Italia
Minun Italiani – eli 20 alueen metsästys

Kun selailin kuvia tämän kuukauden Instagram Travel Thursdayta varten, unohduin jo suunnittelemaan seuraavaa Italian-matkaa. Reissu toteutuu luultavasti vasta ensi vuonna, mutta kokosin sitä odotellessa koosteen siitä mitä olen jo nähnyt ja mitä on näkemättä. Siinä missä joku bongaa maita, lasken itse mieluummin Italian alueita.
Suhteeni saapasmaahan on pitkä. Ihastuin Italiaan kliseisesti sanottuna heti ensi silmäyksellä jo 13-vuotiaana. Muistan lämmön, auringon ja upeat maisemat. Näin heti ensimmäisenä päivänä Pyhän Franciscuksen basilikan Assisissa ja söin maailman parasta pastaa viiniköynnösten alla. Viimeistään samalta reissulta ostettu milanolaisen jalkapalloseuran lippu loi minulle loppuiän kestävän siteen Italiaan.
Italia-suhteeni nojaa muutamaan kulmakiveen, joista merkittävimpiä ovat jo edellä mainitut ruoka ja jalkapallo. Olen myös yrittänyt opiskella italian kieltä muutamaan otteeseen. Kuuntelen maan musiikkia ja seuraan komisario Montalbanon seikkailuja. Voisi jopa sanoa, että Italiasta on tullut osa jokapäiväistä elämääni. Joulu ei tunnu joululta ilman panettone-kakkua ja suomalaisiin juustoihin kyllästynyt tyttärenikin rakastaa parmesaania sekä mozzarellaa.
Italian poikkeuksellinen karisma huokuu niin vanhojen rakennusten rosoisista seinistä kuin paikallisista ihmisistäkin. Maan valtteja on myös monipuolisuus. Vuoret, järvet, merenrannat, kukkulat, suurkaupungit ja pikkukylät tarjoavat vaihtoehtoja moneen makuun. Eihän Italiakaan toki mikään paratiisi ole. Jotkut ihmiset ovat tylyjä ja korruptio rehottaa. Hermot menevät viimeistään junalakkoon, meluisaan liikenneruuhkaan tai ravintolan lounasajan päättymiseen liian aikaisin. Italiaa voi rakastaa tai vihata, joskus jopa yhtä aikaa, mutta tylsä se ei ainakaan ole.
Olen havahtunut siihen tosiasiaan, miten huonosti tunnen Italiaa kaikkeen yllä kerrottuun nähden. En ole koskaan asunut Italiassa tai viettänyt siellä yhdellä kertaa edes kolmea viikkoa. Niinpä olen asettanut itselleni tavoitteen, jonka mukaan aion vierailla kaikilla Italian 20 alueella. Alueet eroavat toisistaan yllättävän paljon niin maisemien kuin ruokiensakin puolesta. Yleisesti ottaen maan varakkaimmat osat sijaitsevat pohjoisessa, mutta meno muuttuu kaikin puolin lämpimämmäksi etelää kohti mentäessä. Osuvan sanonnan mukaan punainen liikennevalo on Milanossa sääntö, Roomassa ehdotus ja Napolissa joulukoriste. Omiin bongaussääntöihini kuuluu, ettei alueella käyntiä lasketa ilman yöpymistä. Haluan myös viipyä suurimmalla osalla 20 alueesta vähintään viikon.
Puhun tosiaan alueista enkä maakunnista, vaikka termit joskus sekoittuvatkin suomenkielisissä teksteissä. Italia koostuu kahdestakymmenestä hallinnollisesta alueesta (regioni), jotka jakautuvat yhteensä 110 maakuntaan (provincie). Esimerkiksi Toscanan alue muodostuu Arezzon, Firenzen, Grosseton, Livornon, Luccan, Massa-Carraran, Pisan, Pistoian, Praton ja Sienan maakunnista. Jotta urakka ei kävisi mahdottomaksi, lasken siis maakuntien sijasta vain alueita.
POHJOIS-ITALIA
Pohjoisen alueista tunnen parhaiten Lombardian. Olen käynyt useamman kerran Milanossa sekä viihtynyt Maggiore- ja Como-järvien rannoilla. Vaikka vuorimaisemat ovatkin todella upeita, on Italian sydän mielestäni jossain etelämpänä. Reilu viikko on vierähtänyt myös Venetossa, jossa olen lomaillut kauniin Garda-järven rannalla. Vinkkejä Gardalle löytyy Kohteena maailma -blogista. Veneton tunnetuin kaupunki on ainutlaatuinen Venetsia, jota pääsin ihmettelemään heti ensimmäisellä Italian-matkallani.
Maggiore-järven länsiranta kuuluu Piemonteen, joten olen käväissyt muutaman kerran myös tuolla alueella. Torinon kaupunki on kuitenkin vielä näkemättä ja haluaisin joskus tutustua myös Langhen viinialueeseen. Friuliin olen tehnyt kaksi päiväretkeä, joiden aikana ehdin nähdä osan Triesten keskustasta sekä Udinen jalkapallostadionin.
Italiasta löytyy muutama erittäin tunnettu ja ylistetty matkakohde, joissa en ole koskaan käynyt. Näihin mustiin aukkoini kuuluvat Liguriassa sijaitsevat Cinque Terren rantakylät, joista voi lukea vaikka Travellover-blogista. Haluaisin käydä samalla matkalla myös Genovassa, La Speziassa, Rapallossa ja Portofinossa. Aostan laakson vuorimaisemia en ole päässyt vielä ihailemaan lainkaan. Luulin myös, etten ole käynyt Trentino Alto-Adigessa. Tarkka kartan tutkiminen kuitenkin osoitti, että Garda-järven pohjoispäässä sijaitseva Riva kuuluu tähän vuoristoiseen alueeseen. Haluaisin vielä joskus päästä myös Dolomiiteille.
KESKI-ITALIA
Keski-Italian kuuluisa Toscana on tullut tutuksi useammallakin matkalla. Lempipaikkani Toscanassa on Sienan simpukanmuotoinen keskusaukio Piazza del Campo, joka tunnetaan myös Il Palio -hevoskilpailun areenana. Erityisesti Firenzeen aikoville suosittelen jotain muuta vuodenaikaa kuin keskikesää, jolloin helle ja turistipaljous alkavat ahdistaa. Yksi ehdottomista suosikkiseuduistani on Toscanan vähemmän tunnettu naapuri Umbria. ”Italian vihreä sydän” on kaunista maanviljelysaluetta. Trasimeno-järven rannat ja kukkuloiden päälle rakennetut ikivanhat kylät ovat sisälläni asuvan pienen italialaisen sielunmaisemaa.
Laziossa voi kai Rooman ansiosta sanoa käyneensä. Useammasta Rooman-matkasta huolimatta joudun kuitenkin myöntämään, etten juuri tunne aluetta pääkaupungin ulkopuolelta. Käyminen Sperlongan rantakaupungissa tai luhistumisen uhkaamassa Civita di Bagnoregion kukkulakylässä on jäänyt toistaiseksi pelkästään harkinnan asteelle. Roomasta löytyy paljon mielenkiintoista luettavaa Näkymiä vihreältä kukkulalta -blogista.
Emilia-Romagna tunnetaan erityisen hyvästä ruoastaan. Omalla kartallani se on kuitenkin jäänyt harmittavasti naapureidensa Lombardian ja Toscanan varjoon. Aluetavoitteeni takia sinne ei tarvitsisi palata, sillä olen nukkunut yhden yön Parmassa. Emilia-Romagna kuitenkin kiinnostaa laajemminkin. Hyviä syitä vierailla Emilia-Romagnassa löytyy Tasty Travellissimo -blogista. Yksi Italian parhaista puolista on, että siellä voi viihtyä ennalta tuntemattomissa pikkukylissä. Esimerkiksi London and beyond -blogissa esitelty Brisighella kuulostaa juuri sellaiselta.
Olen toivonut jo pitkään pääseväni Marcheen. Alue on tullut tutuksi Saku Tuomisen mainioiden keittokirjojen ansiosta sekä hänen ex-puolisonsa Kirsi Pihan Medicien naapurissa -kirjasta. Myös pienehköt Abruzzon ja Molisen alueet ovat jääneet toistaiseksi kokonaan väliin. Pikaisen tutkimisen perusteella sieltäkin löytyisi mukavia maisemia sekä Sulmonan kaltaisia kiinnostavia kaupunkeja.
ETELÄ-ITALIA JA SAARET
Koko Etelä-Italia on jäänyt matkoillani luvattoman vähäiselle huomiolle. Viime kevään reissu Pugliaan nosti Italian saappaankorossa sijaitsevan alueen kertaheitolla suosikkieni joukkoon. Valkeiksi kalkitut kylät, mystiset trullitalot ja rento etelän meininki tekivät suuren vaikutuksen. Tuosta reissusta on vielä paljon kirjoitettavaa jäljellä, mutta Barista olen sentään ehtinyt jo jotain julkaista.
Teimme Pugliasta retken Basilicatassa sijaitsevaan Materaan. Italian saappaankärki Calabria on ollut muutaman kerran suunnitelmissa, mutta jäänyt toistaiseksi näkemättä. Puglia vahvisti innostusta etelän alueita kohtaan, joten toivottavasti pian tulee Calabriankin vuoro. Kokemukseni Campaniasta rajoittuvat yhteen päivään Napolissa sekä vierailuun Casertassa. Haluaisin kovasti palata aidon pizzan kotiseuduille paremmalla ajalla ja tutustua ennen kaikkea maailmankuulun Amalfin rannikon maisemiin.
Sardiniassa olen lomaillut yhden erinomaisesti onnistuneen viikon ajan. Kiertelimme Castelsardosta käsin saaren pohjoisosia ja löysimme paljon mielenkiintoista nähtävää kummallisista nuraghe-rakennelmista Costa Smeraldan luksusjahteihin. Sardiniasta voi lukea lisää Maailman äärellä -blogista.
Itselläni on yksi vielä Cinque Terreä ja Amalfin rannikkoakin pahempi aukko Italia-sivistyksessä. En nimittäin ole käynyt koskaan Sisiliassa. Olen jo kauan halunnut käydä tuolla saarella, mutta milloin mikäkin muu suunnitelma on kiilannut edelle. Haluaisin nähdä komisario Montalbanon kotitalon Punta Seccassa, kiivetä Etnalle, vaellella keskiaikaisen Agrigenton kujilla ja kokea Palermon vilinän. Ehkä en ole vain uskaltanut lähteä Sisiliaan, koska pelkään sen jättävän muun Italian varjoonsa.
Lasken viettäneeni seitsemällä alueella viikon tai useammankin. Lisäksi olen nukkunut vähintään yhden yön kahdella alueella ja käynyt yöpymättä viidellä. Täysin näkemättä on kuusi aluetta. Urakkaa on siis jäljellä. En osaa nimetä omaa suosikkipaikkaani Italiassa, vaikka Umbria ja Puglia ovatkin usein mielessäni. Pidänkin kaikkien alueiden kiertämistä mahdollisena juuri siksi, etten ole liiaksi kiintynyt maan mihinkään osaan. Seuraavan matkan suuntana saattaa olla Liguria, ellei vuodenaika sitten käännä valintaa vihdoinkin Sisilian puolelle. Matka Italiaan ei mene koskaan hukkaan, sillä syödäänhän siellä joka päivä jäätelöä.
Tämä blogikirjoitus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta, jonka järjestäjinä toimivat Rimma+Laura -matkablogi, Travellover ja Muru Mou -matkablogi. Minut löytää Instagramista nimellä @lahtoportti.

