Seuraa somessa

Suomi

Yöjunalla Lappiin yli 30 vuoden tauon jälkeen!

Julkaistu

-

Viime vuosien matkakohteemme ovat löytyneet yleensä Välimeren seudulta, joten halusimme kokeilla vaihteeksi jotain erilaista. Hyppäsimme siis yöjunaan ja suuntasimme kohti Ylläksen valkoisia hankia uudenvuoden viettoon.

Kuten jo ennen joulua kirjoittelin, tunnen Suomea oikeastaan hävettävän huonosti. Tein edellisen Lapin-matkani 6-vuotiaana, joten nyt oli korkea aika suunnata kohti pohjoista. Valitsimme kohteeksemme Ylläksen, sillä se tuli ensimmäisenä vastaan hyviä murtomaahiihtomahdollisuuksia hakiessamme.

Lappiin voi matkustaa autolla, junalla tai lentäen. Lapsemme eivät juuri arvosta yli kymmenen minuutin ajomatkoja, joten tuhannen kilometrin roadtrip ei tunnu järkevältä. Tarvitsemme silti mukaamme oman auton sekä järjettömän määrän tavaraa. Näin ollen päädymme autojunaan. Se ei ole erityisen halpa, mutta silti reilusti lentämistä huokeampi vaihtoehto. Ja junallahan matkasin Lappiin myös silloin kultaisella 80-luvulla.

Ylläs

Auton lastaaminen junaan on ilahduttavan helppoa. Kulkupeli ohjataan kyytiin Pasilassa Hartwall Arenan vierestä löytyvällä autojuna-asemalla. Lippua ostaessa on tärkeää tietää auton korkeus. Ainakin Kolariin kulkevissa vanhanmallisissa vaunuissa alakerran maksimikorkeus on määritelty virallisesti 165 senttimetriin, joten olen varannut kattopaikan. Vastaanottotiskin mies kuitenkin kehottaa sovittamaan muutaman sentin ylimittaista autoa alakertaan ja se onnistuu. Henkilökunta on paikalla näyttämässä, mille sijoille auto pitää pysäyttää. Vaunun alempi kerros on luonnollisesti katettu, joten autot ovat huomattavasti paremmassa suojassa kuin avoimella katolla. Joskus suksiboksikansan suosima kattopaikoitus myös varataan täyteen ennen alakertaa.

Lastauspaikalta on lyhyt kävelymatka Pasilan asemalle, jonne muu perhe on jäänyt odottelemaan. Matkustajat nousevat Helsingistä lähteneen junan kyytiin tavalliseen tapaan asemalaiturilta. Autojunavaunut liitetään mukaan Pasilasta lähdön jälkeen. Astumme junaan puoli seitsemältä illalla ja saavumme Kolariin hieman ennen aamukymmentä.

Ylläs

Kolariin kulkeva juna on lapsuudesta tuttua VR:n sinivalkoista kalustoa, josta ei löydy kaikkia moderneja mukavuuksia. WiFiä on siis turha hakea, sillä kyseessä ei todellakaan ole mikään Pendolino. Puhelimen saa sentään ladattua parranajoon tarkoitetussa pistokkeessa. Lämmitys pelaa kohtalaisen hyvin. Erittäin ahtaan kolmen sängyn hytin värimaailmaa hallitsevat ruskeat seinät sekä oranssi pöytä, jonka kannen alta löytyy lavuaari. Vesi ei ole juomakelpoista, mutta peilikaapissa odottaa kolmanneslitran vesipullo jokaista sänkypaikkaa kohti. WC löytyy käytävältä. Ravintolavaunun kallis tarjonta ei juuri innosta, joten suosittelen ottamaan eväät mukaan.

Ylläs

Lapsille yöjuna on mieluisa kokemus, jota on odotettu jo kauan Ellan ja Aleksin Yöjuna Rovaniemelle -kappaleen tahdissa. Tytöt myös nukkuvat sikeästi koko yön. Hytin kolme sänkyä on sijoitettu päällekkäin, joten ylin niistä sijaitsee aivan katonrajassa. En saa heti unen päästä kiinni, joten jään kuuntelemaan kiskojen laulua. Tasainen kolina tuntuu jotenkin rauhoittavalta ja kertoo pienimuotoisesta seikkailusta, sillä reissu on lentämiseen tottuneelle perheellemme melko eksoottinen kokemus. Olen pitänyt aina junista ja nukahdankin lopulta kaukaisiin interrail-muistoihini. Vaunussa on hiljaista. Naapurihytin venäläiset juovat vodkansa maltillisesti, eikä makuuvaunuissa ole kuulutuksia lainkaan.

