Irlanti
Unohtumattomien maisemien Gap of Dunloe
Aloitan Irlanti-viikon julkaisut Kerryn kreivikunnan maisemilla. Purple Mountainin ja Macgillycuddy’s Reeksin vuorijonon väliin jäävä Gap of Dunloe on kuvankaunis laakso, jonka halki voi kävellä, pyöräillä tai matkustaa perinteisten hevoskärryjen kyydissä.
Irlannin lounaisosassa sijaitseva Killarneyn kansallispuisto on omia suosikkikohteitani Vihreällä saarella. Maan vanhimman kansallispuiston laajuus on nykyään hieman yli sata neliökilometriä. Gap of Dunloe kuuluu alueen vaikuttavimpiin paikkoihin. Yhdentoista kilometrin taipaleelle Kate Kearney’s Cottagelta Lord Brandon’s Cottagelle mahtuu paljon jylhää kauneutta. Autoilu ei ole suotavaa, vaikka paikallisille asukkaille tarkoitetulla kapealla tiellä näkyykin toisinaan turistikuskeja. Ylimääräiset autoilijat saavat reitin hevosmiesten vihat päälleen ja määrittelisin itsekin kulkupelien sallitun hevosvoimamäärän yhteen.
Gap of Dunloe kuuluu moniin paikallisten matkatoimistojen järjestämiin retkiin, joilla tutustutaan Killarneyn ympäristöön laajemminkin. Ohjelmaan kuuluu usein bussikuljetuksen ja rotkon halki taivaltamisen lisäksi myös veneajelua järvillä. Me päätämme kuitenkin olla omatoimisia.
Oma seikkailumme Gap of Dunloessa alkaa harmaana toukokuisena aamuna. Jätämme auton Kate Kearney’s Cottagen parkkipaikalle ja siirrymme neuvottelemaan paikalla päivystävien hevosmiesten kanssa hinnoista sekä siitä, minne asti kärrykyyti kannattaisi ottaa. Selkeää suunnitelmaa ei vielä tässä vaiheessa ole. Tiedämme vain, että joudumme palaamaan lopulta takaisin autolle, emmekä halua tehdä asioita liian hankaliksi. Mieli tekee patikoimaan, mutta koko reitin taivaltaminen edestakaisin kuulostaa turhan rankalta. Sovimme maksavamme viisikymmentä euroa, jolla pääsemme yleisimmän turistikierroksen kääntöpaikalle muutaman kilometrin päähän. Voimme sitten miettiä vielä uudelleen, mitä haluamme tehdä. Saamme ahdettua neljä aikuista, kaksi lasta ja kahdet matkarattaat hädin tuskin kyytiin. Myös ajuri eli jarvey tasapainoilee tietenkin mukana. Hevoskärryistä käytetään täällä nimeä jaunting car.
Sade piiskaa vasten kasvoja, kun keikumme kärryjen kyydissä. Tulemme hyvin juttuun mukavan jarveyn kanssa, joka kertoo vahvalla paikallisella aksentilla elämästä Irlannin tällä kolkalla. Puhe kääntyy tien varrella viihtyviin lampaisiin. Niiden hoitaminen ei kuulemma nykyään kannata. Pieniä tiloja lopetetaan ja niityt katoavat vahingollisen kasvillisuuden alle. Upeasti kukkivat alppiruusut ovat maanviljelijöille vitsaus, sillä villisti leviävät myrkylliset kasvit täytyy tuhota laitumilta. Lampaista ei kuulemma saa edes kunnon hintaa, varsinkaan näillä kulmilla. Irlannin historiassa on toki ollut paljon kovempiakin aikoja ja siirtolaisia on lähtenyt eri puolille maailmaa. Selviää, että jarvey itsekin on asunut Saksassa ja Australiassa. Kaikkein parhaiten hän kuitenkin viihtyy täällä kotiseudullaan. Kun ympärillä on ystäviä, pubeja ja kaunista luontoa, ei juuri muuta tarvitakaan.
Oppaamme tietää paikat, joissa voimakas kaiku vastaa solan seinämiltä huutoon. Laakson itäpuolella kohoavan Purple Mountainin kalliot näyttävät nimensä mukaisesti violeteilta. Kesällä rinteitä kuulemma koristavat myös samanväriset kukat. Länsireunaa hallitsee Irlannin suurin vuorijono MacGillycuddy’s Reeks, jonka korkein huippu yltää hieman yli kilometriin. Irlannissa puhutaan mielellään vuorista, mutta ne eivät välttämättä ole valtavan korkeita.
Ohitamme pieniä kirkasvetisiä järviä, joiden nimet ovat Coosaun Lough, Black Lake, Cushnavally Lake ja Augher Lake. Päätämme jäädä kyydistä alkuperäisen suunnitelman mukaisesti Augherin kohdalla. Hintaa on tähänkin asti aivan kylliksi, emmekä halua näännyttää hevosta edessä häämöttävään ylämäkeen. Pääsisimme samaan hintaan takaisin lähtöpaikallemme, mutta haluamme ehdottomasti kävellä ja ihailla maisemia kaikessa rauhassa. Sadekin on lakannut juuri sopivasti. Jarvey kääntyy ympäri raunioituneiden talojen välissä. Maksan sovitun hinnan ja hyvästelemme mukavan miehen.
