut huoneet, jotka vievät hyvin autenttisella tavalla 1980- ja 1990-lukujen tunnelmiin. Sisustuksessa käytetty rekvisiitta on valittu huolella jokaista yksityiskohtaa myöten.

vapriikki_sam


Pitkä rivi Aku Ankan taskukirjoja sekä vuoden 1984 Los Angelesin olympiamaskotti Sam-kotka löytyivät minunkin huoneestani, ja moni muukin esine näyttää kovin tutulta. Commodore Kuusnelosta en koskaan itse omistanut, mutta täällä sillä pääsee pelaamaan klassikkopeli Boulder Dashia.

vapriikki_pong


Viihdymme myös menneen ajan olohuoneessa, jonka nahkapäällysteisille nojatuoleille voi istua pelaamaan kuvaputkitelevisiosta näkyvää alkeellista tennispeliä Pongia. Aikaa kuluu myös hieman uudenaikaisemmassa lastenhuoneessa Super Marion seurassa.

vapriikki_pelikauppa


Museosta löytyy hauskasti sisustettujen olohuoneiden ja lastenhuoneiden lisäksi myös malli pelikaupasta, jollaisissa itsekin joskus muinoin kävin. Silloin ei latailtu pelejä netistä, vaan niitä sai ostaa pahvisiin laatikoihin pakattuna pelikauppojen hyllyiltä. Usein pelit liikkuivat toki myös kaverilta toiselle kopioimalla. Kaukana olivat vielä ne ajat, kun pelaamista alettiin kutsua e-urheiluksi.  

vapriikki_afrikan_tahti


Museon tarjontaan kuuluu videopelien lisäksi kelpo kokoelma lautapelejä, joita saa asettua pelaamaan pöydän ääreen. Näyttelyn nurkalta löytyy myös nostalginen pajatso, joka herättää monissa vierailijoissa ihastuneita huokauksia. Pajatsoa ei kuitenkaan pääse pelaamaan, vaikka taskussa jostain syystä vanhoja viidenkymmenen pennin kolikoita sattuisi olemaankin. Vierestä löytyvää Speden Speleistä tuttua nopeustestiä saa kyllä kokeilla. Perheestämme löytyy yksi tämän pelin luonnonlahjakkuus, enkä se ole minä. 

vapriikki_pelimuseo


Pelimuseossa on mukava viettää aikaa, joka kuluukin täällä kovin nopeasti. Paikka tuo mieleeni Berliinin Computerspielemuseumin, josta olen kirjoittanut jutun jo aiemmin.


vapriikki_jaakiekkomuseo_jokerit

Suomen jääkiekkomuseo

Ehdimme onneksi nähdä pelimuseon lisäksi paljon muutakin. Käymme museoravintola Valssissa virkistävällä kahvitauolla ja kiipeämme sieltä ylimmässä kerroksessa toimivaan Suomen jääkiekkomuseoon. Tampere on niin perinteikäs lätkäkaupunki että sen omassakin historiassa riittäisi valtavasti kerrottavaa, mutta museo keskittyy nimensä mukaisesti koko maan jääkiekkoon. Mielenkiintoisena lisämausteena toimivat omien taitojen testaamiseen sopivat laukaisu- ja maalivahtisimulaattorit. Kokeilemme tyttären kanssa laukaisusimulaattoria, jossa voi yrittää virtuaalisen maalivahdin yllättämistä.

vapriikki_jaakiekkomuseo_leijonat


Museossa voi tutustua Jääkiekkoleijonan arvonimellä aateloitujen henkilöiden kunniagalleriaan, johon on päässyt pelaajien lisäksi myös valmentajia, erotuomareita sekä taustavaikuttajia. Alati kasvavalla listalla on jo 274 nimeä Mölli Keinosesta Jukka Jaloseen ja Riikka Sallisesta Kalervo Kummolaan. Esillä on totta kai myös paljon erilaisia palkintoja sekä pelipaitoja niin Suomesta kuin maailmaltakin.

