Ota yhteyttä

Italia

Tunnetko Italian Versaillesin?

Julkaistu

Oletko kuullut Casertan kaupungista ja siellä sijaitsevasta kuninkaallisesta palatsista? Jättimäinen rakennus kilpailee loistossaan Ranskan Versaillesin kanssa, mutta on jäänyt huomattavasti esikuvaansa tuntemattomammaksi. 

Tuntuu oudolta, ettei ”Italian Versaillesiksikin” kutsuttua nähtävyyttä juuri tunneta ulkomailla. Ehkä syinä ovat hieman syrjäinen sijainti sekä vähäinen historiallinen merkitys. Napolin kuningaskunta ei ollut erityisen vauras, mutta Bourbonin hallitsijasuku tarvitsi mahdollisimman komean palatsin mahtinsa merkiksi. Napolin kuningas Kaarle VII aloitti rakentamisen 1700-luvun puolivälissä, mutta häipyi seudulta kesken kaiken saatuaan paremman työtarjouksen muualta. Hänestä kruunattiin Espanjan kuningas Kaarle III. Kaarlen poika Ferdinand huolehti urakan päätökseen. Napolin kuningaskunnan vaiherikas tarina päättyi lopullisesti vuonna 1860, kun Giuseppe Garibaldi voittoisine joukkoineen synnytti Italian tasavallan.

Caserta

Rakennus on saanut Versaillesin lisäksi vaikutteita myös Madridin kuninkaanlinnasta. Vaikka kaikki suunnitelmat eivät toteutuneetkaan, oli lopputulos jättimäinen. Paikalliset muistuttavat mielellään, että rakennus on tilavuudella mitattuna maailman suurin kuninkaallinen palatsi. Barokkityylisessä pytingissä on noin 1200 huonetta ja se kuuluu Unescon maailmanperintöluetteloon.

Caserta

Mekin päädymme Casertaan hieman sattumalta, sillä tarvitsemme taukopaikan ajomatkallamme Etelä-Italian halki. Sormeni osuu kartalla Casertaan, josta olin kuullut ensi kertaa paria vuotta aiemmin. Kaupunki sijaitsee kolmisenkymmentä kilometriä Napolista pohjoiseen ja palatsi löytyy heti rautatieaseman vierestä.

Caserta

Aikuisten sisäänpääsy maksaa 12 euroa. Samalla lipulla pääsee tutustumaan myös suureen puistoalueeseen. Kiipeämme näyttäviä rappuja toiseen kerrokseen. Tarkkasilmäinen elokuvien ystävä voisi luulla olevansa Roomassa, sillä portaikossa on kuvattu Vatikaaniin sijoitettuja kohtauksia sekä Enkeleihin ja demoneihin että Tom Cruisen tähdittämään Mission: Impossible III:een. Joku saattaa toki kuvitella olevansa vieläkin kauempana, sillä rakennus on esittänyt myös Naboo-planeetan palatsia Star Wars -filmeissä.

Reggia di Caserta

Teemme pitkän kierroksen lukuisien huoneiden halki. Tyttäremme muistelee aiemmin näkemäämme korutonta Castel del Monten linnaa, jossa ei ollut lainkaan huonekaluja. Täällä sisätilat muistuttavat huomattavasti enemmän Disney-prinsessojen asumuksia. Mahtavia kalusteita, kultauksia, Muranon lasista tehtyjä kattokruunuja, maalauksia ja muita taideteoksia riittää yllin kyllin. Ihailemme huoneiden loistoa niskat kenossa lähes kyllästymiseen asti. Mieleeni jää parhaiten mahtipontinen kruunajaissali.

Caserta

Jättimäiseen palatsiin kuuluu myös valtava puisto. Mittasuhteet venyvät käsityskyvyn rajamaille, sillä puutarha jatkuu kaukaisuuteen asti. Kävelemme lasten kanssa ensimmäiselle suihkulähteelle, josta he kääntyvät isovanhempien seurassa kohti hotellia. Me vaimon kanssa sen sijaan haluamme jatkaa suoran päähän keinotekoiselle vesiputoukselle saakka. Selvitän myöhemmin, että matkaa on yhteen suuntaan lähes kolme kilometriä.

Caserta

Huolella hoidetussa symmetrisessä puutarhassa voisi halutessaan liikkua myös hevoskärryillä tai pikkubussilla. Ohitamme suihkulähteen toisensa jälkeen ja katselemme vesialtaissa uivia suuria kaloja. Loiva ylämäki kohti vesiputousta vain jatkuu ja jatkuu. Ihailemme perille päästyämme varsin vaikuttavaa maisemaa kaukana alhaalla häämöttävälle palatsille. Myös vesiputouksen päälle voisi vielä kiivetä, mutta siihen meillä ei riitä aikaa eikä välttämättä voimiakaan.