Jatkamme matkaa eteenpäin. Tie nousee jyrkästi kohti solan kapeinta paikkaa. Ohitsemme puuskuttava pyöräilijä ei pääse juuri kävelyvauhtiamme kovempaa. Myös rattaiden työntäminen käy työstä, mutta maisemat palkitsevat vaivan ruhtinaallisesti. Ruuhkasta ei ole pelkoa, vaikka muutama patikkamies tuleekin vastaan. Keskellä kesäsesonkia saattaa olla vilkkaampaa.
Aistin ympärilläni kohoavissa kallioseinämissä ikiaikaista luonnon voimaa. Vain sieltä täältä kuuluva lampaiden määkiminen ja vuoristopurojen solina rikkovat hiljaisuuden. Monet kukat, kuten pensasmaiset verenpisarat ja valtavat alppiruusut värittävät maisemaa.
Saavumme vielä yhden järven, Black Loughin rantaan. Tarinan mukaan Pyhä Patrick hukutti Irlannin viimeisen käärmeen tänne. Toisen kertomuksen mukaan saaren viimeinen susi kaadettiin Gap of Dunloessa kolmisensataa vuotta sitten. Ylitämme vanhan kivisillan ja katselemme pienen joen kirkasta vettä. Irlannille niin tyypillisen piikkiherneen eli gorsen kukat loistavat kirkkaan keltaisina.
Ohitamme tasangon, jolla laiduntaa entistä enemmän lampaita. Kiipeämme vielä yhden mäen päälle, kunnes edessämme aukeaa Black Valley -niminen laakso. Päätämme kävellä vielä parin mutkan ohitse, kunnes saavumme pidemmälle alas viettävälle suoralle.
Avaran laakson pohjalta erottuu pari pientä järveä ja ympärillämme kohoaa puuttomia rinteitä. Päätämme kääntyä paluumatkalle, sillä kello alkaa olla jo paljon ja mukaan varatut eväät loppuvat harmillisen nopeasti. Jarveyn sanojen mukaan emme menettäisi mitään oleellista, vaikkemme laaksoon laskeutuisikaan. Ohitsemme kopsuttelee hevosineen pari hiljaista seuruetta, jotka tuovat mieleen villin lännen karavaanit.
Pilvet hälvenevät ja aurinko tulee vähitellen esiin. Jos olisimme kulkeneet reitin vain yhteen suuntaan, emme olisi nähneet Gap of Dunloeta parhaimmillaan. Erityisesti Black Loughin ja Augher Laken maisemat jäävät mieleen.
Kävelemme retken aikana kaiken kaikkiaan reilut kymmenen kilometriä. Viimeisellä sillalla ennen Kate Kearney’s Cottagea on tapana toivoa jotain. Nautin auringon lämmöstä ja pidän toiveeni omana tietonani.
Retkemme päättyy parkkipaikan laidalla sijaitsevaan Kate Kearney’s Cottageen. Mikä sopisikaan paremmin reippaan kävelyretken päätteeksi kuin klassinen pubiruoka bangers and mash. Bangers tarkoittaa makkaraa ja mash perunamuusia. Aterian äärellä on aikaa perehtyä Kate Kearneyn tarinaan. 1800-luvulla elänyt neito oli kuulemma harvinaisen kaunis ja tarjoili matkamiehille itse keittämäänsä pontikkaa. Villeimmän tarinan mukaan hän kuoli synnyttäessään ties kuinka monetta lastaan yli 100-vuotiaana. Uskokoon ken tahtoo.
Tämä kirjoitus on osa Irlanti-viikkoa, joka on suomalaisten matkabloggaajien toteuttama kampanja. Viikon aikana 13.–20.3.2016 julkaistaan blogipostauksia, joissa esitellään monipuolisesti Irlantia matkakohteena. Arvomme yhteistyössä Tourism Irelandin kanssa matkan Irlantiin sekä monia muita palkintoja. Seuraa Irlanti-viikkoa Facebookissa, jotta pysyt selvillä myös kampanjan muista kilpailuista.
Mukana ovat seuraavat blogit:
Kohteena maailma | Levoton matkailija | London and beyond
Lähtöportti | Pää pilvissä | To travel is to live
Yhteistyökumppanit:
Tapanani on ollut kirjoittaa näin Pyhän Patrickin päivän aikaan jotain Irlannista. Palaan nyt uusia reissuja odotellessa muistelemaan etelärannikon Kinsalea, joka on jäänyt mieleen harvinaisen värikkäänä paikkana.
Saavumme päiväretkelle Kinsaleen Irlannin tasavallan toiseksi suurimmasta kaupungista Corkista. Bussimatkaan kuluu vajaa tunti ja näemme sen varrella kauniisti kumpuilevia niittyjä. Mutkikkaan tien varrella laiduntaa lehmiä ja tuntuu kuin katselisimme irlantilaista postikorttimaisemaa.
Myös itse Kinsale näyttää omanlaiseltaan postikortilta. Kaikki Irlannin maalaiskylät ja pikkukaupungit ovat iloisen kirjavia, mutta täällä maalarit ovat vieneet värikylläisyyden aivan uudelle tasolle.
Reilun viidentuhannen asukkaan kaupungin keskeisimmät osat on koristeltu kaikilla sateenkaaren väreillä ja kuvauksellisia kujia tuntuu löytyvän lähes jokaisen kulman takaa.
