Italia
10 x Milano
Lombardian pääkaupunki Milano jakaa mielipiteitä. Kiireisellä business-kaupungilla on toki ystävänsä, mutta moni matkailija on myös pettynyt. Itse nimeän Milanon jopa henkiseksi kotikaupungikseni, vaikken ole siellä koskaan pitkiä aikoja viettänytkään.
Henkinen kotikaupunki voi kuulostaa yllättävältä, sillä sielussani asuva pieni italialainen saattaisi paremminkin olla umbrialainen maanviljelijä. Sellainen leppoisa ukkeli, jolla on kauhtunut villapaita ja aikaa vastaantulijoille. Stereotyyppisellä milanolaisella on sen sijaan kallis mittatilauspuku ja kova kiire. Palaan kuitenkin Milanoon aina uudelleen, sillä paikallinen jalkapalloseura vei sydämeni jo yli neljännesvuosisata sitten. En voi vieläkään mainostaa kaupunkia Italian parhaaksi matkakohteeksi, mutta olen kuitenkin ystävystynyt Milanon kanssa kerta kerralta paremmin. Tässä kymmenen vinkkiäni kaupunkiin.
1. NAVIGLI
Unelias kissa venyttelee hiljaisella sisäpihalla. Taiteilijat esittelevät töitään värikkäissä gallerioissaan ja jostain kaikuu katumuusikoiden säveliä. Ihailen maalauksia, jotka esittävät Milanon oranssinkeltaisia raitiovaunuja. Kiireinen kaupunki tuntuu olevan nyt jossain ihan muualla. Ohitamme boheemeja kahviloita ja pieniä putiikkeja, kunnes pysähdymme sammuttamaan janoamme houkuttelevalle terassille. Naviglin seudulla voi nauttia erinomaisia aperitiiveja, joiden seuraksi tarjotaan välillä hyvinkin runsaasti maistuvaa purtavaa.
Naviglio Granden kanavan ympäristö on selvästi viihtyisintä Milanoa. Terassit täyttyvät usein ja ravintoloita löytyy joka lähtöön. Pizzat ovat suosittuja, mutta Milanon perinteisin ruokalaji on ossobuco alla milanese, eli vasikan tai naudan potkaa sekä sahramirisottoa sisältävä tuhti annos.
2. STADIO GIUSEPPE MEAZZA (SAN SIRO)
Stadionin betonirakenteet vavahtelevat jalkojen alla, kun kymmenet tuhannet tifosot pomppivat samaan tahtiin. Chi non salta rossonero è! Se joka ei hyppää, on punamusta! Koko pohjoinen katsomonosa inhoaa punamustaa Milania, joten meno yltyy hurjaksi. ”Il Derby della Madonnina” eli paikallisottelu Milanin ja sinimustan Interin välillä kuuluu maailman tunnetuimpiin jalkapalloklassikoihin.
Molemmat seurat ovat 18-kertaisia Italian mestareita, joille myös Mestarien liigan voittaminen on tuttua. Tänä iltana Milan vie voiton. Nielen pettymykseni, käärin sinimustan kaulaliinan tiukemmalle ja poistun helmikuiseen yöhön. Tällaista Interin kannattaminen pohjimmiltaan on. Kärsimystä ja hulluutta sekä satunnaisia onnen hetkiä.
3. DUOMO
Lauma puluja lennähtää ilmaan turistiryhmän tieltä ja afrikkalaistaustaiset miehet kauppaavat räksyttäviä lelukoiria. Milanon tuomiokirkon eli Duomon edessä sijaitsevalla aukiolla tapahtuu aina jotain ja paikkaa voi hyvällä syyllä pitää kaupungin keskipisteenä. Kun milanolaiset tapaavat torilla juhliakseen jotain, he tekevät sen täällä.
Jättimäinen goottilainen katedraali on kieltämättä vaikuttava ilmestys. Sen korkeimman tornin huipulla seisoo kaupunkia vartioiva kultainen Madonna-patsas, joka on antanut nimensä aiemmin mainitulle ”Il Derby della Madonninalle”. Duomon katolle on pääsymaksu, mutta sitä vastaan pääsee ihailemaan hienoja maisemia yli kaupungin.
4. GALLERIA VITTORIO EMANUELE II
Tyylikkäillä käytävillä velloo sietämätön tungos. Tuntuu kuin koko kaupunki olisi ahtautunut pitämään lauantai-iltapäivän sadetta kuuluisaan ostosparatiisiin. Ruuhka työntää meitä Pradan näyteikkunan ääreen. Kuinka monta sataa euroa voi yksi pieni käsilaukku maksaa? Onneksi ikkunoiden katseleminen on ilmaista huvia, eivätkä käsilaukut ole itseäni varten.
Duomon vieressä kohoava Galleria tunnetaan milanolaisten olohuoneena, jossa voi tavata ihmisiä ja istahtaa vaikka kahville. En juurikaan välitä shoppailusta, mutta Gallerian laidalta löytyvä Inter-kauppa kuuluu tietenkin vakiokohteisiini. Milanon kuuluisimmat ja kalleimmat merkkiliikkeet sijaitsevat Via Montenapoleonella. Maltillisemmalla budjetilla kannattaa puolestaan suunnata Corso Buenos Airesin varrelle, sillä se on yksi Euroopan vilkkaimmista kauppakeskittymistä.
5. PARCO SEMPIONE
Nuorisoryhmät makailevat suurilla nurmialueilla ja jossain haukkuu koira. Istumme hetkeksi penkille syömään eväitämme ja seuraamaan, kuinka itämainen pari poseeraa hääkuvia varten. Kunnon kinkkuvoileipä siirtää nälkää mukavasti. Olimme hetkeä aiemmin marketissa valitsemassa kelmuun pakattuja sämpylöitä, kun lihatiskin setä huomasi mitä kauheaa olemme tekemässä. Hän alkoi välittömästi viipaloida prosciuttoa uunituoreiden sämpylöiden väliin ja pelasti näin välipalamme. Kunnon ruoka on Italiassa arvossaan.
Parco Sempione on milanolainen versio New Yorkin Central Parkista. Suurehko puisto sijaitsee Castello Sforzescon linnan ja Arco della Pacen riemukaaren välissä. Sen laidoilta löytyy muun muassa Torre Brancan näkötorni, vanha Arena-stadion sekä akvaario. Lapsille on tarjolla mukavankokoinen leikkipuisto. Milanon keskustan alueelta löytyy myös toinen merkittävä viheralue, Giardini Pubblici Indro Montanelli.
6. TORRE BRANCA
Hissipoika ilmoittaa kuuden minuutin määräajan päättyneen ja komentaa meidät paluumatkalle. Olemme saaneet ihailla Milanoa yli sadan metrin korkeudesta Torre Brancan huipulta. Sää on aurinkoinen, joten kaikki maamerkit ovat selvästi nähtävissä. Vierailuaika on tarkasti määritelty, sillä ylös mahtuu vain yksi hissilastillinen ihmisiä kerrallaan.
Hieman huteralta näyttävä rakennelma pystytettiin Sempionen puistoon vuonna 1933. Pieni torni ei ole kovin tunnettu nähtävyys, joten ylös saattaa päästä ilman pitkää jonottamista. Kauniina päivänä voi nähdä aina Alpeille tai Apenniineille saakka, joten suosittelen ylhäällä käymistä lämpimästi. Aukioloajat kannattaa tarkistaa netistä, sillä torni ei ole avoinna viikon kaikkina päivinä.
7. BOTINERO
Kevätaurinko lämmittää mukavasti, kun nautin espressosta viihtyisällä terassilla. Onnistuneen lounaan tarjoillut poika käy vielä muistuttamassa aulan kenkäkokoelmasta. Siksihän tänne oikeastaan tultiinkin. Vitriinistä löytyy mittava kattaus jalkapallotähtien nappulakenkiä. Nimilista on melko vaikuttava: Messi, Baggio, Cannavaro, Xavi… Zlatanin hessuhopomaiset jalkineet erottuvat kokonsa puolesta muista.
Ravintolan isäntää ei näy paikalla, mutta hän onkin kiireinen mies. Pari vuotta sitten uransa lopettanut Inter-legenda Javier Zanetti edusti sinimustia 19 kauden ajan. Hän omistaa Botineron yhdessä entisen seurakaverinsa Esteban Cambiasson kanssa. Suosittelen ravintolaa myös jalkapallosta piittaamattomille, sillä ruoka on erinomaista ja sijainti trendikkäässä Breran kaupunginosassa varsin helposti saavutettavissa. Zanetti omistaa Milanossa myös argentiinalaisen pihviravintola El Gauchon.
Kävelen hämärtyneessä kesäillassa mitättömältä vaikuttavan rakennuksen ohitse. Mieleen jää vain pitkä taksijono, enkä kiinnitä paikkaan suurempaa huomiota. Kun syön seuraavana päivänä pistaasijäätelöä Leonardo da Vincin patsaan juurella, tunnistan talon Teatro alla Scalaksi. Yksi maailman tunnetuimmista ooppera-areenoista näyttää hämmästyttävän vaatimattomalta Milanon muiden rakennusten seassa.
Joudun myöntämään sivistymättömyyteni, sillä en ole käynyt La Scalan ovien sisäpuolella. Vaatimaton ulkokuori kätkee sisäänsä näyttävän salin, jossa esitetään taatusti laadukasta ohjelmistoa. Lupaan harkita esityslippujen hankkimista jollain matkalla, sillä oopperalla on vahva asema italialaisessa kulttuurissa. Kutsutaanhan San Siron stadioniakin joskus jalkapallon La Scalaksi, muttei koskaan päinvastoin.
9. CASTELLO SFORZESCO
Huumaava meteli täyttää lähikorttelit, kun kymmenet urheiluautot lipuvat sulavasti Milanon kaduilla. Lamborghinien kokoontumisajo tuntuu kiinnostavan kaikkia ohikulkijoita. Kun viimeinen virtaviivainen ajokki katoaa näkyvistä, on aika nostaa katse edessämme kohoavaan linnaan. Erilaiset tapahtumat tulevat ja menevät, mutta 1300-luvulla alkunsa saaneet muurit säilyvät tukevasti paikoillaan.
Castello Sforzesco kuuluu kaupungin näkyvimpiin maamerkkeihin. Sen avara piha toimii monille Duomolta päin saapuville porttina Sempionen puistoon. Linnan historiaan kuuluu värikkäitä vaiheita Sforzan hallitsijasuvusta itävaltalaisiin valloittajiin, Napoleoniin ja toisen maailmansodan pommituksiin saakka. Nykyään rakennuksessa toimii useita laadukkaita museoita.
10. RETKET YMPÄRISTÖÖN
Jos aikaa vain suinkin riittää, kannattaa tutustua myös Milanon ympäristöön. Suosittelen erityisesti Maggiore- ja Como-järviä, joiden maisemista voi jäädä nauttimaan pidemmäksikin aikaa. Monille suomalaisille tutumpi Garda sijaitsee hieman kauempana.
Mielestäni antoisin ja helpoin retkivaihtoehto on noin tunnin junamatka eleganttiin Stresaan Maggiore-järven rannalle. Stresasta voi halutessaan nousta köysiradalla Mottarone-vuoren huipulle tai tutustua lyhyen lauttamatkan päässä sijaitseviin saariin. Lupaan julkaista jossain vaiheessa parikin juttua, joissa kerron Lago Maggioresta tarkemmin.
Jos unohdetaan järvet, löytyy siedettävän junamatkan päästä myös Bergamon ja Brescian kaltaisia kauniita kaupunkeja. Autourheilun ystäviä kiinnostavaan Monzaan pääsee Milano Centralelta kymmenessä minuutissa.
Junista puheen ollen, Malpensan lentokentältä on nopea junayhteys Cadornan asemalle Milanon ydinkeskustaan. Hotellia ei näin ollen kannata välttämättä etsiä Stazione Centralen kulmilta, sillä kaupungin keskusasema sijaitsee nimestään huolimatta noin kolmen kilometrin päässä Duomolta. Vaikka olenkin käynyt Milanossa useamman kerran, en ole vielä löytänyt omaa suosikkihotelliani. Ehkä sellainen tulee vastaan seuraavalla reissulla.
Italia
Tunnelmallinen Montin kaupunginosa Roomassa
Majoituimme Rooman-matkallamme Montin kaupunginosaan, mikä osoittautui erinomaiseksi valinnaksi. Ihastuimme alueen kylämäisyyteen ja tunnelmallisiin mukulakivikatuihin sekä runsaaseen ravintolatarjontaan. Sijaintikin on varsin keskeinen lähellä Colosseumia.
Vuokraamamme asunto sijaitsee Via della Madonna dei Montin varrella. Olemme vain muutaman minuutin kävelymatkan päässä Colosseumista ja Forum Romanumista, mutta silti tuntuu kuin asuisimme jonkinlaisessa kylässä kaukana Rooman mahtipontisista maamerkeistä. Kun avaa narisevat ikkunaluukut ja katsoo kapeaa mukulakivikatua, on tunnelma kovin erilainen kuin korttelin toisella puolella kulkevan vilkkaan pääväylän Via Cavourin hälinässä.

