Italia
10 x Milano
Lombardian pääkaupunki Milano jakaa mielipiteitä. Kiireisellä business-kaupungilla on toki ystävänsä, mutta moni matkailija on myös pettynyt. Itse nimeän Milanon jopa henkiseksi kotikaupungikseni, vaikken ole siellä koskaan pitkiä aikoja viettänytkään.
Henkinen kotikaupunki voi kuulostaa yllättävältä, sillä sielussani asuva pieni italialainen saattaisi paremminkin olla umbrialainen maanviljelijä. Sellainen leppoisa ukkeli, jolla on kauhtunut villapaita ja aikaa vastaantulijoille. Stereotyyppisellä milanolaisella on sen sijaan kallis mittatilauspuku ja kova kiire. Palaan kuitenkin Milanoon aina uudelleen, sillä paikallinen jalkapalloseura vei sydämeni jo yli neljännesvuosisata sitten. En voi vieläkään mainostaa kaupunkia Italian parhaaksi matkakohteeksi, mutta olen kuitenkin ystävystynyt Milanon kanssa kerta kerralta paremmin. Tässä kymmenen vinkkiäni kaupunkiin.
1. NAVIGLI
Unelias kissa venyttelee hiljaisella sisäpihalla. Taiteilijat esittelevät töitään värikkäissä gallerioissaan ja jostain kaikuu katumuusikoiden säveliä. Ihailen maalauksia, jotka esittävät Milanon oranssinkeltaisia raitiovaunuja. Kiireinen kaupunki tuntuu olevan nyt jossain ihan muualla. Ohitamme boheemeja kahviloita ja pieniä putiikkeja, kunnes pysähdymme sammuttamaan janoamme houkuttelevalle terassille. Naviglin seudulla voi nauttia erinomaisia aperitiiveja, joiden seuraksi tarjotaan välillä hyvinkin runsaasti maistuvaa purtavaa.
Naviglio Granden kanavan ympäristö on selvästi viihtyisintä Milanoa. Terassit täyttyvät usein ja ravintoloita löytyy joka lähtöön. Pizzat ovat suosittuja, mutta Milanon perinteisin ruokalaji on ossobuco alla milanese, eli vasikan tai naudan potkaa sekä sahramirisottoa sisältävä tuhti annos.
2. STADIO GIUSEPPE MEAZZA (SAN SIRO)
Stadionin betonirakenteet vavahtelevat jalkojen alla, kun kymmenet tuhannet tifosot pomppivat samaan tahtiin. Chi non salta rossonero è! Se joka ei hyppää, on punamusta! Koko pohjoinen katsomonosa inhoaa punamustaa Milania, joten meno yltyy hurjaksi. ”Il Derby della Madonnina” eli paikallisottelu Milanin ja sinimustan Interin välillä kuuluu maailman tunnetuimpiin jalkapalloklassikoihin.
Molemmat seurat ovat 18-kertaisia Italian mestareita, joille myös Mestarien liigan voittaminen on tuttua. Tänä iltana Milan vie voiton. Nielen pettymykseni, käärin sinimustan kaulaliinan tiukemmalle ja poistun helmikuiseen yöhön. Tällaista Interin kannattaminen pohjimmiltaan on. Kärsimystä ja hulluutta sekä satunnaisia onnen hetkiä.
3. DUOMO
Lauma puluja lennähtää ilmaan turistiryhmän tieltä ja afrikkalaistaustaiset miehet kauppaavat räksyttäviä lelukoiria. Milanon tuomiokirkon eli Duomon edessä sijaitsevalla aukiolla tapahtuu aina jotain ja paikkaa voi hyvällä syyllä pitää kaupungin keskipisteenä. Kun milanolaiset tapaavat torilla juhliakseen jotain, he tekevät sen täällä.
Jättimäinen goottilainen katedraali on kieltämättä vaikuttava ilmestys. Sen korkeimman tornin huipulla seisoo kaupunkia vartioiva kultainen Madonna-patsas, joka on antanut nimensä aiemmin mainitulle ”Il Derby della Madonninalle”. Duomon katolle on pääsymaksu, mutta sitä vastaan pääsee ihailemaan hienoja maisemia yli kaupungin.
4. GALLERIA VITTORIO EMANUELE II
Tyylikkäillä käytävillä velloo sietämätön tungos. Tuntuu kuin koko kaupunki olisi ahtautunut pitämään lauantai-iltapäivän sadetta kuuluisaan ostosparatiisiin. Ruuhka työntää meitä Pradan näyteikkunan ääreen. Kuinka monta sataa euroa voi yksi pieni käsilaukku maksaa? Onneksi ikkunoiden katseleminen on ilmaista huvia, eivätkä käsilaukut ole itseäni varten.
Duomon vieressä kohoava Galleria tunnetaan milanolaisten olohuoneena, jossa voi tavata ihmisiä ja istahtaa vaikka kahville. En juurikaan välitä shoppailusta, mutta Gallerian laidalta löytyvä Inter-kauppa kuuluu tietenkin vakiokohteisiini. Milanon kuuluisimmat ja kalleimmat merkkiliikkeet sijaitsevat Via Montenapoleonella. Maltillisemmalla budjetilla kannattaa puolestaan suunnata Corso Buenos Airesin varrelle, sillä se on yksi Euroopan vilkkaimmista kauppakeskittymistä.
5. PARCO SEMPIONE
Nuorisoryhmät makailevat suurilla nurmialueilla ja jossain haukkuu koira. Istumme hetkeksi penkille syömään eväitämme ja seuraamaan, kuinka itämainen pari poseeraa hääkuvia varten. Kunnon kinkkuvoileipä siirtää nälkää mukavasti. Olimme hetkeä aiemmin marketissa valitsemassa kelmuun pakattuja sämpylöitä, kun lihatiskin setä huomasi mitä kauheaa olemme tekemässä. Hän alkoi välittömästi viipaloida prosciuttoa uunituoreiden sämpylöiden väliin ja pelasti näin välipalamme. Kunnon ruoka on Italiassa arvossaan.
Parco Sempione on milanolainen versio New Yorkin Central Parkista. Suurehko puisto sijaitsee Castello Sforzescon linnan ja Arco della Pacen riemukaaren välissä. Sen laidoilta löytyy muun muassa Torre Brancan näkötorni, vanha Arena-stadion sekä akvaario. Lapsille on tarjolla mukavankokoinen leikkipuisto. Milanon keskustan alueelta löytyy myös toinen merkittävä viheralue, Giardini Pubblici Indro Montanelli.
6. TORRE BRANCA
Hissipoika ilmoittaa kuuden minuutin määräajan päättyneen ja komentaa meidät paluumatkalle. Olemme saaneet ihailla Milanoa yli sadan metrin korkeudesta Torre Brancan huipulta. Sää on aurinkoinen, joten kaikki maamerkit ovat selvästi nähtävissä. Vierailuaika on tarkasti määritelty, sillä ylös mahtuu vain yksi hissilastillinen ihmisiä kerrallaan.
Hieman huteralta näyttävä rakennelma pystytettiin Sempionen puistoon vuonna 1933. Pieni torni ei ole kovin tunnettu nähtävyys, joten ylös saattaa päästä ilman pitkää jonottamista. Kauniina päivänä voi nähdä aina Alpeille tai Apenniineille saakka, joten suosittelen ylhäällä käymistä lämpimästi. Aukioloajat kannattaa tarkistaa netistä, sillä torni ei ole avoinna viikon kaikkina päivinä.
7. BOTINERO
Kevätaurinko lämmittää mukavasti, kun nautin espressosta viihtyisällä terassilla. Onnistuneen lounaan tarjoillut poika käy vielä muistuttamassa aulan kenkäkokoelmasta. Siksihän tänne oikeastaan tultiinkin. Vitriinistä löytyy mittava kattaus jalkapallotähtien nappulakenkiä. Nimilista on melko vaikuttava: Messi, Baggio, Cannavaro, Xavi… Zlatanin hessuhopomaiset jalkineet erottuvat kokonsa puolesta muista.
Ravintolan isäntää ei näy paikalla, mutta hän onkin kiireinen mies. Pari vuotta sitten uransa lopettanut Inter-legenda Javier Zanetti edusti sinimustia 19 kauden ajan. Hän omistaa Botineron yhdessä entisen seurakaverinsa Esteban Cambiasson kanssa. Suosittelen ravintolaa myös jalkapallosta piittaamattomille, sillä ruoka on erinomaista ja sijainti trendikkäässä Breran kaupunginosassa varsin helposti saavutettavissa. Zanetti omistaa Milanossa myös argentiinalaisen pihviravintola El Gauchon.