Katselemme uteliaina Kinsalea, jossa puhaltaa merituuli ja vallitsee miellyttävä tunnelma. Pikkukaupunki on saanut kunniamainintoja vuosittaisessa Tidy Towns -kilpailussa, jossa palkitaan Irlannin kauneimpia kyliä ja kaupunkeja. Vuonna 1986 Kinsale valittiin koko Irlannin ykköseksi. Siisti ympäristö viehättää meitäkin, eikä yltiövärikäs alue kata sentään ihan koko kaupunkia.
Kiipeämme pienelle ydinkeskustan takana kohoavalle kukkulalle, jossa on siistejä asuintaloja. Ohitamme myös pienehkön Desmondin linnan. Kivinen rakennus pystytettiin alun perin tullikamariksi ja sitä käytettiin pitkään vankilana, mutta nykyään muurien suojissa toimii viinimuseo.
Kinsalea kierrellessä vastaan tulee pieniä majataloja, pari katolista kirkkoa sekä hautausmaa. Huomio kiinnittyy aina uudelleen värikkäisiin taloihin, joista muutamat näyttävät harvinaisen söpöiltä.
Saavumme rantakadulle, jonka varrella kasvaa suuria hortensioita sekä palmuja kuin tropiikissa ikään. Satamasta järjestetään pieniä risteilyjä ja mekin päätämme astua Spirit of Kinsalen kannelle, koska alus on pian lähdössä vajaan tunnin kierrokselle kaupungin edustalle.
Pienen laivan yläkannella on mukava istuskella ja aistia meritunnelmaa. Sää pysyy koko päivän ilahduttavan poutaisena, vaikka merituuli välillä puhaltaakin viileästi. Kierrämme Kinsalen edustalla sijaitsevan lahden ympäri.
Lahden rannoilta jäävät parhaiten mieleen värikäs Summercoven kylä sekä suuri Charles Fort -linnoitus, johon olisi voinut olla hauska tutustua paremminkin. Charles Fortiin on keskustasta noin puolen tunnin kävelymatka suuntaansa. Sen vastarannalta löytyy myös toinen puolustuslinnoitus James Fort.
Alus kääntyy ennen avomerta ympäri. Teemme vielä lopuksi kierroksen sataman toiselta puolelta alkavan Bandon-joen suulla. Jäämme lopuksi katselemaan hyljettä, joka kärkkyy makupaloja satamaan saapuneen kalastusaluksen vieressä. Uteliaan eläimen pää näkyy veden pinnalla ja näyttää siltä, kuin se neuvottelisi saaliin jakamisesta kalastajan kanssa.
Kinsale on pohjimmiltaan kalastajakylä, joten se tunnetaan laadukkaista ravintoloistaan ja erityisesti meren herkuistaan. Ruokailuvaihtoehtoihin liittyen kannattaisi luultavasti tehdä taustatutkimusta, mutta me päädymme sattumalta vastaan tulleeseen Blue Haven -hotellin ravintolaan. Lohi maistuu hyvin ja jäämme juomaan Irish coffeet aterian päätteeksi.
Kävelemme syötyämme vielä uudelleen puolen kylän ympäri, mutta kaikki houkuttelevimmat kujat alkavat näyttää jo tutuilta. Sataman hyljekin on jo sukeltanut jonnekin näkymättömiin. Syömme jäätelöt, ostamme pienet matkamuistot ja siirrymme odottelemaan paluubussia takaisin Corkiin.
Kinsale jää mieleen värikkäänä kaupunkina, jossa riittää mukavasti nähtävää vähintään yhdeksi iltapäiväksi. Kinsale tunnetaan myös maailman pisimmän merkityn maisemareitin Wild Atlantic Wayn toisena päätepisteenä. Peräti 2500 kilometrin mittaisena mutkittelevan rannikkoreitin toinen pää on Inishowenin niemellä Donegalissa.
Vietimme tällä heinäkuussa 2009 tehdyllä Irlannin-matkalla viisi yötä Corkissa. Irlannin etelärannikon suurin kaupunki jäi mieleen viihtyisänä paikkana, mutten silti ihastunut siihen samalla lailla kuin vaikkapa Kilkennyyn tai Galwayhin. Parasta antia olivatkin päiväretket, joita teimme Kinsalen lisäksi esimerkiksi Cobhiin sekä Blarneyn linnaan, josta olen kirjoittanut aiemmin. Voit lukea vihreän saaren tarjoamista mahdollisuuksista myös vaikkapa postauksestani Täydellinen matka Irlantiin.
Tänään vietetään Irlannin kansallispäivää eli Pyhän Patrickin päivää. Riehakkaat juhlat ja paraatit on tänä vuonna peruttu koronaviruksen takia, mutta aina voi silti haaveilla uusista elämyksistä vihreällä saarella. Listasin kymmenen asiaa, jotka haluaisin kokea Irlannissa.
Olen ehtinyt kokea Irlannissa jo paljon. Vanha postaukseni Täydellinen matka Irlantiin pohjautuu useampaan tekemääni matkaan, minkä jälkeen olen kirjoittanut juttuja esimerkiksi Pohjois-Irlannista. Paljon on silti edelleen näkemättä. Kokosin tähän uusia elämyksiä, joista haluaisin seuraavilla Irlannin-matkoillani nauttia.