Montin tunnelmallisilla kujilla voi aistia boheemia ilmapiiriä, jossa vanhan ajan historiallinen Rooma yhdistyy nykypäivän nuorekkaisiin trendeihin. Monia okrankeltaisten ja terrakotanväristen talojen seiniä koristavat vehreät köynnöskasvit. Vaikka oma katumme onkin tasainen, löytyy alueelta myös mäkiä, ja rinteelle nousevat kadut kuuluvat oleellisesti alueen ilmeeseen. Emme ole todellakaan Montin ainoita turisteja, mutta matkailijamäärä on silti maltillinen moniin muihin keskustan alueisiin verrattuna. Tietynlaisesta aitoutta ja yhteisöllisyyttä on yhä nähtävissä, ja Montiin on helppo kotiutua nopeasti.

Meillä on heti ensimmäisenä iltana perille päästyämme kova nälkä. Ravintolaa ei onneksi tarvitse etsiä kaukaa, sillä vaihtoehdot alkavat käytännössä kotiovelta. Päädymme pian tiivistunnelmaisen La Taverna Madonna dei Monti 16:n saliin, joka on niin ahdas, että nurkkapöytää täytyy siirtää jotta osa perheestä saadaan sen taakse. Suurin osa asiakkaista on ulkomaalaisia, mutta mahtuu joukkoon pari paikallistakin. Tilaamme alkuun caprese-salaatin sekä kinkkua ja melonia. Pääruoaksi syön perinteisen roomalaisen saltimboccan, jonka makumaailma muodostuu vasikanlihasta, prosciuttosta sekä salviasta. Tämä tuskin on Montin parhaita ravintoloita, mutta ruoka kelpaa meille hyvin ja olemme tyytyväisiä, kun saamme itsemme nopeasti kylläisiksi.

Samalta kadulta löytyvä Pizza della Madonna dei Monti on puolestaan erinomainen löytö. Kaipaamme eräänä päivänä ruokaa jo viideltä, jolloin useimmat ravintolat on suljettu. Pizza della Madonna on kuitenkin poikkeus, ja pääsemme syömään lähes autioon ja sopivasti ilmastoituun viihtyisään saliin. Pizzat ovat mielestämme oikein maukkaita ja tämä paikka kannattaakin pitää mielessä, jos nälkä yllättää Colosseumin lähistöllä.

Hyödynnämme lähipizzeriaamme vielä toisenkin kerran, kun haemme asunnolle hieman iltapalaa. Ravintolaan kuuluu varsinaisen salin lisäksi eräänlainen katuruokapuoli, jonka tiskiltä saa valita haluamansa kokoisia pizzapaloja tai vaikka roomalaisia riisipalloja eli suppleja. Tässä pizzeriassa tulisi käytyä ehkä liiankin usein, jos asettuisi näille kulmille pidemmäksi aikaa.

Italialaiseen katuruokaan tulee turvauduttua toisenakin iltana, kun pysähdymme La Piadineriaan Via Boschetton varrelle. Söimme saman koko Italian kattavan ketjun ravintolassa myös viime kesänä Ostia Lidossa. Piadinat ovat Emilia-Romagnasta lähtöisin olevia hieman tortillaa muistuttavia litteitä leipiä, joiden täytteenä on esimerkiksi mozzarellaa, tomaattia, rucolaa ja ilmakuivattua kinkkua. Olemme monesti todenneet piadinat erinomaiseksi vaihtoehdoksi, kun mieli tekee edullista italialaista pikaruokaa. Pysähdys tässä pienessä piadinakioskissa tuntuu kodikkaan arkiselta tavalta syödä Montissa.

Kaupunginosan oma kauppahalli Mercato Rionale Monti on pieni mutta tärkeä kohtaamispaikka paikallisille asukkaille. Täältä löytyvät perinteiset kala- ja lihatiskit sekä tuoreiden hedelmien ja vihannesten kauppiaat. Paikan päällä voi syödä Pippo Tortellinon pasta-annoksia tai La Ciriola Romanan porchettalla ja muilla täytteillä tarjoamia leipiä. Oikeastaan jää vähän harmittamaan että käväisen kauppahallissa vain yhtenä aamuna, ja silloinkin vain ohimennen ostoksia tekemättä.

Montin sydämenä voidaan pitää Madonna dei Montin aukiota, jota koristaa vuonna 1589 valmistunut suihkulähde Fontana dei Catecumeni. Paikalliset ihmiset istahtavat mielellään Giacomo della Portan suunnitteleman suihkulähteen reunalle tai johonkin ympärillä olevista ravintoloista.

Oma suosikkipaikkani Montissa taitaa olla aukion laidalla toimiva kahvila-ravintola La bottega del caffè, jossa on mukava nauttia myöhäistä aamiaista. Terassi on yleensä täynnä, mutta sisätiloissa on runsaasti vapaita pöytiä ja aito kulmakuppilan tunnelma. Meille ehtii tulla jopa kantapöytä, jonka vierestä voi napata luettavakseen päivän lehden. Nautin kovasti italialaistyylisestä aamiaisesta, joka koostuu omalla kohdallani cappuccinosta, tuorepuristetusta appelsiinimehusta sekä pistaasitäytteisestä voisarvesta. Lasku maksetaan kassalla päivystävälle rouvalle. La bottega del caffèn varsinaiseen ruokapuoleen emme tutustu lainkaan.

Mitä olisikaan päivä Italiassa ilman jäätelöä? Montissa toimii useita gelaterioita, joista oma suosikkimme on lähellä Madonna dei Montin aukiota sijaitseva Gelateria dell’Angelotto. Jäätelö valmistetaan käsityönä tuoreista raaka-aineista ja se on maultaan erinomaista. Mieleeni jää erityisesti sitruunan ja basilikan herkullinen yhdistelmä.

Vaikka rakastankin italialaista ruokaa, saattaa joskus tehdä mieli pientä vaihtelua. Ratkaisuksi löytyy Via dei Serpentin varrella sijaitseva Temakinho. Kyseessä on pieni lähinnä Milanossa ja Roomassa toimiva ravintolaketju, joka sopii hyvin Montin trendikkääseen henkeen. Mielenkiintoinen fuusiokonsepti yhdistää muun muassa Brasilian sademetsien trooppisen tunnelman ja japanilaisen kulttuurin sujuvasti toisiinsa. Tarjoilija muistuttaa varmuuden vuoksi heti ovella, ettei kyseessä ole italialainen ravintola. Nautimme raikkaista poke bowleista sekä sushista ja viihdymme kaikin puolin hyvin. Temakinho löytyy myös esimerkiksi Fiumicinon lentoasemalta.

Käväisemme eräänä pimenneenä iltana Madonna dei Montin aukion vieressä sijaitsevassa Santa Maria ai Montin kirkossa. 1500-luvun lopulla valmistuneen rakennuksen arkkitehtuurissa on piirteitä sekä myöhäisestä renessanssista että varhaisesta barokista.

On mukavaa istahtaa hetkeksi Neitsyt Marialle omistettuun hiljaiseen korttelikirkkoon ja ihailla sitä kaikessa rauhassa. Vaikkei Santa Maria ai Monti olekaan Rooman satojen kirkkojen joukossa mikään erityinen nähtävyys, jää se mieleeni poikkeuksellisen kauniina paikkana. Jossain toisessa kaupungissa tämännäköinen kirkko voisi olla kuuluisakin.

