Suomi
Paikallisvinkit Tuusulanjärvelle
Itselleni kovin tuttu Tuusulanjärven alue kuuluu Uudenmaan monipuolisimpiin matkailukohteisiin. Kokosin nyt vinon pinon vinkkejä yhteen pakettiin. Tänä kesänä kannattaa tulla Tuusulaan, sillä elokuussa täällä järjestetään myös Asuntomessut.
Vanhan sanonnan mukaan täytyy matkustaa kauas nähdäkseen lähelle. Lauseessa piilee varmasti ainakin osa totuudesta, sillä itselläni on kulunut vuosikausia, ennen kuin olen todella oppinut arvostamaan kaikkea lähiympäristöstä löytyvää. Tällä kerralla tarkoitan Tuusulanjärven aluetta, jolla sijaitsevalla mökillä olen viettänyt kesiäni koko ikäni. Olen toki aina tiennyt seudun arvokkaasta kulttuuriperinnöstä, mutta museoidut taiteilijakodit, luontokohteet ja merkkihenkilöiden elämäntarinat ovat herättäneet suurempaa mielenkiintoa vasta viime vuosina.

Tuusulanjärvi sijaitsee suurimmaksi osaksi Tuusulan kunnassa, mutta sen pohjoisosa kuuluu Järvenpään kaupunkiin. Järven eteläpäästä löytyy Tuusulan suurin taajama Hyrylä, jossa myös Asuntomessut järjestetään. Rykmentinpuiston messualue on kohonnut entisen varuskunnan maille. Tuusulassa on pitkät messuperinteet, sillä kaikkien aikojen ensimmäiset Asuntomessut järjestettiin täällä kesällä 1970 ja kunta isännöi tapahtumaa myös juhlavuonna 2000.
Alueen matkailupalvelut ovat kehittyneet ilahduttavan paljon. Läheskään kaikkia nykyisiä museoita ei vielä lapsuudessani ollut ja esimerkiksi kahvilakulttuuri on noussut vähitellen kiitettävälle tasolle.

Museotieksi julistettu Rantatie on ollut minulle aina lähinnä lenkkipolku ja niin Halosenniemi kuin Sarvikalliokin enimmäkseen onkiretkien taustamaisemia. Päätin katsoa tuttua aluetta tällä kerralla matkailunäkökulmasta ja tein koosteen Tuusulanjärven alueen parhaista elämyksistä, nähtävyyksistä, ravintoloista, kahviloista ja majoitusvaihtoehdoista omiin kokemuksiini pohjautuvalla tavalla. Suurin haaste oli kohteiden rajaamisessa ja tekstin tiivistämisessä, sillä kaikki seudun tarjoamat mahdollisuudet eivät mahtuneet mukaan. Uskon silti, että matkailija pääsee näillä vinkeillä hyvin alkuun.

PARAS AKTIVITEETTI – PYÖRÄILY JÄRVEN YMPÄRI
Tuusulanjärven ympäri kiertää suosittu pyöräilyreitti, jonka pituus on noin kaksikymmentä kilometriä. Vaikka pyöräilen mielelläni seudun muillakin teillä, tulee tämä klassikkokierros ajettua ympäri useampaan kertaan vuodessa. Valtaosa nähtävyyksistä sijoittuu Rantatien hallitsemalle järven itäpuolelle, kun taas länsipuolella matka taittuu peltojen sävyttämässä hiljaisessa maalaismaisemassa. Reitin varrelle osuu pari suurehkoa mäkeä, mutta valtaosa taipaleesta on melko tasaista. Järven voi kiertää kesäisin myös Visit Lake Tuusula -bussilla, jonka aikataulut ja pysäkit kannattaa tarkistaa Visit Tuusulanjärven sivuilta. Alla olevat kohteet on lueteltu maantieteellisessä järjestyksessä sillä ajatuksella, että järveä kierretään myötäpäivään Järvenpään keskustasta lähtien.

SÖPÖIN KESÄKAHVILA – VELLIKELLO
Seudun sympaattisin kahvila on toiminut jo muutaman kesän ajan vanhassa viljamakasiinissa aivan Tuusulanjärveä kiertävän pyöräilyreitin varrella. Käsin tehtyjä herkullisia leivonnaisia kelpaa nauttia joko pihamaalla tai tunnelmallisen hirsirakennuksen sisällä. Puuportaat kiipeämällä pääsee tutustumaan yläkerran vaihtuviin taidenäyttelyihin. Tapanani on käydä Vellikellossa pari kertaa kesässä, sillä sen sijainti on perheellemme varsin sopiva lasten kanssa tehtäviä pyöräretkiä ajatellen.

TAITEILIJAPARISKUNNAN JALANJÄLJILLÄ – AHOLA
Kirjailija Juhani Ahoa voidaan pitää Tuusulanjärven taiteilijayhteisön isänä, sillä hän muutti seudulle ennen lahjakkaita ystäviään ja houkutteli alueelle muita taiteilijoita. Nykyään Aholassa toimii Juhani Ahon sekä hänen puolisonsa, taidemaalari Venny Soldan-Brofeldtin elämäntyöstä kertova museo. Paikan päällä saa melko hyvän käsityksen siitä, millaisia ihmisiä paikalla on asunut. Juhani piti itseään ensisijaisesti kalamiehenä, kun taas Venny oli itsenäinen ja varsin boheemi nainen.

KUULUISIN TAITEILIJAKOTI – AINOLA
Jean Sibeliuksen Ainola on Tuusulanjärven kohteista se, joka tunnetaan myös maamme rajojen ulkopuolella. Säveltäjämestarin komeassa kotitalossa voi yhä aistia suurmiehen läsnäolon. Päärakennuksen lisäksi kannattaa tutustua puutarhaan ja saunaan. Pihamaalta löytyy myös Jean ja Aino Sibeliuksen hauta.

