Seuraa somessa

Eurooppa

Euroopassa kesällä 1988

Julkaistu

-

Tänään tulee kuluneeksi 27 vuotta Berliinin muurin murtumisesta. Muistelen nyt sen kunniaksi matkaa, jonka aikana ehdin vielä viime hetkillä nähdä rautaesiripun kahtia jakaman Euroopan. Maailma on sittemmin muuttunut, joten olen kiitollinen saatuani kokea jotain sellaista, mikä ei enää ole mahdollista.

Elämäni ensimmäinen ulkomaanlento laskeutuu Münchenin lentoasemalle kauniina kesäkuisena iltapäivänä. Kaikki näyttää silmissäni uudelta ja ihmeelliseltä, vaikka olenkin matkustanut jo aiemmin Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa sekä Neuvostoliitossa.

1980-luvun Boarding Pass
Iloisten Seuramatkojen järjestämä reilun viikon mittainen kiertomatka alkaa Münchenin kiertoajelulla, joka vie meidät Olympiapuiston näkötorniin, Nymphenburgin linnalle ja lopulta keskeiselle Marienplatzille. Valtaosa seuramatkalaisista siirtyy illanviettoon Hofbräuhausin oluttupaan. Paikka on 12-vuotiaalle aivan liian meluisa ja savuinen, joten jätämme muut nauttimaan litran tuopeistaan ja palaamme kadulle. Kiertelemme keskustassa, kunnes matkanjärjestäjän bussi kuljettaa meidät hotellille illan jo pimennyttyä.

Marienplatz, München
Holiday Innin suuressa aamiaishuoneessa on vilkasta. Astiat kolisevat ja vieraskielinen keskustelu täyttää ilman. Matkalla oleminen taitaa vielä jännittää, enkä saa oikein syötyä mitään. Aamupäivällä on vapaata aikaa ennen matkan jatkumista Itävaltaan. Käymme värikkäällä torilla, jossa myydään hedelmiä ja vihanneksia. Ostan matkamuistoksi jalkapallon EM-kisojen maskotin. Turnaus on parhaillaan käynnissä juuri täällä Länsi-Saksassa, ja olen harmissani kun en ehdi katsoa otteluita televisiosta.

Postikortti Kotkanpesältä

Matkaseurue saadaan kasaan puoliltapäivin ja bussin nokka suunnataan kohti etelää. Muutama matkalainen tietää Hitlerin Kotkanpesän sijaitsevan melkein matkan varrella. Vaikkei kohde kuulukaan viralliseen ohjelmaan, puhutaan autonkuljettaja sekä opas ympäri ja suunnataan Berchtesgadenin maisemiin. Mutkikas tie seurailee kirkasvetisen joen rantaa. Heikkohermoisimmat eivät uskalla katsoa alas, kun ohitamme pahimpia jyrkänteitä. Pääsemme silti turvallisesti perille. Kierrämme aluksi maanalaisten bunkkereiden käytäviä, kunnes paikallinen erikoisbussi kuljettaa meidät lähelle 1834 metriä korkean vuoren huippua. Viimeinen osuus noustaan hissillä. Kehlsteinhaus eli Kotkanpesä oli Adolf Hitlerin loma-asunto, jonka hän sai natsipuolueelta syntymäpäivälahjaksi. Paikalta on harvinaisen komeat maisemat Königssee-järvelle ja muualle ympäristöön. Taivaalla lentää riippuliitäjiä ja maassa on vielä hieman lunta.

Postikortti Salzburgista
Saavumme Salzburgiin paljon suunniteltua myöhemmin. Aikataulu venyy vielä entisestään, kun paikallinen autoilija väittää joutuneensa bussimme kolhimaksi eräässä risteyksessä. Riitely kadulla jatkuu kauan, muttei sentään ylly käsirysyksi. Lähdemme heti kaupunkiin saavuttuamme kävelykierrokselle, jonka aikana seuraamme innokasta paikallista opasta ympäri kujia ja hautausmaita. Mozartin syntymäkoti kuuluu myös luonnollisesti ohjelmaan.

Eurooppa 1988
Opastetut kiertomatkat etenevät tiivistä tahtia. Ehdimme heti aamun koitettua ostaa postimerkit kirjoittamiimme kortteihin, mutta sitten matka jatkuukin jo kohti Tšekkoslovakiaa. Kiire loppuu raja-asemalla. Itävallan puolella ei tarvitse jonottaa, mutta Tšekkoslovakian tullissa joudutaan odottelemaan pari tuntia ilman sen kummempaa syytä. Lopulta pari vakavailmeistä koppalakkia nousee sisälle bussiin ja tarkastaa passit. Virkailijat tuijottavat tuimasti silmiin ja lyövät lopulta leimansa papereihin. Mukanaoloni herättää ylimääräistä hämmennystä, koska en omista omaa passia, vaan minut on merkitty äitini passiin.

Bussikuskimme Pauli painaa viivästyksen jälkeen kunnolla kaasua ja etenemme reipasta vauhtia moottoritietä pitkin. Noin sata kilometriä myöhemmin joudumme poliisipartion pysäyttämäksi. Vihaiset lainvalvojat väittävät ajaneensa meitä takaa rajalta saakka, mutta Škodan tehot eivät riittäneet turistibussin saavuttamiseen aiemmin. Viidensadan korunan ylinopeussakkoa pyydetään maksettavaksi saman tien. Paikallista valuuttaa ei kuitenkaan löydy, sillä sitä saa vaihtaa vain Tšekkoslovakian sisällä, emmekä ole pysähtyneet rajan ylittämisen jälkeen. Konstaapelit alkavat tinkiä summaa pienemmäksi, mutta kun valuuttaa ei kerta kaikkiaan löydy, määräävät pettyneet poliisit sakon maksettavaksi maasta poistuttaessa.

Interhotel Olympik -postikortti Prahasta
Majoitumme kahdeksi yöksi Interhotel Olympikiin Prahan ydinkeskustan ulkopuolelle. Perustason tšekkoslovakialaisen hotellihuoneen varustukseen ei kuulu televisiota, mutta pääsen onnekseni seuraamaan Irlannin ja Neuvostoliiton välistä jalkapallo-ottelua ala-aulan töllöttimestä. Ilta onkin ikimuistoinen kokemus, sillä paikalle kerääntyy suuri määrä paikallisia urheilun ystäviä. Irlanti saa valtaisan kannatuksen, koska kaikki toivovat Neuvostoliiton tappiota. Ronnie Whelan vie komealla maalillaan vihreän joukkueen johtoon ja Prahassa juhlitaan. Neuvostoliitto onnistuu maalinteossa myöhemmin ja peli päättyy tasan. Palaan huoneeseen. Yhdennentoista kerroksen ikkunasta näkee kauas. Ilta pimenee ja kaupungin valot syttyvät, mutta emme huomaa ainoatakaan värikästä neonvalomainosta. Punaisten raitiovaunujen kolina kuuluu vilkasliikenteiseltä kadulta ylös asti.

