Seuraa somessa

Suomi

Makuja ja maisemia Tuusulanjärvellä

Julkaistu

-

Elokuinen Tuusulan blogitapahtuma tarjosi monenlaisia elämyksiä. Potkimme kickbikeilla upeisiin Sarvikallion maisemiin ja nautimme italialaisista mauista tyylikkäässä Villa Lohessa.

Kaupallisessa yhteistyössä Visit Tuusulanjärvi, Pescator Villas, Elämyksen Taika, Festa Zannoni, Suomen Historiapelit, Viinilinna ja Maku Brewing

Vietimme elokuun alkupuolella reilun vuorokauden matkabloggaajakavereiden kanssa Tuusulaan tutustuen. Majoituimme tapahtuman aikana yhdeksi yöksi Huippuhuoneistot Pescator Villasin Villa Lohessa, joka tarjosi upeat puitteet niin illanviettoon kuin yöpymiseenkin. Hulppeassa huoneistossa oli kahdeksan hengen joukollemme reilusti tilaa, sillä paikkoja olisi kolmelletoista yöpyjälle.


Tuusula on itselleni tuttu mökkipaikkakunta, jossa käytännössä asuin lapsuuteni kesät, ja jossa vietän edelleen paljon aikaa. Tämä on kuitenkin ensimmäinen yöni järven länsirannalla. Kalamestarintien varrelta löytyvä Pescator Villas jää hieman piiloon järveä kiertävältä suositulta pyöräilyreitiltä, joten en rehellisesti sanottuna edes tiennyt tätä ennen näiden villojen olemassaolosta. Vuokrattavana on kolme vierekkäistä huoneistoa, eli Lohen lisäksi myös Kuha ja Karppi. Rivistön neljäs asunto on yksityiskäytössä.

Villojen toiminnasta vastaava Krista Lahti kertoo meille aluksi huoneistoista ja niiden taustoista. Talon sydän on valoisa ja korkea oleskelutila, jonka yhteydestä löytyy myös hyvin varusteltu keittiö.


Kaikissa kolmessa kerroksessa on yksi todella tilava makuuhuone, joihin verrattuna kaksi pienintä makuuhuonetta tuntuvat miltei ahtailta. Aikaa voi viettää sisätilojen lisäksi siisteillä terasseilla. Huoneistot eivät sijaitse aivan rannalla, mutta näkymä yltää läheiselle Tuusulanjärvelle saakka.


Päivän ohjelmassa on kickbike-retki Tuusulan komeimmalle näköalapaikalle Sarvikalliolle. Oppaaksemme lähtee Elämyksen Taian Julia Loukia, joka näyttää kuinka kickbikella potkitaan eteenpäin ja huolehtii kaikkien turvallisesta liikkeellepääsystä.

Kuva: Henry Häkkinen / Tasty Travelissimo
Kickbike on hauska kulkupeli, jolla eteneminen käy tehokkaasta jalkatreenistä. Alkuun pääsee helposti, kunhan vain tukijalan vaihto alkaa sujua vauhtia hidastamatta.


Villalta Sarvikallion parkkipaikalle on noin kahden ja puolen kilometrin matka. Osumme sopivasti paikalle Sarvikallion alueelle avatun Seittelinreitin avajaispäivänä. Kaikkiaan 3,4 kilometrin mittaisella sorapohjaisella polulla on jonkin verran korkeuseroja ja se mutkittelee hauskasti pitkin metsämaisemaa. Kuvassa kickbikella viilettää Nattura-blogin Outi.


Välillä päästään myös puiselle alustalle. Reitti lienee parhaimmillaan jalkaisin tai maastopyörällä, mutta kickbiken pohja ottaa useissa töyssyissä kiinni soraan. Sekään ei kuitenkaan suuremmin haittaa menoa, ja kaikki tuntuvat nauttivan liikunnallisesta retkestä.


Pikku-Koliksikin kutsutulta Sarvikalliolta kelpaa katsella maisemaa yli järven. Komeimmillaan näkymä on pohjoiseen päin katseltaessa, jolloin Järvenpään kaupunki häämöttää muutaman kilometrin päässä ja hieman lähempänä erottuu Halosenniemi.


Elämyksen Taika järjestää luontoretkiä yli kymmenen vuoden kokemuksella eri puolilla Uuttamaata ja välillä muuallakin. Paljon nähnyt opas yllättyy bloggaajaryhmän valokuvausinnosta, mutta suhtautuu asiaan hersyvällä huumorilla. Saamme retkievääksi pakuriteetä ja pientä purtavaa.


Sarvikallion aluetta on viime aikoina kehitetty ilahduttavalla tavalla virkistyskäyttöön. Nyt kallion alta löytyy myös veneiden rantautumiseen kelpaava laituri, jonne johtaa uusi puinen portaikko. Maisemaa on hauska käydä katsomassa myös vedenpinnan tasolta.


Pakuriteen lisäksi nautimme #skumppaakuksasta -teeman mukaisesti Viinilinnan sponsoroimaa kuohuvaa. Raikkaan hedelmäistä kuohuviiniä on mukava siemailla kauniissa retkimaisemissa.