Ylläs

Meitä odottaa Kolarin asemalla kaunis aamurusko ja kirpeä pakkanen. Lumi narisee mukavasti kenkien alla. Pääsemme puoleksi tunniksi odotusaulaan, kunnes autot ovat valmiina noudettaviksi. Haluaisin joskus kokeilla myös uudenaikaisia InterCity-yöjunia, joilla pääsee esimerkiksi Kemijärvelle. Sieltä voisi jatkaa sujuvasti ainakin Pyhätunturille tai miksei vaikka reilun kahdensadan kilometrin päähän Saariselälle. Kolariin johtavat raiteet eivät ilmeisesti ole yhteensopivia modernin kaluston kanssa.

Ylläs

Saamme vuokraamamme mökin avaimet vasta myöhemmin iltapäivällä, joten suuntaamme aluksi Äkäslompolossa sijaitsevaan Jounin kauppaan. Suomen suurimmalla K-marketilla lienee Facebookissa pian puoli miljoonaa tykkääjää, joten siitä on tullut paikallinen nähtävyys. Kaupan omaa fanituoteosastoa lukuunottamatta kyseessä on kaikesta huolimatta melko tavallinen ruokakauppa. Teemme tästä seudun suurimmasta marketista runsaat ostokset tulevaa viikkoa varten. Saman katon alla toimivat myös Alko ja apteekki.

Ylläs

Parkkipaikan toiselta puolelta löytyy suuri poroaitaus, joten pääsemme ihmettelemään sarvipäitä heti lähietäisyydeltä. Katselemme söpöjä sorkkaeläimiä hetken aikaa, kunnes jatkamme matkaamme kohti Yllästunturia.

Ylläs

Osuvasti Maisematieksi nimetty reitti kulkee tunturin länsireunaa. Tykkylumen peittämät puut ja paikoitellen aukeavat Lapin maisemat herättävät ihastusta.

Ylläs

Perillä meitä odottaa mukava vuokramökki, jossa on sopivasti tilaa kaikille matkalaisille. Saunassa kelpaa lämmitellä pakkaspäivien jälkeen ja takkatuli luo tunnelmaa pimeisiin iltoihin. Itse asiassa Ylläksen korkeudella on pimeää tähän aikaan vuodesta melkein jatkuvasti. Auringonnousun ja -laskun välinen aika tosin tuplaantuu vuodenvaihteen tienoilla puolestatoista kolmeen tuntiin vain parin viikon aikana.

Ylläs

Vietämme aikaamme enimmäkseen hiihtämällä. Ylläksellä on Suomen laajin latuverkosto, josta löytyy myös valaistuja reittejä 38 kilometrin verran. Säästän nyt kuitenkin hiihtojutut omaan erilliseen julkaisuunsa.

Ylläs

Laskettelua en ole koskaan harrastanut, vaikka rinteet tällä kertaa melkein houkuttelevatkin kokeilemaan. Tyydymme pulkkamäkeen, missä lapset viihtyvät moneen kertaan. Sport Resort Ylläs sijaitsee tunturin etelärinteellä Ylläsjärven puolella. Pienille lapsille varatulla alueella voi laskea pulkalla tai millä tahansa muulla välineellä. Jos ei jaksa kävellä, pääsee mäen ylös ilmaisella mattohissillä. Paikalta löytyy myös kiipeilyteline, keinut sekä makkaranpaistoon sopiva laavu. Tunturin vastakkaisella puolella sijaitsevaan Ylläs Ski Resort Äkäslompoloon emme tutustu tällä matkalla lainkaan. Hiihtokeskusten ympäristössä on tarjolla monenlaisia aktiviteetteja moottorikelkkailusta lumikenkäilyyn.

Ylläs

Pakkanen pysyttelee enimmäkseen siedettävissä lukemissa. Noin kymmenen asteen tyyni pakkassää on erinomainen ulkoilukeli ja hieman kylmemmässäkin pärjää vielä hyvin. Kahtena päivänä päästään kuitenkin kolmenkymmenen pakkasasteen tienoille ja hiihtämisen voi unohtaa. Lämpötilassa on huomattavia paikallisia eroja. Alavilla mailla saattaa olla yli kymmenen astetta kylmempää kuin muutaman kilometrin päässä tunturin reunamilla. Ensimmäisenä paukkupakkaspäivänä tutustumme Lainion Snow Villageen.

Ylläs

Seuraavana päivänä lähdemme gondolihissillä Yllästunturin huipulle. Ei liene kenellekään yllätys, että huipulla tuulee hyytävästi. Laskettelijoita riittää silti jonkin verran. Ylläkseltä löytyy 63 rinnettä ja erityisesti lumilautailijat pitävät sitä paratiisinaan. Sää on ilahduttavan kirkas. Punertava aurinko pilkistää taivaanrannan takaa ja ympäröivä luonto näyttäytyy kauneimmillaan.

