Italia
Minun Italiani – eli 20 alueen metsästys
Kun selailin kuvia tämän kuukauden Instagram Travel Thursdayta varten, unohduin jo suunnittelemaan seuraavaa Italian-matkaa. Reissu toteutuu luultavasti vasta ensi vuonna, mutta kokosin sitä odotellessa koosteen siitä mitä olen jo nähnyt ja mitä on näkemättä. Siinä missä joku bongaa maita, lasken itse mieluummin Italian alueita.
Suhteeni saapasmaahan on pitkä. Ihastuin Italiaan kliseisesti sanottuna heti ensi silmäyksellä jo 13-vuotiaana. Muistan lämmön, auringon ja upeat maisemat. Näin heti ensimmäisenä päivänä Pyhän Franciscuksen basilikan Assisissa ja söin maailman parasta pastaa viiniköynnösten alla. Viimeistään samalta reissulta ostettu milanolaisen jalkapalloseuran lippu loi minulle loppuiän kestävän siteen Italiaan.
Italia-suhteeni nojaa muutamaan kulmakiveen, joista merkittävimpiä ovat jo edellä mainitut ruoka ja jalkapallo. Olen myös yrittänyt opiskella italian kieltä muutamaan otteeseen. Kuuntelen maan musiikkia ja seuraan komisario Montalbanon seikkailuja. Voisi jopa sanoa, että Italiasta on tullut osa jokapäiväistä elämääni. Joulu ei tunnu joululta ilman panettone-kakkua ja suomalaisiin juustoihin kyllästynyt tyttärenikin rakastaa parmesaania sekä mozzarellaa.
Italian poikkeuksellinen karisma huokuu niin vanhojen rakennusten rosoisista seinistä kuin paikallisista ihmisistäkin. Maan valtteja on myös monipuolisuus. Vuoret, järvet, merenrannat, kukkulat, suurkaupungit ja pikkukylät tarjoavat vaihtoehtoja moneen makuun. Eihän Italiakaan toki mikään paratiisi ole. Jotkut ihmiset ovat tylyjä ja korruptio rehottaa. Hermot menevät viimeistään junalakkoon, meluisaan liikenneruuhkaan tai ravintolan lounasajan päättymiseen liian aikaisin. Italiaa voi rakastaa tai vihata, joskus jopa yhtä aikaa, mutta tylsä se ei ainakaan ole.
Olen havahtunut siihen tosiasiaan, miten huonosti tunnen Italiaa kaikkeen yllä kerrottuun nähden. En ole koskaan asunut Italiassa tai viettänyt siellä yhdellä kertaa edes kolmea viikkoa. Niinpä olen asettanut itselleni tavoitteen, jonka mukaan aion vierailla kaikilla Italian 20 alueella. Alueet eroavat toisistaan yllättävän paljon niin maisemien kuin ruokiensakin puolesta. Yleisesti ottaen maan varakkaimmat osat sijaitsevat pohjoisessa, mutta meno muuttuu kaikin puolin lämpimämmäksi etelää kohti mentäessä. Osuvan sanonnan mukaan punainen liikennevalo on Milanossa sääntö, Roomassa ehdotus ja Napolissa joulukoriste. Omiin bongaussääntöihini kuuluu, ettei alueella käyntiä lasketa ilman yöpymistä. Haluan myös viipyä suurimmalla osalla 20 alueesta vähintään viikon.
Puhun tosiaan alueista enkä maakunnista, vaikka termit joskus sekoittuvatkin suomenkielisissä teksteissä. Italia koostuu kahdestakymmenestä hallinnollisesta alueesta (regioni), jotka jakautuvat yhteensä 110 maakuntaan (provincie). Esimerkiksi Toscanan alue muodostuu Arezzon, Firenzen, Grosseton, Livornon, Luccan, Massa-Carraran, Pisan, Pistoian, Praton ja Sienan maakunnista. Jotta urakka ei kävisi mahdottomaksi, lasken siis maakuntien sijasta vain alueita.
POHJOIS-ITALIA
Pohjoisen alueista tunnen parhaiten Lombardian. Olen käynyt useamman kerran Milanossa sekä viihtynyt Maggiore- ja Como-järvien rannoilla. Vaikka vuorimaisemat ovatkin todella upeita, on Italian sydän mielestäni jossain etelämpänä. Reilu viikko on vierähtänyt myös Venetossa, jossa olen lomaillut kauniin Garda-järven rannalla. Vinkkejä Gardalle löytyy Kohteena maailma -blogista. Veneton tunnetuin kaupunki on ainutlaatuinen Venetsia, jota pääsin ihmettelemään heti ensimmäisellä Italian-matkallani.
Maggiore-järven länsiranta kuuluu Piemonteen, joten olen käväissyt muutaman kerran myös tuolla alueella. Torinon kaupunki on kuitenkin vielä näkemättä ja haluaisin joskus tutustua myös Langhen viinialueeseen. Friuliin olen tehnyt kaksi päiväretkeä, joiden aikana ehdin nähdä osan Triesten keskustasta sekä Udinen jalkapallostadionin.
Italiasta löytyy muutama erittäin tunnettu ja ylistetty matkakohde, joissa en ole koskaan käynyt. Näihin mustiin aukkoini kuuluvat Liguriassa sijaitsevat Cinque Terren rantakylät, joista voi lukea vaikka Travellover-blogista. Haluaisin käydä samalla matkalla myös Genovassa, La Speziassa, Rapallossa ja Portofinossa. Aostan laakson vuorimaisemia en ole päässyt vielä ihailemaan lainkaan. Luulin myös, etten ole käynyt Trentino Alto-Adigessa. Tarkka kartan tutkiminen kuitenkin osoitti, että Garda-järven pohjoispäässä sijaitseva Riva kuuluu tähän vuoristoiseen alueeseen. Haluaisin vielä joskus päästä myös Dolomiiteille.
KESKI-ITALIA
Keski-Italian kuuluisa Toscana on tullut tutuksi useammallakin matkalla. Lempipaikkani Toscanassa on Sienan simpukanmuotoinen keskusaukio Piazza del Campo, joka tunnetaan myös Il Palio -hevoskilpailun areenana. Erityisesti Firenzeen aikoville suosittelen jotain muuta vuodenaikaa kuin keskikesää, jolloin helle ja turistipaljous alkavat ahdistaa. Yksi ehdottomista suosikkiseuduistani on Toscanan vähemmän tunnettu naapuri Umbria. ”Italian vihreä sydän” on kaunista maanviljelysaluetta. Trasimeno-järven rannat ja kukkuloiden päälle rakennetut ikivanhat kylät ovat sisälläni asuvan pienen italialaisen sielunmaisemaa.
Laziossa voi kai Rooman ansiosta sanoa käyneensä. Useammasta Rooman-matkasta huolimatta joudun kuitenkin myöntämään, etten juuri tunne aluetta pääkaupungin ulkopuolelta. Käyminen Sperlongan rantakaupungissa tai luhistumisen uhkaamassa Civita di Bagnoregion kukkulakylässä on jäänyt toistaiseksi pelkästään harkinnan asteelle. Roomasta löytyy paljon mielenkiintoista luettavaa Näkymiä vihreältä kukkulalta -blogista.
Emilia-Romagna tunnetaan erityisen hyvästä ruoastaan. Omalla kartallani se on kuitenkin jäänyt harmittavasti naapureidensa Lombardian ja Toscanan varjoon. Aluetavoitteeni takia sinne ei tarvitsisi palata, sillä olen nukkunut yhden yön Parmassa. Emilia-Romagna kuitenkin kiinnostaa laajemminkin. Hyviä syitä vierailla Emilia-Romagnassa löytyy Tasty Travellissimo -blogista. Yksi Italian parhaista puolista on, että siellä voi viihtyä ennalta tuntemattomissa pikkukylissä. Esimerkiksi London and beyond -blogissa esitelty Brisighella kuulostaa juuri sellaiselta.
Olen toivonut jo pitkään pääseväni Marcheen. Alue on tullut tutuksi Saku Tuomisen mainioiden keittokirjojen ansiosta sekä hänen ex-puolisonsa Kirsi Pihan Medicien naapurissa -kirjasta. Myös pienehköt Abruzzon ja Molisen alueet ovat jääneet toistaiseksi kokonaan väliin. Pikaisen tutkimisen perusteella sieltäkin löytyisi mukavia maisemia sekä Sulmonan kaltaisia kiinnostavia kaupunkeja.