Myös kickbike-retken loppuosa sujuu aurinkoisissa merkeissä, vaikka meno alkaakin jo hieman tuntua kintereissä. Voisin kokeilla kickbikea tilaisuuden tullen toistekin, vaikken kaipaakaan omaan varastoon uusia kulkupelejä polkupyörän rinnalle.


Kun saavumme villalle, on siellä jo pöytä koreana. Suomen parhaaksi pitopalveluksi äänestetyn Festa Zannonin Oona on häärännyt liikunnallisen retkemme aikana keittiössä. Nälkä on onneksi ehtinyt jo kasvaa, sillä pelkästään antipastolajiltelma vie kielen mennessään. Italian ystävä on mielissään, kun esimerkiksi leikkeleitä ja juustoja, paahdettuja timjamitomaatteja, marinoituja artisokkia sekä focacciaa riittää yllin kyllin.


Zannonin perheen naisten italialaiset sukujuuret näkyvät pöydässä ilahduttavalla tavalla. Esimerkiksi pasta on omatekoista, minkä kyllä maistaa. Pappardelle-pastan kastikkeessa on tomaattia sekä porsaanniskaa, mutta teen virheen ahmiessani sitä liikaa. Kermainen herkkusienipasta on nimittäin vieläkin parempaa.


Festa Zannoni tarjoilee tarvittaessa muutakin kuin italialaista ruokaa, mutta ainakin meidän ryhmällemme teema sopii mainiosti. Tunnelmaan sopivasti tarjolla on myös samasta maasta peräisin olevia juomia. Erityisesti luomupunaviini Zensa Nero di Troia vie ajatukseni hetkeksi takaisin valkoisten kujien Pugliaan. Onneksi pääsen seuraavan kerran Italiaan vielä tänä syksynä.


Mannapuuroa ja mansikkaa on tarjolla musiikin muodossa. Villoja emännöivä Krista asettuu itse mikrofonin taakse ja järjestää muusikkoystävänsä kanssa mukaansatempaavan esityksen, josta saamme nauttia aterian lomassa.


Seuraavaksi ovelle ilmestyy koputtelemaan Suomen Historiapelejä edustava Pekka Kärkkäinen. Järvenpääläistynyt savolaismies kertoo yrityksensä taustoista ja esittelee Tuusulanjärven taiteilijayhteisöstä kehittämäänsä lautapeliä. Suunnitelmissa ollut matkaopaskirja muotoutuikin peliksi, ja kun alkuun kerran päästiin, löytyy valikoimasta jo monia Suomen historiaan sijoittuvia pelejä.


Pekan innostavan esitelmän jälkeen on selvää, että haluamme kokeilla Tuusulanjärvi-peliä saman tien. Järvenpään asemalta lähdetään kiertämään järveä ympäri noppaa heittämällä. Meillä on pelin parissa hulvattoman hauskaa, kun matkan varrella eläydytään Eino Leinon sanoihin, ihmetellään lettureseptejä ja muistellaan seitsemän veljeksen nimiä. Peli on ainakin ensimmäisellä kerralla erinomaisesti toimiva paikallishistorian oppitunti, mutta useampi peräkkäinen kierros tuskin kiinnostaa, jos samat tarinat on luettu jo moneen kertaan läpi. Peli on silti oiva matkamuisto Tuusulanjärven alueelta ja todistetusti toimii myös paikallisten asukkaiden sivistäjänä.


Villa Lohesta löytyy kaksi saunaa, joista suurempi sijaitsee alimmassa kerroksessa. Testaamme myös alakerran poreammeen sekä Maku Brewingiltä saatuja saunajuomia. Viisi vuotta sitten perustetun tuusulalaisen pienpanimon tuotteet ovat keränneet palkintoja erilaisissa kilpailuissa, mikä on maistamisen jälkeen helppo uskoa. En ole erityisen suuri oluen ystävä, mutta nämä maut joku on kyllä miettinyt kohdalleen.


Aamun upea auringonpaiste herättää enemmän tai vähemmän nukkuneet matkalaiset uuteen päivään. Majoitus Villa Lohessa ylitti odotuksemme ja sitä on helppo suositella, mikäli haussa on laadukas majoituspaikka noin kymmenelle hengelle Keski-Uudellamaalla. Aloimme jo kotona vaimon kanssa miettiä, voisiko villaa hyödyntää tarpeen tullen vaikka syntymäpäiväjuhlien pitopaikkana.


Erinomaisesti onnistunut viikonloppu jatkuu vielä Sportscar Breakfastilla Gustavelundissa sekä Sportunan järviristeilyllä. Niistä sekä muutamista muistakin näkemistämme paikoista kerroin jo aiemmassa postauksessani Tuttu Tuusula matkailijan silmin.


Puitteet olivat siis kaikin puolin kunnossa, mutta lopulta tällaisessa tapahtumassa pääosaan nousevat aina ihmiset. Elämyksen Taian Julialla on kyky innostaa opastettavansa reippaaseen luonnossa liikkumiseen. Yllä näkyviä maljoja tarjoilleet Pescator Villasin Krista ja Krista-Mari saivat meidät tuntemaan olomme tervetulleiksi heti ensi hetkestä lähtien. Pitopalvelun maut nousivat uudelle tasolle Oonan kertoessa italialaisista juuristaan ja hauska lautapelihetki olisi saattanut jäädä kokonaan väliin ilman Pekan karismaattista puhetta.