Kuva: Tourism Ireland / David Maher
1. HURLING-OTTELU CROKE PARKISSA
Irlannin kiihkeä kansallispeli hurling herättää suurta intohimoa, vaikkei sitä juuri muualla maailmassa tunnetakaan. Maailman vanhimmaksi ja nopeimmaksi nurmella pelattavaksi pallopeliksi kutsutussa lajissa riittää vaarallisia tilanteita, kun kaksi alkeellisin puumailoin varustautunutta joukkuetta ottaa mittaa toisistaan. Hurling yhdistää irlantilaiset perinteet, kulttuurin ja urheilun ainutlaatuisella tavalla toisiinsa.
Olen nähnyt yhden ottelun Kilkennyssä, mutta All-Ireland -loppuottelu täpötäydellä kansallisareenalla Dublinissa olisi unelmien täyttymys. Finaalilippujen vaikean saatavuuden vuoksi esimerkiksi välieräpelikin toki kelpaisi hyvin. Irlantilaisten perinnelajien suosiosta kertoo jotain, että hurlingille ja kelttijalkapallolle pyhitetty 82300 katsojaa vetävä Croke Park on koko Euroopan kolmanneksi suurin stadion heti Barcelonan Camp Noun ja Lontoon Wembleyn jälkeen.
• Heittäydy hurlingin tunnelmaan YouTube-videon kautta.
Kuva: Tourism Ireland / Gareth McCormack
2. KIIPEÄMINEN CROAGH PATRICKILLE
Irlannin pyhä vuori Croagh Patrick kohoaa Mayon kreivikunnassa saaren tuulisella länsirannikolla. Vuoren pyhyys perustuu uskomukseen, jonka mukaan Pyhä Patrick paastosi ja rukoili sen huipulla neljänkymmenen päivän ajan. Huipulla on pieni kappeli, mutta itseäni kiinnostaisi nousta ylös ennen kaikkea upeiden maisemien vuoksi. Irlannissa puhutaan mielellään vuorista, vaikkei 764 metrin korkuinen Croagh Patrick erityisen korkea olekaan.
Käveleminen Murriskin kylästä Croagh Patrickin huipulle ja takaisin vie noin neljä tuntia, joten reitti soveltuu hyvin päiväpatikointiin. Toinen itseäni erityisesti kiinnostava irlantilainen vuori on persoonallisen muotoinen Benbulbin, joka löytyy Mayon pohjoispuolelta Sligon kreivikunnasta.
Kuva: Tourism Ireland
3. MUSIIKKIA WESTPORTIN PUBEISSA
Irlannin sää on tunnetusti arvaamaton, mutta kodikkaat pubit tarjoavat lämpöään ympäri vuoden. Pubitunnelmaan kuuluu olennaisena osana myös elävä perinteinen musiikki, jota soitetaan innokkaasti illasta toiseen. Irlantia olisi vaikea kuvitella ilman bodhrán-rummun, viulun ja puhallinsoittimien säestämää kansanmusiikkia.
Koko Irlanti on täynnä mukavia pubeja, mutta saamani käsityksen mukaan yksi eläväisimmistä musiikkikaupungeista on pieni Westport, joka sijaitsee sopivasti aivan edellä mainitun Croagh Patrickin lähistöllä. Westportin tunnetuin musiikkipubi on The Chieftains-yhtyeen huilistin omistama Matt Molloy’s.
Kuva: Tourism Ireland / Brian Morrison
4. FRANK MCCOURTIN LIMERICK
Yksi suosikkikirjoistani on Frank McCourtin omaelämäkerrallinen Seitsemännen portaan enkeli, joka kertoo kurjaakin kurjemmasta irlantilaisesta lapsuudesta. Vaikka aihe onkin synkkä, onnistuu McCourt mahduttamaan tarinaansa myös runsaasti huumoria ja ilon pilkahduksia. Olen nähnyt Seitsemännen portaan enkelin myös elokuvana pariinkin otteeseen.
Frank McCourtin tarina sijoittuu pääosin Limerickin kaupunkiin, joka ei ehkä muuten kuulu Irlannin kiinnostavimpien matkailukohteiden joukkoon. Haluaisin kuitenkin ehdottomasti tutustua myös Limerickiin McCourtin jalanjäljissä kulkien. Kirjailijalle omistettu museo jouduttiin rahoitusongelmien vuoksi sulkemaan viime syksynä, mutta esineitä on siirretty The People’s Museum of Limerickin tiloihin. Limerickissä on järjestetty myös aiheeseen liittyviä opastettuja kävelykierroksia.
Kuva: Tourism Ireland / Chris Hill
5. PATIKOINTIA CONNEMARASSA
Lumoava luonto kuuluu Irlannin suurimpiin vetonauloihin, ja yksi maan sykähdyttävimmistä alueista on karunkaunis Connemara. Olen käynyt tuolla rosoisten kukkuloiden ja laajojen soiden sävyttämällä seudulla kertaalleen kauan sitten, mutta haluaisin ehdottomasti palata Connemaraan paremmalla ajalla ja tutustua sen luontoon perusteellisemmin. Tarjolla on myös runsaasti houkuttelevia patikointireittejä.
Irlannissa on toki patikointia ajatellen monia muitakin hyviä vaihtoehtoja. Toistaiseksi parhaat retkeilyelämykseni olen kokenut Killarneyn kansallispuistossa ja myös Dublinin lähistöllä sijaitseva Wicklow tarjoaa huikeita maisemia. Pääkaupungista käsin voi tehdä helposti retkiä myös rannikon pikkukyliin ja haluaisin joskus kävellä esimerkiksi Graystonesin ja Brayn välillä olevan polun.
