Suomi
Tuttu Tuusula matkailijan silmin

Vietimme reilun vuorokauden pienellä matkabloggaajaporukalla Tuusulassa ja ehdimme kokea lyhyessä ajassa paljon. Aloitan kokemusten kertomisen Tuusulanjärven itselleni tutummalta laidalta.
Kaupallisessa yhteistyössä Visit Tuusulanjärvi, Lottamuseo, Gustavelund ja Sportuna
Tuusula on itselleni erittäin tuttu kunta, sillä olen viettänyt siellä lapsuuden kesäni ja mökki löytyy sieltä edelleen. Kotikaupunki Keravakin sijaitsee aivan naapurissa, joten Tuusulassa tulee käytyä jatkuvasti pitkin vuotta.
Nyt olikin erityisen hauskaa kierrellä Tuusulanjärven ympäristössä toisten matkabloggaajien kanssa ja nähdä tutut kulmat hieman uudenlaisesta näkökulmasta. Järjestimme yhdessä Tasty Travelissimon Martinan ja Henkan kanssa tapahtuman, johon osallistuivat myös Tien päällä, Lähtöselvitetty, Nattura, Suunnaton ja Toisiin maisemiin.
Aloitamme retken Syvärannan Lottamuseosta Tuusulan Rantatien varrelta. Museota ei vielä lapsuudessani ollut, sillä nykyinen päärakennus valmistui vasta 90-luvun puolivälissä. Mystinen hämähäkkiportti on sen sijaan piirtynyt mieleeni jo varhaislapsuuden kävely- ja pyörälenkeiltä. Tarinan mukaan siinä on joskus kiipeillyt kultaisia hämähäkkejä, joiden silminä hohtivat aidot rubiinit.
Syvärannan historia ulottuu puolentoista vuosisadan päähän. 1900-luvun alussa tontilla vietettiin venäläismiljonääri Konstantin Uschkoffin isännöimiä seurapiirijuhlia ja myöhemmin siellä koulutettiin Lotta Svärd -järjestön jäseniä. Alkuperäinen huvila tuhoutui vuoden 1947 tulipalossa maan tasalle, mutta pöytään katettu täytekakku saatiin sentään pelastettua liekeiltä.
Museon kahvila eli Lottakanttiini kuuluu kantapaikkoihini Keski-Uudellamaalla ja käyn siellä useita kertoja vuodessa. Paikalle houkuttavat erityisesti herkulliset leivonnaiset, joista suurin osa valmistetaan paikan päällä.
Kanttiinin keittiössä osataan soveltaa vanhoja reseptejä nykypäivään sopivalla tavalla ja taustalla soiva musiikki tarjoaa nostalgisen aikamatkan sotavuosien tunnelmiin. Olen todennut myös kanttiinin lounaan varsin maukkaaksi.
Tuusulalla on pitkät sotilaalliset perinteet ja olen suorittanut omankin asepalvelukseni sittemmin lakkautetussa Hyrylän varuskunnassa. Lottakanttiinin munkit ovat mielestäni vielä parempia kuin aikoinaan sotilaskodissa nauttimani.
Vaikka olen käynyt kahvilassa tänäkin kesänä muutaman kerran, on edellisestä museokäynnistäni ehtinyt kulua jo vuosikausia. Niinpä suuntaankin uteliaana yläkerran näyttelyyn. Päänäyttely valottaa Lotta Svärd -järjestön historiaa yleisesti ja parhaillaan esillä oleva erikoisnäyttely keskittyy lääkintälottien tarinoihin.
Näyttelyt ovat informatiivisia ja luettavana on paljon tietoa. Aiheesta kiinnostuneille tämä onkin oikea aarreaitta, mutta kaltaiseni levoton museokävijä kaipaisi pitkien esittelytekstien ja vitriineihin aseteltujen esineiden rinnalle entistä enemmän mukaansatempaavampaa koettavaa.
Toki näyttelyissä on vitriinien lisäksi muutakin. Vanhanaikaisesta puhelimesta voi kuunnella lottien laulua tai lottalupauksen lausumista, sidontataitojaan pääsisi kokeilemaan ja historiallisia videoita katsomaan. Kosketusnäytöllä toimiva virtuaalinen paperinukke kiinnostaa varmasti pieniä ja todistetusti myös vähän suurempia museokävijöitä.
Museon kuvauksellisin osa löytyy sivurakennukseen pystytetystä Sairasjunan matkassa -näyttelystä. Täällä on esillä niin soppatykki kuin sairasjunan vaunukin.
Lavastettu rautatieaseman ympäristö vie ajatukset nopeasti menneeseen aikaan. Millaista olisi ollut heittää hyvästejä rintamalle lähtiessä tai millaista kohdata kotona odottaneita rakkaita? Ja miltä tuntuisi, jos läheinen ihminen ei koskaan palaisikaan?
Siirrymme Rantatietä puolisen kilometriä etelään päin ja saavumme Aleksis Kiven kuolinmökille. Kansalliskirjailijan viimeinen asumus oli Albert-veljen vaatimaton torppa, jossa Aleksis ehti viettää muutaman kuukauden. Voit lukea kirjailijan vaiheista Nurmijärvellä ja Tuusulassa lisää aiemmasta jutustani Aleksis Kivi – kehdosta hautaan.
Kuolinmökin vieressä sijaitseva Fjällbon puisto on yksi parhaista paikoista Tuusulanjärven maisemista nauttimiseen. Olen käynyt täällä esimerkiksi kirpeinä pakkaspäivinä ja keväällä auringon sulattaessa viimeisiä jäälauttoja. Nyt katselemme säätä toiveikkaina, sillä uhkaavista ennusteista huolimatta tuuli ei revi puita eikä taivas salamoi.
Muutaman sadan metrin mittainen miniluontopolku kulkee paikoitellen järven rantaviivaa pitkin. Tuusulan kunta on kehittänyt puistoa tänä vuonna huomattavasti ja rannalta löytyy esimerkiksi mukava nuotiopaikka. Fjällbohon on tarkoitus pystyttää lähiaikoina myös näyttävä uimalaituri, mutta töiden aloitus on viivästynyt.
Yövymme tapahtuman aikana Huippuhuoneistot Pescator Villasin Villa Lohessa järven eteläpään tuntumassa. Kerron sekä tyylikkäästä majoituksesta ja Elämyksen Taian järjestämästä Kickbike-retkestä myöhemmin erillisessä postauksessaan, joten siirrytään tällä kertaa suoraan seuraavaan aamuun.