Caserta

Aurinko alkaa jo laskea, kun palaamme takaisin. Varjot pitenevät ja ilta viilenee miellyttävästi. Päivän tungoksesta ei ole enää tietoakaan, vaan saamme ihailla puistoa melkein kahdestaan. On jo sulkemisaika, mutta pääsemme auki jätetystä portista sisäpihalle ja lopulta ulos kadulle.

Caserta

Italiassa on niin paljon koettavaa, etten itsekään nosta Casertan palatsia aivan maan nähtävyyslistan kärkeen. Paikka on silti ehdottomasti käymisen arvoinen, jos pitää mahtipontisista rakennuksista ja huikeankokoisista puutarhoista. Jos viihdyt Versaillesissa tai Drottningholmissa, niin nautit taatusti tästäkin.

Caserta

Yövymme Royal Caserta -hotellissa, joka sijaitsee aivan palatsin vieressä. Moderni ja siisti perhehuone irtoaa hieman alle sadalla eurolla. Hinta-laatusuhde on selvästi parempi kuin suositummissa italialaiskaupungeissa. Aamupala ei tosin ole erityisen runsas, mutta pöytään saa tilata hyvää cappuccinoa.

Caserta

Käväisemme vielä lähtöpäivänä Casertavecchiassa eli ”Vanhassa Casertassa”, joka sijaitsee korkealla kukkulalla kymmenen kilometrin päässä nykyisestä keskustasta. Keskiaikainen kylä on aikojen saatossa menettänyt merkitystään ja toimii nykyään lähinnä kuvauksellisena turistinähtävyytenä. Jätämme auton tien varteen ja kiipeämme muiden mukana kukkulan huipulle. Huomaamme iloksemme, että pienessä kylässä näyttää edelleen olevan vakituisia asukkaita. Ohitamme kauniita kujia, vanhoja kiviseiniä sekä useammankin houkuttelevan ravintolan.

Caserta
Pysähdymme vielä paluumatkalla katsomaan maisemaa. Casertan palatsi hallitsee vahvasti koko ympäröivää laaksoa. Kyllä tämäkin kannatti tulla näkemään.

Blogia kirjoittaa jatkuvaa matkakuumetta poteva perheenisä Keravalta. Nautin reissuista niin Euroopassa, kaukomailla kuin kotimaassakin. Pysy mukana matkassa ja seuraa Lähtöporttia Facebookissa sekä Instagramissa.

Jatka lukemista
16 kommenttia

Kommentit

  1. Katja

    19.11.2015 at 13:07

    Miksi en oo tienny tämmösen palatsin olemassaolosta mitään? 😀 Mulla tuli heti Madridin kuninkaanlinna mieleen tosta ulkokuoresta, mutta sisältä ja puistoltaanhan toi on tosiaan ihan juuri kuin Versailles. Ei ihan ensimmäisenä tule siis Italia mieleen, mutta onhan vaan mahtavan näköinen!

    • Mika / Lähtöportti

      19.11.2015 at 14:15

      Kiitos kommentista! Paikka on varsin mahtava, mutta säilynyt tosiaan yllättävän tuntemattomana. Julkisivu toi minullekin mieleen Madridin ja puisto Versaillesin.

  2. Anne | Metallia Matkassa

    20.11.2015 at 13:10

    Ooh, upeita kuvia ja maisemia. En ollutkaan kuullut tämmöisestä paikasta. Mahtipontiset rakennukset ovat upeita kuvattavia. Star Wars-fanina pitää pistää korvan taakse!

    • Mika / Lähtöportti

      23.11.2015 at 10:01

      Hieno paikka, josta ei ole tainnut kuulla moni muukaan. Täytyisi joskus itsekin katsoa Star Warseja uudelleen, niin näkisin samalla tunnistanko palatsin. Casertassa on kuvattu kohtauksia Pimeään uhkaan ja Kloonien hyökkäykseen.

  3. Vesa Heiskari

    30.12.2015 at 14:31

    Upeita kuvia. Paikkakin on hieno, olen käynyt siellä useita kertoja. Puisto on tosiaan pitkä, loppupäässä on vielä ”erillinen” englantilainen puisto. Noin kympillä saa vuokrattua hepan kuskineen ja niin maisemia voi ihailla myös hevoskärryistä. Kuskit puhuvat hyvää englantia ja kertovat matkan aikana oleellista tietoa. Jos liikut sielläpäin uudelleen, käy myös Gaetan ja Sperlongan pikkukaupungeissa. Itse olen asunut Gaetassa jo kuusi talvikautta ja olen ihastunut tuon kaupungin välittömään ilmapiiriin.