8. LA SCALA
Kävelen hämärtyneessä kesäillassa mitättömältä vaikuttavan rakennuksen ohitse. Mieleen jää vain pitkä taksijono, enkä kiinnitä paikkaan suurempaa huomiota. Kun syön seuraavana päivänä pistaasijäätelöä Leonardo da Vincin patsaan juurella, tunnistan talon Teatro alla Scalaksi. Yksi maailman tunnetuimmista ooppera-areenoista näyttää hämmästyttävän vaatimattomalta Milanon muiden rakennusten seassa.
Joudun myöntämään sivistymättömyyteni, sillä en ole käynyt La Scalan ovien sisäpuolella. Vaatimaton ulkokuori kätkee sisäänsä näyttävän salin, jossa esitetään taatusti laadukasta ohjelmistoa. Lupaan harkita esityslippujen hankkimista jollain matkalla, sillä oopperalla on vahva asema italialaisessa kulttuurissa. Kutsutaanhan San Siron stadioniakin joskus jalkapallon La Scalaksi, muttei koskaan päinvastoin.
9. CASTELLO SFORZESCO
Huumaava meteli täyttää lähikorttelit, kun kymmenet urheiluautot lipuvat sulavasti Milanon kaduilla. Lamborghinien kokoontumisajo tuntuu kiinnostavan kaikkia ohikulkijoita. Kun viimeinen virtaviivainen ajokki katoaa näkyvistä, on aika nostaa katse edessämme kohoavaan linnaan. Erilaiset tapahtumat tulevat ja menevät, mutta 1300-luvulla alkunsa saaneet muurit säilyvät tukevasti paikoillaan.
Castello Sforzesco kuuluu kaupungin näkyvimpiin maamerkkeihin. Sen avara piha toimii monille Duomolta päin saapuville porttina Sempionen puistoon. Linnan historiaan kuuluu värikkäitä vaiheita Sforzan hallitsijasuvusta itävaltalaisiin valloittajiin, Napoleoniin ja toisen maailmansodan pommituksiin saakka. Nykyään rakennuksessa toimii useita laadukkaita museoita.
10. RETKET YMPÄRISTÖÖN
Jos aikaa vain suinkin riittää, kannattaa tutustua myös Milanon ympäristöön. Suosittelen erityisesti Maggiore- ja Como-järviä, joiden maisemista voi jäädä nauttimaan pidemmäksikin aikaa. Monille suomalaisille tutumpi Garda sijaitsee hieman kauempana.
Mielestäni antoisin ja helpoin retkivaihtoehto on noin tunnin junamatka eleganttiin Stresaan Maggiore-järven rannalle. Stresasta voi halutessaan nousta köysiradalla Mottarone-vuoren huipulle tai tutustua lyhyen lauttamatkan päässä sijaitseviin saariin. Lupaan julkaista jossain vaiheessa parikin juttua, joissa kerron Lago Maggioresta tarkemmin.
Jos unohdetaan järvet, löytyy siedettävän junamatkan päästä myös Bergamon ja Brescian kaltaisia kauniita kaupunkeja. Autourheilun ystäviä kiinnostavaan Monzaan pääsee Milano Centralelta kymmenessä minuutissa.
Junista puheen ollen, Malpensan lentokentältä on nopea junayhteys Cadornan asemalle Milanon ydinkeskustaan. Hotellia ei näin ollen kannata välttämättä etsiä Stazione Centralen kulmilta, sillä kaupungin keskusasema sijaitsee nimestään huolimatta noin kolmen kilometrin päässä Duomolta. Vaikka olenkin käynyt Milanossa useamman kerran, en ole vielä löytänyt omaa suosikkihotelliani. Ehkä sellainen tulee vastaan seuraavalla reissulla.
Kävimme viimevuotisella Ligurian-matkallamme monessa kauniissa pikkukylässä. Niistä luultavasti tuntemattomin on hiljaisen kukkulan huipulla kohoava Montemarcello, jonka muinaiset muurit kätkevät sisälleen tunnelmallisia kujia.
Sade ropisee tuulilasiin, kun ajamme kapeaa tietä, joka kiemurtelee metsäisellä rinteellä yhä korkeammalle. Olemme juuri tutustuneet aivan ihastuttavaan Tellaroon, mutta lähistöllä on toinenkin Italian kauneimpien kylien listalle valittu kohde. Tellarosta köröttelee hidasta kylätietä pitkin reilussa parissakymmenessä minuutissa Montemarcelloon. Välin voisi myös patikoida, mutta se ei tunnu ainakaan tällä säällä houkuttelevalta.
Montemarcellon laidalla on suuri parkkipaikka, josta päätellen täällä saattaa olla joskus vilkkaampaa kuin sateisena lokakuisena perjantaina. Odottelemme pahimman kuuron hellittämistä, kunnes lähdemme tutustumaan kylään sateenvarjojen suojissa. Tuuli on onneksi tyyntynyt verrattuna Tellaroon, jossa myrsky löi korkeita aaltoja rantaan.
Kylä on lähes aavemaisen hiljainen, sillä emme kohtaa sateen kastelemilla kujilla ketään. Harmaa sää on laskeutunut Montemarcellon ylle kuin suruharso, mutta sekään ei peitä ympäristön kauneutta.
Ihailemme yhteensopivin sävyin maalattuja taloja. Välillä maali on lohkeillutkin, ja siellä täällä näkyy myös paljaita kiviseiniä. Kujien varrella on paljon kauniita yksityiskohtia ovenkolkuttimista kukkaruukkuihin ja postilaatikoista takorautaisiin parvekkeisiin.
Montemarcellon borgon eli muurien ympäröimän keskiaikaisen kylän asukasluvuksi on ilmoitettu 280 henkilöä. Kylä kuuluu Ameglian kuntaan ja sieltä on noin puolen tunnin ajomatka La Spezian satamakaupunkiin tai marmorista tunnettuun Carraraan. Montemarcello sijaitsee Ligurian alueella, mutta esimerkiksi Carrara ja sen naapuri Massa ovat jo Toscanan puolella.
Montemarcellossa majailee runsaasti kissoja. Yksi niistä tulee tervehtimään meitä kylän tiiviillä keskusaukiolla. Se kävelee aukion toiselta laidalta määrätietoisesti luoksemme, mistä voisi päätellä että kissoja kohdellaan täällä hyvin. Ehkä sekin kaipaa seuraa, sillä ainakaan me emme ole kohdanneet tähän mennessä vielä yhtään muuta elävää olentoa. Rapsutukset ja sateenvarjon suoja tuntuvat ainakin kelpaavan.
Huomaamme myöhemmin eräällä kujalla kissoille tarkoitettuja ruokakippoja sekä suojaisia makuupaikkoja. Seinään kiinnitetyn tekstin mukaan kissoja ei saa kohdella kaltoin tai häätää kylästä. Pidämme tämän vuoksi Montemarcellosta entistäkin enemmän.
Viihdymme aukiolla vaalean kissan seurassa ja kuvittelemme, kuinka kylän asukkaat kokoontuvat tänne iltaisin vaihtamaan kuulumisia sekä nauttimaan pienen kahvila-ravintolan antimista. Kesäisin tänne tulee luultavasti turistejakin. Vanhat seinät ovat varmasti kuulleet tuhansia tarinoita.
Tunnelmallinen piazza syntyi surullisella tavalla toisen maailmansodan aikaan 1944, kun liittoutuneiden pommi osui Montemarcelloon. Pommi vei paikalla sijainneiden talojen lisäksi mukanaan kymmeniä ihmishenkiä. Pieni aukio on nimetty pommituksen muistoksi joulukuun 13. päivän mukaan.
Montemarcellosta avautuu upeita maisemia eri suuntiin. Sää ei ole kirkkain mahdollinen, mutta merinäkymä on silti komea. Montemarcellon perustaminen liittyi juuri sen sijaintiin hyvällä tähystyspaikalla. Tänne pystytettiin joskus muinoin roomalainen sotilasleiri, jonka tehtävänä oli vartioida ympäristöä. Kylän nimi, Marcellon vuori, viittaa roomalaiseen sotapäällikköön nimeltä Marco Claudio Marcello. Vaikka kylän elämä onkin ollut pitkään rauhallista, mahtuu vuosisatojen varrelle myös monenlaisia selkkauksia. Niistä vakavin tapahtui 1400-luvun loppupuolella, kun firenzeläiset tuhosivat Montemarcellon genovalaisia vastaan käydyn sodan yhteydessä.
