Ranska
Tourtour – täydellinen ranskalainen idylli

Satoja vuosia vanhat kivitalot, värikkäät yksityiskohdat, kiireetön tunnelma ja satumainen maisema – muun muassa niistä koostuu mielikuvien ranskalainen idylli. Juuri tällainen on Tourtour, kylä Provencen taivaalla.
Lampaita, satoja lampaita! Ne vyöryvät hyökyaallon tavoin suoraan kohti koko maalaistien leveydeltä. Peugeot kirjaimellisesti keinahtelee, kun vaaleat eläimet tönivät autoa mennessään. Onneksi olemme ehtineet pysähtyä ajoissa tien sivuun, eivätkä muutamien vuohien pitkät sarvet tee naarmuja vuokra-auton kylkeen.
Ihmettelimme, miksi huomioliiviin pukeutunut nainen liputti edellä ajaneen auton ja meidät tien sivuun keskellä uinuvaa maaseutua. Hetkeä myöhemmin esiin ilmestyi paimen parin aasin ja koiran kanssa.
Miestä ja koiria seuraa monisatapäinen lammaslauma. Muutama määkijä pysähtyy hetkeksi syömään pientareen heinää, mutta muuten joukko etenee yhtenä määrätietoisena massana ohitsemme. Nämä ovat loman ikimuistoisimpia hetkiä, sattumia matkan varrelta ja aitoa paikallista elämää. Tuntuu hyvältä olla Provencessa.
Olemme tutustuneet aiemmin päivällä huikeaan Verdonin rotkoon. Vaikka retki on ollut jo tässä vaiheessa pitkä ja palkitseva, päätämme suunnata vielä pieneen Tourtourin kylään. Ylimääräisen koukkauksen inspiraationa toimii Aaro Vakkurin kirja Kylä Provencen taivaalla, jossa hän kertoo elämästä tuossa Doubletouriksi kutsumassaan kylässä.
Lampaiden aiheuttaman pysähdyksen ja muutaman kiperän mutkan jälkeen saavumme viimein Tourtourin laidalle. Huomaamme pian olevamme Vakkurin kotikadulla Rue Grandella, joka on nimestään huolimatta kaikkea muuta kuin suuri. Päädymme kylän keskusaukiolle, minkä jälkeen löydämme parkkipaikan kirkon edustalta.
Luin vuonna 1997 ilmestyneen Kylän Provencen taivaalla aikoinaan tuoreeltaan ja palasin sen sivuille nyt pari vuosikymmentä myöhemmin ennen matkaamme. Vakkuri kuvaa teoksessa yllättävää päätymistään ranskalaiseen pikkukylään sekä sopeutumista paikalliseen elämänmenoon. Kirja on leppoisaa luettavaa, vaikkei erityisen koukuttavaa juonta tarjoakaan.
Kylän korkeimmalla paikalla kohoavan kirkon seinää koristaa syksyisen värin saanut villiviini. Kirkon takaa löytyy lukitun portin taakse suljettu hautausmaa. Aaro Vakkurikin siirtyi ajasta ikuisuuteen jo kuusitoista vuotta sitten, mutta epäilen ettei hänen viimeinen leposijansa löytyisi välttämättä täältä.
Laskeudumme kirkonmäeltä keskusaukiolle. Pikkuruisen Tourtourin välimatkat ovat lyhyitä ja ne voi mitata kymmenissä metreissä. Wikipedian mukaan kylässä on 587 asukasta, mutta tähän taitaa kuulua jo muutakin kuin pelkkä keskustaajama.
Aukion molemmilla laidoilla on baarit, joiden kanta-asiakkaat jakautuvat kirjan mukaan jyrkästi kahteen leiriin. Ulkomaalainen voisi mennä huoletta kumpaan hyvänsä, mutta meillä ei ole tällä kertaa sen enempää nälkä kuin janokaan.
Pienen aukion keskellä on liikenteenjakajan virkaa toimittava suihkulähde. Jään katselemaan, kuinka hiljalleen laskeva aurinko värjää kivisiä seiniä. Syksyinen viileys hiipii hiljalleen iholle, vaikka päivä onkin ollut ilahduttavan lämmin. Harvoilla ihmisillä ei ole kiirettä minnekään.
Teemme kierroksen hiljaisilla kujilla, jotka tuntuvat tulvivan provencelaista kauneutta. On värikkäitä ikkunaluukkuja, kivisiä portaita, koristeellisia lamppuja, vanhoja kukkaruukkuja ja punaisia petunioita. Myös keraamiset katukyltit on toteutettu tyylikkäästi. Jossain kuulostaisi narahtavan ovi, mutta ainoat vastaantulijat ovat muukalaisiin epäluuloisesti suhtautuvia kissoja.
Tiedämme Vakkurin asuneen Rue Granden varrella. Kirja takakannen kuvineen ei ole matkassa mukana, joten kotioven tarkka sijainti jää selvittämättä. Samapa tuo, pääasia että ylipäätään löysimme oikeaan kylään.
Ohitamme uudelleen keskusaukion, jonka ravintoloissa vielä odotellaan illalliskattausta. Viereisessä puistikossa on käynnissä petanque-ottelu, jossa kylän miehet ottavat mittaa toisistaan. Muuten rennolta vaikuttava tunnelma kiristyy viimeisen heiton ajaksi. Mustapartainen mies osuu vastustajan kuulaan. Metallin kilahdus ja ranskankielinen sadattelu rikkovat hetkeksi hiljaisuuden. Nämä kaverit taitavat tuntea hiekkakentän kuopat paremmin kuin omat taskunsa.
Jäämme vielä katselemaan maisemaa alas laaksoon. Tuntuu kuin todella olisimme Provencen taivaalla. Tällaiseen näkymään tuskin kovin helposti kyllästyisi, vaikka sitä saisi ihailla päivästä toiseen. Erityisen kiehtovia ovat peräkkäiset vuorijonot, jotka seuraavat toisiaan eri värisinä.
Laskeva aurinko värjää taivasta punaiseksi ja antaa samalla vuorijonoille sinertävän sävyn. Näkymässä on jotain rauhoittavaa. Lähistön talojen terävät kulmat vaihtuvat katsetta siirtämällä hämyisesti siintävään kaukaisuuteen. Maiseman laajuutta ei saa oikein tallennettua valokuviin.
Tourtour on juuri niin ihastuttava kuin Vakkuri kirjassaan kuvaa. Se on provencelainen idylli, jossa elämä näyttäisi soljuvan kiireettömään menneiden vuosikymmenien tahtiin. Tunnelmassa on juuri sitä autenttisuutta, jota jäin vaikkapa Saint-Paul-de-Vencessä kaipaamaan. Kiitos Aaro, kun kirjoitit kirjasi ja siten ohjasit meidät tämän kauneuden äärelle.

