Suomi
Paikallisvinkit Tuusulanjärvelle

Itselleni kovin tuttu Tuusulanjärven alue kuuluu Uudenmaan monipuolisimpiin matkailukohteisiin. Kokosin nyt vinon pinon vinkkejä yhteen pakettiin. Tänä kesänä kannattaa tulla Tuusulaan, sillä elokuussa täällä järjestetään myös Asuntomessut.
Vanhan sanonnan mukaan täytyy matkustaa kauas nähdäkseen lähelle. Lauseessa piilee varmasti ainakin osa totuudesta, sillä itselläni on kulunut vuosikausia, ennen kuin olen todella oppinut arvostamaan kaikkea lähiympäristöstä löytyvää. Tällä kerralla tarkoitan Tuusulanjärven aluetta, jolla sijaitsevalla mökillä olen viettänyt kesiäni koko ikäni. Olen toki aina tiennyt seudun arvokkaasta kulttuuriperinnöstä, mutta museoidut taiteilijakodit, luontokohteet ja merkkihenkilöiden elämäntarinat ovat herättäneet suurempaa mielenkiintoa vasta viime vuosina.
Tuusulanjärvi sijaitsee suurimmaksi osaksi Tuusulan kunnassa, mutta sen pohjoisosa kuuluu Järvenpään kaupunkiin. Järven eteläpäästä löytyy Tuusulan suurin taajama Hyrylä, jossa myös Asuntomessut järjestetään. Rykmentinpuiston messualue on kohonnut entisen varuskunnan maille. Tuusulassa on pitkät messuperinteet, sillä kaikkien aikojen ensimmäiset Asuntomessut järjestettiin täällä kesällä 1970 ja kunta isännöi tapahtumaa myös juhlavuonna 2000.
Alueen matkailupalvelut ovat kehittyneet ilahduttavan paljon. Läheskään kaikkia nykyisiä museoita ei vielä lapsuudessani ollut ja esimerkiksi kahvilakulttuuri on noussut vähitellen kiitettävälle tasolle.
Museotieksi julistettu Rantatie on ollut minulle aina lähinnä lenkkipolku ja niin Halosenniemi kuin Sarvikalliokin enimmäkseen onkiretkien taustamaisemia. Päätin katsoa tuttua aluetta tällä kerralla matkailunäkökulmasta ja tein koosteen Tuusulanjärven alueen parhaista elämyksistä, nähtävyyksistä, ravintoloista, kahviloista ja majoitusvaihtoehdoista omiin kokemuksiini pohjautuvalla tavalla. Suurin haaste oli kohteiden rajaamisessa ja tekstin tiivistämisessä, sillä kaikki seudun tarjoamat mahdollisuudet eivät mahtuneet mukaan. Uskon silti, että matkailija pääsee näillä vinkeillä hyvin alkuun.
PARAS AKTIVITEETTI – PYÖRÄILY JÄRVEN YMPÄRI
Tuusulanjärven ympäri kiertää suosittu pyöräilyreitti, jonka pituus on noin kaksikymmentä kilometriä. Vaikka pyöräilen mielelläni seudun muillakin teillä, tulee tämä klassikkokierros ajettua ympäri useampaan kertaan vuodessa. Valtaosa nähtävyyksistä sijoittuu Rantatien hallitsemalle järven itäpuolelle, kun taas länsipuolella matka taittuu peltojen sävyttämässä hiljaisessa maalaismaisemassa. Reitin varrelle osuu pari suurehkoa mäkeä, mutta valtaosa taipaleesta on melko tasaista. Järven voi kiertää kesäisin myös Visit Lake Tuusula -bussilla, jonka aikataulut ja pysäkit kannattaa tarkistaa Visit Tuusulanjärven sivuilta. Alla olevat kohteet on lueteltu maantieteellisessä järjestyksessä sillä ajatuksella, että järveä kierretään myötäpäivään Järvenpään keskustasta lähtien.
SÖPÖIN KESÄKAHVILA – VELLIKELLO
Seudun sympaattisin kahvila on toiminut jo muutaman kesän ajan vanhassa viljamakasiinissa aivan Tuusulanjärveä kiertävän pyöräilyreitin varrella. Käsin tehtyjä herkullisia leivonnaisia kelpaa nauttia joko pihamaalla tai tunnelmallisen hirsirakennuksen sisällä. Puuportaat kiipeämällä pääsee tutustumaan yläkerran vaihtuviin taidenäyttelyihin. Tapanani on käydä Vellikellossa pari kertaa kesässä, sillä sen sijainti on perheellemme varsin sopiva lasten kanssa tehtäviä pyöräretkiä ajatellen.
TAITEILIJAPARISKUNNAN JALANJÄLJILLÄ – AHOLA
Kirjailija Juhani Ahoa voidaan pitää Tuusulanjärven taiteilijayhteisön isänä, sillä hän muutti seudulle ennen lahjakkaita ystäviään ja houkutteli alueelle muita taiteilijoita. Nykyään Aholassa toimii Juhani Ahon sekä hänen puolisonsa, taidemaalari Venny Soldan-Brofeldtin elämäntyöstä kertova museo. Paikan päällä saa melko hyvän käsityksen siitä, millaisia ihmisiä paikalla on asunut. Juhani piti itseään ensisijaisesti kalamiehenä, kun taas Venny oli itsenäinen ja varsin boheemi nainen.
KUULUISIN TAITEILIJAKOTI – AINOLA
Jean Sibeliuksen Ainola on Tuusulanjärven kohteista se, joka tunnetaan myös maamme rajojen ulkopuolella. Säveltäjämestarin komeassa kotitalossa voi yhä aistia suurmiehen läsnäolon. Päärakennuksen lisäksi kannattaa tutustua puutarhaan ja saunaan. Pihamaalta löytyy myös Jean ja Aino Sibeliuksen hauta.
Itselleni tutuin Ainolan osa on portin lähettyviltä löytyvä Café Aulis, jonka herkkuja maistelen ainakin kerran kesässä. Kahvilassa on tänä vuonna uusi yrittäjä, mutta leivonnaisten taso on säilynyt vähintään yhtä hyvänä kuin aiemminkin.
SYKÄHDYTTÄVIN KULTTUURIKOHDE – HALOSENNIEMI