vapriikki_jaakiekkomuseo_kalpa


Jääkiekkomuseon mielenkiintoisimpaan antiin kuuluvat vanhat peliasut ja varusteet, jotka näyttävät nykyisiin verrattuna kovin alkeellisilta. Perinteiset seurojen logot ja värit ovat helposti tunnistettavissa, mutta paitojen materiaalit ovat jotain aivan muuta kuin nykypäivänä. Kuvassa näkyvä hahmo on muuten nimeltään Viska, ja se kuului maalivahti Gösta Wangelille. Viska tuotti onnea, joten Wangel asetti maskotin aina pelien ajaksi maalinsa päälle. Wangel ja Viska voittivat Suomen mestaruuden Tapparan edeltäjän TBK:n riveissä vuonna 1953.

vapriikki_jaakiekkomuseo_ilves


Pitkää historiaa esittelevä museo auttaa kunnioittamaan jääkiekkoperinteitä entistä enemmän. Muistan kuinka Torontossa sijaitseva Hockey Hall of Fame toi mieleen samanlaisia tunteita, kun vierailin siellä viitisentoista vuotta sitten.

vapriikki_jaakiekkomuseo_shakers


Omaa mieltäni lämmittää kovasti, että jääkiekkomuseosta löytyy myös jotain keravalaista. Maamme naisjääkiekon legendoihin lukeutuva Anne Haanpää edusti osan mittavasta urastaan Keravan Shakersia ja auttoi joukkueen kolmeen peräkkäiseen Suomen mestaruuteen vuosina 1994–96. Haanpään Shakers-paita on ansainnut hyvin paikkansa museon arvokkaassa kokoelmassa. 


vapriikki_finlayson_01

Finlayson 200 – tehtaasta brändiksi

Vapriikin monipuolisuus tulee parhaiten esiin, kun astumme jääkiekon vauhdikkaasta maailmasta täysin toisenlaiseen ympäristöön. En osaa edes odottaa näyttelyn vaihtumista, kun seison jo värikkäiden kankaiden täyttämässä seesteisessä tilassa. Finlayson 200 – tehtaasta brändiksi -näyttelyyn on hyvä tutustua jo siksi, että skotlantilaisen James Finlaysonin perustamalla yrityksellä on suuri rooli koko Tampereen kehityksessä. Kierrämme näyttelyn jääkiekkomuseon puolelta tullessamme ikään kuin nurinkurisessa järjestyksessä, mutta siitä ei ole lopulta suurempaa haittaa.

vapriikki_finlayson_03


Vuonna 1820 alkunsa saaneesta Finlaysonista kehittyi Suomen ensimmäinen suuryritys, joka vaikutti omalta osaltaan Tampereen kasvamiseen. Konepajana aloittanut Finlayson alkoi menestyä kymmenisen vuotta perustamisensa jälkeen, jolloin toimiala oli jo vaihtunut puuvillatehtaaksi. Tehtaan ympärille rakennettiin asuntojen lisäksi esimerkiksi koulu, sairaala sekä kirkko. Finlayson kasvoi Pohjoismaiden suurimmaksi tehtaaksi ja säilytti asemansa monen vuosikymmenen ajan.

vapriikki_kuusvooninkinen


Näyttely kertoo mielenkiintoisella tavalla Finlaysonin historiasta. Mieleen jää erityisesti kuusikerroksisesta tehdasrakennus Kuusvooninkisesta tehty pienoismalli. Pienistä ikkunoista voi kurkistella sisään ja katsoa miltä talvinen työpäivä vuonna 1847 on näyttänyt. Nukkekotimaista toteutusta elävöittävät liikkuvat hologrammihahmot. Ne kuvaavat sekä työntekoa että myös esimerkiksi tuon ajan työpaikoilla esiintynyttä juopottelua.  

vapriikki_finlayson_02


Näyttelyssä on luonnollisesti esillä Finlaysonin tuottamia kankaita, joiden joukosta löytyy minullekin tuttuja kuoseja. Tekstiilituotanto alkuperäisellä tehdasalueella Tampereella päättyi 1990-luvulla. Tuotteet suunnitellaan edelleen Suomessa, mutta tuotanto on kustannussyistä siirtynyt ulkomaisiin tehtaisiin.