Ranska
30 nähtävyyttä Pariisissa

Pariisi on yksi maailman merkittävimmistä ja lumoavimmista kaupungeista. Kokosin listan Ranskan pääkaupungin parhaista nähtävyyksistä, joita riittää näköalapaikoista museoihin ja puistoista kuuluisiin kortteleihin.
Pariisi on ansainnut vuosisatojen kuluessa suorastaan myyttisen maineen, ja se hurmaakin useimmat kävijänsä poikkeuksellisella charmilla. Olen käynyt Pariisissa neljästi, mutta kolmesta ensimmäisestä matkasta on kulunut jo kauan. Palasin kaupunkiin viime kesänä pariksi viikoksi, jolloin ohjelmassa oli paljon uusintavierailuja tutuille nähtävyyksille.

Tältä listalta löytyy kaupungin kuuluisimpia maamerkkejä sekä joitakin hieman vähemmän tunnettuja paikkoja. Erilaisia kohteita on lähes mahdotonta vertailla keskenään, joten listan järjestystä ei kannata ottaa kovin vakavasti. Se on kuitenkin varmaa, että koettavaa riittää moneen makuun. Ici c’est Paris!

1. EIFFEL-TORNI
Nähtävyyslistausta olisi vaikea aloittaa jostakin muusta kuin kaupungin symbolista. Olen noussut ikoniseen torniin jokaisella Pariisin-matkallani, mutta nyt viime käynnillä tulin siihen tulokseen, että rakennelma on ehkä sittenkin parhaimmillaan muualta katseltuna. Ruuhkat ovat vuosien kuluessa kasvaneet ja liput kannattaa varata hyvissä ajoin etukäteen. Suosittelen silti torniin nousemista, ellei siellä ole aiemmin käynyt. Maisemat ovat upeat ja saimme viimeksi ihailla myös auringonlaskua.
Lisätiedot: www.toureiffel.paris

2. RIEMUKAARI
Riemukaari kuuluu Eiffel-tornin ohella niihin harvoihin nähtävyyksiin, joista muistan nähneeni kuvia jo varhaisessa lapsuudessa. Valtakatu Champs-Élysées’n päässä kohoava portti pystytettiin Napoléon Bonaparten aloitteesta juhlistamaan Ranskan sotilaallisia voittoja. Riemukaaren huipulta avautuu mainio maisema, sillä rakennelma kohoaa kaksitoista katua yhdistävän liikenneympyrän keskellä. Ylös päästäkseen saa jonottaa ja kiivetä monta porrasta, mutta näkymät ovat vaivan arvoisia.
Lisätiedot: www.paris-arc-de-triomphe.fr

3. MONTMARTREN KUKKULA
Moni boheemien taiteilijoiden kansoittamaan Pariisiin liittyvistä mielikuvista on lähtöisin Montmartren kukkulalta, joka kuuluu myös omiin suosikkipaikkoihini. Esimerkiksi muotokuvamaalareista tunnetulla Place du Tertren aukiolla saa varautua turistiruuhkaan, mutta vain hieman syrjemmällä on viehättäviä katuja, joita pitkin saa vaellella kaikessa rauhassa. Jos minun pitäisi valita Pariisin kaunein katu, tulisi mieleeni ensimmäisenä kuvassa näkyvä Rue de l’Abreuvoir.
Lue myös juttuni Kävelyllä Montmartella

4. MAISEMAT MONTPARNASSEN TORNISTA
Vaikkei Montparnassen torni olekaan yhtä kuuluisa kuin kaikkien tuntema Eiffel, uskallan väittää sen olevan paljon parempi näköalapaikka. Yli 200-metrisen pilvenpiirtäjän kattoterassilta kelpaa ihailla Pariisia, varsinkin kun se on seudun ylivoimaisesti korkein rakennus. Vierailukokemus on todella miellyttävä, koska hissiin ei ole yleensä juuri lainkaan jonoa ja ylhäälläkin on sopivan väljää. Kattoterassin alapuolella on näköalakerros, kahvila sekä Ciel de Paris -ravintola.
Lue myös juttuni Montparnassen torni – Pariisin paras näköalapaikka
Lisätiedot: www.tourmontparnasse56.com

5. MUSÉE D’ORSAY
Musée d’Orsay ihastutti minua niin paljon, että voisin nimetä sen suosikkitaidemuseokseni koko maailmassa. Entinen rautatieasema muodostaa inspiroivan, avaran ja valoisan ympäristön taiteesta nauttimiseen. 1800-luvun jälkimmäiselle puoliskolle ja 1900-luvun alkuun keskittyvä kokoelma on laadukas kokonaisuus, jota tähdittävät muun muassa Van Gogh, Cézanne, Renoir, Monet ja Manet. Vaikka nähtävää on paljon, saa museosta hyvän kokonaiskäsityksen jo parissakin tunnissa.
Lisätiedot: www.musee-orsay.fr

6. SACRÉ-CŒURIN BASILIKA
Näyttävästä kupolistaan tunnettu Sacré-Cœurin kirkko on Montmartren tärkein yksittäinen nähtävyys, joka näkyy kukkulan laelta kauas. Sisällä vieraileminen onnistuu ilmaiseksi, mutta parasta ovat kirkon edustalta avautuvat maisemat. Sacré-Cœurin portaille kannattaakin istahtaa nauttimaan Pariisista kaikessa rauhassa.
Lisätiedot: www.sacre-coeur-montmartre.com