Pekka Halosen taitelijakoti Halosenniemi on omasta mielestäni Tuusulan vaikuttavin nähtävyys. Komea hirsitalo sijaitsee järven parhaalla paikalla ja sen sisällä pääsee tutustumaan laadukkaaseen maalaustaiteeseen. Kokonaisvaltaiseen elämykseen kuuluu, että tauluja ympäröi menneen ajan henkeä huokuva Pekka Halosen maailma. Yksittäisiä taulujakin suurempi nähtävyys on itse talo ja varsinkin näyttävä ateljeehuone, johon tulvii valoa suurista ikkunoista. Tänä kesänä olen ehtinyt Halosenniemeen jo kahdesti.
Lue lisää postauksestani Halosenniemi – Tuusulanjärven helmi.
HERKKUJA JA HISTORIAA – LOTTAMUSEO
Yksi aivan Tuusulan Rantatien varrella sijaitsevista nähtävyyksistä on Syvärannan Lottamuseo, joka valottaa Lotta Svärd -järjestön historiaa. Museon päänäyttelyä ollaan parhaillaan vaihtamassa ja se avataan uusittuna helmikuussa 2021. Sitä odotellessa voi tutustua sivurakennuksen Sotilasjunan matkassa -näyttelyyn sekä osallistua kesäpäivinä klo 14 järjestettäville ilmaisille opastetuille pihakierroksille.
Kiinnostipa historia tai ei, kannattaa ohikulkijan pysähtyä vähintään kahville. Vastikään uudelleen sisustettu Lottakanttiini tarjoaa herkullisia leivonnaisia ja kotiruokalounasta nostalgisissa tunnelmissa. Voisin kai kutsua Lottakanttiinia kantakahvilakseni, sillä olen käynyt siellä jo tänäkin kesänä moneen kertaan. 90-luvulla pystytetty päärakennus on jäljitelmä tulipalossa tuhoutuneesta talosta, joka toimi ennen Suomen itsenäistymistä venäläismiljonäärin huvilana ja myöhemmin lehtimiesten lepokotina.
Aikansa merkittävimpiin runoilijoihin kuulunut J.H. Erkko halusi rakennuttaa talonsa kivenheiton päähän ihailemansa Aleksis Kiven viimeisestä asuinsijasta. Erkkola valmistui samoihin aikoihin Halosenniemen kanssa eikä rakennusten yhdennäköisyys ole sattumaa, sillä Halosen veljekset vastasivat Erkkolankin suunnittelusta. Jo viisissäkymmenissä ollut Erkko haaveili perhe-elämästä uudessa talossaan, mutta nuori morsian purki runoilijan harmiksi kihlauksen. Erkon omin sanoin pesä oli valmis, mutta lintu lensi tiehensä. Erkko itse kuoli muutamaa vuotta myöhemmin sydänkohtaukseen. Erkkolassa pidetään vaihtuvia taidenäyttelyitä. Tänä kesänä (20.9.2020 saakka) esillä on mielenkiintoinen Muumeja ja maalauksia – Tove Janssonin maailma, jota voin oman käyntini perusteella suositella.
Lue lisää postauksestani Tuusulan nähtävyyksiä – Erkkola.
SURULLISIA TARINOITA – ALEKSIS KIVEN KUOLINMÖKKI
Kansalliskirjailija Aleksis Kiven vaatimaton kuolinmökki kuuluu alueen tunnetuimpiin nähtävyyksiin. Kivi vietti elämänsä viimeiset kuukaudet veljensä Albert Stenvallin hoidossa vuoden 1872 lopulla. Kahdessa pienessä huoneessa ei ole paljoa nähtävää, mutta mökissä voi aistia menneen ajan henkeä ja ihmetellä, kuinka Stenvallien monilapsinen perhe mahtui siellä asumaan. Kummitustarinoihin uskovat voivat muistella kirjailijan lisäksi myös Albertia ja hänen puolisoaan, joiden kohtaloksi koitui mökissä tapahtunut raaka ryöstömurha joulukuussa 1913. Myös Albertin ensimmäinen vaimo kuoli mökin sisällä pudottuaan vintille vieneiltä tikkailta.
Lue lisää postauksestani Aleksis Kivi – kehdosta hautaan.
KOSKETUS JÄRVEN RANTAAN – FJÄLLBON PUISTO
Aleksis Kiven kuolinmökiltä kannattaa jatkaa matkaa järven rannalle Fjällbon puistoon, joka on yksi suosikkipaikoistani Tuusulassa. Puiston rannasta kelpaa nauttia kaikkina vuodenaikoina, oli sitten valoisa kesäyö tai kirpeä pakkaspäivä. Iso-Vihtorinpoluksi nimetty muutaman sadan metrin luontoreitti johdattaa Tuusulanjärven rantaan ja puiston katseenvangitsijana toimii syksyllä 2019 valmistunut suuri uimalaituri. Fjällbo on mainio paikka pysähtyä katselemaan järvimaisemaa ja sieltä löytyy viimeaikaisten uudistusten myötä esimerkiksi kiinteä nuotiopaikka.
Rantatien eteläpäässä sijaitseva Krapi on varsinainen Tuusulanjärven keidas, jossa voi nauttia niin ruumiin kuin hengenkin ravintoa. Kesäravintola Mankelissa syöminen kuuluu jokavuotisiin perinteisiimme ja moni järven kiertäjä pysähtyy terassille hörppimään virkistäviä juomia. Kodikkaassa pihapiirissä viivähtää kauniina päivänä helposti pidempäänkin. Vaaleassa päärakennuksessa toimiva Ravintola Krapihovi avaa ovensa kesätauon jälkeen tänä vuonna 4.8.2020.
Pihapiiristä löytyy myös kesäteatteri sekä Krapin Paja, joka toimii suosittuna tapahtumapaikkana. Nyt kesällä 2020 pihalle pystytetyllä lavalla kuullaan Suomen eturivin artisteja, mutta teatteriesityksiä joudutaan odottamaan seuraavan vuoteen. Krapilla voi yöpyä vanhaan navettaan rakennetussa hotellissa. Itselleni Krapi on tuttu kohde jo lapsuudesta saakka ja sieltä on lämpimiä muistoja myös häidemme juhla- sekä majoituspaikkana.
FUNKKISTYYLIN HELMI – GUSTAVELUND