Prahan astronominen kello
Vaihdamme heti aamutuimaan paikallista rahaa hotellin aulassa. Aamiaisella on oltava tasan puoli yhdeksältä. Matkaoppaamme on sairastunut kovaan kuumeeseen, mutta seurueesta löytyy kaksi pariskuntaa, jotka lupaavat ottaa vetovastuun itselleen. Prahan kaupunkikierroksen hoitaa kuitenkin Nymanien ja Seppästen sijasta paikallisopas Pavel, joka puhuu selvää suomea. Käymme juutalaisella hautausmaalla ja Pyhän Nikolauksen kirkossa sekä ihmettelemme astronomista kelloa. Aika ei riitä Prahan linnaan tutustumiseen, vaan kiirehdimme hotellille syömään. Lounaan jälkeen on aikaa tutustua kaupunkiin omatoimisesti. Käymme Kotva-tavaratalossa ja kävelemme jokirannassa. Ostan Slavia Prahan vaatimattomasta putiikista jalkapalloseuran punavalkoisen viirin. Nuoriso on kokoontunut Kaarlen sillan patsaiden varjoon, kitara soi ja tunnelma on leppoisa. Praha on kiinnostava kaupunki, joten kävelemme itsemme miltei näännyksiin, kunnes palaamme raitiovaunulla hotelliin iltakymmenen maissa.

Kulutamme seuraavana aamuna viimeiset korunamme hotellin matkamuistomyymälässä, koska valuutan vieminen ulkomaille on ehdottomasti kielletty. Katselen hotellin kulmalla leikkivää harmaankirjavaa kulkukissaa, kunnes matka jatkuu kohti Itä-Saksaa. Tšekkoslovakian tullissa kuluu jälleen pari tuntia, mutta selviämme onneksi itäsaksalaisten tarkastuksesta nopeammin. DDR ei näytä erityisen kauniilta maalta. Moottoriteiden varsilla näkyy saasteista pahasti kärsineitä havupuumetsiä sekä synkkiä piikkilanka-aitoja. Suuntanamme on kommunistisen Itä-Saksan keskellä sijaitseva kapitalistinen saareke eli Länsi-Berliini. Matkaohjelmaan on merkitty poikkeaminen Dresdeniin, mutta siitä joudutaan luopumaan. Meidät on määrätty ajamaan suorinta tietä perille, eikä itäsaksalaisten auktoriteettien kanssa ole leikkimistä. Tämä suorin tie tekee loppuvaiheessa mutkan, sillä Itä-Berliinin kautta oikaiseminen on ehdottomasti kielletty.

Berliinin karttaa
Ytimekkäästi nimetty Hotel Berlin sijaitsee Lützowplatzin laidalla. Lähdemme jälleen heti perille saavuttuamme kaupunkikierrokselle paikallisopas Pablon johdolla. Paikalle on saapunut myös uusi Iloisten Seuramatkojen suomalaisopas tuuraamaan Prahassa sairastunutta kollegaansa. Ajamme suuren turkkilaisen asuinalueen halki. Kaupungissa asuu 80-luvun lopulla neljännesmiljoona turkkilaista. He viettävät vapaa-aikaansa puistoissa lampaanlihaa grillaten ja palloa potkien. Mieleen jäävät erityisesti narua hyppäävät mummot huiveineen.

Mika Berliinin muurilla
Kierroksen päänähtävyys on Berliinin muuri, joka näyttää yllättävän matalalta. Sen läntinen seinä on erilaisten graffitien ja muiden maalausten peitossa. Kiipeämme näköalatasanteelle, jossa selviää, että muureja on itse asiassa kaksi. Idästä länteen pakeneminen ei ole helppoa. Muurien välissä on yli sadan metrin levyinen alue, jolle päässeet ihmiset kuulemma ammutaan vartiotorneista käsin turhia kyselemättä.

Berliinin muuri
Näemme paikan, jossa sijaitsi aikoinaan Führerbunker. Adolf Hitler ampui sen sisällä itsensä keväällä 1945. Nyt lähistöllä on pieni alue, jonka omistus on siirtymässä idältä lännelle parin viikon kuluessa. Lännelle pian kuuluva maapläntti on kuitenkin vielä toistaiseksi itää. Länsi-Berliinin punkkarit, rikolliset ja muu vaihtoehtoväki on huomannut tilaisuutensa, ja majailee alueelle pystyttämissään teltoissa. Heitä tarkkailee kypärin ja luotiliivein varustautunut poliisijoukko, jolla ei ole lupaa astua alueelle ennen heinäkuun ensimmäistä päivää 1988. Näin päiväsaikaan tilanne vaikuttaa melko rauhalliselta.

Berliinissä on paljon paikkoja, joissa ihmiset vartioivat toisiaan. Koko Itä-Berliini on Neuvostoliiton miehittämä, kun taas läntinen puoli on jaettu Yhdysvaltojen, Ison-Britannian ja Ranskan hallinnoimiin alueisiin. Näemme Tiergartenin venäläisen sotamuistomerkin, joka jäikin kaupunkia jaettaessa lännen puolelle. Neuvostoliittolaiset sotilaat seisovat paikalla vartioimassa omaa patsastaan. Brittisotilaat puolestaan vartioivat neuvostoliittolaisia, koska ollaan heidän miehittämällään alueella. Paikalla on varmuuden vuoksi myös saksalaisia poliiseja.

Länsi-Berliinin katukuvaa
Seuraamme Spree-joen rantaa ja kuuntelemme muutoksen tuulia. Eräs moderni taideteos esittää samassa autossa istuvia Mihail Gorbatšovia ja Ronald Reagania. Itä ja länsi ovat ehkä sittenkin lähentymässä toisiaan, vaikka kaduilla näyttääkin erilaiselta. Vilkkaan Kurfürstendammin varrella riittää laadukkaita ravintoloita ja kalliita hotelleja.

Menemme toisen Berliinin-päivämme aamuna Euroopan suurimpaan tavarataloon KaDeWehen, jonka tungoksen keskeltä hankimme edullisia leivoksia välipalaksi. Iltapäivän ohjelmassa on retki Itä-Berliiniin. Checkpoint Charlien raja-asemalla kuluu noin tunti, kunnes pääsemme eteenpäin. Bussiin nousee paikallinen naisopas, joka kertoo varsin avoimesti yli miljoonan itäberliiniläisen arjesta. Kymmenien tuhansien kerrostaloasukkaiden kodeista puuttuu wc, joten he joutuvat käyttämään yleisiä käymälöitä. Uuden auton saamista joutuu puolestaan odottamaan vähintään viiden vuoden ajan.

Itä-Berliinissä
Kiinnitämme huomiota ympäristön hiljaisuuteen. Useita katuja on suljettu ja voimassa näyttäisi olevan jonkinlainen ulkonaliikkumiskielto. Syyksi selviää Länsi-Berliinissä järjestettävä Michael Jacksonin konsertti. Kommunistihallinto tekee kaikkensa, ettei idän nuoriso pääse muurin läheisyyteen kuuntelemaan länsimaista musiikkia. Tämän seurauksena meiltä jää Brandenburger Tor näkemättä.