vapriikki_luonnontieteellinen_museo

Luonnontieteellinen museo

Tampereen luonnontieteellinen museo tarjoaa mukavasti paikallista näkökulmaa, sillä se keskittyy erityisesti Pirkanmaan luontoon. Esillä on runsaasti täyttyjä nisäkkäitä ja lintuja sekä paljon muutakin nähtävää ja opittavaa. Luonto on kiinnostava aihe, mutta käymme museon tällä kerralla vain nopeasti lävitse. Vierestä löytyy Vuoden Luontokuvat 2023 -näyttely, joka on avoinna enää 14.4.2024 saakka. Oikeastaan kaikki mukaan päässeet otokset ovat todella upeita. 


vapriikki_radio

Radioaallon harjalla – kidekoneesta podcastiin

Radionäyttely valottaa maamme noin satavuotista radiohistoriaa. Tarjolla on runsaasti niin tietoa kuin nostalgiaakin ja näyttely kuvaa myös radion muuttuvaa merkitystä läpi vuosikymmenten. Tänne voisi pysähtyä pidemmäksikin aikaa kuuntelemaan eri aikakausien ohjelmia. Mieleeni jää erityisesti urheiluselostajana tunnetun Pekka Tiilikaisen raportti talvisodasta suomalaiseen sotilasleiriin tehdyn lentohyökkäyksen keskeltä. Radioaallon harjalla -näyttely on esillä lokakuun 2027 loppuun saakka.


vapriikki_fantastinen_floppi

Fantastinen floppi

Yksi ohimennen näkemistämme näyttelyistä on Nokian N-Gage-laitteesta kertova Fantastinen floppi. Pelikonsolia ja puhelinta yhdistänyt N-Gage ei suuresta rahallisesta panostuksesta huolimatta koskaan menestynyt, vaan aiheutti Nokialle valtavat tappiot. Näyttelyssä on esillä 2000-luvun alun ajankuvaan kuuluvaa esineistöä ja tarjolla on tietenkin myös mahdollisuus N-Gagella pelaamiseen. Fantastinen floppi on esillä 5.1.2025 saakka. 


vapriikki_manserock

Museokeskus Vapriikin muu tarjonta

Vaikka viihdymme Vapriikissa monta tuntia, jää paljon vielä kokonaan näkemättäkin. Ajattelin käydä ainakin Manserock-näyttelyssä, mutta kun palaamme illan lähestyessä hiljentyvään pelimuseoon, ei meistä kukaan malta lähteä sieltä pois ennen sulkemisaikaa. Niinpä popedat ja eppunormaalit jäävät odottamaan seuraavaa kertaa. Manserock-näyttelyyn voi onneksi tutustua vuoden 2026 loppuun asti. Vapriikissa on tällä hetkellä esillä edellä mainittujen lisäksi muutama muukin näyttely. Esimerkiksi Postimuseon monivuotinen päänäyttely Viestinviejät on nähtävillä vielä 15.9.2024 saakka. Tampereen Kivimuseo on parhaillaan suljettuna ennen odotetun Kiven voima -näyttelyn avautumista 26.4.2024.

vapriikki_tarrat


Vapriikki on mainio kokonaisuus, sillä laadukkaasti toteutetuista näyttelyistä löytyy katseltavaa moneen makuun. Näyttelyiden suuri määrä takaa myös vaihtuvuuden, joten Vapriikkiin voi aina palata katsomaan mitä uutta on tullut tarjolle. Ja toisaalta vaikkei mitään uutta olisikaan, löytyisi pelimuseosta aina taatusti ajanvietettä moneksi tunniksi!

Lue lisätietoja Vapriikin omilta nettisivuilta.

Jatka lukemista

Suomi

Parhaat hiihtokokemukset Pohjois-Suomen lumilta

Julkaistu

-

Kirjoittanut

Olemme käyneet jo kahdeksassa Pohjois-Suomen hiihtokeskuksessa. Kokosin nyt samaan pakettiin pienen tunnelmapalan jokaisen reissun mieleenpainuvimmalta hiihtoretkeltä sekä tiivistyksen kunkin kohteen annista.

