Ranska
Mykistävä Verdonin rotko

Ranskan-matkamme suurin elämys oli autoiluretki Verdonin rotkon reunalle. Dramaattisissa jyrkänteissä riitti ihmeteltävää, sillä nämä maisemat todellakin ylittivät odotukset!
Gorges du Verdon eli Verdonin rotko tunnetaan lempinimellä ”Euroopan Grand Canyon”. Sen mittasuhteet eivät yllä amerikkalaisen serkkunsa tasolle, mutta vaikuttava tämäkin luonnonnähtävyys on. Aikojen saatossa kalkkikiveen uurtunut kanjoni on noin 25 kilometrin pituinen ja parhaimmillaan 700 metriä syvä. Syvyys tarkoittaa suoraa pudotusta kallion reunalta sinne jonnekin, missä Verdon-joki virtaa.
Lomataloltamme La Bouverien kylästä on valitsemaamme Verdon-joen ylityspaikkaan Pont de Soleilsiin vajaan puolentoista tunnin ajomatka (katso ajoreittimme Pont de Soleilsista eteenpäin Google Mapsista). Nizzasta ehtisi samalle sillalle parhaimmillaan kahdessa tunnissa. Alkumatkalla näkyy viiniviljelmiä, pinjapuiden sävyttämiä maisemia ja jossain kaukana siintäviä usvaisia vuoria. Pienet tiet muuttuvat vähitellen entistä mutkikkaammiksi ja maisemat karummiksi. Pysähdyn ottamaan valokuvan Trigancen keskiaikaisesta kylästä, josta ei ole enää pitkä matka joen varteen.
Ylitämme vaatimattomalta näyttävän Verdon-joen pientä kivisiltaa pitkin. Tarkoituksenamme on ihailla rotkoa sen pohjoisreunalta käsin. Maisema saa tässä vaiheessa varsinkin lapset lähinnä haukottelemaan, mutta tilanne muuttuu hyvin nopeasti. Pysähdymme vain paria kilometriä myöhemmin seuraavan sillan kupeeseen, johon voisi jäädä eväsretkelle vaikka koko päiväksi. Kanjonin dramaattiset seinämät alkavat juuri tällä kohdalla nousta kirkasvetisenä virtaavan joen ympärille.
Myös näkymät toiseen suuntaan ovat upeita. Kiipeän kapealle kävelysillalle, jonka yli kulkee opasteista päätellen vaellusreitti. Syksyn värittämät lehdet antavat vuoristoiselle maisemalle oman kauniin sävynsä. Joen rannalle kerääntyneissä sileissä pikkukivissä riittää tutkittavaa pienille ja isommillekin matkalaisille pitkäksi aikaa.
Reitti muuttuu dramaattisesti, kun viimein maltamme jatkaa matkaa. Mutkikas tie nousee yhä korkeammalle ja rotko tien vasemmalla puolella on pian melkoisen syvä. Oikealla puolella on vain taivasta kohti kurottava kallioseinä.
Eräs Verdonin rotkon suosituimmista vierailukohteista on Point Sublime -niminen näköalapaikka. Vaikka jonkinlaisia opasteita onkin, tyydymme parkkipaikan lähistöön emmekä lähde suunnistamaan varsinaiselle näköalatasanteelle saakka.
Selvitän jälkikäteen, ettei matkaa olisi ollut kuin muutama sata metriä ja maisemakin olisi ollut varsin komea. Asia ei kuitenkaan jää harmittamaan, sillä edessä on entistä upeampia paikkoja. Sää tuntuu suorastaan kuumalta, kun katselemme kuinka pilvien varjot kulkevat pitkin kallioita.
Jatkamme kuutisen kilometriä eteenpäin, kunnes huomaamme Route des Crêtes -reitille ohjaavan tienviitan. Tämä reilun kahdenkymmenen kilometrin mittainen maisemareitti on ehdottomasti päivän parasta antia. Ympyräreitti on osittain yksisuuntainen ja se täytyy kiertää myötäpäivään. Tasaista maalaistietä pitkin sujuvat ensimmäiset metrit eivät kerro Route des Crêtesistä mitään, mutta reitin todellinen luonne paljastuu jo ensimmäisessä hiusneulamutkassa, johon jäämme ihailemaan maisemia.
Kurkistamme kaiteen yli. Pahaa aavistamattoman turistin leuka loksahtaa kerralla auki hämmästyksestä, sillä pudotusta suoraan alapuolella virtaavaan Verdoniin on satoja metrejä. Kaiteet ovat onneksi tukevia, eikä kukaan kärsi pahemmasta korkean paikan kammosta.
Lokakuinen arkipäivä osoittautuu todella hyväksi ajankohdaksi Verdonin rotkoon tutustumiseen. Rotkon reunoja seuraavat tiet saattavat olla kesäaikaan toivottoman ruuhkaisia, eikä näköalapaikkojen läheisyydestä välttämättä löydy pysäköintitilaa. Nyt liikennettä on aurinkoisesta säästä huolimatta todella vähän ja saamme olla huikeilla maisemapaikoilla ihan keskenämme. Välillä kohtaamme myös muutaman muun matkailijan, mutta tungoksesta ei ole tietoa.
Onnistumme jatkamaan matkaa ehkä parin sadan metrin verran, kunnes pysähdymme jälleen seuraavassa mutkassa. Maisema on hyvinkin paljon edellisen kaltainen, sillä olemme nousseet vain muutamia metrejä korkeammalle. Myös näkymä tien toisella puolella avautuvaan vehreään laaksoon on kaunis, mutta katse kääntyy helpommin dramaattisen rotkon suuntaan.
Seuraavaksi etenemme ehkä jopa kokonaisen kilometrin Belvédère de la Carellen näköalapaikalle, jonka yhteyteen on varattu aiempaa enemmän pysäköintitilaa. Rotkon suorat kallioseinämät ovat täältä katsottuna parhaimmillaan. Jyrkänteen korkeus herättää kunnioitusta ja tuntuu, kuin luonnon mittasuhteet menisivät yli ymmärryksen. Huomaamme muutamia kalliokiipeilijöitä, jotka seikkailevat pystysuoralla kiviseinämällä. Heitä ei pahemmin huimaa, vaikka tossujen alla onkin useamman sadan metrin verran ilmaa.