Ylläs

Haemme tuulensuojaa rakennusten seinustoilta ja nautimme maisemista, kunnes siirrymme Suomen korkeimmalla sijaitsevaan ravintolaan Ylläskammi 718:aan kuumalle mehulle. Pieni talo on täysin lumen ja jään peitossa.

Ylläs

Syömme enimmäkseen vuokramökillämme, sillä hikisten hiihtopäivien jälkeen ei tee enää mieli lähteä ravintolaan. Seudun ruokapaikkojen hintatasokin on melko korkea. Ehdimme kuitenkin testata kolme ravintolaa, jotka kaikki ansaitsevat kehuja.

y04

Päädymme Napapiirin sankarit -elokuvan jalanjäljillä laskettelurinteiden juurella sijaitsevaan Lapland Hotel Saagaan. Hotellin à la carte -ravintola on iltapäivällä suljettu, emmekä kaipaa buffettia. Päädymme siis hotellin Bistroon. Mehevä hampurilainen on tehty erinomaisista raaka-aineista, enkä ole oikeastaan syönyt parempaa edes New Yorkissa. Täällä välistä löytyy häränlihapihvin lisäksi myös hieman kylmäsavuporoa. Tarjoilija huomauttaa, että purilainen on valittu jossain kilpailussa Suomen parhaaksi. Palkinto on taatusti ansaittu. Jos annoksen saisi edes hieman halvemmalla kuin 19 eurolla, olisin voinut tulla syömään samanlaisen toisenakin päivänä. Napapiirin sankareiden ystävät muuten löytävät Tapio Räihäsen keltaisen Ford Sierran läheisen Bar Kaapin edustalta.

Ylläs

Toinen ravintolakokemuksemme on Ylläsjärven kylässä sijaitseva Pihvikeisari. Muutaman ravintolan ja matkamuistoliikkeen ryhmä näyttää ulkoapäin jotenkin nuhruiselta, eikä herätä suurta innostusta. Pihvikeisari on kuitenkin saanut kehuja, joten astumme sisään. Se kannattaa, sillä palvelu on ystävällistä, tunnelma kodikas ja ruoat erinomaisia. Sisustukseen kuuluvat täytetyt linnut sekä karhuntalja viittaavat siihen, että kannattaa tilata riistaa. Suussa sulava poronfile on hintansa arvoista. Lapinjuusto, makea lakkahillo ja espresso viimeistelevät upean aterian.

Ylläs

Ravintola Rouheen valot loistavat kutsuvasti hämärtyvässä Äkäslompolon iltapäivässä. Pari vuotta sitten avattu tyylikäs ravintola on ilman muuta seudun kärkikastia. Kokeilen perinteistä poronkäristystä, enkä joudu pettymään. Myös lasten tilaamat pizzat vaikuttavat onnistuneilta. Pohjat saisivat toki olla aina hieman rapeampia, mutta annettakoon se anteeksi täällä reilun kolmentuhannen kilometrin päässä Napolista. Suosittelen vilpittömästi Rouhetta, jos haluat syödä Äkäslompolossa hyvin.

Ylläs

Koemme matkamme aikana huippusesongin valitettavan lyhyyden. Vielä vuodenvaihteessa kaikki vuokramökit ovat täynnä, kaupoissa ja kahviloissa riittää vilskettä ja ihmisiä tulee vastaan kaikkialla. Kansa kuitenkin kaikkoaa nopeasti. Vietämme Ylläksellä vielä pari päivää loppiaisen jälkeen ja huomaamme, kuinka mökkikylä autioituu täysin ja jopa hiihtokeskuksessa on hiljaista. Juttelen asiasta parin paikallisen yrittäjän kanssa. Lyhyt huippusesonki on haaste, sillä esimerkiksi kausityöntekijöiden palkkaaminen tuottaa päänvaivaa. Halukkaita on vaikea löytää, kun hommia on vain pari viikkoa kerrallaan. Ilman apuvoimia ei kuitenkaan pärjää. Aiemmin hiljaisia aikoja piristäneitä yritysvieraitakaan ei kuulemma käy enää entiseen malliin. Eräs paikallinen tosin naurahtaa, että pohjoisen kansa on kyllä tottunut kärsimään. Haluan joka tapauksessa rohkaista käymään hiihtokeskuksissa myös muulloin kuin joulu- tai hiihtolomilla, jos se vain suinkin on mahdollista. Siinä voittavat kaikki.

Ylläs

Lapissa todellakin kannatti käydä. Matka oli raikas ja inspiroiva kokemus. Pohjoisen puhtaassa luonnossa ja valtavissa erämaissa on jotain taianomaista. Napapiiri on kuin oma maailmansa. Lienee hyvin kuvaavaa, ettei viisivuotiaamme meinannut millään uskoa, että olemme koko ajan Suomen rajojen sisäpuolella. Kiitos Lappi, nähdään toivottavasti pian uudelleen!