Emme osu Montemarcelloon ruoka-aikaan, joten paikalliset ravintolat jäävät meiltä kokematta. Vaikkei kylä sijaitsekaan rannalla, syödään täällä kuulemma paljon mustekalaa ja muita meren herkkuja. On helppo arvata, että tarjolla olisi myös seudun tyypillisimpiä tuotteita, kuten focacciaa, peston kera tarjottua pastaa sekä Vermentino-rypäleistä valmistettua valkoviiniä.
On sääli, ettemme näe kylää yhtään tätä eläväisempänä. Toisaalta on myös mukavaa kierrellä autioilla kujilla ja nauttia ympärillä olevasta kauneudesta kaikessa rauhassa. Tuntuu melkein siltä kuin olisimme saaneet keskiaikaisen kylän hetkeksi omaksemme. Tunnelma on kovin erilainen verrattuna melko lähellä sijaitseviin Cinque Terren kyliin, joiden kujilla riittää runsaasti turisteja sateisinakin arkipäivinä.
Sade on jo loppunut ja räystäiltä putoilee enää yksittäisiä pisaroita satunnaisiin lätäköihin. Kostea ilmakin tuntuu vähitellen lämpenevän. Terrakotanvärinen Pyhän Pietarin kirkko on suljettu, joten kiertelemme vielä uudelleen muutaman kujan ympäri, kunnes palaamme parkkipaikalle.
Montemarcello on mukava ja tunnelmallinen vierailukohde Ligurian-matkan varrella. Pienessä kylässä ei ole paljoa nähtävää, mutta siksi täällä jääkin hyvin aikaa pysähtyä katselemaan kujien yksityiskohtia ja aistia vuosisatojen takaista historiaa.
Huomaamme vasta poistuessamme, kuinka kylän portin yläpuolella lukee È Amore – se on rakkautta. Kyseessä on vasta äskettäin paikoilleen asennettu taideteos, joka kuvaa montemarcellolaisten yhteisöllisyyttä ja kotiseuturakkautta. Pienen kylän keskiaikaiset muurit seisovat täällä toivottavasti yhtä ylpeinä vielä monen tulevankin vuosisadan ajan.
Teimme viimesyksyisellä Ligurian-matkallamme päiväretken Toscanan puolelle Pisaan. Olin käynyt kaupungissa pari kertaa jo aiemmin, mutta kuuluisaa kaltevaa tornia ei voinut tälläkään reissulla jättää väliin.
Aiemmat vuosina 1999 ja 2006 tekemäni Pisan-retket olivat noudattaneet hyvin samanlaista kaavaa. Olin kävellyt rautatieasemalta vinolle tornille ja takaisin, eikä kaupunki ollut suuremmin sykähdyttänyt. Tällä kerralla toiveissa oli kierrellä Pisassa myös kuuluisan Ihmeiden aukion ulkopuolella, mutta torninkin juurelle piti tietysti päästä. Olin tehnyt ensimmäisen Pisan-retkeni kaverin kanssa, toisen vaimon seurassa ja nyt kolmannella kerralla tyttäret halusivat nähdä Pisan tornin ensimmäistä kertaa.
Saavumme Pisaan tällä kerralla autolla. Pari keskustan katua on tietöiden vuoksi suljettu, mikä hankaloittaa kovasti pääsyä etukäteen suunnittelemaani parkkihalliin. Kiertelemme hetken ympäriinsä, kunnes löydän vapaan parkkiruudun erään kadun varrelta. Huomaan päätyneeni jälleen rautatieaseman liepeille, joten kävelykierros noudattaisi varmasti osittain samaa reittiä kuin vuosia aiemminkin. Saavumme pian Piazza Vittorio Emanuele II -aukiolle, jolle ollaan valmistelemassa jonkinlaista ruoka- ja viinitapahtumaa.
Samoilta kulmilta löytyy myös Keith Haringin maalaama muraali Tuttomondo vuodelta 1989. Se on Haringin viimeisiä teoksia, sillä maailmankuulu graffititaiteilija menehtyi aidsiin jo kolmekymppisenä. Tästä rauhaa ja suvaitsevaisuutta kuvastavasta maalauksesta hän kirjoitti päiväkirjaansa: ”Pisa on ollut mahtava. Ymmärrän nyt, että tämä on yksi tärkeimmistä projekteista, joita olen koskaan tehnyt. Se tulee olemaan täällä hyvin, hyvin pitkään, ja kaupunki näyttää todella rakastavan sitä.”
Kaipaamme jo retken alkuvaiheessa lounasta, joten suunnistamme lähistöltä löytyvään San Domenico Italian Bistrot -ravintolaan. Pieni ravintola sijaitsee hiljaisella sisäpihalla vilkkaan Corso Italia -ostoskadun varrella. Mahdumme onneksi ilman varaustakin sisään. Valitsen listalta tagliata di manzon eli viipaloitua naudanlihaa. Annos on yleensä takuuvarma valinta, ja vaikka se ei tälläkään kerralla petä, herättää muun perheen syömä lasagne pientä annoskateutta. Kokeilemme jälkiruokalistalta sekä tiramisua että sisilialaista cannoloa. San Domenico Italian Bistrot on mukava ravintola, jonka pöydissä näkyy niin paikallisia kanta-asiakkaita kuin muutamia matkailijoitakin.
Taivaalta vihmoo vettä, joten suunnistamme suorinta tietä kohti kaltevaa tornia. Taivas onneksi kirkastuu jo saapuessamme Arno-joen rantaan. Solferinon sillalta kelpaa katsella jokimaisemaa sekä Santa Maria della Spinan kirkkoa. Pieni goottilaistyylinen kirkko näyttää kauniilta ja sen vaalea hahmo erottuu hyvin ympäristöstään.
Sää muuttuu ukkosta enteillen hiostavan lämpimäksi, kun alamme lähestyä Piazza dei Miracolia eli Ihmeiden aukiota. Aukiolla on maailmankuulun tornin lisäksi muutamia muitakin nähtävyyksiä, kuten katedraali, kastekappeli ja hautausmaa. Paikalla on odotustemme mukaisesti paljon turisteja, joista monet poseeraavat valokuviin ikään kuin tornia pystyssä pitäen. Mekin ryhdymme tietysti samaan leikkiin. Torni on niin kuuluisa, että tyttäretkin ovat sen näkemisestä selvästi innostuneita.
Pisan katedraalin kellotornin rakentaminen aloitettiin vuonna 1173, mutta työ kävi pettävän maaperän vuoksi pian hankalaksi. Torni kallistui selvästi, mutta projektin valmiiksi saaminen koettiin kunnia-asiaksi. Rakentamisessa jouduttiin pitämään sekä teknisten pulmien että taloudellisten haasteiden vuoksi pitkiä taukoja, kunnes kellotapuli vihittiin käyttöön monta sukupolvea ja lähes kaksisataa vuotta työn aloittamisen jälkeen. Torni näyttää toden totta vinolta, mutta mielikuva kaltevuudesta vaihtelee sen mukaan, mistä päin rakennelmaa katsoo.
Tornin kaltevuus on vaihdellut vuosien varrella jonkin verran, yleensä korjaustöiden, mutta myös luonnollisten muutosten vuoksi. Välillä torni on jouduttu sulkemaan yleisöltä turvallisuussyistä, mutta nykyisin huipulle pääsee kiipeämään kierreportaita pitkin. Pääsyliput erittäin suosittuun kohteeseen kannattaa ostaa etukäteen netistä. Tarjolla on kaikki Piazza dei Miracolin kohteet kattava yhdistelmälippu sekä yksittäisiä tikettejä Ihmeiden aukion eri kohteisiin. Tornin pääsylippua hankkiessa valitaan samalla myös sisäänpääsyaika. Emme kaipaa tällä kerralla nähtävyyksien sisäpuolelle, vaan meille riittää ihmeiden ihastelu aukiolta käsin.
Pisan katedraali valmistui jo vuonna 1092. Pisa oli noihin aikoihin merkittävä merimahti, joten kirkon mahtipontisuus kuvastaa kaupungin vaurautta ja vaikutusvaltaa. Olen tutustunut komeaan katedraaliin tarkemmin aiemmilla matkoillani, mutta tällä kerralla kurkistamme sisäpuolelle vain ovelta.
Ihmeiden aukion rakennukset muodostavat näyttävän ja harmonisen kokonaisuuden. Katedraalin sisäänkäyntiä vastapäätä sijaitseva pyöreä rakennus on kastekappeli Battistero di San Giovanni. Lisäksi aukion laidalta löytyy hautausmaa Camposanto sekä pari museota.