Treptowin muistomerkki
Meidät viedään katsomaan Treptowin jättimäistä sotamuistomerkkiä, joka sijaitsee suuressa puistossa. Oppaamme ohjaa meidät kahvilaan, jossa maksuvälineenä kelpaavat poikkeuksellisesti lännen d-markat. Hän itse myy bussissa postikortteja ja -merkkejä kaikille halukkaille. Ehdimme vielä Pergamon-museoon ihmettelemään vuosisatojen takaisia esineitä. Paluu idästä länteen onnistuu yllättävän nopeasti. Näemme bussin ikkunasta, kuinka erään diplomaattiauton takakontti on täynnä vodkapulloja.

Suuntaamme toisen Berliinissä nukutun yön jälkeen kohti Travemünden satamaa. Kuljettajamme joutui edellisenä päivänä vaihtamaan puhjenneen renkaan. Hän haluaa varmuuden vuoksi kiristää sitä matkan varrella, joten pysähdymme vielä Itä-Saksan puolella. Matkailijajoukkomme jättää Paulin puuhiinsa ja suuntaa taukopaikan kahvilaan sekä länsimaista valuuttaa vastaanottavaan Intershop-kauppaan. Näemme ostoksilta palatessamme kaksi poliisiautoa, jotka ovat tulleet bussimme viereen. Pysähtyminen ennen Länsi-Saksan rajaa olisi ollut ehdottomasti kiellettyä. Bussikuskimme esittelee säilyttämäänsä renkaan puhkaissutta naulaa, ja saamme neuvottelun jälkeen pitää kaikki Intershopista ostamamme tavarat. Sakkojakaan ei tällä kertaa tule.

Niedereggerin kahvila Lyypekissä
Vilja- ja perunapeltojen reunustama tie vie meidät rajalle, josta selviämme tällä kertaa melko sujuvasti yli. Olemme kerrankin aikataulustamme edellä, joten oppaamme haluaa esitellä meille Lyypekin kaupunkia.  Näemme kauniita vanhoja katuja sekä marsipaanista tunnetun Niedereggerin kahvilan. Niedereggerillä on kalliista hinnoista huolimatta tungosta.

Finnjet Travemünden satamassa
Bussimatka päättyy Travemünden satamaan, josta palaamme Finnjetillä Helsinkiin. Näemme laivaan pääsyä odotellessamme, kuinka saksalainen turistiryhmä on pakannut bussinsa tavaratilan täyteen eväitä ennen Suomen kiertomatkaa. Saksan rannikon pitkät hiekkarannat jäävät taakse ja edessä on kaksi yötä laivalla. Tiiviin kiertomatkan jälkeen on siis reilusti aikaa tax free -karkkien syömiseen ja kolikkopelien hakkaamiseen. Toisena iltana nousee kova myrsky, jota nousemme isän kanssa katsomaan yläkannelle. Suurimpien aaltojen pärskeet lentävät miltei laivan ylitse. Tuuli tyyntyy ennen puoltayötä ja pääsemme turvallisesti Katajanokan laituriin.

Jutun kuvituksena on käytetty perhealbumista skannattuja valokuvia, postikortteja ja lappusia sekä matkalta ostettuja viirejä. Noista päivistä on kulunut jo lähes 30 vuotta. Berliinin muuri murtui reilu vuosi matkamme jälkeen ja Eurooppa muuttui nopeasti monella muullakin tavalla. En ole vieläkään palannut Prahaan tai Berliiniin, vaikka haluaisin omin silmin nähdä millaisia ne nykypäivänä ovat. Mikäli Itä-Eurooppaan liittyvä nostalgia kiinnostaa, kannattaa lukea myös juttuni tämän kevään Trabant-kierroksesta Krakovassa.

Blogia kirjoittaa jatkuvaa matkakuumetta poteva perheenisä Keravalta. Nautin reissuista niin Euroopassa, kaukomailla kuin kotimaassakin. Pysy mukana matkassa ja seuraa Lähtöporttia Facebookissa sekä Instagramissa.

Jatka lukemista
8 kommenttia

1 kommentti

  1. Annika | Travelloverblogi

    10.11.2016 at 14:46

    Vanhoissa kuvisa on niin nostalgiaa. Vaikkapa Prahan astronominen kello on ihan ennallaan, mutta kuinka erilaiselta se nykykuvissa kuitenkin näyttääkään. Sinulla on kyllä ilmiömäinen muisti. Enpä saisi kerrottua omista reissuistani, jotka olen tehnyt 12-vuotiaana!

    • Mika / Lähtöportti

      10.11.2016 at 21:07

      Tuntui mukavalta kaivella vaihteeksi vähän nostalgia-arkistoja. Lapsuuden reissut on tietyllä lailla poikkeuksellisen hyvin muistissa, kun ulkomaanmatkoja tehtiin vain yksi vuodessa, ja niitä oli aikaa muistella moneen kertaan. Tämän postauksen tukena oli myös kirjoituskoneella naputeltu matkakertomus, josta pystyin tarkistamaan asioita.

  2. Henna /suurin onni

    10.11.2016 at 21:34

    Mikä ihana ikkuna 12-vuotiaan Mikan sielunmaailmaan matkustusuran alkutaipaleella <3 Aikamoinen reissu, ja samaa sanoin kuin Annika, että en todellakaan pystyisi palauttamaan mieleeni noita lapsena tehtyjä matkoja, hyvä kun muistan edes kaupungit nimeltä, joissa on käyty.

    Kiinnostavaa oli nuo tunnelmat Itä-Saksasta. Minä en ole Saksan matkailussa kunnostautunut juuri ollenkaan, enkä osaa sanoa, miten asian laita on, mutta jäin miettimään, miten tuo itä-länsi -jako näkyy nykypäivänä. Kai se on jälkensä kuitenkin jättänyt, kun olosuhteet eri puolilla olivat niin erilaiset useiden vuosikymmenten ajan.

    Ja vielä sanon sen, että tämä postaus on oiva esimerkki siitä, ettei matkablogissa todellakaan tarvitse olla kaikki jutut aivan tuoreeltaan, niin kuin moni tuntuu ajattelevan. Ihan kuin tarina menettäisi arvonsa vuosien kuluessa. Lippujen hinnat ja lautta-aikataulut löytyvät muualta netin syövereistä ja matkablogit ovat parhaita tunnelman luomisessa 🙂

    • Mika / Lähtöportti

      11.11.2016 at 10:35

      Olen käyttänyt niin paljon aikaa erilaisten matkakertomusten kirjoittamiseen, että on kiva päästä jakamaan niitä vähän muillekin 🙂
      Edellisestä Saksan-matkasta on kymmenisen vuotta, enkä ole käynyt yhdistyneen Saksan itäisissä osissa. En osaa sanoa kuinka selvästi ero näkyy ulkopuolisen silmiin, mutta olen käsittänyt, että kansan syvissä riveissä jako itä- ja länsisaksalaisiin elää edelleen melko vahvana.
      Riippuu varmaan postauksen aiheesta, kuinka tuoreeltaan niitä kannattaa julkaista. Hotelli- ja ravintola-arvostelut vanhenevat nopeasti, mutta tunnelmia voi välittää ihan milloin vaan. Tarkoituksenani on julkaista juttuja viime vuosina tekemistäni matkoista niin paljon kuin ehdin. Kohteellakin on tietysti merkityksensä. Painotan vanhoissa jutuissa sellaisia paikkoja, joista ei ole valtavasti juttuja muissa matkablogeissa.