ETELÄ-ITALIA JA SAARET
Koko Etelä-Italia on jäänyt matkoillani luvattoman vähäiselle huomiolle. Viime kevään reissu Pugliaan nosti Italian saappaankorossa sijaitsevan alueen kertaheitolla suosikkieni joukkoon. Valkeiksi kalkitut kylät, mystiset trullitalot ja rento etelän meininki tekivät suuren vaikutuksen. Tuosta reissusta on vielä paljon kirjoitettavaa jäljellä, mutta Barista olen sentään ehtinyt jo jotain julkaista.
Teimme Pugliasta retken Basilicatassa sijaitsevaan Materaan. Italian saappaankärki Calabria on ollut muutaman kerran suunnitelmissa, mutta jäänyt toistaiseksi näkemättä. Puglia vahvisti innostusta etelän alueita kohtaan, joten toivottavasti pian tulee Calabriankin vuoro. Kokemukseni Campaniasta rajoittuvat yhteen päivään Napolissa sekä vierailuun Casertassa. Haluaisin kovasti palata aidon pizzan kotiseuduille paremmalla ajalla ja tutustua ennen kaikkea maailmankuulun Amalfin rannikon maisemiin.
Sardiniassa olen lomaillut yhden erinomaisesti onnistuneen viikon ajan. Kiertelimme Castelsardosta käsin saaren pohjoisosia ja löysimme paljon mielenkiintoista nähtävää kummallisista nuraghe-rakennelmista Costa Smeraldan luksusjahteihin. Sardiniasta voi lukea lisää Maailman äärellä -blogista.
Itselläni on yksi vielä Cinque Terreä ja Amalfin rannikkoakin pahempi aukko Italia-sivistyksessä. En nimittäin ole käynyt koskaan Sisiliassa. Olen jo kauan halunnut käydä tuolla saarella, mutta milloin mikäkin muu suunnitelma on kiilannut edelle. Haluaisin nähdä komisario Montalbanon kotitalon Punta Seccassa, kiivetä Etnalle, vaellella keskiaikaisen Agrigenton kujilla ja kokea Palermon vilinän. Ehkä en ole vain uskaltanut lähteä Sisiliaan, koska pelkään sen jättävän muun Italian varjoonsa.
Lasken viettäneeni seitsemällä alueella viikon tai useammankin. Lisäksi olen nukkunut vähintään yhden yön kahdella alueella ja käynyt yöpymättä viidellä. Täysin näkemättä on kuusi aluetta. Urakkaa on siis jäljellä. En osaa nimetä omaa suosikkipaikkaani Italiassa, vaikka Umbria ja Puglia ovatkin usein mielessäni. Pidänkin kaikkien alueiden kiertämistä mahdollisena juuri siksi, etten ole liiaksi kiintynyt maan mihinkään osaan. Seuraavan matkan suuntana saattaa olla Liguria, ellei vuodenaika sitten käännä valintaa vihdoinkin Sisilian puolelle. Matka Italiaan ei mene koskaan hukkaan, sillä syödäänhän siellä joka päivä jäätelöä.
Tämä blogikirjoitus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta, jonka järjestäjinä toimivat Rimma+Laura -matkablogi, Travellover ja Muru Mou -matkablogi. Minut löytää Instagramista nimellä @lahtoportti.
Teimme Sisiliassa retken lomatalomme lähistöllä sijainneeseen Porticellon kylään sekä sen pieneen naapuriin Sant’Eliaan. Löysimme paikallisten tunnelmien lisäksi kauniita maisemia sekä yllättävänkin viehättäviä paikkoja.
Vietimme kesäkuisen Italian-matkan viisi viimeistä päivää Sisiliassa. Ehdimme katsella lomataloltamme näkynyttä Capo Zafferanon niemeä muutaman päivän ja miettiä mitä sieltä mahtaisi löytyä. Netissä näkemieni kuvien perusteella ainakin Porticello vaikutti kiinnostavalta. Viimeiseksi kokonaiseksi matkapäiväksi ei ollut muutakaan ohjelmaa, joten läksimme pikku retkelle.
Ajomatka Altavilla Milician laidalta Porticelloon vie alle puoli tuntia ja saavumme kylään hieman puolenpäivän jälkeen. Palermokaan ei ole kovin kaukana. Tiistai-iltapäivä vaikuttaa hiljaiselta ja sataman tuntumasta löytyy helposti ilmaista pysäköintitilaa.
Santa Flavian kuntaan kuuluva Porticello tunnetaan ennen kaikkea kalastajakylänä, ja teema on esillä myös parkkipaikkamme vieressä komeilevassa muraalissa. Rannan tuntumaan on tehty laaja viheralue penkkeineen.
Kujat ovat iltapäivän helteessä enimmäkseen autioita. Monissa seinissä on rosoisuutta, mutta kylän miellyttävään ilmeeseen kuuluvat myös huolitellut yksityiskohdat ja monet viherkasvit.
Porticello vaikuttaa hyvällä tavalla arkipäiväiseltä, eikä se mikään turistikohde olekaan. Monen asunnon ovi tai ikkuna on auki, joten sisältä kuuluu kovaäänisiä keskusteluita, astioiden kilinää tai radion ja television ohjelmia.
Suunnistamme lounaalle kohti paikallista pikaruokaravintolaa Angulo Siculoa. Aivan ravintolan kulmilla kohoaa Porticellon tärkein kirkko Chiesa di Maria Santissima del Lume, joka on omistettu kalastajien suojeluspyhimykselle.
Angulo Siculo on vaatimaton pikku ravintola, jonka listalta löytyy esimerkiksi reilunkokoisia burgereita. Me tulimme tänne kuitenkin syömään aitoja sisilialaisia arancinoja. Täytetyt riisipallot tunnetaan täällä Sisilian länsiosassa nimellä arancina, kun taas idässä ja yleensä mantereellakin sana kääntyy maskuliiniseen muotoon arancino. Mehevästi rasvaisen friteeratun riisipallon sisällä on tällä kertaa ragù-täyte. Herkullinen arancina on niin reilun kokoinen, että nälkä lähtee mukavasti. Ateria on matkan edullisin, sillä täyttävä arancina maksaa vain kaksi euroa ja tölkki kolajuomaa puolitoista euroa. Seuraamme sivusta, kun muutama paikallinen käy noutamassa tilauksiaan tiskiltä ja tervehtii myyjää hyvin tuttavallisesti.
Palaamme rannan tuntumaan ja saavumme pian kuvaukselliseen Santa Nicolicchian pienvenesatamaan. Baari ja pizzeria taitavat olla kiinni, mutta uimarannalla näkyy ihmisiä. Tunnelma on hyvin seesteinen, eikä meilläkään ole kiire minnekään.
Santa Nicolicchia näyttää entistäkin paremmalta, kun jatkamme matkaa sataman yläpuolella kulkevalle tielle. Meri kimaltelee erittäin kirkkaana, rannalla on pittoreskeja vanhoja taloja ja kaukana taustalla kumpuilee kukkuloita.
Porticellosta kävelee naapurikylään Sant’Eliaan muutamassa minuutissa. Saamme silti hikoilla, sillä hellepäivän aurinko porottaa ja matka etenee ylämäkeen. Muurien reunustama tie on kapea, mutta autoja kulkee onneksi vain harvakseltaan. Saavumme kohta Sant’Elian yläosassa sijaitsevalle näköalapaikalle.
Näköalapaikan kaiteeseen nojailee paikallinen varttunut mies, joka esittäytyy pian Antonioksi. Hän silminnähden ilahtuu, kun huomaa että kanssani voi keskustella italian kielellä. Juttelemme muutaman minuutin Sisiliasta ja paikallisista nähtävyyksistä samalla, kun katselemme maisemaa. Rupattelun kenties perimmäiseksi tarkoitukseksi paljastuu Antonion veljen järjestämien veneristeilyjen mainostaminen, mutta aihe sivuutetaan nopeasti, kun kerron kotimatkamme koittavan jo seuraavana päivänä. Minusta oli mukava jutella, ja jos joku haluaa tuolla päin maailmaa vesille, niin kannattaa ehkä tutustua Bolina Tourin tarjoamiin vaihtoehtoihin.