Jatkamme pari kilometriä eteenpäin, kunnes edessä on jälleen rotkon reunalle kaartava hiusneulamutka. Tien varteen on pysäköity pari autoa, joten arvioimme paikan pysähtymisen arvoiseksi. Sitä se toden totta onkin, sillä varsinkin maisema tulosuuntaan päin on vertaansa vailla. Muutama italialainen pitkin putkin varustautunut luontokuvaaja väijyy taivaalla liiteleviä kotkia. Omat laitteet ja kärsivällisyys eivät riitä kelvollisen otoksen nappaamiseen, vaikka hieman myöhemmin näemmekin upeita lintuja taivaalla.
Tie kiemurtelee alamäkeen entistä kapeampana. Kaiteita tai edes minkäänlaisia tien reunalle pystytettyjä tolppia ei ole, mutta täällä voi ajaa niin hitaasti kuin haluaa. Pysyttelemme riittävän kaukana reunasta ja otamme vielä muutaman valokuvan.
Huomaamme tien varressa Chalet de la Maline -ravintolan, josta lähdemme kyselemään lounasta. Keittiö ei ole tähän aikaan päivästä avoinna, mutta päätämme istahtaa terassille juomaan kahvit. Lysti ei ole kovin halpaa, mutta toisaalta maisemaa rotkon suuntaan kelpaa ihailla pidempäänkin. Saan seurakseni ravintolan punertavan kissan, joka ottaa mielellään rapsutuksia vastaan. Seurallinen katti lähtee saattamaan meitä autolle ja hyppäisi mielellään kyytiinkin, mutta hyvästelemme sen ennen matkan jatkamista. Reippaita patikoijia saattaa kiinnostaa Sentier Martel -reitti täältä Chalet de la Malinelta aina Point Sublimelle saakka, mutta sille täytyy varata koko päivä aikaa.
Maisemat jatkuvat upeina La Palud-sur-Verdoniin, jonne Route des Crêtes päättyy. Pieni kylä näyttäisi muutaman ravintolan perusteella elävän rotkoturismista. Kesällä voi olla vilkastakin, mutta nyt keskellä kylänraittia maleksii vain resuinen koira. Valitsemme lounaspaikaksi Joe Le Snackyn, jonka pinkki värimaailma on varsinkin lasten mieleen. Erityistä gourmet-ateriaa ei kannata odottaa, mutta kovaksi yltynyt nälkä lähtee mukavasti ja matkaa voi taas jatkaa hyvillä mielin.
Pyrimme etenemään suhteellisen ripeästi ja onnistumme välttämään parin näköalapaikan kutsun. Tie mutkittelee jälleen eteenpäin jyrkänteen reunaa seuraillen. Iltapäivän aurinko värjää ajoittain maisemaa, joka muuttuu entistä upeammaksi. Tien viereen täytyy kurvata viimeistään, kun Sainte-Croix -järvi häämöttää jyrkänteen toisella puolella. Maisema kaukana alhaalla siintävälle tyynelle järvelle on mieleenpainuva.
Myös näkymä kanjonin suuntaan on edelleen ihailemisen arvoinen. Verdon-joki virtaa entistä leveämpänä rotkon pohjalla.
Tie laskeutuu yllättävänkin nopeasti järveä kohti. Pysähdymme sillalle, josta voi ihailla koko rotkon leveydeltä virtaavaa turkoosia jokea. Toisella puolella levittäytyvä Sainte-Croix on 1970-luvun alkupuolella syntynyt tekojärvi. Patoprojektin seurauksena yksi kokonainen kylä jäi veden alle, mutta se rakennettiin uudelleen korkeammalle maalle.
Järven rannalta voi vuokrata kanootteja ja polkuveneitä, joilla pääsee katselemaan rotkoa uudenlaisesta perspektiivistä. Aikataulumme ei salli vesille lähtemistä, mutta tänne olisi mukava palata joskus paremmalla ajalla. Hiljalleen turkoosina virtaava joki näyttää houkuttelevalta ja sinne voi helteisinä kesäpäivinä pulahtaa myös uimaan.
Verdonin rotko kuuluu Euroopan vaikuttavimpiin paikkoihin ja upeimpiin koskaan näkemiini luonnonnähtävyyksiin. Tuntuu hieman oudolta, että tämä ”Euroopan Grand Canyon” lienee monelle suomalaiselle tuiki tuntematon, vaikka se sijaitseekin kohtalaisen lähellä Rivieran suosittuja lomakohteita. Verdonia ei pidä sekoittaa sotahistoriasta tuttuun Verduniin, joka löytyy aivan toiselta puolelta Ranskaa.
Ajoimme nyt vain rotkon pohjoisreunalla, jossa on lukemieni arvioiden perusteella seudun parhaat näköalapaikat. Koko kierroksen kanjonin molemmin puolin ehtii halutessaan tehdä yhdessä päivässä, mutta maisemien ilotulitusta ja valokuvaustaukoja tuli nytkin aivan riittävästi. En jäänyt kaipaamaan tältä päivältä mitään, mutta toivon pääseväni eteläiselle maisematielle jonkun tulevan matkan varrella.
Jatkamme Sainte-Croix -järven rannoilta etelään päin. Tiet ovat paljon suorempia ja nopeammin ajettavia kuin aamupäivän reitillä. Toisaalta vuoret katoavat pian näkyvistä, eivätkä maisemat tunnu enää sykähdyttäviltä. Päivän elämykset eivät kuitenkaan ole vielä ohitse, sillä päätämme piipahtaa paluumatkalla Tourtourissa, kylässä Provencen taivaalla. Se on kuitenkin oma tarinansa, jonka kerron seuraavassa postauksessa.