Blogia kirjoittaa jatkuvaa matkakuumetta poteva perheenisä Keravalta. Nautin reissuista niin Euroopassa, kaukomailla kuin kotimaassakin. Pysy mukana matkassa ja seuraa Lähtöporttia Facebookissa sekä Instagramissa.

Jatka lukemista
4 kommenttia

1 kommentti

  1. Maarit Johanna

    17.1.2016 at 10:45

    Olipa tosi hauska postaus 😀 Oon kuullut niin monta kertaa miten junalla Lappiin saapuminen on paljon suurempi elämys kuin tänne lentokoneella tupsahtaminen.
    Matkustan itse pitkästä aikaa viikon päästä matkamessuille junalla ja odotan kyllä mielenkiinnolla. Opiskeluaikana tuli käytettyä viimeksi junaa.

    • Mika / Lähtöportti

      17.1.2016 at 22:42

      Kiitos 🙂 Arvelinkin, että ainakin Lapin suunnalla tämä postaus kiinnostaa. Ehkä messuilla nähdään!

  2. Anna / Muuttolintu

    21.1.2016 at 0:54

    Junalla matkustamisessa on tunnelmaa! Tosi kaunista, nyt tammikuussa on näkynyt blogeissa tosi paljon nättejä lumikuvia, Suomi-ikävähän tässä tulee. Lappi on parasta Suomea.

    • Mika / Lähtöportti

      21.1.2016 at 16:57

      Lappi oli kyllä huikea kokemus, tuon reissun jälkeen tekee mieli palata pian uudestaan! Ja onhan tämä talvi nättiä, mutta moni kyllä mielellään pakenisi edes hetkeksi jonnekin sinne lämpimään 🙂

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Suomi

Villa Kokkonen – Aallon luoma taiteilijakoti

Julkaistu

-

Kirjoittanut

Säveltäjä Joonas Kokkosen kotitalo Villa Kokkonen avattiin tänä keväänä yleisölle kaikille avoimena museokohteena. Opastettu kierros tutustuttaa säveltäjän elämään ja tarjoaa mahdollisuuden Alvar Aallon suunnitteleman rakennuksen ihailemiseen.

Kodikas Villa Kokkonen lymyilee lähes huomaamattomana Järvenpään Vanhankylänniemessä Tuusulanjärven tuntumassa. Tämä ei ole sattumaa, sillä arkkitehti Aallon mielestä rakennus saikin kääntää selkänsä kadulle päin. Ratkaisu tarjosi myös rauhaa Joonas Kokkosen perheelle tontilla, joka oli tuohon aikaan vielä nykyistäkin metsäisempi. Tumma puinen ulkoseinä on kovin pelkistetty lukuun ottamatta oven yläpuolella olevaa katosta. Alvar Aallon kädenjälki on selvästi nähtävissä.

villakokkonen_05


Joonas Kokkonen kuoli syksyllä 1996 ja perikunta myi Villa Kokkosen paria vuotta myöhemmin Järvenpään kaupungille. Talo toimi kaupungin edustustilana ja siellä järjestettiin muun muassa pieniä konsertteja. Säveltäjän koti avattiin viime vuonna ryhmävierailuille ja viimein tänä keväänä kaikille avoimena museona. Vierailu onnistuu vajaan tunnin mittaisella opastetulla kierroksella, jonka aikana asiantuntevan oppaan tarinat herättävät rakennuksen henkiin. Paikat kannattaa varata etukäteen Järvenpään taidemuseon nettisivuilta. Villa Kokkonen on avoinna toukokuusta syyskuuhun maanantaipäiviä lukuun ottamatta. Maksuvälineenä kelpaa myös Museokortti.

villakokkonen_08

  
Joonas Kokkonen syntyi vuonna 1921 Iisalmella musikaaliseen kotiin, mutta hän muutti jo pikkupoikana isänsä työn vuoksi Järvenpäähän. Sieltä matka jatkui nuoruusvuosien jälkeen Helsinkiin, josta säveltäjä kuitenkin palasi vajaan kahden vuosikymmenen jälkeen takaisin Keski-Uudellemaalle Järvenpään Satukallioon. Muutamaa vuotta myöhemmin Järvenpään kaupunki tarjosi ansioituneelle akateemikolle useampaakin tonttipaikkaa, joista yksi sijaitsi Tuusulanjärven tuntumassa Vanhankylänniemessä.