Italia
Runsas vinkkipaketti Milanoon

Olen käynyt kymmenkunta kertaa Milanossa, joten kaupungista on tullut itselleni jo melko tuttu. Halusin nyt koota matkojeni perusteella tuhdin vinkkipaketin, josta löytyy toivottavasti jotakin uutta jokaiselle Lombardian pääkaupunkiin matkaavalle.
Toistuvien Milanon-matkojeni taustalla on jo lapsuudessa syttynyt intohimoni jalkapalloseura Interiin. On selvää, etten olisi käynyt Milanossa näin montaa kertaa ilman Interin otteluita, sillä en muista ihastuneeni kaupunkiin ensi silmäyksellä. Nykyään viihdyn Milanossa aina loistavasti, ja vaikka vierailuni ovat olleet melko lyhyitä, tuntuu kaupunki jo hyvin kotoisalta. Pyrin löytämään Milanosta joka reissulla jotakin uutta.

Kiintymykseni Milanoon on syventynyt koko ajan enemmän sitä mukaa, kun olen nähnyt kaupunkia laajemmin. Monipuolinen tutustuminen kannattaa, sillä Milanossa on paljon kiinnostavaa nähtävää myös kovin ruuhkaiseksi käyvän tuomiokirkon ympäristön ulkopuolella. Kaikki hienoiksi osoittautuneet nähtävyydet eivät ole kovin kuuluisia ja Milanosta löytyy myös rosoisia kaupunginosia, jotka tutustuttavat tavallisen kansan elämään.

Milano tuntuu jakavan matkailijoiden mielipiteitä, sillä vaikka osa ihastuu kaupunkiin, löytyy myös monia, joille Milano on osoittautunut pettymykseksi. Jo ennen matkaa on hyvä ymmärtää, että Milano on hengeltään keskieurooppalainen kaupunki, jolta ei kannata odottaa samanlaista tunnelmaa kuin vaikkapa Roomalta tai Firenzeltä. Kiireinen liike-elämä on Milanossa esillä muuta Italiaa näkyvämmin, ja ymmärrän että kaupungin ilmapiirin voi kokea kylmäksikin.

Itse koen Milanon monipuoliseksi ja kiehtovaksi kaupungiksi, jonka kohteita olen luetellut alla varsin laajasti. Vinkkini painottuvat nähtävyyksiin, mutta mukana on myös muutamia ravintoloita sekä mainintoja kokeilemistani hotelleista. Pyrin päivittämään tätä julkaisua aina uusien Milanon-matkojen jälkeen.

Duomo di Milano
Milanon ehdoton keskipiste on tuomiokirkko eli Duomo, jota reunustavalla laajalla aukiolla riittää vilinää aamuvarhaisesta iltamyöhään. Mahtipontinen katedraali on goottilaistyylisen arkkitehtuurin mestariteos, jonka rakennustyöt venyivät monen vuosisadan ajanjaksolle. Kirkon sisätilat ovat totta kai näkemisen arvoisia, mutta vielä parempi kokemus on maisemien katselu katedraalin katolta. Kattotasanteelta kelpaa ihailla Milanoa ja aistia olevansa kaupungin yläpuolella.
Lue lisää: Duomon katto – Milanon paras nähtävyys?
Lisätiedot: duomomilano.it

Galleria Vittorio Emanuele II
Aivan tuomiokirkon vierestä pääsee astumaan upeaan Galleria Vittorio Emanuele II -ostoskeskukseen, jota voidaan pitää tyylitietoisten milanolaisten olohuoneena. Näyttävien lasikattojen alta löytyy lukuisia merkkiliikkeitä, joiden kohdalla moni tyytyy näyteikkunaostoksiin. Gallerian mosaiikkilattioiden tunnetuin yksityiskohta on Torinon härkää esittävä vaakuna. Pyörähdä oikean kantapääsi varassa kolme kierrosta härän sukukalleuksien päällä, niin hyvä onnesi on taattu!

Teatro alla Scala
Gallerian ostoskäytävä johtaa Duomolta Piazza della Scalalle, jonka laidalta löytyy yksi maailman kuuluisimmista oopperataloista. Teatro alla Scala on ollut milanolaisten tärkeä kohtaamispaikka jo useammalla vuosisadalla, ja täällä jos missä kelpaa lumoutua Giuseppe Verdin, Giacomo Puccinin sekä muiden säveltäjämestareiden teoksista. Oopperaesitykset ovat minulta vielä kokematta, mutta olen osallistunut mielenkiintoiselle kierrokselle teatterin kulisseihin ja tutustunut La Scalan museoon.
Lue lisää: Opastettu kierros La Scalan oopperatalossa
Lisätiedot: teatroallascala.org

Castello Sforzesco
Yksi ydinkeskustan suurimmista nähtävyyksistä on Castello Sforzesco, jonka tornit ja jykevät muurit näkyvät kauas. Linnan nimi periytyy Milanoa vuosina 1450–1535 hallinneelta Sforzan herttuasuvulta. Rakennus on vuosisatojen saatossa vaihtanut omistajaa moneen kertaan ja kärsinyt vaurioita erilaisissa taisteluissa. Nykyään linnassa toimii koko joukko erilaisia museoita. Itse en ole vieläkään tutustunut sisätiloihin, vaikka olen kulkenut Castello Sforzescon pihan poikki monta kertaa.
Lisätiedot: milanocastello.it

Navigli
Milano oli joskus muinoin kanavien halkoma kaupunki, mutta lähes kaikki vesiväylät peitettiin auto- ja junaliikenteen kehittyessä. Nykyään kanavista muistuttaa kaupungin kauneimpiin kuuluva Naviglin alue ja erityisesti kuvauksellinen Naviglio Grande. Kanavan ympäristö on suosittua illanviettoaluetta, jossa meno on vilkkaimmillaan viikonloppuiltaisin. Rauhallisesta menosta nauttivien kannattaakin ihailla kanavaa seesteisinä aamupäivinä ja pistäytyä samalla vaikkapa pienissä taideputiikeissa.

San Siron stadion
Italialainen jalkapallo-ottelu voi olla tunnelmansa ansiosta elämys kenelle hyvänsä riippumatta siitä, kuinka paljon itse laji kiinnostaa. Maan suurin stadion on kahden maineikkaan seuran, sinimustan Inter Milanon ja punamustan AC Milanin kotikenttä. Jalkapallon La Scalanakin tunnetun stadionin virallinen nimi on Stadio Giuseppe Meazza, mutta molempien seurojen kannattajat puhuvat yleensä vain San Sirosta, joka on kaupunginosan nimi. Areenalla järjestetään myös suuria konsertteja.
Lue lisää: Jalkapalloa Milanossa, Inter–Udinese
Lisätiedot: inter.it, acmilan.com

Cimitero Monumentale
Milanon monumentaalinen hautausmaa on nimensä veroinen. Varakkaiden sukujen mahtipontisissa mausoleumeissa ja hautamuistomerkkien upeissa patsaissa riittää ihmeteltävää pitkäksi aikaa. Hautausmaat eivät aina kuulu kaupunkien tärkeimpien nähtävyyksien joukkoon, mutta Milanon Cimitero Monumentale on aivan ehdottomasti kokemisen arvoinen paikka. Laaja alue tarjoaa rauhallisen ympäristön päiväkävelylle kauniissa ja ainutlaatuisessa ympäristössä.
Lue lisää: Milanon hämmästyttävä Cimitero Monumentale
Lisätiedot: monumentale.comune.milano.it

Leonardo da Vincin Viimeinen ehtoollinen
Yhtä maailman kuuluisimmista taideteoksista pääsee ihailemaan Santa Maria delle Grazien kirkon yhteydessä toimineen luostarin entisessä ruokasalissa. Liput kannattaa varata hyvissä ajoin etukäteen, sillä nähtävyys on suosittu ja vierailijamäärää valvotaan tarkasti. Lähes yhdeksän metriä leveää haurasta maalausta on jouduttu restauroimaan moneen kertaan. Teos on täynnä erilaisia yksityiskohtia, joiden symboliikkaa on tulkittu monin tavoin.
Lue lisää: Leonardon maalaama Viimeinen ehtoollinen Milanossa
Lisätiedot: cenacolovinciano.org

Palazzo Lombardian näköalatasanne
Yksi Milanon upeimmista maisemapaikoista on alueellisen hallintorakennuksen Palazzo Lombardian 39. kerroksesta löytyvä näköalatasanne. BAM-puiston lähistöltä löytyvästä pilvenpiirtäjästä kelpaa ihailla kaupunkimaisemia sekä myös Milanon pohjoispuolella kohoavia Alppeja. Näköalatasanne on valitettavasti avoinna vain harvakseltaan, useimmiten kuukauden ensimmäisenä sunnuntaina. Vierailu on ilmainen, mutta vaatii ennakkoilmoittautumisen italiankielisellä lomakkeella.
Lisätiedot: regione.lombardia.it

Villa Necchi Campiglio
Milanon keskustasta löytyy yllättäviä kohteita, kuten vehreän puutarhan ympäröimä Villa Necchi Campiglio. Teollisuustoiminnassa rikastuneet Gigina ja Nedda Necchi sekä ensin mainitun aviomies Angelo Campiglio rakennuttivat itselleen kuluja säästelemättä tyylikkään kotitalon, joka toimii nykyään museona. Arvostetun arkkitehdin Piero Portaluppin kynästä syntyi upea rakennus, jonka pihamaa tuntuu rauhalliselta keitaalta suurkaupungin keskellä.
Lue lisää: Upea Villa Necchi Campiglio Milanossa
Lisätiedot: fondoambiente.it

Vanhat raitiovaunut
Milanossa on mukavaa matkustaa vanhoilla natisevilla raitiovaunuilla, joiden puinen sisustus huokuu historiaa. Raitiotieliikenne alkoi Milanossa jo vuonna 1881 ja reittiverkosto on Italian laajin. Toisinaan valitsen varta vasten raitiovaunun, vaikka matka taittuisi nopeammin metrolla. On hyvä muistaa, että osalla linjoista käytetään vähemmän nostalgista uudempaa kalustoa. Julkisen liikenteen liput hankin yleensä ATM Milano -sovelluksen kautta. Milanossa kulkee myös ravintolaraitiovaunu ATMosfera.