Itselleni tutuin Ainolan osa on portin lähettyviltä löytyvä Café Aulis, jonka herkkuja maistelen ainakin kerran kesässä. Kahvilassa on tänä vuonna uusi yrittäjä, mutta leivonnaisten taso on säilynyt vähintään yhtä hyvänä kuin aiemminkin.

SYKÄHDYTTÄVIN KULTTUURIKOHDE – HALOSENNIEMI
Pekka Halosen taitelijakoti Halosenniemi on omasta mielestäni Tuusulan vaikuttavin nähtävyys. Komea hirsitalo sijaitsee järven parhaalla paikalla ja sen sisällä pääsee tutustumaan laadukkaaseen maalaustaiteeseen. Kokonaisvaltaiseen elämykseen kuuluu, että tauluja ympäröi menneen ajan henkeä huokuva Pekka Halosen maailma. Yksittäisiä taulujakin suurempi nähtävyys on itse talo ja varsinkin näyttävä ateljeehuone, johon tulvii valoa suurista ikkunoista. Tänä kesänä olen ehtinyt Halosenniemeen jo kahdesti.
Lue lisää postauksestani Halosenniemi – Tuusulanjärven helmi.

HERKKUJA JA HISTORIAA – LOTTAMUSEO
Yksi aivan Tuusulan Rantatien varrella sijaitsevista nähtävyyksistä on Syvärannan Lottamuseo, joka valottaa Lotta Svärd -järjestön historiaa. Museon päänäyttelyä ollaan parhaillaan vaihtamassa ja se avataan uusittuna helmikuussa 2021. Sitä odotellessa voi tutustua sivurakennuksen Sotilasjunan matkassa -näyttelyyn sekä osallistua kesäpäivinä klo 14 järjestettäville ilmaisille opastetuille pihakierroksille.

Kiinnostipa historia tai ei, kannattaa ohikulkijan pysähtyä vähintään kahville. Vastikään uudelleen sisustettu Lottakanttiini tarjoaa herkullisia leivonnaisia ja kotiruokalounasta nostalgisissa tunnelmissa. Voisin kai kutsua Lottakanttiinia kantakahvilakseni, sillä olen käynyt siellä jo tänäkin kesänä moneen kertaan. 90-luvulla pystytetty päärakennus on jäljitelmä tulipalossa tuhoutuneesta talosta, joka toimi ennen Suomen itsenäistymistä venäläismiljonäärin huvilana ja myöhemmin lehtimiesten lepokotina.
Aikansa merkittävimpiin runoilijoihin kuulunut J.H. Erkko halusi rakennuttaa talonsa kivenheiton päähän ihailemansa Aleksis Kiven viimeisestä asuinsijasta. Erkkola valmistui samoihin aikoihin Halosenniemen kanssa eikä rakennusten yhdennäköisyys ole sattumaa, sillä Halosen veljekset vastasivat Erkkolankin suunnittelusta. Jo viisissäkymmenissä ollut Erkko haaveili perhe-elämästä uudessa talossaan, mutta nuori morsian purki runoilijan harmiksi kihlauksen. Erkon omin sanoin pesä oli valmis, mutta lintu lensi tiehensä. Erkko itse kuoli muutamaa vuotta myöhemmin sydänkohtaukseen. Erkkolassa pidetään vaihtuvia taidenäyttelyitä. Tänä kesänä (20.9.2020 saakka) esillä on mielenkiintoinen Muumeja ja maalauksia – Tove Janssonin maailma, jota voin oman käyntini perusteella suositella.
Lue lisää postauksestani Tuusulan nähtävyyksiä – Erkkola.

SURULLISIA TARINOITA – ALEKSIS KIVEN KUOLINMÖKKI
Kansalliskirjailija Aleksis Kiven vaatimaton kuolinmökki kuuluu alueen tunnetuimpiin nähtävyyksiin. Kivi vietti elämänsä viimeiset kuukaudet veljensä Albert Stenvallin hoidossa vuoden 1872 lopulla. Kahdessa pienessä huoneessa ei ole paljoa nähtävää, mutta mökissä voi aistia menneen ajan henkeä ja ihmetellä, kuinka Stenvallien monilapsinen perhe mahtui siellä asumaan. Kummitustarinoihin uskovat voivat muistella kirjailijan lisäksi myös Albertia ja hänen puolisoaan, joiden kohtaloksi koitui mökissä tapahtunut raaka ryöstömurha joulukuussa 1913. Myös Albertin ensimmäinen vaimo kuoli mökin sisällä pudottuaan vintille vieneiltä tikkailta.
Lue lisää postauksestani Aleksis Kivi – kehdosta hautaan.

KOSKETUS JÄRVEN RANTAAN – FJÄLLBON PUISTO
Aleksis Kiven kuolinmökiltä kannattaa jatkaa matkaa järven rannalle Fjällbon puistoon, joka on yksi suosikkipaikoistani Tuusulassa. Puiston rannasta kelpaa nauttia kaikkina vuodenaikoina, oli sitten valoisa kesäyö tai kirpeä pakkaspäivä. Iso-Vihtorinpoluksi nimetty muutaman sadan metrin luontoreitti johdattaa Tuusulanjärven rantaan ja puiston katseenvangitsijana toimii syksyllä 2019 valmistunut suuri uimalaituri. Fjällbo on mainio paikka pysähtyä katselemaan järvimaisemaa ja sieltä löytyy viimeaikaisten uudistusten myötä esimerkiksi kiinteä nuotiopaikka.
Rantatien eteläpäässä sijaitseva Krapi on varsinainen Tuusulanjärven keidas, jossa voi nauttia niin ruumiin kuin hengenkin ravintoa. Kesäravintola Mankelissa syöminen kuuluu jokavuotisiin perinteisiimme ja moni järven kiertäjä pysähtyy terassille hörppimään virkistäviä juomia. Kodikkaassa pihapiirissä viivähtää kauniina päivänä helposti pidempäänkin. Vaaleassa päärakennuksessa toimiva Ravintola Krapihovi avaa ovensa kesätauon jälkeen tänä vuonna 4.8.2020.