villakokkonen_06


Kokkonen otti talonrakennusasioissa yhteyttä ystäväänsä Alvar Aalton, jos vaikka jollakulla arkkitehdin assistenteista olisi aikaa auttaa projektissa. Miehet olivat tutustuneet toisiinsa toimiessaan yhtä aikaa muun muassa Suomen Akatemiassa. Aallolla ei enää tuossa vaiheessa ollut tapana työskennellä yksityiskotien parissa, mutta hän yllätti Kokkosen tarjoutumalla suunnittelemaan Villa Kokkosen henkilökohtaisesti ikään kuin lahjaksi ystävälleen. Työ ajoittui samoihin aikoihin Finlandia-talon rakentamisen kanssa.

villakokkonen_03


Kokkonen ja Aalto kävivät yhdessä tutustumassa Vanhankylänniemen tonttiin, joka miellytti kovasti molempia. Herrat siirtyivät vaimojensa seurassa aterioimaan järvenpääläiseen ravintolaan, jossa säveltäjä kertoi työskentelytavoistaan. Hän muun muassa mainitsi kävelevänsä sävellyksiä tehdessään flyygelinsä ympärillä. Kelpo arkkitehti ajautui tämän tiedon saatuaan voimakkaan inspiraation valtaan ja alkoi luonnostella vimmatusti taloa valkealle pöytäliinalle. Tarjoilija suivaantui teosta pahemman kerran, mutta leppyi kun mukana ollut kaupungin virkamies korvasi vahingot ja lunasti liinan mukaansa. Luonnoksen kopio on nähtävillä Villa Kokkosessa ja alkuperäistä pöytäliinaa voi ihmetellä Järvenpään taidemuseossa.

villakokkonen_12


Aalto suunnitteli koko talon hyvin pitkälti flyygelin ympärille. Vieressä käden ulottuvilla on myös Kokkosen toivoma suuri kirjahylly. Työhuoneen suunnittelussa kiinnitettiin erityistä huomiota akustiikkaan, jonka piti olla musiikin soinnin kannalta täydellinen. Huoneessa on käytetty tämän vuoksi paljon puisia pintoja. Akustiikkaa oli suunnittelemassa aiheeseen erikoistunut Aino ja Alvar Aallon poika Hamilkar. Tärkeää oli myös äänieristys, joten työhuone erotettiin muusta rakennuksesta perustuksia myöten.

villakokkonen_11


Perhe pääsi muuttamaan Villa Kokkoseen jouluksi 1968. Joonas Kokkonen oli elämänsä aikana kolmesti naimisissa. Ensimmäisen vaimon Mairen kanssa syntyi kolme lasta, mutta liitto päättyi eroon. Villa Kokkosen valmistumisen aikaan Joonas oli avioliitossa Else-Majn kanssa. Pari sai kaksi yhteistä lasta. Else-Maj menehtyi sairauteen syksyllä 1979, minkä jälkeen Kokkonen oli vielä naimissa Anita Pakomaan kanssa omaan kuolemaansa saakka.

villakokkonen_10


Joonas Kokkonen on yksi Suomen historian merkittävimmistä säveltäjistä, jonka tunnetuin teos on körttiläisjohtaja Paavo Ruotsalaisen elämän loppuvaiheita kuvaava ooppera Viimeiset kiusaukset. Kokkonen sävelsi myös muun muassa neljä sinfoniaa, mutta hänen tuotantonsa jäi silti verrattain niukaksi. Mies toimi sävellystyön ohessa lukuisissa aikaa vieneissä vastuutehtävissä muun muassa Teostossa ja Suomen Säveltäjissä. Hän ehti uransa aikana opettaa Sibelius-Akatemiassa, toimia musiikkikriitikkona ja kirjoittaa paljon taiteeseen liittyvistä aiheista. Kokkonen oli myös jonkinasteinen perfektionisti, joten hän käytti runsaasti aikaa teosten viimeistelyyn sen sijaan että olisi kiirehtinyt uusien sävellysten pariin. Alkoholikin taisi joskus hidastaa työskentelyä.

villakokkonen_04


Joonas Kokkosta voidaan pitää Keski-Uudenmaan toiseksi menestyneimpänä säveltäjänä Jean Sibeliuksen jälkeen. Miehet olivat aikalaisia, joskin Sibelius noin viisikymmentä vuotta vanhempi. Säveltäjät tapasivat tiettävästi ainakin kerran, mutta eivät tunteneet toisiaan erityisen hyvin. Kokkonen ehti sen sijaan tutustua paremmin leskenä eläneeseen Aino Sibeliukseen, jonka allekirjoittama kiitoskortti on nähtävillä flyygelin päällä.

villakokkonen_07


Opastettu kierros keskittyy työhuoneen lisäksi perheen olohuoneeseen, jossa Joonas katseli televisiosta erityisesti uutisia ja jalkapalloa. Sohvalla viihtyi myös eläinrakkaan säveltäjän bernhardilaiskoira Basse.