    • Mika / Lähtöportti

      31.12.2015 at 10:01

      Kiitos kommentista! Tuohon englantilaiseen puistoon emme ehtineet. Kymppi ei olisi paha hinta hevoskyydistä, luulin kalliimmaksi. Sperlonga oli meillä Casertan vaihtoehtona yöpaikaksi tuolla matkalla, Caserta vei sitten palatsin ansiosta voiton. Gaetasta en ollut kuullutkaan, kiitos vinkistä! Tuolla kokemuksella tunnet varmasti paikan hyvin. Haluan kyllä käydä Italiassa lähes joka vuosi, mutta monta muutakin aluetta on vielä näkemättä…

  4. Henna /suurin onni

    3.4.2016 at 22:13

    En olisi minäkään tunnistanut leffalokaatioksi, enkä ole muutenkaan koskaan kuullut tästä paikasta. Tosin Italian tuntemukseni on yleisesti ottaenkin aika huonolla tasolla, sillä kokemusta on vain yhden Rooman reissun ja yhden Ranskasta käsin tehdyn rajakyläpiipahduksen verran.

    Kaunis paikka näyttää olevan kyseessä, kyllä varmasti itsekin viihtyisin tuolla puutarhassa kuljeksien, mieluusti myöskin ilman sitä ryysistä 🙂 Versailleskin on vielä näkemättä… jospa minullekin jossain vaiheessa napsahtaa päälle Eurooppa-vaihde. Sinun blogistasi tulevat silloin kyllä monet monet vinkit käyttöön! 🙂

    • Mika / Lähtöportti

      7.4.2016 at 21:28

      Euroopassa riittää kyllä monenlaista nähtävää. Hienoa että olette päässeet kiertämään niin paljon mm. Afrikkaa, näitä ”helppoja” maitahan ehtii hyvin koluamaan myöhemminkin 🙂 Versailles on myös näkemisen arvoinen. Omalla Versailles-käynnillä kuuluisa Peilisali oli remontissa ja puutarhoja piiskasi syyssade, joten sinne voisin lähteä paremmalla onnella toisenkin kerran.

  5. Miika ♥ Gia | matkakuume.net

    4.4.2016 at 16:52

    Vaaaaaaauuuuu! Aivan mieletön, varsinkin tuo ensimmäinen kuva!

    Siis en olisi tunnistanut lokaatioksi, enkä todellakaan ole kuullutkaan tällaisesta piilotetusta helmestä! Vaikka Versailles on myös näkemättä, niin on kyllä tämäkin. Jos rakastin Italiaa jo aiemmin, nyt vielä himpun verran enemmän. Voin oikein nähdä miten samoilen päivän tuolla, ja illalla löydän piskuisesta kylästä mainion ravintolan, jossa syön taas kerran maailman parhainta risottoa, hulautan sen alas mainiolla talon viinillä ja otan jälkiruoaksi messevän juustolautasen.

    Ihanaa kun kerrot meille tällaisista helmistä!

    • Mika / Lähtöportti

      7.4.2016 at 21:43

      Kun näin tuota avauskuvaa vastaavan otoksen ensimmäistä kertaa, kirjoitin heti paikan nimen muistiin. Minusta on mieletöntä, että tällainen paikka on olemassa, eikä kovin moni ulkomaalainen tunnu tietävän siitä mitään. Se taitaa kertoa siitä, miten paljon ihmeellistä nähtävää Italiassa on. Ja risotto, viini ja juustolautanen… kyllä kiitos!! 🙂

  6. Annika | Travellover

    4.4.2016 at 21:08

    Vastaus kysymykseesi on ei. Olen ollut Italiassa lukuisia kertoja, ajellut autolla ja junalla vaikka missä, mutta tästä kuulen nyt ensimmäistä kertaa. Hienohan tuo on, ei siitä mihinkään pääse. Ei ehkä tyypiltään lempikohteitani, mutta jos kohdalle sattuisi, ehdottomasti menisin. Putous saa sanana minut jo suuntaamaan kohti. Vesiputouksissa on jotain todella lumoavaa. Mutta tuollainen rakennettu on jotenkin korni. Se on tosi kaunis, mutta putous… Siinä pitää olla annous villiä ja voimakasta luontoa!