Vuosittainen talvireissu pohjoisen lumille on kuulunut perheemme perinteisiin siitä lähtien, kun nousimme Lapin-matkan aluksi yöjunaan joulukuussa 2015. Vastaavia matkoja on nyt kertynyt kahdeksan ja ne kaikki ovat suuntautuneet eri hiihtokeskuksiin.


Ylläs, Saariselkä, Pyhätunturi ja Salla ovat Lapin kohteita, joihin olemme matkustaneet autojunalla. Nautin junien tarjoamasta leppoisasta matkanteosta ja pienestä seikkailun tunteesta, mutta autopaikat täytyy varata joulu- ja hiihtolomasesonkeina kuukausia etukäteen. Pohjois-Pohjanmaalla olemme käyneet Rukalla ja Iso-Syötteellä. Lasken tässä Pohjois-Suomeen myös Kainuun, jossa ovat tulleet tutuiksi Vuokatin ja Ukkohallan ladut. Neljään viimeksi mainittuun kohteeseen olemme kulkeneet omalla autolla, yleensä matkan varrella jonnekin yhdeksi yöksi pysähtyen. Käymättä on vielä jonkin verran tunnettuja hiihtokohteita, kuten esimerkiksi Pallas ja Levi.


Matkojemme pääaktiviteetti on ollut hiihtäminen. Emme ole huippukuntoisia urheilijoita, vaan tarkoituksena on nauttia puhtaasta luonnosta latuja pitkin liikkuen. Hiihtokeskuksiin liittyvät arviot perustuvat yhden viikon mittaisiin omakohtaisiin kokemuksiin, joten voi hyvin olla että joku muu on kokenut samat paikat eri tavalla. Olemme majoittuneet aina kolmen sukupolven voimin vuokramökkiin, käyneet ehkä jossakin lähiseudun ravintolassa ja tutustuneet mahdollisesti johonkin nähtävyyteen. Laskettelua emme ole harrastaneet, mutta pulkkamäkiä on tullut kokeiltua. Alla muistot kaikkien kahdeksan matkan parhaista hiihtohetkistä sekä lyhyet yleisarviot kohteista.


Auringonlasku Ruuhitunturilla (Salla 2021)

Ympärillä näkyvä maisema tuntuu suorastaan uskomattomalta. Yritin suunnitella hiihtoretkeni niin, että osuisin Ruuhitunturin huipulle auringonlaskun aikaan, ja ajoitus vaikuttaisi onnistuneen täydellisesti. Nousua on ollut pitkä, mutta kun laskevan auringon kultaama luminen maisema jatkuu peninkulmien päähän, en haluaisi olla missään muualla. Jäätyneestä näkötornista kelpaa ihailla maisemia kaikkiin ilmansuuntiin, kunnes taivas sinertyy ja edessä on pitkä nautinnollinen lasku alas tunturilta. Itä-Lapin luonnossa on jotain koskettavan kaunista.

Salla on jäänyt mieleen pienenä ja hiljaisena hiihtokeskuksena, jossa saa nauttia luonnon rauhasta. Sallasta löytyy muutama upea vaihtoehto vaikkapa 20–30 kilometrin hiihtolenkille, mutta jäimme kaipaamaan perheystävällisiä lyhyitä ja helppoja rengasreittejä. Pidin Sallan maisemista, joihin kuuluu esimerkiksi näkymä Onkamon näköalapaikalta Venäjän puolelle jääneille vanhan Sallan tuntureille saakka. Sallan seudulla on sotahistoriallisia nähtävyyksiä ja kävimme myös huskysafarilla.
   
Lue lisää kokemuksia Sallasta:
Hiihtolomaelämyksiä Sallassa
Hiihtokokemuksia Sallassa
Huskysafarilla Sallassa


Tuulisen Kiilopään ylitys (Saariselkä 2017)

Lumi kimaltelee pilviharson takaa paistavan auringon säteissä, mutta tunturista puhaltaa jäätävä viima. Edessä näkyy loputon nousu ja puhuri lennättää lunta niin, että latu katoaa näkyvistä. Nautin silti jokaisesta hetkestä. Joskus nousukin varmasti päättyy ja kääntyy vauhdikkaaksi laskuksi kohti seuraavaa latukahvilaa. Olen lähtenyt useamman tunnin hiihtoretkelle, jonka reitti kulkee Kiilopää-tunturin ylitse. Saan nauttia Urho Kekkosen kansallispuiston huikeista maisemista ja tunnen olevani oikeassa erämaassa. Käännän katseeni kauempana siintäville tuntureille ja voin vain ihailla Lapin lumoavaa kauneutta.

