Italia
Tunnetko Italian Versaillesin?

Oletko kuullut Casertan kaupungista ja siellä sijaitsevasta kuninkaallisesta palatsista? Jättimäinen rakennus kilpailee loistossaan Ranskan Versaillesin kanssa, mutta on jäänyt huomattavasti esikuvaansa tuntemattomammaksi.
Tuntuu oudolta, ettei ”Italian Versaillesiksikin” kutsuttua nähtävyyttä juuri tunneta ulkomailla. Ehkä syinä ovat hieman syrjäinen sijainti sekä vähäinen historiallinen merkitys. Napolin kuningaskunta ei ollut erityisen vauras, mutta Bourbonin hallitsijasuku tarvitsi mahdollisimman komean palatsin mahtinsa merkiksi. Napolin kuningas Kaarle VII aloitti rakentamisen 1700-luvun puolivälissä, mutta häipyi seudulta kesken kaiken saatuaan paremman työtarjouksen muualta. Hänestä kruunattiin Espanjan kuningas Kaarle III. Kaarlen poika Ferdinand huolehti urakan päätökseen. Napolin kuningaskunnan vaiherikas tarina päättyi lopullisesti vuonna 1860, kun Giuseppe Garibaldi voittoisine joukkoineen synnytti Italian tasavallan.
Rakennus on saanut Versaillesin lisäksi vaikutteita myös Madridin kuninkaanlinnasta. Vaikka kaikki suunnitelmat eivät toteutuneetkaan, oli lopputulos jättimäinen. Paikalliset muistuttavat mielellään, että rakennus on tilavuudella mitattuna maailman suurin kuninkaallinen palatsi. Barokkityylisessä pytingissä on noin 1200 huonetta ja se kuuluu Unescon maailmanperintöluetteloon.
Mekin päädymme Casertaan hieman sattumalta, sillä tarvitsemme taukopaikan ajomatkallamme Etelä-Italian halki. Sormeni osuu kartalla Casertaan, josta olin kuullut ensi kertaa paria vuotta aiemmin. Kaupunki sijaitsee kolmisenkymmentä kilometriä Napolista pohjoiseen ja palatsi löytyy heti rautatieaseman vierestä.
Aikuisten sisäänpääsy maksaa 12 euroa. Samalla lipulla pääsee tutustumaan myös suureen puistoalueeseen. Kiipeämme näyttäviä rappuja toiseen kerrokseen. Tarkkasilmäinen elokuvien ystävä voisi luulla olevansa Roomassa, sillä portaikossa on kuvattu Vatikaaniin sijoitettuja kohtauksia sekä Enkeleihin ja demoneihin että Tom Cruisen tähdittämään Mission: Impossible III:een. Joku saattaa toki kuvitella olevansa vieläkin kauempana, sillä rakennus on esittänyt myös Naboo-planeetan palatsia Star Wars -filmeissä.
Teemme pitkän kierroksen lukuisien huoneiden halki. Tyttäremme muistelee aiemmin näkemäämme korutonta Castel del Monten linnaa, jossa ei ollut lainkaan huonekaluja. Täällä sisätilat muistuttavat huomattavasti enemmän Disney-prinsessojen asumuksia. Mahtavia kalusteita, kultauksia, Muranon lasista tehtyjä kattokruunuja, maalauksia ja muita taideteoksia riittää yllin kyllin. Ihailemme huoneiden loistoa niskat kenossa lähes kyllästymiseen asti. Mieleeni jää parhaiten mahtipontinen kruunajaissali.
Jättimäiseen palatsiin kuuluu myös valtava puisto. Mittasuhteet venyvät käsityskyvyn rajamaille, sillä puutarha jatkuu kaukaisuuteen asti. Kävelemme lasten kanssa ensimmäiselle suihkulähteelle, josta he kääntyvät isovanhempien seurassa kohti hotellia. Me vaimon kanssa sen sijaan haluamme jatkaa suoran päähän keinotekoiselle vesiputoukselle saakka. Selvitän myöhemmin, että matkaa on yhteen suuntaan lähes kolme kilometriä.
Huolella hoidetussa symmetrisessä puutarhassa voisi halutessaan liikkua myös hevoskärryillä tai pikkubussilla. Ohitamme suihkulähteen toisensa jälkeen ja katselemme vesialtaissa uivia suuria kaloja. Loiva ylämäki kohti vesiputousta vain jatkuu ja jatkuu. Ihailemme perille päästyämme varsin vaikuttavaa maisemaa kaukana alhaalla häämöttävälle palatsille. Myös vesiputouksen päälle voisi vielä kiivetä, mutta siihen meillä ei riitä aikaa eikä välttämättä voimiakaan.
Aurinko alkaa jo laskea, kun palaamme takaisin. Varjot pitenevät ja ilta viilenee miellyttävästi. Päivän tungoksesta ei ole enää tietoakaan, vaan saamme ihailla puistoa melkein kahdestaan. On jo sulkemisaika, mutta pääsemme auki jätetystä portista sisäpihalle ja lopulta ulos kadulle.
Italiassa on niin paljon koettavaa, etten itsekään nosta Casertan palatsia aivan maan nähtävyyslistan kärkeen. Paikka on silti ehdottomasti käymisen arvoinen, jos pitää mahtipontisista rakennuksista ja huikeankokoisista puutarhoista. Jos viihdyt Versaillesissa tai Drottningholmissa, niin nautit taatusti tästäkin.
Yövymme Royal Caserta -hotellissa, joka sijaitsee aivan palatsin vieressä. Moderni ja siisti perhehuone irtoaa hieman alle sadalla eurolla. Hinta-laatusuhde on selvästi parempi kuin suositummissa italialaiskaupungeissa. Aamupala ei tosin ole erityisen runsas, mutta pöytään saa tilata hyvää cappuccinoa.
Käväisemme vielä lähtöpäivänä Casertavecchiassa eli ”Vanhassa Casertassa”, joka sijaitsee korkealla kukkulalla kymmenen kilometrin päässä nykyisestä keskustasta. Keskiaikainen kylä on aikojen saatossa menettänyt merkitystään ja toimii nykyään lähinnä kuvauksellisena turistinähtävyytenä. Jätämme auton tien varteen ja kiipeämme muiden mukana kukkulan huipulle. Huomaamme iloksemme, että pienessä kylässä näyttää edelleen olevan vakituisia asukkaita. Ohitamme kauniita kujia, vanhoja kiviseiniä sekä useammankin houkuttelevan ravintolan.
Pysähdymme vielä paluumatkalla katsomaan maisemaa. Casertan palatsi hallitsee vahvasti koko ympäröivää laaksoa. Kyllä tämäkin kannatti tulla näkemään.