Kuva: Henry Häkkinen / Tasty Travelissimo
Lopuksi pitää toki mainita, että näiden matkabloggaajien kanssa olisi luultavasti hauskaa melkein missä tahansa. Kiitos siis Tien päällä, Suunnaton, Nattura, Lähtöselvitetty, Tasty Travelissimo ja Toisiin maisemiin vielä kerran!

Lue myös muiden retkelle osallistuneiden jo ilmestyneet postaukset:

Tien päällä: 9 x uusi elämys tutulla Tuusulanjärvellä
Lähtöselvitetty: Tuusula tutuksi: ylpeät yrittäjät nostivat Tuusulan uudelle tasolle
Nattura: Matkabloggaajat Tuusulassa – monipuolinen Tuusulanjärvi paransi vanhat haavat
Suunnaton: Rento kulttuuri- ja luontoloma Tuusulanjärvellä
Tasty Travelissimo: Tuusulanjärvi – muutakin kuin museoita ja pyöräilyreittejä
Tasty Travelissimo: Hetkiä Tuusulanjärvellä
Toisiin maisemiin: Lähimatkailua Tuusulassa

Blogia kirjoittaa jatkuvaa matkakuumetta poteva perheenisä Keravalta. Nautin reissuista niin Euroopassa, kaukomailla kuin kotimaassakin. Pysy mukana matkassa ja seuraa Lähtöporttia Facebookissa sekä Instagramissa.

Jatka lukemista
4 kommenttia

1 kommentti

  1. Martina

    7.9.2019 at 13:31

    Te olette kyllä kaikki tälle reissulle osallistuneet ihan parasta matkaseuraa. Onneksi seuraava seikkailu odottaa jo nurkan takana!

    Mäkin mietin mihin kaikkeen Pescator Villasin huoneistoja voisi hyödyntää. Viihdyin niin hyvin, että paluu on tehtävä. 🙂 Synttärijuhlat tuli mullakin ekana mieleen. Mietin myös, että tuolla olisi ihana viettää rapujuhlia ja miksei pikkujoulujakin muutaman kuukauden kuluttua.

    • Mika / Lähtöportti

      8.9.2019 at 12:27

      Tällä porukalla voi odottaa vain hyviä reissuja 😀

      Nuo huoneistot ovat kyllä mainio vaihtoehto, jos kaipaa pientä juhlatilaa — samoin tiedän mistä kysyä jos tulee tarvetta pitopalvelulle täällä Keski-Uudellamaalla 🙂

  2. Suunnaton

    7.9.2019 at 15:33

    Lautapelin muisteleminen sai vieläkin hymyn huulille 🙂 Onpa hauskaa, että pian päästään taas testaamaan uusia kokemuksia huikealla porukalla!

    • Mika / Lähtöportti

      8.9.2019 at 12:30

      Voittajan on helppo hymyillä, vai miten se nyt meni 😂 Joo, ihan mahtavaa että Tuusulan-reissu poiki uusia yhteisiä seikkailuja 🙂

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Suomi

Monipuolinen Merikeskus Vellamo Kotkassa

Julkaistu

-

Kirjoittanut

Vietimme pääsiäisenä pari päivää Kotkan seudulla. Reissun eräänlainen pääkohde oli Merikeskus Vellamo, jossa käynnille olin odottanut sopivaa hetkeä jo useamman vuoden ajan. Museokeskuksesta löytyi monta erilaista kiinnostavaa näyttelyä.

Kesällä 2008 avattu Merikeskus Vellamo kuuluu satamakaupunki Kotkan vetonauloihin. Suuresta rakennuksesta löytyvät sekä Suomen merimuseo että Kymenlaakson museo, joten näyttelyiden parissa saa helposti kulumaan pitkänkin tovin. Meillä vierähti Vellamon tiloissa noin neljä tuntia, kun kiersimme esillä olleet näyttelyt läpi ja huilasimme välillä kahvilan puolella. Tämän pidempää aikaa ei museoihin jaksaisi kerralla keskittyäkään, mutta Vellamo on taatusti useammankin vierailun väärti.


kotka_vellamo_05

Venehallin aarteita

Sisätiloihin saapuessa huomio kiinnittyy aluksi suureen venehalliin, jonne on koottu monenlaisia aluksia. Penkkiurheilijan silmiin osuu ensimmäisenä Thomas Johansonin ja Jyrki Järven käyttämä 49er-luokan kilpavene, jolla kaksikko purjehti olympiakultaa Sydneyn vesillä vuonna 2000. Kovin mielenkiintoinen on myös muumien äidin Tove Janssonin puuvene Victoria, jolla taiteilija kulki kesämökilleen Pellingin saaristossa. Seinustalle koottu perämoottorikokoelma tuo puolestaan mieleeni mukavan sukulaismiehen, jonka Evinrude käynnistyi aina lapsuuteni kalareissujen aluksi niin ikään Porvoon suunnalla. Tarinan mukaan Ole Evinrude keksi muuten aloittaa moottoreiden valmistamisen, kun hän oli hakemassa vaimolleen jäätelöä hiki päässä soutaen.