Matkan jatkuessa siirrytään Rantatieltä Kirkkotielle, jonka varrelta löytyy Hotelli Gustavelund ravintoloineen. Vuonna 1965 valmistunut vaalea rakennus edustaa funkkistyyliä, joten se erottuu selvästi seudun muiden kohteiden ilmeestä. Olen tutustunut hotelliin pintapuolisesti ja yllättynyt löytäessäni sen kätköistä esimerkiksi sisäpuutarhan, jossa kasvaa suuri palmupuu. Kesäisin Gustavelundissa kannattaa pistäytyä uudistuneella rantaterassilla eli Pritsillä, jossa voi nauttia juomien lisäksi maukasta ruokaa. Olen ehtinyt ihailla Pritsin järvimaisemaa kuluvana kesänä jo pariin otteeseen. Viileämpinä vuodenaikoina Gustavelundissa palvelee ravintola Into.
IKIMUISTOISIN ELÄMYS – RISTEILY AURINKOLAUTALLA
Jotta Tuusulanjärvestä saa kunnollisen käsityksen, täytyy se nähdä myös vesiltä käsin. Hienoin tapa järveen tutustumiseen ovat Sportunan risteilyt, joita järjestetään tilauksesta pienryhmille. Sportunan aurinkolauttojen kotilaituri löytyy Gustavelundista, mutta kyytiin pääsee sopimuksen mukaan muualtakin. Kävin itse aurinkolautalla viimevuotisilla Tuusulan blogipäivillä, jolloin kansallisromanttiseen teemaan toteutetulla risteilyllä kuultiin Sibeliuksen musiikkia ja Eino Leinon runoja. Vaikka alus saattaakin näyttää ensi silmäyksellä karulta, aurinkolautta on mukava kulkuväline ja risteilyjen toteutus harvinaisen mukaansatempaava. Vesille pääsee myös vuokraamalla soutuveneen joko Gustavelundista tai Halosenniemestä.
PUUARKKITEHTUURIA PARHAIMMILLAAN – TUUSULAN KIRKKO
Tuusulan pieni ja tunnelmallinen ristikirkko sijaitsee kauniilla paikalla järven rannalla. Kirkko on itselleni merkittävä paikka, koska olen mennyt siellä naimisiin. Kyseessä on Keski-Uudenmaan ylivoimaisesti suosituin hääkirkko, sillä historiallisen puurakennuksen romantiikka vetoaa useimpiin hääpareihin Keravan tai Järvenpään betonikolosseja enemmän. Kirkkoa ympäröivältä hautausmaalta löytyvät Aleksis Kiven ja Pekka Halosen haudat.
SOTILASHISTORIAA – ILMATORJUNTAMUSEO
Tuusulalla on vahva sotilaallinen menneisyys, sillä Hyrylään perustettiin venäläinen varuskunta jo Krimin sodan aikaan 1850-luvulla. Tuoreempaan historiaan kuuluu Helsingin Ilmatorjuntarykmentti, joka toimi Hyrylässä vuosina 1957–2006. Alue tuli itselleni hyvinkin tutuksi oman asepalvelukseni aikana. Vaikka varuskunta onkin lakkautettu, toimii Hyrylässä edelleen Ilmatorjuntamuseo. Museossa pääsee tutustumaan aselajiin varsin kattavissa näyttelyissä, joita löytyy niin piha-alueelta kuin sisätiloistakin. Museo sijaitsee kivenheiton päässä vuoden 2020 asuntomessualueesta.
MAINIOITA MAKUJA – RAVINTOLA KERHO
Hyrylän sotilashistorialliselta alueelta löytyy myös yksi seudun parhaista ruokapaikoista. Ravintola Kerho toimii venäläisen varuskunnan aikoina rakennetussa tunnelmallisessa punatiilitalossa. Aiemmin asuinkäytössä olleesta rakennuksesta tuli 1970-luvulla Hyrylän varuskunnan upseerikerho, jollaisena se ehti toimia muutaman vuosikymmenen ajan. Olen käynyt Kerhossa vasta pari kertaa, mutta laadukkaasta ruoasta kannattaisi varmasti käydä nauttimassa huomattavasti useammin. Muuten mainion ravintolan ainoa miinus on ulkoterassin sijainti, joka ei vedä kesähelteillä vertoja Krapin maalaisidyllille tai Gustavelundin järvimaisemalle. Ruoan puolesta Kerho on joka tapauksessa loistava, sillä se suosii lähituottajien raaka-aineita ja niin kolmen ruokalajin illallinen kuin pizzalounaskin ovat onnistuneet erinomaisesti. Ravintolan yhteydessä toimii myös maalaispuoti.
VIIHTYISIN MAJOITUSVAIHTOEHTO – PESCATOR VILLAS
Edellä mainitut Krapi ja Gustavelund ovat hyviä hotelleja, mutta jos Tuusulaan majoittuu suuremmalla porukalla, suosittelen tutustumaan järven länsirannalla sijaitseviin Pescator Villasin huoneistoihin. Vierekkäisiä asuntoja on kolme kappaletta ja niiden kapasiteetti vaihtelee 11 ja 13 yöpyjän välillä. Olen majoittunut Villa Lohessa viimekesäisten Tuusulan matkablogipäivien yhteydessä ja tämän vuoden puolella uudelleen maksavana asiakkaana. Tyylikkäistä huoneistoista löytyy muun muassa reilunkokoinen parveke, sauna, poreallas sekä hyvin varusteltu keittiö.
KOMEIN LUONTOKOHDE – SARVIKALLIO
Tuusulanjärven paras maisema aukeaa länsirannalla kohoavan Sarvikallion päältä. Taidemaalari Eero Järnefelt nimesi paikan Pikku-Koliksi, ja vaikkei Tuusulanjärvi nyt ihan Pielinen olekaan, voi näkymää pitää eteläsuomalaisessa mittakaavassa poikkeuksellisen upeana. Kallion päällä kelpaa viettää kaunista päivää ja syödä vaikkapa piknik-eväitä. Sarvikalliolle on parkkipaikalta muutaman sadan metrin kävelymatka. Alueella voi retkeillä myös reilun kolmen kilometrin mittaisella Seittelinreitin polulla.
Retkeilijät voivat tutustua paikalliseen luontoon myös Ruotsinkylän tutkimusmetsissä, joista kirjoitin keväällä postauksen Lähiretkeilyä Ruotsinkylän tutkimusmetsissä.
Lue myös viimevuotisten blogipäivien pohjalta syntyneet juttuni:
Tuttu Tuusula matkailijan silmin
Makuja ja maisemia Tuusulanjärvellä
Tuusulanjärvestä on hiljattain julkaistu vinkkejä myös muissa blogeissa:
Kohteena maailma: Top10 tekemistä Tuusulassa
Himomatkaajan turinoita: Tuusulan asuntomessujen oheiskohde – Tuusulanjärven rantatie