Italia
Montemarcello – hiljainen kyläidylli Liguriassa

Kävimme viimevuotisella Ligurian-matkallamme monessa kauniissa pikkukylässä. Niistä luultavasti tuntemattomin on hiljaisen kukkulan huipulla kohoava Montemarcello, jonka muinaiset muurit kätkevät sisälleen tunnelmallisia kujia.
Sade ropisee tuulilasiin, kun ajamme kapeaa tietä, joka kiemurtelee metsäisellä rinteellä yhä korkeammalle. Olemme juuri tutustuneet aivan ihastuttavaan Tellaroon, mutta lähistöllä on toinenkin Italian kauneimpien kylien listalle valittu kohde. Tellarosta köröttelee hidasta kylätietä pitkin reilussa parissakymmenessä minuutissa Montemarcelloon. Välin voisi myös patikoida, mutta se ei tunnu ainakaan tällä säällä houkuttelevalta.

Montemarcellon laidalla on suuri parkkipaikka, josta päätellen täällä saattaa olla joskus vilkkaampaa kuin sateisena lokakuisena perjantaina. Odottelemme pahimman kuuron hellittämistä, kunnes lähdemme tutustumaan kylään sateenvarjojen suojissa. Tuuli on onneksi tyyntynyt verrattuna Tellaroon, jossa myrsky löi korkeita aaltoja rantaan.

Kylä on lähes aavemaisen hiljainen, sillä emme kohtaa sateen kastelemilla kujilla ketään. Harmaa sää on laskeutunut Montemarcellon ylle kuin suruharso, mutta sekään ei peitä ympäristön kauneutta.