Teinityttömme tykkäävät shoppailusta, ja Montista löytyy heidän ilokseen paljon vintagevaatteita myyviä liikkeitä. Tykkään itsekin tämäntyyppisistä kaupoista, joiden sisustus, tuotevalikoima ja taustamusiikki luovat miellyttävän tunnelman. Vintagepuodit myös usein sijaitsevat mielenkiintoisissa vanhoissa rakennuksissa ja heijastavat kaupungin henkeä paremmin kuin monikansalliset kauppaketjut. Kuvani ovat Pifebon liikkeestä, jonka lisäksi esimerkiksi King Size Vintagen valikoima on mielenkiintoinen.

En varsinaisesti etsi näistä kaupoista itselleni mitään, mutta käyn mielelläni läpi nostalgisia pelipaitoja ja verkkareita esimerkiksi 1990-luvulta. Harmi vaan, että kiinnostavimmat tuotteet on nostettu katonrajaan näytteille eivätkä ole edes myynnissä. Vaikkapa Roberto Baggion maajoukkuepaita olisi ollut mieluisa löytö.

Jalkapallon osalta on hyvin selvää, että Montissa tunnustetaan AS Roman värejä. Katujen varsilta voi bongata punakeltaisia tarroja ja jalkapallofanin kannattaa kurkata myös Via del Pozzuolon sisäpihalle. Sitä koristava muraali esittää Francesco Tottin ikonista tuuletusta Roman edelliseltä mestaruuskeväältä 2001. Mieleeni tulee Tottin kertomus siitä, kuinka hän kävi mestaruuden ratkettua fiilistelemässä juhlahumua kaupungin keskustassa skootterilla ajellen. Kukaan sadoistatuhansista juhlijoista ei onneksi arvannut, että kypärän taakse oli piiloutunut joukkueen rakastetuin pelaaja.

Nautin kuljeskelusta Montin kaduilla, jotka ovat ajattoman kauniita ja hyvällä tavalla arkisia. Monti on joskus ollut perinteinen työläiskaupunginosa, mutta asuntojen hintataso on viime vuosikymmeninä noussut huomattavasti. Nykyään täällä asuu muun muassa taiteilijoita ja muita luovien alojen ihmisiä. Joukkoon mahtuu myös opiskelijoita, jotka pitävät alueen sopivasti eläväisenä. Vanhimmat asukkaat ovat puolestaan saattaneet asua Montissa koko ikänsä.

Ravintoloiden, viinibaarien ja vintage-puotien lisäksi Montista löytyy muun muassa pieniä taidegallerioita ja design-kauppoja. Kaupunginosa onkin hyvä yhdistelmä vanhanaikaista romanttista katukuvaa, siisteyttä ja turvallisuutta yhdistettynä urbaaneihin trendi-ilmiöihin. Historiallisista puitteista puheen ollen, voi esimerkiksi Via dei Serpentin varrelta katsella näkymää, jota koristaa kadun päässä kohoava Colosseum.

Montilla on ollut vuosisatojen ajan kiivas kilpailuasetelma Trasteveren kanssa. Kaupunginosat eivät ole edes naapureita, mutta molempien asukkailla on vahva paikallinen identiteetti, ja molemmat ovat pitäneet itseään ylpeästi ”aidoimpina roomalaisina”. Keskiajalla Montin ja Trasteveren väliset riidat yltyivät niin verisiksi, että nuoriso soti usein mukulakiviä heitellen alueiden väliin jääneellä joutomaalla. Sittemmin tuo joutomaa on paljastunut arkeologisten kaivausten myötä Forum Romanumiksi.

Nykypäivän Monti on Trasteverea rauhallisempi ja intiimimpi sekä säilyttänyt paikallisen tunnelmansa paremmin. Trasteveressa riittää sen sijaan enemmän kierreltävää ja ravintolatarjonta on hyvä, mutta toisaalta turisteja on paljon enemmän ja meluisa yöelämä kuuluu suurella osalla alueesta asiaan. Meille sopi parhaiten majoittuminen Montissa ja pari vierailua Trasteveressa, mutta ymmärrän jos joku ajattelee asian toisin päin. Roomassa on toki mieltymysten mukaan paljon muitakin hyviä alueita majoittumiseen, kuten keskeinen Centro Storico, tyylikäs Prati tai rauhallinen Aventinus-kukkula. Itse kuitenkin ajattelin majoittua Montissa seuraavallakin Rooman-matkalla.
Lue myös koko matkasta kertova juttu Lokakuinen lomaviikko Roomassa.
Italia
Lokakuinen lomaviikko Roomassa
Vietimme äskettäin perheen kesken lomaviikon Roomassa. Ikuinen kaupunki tarjosi sekä edellisiltä reissuilta tuttua että kokonaan uutta koettavaa. Ehdimme kierrellä kuuluisilla nähtävyyksillä, maistella paikallisia herkkuja ja kävellä pitkiä matkoja Rooman kaduilla.
Matka Roomaan toteutui ennen kaikkea tyttäriemme toiveesta, sillä heillä ei ollut juurikaan muistikuvia yhtätoista vuotta aiemmin tehdystä matkasta. Olemme reissanneet tällä välin paljon Italian pienemmillä paikkakunnilla ja lentäneetkin Roomaan useamman kerran. Öitä on tullut joskus vietettyä aivan Rooman naapurissa Castel Gandolfossa tai Ostia Lidossa, mutta pääkaupungin valot saivat odottaa tämän vuoden lokakuuhun saakka.

Itse olin Roomassa nyt neljättä kertaa, mutta matkojen välillä on aina ollut yli kymmenen vuotta. Niinpä ohjelmaamme kuuluivat jälleen lähes kaikki tunnetuimmat nähtävyydet. Niiden kohdalla ei voi olla huomaamatta rajusti kasvanutta matkailijoiden määrää. Syksy lienee yhä suositumpi sesonki, sillä keskikesän alati kuumenevat helteet ovat monelle liikaa. Pahimpien nähtävyysjonojen ohittaminen onnistuu onneksi yllättävänkin sujuvasti ennakkolippujen avulla, mikä tosin vaatii hieman lomapäivien aikatauluttamista. Turistimassat pakkautuvat uskollisesti samoihin paikkoihin, joten Roomassa on kyllä myös runsaasti tilaa hengittää, kunhan vain siirtyy suosituimmilta reiteiltä vähän syrjemmälle.

Olemme sään suhteen onnekkaita, sillä päivälämpötila nousee tasaisesti noin 25 asteeseen, eikä illallakaan juuri tarvitse kaivaa neuletta esille. Taivaalta ei pudonnut koko viikon aikana pisaraakaan, vaikka muutamaa päivää aiemmin kaupunkia oli kurittanut raju myrsky rankkasateineen.

Majoitumme viikoksi Montin kaupunginosasta vuokrattuun asuntoon. En tiennyt Montista etukäteen paljoakaan, mutta ihastun kaupunginosaan kovasti. Kapeita mukulakivikatuja reunustavat vanhat matalat kerrostalot ja tunnelma on paikoitellen suorastaan kylämäinen. Osa kaduista nousee korkealle kukkulalle ja muutamia seiniä koristavat vehreät köynnökset. Nuorekkaaseen ja hieman boheemiin ilmapiiriin kuuluvat muun muassa vintagevaatteita myyvät putiikit, baarit sekä pienet taidegalleriat. Monti on mielestäni säilyttänyt aidon roomalaisen tunnelmansa paljon paremmin kuin monet muut keskeiset kaupunginosat.

Mikä parasta, lähikortteleissa riittää maukasta ruokaa joka lähtöön. Löydämme muun muassa kodikkaan kahvilan Madonna dei Monti -aukion laidalta sekä mieluisan pizzerian, jossa syömme sekä paikan päällä että haemme iltapalaa asunnolle. Kylämäinen tunnelma ja keskeinen sijainti yhdistyvät Montissa hämmästyttävän hyvin. Colosseum löytyy nimittäin aivan kulman takaa ja keskustan nähtävyydetkin ovat kävelymatkan päässä.

Colosseumin sijainti majoituksen lähistöllä tarjoaa mahdollisuuden ihailla nähtävyyttä useamman kerran myös iltavalaistuksessa. Nuo hetket ovatkin suorastaan maagisia, sillä Colosseumin hämärässä ympäristössä on vain hillitty määrä ihmisiä ja porottava auringonpaiste on taittunut miellyttävän lämpimäksi illaksi. Myös viereinen Forum Romanum on valaistu tunnelmallisesti. Käymme molemmissa nähtävyyksissä toki myös sisällä päiväsaikaan, jotta saamme tutustua niihin perusteellisesti. Kumpikin jaksaa sykähdyttää minua aina uudelleen, vaikka olen kokenut ne pari kertaa ennenkin.

Forum Romanumin naapurissa kohoava Isänmaan alttari edustaa Rooman mittakaavassa uutta, vain reilun sadan vuoden takaista arkkitehtuuria. Se pystytettiin Italian ensimmäisen kuninkaan Vittorio Emanuele II:n kunniaksi. Mahtipontinen rakennelma on kerännyt kermakakun ja kirjoituskoneen kaltaisia vähemmän imartelevia lempinimiä, mutta on joka tapauksessa näyttävä ilmestys. En ollut aiemmin kiivennyt portaita ylös, mutta käymme nyt tutustumassa monumenttiin siltä osin kuin se on ilmaista.

Isänmaan alttarin sisällä toimii Italian yhdistymisestä kertova museo ja siellä on myös vaihtuvia taidenäyttelyitä. Rakennelman katolle on mahdollista nousta hissillä. Nämä kaikki ovat maksullisia nähtävyyksiä, jotka jätämme tällä kerralla väliin. Myös ilmaiselta alueelta avautuu hienoja maisemia erityisesti Forum Romanumin yli Colosseumille päin.

Halusin päästä tälläkin matkalla katsomaan jalkapalloa. Olisin mieluusti valinnut Roman kotiottelun, mutta onni ei ollut tällä kerralla myötä. Roma pelasi lomaviikollamme Real Madridia vastaan, mutta tuon pelin liput olivat kiven alla. Kyseessä oli Roman ensimmäinen Mestarien liigan kotiottelu seitsemään vuoteen, ja kun huomasin sähköpostiin tilaamani ilmoituksen lipunmyynnin alkamisesta, oli jonossa edelläni jo reilut 50 000 ostajaa. Erilaisia lipunvälityspalveluita en halunnut kovien hintojen, epävarmuuksien ja osittain periaatteenkin vuoksi käyttää. Pääsin joka tapauksessa Stadio Olimpicolle Rooman toisen suuren seuran Lazion kotiottelun merkeissä, kun se kohtasi Monzan.