Stazione Centrale ja Memoriale della Shoah
Milanon keskusrautatieasema Stazione Centrale käy nähtävyydestä, sillä mahtipontisella rakennuksella riittää kokoa ja näyttävyyttä. Löysin vasta viimeisimmän matkani jälkeen tietoa aseman sisälleen kätkemästä synkästä museosta, johon haluaisin joskus tulevaisuudessa tutustua. Memoriale della Shoah tutustuttaa salaiseen laituriin numero 21, jolta lähetettiin toisen maailmansodan aikaan juutalaisia Auschwitziin ja muille keskitysleireille.
Lisätiedot: www.memorialeshoah.it

San Bernardino alle Ossan luukappeli
Milanon erikoisin kirkkokokemus löytyy San Bernardino alle Ossasta, jonka sivukappelin seinät on koristeltu ihmisten luilla ja pääkalloilla. Näky on todella pysäyttävä, joskaan ei niin synkkä kuin kuvauksesta saattaisi päätellä. Luut ovat peräisin paikalla muinoin sijainneesta sairaalasta, jonka hautausmaalta loppui tila kesken. Luut päätyivät nykyisille paikoilleen 1600-luvulla, kun kirkkoa restauroitiin ja laajennettiin.
Lue lisää: Milanon pääkallokappeli San Bernardino alle Ossa
Lisätiedot: sanbernardinoalleossa.it

Chiesa di San Maurizio al Monastero Maggiore
Milanossa on runsaasti kirkkoja, joista muutamat ovat aivan erityisen upeita. Tähän sarjaan kuuluu ehdottomasti Chiesa di San Maurizio al Monastero Maggiore, jonka huomaamaton ulkokuori kätkee sisälleen hätkähdyttävän upealla taiteella koristellut kirkkosalit. Saleja on kaksin kappalein, jotta seurakunta ja nunnat saivat seurata jumalanpalvelusta toisistaan erillään.

Basilica di Sant’Ambrogio
Yksi Milanon tärkeimmistä ja tunnetuimmista kirkoista on Pyhän Ambrosiuksen basilika, joka edustaa romaanista arkkitehtuuria. Olen vieraillut täällä kertaalleen lyhyesti messun aikaan, jolloin tunnelma oli aivan erityinen. Kirkko on nimetty Milanon suojeluspyhimyksen, kaupungin piispana 300-luvulla toimineen Pyhän Ambrosiuksen mukaan.
Lisätiedot: basilicasantambrogio.it

Pinacoteca di Brera
Milanon maineikkaimman taidemuseon Pinacoteca di Breran kokoelmiin kuuluu merkittävä määrä tunnettujen maalareiden, kuten Rafaelin, Caravaggion, Tintoretton, Tizianon, Rubensin ja Francesco Hayesin teoksia. Itseäni jo hieman hävettää, etten ole vieläkään käynyt tässä museossa, vaikka se on ollut suunnitelmissa useamman kerran. Haluaisin samalla tutustua myös kasvitieteelliseen puutarhaan Orto Botanico di Breraan sekä kauniiseen Biblioteca Nazionale Braidense -kirjastoon.
Lisätiedot: pinacotecabrera.org

Museo del Novecento
Duomon aukion laidalla toimiva Museo del Novecento esittelee lähinnä modernia italialaista 1900-luvun taidetta. Joukossa on myös muutama ulkomaisten mestareiden, kuten Pablo Picasson työ. Keskeinen sijainti ja edullinen pääsymaksu tekevät Museo del Novecentosta houkuttelevan vierailukohteen, vaikkei moderni taide sykähdyttäisikään. Palkintona ovat joka tapauksessa upeat panoraamanäkymät Piazza del Duomolle suurten ikkunoiden lävitse.
Lisätiedot: www.museodelnovecento.org

Parco Sempione
Castello Sforzescon laidalta alkava Parco Sempione on Milanon keskeisin puisto, jossa on mukava hengähtää kaupungilla kiertelyn lomassa. Puistosta löytyy muun muassa Torre Branca -näkötorni, Milanon akvaario sekä historiallinen urheilustadion Arena Civica, jolla Interin naisten joukkue pelaa nykyään kotiottelunsa.

Torre Branca
Korkealle Parco Sempionen yläpuolelle kohoava hieman huteralta näyttävä torni tunnetaan nimellä Torre Branca. Arkkitehti Giò Pontin suunnittelema torni valmistui vuonna 1933 Benito Mussolinin käskystä, kun fasistijohtaja halusi Milanoon Eiffelin tornia muistuttavan rakennelman. Olen käynyt kertaalleen ihailemassa upeita maisemia yli sata metriä korkeassa Torre Brancassa. Vierailun pituus on rajattu noin kuuteen minuuttiin, sillä näkötornin tilat ovat melko pienet.
Lisätiedot: www.museobranca.it/torre-branca

Arco della Pace
Parco Sempionen laidalla kohoaa komea Arco della Pace. Sen rakentaminen aloitettiin vuonna 1807 Ranskan voittojen kunniaksi, kun Napoleon hallitsi lyhytaikaiseksi jäänyttä Italian kuningaskuntaa. Riemukaari valmistui vasta myöhemmin itävaltalaisten vallan alla, ja se nimettiin Wienin kongressin hengessä Rauhan kaareksi. Itävaltalaisjoukot joutuivat pakenemaan vuonna 1848 riemukaaren kautta pois Milanosta, kun italialaiset aloittivat taistelun kohti omaa yhtenäistä valtiotaan.

Giardini Pubblici Indro Montanelli
Itselleni tutuin milanolainen puisto taitaa olla arvostetun toimittajan mukaan nimetty Giardini Pubblici Indro Montanelli, jossa on mukava nauttia aurinkoisista päivistä ja kuunnella vaikka katusoittajia. Milanon vanhimmasta kaupunkipuistosta löytyy muun muassa pari leikkipuistoa sekä koirille tarkoitettuja alueita. Puiston laidalla toimivat luonnontieteellinen Museo di Storia Naturale di Milano sekä Milanon planetaario.

Biblioteca degli Alberi Milano -puisto
Porta Nuovan alue edustaa jatkuvasti kehittyvää modernia Milanoa parhaimmillaan. Kiiltävien pilvenpiirtäjien ja muiden uusien rakennusten väliin on jätetty ilahduttavasti viheralueita. Näistä suurin ja näyttävin on Biblioteca degli Alberi Milano eli puiden kirjasto, jossa kasvaa runsaasti erilaisia puita ja muita kasvilajeja. Ytimekkäämmin nimellä BAM tunnettu puisto on varsin avara viheralue, joka toimii paikallisten piknikpaikkana. Puistossa järjestetään myös erilaisia tapahtumia.

Bosco Verticale
Biblioteca degli Alberi -puiston laidalla kohoaa kaksi erikoisennäköistä korkeaa rakennusta. Bosco Verticale eli pystysuora metsä on voittanut arkkitehtuuripalkintoja ja houkutellut kuuluisia asukkaita. Tornitalojen parvekkeilla kasvaa satoja puita ja tuhansia muita kasveja, jotka muodostavat hauskannäköisen vehreän kokonaisuuden. Bosco Verticale muistuttaa omalla tavallaan luonnon merkityksestä urbaanissakin ympäristössä.

Piazza Gae Aulenti
Modernin Porta Nuovan alueen keskuksena voidaan pitää Piazza Gae Aulentia, jonka maamerkkinä toimii näyttävä Torre UniCredit -pilvenpiirtäjä. Suihkulähteen koristaman aukion laidalla on lukuisia kauppoja ja ravintoloita. Piazza Gae Aulenti on nimetty Italian tunnetuimman naisarkkitehdin mukaan. Aukion erikoisuuksiin kuuluu taideteos nimeltä Egg, jonka messinkiputkien kautta voi kuunnella eri kerroksista kantautuvia ääniä.

Piazza Alvar Aalto
Piazza Gae Aulentin lähistöltä löytyy myös suomalaisen arkkitehdin mukaan nimetty aukio. Alvar Aalto vieraili usein Italiassa ja hänet muistetaan saapasmaassa edelleen. Korkeiden uudenaikaisten rakennusten väliin jäävällä pienellä aukiolla ei ole mitään ihmeellistä nähtävää, mutta on hienoa että Aallon nimi on ikuistettu Milanon kartalle.

Breran kaupunginosa
Elegantti Brera kuuluu Milanon kiinnostaviimpiin kaupunginosiin. Siisteissä mutta boheemeissa kortteleissa voi pistäytyä pienissä putiikeissa ja taidegallerioissa. Myös ravintolatarjonta on runsasta, joten Brarassa ei tarvitse olla nälissään tai kuivin suin. Kaupunginosan tunnetuin nähtävyys on taidemuseo Pinacoteca di Brera.

Isolan kaupunginosa
Perinteinen työläiskaupunginosa Isola on kehittynyt yhdeksi Milanon kiinnostavimmista alueista. Nähtävyyksien sijasta Isolassa viehättävät runsas ravintola- ja baaritarjonta, putiikit, taidepajat ja yhteisöllinen tunnelma. Isolan henkeen voi tutustua esimerkiksi yhteisöllisessä Isola Pepe Verde -puutarhassa tai vilkkaassa Bar Fridassa. Myös siisti ja moderni kauppahalli Mercato Comunale Isola kuuluu nälän yllättäessä mukaviin vierailukohteisiin.
Lue lisää: Kävelyllä Milanossa, Isola ja Porta Nuova

NoLon kaupunginosa
Milanon nouseviin trendialueisiin kuuluu Isolan ohella myös Nord di Loreto eli tuttavallisemmin NoLo. Rosoinen kaupunginosa on ottanut vastaan muuttajia ensin Etelä-Italiasta ja sittemmin eri puolilta maailmaa. Kehittyvästä NoLosta löytyy nykyisin trendikkäitä baareja ja ravintoloita sekä katutaidetta. Seinämaalauksia riittää runsaasti erityisesti rautatien varjossa Via Pontanon varrella. Entisen raviradan paikalle muotoutunut Parco Trotter on NoLon vehreä keidas.

Via Monte Napoleone
Milano tunnetaan muotikaupunkina, josta on lähtöisin maailmankuuluja huippumerkkejä Armanista Versaceen. Luksustuotteita janoavat kuluttajat suuntaavat Via Monte Napoleonelle, jonka varrelta löytyy runsaasti laadukkaita liikkeitä. Via Monte Napoleonea on kutsuttu maailman kalleimmaksi kaduksi, joten ihan pikkurahalla tänne ei kannata tulla shoppailemaan. Kapeahko katu ei ole mielestäni erityisen viihtyisä, mutta sen varrelta voi usein bongata hulppeita urheiluautoja.

