Seuraa somessa

Suomi

Paikallisvinkit Tuusulanjärvelle

Julkaistu

-

Itselleni kovin tuttu Tuusulanjärven alue kuuluu Uudenmaan monipuolisimpiin matkailukohteisiin. Kokosin nyt vinon pinon vinkkejä yhteen pakettiin. Tänä kesänä kannattaa tulla Tuusulaan, sillä elokuussa täällä järjestetään myös Asuntomessut.

Vanhan sanonnan mukaan täytyy matkustaa kauas nähdäkseen lähelle. Lauseessa piilee varmasti ainakin osa totuudesta, sillä itselläni on kulunut vuosikausia, ennen kuin olen todella oppinut arvostamaan kaikkea lähiympäristöstä löytyvää. Tällä kerralla tarkoitan Tuusulanjärven aluetta, jolla sijaitsevalla mökillä olen viettänyt kesiäni koko ikäni. Olen toki aina tiennyt seudun arvokkaasta kulttuuriperinnöstä, mutta museoidut taiteilijakodit, luontokohteet ja merkkihenkilöiden elämäntarinat ovat herättäneet suurempaa mielenkiintoa vasta viime vuosina.


Tuusulanjärvi sijaitsee suurimmaksi osaksi Tuusulan kunnassa, mutta sen pohjoisosa kuuluu Järvenpään kaupunkiin. Järven eteläpäästä löytyy Tuusulan suurin taajama Hyrylä, jossa myös Asuntomessut järjestetään. Rykmentinpuiston messualue on kohonnut entisen varuskunnan maille. Tuusulassa on pitkät messuperinteet, sillä kaikkien aikojen ensimmäiset Asuntomessut järjestettiin täällä kesällä 1970 ja kunta isännöi tapahtumaa myös juhlavuonna 2000.

Alueen matkailupalvelut ovat kehittyneet ilahduttavan paljon. Läheskään kaikkia nykyisiä museoita ei vielä lapsuudessani ollut ja esimerkiksi kahvilakulttuuri on noussut vähitellen kiitettävälle tasolle.


Museotieksi julistettu Rantatie on ollut minulle aina lähinnä lenkkipolku ja niin Halosenniemi kuin Sarvikalliokin enimmäkseen onkiretkien taustamaisemia. Päätin katsoa tuttua aluetta tällä kerralla matkailunäkökulmasta ja tein koosteen Tuusulanjärven alueen parhaista elämyksistä, nähtävyyksistä, ravintoloista, kahviloista ja majoitusvaihtoehdoista omiin kokemuksiini pohjautuvalla tavalla. Suurin haaste oli kohteiden rajaamisessa ja tekstin tiivistämisessä, sillä kaikki seudun tarjoamat mahdollisuudet eivät mahtuneet mukaan. Uskon silti, että matkailija pääsee näillä vinkeillä hyvin alkuun.



PARAS AKTIVITEETTI – PYÖRÄILY JÄRVEN YMPÄRI

Tuusulanjärven ympäri kiertää suosittu pyöräilyreitti, jonka pituus on noin kaksikymmentä kilometriä. Vaikka pyöräilen mielelläni seudun muillakin teillä, tulee tämä klassikkokierros ajettua ympäri useampaan kertaan vuodessa. Valtaosa nähtävyyksistä sijoittuu Rantatien hallitsemalle järven itäpuolelle, kun taas länsipuolella matka taittuu peltojen sävyttämässä hiljaisessa maalaismaisemassa. Reitin varrelle osuu pari suurehkoa mäkeä, mutta valtaosa taipaleesta on melko tasaista. Järven voi kiertää kesäisin myös Visit Lake Tuusula -bussilla, jonka aikataulut ja pysäkit kannattaa tarkistaa Visit Tuusulanjärven sivuilta. Alla olevat kohteet on lueteltu maantieteellisessä järjestyksessä sillä ajatuksella, että järveä kierretään myötäpäivään Järvenpään keskustasta lähtien.



SÖPÖIN KESÄKAHVILA – VELLIKELLO

Seudun sympaattisin kahvila on toiminut jo muutaman kesän ajan vanhassa viljamakasiinissa aivan Tuusulanjärveä kiertävän pyöräilyreitin varrella. Käsin tehtyjä herkullisia leivonnaisia kelpaa nauttia joko pihamaalla tai tunnelmallisen hirsirakennuksen sisällä. Puuportaat kiipeämällä pääsee tutustumaan yläkerran vaihtuviin taidenäyttelyihin. Tapanani on käydä Vellikellossa pari kertaa kesässä, sillä sen sijainti on perheellemme varsin sopiva lasten kanssa tehtäviä pyöräretkiä ajatellen.

Huom! Vellikello lopetti toimintansa syksyllä 2022.



TAITEILIJAPARISKUNNAN JALANJÄLJILLÄ – AHOLA

Kirjailija Juhani Ahoa voidaan pitää Tuusulanjärven taiteilijayhteisön isänä, sillä hän muutti seudulle ennen lahjakkaita ystäviään ja houkutteli alueelle muita taiteilijoita. Nykyään Aholassa toimii Juhani Ahon sekä hänen puolisonsa, taidemaalari Venny Soldan-Brofeldtin elämäntyöstä kertova museo. Paikan päällä saa melko hyvän käsityksen siitä, millaisia ihmisiä paikalla on asunut. Juhani piti itseään ensisijaisesti kalamiehenä, kun taas Venny oli itsenäinen ja varsin boheemi nainen.



KUULUISIN TAITEILIJAKOTI – AINOLA

Jean Sibeliuksen Ainola on Tuusulanjärven kohteista se, joka tunnetaan myös maamme rajojen ulkopuolella. Säveltäjämestarin komeassa kotitalossa voi yhä aistia suurmiehen läsnäolon. Päärakennuksen lisäksi kannattaa tutustua puutarhaan ja saunaan. Pihamaalta löytyy myös Jean ja Aino Sibeliuksen hauta.


Itselleni tutuin Ainolan osa on portin lähettyviltä löytyvä Café Aulis, jonka herkkuja maistelen ainakin kerran kesässä. Kahvilassa on tänä vuonna uusi yrittäjä, mutta leivonnaisten taso on säilynyt vähintään yhtä hyvänä kuin aiemminkin.