Lazion fanit ovat protestoineet jo kauan seuran omistajaa Cladio Lotitoa vastaan, minkä vuoksi ultrakannattajat boikotoivat kotiotteluita ja yleisömäärät jäävät muutenkin pieniksi. Pelkäsin aivan kuollutta tunnelmaa, mutta reilut kymmenentuhatta katsojaa elävät ilahduttavasti tapahtumissa mukana ja pelikin on viihdyttävä. Loistavasti Gennaro Gattuson valmennuksessa kauden aloittanut Lazio pelaa erinomaisen ensimmäisen puoliajan ja johtaa tauolla 2–0. Ulosajon vuoksi vajaalle joutunut Monza kaventaa tauon jälkeen ja peli menee jo jännäksi, kunnes Andrea Pinamonti päästää viime minuuteilla kotiyleisön piinasta ja viimeistelee loppunumerot 3–1. Ei tämä elämäni paras futiskokemus ollut, mutta nautin kovasti aurinkoisesta iltapäivästä Serie A -jalkapallon parissa.

Tapaamme eräänä päivänä Näkymiä vihreältä kukkulalta -blogista tutun Helin hänen kotikulmillaan Monteverdessä. Heli ja Tuisku-koira esittelevät meille muun muassa suosikkipuistonsa Villa Pamphiljin, jossa teemme mukavan kävelykierroksen. Rooman suurin puisto osoittautuu oikein miellyttäväksi paikaksi, jonka kävelyteiden varrelta löytyy muun muassa suihkulähteitä, patsaita ja suuri lampi, jonka rannalla näkyy paljon kilpikonnia. Puisto on paikallisten suosiossa, mutta matkailijoita päätyy tänne vain harvoin. Puistoa hallitseva mahtipontinen palatsi ei ole avoinna yleisölle.

Käymme myös pienemmässä Villa Sciarran puistossa ja kiertelemme Monteverden kaduilla. Kaupunginosa näyttää siistiltä ja rauhalliselta. Näemme ohimennen sekä hulppeita huviloita että arkisempia kerrostaloja. Tarjolla vaikuttaa olevan hyvin jokapäiväisessä elämässä tarvittavia palveluita, joten vihreä kukkula kuulostaa kaikin puolin mukavalta paikalta asua. Syömme maukkaan lounaan Anthony Bourdaininkin kehumassa Osteria dal 1931:ssa ja pysähdymme vielä jäätelöille, ennen kuin jatkamme kaupunkikierrostamme omin päin. Helin seikkailuista Italian kauneimmissa kylissä voi lukea hänen Kylässä Italiassa -kirjastaan.

Monteverdestä on lyhyt ja helppo kävelymatka Gianicolon kukkulalle. Giuseppe Garibaldin ratsastajapatsaan luona on hyvä näköalapaikka, josta kelpaa ihailla maisemaa yli Rooman. En ole varma onko aika kullannut muistoja vai ovatko puut kasvaneet peittämään näkymiä, mutta maisemapaikka oli vanhoissa mielikuvissani vieläkin taianomaisempi.

Gianicolon kukkulalla on myös Villa Lante, jonka tiloissa toimii Suomen Rooman-instituutti sekä suurlähetystö. Suomalaiset saavat yleensä vierailla Villa Lantessa arkiaamupäivisin, mutta me olemme paikalla vasta myöhään iltapäivällä. Rakennuksen edustaa koristaa Herman Liikasen patsas. Liikanen taisteli 1860-luvun alkupuoliskolla Garibaldin joukoissa Italian yhdistymisen puolesta.

Laskeudumme Gianicololta jyrkän alamäen Trasteveren kaupunginosaan ja teemme pitkän kierroksen kapeilla mukulakivikujilla. Pittoreskista kaupunginosasta on kehittynyt melkoinen matkailijamagneetti, joka pakkautuu erityisesti iltaisin täyteen ihmisiä. Baareja ja ravintoloita riittää runsaasti, joten yöelämä jatkuu varmasti pikkutunneille asti. Me emme viihdy niin myöhään, vaikka istahdammekin erään cocktailbaarin pikku terassille syömään pari supplìa välipalaksi sekä katselemaan ohikulkijoita. Trasteveressa käydessä kannattaa ihailla myös sen laidalta löytyvää tunnelmallista Tiberin ylittävää kivisiltaa Ponte Sistoa.

Kiertelemme parina päivänä Rooman historiallisessa keskustassa, jossa riittää runsaasti vilinää. Erityisesti Fontana di Trevi, Espanjalaiset portaat, Piazza Navona ja Pantheon ovat nähtävyyksiä, joiden ympärillä ei kannata odottaa olevansa yksin. Vierailemme niiden lisäksi muun muassa Sant’Ignazio di Loyolan kirkossa sekä katselemme ohimennen Largo di Torre Argentinan raunioita. Muu perhe ehtii koluta jalkapalloiltapäiväni aikana myös kauppoja, joita löytyy erityisesti vilkkaan Via del Corson varrelta. Via Condottia reunustavat puolestaan kalliit merkkiliikkeet, jotka sopivat ehkä paremmin näyteikkunaostosten tekemiseen.

Ehdimme kokea ydinkeskustassa myös muutamia rauhallisia hetkiä. Suosikkikatuni Via Margutta on taidegallerioiden reunustama tunnelmallinen keidas, jonka hiljaisuus kivenheiton päässä Espanjalaisista portaista jaksaa yllättää aina uudelleen. Toinen mieleen jäänyt viihtyisä kapea katu on Via dei Coronari, jota pitkin kuljimme Piazza Navonalta kohti Castel Sant’Angeloa. Oli myös mukavaa istahtaa Piazza del Popolon laidalle syömään jäätelöä ja katsella samalla upeanpunaista auringonlaskua.

Vatikaanissa sijaitseva Pietarinkirkko kuuluu itseoikeutetusti Rooman symboleihin. Netistä ostamani ennakkoliput osoittautuvat hyödyllisiksi, sillä pääsemme näin ohittamaan loputtoman pitkältä näyttävän jonon. Vatikaanissa eletään vierailumme aikaan huolestuneita hetkiä, sillä paavi Leo on juuri joutunut syöpäleikkaukseen. Paavin tilanne ei kuitenkaan ole kirkon ympäristössä näkyvästi esillä. Pietarinkirkon mahtava koko ja kullatut koristeet tekevät jälleen kerran vaikutuksen. Ihailemme muun muassa Michelangelon Pietà-veistosta ja käymme kryptassa, jonne on haudattu useita entisiä paaveja. Jäämme kirkkovierailun jälkeen istuskelemaan Piazza San Pietron laidalle ja katselemaan Pietarinkirkkoa iltavalaistuksessa.

Onnistumme löytämään Roomasta myös museon, jossa ei ole yhtään muuta vierailijaa. Tämä tapahtuu Casa Museo Boncompagni Ludovisissa, joka vaikutti ennakkotietojen perusteella juuri sopivalta erään kävelykierroksemme varrelle. Museossa on esillä muun muassa muotia, jonka ajattelin kiinnostavan perheen naisväkeä. Näemmekin joitakin hienoja mekkoja ja hieman muutakin aiheeseen liittyvää, mutta näyttely osoittautuu varsin suppeaksi.

On joka tapauksessa mielenkiintoista tutustua 1900-luvun alussa Boncompagni Ludovisin aatelissuvulle rakennettuun kaupunkipalatsiin kaikessa rauhassa. Asumisesta muistuttavia huonekaluja ei ole juurikaan jäljellä, mutta esimerkiksi kylpyhuone on nähtävillä. Museossa on esillä mekkojen lisäksi joitakin maalauksia sekä erilaisia taide- ja sisustusesineitä. Meiltä kuluu niitä katsellessa reilut puoli tuntia.

Pienestä museosta on lyhyt matka takavuosien italialaiselokuvista tutulle glamourkadulle Via Venetolle, joka on edelleen tyylikäs. Alamäkeen kiemurtelevaa leveää katua reunustavat upeat rakennukset ja plataanipuut. Ohitamme useamman viiden tähden hotellin, terasseilla kuplajuomia nauttivia ihmisiä sekä Yhdysvaltain suurlähetystön, jonka rakennus ei ainakaan kalpene luksusmajoitusten rinnalla.

Via Veneton varrelta löytyy myös yksi Rooman erikoisimmista nähtävyyksistä. Kapusiinimunkkien kryptan seinät ja katot on koristeltu ihmisten luilla ja pääkalloilla. On arvioitu, että kokonaisuuteen kuuluu jopa neljäntuhannen munkin maalliset jäännökset. Krypta on pysäyttävä ja kunnioitusta herättävä paikka, joskin aiemmin tänä vuonna Palermossa näkemämme kapusiinien katakombit tuntuivat vielä uskomattomammilta. Vierailemme kryptan lisäksi myös kapusiinimunkkien historiasta kertovassa museossa sekä Santa Maria della Concezione dei Cappuccini -kirkossa.

Via Veneto laskeutuu Piazza Barberinille, jota koristaa Gian Lorenzo Berninin suunnittelema Fontana del Tritone -suihkulähde. Tämä on itselleni tärkeä paikka, koska majoituin kauan sitten ensimmäisen Italian-matkani alussa aivan näillä kulmilla sijainneeseen hotelliin. Piazza Barberini tuli tutuksi ja muistan esimerkiksi syöneeni elämäni ensimmäisen pizza margheritan sen laidalla. Silloin aukiolla meuhkasi paikallisten rakastama kylähullu Remigio Leonardis, joka viihdytti ohikulkijoita suihkulähteen ympärillä useammalla vuosikymmenellä.

Käymme matkan loppupuolella Aventinus-kukkulalla, jossa sijaitsevan Giardino degli Arancin eli Appelsiinipuutarhan muistan aiemman vierailun perusteella mukavaksi paikaksi. Ihailemme aukion laidalta aukeavaa kaupunkimaisemaa ja kuuntelemme puiden varjossa esiintyvää laulajaa.

Toinen samoilla kulmilla sijaitseva nähtävyys on sen sijaan muuttunut edellisvierailun jälkeen turhan suosituksi. Maltan ritarikunnan päämajan ovessa on avaimenreikä, josta kurkistamalla näkee Pietarinkirkon kupolin. Näkymä on upea, mutta koska arvioimme jonotukseen kuluvan ainakin puolitoista tuntia, jätämme kokemuksen tällä kerralla väliin. Olen joka tapauksessa nähnyt ja valokuvannut maiseman jo aiemmin. Avaimenreikään kurkistaminen onnistunee edelleen sujuvasti, jos paikalle saapuu aamuvarhaisella.