Haluamme tehdä pienen kävelykierroksen Pisassa, joten suunnistamme seuraavaksi Piazza dei Cavalierille, jota reunustaa näyttävien rakennusten rivistö. Kuvassa näkyvät perinteikäs yliopisto Scuola Normale Superiore sekä Santo Stefano dei Cavalierin kirkko.
Yksi Pisan tunnelmallisimmista kaduista on Borgo Stretto, jota reunustavat värikkäät vanhat rakennukset sekä niiden tyylikkäät holvikaaret. Borgo Stretto on myös ostoskatu, jonka varrella on paljon kauppoja.
Huomaamme Borgo Strettoa pitkin kulkiessamme Galileo Galilein patsaan. Tiedemies on jättänyt jälkensä syntymäkaupunkinsa historiaan monin tavoin, ja jopa Pisan lentokenttä on nimetty hänen mukaansa. Usein kuullun tarinan mukaan Galilei kiipesi Pisan torniin tekemään kokeita, joissa pudotti eri painoisia kuulia maahan. Näin hän pyrki todistamaan, ettei putoamisnopeus riipu esineen massasta. Ajatus kuulia viskovasta parrakkaasta tiedemiehestä on kiehtova riippumatta siitä, onko se totta vai tarua.
Borgo Stretto johtaa Piazza Garibaldille, joka sijaitseekin jo Arno-joen rannalla. Katselemme kuvauksellista jokirantaa hetken, kunnes ylitämme Arnon Ponte di Mezzoa pitkin.
Jatkamme matkaa suoraan eteenpäin. Borgo Stretto on vaihtunut täällä virran eteläpuolella Corso Italiaksi, jonka varrella söimme aiemmin lounasta. Vilkasta ostoskatua pitkin on mukava kävellä ja aistia kaupungin tunnelmaa. Tytöt haluavat ostoksille, joten käymme muutamassa kaupassa. Jopa arkinen H&M näyttää täällä juhlavalta, sillä se toimii vanhassa seinämaalauksilla koristellussa palatsissa.
Viivymme Pisassa vajaat viisi tuntia. Keskustan kävelijöille rauhoitetut ostoskadut ja vanhat rakennukset miellyttävät, mutta Pisa ei silti vieläkään mahdu suurimpien suosikkikaupunkieni joukkoon. Myönnän toki, etten nytkään tutustunut kaupunkiin erityisen kattavasti, mutta Pisa ei vain ole sykähdyttänyt yhtä paljon kuin moni muu italialainen paikkakunta. Kalteva torni on silti ilman muuta kerran elämässä näkemisen arvoinen nähtävyys.
Pisaa vaivaa luonnollisesti jonkinasteinen yliturismi, sillä kaupungissa riittää tornia katsomaan tulevia päiväretkeläisiä. Tämän vuoksi Pisassa yöpyminen voisikin olla harkitsemisen arvoinen idea, sillä Ihmeiden aukio lienee parhaimmillaan varhaisaamun hiljaisuudessa tai illan jo pimennyttyä. Samalla jäisi enemmän aikaa vaikkapa kävelyyn Arno-joen rantakatuja pitkin. Jos satun palaamaan Pisaan vielä neljännenkin kerran, haluaisin kokea kaupungissa myös jotain uutta. Houkuttelevilta vaihtoehdoilta kuulostavat esimerkiksi kolmen kilometrin mittainen kierros kaupunginmuureilla, taidemuseo Palazzo Blu tai Pisan kasvitieteellinen puutarha.
-
Huvipuistot2 vuotta sittenHuvipuistokokemus – Disneyland Park Paris
-
Itävalta2 vuotta sittenAlppimaisemia kesäisessä Seefeldissä
-
Yhdysvallat2 vuotta sittenEnsikertalaisen Los Angeles – 10 kohdetta
-
Italia1 vuosi sittenCinque Terre – 5 kuvankaunista kylää
-
Yhdysvallat2 vuotta sittenLos Angelesin kiehtova Venice
-
Italia1 vuosi sittenPatikkaretkellä Cinque Terressä
-
Ranska2 vuotta sitten30 nähtävyyttä Pariisissa
-
Yhdysvallat2 vuotta sittenTarunhohtoinen Hollywood
-
Espanja2 vuotta sittenKaksien kasvojen Torrox
-
Italia2 vuotta sittenMilanon pääkallokappeli San Bernardino alle Ossa
-
Englanti1 vuosi sittenHuikea Harry Potter -studiokierros Lontoossa
-
Yhdysvallat2 vuotta sittenKalifornian-matkan parhaat palat
Martina
29.1.2016 at 10:49
Mainio postaus ihanasta Milanosta! Kiitos tästä, tosin nyt on taas ihan kamala matkakuume. 🙂 Mulla on näköjään vielä paljon nähtävää Milanossa. Kaupunkiin on siis pakko palata vielä. Eikä varsinaisesti haittaisi jos se tapahtuisi nyt heti. 😀
Mika / Lähtöportti
29.1.2016 at 14:23
Kiitos Martina! Kyllähän me Italia-fanit haluttaisiin aina palata takaisin. Jos se yhtään lohduttaa, niin myös minulle tuli tätä kirjoittaessa mahdoton matkakuume 😀
Anna / Tämä matka -blogi
31.1.2016 at 12:31
Milano on tullut koettua moneen kertaa -lentokentän muodossa. Pitäisi varmaan mennä hetkeksi ihan kaupunkiin pörräämään. Aina vaan on niin kiire eteenpäin…
Ossobuco alla milanese. Siis niin parasta. Kirjoitin siitä oikein ohjeen blogiinikin, ja se on paljon se!
Mika / Lähtöportti
1.2.2016 at 11:33
Kävin katsomassa ohjeesi, täytyypä kokata tuota pitkästä aikaa itsekin. Selvitys luuhohkasta ja oikeanlaisen palan valitsemisesta on hyödyllinen. Italian liharuokasuosikkini on silti edelleen roomalaisklassikko saltimbocca.
Teija / Lähdetään taas
31.1.2016 at 12:53
Me bongattiin kerran vuosia sitten tosi edulliset Milanon lennot heinäkuulle (vai olikohan se elokuun alku) todetaksemme, että koko kaupunki oli käytännössä kiinni. Päätimme sitten lähteä Como-järvelle. Pitäisi varmaan antaa Milanolle toinen mahdollisuus ja mennä sinne silloin, kun ravintolat ja kaupat ovat auki, ja ihmisiä on enemmän kuin kourallinen 🙂
Mika / Lähtöportti
1.2.2016 at 11:34
Como-järvihän on hieno ja varmasti Milanoa mukavampi vaihtoehto kuumaan kesäaikaan. Milanoon ehtii sitten vaikka jonain keväänä tai syksynä.
Jenna / With huge passion for life
31.1.2016 at 16:02
Tosi kattava ja hyvä postaus Milanosta. Milano jätti itselle aika kylmän ja kaukaisen fiiliksen enkä ole kokenut intoa matkustaa kaupunkiin uudestaan. Pitäisi ehkä antaa kolmas mahdollisuus. Laitan muistiin sen varalta näitä sun vinkkejä.
Mika / Lähtöportti
1.2.2016 at 11:42
Kiitos Jenna! Ymmärrän hyvin kylmän fiiliksen. Italiasta löytyy monta viihtyisämpää ja helpommin lähestyttävää paikkaa, joten tuskin olisin itsekään palannut Milanoon ilman jalkapalloa. Mutta kun tuolla on nyt useamman kerran käynyt ja kaupunkiin vähitellen tutustunut, niin on sieltä löytynyt paljon kivaakin nähtävää.
Jenni / Unelmatrippi
31.1.2016 at 17:51
Kyllähän tuo siltä kuulostaa, että Milanossa on paljonkin nähtävää, ja kuvista päätellen vielä kaunista sellaista. Olen yöpynyt kerran kaupungin laitamilla, ja silloin erinäisistä syistä ehditty käymään kylillä ollenkaan, viivyttiin vain nukkumisen verran. Comojärveä voi ehdottomasti suositella. Pakko sanoa, että jotenkin itseä kiinnostavat enemmän ne Pohjois-Italian järviseutujen kauniit maisemat ja pienet kylät kuin isommat kaupungit (kuten Milano), vaikka varmasti kaupungeissakin olisi nähtävää.