Voisi sanoa, että Saariselkä vei palan sydämestä. Missään muussa käymässämme kohteessa ei ole ollut yhtä vahvaa Lapin taikaa ja erämaan tunnelmaa. Hiihtokeskuksessa on toki palveluita, mutta uskon Saariselän olevan nimenomaan luonnon rauhasta nauttivien hiihtäjien unelmakohde. Etelä-Suomen hiihtolomaviikolla oli melko hiljaista ja laduilla näkyi enemmän rauhalliseen tahtiin eteneviä hiihtelijöitä kuin hiki hatussa kiirehtiviä urheilijoita. Saariselkä sijaitsee muita käymiämme kohteita pohjoisempana, joten matkakin on selvästi pisin. Saariselältä käsin kannattaa tehdä retki Inariin ja vierailla saamelaismuseo Siidassa sekä palkitussa Aanaar-ravintolassa.

Lue lisää kokemuksia Saariselältä:
Lumista riemua Saariselällä
Hiihtoretkellä kaukana pohjoisessa
Saamelaisuuden jäljillä Siidassa


syote_18

Raikasta ilmaa Syötteen kansallispuistossa (Iso-Syöte 2023)

Helmikuun aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta ja kuusimetsän oksat ovat kuvauksellisesti lumen peitossa. Hiihtelemme vaimon kanssa rauhalliseen tahtiin ja nautimme ladusta, joka kulkee vuorotellen metsän siimeksessä ja avarissa aapasoiden maisemissa. Syötteen latuverkoston pohjoisosa levittäytyy kansallispuiston alueelle, jossa saa hiihdellä luonnon hiljaisuudesta nauttien. Oksilta roikkuva naava kertoo ilman puhtaudesta. Ainoa huolenaihe on se, ennätämmekö Ahmatuvan erämaakahvilaan ennen sulkemisaikaa. Ja kyllähän me lopulta ehdimme.

syote_08

Iso-Syöte on monin tavoin täydellinen paketti. Matka pääkaupunkiseudulta on Lapin kohteisiin verrattuna lyhyempi, mutta Suomen eteläisimmän tunturin maisemissa ei ole mitään valittamista. Mieleen ovat jääneet varsinkin tunturin huipun tykkylumipuut sekä avarat näkymät, joista voi nauttia vaikka Hilltop-ravintolan ikkunapöydästä. Noin 120 kilometrin mittainen latuverkosto vastaa omia toiveitamme erinomaisesti, sillä tarjolla on satunnaiselle harrastajalle sopivia leppoisia latuprofiileja ja riittävästi vaihtelua. Iso-Syöte on sijaintinsa ansiosta varsinkin oululaisten suosima kohde, mutta laduilla oli viimevuotisella Etelä-Suomen hiihtolomaviikolla varsin rauhallista.

Lue lisää kokemuksia Iso-Syötteeltä:
Hiihtoloma Syötteen laduilla


Vuoden ensimmäinen aamu hiihtoladulla (Ylläs 2016)

Ladut ovat pakkasaamuna autiot ja vain omien sauvojeni ääni rikkoo hiljaisuuden. Muutamista mökeistä kajastaa valoa, mutta suurin osa ihmisistä taitaa olla vielä unten mailla. Se ei ole ihme, sillä eletään uudenvuodenpäivän aamua Yllästunturin laitamilla. Ylläksen laajasta valaistujen latujen verkostosta on näin vuodenvaihteessa paljon iloa, sillä päivänvaloa riittää vain muutamaksi tunniksi. Viikon aikana saakin hiihdellä monenlaisessa valaistustilanteessa. Mieleen jäävät sekä sinertävät aamut että ne iltapäivät, kun suurelta näyttävä aurinko värjää taivaan ihmeellisillä punaisen sävyillä.