Ranska
30 nähtävyyttä Pariisissa

Pariisi on yksi maailman merkittävimmistä ja lumoavimmista kaupungeista. Kokosin listan Ranskan pääkaupungin parhaista nähtävyyksistä, joita riittää näköalapaikoista museoihin ja puistoista kuuluisiin kortteleihin.
Pariisi on ansainnut vuosisatojen kuluessa suorastaan myyttisen maineen, ja se hurmaakin useimmat kävijänsä poikkeuksellisella charmilla. Olen käynyt Pariisissa neljästi, mutta kolmesta ensimmäisestä matkasta on kulunut jo kauan. Palasin kaupunkiin viime kesänä pariksi viikoksi, jolloin ohjelmassa oli paljon uusintavierailuja tutuille nähtävyyksille.

Tältä listalta löytyy kaupungin kuuluisimpia maamerkkejä sekä joitakin hieman vähemmän tunnettuja paikkoja. Erilaisia kohteita on lähes mahdotonta vertailla keskenään, joten listan järjestystä ei kannata ottaa kovin vakavasti. Se on kuitenkin varmaa, että koettavaa riittää moneen makuun. Ici c’est Paris!

1. EIFFEL-TORNI
Nähtävyyslistausta olisi vaikea aloittaa jostakin muusta kuin kaupungin symbolista. Olen noussut ikoniseen torniin jokaisella Pariisin-matkallani, mutta nyt viime käynnillä tulin siihen tulokseen, että rakennelma on ehkä sittenkin parhaimmillaan muualta katseltuna. Ruuhkat ovat vuosien kuluessa kasvaneet ja liput kannattaa varata hyvissä ajoin etukäteen. Suosittelen silti torniin nousemista, ellei siellä ole aiemmin käynyt. Maisemat ovat upeat ja saimme viimeksi ihailla myös auringonlaskua.
Lisätiedot: www.toureiffel.paris

2. RIEMUKAARI
Riemukaari kuuluu Eiffel-tornin ohella niihin harvoihin nähtävyyksiin, joista muistan nähneeni kuvia jo varhaisessa lapsuudessa. Valtakatu Champs-Élysées’n päässä kohoava portti pystytettiin Napoléon Bonaparten aloitteesta juhlistamaan Ranskan sotilaallisia voittoja. Riemukaaren huipulta avautuu mainio maisema, sillä rakennelma kohoaa kaksitoista katua yhdistävän liikenneympyrän keskellä. Ylös päästäkseen saa jonottaa ja kiivetä monta porrasta, mutta näkymät ovat vaivan arvoisia.
Lisätiedot: www.paris-arc-de-triomphe.fr

3. MONTMARTREN KUKKULA
Moni boheemien taiteilijoiden kansoittamaan Pariisiin liittyvistä mielikuvista on lähtöisin Montmartren kukkulalta, joka kuuluu myös omiin suosikkipaikkoihini. Esimerkiksi muotokuvamaalareista tunnetulla Place du Tertren aukiolla saa varautua turistiruuhkaan, mutta vain hieman syrjemmällä on viehättäviä katuja, joita pitkin saa vaellella kaikessa rauhassa. Jos minun pitäisi valita Pariisin kaunein katu, tulisi mieleeni ensimmäisenä kuvassa näkyvä Rue de l’Abreuvoir.
Lue myös juttuni Kävelyllä Montmartella

4. MAISEMAT MONTPARNASSEN TORNISTA
Vaikkei Montparnassen torni olekaan yhtä kuuluisa kuin kaikkien tuntema Eiffel, uskallan väittää sen olevan paljon parempi näköalapaikka. Yli 200-metrisen pilvenpiirtäjän kattoterassilta kelpaa ihailla Pariisia, varsinkin kun se on seudun ylivoimaisesti korkein rakennus. Vierailukokemus on todella miellyttävä, koska hissiin ei ole yleensä juuri lainkaan jonoa ja ylhäälläkin on sopivan väljää. Kattoterassin alapuolella on näköalakerros, kahvila sekä Ciel de Paris -ravintola.
Lue myös juttuni Montparnassen torni – Pariisin paras näköalapaikka
Lisätiedot: www.tourmontparnasse56.com

5. MUSÉE D’ORSAY
Musée d’Orsay ihastutti minua niin paljon, että voisin nimetä sen suosikkitaidemuseokseni koko maailmassa. Entinen rautatieasema muodostaa inspiroivan, avaran ja valoisan ympäristön taiteesta nauttimiseen. 1800-luvun jälkimmäiselle puoliskolle ja 1900-luvun alkuun keskittyvä kokoelma on laadukas kokonaisuus, jota tähdittävät muun muassa Van Gogh, Cézanne, Renoir, Monet ja Manet. Vaikka nähtävää on paljon, saa museosta hyvän kokonaiskäsityksen jo parissakin tunnissa.
Lisätiedot: www.musee-orsay.fr

6. SACRÉ-CŒURIN BASILIKA
Näyttävästä kupolistaan tunnettu Sacré-Cœurin kirkko on Montmartren tärkein yksittäinen nähtävyys, joka näkyy kukkulan laelta kauas. Sisällä vieraileminen onnistuu ilmaiseksi, mutta parasta ovat kirkon edustalta avautuvat maisemat. Sacré-Cœurin portaille kannattaakin istahtaa nauttimaan Pariisista kaikessa rauhassa.
Lisätiedot: www.sacre-coeur-montmartre.com

7. VERSAILLES
Paikallisjunamatkan päässä Pariisista sijaitseva Versaillesin palatsi on harvinaisen mahtipontinen nähtävyys. Valtava palatsi ja sen takana levittäytyvä puutarha henkivät Aurinkokuninkaan ja hänen seuraajiensa valtaa häpeämättömällä tavalla. Palatsin loistossa sekä puistoalueen laajuudessa riittää helposti ihmeteltävää kokonaiseksi päiväksi. Versailles on ehdottomasti kerran elämässä näkemisen arvoinen paikka!
Lue myös juttuni Aurinkokuninkaan loistokas Versailles
Lisätiedot: chateauversailles.fr

8. DISNEYLAND PARIS
Mainitaan Versailles’n perään heti toinenkin retkikohde Pariisin ulkopuolelta. Disneyland Paris -teemapuisto sopii täydellisesti kaikkien lasten sekä meidän lapsenmielisten matkaohjelmaan. Jos huvitteluun haluaa heittäytyä kunnolla, kannattaa perillä viipyä useampikin päivä, koska alue jakautuu kahteen puistoon eli Parc Disneylandiin sekä Walt Disney Studiosiin. Luvassa on runsaasti huvia sekä kohtalaisen paljon jonotusta ja lompakon kevenemistä.
Lisätiedot: www.disneylandparis.com

9. LOUVRE
Yksi maailman suosituimmista ja vanhimmista museoista on valtava laitos, jossa voisi ihailla taidetta päiväkausia. Museovierailuun onkin hyvä varautua suunnittelemalla etukäteen mitä haluaa nähdä. Useimpien kävijöiden päämääränä on Mona Lisa sekä kenties Milon Venus, mutta mielestäni kokoelmissa on paljon sykähdyttävämpiäkin teoksia. Louvre tunnetaan myös sisäpihan lasipyramidista, jota voi käydä ohimennen katsomassa vaikkei sisälle haluaisikaan.
Lisätiedot: www.louvre.fr

10. BERTHILLONIN JÄÄTELÖ
Berthillonin jäätelö on luokiteltu hyviä matkavinkkejä jakavassa Ja sitten matkaan -blogissa Pariisin nähtävyyksien joukkoon. Olen asiasta samaa mieltä, sillä kyseessä on ilman muuta yksi kaupungin parhaista elämyksistä. Poikkeuksellisen hyviä jäätelöitä ja sorbetteja valmistava Berthillon on toiminut jo vuosikymmenien ajan tunnelmallisella Île Saint-Louisin saarella. Tuotteita on saatavilla yrityksen omasta liikkeestä sekä joistakin samalla saarella toimivista ravintoloista.
Lisätiedot: berthillon.fr

11. CANAL SAINT-MARTIN
Canal Saint-Martin on yksi Pariisin idyllisimmistä paikoista pienelle kävelyretkelle. Sulkuporttien sävyttämän kanavan boheemeilta rannoilta löytyy paljon ravintoloita ja kahviloita, mutta veden äärelle voi lähteä myös piknikille. Kanavan päässä sijaitsevan Bassin de la Villetten rannoille kerääntyy varsinkin kesäisin paljon ihmisiä nauttimaan kauniista päivistä ja illoista.