Quadrilatero del Silenzion arkkitehtuuri
Quadrilatero del Silenzio eli hiljaisuuden kortteli tunnetaan 1900-luvun alkupuolella vallalla olleesta liberty-arkkitehtuurista, joka on italialainen tulkinta Suomessakin tunnetusta jugendista. Rauhallisella alueella on mukava kävellä ja tutustua rakennusten yksityiskohtiin. Tällainen on esimerkiksi Casa Sola-Buscan ovipuhelimena toiminut korva. Kannattaa käydä kurkkaamassa ainakin Palazzo Berri-Meregallin näyttävää pääsisäänkäyntiä. Myös edellä mainittu Villa Necchi Campiglio löytyy samalta alueelta.

Villa Invernizzin flamingot
Villa Invernizzin puutarhassa asuvat flamingot kuuluvat Milanon erikoisiin nähtävyyksiin. Liikemies Romeo Invernizzi tilasi vaaleanpunaiset linnut kotitalonsa pihamaalle 1970-luvulla, ja nykyiset asukkaat ovat alkuperäisten tulokkaiden jälkeläisiä. Lintuja voi katsella Quadrilatero del Silenziossa sijaitsevan puutarhan aidan takaa, ja kadun varteen kerääntyy usein erityisesti paikallisia lapsiperheitä.

Casa Galimberti
Casa Galimbertia on kehuttu jopa Milanon kauneimmaksi taloksi. Vuonna 1905 valmistuneen kerrostalon seiniä koristavat laattoihin maalatut klassiset taideteokset ja hienot parvekkeet täydentävät kokonaisuuden. Talo ei mielestäni ole järisyttävä nähtävyys, mutta sitä kannattaa käydä kurkkaamassa jos liikkuu Porta Venezian alueella. Vastapainona voi mainita, että Milanon rumimpana rakennuksena pidetään 1950-luvun pilvenpiirtäjää Torre Velascaa.

Piazza Mercanti
Duomon lähellä sijaitseva Piazza Mercanti on yksi Milanon tunnelmallisimmista aukioista. Kauppiailta nimensä saanut aukio toimi keskiajalla merkittävänä torina ja sen laidoilla kohoaa edelleen kauniita vanhoja rakennuksia, joita kannattaa pysähtyä ihailemaan.

Via Abramo Lincoln
Yksi Milanon kuvauksellisimmista kaduista on värikäs Via Abramo Lincoln. Yhdysvaltain entisen presidentin mukaan nimettyä lyhyttä kadunpätkää reunustavat kauniit asuintalot sekä aidatut vehreät puutarhat palmuineen. Katu sijaitsee hieman sivussa yleisimmiltä kulkureiteiltä, mutta sitä kannattaa käydä vilkaisemassa jos liikkuu ydinkeskustan itäpuolella.

Colonne di San Lorenzo
Basilica di San Lorenzo Maggioren edustalla kohoava pylväsrivistö on esimerkki siitä, kuinka Milanossa voi nähdä historian kerrostumia eri aikakausilta. Antiikin roomalaisten rakentamat korinttilaiset pylväät ovat jääneet kävelyreittini varrelle useamman kerran, kuten myös Via Brisan laidalla olevat roomalaiset rauniot. Antiikinaikaiset nähtävyydet ovat toki Milanossa hyvin pienimuotoisia verrattuna vaikkapa Rooman tarjontaan.

Milanon pörssitalo ja L.O.V.E.
Milanon arvokkaan pörssirakennuksen edustaa koristaa hämmentävä taideteos. Maurizio Cattelanin Carraran marmoriin veistämä L.O.V.E. tunnetaan yleisesti nimellä Il Dito eli sormi. Teos suunniteltiin väliaikaiseksi, mutta se jäi ristiriitaisen vastaanoton jälkeen pysyvästi paikalleen. Huomio kiinnittyy pystyssä olevaan keskisormeen, kun taas muut sormet on katkaistu. Cattelan ei ole selittänyt teostaan, mutta sen arvellaan olevan kannanotto joko rahalaitoksia tai fasistitervehdystä vastaan.

Milanon muut nähtävyydet
Milanossa riittää vielä itselleni paljon uutta nähtävää, vaikka takana onkin monta vierailua kaupunkiin. Yllä olevista kohteista en ole siis käynyt vielä Castello Sforzescon tai Pinacoteca di Breran sisällä lainkaan. Listallani on niiden lisäksi erityisesti muita museoita, sekä muutama muunlainenkin kohde.
CityLife – Kolmen pilvenpiirtäjän juurelle rakentunut kauppakeskus on varmasti käymisen arvoinen paikka shoppailijoille sekä modernin arkkitehtuurin ystäville.
Chinatown – Via Paolo Sarpin varrelle keskittyvällä alueella lienee luvassa kiinalaisia koristeita ja itämaisia makuja.
Museo Bagatti Valsecchi, Casa Museo Boschi di Stefano ja Museo Poldi Pezzoli – Vierailu Villa Necchi Campigliossa herätti suuren kiinnostuksen Milanon muihinkin kotimuseoihin.
Museo Nazionale Scienza e Tecnologia Leonardo da Vinci – Kovasti kehuttu suuri museo keskittyy tieteeseen sekä tekniikkaan, ja sopinee hyvin kaiken ikäisille.
Leonardo3 Museum – Galleria Vittorio Emanuele II:n laidalla sijaitsevasta Leonardo da Vinciin keskittyvästä museosta olen lukenut ristiriitaisiakin arvioita, mutta siellä voisi silti joskus pistäytyä.
Pinacoteca Ambrosiana – Merkittävä taidemuseo, jonka kokoelmista löytyy esimerkiksi Leonardo da Vincin, Sandro Botticellin ja Caravaggion teoksia.
Palazzo Reale – Duomon kulmalta löytyvässä kuninkaallisessa palatsissa on esillä vaihtuvia taidenäyttelyitä.

Aperitivot
Milanon aperitiivikulttuuri on niin vahva, että sen voi mainita jopa nähtävyyksien tai ainakin paikallisten kokemusten joukossa. Aperitiiveja nautitaan ennen illan pääateriaa suurin piirtein kello kuuden ja kahdeksan välillä. Käytännöt vaihtelevat ravintoloittain, mutta parhaimmillaan reilun kympin hintaisen drinkin kylkeen saa hakea noutopöydästä niin paljon herkullista purtavaa kuin haluaa. Runsaasta aperitivosta käytetään myös aperitiivin ja illallisen yhdistävää sanaa apericena.

Ravintola Botinero
Breran kaupunginosassa toimiva Botinero on kantapaikkani Milanossa. Inter-legendan ja kaikkien aikojen suosikkipelaajani Javier Zanettin omistaman ravintolan ruokalista on argentiinalaiseen tapaan lihapainotteinen. Viihtyisässä valkoisten pöytäliinojen ravintolassa voi nauttia maukasta romanttista kynttiläillallista samalla, kun äänettömissä televisioissa pyörii urheiluohjelmia. Seinillä on futisrekvisiittaa ja aulabaarissa komeilee vaikuttava kokoelma tähtipelaajien nappulakenkiä.
Lisätiedot: botinero.it

Ravintola Ratanà
Juuri nyt eniten kaipaamani milanolainen ravintola on Biblioteca degli Alberi -puiston laidalla toimiva Ratanà. Vanhassa perinteikkäässä rakennuksessa saa nauttia laadukkaista raaka-aineista loihdittua milanolaista ruokaa, johon on haettu modernia twistiä. Oman kokemukseni mukaan annokset ovat todella maistuvia, eikä tunnelmassakaan ole valittamista. Ratanà on erinomainen paikka vaikkapa kolmen ruokalajin illalliselle, mutta pöytävaraus kannattaa tehdä ajoissa.
Lisätiedot: ratana.it

Ravintola Remulass
Ratanà oli tänä keväänä varattu täyteen jo hyvissä ajoin ennen matkaamme, joten tutustuimme sen sisarravintolaan. Remulass on kasvisravintola, josta löytyy myös hieman kalaa. Ruokalista on lyhyempi kuin Ratanàssa ja se vaihtuu usein sesongin mukaan. Viihtyisää pientä ravintolaa on helppo suositella erityisesti kasvissyöjille, mutta paikka sopii kyllä muillekin ruokailijoille.
Lisätiedot: remulass.it

Bar Frida
Värikäs ja meluisa Bar Frida toimii Isolan kaupunginosan asukkaiden vilkkaana kokoontumispaikkana. Boheemi baari tunnetaan pitkästä cocktail-listasta, minkä lisäksi tarjolla on lounasta ja lounasajan jälkeen pientä purtavaa. Olemme todenneet tuon pienen purtavan erinomaisen maukkaaksi ja yllättävän täyttäväksi. Bar Frida on varsin mainio paikallinen kokemus, jos äänekäs meininki ei haittaa. Bar Fridaan ei voi tehdä pöytävarauksia.
Lisätiedot: fridaisola.it

Panzerotti Luini
Jos Milanon ydinkeskustassa kaipaa nopeaa ja edullista helpotusta nälkäänsä, kannattaa suunnistaa Via Santa Radegondan varrelle Luinin leipomoon. Paikallinen instituutio on vetänyt milanolaisia puoleensa jo monen sukupolven ajan. Pitkää jonoa ei kannata säikähtää, sillä se etenee nopeasti. Luini tunnetaan erityisesti lihapiirakkaa muistuttavista panzerotto-leivonnaisista, joiden täytevaihtoehdoista löytyy italialaiseen tapaan esimerkiksi tomaattia ja mozzarellaa. Herkullista!
Lisätiedot: luini.it

Herkkukauppa Peck
Perinteikkään elintarvikekauppa Peckin lippulaivamyymälä toimii Via Spadarin varrella aivan ydinkeskustassa. Jo vuodesta 1883 lähtien kulinaristeja palvellut Peck huokuu perinteitä ja sen tuoretiskit notkuvat leikkeleitä, juustoja, kalaa ja vihanneksia. Matkailija löytää täältä tuliaisiksi vaikkapa suklaata, kahvia, teetä, viiniä tai lasipurkkeihin säilöttyjä kastikkeita, mutta hintataso on toki tavanomaista puotia korkeampi.
Lisätiedot: peck.it

Jäätelöbaarit
Olen joskus tokaissut, että päivä italiassa ilman gelatoa on hukkaan heitetty päivä. Omat Milanon-matkamme ajoittuvat kuitenkin monesti sen verran viileään vuodenaikaan, ettei jäätelönsyöntiä ole tullut harrastettua kovinkaan paljoa. Toistaiseksi paras jäätelökokemuksemme on innovatiivisiakin makuja tarjoileva Ciacco. Listaltani löytyvät tulevia reissuja varten myös paljon kehutut jäätelöbaarit Artico Gelateria sekä Il Massimo del Gelato.