kotka_vellamo_04

Merivartijoiden tärkeät tehtävät

Venehallissa siirrytään sujuvasti kauniiden puuveneiden keskeltä Merivartiomuseon puolelle, jossa on juuri avautunut uusi Turvanasi merellä -niminen näyttely. Saamme käsityksen merivartijan työstä sekä menneinä vuosikymmeninä että nykypäivänä. Enpä olisi tullut ajatelleeksi, että merivartioinnin aloittaminen juontaa juurensa kieltolakiin ja Itämerellä rehottaneen pirtun salakuljetuksen kaitsemiseen. Nykyisin tehtävät kattavat kaikkea mahdollista meripelastuksesta passintarkastukseen.


kotka_vellamo_02

Ihmiskohtaloita Ruotsinsalmen taisteluissa

Yksi Merikeskus Vellamon kiinnostavimmista näyttelyistä on vajaat viisi vuotta sitten auennut Kohtalona Ruotsinsalmi. Visuaalisestikin vaikuttava näyttely on koottu huolella, ja sisältöön tutustuminen on innostavaa muun muassa henkilöesittelyiden kautta. Ruotsinsalmen alueella nykyisen Kotkan edustalla käytiin vuonna 1790 Itämeren historian suurin meritaistelu, jossa kuningas Kustaa III:n ruotsalainen laivasto kukisti venäläiset joukot. Meren pohjassa on taisteluiden seurauksena yhä kymmeniä laivojen hylkyjä, jotka ovat nykyään mielenkiintoisia tutkimuskohteita.

kotka_vellamo_12


Venäläiset halusivat taisteluiden jälkeen linnoittaa Ruotsinsalmen ja nykyiselle Kotkansaarelle kasvoi suurehko kaupunki. Silloiselle valtioiden rajaseudulle rakennettiin linnoituksia, joiden tehtävänä oli suojata erityisesti Pietarin kaupunkia. Ruotsinsalmen linnoituskaupunki menetti kuitenkin pian merkitystään rajan siirtyessä ja se tuhoutui Krimin sodassa vuonna 1855.


kotka_vellamo_07

Metsäteollisuus Kymenlaakson kehittäjänä

Merikeskus Vellamon tiloissa toimii Suomen merimuseon lisäksi myös Kymenlaakson museo, joka tutustuttaa maakunnan historiaan sekä nykypäivän henkeen. Syksyyn 2026 asti esillä oleva Puun vuoro -näyttely tuo esiin metsäteollisuuden erityisen merkityksen alueen kehityksessä. Kymenlaakson metsiä alettiin toden teolla hyödyntää 1870-luvun alussa, jolloin tukkeja ryhdyttiin uittamaan Kymijokea pitkin kohti merta. Joen suulle perustettiin Kotkan kaupunki, joka kehittyi sahateollisuuden ansiosta nopeasti. Kotkasta kasvoi merkittävä satamakaupunki, josta lähti rahtilaivojen mukana merimiehiä maailmalle kokemaan Rion kuumia öitä ja muita eksoottisia seikkailuita.

kotka_vellamo_08


Satamaan saapuneiden englantilaisten laivojen mukana Kotkaan rantautui myös jalkapallo, jota brittimerimiehet alkoivat pelata paikallisia ahtaajia vastaan. Kotkasta kehittyi ajan kuluessa yksi harvoista suomalaisista kaupungeista, joissa jalkapallo kuuluu vahvasti paikalliseen identiteettiin. Vihreävalkoisesta KTP:stä maailmalle ovat ponnistaneet muiden muassa Teemu Pukki sekä Arto Tolsa, jonka pelipaita on esillä museossa. Tolsa oli ensimmäisiä ulkomailla menestyneitä suomalaisia pelaajia ja Kotkan jalkapallostadion on nimetty hänen mukaansa. Museossa on myös Myllykosken Pallolle omistettu vitriini. MyPa on hyvä esimerkki metsäteollisuuden monipuolisesta merkityksestä Kymenlaaksossa, sillä perinteikäs seura kasvoi Myllykosken paperitehtaan ympärille.


kotka_vellamo_09

Värikylläinen Mikä-mikä-kaupunki

Kymenlaakson museon Mikä-mikä-kaupunki tarjoaa tutkittavaa lapsille ja nostalgista nähtävää aikuisille. Näyttely tarjoaa ennen kaikkea hyvät puitteet monenlaisiin leikkeihin kovasti Kotkaa muistuttavassa ympäristössä, jossa voi vaikkapa ostaa torilta paikallisia possoja tai seilata Tornator-aluksella maailman merille. Omasta perheestämme ei löydy leikeistä kiinnostuneita, mutta esimerkiksi menneiden vuosikymmenten lastenhuone näyttää aikuisista kovin tutulta ja kerrostalon hississä voi tutustua eri kerrosten asukkaiden kuulumisiin. Mikä-mikä-kaupungissa voi vierailla vuoden 2030 alkuun saakka.


kotka_vellamo_11

Koko perheen Muumiseikkailu

Merikeskus Vellamo on muutenkin suunniteltu koko perheen kohteeksi, mutta Mikä-mikä-kaupungin lisäksi erityisesti muumeihin keskittyvä Rohkeus, rakkaus, vapaus! -näyttely riemastuttaa varmasti monia perheidensä pienimpiä. Lapset pääsevät tässä näyttelyssä leikkimään ja seikkailemaan, kun taas aikuisille on tarjolla taustatietoa muumeista sekä niiden luojasta Tove Janssonista.