Suomi
Monipuolinen Merikeskus Vellamo Kotkassa

Vietimme pääsiäisenä pari päivää Kotkan seudulla. Reissun eräänlainen pääkohde oli Merikeskus Vellamo, jossa käynnille olin odottanut sopivaa hetkeä jo useamman vuoden ajan. Museokeskuksesta löytyi monta erilaista kiinnostavaa näyttelyä.
Kesällä 2008 avattu Merikeskus Vellamo kuuluu satamakaupunki Kotkan vetonauloihin. Suuresta rakennuksesta löytyvät sekä Suomen merimuseo että Kymenlaakson museo, joten näyttelyiden parissa saa helposti kulumaan pitkänkin tovin. Meillä vierähti Vellamon tiloissa noin neljä tuntia, kun kiersimme esillä olleet näyttelyt läpi ja huilasimme välillä kahvilan puolella. Tämän pidempää aikaa ei museoihin jaksaisi kerralla keskittyäkään, mutta Vellamo on taatusti useammankin vierailun väärti.

Venehallin aarteita
Sisätiloihin saapuessa huomio kiinnittyy aluksi suureen venehalliin, jonne on koottu monenlaisia aluksia. Penkkiurheilijan silmiin osuu ensimmäisenä Thomas Johansonin ja Jyrki Järven käyttämä 49er-luokan kilpavene, jolla kaksikko purjehti olympiakultaa Sydneyn vesillä vuonna 2000. Kovin mielenkiintoinen on myös muumien äidin Tove Janssonin puuvene Victoria, jolla taiteilija kulki kesämökilleen Pellingin saaristossa. Seinustalle koottu perämoottorikokoelma tuo puolestaan mieleeni mukavan sukulaismiehen, jonka Evinrude käynnistyi aina lapsuuteni kalareissujen aluksi niin ikään Porvoon suunnalla. Tarinan mukaan Ole Evinrude keksi muuten aloittaa moottoreiden valmistamisen, kun hän oli hakemassa vaimolleen jäätelöä hiki päässä soutaen.

Merivartijoiden tärkeät tehtävät
Venehallissa siirrytään sujuvasti kauniiden puuveneiden keskeltä Merivartiomuseon puolelle, jossa on juuri avautunut uusi Turvanasi merellä -niminen näyttely. Saamme käsityksen merivartijan työstä sekä menneinä vuosikymmeninä että nykypäivänä. Enpä olisi tullut ajatelleeksi, että merivartioinnin aloittaminen juontaa juurensa kieltolakiin ja Itämerellä rehottaneen pirtun salakuljetuksen kaitsemiseen. Nykyisin tehtävät kattavat kaikkea mahdollista meripelastuksesta passintarkastukseen.

Ihmiskohtaloita Ruotsinsalmen taisteluissa
Yksi Merikeskus Vellamon kiinnostavimmista näyttelyistä on vajaat viisi vuotta sitten auennut Kohtalona Ruotsinsalmi. Visuaalisestikin vaikuttava näyttely on koottu huolella, ja sisältöön tutustuminen on innostavaa muun muassa henkilöesittelyiden kautta. Ruotsinsalmen alueella nykyisen Kotkan edustalla käytiin vuonna 1790 Itämeren historian suurin meritaistelu, jossa kuningas Kustaa III:n ruotsalainen laivasto kukisti venäläiset joukot. Meren pohjassa on taisteluiden seurauksena yhä kymmeniä laivojen hylkyjä, jotka ovat nykyään mielenkiintoisia tutkimuskohteita.

Venäläiset halusivat taisteluiden jälkeen linnoittaa Ruotsinsalmen ja nykyiselle Kotkansaarelle kasvoi suurehko kaupunki. Silloiselle valtioiden rajaseudulle rakennettiin linnoituksia, joiden tehtävänä oli suojata erityisesti Pietarin kaupunkia. Ruotsinsalmen linnoituskaupunki menetti kuitenkin pian merkitystään rajan siirtyessä ja se tuhoutui Krimin sodassa vuonna 1855.

Metsäteollisuus Kymenlaakson kehittäjänä
Merikeskus Vellamon tiloissa toimii Suomen merimuseon lisäksi myös Kymenlaakson museo, joka tutustuttaa maakunnan historiaan sekä nykypäivän henkeen. Syksyyn 2026 asti esillä oleva Puun vuoro -näyttely tuo esiin metsäteollisuuden erityisen merkityksen alueen kehityksessä. Kymenlaakson metsiä alettiin toden teolla hyödyntää 1870-luvun alussa, jolloin tukkeja ryhdyttiin uittamaan Kymijokea pitkin kohti merta. Joen suulle perustettiin Kotkan kaupunki, joka kehittyi sahateollisuuden ansiosta nopeasti. Kotkasta kasvoi merkittävä satamakaupunki, josta lähti rahtilaivojen mukana merimiehiä maailmalle kokemaan Rion kuumia öitä ja muita eksoottisia seikkailuita.