Ihailemme yhteensopivin sävyin maalattuja taloja. Välillä maali on lohkeillutkin, ja siellä täällä näkyy myös paljaita kiviseiniä. Kujien varrella on paljon kauniita yksityiskohtia ovenkolkuttimista kukkaruukkuihin ja postilaatikoista takorautaisiin parvekkeisiin.

Montemarcellon borgon eli muurien ympäröimän keskiaikaisen kylän asukasluvuksi on ilmoitettu 280 henkilöä. Kylä kuuluu Ameglian kuntaan ja sieltä on noin puolen tunnin ajomatka La Spezian satamakaupunkiin tai marmorista tunnettuun Carraraan. Montemarcello sijaitsee Ligurian alueella, mutta esimerkiksi Carrara ja sen naapuri Massa ovat jo Toscanan puolella.

Montemarcellossa majailee runsaasti kissoja. Yksi niistä tulee tervehtimään meitä kylän tiiviillä keskusaukiolla. Se kävelee aukion toiselta laidalta määrätietoisesti luoksemme, mistä voisi päätellä että kissoja kohdellaan täällä hyvin. Ehkä sekin kaipaa seuraa, sillä ainakaan me emme ole kohdanneet tähän mennessä vielä yhtään muuta elävää olentoa. Rapsutukset ja sateenvarjon suoja tuntuvat ainakin kelpaavan.

Huomaamme myöhemmin eräällä kujalla kissoille tarkoitettuja ruokakippoja sekä suojaisia makuupaikkoja. Seinään kiinnitetyn tekstin mukaan kissoja ei saa kohdella kaltoin tai häätää kylästä. Pidämme tämän vuoksi Montemarcellosta entistäkin enemmän.

Viihdymme aukiolla vaalean kissan seurassa ja kuvittelemme, kuinka kylän asukkaat kokoontuvat tänne iltaisin vaihtamaan kuulumisia sekä nauttimaan pienen kahvila-ravintolan antimista. Kesäisin tänne tulee luultavasti turistejakin. Vanhat seinät ovat varmasti kuulleet tuhansia tarinoita.

Tunnelmallinen piazza syntyi surullisella tavalla toisen maailmansodan aikaan 1944, kun liittoutuneiden pommi osui Montemarcelloon. Pommi vei paikalla sijainneiden talojen lisäksi mukanaan kymmeniä ihmishenkiä. Pieni aukio on nimetty pommituksen muistoksi joulukuun 13. päivän mukaan.

Montemarcellosta avautuu upeita maisemia eri suuntiin. Sää ei ole kirkkain mahdollinen, mutta merinäkymä on silti komea. Montemarcellon perustaminen liittyi juuri sen sijaintiin hyvällä tähystyspaikalla. Tänne pystytettiin joskus muinoin roomalainen sotilasleiri, jonka tehtävänä oli vartioida ympäristöä. Kylän nimi, Marcellon vuori, viittaa roomalaiseen sotapäällikköön nimeltä Marco Claudio Marcello. Vaikka kylän elämä onkin ollut pitkään rauhallista, mahtuu vuosisatojen varrelle myös monenlaisia selkkauksia. Niistä vakavin tapahtui 1400-luvun loppupuolella, kun firenzeläiset tuhosivat Montemarcellon genovalaisia vastaan käydyn sodan yhteydessä.

Emme osu Montemarcelloon ruoka-aikaan, joten paikalliset ravintolat jäävät meiltä kokematta. Vaikkei kylä sijaitsekaan rannalla, syödään täällä kuulemma paljon mustekalaa ja muita meren herkkuja. On helppo arvata, että tarjolla olisi myös seudun tyypillisimpiä tuotteita, kuten focacciaa, peston kera tarjottua pastaa sekä Vermentino-rypäleistä valmistettua valkoviiniä.

On sääli, ettemme näe kylää yhtään tätä eläväisempänä. Toisaalta on myös mukavaa kierrellä autioilla kujilla ja nauttia ympärillä olevasta kauneudesta kaikessa rauhassa. Tuntuu melkein siltä kuin olisimme saaneet keskiaikaisen kylän hetkeksi omaksemme. Tunnelma on kovin erilainen verrattuna melko lähellä sijaitseviin Cinque Terren kyliin, joiden kujilla riittää runsaasti turisteja sateisinakin arkipäivinä.