12. SHAKESPEARE & COMPANY -KIRJAKAUPPA
Englanninkielistä kirjallisuutta myyvä Shakespeare & Company on saavuttanut jonkinlaisen kulttimaineen. Latinalaiskorttelin kirjakaupalla on pitkät perinteet ja varsinkin sen yläkerrassa on ihastuttava tunnelma. Sisäänpääsyä saattaa joutua jonottamaan, mutta paikka on ilman muuta vierailemisen arvoinen.
Lisätiedot: www.shakespeareandcompany.com

13. PÈRE-LACHAISEN HAUTAUSMAA
Pariisin näyttävin hautausmaa Père-Lachaise on muiden muassa Édith Piafin, Jim Morrisonin, Oscar Wilden ja Frédéric Chopinin viimeinen leposija. Laajalla hautuumaalla on paljon kauniita muistomerkkejä ja sen mukulakivikäytävillä voi tehdä rauhoittavan kävelykierroksen.
Lue lisää jutustani Kierros Père-Lachaisen hautausmaalla

14. NOTRE-DAME
Île de la Citén saarella sijaitseva Notre-Damen katedraali on yksi Euroopan tunnetuimmista kirkoista.Varhaisgoottilaisen arkkitehtuurin mestariteos on toiminut Pariisin hengellisenä keskipisteenä jo vuosisatojen ajan. Notre-Dame vaurioitui pahoin kevään 2019 tulipalossa ja se on toistaiseksi suljettu korjaustöiden vuoksi.
Lisätiedot: www.notredamedeparis.fr

15. CHAMPS-ÉLYSÉES
Pariisin mahtipontinen valtakatu Champs-Élysées johtaa Riemukaarelta kahden kilometrin päässä sijaitsevalle Concorden aukiolle. Leveän kadun varrella on kalliita merkkiliikkeitä, erilaisia lippulaivamyymälöitä, ylihinnoiteltuja kahviloita sekä itäosaa ympäröivä laajahko puistoalue.

16. LUXEMBOURGIN PUISTO
Luxembourgin puisto on yksi Pariisin vihreistä keitaista, jonne voi paeta katujen melskettä. Puistossa on runsaasti kukkaistutuksia, patsaita ja suihkulähteitä. Lapset saavat uittaa pieniä purjeveneitä Luxembourgin palatsin vieressä olevassa altaassa.

17. LATINALAISKORTTELI
Vilkas Latinalaiskortteli on yksi Pariisin tunnetuimmista kaupunginosista. Sen nimi juontaa juurensa Sorbonnen yliopistoon, jonka opetuskielenä oli aikoinaan latina. Alueella on paljon ravintoloita ja kahviloita. Nähtävyyksiin kuuluvat yllä mainittu Luxembourgin puisto, Saint-Séverinin kirkko sekä mahtipontinen Panthéon. Yllä oleva kuva on Sorbonnen aukiolta.

18. SAINTE-CHAPELLE
Goottilaistyylinen Sainte-Chapelle kuuluu lasimaalauksiensa ansiosta Pariisin sykähdyttävimpiin kirkkoihin. Se rakennettiin 1200-luvulla kuninkaalliseksi kappeliksi. Rakennus koostuu kahdesta kappelista, joista ylempi on huomattavasti näyttävämpi. Vierailun voi yhdistää viereisessä Conciergerien vankilamuseossa käymiseen, sillä tarjolla on yhdistelmälippuja.
Lisätiedot: www.sainte-chapelle.fr

19. GALLERIES LAFAYETTEN TAVARATALO
Pariisin tunnetuin tavaratalo on niin upea kokonaisuus, että sitä voi hyvällä syyllä pitää nähtävyytenä. Erityisesti pramea keskusaula ja sen yläpuolelle levittäytyvä koristeellinen lasikupoli tekevät vaikutuksen. Tavaratalon katolla voi käydä ihailemassa maisemia.
Lisätiedot: haussmann.galerieslafayette.com

20. BELLEVILLEN KAUPUNGINOSA
Belleville tuli tutuksi, kun majoituimme siellä viime kesän matkallamme. Tämä monikulttuurinen alue on hyvä vaihtoehto, jos haluaa nähdä Pariisia vilkkaimpien turistireittien ulkopuolella. Tarjolla on esimerkiksi katutaidetta, etnistä ruokaa ja aitoa elämää, jota voi aistia vaikkapa kahdesti viikossa järjestettävillä markkinoilla. Bellevillen puiston yläosasta aukeaa näkymä yli Pariisin.
Lue myös juttuni Rosoisen kiehtova Pariisin Belleville

21. TUILERIES’N PUISTO
Concorden aukion ja Louvren väliin jäävä puistoalue tuo vehreyttä Pariisin monumentaaliseen keskustaan. Täällä voi istuskella puiden varjossa perinteisillä vihreillä metallituoleilla vaikkapa jäätelöä syöden tai kirjaa lukien.

22. MOULIN ROUGE
Maailman tunnetuin kabaree on toiminut Pigallen alueella jo 1800-luvun loppupuolelta lähtien. Suorastaan tarunhohtoisen maineen ansainneessa Punaisessa myllyssä on kolme vähäpukeista show’ta joka ilta ja suosio tuntuu jatkuvan vuosikymmenestä toiseen.
Lisätiedot: www.moulinrouge.fr

23. MARAIS’N ALUE
Värikäs Marais kuuluu Pariisin eläväisimpiin osiin. Trendikkäällä alueella on paljon putiikkeja, taidegallerioita, baareja sekä ravintoloita. Kapeita katuja, kuten Rue des Rosiersia pitkin on hauska kulkea ja alueelta löytyy myös miellyttävä Place des Vosges.

24. PLACE DES VOSGES
Marais’n laidalla sijaitseva Pariisin vanhin aukio on kaunis ja harvinaisen viihtyisä paikka. Neliönmuotoista puistoa reunustaa symmetrinen punatiilisten rakennusten rivistö. Täällä on mukava istuskella vaikkapa lämpimänä kesäiltana.