SYKÄHDYTTÄVIN KULTTUURIKOHDE – HALOSENNIEMI

Pekka Halosen taitelijakoti Halosenniemi on omasta mielestäni Tuusulan vaikuttavin nähtävyys. Komea hirsitalo sijaitsee järven parhaalla paikalla ja sen sisällä pääsee tutustumaan laadukkaaseen maalaustaiteeseen. Kokonaisvaltaiseen elämykseen kuuluu, että tauluja ympäröi menneen ajan henkeä huokuva Pekka Halosen maailma. Yksittäisiä taulujakin suurempi nähtävyys on itse talo ja varsinkin näyttävä ateljeehuone, johon tulvii valoa suurista ikkunoista. Tänä kesänä olen ehtinyt Halosenniemeen jo kahdesti.

Lue lisää postauksestani Halosenniemi – Tuusulanjärven helmi.



HERKKUJA JA HISTORIAA – LOTTAMUSEO

Yksi aivan Tuusulan Rantatien varrella sijaitsevista nähtävyyksistä on Syvärannan Lottamuseo, joka valottaa Lotta Svärd -järjestön historiaa. Museon päänäyttelyä ollaan parhaillaan vaihtamassa ja se avataan uusittuna helmikuussa 2021. Sitä odotellessa voi tutustua sivurakennuksen Sotilasjunan matkassa -näyttelyyn sekä osallistua kesäpäivinä klo 14 järjestettäville ilmaisille opastetuille pihakierroksille.


Kiinnostipa historia tai ei, kannattaa ohikulkijan pysähtyä vähintään kahville. Vastikään uudelleen sisustettu Lottakanttiini tarjoaa herkullisia leivonnaisia ja kotiruokalounasta nostalgisissa tunnelmissa. Voisin kai kutsua Lottakanttiinia kantakahvilakseni, sillä olen käynyt siellä jo tänäkin kesänä moneen kertaan. 90-luvulla pystytetty päärakennus on jäljitelmä tulipalossa tuhoutuneesta talosta, joka toimi ennen Suomen itsenäistymistä venäläismiljonäärin huvilana ja myöhemmin lehtimiesten lepokotina.



RUNOILIJAN KOTIPESÄ – ERKKOLA

Aikansa merkittävimpiin runoilijoihin kuulunut J.H. Erkko halusi rakennuttaa talonsa kivenheiton päähän ihailemansa Aleksis Kiven viimeisestä asuinsijasta. Erkkola valmistui samoihin aikoihin Halosenniemen kanssa eikä rakennusten yhdennäköisyys ole sattumaa, sillä Halosen veljekset vastasivat Erkkolankin suunnittelusta. Jo viisissäkymmenissä ollut Erkko haaveili perhe-elämästä uudessa talossaan, mutta nuori morsian purki runoilijan harmiksi kihlauksen. Erkon omin sanoin pesä oli valmis, mutta lintu lensi tiehensä. Erkko itse kuoli muutamaa vuotta myöhemmin sydänkohtaukseen. Erkkolassa pidetään vaihtuvia taidenäyttelyitä. Tänä kesänä (20.9.2020 saakka) esillä on mielenkiintoinen Muumeja ja maalauksia – Tove Janssonin maailma, jota voin oman käyntini perusteella suositella.

Lue lisää postauksestani Tuusulan nähtävyyksiä – Erkkola.



SURULLISIA TARINOITA – ALEKSIS KIVEN KUOLINMÖKKI

Kansalliskirjailija Aleksis Kiven vaatimaton kuolinmökki kuuluu alueen tunnetuimpiin nähtävyyksiin. Kivi vietti elämänsä viimeiset kuukaudet veljensä Albert Stenvallin hoidossa vuoden 1872 lopulla. Kahdessa pienessä huoneessa ei ole paljoa nähtävää, mutta mökissä voi aistia menneen ajan henkeä ja ihmetellä, kuinka Stenvallien monilapsinen perhe mahtui siellä asumaan. Kummitustarinoihin uskovat voivat muistella kirjailijan lisäksi myös Albertia ja hänen puolisoaan, joiden kohtaloksi koitui mökissä tapahtunut raaka ryöstömurha joulukuussa 1913. Myös Albertin ensimmäinen vaimo kuoli mökin sisällä pudottuaan vintille vieneiltä tikkailta.

Lue lisää postauksestani Aleksis Kivi – kehdosta hautaan.



KOSKETUS JÄRVEN RANTAAN – FJÄLLBON PUISTO

Aleksis Kiven kuolinmökiltä kannattaa jatkaa matkaa järven rannalle Fjällbon puistoon, joka on yksi suosikkipaikoistani Tuusulassa. Puiston rannasta kelpaa nauttia kaikkina vuodenaikoina, oli sitten valoisa kesäyö tai kirpeä pakkaspäivä. Iso-Vihtorinpoluksi nimetty muutaman sadan metrin luontoreitti johdattaa Tuusulanjärven rantaan ja puiston katseenvangitsijana toimii syksyllä 2019 valmistunut suuri uimalaituri. Fjällbo on mainio paikka pysähtyä katselemaan järvimaisemaa ja sieltä löytyy viimeaikaisten uudistusten myötä esimerkiksi kiinteä nuotiopaikka.



KESÄPÄIVÄN KEIDAS – KRAPI

Rantatien eteläpäässä sijaitseva Krapi on varsinainen Tuusulanjärven keidas, jossa voi nauttia niin ruumiin kuin hengenkin ravintoa. Kesäravintola Mankelissa syöminen kuuluu jokavuotisiin perinteisiimme ja moni järven kiertäjä pysähtyy terassille hörppimään virkistäviä juomia. Kodikkaassa pihapiirissä viivähtää kauniina päivänä helposti pidempäänkin. Vaaleassa päärakennuksessa toimiva Ravintola Krapihovi avaa ovensa kesätauon jälkeen tänä vuonna 4.8.2020.


Pihapiiristä löytyy myös kesäteatteri sekä Krapin Paja, joka toimii suosittuna tapahtumapaikkana. Nyt kesällä 2020 pihalle pystytetyllä lavalla kuullaan Suomen eturivin artisteja, mutta teatteriesityksiä joudutaan odottamaan seuraavan vuoteen. Krapilla voi yöpyä vanhaan navettaan rakennetussa hotellissa. Itselleni Krapi on tuttu kohde jo lapsuudesta saakka ja sieltä on lämpimiä muistoja myös häidemme juhla- sekä majoituspaikkana.