Ylläs mainostaa olevansa ykkönen, ja kyllä se puitteidensa puolesta käymistämme hiihtokeskuksista sellainen onkin. Ylläs on Suomen parhaita laskettelukohteita ja tarjolla on myös maan laajin latuverkosto, josta löytyy vaihtoehtoja sekä tavoitteelliseen treenaamiseen että kevyempään menoon. Ylläksen paikka omana ykkösenämme ei silti ole selvä, koska kolmen yllä mainitun kohteen hiihtoretket hiljaisessa luonnossa olivat ehkä vieläkin mieluisampia. Toisaalta meiltä jäi omalla Ylläksen-matkallamme paljon latuja kokematta ja varsinkin Äkäslompolon puolelta voisi löytyä mainioita reittejä. Reissusta on jo monta vuotta, joten Ylläkselle tekisi mieli palata verestämään muistoja.
 
Lue lisää kokemuksia Ylläkseltä:
Yöjunalla Lappiin yli 30 vuoden tauon jälkeen!
Hiihtoturistina Ylläksellä
Snow Village – Lumen ja jään ihme


Auringonnousu Rukan rinteillä (Ruka 2021)

Ylämäet alkavat ottaa jo hieman kunnon päälle, mutta kiipeän sitkeästi pitkin Rukatunturin rinteitä. Viimein nousu päättyy ja tulee laskun vuoro. Ehdin onneksi huomata alamäen alkupäähän jäävän näköalapaikan ajoissa. Pakkasaamun auringonnousu saa taivaan hohtamaan vaaleanpunaisen sävyissä ja näkymä kantaa kauas Konttaisen vaaran suuntaan. Rukatunturin ympäri kiertävä reitti on varsin mielenkiintoinen, sillä sen varrella pääsee hetkeksi myös kansainvälisissä hiihtokilpailuissa käytettävälle reitille. Nousuista selviää kyllä rauhalliseen tahtiin etenemällä, mutta jännittävimpiä ovat laskut, joissa vauhti nousee helposti sunnuntaihiihtäjiä hirvittäväksi.

Ruka on Suomen vilkkaimpia hiihtokeskuksia ja laskettelun osalta sen puitteet kuuluvat Levin ja Ylläksen ohella maan parhaisiin. Hiihtäjille löytyy laaja latuverkosto, jonka reittien vaikeustasot vaihtelevat laidasta laitaan. Maasto on monin paikoin mäkistä ja itsensä voi haastaa vaikka maailmancup-tason jyrkissä nousuissa. Erilaisia latuja löytyy Rukan lisäksi myös vajaan puolen tunnin ajomatkan päästä Kuusamon keskustan ympäriltä. Oma kolmen vuoden takainen Rukan-matkamme ajoittui vuodenvaihteeseen, jolloin kaikkia reittejä ei ollut vielä saatu heikon lumitilanteen vuoksi avattua. Niinpä parin houkuttelevan ladun kokeileminen jäi mahdolliseen seuraavaan kertaan.
 
Lue lisää kokemuksia Rukalta:
Hiihtokokemuksia Rukalla
Hämyinen talvipäivä Riisitunturilla


Seesteinen aamu Pyhätunturilla (Pyhätunturi 2018)

Latu on johtanut järven rantaan. Parikymmenasteinen pakkanen pistelee poskissa, kun pysähdyn katselemaan vastarannalla kohoavaa Pyhätunturia ja vähitellen punertuvaa taivasta. Aikaisella hiihtolenkillä saa nauttia Lapin lumoavasta luonnosta ilman häiriöitä. Lenkkini johtaa pitkää mäkeä pitkin ylös Karhunjuomalammelle, jossa kävin haalistuneiden valokuvien mukaan edellisen kerran 6-vuotiaana. Lumisten puiden keskellä kelpaa suksia huippukuntoisilla laduilla, mutta alamäkeen en uskalla enää ottaa yhtä hurjaa vauhtia kuin silloin vuosikymmeniä sitten.