Sade on jo loppunut ja räystäiltä putoilee enää yksittäisiä pisaroita satunnaisiin lätäköihin. Kostea ilmakin tuntuu vähitellen lämpenevän. Terrakotanvärinen Pyhän Pietarin kirkko on suljettu, joten kiertelemme vielä uudelleen muutaman kujan ympäri, kunnes palaamme parkkipaikalle.

Montemarcello on mukava ja tunnelmallinen vierailukohde Ligurian-matkan varrella. Pienessä kylässä ei ole paljoa nähtävää, mutta siksi täällä jääkin hyvin aikaa pysähtyä katselemaan kujien yksityiskohtia ja aistia vuosisatojen takaista historiaa.

Huomaamme vasta poistuessamme, kuinka kylän portin yläpuolella lukee È Amore – se on rakkautta. Kyseessä on vasta äskettäin paikoilleen asennettu taideteos, joka kuvaa montemarcellolaisten yhteisöllisyyttä ja kotiseuturakkautta. Pienen kylän keskiaikaiset muurit seisovat täällä toivottavasti yhtä ylpeinä vielä monen tulevankin vuosisadan ajan.
Italia
Päiväretki tornin juurelle Pisaan

Teimme viimesyksyisellä Ligurian-matkallamme päiväretken Toscanan puolelle Pisaan. Olin käynyt kaupungissa pari kertaa jo aiemmin, mutta kuuluisaa kaltevaa tornia ei voinut tälläkään reissulla jättää väliin.
Aiemmat vuosina 1999 ja 2006 tekemäni Pisan-retket olivat noudattaneet hyvin samanlaista kaavaa. Olin kävellyt rautatieasemalta vinolle tornille ja takaisin, eikä kaupunki ollut suuremmin sykähdyttänyt. Tällä kerralla toiveissa oli kierrellä Pisassa myös kuuluisan Ihmeiden aukion ulkopuolella, mutta torninkin juurelle piti tietysti päästä. Olin tehnyt ensimmäisen Pisan-retkeni kaverin kanssa, toisen vaimon seurassa ja nyt kolmannella kerralla tyttäret halusivat nähdä Pisan tornin ensimmäistä kertaa.

Saavumme Pisaan tällä kerralla autolla. Pari keskustan katua on tietöiden vuoksi suljettu, mikä hankaloittaa kovasti pääsyä etukäteen suunnittelemaani parkkihalliin. Kiertelemme hetken ympäriinsä, kunnes löydän vapaan parkkiruudun erään kadun varrelta. Huomaan päätyneeni jälleen rautatieaseman liepeille, joten kävelykierros noudattaisi varmasti osittain samaa reittiä kuin vuosia aiemminkin. Saavumme pian Piazza Vittorio Emanuele II -aukiolle, jolle ollaan valmistelemassa jonkinlaista ruoka- ja viinitapahtumaa.

Samoilta kulmilta löytyy myös Keith Haringin maalaama muraali Tuttomondo vuodelta 1989. Se on Haringin viimeisiä teoksia, sillä maailmankuulu graffititaiteilija menehtyi aidsiin jo kolmekymppisenä. Tästä rauhaa ja suvaitsevaisuutta kuvastavasta maalauksesta hän kirjoitti päiväkirjaansa: ”Pisa on ollut mahtava. Ymmärrän nyt, että tämä on yksi tärkeimmistä projekteista, joita olen koskaan tehnyt. Se tulee olemaan täällä hyvin, hyvin pitkään, ja kaupunki näyttää todella rakastavan sitä.”

Kaipaamme jo retken alkuvaiheessa lounasta, joten suunnistamme lähistöltä löytyvään San Domenico Italian Bistrot -ravintolaan. Pieni ravintola sijaitsee hiljaisella sisäpihalla vilkkaan Corso Italia -ostoskadun varrella. Mahdumme onneksi ilman varaustakin sisään. Valitsen listalta tagliata di manzon eli viipaloitua naudanlihaa. Annos on yleensä takuuvarma valinta, ja vaikka se ei tälläkään kerralla petä, herättää muun perheen syömä lasagne pientä annoskateutta. Kokeilemme jälkiruokalistalta sekä tiramisua että sisilialaista cannoloa. San Domenico Italian Bistrot on mukava ravintola, jonka pöydissä näkyy niin paikallisia kanta-asiakkaita kuin muutamia matkailijoitakin.

