Italia
10 x Milano
Lombardian pääkaupunki Milano jakaa mielipiteitä. Kiireisellä business-kaupungilla on toki ystävänsä, mutta moni matkailija on myös pettynyt. Itse nimeän Milanon jopa henkiseksi kotikaupungikseni, vaikken ole siellä koskaan pitkiä aikoja viettänytkään.
Henkinen kotikaupunki voi kuulostaa yllättävältä, sillä sielussani asuva pieni italialainen saattaisi paremminkin olla umbrialainen maanviljelijä. Sellainen leppoisa ukkeli, jolla on kauhtunut villapaita ja aikaa vastaantulijoille. Stereotyyppisellä milanolaisella on sen sijaan kallis mittatilauspuku ja kova kiire. Palaan kuitenkin Milanoon aina uudelleen, sillä paikallinen jalkapalloseura vei sydämeni jo yli neljännesvuosisata sitten. En voi vieläkään mainostaa kaupunkia Italian parhaaksi matkakohteeksi, mutta olen kuitenkin ystävystynyt Milanon kanssa kerta kerralta paremmin. Tässä kymmenen vinkkiäni kaupunkiin.
1. NAVIGLI
Unelias kissa venyttelee hiljaisella sisäpihalla. Taiteilijat esittelevät töitään värikkäissä gallerioissaan ja jostain kaikuu katumuusikoiden säveliä. Ihailen maalauksia, jotka esittävät Milanon oranssinkeltaisia raitiovaunuja. Kiireinen kaupunki tuntuu olevan nyt jossain ihan muualla. Ohitamme boheemeja kahviloita ja pieniä putiikkeja, kunnes pysähdymme sammuttamaan janoamme houkuttelevalle terassille. Naviglin seudulla voi nauttia erinomaisia aperitiiveja, joiden seuraksi tarjotaan välillä hyvinkin runsaasti maistuvaa purtavaa.
Naviglio Granden kanavan ympäristö on selvästi viihtyisintä Milanoa. Terassit täyttyvät usein ja ravintoloita löytyy joka lähtöön. Pizzat ovat suosittuja, mutta Milanon perinteisin ruokalaji on ossobuco alla milanese, eli vasikan tai naudan potkaa sekä sahramirisottoa sisältävä tuhti annos.
2. STADIO GIUSEPPE MEAZZA (SAN SIRO)
Stadionin betonirakenteet vavahtelevat jalkojen alla, kun kymmenet tuhannet tifosot pomppivat samaan tahtiin. Chi non salta rossonero è! Se joka ei hyppää, on punamusta! Koko pohjoinen katsomonosa inhoaa punamustaa Milania, joten meno yltyy hurjaksi. ”Il Derby della Madonnina” eli paikallisottelu Milanin ja sinimustan Interin välillä kuuluu maailman tunnetuimpiin jalkapalloklassikoihin.
Molemmat seurat ovat 18-kertaisia Italian mestareita, joille myös Mestarien liigan voittaminen on tuttua. Tänä iltana Milan vie voiton. Nielen pettymykseni, käärin sinimustan kaulaliinan tiukemmalle ja poistun helmikuiseen yöhön. Tällaista Interin kannattaminen pohjimmiltaan on. Kärsimystä ja hulluutta sekä satunnaisia onnen hetkiä.
3. DUOMO
Lauma puluja lennähtää ilmaan turistiryhmän tieltä ja afrikkalaistaustaiset miehet kauppaavat räksyttäviä lelukoiria. Milanon tuomiokirkon eli Duomon edessä sijaitsevalla aukiolla tapahtuu aina jotain ja paikkaa voi hyvällä syyllä pitää kaupungin keskipisteenä. Kun milanolaiset tapaavat torilla juhliakseen jotain, he tekevät sen täällä.
Jättimäinen goottilainen katedraali on kieltämättä vaikuttava ilmestys. Sen korkeimman tornin huipulla seisoo kaupunkia vartioiva kultainen Madonna-patsas, joka on antanut nimensä aiemmin mainitulle ”Il Derby della Madonninalle”. Duomon katolle on pääsymaksu, mutta sitä vastaan pääsee ihailemaan hienoja maisemia yli kaupungin.
4. GALLERIA VITTORIO EMANUELE II
Tyylikkäillä käytävillä velloo sietämätön tungos. Tuntuu kuin koko kaupunki olisi ahtautunut pitämään lauantai-iltapäivän sadetta kuuluisaan ostosparatiisiin. Ruuhka työntää meitä Pradan näyteikkunan ääreen. Kuinka monta sataa euroa voi yksi pieni käsilaukku maksaa? Onneksi ikkunoiden katseleminen on ilmaista huvia, eivätkä käsilaukut ole itseäni varten.
Duomon vieressä kohoava Galleria tunnetaan milanolaisten olohuoneena, jossa voi tavata ihmisiä ja istahtaa vaikka kahville. En juurikaan välitä shoppailusta, mutta Gallerian laidalta löytyvä Inter-kauppa kuuluu tietenkin vakiokohteisiini. Milanon kuuluisimmat ja kalleimmat merkkiliikkeet sijaitsevat Via Montenapoleonella. Maltillisemmalla budjetilla kannattaa puolestaan suunnata Corso Buenos Airesin varrelle, sillä se on yksi Euroopan vilkkaimmista kauppakeskittymistä.
5. PARCO SEMPIONE
Nuorisoryhmät makailevat suurilla nurmialueilla ja jossain haukkuu koira. Istumme hetkeksi penkille syömään eväitämme ja seuraamaan, kuinka itämainen pari poseeraa hääkuvia varten. Kunnon kinkkuvoileipä siirtää nälkää mukavasti. Olimme hetkeä aiemmin marketissa valitsemassa kelmuun pakattuja sämpylöitä, kun lihatiskin setä huomasi mitä kauheaa olemme tekemässä. Hän alkoi välittömästi viipaloida prosciuttoa uunituoreiden sämpylöiden väliin ja pelasti näin välipalamme. Kunnon ruoka on Italiassa arvossaan.
Parco Sempione on milanolainen versio New Yorkin Central Parkista. Suurehko puisto sijaitsee Castello Sforzescon linnan ja Arco della Pacen riemukaaren välissä. Sen laidoilta löytyy muun muassa Torre Brancan näkötorni, vanha Arena-stadion sekä akvaario. Lapsille on tarjolla mukavankokoinen leikkipuisto. Milanon keskustan alueelta löytyy myös toinen merkittävä viheralue, Giardini Pubblici Indro Montanelli.
6. TORRE BRANCA
Hissipoika ilmoittaa kuuden minuutin määräajan päättyneen ja komentaa meidät paluumatkalle. Olemme saaneet ihailla Milanoa yli sadan metrin korkeudesta Torre Brancan huipulta. Sää on aurinkoinen, joten kaikki maamerkit ovat selvästi nähtävissä. Vierailuaika on tarkasti määritelty, sillä ylös mahtuu vain yksi hissilastillinen ihmisiä kerrallaan.
Hieman huteralta näyttävä rakennelma pystytettiin Sempionen puistoon vuonna 1933. Pieni torni ei ole kovin tunnettu nähtävyys, joten ylös saattaa päästä ilman pitkää jonottamista. Kauniina päivänä voi nähdä aina Alpeille tai Apenniineille saakka, joten suosittelen ylhäällä käymistä lämpimästi. Aukioloajat kannattaa tarkistaa netistä, sillä torni ei ole avoinna viikon kaikkina päivinä.
7. BOTINERO
Kevätaurinko lämmittää mukavasti, kun nautin espressosta viihtyisällä terassilla. Onnistuneen lounaan tarjoillut poika käy vielä muistuttamassa aulan kenkäkokoelmasta. Siksihän tänne oikeastaan tultiinkin. Vitriinistä löytyy mittava kattaus jalkapallotähtien nappulakenkiä. Nimilista on melko vaikuttava: Messi, Baggio, Cannavaro, Xavi… Zlatanin hessuhopomaiset jalkineet erottuvat kokonsa puolesta muista.
Ravintolan isäntää ei näy paikalla, mutta hän onkin kiireinen mies. Pari vuotta sitten uransa lopettanut Inter-legenda Javier Zanetti edusti sinimustia 19 kauden ajan. Hän omistaa Botineron yhdessä entisen seurakaverinsa Esteban Cambiasson kanssa. Suosittelen ravintolaa myös jalkapallosta piittaamattomille, sillä ruoka on erinomaista ja sijainti trendikkäässä Breran kaupunginosassa varsin helposti saavutettavissa. Zanetti omistaa Milanossa myös argentiinalaisen pihviravintola El Gauchon.
8. LA SCALA
Kävelen hämärtyneessä kesäillassa mitättömältä vaikuttavan rakennuksen ohitse. Mieleen jää vain pitkä taksijono, enkä kiinnitä paikkaan suurempaa huomiota. Kun syön seuraavana päivänä pistaasijäätelöä Leonardo da Vincin patsaan juurella, tunnistan talon Teatro alla Scalaksi. Yksi maailman tunnetuimmista ooppera-areenoista näyttää hämmästyttävän vaatimattomalta Milanon muiden rakennusten seassa.
Joudun myöntämään sivistymättömyyteni, sillä en ole käynyt La Scalan ovien sisäpuolella. Vaatimaton ulkokuori kätkee sisäänsä näyttävän salin, jossa esitetään taatusti laadukasta ohjelmistoa. Lupaan harkita esityslippujen hankkimista jollain matkalla, sillä oopperalla on vahva asema italialaisessa kulttuurissa. Kutsutaanhan San Siron stadioniakin joskus jalkapallon La Scalaksi, muttei koskaan päinvastoin.
9. CASTELLO SFORZESCO
Huumaava meteli täyttää lähikorttelit, kun kymmenet urheiluautot lipuvat sulavasti Milanon kaduilla. Lamborghinien kokoontumisajo tuntuu kiinnostavan kaikkia ohikulkijoita. Kun viimeinen virtaviivainen ajokki katoaa näkyvistä, on aika nostaa katse edessämme kohoavaan linnaan. Erilaiset tapahtumat tulevat ja menevät, mutta 1300-luvulla alkunsa saaneet muurit säilyvät tukevasti paikoillaan.