FUNKKISTYYLIN HELMI – GUSTAVELUND

Matkan jatkuessa siirrytään Rantatieltä Kirkkotielle, jonka varrelta löytyy Hotelli Gustavelund ravintoloineen. Vuonna 1965 valmistunut vaalea rakennus edustaa funkkistyyliä, joten se erottuu selvästi seudun muiden kohteiden ilmeestä. Olen tutustunut hotelliin pintapuolisesti ja yllättynyt löytäessäni sen kätköistä esimerkiksi sisäpuutarhan, jossa kasvaa suuri palmupuu. Kesäisin Gustavelundissa kannattaa pistäytyä uudistuneella rantaterassilla eli Pritsillä, jossa voi nauttia juomien lisäksi maukasta ruokaa. Olen ehtinyt ihailla Pritsin järvimaisemaa kuluvana kesänä jo pariin otteeseen. Viileämpinä vuodenaikoina Gustavelundissa palvelee ravintola Into.



IKIMUISTOISIN ELÄMYS – RISTEILY AURINKOLAUTALLA

Jotta Tuusulanjärvestä saa kunnollisen käsityksen, täytyy se nähdä myös vesiltä käsin. Hienoin tapa järveen tutustumiseen ovat Sportunan risteilyt, joita järjestetään tilauksesta pienryhmille. Sportunan aurinkolauttojen kotilaituri löytyy Gustavelundista, mutta kyytiin pääsee sopimuksen mukaan muualtakin. Kävin itse aurinkolautalla viimevuotisilla Tuusulan blogipäivillä, jolloin kansallisromanttiseen teemaan toteutetulla risteilyllä kuultiin Sibeliuksen musiikkia ja Eino Leinon runoja. Vaikka alus saattaakin näyttää ensi silmäyksellä karulta, aurinkolautta on mukava kulkuväline ja risteilyjen toteutus harvinaisen mukaansatempaava. Vesille pääsee myös vuokraamalla soutuveneen joko Gustavelundista tai Halosenniemestä.



PUUARKKITEHTUURIA PARHAIMMILLAAN – TUUSULAN KIRKKO

Tuusulan pieni ja tunnelmallinen ristikirkko sijaitsee kauniilla paikalla järven rannalla. Kirkko on itselleni merkittävä paikka, koska olen mennyt siellä naimisiin. Kyseessä on Keski-Uudenmaan ylivoimaisesti suosituin hääkirkko, sillä historiallisen puurakennuksen romantiikka vetoaa useimpiin hääpareihin Keravan tai Järvenpään betonikolosseja enemmän. Kirkkoa ympäröivältä hautausmaalta löytyvät Aleksis Kiven ja Pekka Halosen haudat.



SOTILASHISTORIAA – ILMATORJUNTAMUSEO

Tuusulalla on vahva sotilaallinen menneisyys, sillä Hyrylään perustettiin venäläinen varuskunta jo Krimin sodan aikaan 1850-luvulla. Tuoreempaan historiaan kuuluu Helsingin Ilmatorjuntarykmentti, joka toimi Hyrylässä vuosina 1957–2006. Alue tuli itselleni hyvinkin tutuksi oman asepalvelukseni aikana. Vaikka varuskunta onkin lakkautettu, toimii Hyrylässä edelleen Ilmatorjuntamuseo. Museossa pääsee tutustumaan aselajiin varsin kattavissa näyttelyissä, joita löytyy niin piha-alueelta kuin sisätiloistakin. Museo sijaitsee kivenheiton päässä vuoden 2020 asuntomessualueesta.



MAINIOITA MAKUJA – RAVINTOLA KERHO

Hyrylän sotilashistorialliselta alueelta löytyy myös yksi seudun parhaista ruokapaikoista. Ravintola Kerho toimii venäläisen varuskunnan aikoina rakennetussa tunnelmallisessa punatiilitalossa. Aiemmin asuinkäytössä olleesta rakennuksesta tuli 1970-luvulla Hyrylän varuskunnan upseerikerho, jollaisena se ehti toimia muutaman vuosikymmenen ajan. Olen käynyt Kerhossa vasta pari kertaa, mutta laadukkaasta ruoasta kannattaisi varmasti käydä nauttimassa huomattavasti useammin. Muuten mainion ravintolan ainoa miinus on ulkoterassin sijainti, joka ei vedä kesähelteillä vertoja Krapin maalaisidyllille tai Gustavelundin järvimaisemalle. Ruoan puolesta Kerho on joka tapauksessa loistava, sillä se suosii lähituottajien raaka-aineita ja niin kolmen ruokalajin illallinen kuin pizzalounaskin ovat onnistuneet erinomaisesti. Ravintolan yhteydessä toimii myös maalaispuoti.



VIIHTYISIN MAJOITUSVAIHTOEHTO – PESCATOR VILLAS

Edellä mainitut Krapi ja Gustavelund ovat hyviä hotelleja, mutta jos Tuusulaan majoittuu suuremmalla porukalla, suosittelen tutustumaan järven länsirannalla sijaitseviin Pescator Villasin huoneistoihin. Vierekkäisiä asuntoja on kolme kappaletta ja niiden kapasiteetti vaihtelee 11 ja 13 yöpyjän välillä. Olen majoittunut Villa Lohessa viimekesäisten Tuusulan matkablogipäivien yhteydessä ja tämän vuoden puolella uudelleen maksavana asiakkaana. Tyylikkäistä huoneistoista löytyy muun muassa reilunkokoinen parveke, sauna, poreallas sekä hyvin varusteltu keittiö.



KOMEIN LUONTOKOHDE – SARVIKALLIO

Tuusulanjärven paras maisema aukeaa länsirannalla kohoavan Sarvikallion päältä. Taidemaalari Eero Järnefelt nimesi paikan Pikku-Koliksi, ja vaikkei Tuusulanjärvi nyt ihan Pielinen olekaan, voi näkymää pitää eteläsuomalaisessa mittakaavassa poikkeuksellisen upeana. Kallion päällä kelpaa viettää kaunista päivää ja syödä vaikkapa piknik-eväitä. Sarvikalliolle on parkkipaikalta muutaman sadan metrin kävelymatka. Alueella voi retkeillä myös reilun kolmen kilometrin mittaisella Seittelinreitin polulla.

Retkeilijät voivat tutustua paikalliseen luontoon myös Ruotsinkylän tutkimusmetsissä, joista kirjoitin keväällä postauksen Lähiretkeilyä Ruotsinkylän tutkimusmetsissä.



Lue myös viimevuotisten blogipäivien pohjalta syntyneet juttuni:
Tuttu Tuusula matkailijan silmin
Makuja ja maisemia Tuusulanjärvellä

Tuusulanjärvestä on hiljattain julkaistu vinkkejä myös muissa blogeissa:
Kohteena maailma: Top10 tekemistä Tuusulassa
Himomatkaajan turinoita: Tuusulan asuntomessujen oheiskohde – Tuusulanjärven rantatie

Blogia kirjoittaa jatkuvaa matkakuumetta poteva perheenisä Keravalta. Nautin reissuista niin Euroopassa, kaukomailla kuin kotimaassakin. Pysy mukana matkassa ja seuraa Lähtöporttia Facebookissa sekä Instagramissa.