Taivaalta vihmoo vettä, joten suunnistamme suorinta tietä kohti kaltevaa tornia. Taivas onneksi kirkastuu jo saapuessamme Arno-joen rantaan. Solferinon sillalta kelpaa katsella jokimaisemaa sekä Santa Maria della Spinan kirkkoa. Pieni goottilaistyylinen kirkko näyttää kauniilta ja sen vaalea hahmo erottuu hyvin ympäristöstään.

Sää muuttuu ukkosta enteillen hiostavan lämpimäksi, kun alamme lähestyä Piazza dei Miracolia eli Ihmeiden aukiota. Aukiolla on maailmankuulun tornin lisäksi muutamia muitakin nähtävyyksiä, kuten katedraali, kastekappeli ja hautausmaa. Paikalla on odotustemme mukaisesti paljon turisteja, joista monet poseeraavat valokuviin ikään kuin tornia pystyssä pitäen. Mekin ryhdymme tietysti samaan leikkiin. Torni on niin kuuluisa, että tyttäretkin ovat sen näkemisestä selvästi innostuneita.

Pisan katedraalin kellotornin rakentaminen aloitettiin vuonna 1173, mutta työ kävi pettävän maaperän vuoksi pian hankalaksi. Torni kallistui selvästi, mutta projektin valmiiksi saaminen koettiin kunnia-asiaksi. Rakentamisessa jouduttiin pitämään sekä teknisten pulmien että taloudellisten haasteiden vuoksi pitkiä taukoja, kunnes kellotapuli vihittiin käyttöön monta sukupolvea ja lähes kaksisataa vuotta työn aloittamisen jälkeen. Torni näyttää toden totta vinolta, mutta mielikuva kaltevuudesta vaihtelee sen mukaan, mistä päin rakennelmaa katsoo.

Tornin kaltevuus on vaihdellut vuosien varrella jonkin verran, yleensä korjaustöiden, mutta myös luonnollisten muutosten vuoksi. Välillä torni on jouduttu sulkemaan yleisöltä turvallisuussyistä, mutta nykyisin huipulle pääsee kiipeämään kierreportaita pitkin. Pääsyliput erittäin suosittuun kohteeseen kannattaa ostaa etukäteen netistä. Tarjolla on kaikki Piazza dei Miracolin kohteet kattava yhdistelmälippu sekä yksittäisiä tikettejä Ihmeiden aukion eri kohteisiin. Tornin pääsylippua hankkiessa valitaan samalla myös sisäänpääsyaika. Emme kaipaa tällä kerralla nähtävyyksien sisäpuolelle, vaan meille riittää ihmeiden ihastelu aukiolta käsin.

Pisan katedraali valmistui jo vuonna 1092. Pisa oli noihin aikoihin merkittävä merimahti, joten kirkon mahtipontisuus kuvastaa kaupungin vaurautta ja vaikutusvaltaa. Olen tutustunut komeaan katedraaliin tarkemmin aiemmilla matkoillani, mutta tällä kerralla kurkistamme sisäpuolelle vain ovelta.

Ihmeiden aukion rakennukset muodostavat näyttävän ja harmonisen kokonaisuuden. Katedraalin sisäänkäyntiä vastapäätä sijaitseva pyöreä rakennus on kastekappeli Battistero di San Giovanni. Lisäksi aukion laidalta löytyy hautausmaa Camposanto sekä pari museota.

Haluamme tehdä pienen kävelykierroksen Pisassa, joten suunnistamme seuraavaksi Piazza dei Cavalierille, jota reunustaa näyttävien rakennusten rivistö. Kuvassa näkyvät perinteikäs yliopisto Scuola Normale Superiore sekä Santo Stefano dei Cavalierin kirkko.