Satamaan saapuneiden englantilaisten laivojen mukana Kotkaan rantautui myös jalkapallo, jota brittimerimiehet alkoivat pelata paikallisia ahtaajia vastaan. Kotkasta kehittyi ajan kuluessa yksi harvoista suomalaisista kaupungeista, joissa jalkapallo kuuluu vahvasti paikalliseen identiteettiin. Vihreävalkoisesta KTP:stä maailmalle ovat ponnistaneet muiden muassa Teemu Pukki sekä Arto Tolsa, jonka pelipaita on esillä museossa. Tolsa oli ensimmäisiä ulkomailla menestyneitä suomalaisia pelaajia ja Kotkan jalkapallostadion on nimetty hänen mukaansa. Museossa on myös Myllykosken Pallolle omistettu vitriini. MyPa on hyvä esimerkki metsäteollisuuden monipuolisesta merkityksestä Kymenlaaksossa, sillä perinteikäs seura kasvoi Myllykosken paperitehtaan ympärille.

Värikylläinen Mikä-mikä-kaupunki
Kymenlaakson museon Mikä-mikä-kaupunki tarjoaa tutkittavaa lapsille ja nostalgista nähtävää aikuisille. Näyttely tarjoaa ennen kaikkea hyvät puitteet monenlaisiin leikkeihin kovasti Kotkaa muistuttavassa ympäristössä, jossa voi vaikkapa ostaa torilta paikallisia possoja tai seilata Tornator-aluksella maailman merille. Omasta perheestämme ei löydy leikeistä kiinnostuneita, mutta esimerkiksi menneiden vuosikymmenten lastenhuone näyttää aikuisista kovin tutulta ja kerrostalon hississä voi tutustua eri kerrosten asukkaiden kuulumisiin. Mikä-mikä-kaupungissa voi vierailla vuoden 2030 alkuun saakka.

Koko perheen Muumiseikkailu
Merikeskus Vellamo on muutenkin suunniteltu koko perheen kohteeksi, mutta Mikä-mikä-kaupungin lisäksi erityisesti muumeihin keskittyvä Rohkeus, rakkaus, vapaus! -näyttely riemastuttaa varmasti monia perheidensä pienimpiä. Lapset pääsevät tässä näyttelyssä leikkimään ja seikkailemaan, kun taas aikuisille on tarjolla taustatietoa muumeista sekä niiden luojasta Tove Janssonista.

Muumien maailma saa aina hyvälle mielelle ja näyttelyyn on löydetty mukavasti uusia näkökulmia aiheeseen liittyen. Omalle perheellemme muumit ovat tuttuja televisiosarjan, kirjojen sekä monien Naantalin Muumimaailmaan tehtyjen vierailujen ansiosta. Aihe on jäänyt lasten kasvaessa viime vuosina taka-alalle, mutta toisaalta muumit ovat ajattomia ja tarjoavat hyviä elämänohjeita kaikenikäisille. Tämä näyttely on esillä Vellamossa 7.3.2027 saakka.

Koskettava näyttely menetetyistä saarista
Ehdimme nähdä vielä pääsiäisenä viimeistä päivää auki olleen Menetetyt saaret -näyttelyn, joka kertoi ennen toista maailmansotaa Suomelle kuuluneista Suomenlahden ulkosaarista. Juha Metson, Marjo Näkin ja Mika Rokan keräämä aineisto sisältää upeita valokuvia sekä mielenkiintoista videomateriaalia. Seiskari, Lavansaari, Tytärsaari sekä erityisesti Suursaari olivat aikoinaan suosittuja kesälomakohteita, joiden elinkeinoihin kuuluivat matkailu, merenkulku, kalastus, hylkeenpyynti sekä toki myös aiemmin mainittu alkoholin salakuljetus. Nykyisin lähes autioituneiden saarten eloisaan menneisyyteen tutustuminen on koskettava kokemus. Rajan taakse jäänyt Karjala on itselleni hyvin tuttu aihe, mutta Suomenlahden ulkosaarten historiasta en ole tiennyt tätä ennen juuri mitään.

Monipuolinen ja vaihtuva näyttelykokonaisuus
Pääsiäisen sää oli harmillisen kolea ja sateinen, joten tuntui erityisen mukavalta viettää aikaa Vellamon siisteissä sisätiloissa. Merikeskus on toimiva kokonaisuus, jossa on helppo viihtyä. Ilahduin erityisesti siitä, kuinka monipuolisesti näyttelyt tuovat esiin paikallista historiaa. Kymenlaakson museosta jäivät mieleen varsinkin Kotkan kaupungin kehitysvaiheet kohti nykyaikaa, kun taas Kohtalona Ruotsinsalmi -näyttely avasi minulle uudella tavalla seudun vuosisatojen takaista menneisyyttä Ruotsin ja Venäjän välisten sotien näyttämönä.

Suomen merimuseon päänäyttelyä uusitaan parhaillaan, joten sen puuttuminen supistaa näyttelykokonaisuutta tällä hetkellä melko paljon. Toisaalta meille riitti nytkin nähtävää enemmän kuin riittävästi. Kesällä olisi mukava tutustua ulkona odottaviin jäänmurtaja Tarmoon, vartiolaiva Telkkään sekä majakkalaiva Kemiin, jotka ovat avoinna suurin piirtein toukokuun puolivälistä elokuun puoliväliin saakka. Lisäksi luvassa on aina erilaisia vaihtuvia näyttelyitä. Museokokonaisuus on niin laaja, että tauko ravintola Laakongissa on jossain kohtaa vierailua paikallaan. Osa perheestämme kokeili Laakongin buffetlounasta, kun taas osalle riittivät kahvilatuotteet. Käväisimme myös katselemassa museokaupan houkutuksia, mutta tuliaisostokset jäivät tällä kerralla tekemättä. Katsotaan miten käy ensi kerralla, sillä alati uudistuvassa Vellamossa voisi käydä joskus toistekin.
Lisätiedot: merikeskusvellamo.fi
Suomi
Tuusulanjärven Ainola, Ahola ja Suviranta