25. POMPIDOU-KESKUS
Arkkitehtuuriltaan erikoinen Centre Pompidou lienee Pariisin kiistellyin rakennus. Nykytaiteen museo on joka tapauksessa vakiinnuttanut paikkansa kaupungin suosituimpien nähtävyyksien joukossa. Tässä taiteen monitoimitalossa järjestetään myös monenlaisia tapahtumia.
Lisätiedot: www.centrepompidou.fr

26. INVALIDIKIRKKO
Hôtel des Invalides on sodassa haavoittuneille tarkoitetusta sairaalasta nimensä saanut rakennuskompleksi, jonka tunnetuin nähtävyys on Invalidikirkko. Kirkon kultaisen kupolin alla on kuvassa näkyvä Napoléon Bonaparten hauta ja sen suojiin on haudattu monia muitakin merkkihenkilöitä.

27. LE MUR DES JE T’AIME
Romanttisena kaupunkina tunnetusta Pariisista löytyy Rakkauden seinä, johon on kirjoitettu minä rakastan sinua 250 eri kielellä. Mukana on totta kai myös suomenkielinen rakkaudentunnustus. Montmartrella sijaitseva pieni nähtävyys on hauska pysähdyspaikka kävelykierroksen varrella.

28. RUE MONTORGUEIL
Vilkas Rue Montorgueil on yksi Pariisin mielenkiintoisimmista kaduista, sillä sen varret ovat täynnä ravintoloita, kahviloita, leipomoita sekä eri elintarvikkeisiin keskittyviä pikku puoteja. Shoppailua voi jatkaa lähistöltä löytyvässä Les Halles -ostoskeskuksessa.

29. RUE DES MARTYRS
Heräteostin edellä mainitusta Shakespearen kirjakaupasta Elaine Sciolinon kirjan The Only Street in Paris, joka on omitettu kirjailijan rakastamalle kadulle Rue des Martyrsille. Kirja maalaa kuvan kiehtovasta, yhteisöllisestä ja aidon pariisilaisesta kadusta, johon haluan tutustua joskus paremmin.

30. LA DÉFENSE
Pariisin laidalla kohoava La Défense eroaa täysin kaupungin muusta arkkitehtuurista. Olen toistaiseksi katsellut pilvenpiirtäjien hallitsemaa aluetta vain kauempaa, mutta olisi mielenkiintoista käydä paikan päällä ja nousta modernin Grande Archen huipulle ihmettelemään maisemia.

Yllä olevilla kohteilla pääsee varmasti Pariisiin tutustumisen alkuun, vaikka listaa voisi helposti pidentääkin. Pois jäi muutamia jo näkemiäni kohteita sekä lukuisia itselleni tuntemattomia paikkoja. Erilaisia museoita, mahtipontisia aukioita, kuvauksellisia katuja, historiallisia muistomerkkejä ja värikkäitä markkinapaikkoja riittäisi yllin kyllin. Esimerkiksi Panthéon, kuvassa näkyvä oopperatalo Palais Garnier sekä kaupungintalo eli Hôtel de Ville ovat näyttäviä rakennuksia, jotka olen nähnyt vain ulkopuolelta.

Seuraavalla Pariisin-matkalla haluaisin käydä ainakin Buttes-Chaumontin puistossa ja Cité des Sciences et de l’Industrie -tiedekeskuksessa. Seine-joen risteilylläkin olen käynyt vain sateisena iltana, joten siitä voisi jäädä paremmalla ilmalla miellyttävämmät muistot. Huonon sään sattuessa voi paeta vaikkapa maanalaisiin nähtävyyksiin, kuten katakombeihin tai viemärimuseoon. Olisi myös kiinnostavaa kierrellä laajemmin eri kaupunginosissa ydinkeskustan ulkopuolella.

Haluan vielä lopuksi muistuttaa, että vaikka Pariisissa onkin loputtomasti kuuluisia paikkoja, ei sinne kannata lähteä pelkästään suorittamaan nähtävyyksiä. Kaupungista nauttii parhaiten kiireettömästi vaeltelemalla, kahviloissa tai puistoissa istuskelemalla ja paikallista elämää seurailemalla, sillä oikeastaan Pariisin paras nähtävyys on ainutlaatuinen tunnelma. Pariisi osaa joskus olla ylimielinen, ruuhkainen ja meluisakin, mutta sillä on ennen kaikkea elegantit, boheemit sekä romanttiset puolensa. Matka Pariisiin on aina hyvä idea, sillä harva suurkaupunki on yhtä lähellä paratiisia. Vain kahden kirjaimen päässä.
Ranska
Rosoisen kiehtova Pariisin Belleville

Majoituimme viimekesäisellä Pariisin-matkallamme 20. kaupunginosaan, joka tarjosi mahdollisuuden tutustua hieman erilaiseen Pariisiin vilkkaimpien turistireittien ulkopuolella. Monikulttuuriset Belleville ja Ménilmontant huokuvat boheemia henkeä.
Majoitumme puoleksitoista viikoksi Bellevillen kaupunginosan laidalla sijaitsevaan kattohuoneistoon. Vanhoissa pariisilaisissa kerrostaloissa ei ole hissiä, joten sinivalkoisin värein maalattu portaikko tulee tutuksi. Rappusten määrä hieman vaihtelee kerroksen mukaan, mutta kaikkiaan ajan patinoimia puuportaita on tasan sata kappaletta.

Persoonallisen muotoinen huoneisto vastaa mielikuvaani boheemista pariisilaisasunnosta. Sisustukseen kuuluu paljon kirjoja sekä kivannäköinen jääkaappi, joka kävisi oikeassa kodissa auttamatta liian pieneksi. Löysimme huoneiston Booking.comin kautta, mutta se ei valitettavasti ole tällä hetkellä varattavissa.

Asunnon huonoin puoli on hieman kova sänky sekä heinä-elokuussa myös kuumuus. Silloin helpotusta voi hakea kylpyhuoneen ammeesta, josta saa ihailla maisemaa yli kaupungin. Eiffel-tornia täältä ei sentään näy, mutta kaukaisen Pantheonin kullattu kupoli hehkuu illan viimeisistä auringonsäteistä. Pimeyden laskeutuessa syttyvät tähdet sekä Montparnassen tornin valot. Taivaalla pyrähtelee lintuja ja kevyt kesätuuli puhaltaa ikkunalaudalle asetettuun juomalasiin.

Pidän myös maisemasta Rue de Ménilmontantille päin. Aina aamuisin kannattaa avata ikkunat, jotta ilma pääsee hieman vaihtumaan. Alhaalta kuuluu ohikulkijoiden puheensorinaa sekä rakennustöiden ääniä. Vilkas katu viettää ylämäkeen niin, että näkymä levittäytyy aamiaispöydästä katsottuna juuri sopivasti vastakkaiselle rinteelle.