Yksi Pisan tunnelmallisimmista kaduista on Borgo Stretto, jota reunustavat värikkäät vanhat rakennukset sekä niiden tyylikkäät holvikaaret. Borgo Stretto on myös ostoskatu, jonka varrella on paljon kauppoja.

Huomaamme Borgo Strettoa pitkin kulkiessamme Galileo Galilein patsaan. Tiedemies on jättänyt jälkensä syntymäkaupunkinsa historiaan monin tavoin, ja jopa Pisan lentokenttä on nimetty hänen mukaansa. Usein kuullun tarinan mukaan Galilei kiipesi Pisan torniin tekemään kokeita, joissa pudotti eri painoisia kuulia maahan. Näin hän pyrki todistamaan, ettei putoamisnopeus riipu esineen massasta. Ajatus kuulia viskovasta parrakkaasta tiedemiehestä on kiehtova riippumatta siitä, onko se totta vai tarua.

Borgo Stretto johtaa Piazza Garibaldille, joka sijaitseekin jo Arno-joen rannalla. Katselemme kuvauksellista jokirantaa hetken, kunnes ylitämme Arnon Ponte di Mezzoa pitkin.

Jatkamme matkaa suoraan eteenpäin. Borgo Stretto on vaihtunut täällä virran eteläpuolella Corso Italiaksi, jonka varrella söimme aiemmin lounasta. Vilkasta ostoskatua pitkin on mukava kävellä ja aistia kaupungin tunnelmaa. Tytöt haluavat ostoksille, joten käymme muutamassa kaupassa. Jopa arkinen H&M näyttää täällä juhlavalta, sillä se toimii vanhassa seinämaalauksilla koristellussa palatsissa.

Viivymme Pisassa vajaat viisi tuntia. Keskustan kävelijöille rauhoitetut ostoskadut ja vanhat rakennukset miellyttävät, mutta Pisa ei silti vieläkään mahdu suurimpien suosikkikaupunkieni joukkoon. Myönnän toki, etten nytkään tutustunut kaupunkiin erityisen kattavasti, mutta Pisa ei vain ole sykähdyttänyt yhtä paljon kuin moni muu italialainen paikkakunta. Kalteva torni on silti ilman muuta kerran elämässä näkemisen arvoinen nähtävyys.