Laskeudumme näköalapaikalta kohti rantaa. Sant’Elia näyttää pieneltä ja viihtyisältä kylältä, jolle hiekkarannat luovat leppoisaa lomatunnelmaa.
Näimme Palermon-retkellämme useampiakin paikallisen katutaiteilijan Tutto e Nienten teoksia. Saman miehen työn tuloksia tulee vastaan myös Sant’Eliassa.
Sant’Elian uimaranta näyttää rauhalliselta ja matalavetiseltä. Tunnelma on kovin erilainen kuin vaikkapa aiemmin näkemällämme vilkkaalla Cefalùn hiekkarannalla.
Vielä hienompi uimapaikka löytyy pienen kukkulan toiselta puolelta. Caletta Sant’Elia on jyrkkien kallioiden väliin jäävä kapea poukama, jonka kirkkaissa vesissä näkyy monta uimaria. Muutamat pojat hyppivät kallioilta mereen ja rauhallisemmat uimarit nauttivat päivästä meressä kellumalla. Tätä paikkaa voi varmasti kutsua yhdeksi Sisilian kätketyistä helmistä.
Samoilta jalansijoilta toiseen suuntaan katsellessa voi ihailla maisemaa Zafferanon niemen kärkeen päin. Tuolla päin olisi patikkapolkuja sekä suuren kallion toisella puolella majakkakin.
Laskeudumme alas rannalle katselemaan Caletta Sant’Eliaa merenpinnan tasolta. Tällaiset luonnonkauniit paikat ovat Sisiliaa parhaimmillaan. Meillä ei ole edes uima-asuja mukana, joten jatkamme kävelykierrostamme.
Ostamme kulmakunnan baarista jääteetä janoomme ja lähdemme kävelemään takaisin kohti Porticelloa. Pidän Porticellon sataman ilmeestä ja tunnelmasta. Satamaa ei ole siloteltu, vaan kyseessä on aito ja toimiva kalastussatama, joka työllistää satoja ihmisiä. Mereltä pyydetään muun muassa sardiinia, sardellia, miekkakalaa ja tonnikalaa.
Kalat vaihtavat täällä aina aamuvarhaisella omistajaa, kun saaliita myydään tehokkaasti eteenpäin. Monissa seudun ravintoloissa syödäänkin tuoretta kalaa. Nyt iltapäivällä toimintaa näkyy vain yhdessä aluksessa, jonka kannelta muutama paikallinen käy tekemässä ostoksia.
Sataman vierestä löytyy vielä yksi viihtyisä palmujen ja ravintolaterassien koristama aukio. Lounasaika on jo päättynyt, joten kaikkialla on hiljaista. Voin silti kuvitella, kuinka täällä voisi viettää tunnelmallisia iltoja hyvän ruoan parissa.
Pysähdymme pikku retkemme päätteeksi sataman laidalla sijaitsevaan Gelateria La Serenellaan, josta tilaan cannoleita lomatalolle mukaan otettaviksi. Näitä sisilialaisia herkkuja ei näy valmiina vitriinissä, vaan työntekijä laittaa putkiloihin ricottatäytteen vasta tilauksen jälkeen. Ostokset pakataan vielä lopuksi tyylikkäästi paperikääreeseen. Cannoleiden kanssa kelpaa palata autolle ja nauttia niistä hieman myöhemmin. Maku on todellakin kohdallaan.
Pieni retki Porticelloon ja Sant’Eliaan onnistui mukavasti. Emme tienneet näistä kohteista etukäteen paljoakaan, mutta paikan päältä löytyi aitoa sisilialaista tunnelmaa ja miellyttävää nähtävää. Italia on kokemusteni perusteella täynnä tuntemattomia paikkoja, jotka ilahduttavat löytäjäänsä kerta toisensa jälkeen. Se on yksi hyvä syy palata maahan aina uudelleen.
Lue myös koko matkasta kertova juttu Suurenmoinen kesämatka Etelä-Italiassa.
Yksi kesäkuun Italian-matkan mielenkiintoisimmista päivistä sujui Palermossa. Ehdimme kaoottisille markkinoille, rauhallisiin puistoihin, vilkkaille kävelykaduille ja loistokkaaseen katedraaliin. Erikoisin kokemus oli kierrellä puettujen luurankojen täyttämissä katakombeissa.
Majoituimme tämänkertaisen Italian-matkan viideksi viimeiseksi päiväksi Altavilla Miliciaan, joka sijaitsee parinkymmenen kilometrin päässä Palermosta. Sisilian pääkaupungissa vieraileminen on houkutellut jo kauan, joten olen innoissani päästessäni vihdoin Palermoon. Päiväretki on aivan liian lyhyt aika noin suureen kaupunkiin tutustumiseen, mutta antaa varmasti jonkinlaisen käsityksen Palermon tunnelmasta ja tarjonnasta.
Suurkaupungin liikenne ei houkuttele, joten katsomme parhaaksi siirtyä Palermoon auton sijasta paikallisjunalla. Altavilla Milician hiljainen asema sijaitsee kivenheiton päässä auringossa kimaltelevasta Välimerestä. Yllätymme iloisesti siististä ja modernista junasta. Ilmastointikin toimii ja juna kulkee kaiken lisäksi täsmällisesti aikataulussa. Saavumme puolen tunnin junamatkan päätteeksi Palermon päärautatieasemalle. Olemme tottuneet tällä matkalla pikkukaupunkeihin ja maaseudun rauhaan, joten tuntuu oudolta löytää itsensä yhtäkkiä keskeltä Palermon sykettä.
Syke vain kiihtyy, kun onnistumme ylittämään pari vilkasliikenteistä katua ja saavumme muutaman minuutin kuluttua Ballaròn markkinoille. Palermon suurimmat ja luultavasti myös vilkkaimmat katumarkkinat tarjoavat koettavaa kaikille aisteille. Markkinat ovat levittäytyneet hämmästyttävän monille kujille ja pikku aukioille, joten ihmeteltävää riittää pitkäksi aikaa. Katselemme värikkäitä hedelmiä ja vihanneksia. Monella kojulla kaupitellaan myös tuorepuristettua appelsiinimehua spremutaa.
Il melone con lo zucchero, il melone con lo zuccherooo… Kovaääninen mies kaupittelee laulavalla nuotilla sokeroituja vesimeloneja, joita näyttääkin menevän mukavasti kaupaksi. Myyntimies Salvatore yrittää selvästi tosissaan, sillä hänen suurieleinen tyylinsä on saavuttanut suosiota myös sosiaalisessa mediassa. Täällä saa todellakin tehdä parhaansa saadakseen äänensä kuulumaan, sillä huutoja kaikuu joka suunnalta. Markkinoilla on eloisa tunnelma, vaikka toisaalta turisteihinkin on totuttu. Saamme kierrellä kojujen välissä omaan tahtiimme kaikessa rauhassa.
Osalla alueesta myydään lähinnä vaatteita, matkamuistoja ja muita vastaavia tuotteita. Urheilun ystävän silmiin osuu myös Palermon jalkapalloseuran fanituotteita. Useimmissa pelipaidoissa näkyy joukkueen suosituimman pelaajan Joel Pohjanpalon nimi. Helmikuussa 2025 Palermoon siirtyneestä hyökkääjästä on tullut nopeasti joukkueen keulakuva, joka on lumonnut paikalliset fanit sekä maaleillaan että mutkattomalla luonteellaan. Jollen kuvia ja pelipaitoja tulee vastaan myös muualla kaupunkikierroksemme varrella.
Paahtava helle tuo oman hikisen lisänsä markkinoilla kiertelyyn. Saavumme vähitellen alueelle, jossa kojut vaihtuvat ravintoloihin. Sisäänheittäjät ovat paikalla, mutta eivät ahdistele ohikulkijoita. Mietimme esille aseteltuja mereneläviä katsellessamme, kuinka hyvin ne kestävät lämmintä säätä. Ostokset jäävät tällä kerralla tekemättä, mutta me tulimmekin Ballaròn markkinoille nimenomaan tunnelman vuoksi. Kyseessä on aito paikallinen elämys, ja tätä hässäkkää voi hyvällä syyllä pitää yhtenä Palermon parhaista nähtävyyksistä.
Tuntuu rauhoittavalta päästä markkinahumusta hiljaisemmille kaduille. Palermo on monenlaisten kontrastien kaupunki, jossa tunnelmat vaihtuvat nopeasti laidasta laitaan.