Huoneistossa ei ole televisiota, mutta katselen mieluummin arkista pariisilaista elämää. Siivooja pudottaa vahingossa tyynyn vastapäisen talon parvekkeelta. Mies kaatuu sähköpotkulaudalla, mutta jatkaa pian matkaansa. Pyöräilijät kilistävät varoitukseksi kelloa päästyään hyvään vauhtiin ja laskevat katua alas liikennevaloista välittämättä. Skootterit sinnittelevät ylämäkeen bussien välissä, mutta kumi käryää, kun nousu on hinausautolle liikaa. Sekä taaperot että vapaina kulkevat koirat poukkoilevat jalkakäytävällä perheenjäsentensä ympärillä, mutta vahinkoja ei onneksi pääse sattumaan.

Ranskan-matkojeni tapoihin kuuluu käydä aina aamuisin leipomossa ostamassa croissanteja. Lähin leipomo löytyy sadan metrin päästä ja vaikka käyn siellä monta kertaa, ei palvelu muutu erityisen lämminhenkiseksi. Osaan kyllä sanoa heti ovella bonjour ja tilata neljä croissantia ranskaksi, mutta kanta-asiakkaan asemaan päästäkseen tarvittaisiin paljon enemmän aikaa ja varsinkin kielitaitoa. Kilometrin säteeltä löytyy pariisilaiseen tapaan useampi muukin leipomo, joissa niissäkin pääasia eli leivonnaisten laatu on aina kohdallaan.

Kuulin Bellevillestä ensi kertaa, kun luin kaupunginosasta kertovan jutun Mondo-lehdestä muutama vuosi sitten. Juttu maalaili kuvan monikulttuurisesta ja trendikkäästä alueesta, jossa kannattaisi lähteä käymään. Kahdeskymmenes kaupunginosa tunnetaan hieman kapinallisena alueena Pariisin itäisellä laidalla. Se vetää puoleensa monenlaisia taiteilijoita sekä varsinkin maahanmuuttajia. Tarjolla on paljon suhteellisen edullisia etnisiä ravintoloita, katutaidetta sekä aitoa paikallista elämää turistireittien ulkopuolella.

C’est nous les gars d’Ménilmontant – me ollaan Ménilmontantin pojat, lukee suuressa seinämaalauksessa, joka näkyy suoraan ikkunaamme. Vaikka luulinkin vuokranneeni asunnon Bellevillestä, taidamme sittenkin majailla Ménilmontantissa. Ainakin Googlen kartassa alueiden rajana toimii juuri Rue de Ménilmontant, ja meidän talomme on nimenomaan Ménilmontantin puolella. Asialla ei tietenkään ole Bellevilleen tutustumisen kannalta mitään merkitystä ja myös Ménilmontant on kiinnostavaa seutua. Yritän siis elää puolitoista viikkoa Ménilmontantin poikana, mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan.

Belleville tuo mieleen Helsingin Kallion. Vietin lapsuudessani paljon aikaa mummolassa Kallion Porthaninkadulla, joka muistuttaa mielestäni Pariisin kotikatuamme Rue de Ménilmontantia. Pariisilainen katu lähtee nousemaan suunnilleen samalla lailla metroasemalta ylöspäin kuin Porthaninkatu Hakaniemestä. Sen varrella riittää myös vilskettä ja monenlaisia kulkijoita. Varsinkin kadun alaosa Ménilmontantin metroaseman ja asunnon välillä tulee meille hyvin tutuksi.

Rappukäytävämme violetti ovi sijaitsee keskellä ravintolan terassia. Coquin tarjoilee konstailematonta bistrotyyppistä ruokaa suurina annoksina. Mieleen jää itse ateriaa paremmin kohtaus, jonka voisi sijoittaa yhtä hyvin Kallioonkin. Viereiseen pöytään ilmestyy yksinäinen nainen, joka on nauttinut ennen tilaamaansa olutta jotain muutakin. Hän hoilaa kovin epävireisesti kuulokkeisiinsa kantautuvia kappaleita, joiden alkuperäiskieli saattaisi olla englanti.

Tarjoilijat naureskelevat aluksi naiselle hyväntahtoisesti, mutta yrittävät vähitellen hillitä koko ajan äänekkäämmäksi käyvää laulua. Jossain vaiheessa nainen lähtee juomaansa maksamatta hoippumaan Rue de Ménilmontantia alaspäin. Kiukkua kihisevä tarjoilijatar säntää perään ja taluttaa karkulaisen muutamaa minuuttia myöhemmin takaisin pöytään lähestulkoon korvasta kiinni pitäen. Kiivaan väittelyn aiheena lienee oluen maksaminen, rahan puuttuminen ja kenties sekin, muistaako nainen edes Coquinissa käyneensä. Paikalle tarvitaan tilanteeseen rennommin suhtautuva miestarjoilija, kunnes nainen horjahtelee sadattelujen saattelemana lopullisesti tiehensä.

Kun asunnolta lähtee Rue de Ménilmontantia alaspäin, ohitetaan ensimmäisenä kurdiravintola, jossa syömme kerran maukkaat kebabit. Sen vieressä on baari, jonka kulmapöydän eräs paikallinen herra on ottanut omakseen. Hän istuu useimpina aamuina tutulla paikallaan siistissä ruutupaidassa nauttimassa pullollista portugalilaista olutta ja tarkkailemassa ohikulkijoita. Alan jo kolmannella kerralla harkita, pitäisikö häntä tervehtiä. Miehen kädet on nostettu puuskaan suuren vatsan päälle ja paksun niskan takana on Édith Piafia esittävä seinämaalaus. Pariisin varpunen oli kotoisin juuri Bellevillestä ja hän nousi täältä aikoinaan koko Ranskan rakastetuimmaksi laulajaksi.

Kadun varrelta voisi ostaa vartaassa pyöriviä kanoja tai pysähtyä nauttimaan vietnamilaisen tai thaimaalaisen ravintolan antimista. Kalakaupassa ei ole kadunpuoleista seinää lainkaan, joten merellinen tuoksu tunkeutuu aina ohi kulkiessa nenään. Kalat, simpukat ja ravut makaavat jäisillä pedeillään kauppiaan valvovan silmän alla. Pitkänhuiskealla miehellä on sininen essu sekä kumisaappaat. Hän ei pettymyksekseni muistuta lainkaan Asterix-sarjakuvien kalakauppiasta Amaryllixia.