Pihapiiristä löytyy myös kesäteatteri sekä Krapin Paja, joka toimii suosittuna tapahtumapaikkana. Nyt kesällä 2020 pihalle pystytetyllä lavalla kuullaan Suomen eturivin artisteja, mutta teatteriesityksiä joudutaan odottamaan seuraavan vuoteen. Krapilla voi yöpyä vanhaan navettaan rakennetussa hotellissa. Itselleni Krapi on tuttu kohde jo lapsuudesta saakka ja sieltä on lämpimiä muistoja myös häidemme juhla- sekä majoituspaikkana.

FUNKKISTYYLIN HELMI – GUSTAVELUND
Matkan jatkuessa siirrytään Rantatieltä Kirkkotielle, jonka varrelta löytyy Hotelli Gustavelund ravintoloineen. Vuonna 1965 valmistunut vaalea rakennus edustaa funkkistyyliä, joten se erottuu selvästi seudun muiden kohteiden ilmeestä. Olen tutustunut hotelliin pintapuolisesti ja yllättynyt löytäessäni sen kätköistä esimerkiksi sisäpuutarhan, jossa kasvaa suuri palmupuu. Kesäisin Gustavelundissa kannattaa pistäytyä uudistuneella rantaterassilla eli Pritsillä, jossa voi nauttia juomien lisäksi maukasta ruokaa. Olen ehtinyt ihailla Pritsin järvimaisemaa kuluvana kesänä jo pariin otteeseen. Viileämpinä vuodenaikoina Gustavelundissa palvelee ravintola Into.

IKIMUISTOISIN ELÄMYS – RISTEILY AURINKOLAUTALLA
Jotta Tuusulanjärvestä saa kunnollisen käsityksen, täytyy se nähdä myös vesiltä käsin. Hienoin tapa järveen tutustumiseen ovat Sportunan risteilyt, joita järjestetään tilauksesta pienryhmille. Sportunan aurinkolauttojen kotilaituri löytyy Gustavelundista, mutta kyytiin pääsee sopimuksen mukaan muualtakin. Kävin itse aurinkolautalla viimevuotisilla Tuusulan blogipäivillä, jolloin kansallisromanttiseen teemaan toteutetulla risteilyllä kuultiin Sibeliuksen musiikkia ja Eino Leinon runoja. Vaikka alus saattaakin näyttää ensi silmäyksellä karulta, aurinkolautta on mukava kulkuväline ja risteilyjen toteutus harvinaisen mukaansatempaava. Vesille pääsee myös vuokraamalla soutuveneen joko Gustavelundista tai Halosenniemestä.

PUUARKKITEHTUURIA PARHAIMMILLAAN – TUUSULAN KIRKKO
Tuusulan pieni ja tunnelmallinen ristikirkko sijaitsee kauniilla paikalla järven rannalla. Kirkko on itselleni merkittävä paikka, koska olen mennyt siellä naimisiin. Kyseessä on Keski-Uudenmaan ylivoimaisesti suosituin hääkirkko, sillä historiallisen puurakennuksen romantiikka vetoaa useimpiin hääpareihin Keravan tai Järvenpään betonikolosseja enemmän. Kirkkoa ympäröivältä hautausmaalta löytyvät Aleksis Kiven ja Pekka Halosen haudat.

SOTILASHISTORIAA – ILMATORJUNTAMUSEO
Tuusulalla on vahva sotilaallinen menneisyys, sillä Hyrylään perustettiin venäläinen varuskunta jo Krimin sodan aikaan 1850-luvulla. Tuoreempaan historiaan kuuluu Helsingin Ilmatorjuntarykmentti, joka toimi Hyrylässä vuosina 1957–2006. Alue tuli itselleni hyvinkin tutuksi oman asepalvelukseni aikana. Vaikka varuskunta onkin lakkautettu, toimii Hyrylässä edelleen Ilmatorjuntamuseo. Museossa pääsee tutustumaan aselajiin varsin kattavissa näyttelyissä, joita löytyy niin piha-alueelta kuin sisätiloistakin. Museo sijaitsee kivenheiton päässä vuoden 2020 asuntomessualueesta.

MAINIOITA MAKUJA – RAVINTOLA KERHO
Hyrylän sotilashistorialliselta alueelta löytyy myös yksi seudun parhaista ruokapaikoista. Ravintola Kerho toimii venäläisen varuskunnan aikoina rakennetussa tunnelmallisessa punatiilitalossa. Aiemmin asuinkäytössä olleesta rakennuksesta tuli 1970-luvulla Hyrylän varuskunnan upseerikerho, jollaisena se ehti toimia muutaman vuosikymmenen ajan. Olen käynyt Kerhossa vasta pari kertaa, mutta laadukkaasta ruoasta kannattaisi varmasti käydä nauttimassa huomattavasti useammin. Muuten mainion ravintolan ainoa miinus on ulkoterassin sijainti, joka ei vedä kesähelteillä vertoja Krapin maalaisidyllille tai Gustavelundin järvimaisemalle. Ruoan puolesta Kerho on joka tapauksessa loistava, sillä se suosii lähituottajien raaka-aineita ja niin kolmen ruokalajin illallinen kuin pizzalounaskin ovat onnistuneet erinomaisesti. Ravintolan yhteydessä toimii myös maalaispuoti.

VIIHTYISIN MAJOITUSVAIHTOEHTO – PESCATOR VILLAS
Edellä mainitut Krapi ja Gustavelund ovat hyviä hotelleja, mutta jos Tuusulaan majoittuu suuremmalla porukalla, suosittelen tutustumaan järven länsirannalla sijaitseviin Pescator Villasin huoneistoihin. Vierekkäisiä asuntoja on kolme kappaletta ja niiden kapasiteetti vaihtelee 11 ja 13 yöpyjän välillä. Olen majoittunut Villa Lohessa viimekesäisten Tuusulan matkablogipäivien yhteydessä ja tämän vuoden puolella uudelleen maksavana asiakkaana. Tyylikkäistä huoneistoista löytyy muun muassa reilunkokoinen parveke, sauna, poreallas sekä hyvin varusteltu keittiö.