Olen kulkenut Tuusulan kirkkotien varrella sijaitsevan Hotelli Gustavelundin ohitse satoja kertoja, mutta päätynyt sisätiloihin vain harvoin. Kummityttömme vanhempien hääjuhlaa vietettiin Gustavelundissa 12 vuotta sitten, minkä lisäksi olemme käyneet kahvilan puolella lämmittelemässä parin talvisen hiihtoretken jälkeen.
Gustavelundin laatikkomainen ulkoasu kätkee sisälleen yllätyksiä. Funkkistyyliin sisustettu hotelli valmistui vuonna 1965 ja menneiden vuosikymmenten tunnelma on hyvällä tavalla aistittavissa. Esillä on suomalaista designia ja huoneita on remontoitu tyylikkäästi ajan henkeä kunnioittaen.
Oma lukunsa on upea sisäpuutarha, jota hallitsee vuonna 1985 istutettu palmu. Retrohenkinen Gustava Club sen sijaan näyttää miltei aidolta ruotsinlaivan diskolta. Sisustus yllättää useamman kerran, mutta talon sisällä säilyy silti selkeä punainen lanka.
Emme yövy Gustavelundissa, vaan nautimme siellä ainoastaan aamiaisen. Sportscar Breakfast Club on muutaman kerran kesässä järjestettävä tapahtuma, joka kokoaa urheiluautoharrastajia yhteen lauantaiaamuisin.
Vaikka urheiluautot jättäisikin väliin, on ulkoilmassa nautittu aamiainen joka tapauksessa mukava kokemus. Tarjolla on kaikkea, mitä runsaalta hotelliaamiaiselta voi odottaakin. Gustavelundin terassi on uudistettu äskettäin ja se näyttää järvimaisemineen varsin viihtyisältä.
Viikonloppu huipentuu Sportunan risteilyyn aurinkoisella Tuusulanjärvellä. Saman yrityksen järjestämät kirkkovenesoudut ovat suosittuja, mutta me pääsemme aurinkolautta Ainon leppoisaan kyytiin. Järvelle voisi lähteä myös Sportunan kajakeilla tai sup-laudoilla.
Sää on meille suosiollinen. Järvi on miltei peilityyni ja aurinko helottaa kirkkaalta taivaalta. Hento tuulenvire ja lautalta löytyvä katos tuovat sopivasti helpotusta helteeseen.
Tyynen sään ainoa varjopuoli on sinilevä, joka näkyy seisovassa vedessä harvinaisen selvästi. Muistelen järven haisseen inhottavasti vielä 80-luvulla, sillä veteen laskettiin aikoinaan huoletta jätteitä niin Järvenpäästä kuin maatiloiltakin. Tuusulanjärven tila on sittemmin parantunut huomattavasti, vaikkei vesi ole savisen pohjan vuoksi paljoa kirkastunutkaan.
Kuva: Sonja Fogelholm
Tuusulanjärvi on itselleni muistoja täynnä. Mieleeni tulevat kalapaikat, joissa kävimme isän kanssa narraamassa ahvenia. Saaliiksi tosin nousi useimmiten vähemmän toivottuja särkikaloja tai joskus jopa suuri ankerias. Järvi tunnetaan kalamiesten keskuudessa erityisesti kookkaista kuhistaan.
Juhannusperinteisiimme kuului aikoinaan soutaminen Krapin juhannuskokolle. Joskus olen kuunnellut Järvenpään Puistobluesin konsertteja tyyneltä järveltä käsin ja kerran joutunut miltei merihätään myrskyn yllätettyä. Näihin muistoihin unohtuessa alkaa jo hieman harmittaa, ettei omaa venettä ole ollut enää useampaan vuoteen käytössä.
Risteilyisäntämme Juha Jäntti on salibandyihmisille tuttu valmentajavelho, mutta hän paljastuu myös lahjakkaaksi runonlausujaksi ja paikallishistorian tuntijaksi. Eino Leinon Tuusulanjärven rannoilla kirjoittamat sanat luovat tunnelmaa ja elävästi kerrottu historia antaa lisäarvoa ympärillämme levittäytyvälle kulttuurimaisemalle.
Yksi Tuusulanjärven maamerkeistä on 25 metrin korkuinen Sarvikallio, jonka päällä seudun taiteilijat ovat nauttineet eväsretkistä ja hakeneet inspiraatiota töilleen. Esimerkiksi Eero Järnefelt ja Venny Soldan-Brofeldt kävivät täällä maalaamassa ja Juhani Ahokin lienee nauttinut maisemasta. Lautan kaiuttimista soiva Sibeliuksen Finlandia nostaa kansallisromanttisen tunnelman huippuunsa.
Lauttaretken kääntöpaikkana toimii Halosenniemi, joka on omasta mielestäni seudun upein kulttuurinähtävyys. Maalari Pekka Halosen ateljeekoti on harvinaisen upealla paikalla kohoava hirsirakennus, jonka sisällä voi aistia historian havinaa ja tutustua mielenkiintoisiin taidenäyttelyihin. Kansainvälisessä tunnettuudessa se toki häviää Järvenpään puolelta löytyvälle Sibeliuksen Ainolalle.
Tällainen risteily tarjoaa tutullakin järvellä uudenlaisen ja kokonaisvaltaisen elämyksen. Tasaisesti lipuva lautta ja taustalla soiva musiikki luovat nautinnollisen kokemuksen. Tuusulanjärvi on kauneimpia paikkoja mitä pääkaupunkiseudun tuntumasta löytyy.
Historiallinen teema sopii risteilyymme mainiosti, mutta Sportunan lautat taipuvat toki muuhunkin. Taustamusiikkia vaihtamalla pääsee nopeasti vaikkapa Titanic-elokuvan tunnelmiin. Puistobluesin aikaan järjestettävät bluesristeilyt ovat kuulemma myös suosittuja. Tuusulanjärven syksyä sävyttää ruskasta nauttiminen.
Palaamme parituntisen risteilyn päätteeksi Gustavelundin laituriin taas yhtä suurta kokemusta rikkaampina. Itselleni blogitapahtuma oli oiva muistutus siitä, millaisia matkailuelämyksiä omilta kulmiltakin voi löytää. Vierailukohteet saattavat joskus jäädä kokonaan käymättä, jos ne sijaitsevat liian lähellä. Kiitos tämän tapahtuman, osaan katsoa Tuusulanjärveä taas uudella ja entistäkin kunnioittavammalla tavalla.
Lue myös toinen samasta retkestä kertova juttu, jossa muun muassa potkitaan kickbikella Sarvikalliolle ja nautitaan huiman hyvä italialaishenkinen ateria.

