Italia
10 x Rooma
Rooma on ikuinen ja ainutlaatuinen. Vaikka viihdyn parhaiten pienissä italialaiskylissä, ei maan mahtavaa pääkaupunkiakaan voi sivuuttaa. Tässä kooste omista Rooman-kokemuksistani.
Kokosin tähän postaukseen kymmenen mieleeni jäänyttä pientä muistoa Roomasta. Nämä hetket johdattavat samalla omiin suosikkipaikkoihini Ikuisessa kaupungissa. Vanhimmat kokemukset ajoittuvat 80-luvun lopulle ja tuoreimmat parin vuoden taakse.
1. COLOSSEUM
Tunne on unohtumaton, kun astun ensimmäistä kertaa Colosseumin sisälle. 13-vuotiaan maailmassani tämä on upein nähtävyys ikinä. Katselen kohti sinistä taivasta kohoavia raunioita ja jollain käsittämättömällä tavalla tuntuu, kuin olisin ollut täällä joskus ennenkin. Kenties olen ollut jossain edellisessä elämässäni gladiaattori, tai yksinkertaisesti vain lukenut liikaa Asterixeja.
Rooman symboli ja kenties tunnetuin yksittäinen nähtävyys ei liiemmin esittelyjä kaipaa. Olen kuullut, että joillekin Colosseum on osoittautunut merkityksettömäksi kivikasaksi, mutta minua se on sykähdyttänyt vahvasti joka kerralla. Yksi syy pettymyksiin ovat varmasti suuret turistimassat sekä toivottoman pitkät jonot. Rakennuksen vieressä sijaitsevalla aukiolla vallitsee häpeilemätön rahastuksen meininki. Suosittelen lämpimästi lippujen hankkimista ennakkoon, jolloin toivottoman pitkän jonon ohitse pääsee hetkessä. Muitakin myyntikanavia ja keinoja jonottamisen välttämiseksi varmasti on, mutta itse ostimme liput viime kerralla Coop Culturen kautta.
2. TRASTEVERE
Ravintoloiden terasseilta kuuluu iloista puheensorinaa, kun kävelemme Trasteveren keväisessä illassa. Aurinko on laskenut jo ajat sitten, mutta ilma on yhä lämmin. Käännymme välillä pittoreskeille sivukujille, joilla ei näy ristin sielua. Kävely tekee hyvää Il Duca -trattoriassa syödyn mainion päivällisen sulattelemiseksi. Ateria ei tuottanut pettymystä, sillä tarjolla oli perinteisiä roomalaisruokia reiluina annoksina. Ikuisen kaupungin klassikoihin kuuluvat muun muassa yksinkertainen cacio e pepe -pasta sekä vasikanlihasta tehty ja salvialla maustettu saltimbocca.
Trastevere kuuluu sekä Rooman tunnelmallisimpiin että suosituimpiin kaupunginosiin. Sen asukkaat ovat ylpeitä kylämäisestä alueestaan ja pitävät itseään ainoina oikeina roomalaisina. Paikallisten lisäksi kaduilla tulee vastaan alati kasvavia matkailijajoukkoja, mutta Trastevere jaksaa siitäkin huolimatta viehättää. Huolella ravintolansa valitsemalla pääsee edelleen keskelle äänekästä italialaista tunnelmaa.
3. GELATERIAT
Pitkä jono kiemurtelee ahtaaksi käyneen kahvilan sisäpuolella. Pääsen viimein kassalle lausumaan yhden yleisimmin käyttämistäni italiankielisistä lauseista. Una coppa con due gusti, per favore! Kuppi kahdella maulla. Sitten onkin aika siirtyä kuitti kourassa tiskin ääreen valitsemaan niitä makuja. Kyse on tietenkin jäätelöstä, josta puhuttaessa sitruuna ja pistaasi kuuluvat kestosuosikkeihini. Voisi melkein sanoa, että päivä Italiassa ilman jäätelöä on hukkaan heitetty päivä.