KOMEIN LUONTOKOHDE – SARVIKALLIO
Tuusulanjärven paras maisema aukeaa länsirannalla kohoavan Sarvikallion päältä. Taidemaalari Eero Järnefelt nimesi paikan Pikku-Koliksi, ja vaikkei Tuusulanjärvi nyt ihan Pielinen olekaan, voi näkymää pitää eteläsuomalaisessa mittakaavassa poikkeuksellisen upeana. Kallion päällä kelpaa viettää kaunista päivää ja syödä vaikkapa piknik-eväitä. Sarvikalliolle on parkkipaikalta muutaman sadan metrin kävelymatka. Alueella voi retkeillä myös reilun kolmen kilometrin mittaisella Seittelinreitin polulla.
Retkeilijät voivat tutustua paikalliseen luontoon myös Ruotsinkylän tutkimusmetsissä, joista kirjoitin keväällä postauksen Lähiretkeilyä Ruotsinkylän tutkimusmetsissä.

Lue myös viimevuotisten blogipäivien pohjalta syntyneet juttuni:
Tuttu Tuusula matkailijan silmin
Makuja ja maisemia Tuusulanjärvellä
Tuusulanjärvestä on hiljattain julkaistu vinkkejä myös muissa blogeissa:
Kohteena maailma: Top10 tekemistä Tuusulassa
Himomatkaajan turinoita: Tuusulan asuntomessujen oheiskohde – Tuusulanjärven rantatie
Suomi
Viikonloppumatkalla Turussa
Vietimme pääsiäislomalla pari päivää Turussa. Mutta mitä tehdä, jos Turun linna on nähty jo aiemmin, Tuomiokirkko remontissa ja Tepsin kiekkokausikin jo ohitse? Löysimme mukavia pieniä nähtävyyksiä, hyviä ravintoloita ja paikallisia erikoisuuksia.
Turku ei ole itselleni mitenkään erityisen tuttu kaupunki, vaikka siellä onkin tullut vierailtua lyhyesti monta kertaa. Useimmiten matkaohjelmaan on kuulunut lähinnä Aurajoen rannalla kävelyä tai joku tapahtuma, kuten viimeksi Inter Turun kotiottelu Kupittaalla. Veikkausliigan avauskierros osui nyt sopivasti pääsiäiseksi, mutta maltoin silti jättää pelin väliin. Turun linnaan tutustuin puolestaan perusteellisesti vajaat viisi vuotta sitten, jolloin kirjoitin jutun Historiallinen Turun Linna. Haimme nyt jotain uutta nähtävää ja vietimmekin Turussa pari mukavaa päivää.

Hotel Kakola ympäristöineen
Valitsimme tällä kerralla hieman tavallisesta poikkeavan majoituksen ja yövyimme entisen vankilan tiloissa toimivassa Hotel Kakolassa. Syksyllä 2020 avattu hotelli on varsin laadukas ja tiilimuurien sisälle on remontoitu siistit huoneet kaikkine mukavuuksineen. Valinnanvaraa riittää askeettisista selleistä ihan tavallisiin hotellihuoneisiin, joissa vankilateema ei tule heti silmille. Mielenkiintoisin vaihtoehto voisi olla piharakennuksesta löytyvä sviitti, jossa voi majoittua oikeaan purjeveneeseen.

Oma valintamme on tilava neljän hengen perhehuone, josta löytyy mukava parisänky sekä kaltereilla varustettu kerrossänky. Onpahan ainakin turvallista nukkua, kun ei pääse putoamaan. Hotellin aamiainen on runsas ja maittava, joten päivä lähtee vankilayön jälkeen mukavasti käyntiin.

Huoneemme sijaitsee sivusiivessä, jonka käytävä ei ole mitenkään näyttävä. Käymme kuitenkin uteliaisuuttamme kiertelemässä hotellin muissa tiloissa ja näemme paremmin vanhasta lääninvankilasta muistuttavia paikkoja. Kurkistamme myös Kakolan kirkkoon, jolle kauniit ikkunat antavat tunnelmallisen ilmeen. Kakolan menneisyys on mielenkiintoinen, ja siihen voisi tutustua perusteellisemmin opastetuilla kierroksilla. Itse katsoimme vain hotellihuoneen televisiosta löytyvän historiakertomuksen.

Kakolanmäkeä on viime vuosina uudistettu kovasti. Parin minuutin kävelymatkan päässä entisestä lääninvankilasta sijaitsi keskusvankila, joka sekin on otettu uuteen käyttöön. Graniittilinnana tunnetusta rakennuksesta löytyy kylpylä Kakola Spa, ravintola Kakolanruusu, leipomo bageri Å sekä muutamia muita eri alojen yrityksiä.

Entisen keskusvankilan rakennuksissa on nykyään myös paljon koteja turkulaisille, jotka haluavat asua kenties kaupungin parhaalla paikalla. Turku on laajentunut paljon, sillä kun Kakola 1800-luvun puolivälissä perustettiin, sijaitsi se kaupungin ulkopuolella eikä kenellekään tullut mieleen että keskusta voisi paisua tänne saakka. Välimatkat ovat silti lyhyitä, sillä Hotel Kakolasta on esimerkiksi Kauppatorille vain puolitoista kilometriä.

Kakolan funikulaari
Turun-matkalla täytyy tietenkin kokeilla kuuluisaa funikulaaria, joka nousee noin minuutissa Aurajoen rannan tuntumasta Kakolanmäelle. Funikulaari avattiin vuonna 2019 ja se on tullut tunnetuksi erilaisista vioista ja käyttökatkoista. Me pääsimme kuitenkin matkustamaan funikulaarilla ongelmitta molempiin suuntiin. Funikulaarilla matkustaminen on ilmaista huvia.