Castello Sforzesco kuuluu kaupungin näkyvimpiin maamerkkeihin. Sen avara piha toimii monille Duomolta päin saapuville porttina Sempionen puistoon. Linnan historiaan kuuluu värikkäitä vaiheita Sforzan hallitsijasuvusta itävaltalaisiin valloittajiin, Napoleoniin ja toisen maailmansodan pommituksiin saakka. Nykyään rakennuksessa toimii useita laadukkaita museoita.
10. RETKET YMPÄRISTÖÖN
Jos aikaa vain suinkin riittää, kannattaa tutustua myös Milanon ympäristöön. Suosittelen erityisesti Maggiore- ja Como-järviä, joiden maisemista voi jäädä nauttimaan pidemmäksikin aikaa. Monille suomalaisille tutumpi Garda sijaitsee hieman kauempana.
Mielestäni antoisin ja helpoin retkivaihtoehto on noin tunnin junamatka eleganttiin Stresaan Maggiore-järven rannalle. Stresasta voi halutessaan nousta köysiradalla Mottarone-vuoren huipulle tai tutustua lyhyen lauttamatkan päässä sijaitseviin saariin. Lupaan julkaista jossain vaiheessa parikin juttua, joissa kerron Lago Maggioresta tarkemmin.
Jos unohdetaan järvet, löytyy siedettävän junamatkan päästä myös Bergamon ja Brescian kaltaisia kauniita kaupunkeja. Autourheilun ystäviä kiinnostavaan Monzaan pääsee Milano Centralelta kymmenessä minuutissa.
Junista puheen ollen, Malpensan lentokentältä on nopea junayhteys Cadornan asemalle Milanon ydinkeskustaan. Hotellia ei näin ollen kannata välttämättä etsiä Stazione Centralen kulmilta, sillä kaupungin keskusasema sijaitsee nimestään huolimatta noin kolmen kilometrin päässä Duomolta. Vaikka olenkin käynyt Milanossa useamman kerran, en ole vielä löytänyt omaa suosikkihotelliani. Ehkä sellainen tulee vastaan seuraavalla reissulla.
Yksi kesäkuun Italian-matkan mielenkiintoisimmista päivistä sujui Palermossa. Ehdimme kaoottisille markkinoille, rauhallisiin puistoihin, vilkkaille kävelykaduille ja loistokkaaseen katedraaliin. Erikoisin kokemus oli kierrellä puettujen luurankojen täyttämissä katakombeissa.
Majoituimme tämänkertaisen Italian-matkan viideksi viimeiseksi päiväksi Altavilla Miliciaan, joka sijaitsee parinkymmenen kilometrin päässä Palermosta. Sisilian pääkaupungissa vieraileminen on houkutellut jo kauan, joten olen innoissani päästessäni vihdoin Palermoon. Päiväretki on aivan liian lyhyt aika noin suureen kaupunkiin tutustumiseen, mutta antaa varmasti jonkinlaisen käsityksen Palermon tunnelmasta ja tarjonnasta.
Suurkaupungin liikenne ei houkuttele, joten katsomme parhaaksi siirtyä Palermoon auton sijasta paikallisjunalla. Altavilla Milician hiljainen asema sijaitsee kivenheiton päässä auringossa kimaltelevasta Välimerestä. Yllätymme iloisesti siististä ja modernista junasta. Ilmastointikin toimii ja juna kulkee kaiken lisäksi täsmällisesti aikataulussa. Saavumme puolen tunnin junamatkan päätteeksi Palermon päärautatieasemalle. Olemme tottuneet tällä matkalla pikkukaupunkeihin ja maaseudun rauhaan, joten tuntuu oudolta löytää itsensä yhtäkkiä keskeltä Palermon sykettä.
Syke vain kiihtyy, kun onnistumme ylittämään pari vilkasliikenteistä katua ja saavumme muutaman minuutin kuluttua Ballaròn markkinoille. Palermon suurimmat ja luultavasti myös vilkkaimmat katumarkkinat tarjoavat koettavaa kaikille aisteille. Markkinat ovat levittäytyneet hämmästyttävän monille kujille ja pikku aukioille, joten ihmeteltävää riittää pitkäksi aikaa. Katselemme värikkäitä hedelmiä ja vihanneksia. Monella kojulla kaupitellaan myös tuorepuristettua appelsiinimehua spremutaa.
Il melone con lo zucchero, il melone con lo zuccherooo… Kovaääninen mies kaupittelee laulavalla nuotilla sokeroituja vesimeloneja, joita näyttääkin menevän mukavasti kaupaksi. Myyntimies Salvatore yrittää selvästi tosissaan, sillä hänen suurieleinen tyylinsä on saavuttanut suosiota myös sosiaalisessa mediassa. Täällä saa todellakin tehdä parhaansa saadakseen äänensä kuulumaan, sillä huutoja kaikuu joka suunnalta. Markkinoilla on eloisa tunnelma, vaikka toisaalta turisteihinkin on totuttu. Saamme kierrellä kojujen välissä omaan tahtiimme kaikessa rauhassa.
Osalla alueesta myydään lähinnä vaatteita, matkamuistoja ja muita vastaavia tuotteita. Urheilun ystävän silmiin osuu myös Palermon jalkapalloseuran fanituotteita. Useimmissa pelipaidoissa näkyy joukkueen suosituimman pelaajan Joel Pohjanpalon nimi. Helmikuussa 2025 Palermoon siirtyneestä hyökkääjästä on tullut nopeasti joukkueen keulakuva, joka on lumonnut paikalliset fanit sekä maaleillaan että mutkattomalla luonteellaan. Jollen kuvia ja pelipaitoja tulee vastaan myös muualla kaupunkikierroksemme varrella.
Paahtava helle tuo oman hikisen lisänsä markkinoilla kiertelyyn. Saavumme vähitellen alueelle, jossa kojut vaihtuvat ravintoloihin. Sisäänheittäjät ovat paikalla, mutta eivät ahdistele ohikulkijoita. Mietimme esille aseteltuja mereneläviä katsellessamme, kuinka hyvin ne kestävät lämmintä säätä. Ostokset jäävät tällä kerralla tekemättä, mutta me tulimmekin Ballaròn markkinoille nimenomaan tunnelman vuoksi. Kyseessä on aito paikallinen elämys, ja tätä hässäkkää voi hyvällä syyllä pitää yhtenä Palermon parhaista nähtävyyksistä.
Tuntuu rauhoittavalta päästä markkinahumusta hiljaisemmille kaduille. Palermo on monenlaisten kontrastien kaupunki, jossa tunnelmat vaihtuvat nopeasti laidasta laitaan.
Katutaide kuuluu olennaisesti Palermon rosoiseen ilmeeseen. Erityisesti taiteilijanimellä Tutto e Niente tunnettu Marco Mirabile on luonut Ballaròn seudun seinille paljon tyylikkäitä teoksia.
Tutto e Nienten teoksia tulee onneksi vastaan etsimättäkin. Esimerkiksi tämä Hope is woman on hyvä esimerkki Mirabilen puhuttelevasta tyylistä.
Saavumme hetken käveltyämme Palermon historiallisen keskustan eräänlaiselle keskusaukiolle Quattro Cantille. Kyseessä on käytännössä kahden vilkkaan kävelykadun risteys, josta voi jatkaa matkaa joko Via Maquedaa tai Via Vittorio Emanuelea pitkin.
Pienen aukion kaikilla neljällä kulmalla kohoaa upea barokkityylinen rakennus. Olen muutenkin positiivisesti yllättynyt Palermon arkkitehtuurista, sillä vanhoja hienoja taloja on eri puolilla kaupunkia silmiinpistävän paljon. Päätämme jatkaa Via Maquedaa pitkin pohjoiseen lounasravintolaa etsien. Täällä ei tarvitse onneksi kulkea pitkään nälkäisenä, sillä vaihtoehtoja riittää vieretysten.
Istahdamme sisilialaista ruokaa tarjoavan Vucìan pienelle terassille. Varjoisalta paikalta on mukava seurailla kävelykadun vilinää. Ruoat maistuvat meille hyvin ja palvelukin pelaa kiitettävästi. Jaamme aluksi annokset pistaasitahnalla höystettyä burrataa sekä katuruokalajitelman, johon kuuluvat panella ja crocchè ovat meille uusia tuttavuuksia. Panellan voisi määritellä kikhernejauhoista valmistetuksi uppopaistetuksi pikku letuksi. Crocchè on puolestaan uppopaistettu perunakroketti. Molemmat ovat Palermossa hyvin suosittuja. Pääruoaksi syömäni lasagne on takuuvarma valinta, joka ei tuota yllätyksiä.
Jatkamme kylläisinä ja tyytyväisinä Palermon katuihin tutustumista. Päämääränämme on katedraali, joka kuuluu kiistattomasti kaupungin tärkeimpiin nähtävyyksiin. Reittivalinta ei osu ihan nappiin, sillä kuljemme enimmäkseen autioita kujia pitkin. Toisaalta tässä on taas uusi esimerkki Palermon nopeasti vaihtelevasta ilmeestä.
Palermon katedraali on yksi koko Sisilian merkittävimmistä rakennuksista. Paikalla toimi jo toistatuhatta vuotta sitten varhaiskristillinen kirkko, minkä jälkeen arabit pystyttivät sen tilalle moskeijan. Normannit valloittivat Palermon vuonna 1072 ja muuttivat rakennuksen kristilliseksi kirkoksi. Tämän jälkeen katedraaliin on ilmestynyt muun muassa katalonialaisten lisäämiä goottilaisia piirteitä. Kyseessä on siis historian kerrostumia pursuava eri valloittajakansojen kokoama sekoitus monenlaisia rakennustyylejä.