Suomi
Monipuolinen Merikeskus Vellamo Kotkassa

Vietimme pääsiäisenä pari päivää Kotkan seudulla. Reissun eräänlainen pääkohde oli Merikeskus Vellamo, jossa käynnille olin odottanut sopivaa hetkeä jo useamman vuoden ajan. Museokeskuksesta löytyi monta erilaista kiinnostavaa näyttelyä.
Kesällä 2008 avattu Merikeskus Vellamo kuuluu satamakaupunki Kotkan vetonauloihin. Suuresta rakennuksesta löytyvät sekä Suomen merimuseo että Kymenlaakson museo, joten näyttelyiden parissa saa helposti kulumaan pitkänkin tovin. Meillä vierähti Vellamon tiloissa noin neljä tuntia, kun kiersimme esillä olleet näyttelyt läpi ja huilasimme välillä kahvilan puolella. Tämän pidempää aikaa ei museoihin jaksaisi kerralla keskittyäkään, mutta Vellamo on taatusti useammankin vierailun väärti.

Venehallin aarteita
Sisätiloihin saapuessa huomio kiinnittyy aluksi suureen venehalliin, jonne on koottu monenlaisia aluksia. Penkkiurheilijan silmiin osuu ensimmäisenä Thomas Johansonin ja Jyrki Järven käyttämä 49er-luokan kilpavene, jolla kaksikko purjehti olympiakultaa Sydneyn vesillä vuonna 2000. Kovin mielenkiintoinen on myös muumien äidin Tove Janssonin puuvene Victoria, jolla taiteilija kulki kesämökilleen Pellingin saaristossa. Seinustalle koottu perämoottorikokoelma tuo puolestaan mieleeni mukavan sukulaismiehen, jonka Evinrude käynnistyi aina lapsuuteni kalareissujen aluksi niin ikään Porvoon suunnalla. Tarinan mukaan Ole Evinrude keksi muuten aloittaa moottoreiden valmistamisen, kun hän oli hakemassa vaimolleen jäätelöä hiki päässä soutaen.

Merivartijoiden tärkeät tehtävät
Venehallissa siirrytään sujuvasti kauniiden puuveneiden keskeltä Merivartiomuseon puolelle, jossa on juuri avautunut uusi Turvanasi merellä -niminen näyttely. Saamme käsityksen merivartijan työstä sekä menneinä vuosikymmeninä että nykypäivänä. Enpä olisi tullut ajatelleeksi, että merivartioinnin aloittaminen juontaa juurensa kieltolakiin ja Itämerellä rehottaneen pirtun salakuljetuksen kaitsemiseen. Nykyisin tehtävät kattavat kaikkea mahdollista meripelastuksesta passintarkastukseen.

Ihmiskohtaloita Ruotsinsalmen taisteluissa
Yksi Merikeskus Vellamon kiinnostavimmista näyttelyistä on vajaat viisi vuotta sitten auennut Kohtalona Ruotsinsalmi. Visuaalisestikin vaikuttava näyttely on koottu huolella, ja sisältöön tutustuminen on innostavaa muun muassa henkilöesittelyiden kautta. Ruotsinsalmen alueella nykyisen Kotkan edustalla käytiin vuonna 1790 Itämeren historian suurin meritaistelu, jossa kuningas Kustaa III:n ruotsalainen laivasto kukisti venäläiset joukot. Meren pohjassa on taisteluiden seurauksena yhä kymmeniä laivojen hylkyjä, jotka ovat nykyään mielenkiintoisia tutkimuskohteita.

Venäläiset halusivat taisteluiden jälkeen linnoittaa Ruotsinsalmen ja nykyiselle Kotkansaarelle kasvoi suurehko kaupunki. Silloiselle valtioiden rajaseudulle rakennettiin linnoituksia, joiden tehtävänä oli suojata erityisesti Pietarin kaupunkia. Ruotsinsalmen linnoituskaupunki menetti kuitenkin pian merkitystään rajan siirtyessä ja se tuhoutui Krimin sodassa vuonna 1855.