villakokkonen_14


Ikkunasta avautuu maisema pihamaalle, jonne vierailijat eivät ainakaan vielä pääse tutustumaan lainkaan. Taustalla häämöttää Tuusulanjärvi. Säveltäjä ei halunnut tonttinsa jatkuvan rantaan saakka, vaan jätti sinne kulkureitin yleiseen käyttöön. Tuota väylää minäkin olen monesti pyörälläni polkenut, joten kiitos Joonas Kokkoselle tästä!

villakokkonen_01


Varsinaisen opastuksen jälkeen pääsee vielä tutustumaan ruokailuhuoneeseen, keittiöön, kylpyhuoneeseen ja alun perin makuuhuoneina toimineisiin tiloihin. Monista muista Aallon suunnittelemista rakennuksista poiketen Villa Kokkosessa on vain yksi kerros. Kiinnitän huomiota muutamiin japanilaisiin tauluihin ja matkamuistoihin. Kokkonen oli mukana presidentti Mauno Koiviston valtiovierailulla Japanissa ja tutustui kruununprinssi Akihitoon, joka puolestaan kävi Suomen-visiitillään jopa säveltäjän kotona täällä Villa Kokkosessa.

villakokkonen_02


Villa Kokkonen on mielenkiintoinen lisäys Tuusulanjärven taiteilijoiden kotimuseoihin. Siinä missä 1900-luvun alun taiteilijayhteisön kodit edustavat aikansa kansallisromanttista tyyliä, on Aallon suunnittelema talo luonnollisesti paljon modernimpi ilmestys. Villa Kokkonen tuo hieman mieleeni Milanossa tänä keväänä näkemämme kotimuseon Villa Necchi Campiglion, jonka pelkistetyssä arkkitehtuurissa ja muun muassa liukuoviratkaisuissa on jotain etäisesti samaa. Täytyy toki myöntää, että milanolainen rakennus on Villa Kokkosta prameampi. 

villakokkonen_13


Suosittelen Villa Kokkosta erityisesti kaikille Alvar Aallon arkkitehtuurin ystäville. Meille Keski-Uudellamaalla asuville kyseessä on mukava pieni retkikohde, ja kauempaa tulevat voivat yhdistää vierailuun muita Tuusulanjärven nähtävyyksiä. Ideoita voi etsiä vaikkapa viime vuonna kirjoittamastani jutusta 10 vinkkiä kesäiseen Tuusulaan. Edellinen näistä seuduista kertova julkaisuni Tuusulanjärven Ainola, Ahola ja Suviranta tutustuttaa puolestaan kolmen taiteilijakodin ryppääseen Järvenpään etelälaidalla.

Jatka lukemista

Suomi

Monipuolinen Merikeskus Vellamo Kotkassa

Julkaistu

-

Kirjoittanut

Vietimme pääsiäisenä pari päivää Kotkan seudulla. Reissun eräänlainen pääkohde oli Merikeskus Vellamo, jossa käynnille olin odottanut sopivaa hetkeä jo useamman vuoden ajan. Museokeskuksesta löytyi monta erilaista kiinnostavaa näyttelyä.

Kesällä 2008 avattu Merikeskus Vellamo kuuluu satamakaupunki Kotkan vetonauloihin. Suuresta rakennuksesta löytyvät sekä Suomen merimuseo että Kymenlaakson museo, joten näyttelyiden parissa saa helposti kulumaan pitkänkin tovin. Meillä vierähti Vellamon tiloissa noin neljä tuntia, kun kiersimme esillä olleet näyttelyt läpi ja huilasimme välillä kahvilan puolella. Tämän pidempää aikaa ei museoihin jaksaisi kerralla keskittyäkään, mutta Vellamo on taatusti useammankin vierailun väärti.


kotka_vellamo_05

Venehallin aarteita

Sisätiloihin saapuessa huomio kiinnittyy aluksi suureen venehalliin, jonne on koottu monenlaisia aluksia. Penkkiurheilijan silmiin osuu ensimmäisenä Thomas Johansonin ja Jyrki Järven käyttämä 49er-luokan kilpavene, jolla kaksikko purjehti olympiakultaa Sydneyn vesillä vuonna 2000. Kovin mielenkiintoinen on myös muumien äidin Tove Janssonin puuvene Victoria, jolla taiteilija kulki kesämökilleen Pellingin saaristossa. Seinustalle koottu perämoottorikokoelma tuo puolestaan mieleeni mukavan sukulaismiehen, jonka Evinrude käynnistyi aina lapsuuteni kalareissujen aluksi niin ikään Porvoon suunnalla. Tarinan mukaan Ole Evinrude keksi muuten aloittaa moottoreiden valmistamisen, kun hän oli hakemassa vaimolleen jäätelöä hiki päässä soutaen.