7. VERSAILLES
Paikallisjunamatkan päässä Pariisista sijaitseva Versaillesin palatsi on harvinaisen mahtipontinen nähtävyys. Valtava palatsi ja sen takana levittäytyvä puutarha henkivät Aurinkokuninkaan ja hänen seuraajiensa valtaa häpeämättömällä tavalla. Palatsin loistossa sekä puistoalueen laajuudessa riittää helposti ihmeteltävää kokonaiseksi päiväksi. Versailles on ehdottomasti kerran elämässä näkemisen arvoinen paikka!
Lue myös juttuni Aurinkokuninkaan loistokas Versailles
Lisätiedot: chateauversailles.fr

8. DISNEYLAND PARIS
Mainitaan Versailles’n perään heti toinenkin retkikohde Pariisin ulkopuolelta. Disneyland Paris -teemapuisto sopii täydellisesti kaikkien lasten sekä meidän lapsenmielisten matkaohjelmaan. Jos huvitteluun haluaa heittäytyä kunnolla, kannattaa perillä viipyä useampikin päivä, koska alue jakautuu kahteen puistoon eli Parc Disneylandiin sekä Walt Disney Studiosiin. Luvassa on runsaasti huvia sekä kohtalaisen paljon jonotusta ja lompakon kevenemistä.
Lisätiedot: www.disneylandparis.com

9. LOUVRE
Yksi maailman suosituimmista ja vanhimmista museoista on valtava laitos, jossa voisi ihailla taidetta päiväkausia. Museovierailuun onkin hyvä varautua suunnittelemalla etukäteen mitä haluaa nähdä. Useimpien kävijöiden päämääränä on Mona Lisa sekä kenties Milon Venus, mutta mielestäni kokoelmissa on paljon sykähdyttävämpiäkin teoksia. Louvre tunnetaan myös sisäpihan lasipyramidista, jota voi käydä ohimennen katsomassa vaikkei sisälle haluaisikaan.
Lisätiedot: www.louvre.fr

10. BERTHILLONIN JÄÄTELÖ
Berthillonin jäätelö on luokiteltu hyviä matkavinkkejä jakavassa Ja sitten matkaan -blogissa Pariisin nähtävyyksien joukkoon. Olen asiasta samaa mieltä, sillä kyseessä on ilman muuta yksi kaupungin parhaista elämyksistä. Poikkeuksellisen hyviä jäätelöitä ja sorbetteja valmistava Berthillon on toiminut jo vuosikymmenien ajan tunnelmallisella Île Saint-Louisin saarella. Tuotteita on saatavilla yrityksen omasta liikkeestä sekä joistakin samalla saarella toimivista ravintoloista.
Lisätiedot: berthillon.fr

11. CANAL SAINT-MARTIN
Canal Saint-Martin on yksi Pariisin idyllisimmistä paikoista pienelle kävelyretkelle. Sulkuporttien sävyttämän kanavan boheemeilta rannoilta löytyy paljon ravintoloita ja kahviloita, mutta veden äärelle voi lähteä myös piknikille. Kanavan päässä sijaitsevan Bassin de la Villetten rannoille kerääntyy varsinkin kesäisin paljon ihmisiä nauttimaan kauniista päivistä ja illoista.

12. SHAKESPEARE & COMPANY -KIRJAKAUPPA
Englanninkielistä kirjallisuutta myyvä Shakespeare & Company on saavuttanut jonkinlaisen kulttimaineen. Latinalaiskorttelin kirjakaupalla on pitkät perinteet ja varsinkin sen yläkerrassa on ihastuttava tunnelma. Sisäänpääsyä saattaa joutua jonottamaan, mutta paikka on ilman muuta vierailemisen arvoinen.
Lisätiedot: www.shakespeareandcompany.com

13. PÈRE-LACHAISEN HAUTAUSMAA
Pariisin näyttävin hautausmaa Père-Lachaise on muiden muassa Édith Piafin, Jim Morrisonin, Oscar Wilden ja Frédéric Chopinin viimeinen leposija. Laajalla hautuumaalla on paljon kauniita muistomerkkejä ja sen mukulakivikäytävillä voi tehdä rauhoittavan kävelykierroksen.
Lue lisää jutustani Kierros Père-Lachaisen hautausmaalla

14. NOTRE-DAME
Île de la Citén saarella sijaitseva Notre-Damen katedraali on yksi Euroopan tunnetuimmista kirkoista.Varhaisgoottilaisen arkkitehtuurin mestariteos on toiminut Pariisin hengellisenä keskipisteenä jo vuosisatojen ajan. Notre-Dame vaurioitui pahoin kevään 2019 tulipalossa ja se on toistaiseksi suljettu korjaustöiden vuoksi.
Lisätiedot: www.notredamedeparis.fr

15. CHAMPS-ÉLYSÉES
Pariisin mahtipontinen valtakatu Champs-Élysées johtaa Riemukaarelta kahden kilometrin päässä sijaitsevalle Concorden aukiolle. Leveän kadun varrella on kalliita merkkiliikkeitä, erilaisia lippulaivamyymälöitä, ylihinnoiteltuja kahviloita sekä itäosaa ympäröivä laajahko puistoalue.

16. LUXEMBOURGIN PUISTO
Luxembourgin puisto on yksi Pariisin vihreistä keitaista, jonne voi paeta katujen melskettä. Puistossa on runsaasti kukkaistutuksia, patsaita ja suihkulähteitä. Lapset saavat uittaa pieniä purjeveneitä Luxembourgin palatsin vieressä olevassa altaassa.

17. LATINALAISKORTTELI
Vilkas Latinalaiskortteli on yksi Pariisin tunnetuimmista kaupunginosista. Sen nimi juontaa juurensa Sorbonnen yliopistoon, jonka opetuskielenä oli aikoinaan latina. Alueella on paljon ravintoloita ja kahviloita. Nähtävyyksiin kuuluvat yllä mainittu Luxembourgin puisto, Saint-Séverinin kirkko sekä mahtipontinen Panthéon. Yllä oleva kuva on Sorbonnen aukiolta.