Metsäteollisuus Kymenlaakson kehittäjänä
Merikeskus Vellamon tiloissa toimii Suomen merimuseon lisäksi myös Kymenlaakson museo, joka tutustuttaa maakunnan historiaan sekä nykypäivän henkeen. Syksyyn 2026 asti esillä oleva Puun vuoro -näyttely tuo esiin metsäteollisuuden erityisen merkityksen alueen kehityksessä. Kymenlaakson metsiä alettiin toden teolla hyödyntää 1870-luvun alussa, jolloin tukkeja ryhdyttiin uittamaan Kymijokea pitkin kohti merta. Joen suulle perustettiin Kotkan kaupunki, joka kehittyi sahateollisuuden ansiosta nopeasti. Kotkasta kasvoi merkittävä satamakaupunki, josta lähti rahtilaivojen mukana merimiehiä maailmalle kokemaan Rion kuumia öitä ja muita eksoottisia seikkailuita.

Satamaan saapuneiden englantilaisten laivojen mukana Kotkaan rantautui myös jalkapallo, jota brittimerimiehet alkoivat pelata paikallisia ahtaajia vastaan. Kotkasta kehittyi ajan kuluessa yksi harvoista suomalaisista kaupungeista, joissa jalkapallo kuuluu vahvasti paikalliseen identiteettiin. Vihreävalkoisesta KTP:stä maailmalle ovat ponnistaneet muiden muassa Teemu Pukki sekä Arto Tolsa, jonka pelipaita on esillä museossa. Tolsa oli ensimmäisiä ulkomailla menestyneitä suomalaisia pelaajia ja Kotkan jalkapallostadion on nimetty hänen mukaansa. Museossa on myös Myllykosken Pallolle omistettu vitriini. MyPa on hyvä esimerkki metsäteollisuuden monipuolisesta merkityksestä Kymenlaaksossa, sillä perinteikäs seura kasvoi Myllykosken paperitehtaan ympärille.

Värikylläinen Mikä-mikä-kaupunki
Kymenlaakson museon Mikä-mikä-kaupunki tarjoaa tutkittavaa lapsille ja nostalgista nähtävää aikuisille. Näyttely tarjoaa ennen kaikkea hyvät puitteet monenlaisiin leikkeihin kovasti Kotkaa muistuttavassa ympäristössä, jossa voi vaikkapa ostaa torilta paikallisia possoja tai seilata Tornator-aluksella maailman merille. Omasta perheestämme ei löydy leikeistä kiinnostuneita, mutta esimerkiksi menneiden vuosikymmenten lastenhuone näyttää aikuisista kovin tutulta ja kerrostalon hississä voi tutustua eri kerrosten asukkaiden kuulumisiin. Mikä-mikä-kaupungissa voi vierailla vuoden 2030 alkuun saakka.

Koko perheen Muumiseikkailu
Merikeskus Vellamo on muutenkin suunniteltu koko perheen kohteeksi, mutta Mikä-mikä-kaupungin lisäksi erityisesti muumeihin keskittyvä Rohkeus, rakkaus, vapaus! -näyttely riemastuttaa varmasti monia perheidensä pienimpiä. Lapset pääsevät tässä näyttelyssä leikkimään ja seikkailemaan, kun taas aikuisille on tarjolla taustatietoa muumeista sekä niiden luojasta Tove Janssonista.

Muumien maailma saa aina hyvälle mielelle ja näyttelyyn on löydetty mukavasti uusia näkökulmia aiheeseen liittyen. Omalle perheellemme muumit ovat tuttuja televisiosarjan, kirjojen sekä monien Naantalin Muumimaailmaan tehtyjen vierailujen ansiosta. Aihe on jäänyt lasten kasvaessa viime vuosina taka-alalle, mutta toisaalta muumit ovat ajattomia ja tarjoavat hyviä elämänohjeita kaikenikäisille. Tämä näyttely on esillä Vellamossa 7.3.2027 saakka.

Koskettava näyttely menetetyistä saarista
Ehdimme nähdä vielä pääsiäisenä viimeistä päivää auki olleen Menetetyt saaret -näyttelyn, joka kertoi ennen toista maailmansotaa Suomelle kuuluneista Suomenlahden ulkosaarista. Juha Metson, Marjo Näkin ja Mika Rokan keräämä aineisto sisältää upeita valokuvia sekä mielenkiintoista videomateriaalia. Seiskari, Lavansaari, Tytärsaari sekä erityisesti Suursaari olivat aikoinaan suosittuja kesälomakohteita, joiden elinkeinoihin kuuluivat matkailu, merenkulku, kalastus, hylkeenpyynti sekä toki myös aiemmin mainittu alkoholin salakuljetus. Nykyisin lähes autioituneiden saarten eloisaan menneisyyteen tutustuminen on koskettava kokemus. Rajan taakse jäänyt Karjala on itselleni hyvin tuttu aihe, mutta Suomenlahden ulkosaarten historiasta en ole tiennyt tätä ennen juuri mitään.

Monipuolinen ja vaihtuva näyttelykokonaisuus
Pääsiäisen sää oli harmillisen kolea ja sateinen, joten tuntui erityisen mukavalta viettää aikaa Vellamon siisteissä sisätiloissa. Merikeskus on toimiva kokonaisuus, jossa on helppo viihtyä. Ilahduin erityisesti siitä, kuinka monipuolisesti näyttelyt tuovat esiin paikallista historiaa. Kymenlaakson museosta jäivät mieleen varsinkin Kotkan kaupungin kehitysvaiheet kohti nykyaikaa, kun taas Kohtalona Ruotsinsalmi -näyttely avasi minulle uudella tavalla seudun vuosisatojen takaista menneisyyttä Ruotsin ja Venäjän välisten sotien näyttämönä.