Pisaa vaivaa luonnollisesti jonkinasteinen yliturismi, sillä kaupungissa riittää tornia katsomaan tulevia päiväretkeläisiä. Tämän vuoksi Pisassa yöpyminen voisikin olla harkitsemisen arvoinen idea, sillä Ihmeiden aukio lienee parhaimmillaan varhaisaamun hiljaisuudessa tai illan jo pimennyttyä. Samalla jäisi enemmän aikaa vaikkapa kävelyyn Arno-joen rantakatuja pitkin. Jos satun palaamaan Pisaan vielä neljännenkin kerran, haluaisin kokea kaupungissa myös jotain uutta. Houkuttelevilta vaihtoehdoilta kuulostavat esimerkiksi kolmen kilometrin mittainen kierros kaupunginmuureilla, taidemuseo Palazzo Blu tai Pisan kasvitieteellinen puutarha.
-
Suomi2 vuotta sitten
Hiihtoloma Syötteen laduilla
-
Itävalta1 vuosi sitten
Alppimaisemia kesäisessä Seefeldissä
-
Huvipuistot2 vuotta sitten
Huvipuistokokemus – Disneyland Park Paris
-
Yhdysvallat1 vuosi sitten
Ensikertalaisen Los Angeles – 10 kohdetta
-
Italia1 vuosi sitten
Cinque Terre – 5 kuvankaunista kylää
-
Yhdysvallat2 vuotta sitten
Los Angelesin kiehtova Venice
-
Italia1 vuosi sitten
Patikkaretkellä Cinque Terressä
-
Ranska2 vuotta sitten
30 nähtävyyttä Pariisissa
-
Yhdysvallat1 vuosi sitten
Tarunhohtoinen Hollywood
-
Espanja2 vuotta sitten
Kaksien kasvojen Torrox
-
Italia2 vuotta sitten
Milanon pääkallokappeli San Bernardino alle Ossa
-
Yhdysvallat2 vuotta sitten
Kalifornian-matkan parhaat palat
Katja
19.11.2015 at 13:07
Miksi en oo tienny tämmösen palatsin olemassaolosta mitään? 😀 Mulla tuli heti Madridin kuninkaanlinna mieleen tosta ulkokuoresta, mutta sisältä ja puistoltaanhan toi on tosiaan ihan juuri kuin Versailles. Ei ihan ensimmäisenä tule siis Italia mieleen, mutta onhan vaan mahtavan näköinen!
Mika / Lähtöportti
19.11.2015 at 14:15
Kiitos kommentista! Paikka on varsin mahtava, mutta säilynyt tosiaan yllättävän tuntemattomana. Julkisivu toi minullekin mieleen Madridin ja puisto Versaillesin.
Anne | Metallia Matkassa
20.11.2015 at 13:10
Ooh, upeita kuvia ja maisemia. En ollutkaan kuullut tämmöisestä paikasta. Mahtipontiset rakennukset ovat upeita kuvattavia. Star Wars-fanina pitää pistää korvan taakse!
Mika / Lähtöportti
23.11.2015 at 10:01
Hieno paikka, josta ei ole tainnut kuulla moni muukaan. Täytyisi joskus itsekin katsoa Star Warseja uudelleen, niin näkisin samalla tunnistanko palatsin. Casertassa on kuvattu kohtauksia Pimeään uhkaan ja Kloonien hyökkäykseen.
Vesa Heiskari
30.12.2015 at 14:31
Upeita kuvia. Paikkakin on hieno, olen käynyt siellä useita kertoja. Puisto on tosiaan pitkä, loppupäässä on vielä ”erillinen” englantilainen puisto. Noin kympillä saa vuokrattua hepan kuskineen ja niin maisemia voi ihailla myös hevoskärryistä. Kuskit puhuvat hyvää englantia ja kertovat matkan aikana oleellista tietoa. Jos liikut sielläpäin uudelleen, käy myös Gaetan ja Sperlongan pikkukaupungeissa. Itse olen asunut Gaetassa jo kuusi talvikautta ja olen ihastunut tuon kaupungin välittömään ilmapiiriin.
Mika / Lähtöportti
31.12.2015 at 10:01
Kiitos kommentista! Tuohon englantilaiseen puistoon emme ehtineet. Kymppi ei olisi paha hinta hevoskyydistä, luulin kalliimmaksi. Sperlonga oli meillä Casertan vaihtoehtona yöpaikaksi tuolla matkalla, Caserta vei sitten palatsin ansiosta voiton. Gaetasta en ollut kuullutkaan, kiitos vinkistä! Tuolla kokemuksella tunnet varmasti paikan hyvin. Haluan kyllä käydä Italiassa lähes joka vuosi, mutta monta muutakin aluetta on vielä näkemättä…
Henna /suurin onni
3.4.2016 at 22:13
En olisi minäkään tunnistanut leffalokaatioksi, enkä ole muutenkaan koskaan kuullut tästä paikasta. Tosin Italian tuntemukseni on yleisesti ottaenkin aika huonolla tasolla, sillä kokemusta on vain yhden Rooman reissun ja yhden Ranskasta käsin tehdyn rajakyläpiipahduksen verran.