Katutaide kuuluu olennaisesti Palermon rosoiseen ilmeeseen. Erityisesti taiteilijanimellä Tutto e Niente tunnettu Marco Mirabile on luonut Ballaròn seudun seinille paljon tyylikkäitä teoksia.
Tutto e Nienten teoksia tulee onneksi vastaan etsimättäkin. Esimerkiksi tämä Hope is woman on hyvä esimerkki Mirabilen puhuttelevasta tyylistä.
Saavumme hetken käveltyämme Palermon historiallisen keskustan eräänlaiselle keskusaukiolle Quattro Cantille. Kyseessä on käytännössä kahden vilkkaan kävelykadun risteys, josta voi jatkaa matkaa joko Via Maquedaa tai Via Vittorio Emanuelea pitkin.
Pienen aukion kaikilla neljällä kulmalla kohoaa upea barokkityylinen rakennus. Olen muutenkin positiivisesti yllättynyt Palermon arkkitehtuurista, sillä vanhoja hienoja taloja on eri puolilla kaupunkia silmiinpistävän paljon. Päätämme jatkaa Via Maquedaa pitkin pohjoiseen lounasravintolaa etsien. Täällä ei tarvitse onneksi kulkea pitkään nälkäisenä, sillä vaihtoehtoja riittää vieretysten.
Istahdamme sisilialaista ruokaa tarjoavan Vucìan pienelle terassille. Varjoisalta paikalta on mukava seurailla kävelykadun vilinää. Ruoat maistuvat meille hyvin ja palvelukin pelaa kiitettävästi. Jaamme aluksi annokset pistaasitahnalla höystettyä burrataa sekä katuruokalajitelman, johon kuuluvat panella ja crocchè ovat meille uusia tuttavuuksia. Panellan voisi määritellä kikhernejauhoista valmistetuksi uppopaistetuksi pikku letuksi. Crocchè on puolestaan uppopaistettu perunakroketti. Molemmat ovat Palermossa hyvin suosittuja. Pääruoaksi syömäni lasagne on takuuvarma valinta, joka ei tuota yllätyksiä.
Jatkamme kylläisinä ja tyytyväisinä Palermon katuihin tutustumista. Päämääränämme on katedraali, joka kuuluu kiistattomasti kaupungin tärkeimpiin nähtävyyksiin. Reittivalinta ei osu ihan nappiin, sillä kuljemme enimmäkseen autioita kujia pitkin. Toisaalta tässä on taas uusi esimerkki Palermon nopeasti vaihtelevasta ilmeestä.
Palermon katedraali on yksi koko Sisilian merkittävimmistä rakennuksista. Paikalla toimi jo toistatuhatta vuotta sitten varhaiskristillinen kirkko, minkä jälkeen arabit pystyttivät sen tilalle moskeijan. Normannit valloittivat Palermon vuonna 1072 ja muuttivat rakennuksen kristilliseksi kirkoksi. Tämän jälkeen katedraaliin on ilmestynyt muun muassa katalonialaisten lisäämiä goottilaisia piirteitä. Kyseessä on siis historian kerrostumia pursuava eri valloittajakansojen kokoama sekoitus monenlaisia rakennustyylejä.
Katedraali tekee vaikutuksen niin koristeellisen ulkonäkönsä kuin mahtipontisen kokonsakin ansiosta. Kirkkoa reunustavaa aukiota värittävät palmut luovat mukavasti etelämaalaista tunnelmaa.
Kirkkosalissa saa vierailla ilmaiseksi ja kiertelemme katselemassa muun muassa sivualttareita. Katedraalissa olisi myös paljon maksullista nähtävää, mutta retkiaikataulumme ei oikein salli jäämään tänne pidemmäksi aikaa. Katolta pääsisi ihailemaan hienoja maisemia yli kaupungin ja aarrehuoneesta löytyisi mittaamattoman arvokkaita esineitä. Katedraalissa on myös hallitsijoiden hautoja, joihin liittyy mielenkiintoinen yhtymäkohta aiemmalla retkellä näkemäämme Cefalùun. Normannikuningas Roger II valmistutti itselleen hautasarkofagin Cefalùn katedraaliin, mutta tulikin vastoin tahtoaan haudatuksi Palermoon. Hänen pojanpoikansa keisari Fredrik II siirrätti sarkofagin myöhemmin Palermon katedraaliin omaksi hautapaikakseen.
Omassa mielessäni pyörii muinaisten normannien sijasta paljon tuoreempi Palermon katedraalissa tapahtunut hautaan siunaaminen. Vuonna 1990 Italiassa pelattujen jalkapallon MM-kisojen maalikuningas Salvatore Schillaci menehtyi syksyllä 2024, ja rakastettu kansallissankari saateltiin viimeiselle matkalleen täällä kotikaupungissaan tuhansien fanien läsnä ollessa. Olin kyllä saapasmaan lumoissa jo ennen kesää 1990, mutta uskon silti että Schillaci vei omalta osaltaan kiintymystäni Italiaan ihan uudelle tasolle. Totòn maalit ja noiden kisojen maagiset yöt eivät unohdu koskaan.
Lähdemme suunnistamaan kohti seuraavaa kohdettamme kapusiinien katakombeja. Katedraalilta kertyy käveltävää vajaan kahden kilometrin verran suuntaansa, mutta haluamme joka tapauksessa taittaa taipaleen jalkaisin. Saavumme heti aluksi Villa Bonannon vehreään puistoon. Palmujen ja kukkaistutusten koristamassa puistossa on miellyttävän rauhallista.
Ohitamme Normannien palatsin, joka kuuluu kaupungin merkittävimpiin rakennuksiin. Täältä käsin hallittiin Sisiliaa jo vuosisatoja sitten, ja nykyään rakennuksessa toimii saaren alueparlamentti. Palatsin yhteydessä on myös arkkitehtuuriltaan mielenkiintoinen kirkko Cappella Palatina. Näihin kohteisiin tutustuminen jää odottamaan mahdollista uutta Palermon-matkaa.
Kuljemme näyttävän kaupunginportin Porta Nuovan lävitse. Portti ei ole nimestään huolimatta enää kovin uusi, sillä se pystytettiin 1500-luvulla. Portin lähistöltä pääsisi kierrokselle joko turistijunan tai hevoskärryjen kyydissä, mutta kieltäydymme tarjouksista.
Katukuva muuttuu arkipäiväiseksi ja kävelyreitti tuntuu jopa hieman tylsältä, kun jatkamme matkaamme kohti katakombeja. Jalkakäytävä on kapea, ja ympärillä näkyy sekä melko uudenaikaisia kerrostaloja että hieman ränsistyneitä rakennuksia. Toisaalta arkisessakin Sisiliassa on omanlaisensa viehätys. Paita kastuu hiestä, vaikka taivas onkin ehtinyt jo pilvistyä. Olemme joka tapauksessa oikealla reitillä, sillä samaan suuntaan näyttää pyrkivän muutama muukin matkailija.
Catacombe dei Cappuccinin lippuluukulle ei ole jonoa, joten pääsemme sujuvasti sisään. Aikuisten lippu maksaa tällä hetkellä viisi euroa. Lipunmyyjä muistuttaa, ettei sisätiloissa saa ottaa valokuvia. Ymmärrän hyvin, ettei vainajien kuvaaminen ole tällaisessa paikassa soveliasta. Voin vain kuvitella, kuinka moni turisti saattaisi ottaa täällä täysin sopimattomia selfieitä. Tämän jutun kuvituksena on muutama kuvapankkikuva, jotta lukija saisi katakombeista paremman käsityksen.
Catacombe dei Cappuccini on kellarikäytäviin sijoittuva kapusiinimunkkien ylläpitämä paikka, jossa säilytetään palermolaisten vainajien muumioituja ruumiita ja luurankoja. Vainajat on vaatetettu niin, että niistä näkyvät lähinnä vain pääkallot. Osa vainajista on makaavassa asennossa, mutta suurin osa on köytetty varsin hyytävän näköisesti seiniä vasten pystyasentoon.