Föri
Funikulaarin tavoin myös Föri-niminen lossi on uniikki turkulainen kulkupeli, jolla saa matkustaa ilmaiseksi. Paikallisten syvästi rakastamalla Förillä pääsee kätevästi tält pualt jokke tois pual jokke ja päinvastoin. Matkan kesto on noin puolitoista minuuttia ja tois pual jokke pääsee kyytiin aivan funikulaarin ala-aseman tuntumasta.

Aurajoen rannat
Turku on muiden suomalaisten kaupunkien tavoin kesäkaupunki, joka herää parhaimmilleen säiden lämmetessä. Pääsiäisenä on vielä viileää, mutta auringonpaiste tekee Aurajoen rannalla kävelemisestä oikein miellyttävää. Monet aiemmat muistoni Turusta liittyvät nimenomaan jokirantaan, jossa eloisa tunnelma, vanhat rakennukset, lukuisat ravintolat ja jokilaivat muodostavat viihtyisän kokonaisuuden.

Jarno Saarisen patsas
Aurajoen rantaa pitkin kävellessä tulee vastaan useita erilaisia patsaita. Yksi näistä esittää turkulaista ratamoottoripyöräilyn maailmanmestaria Jarno Saarista, jota pidetään alansa legendana. Lempinimellä Paroni tunnettu Saarinen muistetaan edelläkävijänä, joka uudisti lajinsa ajotyyliä ja osasi itse rakentaa kilpapyöristään entistä parempia. Saarinen kuoli 27-vuotiaana Monzan moottoriradalla sattuneessa onnettomuudessa toukokuussa 1973 . Häntä arvostetaan yhä ympäri maailman ja aivan erityisen paljon Italiassa.

Port Arthur eli Portsa
Vanha työläiskaupunginosa Port Arthur on yksi Turun viehättävimmistä alueista. Aurinkoisena kevätiltana on mukava tehdä pieni kävelykierros ja ihailla aikaa nähneitä puutaloja. Mukulakivet luovat osalle kaduista erityisen historiallisen ilmeen. Paikallisiin instituutioihin kuuluu ainakin Kosken leipomo, josta saa vaikkapa turkulaisia piispiksiä eli piispanmunkkeja.

Portsalla on aina ollut oma vahva identiteettinsä ja yhteisöllinen tunnelmansa. Aikoinaan työläisille rakennetut talot ovat nykyään arvokkaita koteja, ja rakennukset on suojeltu tarkkojen säädösten mukaan. Puutaloalue alkaa heti Kakolanmäen juurelta.

Mikaelinkirkko
Julkaisin äskettäin jatko-osan vanhalle suomalaisia kirkkoja esittelevälle jutulleni. Jos kirjoitan vielä joskus kolmannenkin osan, pääsee Turun Mikaelinkirkko ehdottomasti mukaan. Arkkitehti Lars Sonckin jugendia ja uusgotiikkaa yhdistelevä mestariteos on todella näyttävä ilmestys Port Arthurin kaupunginosan laidalla.

Osumme sattumalta paikalle juuri sopivasti pääsiäisnäytelmän päätyttyä, jolloin on hyvä tilaisuus ihailla Sonckin arkkitehtuuria sisätiloissa. Monet monumentaalisen kirkon yksityiskohdat miellyttävät silmää ja esimerkiksi jykevä saarnastuoli jää helposti mieleen.

Turun second hand -liikkeet
Reissuihimme kuuluu teinien toiveesta usein hieman ostoksilla käymistä, ja Turussakin poikkesimme muutamiin paikallisiin puoteihin. En ole shoppailun asiantuntija, joten itselleni termit kirpputori sekä trendikkäämmiltä kuulostavat vintagepuoti ja second hand -liike saattavat mennä sekaisin. Tämäntyyppisissä kaupoissa kierteleminen vaikuttaa joka tapauksessa olevan turkulaisten keskuudessa suosittua puuhaa ainakin lauantaisin, jolloin siistissä Maanantaimarketissa ja kuvan Merkitys 2nd Hand Shopissa riittää asiakkaita ruuhkaksi asti. Keskustasta löytyy myös pari perinteisen UFF-ketjun myymälää, joista kävimme toisessa.

Turun kauppahalli
Itseäni kiinnostavat aina vanhat historiaa henkivät kauppahallit, joissa voi aistia kaupungin tunnelmaa. Perinteet ja nykypäivä yhdistyvät mukavasti myös vuonna 1896 ovensa avanneessa Turun kauppahallissa. Käsiini osuneessa aprillipäivän Turun Sanomissa mainostettiin tapahtumaa, jossa kauppahallia oli tarkoitus upottaa maan alle Matin ja Tepon musiikin tahtiin hyppimällä. Ainakin vielä muutamaa päivää myöhemmin rakennus oli kuitenkin yhä tukevasti paikoillaan. Esimerkiksi tietyt kala- ja lihakauppiaat ovat palvelleet täällä jo vuosikymmenten ajan, mutta joukossa on monia kansainvälistä ruokakulttuuria edustavia uudempia ravintoloita ja kauppoja. Matkamuistoja voi etsiä vaikkapa Turkuseuran Turku-puodista.

Hansakortteli ja Kauppatori
Ostoksia voi tehdä myös esimerkiksi Turun keskustan suurimmassa kauppakeskuksessa Hansakorttelissa. Kauppakeskuksen ilme on varsin sokkeloinen, sillä se muodostuu useammasta aiemmin eri käytössä olleesta rakennuksesta, jotka on yhdistetty saman lasikaton alle. Myymälävalikoimaan kuuluu paljon tunnettuja ketjuliikkeitä. Hansakorttelin vieressä toimii Kauppatori, jota on helppo pitää koko kaupungin keskipisteenä. Sää ei torin kulmilla liikkuessamme suosinut, mutta täällä voi ehkä seuraavalla Turun-matkalla viettää enemmän aikaa ja nauttia vaikka paikallisen perinteen mukaiset pystykaffet. Nyt suunnistimme vain torin kulmalla toimivaan Finnkinon teatteriin, jossa kävimme elokuvissa.