Laskeudumme Aventinukselta Testaccion kaupunginosaan, jossa syömme maukkaan lounaan Ai Cocci -ravintolassa. Käväisemme myös kauppahallissa, joka ei tosin ole enää iltapäivällä vilkkaimmillaan. Erään kerrostalon seinää koristavan susimuraalin muistan nähneeni jo aiemmallakin matkalla. Testaccio on perinteinen työläiskaupunginosa, joka on vuosikymmenten kuluessa muuttunut tehdastyöläisten ja teurastajien asuinalueesta yhä keskiluokkaisemmaksi. Kaupunginosan ilme on silti säilynyt, nähtävillä on aitoa roomalaista elämää ja esimerkiksi hyviä ravintoloita on runsaasti.

Ehdimme vielä kotiinpaluupäivänä tehdä pienen kierroksen, kun jätämme matkatavarat muutamaksi tunniksi Terminin rautatieaseman vieressä toimivaan Marsala Multicenteriin. Matkatavaroiden säilytyspalvelu vaikuttaa täällä hyvin sujuvalta ja luotettavalta. Vierailemme kauniissa Santa Maria Maggioren kirkossa sekä syömme eväitä sopivasti kohdalle osuneessa Vittorio Emanuele II:n viihtyisässä puistossa. Lentokentälle palaamme tuttuun tapaan Leonardo Express -junalla.

Viikon aikana ehtii nähdä paljon, mutta Rooma on kaupunki, jonka perusteelliseen tutkimiseen voisi käyttää kokonaisen ihmisiän. Ihan niin tarkkaan en aio kaupunkia koluta, mutta seuraavalle kerralle jäi vielä monta uutta kohdetta nähtäväksi. Taidemuseoista kiinnostaisivat esimerkiksi Galleria Doria Pamphilj sekä Galleria Borghese. Hieman syrjäisemmistä kaupunginosista olisi mukava tutustua ainakin Garbatellaan sekä arkkitehtuuriltaan kiinnostavaan Quartiere Coppedèen.

Uusia Italian-matkoja odotellessa aion kuitenkin kirjoittaa vielä monta juttua Roomasta. Aiheita lienevät Montin ja Trasteveren kaupunginosat, Colosseum, Forum Romanum, Pietarinkirkko ja muut Rooman kirkot, historiallisen keskustan nähtävyydet sekä miksei myös roomalainen ruoka. Pysy siis jatkossakin kanavalla!
-
Ranska1 vuosi sittenPariisin-viikon monet kokemukset
-
Ranska1 vuosi sittenTuhkasta noussut Pariisin Notre-Dame
-
Englanti1 vuosi sittenManchester – työmehiläisten kaupunki
-
Luxemburg1 vuosi sittenPari kesäpäivää Luxemburgissa
-
Englanti1 vuosi sittenStadionkierros Liverpoolin Anfieldilla
-
Englanti1 vuosi sittenNähtävää ja koettavaa Liverpoolissa
-
Yhdysvallat1 vuosi sittenNew Yorkin koskettava 9/11-museo
-
Englanti1 vuosi sittenLuoteis-Englannin tunnelmallinen Chester
-
Italia1 vuosi sittenKatutaidetta Milanon NoLossa
-
Englanti1 vuosi sittenThe Beatlesin jalanjäljillä Liverpoolissa
-
Ranska1 vuosi sittenPariisin muodin sydämessä – La Galerie Dior
-
Englanti1 vuosi sittenPäiväretkellä merellisessä Blackpoolissa




