kotka_vellamo_04

Merivartijoiden tärkeät tehtävät

Venehallissa siirrytään sujuvasti kauniiden puuveneiden keskeltä Merivartiomuseon puolelle, jossa on juuri avautunut uusi Turvanasi merellä -niminen näyttely. Saamme käsityksen merivartijan työstä sekä menneinä vuosikymmeninä että nykypäivänä. Enpä olisi tullut ajatelleeksi, että merivartioinnin aloittaminen juontaa juurensa kieltolakiin ja Itämerellä rehottaneen pirtun salakuljetuksen kaitsemiseen. Nykyisin tehtävät kattavat kaikkea mahdollista meripelastuksesta passintarkastukseen.


kotka_vellamo_02

Ihmiskohtaloita Ruotsinsalmen taisteluissa

Yksi Merikeskus Vellamon kiinnostavimmista näyttelyistä on vajaat viisi vuotta sitten auennut Kohtalona Ruotsinsalmi. Visuaalisestikin vaikuttava näyttely on koottu huolella, ja sisältöön tutustuminen on innostavaa muun muassa henkilöesittelyiden kautta. Ruotsinsalmen alueella nykyisen Kotkan edustalla käytiin vuonna 1790 Itämeren historian suurin meritaistelu, jossa kuningas Kustaa III:n ruotsalainen laivasto kukisti venäläiset joukot. Meren pohjassa on taisteluiden seurauksena yhä kymmeniä laivojen hylkyjä, jotka ovat nykyään mielenkiintoisia tutkimuskohteita.

kotka_vellamo_12


Venäläiset halusivat taisteluiden jälkeen linnoittaa Ruotsinsalmen ja nykyiselle Kotkansaarelle kasvoi suurehko kaupunki. Silloiselle valtioiden rajaseudulle rakennettiin linnoituksia, joiden tehtävänä oli suojata erityisesti Pietarin kaupunkia. Ruotsinsalmen linnoituskaupunki menetti kuitenkin pian merkitystään rajan siirtyessä ja se tuhoutui Krimin sodassa vuonna 1855.


kotka_vellamo_07

Metsäteollisuus Kymenlaakson kehittäjänä

Merikeskus Vellamon tiloissa toimii Suomen merimuseon lisäksi myös Kymenlaakson museo, joka tutustuttaa maakunnan historiaan sekä nykypäivän henkeen. Syksyyn 2026 asti esillä oleva Puun vuoro -näyttely tuo esiin metsäteollisuuden erityisen merkityksen alueen kehityksessä. Kymenlaakson metsiä alettiin toden teolla hyödyntää 1870-luvun alussa, jolloin tukkeja ryhdyttiin uittamaan Kymijokea pitkin kohti merta. Joen suulle perustettiin Kotkan kaupunki, joka kehittyi sahateollisuuden ansiosta nopeasti. Kotkasta kasvoi merkittävä satamakaupunki, josta lähti rahtilaivojen mukana merimiehiä maailmalle kokemaan Rion kuumia öitä ja muita eksoottisia seikkailuita.

kotka_vellamo_08


Satamaan saapuneiden englantilaisten laivojen mukana Kotkaan rantautui myös jalkapallo, jota brittimerimiehet alkoivat pelata paikallisia ahtaajia vastaan. Kotkasta kehittyi ajan kuluessa yksi harvoista suomalaisista kaupungeista, joissa jalkapallo kuuluu vahvasti paikalliseen identiteettiin. Vihreävalkoisesta KTP:stä maailmalle ovat ponnistaneet muiden muassa Teemu Pukki sekä Arto Tolsa, jonka pelipaita on esillä museossa. Tolsa oli ensimmäisiä ulkomailla menestyneitä suomalaisia pelaajia ja Kotkan jalkapallostadion on nimetty hänen mukaansa. Museossa on myös Myllykosken Pallolle omistettu vitriini. MyPa on hyvä esimerkki metsäteollisuuden monipuolisesta merkityksestä Kymenlaaksossa, sillä perinteikäs seura kasvoi Myllykosken paperitehtaan ympärille.


kotka_vellamo_09

Värikylläinen Mikä-mikä-kaupunki

Kymenlaakson museon Mikä-mikä-kaupunki tarjoaa tutkittavaa lapsille ja nostalgista nähtävää aikuisille. Näyttely tarjoaa ennen kaikkea hyvät puitteet monenlaisiin leikkeihin kovasti Kotkaa muistuttavassa ympäristössä, jossa voi vaikkapa ostaa torilta paikallisia possoja tai seilata Tornator-aluksella maailman merille. Omasta perheestämme ei löydy leikeistä kiinnostuneita, mutta esimerkiksi menneiden vuosikymmenten lastenhuone näyttää aikuisista kovin tutulta ja kerrostalon hississä voi tutustua eri kerrosten asukkaiden kuulumisiin. Mikä-mikä-kaupungissa voi vierailla vuoden 2030 alkuun saakka.