Apteekkimuseo ja Qwenselin talo
Matkamme museokohteeksi valikoituu Aurajoen rannalta löytyvä Apteekkimuseo ja Qwenselin talo. Keskeinen sijainti ja museon kompakti koko tekevät siitä helpon vierailukohteen, jossa meiltä kuluu noin tunti.

Turun vanhin yhä pystyssä oleva puutalo on saanut nimensä sen rakennuttajalta ja ensimmäiseltä asukkaalta Wilhelm Johan Qwenseliltä, joka osti tontin vuonna 1695. Sisätilat on sisustettu kuvaamaan 1700-luvun loppua, jolloin täällä asui kirurgian professori Joseph Pipping. Venäjän keisari ja Suomen suuriruhtinas Aleksanteri I myönsi professorille vuonna 1812 aatelisarvon, jolloin sukunimi muuntui muotoon Pippingsköld. Aleksanterin pyrkimyksenä oli sitouttaa aatelisarvojen avulla tärkeitä kansalaisia uuteen hallintoon, sillä Suomi oli vasta siirtynyt Ruotsilta Venäjän vallan alle.

Qwenselin talolla on onnekas historia, sillä se säästyi täpärästi liekeiltä kuuluisassa Turun palossa vuonna 1827. Pippingsköldin huushollin huoneissa on porvariston hillittyä charmia, joka näkyy muun muassa huonekaluissa, vanhoissa tapeteissa, kattokruunuissa sekä vihreissä kakluuneissa.

Kun narahtelevia puulattioita pitkin jatkaa muutaman huoneen lävitse, päätyy apteekkimuseoon. Qwenselin talon tässä osassa on toiminut aiemmin kauppa, muttei kuitenkaan oikeaa apteekkia. Museossa on eri puolilta Suomea kerätty kokoelma vanhoja apteekkeihin kuuluneita esineitä. Jännittävästi nimetyt purnukat ja kiehtovat vanhat esineet saavat helposti mielikuvituksen laukkaamaan.

1800-luvun apteekeissa lääkkeet valmistettiin takahuoneiden laboratorioissa. Käytössä oli erilaisia yrttejä sekä monia yllättäviäkin ainesosia. Viimeisessä vastaan tulevassa huoneessa on meneillään vaihtuva näyttely Kun lääkäri ei ole lähellä. Se tutustuttaa menneillä vuosisadoilla käytettyihin parannuskeinoihin ja lääkekasveihin. Turussa riittäisi kyllä museoita vielä monelle tulevallekin vierailulle. Listalla ovat esimerkiksi Turun taidemuseo, Wäinö Aaltosen Museo, Aboa Vetus Ars Nova, Luostarinmäen museokortteli, Sibelius-museo sekä merimuseo Forum Marinum.

Ravintola Nerå
Turku on yksi Suomen parhaista ruokakaupungeista, joten hyviä ravintoloita riittää. Päätämme kokeilla Neråa, joka sijaitsee Aurajoen rannalla Kakolanmäen kohdalla. Nerålla on sama omistaja ja suhteellisen sama konsepti kuin vanhalla suosikkiravintolallani Blankolla sekä niin ikään kehutulla Tintålla. Historiallisessa tiilirakennuksessa toimivan Nerån sisustus on viihtyisän kodikas ja palvelu sujuvaa. Valitsemme pari erilaista alkuruokaa keskenämme jaettaviksi, ja ne maistuvat niin hyvin että melkein harmittaa ettemme tilanneet useampia.

Syötävää on lopulta aivan riittävästi, sillä pääruoat ovat reilun kokoisia. Härkävartaan liha on mukavan mureaa ja runsaat lisukkeet täydentävät kokonaisuuden. Myös kasvislasagne näyttää herkulliselta ja on myös kuulemma oikein hyvää.

Ravintola di Trevi
Ydinkeskustassa Aurakadun varrella toimiva di Trevi on meille entuudestaan tuttu, vaikka edellisestä vierailusta onkin jo viitisen vuotta aikaa. Tapaspainotteinen ruokalista, runsas viinivalikoima ja annosten suussa sulavat maut tuntuvan olevan entisellään. Palvelu on suorastaan erinomaista ja viihdymme di Trevissä hyvin latinohenkistä taustamusiikkia kuunnellen. Täällä kannattaisi ehkä viime vierailun tapaan nauttia pelkästään runsaista tapaksista, mutta valitsemme tällä kerralla vain hieman tapaksia alkupalaksi ja siirrymme sitten pääruokiin. Tämäkin on loistava ratkaisu, sillä päivän kala-annos on todella herkullinen. Aterian kruunaavat suklaakastikkeen kera nautitut churrot.

Kissakahvila Mirri
Olemme käyneet muutamissa kissakahviloissa eri puolilla Suomea, joten päätämme poiketa myös Martinkadulla Aurajoen tuntumassa toimivaan Mirriin. Kahvilalla on mukavan valoisat tilat ja siellä vallitsee rennon kiireetön, kenties hieman boheemikin tunnelma. Ihmiset tuntuvat viihtyvän neljän kissan rauhoittavassa seurassa ja tarjolla on myös lautapelejä. Kissat vaikuttavat rauhallisilta ja ovat vierailumme aikana hyvin näkyvillä, mutta ihmiset antavat niiden olla myös omissa oloissaan. Kahvi on hyvää ja vitriinistä löytyy muutamia erilaisia herkkuja syötäväksi. Muutamista muista kissakahviloista poiketen Mirriin ei tarvitse tehdä ennakkovarausta eikä sinne ole pääsymaksua.
Suomi
10+1 upeaa kirkkoa Suomessa (osa 2)
Julkaisin tasan viisi vuotta sitten jutun, jossa esittelin kotimaisia suosikkikirkkojani. Lista on kiinnostanut monia lukijoita, joten nyt on jatko-osan vuoro. Suomessa on niin paljon hienoja ja tunnelmallisia kirkkoja, että valinta oli jälleen vaikeaa.
Kauneus on aina katsojan silmässä, ja tämäkin lista perustuu vahvasti omiin henkilökohtaisiin kokemuksiini. Valintoihin on toki vaikuttanut hieman myös eri kohteiden historiallinen arvo sekä tietenkin se, mistä kirkoista on jäänyt talteen itse ottamiani valokuvia. Vaikka pari kaupunkia onkin edustettuna kahdesti, olen yrittänyt hakea mukaan kirkkoja eri puolilta Suomea.