Katedraali tekee vaikutuksen niin koristeellisen ulkonäkönsä kuin mahtipontisen kokonsakin ansiosta. Kirkkoa reunustavaa aukiota värittävät palmut luovat mukavasti etelämaalaista tunnelmaa.
Kirkkosalissa saa vierailla ilmaiseksi ja kiertelemme katselemassa muun muassa sivualttareita. Katedraalissa olisi myös paljon maksullista nähtävää, mutta retkiaikataulumme ei oikein salli jäämään tänne pidemmäksi aikaa. Katolta pääsisi ihailemaan hienoja maisemia yli kaupungin ja aarrehuoneesta löytyisi mittaamattoman arvokkaita esineitä. Katedraalissa on myös hallitsijoiden hautoja, joihin liittyy mielenkiintoinen yhtymäkohta aiemmalla retkellä näkemäämme Cefalùun. Normannikuningas Roger II valmistutti itselleen hautasarkofagin Cefalùn katedraaliin, mutta tulikin vastoin tahtoaan haudatuksi Palermoon. Hänen pojanpoikansa keisari Fredrik II siirrätti sarkofagin myöhemmin Palermon katedraaliin omaksi hautapaikakseen.
Omassa mielessäni pyörii muinaisten normannien sijasta paljon tuoreempi Palermon katedraalissa tapahtunut hautaan siunaaminen. Vuonna 1990 Italiassa pelattujen jalkapallon MM-kisojen maalikuningas Salvatore Schillaci menehtyi syksyllä 2024, ja rakastettu kansallissankari saateltiin viimeiselle matkalleen täällä kotikaupungissaan tuhansien fanien läsnä ollessa. Olin kyllä saapasmaan lumoissa jo ennen kesää 1990, mutta uskon silti että Schillaci vei omalta osaltaan kiintymystäni Italiaan ihan uudelle tasolle. Totòn maalit ja noiden kisojen maagiset yöt eivät unohdu koskaan.
Lähdemme suunnistamaan kohti seuraavaa kohdettamme kapusiinien katakombeja. Katedraalilta kertyy käveltävää vajaan kahden kilometrin verran suuntaansa, mutta haluamme joka tapauksessa taittaa taipaleen jalkaisin. Saavumme heti aluksi Villa Bonannon vehreään puistoon. Palmujen ja kukkaistutusten koristamassa puistossa on miellyttävän rauhallista.
Ohitamme Normannien palatsin, joka kuuluu kaupungin merkittävimpiin rakennuksiin. Täältä käsin hallittiin Sisiliaa jo vuosisatoja sitten, ja nykyään rakennuksessa toimii saaren alueparlamentti. Palatsin yhteydessä on myös arkkitehtuuriltaan mielenkiintoinen kirkko Cappella Palatina. Näihin kohteisiin tutustuminen jää odottamaan mahdollista uutta Palermon-matkaa.
Kuljemme näyttävän kaupunginportin Porta Nuovan lävitse. Portti ei ole nimestään huolimatta enää kovin uusi, sillä se pystytettiin 1500-luvulla. Portin lähistöltä pääsisi kierrokselle joko turistijunan tai hevoskärryjen kyydissä, mutta kieltäydymme tarjouksista.
Katukuva muuttuu arkipäiväiseksi ja kävelyreitti tuntuu jopa hieman tylsältä, kun jatkamme matkaamme kohti katakombeja. Jalkakäytävä on kapea, ja ympärillä näkyy sekä melko uudenaikaisia kerrostaloja että hieman ränsistyneitä rakennuksia. Toisaalta arkisessakin Sisiliassa on omanlaisensa viehätys. Paita kastuu hiestä, vaikka taivas onkin ehtinyt jo pilvistyä. Olemme joka tapauksessa oikealla reitillä, sillä samaan suuntaan näyttää pyrkivän muutama muukin matkailija.
Catacombe dei Cappuccinin lippuluukulle ei ole jonoa, joten pääsemme sujuvasti sisään. Aikuisten lippu maksaa tällä hetkellä viisi euroa. Lipunmyyjä muistuttaa, ettei sisätiloissa saa ottaa valokuvia. Ymmärrän hyvin, ettei vainajien kuvaaminen ole tällaisessa paikassa soveliasta. Voin vain kuvitella, kuinka moni turisti saattaisi ottaa täällä täysin sopimattomia selfieitä. Tämän jutun kuvituksena on muutama kuvapankkikuva, jotta lukija saisi katakombeista paremman käsityksen.
Catacombe dei Cappuccini on kellarikäytäviin sijoittuva kapusiinimunkkien ylläpitämä paikka, jossa säilytetään palermolaisten vainajien muumioituja ruumiita ja luurankoja. Vainajat on vaatetettu niin, että niistä näkyvät lähinnä vain pääkallot. Osa vainajista on makaavassa asennossa, mutta suurin osa on köytetty varsin hyytävän näköisesti seiniä vasten pystyasentoon.
Katakombit saivat alkunsa 1500-luvun lopulla, kun luostarin hautausmaan tila loppui kesken. Munkit louhivat maan alle hautakammioita ja muumioivat erään kuolleen veljen. Ruumis säilyi maanalaisessa mikroilmastossa hämmästyttävän hyvin, ja vähitellen tilaan kertyi lisää muumioituja munkkien ruumiita. Ajan myötä tänne päätyi paljon muitakin vainajia. Katakombeihin hautaaminen ja muumioiduksi tuleminen nousi kaupunkilaisten kunnia-asiaksi, ja siitä tuli varakkaiden etuoikeus. Vainajat puettiin parhaisiin vaatteisiinsa ja jätettiin näytteille tähän eräänlaiseen kuoleman museoon, jossa omaiset kävivät vierailuilla ja maksoivat läheistensä maallisten jäännösten ylläpidosta.
Käytäväverkosto on odottamaani laajempi ja ohitamme satoja seinustoille aseteltuja luurankoja. Vainajien järjestys on määritelty sukupuolen, ammatin tai sosiaalisen aseman kautta niin, että esimerkiksi naisilla, perheillä, papeilla ja munkeilla on omat käytävänsä. Hautaukset lopetettiin vuonna 1880, mutta senkin jälkeen tapahtui vielä pari poikkeusta.
Katakombien kuuluisin vainaja on vain kaksivuotiaana keuhkokuumeeseen kuollut Rosalia Lombardo. Joulukuussa 1920 menehtynyt tyttö balsamoitiin isänsä toiveesta ja sijoitettiin lasilla suojattuun arkkuun. Ruumis on säilynyt hämmästyttävän hyvin. Tilassa on hämärää ja näyttää oikeastaan siltä, kuin Rosalia olisi vain nukkumassa. On vaikea kuvitella mitään, mikä olisi yhtä surullista, karmivaa ja kaunista yhtä aikaa.
Vierailu Catacombe dei Cappuccinissa on unohtumaton, pysäyttävä ja hyvin ristiriitainen kokemus. Makaaberi nähtävyys on omalla tavallaan kammottava, mutta tunnelma on harras ja herättää syvää kunnioitusta. En itse kokenut katakombeja pelottaviksi, mutta ymmärrän hyvin että ne voivat tuntua kovinkin ahdistavilta. Ikärajaa ei ole, ja paikalla on lisäksemme pari muutakin perhettä. Herkkäluonteisille aikuisille tai pienille lapsille katakombit eivät kuitenkaan välttämättä sovi. Meiltä kuluu katakombeissa hieman yli puoli tuntia.
Palaamme keskustaan enimmäkseen samaa reittiä mitä tulimmekin. Raskaat pilvet ovat peittäneet taivaan, mutta päällemme putoaa vain muutama harmiton pisara. Etsiydymme jälleen Via Maquedan varrelle, koska tyttäret haluavat käväistä vielä ostoksilla. Sopivia vaatekauppoja löytyy Teatro Massimon lähistöltä.
Teatro Massimo on Italian suurin ja Euroopan kolmanneksi suurin oopperatalo, jonka ohjelmistossa on oopperoiden lisäksi balettia sekä sinfoniakonsertteja. Talo viettää 130-vuotisjuhliaan ensi toukokuussa. Silloin esitetään itseoikeutetusti Giuseppe Verdin Falstaff, joka avasi teatterin ohjelmiston vuonna 1897. Elokuvien ystävät saattavat tunnistaa Teatro Massimon Kummisetä III:n loppukohtauksesta.
Tytöt löytävät pientä ostettavaa, minkä jälkeen katsommekin jo parhaaksi palata kohti rautatieasemaa. Koko puolentoista kilometrin matka sujuu suoraa katua pitkin. Palermoon tekisi mieli jäädä pidemmäksikin aikaa, mutta junia kulkee vain noin tunnin välein, emmekä halua venyttää paluuta kovin myöhäiseksi.
Retkipäivä Palermoon oli kaikessa monipuolisuudessaan erinomainen kokemus. Näimme muutamassa tunnissa sekamelskaa ja rähjäisyyttä, mutta myös viihtyisiä alueita sekä upeaa arkkitehtuuria. Tätä kiehtovaa kaupunkia voisi ehkä etäisesti verrata vieläkin meluisampaan ja kaoottisempaan Napoliin. Haluaisin kovasti palata joskus uudelleen Palermoon tutustuakseni kaupungin tunnelmiin ja nähtävyyksiin vaikkapa kolmen tai neljän päivän ajan. Meren rantaankaan emme ehtineet vielä lainkaan. Palermo tutustuttaa sekä värikkääseen sisilialaiseen elämänmenoon että saaren historiaan todella kiehtovalla tavalla.
Lue myös koko matkasta kertova juttu Suurenmoinen kesämatka Etelä-Italiassa.
Teimme kesäkuun Sisilian-matkallamme päiväretken Cefalùun, jossa moni suomalainenkin on lomaillut. Eloisa rantakaupunki sopii auringonpalvojille, mutta ikivanhojen kujien varsilta löytyy myös historiallista nähtävää.