kotka_vellamo_11

Koko perheen Muumiseikkailu

Merikeskus Vellamo on muutenkin suunniteltu koko perheen kohteeksi, mutta Mikä-mikä-kaupungin lisäksi erityisesti muumeihin keskittyvä Rohkeus, rakkaus, vapaus! -näyttely riemastuttaa varmasti monia perheidensä pienimpiä. Lapset pääsevät tässä näyttelyssä leikkimään ja seikkailemaan, kun taas aikuisille on tarjolla taustatietoa muumeista sekä niiden luojasta Tove Janssonista.

kotka_vellamo_06


Muumien maailma saa aina hyvälle mielelle ja näyttelyyn on löydetty mukavasti uusia näkökulmia aiheeseen liittyen. Omalle perheellemme muumit ovat tuttuja televisiosarjan, kirjojen sekä monien Naantalin Muumimaailmaan tehtyjen vierailujen ansiosta. Aihe on jäänyt lasten kasvaessa viime vuosina taka-alalle, mutta toisaalta muumit ovat ajattomia ja tarjoavat hyviä elämänohjeita kaikenikäisille. Tämä näyttely on esillä Vellamossa 7.3.2027 saakka.


kotka_vellamo_03

Koskettava näyttely menetetyistä saarista

Ehdimme nähdä vielä pääsiäisenä viimeistä päivää auki olleen Menetetyt saaret -näyttelyn, joka kertoi ennen toista maailmansotaa Suomelle kuuluneista Suomenlahden ulkosaarista. Juha Metson, Marjo Näkin ja Mika Rokan keräämä aineisto sisältää upeita valokuvia sekä mielenkiintoista videomateriaalia. Seiskari, Lavansaari, Tytärsaari sekä erityisesti Suursaari olivat aikoinaan suosittuja kesälomakohteita, joiden elinkeinoihin kuuluivat matkailu, merenkulku, kalastus, hylkeenpyynti sekä toki myös aiemmin mainittu alkoholin salakuljetus. Nykyisin lähes autioituneiden saarten eloisaan menneisyyteen tutustuminen on koskettava kokemus. Rajan taakse jäänyt Karjala on itselleni hyvin tuttu aihe, mutta Suomenlahden ulkosaarten historiasta en ole tiennyt tätä ennen juuri mitään.


kotka_vellamo_13

Monipuolinen ja vaihtuva näyttelykokonaisuus

Pääsiäisen sää oli harmillisen kolea ja sateinen, joten tuntui erityisen mukavalta viettää aikaa Vellamon siisteissä sisätiloissa. Merikeskus on toimiva kokonaisuus, jossa on helppo viihtyä. Ilahduin erityisesti siitä, kuinka monipuolisesti näyttelyt tuovat esiin paikallista historiaa. Kymenlaakson museosta jäivät mieleen varsinkin Kotkan kaupungin kehitysvaiheet kohti nykyaikaa, kun taas Kohtalona Ruotsinsalmi -näyttely avasi minulle uudella tavalla seudun vuosisatojen takaista menneisyyttä Ruotsin ja Venäjän välisten sotien näyttämönä.

kotka_vellamo_10


Suomen merimuseon päänäyttelyä uusitaan parhaillaan, joten sen puuttuminen supistaa näyttelykokonaisuutta tällä hetkellä melko paljon. Toisaalta meille riitti nytkin nähtävää enemmän kuin riittävästi. Kesällä olisi mukava tutustua ulkona odottaviin jäänmurtaja Tarmoon, vartiolaiva Telkkään sekä majakkalaiva Kemiin, jotka ovat avoinna suurin piirtein toukokuun puolivälistä elokuun puoliväliin saakka. Lisäksi luvassa on aina erilaisia vaihtuvia näyttelyitä. Museokokonaisuus on niin laaja, että tauko ravintola Laakongissa on jossain kohtaa vierailua paikallaan. Osa perheestämme kokeili Laakongin buffetlounasta, kun taas osalle riittivät kahvilatuotteet. Käväisimme myös katselemassa museokaupan houkutuksia, mutta tuliaisostokset jäivät tällä kerralla tekemättä. Katsotaan miten käy ensi kerralla, sillä alati uudistuvassa Vellamossa voisi käydä joskus toistekin.

Lisätiedot: merikeskusvellamo.fi

Jatka lukemista

Suosittuja juttuja