Martina
29.1.2016 at 10:49
Mainio postaus ihanasta Milanosta! Kiitos tästä, tosin nyt on taas ihan kamala matkakuume. 🙂 Mulla on näköjään vielä paljon nähtävää Milanossa. Kaupunkiin on siis pakko palata vielä. Eikä varsinaisesti haittaisi jos se tapahtuisi nyt heti. 😀
Mika / Lähtöportti
29.1.2016 at 14:23
Kiitos Martina! Kyllähän me Italia-fanit haluttaisiin aina palata takaisin. Jos se yhtään lohduttaa, niin myös minulle tuli tätä kirjoittaessa mahdoton matkakuume 😀
Anna / Tämä matka -blogi
31.1.2016 at 12:31
Milano on tullut koettua moneen kertaa -lentokentän muodossa. Pitäisi varmaan mennä hetkeksi ihan kaupunkiin pörräämään. Aina vaan on niin kiire eteenpäin…
Ossobuco alla milanese. Siis niin parasta. Kirjoitin siitä oikein ohjeen blogiinikin, ja se on paljon se!
Mika / Lähtöportti
1.2.2016 at 11:33
Kävin katsomassa ohjeesi, täytyypä kokata tuota pitkästä aikaa itsekin. Selvitys luuhohkasta ja oikeanlaisen palan valitsemisesta on hyödyllinen. Italian liharuokasuosikkini on silti edelleen roomalaisklassikko saltimbocca.
Teija / Lähdetään taas
31.1.2016 at 12:53
Me bongattiin kerran vuosia sitten tosi edulliset Milanon lennot heinäkuulle (vai olikohan se elokuun alku) todetaksemme, että koko kaupunki oli käytännössä kiinni. Päätimme sitten lähteä Como-järvelle. Pitäisi varmaan antaa Milanolle toinen mahdollisuus ja mennä sinne silloin, kun ravintolat ja kaupat ovat auki, ja ihmisiä on enemmän kuin kourallinen 🙂
Mika / Lähtöportti
1.2.2016 at 11:34
Como-järvihän on hieno ja varmasti Milanoa mukavampi vaihtoehto kuumaan kesäaikaan. Milanoon ehtii sitten vaikka jonain keväänä tai syksynä.
Jenna / With huge passion for life
31.1.2016 at 16:02
Tosi kattava ja hyvä postaus Milanosta. Milano jätti itselle aika kylmän ja kaukaisen fiiliksen enkä ole kokenut intoa matkustaa kaupunkiin uudestaan. Pitäisi ehkä antaa kolmas mahdollisuus. Laitan muistiin sen varalta näitä sun vinkkejä.
Mika / Lähtöportti
1.2.2016 at 11:42
Kiitos Jenna! Ymmärrän hyvin kylmän fiiliksen. Italiasta löytyy monta viihtyisämpää ja helpommin lähestyttävää paikkaa, joten tuskin olisin itsekään palannut Milanoon ilman jalkapalloa. Mutta kun tuolla on nyt useamman kerran käynyt ja kaupunkiin vähitellen tutustunut, niin on sieltä löytynyt paljon kivaakin nähtävää.
Jenni / Unelmatrippi
31.1.2016 at 17:51
Kyllähän tuo siltä kuulostaa, että Milanossa on paljonkin nähtävää, ja kuvista päätellen vielä kaunista sellaista. Olen yöpynyt kerran kaupungin laitamilla, ja silloin erinäisistä syistä ehditty käymään kylillä ollenkaan, viivyttiin vain nukkumisen verran. Comojärveä voi ehdottomasti suositella. Pakko sanoa, että jotenkin itseä kiinnostavat enemmän ne Pohjois-Italian järviseutujen kauniit maisemat ja pienet kylät kuin isommat kaupungit (kuten Milano), vaikka varmasti kaupungeissakin olisi nähtävää.
Mika / Lähtöportti
1.2.2016 at 11:48
Jos pitäisi valita, niin tykkään itsekin pienistä paikoista ja luonnosta suurkaupunkeja enemmän. Como-järvi on kaunis. Meillä oli pari vuotta sitten jo vuokratalo varattuna sen rannoilta, mutta kohde jouduttiin viime hetkellä vaihtamaan Lago Maggiorelle. Upeat maisemat sielläkin.
Noora
31.1.2016 at 19:44
Stresaa olen ihaillut junan ikkunasta, kun teimme kaverin kanssa matkaa Sveitsistä Milanoon. Pistin oikein nimenkin mieleen, sinne pitää joskus päästä! Itse Milanoa olen vain pintaraapaissut. Takana on yksi 34-asteinen päivä toissakesältä. Monet sun posteuksessa mainitut paikat eivät soita kelloja. Tuttuja ovat oikeastaan vain Duomo, joka oli ainoa must see -paikkani kaupungissa. Mä vaan rakastan goottilaisia kirkkoja! Myös tuo pramea kauppakeskus tuli siinä samalla tsekattua. Hieno oli. Leonardon patsas tuli myös nähtyä, tosin se muistutti mun mielestä Dumbledorea 🙂 Milanon voisin ottaa toistekin suunnaksi. En ehkä kaupungille omistaisi montaa lisäpäivää, mutta se olisi hyvä portti upeaan lähiympäristöön.
Mika / Lähtöportti
1.2.2016 at 11:59
Julkaisen Stresasta ja Borromeonsaarista oman postauksensa joskus myöhemmin, kunhan se johonkin väliin vain mahtuu. Yksi 34-asteinen päivä ei ole varmaan paras tutustuminen mihinkään kaupunkiin. Potterit on jääneet mulle vieraiksi, mutta muistan miten arvuuteltiin tuon patsaan luona ketä se esittää. Teksti käytiin sitten lopuksi tarkistamassa patsaan toiselta puolelta 🙂
Tanja
31.1.2016 at 20:28
Mä en kehtaa myöntää kiertäneeni Karibian lähes kokonaan mut euroopan kohdalla mun sivistyksessä on musta aukko 😉
Italia on to do -listalla…
Mika / Lähtöportti
1.2.2016 at 12:04
Ehtiihän sitä Eurooppaa kiertää myöhemminkin 🙂 Suosittelen koko Italiaa, mutta kannattaa ehkä aloittaa jostain etelämpää kuin Milanosta. Karibia kuulostaa mahtavalta, sieltä suunnalta on toistaiseksi vain yksi kokemus Dominikaanisesta tasavallasta.
Huli/Meanwhile in Longfield..
31.1.2016 at 22:35
Milano ei mahtunut viime kesän parin viikon Italian reissuumme, sinne on selkeästi joskus mentävä ihan erikseen. Kiitos kattavasta tietopaketista!
Mika / Lähtöportti
1.2.2016 at 12:06
Ole hyvä! On ollut mukava lukea teidän Italian-kokemuksista, erityisesti Cinque Terrestä.
laurasitinerary
31.1.2016 at 22:42
Kiitos infosta, tän postauksen voi kaivaa esille, kun suuntana on Milano! Vielä kokematta mulla vielä..
Mika / Lähtöportti
1.2.2016 at 12:36
Ole hyvä, kaiva esiin jos tulee ajankohtaiseksi 🙂
Anna / Muuttolintu
1.2.2016 at 4:16
Lisää Italia-kuumeen lietsontaa. Milano jäi viime kerralla näkemättä, tästä sai ensi kertaa varten hyviä vinkkejä. Ruoka on varmaan yksi Italian parhaita asioita, osso buccoa pitäisi kokkailla kotona useamminkin. Meidän reissulla Italiaan pisti silmään, että poliiseillakin näkyi hienoja urheiluautoja 🙂
Mika / Lähtöportti
1.2.2016 at 12:46
Olenkin lukenut joitakin Italia-juttuja teidän blogista. Ruoka on ilman muuta Italian parhaita asioita, kenties se kaikkein paras. Bella figura on tärkeä, eli tyyli menee usein tarkoituksen edelle. Poliiseilla on hienoja autoja ja asutkin hieman eri mallia kuin Suomi-poliisien haalarit.
Essi / family and a map
1.2.2016 at 9:05
Kuulostaapa kivalta kaupungilta. Kaikkialla tuntuu olevan nyt juttua Italiasta. Ehkäpä tämä on jokin vinkki että sinne pitäisi lähteä. 😉 Poika ainakin olisi innoissaan noista autoista. 🙂
Mika / Lähtöportti
1.2.2016 at 12:50
Suosittelen koko monipuolista Italiaa, jossa on paljon toisistaan poikkeavia alueita. Euroopan paras paikka autojen ihailuun on kuitenkin Monaco, jossa Ferrarit, Lamborghinit ja Rolls Roycet ovat arkipäivää 🙂
Henna /suurin onni
1.2.2016 at 13:16
Lamborghinien kokoontumisajot… voi veljet 😀 Ja tuo kuva stadionilta näyttää ihan kuin siellä olisi käynnissä joku mellakka! Paljon hyviä vinkkejä, kiitos näistä! Milanoon en ole vielä ehtinyt, mutta varmasti kaivan tämän jutun esiin, jos sinne suunnalle tulee lähdettyä. Minun henkinen kotikaupunkini muuten on Hong Kong ♥ Suurin kaupunkirakkauteni, ja sitä ei ole vielä yksikään kilpailija onnistunut syrjäyttämään ykköspaikaltaan, vaikka New York ja Kapkaupunki ovat kovia haastajia ja keskenään taistelevat sitten kakkossijasta. Vaikka on tämä Helsinkikin kovin rakas… 🙂 ♥ Mutta Hong Kongissa voisin mielelläni jonkin aikaa asua.
Mika / Lähtöportti
2.2.2016 at 12:02
Minun ja Milanon vahva henkinen yhteys perustuu jalkapalloon, muuten se ei aivan suurimmaksi suosikkikaupungikseni nouse. Hong Kong on mahtava, vietin siellä muutaman päivän ensimmäisellä Aasian-reissullamme 2003. Meillä oli aivan äskettäin ruokapöydässä puhetta, miten kiva sinne olisi palata, ja mitä kaikkea se lapsillekin tarjoaisi. Itse asetan kyllä Tokion ja New Yorkin vielä Hong Kongin edelle, mutta tuokin saattaisi muuttua, jos pääsisi jälleen Victoria Peakille ihailemaan kaupungin valoja 🙂
Eevi / Rento matkablogi
1.2.2016 at 18:05
Mainio listaus! Olen käynyt Milanossa muutaman kerran, mutta juurikin sillä tavalla kiireisesti enkä juurikaan ole ehtinyt kaupungissa ympärilleni katsella. Duomolla olen käynyt, samoin Vittorio Emmanuelen ostosgalleriassa. Minäkin suosittelen erityisen paljon päiväretkeä Stresaan, aivan ihana kylä! Muuten Milano on niiden kaupunkien listalla, mille pitäisi antaa enemmän aikaa.
Mika / Lähtöportti
2.2.2016 at 12:25
Kiitos Eevi! Mukava huomata, että Italia kuuluu suosikkeihisi. Maassa riittää valtavasti nähtävää ja koettavaa. Milanolle pitää antaa aikaa ja esimerkiksi kiireetön vaeltelu Naviglin seudulla saa tämänkin kaupungin tuntumaan viihtyisältä.
meidänmatkassa
1.2.2016 at 18:18
Jesjesjes, ihan parhaita nää futista sivuavat matkapostaukset! 🙂 Mun on niiiin päästävä testaamaan tota raflaa. Tai ylipäänsä Italiaa ja Milanoa. Olen päässyt käymään vain Roomassa ja siitä en pitänyt mutta se onkin vain pintaraapaisu Italiasta. Tää sun postaus vahvisti mun fiilikset siitä että lupaan antaa Italialle vielä uusia mahdollisuuksia.
Mika / Lähtöportti
3.2.2016 at 16:33
Mukava kuulla, että futis kiinnostaa 🙂 Tekstissä jäi mainitsematta, että stadionilla on tarjolla myös tutustumiskierroksia ja museo (www.sansiro.net). Italia on monipuolinen maa, jossa on paljon toisistaan eroavia alueita. Muun muassa pohjoisen vuoristojärvet, keskiosien historialliset kukkulakaupungit, maaseudun pikkukylät, suurkaupungit, rantakohteet, saaret… jokainen voi valita mikä kiinnostaa eniten. Pidän kyllä itse Roomasta paljonkin, mutta turistipaljous ja helle ovat siellä tiettyyn aikaan vuodesta sietämättömiä. Futiksen kannaltahan Milano on ihan ykköskohde ja lyhyen matkan päästä löytyy myös muita hyviä pelipaikkakuntia.
Tiia/ReiseReise