Jatka lukemista
4 kommenttia

Kommentit

  1. Kohteena maailma / Rami

    23.7.2020 at 16:00

    Erinomainen opas Tuusulanjärven ympärille! Varsinkin nämä ruokapaikavinkit ovat tervetulleita tuleville reissuille.

    • Mika / Lähtöportti

      23.7.2020 at 22:02

      Kiitos Rami! Kesäterassilla syömiseen viimeksi yhdessä koettu Mankeli on näistä oikeastaan ykkösvaihtoehto, muuten Kerho. Järvenpään puolella sitten toki myös muutamia hyviä vaihtoehtoja, mutta katsoin parhaaksi rajata tämän postauksen näin.

  2. Tämä olikin varsin kattava opas Tuusulan asuntomessuja ajatellen. Mukava kuulla sinun vinkkejäsi hyväksi todetuista paikoista, kun tunnet alueen erittäin hyvin.

    • Mika / Lähtöportti

      31.7.2020 at 0:07

      Tervetuloa Tuusulaan, kannattaa tutustua kuntaan messujen lisäksi muutenkin! Toivottavasti vinkeistä on iloa 🙂

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Suomi

Pelimuseo ja paljon muuta Tampereen Vapriikissa

Julkaistu

-

Kirjoittanut

Museokeskus Vapriikki on erinomainen vierailukohde Tampereella. Kävin näyttelytiloissa ensi kertaa vasta tämän vuoden pääsiäisenä, mutta vierailu ei varmasti jäänyt viimeiseksi. Perhettämme houkutteli eniten Suomen pelimuseo, mutta saman katon alta löytyi paljon muutakin kiinnostavaa.

Vapriikki on hyvä esimerkki tamperelaisesta tavasta ottaa vanhan tehdaskaupungin historiallisia rakennuksia toimivaan uudiskäyttöön. Museokeskus avattiin Tammerkosken rannalla aiemmin toimineen Tampellan tehtaan verstastiloihin vuonna 1996. Vapriikin pääsylippujen hinta on tällä hetkellä aikuisilta 15 euroa ja lapsilta 7 euroa. Itse kuittasimme aikuisten pääsymaksut kätevien Museokorttien avulla. Pääsymaksu kattaa kaikki Vapriikin näyttelyt, joita voi olla kerrallaan yli kymmenen kappaletta.

vapriikki_kelloportti


Vapriikin pysyvään tarjontaan kuuluvista museoista ovat tällä hetkellä avoinna Luonnontieteellinen museo, Suomen pelimuseo, Suomen jääkiekkomuseo sekä koko Tampereen historiaan liittyvä Finlayson 200 – tehtaasta brändiksi. Näiden lisäksi esillä on useita vaihtuvia näyttelyitä, joiden kesto vaihtelee parista kuukaudesta useisiin vuosiin. Aiheita riittää laidasta laitaan, joten täällä on varmasti jokaiselle jotakin!


vapriikki_hugo

Suomen pelimuseo

Oma pääkohteemme Vapriikissa on lapsiakin houkutteleva Suomen pelimuseo, jossa pääsee kokeilemaan monia erilaisia tietokonepelejä vuosikymmenten varrelta. Tarjolla on siis runsaasti sekä huvia että nostalgiaa. Kokeilen esimerkiksi televisiosta tuttua Hugo-peliä, jossa hahmoa ohjataan lankapuhelimen näppäinten avulla. Pelin äänet kuuluvat tietenkin luurin kautta.

vapriikki_alpine_racer


Suurin kuhina käy pelihallissa, jossa saa käyttää vapaasti monia eri peliautomaatteja. Tarjolla on esimerkiksi rallisimulaattoreita, flippereitä sekä ammuskelupelejä. Oma suosikkini on alppihiihtosimulaattori Alpine Racer 2, jossa laskeminen tapahtuu omia jalkoja kallistelemalla. Onnistun parin harjoituskerran jälkeen jo voittamaan kisan, ja Alpine Raceria tekisi mieli päästä pelaamaan pian uudelleenkin.

vapriikki_deluxe_ski_jump


Suurin osa peleistä löytyy ahdasta automaattihallia väljemmiltä käytäviltä, joilla esitellään suomalaista pelituotantoa. Muutamat peleistä ovat kohdalle sattuessani harmillisesti jumissa, joten niitä ei pääse kokeilemaan. Yksi näistä on mäkihyppypeli Deluxe Ski Jump, jota olisi ollut mukava pelata pitkästä aikaa. Vitriinissä on pelin kehittäneen Jussi Koskelan lahjoittamaa rekvisiittaa. Muistan Jussin niiltä ajoilta, kun harrastimme samaan aikaan yleisurheilua Keravan Urheilijoissa.

vapriikki_commodore64


Pelimuseon parasta antia ovat eri vuosikymmenten teemaan sisustetut huoneet, jotka vievät hyvin autenttisella tavalla 1980- ja 1990-lukujen tunnelmiin. Sisustuksessa käytetty rekvisiitta on valittu huolella jokaista yksityiskohtaa myöten.

vapriikki_sam


Pitkä rivi Aku Ankan taskukirjoja sekä vuoden 1984 Los Angelesin olympiamaskotti Sam-kotka löytyivät minunkin huoneestani, ja moni muukin esine näyttää kovin tutulta. Commodore Kuusnelosta en koskaan itse omistanut, mutta täällä sillä pääsee pelaamaan klassikkopeli Boulder Dashia.

vapriikki_pong


Viihdymme myös menneen ajan olohuoneessa, jonka nahkapäällysteisille nojatuoleille voi istua pelaamaan kuvaputkitelevisiosta näkyvää alkeellista tennispeliä Pongia. Aikaa kuluu myös hieman uudenaikaisemmassa lastenhuoneessa Super Marion seurassa.

vapriikki_pelikauppa


Museosta löytyy hauskasti sisustettujen olohuoneiden ja lastenhuoneiden lisäksi myös malli pelikaupasta, jollaisissa itsekin joskus muinoin kävin. Silloin ei latailtu pelejä netistä, vaan niitä sai ostaa pahvisiin laatikoihin pakattuna pelikauppojen hyllyiltä. Usein pelit liikkuivat toki myös kaverilta toiselle kopioimalla. Kaukana olivat vielä ne ajat, kun pelaamista alettiin kutsua e-urheiluksi.  