18. SAINTE-CHAPELLE
Goottilaistyylinen Sainte-Chapelle kuuluu lasimaalauksiensa ansiosta Pariisin sykähdyttävimpiin kirkkoihin. Se rakennettiin 1200-luvulla kuninkaalliseksi kappeliksi. Rakennus koostuu kahdesta kappelista, joista ylempi on huomattavasti näyttävämpi. Vierailun voi yhdistää viereisessä Conciergerien vankilamuseossa käymiseen, sillä tarjolla on yhdistelmälippuja.
Lisätiedot: www.sainte-chapelle.fr

19. GALLERIES LAFAYETTEN TAVARATALO
Pariisin tunnetuin tavaratalo on niin upea kokonaisuus, että sitä voi hyvällä syyllä pitää nähtävyytenä. Erityisesti pramea keskusaula ja sen yläpuolelle levittäytyvä koristeellinen lasikupoli tekevät vaikutuksen. Tavaratalon katolla voi käydä ihailemassa maisemia.
Lisätiedot: haussmann.galerieslafayette.com

20. BELLEVILLEN KAUPUNGINOSA
Belleville tuli tutuksi, kun majoituimme siellä viime kesän matkallamme. Tämä monikulttuurinen alue on hyvä vaihtoehto, jos haluaa nähdä Pariisia vilkkaimpien turistireittien ulkopuolella. Tarjolla on esimerkiksi katutaidetta, etnistä ruokaa ja aitoa elämää, jota voi aistia vaikkapa kahdesti viikossa järjestettävillä markkinoilla. Bellevillen puiston yläosasta aukeaa näkymä yli Pariisin.
Lue myös juttuni Rosoisen kiehtova Pariisin Belleville

21. TUILERIES’N PUISTO
Concorden aukion ja Louvren väliin jäävä puistoalue tuo vehreyttä Pariisin monumentaaliseen keskustaan. Täällä voi istuskella puiden varjossa perinteisillä vihreillä metallituoleilla vaikkapa jäätelöä syöden tai kirjaa lukien.

22. MOULIN ROUGE
Maailman tunnetuin kabaree on toiminut Pigallen alueella jo 1800-luvun loppupuolelta lähtien. Suorastaan tarunhohtoisen maineen ansainneessa Punaisessa myllyssä on kolme vähäpukeista show’ta joka ilta ja suosio tuntuu jatkuvan vuosikymmenestä toiseen.
Lisätiedot: www.moulinrouge.fr

23. MARAIS’N ALUE
Värikäs Marais kuuluu Pariisin eläväisimpiin osiin. Trendikkäällä alueella on paljon putiikkeja, taidegallerioita, baareja sekä ravintoloita. Kapeita katuja, kuten Rue des Rosiersia pitkin on hauska kulkea ja alueelta löytyy myös miellyttävä Place des Vosges.

24. PLACE DES VOSGES
Marais’n laidalla sijaitseva Pariisin vanhin aukio on kaunis ja harvinaisen viihtyisä paikka. Neliönmuotoista puistoa reunustaa symmetrinen punatiilisten rakennusten rivistö. Täällä on mukava istuskella vaikkapa lämpimänä kesäiltana.

25. POMPIDOU-KESKUS
Arkkitehtuuriltaan erikoinen Centre Pompidou lienee Pariisin kiistellyin rakennus. Nykytaiteen museo on joka tapauksessa vakiinnuttanut paikkansa kaupungin suosituimpien nähtävyyksien joukossa. Tässä taiteen monitoimitalossa järjestetään myös monenlaisia tapahtumia.
Lisätiedot: www.centrepompidou.fr

26. INVALIDIKIRKKO
Hôtel des Invalides on sodassa haavoittuneille tarkoitetusta sairaalasta nimensä saanut rakennuskompleksi, jonka tunnetuin nähtävyys on Invalidikirkko. Kirkon kultaisen kupolin alla on kuvassa näkyvä Napoléon Bonaparten hauta ja sen suojiin on haudattu monia muitakin merkkihenkilöitä.

27. LE MUR DES JE T’AIME
Romanttisena kaupunkina tunnetusta Pariisista löytyy Rakkauden seinä, johon on kirjoitettu minä rakastan sinua 250 eri kielellä. Mukana on totta kai myös suomenkielinen rakkaudentunnustus. Montmartrella sijaitseva pieni nähtävyys on hauska pysähdyspaikka kävelykierroksen varrella.

28. RUE MONTORGUEIL
Vilkas Rue Montorgueil on yksi Pariisin mielenkiintoisimmista kaduista, sillä sen varret ovat täynnä ravintoloita, kahviloita, leipomoita sekä eri elintarvikkeisiin keskittyviä pikku puoteja. Shoppailua voi jatkaa lähistöltä löytyvässä Les Halles -ostoskeskuksessa.

29. RUE DES MARTYRS
Heräteostin edellä mainitusta Shakespearen kirjakaupasta Elaine Sciolinon kirjan The Only Street in Paris, joka on omitettu kirjailijan rakastamalle kadulle Rue des Martyrsille. Kirja maalaa kuvan kiehtovasta, yhteisöllisestä ja aidon pariisilaisesta kadusta, johon haluan tutustua joskus paremmin.

30. LA DÉFENSE
Pariisin laidalla kohoava La Défense eroaa täysin kaupungin muusta arkkitehtuurista. Olen toistaiseksi katsellut pilvenpiirtäjien hallitsemaa aluetta vain kauempaa, mutta olisi mielenkiintoista käydä paikan päällä ja nousta modernin Grande Archen huipulle ihmettelemään maisemia.

Yllä olevilla kohteilla pääsee varmasti Pariisiin tutustumisen alkuun, vaikka listaa voisi helposti pidentääkin. Pois jäi muutamia jo näkemiäni kohteita sekä lukuisia itselleni tuntemattomia paikkoja. Erilaisia museoita, mahtipontisia aukioita, kuvauksellisia katuja, historiallisia muistomerkkejä ja värikkäitä markkinapaikkoja riittäisi yllin kyllin. Esimerkiksi Panthéon, kuvassa näkyvä oopperatalo Palais Garnier sekä kaupungintalo eli Hôtel de Ville ovat näyttäviä rakennuksia, jotka olen nähnyt vain ulkopuolelta.