Katakombit saivat alkunsa 1500-luvun lopulla, kun luostarin hautausmaan tila loppui kesken. Munkit louhivat maan alle hautakammioita ja muumioivat erään kuolleen veljen. Ruumis säilyi maanalaisessa mikroilmastossa hämmästyttävän hyvin, ja vähitellen tilaan kertyi lisää muumioituja munkkien ruumiita. Ajan myötä tänne päätyi paljon muitakin vainajia. Katakombeihin hautaaminen ja muumioiduksi tuleminen nousi kaupunkilaisten kunnia-asiaksi, ja siitä tuli varakkaiden etuoikeus. Vainajat puettiin parhaisiin vaatteisiinsa ja jätettiin näytteille tähän eräänlaiseen kuoleman museoon, jossa omaiset kävivät vierailuilla ja maksoivat läheistensä maallisten jäännösten ylläpidosta.
Käytäväverkosto on odottamaani laajempi ja ohitamme satoja seinustoille aseteltuja luurankoja. Vainajien järjestys on määritelty sukupuolen, ammatin tai sosiaalisen aseman kautta niin, että esimerkiksi naisilla, perheillä, papeilla ja munkeilla on omat käytävänsä. Hautaukset lopetettiin vuonna 1880, mutta senkin jälkeen tapahtui vielä pari poikkeusta.
Katakombien kuuluisin vainaja on vain kaksivuotiaana keuhkokuumeeseen kuollut Rosalia Lombardo. Joulukuussa 1920 menehtynyt tyttö balsamoitiin isänsä toiveesta ja sijoitettiin lasilla suojattuun arkkuun. Ruumis on säilynyt hämmästyttävän hyvin. Tilassa on hämärää ja näyttää oikeastaan siltä, kuin Rosalia olisi vain nukkumassa. On vaikea kuvitella mitään, mikä olisi yhtä surullista, karmivaa ja kaunista yhtä aikaa.
Vierailu Catacombe dei Cappuccinissa on unohtumaton, pysäyttävä ja hyvin ristiriitainen kokemus. Makaaberi nähtävyys on omalla tavallaan kammottava, mutta tunnelma on harras ja herättää syvää kunnioitusta. En itse kokenut katakombeja pelottaviksi, mutta ymmärrän hyvin että ne voivat tuntua kovinkin ahdistavilta. Ikärajaa ei ole, ja paikalla on lisäksemme pari muutakin perhettä. Herkkäluonteisille aikuisille tai pienille lapsille katakombit eivät kuitenkaan välttämättä sovi. Meiltä kuluu katakombeissa hieman yli puoli tuntia.
Palaamme keskustaan enimmäkseen samaa reittiä mitä tulimmekin. Raskaat pilvet ovat peittäneet taivaan, mutta päällemme putoaa vain muutama harmiton pisara. Etsiydymme jälleen Via Maquedan varrelle, koska tyttäret haluavat käväistä vielä ostoksilla. Sopivia vaatekauppoja löytyy Teatro Massimon lähistöltä.
Teatro Massimo on Italian suurin ja Euroopan kolmanneksi suurin oopperatalo, jonka ohjelmistossa on oopperoiden lisäksi balettia sekä sinfoniakonsertteja. Talo viettää 130-vuotisjuhliaan ensi toukokuussa. Silloin esitetään itseoikeutetusti Giuseppe Verdin Falstaff, joka avasi teatterin ohjelmiston vuonna 1897. Elokuvien ystävät saattavat tunnistaa Teatro Massimon Kummisetä III:n loppukohtauksesta.
Tytöt löytävät pientä ostettavaa, minkä jälkeen katsommekin jo parhaaksi palata kohti rautatieasemaa. Koko puolentoista kilometrin matka sujuu suoraa katua pitkin. Palermoon tekisi mieli jäädä pidemmäksikin aikaa, mutta junia kulkee vain noin tunnin välein, emmekä halua venyttää paluuta kovin myöhäiseksi.
Retkipäivä Palermoon oli kaikessa monipuolisuudessaan erinomainen kokemus. Näimme muutamassa tunnissa sekamelskaa ja rähjäisyyttä, mutta myös viihtyisiä alueita sekä upeaa arkkitehtuuria. Tätä kiehtovaa kaupunkia voisi ehkä etäisesti verrata vieläkin meluisampaan ja kaoottisempaan Napoliin. Haluaisin kovasti palata joskus uudelleen Palermoon tutustuakseni kaupungin tunnelmiin ja nähtävyyksiin vaikkapa kolmen tai neljän päivän ajan. Meren rantaankaan emme ehtineet vielä lainkaan. Palermo tutustuttaa sekä värikkääseen sisilialaiseen elämänmenoon että saaren historiaan todella kiehtovalla tavalla.
Lue myös koko matkasta kertova juttu Suurenmoinen kesämatka Etelä-Italiassa.
-
Italia1 vuosi sittenRunsas vinkkipaketti Milanoon
-
Ranska1 vuosi sittenPariisin-viikon monet kokemukset
-
Ranska1 vuosi sittenTuhkasta noussut Pariisin Notre-Dame
-
Ranska1 vuosi sittenBordeaux’n luova keskus Darwin
-
Englanti1 vuosi sittenManchester – työmehiläisten kaupunki
-
Luxemburg1 vuosi sittenPari kesäpäivää Luxemburgissa
-
Englanti1 vuosi sittenStadionkierros Liverpoolin Anfieldilla
-
Yhdysvallat1 vuosi sittenNew Yorkin näköalapaikkoja: Edge
-
Englanti12 kuukautta sittenNähtävää ja koettavaa Liverpoolissa
-
Yhdysvallat1 vuosi sittenNew Yorkin koskettava 9/11-museo
-
Suomi1 vuosi sittenVilla Kokkonen – Aallon luoma taiteilijakoti
-
Italia1 vuosi sittenKatutaidetta Milanon NoLossa
Maria
7.4.2016 at 15:26
Koko Italia on ihana, mutta täytyy myöntää että Sisilia vei sydämen viime kesänä. Ihmiset olivat äärimmäisen mukavia, katsottavaa riitti ja elämänrytmi vei täydellisesti mukanaan 🙂 Ei sen puoleen, lähtisin koska vain ihan mihin päin Italiaa uudestaan, jokaisella alueella on viehätyksensä 😉
Mika / Lähtöportti
9.4.2016 at 10:31
Tuollaista olen kuullut Sisiliasta muiltakin 🙂 Aina se on silti jostain syystä jäänyt toiseksi, kun Italia ja koko maailma on nähtävää täynnä. Joskus niinkin pieni asia kuin sopivammat lennot Roomaan tai Milanoon on saattanut vaikuttaa. Kiitos tästä kommentista, joka vakuutti entistä enemmän, että sinne Sisiliaan nyt vaan on päästävä 🙂
lena
7.4.2016 at 16:15
Kiitos linkkauksesta, ihan superkiva postaus (Italia-jutut toimivat aina, eikö vaan;)! Italia vei mun sydämen tosiaan noin 3 vuotta sitten, kun aloin seurustella Matteon kanssa. Olin käynyt aiemmin vain päivän matkalla San Remossa, ja tuo noin 2,5 vuoden mittainen ensivisiitti muutti paljon. Löysin maan, jota kohtaan tunnen pohjatonta kiinnostusta ja uteliaisuutta. Ei tietenkään varsinaisesti haittaa, että Matteo on kotoisin Firenzen läheltä – Toscanasta on tullut melko tuttu viime vuosina. Mutta muuallekin on ehditty, ja silti on liikaa näkemättä. Paljon onnea tälle projektille, seuraan mielenkiinnolla. Ja jos Toscana kiinnostaa niin Matteo jeesaa kyllä mielellään!
Mika / Lähtöportti
9.4.2016 at 10:39
Kiitos Lena! Italia tosiaan toimii aina. Hienoa, että olet päässyt Matteon kautta noin hyvin sisään italialaiseen kulttuuriin. Kyllä te vielä jossain elämänvaiheessa pääsette sinne Toscanaan asumaankin 🙂 Toscana ei ole tällä hetkellä päällimmäisenä suunnitelmana, mutta hyviä Italiaan liittyviä kontakteja ei ole koskaan liikaa 🙂
Vesa
6.7.2016 at 9:21
Kuulostaa niin tutulta tuo toteamuksesi ”Italiasta on tullut osa jokapäiväistä elämääni”..
Itse jo 7 talvikautta Gaetassa viettäneenä olen juuri samassa tilanteessa 🙂 Luen Suomessa(kin) joka päivä italialaisia urheilulehtiä, janoan uutisia varsinkin AC Milan -jalkapallojoukkueesta, katson Montalbano -elokuvia ties monennenko kerran.