vapriikki_afrikan_tahti


Museon tarjontaan kuuluu videopelien lisäksi kelpo kokoelma lautapelejä, joita saa asettua pelaamaan pöydän ääreen. Näyttelyn nurkalta löytyy myös nostalginen pajatso, joka herättää monissa vierailijoissa ihastuneita huokauksia. Pajatsoa ei kuitenkaan pääse pelaamaan, vaikka taskussa jostain syystä vanhoja viidenkymmenen pennin kolikoita sattuisi olemaankin. Vierestä löytyvää Speden Speleistä tuttua nopeustestiä saa kyllä kokeilla. Perheestämme löytyy yksi tämän pelin luonnonlahjakkuus, enkä se ole minä. 

vapriikki_pelimuseo


Pelimuseossa on mukava viettää aikaa, joka kuluukin täällä kovin nopeasti. Paikka tuo mieleeni Berliinin Computerspielemuseumin, josta olen kirjoittanut jutun jo aiemmin.


vapriikki_jaakiekkomuseo_jokerit

Suomen jääkiekkomuseo

Ehdimme onneksi nähdä pelimuseon lisäksi paljon muutakin. Käymme museoravintola Valssissa virkistävällä kahvitauolla ja kiipeämme sieltä ylimmässä kerroksessa toimivaan Suomen jääkiekkomuseoon. Tampere on niin perinteikäs lätkäkaupunki että sen omassakin historiassa riittäisi valtavasti kerrottavaa, mutta museo keskittyy nimensä mukaisesti koko maan jääkiekkoon. Mielenkiintoisena lisämausteena toimivat omien taitojen testaamiseen sopivat laukaisu- ja maalivahtisimulaattorit. Kokeilemme tyttären kanssa laukaisusimulaattoria, jossa voi yrittää virtuaalisen maalivahdin yllättämistä.

vapriikki_jaakiekkomuseo_leijonat


Museossa voi tutustua Jääkiekkoleijonan arvonimellä aateloitujen henkilöiden kunniagalleriaan, johon on päässyt pelaajien lisäksi myös valmentajia, erotuomareita sekä taustavaikuttajia. Alati kasvavalla listalla on jo 274 nimeä Mölli Keinosesta Jukka Jaloseen ja Riikka Sallisesta Kalervo Kummolaan. Esillä on totta kai myös paljon erilaisia palkintoja sekä pelipaitoja niin Suomesta kuin maailmaltakin.

vapriikki_jaakiekkomuseo_kalpa


Jääkiekkomuseon mielenkiintoisimpaan antiin kuuluvat vanhat peliasut ja varusteet, jotka näyttävät nykyisiin verrattuna kovin alkeellisilta. Perinteiset seurojen logot ja värit ovat helposti tunnistettavissa, mutta paitojen materiaalit ovat jotain aivan muuta kuin nykypäivänä. Kuvassa näkyvä hahmo on muuten nimeltään Viska, ja se kuului maalivahti Gösta Wangelille. Viska tuotti onnea, joten Wangel asetti maskotin aina pelien ajaksi maalinsa päälle. Wangel ja Viska voittivat Suomen mestaruuden Tapparan edeltäjän TBK:n riveissä vuonna 1953.

vapriikki_jaakiekkomuseo_ilves


Pitkää historiaa esittelevä museo auttaa kunnioittamaan jääkiekkoperinteitä entistä enemmän. Muistan kuinka Torontossa sijaitseva Hockey Hall of Fame toi mieleen samanlaisia tunteita, kun vierailin siellä viitisentoista vuotta sitten.

vapriikki_jaakiekkomuseo_shakers


Omaa mieltäni lämmittää kovasti, että jääkiekkomuseosta löytyy myös jotain keravalaista. Maamme naisjääkiekon legendoihin lukeutuva Anne Haanpää edusti osan mittavasta urastaan Keravan Shakersia ja auttoi joukkueen kolmeen peräkkäiseen Suomen mestaruuteen vuosina 1994–96. Haanpään Shakers-paita on ansainnut hyvin paikkansa museon arvokkaassa kokoelmassa. 


vapriikki_finlayson_01

Finlayson 200 – tehtaasta brändiksi

Vapriikin monipuolisuus tulee parhaiten esiin, kun astumme jääkiekon vauhdikkaasta maailmasta täysin toisenlaiseen ympäristöön. En osaa edes odottaa näyttelyn vaihtumista, kun seison jo värikkäiden kankaiden täyttämässä seesteisessä tilassa. Finlayson 200 – tehtaasta brändiksi -näyttelyyn on hyvä tutustua jo siksi, että skotlantilaisen James Finlaysonin perustamalla yrityksellä on suuri rooli koko Tampereen kehityksessä. Kierrämme näyttelyn jääkiekkomuseon puolelta tullessamme ikään kuin nurinkurisessa järjestyksessä, mutta siitä ei ole lopulta suurempaa haittaa.

vapriikki_finlayson_03


Vuonna 1820 alkunsa saaneesta Finlaysonista kehittyi Suomen ensimmäinen suuryritys, joka vaikutti omalta osaltaan Tampereen kasvamiseen. Konepajana aloittanut Finlayson alkoi menestyä kymmenisen vuotta perustamisensa jälkeen, jolloin toimiala oli jo vaihtunut puuvillatehtaaksi. Tehtaan ympärille rakennettiin asuntojen lisäksi esimerkiksi koulu, sairaala sekä kirkko. Finlayson kasvoi Pohjoismaiden suurimmaksi tehtaaksi ja säilytti asemansa monen vuosikymmenen ajan.

vapriikki_kuusvooninkinen


Näyttely kertoo mielenkiintoisella tavalla Finlaysonin historiasta. Mieleen jää erityisesti kuusikerroksisesta tehdasrakennus Kuusvooninkisesta tehty pienoismalli. Pienistä ikkunoista voi kurkistella sisään ja katsoa miltä talvinen työpäivä vuonna 1847 on näyttänyt. Nukkekotimaista toteutusta elävöittävät liikkuvat hologrammihahmot. Ne kuvaavat sekä työntekoa että myös esimerkiksi tuon ajan työpaikoilla esiintynyttä juopottelua.  

vapriikki_finlayson_02


Näyttelyssä on luonnollisesti esillä Finlaysonin tuottamia kankaita, joiden joukosta löytyy minullekin tuttuja kuoseja. Tekstiilituotanto alkuperäisellä tehdasalueella Tampereella päättyi 1990-luvulla. Tuotteet suunnitellaan edelleen Suomessa, mutta tuotanto on kustannussyistä siirtynyt ulkomaisiin tehtaisiin.