Tuusulanjärven taiteilijayhteisön kotimuseot ovat hienoja vierailukohteita, joissa voi aistia 1900-luvun alun kansallisromanttista henkeä. Esittelen nyt Ainolan, Aholan ja Suvirannan, jotka sijaitsevat kivenheiton päässä toisistaan Järvenpään eteläosassa.
Ainutlaatuinen taiteilijayhteisö sai alkunsa, kun kirjailija Juhani Aho ja hänen taidemaalarivaimonsa Venny Soldan-Brofeldt muuttivat Tuusulanjärven maisemiin vuonna 1897. He houkuttelivat pian samoille kulmille koko joukon suomalaisen kulttuurin merkkihenkilöitä, joita olivat Jean Sibelius, Eero Järnefelt, Pekka Halonen sekä J.H. Erkko. Taiteilijoita viehättivät alueen rauhallisuus ja kaunis luonto, mutta toisaalta myös lyhyt junamatka ihmisten ilmoille Helsinkiin. Yhteisöllä oli merkittävä vaikutus suomalaisen kansallishengen nostamisessa ennen maamme itsenäistymistä.

Olen viettänyt aina kesiäni Tuusulanjärven maisemissa, joten taiteilijayhteisön tarina on tullut varsin tutuksi. Itselleni läheisimmät taiteilijakodit ovat aiemmin esittelemäni Halosenniemi ja Erkkola, mutta olen käynyt monesti esimerkiksi Ainolassakin. Toisaalta Suvirannassa vierailin viime kesänä vasta ensimmäistä kertaa.

Jean ja Aino Sibeliuksen Ainola
Ainola on Keski-Uudenmaan kansainvälisesti tunnetuin nähtävyys. Jean ja Aino Sibelius rakennuttivat uuden kotinsa seudulle aiemmin muuttaneiden taiteilijaystäviensä naapuriin. Rauhallinen ympäristö teki hyvää säveltäjämestarille, jota pääkaupungin anniskeluravintolat olivat vetäneet puoleensa liiankin kovasti. Ennen Ainolan valmistumista perhe asui pari vuotta Keravalla, jolloin myös Sibeliuksen maineikkain teos Finlandia valmistui.

Sibeliukset pääsivät muuttamaan arkkitehti Lars Sonckin suunnittelemaan Ainolaan syksyllä 1904. Tilaa riitti hyvin koko perheelle sekä uskolliselle palvelusväelle, joskin Aino hieman moitti joitakin ratkaisuja. Hänen mielestään poikamies Sonck ei ollut ihan ymmärtänyt kaikkia suurperheen asunnon tarpeita. Sibeliuksilla oli kaikkiaan kuusi tytärtä, joista Kirsti oli kuollut traagisesti lavantautiin jo aiemmin. Kaksi nuorinta syntyivät perheen asuessa jo Ainolassa.

Ainolassa ihastuttaa erityisesti rakennuksen tunnelma. Sisustus on säilytetty alkuperäisessä asussaan, joten tuntuu helpolta kuvitella talon isäntä istumaan nojatuoliin sikari suussaan. Ikkunalla kukkivat kodikkaat pelargoniat ja esineiden joukosta voi bongata Italiasta tuotuja matkamuistoja. Seinillä on Sibeliusten ystävien, kuten Akseli Gallen-Kallelan, Albert Edelfeltin, Pekka Halosen sekä Ainon veljen Eero Järnefeltin taideteoksia.

Oma suosikkini Ainolan huoneista on funkkistyylinen kirjasto, jossa myös Jean itse viihtyi parhaiten. Täällä kyllä kelpaisi lueskella mukaansatempaavaa kirjaa tai viettää iltaa hyvässä seurassa.

Myös Ainolan keittiö on kodikas. Aino itse ei juurikaan laittanut ruokaa, mutta säilöi innokkaasti puutarhassa kasvattamiaan hedelmiä, vihanneksia, kasviksia ja juureksia. Keittiössä voi katsella mielenkiintoista esineistöä vuosikymmenten takaa.

Ainolassa on hyvä varata aikaa puutarhaan tutustumiseen. Tämä oli nimenomaan Ainon valtakuntaa, jossa kasvoi suuri osa koko perheen ravinnosta. Vierailimme Ainolassa viimeksi syyskuussa, jolloin puutarhan antimia oli yhä poimittavissa. Jean viihtyi parhaiten puutarhan laidalla kasvavalla metsäalueella, jonka ”temppeliksi” nimeämällään hiljaisella paikalla hän kävi mietiskelemässä.

Pihamaalta löytyy tietenkin myös sauna. Rakennus on Aino Sibeliuksen suunnittelema ja sen yksityiskohtiin kuuluu puinen kouru, jonka avulla vesi saatiin johdettua suoraan kaivosta kylpyammeeseen. Aino itse ei ollut saunaihmisiä, mutta Jean viihtyi saunassa usein tuntikausia.

Puutarhan nähtävyyksiin kuuluu myös Jean ja Aino Sibeliuksen hauta. Pronssinen muistomerkki on pelkistetty mutta juhlallinen maassa makaava paasi. Jean Sibelius menehtyi syyskuussa 1957, minkä jälkeen Aino asui talossa vuoteen 1969 eli lähes kuolemaansa saakka. Ainola avattiin museona yleisölle vuonna 1974.

Ainolassa käydessä kannattaa vierailla myös Kahvila Auliksessa, joka sijaitsee lipunmyyntirakennuksessa sisäänkäyntiportin läheisyydessä. Suosittelen lähiympäristön tunnelmallisista kesäkahviloista myös Kallio-Kuninkalaa sekä Vellikelloa.
Vierailuinfo 2025: Ainola on avoinna touko–syyskuussa ti–su klo 10–17. Aikuisten pääsyliput 16 €, 7–16-vuotiaat lapset 5 €. Museokortti käy. Lisätiedot: ainola.fi

Juhani Ahon ja Venny Soldan-Brofeldtin Ahola
Juhani Ahoa ja Venny Soldan-Brofeldtia voidaan pitää taiteilijayhteisön perustajina, koska he saapuivat Tuusulanjärven rannalle ensimmäisinä. Toisin kuin ystävänsä, he asuivat täällä vain vuokralla ja olivat myös taiteilijayhteisön ydinjoukon ainoat, jotka muuttivat myöhemmin pysyvästi pois Tuusulasta. Syitä vuonna 1911 tapahtuneeseen muuttoon olivat talousongelmat, perheen lasten koulunkäynti sekä Helsingissä odottaneet tehtävät.