Se Montalbanon talohan on ihan pikkuruinen ja toimii myös B&B:nä. Sisilia on myös minun suosikkini. Se on elämäntyyliltään aika erilainen kuin muu Italia, ainakin jos verrataan pohjoiseen Italiaan. Mikään ei toimi, mutta kaikki voidaan järjestää!
Palermo, Catania, Trapani, Marsala, Sciacca, Marsala D`Avola, Acireale, Etna jne, paljon on tullut Sisiliaa koluttua ja yhä kaipuu sinne on suuri. Bussilla Cataniasta Etnalle päsee 2,5 eurolla. Bussimatka menee suurimmaksi osaksi metsän uumenissa, joten ei edes pelota nousta kahden kilometrin korkeuteen. Yöpyminen hotellissa, jossa iso parveke aivan huikeine maisemineen Cataniaan ja merelle, oli kyllä aika kallis, 120 eur. Busseja Etnalle menee vain yksi päivässä, aamuisin. Osta paluumatka samalla kertaa. Vaikka lähtölaituri on muka merkitty, bussi saattaa lähteä miltä laiturilta tahansa. Yleensä kuski huutelee Etnaan menijöitä oikeaan bussiin.
Mielenkiintoinen oli myös Siracusan kaupunki. Sieltä oli mukava tehdä junamatka jylhään Ragusan kaupunkiin sekä kauniiseen Nodon barokkikaupunkiin. Juna (vanhanaikainen dieseljuna) noihin lähtee aseman takaa, hieman piilosta. Hassua oli, että välillä kuski pysäytti junan ja käväisi kahvilla ja tupakalla pikkubaarissa matkan varrella.
Sisiliaan pääsee helposti. Paras on ostaa lentolippu Roomaan ja jatkaa suoraan esim. Vuelingin lennolla Palermoon tai Cataniaan. Hinnat ovat vakiintuneet ja about normaalisti ne maksavat 29,99 eur/suunta. Toinen vaihtoehto on matkustaa junalla Terministä, halvimmillaan olen saanut lipun 19 eurolla! Junamatka tosin kestää kauan, mutta se on mielenkiintoinen Messinan salmen ylityksineen.
Pelkosi on oikeutettu; Sisilia jättää muun Italian varjoonsa omaleimaisuudellaan, rennolla elämäntyylillään jne. Murre Sisiliassa on kyllä hirmuista, manner-italialaiset kertoivat, etteivät he aina itsekään ymmärrä sitä mongerrusta, kuten eivät Napolin murretta 🙂 Itse olen opetellut italiaa jo vuosikausia ja puhun kieltä jo mielestäni ihan auttavasti, mutta sisilialaisia oli pakko pyytää käyttämään kirjakieltä
Mika / Lähtöportti
10.7.2016 at 10:23
Kiitos Vesa pitkästä viestistä! Kuulostaa upealta, että olet löytänyt noin hyvän talvenviettopaikan! Miten muuten päädyit alunperin juuri Gaetaan?
Jalkapallon suhteen olemme eri puolella, minusta tuli Interin kannattaja 80-luvun lopulla. Pääasia kuitenkin, että valitsee puolensa ja pysyy sille aina uskollisena 🙂 Italialaisen urheilun seuraaminen on kyllä tänä nettiaikakautena helppoa, uutisia voi lukea jatkuvasti ja kaikki Serie A:n pelit näkyvät Viaplaylta. Toista oli joskus, kun tulokset löytyi tiistain Hesarista ja La Gazzetta dello Sportia piti lähteä ostamaan Helsingistä 😀
Suuret kiitokset näistä Sisilian-vinkeistä! Lähtisin sinne mielelläni vaikka heti, mutta matka Sisiliaan näyttäisi nyt vihdoin toteutuvan ensi vuonna. Ajatuksena on vuokrata talo viikoksi kahdesta eri paikasta eri puolilta saarta, ja tehdä sitten retkiä mielenkiintoisiin kohteisiin. Monet mainitsemistasi ovat mielessä, kenties talojen paikat voisivat sijaita Siracusan ja Palermon lähistöillä.
Martina
7.4.2016 at 16:32
Aaah miten ihana postaus! Ollaan näköjään oltu saman teeman äärellä tämän kuukauden IGTT:ssä (tosi yllättävää 😀 ). Meillä näyttäisi olevan myös sama tavoite. Minäkin haluan kiertää kaikki Italian alueet erityisesti kunkin alueen ruokakulttuuriin tutustuen ja mahdollisimman perinpohjaisesti muutenkin. Italialla on niin paljon annettavaa että pelkään ettei yksi ihmiselämä riitä, varsinkin jos haluaa nähdä välillä muutakin maailmaa. Seuraava Italian reissu on täälläkin suunnitteilla ja haaveissa (koskapa ei olisi) enkä malta odottaa että pääsen taas tutkimaan lempimaatani. Voisin jauhaa tästä aiheesta ikuisesti, mutta matkakuume kasvaa niin järjettömäksi, että otan kohta lennon Roomaan tai muualle Italiaan möhömahoineni, eikä se sovi nyt kuvioihin. 😀
Mika / Lähtöportti
9.4.2016 at 10:49
Yllätys, yllätys, että Italian äärellä taas ollaan 😀 Yksi ihmiselämä ei tosiaan riitä kaikkeen, mitä Italialla on tarjottavanaan. Ja sitten kun maailmassa on paljon muutakin… Nytkin kirjoitan tätä samalla, kun katselen sateisen Krakovan kattoja. Vauvan kanssa on hyvä lähteä Italiaan, meidänkin tytöillä se on (yllättäen) ollut ensimmäisen lennon kohteena. Täytyypä joskus paremmalla ajalla vaihtaa taas lisää Italia-kokemuksia 🙂
Noora
7.4.2016 at 17:37
Vaikka olen reissannut Italiassa toistaiseksi hävettävän vähän, uskon viihtyväni siellä tulevaisuudessa paljon. Se on mulla ainakin mielikuvissa maa, jossa varmasti viihtyisin lähes missä tahansa kolkassa. Historiaa, luontoa ja huikeita vuoria, somia pikkukyliä ja mitä kaikkea tuntuu löytyvän aina jostain. Seuraavaksi kiinnostaisi lähteä ehkä Napoliin. Tai pohjoiseen ihastelemaan vuoria. Tai Sisiliaan. Tai tsekkaamaan San Marino. Tai uudestaan Roomaan. Näitä riittää 🙂
Mika / Lähtöportti
9.4.2016 at 11:43
Sun Rooman-matka kuulosti onnistuneen niin hyvin, että varo vaan, lopullinen Italiaan hurahtaminen saattaa olla jo lähellä 🙂 Kaikkia mainitsemiasi asioita sieltä kyllä löytyy. Myös nuo kaikki kohdevaihtoehdot kuulostaa hyviltä ja keskenään täysin erilaisilta. Napoli on oma hullu ja samalla kiinnostava maailmansa. Kerran autoa vuokratessa kysyttiin erikseen olenko menossa Napoliin, kun tuli puhetta lisävakuutusten tarpeesta. Pohjoisen maisemista ajattelin kirjoittaa blogiin toukokuussa, jos suinkin ehdin.
sonjanette | FIFTYFIFTY
7.4.2016 at 19:29
Jotenkin tuo sun Italia-innostus tarttuu! En ole tiennyt mistään 20 alueesta, mutta mielestäni on tosi hauska idea tutustua johonkin maahan näin perinpohjaisesti. 🙂 Itse bongailen tällä hetkellä maita hitaaseen tahtiin nautiskellen. Täytyypä tulla linkkaamaan tänne, kun saan tehtyä jossain vaiheessa oman postaukseni Calabriasta ja Sisiliasta. Reissusta on kylläkin jo kymmenen vuotta aikaa, mutta muistan edelleen, kuinka rauhallinen maalaiskylä Tropea oli. Sisilia oli, noh, todella kaunis. Niin kuin varmaan tiedät jo käymättäkin. 😉
Mika / Lähtöportti
9.4.2016 at 11:55
Italia-innostus on vaarallinen, tarttuva tauti 😀 Italia on monella tavalla kirjava maa, jolla on monet kasvot. Alueet eroavat paljon toisistaan. Katselin joskus kymmenen vuotta sitten valmismatkaa juuri Tropeaan, mutta se vaihtui viime hetkellä Sardiniaan. Luinkin joskus pari sun kirjoittamaa tarinaa, hauskoja juttuja 🙂
sonjanette | FIFTYFIFTY
29.6.2016 at 20:48
Mä kirjoitin nyt kuvapainotteisen postauksen Calabriasta ja heti tuli mieleen tää sun innostava blogikirjoitus. Käy hakemassa inspiraatiota https://www.rantapallo.fi/fiftyfifty/2016/06/29/calabrian-rauhaa-pienessa-tropeassa 🙂
Mika / Lähtöportti
3.7.2016 at 18:53
Kiitos inspiraatiosta! Sisilia ja Calabria ovat omissa suunnitelmissa korkealla. Haaveilen pääseväni jo tänä syksynä sille suunnalle, mutta jos se ei onnistu, niin ensi vuoden aikana viimeistään!