kotka_vellamo_06


Muumien maailma saa aina hyvälle mielelle ja näyttelyyn on löydetty mukavasti uusia näkökulmia aiheeseen liittyen. Omalle perheellemme muumit ovat tuttuja televisiosarjan, kirjojen sekä monien Naantalin Muumimaailmaan tehtyjen vierailujen ansiosta. Aihe on jäänyt lasten kasvaessa viime vuosina taka-alalle, mutta toisaalta muumit ovat ajattomia ja tarjoavat hyviä elämänohjeita kaikenikäisille. Tämä näyttely on esillä Vellamossa 7.3.2027 saakka.


kotka_vellamo_03

Koskettava näyttely menetetyistä saarista

Ehdimme nähdä vielä pääsiäisenä viimeistä päivää auki olleen Menetetyt saaret -näyttelyn, joka kertoi ennen toista maailmansotaa Suomelle kuuluneista Suomenlahden ulkosaarista. Juha Metson, Marjo Näkin ja Mika Rokan keräämä aineisto sisältää upeita valokuvia sekä mielenkiintoista videomateriaalia. Seiskari, Lavansaari, Tytärsaari sekä erityisesti Suursaari olivat aikoinaan suosittuja kesälomakohteita, joiden elinkeinoihin kuuluivat matkailu, merenkulku, kalastus, hylkeenpyynti sekä toki myös aiemmin mainittu alkoholin salakuljetus. Nykyisin lähes autioituneiden saarten eloisaan menneisyyteen tutustuminen on koskettava kokemus. Rajan taakse jäänyt Karjala on itselleni hyvin tuttu aihe, mutta Suomenlahden ulkosaarten historiasta en ole tiennyt tätä ennen juuri mitään.


kotka_vellamo_13

Monipuolinen ja vaihtuva näyttelykokonaisuus

Pääsiäisen sää oli harmillisen kolea ja sateinen, joten tuntui erityisen mukavalta viettää aikaa Vellamon siisteissä sisätiloissa. Merikeskus on toimiva kokonaisuus, jossa on helppo viihtyä. Ilahduin erityisesti siitä, kuinka monipuolisesti näyttelyt tuovat esiin paikallista historiaa. Kymenlaakson museosta jäivät mieleen varsinkin Kotkan kaupungin kehitysvaiheet kohti nykyaikaa, kun taas Kohtalona Ruotsinsalmi -näyttely avasi minulle uudella tavalla seudun vuosisatojen takaista menneisyyttä Ruotsin ja Venäjän välisten sotien näyttämönä.

kotka_vellamo_10


Suomen merimuseon päänäyttelyä uusitaan parhaillaan, joten sen puuttuminen supistaa näyttelykokonaisuutta tällä hetkellä melko paljon. Toisaalta meille riitti nytkin nähtävää enemmän kuin riittävästi. Kesällä olisi mukava tutustua ulkona odottaviin jäänmurtaja Tarmoon, vartiolaiva Telkkään sekä majakkalaiva Kemiin, jotka ovat avoinna suurin piirtein toukokuun puolivälistä elokuun puoliväliin saakka. Lisäksi luvassa on aina erilaisia vaihtuvia näyttelyitä. Museokokonaisuus on niin laaja, että tauko ravintola Laakongissa on jossain kohtaa vierailua paikallaan. Osa perheestämme kokeili Laakongin buffetlounasta, kun taas osalle riittivät kahvilatuotteet. Käväisimme myös katselemassa museokaupan houkutuksia, mutta tuliaisostokset jäivät tällä kerralla tekemättä. Katsotaan miten käy ensi kerralla, sillä alati uudistuvassa Vellamossa voisi käydä joskus toistekin.

Lisätiedot: merikeskusvellamo.fi

Jatka lukemista

Suomi

Tuusulanjärven Ainola, Ahola ja Suviranta

Julkaistu

-

Kirjoittanut

Tuusulanjärven taiteilijayhteisön kotimuseot ovat hienoja vierailukohteita, joissa voi aistia 1900-luvun alun kansallisromanttista henkeä. Esittelen nyt Ainolan, Aholan ja Suvirannan, jotka sijaitsevat kivenheiton päässä toisistaan Järvenpään eteläosassa.