Kaunis paikka näyttää olevan kyseessä, kyllä varmasti itsekin viihtyisin tuolla puutarhassa kuljeksien, mieluusti myöskin ilman sitä ryysistä 🙂 Versailleskin on vielä näkemättä… jospa minullekin jossain vaiheessa napsahtaa päälle Eurooppa-vaihde. Sinun blogistasi tulevat silloin kyllä monet monet vinkit käyttöön! 🙂
Mika / Lähtöportti
7.4.2016 at 21:28
Euroopassa riittää kyllä monenlaista nähtävää. Hienoa että olette päässeet kiertämään niin paljon mm. Afrikkaa, näitä ”helppoja” maitahan ehtii hyvin koluamaan myöhemminkin 🙂 Versailles on myös näkemisen arvoinen. Omalla Versailles-käynnillä kuuluisa Peilisali oli remontissa ja puutarhoja piiskasi syyssade, joten sinne voisin lähteä paremmalla onnella toisenkin kerran.
Miika ♥ Gia | matkakuume.net
4.4.2016 at 16:52
Vaaaaaaauuuuu! Aivan mieletön, varsinkin tuo ensimmäinen kuva!
Siis en olisi tunnistanut lokaatioksi, enkä todellakaan ole kuullutkaan tällaisesta piilotetusta helmestä! Vaikka Versailles on myös näkemättä, niin on kyllä tämäkin. Jos rakastin Italiaa jo aiemmin, nyt vielä himpun verran enemmän. Voin oikein nähdä miten samoilen päivän tuolla, ja illalla löydän piskuisesta kylästä mainion ravintolan, jossa syön taas kerran maailman parhainta risottoa, hulautan sen alas mainiolla talon viinillä ja otan jälkiruoaksi messevän juustolautasen.
Ihanaa kun kerrot meille tällaisista helmistä!
Mika / Lähtöportti
7.4.2016 at 21:43
Kun näin tuota avauskuvaa vastaavan otoksen ensimmäistä kertaa, kirjoitin heti paikan nimen muistiin. Minusta on mieletöntä, että tällainen paikka on olemassa, eikä kovin moni ulkomaalainen tunnu tietävän siitä mitään. Se taitaa kertoa siitä, miten paljon ihmeellistä nähtävää Italiassa on. Ja risotto, viini ja juustolautanen… kyllä kiitos!! 🙂
Annika | Travellover
4.4.2016 at 21:08
Vastaus kysymykseesi on ei. Olen ollut Italiassa lukuisia kertoja, ajellut autolla ja junalla vaikka missä, mutta tästä kuulen nyt ensimmäistä kertaa. Hienohan tuo on, ei siitä mihinkään pääse. Ei ehkä tyypiltään lempikohteitani, mutta jos kohdalle sattuisi, ehdottomasti menisin. Putous saa sanana minut jo suuntaamaan kohti. Vesiputouksissa on jotain todella lumoavaa. Mutta tuollainen rakennettu on jotenkin korni. Se on tosi kaunis, mutta putous… Siinä pitää olla annous villiä ja voimakasta luontoa!
Mika / Lähtöportti
7.4.2016 at 21:56
Tiedän kuinka paljon olet Italiaa kiertänyt ja tunnet maan hyvin, joten tämä viimeistään todistaa Casertan tuntemattomuuden. Outo juttu tosiaan. Olen samaa mieltä, että vesiputousten pitäisi olla villejä ja vapaita, kuten vaikka Islannissa. Tuosta putouksesta ei nyt tullut julkaistua enempää kuvia, mutta jostain päin katsottuna se oli vähän outo kokonaisuus. Umbriassa olisi Cascata delle Marmoren 165 metriä korkeat putoukset, jotka suljetaan ajoittain ja päästetään sitten aikataulun mukaan kuohumaan turistien iloksi. Saattaisi olla erikoinen nähtävyys sekin.
Vesa
13.5.2016 at 7:08
Cascata delle marmore on ylimainostettu. Se ei oikeastaan ole hääppöinen nähtävyys.
Mika / Lähtöportti
13.5.2016 at 12:11
Kiitos kommentista! Putous näyttää muutamissa kuvissa hienolta, mutta ei tuonne pakottavaa tarvetta ole lähteä.
Erja/ Andalusian auringossa- ruokamatkablogi
8.4.2016 at 21:30
En ollut ikinä moisesta kuullutkaan! Nuo huikeat puitteet ja mittasuhteet huomioonottaen kyllä tuntuu käsittämättömältä, ettei tuo ole tunnetumpi. Hauska sisäpiirin tieto paikan käyttö Vatikaanista kertovissa otoksissa 🙂
Mika / Lähtöportti
9.4.2016 at 20:07
Vatikaaniin ei taida noin vain päästä elokuvia tekemään, joten sikäli tämä varmaan on sopiva valinta kuvauspaikaksi, varsinkin kun se vaikuttaa näin tuntemattomalta. Jos vastaava paikka olisi Suomessa, sen voisi helposti kuvitella olevan maan tärkeimpiä nähtävyyksiä.