Jenna / With huge passion for life
7.4.2016 at 20:02
Ihana Italia! Cinque Terre, Emilia-Romagna, Lake Como, Dolomiitit, Amalfi, Rooma ymsyms. Kohteita, jossa haluaisin käydä Italiassa on niin paljon. Pitäisi viettää yksi kesä kokonaan Italiassa 🙂 Myös suloiset pikkukylät kiehtovat. Parasta Italiassa on ehdottomasti gelato 😉 (No okei, on moni muukin asia)
Mika / Lähtöportti
9.4.2016 at 12:04
Kyllähän gelato ainakin yksi parhaista asioista on! Omaan makuun mieluiten pistaasi tai sitruuna, amarenakin käy hyvin. Tosin on Italiassa paljon muitakin herkkuja ja houkuttelevia matkakohteitakin tosiaan riittää moneen makuun. Yhdessä kokonaisessa kesässä ehtisi jo paljon, mutta tuskin kaikkea 🙂
Henna /suurin onni
7.4.2016 at 20:39
Heh, miten hauska sattuma! Minä käsittelin tämänkertaisessa IgTT-postauksessa erilaisia matkustustyylejä ja maabongausta, ja nimesin sinut suurinpiirtein Mr. Italiaksi 😀 Hieno tavoite tuo 20 aluetta. Sitten, kun ne on käyty, voitkin siirtyä bongailemaan niitä maakuntia, tosin niissä ei ehkä jokaisessa ehdi viipyä sitä viikkoa…
Mika / Lähtöportti
9.4.2016 at 20:47
Heh, Mr. Italia on jo jotakin 😀 Tuo 20 aluetta on ihan riittävän vaativa tavoite, kun me reissataan paljon muuallakin, enkä ainakaan lähivuosina aio tehdä sellaista matkaa missä tulisi kerralla kovin monta Italian aluetta kierrettyä. Vähimmäistavoitteena kuitenkin päästä Italiaan ainakin joka toinen vuosi ja aina jollekin uudelle alueelle.
Milla - Pingviinimatkat
7.4.2016 at 22:18
Hah, ihan samalla aiheella on ollut mielessä postaus täälläkin. Italia on iso ja blogissamme siitä on näytetty vasta kovin vähän. Suurin syy siihen se, että blogin perustamisen jälkeen olemme harrastaneet luvattoman paljon syrjähyppyjä muualle maailmaan. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että kerran vuodessa saapasmaahan tulee päästä ja loputon rakkauteni Roomaan ja sen keskeinen sijainti reissujamme ajatellen onkin tehnyt kaupungista kohteemme lukuisia kertoja. Puglia ja Matera ovat todella korkealla tulevissa reissusuunnitelmissa myös, mutta seuraava matka suuntautuu olosuhteiden ”pakosta” pohjoiseen. Oi oi miten ihana fiilis tästä postauksesta tulikaan. Ja aina on mukava kuulla, että muitakin hurahtaneita löytyy 🙂 Kiitos myös linkkauksesta!
Mika / Lähtöportti
9.4.2016 at 21:15
Olen huomannut nopeasti itsekin, että blogijuttuja ehtii kirjoittaa kovin vähän suhteessa siihen, miten paljon kerrottavaa esimerkiksi Italiasta olisi. Sen nyt teidän blogista huomasin, että olette käyneet aivan mainiossa pikkukylässä, jonka luulin olevan oma salaisuuteni 😀 Siis Panicalessa! Pari viikkoa San Felicianossa Trasimenon rannalla oli ihan mahtavaa aikaa, ja Panicale oli vuokraemännän suositus, kun kysyin mikä olisi seudun ”hidden gem”. Jonkinlainen olosuhteiden ”pakko” on tainnut ohjata itseänikin yleensä muualle kuin etelään, mutta Pugliaa suosittelen lämpimästi. Siellä kannattaa harkita myös trullitalon vuokraamista 🙂
Heli/ Näkymiä vihreältä kukkulalta
7.4.2016 at 22:45
Italiassa eri alueelle matkustaminen tosiaan tuntuu usein siltä kuin matkustaisi toiseen maahan! Ruoka, kieli ja maisemat saattavat muuttua huomattavasti jo viereisetn laaksojen välillä. Hyvä, kun otit esimerkiksi alueen ja maakuntien jaottelusta juuri Toscanan. Sielläkin kun on paljon muutakin kuin niitä vihreitä kukkuloita ja Firenze.
Mulla on enää pari aluetta käymättä – mäkään en ole käynyt Sisiliassa! Roomasta, Laziosta ja muistakin Italian kohteista voi lukea myös mun blogista 😉
Mika / Lähtöportti
12.4.2016 at 18:08
Italia on kyllä hämmästyttävän vaihteleva. Toscanassa on ollut yllättävän vaikeaa löytää niitä postikorttimaisemia, joissa sypressit ja yksinäiset talot kohoavat vihreillä kukkuloilla, vaikka onhan niitäkin lopulta tullut vastaan. Italiassa asuminen varmasti helpottaa koko maahan tutustumista 🙂 Täytyypä seurata blogiasi entistä tarkemmin, Italia tosiaan kiinnostaa aina 🙂
Kohteena maailma / Rami
8.4.2016 at 1:00
Todella upeasti kirjoitettu juttu, mistä heijastuu rakkaus Italiaa kohtaan! Itse olen miettinyt sitä, että Italia on yksi maailman monipuolisimmista maista. Löytyy kulttuuria, rantalomakohteita, vanhoja kaupunkeja, vuoristoja, talviurheilukohteita ja vaikka mitä, missä on upea käydä.
Cinque Terre on tosiaan upea kohde, mikä kannattaa ilman muuta käydä. Samoin Gardajärvi eli kiitos linkkauksesta tässä samalla! Toscana tuntui ensinäkemältä sellaiselta, että sinne voisi mennä uudestaan kerta toisensa jälkeen. Oikeastaan itselle Italiassa on yllättäen Firenze ollut ainoa pettymys, odotin siltä liikoja. Rooma sen sijaan on yksi upeimmista kaupungeista maan päällä. Sitten tulee tietysti mieleen Lucca ja Siena, niissä on jotenkin itselle Italia kuitenkin parhaimmillaan 🙂 Lasi, kaksi tai pullo punaviiniä, hyvää ruokaa pitkän kaavan mukaan ja erinomainen seura – sellainen on täydellinen hetki pienessä kaupungissa Italiassa.
Mika / Lähtöportti
12.4.2016 at 18:17
Punaviiniä löytyy sentään joka puolelta Italiaa, mutta muuten maa on ruoasta lähtien tosi vaihteleva. Cinque Terre on ihan kärkipaikoilla seuraavan Italian-matkan kohdetta suunnitellessani. Gardan matka oli kauan sitten, joten sinnekin haluan vielä palata. Firenze voisi olla kiva kokea vaikka talvella, mutta keskikesällä en haluaisi sinne enää palata. Roomasta oma paras kokemus taitaa ollakin tammikuulta. Olen joskus haaveillut kielikurssista nimenomaan Sienassa, eri asia vaan milloin sellaisellekin aikaa järjestyisi. Luccasta tykkäsin, yhden mukavan päivän olen siellä viettänyt. Jos tykkää Toscanasta, voi olla hyvä idea käydä samalla myös Umbriassa.