Suomen merimuseon päänäyttelyä uusitaan parhaillaan, joten sen puuttuminen supistaa näyttelykokonaisuutta tällä hetkellä melko paljon. Toisaalta meille riitti nytkin nähtävää enemmän kuin riittävästi. Kesällä olisi mukava tutustua ulkona odottaviin jäänmurtaja Tarmoon, vartiolaiva Telkkään sekä majakkalaiva Kemiin, jotka ovat avoinna suurin piirtein toukokuun puolivälistä elokuun puoliväliin saakka. Lisäksi luvassa on aina erilaisia vaihtuvia näyttelyitä. Museokokonaisuus on niin laaja, että tauko ravintola Laakongissa on jossain kohtaa vierailua paikallaan. Osa perheestämme kokeili Laakongin buffetlounasta, kun taas osalle riittivät kahvilatuotteet. Käväisimme myös katselemassa museokaupan houkutuksia, mutta tuliaisostokset jäivät tällä kerralla tekemättä. Katsotaan miten käy ensi kerralla, sillä alati uudistuvassa Vellamossa voisi käydä joskus toistekin.
Lisätiedot: merikeskusvellamo.fi
Suomi
Tuusulanjärven Ainola, Ahola ja Suviranta

Tuusulanjärven taiteilijayhteisön kotimuseot ovat hienoja vierailukohteita, joissa voi aistia 1900-luvun alun kansallisromanttista henkeä. Esittelen nyt Ainolan, Aholan ja Suvirannan, jotka sijaitsevat kivenheiton päässä toisistaan Järvenpään eteläosassa.
Ainutlaatuinen taiteilijayhteisö sai alkunsa, kun kirjailija Juhani Aho ja hänen taidemaalarivaimonsa Venny Soldan-Brofeldt muuttivat Tuusulanjärven maisemiin vuonna 1897. He houkuttelivat pian samoille kulmille koko joukon suomalaisen kulttuurin merkkihenkilöitä, joita olivat Jean Sibelius, Eero Järnefelt, Pekka Halonen sekä J.H. Erkko. Taiteilijoita viehättivät alueen rauhallisuus ja kaunis luonto, mutta toisaalta myös lyhyt junamatka ihmisten ilmoille Helsinkiin. Yhteisöllä oli merkittävä vaikutus suomalaisen kansallishengen nostamisessa ennen maamme itsenäistymistä.

Olen viettänyt aina kesiäni Tuusulanjärven maisemissa, joten taiteilijayhteisön tarina on tullut varsin tutuksi. Itselleni läheisimmät taiteilijakodit ovat aiemmin esittelemäni Halosenniemi ja Erkkola, mutta olen käynyt monesti esimerkiksi Ainolassakin. Toisaalta Suvirannassa vierailin viime kesänä vasta ensimmäistä kertaa.

Jean ja Aino Sibeliuksen Ainola
Ainola on Keski-Uudenmaan kansainvälisesti tunnetuin nähtävyys. Jean ja Aino Sibelius rakennuttivat uuden kotinsa seudulle aiemmin muuttaneiden taiteilijaystäviensä naapuriin. Rauhallinen ympäristö teki hyvää säveltäjämestarille, jota pääkaupungin anniskeluravintolat olivat vetäneet puoleensa liiankin kovasti. Ennen Ainolan valmistumista perhe asui pari vuotta Keravalla, jolloin myös Sibeliuksen maineikkain teos Finlandia valmistui.

Sibeliukset pääsivät muuttamaan arkkitehti Lars Sonckin suunnittelemaan Ainolaan syksyllä 1904. Tilaa riitti hyvin koko perheelle sekä uskolliselle palvelusväelle, joskin Aino hieman moitti joitakin ratkaisuja. Hänen mielestään poikamies Sonck ei ollut ihan ymmärtänyt kaikkia suurperheen asunnon tarpeita. Sibeliuksilla oli kaikkiaan kuusi tytärtä, joista Kirsti oli kuollut traagisesti lavantautiin jo aiemmin. Kaksi nuorinta syntyivät perheen asuessa jo Ainolassa.

Ainolassa ihastuttaa erityisesti rakennuksen tunnelma. Sisustus on säilytetty alkuperäisessä asussaan, joten tuntuu helpolta kuvitella talon isäntä istumaan nojatuoliin sikari suussaan. Ikkunalla kukkivat kodikkaat pelargoniat ja esineiden joukosta voi bongata Italiasta tuotuja matkamuistoja. Seinillä on Sibeliusten ystävien, kuten Akseli Gallen-Kallelan, Albert Edelfeltin, Pekka Halosen sekä Ainon veljen Eero Järnefeltin taideteoksia.

Oma suosikkini Ainolan huoneista on funkkistyylinen kirjasto, jossa myös Jean itse viihtyi parhaiten. Täällä kyllä kelpaisi lueskella mukaansatempaavaa kirjaa tai viettää iltaa hyvässä seurassa.

Myös Ainolan keittiö on kodikas. Aino itse ei juurikaan laittanut ruokaa, mutta säilöi innokkaasti puutarhassa kasvattamiaan hedelmiä, vihanneksia, kasviksia ja juureksia. Keittiössä voi katsella mielenkiintoista esineistöä vuosikymmenten takaa.

Ainolassa on hyvä varata aikaa puutarhaan tutustumiseen. Tämä oli nimenomaan Ainon valtakuntaa, jossa kasvoi suuri osa koko perheen ravinnosta. Vierailimme Ainolassa viimeksi syyskuussa, jolloin puutarhan antimia oli yhä poimittavissa. Jean viihtyi parhaiten puutarhan laidalla kasvavalla metsäalueella, jonka ”temppeliksi” nimeämällään hiljaisella paikalla hän kävi mietiskelemässä.