Ainutlaatuinen taiteilijayhteisö sai alkunsa, kun kirjailija Juhani Aho ja hänen taidemaalarivaimonsa Venny Soldan-Brofeldt muuttivat Tuusulanjärven maisemiin vuonna 1897. He houkuttelivat pian samoille kulmille koko joukon suomalaisen kulttuurin merkkihenkilöitä, joita olivat Jean Sibelius, Eero Järnefelt, Pekka Halonen sekä J.H. Erkko. Taiteilijoita viehättivät alueen rauhallisuus ja kaunis luonto, mutta toisaalta myös lyhyt junamatka ihmisten ilmoille Helsinkiin. Yhteisöllä oli merkittävä vaikutus suomalaisen kansallishengen nostamisessa ennen maamme itsenäistymistä.

taiteilijakodit_ainola_08


Olen viettänyt aina kesiäni Tuusulanjärven maisemissa, joten taiteilijayhteisön tarina on tullut varsin tutuksi. Itselleni läheisimmät taiteilijakodit ovat aiemmin esittelemäni Halosenniemi ja Erkkola, mutta olen käynyt monesti esimerkiksi Ainolassakin. Toisaalta Suvirannassa vierailin viime kesänä vasta ensimmäistä kertaa.


taiteilijakodit_ainola_03

Jean ja Aino Sibeliuksen Ainola

Ainola on Keski-Uudenmaan kansainvälisesti tunnetuin nähtävyys. Jean ja Aino Sibelius rakennuttivat uuden kotinsa seudulle aiemmin muuttaneiden taiteilijaystäviensä naapuriin. Rauhallinen ympäristö teki hyvää säveltäjämestarille, jota pääkaupungin anniskeluravintolat olivat vetäneet puoleensa liiankin kovasti. Ennen Ainolan valmistumista perhe asui pari vuotta Keravalla, jolloin myös Sibeliuksen maineikkain teos Finlandia valmistui.

taiteilijakodit_ainola_06


Sibeliukset pääsivät muuttamaan arkkitehti Lars Sonckin suunnittelemaan Ainolaan syksyllä 1904. Tilaa riitti hyvin koko perheelle sekä uskolliselle palvelusväelle, joskin Aino hieman moitti joitakin ratkaisuja. Hänen mielestään poikamies Sonck ei ollut ihan ymmärtänyt kaikkia suurperheen asunnon tarpeita. Sibeliuksilla oli kaikkiaan kuusi tytärtä, joista Kirsti oli kuollut traagisesti lavantautiin jo aiemmin. Kaksi nuorinta syntyivät perheen asuessa jo Ainolassa.

taiteilijakodit_ainola_01


Ainolassa ihastuttaa erityisesti rakennuksen tunnelma. Sisustus on säilytetty alkuperäisessä asussaan, joten tuntuu helpolta kuvitella talon isäntä istumaan nojatuoliin sikari suussaan. Ikkunalla kukkivat kodikkaat pelargoniat ja esineiden joukosta voi bongata Italiasta tuotuja matkamuistoja. Seinillä on Sibeliusten ystävien, kuten Akseli Gallen-Kallelan, Albert Edelfeltin, Pekka Halosen sekä Ainon veljen Eero Järnefeltin taideteoksia.

taiteilijakodit_ainola_09


Oma suosikkini Ainolan huoneista on funkkistyylinen kirjasto, jossa myös Jean itse viihtyi parhaiten. Täällä kyllä kelpaisi lueskella mukaansatempaavaa kirjaa tai viettää iltaa hyvässä seurassa.

taiteilijakodit_ainola_02

 
Myös Ainolan keittiö on kodikas. Aino itse ei juurikaan laittanut ruokaa, mutta säilöi innokkaasti puutarhassa kasvattamiaan hedelmiä, vihanneksia, kasviksia ja juureksia. Keittiössä voi katsella mielenkiintoista esineistöä vuosikymmenten takaa.

taiteilijakodit_ainola_07


Ainolassa on hyvä varata aikaa puutarhaan tutustumiseen. Tämä oli nimenomaan Ainon valtakuntaa, jossa kasvoi suuri osa koko perheen ravinnosta. Vierailimme Ainolassa viimeksi syyskuussa, jolloin puutarhan antimia oli yhä poimittavissa. Jean viihtyi parhaiten puutarhan laidalla kasvavalla metsäalueella, jonka ”temppeliksi” nimeämällään hiljaisella paikalla hän kävi mietiskelemässä.

taiteilijakodit_ainola_05


Pihamaalta löytyy tietenkin myös sauna. Rakennus on Aino Sibeliuksen suunnittelema ja sen yksityiskohtiin kuuluu puinen kouru, jonka avulla vesi saatiin johdettua suoraan kaivosta kylpyammeeseen. Aino itse ei ollut saunaihmisiä, mutta Jean viihtyi saunassa usein tuntikausia.

taiteilijakodit_ainola_04


Puutarhan nähtävyyksiin kuuluu myös Jean ja Aino Sibeliuksen hauta. Pronssinen muistomerkki on pelkistetty mutta juhlallinen maassa makaava paasi. Jean Sibelius menehtyi syyskuussa 1957, minkä jälkeen Aino asui talossa vuoteen 1969 eli lähes kuolemaansa saakka. Ainola avattiin museona yleisölle vuonna 1974.

jarvenpaa_aulis


Ainolassa käydessä kannattaa vierailla myös Kahvila Auliksessa, joka sijaitsee lipunmyyntirakennuksessa sisäänkäyntiportin läheisyydessä. Suosittelen lähiympäristön tunnelmallisista kesäkahviloista myös Kallio-Kuninkalaa sekä Vellikelloa.