Hanna / Ranskatar reissaa
8.4.2016 at 10:28
Mulla on haaveissa pidempi Italian kiertomatka, ja Ranskassa vaihdossa ollessa siitä jo haaveilin, mutta ei tullut lähdettyä. Toscanan ja Cinque Terren haluaisin ehdottomasti nähdä, samoin Venetsian ja Garda-järven, ja ehkä myös sen Sisilian. Italia on ehkä ainut paikka maailmassa, missä tämäkin nirso löytää helposti syötävää, ja se jätski on kyllä ihanaa! Kävin Nizzasta käsin päiväseltään San Remossa ja rupesin miettimään, että olisikohan pöljää muuttaa johonkin maahan vain jätskin takia. Italian (ja Argentiinan) kohdalla nimittäin näin voisin tehdä 🙂
Mika / Lähtöportti
12.4.2016 at 18:30
Jätski on varmasti riittävä syy matkustaa tai vaikka muuttaa Italiaan 🙂 En ole käynyt Argentiinassa, mutta siellä on käsittääkseni niin paljon italialaisia siirtolaisia, että varmasti jäätelökin on hyvää. Pitkä Italian kiertomatka on varmasti hyvä suunnitelma. Kaikilla suosituilla matkailukohteilla on omat syynsä olla suosittuja ja kun vielä mahduttaa väliin muutaman tuntemattomamman kylän tunnnelmat, niin nähtävää kyllä riittää.
Pirkko / Meriharakka
8.4.2016 at 20:16
Selvää maabongarimeininkiä, ajatus nähdä Italiasta kaikki sen alueet! Hyvä 🙂
Mika / Lähtöportti
12.4.2016 at 18:43
Kiitos 🙂 Tässä tavoitteessa on se hyvä puoli, että se on mahdollista joskus saavuttaa, ja innostusta Italiaan kyllä riittää. Edes Euroopan kaikkia maita en aio lähteä tavoittelemaan, mutta pari maata haluaisin oikeastaan joskus bongata, niin saisi ison yhtenäisen osan Euroopan kartalta ”väritettyä”.
Seppo
5.5.2016 at 23:19
On mahdollista, kyllä!
Vaimolla tulee 20 täyteen ensi viikolla.
Itsellä jää vielä Kalabria puuttumaan.
Hauska harrastus.
Maaliskuun matkan huippukohdat olivat Salsomaggiore, Roncole Verdi ja Mantova.
Aosta on ehdoton, mutta Fieran aikaan helmikuun alussa sinne ei ehkä kannata ängetä, sillä kävelyliikennekin oli keskustassa paikoitellen yksisuuntaista.
Basilicatan sydänmailta jäi toissa vuonna sydämeen Carlo Levin Aliano sekä tietysti Matera.
Alberobello ja Sulmona olivat myös kiinnostavia.
Mika / Lähtöportti
8.5.2016 at 9:58
Hyvää matkaa Italiaan! Mukava kuulla, että muillakin on samanlaisia tavoitteita ja ne myös täyttyvät. Kiitos kaupunkivinkeistä, nämä ovat Materaa ja Alberobelloa lukuunottamatta vielä käymättä. Erityisesti Aliano vaikuttaa kiinnostavalta ja itselleni täysin uudelta idealta.
Annika - home & away
8.4.2016 at 22:33
En ollut kuullut tätä sanontaa ”punainen liikennevalo on Milanossa sääntö, Roomassa ehdotus ja Napolissa joulukoriste. ” aiemmin, mutta juuri tuollainen mielikuva minulla Italiasta on 😛 Tunnen vain Pohjois-Italiaa ja haluaisin kovasti etelään, nimenomaan Sisiliaan.
Mika / Lähtöportti
12.4.2016 at 18:52
Kyllä tuo sanonta melko todenmukainen on. Napolin liikenne on pähkähullua ja yleensäkin italialaisten mielestä säännöt on tehty tulkittaviksi. Tunnelmat lämpenevät etelään päin mentäessä ja Sisiliasta haaveilen tosiaan itsekin.
säppä
9.4.2016 at 17:43
Oi Saapasmaa <3 Mulla seuraava Italian haave on mennä Napoliin syömään maailman parasta pizzaa ja jatkaa matkaa etelämmäksi Sisiliaan saakka. Tähän mennessä en ole Rooman eteläpuolella käynyt ollenkaan ja "pohjoisemmasta" ON nähtynä Cinque Terre, Firenze, Milano ja Venetsia, ja nekin vain melko nopeasti. Onneksi on koko elämä aikaa. 🙂
Mika / Lähtöportti
12.4.2016 at 18:56
Onpa hyvältä kuulostava haave! Erään sanonnan mukaan ensimmäinen ehto hyvällä pizzalle on, että kokki on syntynyt Napolissa. Olen syönyt Napolissa yhden pizzan ja vaikkei täytevalinta ehkä ollutkaan täydellinen, niin pizza on jäänyt mieleen yhtenä elämäni parhaista. Seuraavalla kerralla Napolissa täytynee käydä ainakin Pizzeria da Michelessä, sen verran kuuluisa se on, vaikka kaupungin parhaasta pizzasta on muitakin mielipiteitä.
Terhi / Muru Mou
10.4.2016 at 1:21
Toivoisin, että olisin käynyt Italiassa useammankin kerran kuin pari hassua pitkää viikonloppua. Hyvä ruoka, erinomainen viini ja upeat maisemat – eipä sitä enempää tarvitsekaan!
Todella kattavasti olet kyllä Italiaa kolunnut, eihän sinulta puutu enää kuin pari hassua aluetta 🙂
Mika / Lähtöportti
12.4.2016 at 18:59
Kyllä Italian ruoka, viini ja maisemat saavat jo niin hyvälle tuulelle, ettei juuri muuta tarvita. Kannattaa siis joskus lähteä pidemmäksikin aikaa 🙂 No, muutamia alueita multa puuttuu, ja tuskin innostus hiipuu vaikka niissäkin tulisi kertaalleen käytyä 🙂
Annika | Travelloverblogi
13.4.2016 at 14:06
Italia on sulattanut aika monen suomalaisen sydämen. Oma viha-rakkaussuhteeni alkoi 11 vuotta sitten, ja sen jälkeen olen päätynyt maahan 19 kertaa. Aika samanlaisen alueittain jaetun jutun kirjoitin itsekin taannoin: http://www.travelloverblogi.fi/la-bella-italia-ajatuksia-18-matkan-kokemuksella/. On todella jännä, niin kuin sanoit, että yhdestä maasta on niin moneksi. Ei uskoisi Sisiliaa ja Pohjois-Italiaa samaan maahan kuuluvaksi. Montalbanon jalanjäljissä olen Sisiliaa kolunnut. Silloin ei vielä ollut yhtä kattavia nettisivuja kuin nyt. Niillä vinkeillä pitäisi ”Vigatakin” löytyä, vaikka eihän sen nimistä kaupunkia ole. Se on yhdistelmä monesta.
Mika / Lähtöportti
16.4.2016 at 20:36
Kiitos linkistä! Kun nyt luin tekstisi uudelleen, muistan lukeneeni sen joskus kauan sitten aiemminkin. Nuo kokemuksesi vain vahvistivat ajatustani siitä, että seuraava Italian-matka täytyy tehdä Sisiliaan tai Liguriaan. Montalbanon jalanjäljet kiinnostavat, vaikkei Vigataa kartalta löydykään. Montalbanon kotitalo Punta Seccassa näyttäisi toimivan Bed & Breakfastina, varmaan mielenkiintoinen majoitusvaihtoehto sekin.
Ansku BCN
13.4.2016 at 22:46
Italia on kyllä aika <3. Paljon on siitäkin vielä näkemättä, vaikka jonkun verran siellä on tullut ravattua. Piti ihan karttaa katsoa ja näköjään olen käynyt maakunnissa nimeltä Abruzzo, Aosta, Calabria, Friuli-Venezia Giulia, Lazio, Liguria, Lombardia, Piemonte, Toscana ja Veneto. Ai että mä oikeasti tykkään tehdä listauksia :D.
Mika / Lähtöportti
16.4.2016 at 20:45
Mäkin tykkään listauksista 😀 Sulla näyttäisi siis olevan jo puolet kahdestakymmenestä käytynä. Italiahan ei ole Barcelonasta ihan mahdottoman kaukana, mutta toki sieltä käsin tulee ensin vastaan valtava määrä Espanjan ja Ranskan tarjoamia houkutuksia 🙂