Mika / Lähtöportti
1.2.2016 at 11:48
Jos pitäisi valita, niin tykkään itsekin pienistä paikoista ja luonnosta suurkaupunkeja enemmän. Como-järvi on kaunis. Meillä oli pari vuotta sitten jo vuokratalo varattuna sen rannoilta, mutta kohde jouduttiin viime hetkellä vaihtamaan Lago Maggiorelle. Upeat maisemat sielläkin.
Noora
31.1.2016 at 19:44
Stresaa olen ihaillut junan ikkunasta, kun teimme kaverin kanssa matkaa Sveitsistä Milanoon. Pistin oikein nimenkin mieleen, sinne pitää joskus päästä! Itse Milanoa olen vain pintaraapaissut. Takana on yksi 34-asteinen päivä toissakesältä. Monet sun posteuksessa mainitut paikat eivät soita kelloja. Tuttuja ovat oikeastaan vain Duomo, joka oli ainoa must see -paikkani kaupungissa. Mä vaan rakastan goottilaisia kirkkoja! Myös tuo pramea kauppakeskus tuli siinä samalla tsekattua. Hieno oli. Leonardon patsas tuli myös nähtyä, tosin se muistutti mun mielestä Dumbledorea 🙂 Milanon voisin ottaa toistekin suunnaksi. En ehkä kaupungille omistaisi montaa lisäpäivää, mutta se olisi hyvä portti upeaan lähiympäristöön.
Mika / Lähtöportti
1.2.2016 at 11:59
Julkaisen Stresasta ja Borromeonsaarista oman postauksensa joskus myöhemmin, kunhan se johonkin väliin vain mahtuu. Yksi 34-asteinen päivä ei ole varmaan paras tutustuminen mihinkään kaupunkiin. Potterit on jääneet mulle vieraiksi, mutta muistan miten arvuuteltiin tuon patsaan luona ketä se esittää. Teksti käytiin sitten lopuksi tarkistamassa patsaan toiselta puolelta 🙂
Tanja
31.1.2016 at 20:28
Mä en kehtaa myöntää kiertäneeni Karibian lähes kokonaan mut euroopan kohdalla mun sivistyksessä on musta aukko 😉
Italia on to do -listalla…
Mika / Lähtöportti
1.2.2016 at 12:04
Ehtiihän sitä Eurooppaa kiertää myöhemminkin 🙂 Suosittelen koko Italiaa, mutta kannattaa ehkä aloittaa jostain etelämpää kuin Milanosta. Karibia kuulostaa mahtavalta, sieltä suunnalta on toistaiseksi vain yksi kokemus Dominikaanisesta tasavallasta.
Huli/Meanwhile in Longfield..
31.1.2016 at 22:35
Milano ei mahtunut viime kesän parin viikon Italian reissuumme, sinne on selkeästi joskus mentävä ihan erikseen. Kiitos kattavasta tietopaketista!
Mika / Lähtöportti
1.2.2016 at 12:06
Ole hyvä! On ollut mukava lukea teidän Italian-kokemuksista, erityisesti Cinque Terrestä.
laurasitinerary
31.1.2016 at 22:42
Kiitos infosta, tän postauksen voi kaivaa esille, kun suuntana on Milano! Vielä kokematta mulla vielä..
Mika / Lähtöportti
1.2.2016 at 12:36
Ole hyvä, kaiva esiin jos tulee ajankohtaiseksi 🙂
Anna / Muuttolintu
1.2.2016 at 4:16
Lisää Italia-kuumeen lietsontaa. Milano jäi viime kerralla näkemättä, tästä sai ensi kertaa varten hyviä vinkkejä. Ruoka on varmaan yksi Italian parhaita asioita, osso buccoa pitäisi kokkailla kotona useamminkin. Meidän reissulla Italiaan pisti silmään, että poliiseillakin näkyi hienoja urheiluautoja 🙂
Mika / Lähtöportti
1.2.2016 at 12:46
Olenkin lukenut joitakin Italia-juttuja teidän blogista. Ruoka on ilman muuta Italian parhaita asioita, kenties se kaikkein paras. Bella figura on tärkeä, eli tyyli menee usein tarkoituksen edelle. Poliiseilla on hienoja autoja ja asutkin hieman eri mallia kuin Suomi-poliisien haalarit.
Essi / family and a map
1.2.2016 at 9:05
Kuulostaapa kivalta kaupungilta. Kaikkialla tuntuu olevan nyt juttua Italiasta. Ehkäpä tämä on jokin vinkki että sinne pitäisi lähteä. 😉 Poika ainakin olisi innoissaan noista autoista. 🙂
Mika / Lähtöportti
1.2.2016 at 12:50
Suosittelen koko monipuolista Italiaa, jossa on paljon toisistaan poikkeavia alueita. Euroopan paras paikka autojen ihailuun on kuitenkin Monaco, jossa Ferrarit, Lamborghinit ja Rolls Roycet ovat arkipäivää 🙂
Henna /suurin onni
1.2.2016 at 13:16
Lamborghinien kokoontumisajot… voi veljet 😀 Ja tuo kuva stadionilta näyttää ihan kuin siellä olisi käynnissä joku mellakka! Paljon hyviä vinkkejä, kiitos näistä! Milanoon en ole vielä ehtinyt, mutta varmasti kaivan tämän jutun esiin, jos sinne suunnalle tulee lähdettyä. Minun henkinen kotikaupunkini muuten on Hong Kong ♥ Suurin kaupunkirakkauteni, ja sitä ei ole vielä yksikään kilpailija onnistunut syrjäyttämään ykköspaikaltaan, vaikka New York ja Kapkaupunki ovat kovia haastajia ja keskenään taistelevat sitten kakkossijasta. Vaikka on tämä Helsinkikin kovin rakas… 🙂 ♥ Mutta Hong Kongissa voisin mielelläni jonkin aikaa asua.
Mika / Lähtöportti
2.2.2016 at 12:02
Minun ja Milanon vahva henkinen yhteys perustuu jalkapalloon, muuten se ei aivan suurimmaksi suosikkikaupungikseni nouse. Hong Kong on mahtava, vietin siellä muutaman päivän ensimmäisellä Aasian-reissullamme 2003. Meillä oli aivan äskettäin ruokapöydässä puhetta, miten kiva sinne olisi palata, ja mitä kaikkea se lapsillekin tarjoaisi. Itse asetan kyllä Tokion ja New Yorkin vielä Hong Kongin edelle, mutta tuokin saattaisi muuttua, jos pääsisi jälleen Victoria Peakille ihailemaan kaupungin valoja 🙂
Eevi / Rento matkablogi
1.2.2016 at 18:05
Mainio listaus! Olen käynyt Milanossa muutaman kerran, mutta juurikin sillä tavalla kiireisesti enkä juurikaan ole ehtinyt kaupungissa ympärilleni katsella. Duomolla olen käynyt, samoin Vittorio Emmanuelen ostosgalleriassa. Minäkin suosittelen erityisen paljon päiväretkeä Stresaan, aivan ihana kylä! Muuten Milano on niiden kaupunkien listalla, mille pitäisi antaa enemmän aikaa.
Mika / Lähtöportti
2.2.2016 at 12:25
Kiitos Eevi! Mukava huomata, että Italia kuuluu suosikkeihisi. Maassa riittää valtavasti nähtävää ja koettavaa. Milanolle pitää antaa aikaa ja esimerkiksi kiireetön vaeltelu Naviglin seudulla saa tämänkin kaupungin tuntumaan viihtyisältä.
meidänmatkassa
1.2.2016 at 18:18
Jesjesjes, ihan parhaita nää futista sivuavat matkapostaukset! 🙂 Mun on niiiin päästävä testaamaan tota raflaa. Tai ylipäänsä Italiaa ja Milanoa. Olen päässyt käymään vain Roomassa ja siitä en pitänyt mutta se onkin vain pintaraapaisu Italiasta. Tää sun postaus vahvisti mun fiilikset siitä että lupaan antaa Italialle vielä uusia mahdollisuuksia.
Mika / Lähtöportti
3.2.2016 at 16:33
Mukava kuulla, että futis kiinnostaa 🙂 Tekstissä jäi mainitsematta, että stadionilla on tarjolla myös tutustumiskierroksia ja museo (www.sansiro.net). Italia on monipuolinen maa, jossa on paljon toisistaan eroavia alueita. Muun muassa pohjoisen vuoristojärvet, keskiosien historialliset kukkulakaupungit, maaseudun pikkukylät, suurkaupungit, rantakohteet, saaret… jokainen voi valita mikä kiinnostaa eniten. Pidän kyllä itse Roomasta paljonkin, mutta turistipaljous ja helle ovat siellä tiettyyn aikaan vuodesta sietämättömiä. Futiksen kannaltahan Milano on ihan ykköskohde ja lyhyen matkan päästä löytyy myös muita hyviä pelipaikkakuntia.