    • Mika / Lähtöportti

      7.4.2016 at 21:56

      Tiedän kuinka paljon olet Italiaa kiertänyt ja tunnet maan hyvin, joten tämä viimeistään todistaa Casertan tuntemattomuuden. Outo juttu tosiaan. Olen samaa mieltä, että vesiputousten pitäisi olla villejä ja vapaita, kuten vaikka Islannissa. Tuosta putouksesta ei nyt tullut julkaistua enempää kuvia, mutta jostain päin katsottuna se oli vähän outo kokonaisuus. Umbriassa olisi Cascata delle Marmoren 165 metriä korkeat putoukset, jotka suljetaan ajoittain ja päästetään sitten aikataulun mukaan kuohumaan turistien iloksi. Saattaisi olla erikoinen nähtävyys sekin.

      • Vesa

        13.5.2016 at 7:08

        Cascata delle marmore on ylimainostettu. Se ei oikeastaan ole hääppöinen nähtävyys.

        • Mika / Lähtöportti

          13.5.2016 at 12:11

          Kiitos kommentista! Putous näyttää muutamissa kuvissa hienolta, mutta ei tuonne pakottavaa tarvetta ole lähteä.

  7. En ollut ikinä moisesta kuullutkaan! Nuo huikeat puitteet ja mittasuhteet huomioonottaen kyllä tuntuu käsittämättömältä, ettei tuo ole tunnetumpi. Hauska sisäpiirin tieto paikan käyttö Vatikaanista kertovissa otoksissa 🙂

    • Mika / Lähtöportti

      9.4.2016 at 20:07

      Vatikaaniin ei taida noin vain päästä elokuvia tekemään, joten sikäli tämä varmaan on sopiva valinta kuvauspaikaksi, varsinkin kun se vaikuttaa näin tuntemattomalta. Jos vastaava paikka olisi Suomessa, sen voisi helposti kuvitella olevan maan tärkeimpiä nähtävyyksiä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Italia

Calabrian kaunis ja kalanmakuinen Scilla

Julkaistu

Kirjoittaja

Halusin tutustua kesäkuun matkallamme erityisesti Calabriaan, joka oli itselleni viimeinen kokonaan käymättä jäänyt Italian alue. Yksi Calabrian kauneimmista kylistä on aivan Italian saappaankärjen tuntumasta löytyvä Scilla, jonne teimme mukavan päiväretken.
 
Majapaikastamme Santa Maria di Ricadista ajaa reilussa tunnissa Scillaan. Tuulilasin takaa näkyy muun muassa pikkukyliä, peltoja ja merimaisemia, kunnes päädymme loppumatkaksi Calabriaa halkovalle moottoritielle. Hellepäivän aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta, kun kurvaamme Scillan keskustaan. Pysäköinti osoittautuu hankalaksi, kuten olin vähän pelännytkin. Pari etukäteen kartalta katsomaani parkkipaikkaa ovat täynnä, joten joudumme kurvailemaan hetken kukkulan päälle rakennetussa Scillan keskustassa, johon emme lopulta tutustukaan tämän tarkemmin.

calabria_scilla_11


Saan lopulta auton mahtumaan maantien varteen Chianalean kalastajakorttelin tuntumassa. Tämä onkin onnekas sattuma, sillä pääsemme näin tutustumaan heti aluksi Chianaleaan, joka paljastuu Scillan tunnelmalliseksi sydämeksi. Kävelemme Chianaleaan hieman kolkon ja osittain parkkipaikkanakin toimivan tunnelin halki. Tunnelissa on onneksi suuria aukkoja merelle päin. Itse Chianalea ihastuttaa heti ensi silmäyksellä mukulakivikujineen ja vanhoine rakennuksineen.

calabria_scilla_16


Ohitamme pienen kirkon ja jatkamme korkean muurin reunaa seuraten eteenpäin. Vanha kalastajakylä on rakennettu tiiviisti rannan ja kukkulan väliin niin, ettei alueelle mahdu juuri muuta kuin vesirajaan jäävä talorivistö sekä sen takana kulkeva kuja. Meri näkyy kujaa pitkin kulkiessa talojen välistä.

calabria_scilla_14


Chianalea tunnetaan ravintoloistaan, joissa ollaan erityisen ylpeitä lähivesiltä kalastetusta miekkakalasta. Kujan varrella toimivat ravintolat levittäytyvät meren päälle rakennetuille puisille laitureille. Meille löytyy sopiva pöytä Il Generale -ravintolan laituriterassilta, jossa onkin oikein mukavaa nauttia lounaasta. Tilaamme alkuun juustoja, leikkeleitä sekä lihapullia jaettavaksi seurueemme kesken. Lajitelmaan kuuluu tietenkin Calabrialle tyypillistä tulisen mausteista ’ndujaa. Antipastot tarjoillaan hauskannäköisillä veneenmuotoisilla lautasilla.