Pihamaalta löytyy tietenkin myös sauna. Rakennus on Aino Sibeliuksen suunnittelema ja sen yksityiskohtiin kuuluu puinen kouru, jonka avulla vesi saatiin johdettua suoraan kaivosta kylpyammeeseen. Aino itse ei ollut saunaihmisiä, mutta Jean viihtyi saunassa usein tuntikausia.

Puutarhan nähtävyyksiin kuuluu myös Jean ja Aino Sibeliuksen hauta. Pronssinen muistomerkki on pelkistetty mutta juhlallinen maassa makaava paasi. Jean Sibelius menehtyi syyskuussa 1957, minkä jälkeen Aino asui talossa vuoteen 1969 eli lähes kuolemaansa saakka. Ainola avattiin museona yleisölle vuonna 1974.

Ainolassa käydessä kannattaa vierailla myös Kahvila Auliksessa, joka sijaitsee lipunmyyntirakennuksessa sisäänkäyntiportin läheisyydessä. Suosittelen lähiympäristön tunnelmallisista kesäkahviloista myös Kallio-Kuninkalaa sekä Vellikelloa.
Vierailuinfo 2025: Ainola on avoinna touko–syyskuussa ti–su klo 10–17. Aikuisten pääsyliput 16 €, 7–16-vuotiaat lapset 5 €. Museokortti käy. Lisätiedot: ainola.fi

Juhani Ahon ja Venny Soldan-Brofeldtin Ahola
Juhani Ahoa ja Venny Soldan-Brofeldtia voidaan pitää taiteilijayhteisön perustajina, koska he saapuivat Tuusulanjärven rannalle ensimmäisinä. Toisin kuin ystävänsä, he asuivat täällä vain vuokralla ja olivat myös taiteilijayhteisön ydinjoukon ainoat, jotka muuttivat myöhemmin pysyvästi pois Tuusulasta. Syitä vuonna 1911 tapahtuneeseen muuttoon olivat talousongelmat, perheen lasten koulunkäynti sekä Helsingissä odottaneet tehtävät.

Ahola tunnettiin ennen taiteilijapariskunnan saapumista Vårbackan huvilana, joka kuului Järvenpään kartanolle. Nykyään täällä toimii Juhanin ja Vennyn elämästä kertova museo. Juhani Aho – alkuperäiseltä nimeltään Johannes Brofeldt – oli ensimmäinen suomenkielinen ammattikirjailija. Siitä huolimatta kalastus oli Juhanille niin tärkeä harrastus, että hän piti itseään enemmän kalamiehenä kuin kirjailijana. Näin ollen kodin sijainti järven rannalla oli varmasti mieluisa.

Kalareissujen lisäksi Juhani piti kovasti naisista, ja ehti ihastua esimerkiksi kauniiseen Aino Järnefeltiin, josta kuitenkin tuli Sibeliuksen vaimo. Vielä paljon merkittävämpi tapaus oli pitkä suhde Venny-vaimon pikkusiskoon Tillyyn. Kirjailija sai vaimonsa kanssa kaksi poikaa, mutta myös Tilly synnytti yhden Juhanin jälkeläisen.

Venny Soldan-Brofeldtia kuvaillaan vahvaksi, itsenäiseksi ja boheemiksi feministiksi, joka hyödynsi lahjakkuuttaan monipuolisesti. Yllä olevassa kuvassa näkyy Vennyn maalaama muotokuva ystävästään, tanssija Maggie Gripenbergistä. Venny tunnetaan erityisesti taidemaalarina, mutta hän työskenteli myös muun muassa kuvittajana, kuvanveistäjänä ja korusuunnittelijana. Hänen teoksiaan arvostettiin ulkomaita myöten, sillä esimerkiksi vuonna 1900 Soldan-Brofeldt sai pronssimitalin Pariisin maailmannäyttelyn yhteydessä järjestetystä taidenäyttelystä. Venny herätti monissa aikalaisissaan pahennusta miehekkäillä tavoillaan, kuten piipun polttamisella, ronskilla kiroilulla ja pitkien housujen käyttämisellä.

Museon huoneissa on näytteillä Vennyn maalaustarvikkeita ja teoksia sekä jonkin verran perheelle kuuluneita tavaroita. Nähtävillä on esimerkiksi Juhanin kalastusvälineitä sekä sukset, joilla hän hiihti talvisin jäätä pitkin Halosenniemeen saunomaan. Yksi mielenkiintoisimmista esineistä on Vennyn suunnittelema ja kaivertama entisen piharakennuksen ovi, joka palasi erinäisten vaiheiden jälkeen pari vuotta sitten takaisin Aholaan museoesineeksi.

Taiteilijaperheet olivat päivittäin tekemisissä keskenään. Naapuruston lapset kävivät mielellään Aholassa, jossa he pääsivät näyttelemään Vennyn suunnittelemissa esityksissä. Aholasta tuli myös kulttuurin merkkihenkilöiden vilkas kohtaamispaikka, jossa keskusteltiin suomalaisuusaatteesta ja toisinaan myös juhlittiin. Mieleeni on muotoutunut kuva Juhani Ahosta maanläheisenä kansanmiehenä, joka saattoi kulkea kylillä villapaita yllään. Itseäni huvittaa kovasti ajatus aina tyylikkäästä Jean Sibeliuksesta hieno puku päällään Ahon kalastusveneen kyydissä. Sibelius ei kuulemma sietänyt kalan hajua ja kiersi kävelyretkillään naapurinsa talon kaukaa, jos Juhani kuivasi pihalla saaliitaan.