Cefalù oli yksi eniten odottamistani retkikohteista, sillä halusin kovasti nähdä tämän matkatoimistojen esitteistä tutun kohteen. Olin ehkä itsekin joskus suunnitellut yöpyväni Cefalùssa, mutta tällä kerralla majoituksenamme toimii Altavilla Miliciasta vuokrattu talo. Sieltä ajelee Cefalùun noin kolmessa vartissa, ainakin ellei jumittuisi loppumatkasta ruuhkaan. Moni muukin haluaa helteisenä lauantaina samaan paikkaan, joten liikenne seisoo saapuessamme kaupungin laidalle. En yritäkään päästä aiemmin kartalta valitsemalleni parkkipaikalle, vaan kurvaan ensimmäiselle keskustan tuntumassa vastaan tulevalle pysäköintialueelle. Aluetta kioskinsa varjossa vartioiva mies rahastaa kuuden tunnin pysäköinnistä kahdeksan euroa.
Parkkipaikalta pääsee pian Cefalùn pitkälle ja leveälle rantakadulle, jota pitkin on mukava kävellä kohti vajaan kilometrin päässä häämöttävää vanhaakaupunkia. Aurinko porottaa armottomasti, mutta merituuli viilentää oloa ja maisemat ovat ehdottomasti pienen hikoilun arvoisia. Ohitamme muutaman hotellin, joiden parvekkeilla näkyy lomalaisia nauttimassa päivästä.
Pitkälle rannalle on kerääntynyt valtava määrä ihmisiä uimaan ja nauttimaan auringosta. Värikkäät auringonvarjot ovat italialaiseen tapaan hyvin säntillisissä suorissa riveissä. Taustalla kohoavat rakennukset muodostavat rannalle kiehtovan taustan.
Pääsemme kaipaamaamme varjoon vanhankaupungin kujilla, jotka ovat niin kiehtovia ettei edes jatkuva turistien virta pilaa kaupungin viehätystä. Rannan talojen takana kulkeva kapea Via Vittorio Emanuele on eräänlainen pääväylä, jonka varrella on paljon matkamuistokauppoja, pikku putiikkeja sekä ravintoloita.
Cefalù sijaitsee Sisilian pohjoisrannikolla noin 70 kilometriä Palermosta itään päin. Paikalle alkoi kehittyä kreikkalaisten perustama kaupunki noin viisisataa vuotta ennen ajanlaskumme alkua, sillä sijainti oli satamaa ajatellen erinomainen ja kaupungin laidalla kohoava jykevä kallio auttoi puolustautumisessa vihollisia vastaan. Helleenien jälkeen roomalaiset, bysanttilaiset, arabit ja normannit ovat jättäneet omat jälkensä Cefalùn ilmeeseen.
Cefalùssa on käynyt historiasta kiinnostuneita kulttuurimatkailijoita jopa 1700-luvulta lähtien. Varsinainen turismi otti ensiaskeleitaan 1950-luvulla, kun kaupunki veti puoleensa julkkiksia, kuninkaallisia ja muita silmäätekeviä. Massaturismi alkoi kasvaa historiallisen kaupungin ympärille seuraavalla vuosikymmenellä, ja joskus myöhemmin myös suomalaiset matkatoimistot ottivat Cefalùn valikoimaansa. Turismi on nykypäivän Cefalùssa näkyvästi esillä, mutta vanhakaupunki on onneksi säilyttänyt kiehtovan historiallisen ilmeensä.
Alamme vähitellen etsiä lounaspaikkaa. Käännymme ylämäkeen viettävälle sivukujalle, jonka varrella pysähdymme Il Carretto -ravintolaan. Kapean kujan varrella on pöytä vapaana, joten saamme syödä mukavassa ympäristössä. Saavuimme Calabriasta Messinansalmen yli Sisiliaan vasta edellisenä päivänä, joten haluan nyt maistaa saarelle tyypillisiä ruokia. Vierailimme Sisiliassa myös kahdeksaa vuotta aiemmin, jolloin kirjoitin saaren ruoista suosituksi osoittautuneen jutun Sisilian mainiot maut – kokeile ainakin näitä. Aloitamme tällä kerralla paikallisesta kasvismuhennoksesta caponatasta sekä muualla Italiassa keksitystä carpacciosta, joka on runsaan rucolan kera tarjoiltua ohueksi siivutettua kypsentämätöntä lihaa. Jaamme maukkaita alkupaloja perheen kesken.
Pääruoaksi valitsen Pasta alla Norman. Sisilian kuuluisimman pastakastikkeen pääosassa ovat munakoiso, ricottajuusto sekä tomaatit. Ateria on kaikin puolin onnistunut. Juttelemme ruokalajien välillä viereisessä pöydässä istuvan mukavan hollantilaispariskunnan kanssa. Herra on päässyt eläkkeelle ja käynyt jo tällä matkalla pyöräilemässä Pyreneiden ylitse. Rouva kävi hakemassa miehensä matkailuautolla Espanjasta, ja reissu on edennyt nyt tänne Sisiliaan saakka. Myös Suomi on pariskunnalle tuttu, sillä heidän poikansa vietti puoli vuotta vaihto-oppilaana Jyväskylässä.
Palaamme syötyämme Via Vittorio Emanuelelle, jonka varrelta ostamme jääkaappimagneetin matkamuistoksi. Kiinnostavaksi nähtävyydeksi mainittu keskiaikainen pyykinpesupaikka Lavatoio Medievale on ohi kulkiessamme siesta-ajaksi suljettu, joten siihen tutustuminen jää harmillisesti väliin.
Saavumme pian Porta Pescaralle, joka on Cefalùn ainoa näihin päiviin saakka säilynyt keskiaikainen kaupunginportti. Portti tarjoaa hienot kehykset merinäkymälle, mikä ei ole nykyajan Instagram-matkaajille mikään salaisuus. Paikalle on siis kerääntynyt koko joukko valokuvaajia niin, että edes siedettävän otoksen saaminen vaatii ripauksen kärsivällisyyttä. Cefalù kuuluu varmasti niihin paikkoihin, joissa majoittuessa kannattaisi tehdä varhainen aamulenkki ennen kaupungin varsinaista heräämistä.
Niemenkärkeen rakennettu vanhakaupunki on hyvin tiivis, eivätkä välimatkat ole pitkiä. Kuja kääntyy rahtusen leveämmäksi Via Carlo Ortolani di Bordonaroksi, jonka varrelta kiipeämme pienen Capo Marchiafavan linnakkeen muurille. Näköalapaikalta voi ihailla merimaisemaa ja kirkkaana päivänä täältä voi nähdä jopa tuliperäisille Eolisille saarille saakka.
Linnake rakennettiin 1600-luvulla Cefalùn pohjoisimpaan kärkeen suojaamaan kaupunkia merirosvojen hyökkäyksiltä. Nykyään paikalla on mukava hengähtää, sillä näköalapaikalla on yllättävän hiljaista.
Helteinen päivä vaatii jonkinlaista raikastusta, joten poikkeamme vastaan tulleeseen jäätelöbaariin. Valintani osuu mansikkaiseen jäähilejuomaan granitaan, mikä onkin juuri sopiva ratkaisu tähän hetkeen. Granita on todella kylmä ja varsin makea. Syömme vanhojen rakennusten varjossa ja katselemme suurta mustaa koiraa, joka tarkkailee ohikulkijoita parvekkeeltaan.
Käännymme kohti katedraalia johtavalle kadulle, joka nousee loivasti ylämäkeen. Kadun varrella on muun muassa vaatekauppoja, joista pariin kurkistamme sisällekin. Ostokset jäävät kuitenkin tekemättä.
Normannien rakentama katedraali on Cefalùn merkittävin maamerkki ja yksi tärkeimmistä nähtävyyksistä. Sen rakennustyöt alkoivat vuonna 1131 Sisilian ensimmäisen kuninkaan Roger II:n määräyksestä. Jykevä kaksitorninen rakennus hallitsee aukiota, jolle ravintoloiden terassit ovat levittäytyneet.
Kiipeämme portaat ja katselemme hetken korkeaa kirkkosalia. Huomio kiinnittyy erityisesti alttarin yläpuolella olevaan Kristus Kaikkivaltiasta esittävään suureen mosaiikkiin. Sytytän kynttilän, mutta jatkamme pian matkaa koska käynnistymässä on jonkinlainen jumalanpalvelus. Kukaan ei toki kiellä jäämästä, mutta hetki tuntuu sopivalta poistumiseen.
Kirkon lähistöllä kohoava kallio Rocca di Cefalù nousee korkealle kaupungin yläpuolelle. Paikka on tärkeä jo siksikin, että siellä oli asutusta jo esihistoriallisella ajalla. Kukkulalta löytyisi muun muassa raunioitunut linnoitus sekä Dianan temppeliksi kutsuttu muinainen kivirakennelma. Maisematkin lienevät kohdallaan, mutta jätämme silti kukkulalle kiipeämisen tällä kertaa väliin.
Kiertelemme muutamilla kujilla, jotka ovat kaikesta päätellen vilkkaimman turistireitin ulkopuolella. Keskustan alueelta löytyy siis myös rauhallisia kulmia, joissa voi pysähtyä tunnelmoimaan kaikessa rauhassa.
Jano iskee uudelleen, joten pysähdymme sopivasti vastaan tulleen La Pergola -baarin pikku terassille kadunkulmaan. Tilaan tuorepuristetun appelsiinimehun sekä aidon sisilialaisen cannolon. Ricottajuustolla täytetty herkku on niin suussasulava, että kelpaisi varmasti komisario Montalbanollekin. Kadunkulmalla sijaitsevalta terassilta on kiva katsella Cefalùn elämää. Ranta ei ole kaukana, mutta täällä korttelikirkon varjossa voi aistia jo hieman kaupungin arkisempaa puolta pärisevine Vespoineen.
Laskeudumme taas uutta kaunista kujaa pitkin rannan tuntumaan. Pieni retki Cefalùun on ollut miellyttävä kokemus. Kaupungista saa hyvän käsityksen näin muutamassa tunnissa, mutta toki täällä voisi viipyä paljon kauemminkin ja käyttää Cefalùa retkien tukikohtana. Esimerkiksi Palermoon pääsee junalla alle tunnissa. Näiden kaupunkien väliltä löytyy esimerkiksi Termini Imerese, josta julkaisin blogikirjoituksen jo aiemmin. Myös sisämaassa riittää erilaisia retkikohteita.