Pyhätunturi on mukava paikka, josta minulla on lämpimiä muistoja erityisesti elämäni ensimmäiseltä Lapin-matkalta. Myös aikuisiän Pyhätunturin-matka oli hyvä kokemus, mutta hiihtokeskus ei silti pääse listani kärkeen. Pyhätunturissa ei varsinaisesti ole mitään vikaa, mutta olemme löytäneet latuverkoston, tunnelman tai matka-ajan osalta juuri itsellemme vieläkin parempia vaihtoehtoja muualta. Pyhätunturin suunnalla liikkuessa kannattaa käydä tapaamassa paikallisia eläimiä Koparan poropuistossa.

Lue lisää kokemuksia Pyhätunturilta:
Pakkasviikko Pyhätunturilla
Latutunnelmia Pyhätunturilta


ukkohalla_hiihtoladut_03

Hyvän mielen hiihtolenkki lapsen kanssa (Ukkohalla 2022)

Helmikuun säässä tuntuu olevan jo ripaus kevättä, kun Ukkohallan hanget kimaltavat kirkkaassa auringonpaisteessa. Lasten hiihtoinnostus on vaihtelevaa, mutta tyttären mono on tällä kerralla syönnillään. Yhdeksän kilometrin mittainen Akan kierros on meille juuri sopivan mittainen ja saamme ihailla matkan varrella sekä avaria suomaisemia että kauniita havupuumetsiä. Muita hiihtäjiä näkyy harvakseltaan, mutta täällä saattaa hyvällä tuurilla bongata vaikka jäniksen tai tikan.

ukkohalla_hiihtoladut_01

Kainuussa Hyrynsalmen kunnassa sijaitseva Ukkohalla on pieni kodikas hiihtokeskus, joka sopii mainiosti talvisen lomaviikon viettämiseen. Pidimme puhtaan luonnon hiljaisuudesta ja löysimme itsellemme sopivia hiihtoreittejä, joissa oli vaihtelua muttei kuitenkaan liian suuria mäkiä. Latuverkosto on valitettavasti sen verran suppea, että Ukkohallan hiihtoreitit tulevat tutuiksi muita käymiämme kohteita nopeammin. Lähistön tärkein luonnonnähtävyys on Hepokönkään vesiputous.

Lue lisää kokemuksia Ukkohallasta:
Hiihtolomalla Ukkohallassa
Vuoden retkipaikka Hepoköngäs talvella


Aurinkolatu Nuasjärven jäällä (Vuokatti 2019)

Iltapäivän aurinko lämmittää vähintäänkin mieltä, kun hiihtelemme kaikessa rauhassa pitkin järven jäälle avattua Aurinkoladuksi nimettyä reittiä. Kokemus on huomattavasti mieluisampi kuin muutamaa päivää aiemmin, jolloin sankka lumipyry peitti sekä ladun että näkyvyyden ja sama reitti tuntui jonkinlaiselta tutkimusretkeltä. Nyt katse yltää kaukana vastarannalla häämöttäville vaaroille, joiden taakse aurinko pian painuu. Lumi narisee suksien alla siihen malliin, että yöksi on luvassa kiristyvää pakkasta.


Vuokatti jäi lopulta mieleen lievänä pettymyksenä, joskin asiaan vaikuttivat myös sään kaltaiset kohteesta riippumattomat asiat. Mukana oli huonoa tuuria, kun lumi pyrytti joinakin päivinä ladut umpeen ja välillä tuuli tuiversi hiihtoreitit täyteen puista pudonneita roskia. Vuokatin valtteihin kuuluu Etelä-Suomesta katsottaessa yllämainittuja kohteita lyhyempi ajomatka, mutta Kainuusta ei tietenkään löydy Lapin eksotiikkaa. Urheiluopistostaan tunnettu Vuokatti sopii erityisesti hiihdon tavoitteelliseen harjoitteluun, vaikka kyllä joukkoon mahtuu myös hitaampia sivakoijia.

Lue lisää kokemuksia Vuokatista:
Hiihtolomalla Vuokatissa

Jatka lukemista
Advertisement Booking.com

Suosittuja juttuja