  3. Anna | Muuttolintu.com

    11.11.2016 at 0:41

    Oli kyllä kiehtovaa lukea minkälaista tuolla oli tuohon aikaan, kun meikäläinenkin oli vasta pikkulapsi. Aika lailla eri maailma, ja aikamoisen seikkailun oot kokenut jo noin nuorena! Mahtavaa, että oot pystynyt säilyttämään kuvat ja matkakertomuksen. Toivoisin, että omista lapsuuden reissuista olisi jotain merkintöjä jäänyt, niin nopeasti kaikki unohtuu. P.S. Salaliittoteorioiden ystävänä kyseenalaistan kyllä tuon Hitlerin itsemurhan… 😉

    • Mika / Lähtöportti

      11.11.2016 at 10:44

      Maailma oli tuohon aikaan erilainen, ja olen kiitollinen kun ehdin nähdä tuon kaiken. Samoin olen iloinen siitä, että lapsuudenkin reissuista on jäljellä jonkinlaisia matkakertomuksia ja valokuvia. Kuvia otettiin vähän, mutta ne tuntuvat sitäkin arvokkaammilta.
      Kuinka hyvänsä, Hitleristä on jo joka tapauksessa aika jättänyt. Elvis sen sijaan on vasta vetreä kahdeksankymppinen 😉

  4. Kohteena maailma / Rami

    12.11.2016 at 13:36

    Paljon oli harmaat pehmikset jalassa tullut miehenalun nähtyä 12-vuotiaana maailmaa! Samana vuonna itse olin legendaarisella Neuvostoliiton matkalla Parnussa ja Tallinnassa, niin ikään ainoa alaikäisenä bussissa. Onnellinen olen, kuin sain itse kokea 16-vuotiaana sellaisen ”perinteisen suomalaisen ryyppyreissun” Neuvostoliittoon, josta käytettiin termiä ulkomaanmatkailu. Lähinnä siksi, että niin paljon niistä on puhuttu vuosien saatossa. Lähinnä se touhu siellä perillä Pärnussa huvitti, kun ravintolan viinat loppuivat kesken janoisilta suomalaisilta -> miliisi ystävällisesti lähti hakemaan alkoholia jostakin ja kyllähän sitä pienen viiveen jälkeen tuli riittävästi loppuillaksi. Itse lähdin paikallisen bussikuskin kanssa katsomaan Parnua, kun ei oikein ollut tekemistä siellä ravintolassakaan 😀

    Mun piti lähteä vuonna 1989 heinäkuussa kaverin kanssa vähän samanlaiselle bussireissulle, mutta päädyttiin kuitenkin viikoksi sitten Pariisiin. Jälkeenpäin harmiteltiin, kun ei saatu mahdollisuutta elokuun muurin murtumisen jälkeen nähdä aitoa jakautunutta Eurooppaa. Toki onnellisia oltiin muurin murtumisen puolesta.

    Itse tykkään lukea tällaisia vanhojen reissujen postauksia ja katsoa kuvia. Näytti Marienplatz hieman vilkkaamalta nyt siellä syyskuussa ollessani, samoin Berliiniin kadut viimeksi siellä vieraillessani 🙂 Mutta eipä se mikään ihme ole, kun miettii kuinka helppoa on mennä lentäen paikasta toiseen nykyään!

    Enpä muistanutkaan koko Intershop-juttua, ennen kuin toit sen taas mieliin – toista tosiaan oli matkailu siihen aikaan. Enää jäi mietityttämään, oliko teidän matkaseurueessa mukana porukkaa, jotka myivät sukkahousuja, kortonkeja jne Itä-Saksan puolella paikalliseen valuuttaan vaihtaen? Se kun oli siihen aikaan se toinen versio ostaa tuotteita ja salakuljettaa niitä sitten rajan yli lännen puolelle. Kuitteja kun ei ollut rahanvaihdosta ja ”paikallisista putiikeista” ostetuista tuotteista.

    • Mika / Lähtöportti

      13.11.2016 at 12:04

      Kiitos näiden kokemusten jakamisesta, Rami! Meiltä tuntuu aina löytyvän uusia samankaltaisia kokemuksia 😀

      Tuo meidän reissu ei ollut missään suhteessa ryyppyreissu, seurue otti rauhallisesti. Luin äskettäin Apu Matka -lehdestä hyvän pitkän jutun, jossa kerrottiin näistä Suomi-poikien takavuosien kosteista seikkailuista Neuvostoliitossa. Muistan itsekin sukkahousuja toivoneet hotellien huonesiivoojat sekä Tallinnan kaduilla purkkaa kerjänneet 80-luvun lapset. Tästä Keski-Euroopan reissusta ei ole jäänyt muistiin tai merkintöihin mitään siihen viittaavaa, että siellä olisi kaupattu mitään paikallisille. Tuo oli tosiaan sellaista aikaa, että kuitit oli hyvä pitää tallessa, jos sellaisia oli saanut 🙂

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Eurooppa

12 mieleenpainuvaa kirkkoa Euroopassa

Julkaistu

-

Kirjoittanut

Kirkot kuuluvat monen kaupungin tärkeimpien nähtävyyksien joukkoon. Kokosin näin pääsiäisen aikaan listan eurooppalaisista kirkoista, jotka ovat jääneet itselleni parhaiten mieleen.