Ahola tunnettiin ennen taiteilijapariskunnan saapumista Vårbackan huvilana, joka kuului Järvenpään kartanolle. Nykyään täällä toimii Juhanin ja Vennyn elämästä kertova museo. Juhani Aho – alkuperäiseltä nimeltään Johannes Brofeldt – oli ensimmäinen suomenkielinen ammattikirjailija. Siitä huolimatta kalastus oli Juhanille niin tärkeä harrastus, että hän piti itseään enemmän kalamiehenä kuin kirjailijana. Näin ollen kodin sijainti järven rannalla oli varmasti mieluisa.

Kalareissujen lisäksi Juhani piti kovasti naisista, ja ehti ihastua esimerkiksi kauniiseen Aino Järnefeltiin, josta kuitenkin tuli Sibeliuksen vaimo. Vielä paljon merkittävämpi tapaus oli pitkä suhde Venny-vaimon pikkusiskoon Tillyyn. Kirjailija sai vaimonsa kanssa kaksi poikaa, mutta myös Tilly synnytti yhden Juhanin jälkeläisen.

Venny Soldan-Brofeldtia kuvaillaan vahvaksi, itsenäiseksi ja boheemiksi feministiksi, joka hyödynsi lahjakkuuttaan monipuolisesti. Yllä olevassa kuvassa näkyy Vennyn maalaama muotokuva ystävästään, tanssija Maggie Gripenbergistä. Venny tunnetaan erityisesti taidemaalarina, mutta hän työskenteli myös muun muassa kuvittajana, kuvanveistäjänä ja korusuunnittelijana. Hänen teoksiaan arvostettiin ulkomaita myöten, sillä esimerkiksi vuonna 1900 Soldan-Brofeldt sai pronssimitalin Pariisin maailmannäyttelyn yhteydessä järjestetystä taidenäyttelystä. Venny herätti monissa aikalaisissaan pahennusta miehekkäillä tavoillaan, kuten piipun polttamisella, ronskilla kiroilulla ja pitkien housujen käyttämisellä.

Museon huoneissa on näytteillä Vennyn maalaustarvikkeita ja teoksia sekä jonkin verran perheelle kuuluneita tavaroita. Nähtävillä on esimerkiksi Juhanin kalastusvälineitä sekä sukset, joilla hän hiihti talvisin jäätä pitkin Halosenniemeen saunomaan. Yksi mielenkiintoisimmista esineistä on Vennyn suunnittelema ja kaivertama entisen piharakennuksen ovi, joka palasi erinäisten vaiheiden jälkeen pari vuotta sitten takaisin Aholaan museoesineeksi.

Taiteilijaperheet olivat päivittäin tekemisissä keskenään. Naapuruston lapset kävivät mielellään Aholassa, jossa he pääsivät näyttelemään Vennyn suunnittelemissa esityksissä. Aholasta tuli myös kulttuurin merkkihenkilöiden vilkas kohtaamispaikka, jossa keskusteltiin suomalaisuusaatteesta ja toisinaan myös juhlittiin. Mieleeni on muotoutunut kuva Juhani Ahosta maanläheisenä kansanmiehenä, joka saattoi kulkea kylillä villapaita yllään. Itseäni huvittaa kovasti ajatus aina tyylikkäästä Jean Sibeliuksesta hieno puku päällään Ahon kalastusveneen kyydissä. Sibelius ei kuulemma sietänyt kalan hajua ja kiersi kävelyretkillään naapurinsa talon kaukaa, jos Juhani kuivasi pihalla saaliitaan.

Venny ja Juhani ovat kiehtovia henkilöitä, ja Ahola mielenkiintoinen vierailukohde esineineen sekä tarinoineen. Talo ei silti sykähdytä ainakaan itseäni niin paljon kuin muut Tuusulanjärven taiteilijakodit. Syynä on varmasti se, ettei rakennus ole enää alkuperäisessä asussaan. Toinen kerros rakennettiin vasta Ahon perheen poistuttua, ja talo on toiminut esimerkiksi kotitalousopiston opettajien asuntolana. Ahola on hyvä museo, muttei vedä rakennuksena vertoja Halosenniemelle, Ainolalle, Erkkolalle tai Suvirannalle.
Vierailuinfo 2025: Ahola on avoinna touko–syyskuussa ti–su klo 10–17. Aikuisten pääsyliput 12 €, alle 18-vuotiaat ilmaiseksi. Museokortti käy. Lisätiedot: jarvenpaantaidemuseo.fi/ahola

Eero ja Saimi Järnefeltin Suviranta
Taidemaalari Eero Järnefeltin ja hänen vaimonsa Saimin rakennuttama Suviranta valmistui Tuusulanjärven rantaan vuonna 1901. Arvostetussa kulttuuriperheessä kasvanut Eero tunnetaan erityisesti luontoaiheisista teoksistaan, joista monet kuvaavat maalarin suosikkimaisemaa Kolia. Saimi teki puolestaan uraa näyttelijänä Helsingin Suomalaisessa Teatterissa, kunnes äitiys sai hänet jättämään teatterin ja keskittymään kodin askareisiin sekä muun muassa käännöstöihin. Parille syntyi kaikkiaan viisi lasta. Saimin sisaruksista tunnetuin on kirjailija Anni Swan.