Ahtaaksi käynyt kahvila on yli sata vuotta sitten toimintansa aloittanut Giolitti. Se lienee Rooman jäätelöbaareista perinteikkäin ja tunnetuin. Eri opaskirjojen ylistävät lausunnot tuovat paikalle ulkomaalaisia, mutta mahtuu joukkoon paikallisiakin. Kaupungissa on runsaasti huippulaadukkaita gelaterioita, joiden paremmuudesta käydään joskus kiihkeääkin keskustelua. En osaa neuvoa parhaaseen paikkaan, mutta kehotan välttämään teollista jäätelöä. Huonon jäätelön tunnistaa tiskillä Marge Simpsonin kampausta muistuttavasta ulkomuodosta, johon laadukas jäätelö ei koskaan taivu.
4. STADIO OLIMPICO
Kylmät väreet juoksevat pitkin selkäpiitä, kun kymmenet tuhannet katsojat laulavat AS Roman tunnuskappaletta joukkueiden astuessa kentälle. Roma, Roma, Roma, core de ’sta città, unico grande amore, de tanta e tanta gente, che fai sospirà… En ole koskaan ollut punakeltaisen seuran kannattaja, mutta tunnelma tempaisee silti voimakkaasti mukaansa. Iltapäivän kruunaa uransa ehtoopuolella olevan seuralegenda Francesco Tottin tekemä maali.
Sanotaan, että Italiassa elämä on osa jalkapalloa. Suosittelen ottelussa käymistä tunnelman vuoksi myös niille, joita itse peli ei välttämättä kiinnostaisikaan. Pääkaupungin jättiläiset Lazio ja Roma pelaavat ainakin toistaiseksi kotiottelunsa perinteikkäällä Stadio Olimpicolla. Punakeltaisella Romalla on erityisen vahva kannatus Testaccion kaltaisissa perinteisissä työläiskaupunginosissa. Taivaansininen Lazio tunnetaan taas porvariseurana, jonka kannattajat tulevat yleensä keskustan ulkopuolelta. Otteluliput kannattaa ehdottomasti ostaa etukäteen netistä. Turvatarkastukset Italian Serie A:n otteluihin ovat melko tiukkoja ja ulkomaalaisen täytyy näyttää porteilla passiaan.
5. FORUM ROMANUM
Mielikuvitus on kuljettanut minut jonnekin parintuhannen vuoden taakse. Olen saapunut ujona maalaispoikana Rooman valtakunnan keskipisteeseen hoitamaan tärkeitä asioita. Matka on ollut pitkä ja raskas, mutta nyt katselen niska kenossa ihmeellisten rakennusten loistoa ja kuuntelen ohikulkijoiden vieraita murteita. Tuolla Vestan neitsyt vartioi pyhää tulta ja kulman takaa ilmestyy sadanpäämies komeassa kypärässään. Tällainen siis on Forum Romanum, Julius Caesarin aikaisen maailman napa!
Paluu mielikuvitusmatkalta todellisuuteen on sikäli karu, että rakennuksista on jäljellä lähinnä satunnaisia pylväitä ja muita raunioita. Jäljellä on silti riittävästi, jotta menneisyyden voi halutessaan kuvitella eläväksi. Monia kieliä kuuluu edelleen, sillä paikalla riittää turisteja niin Tokiosta kuin Bostonistakin. Kokemus on opettanut, että Forum Romanumin kaltaisten historiallisten nähtävyyksien äärellä kannattaa antaa itselleen hetki aikaa ja miettiä, millaista paikalla on ollut muinaisina aikoina. Tätä kautta Forumista on tullut itselleni merkittävä nähtävyys. Ensimmäisellä yrittämällä se oli vain kasa kiviä.
6. MAISEMA AVAIMENREIÄSTÄ
Tuntuu jotenkin hölmöltä jonottaa muun kansan mukana vihreälle ovelle, joka on kaiken lisäksi suljettu. Odotus palkitaan lopulta hämmästyttävällä tavalla. Ovessa olevasta avaimenreiästä kurkistamalla avautuu täydellinen näkymä Pietarinkirkon kupolille. Kupolia reunustavat oven takana levittäytyvän puutarhan symmetriset puut. Vaikka suurin piirtein tiesin mitä odottaa, on maisema kaikessa täydellisyydessään silti hätkähdyttävä.