Matkoilla Euroopan eri maissa on tullut vastaan lukemattomia sykähdyttäviä kirkkoja. Halusin nyt nostaa esiin muutamia näyttäviä katedraaleja, hienoja kirkkoja ja pieniä kappeleita, jotka ovat jääneet itselleni erityisen hyvin mieleen. Valitsin listalle keskenään erilaisia rakennuksia, joista osa on hieman erikoisiakin. Tämä ei siis ole luettelo Euroopan kauneimmista kirkoista, vaan paremminkin kokoelma kohteista, joihin liittyy jonkinlainen tarina.


kirkot_pietarinkirkko

1. Pietarinkirkko, Rooma

Tuntuu luonnolliselta aloittaa lista Euroopan suurimmasta kirkosta, jonka mittasuhteet ovat todella vaikuttavia. Muistan nauttineeni rakennuksen mahtipontisuudesta symmetrisellä Pietarinaukiolla myös joskus yllä olevaa kuvaa hiljaisempaan aikaan. Vatikaanivaltiossa keskellä Roomaa sijaitseva Pietarinkirkko on koko roomalaiskatolisen kirkon keskus. Parhaat Vatikaaniin liittyvät muistoni ovat eräältä tammikuulta, kun kiipesimme kupolissa olevalle näköalatasanteelle. Kupolissa oli silloin hiljaista, sillä seuranamme oli vain yksi utuista kaupunkia ihaillut nunna. Roomassa käydessä on hyvä muistaa, että kaupungissa on paljon muitakin upeita kirkkoja, joihin pääsee Pietarinkirkosta poiketen jonottamatta sisään.


pariisi_montmartre_sacrecoeur_02

2. Sacré-Cœur, Pariisi

Montmartren kukkulaa hallitseva Sacré-Cœurin basilika näkyy kauas Pariisiin. Upeista kupoleista tunnettu kirkko on mielestäni parhaimmillaan nimenomaan ulkopuolelta nähtynä, mutta paikan päällä kannattaa toki kurkistaa myös sisälle. Muistan yhä ensimmäisen vierailuni Sacré-Cœurissa, kun pidimme täällä pääsiäisen aikaan sadetta ja kuuntelimme samalla tunnelmallista kuorolaulua. Olen käynyt tässä kirkossa kaikilla neljällä Pariisin-matkallani, mutta kuluttanut sitäkin enemmän aikaa rakennuksen edustalla olevilla portailla istuen ja hienoja kaupunkinäkymiä ihaillen. Jos maisemia haluaa katsella vieläkin korkeammalta, voi kiivetä Sacré-Cœurin kupoliin.


milano_2023_duomo_01

3. Milanon tuomiokirkko

Italiassa riittää toinen toistaan komeampia tuomiokirkkoja, joista valitsen nyt mukaan itselleni tutuimman eli Milanon Duomon. Duomo di Milanon parasta antia on mielestäni kattotasanne, jolla on tilaa ihailla kaupunkia eri suuntiin. Katolta käsin voi myös tutkia lähietäisyydeltä kaupunkia vartioivia pyhimysten patsaita. Näistä korkeimmalla on nimellä Madonnina tunnettu kullattu Neitsyt Maria, jota pidetään koko kaupungin symbolina. Myös goottilaistyylisen katedraalin koristeelliset ulkoseinät sekä tummanpuhuvat sisätilat ovat vaikuttavaa nähtävää. Jättimäistä tuomiokirkkoa ei rakennettu hetkessä, sillä 1300-luvulla alkanut urakka päättyi lopullisesti vasta loppiaisena 1965.
 
Lue lisää jutustani Duomon katto – Milanon paras nähtävyys?


kirkot_sagradafamilia

4. Sagrada Família, Barcelona

Arkkitehti Antoni Gaudín mestariteoksen Sagrada Famílian rakennustyöt alkoivat jo vuonna 1882, mutta kirkko ei ole valmistunut vieläkään. Gaudí otti suunnittelutyöt tosissaan, sillä hän omisti koko ajan kunnianhimoisemmaksi muuttuneelle projektille elämänsä neljä viimeistä vuosikymmentä ja muutti lopulta kirkkoon asumaan. Gaudí jäi raitiovaunun alle kesällä 1926, ja Sagrada Família olisi nyt tarkoitus saada viimein valmiiksi tasan sata vuotta myöhemmin. Olen käynyt ihailemassa Gaudín omaperäistä ja jopa surrealistista arkkitehtuuria vuosina 2001 sekä 2008, ja olisi kieltämättä hienoa nähdä Sagrada Família vielä kerran täysin valmiina. Arvostan kovasti Antoni Gaudín persoonallisia töitä, joita on Barcelonassa paljon muitakin.


pariisi_saintechapelle_01

5. Sainte-Chapelle, Pariisi

Pariisissa on paljon näyttäviä kirkkoja, joista nostan esiin vielä Sainte-Chapellen. Goottilaistyylinen rakennus valmistui 1200-luvulla kuninkaalliseksi kappeliksi. Kappeleita on täällä jopa kahdessa kerroksessa, joista ylempi on selvästi näyttävämpi. Sitä hallitsevat häikäisevän kauniit lasimaalaukset, jotka tekevät Sainte-Chapellesta yhden Pariisin upeimmista nähtävyyksistä. Ikkunamaalaukset ovat täynnä yksityiskohtaisia kuvia, jotka kertovat raamatullisia tarinoita. Sainte-Chapelle sijaitsee Seine-joen saarella Île de la Citélla, jossa se kohoaa melko ahtaalla sisäpihalla muiden rakennusten puristuksessa.


madonna_del_ghisallo_04

6. Madonna del Ghisallon kappeli, Magreglio

Edellistä huomattavasti vaatimattomampi kappeli sijaitsee pikkuruisessa Magreglion kunnassa kauniin Comojärven tuntumassa. Madonna del Ghisallon kappeli sykähdyttää erityisesti pyöräilyn ystäviä ja sitä voikin kutsua sanan varsinaisessa merkityksessä aidoksi urheilupyhätöksi. Paavi Pius XII julisti vuonna 1949 Ghisallon Madonnan pyöräilijöiden suojeluspyhimykseksi, ja tämä pieni pyhättö onkin täyttynyt pyöräilijälegendojen kilpapyöristä sekä muista muistoesineistä. Kappeli on rakennettu Italian ympäriajossakin käytetyn nousun päälle, ja monet pyöräilyn harrastajat pysähtyvät lenkkinsä varrella kappeliin. Madonna del Ghisallon kappelissa vieraileminen oli minulle hyvin koskettava kokemus. Kappelin vieressä toimii pyöräilymuseo.   

Lue lisää jutustani Madonna del Ghisallo – pyöräilijöiden pyhättö.


kirkot_saintpatricks

7. Pyhän Patrickin katedraali, Dublin

Viehättävällä Irlannin saarella on paljon kiinnostavia harmaakivisiä kirkkoja, joista valitsin nyt mukaan kaikista suurimman. Irlannin suojeluspyhimykselle omistettu goottilainen katedraali sijaitsee Dublinissa samalla paikalla, jossa Pyhän Patrickin uskotaan kastaneen ihmisiä kristinuskoon vuoden 450 tienoilla. Pyhän Patrickin katedraali rakennettiin 1200-luvulla katoliseksi pyhäköksi, mutta se on ollut englantilaisten 1500-luvulla suorittamasta uskonpuhdistuksesta lähtien anglikaaninen kirkko. Rakennuksen parasta antia ovat sisätilat, joissa voi kuluttaa paljonkin aikaa veistoksiin, hautoihin ja muihin yksityiskohtiin tutustuen.


sevilla_katedraali_16

8. Sevillan katedraali

Unescon maailmanperintöluetteloon kuuluvaa Sevillan katedraalia voi pitää kaupunkinsa keskipisteenä. Yksi maailman suurimmista kirkkorakennuksista on sisältä päin hieman hämmentävä, sillä pääalttari on sijoitettu melko ahtaasti niin, ettei sen edustalla ole suurta avointa tilaa seurakunnalle. Katedraali muistuttaa jopa taidenäyttelyä, sillä ihailtavana on paljon koristeellisia sivukappeleita sekä erilaisia taideaarteita ja merkkihenkilöiden hautoja. Katedraalin vieressä kohoava upea kellotorni La Giralda on perintöä islaminuskoisten maurien ajalta. Torniin voi kiivetä katselemaan maisemia. Sekä katedraali että La Giralda ovat suosittuja turistikohteita, joten pääsyliput kannattaa hankkia hyvissä ajoin etukäteen.