Kuva: Tourism Ireland / Jonathan Hession
6. IRLANNIN JALKAPALLO-OTTELU AVIVA STADIUMILLA
Listan ykkösenä olleiden kelttipelien lisäksi haluaisin toki nähdä Irlannissa myös ihan tavallista jalkapalloa. Irlannin oma sarja ei ole erityisen tasokas, mutta lempinimellä The Boys in Green tunnettu maajoukkue on selviytynyt useisiin arvokisoihin. Irlannin menestys on aina perustunut taidon sijasta peräänantamattomaan asenteeseen, mutta ehdottomasti parasta pelitapahtumissa ovat intohimoiset kannattajat.
Vihreään pukeutuneet fanit kuuluvat Euroopan äänekkäimpiin ja uskollisimpiin, joten olisi ilo liittyä joskus joukkoon Irlannin pelatessa kotiareenallaan Aviva Stadiumilla. Haaveenani oli nähdä The Boys in Green seuraavassa EM-turnauksessa, mutta vaikka sainkin liput yhteen Dublinissa pelattavaan otteluun, ei kentällä nähdä tuona iltana Irlantia. Suomen Huuhkajien olisi tarkoitus kohdata Irlanti Kansojen liigan peleissä tulevana syksynä.
Kuva: Shutterstock / Madrugada Verde
7. AURINGONNOUSU GIANT’S CAUSEWAYLLA
Auringonnousut ja -laskut kuuluvat usein ikimuistoisimpiin matkaelämyksiin. Haaveenani olisi kokea auringonnousu Pohjois-Irlannin kuuluisimmalla luonnonihmeellä Giant’s Causewaylla. Ikoninen nähtävyys on hyvin suosittu, joten aamunkoitto lienee muutenkin niitä harvoja hetkiä, kun mystisiä basalttipylväitä voisi tutkia ilman ympärillä pyöriviä suuria ihmismassoja.
Olen käynyt Giant’s Causewaylla kertaalleen opastetulla retkellä, jolloin en ehtinyt saada ainutlaatuisesta kivimuodostelmasta tarpeekseni. Uudemmalla kerralla olisi mukava varata kunnolla aikaa myös ympäristön laajempaan tutkimiseen, sillä Antrimin rannikolla riittää jos jonkinlaisia luonnonihmeitä myös tämän kuuluisimman nähtävyyden lisäksi.
• Lue myös aiempi juttuni Uskomaton Giant’s Causeway.
Kuva: Tourism Ireland / Chris Hill
8. DUNLUCEN LINNANRAUNIOT
Irlanti on satojen kiehtovien linnojen saari, jossa riittää loputtomasti tutkittavaa historian ystäville. Olen ehtinyt tutustua noin kymmeneen maan merkittävimpiin kuuluvaan linnaan, mutta monta kuuluisaa nähtävyyttä on edelleen kokematta. Tällä hetkellä itseäni kiinnostaisi eniten Dunlucen rauniolinna, joka sijaitsee dramaattisella Antrimin rannikon jyrkänteellä Pohjois-Irlannissa.
Dunlucessa houkuttelee erityisesti kuvauksellinen sijainti sekä vaiherikas historia. Osa keskiaikaisesta linnasta on sortunut vuosien saatossa mereen. Muista itselleni uusista Irlannin linnoista listallani on esimerkiksi Trim, joka tunnetaan Braveheart-elokuvan kuvauspaikkana.
Kuva: Shutterstock / Giacomo di Blasi
9. ATHENRYN PELLOT
Listan oudoin valinta lienee Athenry. Kyseinen pikkukaupunki sijaitsee noin puolen tunnin ajomatkan päässä Galwaysta sisämaahan päin, eikä siellä luultavasti ole mitään erityistä nähtävää. Kiinnostukseni paikkakuntaan perustuu puhtaasti tunteikkaampaan tietämääni irlantilaiseen lauluun, Pete St. Johnin sepittämään The Fields of Athenryyn.
The Fields of Athenry kertoo Michaelista, joka varasti suuren nälänhädän aikaan maissia pitääkseen perheensä hengissä. Laulussa Michael keskustelee viimeistä kertaa vaimonsa kanssa vankilan muurin yli, ennen kuin hänet lähetetään rangaistussiirtolaan Australiaan. Sanoitus sisältää voimakasta kansallistunnetta, sillä köyhät irlantilaiset joutuivat nälänhädän aikaan englantilaisten julmien sortotoimien kohteeksi.
Monien urheilujoukkueiden kannattajat ovat ottaneet laulun omakseen ja sitä hoilataan usein varsinkin Irlannin jalkapallomaajoukkueen otteluissa. Irlannin fanit herättivät maailmanlaajuista ihastusta vuoden 2012 EM-turnauksessa, jossa he lauloivat ottelun viimeiset minuutit täyttä kurkkua The Fields of Athenrya, vaikka Irlanti oli putoamassa kisoista murskatappiolla Espanjalle.
• Kuuntele The Fields of Athenry The Dublinersin esittämänä.
• Kuuntele The Fields of Athenry Irlannin kannattajien laulamana EM-kisoissa 2012.