Asunnon ja metroaseman välissä on myös kukkakauppa, viinikauppa, useampi hedelmä- ja vihanneskauppa, kiinalaisia puoteja sekä basaareiksi nimettyjä sekatavarakauppoja. Puolen kilometrin kävely tuntuu melkein maailmanympärimatkalta. Meidän valintamme on silti useimmiten edellä mainittujen välissä toimiva ihan tavallinen hyvin varusteltu supermarket.

Jonain aamuina kiipeän Rue de Ménilmontantia myös ylöspäin ja kiertelen pitkin Bellevillen mäkisiä katuja. Ilma on vielä raikas, mutta aurinko lämmittää jo hellepäivää enteillen. Osa kaduista on aamuisin hiljaisia. Vastaan tulee sekä kovin arkisia kerrostaloja että kuvauksellisia kortteleita. Seinillä näkyy niin hienoja maalauksia kuin rumia töhryjäkin.

Pidän esimerkiksi Jourdainin metroaseman suunnalta löytyvistä kaduista. Ihmiset löytävät päivän mittaan tiensä baarien terasseille ja osaavat naurahduksista päätellen nauttia elämästä. Ohitamme myös houkuttelevasti currylta tuoksuvia pakistanilaisia ravintoloita. Esimerkiksi kuuden kadun risteys Place Henri Krasucki näyttää hauskalta.

Rue de Belleville muistuttaa Rue de Ménilmontantia, sillä se nousee samalla lailla kukkulalle Bellevillen kaupunginosan toisella reunalla. Kadun varrella riittää kaikkea mahdollista kynsistudioista kampaamoihin ja pesuloista apteekkeihin. Selvästi eniten on tietenkin ravintoloita ja baareja. Välillä Eiffel-tornikin ilmestyy näkyviin.

Rue de Bellevillen varrella on pari näyttävää muraalia. Jean Le Gacin maalaama etsivä on koristanut pienen Place Fréhelin laitaa jo vuodesta 1986 saakka. Maalaus sopii rosoiselle ja värikkäälle alueelle hyvin.

Viereisessä teoksessa kaksi miestä on asentamassa suurta kylttiä. Ben Vautierin luomat hahmot ovat viihtyneet seinällä jo kolmisenkymmentä vuotta, joten osa Bellevillen katutaiteesta on pysynyt paikoillaan yllättävän kauan.

Ihmisten määrä lisääntyy Rue de Bellevillen alaosassa, kun mäki on jo loivempi ja metroasemakin lähestyy. Täällä on silmiinpistävän paljon kiinalaisia kauppoja.

Monien vastaantulijoiden juuret ovat Afrikassa tai Aasiassa. Kulmakunnan suosituin jalkapallojoukkue ei kulkijoiden pelipaidoista päätellen ole suinkaan Paris Saint-Germain vaan Senegalin maajoukkue.

Monet etniset ryhmät tuntuvat viihtyvän omissa kortteleissaan. Esimerkiksi asunnoltamme Ménilmontantiin päin kääntyessä vastaan tulee lähinnä vain afrikkalaistaustaisia ihmisiä. Toisaalla on kiinalaisia ja jossakin näkyy enemmän kantaranskalaisia. Eräässä korttelissa liikkuu paljon pitkiä ja hoikkia tummaihoisia miehiä, jotka ovat pukeutuneet värikkäisiin afrikkalaisiin vaatteisiin. En tiedä mistä heimosta on kysymys, mutta näyttävät kulkijat erottuvat katukuvasta selvästi. Joissakin kulmakaupoissa tuntee helposti olevansa jossain muualla kuin Euroopassa.

Bellevillessä asuu lukemani mukaan paljon Tunisian juutalaisia. Juutalainen historia tulee vastaan, kun huomaamme erään koulun seinään kiinnitetyn muistokyltin. Ymmärrän heikollakin ranskan taidolla, että laatta on omistettu kuolemanleireille viedyille juutalaislapsille. Vastaava kyltti löytyy myös viereisen esikoulun seinästä. Katutaiteilija Nô on maalannut Pariisin katujen varsille paljon hienoja henkilökuvia, joita katsellessa voi miettiä erilaisia ihmiskohtaloita. Hänen aiheinaan ovat usein lapset ja monet vähemmistökansat, joiden elämä saattaa olla hyvinkin vaikeaa.

Yksi Bellevillen kuvauksellisimmista kaduista on seinämaalauksilla kuorrutettu Rue Dénoyez. Parinsadan metrin mittainen väylä on varsin sekalainen katugalleria. Sotkun seasta löytyy hienoja kasvokuvia sekä muita taiteellisia yksityiskohtia.

Belleville tuntuu monin paikoin tasapainoilevan taiteellisuuden ja rähjäisyyden rajamailla. Rue Dénoyez näyttäytyy vielä aamupäivällä seesteisen rauhallisena, mutta iltaisin meno saattaa olla täysin toisenlaista.

Edellisen kadun kanssa samansuuntainen Rue de Tourtille kulkee korttelin verran ylempänä pitkin kukkulan rinnettä. Tämä on jo paljon siistimpi katu, jonka varrelle pysähdymme nauttimaan tyttären toivomaa kuplateetä.

Jos betoniviidakko ahdistaa, voi katujen vilinää paeta vehreään Bellevillen puistoon. Viheralue levittäytyy pitkin rinnettä eri tasoille, joiden välillä kulkee pieniä polkuja sekä portaikoita.

Vaikka puisto onkin hyvin hoidettu, tuntuu sen ilmapiiri kovin erilaiselta kuin keskustan mahtipontisissa Tuileries’n tai Luxembourgin puistoissa. Ranskassa kun ollaan, löytyy puistosta myös viiniköynnöksiä.

Parhaat kaupunkinäkymät aukeavat Bellevillen puiston yläosassa olevalta näköalapaikalta. Eiffel-torni, Pompidou-keskus ja monet muut keskustan maamerkit näkyvät täältä käsin oikein hyvin.

Näköalapaikalla vaikuttaa siltä, kuin koko Pariisi olisi jalkojen juuressa. Samalla kuhiseva keskusta tuntuu olevan kovin kaukana täältä puiston rauhasta. Paikalliset ovat levittäneet niitylle vilttejään ja nauttivat päivästä piknik-eväiden parissa. Laajempien kaupunkikierrosten välissä meidänkin on mukava viettää aikaa ihan vaan Bellevillessä ja istahtaa pitkäksi toviksi puiston penkille.

Bellevillestä löytyy myös toinen mielenkiintoinen puisto. Muutamia osia Pariisin hylätystä kehäradasta Petite Ceinturesta on avattu uuteen käyttöön urbaaneina puistoina, ja yksi tällainen löytyy Rue de Ménilmontantin varrelta.