Vihreä ovi kuuluu Maltan ritarikunnan päämajaan, joka sijaitsee varakkaiden roomalaisten suosimalla Aventinuksen kukkulalla. Avaimenreikään kurkistelun ohella kannattaa poiketa läheiseen Giardino degli Arancin puistoon, joka on joskus ollut Santa Sabinan luostarin hedelmätarha. Siellä voi levähtää kaikessa rauhassa appelsiinipuiden alla tai ihailla maisemaa yli Rooman.
7. VIA MARGUTTA
Espanjalaisten portaiden alla sijaitsevalla helteisellä aukiolla on ahdasta. Väistelemme uhkaavasti heiluvia selfiekeppejä parhaamme mukaan ja pyrimme nopeasti syrjemmälle. Kivenheiton päästä löytyy pelastus varjoisan ja miellyttävän hiljaisen kadun muodossa. Tämä on Via Margutta, josta Luca Barbarossa laulaa yhdessä tunnetuimmista kappaleistaan.
Pittoreski Via Margutta on suora ja tasainen katu, eikä se välttämättä kuulu Rooman näyttävimpiin. Taiteilijakorttelin boheemissa tunnelmassa on silti jotain nautinnollista, ja siellä voi kokea häivähdyksen menneiltä vuosikymmeniltä. Hiljaisuus hämmästyttää ja useimpien vastaantulijoiden rinnalla kipittää koira. Via Marguttan varrelta löytyy taidegallerioita ja pienellä kyltillä merkitty elokuvaohjaaja Federico Fellinin vanha kotitalo. Katu on esillä myös Audrey Hepburnin ja Gregory Peckin tähdittämässä elokuvaklassikossa Loma Roomassa. Useimmat kävelevät Espanjalaisilta portailta Piazza del Popololle vilkasta Via del Corson ostoskatua pitkin, mutta oma valintani on Via Margutta.
8. GIANICOLO
Kuulas talvipäivä tuntuu miltei täydelliseltä. Olemme syöneet maittavan lounaan Trasteveressa ja kiivenneet sieltä Gianicololle eli Janiculumin kukkulalle. Täältä käsin saa ihailla rauhassa maisemaa yli kaupungin ja tuntea koko Rooman olevan jalkojen juuressa. Ellei tammikuinen viileys hiipisi puseroon, tekisi penkille mieli jäädä iltaan saakka. Tänne voisi hyvinkin palata kauniina kesäpäivänä eväiden kera, tosin silloin ei luultavasti olisi yhtä hiljaista.
Gianicololle voi kiivetä niin Trasteveren kuin Vatikaaninkin suunnasta. Kukkulalla sijaitsevassa Villa Lantessa toimii Suomen Rooman-instituutti, joka on avoinna yleisölle arkipäivisin klo 9–12. Upea renessanssihuvila on ollut Suomen valtion omistuksessa vuodesta 1950 lähtien.
9. VATIKAANI
Kapuaminen ahtaassa portaikossa vain jatkuu jatkumistaan. Onneksi talvella on sekä hiljaista että viileää, sillä helle ja ruuhka luultavasti tekisivät näistä Pietarinkirkon kupolin sisällä kiertävistä rappusista painajaisen. Perille kannattaa joka tapauksessa kiivetä, sillä maisema alas kaupunkiin on utuisesta säästä huolimatta lumoava. Tuntuu melkein siltä, kuin koko Rooma kuuluisi meille. Saamme seuraksemme ainoastaan yhden mustiin pukeutuneen nunnan valkoisine huiveineen.
Vatikaanissa käyminen on mielenkiintoista jo siksi, että se on oma pikkuruinen valtionsa. Pietarinkirkon jättimäiset mittasuhteet ja rakennuksen edustan aukion symmetrisyys lumoavat, vaikkei vaivautuisi edes kirkon sisälle asti. Taiteen ystävät suuntaavat tietenkin myös Vatikaanin museoihin, joiden loputtomilta tuntuvat kokoelmat kuuluvat maailman arvokkaimpiin.