Palaamme rantabulevardia pitkin kohti parkkipaikkaa. Iltapäivä on jo pitkällä, mutta ranta on yhä tupaten täynnä kesäkuun auringosta nauttivia ihmisiä. Suurehkot aallotkaan eivät näytä haittaavan meressä pulikointia. Rannalta kuuluu iloisia kiljahduksia ja omalla iholla tuoksuu aurinkovoide. Suunnitelmissani on jo iltauinti vuokraamamme lomatalon pienessä altaassa. Cefalù jää mieleen kiehtovana vanhana kaupunkina, josta pitkä hiekkaranta on tehnyt eläväisen lomakohteen. Historian monet kerrostumat ja nykypäivän elämä sulautuvat täällä sujuvasti yhteen.
Lue myös koko matkasta kertova juttu Suurenmoinen kesämatka Etelä-Italiassa.
-
Italia1 vuosi sittenRunsas vinkkipaketti Milanoon
-
Ranska1 vuosi sittenPariisin-viikon monet kokemukset
-
Ranska1 vuosi sittenTuhkasta noussut Pariisin Notre-Dame
-
Ranska1 vuosi sittenBordeaux’n luova keskus Darwin
-
Englanti1 vuosi sittenManchester – työmehiläisten kaupunki
-
Luxemburg1 vuosi sittenPari kesäpäivää Luxemburgissa
-
Englanti1 vuosi sittenStadionkierros Liverpoolin Anfieldilla
-
Yhdysvallat1 vuosi sittenNew Yorkin näköalapaikkoja: Edge
-
Yhdysvallat1 vuosi sittenNew Yorkin koskettava 9/11-museo
-
Englanti12 kuukautta sittenNähtävää ja koettavaa Liverpoolissa
-
Suomi1 vuosi sittenVilla Kokkonen – Aallon luoma taiteilijakoti
-
Italia1 vuosi sittenKatutaidetta Milanon NoLossa
Martina
29.1.2016 at 10:49
Mainio postaus ihanasta Milanosta! Kiitos tästä, tosin nyt on taas ihan kamala matkakuume. 🙂 Mulla on näköjään vielä paljon nähtävää Milanossa. Kaupunkiin on siis pakko palata vielä. Eikä varsinaisesti haittaisi jos se tapahtuisi nyt heti. 😀
Mika / Lähtöportti
29.1.2016 at 14:23
Kiitos Martina! Kyllähän me Italia-fanit haluttaisiin aina palata takaisin. Jos se yhtään lohduttaa, niin myös minulle tuli tätä kirjoittaessa mahdoton matkakuume 😀
Anna / Tämä matka -blogi
31.1.2016 at 12:31
Milano on tullut koettua moneen kertaa -lentokentän muodossa. Pitäisi varmaan mennä hetkeksi ihan kaupunkiin pörräämään. Aina vaan on niin kiire eteenpäin…
Ossobuco alla milanese. Siis niin parasta. Kirjoitin siitä oikein ohjeen blogiinikin, ja se on paljon se!
Mika / Lähtöportti
1.2.2016 at 11:33
Kävin katsomassa ohjeesi, täytyypä kokata tuota pitkästä aikaa itsekin. Selvitys luuhohkasta ja oikeanlaisen palan valitsemisesta on hyödyllinen. Italian liharuokasuosikkini on silti edelleen roomalaisklassikko saltimbocca.
Teija / Lähdetään taas
31.1.2016 at 12:53
Me bongattiin kerran vuosia sitten tosi edulliset Milanon lennot heinäkuulle (vai olikohan se elokuun alku) todetaksemme, että koko kaupunki oli käytännössä kiinni. Päätimme sitten lähteä Como-järvelle. Pitäisi varmaan antaa Milanolle toinen mahdollisuus ja mennä sinne silloin, kun ravintolat ja kaupat ovat auki, ja ihmisiä on enemmän kuin kourallinen 🙂
Mika / Lähtöportti
1.2.2016 at 11:34
Como-järvihän on hieno ja varmasti Milanoa mukavampi vaihtoehto kuumaan kesäaikaan. Milanoon ehtii sitten vaikka jonain keväänä tai syksynä.
Jenna / With huge passion for life
31.1.2016 at 16:02
Tosi kattava ja hyvä postaus Milanosta. Milano jätti itselle aika kylmän ja kaukaisen fiiliksen enkä ole kokenut intoa matkustaa kaupunkiin uudestaan. Pitäisi ehkä antaa kolmas mahdollisuus. Laitan muistiin sen varalta näitä sun vinkkejä.
Mika / Lähtöportti
1.2.2016 at 11:42
Kiitos Jenna! Ymmärrän hyvin kylmän fiiliksen. Italiasta löytyy monta viihtyisämpää ja helpommin lähestyttävää paikkaa, joten tuskin olisin itsekään palannut Milanoon ilman jalkapalloa. Mutta kun tuolla on nyt useamman kerran käynyt ja kaupunkiin vähitellen tutustunut, niin on sieltä löytynyt paljon kivaakin nähtävää.
Jenni / Unelmatrippi
31.1.2016 at 17:51
Kyllähän tuo siltä kuulostaa, että Milanossa on paljonkin nähtävää, ja kuvista päätellen vielä kaunista sellaista. Olen yöpynyt kerran kaupungin laitamilla, ja silloin erinäisistä syistä ehditty käymään kylillä ollenkaan, viivyttiin vain nukkumisen verran. Comojärveä voi ehdottomasti suositella. Pakko sanoa, että jotenkin itseä kiinnostavat enemmän ne Pohjois-Italian järviseutujen kauniit maisemat ja pienet kylät kuin isommat kaupungit (kuten Milano), vaikka varmasti kaupungeissakin olisi nähtävää.
Mika / Lähtöportti
1.2.2016 at 11:48
Jos pitäisi valita, niin tykkään itsekin pienistä paikoista ja luonnosta suurkaupunkeja enemmän. Como-järvi on kaunis. Meillä oli pari vuotta sitten jo vuokratalo varattuna sen rannoilta, mutta kohde jouduttiin viime hetkellä vaihtamaan Lago Maggiorelle. Upeat maisemat sielläkin.
Noora
31.1.2016 at 19:44
Stresaa olen ihaillut junan ikkunasta, kun teimme kaverin kanssa matkaa Sveitsistä Milanoon. Pistin oikein nimenkin mieleen, sinne pitää joskus päästä! Itse Milanoa olen vain pintaraapaissut. Takana on yksi 34-asteinen päivä toissakesältä. Monet sun posteuksessa mainitut paikat eivät soita kelloja. Tuttuja ovat oikeastaan vain Duomo, joka oli ainoa must see -paikkani kaupungissa. Mä vaan rakastan goottilaisia kirkkoja! Myös tuo pramea kauppakeskus tuli siinä samalla tsekattua. Hieno oli. Leonardon patsas tuli myös nähtyä, tosin se muistutti mun mielestä Dumbledorea 🙂 Milanon voisin ottaa toistekin suunnaksi. En ehkä kaupungille omistaisi montaa lisäpäivää, mutta se olisi hyvä portti upeaan lähiympäristöön.
Mika / Lähtöportti
1.2.2016 at 11:59
Julkaisen Stresasta ja Borromeonsaarista oman postauksensa joskus myöhemmin, kunhan se johonkin väliin vain mahtuu. Yksi 34-asteinen päivä ei ole varmaan paras tutustuminen mihinkään kaupunkiin. Potterit on jääneet mulle vieraiksi, mutta muistan miten arvuuteltiin tuon patsaan luona ketä se esittää. Teksti käytiin sitten lopuksi tarkistamassa patsaan toiselta puolelta 🙂
Tanja
31.1.2016 at 20:28
Mä en kehtaa myöntää kiertäneeni Karibian lähes kokonaan mut euroopan kohdalla mun sivistyksessä on musta aukko 😉
Italia on to do -listalla…
Mika / Lähtöportti
1.2.2016 at 12:04
Ehtiihän sitä Eurooppaa kiertää myöhemminkin 🙂 Suosittelen koko Italiaa, mutta kannattaa ehkä aloittaa jostain etelämpää kuin Milanosta. Karibia kuulostaa mahtavalta, sieltä suunnalta on toistaiseksi vain yksi kokemus Dominikaanisesta tasavallasta.
Huli/Meanwhile in Longfield..
31.1.2016 at 22:35
Milano ei mahtunut viime kesän parin viikon Italian reissuumme, sinne on selkeästi joskus mentävä ihan erikseen. Kiitos kattavasta tietopaketista!
Mika / Lähtöportti
1.2.2016 at 12:06
Ole hyvä! On ollut mukava lukea teidän Italian-kokemuksista, erityisesti Cinque Terrestä.
laurasitinerary
31.1.2016 at 22:42
Kiitos infosta, tän postauksen voi kaivaa esille, kun suuntana on Milano! Vielä kokematta mulla vielä..
Mika / Lähtöportti
1.2.2016 at 12:36
Ole hyvä, kaiva esiin jos tulee ajankohtaiseksi 🙂
Anna / Muuttolintu
1.2.2016 at 4:16
Lisää Italia-kuumeen lietsontaa. Milano jäi viime kerralla näkemättä, tästä sai ensi kertaa varten hyviä vinkkejä. Ruoka on varmaan yksi Italian parhaita asioita, osso buccoa pitäisi kokkailla kotona useamminkin. Meidän reissulla Italiaan pisti silmään, että poliiseillakin näkyi hienoja urheiluautoja 🙂
Mika / Lähtöportti
1.2.2016 at 12:46
Olenkin lukenut joitakin Italia-juttuja teidän blogista. Ruoka on ilman muuta Italian parhaita asioita, kenties se kaikkein paras. Bella figura on tärkeä, eli tyyli menee usein tarkoituksen edelle. Poliiseilla on hienoja autoja ja asutkin hieman eri mallia kuin Suomi-poliisien haalarit.