Milanon muut ravintolat
Milanon ravintolatarjonta tuntuu loputtomalta, ja valitsin yllä oleviin vinkkeihin vain pari poikkeuksellisen mieluisaksi kokemaani vaihtoehtoa. Ulkopuolelle jäi esimerkiksi El Brellin, joka tarjoaa Naviglio Granden varrella perinteisiä milanolaisia ruokia sekä hieman vanhahtavaa tunnelmaa. Suosittu Antica Osteria Cavallini on puolestaan toiminut pitkään päärautatieaseman suunnalla. Cavallinilla on pitkä ruokalista ja se on yhden vierailun perusteella kelpo ravintola.
Omalla toivelistallani on tulevia reissuja varten paljon ravintoloita, kuten Interin nykyisen kapteenin Lautaro Martínezin sekä hänen vaimonsa Agustina Gandolfon omistama Coraje. Minulle on suositeltu K2 Trattoria Toscanaa ja olen suositellut sitä onnistuneesti eteenpäin, mutten ole vielä itse käynyt paikan päällä. Pizzanhimon iskiessä voisin kokeilla vaikkapa jotakin Piccola Ischia -pizzerioista. Makeampia herkkuja voisin lähteä etsimään esimerkiksi suklaakahvila Zàinista.

Milanon hotellit
Hotellien hintataso on Milanossa melko korkea, joskin löydettävissä on myös melko huokeita vaihtoehtoja. Osa kokeilemistani hotelleista on jo lopettanut toimintansa ja osassa vierailusta on jo pitkä aika. Hotelliarvostelujen tekeminen ei ole parasta osaamistani tai suurin intohimoni, mutta tässä lyhyesti muutama majoituskokemus Milanosta.
Spadari al Duomo toimii nimensä mukaisesti kivenheiton päässä Duomon aukiolta. Viihtyisän ja laadukkaan neljän tähden hotellin sijainti on ydinkeskustaan tutustumista ajatellen täydellinen, mutta hinnat ovat käyntimme jälkeen nousseet jo oman kipurajani yli.
Hotel ibis Milano Centro on perusvarma ketjuhotelli, joka sopii edullisempaa hotellimajoitusta etsiville. Ibis ei tarjoaa mitään erityistä, mutta pari vierailua ovat sujuneet ongelmitta.
Milano Verticale | UNA Esperienze sijaitsee mielestäni kätevällä paikalla lähellä Stazione Garibaldia ja Piazza Gae Aulentia. Neljän tähden hotellista ei jäänyt mieleen mitään poikkeuksellista elämystä, mutta kaikki toimi hyvin ja aamiainenkin maistui.
iQ Hotel Milano on yksi todella monista Stazione Centralen lähistöllä sijaitsevista hotelleista. Alue itsessään ei ole parasta Milanoa, mutta tarjolla on hyvät kulkuyhteydet moneen suuntaan. Tässä hotellissa oli ystävällinen vastaanotto, siisti huone sekä aivan erinomainen aamiainen.
Italia
Upea Villa Necchi Campiglio Milanossa

Milanon keskustassa piilottelee arkkitehtoninen helmi, jonka sisällä toimivaan kotimuseoon voi tutustua joko opastetulla kierroksella tai omatoimisesti. Villa Necchi Campiglio puutarhoineen tuntuu todelliselta keitaalta kaupungin sydämessä.
Olipa kerran synkkä ja sumuinen milanolainen yö. Tyylikäs pariskunta on nauttinut juuri oopperanäytöksestä maailmankuulussa La Scalassa, mutta eksyy paluumatkallaan usvaisille kaduille. He löytävät sattumalta rehevän puutarhan, joka on kyltistä päätellen myytävänä. Rouva ihastuu paikkaan ja herra soittaa heti seuraavana aamuna kyltissä lukeneeseen numeroon. Kaupat syntyvät välittömästi. Raha ei ole ongelma, sillä rouva Gigina Necchi ja herra Angelo Campiglio ovat varakasta väkeä, teollisuustoiminnassa rikastunutta lombardialaista porvaristoa. Tontille nousevaan taloon muuttaa myös Giginan vanhempi sisar Nedda Necchi.

Rakennusprojektissa ei kitsastella, sillä arkkitehti Piero Portaluppi saa vapaat kädet ja rajattoman budjetin. Rationalistista tyyliä suosiva Portaluppi on arvostettu arkkitehti, jonka kynästä syntyy yli sata rakennusta Milanoon. Hän suunnittelee koteja ja toimistoja kaupungin arvostetuimmille perheille sekä vastaa merkittävien rakennusten, kuten Pinacoteca di Breran taidemuseon ja Santa Maria delle Grazien kirkon restauroinnista. Eletään Italian historian synkkää vaihetta ensimmäisen ja toisen maailmansodan välillä. Monet toimeksiannot tulevat maata hallitsevalta fasistiselta puolueelta, jonka jäsen Portaluppi itsekin on. Aikalaiset ovat puolustelleet arkkitehtia sanomalla, ettei Portaluppi ollut sen enempää fasisti kuin muutkaan tuon ajan italialaiset. Sen lauluja laulat, kenen leipää syöt.

Villa Necchi Campiglio valmistuu vuonna 1935, jolloin ylellisestä seurapiirielämästä nauttiva herrasväki pääsee muuttamaan Paviasta Milanon keskustaan. Tuntuu hämmästyttävältä, että vain reilun kilometrin päässä kaupungin keskipisteenä toimivasta tuomiokirkosta löytyy tällainen yksityinen keidas. Reilunkokoista puutarhaa värittävät keväiset kukat ja vierailijat istahtavat mielellään uima-altaan ympärille. Kyseessä on Milanon ensimmäinen lämmitetty yksityinen uima-allas.

Tutustumme taloon englanniksi opastetulla kierroksella, jonka aikana kierrämme huoneita läpi kahdessa kerroksessa. Valokuvaaminen on sallittua, mutta noudatamme oppaan suositusta ja käymme ottamassa kuvat kaikessa rauhassa vasta opastuksen jälkeen. Taloon voi tutustua myös pelkästään omatoimisesti, ja mekin viivymme sisätiloissa jonkin aikaa kierroksen päätyttyä. Huoneissa päivystää avuliaita nuoria oppaita, jotka kertovat tiloista mielellään kaikille halukkaille italiaksi tai englanniksi.

Rakennuksen alempi kerros käsittää yleisiä oleskelutiloja ja yläkerrassa odottavat asukkaiden makuuhuoneet. Arkkitehti Piero Portaluppin tyyli on yksinkertaisen pelkistettyä ja hyvin käytännöllistä. Tämä on havaittavissa esimerkiksi liukuovissa, jotka erottavat huoneet toisistaan. Portaluppi suunnitteli urallaan muun muassa laivoja, mikä lienee vaikuttanut esimerkiksi muutamien ikkunoiden pyöreään muotoon. Arkkitehti piti kovasti myös avaruudesta, minkä seurauksena näemme tähtikuvioita useammassa paikassa.

Yksi rakennuksen mielenkiintoisimmista tiloista on valoisa veranta, jonka vihertävä värimaailma on sovitettu yhteen suurten ikkunoiden takana näkyvän puutarhan kanssa. Huomio kääntyy helposti kiinalaisiin maljakoihin, jotka muistuttavat talon väen kiinnostuksesta itämaiseen kulttuuriin. Verannan ja muiden sisätilojen välissä on jykevät liukuovet, jotka pidettiin turvallisuussyistä kiinni öiseen aikaan.

Italian fasistinen hallitus takavarikoi Villa Necchi Campiglion toisen maailmansodan aikana virkamiestensä käyttöön, jolloin asukkaat joutuivat muuttamaan tilapäisesti maaseudulle. Talon sisustustyyli muuttui huomattavasti sodan jälkeen, kun isäntäväki palkkasi arkkitehti Tomaso Buzzin uudistustöihin. Portaluppin luoma alkuperäinen ilme tuntui Necchin sisarusten ja Angelo Campiglion mielestä liian kylmältä – ja arvatenkin fasismista muistuttavalta – joten huoneisiin haluttiin antiikkiin viittaavaa koristeellisuutta. Tämä lienee tehnyt yleisilmeelle hyvää.

Necchien varakkuus kumpusi sisarusten isän Ambrogio Necchin perustamista teollisuusyrityksistä. Ambrogio kuoli lastensa ollessa vielä teini-iässä, joten Gigina ja Nedda sekä heidän veljensä Vittorio perivät yritykset jo nuorina. Nykyään Necchin nimi tunnetaan erityisesti ompelukoneista, joista tuli lähes yhtä ikonisia italialaisia esineitä kuin vaikkapa Bialettin espressopannuista tai Piaggion Vespa-skoottereista. Vittorion vaimo kaipasi kerran uutta ompelukonetta, mutta tarjolla oli vain ulkomaisia malleja. Niinpä Vittorio sai idean ja perusti Italian ensimmäisen ompelukonetehtaan, jonka tuotteista tulikin todella suosittuja.

Vittorio Necchi keskittyi työurallaan lähinnä ompelukoneisiin, kun taas Giginan ja Neddan – tai käytännössä Giginan miehen Angelo Campiglion – tehtävänä oli johtaa bisnesimperiumin alkuperäisiä yrityksiä, kuten valurautavalimoita ja emalointitehtaita. Angelon kuva tulee talossa vastaan useamman kerran, esimerkiksi Giginan kampauspöydällä.

Villa Necchi Campiglion palvelusväkeen kuului kymmenkunta henkilöä, joiden täytyi olla valmiina palvelemaan asukkaita pikavauhtia. Jokaisessa huoneessa onkin soittokello palvelijoiden kutsumista varten. Työväelle leppoisinta aikaa taisivat olla aamut, sillä sanotaan etteivät Necchin sisarukset heränneet mielellään ennen puoltapäivää.

Yläkerrassa on useampi tilava makuuhuone, joiden yhteydessä on omat kylpyhuoneet. Naimattomana elänyt Nedda oli uskonnollinen henkilö, ja hänen makuuhuoneessaan näkyykin kristillisiä esineitä. Naimattoman naisen oli tuon ajan patriarkaalisessa Italiassa jo käytännön syistä helpompaa asua vaikkapa näin sisarensa ja sisaren miehen kanssa kuin yksin.

Giginan ja Angelon yksityiset tilat ovat käytännössä peilikuva Neddan vastaavista. Makuuhuoneiden väliin jäävällä käytävällä on pitkä kaappirivistö sisarusten vaatteiden säilyttämistä varten. Talon naiset omistivat valtavasti huippusuunnittelijoiden luomia vaatteita, kenkiä ja käsilaukkuja, jotka ovat ovien takana tallessa edelleen. Silloin tällöin järjestetään erityisiä teemakierroksia, jolloin kaapit avataan uteliaille vierailijoille. Nyt nähtävillä on vain muutamia esimerkkejä, kuten Christian Diorin toimittamat ja henkilökohtaisilla omistuskirjoituksilla varustetut kaulahuivit.