Kuva: Tourism Ireland / Paulina Nickstrom
10. PYHÄN PATRICKIN PÄIVÄ IRLANNISSA
Lista on sopivinta päättää ajankohtaiseen aiheeseen, eli Pyhän Patrickin päivään. Mikä olisikaan irlantilaisempaa kuin päästä juhlimaan riehakasta kansallispäivää maaliskuun seitsemäntenätoista Dubliniin, Galwayhin, Kilkennyyn tai johonkin muuhun saaren kaupungeista.
Pyhän Patrickin päivänä kaikki värjäytyy vihreäksi, musiikki soi, suuret paraatit kulkevat pitkin katuja ja irlantilainen hauskanpito eli craic on parhaimmillaan. Hulinaa saattaa olla omaan makuuni liikaakin, mutta olisihan Pyhän Patrickin päivä mahtavaa kokea paikan päällä edes kerran elämässä.
Oletko käynyt Irlannissa ja mitä sinä haluaisit vihreällä saarella kokea?
-
Huvipuistot2 vuotta sittenHuvipuistokokemus – Disneyland Park Paris
-
Itävalta2 vuotta sittenAlppimaisemia kesäisessä Seefeldissä
-
Yhdysvallat2 vuotta sittenEnsikertalaisen Los Angeles – 10 kohdetta
-
Italia1 vuosi sittenCinque Terre – 5 kuvankaunista kylää
-
Yhdysvallat2 vuotta sittenLos Angelesin kiehtova Venice
-
Italia1 vuosi sittenPatikkaretkellä Cinque Terressä
-
Ranska2 vuotta sitten30 nähtävyyttä Pariisissa
-
Yhdysvallat2 vuotta sittenTarunhohtoinen Hollywood
-
Espanja2 vuotta sittenKaksien kasvojen Torrox
-
Italia2 vuotta sittenMilanon pääkallokappeli San Bernardino alle Ossa
-
Englanti1 vuosi sittenHuikea Harry Potter -studiokierros Lontoossa
-
Yhdysvallat2 vuotta sittenKalifornian-matkan parhaat palat
laura / to travel is to live
13.3.2016 at 20:05
Upeita kuvia! Asuessani Irlannissa en vielä ollut yhtä ulkoilmahenkinen kuin nyt (taisi se Dublin rientoineen houkuttaa silloin enemmän :D). Maata tuli silti onneksi kierrereltyä pääkaupungin ulkopuolellakin mutta varsinaista patikointia en Irlannissa harrastanut. Nyt jos lähtisin uudelleen niin olisi tilanne varmasti ihan toinen ja tänne suuntaisin kyllä ehkä ensimmäiseksi, niin kauniin näköistä.
Mika / Lähtöportti
13.3.2016 at 22:09
Kiitos Laura! Dublin osaa varmasti pitää otteessaan 😀 Tuolla Killarneyn seudulla on muutenkin hienoja patikointimahdollisuuksia, mutta Gap of Dunloe jäi päällimmäisenä mieleen. Lähempänä Dublinia Wicklow on hienoa ulkoiluseutua, vaikka Glendaloughista käsin.
Maarit
13.3.2016 at 22:26
Ihan ensimmäiseks, että aivan huippu ideä tämä Irlanti-viikko! Mulla on ollut koko kevättalven hirmuisen kova kuume Britteihin tai Irlantiin, mutta katsotaanhan nyt, että mihin nenä seuraavaksi vie. Gap of Dunloesta en ollut ennen kuullutkaan, mutta näyttää upealta. Ihan ehdottomasti pitäisi joskus päästä tuokin pikku maa kiertämään ja kouluamaan. Mahtavat kuvat ja postaus sai entisestään innostumaan Irlannista. 🙂
Mika / Lähtöportti
14.3.2016 at 9:18
Mukava kuulla, että Irlanti kiinnostaa! Vaikka se onkin melko pieni saari, niin koluttavaa ja valokuvattavaa riittää paljon. Gap of Dunloen vieressä sijaitseva Killarney on hyvä tukikohta luontoretkille lähtemiseen. Pidän saaren länsirannikosta muutenkin, myös esimerkiksi Connemaran kansallispuista on upea. Lisää Irlanti-postauksia on tosiaan tulossa 🙂
Maarit Johanna
14.3.2016 at 15:44
Mahtavaa olla mukana tässä viikossa, koska tässähän oppii ihan uusia kohteita! Miekään en ole kuullut tästä kolkasta aikaisemmin. Johtunee siitä, että meidän reissu oli niin itärannikkopainotteinen. Kaikkiallehan ei voi keretä. Näissä kuvissa näyttää aurinkoiselta ja jotenkin hyvin samantyyppiseltä kuin Keski-Norjassa. Jännä 😀
Mika / Lähtöportti
15.3.2016 at 9:22
Tykkäisit varmasti Killarneyn ympäristöstä, se on tosi mukavaa seutua luontoretkeilyyn. Tuo päivä oli hyvä esimerkki Irlannin säästä. Sade vaihtui täydelliseen auringonpaisteeseen aika nopeasti. Norjasta tuli mieleen, että Irlannin ainoa vuono on Connemaran kansallispuistossa sijaitseva Killary Harbour. Uskon että nauttisit myös Connemaran kansallispuiston karusta kauneudesta 🙂
Annika | Travellover
14.3.2016 at 19:52
Aivan mielettömän kaunista! Ehkä olisin pitänyt Irlannista enemmän, jos olisin löytänyt tällaisia aarteita. Toisaalta matkastani on jo yli kymmenen vuotta, ja silloin en ollut oikeastaan kiinnostunut luontokohteista. Irlanti ehdottomasti ansaitsee uuden mahdollisuuden!