Tiia/ReiseReise
1.2.2016 at 19:19
Joo oon kanssa kuullut puolesta ja vastaan kommentteja koskien Milanoa. Itse en ole käynyt missään Italiassa, mutta kyllä Milanoon ainakin haluan mennä, voi osaksi johtua siitä, kun niin moni on haukkunut kaupunkia niin pitää nähdä omin silmin. Ainakin Parco Sempione ja tuo torni pitää käydä katsastamassa, hyviä vinkkejä kyllä…jalkapalloa en kyllä yhtään seuraa. 😉
Mika / Lähtöportti
3.2.2016 at 16:53
Haukutun kaupungin itse näkeminen on kyllä erinomainen peruste matkakohteen valinnalle 🙂 En tiedä miten hankala matka Bambergista olisi Milanoon, mutta joskus muinoin interraililla mentiin yhtenä päivänä junalla Münchenistä Veronan kautta Milanoon ja välillä ehti viettää muutaman tunnin Innsbruckissakin. Ihan hyvä ettei kaikki ole jalkapallohulluja, säilyy vielä hitunen järkeä tässä maailmassa 😉
Reetta / Matkasto
1.2.2016 at 21:09
Nyt kyllä taidan alkaa katsella niitä lentoja Milanoon, se on nyt sellanen juttu. Ihan mahtava postaus, tosi kivasti kirjotettu! Hauskaa, kun ihmisillä on erilaisia intohimoja, joiden vuoksi sitten matkankin sisältö määrittyy. Jalkapallofaniksi en voi tunnustautua (seuraan jotain isompia kisoja lähinnä sen perusteella, millainen on joukkueen ulkonäkö…), mutta niin mukaansatempaavasti oli kirjoittettu tuo pieni kuvaus ottelusta, että huuman voi lähes tuntea itsekin! 🙂 Opiskelin italiaa D-kielenä ja kirjoitinkin sen ylioppilaskirjoituksissa, joten olisi kyllä mukava mennä verestämään puhetaitoja paikan päälle. Milano sekä koko Pohjois-Italia ovat kyllä ehdottomasti matkakohteiden kärkisijoilla. Kun on niitä vuoriakin siinä lähellä (se oma intohimoni). 😉
Mika / Lähtöportti
3.2.2016 at 20:59
Grazie mille Reetta! Finnair lentää Milanoon kahdesti päivässä, eikä se taida olla edes ainoa vaihtoehto 🙂 Tuon pelin huuma oli poikkeuksellista, muualla en ole tuntenut stadionin ihan oikeasti tärisevän jalkojen alla. Pohjois-Italiassa on upeita vuorimaisemia. Lago Maggioren ympäristö on oma suosikkini, mutta kiipeilyn tai vaeltamisen puolesta Dolomiitit taitaa olla se suosituin suunta.
Titta & Thomas / IKILOMALLA
2.2.2016 at 5:58
Ihana Milano ja tosi hyviä vinkkejä! Osa on minulle jo ennestään tuttuja muutaman vuoden takaa, mutta monia ihan uusiakin oli joukossa!
Minun paras vinkkini Milanoon on ”ilmaiset” tapasillalliset. Tiedätkö onko sellaisia edelleen kaupungissa? Monet baarit kattavat isot tapaspöydät asiakkailleen ja herkullisia tapaksia pääsee nauttimaan veloituksetta, jos ostaa baarista min. 1 cocktailin (coktailien hinnat olivat n. 8-12 euroa). Oli muuten hyvää ja mahan sai syödä ihan täyteen yhden drinkin hinnalla. 😀
Titta
Mika / Lähtöportti
3.2.2016 at 21:06
Kiitos Titta! Kyllä noita ”ilmaisia” illallisia edelleen on, ne kulkevat Italiassa aperitivon nimellä. Aiheesta lisää esim. tässä Tasty Travellissimon postauksessa: https://www.rantapallo.fi/tastytravelissimo/2015/12/11/aperitivo/. Mainio tapa, jonka voisi tuoda Suomeenkin 🙂
Tanja/Levoton Matkailija
2.2.2016 at 9:14
En ole ikinä nähnyt kuvaa La Scalan oopperatalosta, mutta näyttää tosiaan aika vaatimattomalta. Näiden kuvien ja juttujen perusteella Milano vaikuttaa todella kivalta paikalta, mutta olen kuullut monien sanovan kaupunkia todella tylsäksi. Joskus sielläkin voisi lähteä käymään, ainakin tämän postauksen pohjalta 🙂
Mika / Lähtöportti
3.2.2016 at 21:16
La Scala jää vähän naapurin pankkitalojen varjoon. Kannattaa lähteä itse katsomaan, onko Milanossa tylsää vai ei 🙂 Ymmärrän kyllä niitäkin, jotka eivät ole kaupungille lämmenneet. Milano on enemmän keskieurooppalainen kuin tyypillinen italialainen kaupunki. Italia muuttuu sitten etelään päin mentäessä villimmäksi, värikkäämmäksi ja sydämellisemmäksi.
Kiia
2.2.2016 at 13:01
Varteenotettavia vinkkejä! Milano ja Como-järvi kiinnostavat paljon. Serkkuni muutti juuri Milanoon ja siellä asuu entuudestaan eräs tuttu, joten nyt visiitille olisi jo kolme syytä: kaupunki, serkku ja kaveri. Hän on muuten sellainen perimilanolainen sliipattu heppu, jota tekstissäsi kuvailit. Kuvaus osui oikeaan kun miettii mielikuvaa milanolaisista 😀
Mika / Lähtöportti
3.2.2016 at 21:20
Heh, hauskaa että stereotypia osui oikeaan 😀 Tuossa on jo varmasti riittävästi syitä lähteä, suoria lentojakin on vähintään kahdesti päivässä. Como-järvi on kaunis, mutta niin on Maggiorekin. Kannattaa käydä molemmilla järvillä 🙂
Esa | Reissuesan matkablogi
2.2.2016 at 18:46
Kävin Milanossa 12 vuotta sitten, mutta en ehtinyt tutustua kaupunkiin ollenkaan, vaan aikani kului nettikahvilassa työskennellessä. Ilman navigaattoria oli vaikeaa löytää autolla ulos kaupungista. Jalkapallo kiinnostaa kyllä, olen kerran käynyt Barcelonan ja Bayern Munchenin ottelun katsomassa.
Mika / Lähtöportti
3.2.2016 at 21:25
En ole koskaan ajanut Milanon keskustassa, mutta voin kuvitella, että ilman navigaattoria on ollut hankalaa. Väitetään kuitenkin, että vielä Milanossa punainen liikennevalo on sääntö, Roomassa ehdotus ja vasta Napolissa joulukoriste 🙂 Barcelonassa olen nähnyt jalkapalloa minäkin.
Meri / Syö Matkusta Rakasta
2.2.2016 at 20:34
Sulla on niin kiva tyyli kirjoittaa! Minäkin olen yksi niistä, jotka Milano jätti kylmäksi – asialla saattaa olla jotain tekemistä sen kanssa, että olin ainoan vierailuni aikaan 18-vuotias ja oli kiire bilettämään Riminille. 😀 Ei sillä että eivätpä nuo muidenkaan kokemukset kaupungista ole kovin rohkaisevia olleet. Mutta juuri sinun tavallasi, pala palalta, kaupungista saa varmasti hiljalleen ystävän. 🙂 Palaan varmasti näihin vinkkeihi, jos Milanoon joskus vielä lähden, vaikka yritänkin vältellä kohdetta edes välipysäkkinä.
Mika / Lähtöportti
3.2.2016 at 21:41
Kiitos Meri! Jos on kiire bilettämään, niin mikä tahansa kaupunki voi jättää kylmäksi 🙂 Ja onhan Italiassa paljon omastakin mielestäni viihtyisämpiä paikkoja. Kävin nyt kurkkaamassa löytyykö sun blogista Italiaa, ja tajusin, että luin keväällä oman Rooman-reissun aikaan noita sun juttuja. Iso peukku gelato-postauksesta! Jäätelö on vakava asia 🙂
Virpi/ Täynnä tie on tarinoita
2.2.2016 at 23:14
Täällä Italian ystävä joka on nähnyt maata ihan liian vähän. Milanosta olen haaveillut jo ties montako kertaa, kyllä senkin aika vielä tulee! Ja tämä postaus on mainio vinkkilista Milanoon matkaaville!