10. TESTACCIO
Laajalla aukiolla on hiljaista. Tuuli heiluttaa penkillä istuvan miehen sanomalehteä ja lastenvaunuja työntävä äiti pysähtyy juttelemaan vastaantulijalle. Piazza Testaccion kiireettömyys ja arkipäiväisyys viehättävät vilkkaiden nähtävyyskierrosten jälkeen. Suunnistamme Testaccion kauppahalliin, jota on kehuttu yhdeksi kaupungin parhaista ostospaikoista. Useimmat kojut on perille saapuessamme jo suljettu, mutta saan sentään ostettua Dess’artin leipomosta aitoja sisilialaisia cannoleita. Pysähdymme ihailemaan kauppahallin lähistöllä kohoavan kerrostalon seinään maalattua valtavaa sutta, Rooman tunnuseläintä.
Roomassa on harvinaisen paljon kuuluisia nähtävyyksiä, kuten myös vähemmän tunnettuja taideaarteita. Monen mielestä kaikki mielenkiintoinen alkaa silti vasta suurimpien turistikohteiden ulkopuolelle jäävissä kaupunginosissa. Näistä esimerkkeinä voi mainita vaikkapa San Lorenzon tai viime matkamme ohjelmaan mahtuneen Testaccion. Testaccio on vanha työläiskaupunginosa, joka tunnettiin entisaikaan varsinkin teurastamoistaan. Se on edelleen konstailematon osa Roomaa, jossa voi aistia ydinkeskustasta poikkeavaa lämminhenkisyyttä.
Koko Rooman mahtavuutta on mahdotonta tiivistää kymmeneen kohtaan. Ensikertalaisen kannattaa kiertää myös ainakin Piazza Navona, Pantheon sekä heittää lopuksi kolikko Fontana di Trevin suihkulähteeseen. Myös Castel Sant’Angelon linnoitus komeine näköaloineen on vierailun arvoinen.
Ihmisten lisäksi Roomassa asuu tuhansia ja taas tuhansia kissoja. Jos naukuvat ystävät ovat lähellä sydäntä, kannattaa tutustua historiallisestikin merkittävällä Largo di Torre Argentinalla sijaitsevaan kodittomien kissojen hoitokotiin.
Rooman näkee parhaiten kävelemällä, vaikka julkisen liikenteen verkostokin on melko toimiva. Tunnelmalliselle kävelylle voi lähteä myös yöaikaan tai aamuvarhaisella, jolloin kadut eivät ole täynnä ihmisiä. Turisteja on paljon, enkä kaipaa kaupunkiin keskikesän tukahduttavien helteiden aikaan. Parhaat kokemukseni kaupungista olen oikeastaan saanut talvella, jolloin matkailijamäärä on hieman hillitympi ja Rooma näyttäytyy kenties aidoimmillaan. Jos helle ja tungos ahdistavat, voi mieltä lähteä virkistämään johonkin kaupungin puistoista.
Pidän italialaista ruokaa maailman parhaana, mutta edes kohtalaisen hyvän ravintolan löytäminen ei silti ole Roomassa itsestäänselvyys. Suosituimpien nähtävyyksien lähistöllä tarjotaan valitettavan usein mitä tahansa nälkäisten turistien kelpuuttamaa sapuskaa. Poikkeuksia tähänkin sääntöön toki on, tai ainakin itse olin tyytyväinen kivenheiton päässä Trevin suihkulähteestä sijaitsevaan That’s Amoreen. Suosittelen joka tapauksessa tekemään ennen Rooman-matkaa hieman taustatyötä ja valitsemaan ainakin osan ravintoloista etukäteen. Pöytävarauksen tekeminenkin onnistuu useimmiten parilla napinpainalluksella.
Vaikka olenkin vieraillut Roomassa kolmella eri vuosikymmenellä, en voi pitää itseäni kaupungin asiantuntijana. Suosittelen syvällisempää tietoa janoaville Roomassa asuvan Helin Näkymiä vihreältä kukkulalta -blogia.