Lue lisää jutustani Sevillan päänähtävyydet katedraali ja Alcázar.


kirkot_hallgrimskirkja

9. Hallgrímskirkja, Reykjavík

Reykjavíkista löytyvä Hallgrímurin kirkko on koko Islannin korkein rakennus. Kirkon moderni, yksinkertainen ja mahtipontinenkin arkkitehtuuri heijastelee Islannin luontoa ja sopii maan henkeen hyvin. Syksyllä 1986 valmistuneen kirkon rakentamiseen kului peräti neljäkymmentä vuotta, ja se on omistettu islantilaiselle runoilijalle ja kirkonmiehelle Hallgrímur Péturssonille. Omasta vierailustamme on jäänyt parhaiten mieleen tornin näköalatasanne, jolta aukeaa hienot maisemat kauas kaupungin ulkopuolelle. Opimme myös kantapään kautta, ettei kirkontorneissa vierailuja kannata ajoittaa puolenpäivän kellonlyöntien aikaan.


vilna_pyhanannankirkko_04

10. Pyhän Annan kirkko, Vilna

Pieni on joskus kaunista, ja tämä pätee ainakin Liettuan pääkaupungista löytyvään Pyhän Annan kirkkoon. Ehkä juuri nimenomaan lilliputtimainen koko on se, joka tekee goottilaisesta punatiilikirkosta niin kiehtovan. Itse Napoleonkin ihastui aikoinaan Pyhän Annan kirkkoon niin palavasti, että uhkasi viedä sen mukanaan Pariisiin. Tyylikkäät punatiiliseinät ovat säilyneet käytännössä alkuperäisessä asussaan jo yli viisisataa vuotta ja kirkko onkin parhaimmillaan nimenomaan ulkoa päin ihailtuna. Ei barokkityylisissä sisätiloissakaan toisaalta mitään vikaa ole.


kirkot_chapelledurosaire

11. Chapelle du Rosaire, Vence

Henri Matissen suunnittelema Chapelle du Rosaire sijaitsee pienen Vencen kaupungin laidalla noin kymmenen kilometrin päässä Ranskan Rivieran rannikolta. Rakennus on ulkopuolelta kovin vaatimaton, mutta kappelin viehätys piilee maailmankuulun taidemaalarin luomissa sisätiloissa. Valokuvaus kappelin sisällä on valitettavasti kielletty. Pieni pelkistetty kappeli on jäänyt mieleeni koskettavana paikkana, jonka kohokohtiin kuuluvat Henri Matissen kolmiväriset ikkunamaalaukset. Matisse itse oli ateisti, mutta taiteilija lupautui vanhoilla päivillään suunnittelemaan kappelin kiitoksena häntä vakavassa sairaudessa auttaneelle hoitajalle. Nunnaksi ryhtynyt sairaanhoitaja ja hänen dominikaanisisarensa saivat käyttöönsä aivan ainutlaatuisen kappelin.


kirkot_arkapana

12. Luojan Arkki, Krakova

Tällä Krakovassa näkemälläni kirkolla on erityinen historia. Arka Pana eli Luojan Arkki sijaitsee keskustan ulkopuolella Nowa Hutassa, joka rakennettiin aikoinaan kommunistiseksi mallikaupungiksi. Suurin osa asukkaista oli hartaita katolisia, mutta kommunistihallinto kielsi kirkon rakentamisen alueelle. Nykyisen kirkon paikalla oli vain maahan pystytetty risti, kun muuan Karol Wojtyla piti täällä saarnojaan. Maailma oppi myöhemmin tuntemaan herra Wojtylan nimellä paavi Johannes Paavali II, ja paikalle syntyi lopulta kokonainen kirkko paikallisten asukkaiden talkootyöllä. Kymmenvuotinen urakka valmistui keväällä 1977. Kirkon tyylikkäästi pelkistetyt sisätilat eivät noudata perinteistä katolista arkkitehtuuria, vaan muistuttavat modernien suomalaisten kirkkojen ilmettä.


kirkot_orvieto

 
Listoja on aina hauska koota, vaikka niiden ulkopuolelle jää väkisinkin paljon mainitsemisen arvoisia kohteita. Nyt syrjään joutui monta mielessäni ollutta kuuluisaa katedraalia sekä muutamia vähemmän tunnettuja kirkkoja. Päätin, että mukaan pääsee korkeintaan kolme edustajaa samasta maasta, joten varsinkin moni ihailemani italialainen kirkko jäi nyt listan ulkopuolelle. Katsotaan siis, tulisiko tälle listalle joskus myös jatko-osa.

Lue myös juttuni 10+1 sykähdyttävää kirkkoa Suomessa.

Jatka lukemista

Eurooppa

Euroopan kauneimmat sillat

Julkaistu

-

Kirjoittanut

Euroopassa on paljon kuuluisia siltoja, joista esittelen nyt kaksikymmentä. Jotkut ovat jääneet mieleen arkkitehtuurinsa vuoksi, toiset tunnelmansa ansiosta ja monilla on erityistä historiallista arvoa. Mukana on niin mahtipontisia kuin pieniäkin siltoja.

Sillat kiehtovat monellakin tapaa. Niitä rakennetaan yhdistämään ihmisiä ja paikkoja, ne näyttävät parhaimmillaan upeilta sekä ovat toisinaan uskomattomia insinöörityön taidonnäytteitä. Kokosin listalle 16 omilta matkoiltani parhaiten mieleen jäänyttä siltaa ja lisäsin loppuun vielä neljä sellaista, jotka haluaisin päästä joskus näkemään. Osa matkoistani on tehty ennen siirtymistä digikameran käyttöön, joten mukana on itse ottamieni lisäksi kuvapankista löytyneitä kuvia.


praha_karluvmost_01


1. KAARLENSILTA, PRAHA

Olen maininnut Kaarlensillan blogissani monesti aiemminkin, joten ei liene yllätys, että se löytyy heti tämän listan ykköspaikalta. Mieleeni on jäänyt sillan tunnelma lapsuuden Tšekkoslovakian-matkalla sekä muutama vuosi sitten kokemani auringonnousu, jolloin muuten niin ruuhkainen silta oli lähes autio. Vankkaa Vltava-joen ylittävää kivisiltaa koristavat lukuisat patsaat. Kansallispyhimys Jan Nepomukin patsaan jalustassa olevan laatan koskettaminen varmistaa paluun uudelleen Prahaan.