Mika / Lähtöportti
3.2.2016 at 21:43
Toivottavasti pääset käyttämään vinkkejä paikan päälle! Italiassa riittää monenlaista nähtävää, varmasti jokaiselle jotakin.
Elämää ja Matkoja
3.2.2016 at 11:40
Italia <3 Tulipa taas ikävä sinne!
Milano on kaupunki, joka herättää minussakin ristiriitaisia fiiliksiä ja se ei ole se paikka, jonne Italiassa ensimmäisenä halajaa vanhaa keskustaa lukuunottamatta. Pohjoisen järvialueet ovat kuvankauniit, mutta maata koko saappaanvarren pituudelta kiertäneenä koen olevani Italiassa vasta keski- ja eteläosassa maata, niin ruuan kuin elämänmenon suhteen. Pohjoisen ihmiset ovat niin hillittyjä verrattuna eteläisemmän osan väkeen. 🙂
Futis, La Scala, Duomo ja Galleria Vittorio Emanuele II ovat Milanossa ihan must, samoin kuin iki-ihana pistaasijäätelö, nam! Milanossa kannattaa varata aikaa myös Santa Maria delle Grazielle, joka on jo rakennuksena kaunis (erityisesti sisältä) ja kappelistahan löytyy Leonardo da Vincin Pyhä ehtoollinen maalaus. Liput sinne on syytä varata ennakkoon.
Mika / Lähtöportti
4.2.2016 at 9:50
Olen täysin samaa mieltä, että Italia on parhaimmillaan keski- ja eteläosissa. Futis, vuoret ja järvet saavat minut palaamaan pohjoiseen, mutta olen noilla reissulla aina hieman harmitellut sen ”italialaisen” tunnelman laimeutta. Parhaat Italian-muistoni taitavat olla Umbriasta, Pugliasta ja Sardiniasta. En ole maabongari, mutta Italian aluebongari kyllä. Haluaisin nähdä kaikki 20, ja mieluiten ihan kunnolla ajan kanssa tutustuen.
Santa Maria delle Grazie on hyvä lisäys ja varmasti yksi Milanon tärkeimmistä nähtävyyksistä. En ole kuitenkaan käynyt siellä (vielä) sisäpuolella. Myös Sant’Ambrogio on hieno kirkko, vaikkei siellä Pyhän ehtoollisen kaltaista vetonaulaa olekaan.
Stacy Siivonen
3.2.2016 at 19:38
Olen käynyt Gardalla ja Garda oli huippupaikka. Milanossa sen sijaan seikkaili exäni. Yhdessä Milanon puistoista on kartano, joka on autiona ja hän squattasi siellä ja veti polakkaa. Vieressä makaava nainen oli siirtynyt toisille metsästysmaille ja häntä hajottivat jo kärpäsentoukat. Exäni peitteli ruumiin sitten viltillä ja nykyisin tämä peitto on minulla. Hän kutsui sitä nimellä ”Matopeitto”.
Mika / Lähtöportti
4.2.2016 at 9:57
Kiitos Stacy tästä tarinasta. En ole nähnyt Milanossa ruumiita, mutta huumeidenkäyttäjiä kyllä. Ainakin vielä 90-luvun lopulla heilui päärautatieaseman metrotunnelissa hörhöjä ruiskujen ja lusikoiden kanssa.
Heli
4.2.2016 at 10:52
Navigli / Ticinese on minunkin suosikkialueeni Milanossa edelleen, onhan se entinen kotinaapurusto 🙂 Mutta lisäisin vinkin, että kannattaa kuljeskella myös Breran, Porta Nuovan sekä Isolan alueille, ovat muuttuneet edukseen viime vuosien aikana ja siellä päin on paljon mielenkiintoisia ravintoloita jne.
Mika / Lähtöportti
5.2.2016 at 11:36
Kiitos paljon kommentista ja vinkeistä! Kävin jo selailemassa blogiasi, Italian-jutut kiinnostaa aina. Brerassa olen jonkin verran kierrellyt ja se on kyllä kivaa aluetta. Katsoin nyt kartalta Porta Nuovan ja huomaan olleeni joskus yötä sen laidalla, alueesta ei ole suurempia tuntemuksia. Isola on täysin uusi tuttavuus. Kiitos näistä, tutustun paremmin sitten seuraavilla reissuilla 🙂
Heli
6.2.2016 at 12:59
Vaikka blogi-osoite muuta antais ymmärtää, niin valitettavasti mun blogissa viime vuosina Milano-jutut olleet vähissä (niin kuin muutkin jutut). Ehkä pian taas 😉
Mika / Lähtöportti
7.2.2016 at 22:13
Mulle kelpaa myös vanhat jutut 🙂 Mutta tsemppiä blogin jatkoon!
Pirkko / Meriharakka
4.2.2016 at 17:30
Johtuukohan siitä, että olen käynyt kaupungissa vain työmatkoilla, että siitä jäi melko luotaantyöntävä vaikutelma. Etenkin tietysti kun toimistot ovat keskustan ulkopuolella ja tosiaan maisemat ovat aika ankeita. Pitäisikö harkita kaupunkiin turistina tutustumista – kenties!
Mika / Lähtöportti
5.2.2016 at 11:38
Et ole ainoa, joka on tuntenut Milanon luotaantyöntäväksi. Milanossakin on hyvät puolensa, mutta maailma on toki täynnä myös vaihtoehtoisia matkakohteita.
Johanna Hulda - Discovering Sunbeams
4.2.2016 at 20:13
Italia on itselle vielä toistaiseksi ihan kokematon maa, mutta vaikuttaa tuo Milanokin kivalta kaupungilta. Italiaan voisi lähteä melkeinpä vaikka pelkästään syömään ja tuota Duomoa ihastelemaan. Kaikista houkuttelevimpia olivat kyllä nuo viimeiset kuvasi järvimaisemista, vau!
Mika / Lähtöportti
5.2.2016 at 11:50
Italiaan kannattaa todellakin lähteä vaikka pelkästään syömään! Matkailijoiden suosimissa paikoissa (esim. Rooma) kannattaa kuitenkin selvittää etukäteen, mistä saa kunnon ruokaa ja mitkä on pelkkiä turistisyöttölöitä. Tykkäisitte varmasti Pohjois-Italian järvimaisemista. Mielikuvien tyypillistä ”Italian tunnelmaa” kannattaa sen sijaan etsiä etelämpää, maa muuttuu kaikin tavoin lämpimämmäksi etelään päin mentäessä.
Kohteena maailma
5.2.2016 at 13:10
Aivan loistava postaus, tällaisista laadukkaista Top10 listoista pidän blogeissa! Näistä on hyötyä reissua suunnitellessa, ja Milanoon mennessä kaivan listasi esiin. Milano kuuluu kohteisiin, että Malpensaa lähemmäksi ei olla menty, vaan aina autolla johonkin muualle. Milano on itselle tuntunut kohteelta, että sitten joskus…
Mutta että oikein Internazionale! Itse elin vahvasti seuran mukana vähäisten uutiskatsausten perusteella, kun kaudelle 1984-85 Karl-Heinz Rummenigge siirtyi sinimustien rivehin. Siitä päivästä lähtien suosikkijoukkueeni Serie A:ssa on ollut päivänselvää. Parhaimmillaan tietysi koko Serie A oli 80-luvun lopulla, kun Interin rungon muodosti vierastyöläiset Matthaus, Breme ja Klinsmann (sanomattakin selvää, että Saksa oli tuolloin suosikkijoukkueeni) ja Milanissa taiteilivat hollannin maajoukkuekolmikko Gullit, Van Basten ja Rijkaard. Itsellä on ollut monta kertaa mielessä lähteä katsomaan juuri Interin STADIO GIUSEPPE MEAZZAlle. Toki jos mukaan lähtisi joku AC Milanin kannattaja, hän menisi samaan otteluun San Sirolle 😀
Jos jatketaan rakkaalla yhteisellä aiheella jalkapallolla, niin pari sanaa kuviisi ja tekstiisi liittyen. Oli käsittämätöntä, että 2006 kisoihin Zanetti ei mahtunut Argentiinan ryhmään. Näin ollen Zanetti jäi itsellä näkemättä livenä, sitä vastoin hollantia vastaan kentällä peippaili numerolla 19 (kyllä luit oikein) muuan Lionel Messi 😀
Mitä sitten tulee Baggion poikiin, niin ne sentään on nähty livenä vuonna 1994 Bostonissa, kun Italia voitti Espanjan puolivälierissä 2-1. Maalit teki Italialle muuan Dino ja Roberto Baggio…
Jaahas, eiköhän jatketa joku ilta livenä keskustelua jalkapallosta tuopin jos toisen keran 😀
Mika / Lähtöportti
7.2.2016 at 11:39
No tämäkin vielä! Forza Inter! Jatketaan keskustelua jossain livenä, sillä juttua riittäisi paljon enemmän kuin muutaman kommentin verran. Itselleni Zanetti on kaikkien aikojen jalkapalloidoli, kapteeni ja herrasmies. Jätettiin tosiaan käsittämättömästi ulos 2006 ja 2010 kisoista, silti eniten maaotteluita koskaan pelannut argentiinalainen. Tuo on kyllä huikea juttu, että näit tuon Bostonin pelin paikan päällä! Sitä Roberto Baggion viime hetken maalia en unohda ikinä. Itse en nähnyt koskaan Baggion pelaavan livenä, jäi penkille näkemässäni ottelussa jossa Vieri, Zamorano ja Ronaldo pelasi Interin hyökkääjinä.