1.2.2016 at 19:19
Joo oon kanssa kuullut puolesta ja vastaan kommentteja koskien Milanoa. Itse en ole käynyt missään Italiassa, mutta kyllä Milanoon ainakin haluan mennä, voi osaksi johtua siitä, kun niin moni on haukkunut kaupunkia niin pitää nähdä omin silmin. Ainakin Parco Sempione ja tuo torni pitää käydä katsastamassa, hyviä vinkkejä kyllä…jalkapalloa en kyllä yhtään seuraa. 😉
Mika / Lähtöportti
3.2.2016 at 16:53
Haukutun kaupungin itse näkeminen on kyllä erinomainen peruste matkakohteen valinnalle 🙂 En tiedä miten hankala matka Bambergista olisi Milanoon, mutta joskus muinoin interraililla mentiin yhtenä päivänä junalla Münchenistä Veronan kautta Milanoon ja välillä ehti viettää muutaman tunnin Innsbruckissakin. Ihan hyvä ettei kaikki ole jalkapallohulluja, säilyy vielä hitunen järkeä tässä maailmassa 😉
Reetta / Matkasto
1.2.2016 at 21:09
Nyt kyllä taidan alkaa katsella niitä lentoja Milanoon, se on nyt sellanen juttu. Ihan mahtava postaus, tosi kivasti kirjotettu! Hauskaa, kun ihmisillä on erilaisia intohimoja, joiden vuoksi sitten matkankin sisältö määrittyy. Jalkapallofaniksi en voi tunnustautua (seuraan jotain isompia kisoja lähinnä sen perusteella, millainen on joukkueen ulkonäkö…), mutta niin mukaansatempaavasti oli kirjoittettu tuo pieni kuvaus ottelusta, että huuman voi lähes tuntea itsekin! 🙂 Opiskelin italiaa D-kielenä ja kirjoitinkin sen ylioppilaskirjoituksissa, joten olisi kyllä mukava mennä verestämään puhetaitoja paikan päälle. Milano sekä koko Pohjois-Italia ovat kyllä ehdottomasti matkakohteiden kärkisijoilla. Kun on niitä vuoriakin siinä lähellä (se oma intohimoni). 😉
Mika / Lähtöportti
3.2.2016 at 20:59
Grazie mille Reetta! Finnair lentää Milanoon kahdesti päivässä, eikä se taida olla edes ainoa vaihtoehto 🙂 Tuon pelin huuma oli poikkeuksellista, muualla en ole tuntenut stadionin ihan oikeasti tärisevän jalkojen alla. Pohjois-Italiassa on upeita vuorimaisemia. Lago Maggioren ympäristö on oma suosikkini, mutta kiipeilyn tai vaeltamisen puolesta Dolomiitit taitaa olla se suosituin suunta.
Titta & Thomas / IKILOMALLA
2.2.2016 at 5:58
Ihana Milano ja tosi hyviä vinkkejä! Osa on minulle jo ennestään tuttuja muutaman vuoden takaa, mutta monia ihan uusiakin oli joukossa!
Minun paras vinkkini Milanoon on ”ilmaiset” tapasillalliset. Tiedätkö onko sellaisia edelleen kaupungissa? Monet baarit kattavat isot tapaspöydät asiakkailleen ja herkullisia tapaksia pääsee nauttimaan veloituksetta, jos ostaa baarista min. 1 cocktailin (coktailien hinnat olivat n. 8-12 euroa). Oli muuten hyvää ja mahan sai syödä ihan täyteen yhden drinkin hinnalla. 😀
Titta
Mika / Lähtöportti
3.2.2016 at 21:06
Kiitos Titta! Kyllä noita ”ilmaisia” illallisia edelleen on, ne kulkevat Italiassa aperitivon nimellä. Aiheesta lisää esim. tässä Tasty Travellissimon postauksessa: https://www.rantapallo.fi/tastytravelissimo/2015/12/11/aperitivo/. Mainio tapa, jonka voisi tuoda Suomeenkin 🙂
Tanja/Levoton Matkailija
2.2.2016 at 9:14
En ole ikinä nähnyt kuvaa La Scalan oopperatalosta, mutta näyttää tosiaan aika vaatimattomalta. Näiden kuvien ja juttujen perusteella Milano vaikuttaa todella kivalta paikalta, mutta olen kuullut monien sanovan kaupunkia todella tylsäksi. Joskus sielläkin voisi lähteä käymään, ainakin tämän postauksen pohjalta 🙂
Mika / Lähtöportti
3.2.2016 at 21:16
La Scala jää vähän naapurin pankkitalojen varjoon. Kannattaa lähteä itse katsomaan, onko Milanossa tylsää vai ei 🙂 Ymmärrän kyllä niitäkin, jotka eivät ole kaupungille lämmenneet. Milano on enemmän keskieurooppalainen kuin tyypillinen italialainen kaupunki. Italia muuttuu sitten etelään päin mentäessä villimmäksi, värikkäämmäksi ja sydämellisemmäksi.
Kiia
2.2.2016 at 13:01
Varteenotettavia vinkkejä! Milano ja Como-järvi kiinnostavat paljon. Serkkuni muutti juuri Milanoon ja siellä asuu entuudestaan eräs tuttu, joten nyt visiitille olisi jo kolme syytä: kaupunki, serkku ja kaveri. Hän on muuten sellainen perimilanolainen sliipattu heppu, jota tekstissäsi kuvailit. Kuvaus osui oikeaan kun miettii mielikuvaa milanolaisista 😀
Mika / Lähtöportti
3.2.2016 at 21:20
Heh, hauskaa että stereotypia osui oikeaan 😀 Tuossa on jo varmasti riittävästi syitä lähteä, suoria lentojakin on vähintään kahdesti päivässä. Como-järvi on kaunis, mutta niin on Maggiorekin. Kannattaa käydä molemmilla järvillä 🙂
Esa | Reissuesan matkablogi
2.2.2016 at 18:46
Kävin Milanossa 12 vuotta sitten, mutta en ehtinyt tutustua kaupunkiin ollenkaan, vaan aikani kului nettikahvilassa työskennellessä. Ilman navigaattoria oli vaikeaa löytää autolla ulos kaupungista. Jalkapallo kiinnostaa kyllä, olen kerran käynyt Barcelonan ja Bayern Munchenin ottelun katsomassa.
Mika / Lähtöportti
3.2.2016 at 21:25
En ole koskaan ajanut Milanon keskustassa, mutta voin kuvitella, että ilman navigaattoria on ollut hankalaa. Väitetään kuitenkin, että vielä Milanossa punainen liikennevalo on sääntö, Roomassa ehdotus ja vasta Napolissa joulukoriste 🙂 Barcelonassa olen nähnyt jalkapalloa minäkin.
Meri / Syö Matkusta Rakasta
2.2.2016 at 20:34
Sulla on niin kiva tyyli kirjoittaa! Minäkin olen yksi niistä, jotka Milano jätti kylmäksi – asialla saattaa olla jotain tekemistä sen kanssa, että olin ainoan vierailuni aikaan 18-vuotias ja oli kiire bilettämään Riminille. 😀 Ei sillä että eivätpä nuo muidenkaan kokemukset kaupungista ole kovin rohkaisevia olleet. Mutta juuri sinun tavallasi, pala palalta, kaupungista saa varmasti hiljalleen ystävän. 🙂 Palaan varmasti näihin vinkkeihi, jos Milanoon joskus vielä lähden, vaikka yritänkin vältellä kohdetta edes välipysäkkinä.
Mika / Lähtöportti
3.2.2016 at 21:41
Kiitos Meri! Jos on kiire bilettämään, niin mikä tahansa kaupunki voi jättää kylmäksi 🙂 Ja onhan Italiassa paljon omastakin mielestäni viihtyisämpiä paikkoja. Kävin nyt kurkkaamassa löytyykö sun blogista Italiaa, ja tajusin, että luin keväällä oman Rooman-reissun aikaan noita sun juttuja. Iso peukku gelato-postauksesta! Jäätelö on vakava asia 🙂
Virpi/ Täynnä tie on tarinoita
2.2.2016 at 23:14
Täällä Italian ystävä joka on nähnyt maata ihan liian vähän. Milanosta olen haaveillut jo ties montako kertaa, kyllä senkin aika vielä tulee! Ja tämä postaus on mainio vinkkilista Milanoon matkaaville!
Mika / Lähtöportti
3.2.2016 at 21:43
Toivottavasti pääset käyttämään vinkkejä paikan päälle! Italiassa riittää monenlaista nähtävää, varmasti jokaiselle jotakin.
Elämää ja Matkoja
3.2.2016 at 11:40
Italia <3 Tulipa taas ikävä sinne!
Milano on kaupunki, joka herättää minussakin ristiriitaisia fiiliksiä ja se ei ole se paikka, jonne Italiassa ensimmäisenä halajaa vanhaa keskustaa lukuunottamatta. Pohjoisen järvialueet ovat kuvankauniit, mutta maata koko saappaanvarren pituudelta kiertäneenä koen olevani Italiassa vasta keski- ja eteläosassa maata, niin ruuan kuin elämänmenon suhteen. Pohjoisen ihmiset ovat niin hillittyjä verrattuna eteläisemmän osan väkeen. 🙂
Futis, La Scala, Duomo ja Galleria Vittorio Emanuele II ovat Milanossa ihan must, samoin kuin iki-ihana pistaasijäätelö, nam! Milanossa kannattaa varata aikaa myös Santa Maria delle Grazielle, joka on jo rakennuksena kaunis (erityisesti sisältä) ja kappelistahan löytyy Leonardo da Vincin Pyhä ehtoollinen maalaus. Liput sinne on syytä varata ennakkoon.
Mika / Lähtöportti
4.2.2016 at 9:50
Olen täysin samaa mieltä, että Italia on parhaimmillaan keski- ja eteläosissa. Futis, vuoret ja järvet saavat minut palaamaan pohjoiseen, mutta olen noilla reissulla aina hieman harmitellut sen ”italialaisen” tunnelman laimeutta. Parhaat Italian-muistoni taitavat olla Umbriasta, Pugliasta ja Sardiniasta. En ole maabongari, mutta Italian aluebongari kyllä. Haluaisin nähdä kaikki 20, ja mieluiten ihan kunnolla ajan kanssa tutustuen.
Santa Maria delle Grazie on hyvä lisäys ja varmasti yksi Milanon tärkeimmistä nähtävyyksistä. En ole kuitenkaan käynyt siellä (vielä) sisäpuolella. Myös Sant’Ambrogio on hieno kirkko, vaikkei siellä Pyhän ehtoollisen kaltaista vetonaulaa olekaan.
Stacy Siivonen
3.2.2016 at 19:38
Olen käynyt Gardalla ja Garda oli huippupaikka. Milanossa sen sijaan seikkaili exäni. Yhdessä Milanon puistoista on kartano, joka on autiona ja hän squattasi siellä ja veti polakkaa. Vieressä makaava nainen oli siirtynyt toisille metsästysmaille ja häntä hajottivat jo kärpäsentoukat. Exäni peitteli ruumiin sitten viltillä ja nykyisin tämä peitto on minulla. Hän kutsui sitä nimellä ”Matopeitto”.
Mika / Lähtöportti
4.2.2016 at 9:57
Kiitos Stacy tästä tarinasta. En ole nähnyt Milanossa ruumiita, mutta huumeidenkäyttäjiä kyllä. Ainakin vielä 90-luvun lopulla heilui päärautatieaseman metrotunnelissa hörhöjä ruiskujen ja lusikoiden kanssa.
Heli
4.2.2016 at 10:52
Navigli / Ticinese on minunkin suosikkialueeni Milanossa edelleen, onhan se entinen kotinaapurusto 🙂 Mutta lisäisin vinkin, että kannattaa kuljeskella myös Breran, Porta Nuovan sekä Isolan alueille, ovat muuttuneet edukseen viime vuosien aikana ja siellä päin on paljon mielenkiintoisia ravintoloita jne.
Mika / Lähtöportti
5.2.2016 at 11:36
Kiitos paljon kommentista ja vinkeistä! Kävin jo selailemassa blogiasi, Italian-jutut kiinnostaa aina. Brerassa olen jonkin verran kierrellyt ja se on kyllä kivaa aluetta. Katsoin nyt kartalta Porta Nuovan ja huomaan olleeni joskus yötä sen laidalla, alueesta ei ole suurempia tuntemuksia. Isola on täysin uusi tuttavuus. Kiitos näistä, tutustun paremmin sitten seuraavilla reissuilla 🙂
Heli
6.2.2016 at 12:59