Lue lisää kohteesta: Monien tunnelmien Kaarlensilta


sillat_pontevecchio_firenze


2. PONTE VECCHIO, FIRENZE

Ponte Vecchio jää taatusti mieleen, sillä Arno-jokea reunustavat keskiaikaiset rakennukset näyttävät jatkuvan lähestulkoon saumattomasti veden päälle. Vilkkaalla sillalla toimii lukuisia koruliikkeitä. Ponte Vecchiolla työskenteli alun perin teurastajia, mutta heidät häädettiin hajuhaittojen vuoksi ja tilalle saapui jo vuosisatoja sitten kultaseppiä. Ponte Vecchio on nimensä mukaisesti Firenzen vanhin silta ja myös ainoa, jota ei tuhottu toisessa maailmansodassa.


sillat_kapellbrucke_luzern


3. KAPELLBRÜCKE, LUZERN

Yksi Euroopan kuvauksellisimmista ja erikoisimmista silloista löytyy Sveitsin Luzernista, joka on muutenkin varsin kaunis kaupunki. Euroopan vanhin puusilta ylittää Reuss-joen viistosti, jolloin sille kertyy mittaa parisataa metriä. Tunnelmallisen kävelysillan kattorakenteissa on vanhoja kolmionmuotoisia maalauksia, jotka esittelevät paikallista historiaa. Sillan yhteydessä on keskeltä jokea kohoava Wasserturm, jota on käytetty vuosisatojen kuluessa muun muassa vankilana.


Kuva: Pixabay

4. TOWER BRIDGE, LONTOO

Tower Bridge on yksi Lontoon tunnetuimmista nähtävyyksistä ja se ansaitsee paikkansa tämän listan kärkipäässä mahtipontisen ulkomuotonsa ansiosta. 1800-luvun lopulla valmistuneen sillan haluttiin muistuttavan viereistä Towerin linnaa, joten sitä hallitsee kaksi juhlalliselta näyttävää tornia. Tower Bridgen ylemmälle tasolle asennettiin vuonna 2014 turistien iloksi lasilattia, joka on yli neljäkymmentä metriä Thames-joen yläpuolella.


ronda_01


5. PUENTE NUEVO, RONDA

Ronda on yksi Andalusian miellyttävimmistä ja mieleenpainuvimmista vierailukohteista. Kaupunki kohoaa korkeiden jyrkänteiden reunoilla ja jakautuu dramaattisen El Tajo -rotkon molemmille puolille. Kaupunginosat yhdistää kivinen Puente Nuevo eli Uusi silta, jolla on tosin ikää jo pitkälti yli kaksisataa vuotta. Lähes sata metriä korkea rakennelma on tärkeä maamerkki ja kuuluu ehdottomasti maanosamme vaikuttavimpiin siltoihin.

Lue lisää kohteesta: Huiman kaunis Ronda


sillat_hapenny_dublin


6. HA’PENNY BRIDGE, DUBLIN

Myös pieni voi olla kaunista. Vuonna 1816 valmistunut valurautainen kävelysilta on romanttisin paikka ylittää Irlannin pääkaupunkia halkova Liffey-joki. Ennen sillan rakentamista kaupunkilaiset käyttivät kulkemiseen lauttoja. Turhaksi jäänyt lauttayhtiö sai korvauksena menettämistään tuloista periä sillan ylittäjiltä pienen maksun, minkä vuoksi silta tunnetaan edelleen puolen pennin siltana. Nykyään maksua ei enää peritä, mutta harva tietää, että sillan virallinen nimi on Liffey Bridge.


sillat_santangelo_rooma


7. PONTE SANT’ANGELO, ROOMA

Rooman halki virtaavan Tiber-joen ylittää monta vanhaa siltaa. Omasta mielestäni niistä kaunein on Castel Sant’Angelon linnoituksen kohdalle rakennettu Ponte Sant’Angelo. Silta valmistui jo antiikin aikaan vuonna 134, mutta sen muoto on vuosisatojen kuluessa muuttunut jonkin verran. Siltaa koristaa kaksitoista patsasta, jotka esittävät Pyhää Pietaria, Pyhää Paavalia sekä kymmentä erilaista enkeliä. Ponte Sant’Angelo miellyttää myös siksi, että se on rauhoitettu jalankulkijoiden käyttöön.

Lue lisää kohteesta: 10 x Rooma


sillat_domluis_porto


8. PONTE DE DOM LUÍS I, PORTO

Yksi Porton maamerkeistä on mahtava metallisilta, joka kuuluu erottamattomana osana Douro-joen kuvauksellisiin rantanäkymiin. Kuningas Luís I:n mukaan nimetty rakennelma yhdistää Porton ja Vila Nova de Gaian kaupungit toisiinsa. Sillan suunnitteli maineikkaan Gustave Eiffelin oppipoika ja entinen liikekumppani Théophile Seyrig. Sillan erikoisuutena ovat kaksi eri tasoa. Ylempi kansi on peräti 85 metrin korkeudessa ja sen päältä aukeaa huikea maisema ympäristöön.


Kuva: Pixabay

9. RIALTON SILTA, VENETSIA

Olen käynyt Venetsiassa toistaiseksi vain kerran, jo ensimmäisellä Italian-matkallani kauan sitten. Kanavien kaupunki pääsee silti tälle listalle peräti kahteen kertaan. Venetsian pääväylän Canal Granden ylittävä Ponte di Rialto on kaupungin silloista näyttävin. Se valmistui 1500-luvun lopulla ja oli pitkään ainoa kävelyreitti Canal Granden ylitse. Nykyään se on yksi kaupungin ruuhkaisimmista paikoista turistialueella, joka jatkuu Rialtolta vilkkaana ainakin Markuksen torille saakka.


sillat_25abril_lissabon


10. PONTE 25 DE ABRIL, LISSABON

Lissabonin ohi virtaavan Tajo-joen ylittää punainen riippusilta, joka muistuttaa suuresti kuuluisaa esikuvaansa Golden Gatea. Lissabonin sillan toteuttajaksi valittu amerikkalaisyhtiö rakensi aiemmin San Franciscon Bay Bridgen, mutta Golden Gaten rakentaja oli kuitenkin eri. Sillan nimi Huhtikuun 25. päivän silta viittaa neilikkavallankumoukseen, joka vapautti Portugalin vuonna 1974 sotilasjuntan alta kohti demokratiaa. Tajo-joen voi ylittää myös uudempaa ja pidempää Ponte Vasco da Gamaa pitkin.