Annika | Travellover
5.2.2016 at 15:37
Toivoin, että olisn saanut tästä postauksesta avaimia, miten viihtyä Milanossa, mutta moni paikka jo tuttu, ja jalkapallo ei viihtymiseen auta. 🙂 Olen syksyllä menossa neljättä kertaa. Syynä on taas sama mies: Biagio Antonacci. Tuo torni ehkä voisi olla kiva käydä.
Mika / Lähtöportti
7.2.2016 at 11:46
Hauskaa, että ihmisillä on omat syynsä palata Milanoon 🙂 Kuuntelen melko paljon italialaista musiikkia, eikä Biagio Antonacci ollenkaan huono ole, mutta itse en konsertin takia matkustaisi. Kenties jos vaikka Ligabuella olisi konsertti sattumalta sopivasti matkan aikaan, niin voisin harkita lippujen ostamista 🙂
Annika | Travellover
7.2.2016 at 16:26
Minusta ei ole huonoja syitä matkustaa (jollei jotain rikollista ja rumaa lasketa). 🙂
Mika / Lähtöportti
7.2.2016 at 22:19
Juurikin näin! Pääasia että matkustetaan 🙂
Kiira / Lifelong Adventure
5.2.2016 at 19:38
En tiedä mistä se johtuu, mutta mua kiehtoo käydä Milanossa kovasti. Mies on kova futismies, joten matsi ja nappulakenkäkokoelma ovat siis kullanarvoisia reissuvinkkejä 🙂
Mika / Lähtöportti
7.2.2016 at 22:31
Kiva kuulla, toivottavasti kaupungista löytyy molemmille jotakin 🙂
Karoliina / From Karoliina
5.2.2016 at 20:07
Olipa kiva postaus! Milano on itseäni jo jonkin aikaa kiehtonut, ei tosin ehkä samoista syistä kuin sinua 😀
Mika / Lähtöportti
7.2.2016 at 22:49
Kiitos! Yritin kertoa monipuolisesti eri asioista, kun tiedän ettei samat jutut kiinnosta kaikkia 😀
Erja/ Andalusian auringossa- ruokamatkablogi
6.2.2016 at 14:48
Milano on itselleni vieras kohde, muttatämä vahvistaa kyllä käsitystäni kaupungin monipuolisuudesta. Brittifudiksen rakastajana olen tietysti geneettisesti ohjelmoitu suhtautmaan vöhön varauksellisesti italialaiseen jalkapalloon, mutta kyllähän sen tunnelman täytyy ihan mieletön olla. Tuo Scala olisi varmasti omalla to do- listallani mutta oikeassa olet, kyllä se yllättävän vaatimattomalta näyttää…!
Mika / Lähtöportti
8.2.2016 at 10:47
Noiden isojen pelien tunnelma on Italiassa ihan mieletön. Perusmatsit ei valitettavasti yllä samalle tasolle, kun eivät vedä katsomoita täyteen. Minusta on hienoa, että on paljonkin toisistaan eroavia jalkapallokulttuureita. Jokainen voi sitten valita oman rakkautensa 🙂
salaine
6.2.2016 at 16:04
Kiitos vinkeistä.. Olemme matkalla Milanoon kesällä ja tuo näköalahissi oli uusi tuttavuus. Tästä saamme vinkkiä, miten siellä päivä viettää.
Mika / Lähtöportti
8.2.2016 at 10:48
Toivottavasti tästä oli hyötyä. Hyvää matkaa Italiaan!
Marimente
7.2.2016 at 20:05
Hieno kirjoitus ja tässä tuli monta uutta vinkkiä seuraavalle Milanon reissulle! Naviglin alueeseen ihastuin itsekin viime kerralla ja nyt alkoi kiinnostaa etenkin nuo lähialueen järvet 🙂
Mika / Lähtöportti
8.2.2016 at 11:06
Kiitos Mari! Nuo järvialueet kannattaa käydä kokemassa, mahtavia maisemia kyllä riittää. Gardahan tulee Venetsiasta lähdettäessä aika nopeasti vastaan, eikä nuo muutkaan järvet mahdottoman kaukana ole. Ensimmäinen järvikuva on Sasso del Ferron huipulta Lavenon läheltä ja toinen Stresan rannalta.
anna milano
3.5.2016 at 23:33
Milanossa jo useita vuosia asuneena sanon, että tämä oli mainio postaus. Ja sitten kun tuntuu, että kaikki Milanossa on jo nähty ja koettu, tervetuloa meille syömään ja mä vedeän hihasta vielä muutaman ässän paikoista, joita kannattaa käydä katsomassa tai kokemassa. Italialainen mieheni on innokas kotikokki, jonka käsissä laddukkaat, mutta vaatimattomat raaka-aineet taipuvat maukkaaksi kotiruoaksi http://anniinankulma.blogspot.it/p/httpwww.html
Mika / Lähtöportti
6.5.2016 at 9:28
Kiitos kommentista! Mukavaa saada aidolta milanolaiselta näin hyvää palautetta. Ja kiitos kutsusta, kotiravintolanne kuulostaa niin houkuttelevalta, että voin hyvinkin ottaa yhteyttä kun olen tulossa seuraavan kerran Milanoon 🙂
Vesa Heiskari
20.12.2016 at 12:36
Kun seuraavan kerran menet katsomaan peliä G. Meazzalle/San Sirolle, tässä lopussa oiva hotellivalinta, jos peli on myöhään illalla. Hotelli sijaitsee stadionin vieressä, heti kadun toisella puolella. Ei travitse myöhäisellä lähteä kaupunkiin asti yöpymään, väkeä on kuitenkin joka puolella niin paljon, että hirvittää. Ja jos tulet San Sirolle kaupungista päin metrolla, älä jää pois ippodrome di San Siron kohdalla, vaan vasta ”oikealla” San Siron pysäkillä. Stadion on mielestäni käyntikohde sinällään, oli peliä eli ei. Se on kaunis ja omaperäinen!
Ps. ROomasta pääsee Milanoon nopeimmillaan 2 tuntia ja 50 minuuttia kestävällä luotijunalla, joten välimatkakaan ei ole este. Lippu peliin ja junaan kannattaa ostaa Trenitalian, AC Milanin tai Interin kotisivuilta, tulostaa paperille tai puhelimeen. Näin vältyt välikäsiltä ja teet varmasti viralliset ostokset.
http://www.hotel-bb.com/en/hotels/milano-san-siro.htm
Mika / Lähtöportti
22.12.2016 at 13:24
Kiitos hotellivinkistä! Näyttää juuri sopivalta, ja sijainti olisi myöhäisen pelin jälkeen täydellinen. Keskustaan mennessä kuluu tosiaan yllättävän paljon aikaa, varsinkin jos odottelee ensin pahimman ruuhkan hälvenemistä, jää syömään jollekin kojulle stadionin ulkopuolelle, eikä hotelli ole minkään metroaseman vieressä.
Stadion on yksi Euroopan parhaista, arkkitehtuuri persoonallinen ja akustiikka loistava. Kävin stadionin museossa ja kierroksella joskus kauan sitten, olisi mahtavaa tehdä sama kierros uudelleen.
Ajat muuttuvat ja on hienoa, että peleihin saa nykyään liput suoraan netistä. Ensimmäisen pääsylippuni Milanossa kävin ostamassa Interin silloiselta pääkonttorilta Via Durinin varrelta 90-luvun lopulla.