Yläkerrasta löytyy myös pari vierashuonetta, jotka oli usein varattu tietyille henkilöille. Savoijin prinsessaa Maria Gabriellaa kohdeltiin täällä kuin perheenjäsentä. Maria Gabriella on nelisenkymmentä vuotta Necchin sisaruksia nuorempi, mutta se ei haitannut tiivistä ystävyyttä. Prinsessa on Italian viimeisen kuninkaan Umberto II:n tytär. Me vierailimme vasta viime elokuussa Maria Gabriellan isomummon kuningatar Margheritan linnassa Aostanlaaksossa. Tuosta kohteesta voi lukea lisää jutustani Aostanlaakson satulinna Castel Savoia.

Toinen vakiovieras oli Maria Gabriellan serkku Enrico d’Assia, joka tunnettiin paremmin nimellä Hessen-Kasselin prinssi Heinrich. Taiteellinen prinssi vietti paljon aikaa Milanossa, sillä hän työskenteli La Scalan oopperan lavastajana. Villa Necchi Campigliossa on esillä runsaasti taidetta, josta osa on tullut tänne lahjoituksina Necchin sisarusten ja Angelo Campiglion ajan jälkeen. Prinssin käytössä olleissa tiloissa voi ihmetellä Guido Sfornin taidekokoelmaa, johon kuuluu muiden muassa Pablo Picasson ja Henri Matissen töitä.

Talon asukkailla ei ollut lapsia, mutta Gigina ja Nedda rakastivat kissoja. Täällä oli kuulemma aikoinaan myös eläviä lemmikkejä, mutta nyt kotimuseon hyllyjä koristavat monet kissahahmot.

Kaikki talon asukkaat elivät reilusti yli 90-vuotiaiksi. Angelo kuoli 1984, Nedda 1993 ja rahtusta vaille satavuotiaaksi yltänyt Gigina vuonna 2001. Sisaruksilla ei ollut perillisiä, joten Gigina testamenttasi talon Fondo Ambiente Italiano -säätiölle. FAI:n tavoitteena on suojella italialaisia kohteita, kuten arvokkaita rakennuksia. Villa Necchi Campiglion restaurointitöihin käytettiin kuusi miljoonaa euroa ja se avattiin yleisölle toukokuussa 2008.

Villa Necchi Campiglio on saanut viime vuosina mainetta valkokankaalla. Luca Guadagninon ohjaama I Am Love kuvattiin huvilalla pian suuren remontin valmistumisen jälkeen. Kuvitteellinen tarina kertoo milanolaisesta Recchin perheestä, muttei suoranaisesti liity Necchien elämään. Vielä suurempaa näkyvyyttä sai tuoreempi House of Gucci, jota tähdittävät muiden muassa Lady Gaga ja Al Pacino. Huvila esittää elokuvassa Rodolfo Guccin kotia. En ole nähnyt vielä kumpaakaan filmiä, mutta aion kyllä tämän vierailun jälkeen katsoa molemmat.