Seuraavalla Pariisin-matkalla haluaisin käydä ainakin Buttes-Chaumontin puistossa ja Cité des Sciences et de l’Industrie -tiedekeskuksessa. Seine-joen risteilylläkin olen käynyt vain sateisena iltana, joten siitä voisi jäädä paremmalla ilmalla miellyttävämmät muistot. Huonon sään sattuessa voi paeta vaikkapa maanalaisiin nähtävyyksiin, kuten katakombeihin tai viemärimuseoon. Olisi myös kiinnostavaa kierrellä laajemmin eri kaupunginosissa ydinkeskustan ulkopuolella.

Haluan vielä lopuksi muistuttaa, että vaikka Pariisissa onkin loputtomasti kuuluisia paikkoja, ei sinne kannata lähteä pelkästään suorittamaan nähtävyyksiä. Kaupungista nauttii parhaiten kiireettömästi vaeltelemalla, kahviloissa tai puistoissa istuskelemalla ja paikallista elämää seurailemalla, sillä oikeastaan Pariisin paras nähtävyys on ainutlaatuinen tunnelma. Pariisi osaa joskus olla ylimielinen, ruuhkainen ja meluisakin, mutta sillä on ennen kaikkea elegantit, boheemit sekä romanttiset puolensa. Matka Pariisiin on aina hyvä idea, sillä harva suurkaupunki on yhtä lähellä paratiisia. Vain kahden kirjaimen päässä.
Ranska
Rosoisen kiehtova Pariisin Belleville

Majoituimme viimekesäisellä Pariisin-matkallamme 20. kaupunginosaan, joka tarjosi mahdollisuuden tutustua hieman erilaiseen Pariisiin vilkkaimpien turistireittien ulkopuolella. Monikulttuuriset Belleville ja Ménilmontant huokuvat boheemia henkeä.
Majoitumme puoleksitoista viikoksi Bellevillen kaupunginosan laidalla sijaitsevaan kattohuoneistoon. Vanhoissa pariisilaisissa kerrostaloissa ei ole hissiä, joten sinivalkoisin värein maalattu portaikko tulee tutuksi. Rappusten määrä hieman vaihtelee kerroksen mukaan, mutta kaikkiaan ajan patinoimia puuportaita on tasan sata kappaletta.

Persoonallisen muotoinen huoneisto vastaa mielikuvaani boheemista pariisilaisasunnosta. Sisustukseen kuuluu paljon kirjoja sekä kivannäköinen jääkaappi, joka kävisi oikeassa kodissa auttamatta liian pieneksi. Löysimme huoneiston Booking.comin kautta, mutta se ei valitettavasti ole tällä hetkellä varattavissa.

Asunnon huonoin puoli on hieman kova sänky sekä heinä-elokuussa myös kuumuus. Silloin helpotusta voi hakea kylpyhuoneen ammeesta, josta saa ihailla maisemaa yli kaupungin. Eiffel-tornia täältä ei sentään näy, mutta kaukaisen Pantheonin kullattu kupoli hehkuu illan viimeisistä auringonsäteistä. Pimeyden laskeutuessa syttyvät tähdet sekä Montparnassen tornin valot. Taivaalla pyrähtelee lintuja ja kevyt kesätuuli puhaltaa ikkunalaudalle asetettuun juomalasiin.

Pidän myös maisemasta Rue de Ménilmontantille päin. Aina aamuisin kannattaa avata ikkunat, jotta ilma pääsee hieman vaihtumaan. Alhaalta kuuluu ohikulkijoiden puheensorinaa sekä rakennustöiden ääniä. Vilkas katu viettää ylämäkeen niin, että näkymä levittäytyy aamiaispöydästä katsottuna juuri sopivasti vastakkaiselle rinteelle.

Huoneistossa ei ole televisiota, mutta katselen mieluummin arkista pariisilaista elämää. Siivooja pudottaa vahingossa tyynyn vastapäisen talon parvekkeelta. Mies kaatuu sähköpotkulaudalla, mutta jatkaa pian matkaansa. Pyöräilijät kilistävät varoitukseksi kelloa päästyään hyvään vauhtiin ja laskevat katua alas liikennevaloista välittämättä. Skootterit sinnittelevät ylämäkeen bussien välissä, mutta kumi käryää, kun nousu on hinausautolle liikaa. Sekä taaperot että vapaina kulkevat koirat poukkoilevat jalkakäytävällä perheenjäsentensä ympärillä, mutta vahinkoja ei onneksi pääse sattumaan.

Ranskan-matkojeni tapoihin kuuluu käydä aina aamuisin leipomossa ostamassa croissanteja. Lähin leipomo löytyy sadan metrin päästä ja vaikka käyn siellä monta kertaa, ei palvelu muutu erityisen lämminhenkiseksi. Osaan kyllä sanoa heti ovella bonjour ja tilata neljä croissantia ranskaksi, mutta kanta-asiakkaan asemaan päästäkseen tarvittaisiin paljon enemmän aikaa ja varsinkin kielitaitoa. Kilometrin säteeltä löytyy pariisilaiseen tapaan useampi muukin leipomo, joissa niissäkin pääasia eli leivonnaisten laatu on aina kohdallaan.

Kuulin Bellevillestä ensi kertaa, kun luin kaupunginosasta kertovan jutun Mondo-lehdestä muutama vuosi sitten. Juttu maalaili kuvan monikulttuurisesta ja trendikkäästä alueesta, jossa kannattaisi lähteä käymään. Kahdeskymmenes kaupunginosa tunnetaan hieman kapinallisena alueena Pariisin itäisellä laidalla. Se vetää puoleensa monenlaisia taiteilijoita sekä varsinkin maahanmuuttajia. Tarjolla on paljon suhteellisen edullisia etnisiä ravintoloita, katutaidetta sekä aitoa paikallista elämää turistireittien ulkopuolella.