vapriikki_luonnontieteellinen_museo

Luonnontieteellinen museo

Tampereen luonnontieteellinen museo tarjoaa mukavasti paikallista näkökulmaa, sillä se keskittyy erityisesti Pirkanmaan luontoon. Esillä on runsaasti täyttyjä nisäkkäitä ja lintuja sekä paljon muutakin nähtävää ja opittavaa. Luonto on kiinnostava aihe, mutta käymme museon tällä kerralla vain nopeasti lävitse. Vierestä löytyy Vuoden Luontokuvat 2023 -näyttely, joka on avoinna enää 14.4.2024 saakka. Oikeastaan kaikki mukaan päässeet otokset ovat todella upeita. 


vapriikki_radio

Radioaallon harjalla – kidekoneesta podcastiin

Radionäyttely valottaa maamme noin satavuotista radiohistoriaa. Tarjolla on runsaasti niin tietoa kuin nostalgiaakin ja näyttely kuvaa myös radion muuttuvaa merkitystä läpi vuosikymmenten. Tänne voisi pysähtyä pidemmäksikin aikaa kuuntelemaan eri aikakausien ohjelmia. Mieleeni jää erityisesti urheiluselostajana tunnetun Pekka Tiilikaisen raportti talvisodasta suomalaiseen sotilasleiriin tehdyn lentohyökkäyksen keskeltä. Radioaallon harjalla -näyttely on esillä lokakuun 2027 loppuun saakka.


vapriikki_fantastinen_floppi

Fantastinen floppi

Yksi ohimennen näkemistämme näyttelyistä on Nokian N-Gage-laitteesta kertova Fantastinen floppi. Pelikonsolia ja puhelinta yhdistänyt N-Gage ei suuresta rahallisesta panostuksesta huolimatta koskaan menestynyt, vaan aiheutti Nokialle valtavat tappiot. Näyttelyssä on esillä 2000-luvun alun ajankuvaan kuuluvaa esineistöä ja tarjolla on tietenkin myös mahdollisuus N-Gagella pelaamiseen. Fantastinen floppi on esillä 5.1.2025 saakka. 


vapriikki_manserock

Museokeskus Vapriikin muu tarjonta

Vaikka viihdymme Vapriikissa monta tuntia, jää paljon vielä kokonaan näkemättäkin. Ajattelin käydä ainakin Manserock-näyttelyssä, mutta kun palaamme illan lähestyessä hiljentyvään pelimuseoon, ei meistä kukaan malta lähteä sieltä pois ennen sulkemisaikaa. Niinpä popedat ja eppunormaalit jäävät odottamaan seuraavaa kertaa. Manserock-näyttelyyn voi onneksi tutustua vuoden 2026 loppuun asti. Vapriikissa on tällä hetkellä esillä edellä mainittujen lisäksi muutama muukin näyttely. Esimerkiksi Postimuseon monivuotinen päänäyttely Viestinviejät on nähtävillä vielä 15.9.2024 saakka. Tampereen Kivimuseo on parhaillaan suljettuna ennen odotetun Kiven voima -näyttelyn avautumista 26.4.2024.

vapriikki_tarrat


Vapriikki on mainio kokonaisuus, sillä laadukkaasti toteutetuista näyttelyistä löytyy katseltavaa moneen makuun. Näyttelyiden suuri määrä takaa myös vaihtuvuuden, joten Vapriikkiin voi aina palata katsomaan mitä uutta on tullut tarjolle. Ja toisaalta vaikkei mitään uutta olisikaan, löytyisi pelimuseosta aina taatusti ajanvietettä moneksi tunniksi!

Lue lisätietoja Vapriikin omilta nettisivuilta.

Jatka lukemista

Suomi

Iso-Syöte ihastutti jälleen

Julkaistu

-

Kirjoittanut

Palasimme vain vuoden tauon jälkeen Iso-Syötteelle nauttimaan hiihtoladuista ja kokeilemaan tällä kerralla myös laskettelua. Paluu samoille laduille on meille poikkeuksellista, sillä olemme lomailleet tätä ennen aina eri hiihtokeskuksissa.

Takana olivat aiemmassa jutussani mainitut kahdeksan talvista reissua eri hiihtokeskuksiin, kunnes niistä viimeisin tuntui niin mieluisalta, että palasimme heti tilaisuuden tullen takaisin ja vuokrasimme mökin Suomen eteläisimmän tunturin juurelta. Iso-Syöte tuntuu juuri meille sopivalta paikalta, sillä se on pieni ja rauhallinen, mutta tarjoaa silti kaikki tärkeimmät palvelut.

syote2024_ladut_07

Nautimme puhtaasta luonnosta ja hyvästä latuverkostosta. Sijaintikin miellyttää, sillä Syöte on kotoa katsottuna selvästi lähempänä kuin vaikkapa muuten mainiot Ylläs ja Saariselkä. Pohjois-Pohjanmaalta löytyvällä Syötteellä ei ole aitoa Lapin taikaa, mutta hienoihin tunturimaisemiin päästään täälläkin.


syote2024_laskettelu_03

Hiihtokoulun kautta rinteisiin

En ole koskaan aiemmin kokeillut laskettelua, vaikka murtomaahiihtoa onkin tullut harrastettua vaihtelevalla aktiivisuudella noin viisivuotiaasta lähtien. Viime vuosien vierailumme eri hiihtokeskuksissa ovat herättäneet vähitellen orastavaa kiinnostusta myös mutkamäkeä kohtaan, sillä erilaisia urheilulajeja on aina hauska kokeilla. Laskettelu olisi silti jäänyt tälläkin kerralla väliin, ellei 11-vuotias tytär olisi ilmoittanut halustaan lähteä rinteeseen. Muita innokkaita ei perheestä löydy, joten tiedossa on isän ja tyttären laatuaikaa.

syote2024_laskettelu_04


Sopivat varusteet löytyvät Iso-Syötteen eturinteiden alla sijaitsevasta välinevuokraamosta. Monot sovitetaan itse, minkä jälkeen henkilökunta valitsee sukset laskijan pituuden, painon ja taitotason mukaisesti. Kypärän saa mukaan vuokrattavaan välinepakettiin, mutta laskettelulasit täytyy ostaa omaksi. Sitten vielä sauvat mukaan ja menoksi. Ihan halpaahan tämä touhu välinevuokrineen ja hissilippuineen ei ole, mutta ainakin pääsemme kokeilemaan laskettelua hyvissä olosuhteissa. Iso-Syötteen vuokraamon valikoimaan kuuluu myös läskipyöriä ja murtomaasuksia.