Siirrymme museovierailun jälkeen puutarhan laidalla toimivaan kahvilaan. Pöydät olivat ennen sisällä tekemäämme kierrosta aivan täynnä lounasasiakkaita, mutta nyt myöhemmin iltapäivällä tilaa on reilusti. Makoisa vadelmajuustokakku on sopiva päätös hienolle museokokemukselle. Villa Necchi Campiglio on mainio kohde kaikille arkkitehtuurista, ylellisistä kotimuseoista ja Milanon historiasta kiinnostuneille.
Lisätiedot ja pääsyliput löytyvät Fondo Ambiente Italianon sivustolta.
Tutustu myös muihin Milanosta kirjoittamiini juttuihin.
-
Yhdysvallat2 vuotta sitten
Ensikertalaisen Los Angeles – 10 kohdetta
-
Itävalta2 vuotta sitten
Alppimaisemia kesäisessä Seefeldissä
-
Italia1 vuosi sitten
Cinque Terre – 5 kuvankaunista kylää
-
Yhdysvallat2 vuotta sitten
Los Angelesin kiehtova Venice
-
Italia1 vuosi sitten
Patikkaretkellä Cinque Terressä
-
Yhdysvallat2 vuotta sitten
Tarunhohtoinen Hollywood
-
Italia2 vuotta sitten
Milanon pääkallokappeli San Bernardino alle Ossa
-
Englanti1 vuosi sitten
Huikea Harry Potter -studiokierros Lontoossa
-
Yhdysvallat2 vuotta sitten
Kalifornian-matkan parhaat palat
-
Huvipuistot2 vuotta sitten
Sevillan huvipuisto Isla Mágica
-
Englanti1 vuosi sitten
Pitkästä aikaa Lontoossa – nähtävyysvinkit kaupunkilomalle
-
Italia2 vuotta sitten
Syyslomaviikko Ligurian rannikolla
Maria
7.4.2016 at 15:26
Koko Italia on ihana, mutta täytyy myöntää että Sisilia vei sydämen viime kesänä. Ihmiset olivat äärimmäisen mukavia, katsottavaa riitti ja elämänrytmi vei täydellisesti mukanaan 🙂 Ei sen puoleen, lähtisin koska vain ihan mihin päin Italiaa uudestaan, jokaisella alueella on viehätyksensä 😉
Mika / Lähtöportti
9.4.2016 at 10:31
Tuollaista olen kuullut Sisiliasta muiltakin 🙂 Aina se on silti jostain syystä jäänyt toiseksi, kun Italia ja koko maailma on nähtävää täynnä. Joskus niinkin pieni asia kuin sopivammat lennot Roomaan tai Milanoon on saattanut vaikuttaa. Kiitos tästä kommentista, joka vakuutti entistä enemmän, että sinne Sisiliaan nyt vaan on päästävä 🙂
lena
7.4.2016 at 16:15
Kiitos linkkauksesta, ihan superkiva postaus (Italia-jutut toimivat aina, eikö vaan;)! Italia vei mun sydämen tosiaan noin 3 vuotta sitten, kun aloin seurustella Matteon kanssa. Olin käynyt aiemmin vain päivän matkalla San Remossa, ja tuo noin 2,5 vuoden mittainen ensivisiitti muutti paljon. Löysin maan, jota kohtaan tunnen pohjatonta kiinnostusta ja uteliaisuutta. Ei tietenkään varsinaisesti haittaa, että Matteo on kotoisin Firenzen läheltä – Toscanasta on tullut melko tuttu viime vuosina. Mutta muuallekin on ehditty, ja silti on liikaa näkemättä. Paljon onnea tälle projektille, seuraan mielenkiinnolla. Ja jos Toscana kiinnostaa niin Matteo jeesaa kyllä mielellään!
Mika / Lähtöportti
9.4.2016 at 10:39
Kiitos Lena! Italia tosiaan toimii aina. Hienoa, että olet päässyt Matteon kautta noin hyvin sisään italialaiseen kulttuuriin. Kyllä te vielä jossain elämänvaiheessa pääsette sinne Toscanaan asumaankin 🙂 Toscana ei ole tällä hetkellä päällimmäisenä suunnitelmana, mutta hyviä Italiaan liittyviä kontakteja ei ole koskaan liikaa 🙂
Vesa
6.7.2016 at 9:21
Kuulostaa niin tutulta tuo toteamuksesi ”Italiasta on tullut osa jokapäiväistä elämääni”..
Itse jo 7 talvikautta Gaetassa viettäneenä olen juuri samassa tilanteessa 🙂 Luen Suomessa(kin) joka päivä italialaisia urheilulehtiä, janoan uutisia varsinkin AC Milan -jalkapallojoukkueesta, katson Montalbano -elokuvia ties monennenko kerran.
Se Montalbanon talohan on ihan pikkuruinen ja toimii myös B&B:nä. Sisilia on myös minun suosikkini. Se on elämäntyyliltään aika erilainen kuin muu Italia, ainakin jos verrataan pohjoiseen Italiaan. Mikään ei toimi, mutta kaikki voidaan järjestää!
Palermo, Catania, Trapani, Marsala, Sciacca, Marsala D`Avola, Acireale, Etna jne, paljon on tullut Sisiliaa koluttua ja yhä kaipuu sinne on suuri. Bussilla Cataniasta Etnalle päsee 2,5 eurolla. Bussimatka menee suurimmaksi osaksi metsän uumenissa, joten ei edes pelota nousta kahden kilometrin korkeuteen. Yöpyminen hotellissa, jossa iso parveke aivan huikeine maisemineen Cataniaan ja merelle, oli kyllä aika kallis, 120 eur. Busseja Etnalle menee vain yksi päivässä, aamuisin. Osta paluumatka samalla kertaa. Vaikka lähtölaituri on muka merkitty, bussi saattaa lähteä miltä laiturilta tahansa. Yleensä kuski huutelee Etnaan menijöitä oikeaan bussiin.
Mielenkiintoinen oli myös Siracusan kaupunki. Sieltä oli mukava tehdä junamatka jylhään Ragusan kaupunkiin sekä kauniiseen Nodon barokkikaupunkiin. Juna (vanhanaikainen dieseljuna) noihin lähtee aseman takaa, hieman piilosta. Hassua oli, että välillä kuski pysäytti junan ja käväisi kahvilla ja tupakalla pikkubaarissa matkan varrella.
Sisiliaan pääsee helposti. Paras on ostaa lentolippu Roomaan ja jatkaa suoraan esim. Vuelingin lennolla Palermoon tai Cataniaan. Hinnat ovat vakiintuneet ja about normaalisti ne maksavat 29,99 eur/suunta. Toinen vaihtoehto on matkustaa junalla Terministä, halvimmillaan olen saanut lipun 19 eurolla! Junamatka tosin kestää kauan, mutta se on mielenkiintoinen Messinan salmen ylityksineen.
Pelkosi on oikeutettu; Sisilia jättää muun Italian varjoonsa omaleimaisuudellaan, rennolla elämäntyylillään jne. Murre Sisiliassa on kyllä hirmuista, manner-italialaiset kertoivat, etteivät he aina itsekään ymmärrä sitä mongerrusta, kuten eivät Napolin murretta 🙂 Itse olen opetellut italiaa jo vuosikausia ja puhun kieltä jo mielestäni ihan auttavasti, mutta sisilialaisia oli pakko pyytää käyttämään kirjakieltä
Mika / Lähtöportti
10.7.2016 at 10:23
Kiitos Vesa pitkästä viestistä! Kuulostaa upealta, että olet löytänyt noin hyvän talvenviettopaikan! Miten muuten päädyit alunperin juuri Gaetaan?
Jalkapallon suhteen olemme eri puolella, minusta tuli Interin kannattaja 80-luvun lopulla. Pääasia kuitenkin, että valitsee puolensa ja pysyy sille aina uskollisena 🙂 Italialaisen urheilun seuraaminen on kyllä tänä nettiaikakautena helppoa, uutisia voi lukea jatkuvasti ja kaikki Serie A:n pelit näkyvät Viaplaylta. Toista oli joskus, kun tulokset löytyi tiistain Hesarista ja La Gazzetta dello Sportia piti lähteä ostamaan Helsingistä 😀
Suuret kiitokset näistä Sisilian-vinkeistä! Lähtisin sinne mielelläni vaikka heti, mutta matka Sisiliaan näyttäisi nyt vihdoin toteutuvan ensi vuonna. Ajatuksena on vuokrata talo viikoksi kahdesta eri paikasta eri puolilta saarta, ja tehdä sitten retkiä mielenkiintoisiin kohteisiin. Monet mainitsemistasi ovat mielessä, kenties talojen paikat voisivat sijaita Siracusan ja Palermon lähistöillä.
Martina
7.4.2016 at 16:32
Aaah miten ihana postaus! Ollaan näköjään oltu saman teeman äärellä tämän kuukauden IGTT:ssä (tosi yllättävää 😀 ). Meillä näyttäisi olevan myös sama tavoite. Minäkin haluan kiertää kaikki Italian alueet erityisesti kunkin alueen ruokakulttuuriin tutustuen ja mahdollisimman perinpohjaisesti muutenkin. Italialla on niin paljon annettavaa että pelkään ettei yksi ihmiselämä riitä, varsinkin jos haluaa nähdä välillä muutakin maailmaa. Seuraava Italian reissu on täälläkin suunnitteilla ja haaveissa (koskapa ei olisi) enkä malta odottaa että pääsen taas tutkimaan lempimaatani. Voisin jauhaa tästä aiheesta ikuisesti, mutta matkakuume kasvaa niin järjettömäksi, että otan kohta lennon Roomaan tai muualle Italiaan möhömahoineni, eikä se sovi nyt kuvioihin. 😀
Mika / Lähtöportti
9.4.2016 at 10:49
Yllätys, yllätys, että Italian äärellä taas ollaan 😀 Yksi ihmiselämä ei tosiaan riitä kaikkeen, mitä Italialla on tarjottavanaan. Ja sitten kun maailmassa on paljon muutakin… Nytkin kirjoitan tätä samalla, kun katselen sateisen Krakovan kattoja. Vauvan kanssa on hyvä lähteä Italiaan, meidänkin tytöillä se on (yllättäen) ollut ensimmäisen lennon kohteena. Täytyypä joskus paremmalla ajalla vaihtaa taas lisää Italia-kokemuksia 🙂
Noora
7.4.2016 at 17:37
Vaikka olen reissannut Italiassa toistaiseksi hävettävän vähän, uskon viihtyväni siellä tulevaisuudessa paljon. Se on mulla ainakin mielikuvissa maa, jossa varmasti viihtyisin lähes missä tahansa kolkassa. Historiaa, luontoa ja huikeita vuoria, somia pikkukyliä ja mitä kaikkea tuntuu löytyvän aina jostain. Seuraavaksi kiinnostaisi lähteä ehkä Napoliin. Tai pohjoiseen ihastelemaan vuoria. Tai Sisiliaan. Tai tsekkaamaan San Marino. Tai uudestaan Roomaan. Näitä riittää 🙂
Mika / Lähtöportti
9.4.2016 at 11:43
Sun Rooman-matka kuulosti onnistuneen niin hyvin, että varo vaan, lopullinen Italiaan hurahtaminen saattaa olla jo lähellä 🙂 Kaikkia mainitsemiasi asioita sieltä kyllä löytyy. Myös nuo kaikki kohdevaihtoehdot kuulostaa hyviltä ja keskenään täysin erilaisilta. Napoli on oma hullu ja samalla kiinnostava maailmansa. Kerran autoa vuokratessa kysyttiin erikseen olenko menossa Napoliin, kun tuli puhetta lisävakuutusten tarpeesta. Pohjoisen maisemista ajattelin kirjoittaa blogiin toukokuussa, jos suinkin ehdin.
sonjanette | FIFTYFIFTY
7.4.2016 at 19:29
Jotenkin tuo sun Italia-innostus tarttuu! En ole tiennyt mistään 20 alueesta, mutta mielestäni on tosi hauska idea tutustua johonkin maahan näin perinpohjaisesti. 🙂 Itse bongailen tällä hetkellä maita hitaaseen tahtiin nautiskellen. Täytyypä tulla linkkaamaan tänne, kun saan tehtyä jossain vaiheessa oman postaukseni Calabriasta ja Sisiliasta. Reissusta on kylläkin jo kymmenen vuotta aikaa, mutta muistan edelleen, kuinka rauhallinen maalaiskylä Tropea oli. Sisilia oli, noh, todella kaunis. Niin kuin varmaan tiedät jo käymättäkin. 😉
Mika / Lähtöportti
9.4.2016 at 11:55
Italia-innostus on vaarallinen, tarttuva tauti 😀 Italia on monella tavalla kirjava maa, jolla on monet kasvot. Alueet eroavat paljon toisistaan. Katselin joskus kymmenen vuotta sitten valmismatkaa juuri Tropeaan, mutta se vaihtui viime hetkellä Sardiniaan. Luinkin joskus pari sun kirjoittamaa tarinaa, hauskoja juttuja 🙂
sonjanette | FIFTYFIFTY
29.6.2016 at 20:48
Mä kirjoitin nyt kuvapainotteisen postauksen Calabriasta ja heti tuli mieleen tää sun innostava blogikirjoitus. Käy hakemassa inspiraatiota https://www.rantapallo.fi/fiftyfifty/2016/06/29/calabrian-rauhaa-pienessa-tropeassa 🙂
Mika / Lähtöportti
3.7.2016 at 18:53
Kiitos inspiraatiosta! Sisilia ja Calabria ovat omissa suunnitelmissa korkealla. Haaveilen pääseväni jo tänä syksynä sille suunnalle, mutta jos se ei onnistu, niin ensi vuoden aikana viimeistään!
Jenna / With huge passion for life
7.4.2016 at 20:02
Ihana Italia! Cinque Terre, Emilia-Romagna, Lake Como, Dolomiitit, Amalfi, Rooma ymsyms. Kohteita, jossa haluaisin käydä Italiassa on niin paljon. Pitäisi viettää yksi kesä kokonaan Italiassa 🙂 Myös suloiset pikkukylät kiehtovat. Parasta Italiassa on ehdottomasti gelato 😉 (No okei, on moni muukin asia)
Mika / Lähtöportti
9.4.2016 at 12:04
Kyllähän gelato ainakin yksi parhaista asioista on! Omaan makuun mieluiten pistaasi tai sitruuna, amarenakin käy hyvin. Tosin on Italiassa paljon muitakin herkkuja ja houkuttelevia matkakohteitakin tosiaan riittää moneen makuun. Yhdessä kokonaisessa kesässä ehtisi jo paljon, mutta tuskin kaikkea 🙂
Henna /suurin onni
7.4.2016 at 20:39