Essi / family and a map
1.2.2016 at 9:05
Kuulostaapa kivalta kaupungilta. Kaikkialla tuntuu olevan nyt juttua Italiasta. Ehkäpä tämä on jokin vinkki että sinne pitäisi lähteä. 😉 Poika ainakin olisi innoissaan noista autoista. 🙂
Mika / Lähtöportti
1.2.2016 at 12:50
Suosittelen koko monipuolista Italiaa, jossa on paljon toisistaan poikkeavia alueita. Euroopan paras paikka autojen ihailuun on kuitenkin Monaco, jossa Ferrarit, Lamborghinit ja Rolls Roycet ovat arkipäivää 🙂
Henna /suurin onni
1.2.2016 at 13:16
Lamborghinien kokoontumisajot… voi veljet 😀 Ja tuo kuva stadionilta näyttää ihan kuin siellä olisi käynnissä joku mellakka! Paljon hyviä vinkkejä, kiitos näistä! Milanoon en ole vielä ehtinyt, mutta varmasti kaivan tämän jutun esiin, jos sinne suunnalle tulee lähdettyä. Minun henkinen kotikaupunkini muuten on Hong Kong ♥ Suurin kaupunkirakkauteni, ja sitä ei ole vielä yksikään kilpailija onnistunut syrjäyttämään ykköspaikaltaan, vaikka New York ja Kapkaupunki ovat kovia haastajia ja keskenään taistelevat sitten kakkossijasta. Vaikka on tämä Helsinkikin kovin rakas… 🙂 ♥ Mutta Hong Kongissa voisin mielelläni jonkin aikaa asua.
Mika / Lähtöportti
2.2.2016 at 12:02
Minun ja Milanon vahva henkinen yhteys perustuu jalkapalloon, muuten se ei aivan suurimmaksi suosikkikaupungikseni nouse. Hong Kong on mahtava, vietin siellä muutaman päivän ensimmäisellä Aasian-reissullamme 2003. Meillä oli aivan äskettäin ruokapöydässä puhetta, miten kiva sinne olisi palata, ja mitä kaikkea se lapsillekin tarjoaisi. Itse asetan kyllä Tokion ja New Yorkin vielä Hong Kongin edelle, mutta tuokin saattaisi muuttua, jos pääsisi jälleen Victoria Peakille ihailemaan kaupungin valoja 🙂
Eevi / Rento matkablogi
1.2.2016 at 18:05
Mainio listaus! Olen käynyt Milanossa muutaman kerran, mutta juurikin sillä tavalla kiireisesti enkä juurikaan ole ehtinyt kaupungissa ympärilleni katsella. Duomolla olen käynyt, samoin Vittorio Emmanuelen ostosgalleriassa. Minäkin suosittelen erityisen paljon päiväretkeä Stresaan, aivan ihana kylä! Muuten Milano on niiden kaupunkien listalla, mille pitäisi antaa enemmän aikaa.
Mika / Lähtöportti
2.2.2016 at 12:25
Kiitos Eevi! Mukava huomata, että Italia kuuluu suosikkeihisi. Maassa riittää valtavasti nähtävää ja koettavaa. Milanolle pitää antaa aikaa ja esimerkiksi kiireetön vaeltelu Naviglin seudulla saa tämänkin kaupungin tuntumaan viihtyisältä.
meidänmatkassa
1.2.2016 at 18:18
Jesjesjes, ihan parhaita nää futista sivuavat matkapostaukset! 🙂 Mun on niiiin päästävä testaamaan tota raflaa. Tai ylipäänsä Italiaa ja Milanoa. Olen päässyt käymään vain Roomassa ja siitä en pitänyt mutta se onkin vain pintaraapaisu Italiasta. Tää sun postaus vahvisti mun fiilikset siitä että lupaan antaa Italialle vielä uusia mahdollisuuksia.
Mika / Lähtöportti
3.2.2016 at 16:33
Mukava kuulla, että futis kiinnostaa 🙂 Tekstissä jäi mainitsematta, että stadionilla on tarjolla myös tutustumiskierroksia ja museo (www.sansiro.net). Italia on monipuolinen maa, jossa on paljon toisistaan eroavia alueita. Muun muassa pohjoisen vuoristojärvet, keskiosien historialliset kukkulakaupungit, maaseudun pikkukylät, suurkaupungit, rantakohteet, saaret… jokainen voi valita mikä kiinnostaa eniten. Pidän kyllä itse Roomasta paljonkin, mutta turistipaljous ja helle ovat siellä tiettyyn aikaan vuodesta sietämättömiä. Futiksen kannaltahan Milano on ihan ykköskohde ja lyhyen matkan päästä löytyy myös muita hyviä pelipaikkakuntia.
Tiia/ReiseReise
1.2.2016 at 19:19
Joo oon kanssa kuullut puolesta ja vastaan kommentteja koskien Milanoa. Itse en ole käynyt missään Italiassa, mutta kyllä Milanoon ainakin haluan mennä, voi osaksi johtua siitä, kun niin moni on haukkunut kaupunkia niin pitää nähdä omin silmin. Ainakin Parco Sempione ja tuo torni pitää käydä katsastamassa, hyviä vinkkejä kyllä…jalkapalloa en kyllä yhtään seuraa. 😉
Mika / Lähtöportti
3.2.2016 at 16:53
Haukutun kaupungin itse näkeminen on kyllä erinomainen peruste matkakohteen valinnalle 🙂 En tiedä miten hankala matka Bambergista olisi Milanoon, mutta joskus muinoin interraililla mentiin yhtenä päivänä junalla Münchenistä Veronan kautta Milanoon ja välillä ehti viettää muutaman tunnin Innsbruckissakin. Ihan hyvä ettei kaikki ole jalkapallohulluja, säilyy vielä hitunen järkeä tässä maailmassa 😉
Reetta / Matkasto
1.2.2016 at 21:09
Nyt kyllä taidan alkaa katsella niitä lentoja Milanoon, se on nyt sellanen juttu. Ihan mahtava postaus, tosi kivasti kirjotettu! Hauskaa, kun ihmisillä on erilaisia intohimoja, joiden vuoksi sitten matkankin sisältö määrittyy. Jalkapallofaniksi en voi tunnustautua (seuraan jotain isompia kisoja lähinnä sen perusteella, millainen on joukkueen ulkonäkö…), mutta niin mukaansatempaavasti oli kirjoittettu tuo pieni kuvaus ottelusta, että huuman voi lähes tuntea itsekin! 🙂 Opiskelin italiaa D-kielenä ja kirjoitinkin sen ylioppilaskirjoituksissa, joten olisi kyllä mukava mennä verestämään puhetaitoja paikan päälle. Milano sekä koko Pohjois-Italia ovat kyllä ehdottomasti matkakohteiden kärkisijoilla. Kun on niitä vuoriakin siinä lähellä (se oma intohimoni). 😉
Mika / Lähtöportti
3.2.2016 at 20:59
Grazie mille Reetta! Finnair lentää Milanoon kahdesti päivässä, eikä se taida olla edes ainoa vaihtoehto 🙂 Tuon pelin huuma oli poikkeuksellista, muualla en ole tuntenut stadionin ihan oikeasti tärisevän jalkojen alla. Pohjois-Italiassa on upeita vuorimaisemia. Lago Maggioren ympäristö on oma suosikkini, mutta kiipeilyn tai vaeltamisen puolesta Dolomiitit taitaa olla se suosituin suunta.
Titta & Thomas / IKILOMALLA
2.2.2016 at 5:58
Ihana Milano ja tosi hyviä vinkkejä! Osa on minulle jo ennestään tuttuja muutaman vuoden takaa, mutta monia ihan uusiakin oli joukossa!
Minun paras vinkkini Milanoon on ”ilmaiset” tapasillalliset. Tiedätkö onko sellaisia edelleen kaupungissa? Monet baarit kattavat isot tapaspöydät asiakkailleen ja herkullisia tapaksia pääsee nauttimaan veloituksetta, jos ostaa baarista min. 1 cocktailin (coktailien hinnat olivat n. 8-12 euroa). Oli muuten hyvää ja mahan sai syödä ihan täyteen yhden drinkin hinnalla. 😀
Titta
Mika / Lähtöportti
3.2.2016 at 21:06
Kiitos Titta! Kyllä noita ”ilmaisia” illallisia edelleen on, ne kulkevat Italiassa aperitivon nimellä. Aiheesta lisää esim. tässä Tasty Travellissimon postauksessa: https://www.rantapallo.fi/tastytravelissimo/2015/12/11/aperitivo/. Mainio tapa, jonka voisi tuoda Suomeenkin 🙂
Tanja/Levoton Matkailija
2.2.2016 at 9:14
En ole ikinä nähnyt kuvaa La Scalan oopperatalosta, mutta näyttää tosiaan aika vaatimattomalta. Näiden kuvien ja juttujen perusteella Milano vaikuttaa todella kivalta paikalta, mutta olen kuullut monien sanovan kaupunkia todella tylsäksi. Joskus sielläkin voisi lähteä käymään, ainakin tämän postauksen pohjalta 🙂
Mika / Lähtöportti
3.2.2016 at 21:16
La Scala jää vähän naapurin pankkitalojen varjoon. Kannattaa lähteä itse katsomaan, onko Milanossa tylsää vai ei 🙂 Ymmärrän kyllä niitäkin, jotka eivät ole kaupungille lämmenneet. Milano on enemmän keskieurooppalainen kuin tyypillinen italialainen kaupunki. Italia muuttuu sitten etelään päin mentäessä villimmäksi, värikkäämmäksi ja sydämellisemmäksi.