Mika / Lähtöportti
15.3.2016 at 9:31
Irlanti todellakin ansaitsee uuden mahdollisuuden! Pidän itse erityisesti maan länsiosasta. Esimerkiksi Killarneyn kansallispuiston vihreys, kivisen Burrenin hämmästyttävät kuumaisemat, omalaatuiset Aran-saaret ja Connemaran seutu ovat kaikki keskenään hyvin erilaisia luontokohteita maan tuolla reunalla.
Titta / IKILOMALLA
15.3.2016 at 4:14
Tässä oli kyllä upeimmat Irlantikuvat mitä on aikoihin vastaan tullut! Vau! Just sellasta tunnelmaa, mitä Irlannista oon kuvitellutkin! Ihanat maisemat, lampaat ja rauhallinen tunnelma! Ei paljoa näy muita turisteja!
Kiva lukea tarinoita matkailusta perheenä ja huomata, että tällaisia retkiä voi vaivatta toteuttaa lapsien kanssa. ??
Eväät tuntuvat aina loppuvan kesken ulkona reippaillessa, riippumatta siitä kuinka paljon niitä pakkaa mukaan. ?
Mika / Lähtöportti
15.3.2016 at 9:46
Tuolla oli kyllä juuri sellaista vanhan ajan Irlannin tunnelmaa hevoskärryineen ja maisemineen. Joitakin turisteja tuli vastaan, mutta ruuhkaa ei tosiaan ollut. Matkailu onnistuu hyvin pientenkin lasten kanssa, kunhan suunnittelee tietyt asiat etukäteen ja varaa aikaa yllätyksiin. Gap of Dunloen hyväkuntoinen tie sopii täydellisesti lastenrattaiden työntämiseen. Tällä hetkellä saman retken toteuttaminen olisi itse asiassa hankalampaa, koska vanhempi tytär ei enää rattaissa kulje ja kävelymatka olisi hänelle kovin pitkä. Toisaalta lisäenergiaa saattaa löytyä yllättävän paljon, kunhan on sopivia eväitä taskussa mukana 😀
Elina | Vaihda vapaalle
17.3.2016 at 14:35
No on kyllä kaunista, kuten kaikki muutkin on yhdessä kuorossa todenneet 😀 Kyllä tuolla olisi mukava hevosen vetämänä kärryssä körötellä. Irlanti viehättää kovasti ja eiköhän sinne lähivuosina tule suunnattua. Täytyy pistää tämä paikka korvan taakse. Toivottavasti Irlannissa riittää lampaita vielä silloinkin. Moni ei tule tosiaan ajatelleeksi niiden tehtävää myös maisemanhoitajina.
p.s Aivan ihana tuo viimeinen heppakuva!
Mika / Lähtöportti
17.3.2016 at 16:57
Irlannin kauneimpia paikkoja, ehdottomasti. Toivottavasti Irlanti-viikon postauksista löytyy hyviä vinkkejä mahdollista matkaa varten. Luonnon ystäville suosittelen erityisesti Killarneyn ja Connemaran kansallispuistoja. Lampaita riittää ihan varmasti, ei ne koko Irlannista ole katoamassa minnekään. Niitä taitaa olla tällä hetkellä yhtä paljon kuin ihmisiäkin, mutta syrjäisillä pientiloilla ei ole helppoa Irlannissakaan. Gap of Dunloessa oli hauskaa, kun yksittäsiä lampaita ilmestyi näkyviin sieltä täältä kivien ja kumpareiden takaa.
Elina
17.3.2016 at 15:03
Ihania maisemia! Me mentiin tuo Gap of Dunloen reitti ratsastaen, kun mainostivat, että sopii myös aloittelijalle 🙂 Kovin paljoa ei solan maisemia ehditty ihailla, kun poneilla oli kiire ravata eteenpäin ja meillä tekemistä niiden selässä pysymisessä. Mutta alue on valtavan kaunis ja Killarneyyn voisin muuttaa milloin vaan. Ehdottomasti voin suositella!
Mika / Lähtöportti
17.3.2016 at 17:09
Tuolla noita mahtavia maisemia riittää! Kiva kuulla omasta kokemuksestasi Gap of Dunloessa. Oma ratsastuskokemukseni rajoittuu yhteen aloittelijaystävälliseen kierrokseen Islannin laavakentillä. Ihan hauskaa kyytiä, mutta ei siinä paljon valokuvia ehdi ottamaan 🙂
Henna /suurin onni
18.3.2016 at 18:10
Ihana Irlanti ♥ Päästäpä pian taas sinne! Itse en olekaan tuolla suunnalla seikkaillut, ja takana on muutenkin vain yksi reissu Irlantiin (Dublin, Galway, Connemara ja Burren) ja toinen Pohjois-Irlantiin (Belfast ja Giant’s Causeway). Molemmat reissut kuitenkin vakuuttivat ja saari vei mukanaan ja jalat alta ja kaikkea muuta. Vihreän sävyt, karu rannikko, ystävälliset ihmiset ja lämmintunnelmaiset pubit – voiko sitä ihminen edes enempää toivoa? Seuraavalla kerralla toivoisin, että aikaa olisi reilusti, ja voisimme kiertää saarta pidemmän kaavan mukaan, ja Killarney pitäisi kyllä ohjelmaan ehdottomasti sisällyttää.