Maassamme on noin 800 evankelis-luterilaista kirkkoa ja niiden lisäksi reilut parisataa muiden uskontokuntien kirkkoa tai rukoushuonetta. Olen käynyt tuosta määrästä vain murto-osassa, joten uutta nähtävää varmasti riittäisi runsaasti ympäri maata. Tässä joka tapauksessa tämänkertainen hienojen kirkkojen lista, josta löytyy toivottavasti käyntikohteita muillekin kotimaanmatkailijoille.

1. Tampereen tuomiokirkko
Tämän jutun aloituskuvassa näkyvä Lars Sonckin suunnittelema tuomiokirkko on yksi Tampereen vaikuttavimmista rakennuksista ja suoranainen kokonaistaideteos. Kansallisromanttista tyylisuuntaa edustava harmaakivikirkko vihittiin käyttöön helluntaina 1907 alun perin Johanneksen kirkon nimellä. Uudella linnamaisella rakennuksella koettiin olevan kansallishenkeä nostattavaa vaikutusta Venäjän vallan alla eläneessä Suomessa. Alttaritauluna toimii Magnus Enckellin fresko Ylösnousemus, mutta sitäkin tunnetumpia taideteoksia ovat Hugo Simbergin maalaamat Haavoittunut enkeli sekä Kuoleman puutarha.

2. Lakeuden Risti, Seinäjoki
Seinäjoen tunnetuin maamerkki edustaa Alvar Aallon maailmankuulua funktionalistista arkkitehtuuria. Vuonna 1960 valmistuneen Lakeuden Ristin torni on 65 metriä korkea, ja sen näköalapaikalta kelpaa katsella eteläpohjalaisia maisemia. Avara, valoisa ja pelkistetty Lakeuden Risti on jäänyt itselleni mieleen ennen kaikkea arkkitehtonisena elämyksenä. Kirkko on osa Aalto-keskukseksi nimettyä aluetta, johon kuuluu myös esimerkiksi kaupungintalo sekä kirjasto.
Lue lisää jutustani Kesäpäivä Seinäjoella.

3. Kallion kirkko, Helsinki
Kallion kirkko on itselleni hyvin tuttu, sillä se sijaitsi mummolani naapurissa. Mieleeni on jäänyt esimerkiksi eräs lapsuuteni uudenvuodenyö, kun kansa veisasi kirkon portailla Jumala ompi linnamme samaan aikaan, kun ilotulitteet valaisivat Helsingin taivasta. Toinen lämmin muisto liittyy hyvien ystäviemme häihin. Arkkitehtina toimi Tampereen tuomiokirkon tavoin Lars Sonck, ja jykevä graniittikirkko valmistui vuonna 1912. Jugend-tyylisissä sisätiloissa on monumentaalisuutta, mutta myös kauniita yksityiskohtia. Kirkon torni on avoinna vierailijoille ja toivonkin ehtiväni näköalapaikalle vaikkapa jo tulevana kesänä.

4. Johanneksenkirkko, Helsinki
Ullanlinnassa sijaitseva Johanneksenkirkko on näyttänyt mielestäni aina kiehtovalta uusgoottilaisen ulkonäkönsä ansiosta. Esimerkiksi gargoilit tuovat mieleen jopa Pariisin Notre-Damen, vaikkei näitä kirkkoja ehkä muuten kannatakaan vertailla keskenään. Vuonna 1891 valmistunut Johanneksenkirkko rakennettiin paikalle, jossa helsinkiläiset olivat aiemmin polttaneet juhannuskokkoja. Niinpä olikin luonnollista, että rakennus nimettiin Johannes Kastajan mukaan. Kirkon akustiikka ja vahvat urut ovat tehneet siitä suositun konserttipaikan. Olisikin mukava käydä jonain vuonna joulukonsertissa juuri Johanneksenkirkossa.

5. Alahärmän kirkko, Kauhava
Alahärmän kirkko vuodelta 1903 on valittu jossain yhteydessä jopa Suomen kauneimmaksi kirkoksi, joten täytyihän sen pihaan Etelä-Pohjanmaalla autoillessa kurvata. Suorastaan katedraalimainen rakennus näyttää tähän kylään kohtuuttoman suurelta, mutta olen toisaalta törmännyt pohjalaiseen suuruudenhulluuteen aiemminkin – eikä se ole mitenkään huono asia. Komea rakennus on yhdistelmä uusgotiikkaa ja kansallisromantiikkaa. Suunnittelijana toimi ahkera kirkkoarkkitehti Josef Stenbäck, jonka nimi tulee tällä listalla vastaan vielä toisenkin kerran.

6. Kajaanin kirkko
Listalle osui tällä kerralla sattumalta paljon kivikirkkoja, mutta nostetaan tässä vaiheessa esiin yksi todella upea puukirkko. Vuonna 1896 valmistunut Kajaanin kirkko on tyyliltään poikkeuksellinen, että sen edustamaa uusgotiikkaa näkee puurakennuksissa vain harvoin. Kyseessä onkin eräänlainen eurooppalaistyylisen katedraaliarkkitehtuurin ja suomalaisten puurakennusperinteiden yhdistelmä. Materiaalit, värit ja koristeet luovat Kajaanin kirkon sisätiloille hyvin lämpimän ilmeen.