Venny ja Juhani ovat kiehtovia henkilöitä, ja Ahola mielenkiintoinen vierailukohde esineineen sekä tarinoineen. Talo ei silti sykähdytä ainakaan itseäni niin paljon kuin muut Tuusulanjärven taiteilijakodit. Syynä on varmasti se, ettei rakennus ole enää alkuperäisessä asussaan. Toinen kerros rakennettiin vasta Ahon perheen poistuttua, ja talo on toiminut esimerkiksi kotitalousopiston opettajien asuntolana. Ahola on hyvä museo, muttei vedä rakennuksena vertoja Halosenniemelle, Ainolalle, Erkkolalle tai Suvirannalle.
Vierailuinfo 2025: Ahola on avoinna touko–syyskuussa ti–su klo 10–17. Aikuisten pääsyliput 12 €, alle 18-vuotiaat ilmaiseksi. Museokortti käy. Lisätiedot: jarvenpaantaidemuseo.fi/ahola

Eero ja Saimi Järnefeltin Suviranta
Taidemaalari Eero Järnefeltin ja hänen vaimonsa Saimin rakennuttama Suviranta valmistui Tuusulanjärven rantaan vuonna 1901. Arvostetussa kulttuuriperheessä kasvanut Eero tunnetaan erityisesti luontoaiheisista teoksistaan, joista monet kuvaavat maalarin suosikkimaisemaa Kolia. Saimi teki puolestaan uraa näyttelijänä Helsingin Suomalaisessa Teatterissa, kunnes äitiys sai hänet jättämään teatterin ja keskittymään kodin askareisiin sekä muun muassa käännöstöihin. Parille syntyi kaikkiaan viisi lasta. Saimin sisaruksista tunnetuin on kirjailija Anni Swan.

Suvirannan sydän on ateljee, johon suuret pohjoiseen antavat ruutuikkunat tuovat valoa. Tila tuo mieleeni muita näkemiäni ateljeekoteja, kuten läheisen Halosenniemen tai Aix-en-Provencessa sijaitsevan Paul Cézannen työhuoneen. Suvirannan seinät ovat luonnollisesti täynnä taidetta, johon kuuluu Eero Järnefeltin lisäksi muidenkin taiteilijoiden teoksia. Myös Eeron ja Saimin tyttärestä Laura Järnefeltistä tuli menestynyt taidemaalari, ja ateljeen seinällä näkyvätkin sekä isän että tyttären paletit vierekkäin.

Eero oli sisarensa miehen Jean Sibeliuksen läheinen ystävä, ja taiteilijat viettivätkin keskenään paljon aikaa. Suvirannan ensimmäisenä jouluna joulupukkina toimi Juhani Aho, joka toi perheen lapsille oikean kissanpennun. Taiteilijaperheet tekivät toisinaan yhteisiä retkiä järven vastarannalla sijaitsevalle Sarvikalliolle, jota Järnefelt kutsui lempimaisemaansa mukaillen Pikku-Koliksi. Järnefeltit muuttivat vuonna 1917 Helsinkiin, mutta Suviranta säilyi perheen kesäpaikkana, jonne tultiin viettämään juhlapyhiä ympäri vuoden.

Suvirannassa viehättää päärakennuksen lisäksi myös suuri puutarha. Eero itse istutti tänne tammia ja Saimi ahkeroi kasvien parissa. Talolta on vain lyhyt matka Tuusulanjärven rantaan. Järvi on täällä mielestäni jopa lähempänä, kuin tieltä katsottuna saattaisi arvata.

Suviranta on pysynyt saman perheen kotina näihin päiviin asti. Laura Järnefelt muutti takaisin lapsuudenkotiinsa vuonna 1933 ja viihtyi Suvirannassa elämänsä loppuun saakka eli syksyyn 1985. Suvirannan nykyinen isäntä on Lauran poika Juhani Kolehmainen, joka on asunut talossa suuren osan pitkästä elämästään ja huolehtinut arvokkaan rakennuksen kunnossapidosta. Kolehmainen myi rakkaan Suvirantansa Järvenpään kaupungille vuonna 2018, mutta hänellä on elinikäinen asumisoikeus talossa. Kulttuurihistoriallisesti arvokkaan rakennuksen tulevaisuus on näin ollen turvattu parhaalla mahdollisella tavalla.