syote2024_laskettelu_05


Olen aina ollut innokas penkkiurheilija, joten muistan seuranneeni muiden lajien ohella myös alppihiihtoa Ingemar Stenmarkin, Alberto Tomban ja Vreni Schneiderin suuruuden päivistä lähtien. Epäilen kuitenkin, ettei ensikertalaisen laskeminen lähde sujumaan pelkästään takavuosien olympialaisia muistelemalla, joten varaan meille yksityistunnin Iso-Syötteen hiihtokoulusta.

syote2024_laskettelu_01


Tunteja suositellaan keskenään samantasoisille laskijoille. Vaikka olemmekin tyttären kanssa eri ikäisiä, saamme molemmat aloittelijaopastuksesta paljon irti. Perusasiat sekä välineet tulevat opettajan johdolla puolessatoissa tunnissa hyvin tutuiksi. Liikunnallisesta taustasta on apua, joten tunnemme olevamme pienestä hapuilusta huolimatta melko valmiita rinteeseen. Suosittelen hiihtokoulua aivan ehdottomasti kaikille aloittelijoille ja varmasti myös kokeneemmille on tarjolla hyviä vinkkejä.

syote2024_laskettelu_06


Laskettelu on niin mukavaa, että viihdymme rinteessä hiitokoulun jälkeen vielä pitkään ja palaamme rinteeseen myös toisena päivänä. Tyttären taidot kehittyvät kovaa vauhtia ja huomaan myös oman laskemiseni olevan koko ajan sujuvampaa. Tavoitteena on pitää lasku koko ajan hallinnassa niin, että vauhtia voi varmuuden karttuessa hiljalleen lisätä. Saavutan myös tärkeimmän tavoitteeni, eli selviän pitkistä laskupäivistä itseäni tai ketään muutakaan satuttamatta. Haemme kärsivällisesti tuntumaa perherinteestä, kunnes laskemme myös kahta helppoa eturinnettä useampaan kertaan. Näillä Iso-Syötteen pisimmillä rinteillä on mittaa 1200 metriä ja korkeuseroa 192 metriä. Hisseihin ei ole Etelä-Suomen hiihtolomaviikolla juuri lainkaan jonoa, joten toistoja ehtii kertyä ilahduttavan runsaasti.

syote2024_romekievari


Olen käsittänyt, että rinneravintolat kuuluvat olennaisena osana laskettelukokemukseen. Niinpä mekin astelemme suurilla kolisevilla monoilla Romekievariin. Täällä kelpaa syödä lounaaksi lohikeittoa tai poronkäristystä ja palata myöhemmin iltapäivällä lämmittelemään kuuman kaakaon äärelle. Jään kaipaamaan vain mielikuvissani soivaa iloista saksankielistä taustamusiikkia, mutta sitä kuullakseen täytyy luultavasti suunnata Alpeille. Kyllä vanhat englannin- ja suomenkielisetkin hitit kelpaavat.

syote2024_laskettelu_02


Pari pitkää Iso-Syötteen rinteissä vietettyä päivää auttavat ymmärtämään itselleni vierasta laskettelukulttuuria paremmin. On oikeasti hauskaa viettää tuntikausia ulkona rennon liikunnan parissa ja käydä välillä ravintolan puolella lämmittelemässä. Minnekään ei ole kiire, sillä päivän aikana saa varmasti laskea mäkeä alas niin monta kertaa kuin vain jaksaa.

syote2024_laskettelu_07


Uskon palaavani rinteisiin joskus toistekin. Keski-ikäkin on näemmä ihan hyvä ikä aloittaa laskettelu, joskin jään miettimään millaista tämä olisi ollut hurjapäisessä lapsuudessa, kun kaatumisia ei olisi osannut pelätä lainkaan, eikä tärähdyksistä olisi luultavasti seurannutkaan mitään mustelmaa kummempaa.


syote2024_ladut_02

Leppoisaa menoa erinomaisilla laduilla

Laskettelusta huolimatta suurin osa päivistä kuluu tälläkin kerralla perinteiseen tapaan hiihdellessä. Ehdin neljän hiihtopäivän aikana sivakoida 90 kilometriä, mikä tuntuu aivan riittävältä määrältä. Kaikkiaan Syötteellä on latuja noin 120 kilometrin verran. Olen nyt kahden hiihtoloman aikana kolunnut suurimman osan verkostosta läpi, mutta joitakin Pikku-Syötteen reittejä sekä haastavat Iso-Syötteen huipun ladut ovat vielä kokeilematta.

syote2024_ladut_06

Hiihtäessä miellyttävät erämaahenkiset maisemat sekä sopivasti vaihtelevat latuprofiilit. Reitit eivät ole mahdottoman vaativia, mutta mäkiä on silti riittävästi. Laduista löytyy lisätietoa Iso-Syötteen nettisivuilta.


syote2024_ladut_01

Iso-Syötteen ympäryslatu

Hyvä peruslenkki Iso-Syötteellä on tunturin ympäri kiertävä noin yhdeksän kilometrin mittainen reitti, jonka varrelta voi poiketa vaikka Syötteen luontokeskukseen tai eturinteiden alla palveleviin ravintoloihin. Latu ei nouse kovin korkealle tunturiin, joten matkan varrella ei ole erityisen jyrkkiä mäkiä ja korkeuserot pysyvät maltillisina.


syote2024_ladut_04

Toraslammen lenkki

Hiihtoloman kohokohtiin kuuluu viimevuotiseen tapaan vaimon kanssa tehty pitkä hiihtolenkki Syötteen kansallispuiston alueella. Luontokeskuksen luoteispuolella levittäytyvä kansallispuisto tarjoaa kauniita erämaahenkisiä maisemia, joihin kuuluvat laajat aapasuot sekä lumen kuorruttamat havumetsät. Tällä kerralla haluan lisätä edellisvuotiseen reittiimme poikkeamisen Toraslammella, jonka ympäri kiertää parin kilometrin mittainen latu.

syote2024_toraslampi_01


Toraslammen rannalla on tunnelmallinen autiotupa, jonka pihalta kelpaa ihailla aurinkoisena päivänä maisemia. Luontokeskukselta on Toraslammen tuvalle reilun kahdeksan kilometrin hiihtomatka.

syote2024_ahmatupa_01

Nousemme Toraslammelta jo viime vuonna tutuksi tullutta reittiä Ahmatuvalle, jonka erämaakahvila toimii eräänlaisena kansallispuiston keitaana. Munkkien voimalla jaksaa taas takaisin luontokeskuksen suuntaan alamäkivoittoista latua pitkin.