calabria_scilla_12


Tuntuu rauhoittavalta syödä lounasta suolantuoksuisen meren äärellä ja kuunnella, kuinka aallot iskeytyvät rantakivikkoon. Leppeä merituuli viilentää juuri sopivasti helteistä päivää. Naapuritalojen parveikkeilla voi viettää päivää taatusti merellisissä tunnelmissa.

italia26_scilla_01


Toisessa suunnassa näkyy, kuinka pittoreski kylä kohoaa jyrkille rinteille. Näkymää hallitsee jykevä linnoitus Castello Ruffo, jonka paikalta on tähystelty merelle jo vuosisatoja etruskien ja roomalaisten ajoista lähtien.

calabria_scilla_13


Valitsen pääruoaksi tietenkin miekkakalaa, joka onkin täällä todella herkullista. Suuren kalan maussa on hieman lihamainen vivahde ja rakenne tuntuu tiiviydestään huolimatta murealta. Miekkakaloja pyydetään täällä erityisillä aluksilla, joihin kuuluu korkea tähystystorni. Juomme vielä aterian päätteeksi piristävät espressot.

calabria_scilla_09


Saavumme pian ravintolasta poistuttuamme pieneen risteykseen, josta toinen kuja nousee jyrkästi ylämäkeen ja toinen jatkuisi rannan tuntumassa eteenpäin. Hylkäämme satamaan johtavan kapean kujan ja päätämme suunnata ylämäkeen, sillä haluamme tutustua Castello Ruffoon.

calabria_scilla_17


Pysähdyn ennen matkan jatkumista valokuvaamaan sinisiä kalastusveneitä. Vaikka saaliit eivät ole enää Scillan asukkaille samanlainen elinehto kuin menneinä aikoina, on kalastuksella yhä merkitystä jo turisminkin kannalta. Moni haluaa tulla aistimaan vanhan kalastajakylän tunnelmaa ja maistella tuoreita meren antimia aivan kuten mekin.

calabria_scilla_10


Ylämäkeen viettävä mukulakivikuja huokuu italialaista tunnelmaa. Sen varrella on muun muassa vanhanaikaisia katulamppuja, kuivuvia pyykkejä, pari Vespaa sekä vanha pieni Fiat. Varjopuolena ovat muutamat ohi kulkevat skootterit sekä mäkeä edestakaisin suhaava tuktuk, joka kiidättää turisteja kaasu pohjassa kukkulalle.

calabria_scilla_06


Kiipeäminen palkitaan upealla maisemalla. Turkoosina hohtavan Tyrrhenanmeren vesi näyttää hyvin kirkkaalta ja taustalla kohoavat vehreät kukkulat.

calabria_scilla_19


Saavumme lopulta Castello Ruffon portille. Linnoitukseen on parin euron pääsymaksu, eikä siellä näy montaa vierailijaa. Linnoituksen nimi periytyy Paolo Ruffolta, joka osti rakennuksen vuonna 1533 ja kunnostutti sen perheensä asunnoksi. Ruffon aatelissuku viihtyi täällä 1700-luvun alkupuolelle saakka. 

calabria_scilla_07


Linnoituksessa ei ole upeiden maisemien lisäksi kovin paljoa nähtävää. Pistäydymme tyylikkäässä salissa, jossa voisi järjestää juhlia tai vaikka luentotilaisuuksia.

calabria_scilla_05


Castello Ruffosta löytyy pieni museotila, jonka näyttelyt kertovat kalastuksesta sekä Scillan historiasta. Kalastus on ollut aina tärkeä elinkeino, mutta kylää uhkasivat entisaikoina merirosvojen hyökkäykset.

calabria_scilla_03


Linnoituksen alueelta löytyy myös majakka, joka opastaa nykypäivän merenkulkijoita. Vaikka majakka itsessään on hyvinkin matala, sen sijainti korkean kallion päällä takaa näkyvyyden kauas Messinansalmelle.

calabria_scilla_04


Castello Ruffo sijaitsee niemessä, joka jakaa Scillan kahtia Chianalean ja Marina Granden ranta-alueisiin. Viimeksi mainittua hallitsee pitkä hiekkaranta, jolle on kerääntynyt kuumana kesäkuisena sunnuntaina paljon ihmisiä. Tämän sanotaan olevan ensimmäinen ranta Messinansalmesta pohjoiseen, jossa merivirrat eivät vaikuta vettä viilentävällä tavalla.

calabria_scilla_01


Laskeudumme alas linnoitukselta vain kiivetäksemme viereisen kukkulan näköalapaikalle. Täältä on hyvä näkymä vaikkapa Castello Ruffolle päin. Linnoituksen edustalla näkyy Madre dell’Immacolata -kirkko.