Koska kyseessä on yksityiskoti, pääsee Suvirantaan tutustumaan vain opastetuilla kierroksilla eikä sisätiloissa saa kuvata. Juhani Kolehmaisen ajan jälkeen talo on tarkoitus avata ympärivuotisena museona. Minulle Suvirannassa vierailu oli hyvinkin sykähdyttävä kokemus, koska olen kulkenut talon ohitse lukemattomia kertoja, mutten ollut käynyt tiiviin pensasaidan suojaamalla pihamaalla ennen viime kesää. Näin ainakin itselleni syntyi tunne pääsystä jonkinlaiseen salaiseen puutarhaan ja ainutlaatuiselle aikamatkalle 1900-luvun alkuvuosiin. Suosittelenkin kodikkaassa Suvirannassa vierailua kaikille Tuusulanjärven suunnalla liikkuville.
Vierailuinfo 2025: Suvirannassa on yleisöopastuksia touko–elokuussa tiistaisin, torstaisin ja sunnuntaisin klo 11:00 ja 12:30 sekä syyskuussa sunnuntaisin klo 11. Paikat täytyy varata etukäteen. Aikuisten pääsyliput 20 €, alle 18-vuotiaat ilmaiseksi. Museokortti käy. Lisätiedot: jarvenpaantaidemuseo.fi/suviranta
Lue myös viimevuotinen juttuni samalta alueelta: 10 vinkkiä kesäiseen Tuusulaan
-
Yhdysvallat2 vuotta sitten
Ensikertalaisen Los Angeles – 10 kohdetta
-
Itävalta2 vuotta sitten
Alppimaisemia kesäisessä Seefeldissä
-
Italia1 vuosi sitten
Cinque Terre – 5 kuvankaunista kylää
-
Italia1 vuosi sitten
Patikkaretkellä Cinque Terressä
-
Yhdysvallat2 vuotta sitten
Los Angelesin kiehtova Venice
-
Yhdysvallat2 vuotta sitten
Tarunhohtoinen Hollywood
-
Italia2 vuotta sitten
Milanon pääkallokappeli San Bernardino alle Ossa
-
Englanti1 vuosi sitten
Huikea Harry Potter -studiokierros Lontoossa
-
Yhdysvallat2 vuotta sitten
Kalifornian-matkan parhaat palat
-
Huvipuistot2 vuotta sitten
Sevillan huvipuisto Isla Mágica
-
Englanti1 vuosi sitten
Pitkästä aikaa Lontoossa – nähtävyysvinkit kaupunkilomalle
-
Italia2 vuotta sitten
Syyslomaviikko Ligurian rannikolla
Martina
15.8.2019 at 10:11
Ihania tunnelmia, joiden myötä pääsi hyvin palaamaan päivän parhaisiin hetkiin. Tämä oli kyllä minullekin hyvä muistutus siitä, minkälaisia matkailun helmiä ihan tästä kotikulmiltakin löytyy. En ole aivan varma, mutta luulen, että yöllä saattoi hieman myrsky repiä puita ja taivas salamoida… Ainakin luulen kuulleeni jotain sellaista aamuyön pimeimpinä tunteina. 😀
Mika / Lähtöportti
16.8.2019 at 8:37
Oli kyllä kivaa, hyviä hetkiä oli paljon! Tämä tapahtuma herätti entistä suuremman kiinnostuksen Tuusulan historiaan, tekisi mieli käydä parissa museossa ja hankkia muutenkin lisätietoa. Mullakin on vähän sellainen aavistus, että aamuyöllä saattoi myrsky iskeä 😅
Hilkka
19.8.2019 at 13:25
Itse vierailin tänä kesänä ensimmäistä kertaa Tuusulan rantaraitilla. Lähdin kierrokselle Järvenpään rautatieasemalta ihan pikkubussilla, joka on kesällä valjastettu tursistikuljetusten käyttöön. En tiedä kenen idea on tämä hop on- hop off bussi, mutta se on loistava tällaiselle seitsemänkymppiselle matkasjalle. Vuoroja ajetaan neljä kertaa päivässä ja erityisen kiitoksen antaisin bussinkuljettajalle, joka hyväntuulisesti opasti meitä. Jäimme pois Aholan luona ja jo ensimmäisessä paikassa kului aikaa lähes tunnin verran. Koska Ainola on vain pienen kävelymatkan päässä, emme käyttäneet bussia vaan siirryimme sinne bussikuskin hyvien ohjeiden avulla. Ainolassa nautimme lounaan, kun bussiaikataulujen mukaan seuraava vuoro olisi ollut kahden tunnin kuluttua.
Halosenniemi oli seuraava ja samalla viimeinen kohde, sillä aika meni siivillä. Mahtavan museon lisäksi siellä oli tosi hieno taidenäyttely.
Palaan varmasti uudelleen, jos vai bussi jatkaa toimintaansa, sillä haluaisin todella vielä nähdä Lottamuseon, Erkkolan, katsella maisemia ja tutustua Järvenpään taidemuseoon.
Tämä on upea kohde pääkaupunkiseudulla eläville ja myös tällaisille matkailijoille, jotka haluavat nähdä jotain muutakin kuin Helsingin ”pakolliset” kohteet.
Se
Mika / Lähtöportti
21.8.2019 at 18:18
Mukava kuulla onnistuneesta päivästäsi Tuusulassa! Visit Tuusulanjärvi on tehnyt hyvää työtä matkailupalvelujen kehittämiseksi ja hop on hop off -bussi kulkee nyt toista kesää. Olen nähnyt sen monesti ainakin melkein tyhjillään, mutta toivottavasti asiakkaita on riittävästi ja toiminta jatkuu, koska bussiliikenne alueella on muuten heikkoa.
Järven ympärillä on niin paljon kulttuurikohteita, että nähtävää riittää varmasti useammallekin retkelle. Harva paikka tarjoaa samalla lailla nähtävyyksiä ja maisemia niin lähellä Helsinkiä. Tervetuloa toistekin!
Hilkka
19.8.2019 at 13:27
Anteeksi kirjoitusvirheet, joita tulee välttämättä kirjoittaessa kännykällä viestejä ” tönkkösormilla” . Siis kävelimme Ainolaan Aholasta.
Ritva
20.8.2019 at 18:04
Itselleni olisi saattanut jäädä vieraaksi tämä Tuusulan taiteilijasiirtola ja sen historiaan tutustuminen, jollei tyttäreni olisi opiskellut kuvataiteilijaksi Pekka Halosen akatemiassa muutama vuosi sitten. Mielenkiinnosta luin sen ajan historiikin ja niinpä olikin sitten todella mielenkiintoista tutustua itse paikanpäällä näihin nähtävyyksiin ja eläytyä aikaan, jolloinka nämä eri alojen taiteilijat siellä vaikuttivat. Suosittelen lämpimästi vierailua Tuusulaan.
Mika / Lähtöportti
21.8.2019 at 18:38
Tuusulanjärven taiteilijayhteisö oli monellakin tavalla ainutlaatuinen ja vierailukohteista saa tosiaan paljon enemmän irti, jos on perehtynyt historiaan. Hienoa että Pekka Halosen akatemia jatkaa omalla tavallaan taideperinteitä alueella.