Suvirannan sydän on ateljee, johon suuret pohjoiseen antavat ruutuikkunat tuovat valoa. Tila tuo mieleeni muita näkemiäni ateljeekoteja, kuten läheisen Halosenniemen tai Aix-en-Provencessa sijaitsevan Paul Cézannen työhuoneen. Suvirannan seinät ovat luonnollisesti täynnä taidetta, johon kuuluu Eero Järnefeltin lisäksi muidenkin taiteilijoiden teoksia. Myös Eeron ja Saimin tyttärestä Laura Järnefeltistä tuli menestynyt taidemaalari, ja ateljeen seinällä näkyvätkin sekä isän että tyttären paletit vierekkäin.

Eero oli sisarensa miehen Jean Sibeliuksen läheinen ystävä, ja taiteilijat viettivätkin keskenään paljon aikaa. Suvirannan ensimmäisenä jouluna joulupukkina toimi Juhani Aho, joka toi perheen lapsille oikean kissanpennun. Taiteilijaperheet tekivät toisinaan yhteisiä retkiä järven vastarannalla sijaitsevalle Sarvikalliolle, jota Järnefelt kutsui lempimaisemaansa mukaillen Pikku-Koliksi. Järnefeltit muuttivat vuonna 1917 Helsinkiin, mutta Suviranta säilyi perheen kesäpaikkana, jonne tultiin viettämään juhlapyhiä ympäri vuoden.

Suvirannassa viehättää päärakennuksen lisäksi myös suuri puutarha. Eero itse istutti tänne tammia ja Saimi ahkeroi kasvien parissa. Talolta on vain lyhyt matka Tuusulanjärven rantaan. Järvi on täällä mielestäni jopa lähempänä, kuin tieltä katsottuna saattaisi arvata.

Suviranta on pysynyt saman perheen kotina näihin päiviin asti. Laura Järnefelt muutti takaisin lapsuudenkotiinsa vuonna 1933 ja viihtyi Suvirannassa elämänsä loppuun saakka eli syksyyn 1985. Suvirannan nykyinen isäntä on Lauran poika Juhani Kolehmainen, joka on asunut talossa suuren osan pitkästä elämästään ja huolehtinut arvokkaan rakennuksen kunnossapidosta. Kolehmainen myi rakkaan Suvirantansa Järvenpään kaupungille vuonna 2018, mutta hänellä on elinikäinen asumisoikeus talossa. Kulttuurihistoriallisesti arvokkaan rakennuksen tulevaisuus on näin ollen turvattu parhaalla mahdollisella tavalla.

Koska kyseessä on yksityiskoti, pääsee Suvirantaan tutustumaan vain opastetuilla kierroksilla eikä sisätiloissa saa kuvata. Juhani Kolehmaisen ajan jälkeen talo on tarkoitus avata ympärivuotisena museona. Minulle Suvirannassa vierailu oli hyvinkin sykähdyttävä kokemus, koska olen kulkenut talon ohitse lukemattomia kertoja, mutten ollut käynyt tiiviin pensasaidan suojaamalla pihamaalla ennen viime kesää. Näin ainakin itselleni syntyi tunne pääsystä jonkinlaiseen salaiseen puutarhaan ja ainutlaatuiselle aikamatkalle 1900-luvun alkuvuosiin. Suosittelenkin kodikkaassa Suvirannassa vierailua kaikille Tuusulanjärven suunnalla liikkuville.
Vierailuinfo 2025: Suvirannassa on yleisöopastuksia touko–elokuussa tiistaisin, torstaisin ja sunnuntaisin klo 11:00 ja 12:30 sekä syyskuussa sunnuntaisin klo 11. Paikat täytyy varata etukäteen. Aikuisten pääsyliput 20 €, alle 18-vuotiaat ilmaiseksi. Museokortti käy. Lisätiedot: jarvenpaantaidemuseo.fi/suviranta
Lue myös viimevuotinen juttuni samalta alueelta: 10 vinkkiä kesäiseen Tuusulaan
-
Huvipuistot2 vuotta sitten
Huvipuistokokemus – Disneyland Park Paris
-
Yhdysvallat2 vuotta sitten
Ensikertalaisen Los Angeles – 10 kohdetta
-
Itävalta2 vuotta sitten
Alppimaisemia kesäisessä Seefeldissä
-
Italia1 vuosi sitten
Cinque Terre – 5 kuvankaunista kylää
-
Italia1 vuosi sitten
Patikkaretkellä Cinque Terressä
-
Yhdysvallat2 vuotta sitten
Los Angelesin kiehtova Venice
-
Yhdysvallat2 vuotta sitten
Tarunhohtoinen Hollywood
-
Italia2 vuotta sitten
Milanon pääkallokappeli San Bernardino alle Ossa
-
Englanti1 vuosi sitten
Huikea Harry Potter -studiokierros Lontoossa
-
Yhdysvallat2 vuotta sitten
Kalifornian-matkan parhaat palat
-
Huvipuistot2 vuotta sitten
Sevillan huvipuisto Isla Mágica
-
Englanti1 vuosi sitten
Pitkästä aikaa Lontoossa – nähtävyysvinkit kaupunkilomalle
Kohteena maailma / Rami
23.7.2020 at 16:00
Erinomainen opas Tuusulanjärven ympärille! Varsinkin nämä ruokapaikavinkit ovat tervetulleita tuleville reissuille.
Mika / Lähtöportti
23.7.2020 at 22:02
Kiitos Rami! Kesäterassilla syömiseen viimeksi yhdessä koettu Mankeli on näistä oikeastaan ykkösvaihtoehto, muuten Kerho. Järvenpään puolella sitten toki myös muutamia hyviä vaihtoehtoja, mutta katsoin parhaaksi rajata tämän postauksen näin.
Marika /Matkalla Missä Milloinkin
26.7.2020 at 20:11
Tämä olikin varsin kattava opas Tuusulan asuntomessuja ajatellen. Mukava kuulla sinun vinkkejäsi hyväksi todetuista paikoista, kun tunnet alueen erittäin hyvin.
Mika / Lähtöportti
31.7.2020 at 0:07
Tervetuloa Tuusulaan, kannattaa tutustua kuntaan messujen lisäksi muutenkin! Toivottavasti vinkeistä on iloa 🙂