calabria_scilla_02


Näköalapaikka sijaitsee avaran ja hiljaisen Piazza San Rocco -aukion laidalla. Aukiota koristava suuri pronssipatsas esittää kreikkalaisen mytologian merihirviötä Skyllaa, joka on lainannut Scillalle nimensä. Kuusipäinen hirviö päivysti tarun mukaan Messinansalmen rannalla ja kaappasi merenkulkijoita ravinnokseen.

calabria_scilla_08


Laskeudumme kaunista kujaa pitkin takaisin Chianaleaan. Pysähdymme vielä matkan varrella jäätelökioskille, joka tuntuu olevan kovin suosittu. Paikallisesta sitrushedelmästä bergamotista valmistettu sorbetti on mukavan kirpeää ja sopii mainiosti hellepäivän raikastukseksi.

calabria_scilla_18


Palailemme tutun viileän tunnelin halki autolle. Aurinkoinen Scilla oli meille mukava ja viihtyisä retkikohde, josta ehti saada kiirehtimättä hyvän käsityksen muutamassa tunnissa. Mieleen jäävät erityisesti Chianalean kalastajakortteli, nautinnollinen ateria puulaiturilla sekä kukkulalta avautuvat upeat merimaisemat. Scilla kuuluu Calabrian rannikon helmiin, kuten myös seuraavissa blogijutuissa esiteltävät Tropea sekä Pizzo.

Lue myös koko matkasta kertova juttu Suurenmoinen kesämatka Etelä-Italiassa.

Jatka lukemista

Italia

Historiallinen rantakaupunki Sperlonga

Julkaistu

Kirjoittaja

Tutustuimme kesäkuun Italian-matkallamme Sperlongaan, jossa vietimme vajaan vuorokauden. Miellyttävän kaupungin vanhin osa muodostuu kiehtovasta kapeiden kujien labyrintista, merimaisemia riittää ja moni viihtyy pitkillä hiekkarannoilla.

* Sisältää Booking.comin mainoslinkkejä

Ajamme Sperlongaan Rooman seudulta Ostiasta, josta matka vie pari tuntia. Roomasta pääsisi perille suunnilleen samassa ajassa myös junaa ja bussia käyttämällä. Sperlonga on siis yhdistettävissä Rooman-matkaan joko päiväretkenä tai totta kai myös yöpymisten kera. Meille se on välietappi reilun kahden viikon matkalla, jonka loput kohteet sijaitsevat eteläisemmässä Italiassa. Sperlonga on houkuttanut itseäni jo kauan. Se pääsi melkein erään Italian-matkamme ohjelmaan jo reilut kymmenen vuotta sitten, mutta valitsimme tuolla kerralla Puglian ja Rooman väliseksi yöpaikaksemme sittenkin Casertan. Casertan palatsi olikin tuolloin upea vierailukohde, mutta olen iloinen päästessäni vihdoin myös Sperlongaan.

italia26_sperlonga_21


Olemme varanneet yhden yön majoituksen kodikkaan pienestä *B&B Sperlongasta, joka sijaitsee melko lähellä rantaa. Auton saa pysäköityä kätevästi majapaikan pihalle. Talon emäntä on tarkkana kahdelta iltapäivällä alkavasta sisäänkirjautumisajasta, mutta emme onneksi ole montaa minuuttia etuajassa. Meidät otetaan ystävällisesti vastaan ja pääsemme viihtyisään neljän hengen huoneistoon. Parvekkeelta on näkymä hiljaisen kadun yli kaupunkiin, ja kattojen takana välkkyy Välimeri.

italia26_sperlonga_20


Aloitamme Sperlongaan tutustumisen rannan tuntumasta. Kaupungin suurena vetonaulana toimii pitkä hiekkaranta, jonka takana on väljästi tilaa kävelijöille. Pysähdymme pian houkuttelevalle terassille syömään tuhdit voileivät ja nauttimaan raikkaat Aperol Spritzit. On mukavaa istuskella lämpimässä säässä ja nauttia italialaisesta tunnelmasta.

italia26_sperlonga_19


Sperlongan valkeaksi kalkittu vanhakaupunki on rakennettu korkealle kukkulalle ennen kaikkea puolustustarkoituksessa, sillä menneinä vuosisatoina Tyrrhenanmerellä seilasi merirosvoja pahat mielessään. Sperlongaa koettelivat erityisesti Välimeren etelärannalta saapuneet saraseenit. Toisaalta kukkulan päällä oli myös terveellisempää elää kuin kosteilla alankomailla.