Mika / Lähtöportti
21.3.2016 at 8:24
Kiva kuulla, että Irlanti on vienyt sinultakin jalat alta! Aika monelle sinne päässeelle tuntuu käyvän niin 🙂 Mullakin ensimmäinen Irlannin-matka alkoi juuri noilla mainitsemillasi paikoilla. Pidin Galwaysta ja sen ympäristön retkimahdollisuuksista (myös Aran-saaret) paljon. Killarneyta ja koko Kerryä suosittelen ehdottomasti. Pohjois-Irlannissa en ole vielä käynyt, sen lisäksi päällimmäisissä suunnitelmissa Mayo siinä heti Connemarasta pohjoiseen.
Miika ♥ Gia | matkakuume.net
18.3.2016 at 18:37
Siis voihan vinde mikä tarina! Tunnen juurikin miten nuo sadepisarat hakkaavat kasvoilla! Mutta sitten, nuo maisemat! Olen ehkä lievästi rakastunut jo tässä vaiheessa.
Irlantikin meillä on listalla, maailma on niin täynnä kaikenmoisia maisemia minne sitä haluaisi ehtiä. Taisin joskus aikoinani jo saada Irlantikuumeen mieleeni kun luin nuorna likkana Tuulen Viemää -kirjan jatko-osaa Scarlettia, ja siinähän he sitten päätyivät lopulta Irlantiin. Jo kirjan kuvaukset olivat vaikuttavat ja sehän oli tietysti pelkkää proosaa, mutta nämä kuvat kertovat sitäkin enemmän.
Pidän muuten myös paljon tyylistäsi kirjoittaa, mukaansatempaavaa settiä.
Mika / Lähtöportti
21.3.2016 at 8:40
Kiitos paljon, yritän aina temmata lukijat jollain lailla matkalle mukaan. Maailma on todellakin täynnä erilaisia näkemisen arvoisia maisemia, mutta kannattaa jossain vaiheessa lähteä Irlantiinkin. Saaren lämminhenkinen tunnelma mukavine ihmisineen ja tuhansine tarinoineen kannattaa kokea, vaikkei ilmasto olekaan yhtä houkuttava kuin etelämpänä. Maisemien lisäksi itseäni viehättää maan mutkattomuus, siellä on harvinaisen helppo tuntea olevansa kotonansa.
Tanja/Levoton Matkailija
18.3.2016 at 19:27
On kyllä aivan ihania maisemia! Multa jäi Gap of Dunloe käymättä Irlannissa asuessani, mutta Ring of Kerry tuli nähtyä. Tosin sää ei ollut ihan parhain lokakuun puolivälissä 😀 Irlannin tuttu vihreys oli vaihtunut ruskean eri sävyiksi ja tihkusateeseen.
Mika / Lähtöportti
21.3.2016 at 8:49
Helppo uskoa, ettei lokakuun sää ole Irlannissa paras mahdollinen 🙂 On kyllä hienoa, että olet saanut asua Irlannissa. Itseäni kiinnostaisi asua joskus ulkomailla jo senkin takia, että saisi seurata vuodenaikojen vaihtelua eri ilmastossa kuin Suomessa. Nautin myös matkustamisesta vilkkaimpien sesonkien ulkopuolella, jolloin on hiljaisempaa ja paikat näkee ikään kuin aidoimmillaan (vaikkei sitten aina kauneimmillaan).
Erja/ Andalusian auringossa- ruokamatkablogi
19.3.2016 at 9:55
onpas taianomaista – juuri sitä, mitä Irlannilta odottaakin! Itse en ole maata Kildaren ja Dublinin ulkopuolelta nähnytkään ja kyllä se harmittaa…
Mika / Lähtöportti
21.3.2016 at 8:58
Killarneyn seutu vastaa kyllä hyvin perinteisiä mielikuvia Irlannista. Kildaressa en ole koskaan pysähtynyt, vaikka ohi olen mennytkin ja nähnyt Curraghin laukkaradan bussin ikkunasta.
Kohteena maailma / Rami
27.3.2016 at 22:46
Tämä oli yksi suosikkipostauksiani koko Irlantiviikolta! Aivan upean näköistä ja niin ihanan rauhallista. Ring of Kerry on itselle tuttu, mutta tämä Gap of Dunloe ainoastaan nimenä oppaista. Itsellä ei ole vielä löytynyt aikaa tällaisille päiväpatikoinneille, sillä omat patikoinnit on tehty päivittäin golfbagi selässä.
Gorse on muuten suosikkikasvini maailmassa. Mikään ei ole upeampaa, kuin links-kentän dyyneillä kasvava gorse keltaisine kukkineen. Paitsi ehkä kierroksen jälkeinen Guinness 😉
Mika / Lähtöportti
28.3.2016 at 14:06
Kiitos Rami! Irlanti on varmasti golfaajan unelmakohde, mutta se tietysti rajoittaa muita aktiviteetteja. Gap of Dunloen lisäksi Killarneyn järvien rannoilta, Glendaloughista ja Howthista on löytynyt upeita kävelymaisemia. Tekisi kyllä mieli patikoida Irlannissa enemmänkin. Tykkään gorsesta itsekin, se on jollain lailla irlantilaisen maiseman symboli. Samaa kasvia on tullut vastaan myös Madeiran patikkapoluilla, sai hetken kuvitella olevansa Irlannissa sielläkin.