syote2024_ahmavaara_01

Ahmakallion latu

Palaan Ahmatuvalle vielä toisenkin kerran, kun hiihtelen kansallispuistossa yksikseni lumipyryisenä päivänä. Tällä kerralla päätän kiertää monien kehuman Ahmakallion ladun, joka kiertää Ahmavaaran ympäri. Erämaahenkinen reitti on kaunis, vaikken pyryn keskellä näekään maisemia parhaassa loistossaan.

syote2024_ahmavaara_02


Hiihto alkaa tuulen tuivertamilla avarilla seuduilla tuntua jo jonkinlaiselta tutkimusretkeltä, sillä latu katoaa näkyvistä ja muut kulkijat ovat harvassa. Tänne pitää siis joskus palata kirkkaampana päivänä uudelleen. Ahmavaaralta on aiemmin voinut hiihtää Ylpiätuvan ohitse luontokeskuksen suuntaan, mutta jostakin syystä tätä yhdyslatua ei ole avattu tänä talvena lainkaan. Ylpiätuvalla voi kyllä käydä kääntymässä, mutta reitistö pakottaa tällä hetkellä hiihtämään takaisin Ahmatuvan kautta.


syote2024_naamanka_01

Naamangan kierros

Hiihdän tällä kerralla myös viime vuonna väliin jääneen Naamangan kierroksen, joka on helpohko reitti Syötteen latuverkoston eteläisimmässä osassa. Pelkästään tähän kierrokseen kuuluvaa latua on Naamankajärven ympäristössä kymmenen kilometriä, minkä lisäksi kierros täydentyy Pytkyn lenkkiä pitkin.

syote2024_naamanka_02


Naamangan kierroksella on melko paljon tasaisia latuosuuksia, mutta joukkoon mahtuu myös kumpuilevaa maastoa harju- ja vaaramaisemineen. Lisäksi matkan varrelle jää pari lyhyttä, mutta todella jyrkkää ladutonta mäkeä, joissa tarvitaan joko huomattavaa varovaisuutta tai erittäin varmoja laskutaitoja. Kokonaisuudessaan Naamangan kierros on hyvä ja maisemallisesti mielenkiintoinen lisä Syötteen latuihin.


syote2024_pytky_03

Pytkyn lenkki

Jo viime vuonna tutuksi tullut Pytkyn lenkki on leppoisa yhdeksän kilometrin kierros kauniin luonnon keskellä. Ura on sen verran kapea, että luistelukaistan vieressä kulkeva latu löytyy vain väylän toisesta reunasta. Reitin hiihtäminen on sallittua molempiin suuntiin, mutta minusta on mukavampi kulkea myötäpäivään, jolloin oikeanpuoleiseen liikenteeseen tottuneet vastaantulijat väistävät yleensä ladun sivuun. Olen hiihtänyt Pytkyn lenkin aiemmin samalla lenkillä Iso-Syötteen ympärysladun kanssa, mutta tulemme tällä kerralla autolla Pytky Ranchin parkkipaikalle, jolloin hiihtomatkasta tulee lapsille sopiva.


syote2024_pytky_02

Pytky Ranchin munkit ja porot

Pytkyn lenkki on muutenkin mukava, mutta sen kruunaa kodikas Pytky Café. Sokeriset herkut ovat perinteisiä hiihtäjän eväitä ja Pytkyn munkit kuuluvat ehdottomasti koko maan parhaisiin. Vastapaistettuja munkkeja on vaikea vastustaa! Vaikka samoja täällä leivottuja herkkuja myydään Ahmatuvallakin, on tuoreudessa huomattava ero. Tarjolla on myös keittolounasta.

syote2024_pytky_01


Käymme Pytky Ranchin pihalla tapaamassa aitauksessa majailevia Ahkku- ja Simo-poroja. Toinen niistä tuleekin seurallisesti tutustumaan ja pysyttelee pitkään aidan vieressä, vaikkei meillä ole minkäänlaisia herkkuja tarjottavana. Kahvilan puolelta voisi ostaa jäkälää poroille syötettäväksi.


syote2024_hilltop_01

Ateria Hilltop-ravintolassa

Viikon parhaisiin elämyksiin kuuluu tänäkin vuonna ateria tunturihotelli Iso-Syötteen Hilltop-ravintolassa. Varaamastamme ikkunapöydästä ei näe juuri usvaista parveketta pidemmälle, mutta pöydän antimet maistuvat loistavasti.

syote2024_hilltop_02


Nautin tällä kerralla koko Hilltop Menun, johon kuuluu rapuliemeen upotettu haukipyörykkä, erinomaisen mureaa poron paahtopaistia sekä marjojen kera tarjoiltu crème brûlée. Hilltop on ollut hintansa arvoinen kokemus molemmilla Syötteellä viettämillämme hiihtolomilla.


syote2024_tykkylumi_01

Iso-Syötteen huipun luminen satumaailma

Tunturin huipulla kannattaa ehdottomasti käydä ihailemassa satumaisen kaunista tykkylumimetsää. Osumme tällä kerralla paikalle utuisessa säässä, jolloin näkymät rajoittuvat lähiympäristöön. On silti lumoavaa katsella lumen peittämiä puita, joista muodostuu mielikuvitusta käyttämällä toinen toistaan kiehtovampia hahmoja.

syote2024_ladut_03


Koemme olleemme sään suhteen melko onnekkaita, vaikka aurinkoisia päiviä osuikin kohdallemme vain yksi. Pääasia oli, että lämpötila pysyi pakkasen puolella lähes loppuun saakka, joten saimme nauttia talvisista olosuhteista. Pois lähtiessämme lunta on karissut jo alas talojen katoilta ja puiden oksilta, joten tunnelmaa voisi kuvailla hieman alakuloiseksi. Talvipäiviä ja lunta riittää Syötteellä silti varmasti vielä pitkälle kevääseen. Saapa nähdä, palaammeko vielä ensi talvenakin mainiolle Iso-Syötteelle vai viekö tie vaihteeksi johonkin toiseen hiihtokeskukseen.

Iso-Syötteellä viihtyi samaan aikaan myös Kohteena maailma -blogin Rami. Lue Ramin erityisesti laskettelusta kertova juttu Iso-Syötteen laskettelukeskus on Suomen eteläisin tunturi.
 
Lue myös viime vuoden reissusta kertova oma juttuni Hiihtoloma Syötteen laduilla.

Jatka lukemista
Advertisement Booking.com

Suosittuja juttuja