italia26_sperlonga_11


Sperlongalla on pitkä historia antiikin roomalaisten lomanviettopaikkana. Keisari Tiberius rakensi tänne jo parituhatta vuotta sitten huvilan, jonka raunioihin emme kuitenkaan valitettavasti ehdi tällä kerralla tutustua. Raunioiden yhteydessä on myös arkeologinen museo sekä näyttävä luola.

italia26_sperlonga_17


Kävelemme hiekkarannan takana kulkevaa rantakatua pitkin ja aistimme Sperlongan lomatunnelmaa. Kesäkuun alussakin näyttää riittävän jo melko paljon auringonpalvojia, mutta toisaalta rannalla on silti italialaisen mittapuun mukaan vielä varsin väljää.

italia26_sperlonga_15


Reittimme kääntyy hetkeksi rannansuuntaiselle pääkadulle Via Cristoforo Colombolle, joka kulkee muun muassa houkuttelevalta näyttävän *Aurora-hotellin takaa. Pysähdymme hetkeksi tyylikkäälle aukiolle, kunnes lähdemme kiipeämään kohti vanhaakaupunkia.

italia26_sperlonga_62


Kurkistamme muurien ulkopuolelle rakennettuun San Rocco extra mura -kappeliin. Pieni 1400-luvulla rakennettu kappeli on kaunis ja sen viileydessä on mukava viettää pari minuuttia ennen ylämäkeen kapuamista.

italia26_sperlonga_13


Ylös melko jyrkästi viettävä kävelyreitti hurmaa merimaisemillaan. Muureja koristavat runsaat kukkaistutukset ja esimerkiksi ihmeköynnökset hehkuvat kirkkaissa väreissä. Aurinko paistaa ja kauneutta riittää joka puolella niin paljon, että valokuvia tulee otettua runsaasti.

italia26_sperlonga_08


Ympärilleen katsellessa ei tarvitse ihmetellä, miksi Sperlonga on päässyt maan kauneimpia kyliä listaavalle I Borghi più Belli d’Italia -sivustolle. Sperlonga on esitelty myös Näkymiä vihreältä kukkulalta -blogista tutun Heli Pekkarisen Kylässä Italiassa -kirjassa.

italia26_sperlonga_06


Saavumme pittoreskiin vanhaankaupunkiin, jonka kapeat kujat ja rosoiset seinät henkivät mennyttä aikaa. Toisaalta päidemme yläpuolella kuivuvat pyykit sekä huolellisesti paikoilleen asetellut kukkaruukut kertovat talojen nykyisistä asukkaista.

italia26_sperlonga_03


Kujien labyrintissa on paljon kauniita yksityiskohtia ja silmiinpistävän siistiä. Köyhä kalastajakylä on viime vuosikymmeninä muuttunut, kun valtaosa asunnoista on kunnostettu varakkaiden italialaisten kakkoskodeiksi tai matkailijoiden majoitustiloiksi. Joukossa lienee myös jonkin verran iäkkäitä paikallisia, jotka ovat asuneet täällä lapsuudestaan saakka.

italia26_sperlonga_32


Sperlongan vanhakaupunki on hyvin tiivis, ja seikkailemme siellä karttaa katselematta. Löydämme sattumalta esimerkiksi Corte del Conventon, eli entisen luostarin pihan, jota koristavat seinämaalaukset kertovat sarjakuvamaiseen tyyliin saraseenien hyökkäyksistä tälle alueelle. Ympäröivissä rakennuksissa toimii pikku putiikkeja.

italia26_sperlonga_48


Pistäydymme ohimennen muun muassa entisessä kirkossa, jossa on käynnissä nykytaidenäyttely. Jossain vaiheessa ahtaat kujat johtavat aukiolle, jota reunustavat baarit ja pienet kaupat.

italia26_sperlonga_34


Kaupunkikuva alkaa näillä kulmilla hieman avartua leveämmäksi kävelykaduksi, jonka varrella näkyy myös useita ravintoloita. Ilmapiiri on mukavan leppoisa.

italia26_sperlonga_36


Vanhakaupunki sijoittuu pieneen niemeen, joka ikään kuin jakaa pitkät hiekkarannat kahtia. Näemme nyt täältä ylhäältä päin Spiaggia di Levanten eli nousevan auringon puoleisen ranta-alueen, kun taas aiemmin ohittamamme Spiaggia di Ponente sijaitsee vanhankaupungin länsipuolella.

italia26_sperlonga_30


Ohitamme Sperlongan kaupungintalon sekä Santa Maria Assuntan kirkon, kunnes palaamme kuvauksellisille kujille. Ostamme eräästä marketista juotavaa, ja vaihdan myyjän kanssa muutaman sanan. Tänään on kesäkuun toinen päivä eli Italian kansallispäivä, joten kaupungilla on vilkkaampaa kuin normaalisti tähän aikaan vuodesta. Huomenna rauha kuulemma jälleen palaa kaduille ennen heinä-elokuun ruuhkaista lomakautta.