Vierailuinfo 2025: Ainola on avoinna touko–syyskuussa ti–su klo 10–17. Aikuisten pääsyliput 16 €, 7–16-vuotiaat lapset 5 €. Museokortti käy. Lisätiedot: ainola.fi


tuusula_ahola

Juhani Ahon ja Venny Soldan-Brofeldtin Ahola

Juhani Ahoa ja Venny Soldan-Brofeldtia voidaan pitää taiteilijayhteisön perustajina, koska he saapuivat Tuusulanjärven rannalle ensimmäisinä. Toisin kuin ystävänsä, he asuivat täällä vain vuokralla ja olivat myös taiteilijayhteisön ydinjoukon ainoat, jotka muuttivat myöhemmin pysyvästi pois Tuusulasta. Syitä vuonna 1911 tapahtuneeseen muuttoon olivat talousongelmat, perheen lasten koulunkäynti sekä Helsingissä odottaneet tehtävät.   

taiteilijakodit_ahola_02


Ahola tunnettiin ennen taiteilijapariskunnan saapumista Vårbackan huvilana, joka kuului Järvenpään kartanolle. Nykyään täällä toimii Juhanin ja Vennyn elämästä kertova museo. Juhani Aho – alkuperäiseltä nimeltään Johannes Brofeldt – oli ensimmäinen suomenkielinen ammattikirjailija. Siitä huolimatta kalastus oli Juhanille niin tärkeä harrastus, että hän piti itseään enemmän kalamiehenä kuin kirjailijana. Näin ollen kodin sijainti järven rannalla oli varmasti mieluisa.

taiteilijakodit_ahola_03


Kalareissujen lisäksi Juhani piti kovasti naisista, ja ehti ihastua esimerkiksi kauniiseen Aino Järnefeltiin, josta kuitenkin tuli Sibeliuksen vaimo. Vielä paljon merkittävämpi tapaus oli pitkä suhde Venny-vaimon pikkusiskoon Tillyyn. Kirjailija sai vaimonsa kanssa kaksi poikaa, mutta myös Tilly synnytti yhden Juhanin jälkeläisen.

taiteilijakodit_ahola_05


Venny Soldan-Brofeldtia kuvaillaan vahvaksi, itsenäiseksi ja boheemiksi feministiksi, joka hyödynsi lahjakkuuttaan monipuolisesti. Yllä olevassa kuvassa näkyy Vennyn maalaama muotokuva ystävästään, tanssija Maggie Gripenbergistä. Venny tunnetaan erityisesti taidemaalarina, mutta hän työskenteli myös muun muassa kuvittajana, kuvanveistäjänä ja korusuunnittelijana. Hänen teoksiaan arvostettiin ulkomaita myöten, sillä esimerkiksi vuonna 1900 Soldan-Brofeldt sai pronssimitalin Pariisin maailmannäyttelyn yhteydessä järjestetystä taidenäyttelystä. Venny herätti monissa aikalaisissaan pahennusta miehekkäillä tavoillaan, kuten piipun polttamisella, ronskilla kiroilulla ja pitkien housujen käyttämisellä.

taiteilijakodit_ahola_01


Museon huoneissa on näytteillä Vennyn maalaustarvikkeita ja teoksia sekä jonkin verran perheelle kuuluneita tavaroita. Nähtävillä on esimerkiksi Juhanin kalastusvälineitä sekä sukset, joilla hän hiihti talvisin jäätä pitkin Halosenniemeen saunomaan. Yksi mielenkiintoisimmista esineistä on Vennyn suunnittelema ja kaivertama entisen piharakennuksen ovi, joka palasi erinäisten vaiheiden jälkeen pari vuotta sitten takaisin Aholaan museoesineeksi.

taiteilijakodit_ahola_04


Taiteilijaperheet olivat päivittäin tekemisissä keskenään. Naapuruston lapset kävivät mielellään Aholassa, jossa he pääsivät näyttelemään Vennyn suunnittelemissa esityksissä. Aholasta tuli myös kulttuurin merkkihenkilöiden vilkas kohtaamispaikka, jossa keskusteltiin suomalaisuusaatteesta ja toisinaan myös juhlittiin. Mieleeni on muotoutunut kuva Juhani Ahosta maanläheisenä kansanmiehenä, joka saattoi kulkea kylillä villapaita yllään. Itseäni huvittaa kovasti ajatus aina tyylikkäästä Jean Sibeliuksesta hieno puku päällään Ahon kalastusveneen kyydissä. Sibelius ei kuulemma sietänyt kalan hajua ja kiersi kävelyretkillään naapurinsa talon kaukaa, jos Juhani kuivasi pihalla saaliitaan.

taiteilijakodit_ahola_06

 
Venny ja Juhani ovat kiehtovia henkilöitä, ja Ahola mielenkiintoinen vierailukohde esineineen sekä tarinoineen. Talo ei silti sykähdytä ainakaan itseäni niin paljon kuin muut Tuusulanjärven taiteilijakodit. Syynä on varmasti se, ettei rakennus ole enää alkuperäisessä asussaan. Toinen kerros rakennettiin vasta Ahon perheen poistuttua, ja talo on toiminut esimerkiksi kotitalousopiston opettajien asuntolana. Ahola on hyvä museo, muttei vedä rakennuksena vertoja Halosenniemelle, Ainolalle, Erkkolalle tai Suvirannalle.