Kiia
2.2.2016 at 13:01
Varteenotettavia vinkkejä! Milano ja Como-järvi kiinnostavat paljon. Serkkuni muutti juuri Milanoon ja siellä asuu entuudestaan eräs tuttu, joten nyt visiitille olisi jo kolme syytä: kaupunki, serkku ja kaveri. Hän on muuten sellainen perimilanolainen sliipattu heppu, jota tekstissäsi kuvailit. Kuvaus osui oikeaan kun miettii mielikuvaa milanolaisista 😀
Mika / Lähtöportti
3.2.2016 at 21:20
Heh, hauskaa että stereotypia osui oikeaan 😀 Tuossa on jo varmasti riittävästi syitä lähteä, suoria lentojakin on vähintään kahdesti päivässä. Como-järvi on kaunis, mutta niin on Maggiorekin. Kannattaa käydä molemmilla järvillä 🙂
Esa | Reissuesan matkablogi
2.2.2016 at 18:46
Kävin Milanossa 12 vuotta sitten, mutta en ehtinyt tutustua kaupunkiin ollenkaan, vaan aikani kului nettikahvilassa työskennellessä. Ilman navigaattoria oli vaikeaa löytää autolla ulos kaupungista. Jalkapallo kiinnostaa kyllä, olen kerran käynyt Barcelonan ja Bayern Munchenin ottelun katsomassa.
Mika / Lähtöportti
3.2.2016 at 21:25
En ole koskaan ajanut Milanon keskustassa, mutta voin kuvitella, että ilman navigaattoria on ollut hankalaa. Väitetään kuitenkin, että vielä Milanossa punainen liikennevalo on sääntö, Roomassa ehdotus ja vasta Napolissa joulukoriste 🙂 Barcelonassa olen nähnyt jalkapalloa minäkin.
Meri / Syö Matkusta Rakasta
2.2.2016 at 20:34
Sulla on niin kiva tyyli kirjoittaa! Minäkin olen yksi niistä, jotka Milano jätti kylmäksi – asialla saattaa olla jotain tekemistä sen kanssa, että olin ainoan vierailuni aikaan 18-vuotias ja oli kiire bilettämään Riminille. 😀 Ei sillä että eivätpä nuo muidenkaan kokemukset kaupungista ole kovin rohkaisevia olleet. Mutta juuri sinun tavallasi, pala palalta, kaupungista saa varmasti hiljalleen ystävän. 🙂 Palaan varmasti näihin vinkkeihi, jos Milanoon joskus vielä lähden, vaikka yritänkin vältellä kohdetta edes välipysäkkinä.
Mika / Lähtöportti
3.2.2016 at 21:41
Kiitos Meri! Jos on kiire bilettämään, niin mikä tahansa kaupunki voi jättää kylmäksi 🙂 Ja onhan Italiassa paljon omastakin mielestäni viihtyisämpiä paikkoja. Kävin nyt kurkkaamassa löytyykö sun blogista Italiaa, ja tajusin, että luin keväällä oman Rooman-reissun aikaan noita sun juttuja. Iso peukku gelato-postauksesta! Jäätelö on vakava asia 🙂
Virpi/ Täynnä tie on tarinoita
2.2.2016 at 23:14
Täällä Italian ystävä joka on nähnyt maata ihan liian vähän. Milanosta olen haaveillut jo ties montako kertaa, kyllä senkin aika vielä tulee! Ja tämä postaus on mainio vinkkilista Milanoon matkaaville!
Mika / Lähtöportti
3.2.2016 at 21:43
Toivottavasti pääset käyttämään vinkkejä paikan päälle! Italiassa riittää monenlaista nähtävää, varmasti jokaiselle jotakin.
Elämää ja Matkoja
3.2.2016 at 11:40
Italia <3 Tulipa taas ikävä sinne!
Milano on kaupunki, joka herättää minussakin ristiriitaisia fiiliksiä ja se ei ole se paikka, jonne Italiassa ensimmäisenä halajaa vanhaa keskustaa lukuunottamatta. Pohjoisen järvialueet ovat kuvankauniit, mutta maata koko saappaanvarren pituudelta kiertäneenä koen olevani Italiassa vasta keski- ja eteläosassa maata, niin ruuan kuin elämänmenon suhteen. Pohjoisen ihmiset ovat niin hillittyjä verrattuna eteläisemmän osan väkeen. 🙂
Futis, La Scala, Duomo ja Galleria Vittorio Emanuele II ovat Milanossa ihan must, samoin kuin iki-ihana pistaasijäätelö, nam! Milanossa kannattaa varata aikaa myös Santa Maria delle Grazielle, joka on jo rakennuksena kaunis (erityisesti sisältä) ja kappelistahan löytyy Leonardo da Vincin Pyhä ehtoollinen maalaus. Liput sinne on syytä varata ennakkoon.
Mika / Lähtöportti
4.2.2016 at 9:50
Olen täysin samaa mieltä, että Italia on parhaimmillaan keski- ja eteläosissa. Futis, vuoret ja järvet saavat minut palaamaan pohjoiseen, mutta olen noilla reissulla aina hieman harmitellut sen ”italialaisen” tunnelman laimeutta. Parhaat Italian-muistoni taitavat olla Umbriasta, Pugliasta ja Sardiniasta. En ole maabongari, mutta Italian aluebongari kyllä. Haluaisin nähdä kaikki 20, ja mieluiten ihan kunnolla ajan kanssa tutustuen.
Santa Maria delle Grazie on hyvä lisäys ja varmasti yksi Milanon tärkeimmistä nähtävyyksistä. En ole kuitenkaan käynyt siellä (vielä) sisäpuolella. Myös Sant’Ambrogio on hieno kirkko, vaikkei siellä Pyhän ehtoollisen kaltaista vetonaulaa olekaan.
Stacy Siivonen
3.2.2016 at 19:38
Olen käynyt Gardalla ja Garda oli huippupaikka. Milanossa sen sijaan seikkaili exäni. Yhdessä Milanon puistoista on kartano, joka on autiona ja hän squattasi siellä ja veti polakkaa. Vieressä makaava nainen oli siirtynyt toisille metsästysmaille ja häntä hajottivat jo kärpäsentoukat. Exäni peitteli ruumiin sitten viltillä ja nykyisin tämä peitto on minulla. Hän kutsui sitä nimellä ”Matopeitto”.
Mika / Lähtöportti
4.2.2016 at 9:57
Kiitos Stacy tästä tarinasta. En ole nähnyt Milanossa ruumiita, mutta huumeidenkäyttäjiä kyllä. Ainakin vielä 90-luvun lopulla heilui päärautatieaseman metrotunnelissa hörhöjä ruiskujen ja lusikoiden kanssa.
Heli
4.2.2016 at 10:52
Navigli / Ticinese on minunkin suosikkialueeni Milanossa edelleen, onhan se entinen kotinaapurusto 🙂 Mutta lisäisin vinkin, että kannattaa kuljeskella myös Breran, Porta Nuovan sekä Isolan alueille, ovat muuttuneet edukseen viime vuosien aikana ja siellä päin on paljon mielenkiintoisia ravintoloita jne.
Mika / Lähtöportti
5.2.2016 at 11:36
Kiitos paljon kommentista ja vinkeistä! Kävin jo selailemassa blogiasi, Italian-jutut kiinnostaa aina. Brerassa olen jonkin verran kierrellyt ja se on kyllä kivaa aluetta. Katsoin nyt kartalta Porta Nuovan ja huomaan olleeni joskus yötä sen laidalla, alueesta ei ole suurempia tuntemuksia. Isola on täysin uusi tuttavuus. Kiitos näistä, tutustun paremmin sitten seuraavilla reissuilla 🙂
Heli
6.2.2016 at 12:59
Vaikka blogi-osoite muuta antais ymmärtää, niin valitettavasti mun blogissa viime vuosina Milano-jutut olleet vähissä (niin kuin muutkin jutut). Ehkä pian taas 😉
Mika / Lähtöportti
7.2.2016 at 22:13
Mulle kelpaa myös vanhat jutut 🙂 Mutta tsemppiä blogin jatkoon!
Pirkko / Meriharakka
4.2.2016 at 17:30
Johtuukohan siitä, että olen käynyt kaupungissa vain työmatkoilla, että siitä jäi melko luotaantyöntävä vaikutelma. Etenkin tietysti kun toimistot ovat keskustan ulkopuolella ja tosiaan maisemat ovat aika ankeita. Pitäisikö harkita kaupunkiin turistina tutustumista – kenties!
Mika / Lähtöportti
5.2.2016 at 11:38
Et ole ainoa, joka on tuntenut Milanon luotaantyöntäväksi. Milanossakin on hyvät puolensa, mutta maailma on toki täynnä myös vaihtoehtoisia matkakohteita.
Johanna Hulda - Discovering Sunbeams
4.2.2016 at 20:13
Italia on itselle vielä toistaiseksi ihan kokematon maa, mutta vaikuttaa tuo Milanokin kivalta kaupungilta. Italiaan voisi lähteä melkeinpä vaikka pelkästään syömään ja tuota Duomoa ihastelemaan. Kaikista houkuttelevimpia olivat kyllä nuo viimeiset kuvasi järvimaisemista, vau!
Mika / Lähtöportti
5.2.2016 at 11:50
Italiaan kannattaa todellakin lähteä vaikka pelkästään syömään! Matkailijoiden suosimissa paikoissa (esim. Rooma) kannattaa kuitenkin selvittää etukäteen, mistä saa kunnon ruokaa ja mitkä on pelkkiä turistisyöttölöitä. Tykkäisitte varmasti Pohjois-Italian järvimaisemista. Mielikuvien tyypillistä ”Italian tunnelmaa” kannattaa sen sijaan etsiä etelämpää, maa muuttuu kaikin tavoin lämpimämmäksi etelään päin mentäessä.