italia26_sperlonga_50


Laskeudumme taas uudelle näköalapaikalle, josta kelpaa ihailla maisemaa Spiaggia di Levanten suuntaan. Italialle hyvin tyypilliseen tapaan aurinkovarjot on aseteltu viivasuoriin riveihin ja niitä jatkuu lähes silmänkantamattomiin.

italia26_sperlonga_40


Hiekkarannan vieressä toimii moderni aallonmurtajien suojaama pienvenesatama. Se rakennettiin alun perin kalastajien käyttöön, mutta palvelee nykyisin huviveneilijöitä.

italia26_sperlonga_28


Viihdymme jonkin aikaa näköalapaikalla, kunnes laskeudumme portaita pitkin kohti suurta kulmikasta tornia. Torre Truglia rakennettiin 1500-luvulla muinaisen roomalaisen tornin paikalle suojaksi merirosvojen hyökkäyksiä vastaan. Kuuluisa kaapparikapteeni Barbarossa tuhosi rakennuksen pian sen valmistumisen jälkeen ja tornin seuraava versio koki saman kohtalon 1600-luvulla turkkilaisten merirosvojen toimesta.

italia26_sperlonga_26


Viime vuosisadoilla on ollut onneksi rauhallisempaa. Torre Truglia ehti palvella noin sata vuotta rannikkovartioston tukikohtana ja nykyisin siellä toimii jonkinlainen luontokeskus. Rakennus on kuitenkin paikalla käydessämme suljettu. Emme nyt erityisesti kaipaakaan nähtävyyksiä, mutta tornin luota on hienot maisemat eri suuntiin.

italia26_sperlonga_63


Lähdemme illalla syömään Via Cristoforo Colombon varrella sijaitsevaan Al Vignaleen, johon olen tehnyt pöytävarauksen. Ravintolan pieni mutta mukava terassi on kadun toisella puolella eli lähempänä merta kuin vaatimattomalta näyttävä ravintolarakennus. Meren ja terassin väliin jää koripallokenttä, jossa paikallinen nuoriso käy pelailemassa. Terassi on ravintolan avaamisaikaan seitsemältä tyhjillään, mutta pöydät täyttyvät illan mittaan. Jaamme auringon laskiessa herkullisia antipastoja. Munakoisopohjainen parmigiano melanzane on aina varma valinta, kuten myös prosciutton ja mozzarellan yhdistelmä. Bruschettat ovat oikein onnistuneita samoin kuin roomalaista katuruokaa edustavat supplìt eli friteeratut riisipallot.

italia26_sperlonga_61


Pääruokavalintani osuu täällä rannikolla annokseen friteerattuja mustekalarenkaita ja vihanneksia. Myös tyttöjen tilaamat pizzat vaikuttavat oikein hyviltä. Muuten aivan erinomaisen aterian heikoin kohta on jälkiruoka, sillä pannacotta on ainakin omaan suuhuni turhan makea. Lasku maksetaan mutkattomasti kassalle sisätiloissa. Teemme vielä aterian jälkeen pienen italialaistyylisen kävelyn rantakatua pitkin edestakaisin. Nautin kaupungin tunnelmasta ja lämpimästä illasta.

italia26_sperlonga_25


Sperlongasta jää tyylikäs ja erittäin miellyttävä mielikuva. Lyhyessäkin ajassa ehtii hyvin tutkia vanhaakaupunkia ja saada Sperlongasta yleiskäsityksen, mutta rantalomaa kaipaavien kannattaa toki viipyä pidempään. Ilmapiiri lienee kuumimmalla lomakaudella erilainen, mutta ainakaan kesäkuun alussa ei kansallisesta juhlapäivästä huolimatta ollut liian vilkasta.

italia26_sperlonga_02


Nukumme yön majapaikassamme ja syömme aamiaisen ulkona pienen parkkipaikan laidalla. Cappuccino on herkullista, mutta ruokapuoli painottuu italialaiseen tapaan makeisiin herkkuihin. Syön croissantini aprikoosihillon kera. Pakkaamme tavaramme ja lähdemme vajaan viiden tunnin ajomatkalle kohti Materaa. Tie nousee pian korkealle meren yläpuolelle ja näemme viimeisen vilauksen Sperlongasta auton ikkunasta. Kuka tietää palaammeko vielä joskus takaisin. Ainakin Tiberiuksen huvila jäi vielä näkemättä.

Jatka lukemista

Suosittuja juttuja