Kuva: Pixabay

11. KETJUSILTA, BUDAPEST

Budapest kuuluu matkakohteisiin, joihin en ole vielä koskaan aikuisiällä palannut. Teini-iän reissulta on jäänyt mieleen muutamia kaupungin tärkeimpiä nähtävyyksiä, joista yksi on tietenkin Széchenyin ketjusilta. Tonavan ylittävä riippusilta valmistui vuonna 1849 ja sillä oli suuri merkitys kaupungin kehittymisessä, sillä se yhdisti erilliset Budan ja Pestin kaupungit toisiinsa. Monumentaalinen Ketjusilta on upea ilmestys erityisesti iltavalaistuksessa Budan kukkuloilta nähtynä.


sillat_juutinrauma


12. JUUTINRAUMAN SILTA, MALMÖ/KÖÖPENHAMINA

Matkustaminen Ruotsin ja Tanskan välillä mullistui heinäkuussa 2000, kun Juutinrauman silta yhdisti maat toisiinsa. Malmön ja Kööpenhaminan välillä voi kulkea sekä moottori- että rautatietä pitkin. Lähes kahdeksan kilometrin mittainen ja korkealle meren yläpuolelle kohoava silta on vaikuttava ilmestys. Olen ajanut Juutinrauman sillan ylitse molempiin suuntiin, ja kokemus on jäänyt hyvin mieleen. Juutinrauman silta tunnetaan myös suositun Silta-televisiosarjan ansiosta.


Kuva: Pixabay

13. FORTH BRIDGE, EDINBURGH

Tein parikymmentä vuotta sitten Edinburghista käsin pienen retken keskustan ulkopuolelle. Ylitimme paikallisjunalla Forth Bridgen, kävimme sillan juurella Deep Sea World -akvaariossa ja pysähdyimme vielä ihmettelemään tuulisen Forthinvuonon ylittävää rautatiesiltaa. Punainen rakennelma jää hyvin mieleen persoonallisen muotonsa ansiosta. Teräksisellä sillalla on pituutta lähes 2,5 kilometriä ja voi vain kuvitella millainen insinöörityön ihme se oli valmistuessaan vuonna 1890.


Kuva: Pixabay

14. HUOKAUSTEN SILTA, VENETSIA

Venetsian toinen maailmankuulu silta eli Huokausten silta ei erotu koollaan, koska sillä on pituutta vain yksitoista metriä. Valkeasta kalkkikivestä tehty umpinainen silta on silti kaunis ilmestys korkealla vesikanavan yläpuolella. Romanttiselta kuulostavan nimen tausta on varsin karu. Ponte dei Sospiri toimi kulkuväylänä Dogen palatsin kuulusteluhuoneesta viereisen rakennuksen vankilaan, ja tuomituilla oli tapana huokaista nähdessään sillan ikkunasta viimeistä kertaa Venetsian kauneuden.


slovenia_ljubljana_09


15. LOHIKÄÄRMESILTA, LJUBLJANA

Zmajski most eli Lohikäärmesilta ei sykähdytä tunnelmallaan, sillä autoliikenne saa paikan tuntumaan hyvinkin arkiselta. Ljubljanica-joen ylittävä silta kuuluu silti rakastamani kaupungin suosituimpiin nähtävyyksiin, koska sen jokaista neljää kulmaa koristaa näyttävä lohikäärmepatsas. Legendan mukaan Ljubljanan perustaja Iason surmasi lohikäärmeen, minkä vuoksi taruolennosta tuli kaupungin symboli. Lohikäärmeteemaan törmää helposti muuallakin Slovenian pääkaupungissa.

Lue lisää kohteesta: Päivä viehättävässä Ljubljanassa


kerava02


16. KERAVAN KIVISILTA

Myönnetään että tässä on vahvaa kotiin päin vetämistä, mutta ei kai kukaan keravalainen voisi tehdä siltalistausta mainitsematta kotikaupungin ikonista Kivisiltaa. Vankka Keravanjoen ylittävä silta johtaa nykyisin umpikujaan, mutta oli aikoinaan osa Keravan ja Sipoon välistä tietä. Paikalla oli alun perin heikkokuntoinen puusilta, jonka huoltovastuusta riideltiin 1800-luvulla keravalaisten ja sipoolaisten kesken. Sopu syntyi rakentamalla kaiken kestävä sekä kauneudessaan verraton Kivisilta.


Kuva: Pixabay

+ GLENFINNAN VIADUCT, GLENFINNAN

Glenfinnan Viaduct on komea kivinen rautatiesilta Skotlannin Ylämailla. Noin 380 metrin pituinen kaareva silta tekee mutkan kauniissa skotlantilaismaisemassa ja ylittää sekä laakson että sen pohjalla virtaavan Finnan-joen. Glenfinnanin sillalle pääsee The Jacobite -höyryjunan kyydissä, joka kulkee turistien iloksi Fort Williamin ja Mallaigin välillä. Kovimmat Harry Potter -fanit luultavasti jo tietävätkin, että kyseessä on kirjoista ja elokuvista tuttu Tylypahkan pikajuna.


Kuva: Pixabay

+ PONT DU GARD, VERS-PONT-DU-GARD

Ranskan Provencessa sijaitseva Pont du Gard mainitaan monessa listauksessa yhtenä Euroopan tärkeimmistä nähtävyyksistä. Parituhatta vuotta vanha silta onkin kuvien perusteella harvinaisen upea ilmestys. Gard-joen yläpuolelle kohoavaan Unescon maailmanperintökohteeseen kuuluu kolme kerrosta, joista ylimmäinen on osa roomalaisten rakentamaa akveduktia. Pont du Gard on helppo yhdistää Provencen-matkan ohjelmaan, sillä se sijaitsee melko lähellä Avignonia ja Nîmesiä.


Kuva: Pixabay

+ PONT D’AVIGNON, AVIGNON

Provencessa on toinenkin silta, jonka haluaisin päästä näkemään. Pont Saint-Bénézet eli Avignonin silta tunnetaan lastenlaulusta Sur le pont d’Avignon, jota oma tyttärenikin on koulun joulujuhlassa laulanut. Rhônejoen ylittänyt silta rakennettiin 1100-luvulla, mutta puolet siitä romahti suuressa tulvassa noin viittäsataa vuotta myöhemmin. Siltaa ei ole koskaan korjattu, mutta jäljelle jäänyt osa on säilytetty historiallisena muistomerkkinä. Se on myös Unescon maailmanperintökohde.


Kuva: Pixabay

+ STARI MOST, MOSTAR

Mostarin Stari most eli Vanha silta saattaa hyvinkin olla koko Bosnia-Hertsegovinan tunnetuin nähtävyys. Sillalla on suurta symbolista arvoa, sillä se yhdistää etnisesti jakautuneen kaupungin bosniakki- ja kroaattialueet toisiinsa. Stari most tuhoutui Bosnian taisteluissa syksyllä 1993, mutta rakennettiin sodan päätyttyä uudelleen alkuperäisen mukaiseksi. Neretva-joen ylittävä silta taitaa olla jonkinmoinen turistirysä, mutta haluan joka tapauksessa nähdä sen Bosnian-matkan yhteydessä.

Jatka lukemista

Suosittuja juttuja