Kohteena maailma
5.2.2016 at 13:10
Aivan loistava postaus, tällaisista laadukkaista Top10 listoista pidän blogeissa! Näistä on hyötyä reissua suunnitellessa, ja Milanoon mennessä kaivan listasi esiin. Milano kuuluu kohteisiin, että Malpensaa lähemmäksi ei olla menty, vaan aina autolla johonkin muualle. Milano on itselle tuntunut kohteelta, että sitten joskus…
Mutta että oikein Internazionale! Itse elin vahvasti seuran mukana vähäisten uutiskatsausten perusteella, kun kaudelle 1984-85 Karl-Heinz Rummenigge siirtyi sinimustien rivehin. Siitä päivästä lähtien suosikkijoukkueeni Serie A:ssa on ollut päivänselvää. Parhaimmillaan tietysi koko Serie A oli 80-luvun lopulla, kun Interin rungon muodosti vierastyöläiset Matthaus, Breme ja Klinsmann (sanomattakin selvää, että Saksa oli tuolloin suosikkijoukkueeni) ja Milanissa taiteilivat hollannin maajoukkuekolmikko Gullit, Van Basten ja Rijkaard. Itsellä on ollut monta kertaa mielessä lähteä katsomaan juuri Interin STADIO GIUSEPPE MEAZZAlle. Toki jos mukaan lähtisi joku AC Milanin kannattaja, hän menisi samaan otteluun San Sirolle 😀
Jos jatketaan rakkaalla yhteisellä aiheella jalkapallolla, niin pari sanaa kuviisi ja tekstiisi liittyen. Oli käsittämätöntä, että 2006 kisoihin Zanetti ei mahtunut Argentiinan ryhmään. Näin ollen Zanetti jäi itsellä näkemättä livenä, sitä vastoin hollantia vastaan kentällä peippaili numerolla 19 (kyllä luit oikein) muuan Lionel Messi 😀
Mitä sitten tulee Baggion poikiin, niin ne sentään on nähty livenä vuonna 1994 Bostonissa, kun Italia voitti Espanjan puolivälierissä 2-1. Maalit teki Italialle muuan Dino ja Roberto Baggio…
Jaahas, eiköhän jatketa joku ilta livenä keskustelua jalkapallosta tuopin jos toisen keran 😀
Mika / Lähtöportti
7.2.2016 at 11:39
No tämäkin vielä! Forza Inter! Jatketaan keskustelua jossain livenä, sillä juttua riittäisi paljon enemmän kuin muutaman kommentin verran. Itselleni Zanetti on kaikkien aikojen jalkapalloidoli, kapteeni ja herrasmies. Jätettiin tosiaan käsittämättömästi ulos 2006 ja 2010 kisoista, silti eniten maaotteluita koskaan pelannut argentiinalainen. Tuo on kyllä huikea juttu, että näit tuon Bostonin pelin paikan päällä! Sitä Roberto Baggion viime hetken maalia en unohda ikinä. Itse en nähnyt koskaan Baggion pelaavan livenä, jäi penkille näkemässäni ottelussa jossa Vieri, Zamorano ja Ronaldo pelasi Interin hyökkääjinä.
Annika | Travellover
5.2.2016 at 15:37
Toivoin, että olisn saanut tästä postauksesta avaimia, miten viihtyä Milanossa, mutta moni paikka jo tuttu, ja jalkapallo ei viihtymiseen auta. 🙂 Olen syksyllä menossa neljättä kertaa. Syynä on taas sama mies: Biagio Antonacci. Tuo torni ehkä voisi olla kiva käydä.
Mika / Lähtöportti
7.2.2016 at 11:46
Hauskaa, että ihmisillä on omat syynsä palata Milanoon 🙂 Kuuntelen melko paljon italialaista musiikkia, eikä Biagio Antonacci ollenkaan huono ole, mutta itse en konsertin takia matkustaisi. Kenties jos vaikka Ligabuella olisi konsertti sattumalta sopivasti matkan aikaan, niin voisin harkita lippujen ostamista 🙂
Annika | Travellover
7.2.2016 at 16:26
Minusta ei ole huonoja syitä matkustaa (jollei jotain rikollista ja rumaa lasketa). 🙂
Mika / Lähtöportti
7.2.2016 at 22:19
Juurikin näin! Pääasia että matkustetaan 🙂
Kiira / Lifelong Adventure
5.2.2016 at 19:38
En tiedä mistä se johtuu, mutta mua kiehtoo käydä Milanossa kovasti. Mies on kova futismies, joten matsi ja nappulakenkäkokoelma ovat siis kullanarvoisia reissuvinkkejä 🙂
Mika / Lähtöportti
7.2.2016 at 22:31
Kiva kuulla, toivottavasti kaupungista löytyy molemmille jotakin 🙂
Karoliina / From Karoliina
5.2.2016 at 20:07
Olipa kiva postaus! Milano on itseäni jo jonkin aikaa kiehtonut, ei tosin ehkä samoista syistä kuin sinua 😀
Mika / Lähtöportti
7.2.2016 at 22:49
Kiitos! Yritin kertoa monipuolisesti eri asioista, kun tiedän ettei samat jutut kiinnosta kaikkia 😀
Erja/ Andalusian auringossa- ruokamatkablogi
6.2.2016 at 14:48
Milano on itselleni vieras kohde, muttatämä vahvistaa kyllä käsitystäni kaupungin monipuolisuudesta. Brittifudiksen rakastajana olen tietysti geneettisesti ohjelmoitu suhtautmaan vöhön varauksellisesti italialaiseen jalkapalloon, mutta kyllähän sen tunnelman täytyy ihan mieletön olla. Tuo Scala olisi varmasti omalla to do- listallani mutta oikeassa olet, kyllä se yllättävän vaatimattomalta näyttää…!
Mika / Lähtöportti
8.2.2016 at 10:47
Noiden isojen pelien tunnelma on Italiassa ihan mieletön. Perusmatsit ei valitettavasti yllä samalle tasolle, kun eivät vedä katsomoita täyteen. Minusta on hienoa, että on paljonkin toisistaan eroavia jalkapallokulttuureita. Jokainen voi sitten valita oman rakkautensa 🙂
salaine
6.2.2016 at 16:04
Kiitos vinkeistä.. Olemme matkalla Milanoon kesällä ja tuo näköalahissi oli uusi tuttavuus. Tästä saamme vinkkiä, miten siellä päivä viettää.
Mika / Lähtöportti
8.2.2016 at 10:48
Toivottavasti tästä oli hyötyä. Hyvää matkaa Italiaan!
Marimente
7.2.2016 at 20:05
Hieno kirjoitus ja tässä tuli monta uutta vinkkiä seuraavalle Milanon reissulle! Naviglin alueeseen ihastuin itsekin viime kerralla ja nyt alkoi kiinnostaa etenkin nuo lähialueen järvet 🙂
Mika / Lähtöportti
8.2.2016 at 11:06
Kiitos Mari! Nuo järvialueet kannattaa käydä kokemassa, mahtavia maisemia kyllä riittää. Gardahan tulee Venetsiasta lähdettäessä aika nopeasti vastaan, eikä nuo muutkaan järvet mahdottoman kaukana ole. Ensimmäinen järvikuva on Sasso del Ferron huipulta Lavenon läheltä ja toinen Stresan rannalta.
anna milano
3.5.2016 at 23:33
Milanossa jo useita vuosia asuneena sanon, että tämä oli mainio postaus. Ja sitten kun tuntuu, että kaikki Milanossa on jo nähty ja koettu, tervetuloa meille syömään ja mä vedeän hihasta vielä muutaman ässän paikoista, joita kannattaa käydä katsomassa tai kokemassa. Italialainen mieheni on innokas kotikokki, jonka käsissä laddukkaat, mutta vaatimattomat raaka-aineet taipuvat maukkaaksi kotiruoaksi http://anniinankulma.blogspot.it/p/httpwww.html
Mika / Lähtöportti
6.5.2016 at 9:28
Kiitos kommentista! Mukavaa saada aidolta milanolaiselta näin hyvää palautetta. Ja kiitos kutsusta, kotiravintolanne kuulostaa niin houkuttelevalta, että voin hyvinkin ottaa yhteyttä kun olen tulossa seuraavan kerran Milanoon 🙂
Vesa Heiskari
20.12.2016 at 12:36
Kun seuraavan kerran menet katsomaan peliä G. Meazzalle/San Sirolle, tässä lopussa oiva hotellivalinta, jos peli on myöhään illalla. Hotelli sijaitsee stadionin vieressä, heti kadun toisella puolella. Ei travitse myöhäisellä lähteä kaupunkiin asti yöpymään, väkeä on kuitenkin joka puolella niin paljon, että hirvittää. Ja jos tulet San Sirolle kaupungista päin metrolla, älä jää pois ippodrome di San Siron kohdalla, vaan vasta ”oikealla” San Siron pysäkillä. Stadion on mielestäni käyntikohde sinällään, oli peliä eli ei. Se on kaunis ja omaperäinen!
Ps. ROomasta pääsee Milanoon nopeimmillaan 2 tuntia ja 50 minuuttia kestävällä luotijunalla, joten välimatkakaan ei ole este. Lippu peliin ja junaan kannattaa ostaa Trenitalian, AC Milanin tai Interin kotisivuilta, tulostaa paperille tai puhelimeen. Näin vältyt välikäsiltä ja teet varmasti viralliset ostokset.
http://www.hotel-bb.com/en/hotels/milano-san-siro.htm
Mika / Lähtöportti
22.12.2016 at 13:24
Kiitos hotellivinkistä! Näyttää juuri sopivalta, ja sijainti olisi myöhäisen pelin jälkeen täydellinen. Keskustaan mennessä kuluu tosiaan yllättävän paljon aikaa, varsinkin jos odottelee ensin pahimman ruuhkan hälvenemistä, jää syömään jollekin kojulle stadionin ulkopuolelle, eikä hotelli ole minkään metroaseman vieressä.
Stadion on yksi Euroopan parhaista, arkkitehtuuri persoonallinen ja akustiikka loistava. Kävin stadionin museossa ja kierroksella joskus kauan sitten, olisi mahtavaa tehdä sama kierros uudelleen.
Ajat muuttuvat ja on hienoa, että peleihin saa nykyään liput suoraan netistä. Ensimmäisen pääsylippuni Milanossa kävin ostamassa Interin silloiselta pääkonttorilta Via Durinin varrelta 90-luvun lopulla.