Paikalliset ulkoiluttavat hylätyllä rautatiellä koiria tai kuluttavat aikaa varjoisilla penkeillä istuen. Pidän tästä kerrostalojen väliin syntyneestä viheralueesta, vaikka ympäristö näyttää paikoitellen karultakin.

Paikallinen Kallion kirkko on nimeltään Notre-Dame-de-la-Croix de Ménilmontant. Siinä on helsinkiläisen serkkunsa tavoin kiviset seinät ja korkea torni, mutta muuten tyyli onkin aivan erilainen. Pistäydymme kauniin uusgoottilaisen rakennuksen sisätiloissa, joissa ei näy ristin sielua. Vierailukokemus on kovin erilainen kuin turistien täyttämissä nähtävyyksissä. Sytytän kynttilän ja muistelen ensimmäistä Parisiin-matkaani, kun isäkin oli mukana reissussa.

Jos Bellevilleen tulee vain päiväksi, kannattaa vierailu ajoittaa tiistaiksi tai perjantaiksi. Silloin Boulevard de Bellevillen varrella järjestetään värikkäät markkinat, joilla voi aistia aitoa paikallistunnelmaa. Ménilmontantin ja Bellevillen metroasemien väliin mahtuu jos jonkinlaista kauppiasta, joilta voi tinkiä vaikka koruja, puhelimen kuoria, shampoota tai juustoraastimia.

Bellevillen markkinat ovat täynnä ääniä, tuoksuja ja kansojen kirjoa. Erityisesti vaatteita on tarjolla paljon, mutta huomio kiinnittyy helposti elintarvikkeisiin. En ole ihan varma kylmäketjun toimivuudesta, kun katselen kärpäsparvien alla haisevia kaloja, auringonpaisteessa lämpenevää halal-teurastettua lihaa ja nyljettyjä kanoja. Myös värikkäitä vihanneksia ja hedelmiä on runsaasti.

Markkinoilla saa kuulla monenlaisia kieliä ja inshallah vaikuttaa bonjouria yleisemmältä tervehdykseltä. Tarjouksia huudetaan ilmaan ja meno on kuin basaarissa, joskaan kukaan ei tule iholle tai kiinnitä valkonaamaiseen kulkijaan muutenkaan huomiota. Alueen monikulttuurisuus tulee täällä hyvin esille, sillä vastaan tulee sulassa sovussa aasialaisilta, arabeilta, afrikkalaisilta ja kantaranskalaisilta näyttäviä ihmisiä. Markkinat aukeavat aamuvarhaisella ja pillit laitetaan pussiin aikaisin iltapäivällä.

Vaikka Belleville ja Ménilmontant näyttävätkin paikoitellen rosoisilta ja kaduilla liikkuu monenlaista porukkaa, tuntuu seutu meistä turvalliselta. Emme tosin liiku yöllä missään, mutta ainakaan päivällä tai illalla kohdallemme ei osu epämiellyttäviä tilanteita. Eräänä iltana Gambettan metroasemalta palatessamme ajaudumme lähes pimeälle puiston reunustamalle kadulle, mutta silloinkin harvat vastaantulijat ovat lapsiperheitä sekä koirien ulkoiluttajia. En silti lähtisi seikkailemaan pimeisiin puistoihin ja päätämme pysytellä illan hämärryttyä valaistuilla kaduilla, joilla riittää muitakin kulkijoita.

Ihastun Bellevillen ja Ménilmontantin seudun arkipäiväisyyteen. Täällä eletään yhä kortteleissa, joista Pariisin mahtipontiset maamerkit ja matkailijamassat tuntuvat olevan kovin kaukana. Esimerkiksi Montmartrelta on muuttanut tänne ihmisiä, joille entiset kotikorttelit ovat käyneet liian vilkkaiksi ja kalliiksi. Bellevillessä meitä turisteja näkyy vain vähän, sillä Père Lachaisen hautausmaa taitaa olla koko 20. kaupunginosan ainoa kuuluisa nähtävyys, ja sekin löytyy hieman eri suunnalta.

Majoituksemme sijainti ei ole koko kaupunkiakaan ajatellen mahdottoman huono, sillä esimerkiksi Canal Saint-Martin on kävelymatkan päässä ja metro kuljettaa tehokkaasti mihin päin Pariisia tahansa. Näille kulmille voisi palata toistekin, vaikkei minusta aitoa Ménilmontantin poikaa tullutkaan.
-
Slovenia1 vuosi sitten
30 x uskomattoman upea Slovenia
-
Itävalta3 kuukautta sitten
Alppimaisemia kesäisessä Seefeldissä
-
Italia2 vuotta sitten
Leonardon maalaama Viimeinen ehtoollinen Milanossa
-
Yhdysvallat5 kuukautta sitten
Los Angelesin kiehtova Venice
-
Huvipuistot4 kuukautta sitten
Sevillan huvipuisto Isla Mágica
-
Suomi3 vuotta sitten
Sipoonkorven kaikki merkityt patikkareitit
-
Suomi4 vuotta sitten
Elämyksiä Suomen länsirannikolla
-
Italia1 vuosi sitten
Italian lumoa hurmaavassa Abruzzossa
-
Yhdysvallat3 kuukautta sitten
Tarunhohtoinen Hollywood
-
Emiraatit4 vuotta sitten
Pikavisiitti Dubaihin – rikkautta ja ristiriitoja
-
Itävalta3 kuukautta sitten
Imst – koko perheen retkikohde Tirolissa
-
Liechtenstein3 kuukautta sitten
Pikavisiitti Liechtensteiniin
espanjaan
21.11.2019 at 19:55
Kiitos valaisevasta kirjoituksesta. Ajelimme noin kuukausi sitten Verdonin rotkon ympäri ensin tuon näköalareitin, jonka tekin, ja sitten sen eteläisen reitin ja seuraavan päivän aamuna kävimme vielä Moustiers-Sainte-Marien kylässä. Kaikki oli näkemisen arvoista. En ole vielä ehtinyt juttuani kirjoittaa, lähdin vain lukemaan, miten muut ovat paikan kokeneet. Yhdensuuntaiset ovat kokemuksemme, huikeita maisemia, kannatti käydä. Ja sekin vielä, että lokakuu lienee helpompi ajankohta kuin kesän loma-aika.
Mika / Lähtöportti
22.11.2019 at 19:45
Kiitos kommentista! Verdonin rotko on kyllä todella upea! Mukavaa että pääsitte kiertämään myös eteläisen reitin, kiva kuulla että sekin on näkemisen arvoinen. Pidän sen mielessä, kun pääsen seuraavan kerran tuonne päin.