Heh, miten hauska sattuma! Minä käsittelin tämänkertaisessa IgTT-postauksessa erilaisia matkustustyylejä ja maabongausta, ja nimesin sinut suurinpiirtein Mr. Italiaksi 😀 Hieno tavoite tuo 20 aluetta. Sitten, kun ne on käyty, voitkin siirtyä bongailemaan niitä maakuntia, tosin niissä ei ehkä jokaisessa ehdi viipyä sitä viikkoa…
Mika / Lähtöportti
9.4.2016 at 20:47
Heh, Mr. Italia on jo jotakin 😀 Tuo 20 aluetta on ihan riittävän vaativa tavoite, kun me reissataan paljon muuallakin, enkä ainakaan lähivuosina aio tehdä sellaista matkaa missä tulisi kerralla kovin monta Italian aluetta kierrettyä. Vähimmäistavoitteena kuitenkin päästä Italiaan ainakin joka toinen vuosi ja aina jollekin uudelle alueelle.
Milla - Pingviinimatkat
7.4.2016 at 22:18
Hah, ihan samalla aiheella on ollut mielessä postaus täälläkin. Italia on iso ja blogissamme siitä on näytetty vasta kovin vähän. Suurin syy siihen se, että blogin perustamisen jälkeen olemme harrastaneet luvattoman paljon syrjähyppyjä muualle maailmaan. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että kerran vuodessa saapasmaahan tulee päästä ja loputon rakkauteni Roomaan ja sen keskeinen sijainti reissujamme ajatellen onkin tehnyt kaupungista kohteemme lukuisia kertoja. Puglia ja Matera ovat todella korkealla tulevissa reissusuunnitelmissa myös, mutta seuraava matka suuntautuu olosuhteiden ”pakosta” pohjoiseen. Oi oi miten ihana fiilis tästä postauksesta tulikaan. Ja aina on mukava kuulla, että muitakin hurahtaneita löytyy 🙂 Kiitos myös linkkauksesta!
Mika / Lähtöportti
9.4.2016 at 21:15
Olen huomannut nopeasti itsekin, että blogijuttuja ehtii kirjoittaa kovin vähän suhteessa siihen, miten paljon kerrottavaa esimerkiksi Italiasta olisi. Sen nyt teidän blogista huomasin, että olette käyneet aivan mainiossa pikkukylässä, jonka luulin olevan oma salaisuuteni 😀 Siis Panicalessa! Pari viikkoa San Felicianossa Trasimenon rannalla oli ihan mahtavaa aikaa, ja Panicale oli vuokraemännän suositus, kun kysyin mikä olisi seudun ”hidden gem”. Jonkinlainen olosuhteiden ”pakko” on tainnut ohjata itseänikin yleensä muualle kuin etelään, mutta Pugliaa suosittelen lämpimästi. Siellä kannattaa harkita myös trullitalon vuokraamista 🙂
Heli/ Näkymiä vihreältä kukkulalta
7.4.2016 at 22:45
Italiassa eri alueelle matkustaminen tosiaan tuntuu usein siltä kuin matkustaisi toiseen maahan! Ruoka, kieli ja maisemat saattavat muuttua huomattavasti jo viereisetn laaksojen välillä. Hyvä, kun otit esimerkiksi alueen ja maakuntien jaottelusta juuri Toscanan. Sielläkin kun on paljon muutakin kuin niitä vihreitä kukkuloita ja Firenze.
Mulla on enää pari aluetta käymättä – mäkään en ole käynyt Sisiliassa! Roomasta, Laziosta ja muistakin Italian kohteista voi lukea myös mun blogista 😉
Mika / Lähtöportti
12.4.2016 at 18:08
Italia on kyllä hämmästyttävän vaihteleva. Toscanassa on ollut yllättävän vaikeaa löytää niitä postikorttimaisemia, joissa sypressit ja yksinäiset talot kohoavat vihreillä kukkuloilla, vaikka onhan niitäkin lopulta tullut vastaan. Italiassa asuminen varmasti helpottaa koko maahan tutustumista 🙂 Täytyypä seurata blogiasi entistä tarkemmin, Italia tosiaan kiinnostaa aina 🙂
Kohteena maailma / Rami
8.4.2016 at 1:00
Todella upeasti kirjoitettu juttu, mistä heijastuu rakkaus Italiaa kohtaan! Itse olen miettinyt sitä, että Italia on yksi maailman monipuolisimmista maista. Löytyy kulttuuria, rantalomakohteita, vanhoja kaupunkeja, vuoristoja, talviurheilukohteita ja vaikka mitä, missä on upea käydä.
Cinque Terre on tosiaan upea kohde, mikä kannattaa ilman muuta käydä. Samoin Gardajärvi eli kiitos linkkauksesta tässä samalla! Toscana tuntui ensinäkemältä sellaiselta, että sinne voisi mennä uudestaan kerta toisensa jälkeen. Oikeastaan itselle Italiassa on yllättäen Firenze ollut ainoa pettymys, odotin siltä liikoja. Rooma sen sijaan on yksi upeimmista kaupungeista maan päällä. Sitten tulee tietysti mieleen Lucca ja Siena, niissä on jotenkin itselle Italia kuitenkin parhaimmillaan 🙂 Lasi, kaksi tai pullo punaviiniä, hyvää ruokaa pitkän kaavan mukaan ja erinomainen seura – sellainen on täydellinen hetki pienessä kaupungissa Italiassa.
Mika / Lähtöportti
12.4.2016 at 18:17
Punaviiniä löytyy sentään joka puolelta Italiaa, mutta muuten maa on ruoasta lähtien tosi vaihteleva. Cinque Terre on ihan kärkipaikoilla seuraavan Italian-matkan kohdetta suunnitellessani. Gardan matka oli kauan sitten, joten sinnekin haluan vielä palata. Firenze voisi olla kiva kokea vaikka talvella, mutta keskikesällä en haluaisi sinne enää palata. Roomasta oma paras kokemus taitaa ollakin tammikuulta. Olen joskus haaveillut kielikurssista nimenomaan Sienassa, eri asia vaan milloin sellaisellekin aikaa järjestyisi. Luccasta tykkäsin, yhden mukavan päivän olen siellä viettänyt. Jos tykkää Toscanasta, voi olla hyvä idea käydä samalla myös Umbriassa.
Hanna / Ranskatar reissaa
8.4.2016 at 10:28
Mulla on haaveissa pidempi Italian kiertomatka, ja Ranskassa vaihdossa ollessa siitä jo haaveilin, mutta ei tullut lähdettyä. Toscanan ja Cinque Terren haluaisin ehdottomasti nähdä, samoin Venetsian ja Garda-järven, ja ehkä myös sen Sisilian. Italia on ehkä ainut paikka maailmassa, missä tämäkin nirso löytää helposti syötävää, ja se jätski on kyllä ihanaa! Kävin Nizzasta käsin päiväseltään San Remossa ja rupesin miettimään, että olisikohan pöljää muuttaa johonkin maahan vain jätskin takia. Italian (ja Argentiinan) kohdalla nimittäin näin voisin tehdä 🙂
Mika / Lähtöportti
12.4.2016 at 18:30
Jätski on varmasti riittävä syy matkustaa tai vaikka muuttaa Italiaan 🙂 En ole käynyt Argentiinassa, mutta siellä on käsittääkseni niin paljon italialaisia siirtolaisia, että varmasti jäätelökin on hyvää. Pitkä Italian kiertomatka on varmasti hyvä suunnitelma. Kaikilla suosituilla matkailukohteilla on omat syynsä olla suosittuja ja kun vielä mahduttaa väliin muutaman tuntemattomamman kylän tunnnelmat, niin nähtävää kyllä riittää.
Pirkko / Meriharakka
8.4.2016 at 20:16
Selvää maabongarimeininkiä, ajatus nähdä Italiasta kaikki sen alueet! Hyvä 🙂
Mika / Lähtöportti
12.4.2016 at 18:43
Kiitos 🙂 Tässä tavoitteessa on se hyvä puoli, että se on mahdollista joskus saavuttaa, ja innostusta Italiaan kyllä riittää. Edes Euroopan kaikkia maita en aio lähteä tavoittelemaan, mutta pari maata haluaisin oikeastaan joskus bongata, niin saisi ison yhtenäisen osan Euroopan kartalta ”väritettyä”.
Seppo
5.5.2016 at 23:19
On mahdollista, kyllä!
Vaimolla tulee 20 täyteen ensi viikolla.
Itsellä jää vielä Kalabria puuttumaan.
Hauska harrastus.
Maaliskuun matkan huippukohdat olivat Salsomaggiore, Roncole Verdi ja Mantova.
Aosta on ehdoton, mutta Fieran aikaan helmikuun alussa sinne ei ehkä kannata ängetä, sillä kävelyliikennekin oli keskustassa paikoitellen yksisuuntaista.
Basilicatan sydänmailta jäi toissa vuonna sydämeen Carlo Levin Aliano sekä tietysti Matera.
Alberobello ja Sulmona olivat myös kiinnostavia.
Mika / Lähtöportti
8.5.2016 at 9:58
Hyvää matkaa Italiaan! Mukava kuulla, että muillakin on samanlaisia tavoitteita ja ne myös täyttyvät. Kiitos kaupunkivinkeistä, nämä ovat Materaa ja Alberobelloa lukuunottamatta vielä käymättä. Erityisesti Aliano vaikuttaa kiinnostavalta ja itselleni täysin uudelta idealta.
Annika - home & away
8.4.2016 at 22:33
En ollut kuullut tätä sanontaa ”punainen liikennevalo on Milanossa sääntö, Roomassa ehdotus ja Napolissa joulukoriste. ” aiemmin, mutta juuri tuollainen mielikuva minulla Italiasta on 😛 Tunnen vain Pohjois-Italiaa ja haluaisin kovasti etelään, nimenomaan Sisiliaan.
Mika / Lähtöportti
12.4.2016 at 18:52
Kyllä tuo sanonta melko todenmukainen on. Napolin liikenne on pähkähullua ja yleensäkin italialaisten mielestä säännöt on tehty tulkittaviksi. Tunnelmat lämpenevät etelään päin mentäessä ja Sisiliasta haaveilen tosiaan itsekin.
säppä
9.4.2016 at 17:43
Oi Saapasmaa <3 Mulla seuraava Italian haave on mennä Napoliin syömään maailman parasta pizzaa ja jatkaa matkaa etelämmäksi Sisiliaan saakka. Tähän mennessä en ole Rooman eteläpuolella käynyt ollenkaan ja "pohjoisemmasta" ON nähtynä Cinque Terre, Firenze, Milano ja Venetsia, ja nekin vain melko nopeasti. Onneksi on koko elämä aikaa. 🙂
Mika / Lähtöportti
12.4.2016 at 18:56
Onpa hyvältä kuulostava haave! Erään sanonnan mukaan ensimmäinen ehto hyvällä pizzalle on, että kokki on syntynyt Napolissa. Olen syönyt Napolissa yhden pizzan ja vaikkei täytevalinta ehkä ollutkaan täydellinen, niin pizza on jäänyt mieleen yhtenä elämäni parhaista. Seuraavalla kerralla Napolissa täytynee käydä ainakin Pizzeria da Michelessä, sen verran kuuluisa se on, vaikka kaupungin parhaasta pizzasta on muitakin mielipiteitä.
Terhi / Muru Mou
10.4.2016 at 1:21
Toivoisin, että olisin käynyt Italiassa useammankin kerran kuin pari hassua pitkää viikonloppua. Hyvä ruoka, erinomainen viini ja upeat maisemat – eipä sitä enempää tarvitsekaan!
Todella kattavasti olet kyllä Italiaa kolunnut, eihän sinulta puutu enää kuin pari hassua aluetta 🙂
Mika / Lähtöportti
12.4.2016 at 18:59
Kyllä Italian ruoka, viini ja maisemat saavat jo niin hyvälle tuulelle, ettei juuri muuta tarvita. Kannattaa siis joskus lähteä pidemmäksikin aikaa 🙂 No, muutamia alueita multa puuttuu, ja tuskin innostus hiipuu vaikka niissäkin tulisi kertaalleen käytyä 🙂
Annika | Travelloverblogi
13.4.2016 at 14:06
Italia on sulattanut aika monen suomalaisen sydämen. Oma viha-rakkaussuhteeni alkoi 11 vuotta sitten, ja sen jälkeen olen päätynyt maahan 19 kertaa. Aika samanlaisen alueittain jaetun jutun kirjoitin itsekin taannoin: http://www.travelloverblogi.fi/la-bella-italia-ajatuksia-18-matkan-kokemuksella/. On todella jännä, niin kuin sanoit, että yhdestä maasta on niin moneksi. Ei uskoisi Sisiliaa ja Pohjois-Italiaa samaan maahan kuuluvaksi. Montalbanon jalanjäljissä olen Sisiliaa kolunnut. Silloin ei vielä ollut yhtä kattavia nettisivuja kuin nyt. Niillä vinkeillä pitäisi ”Vigatakin” löytyä, vaikka eihän sen nimistä kaupunkia ole. Se on yhdistelmä monesta.
Mika / Lähtöportti
16.4.2016 at 20:36
Kiitos linkistä! Kun nyt luin tekstisi uudelleen, muistan lukeneeni sen joskus kauan sitten aiemminkin. Nuo kokemuksesi vain vahvistivat ajatustani siitä, että seuraava Italian-matka täytyy tehdä Sisiliaan tai Liguriaan. Montalbanon jalanjäljet kiinnostavat, vaikkei Vigataa kartalta löydykään. Montalbanon kotitalo Punta Seccassa näyttäisi toimivan Bed & Breakfastina, varmaan mielenkiintoinen majoitusvaihtoehto sekin.
Ansku BCN
13.4.2016 at 22:46
Italia on kyllä aika <3. Paljon on siitäkin vielä näkemättä, vaikka jonkun verran siellä on tullut ravattua. Piti ihan karttaa katsoa ja näköjään olen käynyt maakunnissa nimeltä Abruzzo, Aosta, Calabria, Friuli-Venezia Giulia, Lazio, Liguria, Lombardia, Piemonte, Toscana ja Veneto. Ai että mä oikeasti tykkään tehdä listauksia :D.
Mika / Lähtöportti
16.4.2016 at 20:45
Mäkin tykkään listauksista 😀 Sulla näyttäisi siis olevan jo puolet kahdestakymmenestä käytynä. Italiahan ei ole Barcelonasta ihan mahdottoman kaukana, mutta toki sieltä käsin tulee ensin vastaan valtava määrä Espanjan ja Ranskan tarjoamia houkutuksia 🙂