Vierailuinfo 2025: Ahola on avoinna touko–syyskuussa ti–su klo 10–17. Aikuisten pääsyliput 12 €, alle 18-vuotiaat ilmaiseksi. Museokortti käy. Lisätiedot: jarvenpaantaidemuseo.fi/ahola


taiteilijakodit_suviranta_01

Eero ja Saimi Järnefeltin Suviranta

Taidemaalari Eero Järnefeltin ja hänen vaimonsa Saimin rakennuttama Suviranta valmistui Tuusulanjärven rantaan vuonna 1901. Arvostetussa kulttuuriperheessä kasvanut Eero tunnetaan erityisesti luontoaiheisista teoksistaan, joista monet kuvaavat maalarin suosikkimaisemaa Kolia. Saimi teki puolestaan uraa näyttelijänä Helsingin Suomalaisessa Teatterissa, kunnes äitiys sai hänet jättämään teatterin ja keskittymään kodin askareisiin sekä muun muassa käännöstöihin. Parille syntyi kaikkiaan viisi lasta. Saimin sisaruksista tunnetuin on kirjailija Anni Swan.

taiteilijakodit_suviranta_03


Suvirannan sydän on ateljee, johon suuret pohjoiseen antavat ruutuikkunat tuovat valoa. Tila tuo mieleeni muita näkemiäni ateljeekoteja, kuten läheisen Halosenniemen tai Aix-en-Provencessa sijaitsevan Paul Cézannen työhuoneen. Suvirannan seinät ovat luonnollisesti täynnä taidetta, johon kuuluu Eero Järnefeltin lisäksi muidenkin taiteilijoiden teoksia. Myös Eeron ja Saimin tyttärestä Laura Järnefeltistä tuli menestynyt taidemaalari, ja ateljeen seinällä näkyvätkin sekä isän että tyttären paletit vierekkäin.

taiteilijakodit_suviranta_02


Eero oli sisarensa miehen Jean Sibeliuksen läheinen ystävä, ja taiteilijat viettivätkin keskenään paljon aikaa. Suvirannan ensimmäisenä jouluna joulupukkina toimi Juhani Aho, joka toi perheen lapsille oikean kissanpennun. Taiteilijaperheet tekivät toisinaan yhteisiä retkiä järven vastarannalla sijaitsevalle Sarvikalliolle, jota Järnefelt kutsui lempimaisemaansa mukaillen Pikku-Koliksi. Järnefeltit muuttivat vuonna 1917 Helsinkiin, mutta Suviranta säilyi perheen kesäpaikkana, jonne tultiin viettämään juhlapyhiä ympäri vuoden.

taiteilijakodit_suviranta_05


Suvirannassa viehättää päärakennuksen lisäksi myös suuri puutarha. Eero itse istutti tänne tammia ja Saimi ahkeroi kasvien parissa. Talolta on vain lyhyt matka Tuusulanjärven rantaan. Järvi on täällä mielestäni jopa lähempänä, kuin tieltä katsottuna saattaisi arvata.

taiteilijakodit_suviranta_04


Suviranta on pysynyt saman perheen kotina näihin päiviin asti. Laura Järnefelt muutti takaisin lapsuudenkotiinsa vuonna 1933 ja viihtyi Suvirannassa elämänsä loppuun saakka eli syksyyn 1985. Suvirannan nykyinen isäntä on Lauran poika Juhani Kolehmainen, joka on asunut talossa suuren osan pitkästä elämästään ja huolehtinut arvokkaan rakennuksen kunnossapidosta. Kolehmainen myi rakkaan Suvirantansa Järvenpään kaupungille vuonna 2018, mutta hänellä on elinikäinen asumisoikeus talossa. Kulttuurihistoriallisesti arvokkaan rakennuksen tulevaisuus on näin ollen turvattu parhaalla mahdollisella tavalla.

taiteilijakodit_suviranta_06


Koska kyseessä on yksityiskoti, pääsee Suvirantaan tutustumaan vain opastetuilla kierroksilla eikä sisätiloissa saa kuvata. Juhani Kolehmaisen ajan jälkeen talo on tarkoitus avata ympärivuotisena museona. Minulle Suvirannassa vierailu oli hyvinkin sykähdyttävä kokemus, koska olen kulkenut talon ohitse lukemattomia kertoja, mutten ollut käynyt tiiviin pensasaidan suojaamalla pihamaalla ennen viime kesää. Näin ainakin itselleni syntyi tunne pääsystä jonkinlaiseen salaiseen puutarhaan ja ainutlaatuiselle aikamatkalle 1900-luvun alkuvuosiin. Suosittelenkin kodikkaassa Suvirannassa vierailua kaikille Tuusulanjärven suunnalla liikkuville.

Vierailuinfo 2025: Suvirannassa on yleisöopastuksia touko–elokuussa tiistaisin, torstaisin ja sunnuntaisin klo 11:00 ja 12:30 sekä syyskuussa sunnuntaisin klo 11. Paikat täytyy varata etukäteen. Aikuisten pääsyliput 20 €, alle 18-vuotiaat ilmaiseksi. Museokortti käy. Lisätiedot: jarvenpaantaidemuseo.fi/suviranta

Lue myös viimevuotinen juttuni samalta alueelta: 10 vinkkiä kesäiseen Tuusulaan

Jatka lukemista

Suosittuja juttuja