C’est nous les gars d’Ménilmontant – me ollaan Ménilmontantin pojat, lukee suuressa seinämaalauksessa, joka näkyy suoraan ikkunaamme. Vaikka luulinkin vuokranneeni asunnon Bellevillestä, taidamme sittenkin majailla Ménilmontantissa. Ainakin Googlen kartassa alueiden rajana toimii juuri Rue de Ménilmontant, ja meidän talomme on nimenomaan Ménilmontantin puolella. Asialla ei tietenkään ole Bellevilleen tutustumisen kannalta mitään merkitystä ja myös Ménilmontant on kiinnostavaa seutua. Yritän siis elää puolitoista viikkoa Ménilmontantin poikana, mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan.

Belleville tuo mieleen Helsingin Kallion. Vietin lapsuudessani paljon aikaa mummolassa Kallion Porthaninkadulla, joka muistuttaa mielestäni Pariisin kotikatuamme Rue de Ménilmontantia. Pariisilainen katu lähtee nousemaan suunnilleen samalla lailla metroasemalta ylöspäin kuin Porthaninkatu Hakaniemestä. Sen varrella riittää myös vilskettä ja monenlaisia kulkijoita. Varsinkin kadun alaosa Ménilmontantin metroaseman ja asunnon välillä tulee meille hyvin tutuksi.

Rappukäytävämme violetti ovi sijaitsee keskellä ravintolan terassia. Coquin tarjoilee konstailematonta bistrotyyppistä ruokaa suurina annoksina. Mieleen jää itse ateriaa paremmin kohtaus, jonka voisi sijoittaa yhtä hyvin Kallioonkin. Viereiseen pöytään ilmestyy yksinäinen nainen, joka on nauttinut ennen tilaamaansa olutta jotain muutakin. Hän hoilaa kovin epävireisesti kuulokkeisiinsa kantautuvia kappaleita, joiden alkuperäiskieli saattaisi olla englanti.

Tarjoilijat naureskelevat aluksi naiselle hyväntahtoisesti, mutta yrittävät vähitellen hillitä koko ajan äänekkäämmäksi käyvää laulua. Jossain vaiheessa nainen lähtee juomaansa maksamatta hoippumaan Rue de Ménilmontantia alaspäin. Kiukkua kihisevä tarjoilijatar säntää perään ja taluttaa karkulaisen muutamaa minuuttia myöhemmin takaisin pöytään lähestulkoon korvasta kiinni pitäen. Kiivaan väittelyn aiheena lienee oluen maksaminen, rahan puuttuminen ja kenties sekin, muistaako nainen edes Coquinissa käyneensä. Paikalle tarvitaan tilanteeseen rennommin suhtautuva miestarjoilija, kunnes nainen horjahtelee sadattelujen saattelemana lopullisesti tiehensä.

Kun asunnolta lähtee Rue de Ménilmontantia alaspäin, ohitetaan ensimmäisenä kurdiravintola, jossa syömme kerran maukkaat kebabit. Sen vieressä on baari, jonka kulmapöydän eräs paikallinen herra on ottanut omakseen. Hän istuu useimpina aamuina tutulla paikallaan siistissä ruutupaidassa nauttimassa pullollista portugalilaista olutta ja tarkkailemassa ohikulkijoita. Alan jo kolmannella kerralla harkita, pitäisikö häntä tervehtiä. Miehen kädet on nostettu puuskaan suuren vatsan päälle ja paksun niskan takana on Édith Piafia esittävä seinämaalaus. Pariisin varpunen oli kotoisin juuri Bellevillestä ja hän nousi täältä aikoinaan koko Ranskan rakastetuimmaksi laulajaksi.

Kadun varrelta voisi ostaa vartaassa pyöriviä kanoja tai pysähtyä nauttimaan vietnamilaisen tai thaimaalaisen ravintolan antimista. Kalakaupassa ei ole kadunpuoleista seinää lainkaan, joten merellinen tuoksu tunkeutuu aina ohi kulkiessa nenään. Kalat, simpukat ja ravut makaavat jäisillä pedeillään kauppiaan valvovan silmän alla. Pitkänhuiskealla miehellä on sininen essu sekä kumisaappaat. Hän ei pettymyksekseni muistuta lainkaan Asterix-sarjakuvien kalakauppiasta Amaryllixia.

Asunnon ja metroaseman välissä on myös kukkakauppa, viinikauppa, useampi hedelmä- ja vihanneskauppa, kiinalaisia puoteja sekä basaareiksi nimettyjä sekatavarakauppoja. Puolen kilometrin kävely tuntuu melkein maailmanympärimatkalta. Meidän valintamme on silti useimmiten edellä mainittujen välissä toimiva ihan tavallinen hyvin varusteltu supermarket.

Jonain aamuina kiipeän Rue de Ménilmontantia myös ylöspäin ja kiertelen pitkin Bellevillen mäkisiä katuja. Ilma on vielä raikas, mutta aurinko lämmittää jo hellepäivää enteillen. Osa kaduista on aamuisin hiljaisia. Vastaan tulee sekä kovin arkisia kerrostaloja että kuvauksellisia kortteleita. Seinillä näkyy niin hienoja maalauksia kuin rumia töhryjäkin.

Pidän esimerkiksi Jourdainin metroaseman suunnalta löytyvistä kaduista. Ihmiset löytävät päivän mittaan tiensä baarien terasseille ja osaavat naurahduksista päätellen nauttia elämästä. Ohitamme myös houkuttelevasti currylta tuoksuvia pakistanilaisia ravintoloita. Esimerkiksi kuuden kadun risteys Place Henri Krasucki näyttää hauskalta.

Rue de Belleville muistuttaa Rue de Ménilmontantia, sillä se nousee samalla lailla kukkulalle Bellevillen kaupunginosan toisella reunalla. Kadun varrella riittää kaikkea mahdollista kynsistudioista kampaamoihin ja pesuloista apteekkeihin. Selvästi eniten on tietenkin ravintoloita ja baareja. Välillä Eiffel-tornikin ilmestyy näkyviin.

Rue de Bellevillen varrella on pari näyttävää muraalia. Jean Le Gacin maalaama etsivä on koristanut pienen Place Fréhelin laitaa jo vuodesta 1986 saakka. Maalaus sopii rosoiselle ja värikkäälle alueelle hyvin.