Vaikka blogi-osoite muuta antais ymmärtää, niin valitettavasti mun blogissa viime vuosina Milano-jutut olleet vähissä (niin kuin muutkin jutut). Ehkä pian taas 😉
Mika / Lähtöportti
7.2.2016 at 22:13
Mulle kelpaa myös vanhat jutut 🙂 Mutta tsemppiä blogin jatkoon!
Pirkko / Meriharakka
4.2.2016 at 17:30
Johtuukohan siitä, että olen käynyt kaupungissa vain työmatkoilla, että siitä jäi melko luotaantyöntävä vaikutelma. Etenkin tietysti kun toimistot ovat keskustan ulkopuolella ja tosiaan maisemat ovat aika ankeita. Pitäisikö harkita kaupunkiin turistina tutustumista – kenties!
Mika / Lähtöportti
5.2.2016 at 11:38
Et ole ainoa, joka on tuntenut Milanon luotaantyöntäväksi. Milanossakin on hyvät puolensa, mutta maailma on toki täynnä myös vaihtoehtoisia matkakohteita.
Johanna Hulda - Discovering Sunbeams
4.2.2016 at 20:13
Italia on itselle vielä toistaiseksi ihan kokematon maa, mutta vaikuttaa tuo Milanokin kivalta kaupungilta. Italiaan voisi lähteä melkeinpä vaikka pelkästään syömään ja tuota Duomoa ihastelemaan. Kaikista houkuttelevimpia olivat kyllä nuo viimeiset kuvasi järvimaisemista, vau!
Mika / Lähtöportti
5.2.2016 at 11:50
Italiaan kannattaa todellakin lähteä vaikka pelkästään syömään! Matkailijoiden suosimissa paikoissa (esim. Rooma) kannattaa kuitenkin selvittää etukäteen, mistä saa kunnon ruokaa ja mitkä on pelkkiä turistisyöttölöitä. Tykkäisitte varmasti Pohjois-Italian järvimaisemista. Mielikuvien tyypillistä ”Italian tunnelmaa” kannattaa sen sijaan etsiä etelämpää, maa muuttuu kaikin tavoin lämpimämmäksi etelään päin mentäessä.
Kohteena maailma
5.2.2016 at 13:10
Aivan loistava postaus, tällaisista laadukkaista Top10 listoista pidän blogeissa! Näistä on hyötyä reissua suunnitellessa, ja Milanoon mennessä kaivan listasi esiin. Milano kuuluu kohteisiin, että Malpensaa lähemmäksi ei olla menty, vaan aina autolla johonkin muualle. Milano on itselle tuntunut kohteelta, että sitten joskus…
Mutta että oikein Internazionale! Itse elin vahvasti seuran mukana vähäisten uutiskatsausten perusteella, kun kaudelle 1984-85 Karl-Heinz Rummenigge siirtyi sinimustien rivehin. Siitä päivästä lähtien suosikkijoukkueeni Serie A:ssa on ollut päivänselvää. Parhaimmillaan tietysi koko Serie A oli 80-luvun lopulla, kun Interin rungon muodosti vierastyöläiset Matthaus, Breme ja Klinsmann (sanomattakin selvää, että Saksa oli tuolloin suosikkijoukkueeni) ja Milanissa taiteilivat hollannin maajoukkuekolmikko Gullit, Van Basten ja Rijkaard. Itsellä on ollut monta kertaa mielessä lähteä katsomaan juuri Interin STADIO GIUSEPPE MEAZZAlle. Toki jos mukaan lähtisi joku AC Milanin kannattaja, hän menisi samaan otteluun San Sirolle 😀
Jos jatketaan rakkaalla yhteisellä aiheella jalkapallolla, niin pari sanaa kuviisi ja tekstiisi liittyen. Oli käsittämätöntä, että 2006 kisoihin Zanetti ei mahtunut Argentiinan ryhmään. Näin ollen Zanetti jäi itsellä näkemättä livenä, sitä vastoin hollantia vastaan kentällä peippaili numerolla 19 (kyllä luit oikein) muuan Lionel Messi 😀
Mitä sitten tulee Baggion poikiin, niin ne sentään on nähty livenä vuonna 1994 Bostonissa, kun Italia voitti Espanjan puolivälierissä 2-1. Maalit teki Italialle muuan Dino ja Roberto Baggio…
Jaahas, eiköhän jatketa joku ilta livenä keskustelua jalkapallosta tuopin jos toisen keran 😀
Mika / Lähtöportti
7.2.2016 at 11:39
No tämäkin vielä! Forza Inter! Jatketaan keskustelua jossain livenä, sillä juttua riittäisi paljon enemmän kuin muutaman kommentin verran. Itselleni Zanetti on kaikkien aikojen jalkapalloidoli, kapteeni ja herrasmies. Jätettiin tosiaan käsittämättömästi ulos 2006 ja 2010 kisoista, silti eniten maaotteluita koskaan pelannut argentiinalainen. Tuo on kyllä huikea juttu, että näit tuon Bostonin pelin paikan päällä! Sitä Roberto Baggion viime hetken maalia en unohda ikinä. Itse en nähnyt koskaan Baggion pelaavan livenä, jäi penkille näkemässäni ottelussa jossa Vieri, Zamorano ja Ronaldo pelasi Interin hyökkääjinä.
Annika | Travellover
5.2.2016 at 15:37
Toivoin, että olisn saanut tästä postauksesta avaimia, miten viihtyä Milanossa, mutta moni paikka jo tuttu, ja jalkapallo ei viihtymiseen auta. 🙂 Olen syksyllä menossa neljättä kertaa. Syynä on taas sama mies: Biagio Antonacci. Tuo torni ehkä voisi olla kiva käydä.
Mika / Lähtöportti
7.2.2016 at 11:46
Hauskaa, että ihmisillä on omat syynsä palata Milanoon 🙂 Kuuntelen melko paljon italialaista musiikkia, eikä Biagio Antonacci ollenkaan huono ole, mutta itse en konsertin takia matkustaisi. Kenties jos vaikka Ligabuella olisi konsertti sattumalta sopivasti matkan aikaan, niin voisin harkita lippujen ostamista 🙂
Annika | Travellover
7.2.2016 at 16:26
Minusta ei ole huonoja syitä matkustaa (jollei jotain rikollista ja rumaa lasketa). 🙂
Mika / Lähtöportti
7.2.2016 at 22:19
Juurikin näin! Pääasia että matkustetaan 🙂
Kiira / Lifelong Adventure
5.2.2016 at 19:38
En tiedä mistä se johtuu, mutta mua kiehtoo käydä Milanossa kovasti. Mies on kova futismies, joten matsi ja nappulakenkäkokoelma ovat siis kullanarvoisia reissuvinkkejä 🙂
Mika / Lähtöportti
7.2.2016 at 22:31
Kiva kuulla, toivottavasti kaupungista löytyy molemmille jotakin 🙂
Karoliina / From Karoliina
5.2.2016 at 20:07
Olipa kiva postaus! Milano on itseäni jo jonkin aikaa kiehtonut, ei tosin ehkä samoista syistä kuin sinua 😀
Mika / Lähtöportti
7.2.2016 at 22:49
Kiitos! Yritin kertoa monipuolisesti eri asioista, kun tiedän ettei samat jutut kiinnosta kaikkia 😀
Erja/ Andalusian auringossa- ruokamatkablogi
6.2.2016 at 14:48
Milano on itselleni vieras kohde, muttatämä vahvistaa kyllä käsitystäni kaupungin monipuolisuudesta. Brittifudiksen rakastajana olen tietysti geneettisesti ohjelmoitu suhtautmaan vöhön varauksellisesti italialaiseen jalkapalloon, mutta kyllähän sen tunnelman täytyy ihan mieletön olla. Tuo Scala olisi varmasti omalla to do- listallani mutta oikeassa olet, kyllä se yllättävän vaatimattomalta näyttää…!
Mika / Lähtöportti
8.2.2016 at 10:47
Noiden isojen pelien tunnelma on Italiassa ihan mieletön. Perusmatsit ei valitettavasti yllä samalle tasolle, kun eivät vedä katsomoita täyteen. Minusta on hienoa, että on paljonkin toisistaan eroavia jalkapallokulttuureita. Jokainen voi sitten valita oman rakkautensa 🙂
salaine
6.2.2016 at 16:04
Kiitos vinkeistä.. Olemme matkalla Milanoon kesällä ja tuo näköalahissi oli uusi tuttavuus. Tästä saamme vinkkiä, miten siellä päivä viettää.
Mika / Lähtöportti
8.2.2016 at 10:48
Toivottavasti tästä oli hyötyä. Hyvää matkaa Italiaan!
Marimente
7.2.2016 at 20:05
Hieno kirjoitus ja tässä tuli monta uutta vinkkiä seuraavalle Milanon reissulle! Naviglin alueeseen ihastuin itsekin viime kerralla ja nyt alkoi kiinnostaa etenkin nuo lähialueen järvet 🙂
Mika / Lähtöportti
8.2.2016 at 11:06
Kiitos Mari! Nuo järvialueet kannattaa käydä kokemassa, mahtavia maisemia kyllä riittää. Gardahan tulee Venetsiasta lähdettäessä aika nopeasti vastaan, eikä nuo muutkaan järvet mahdottoman kaukana ole. Ensimmäinen järvikuva on Sasso del Ferron huipulta Lavenon läheltä ja toinen Stresan rannalta.
anna milano
3.5.2016 at 23:33
Milanossa jo useita vuosia asuneena sanon, että tämä oli mainio postaus. Ja sitten kun tuntuu, että kaikki Milanossa on jo nähty ja koettu, tervetuloa meille syömään ja mä vedeän hihasta vielä muutaman ässän paikoista, joita kannattaa käydä katsomassa tai kokemassa. Italialainen mieheni on innokas kotikokki, jonka käsissä laddukkaat, mutta vaatimattomat raaka-aineet taipuvat maukkaaksi kotiruoaksi http://anniinankulma.blogspot.it/p/httpwww.html
Mika / Lähtöportti
6.5.2016 at 9:28
Kiitos kommentista! Mukavaa saada aidolta milanolaiselta näin hyvää palautetta. Ja kiitos kutsusta, kotiravintolanne kuulostaa niin houkuttelevalta, että voin hyvinkin ottaa yhteyttä kun olen tulossa seuraavan kerran Milanoon 🙂
Vesa Heiskari
20.12.2016 at 12:36
Kun seuraavan kerran menet katsomaan peliä G. Meazzalle/San Sirolle, tässä lopussa oiva hotellivalinta, jos peli on myöhään illalla. Hotelli sijaitsee stadionin vieressä, heti kadun toisella puolella. Ei travitse myöhäisellä lähteä kaupunkiin asti yöpymään, väkeä on kuitenkin joka puolella niin paljon, että hirvittää. Ja jos tulet San Sirolle kaupungista päin metrolla, älä jää pois ippodrome di San Siron kohdalla, vaan vasta ”oikealla” San Siron pysäkillä. Stadion on mielestäni käyntikohde sinällään, oli peliä eli ei. Se on kaunis ja omaperäinen!
Ps. ROomasta pääsee Milanoon nopeimmillaan 2 tuntia ja 50 minuuttia kestävällä luotijunalla, joten välimatkakaan ei ole este. Lippu peliin ja junaan kannattaa ostaa Trenitalian, AC Milanin tai Interin kotisivuilta, tulostaa paperille tai puhelimeen. Näin vältyt välikäsiltä ja teet varmasti viralliset ostokset.
http://www.hotel-bb.com/en/hotels/milano-san-siro.htm
Mika / Lähtöportti
22.12.2016 at 13:24
Kiitos hotellivinkistä! Näyttää juuri sopivalta, ja sijainti olisi myöhäisen pelin jälkeen täydellinen. Keskustaan mennessä kuluu tosiaan yllättävän paljon aikaa, varsinkin jos odottelee ensin pahimman ruuhkan hälvenemistä, jää syömään jollekin kojulle stadionin ulkopuolelle, eikä hotelli ole minkään metroaseman vieressä.
Stadion on yksi Euroopan parhaista, arkkitehtuuri persoonallinen ja akustiikka loistava. Kävin stadionin museossa ja kierroksella joskus kauan sitten, olisi mahtavaa tehdä sama kierros uudelleen.
Ajat muuttuvat ja on hienoa, että peleihin saa nykyään liput suoraan netistä. Ensimmäisen pääsylippuni Milanossa kävin ostamassa Interin silloiselta pääkonttorilta Via Durinin varrelta 90-luvun lopulla.