7. Pyhän Ristin kirkko, Hattula
Hattulan Pyhän ristin kirkko huokuu historiaa, ja se onkin koko Hämeen vanhin kirkko. Tarkkaa valmistumisvuotta ei tiedetä, mutta se saattaisi ajoittua 1400-luvun jälkipuoliskolle. Goottilaistyylinen kivikirkko toimi keskiajalla jopa pyhiinvaelluskohteena. Sisätiloja koristavat runsaat ja mielenkiintoiset kalkkimaalaukset. Ne jäävät minulta valitettavasti näkemättä, sillä jykevä puuovi on visusti suljettu kun kuljeskelen autiolla pihamaalla hyisen tuulisena kevätpäivänä. Anneli Kannon Rottien pyhimys -romaanin tapahtumat sijoittuvat Hattulan Pyhän Ristin kirkon maalaustöihin.

8. Törnävän kirkko, Seinäjoki
Törnävä on Seinäjoen vanhin asuinalue, ja sen kirkko herättää huomion satulinnaa muistuttavalla tornillaan. Rakennus toimi alun perin Östermyran ruutitehtaan makasiinina, mutta se päätettiin muuttaa kirkoksi ja vihittiin nykyiseen käyttöönsä vuonna 1864. Hauskannäköinen kellotorni oli alun perin ruutimakasiinin vartiotorni, jota on korotettu nykyistä käyttötarkoitustaan varten. Törnävän kirkko toimi Seinäjoen pääkirkkona Lakeuden Ristin valmistumiseen saakka.

9. Joensuun kirkko
Olen kävellyt useamman kerran Joensuun halki virtaavaa Pielisjokea seuraillen. Rannan tuntumassa kohoava Joensuun kirkko herättää huomion epäsymmetrisillä torneillaan. Josef Stenbäckin suunnittelema rakennus valmistui vuonna 1903. Arkkitehtuurissa yhdistyy eri tyylisuuntia, kuten uusgotiikkaa ja jugendia. Runsaasti koristelluista sisätiloista löytyy muun muassa Ilmari Launiksen maalaama synkkä alttaritaulu Ristiinnaulittu, värikkäitä lasimaalauksia sekä kasviaiheisia kattomaalauksia. Kerrotaan, että osa seurakuntalaisista piti vasta valmistunutta kirkkoa aivan liian koreana hartauden harjoittamista varten.

10. Tankarin majakkasaaren kirkko, Kokkola
Suurten ja näyttävien rakennusten lisäksi mieleen jäävät helposti myös poikkeuksellisen pienet kirkot. Yksi tällainen on Tankarin majakkasaaren kirkko Kokkolan kaupungin edustalla. Vaatimaton pieni puurakennus pystytettiin vuonna 1754, jotta saarella asuvien kalastajien ei tarvitsisi lähteä joka sunnuntai pakolliseen jumalanpalvelukseen mantereelle. Idyllisen puurakennuksen sisällä on mukava istahtaa hetkeksi kuluneelle puupenkille ja aistia tuulenpieksämällä saarella eläneen yhteisön historiaa.
Lue lisää jutustani Päiväretki Tankarin majakkasaarelle.

+ Kristuksen kirkastumisen kirkko, Valamon luostari
Otin edelliseen listaukseen mukaan yhden ortodoksikirkon, ja teen saman tälläkin kerralla. Heinävedellä sijaitseva Valamon luostari on mukava vierailukohde, ja sen sydämenä toimii Kristuksen kirkastumisen kirkko. Nautin vuonna 1977 käyttöön vihityn luostarin pääkirkon hartaasta tunnelmasta sekä ortodoksista tyyliä edustavasta kauneudesta. Monet ikoneista ja esimerkiksi valtava kattokruunu ovat peräisin Laatokan saarella sijainneesta alkuperäisestä Valamon luostarista, jonka munkit evakuoitiin Suomeen vuonna 1940.
Lue lisää jutustani Vierailulla Valamon luostarissa.
Lue myös viisi vuotta sitten julkaisemani ensimmäinen listaus 10+1 sykähdyttävää kirkkoa Suomessa.
-
Eurooppa1 vuosi sitten12 mieleenpainuvaa kirkkoa Euroopassa
-
Yhdysvallat1 vuosi sittenNew Yorkin merellinen Coney Island
-
Italia1 vuosi sittenMilanon-viikonlopun uudet kokemukset
-
Espanja1 vuosi sittenTeneriffan patikkaretket: Roques de García
-
Italia1 vuosi sittenRunsas vinkkipaketti Milanoon
-
Ranska1 vuosi sittenBordeaux’n viinimuseo Cité du Vin
-
Ranska1 vuosi sittenDordognen kylät Beynac, La Roque-Gageac ja Domme
-
Suomi1 vuosi sittenHiihtoloma Suomutunturin maisemissa
-
Espanja1 vuosi sittenTeneriffan patikkaretket: Bosque de Los Enigmas
-
Yhdysvallat1 vuosi sittenNew Yorkin näköalapaikkoja: One World Observatory
-
Ranska11 kuukautta sittenPariisin-viikon monet kokemukset
-
Ranska11 kuukautta sittenTuhkasta noussut Pariisin Notre-Dame





Kohteena maailma / Rami
23.7.2020 at 16:00
Erinomainen opas Tuusulanjärven ympärille! Varsinkin nämä ruokapaikavinkit ovat tervetulleita tuleville reissuille.
Mika / Lähtöportti
23.7.2020 at 22:02
Kiitos Rami! Kesäterassilla syömiseen viimeksi yhdessä koettu Mankeli on näistä oikeastaan ykkösvaihtoehto, muuten Kerho. Järvenpään puolella sitten toki myös muutamia hyviä vaihtoehtoja, mutta katsoin parhaaksi rajata tämän postauksen näin.
Marika /Matkalla Missä Milloinkin
26.7.2020 at 20:11
Tämä olikin varsin kattava opas Tuusulan asuntomessuja ajatellen. Mukava kuulla sinun vinkkejäsi hyväksi todetuista paikoista, kun tunnet alueen erittäin hyvin.
Mika / Lähtöportti
31.7.2020 at 0:07
Tervetuloa Tuusulaan, kannattaa tutustua kuntaan messujen lisäksi muutenkin! Toivottavasti vinkeistä on iloa 🙂