Viereisessä teoksessa kaksi miestä on asentamassa suurta kylttiä. Ben Vautierin luomat hahmot ovat viihtyneet seinällä jo kolmisenkymmentä vuotta, joten osa Bellevillen katutaiteesta on pysynyt paikoillaan yllättävän kauan.

Ihmisten määrä lisääntyy Rue de Bellevillen alaosassa, kun mäki on jo loivempi ja metroasemakin lähestyy. Täällä on silmiinpistävän paljon kiinalaisia kauppoja.

Monien vastaantulijoiden juuret ovat Afrikassa tai Aasiassa. Kulmakunnan suosituin jalkapallojoukkue ei kulkijoiden pelipaidoista päätellen ole suinkaan Paris Saint-Germain vaan Senegalin maajoukkue.

Monet etniset ryhmät tuntuvat viihtyvän omissa kortteleissaan. Esimerkiksi asunnoltamme Ménilmontantiin päin kääntyessä vastaan tulee lähinnä vain afrikkalaistaustaisia ihmisiä. Toisaalla on kiinalaisia ja jossakin näkyy enemmän kantaranskalaisia. Eräässä korttelissa liikkuu paljon pitkiä ja hoikkia tummaihoisia miehiä, jotka ovat pukeutuneet värikkäisiin afrikkalaisiin vaatteisiin. En tiedä mistä heimosta on kysymys, mutta näyttävät kulkijat erottuvat katukuvasta selvästi. Joissakin kulmakaupoissa tuntee helposti olevansa jossain muualla kuin Euroopassa.

Bellevillessä asuu lukemani mukaan paljon Tunisian juutalaisia. Juutalainen historia tulee vastaan, kun huomaamme erään koulun seinään kiinnitetyn muistokyltin. Ymmärrän heikollakin ranskan taidolla, että laatta on omistettu kuolemanleireille viedyille juutalaislapsille. Vastaava kyltti löytyy myös viereisen esikoulun seinästä. Katutaiteilija Nô on maalannut Pariisin katujen varsille paljon hienoja henkilökuvia, joita katsellessa voi miettiä erilaisia ihmiskohtaloita. Hänen aiheinaan ovat usein lapset ja monet vähemmistökansat, joiden elämä saattaa olla hyvinkin vaikeaa.

Yksi Bellevillen kuvauksellisimmista kaduista on seinämaalauksilla kuorrutettu Rue Dénoyez. Parinsadan metrin mittainen väylä on varsin sekalainen katugalleria. Sotkun seasta löytyy hienoja kasvokuvia sekä muita taiteellisia yksityiskohtia.

Belleville tuntuu monin paikoin tasapainoilevan taiteellisuuden ja rähjäisyyden rajamailla. Rue Dénoyez näyttäytyy vielä aamupäivällä seesteisen rauhallisena, mutta iltaisin meno saattaa olla täysin toisenlaista.

Edellisen kadun kanssa samansuuntainen Rue de Tourtille kulkee korttelin verran ylempänä pitkin kukkulan rinnettä. Tämä on jo paljon siistimpi katu, jonka varrelle pysähdymme nauttimaan tyttären toivomaa kuplateetä.

Jos betoniviidakko ahdistaa, voi katujen vilinää paeta vehreään Bellevillen puistoon. Viheralue levittäytyy pitkin rinnettä eri tasoille, joiden välillä kulkee pieniä polkuja sekä portaikoita.

Vaikka puisto onkin hyvin hoidettu, tuntuu sen ilmapiiri kovin erilaiselta kuin keskustan mahtipontisissa Tuileries’n tai Luxembourgin puistoissa. Ranskassa kun ollaan, löytyy puistosta myös viiniköynnöksiä.

Parhaat kaupunkinäkymät aukeavat Bellevillen puiston yläosassa olevalta näköalapaikalta. Eiffel-torni, Pompidou-keskus ja monet muut keskustan maamerkit näkyvät täältä käsin oikein hyvin.

Näköalapaikalla vaikuttaa siltä, kuin koko Pariisi olisi jalkojen juuressa. Samalla kuhiseva keskusta tuntuu olevan kovin kaukana täältä puiston rauhasta. Paikalliset ovat levittäneet niitylle vilttejään ja nauttivat päivästä piknik-eväiden parissa. Laajempien kaupunkikierrosten välissä meidänkin on mukava viettää aikaa ihan vaan Bellevillessä ja istahtaa pitkäksi toviksi puiston penkille.

Bellevillestä löytyy myös toinen mielenkiintoinen puisto. Muutamia osia Pariisin hylätystä kehäradasta Petite Ceinturesta on avattu uuteen käyttöön urbaaneina puistoina, ja yksi tällainen löytyy Rue de Ménilmontantin varrelta.

Paikalliset ulkoiluttavat hylätyllä rautatiellä koiria tai kuluttavat aikaa varjoisilla penkeillä istuen. Pidän tästä kerrostalojen väliin syntyneestä viheralueesta, vaikka ympäristö näyttää paikoitellen karultakin.

Paikallinen Kallion kirkko on nimeltään Notre-Dame-de-la-Croix de Ménilmontant. Siinä on helsinkiläisen serkkunsa tavoin kiviset seinät ja korkea torni, mutta muuten tyyli onkin aivan erilainen. Pistäydymme kauniin uusgoottilaisen rakennuksen sisätiloissa, joissa ei näy ristin sielua. Vierailukokemus on kovin erilainen kuin turistien täyttämissä nähtävyyksissä. Sytytän kynttilän ja muistelen ensimmäistä Parisiin-matkaani, kun isäkin oli mukana reissussa.

Jos Bellevilleen tulee vain päiväksi, kannattaa vierailu ajoittaa tiistaiksi tai perjantaiksi. Silloin Boulevard de Bellevillen varrella järjestetään värikkäät markkinat, joilla voi aistia aitoa paikallistunnelmaa. Ménilmontantin ja Bellevillen metroasemien väliin mahtuu jos jonkinlaista kauppiasta, joilta voi tinkiä vaikka koruja, puhelimen kuoria, shampoota tai juustoraastimia.

Bellevillen markkinat ovat täynnä ääniä, tuoksuja ja kansojen kirjoa. Erityisesti vaatteita on tarjolla paljon, mutta huomio kiinnittyy helposti elintarvikkeisiin. En ole ihan varma kylmäketjun toimivuudesta, kun katselen kärpäsparvien alla haisevia kaloja, auringonpaisteessa lämpenevää halal-teurastettua lihaa ja nyljettyjä kanoja. Myös värikkäitä vihanneksia ja hedelmiä on runsaasti.

Markkinoilla saa kuulla monenlaisia kieliä ja inshallah vaikuttaa bonjouria yleisemmältä tervehdykseltä. Tarjouksia huudetaan ilmaan ja meno on kuin basaarissa, joskaan kukaan ei tule iholle tai kiinnitä valkonaamaiseen kulkijaan muutenkaan huomiota. Alueen monikulttuurisuus tulee täällä hyvin esille, sillä vastaan tulee sulassa sovussa aasialaisilta, arabeilta, afrikkalaisilta ja kantaranskalaisilta näyttäviä ihmisiä. Markkinat aukeavat aamuvarhaisella ja pillit laitetaan pussiin aikaisin iltapäivällä.

Vaikka Belleville ja Ménilmontant näyttävätkin paikoitellen rosoisilta ja kaduilla liikkuu monenlaista porukkaa, tuntuu seutu meistä turvalliselta. Emme tosin liiku yöllä missään, mutta ainakaan päivällä tai illalla kohdallemme ei osu epämiellyttäviä tilanteita. Eräänä iltana Gambettan metroasemalta palatessamme ajaudumme lähes pimeälle puiston reunustamalle kadulle, mutta silloinkin harvat vastaantulijat ovat lapsiperheitä sekä koirien ulkoiluttajia. En silti lähtisi seikkailemaan pimeisiin puistoihin ja päätämme pysytellä illan hämärryttyä valaistuilla kaduilla, joilla riittää muitakin kulkijoita.

Ihastun Bellevillen ja Ménilmontantin seudun arkipäiväisyyteen. Täällä eletään yhä kortteleissa, joista Pariisin mahtipontiset maamerkit ja matkailijamassat tuntuvat olevan kovin kaukana. Esimerkiksi Montmartrelta on muuttanut tänne ihmisiä, joille entiset kotikorttelit ovat käyneet liian vilkkaiksi ja kalliiksi. Bellevillessä meitä turisteja näkyy vain vähän, sillä Père Lachaisen hautausmaa taitaa olla koko 20. kaupunginosan ainoa kuuluisa nähtävyys, ja sekin löytyy hieman eri suunnalta.

Majoituksemme sijainti ei ole koko kaupunkiakaan ajatellen mahdottoman huono, sillä esimerkiksi Canal Saint-Martin on kävelymatkan päässä ja metro kuljettaa tehokkaasti mihin päin Pariisia tahansa. Näille kulmille voisi palata toistekin, vaikkei minusta aitoa Ménilmontantin poikaa tullutkaan.
-
Slovenia1 vuosi sitten
30 x uskomattoman upea Slovenia
-
Itävalta3 kuukautta sitten
Alppimaisemia kesäisessä Seefeldissä
-
Italia2 vuotta sitten
Leonardon maalaama Viimeinen ehtoollinen Milanossa
-
Yhdysvallat5 kuukautta sitten
Los Angelesin kiehtova Venice
-
Huvipuistot4 kuukautta sitten
Sevillan huvipuisto Isla Mágica
-
Suomi3 vuotta sitten
Sipoonkorven kaikki merkityt patikkareitit
-
Suomi4 vuotta sitten
Elämyksiä Suomen länsirannikolla
-
Italia1 vuosi sitten
Italian lumoa hurmaavassa Abruzzossa
-
Yhdysvallat3 kuukautta sitten
Tarunhohtoinen Hollywood
-
Emiraatit4 vuotta sitten
Pikavisiitti Dubaihin – rikkautta ja ristiriitoja
-
Itävalta3 kuukautta sitten
Imst – koko perheen retkikohde Tirolissa
-
Liechtenstein3 kuukautta sitten
Pikavisiitti Liechtensteiniin
Tatjaana
17.11.2018 at 14:09
Kiitos kauniista lukukokemuksesta!
Kirjoitat kuin kirjailija.
Mika / Lähtöportti
19.11.2018 at 9:51
Kiitos kauniista kommentista! Olen haaveillutkin kirjan kirjoittamisesta, mutta se ei ole juuri nyt ajankohtaista 🙂
Aron / Ja sitten matkaan...
18.11.2018 at 14:08
Aaro Vakkurin kirja ei ollut minulle entuudestaan tuttu, mutta täytyy laittaa nimi korvan taakse. Tykkäisin siitä varmasti. Maisemat tuolla näyttävät kyllä hienoilta. Kukkulakaupungeista on aina kiva katsella ympäröivää maaseutua. Muistelen sinunkin joskus maininneen Gourdonin. Se tulee aina näistä mieleen, erinomaiset maisemat avautuivat sieltä.
Tosiaan tuo Saint-Paul-de-Vence on varsinainen karkki, mutta jotenkin tuotteistetun oloinen. Kaksi kertaa sen nähneenä aion tästä lähtien kierrellä noita muita kukkulakaupunkeja. Onneksi niitä riittää. Täytynee seuraavalla kerralla valikoida kartasta summittaisesti muutama ja varmistaa ettei niistä mainita Lonely Planetissa mitään.
Mika / Lähtöportti
19.11.2018 at 10:33
Gourdon on upea ja oma suosikkini Ranskan kukkulakaupungeista Tourtourin ohella! Me kokeiltiin tuota summittaista kylän valintaa sen verran, että poikettiin Chateauneufiin. Kaunis sekin toki oli ja maisemakin hyvä, mutta toisaalta tosi hiljainen, eikä paljoa nähtävää tai kuvattavaa. Useamman kylän kiertämällä voisi löytää lisää todellisia helmiäkin. Esimerkiksi Cabris näytti kauempaa nähtynä houkuttelevalta, muttei ollut aikaa tutustua siihen lähemmin.