Kävimme viimevuotisella Ligurian-matkallamme monessa kauniissa pikkukylässä. Niistä luultavasti tuntemattomin on hiljaisen kukkulan huipulla kohoava Montemarcello, jonka muinaiset muurit kätkevät sisälleen tunnelmallisia kujia.
Sade ropisee tuulilasiin, kun ajamme kapeaa tietä, joka kiemurtelee metsäisellä rinteellä yhä korkeammalle. Olemme juuri tutustuneet aivan ihastuttavaan Tellaroon, mutta lähistöllä on toinenkin Italian kauneimpien kylien listalle valittu kohde. Tellarosta köröttelee hidasta kylätietä pitkin reilussa parissakymmenessä minuutissa Montemarcelloon. Välin voisi myös patikoida, mutta se ei tunnu ainakaan tällä säällä houkuttelevalta.
Montemarcellon laidalla on suuri parkkipaikka, josta päätellen täällä saattaa olla joskus vilkkaampaa kuin sateisena lokakuisena perjantaina. Odottelemme pahimman kuuron hellittämistä, kunnes lähdemme tutustumaan kylään sateenvarjojen suojissa. Tuuli on onneksi tyyntynyt verrattuna Tellaroon, jossa myrsky löi korkeita aaltoja rantaan.
Kylä on lähes aavemaisen hiljainen, sillä emme kohtaa sateen kastelemilla kujilla ketään. Harmaa sää on laskeutunut Montemarcellon ylle kuin suruharso, mutta sekään ei peitä ympäristön kauneutta.
Ihailemme yhteensopivin sävyin maalattuja taloja. Välillä maali on lohkeillutkin, ja siellä täällä näkyy myös paljaita kiviseiniä. Kujien varrella on paljon kauniita yksityiskohtia ovenkolkuttimista kukkaruukkuihin ja postilaatikoista takorautaisiin parvekkeisiin.
Montemarcellon borgon eli muurien ympäröimän keskiaikaisen kylän asukasluvuksi on ilmoitettu 280 henkilöä. Kylä kuuluu Ameglian kuntaan ja sieltä on noin puolen tunnin ajomatka La Spezian satamakaupunkiin tai marmorista tunnettuun Carraraan. Montemarcello sijaitsee Ligurian alueella, mutta esimerkiksi Carrara ja sen naapuri Massa ovat jo Toscanan puolella.
Montemarcellossa majailee runsaasti kissoja. Yksi niistä tulee tervehtimään meitä kylän tiiviillä keskusaukiolla. Se kävelee aukion toiselta laidalta määrätietoisesti luoksemme, mistä voisi päätellä että kissoja kohdellaan täällä hyvin. Ehkä sekin kaipaa seuraa, sillä ainakaan me emme ole kohdanneet tähän mennessä vielä yhtään muuta elävää olentoa. Rapsutukset ja sateenvarjon suoja tuntuvat ainakin kelpaavan.
Huomaamme myöhemmin eräällä kujalla kissoille tarkoitettuja ruokakippoja sekä suojaisia makuupaikkoja. Seinään kiinnitetyn tekstin mukaan kissoja ei saa kohdella kaltoin tai häätää kylästä. Pidämme tämän vuoksi Montemarcellosta entistäkin enemmän.
Viihdymme aukiolla vaalean kissan seurassa ja kuvittelemme, kuinka kylän asukkaat kokoontuvat tänne iltaisin vaihtamaan kuulumisia sekä nauttimaan pienen kahvila-ravintolan antimista. Kesäisin tänne tulee luultavasti turistejakin. Vanhat seinät ovat varmasti kuulleet tuhansia tarinoita.
Tunnelmallinen piazza syntyi surullisella tavalla toisen maailmansodan aikaan 1944, kun liittoutuneiden pommi osui Montemarcelloon. Pommi vei paikalla sijainneiden talojen lisäksi mukanaan kymmeniä ihmishenkiä. Pieni aukio on nimetty pommituksen muistoksi joulukuun 13. päivän mukaan.
Montemarcellosta avautuu upeita maisemia eri suuntiin. Sää ei ole kirkkain mahdollinen, mutta merinäkymä on silti komea. Montemarcellon perustaminen liittyi juuri sen sijaintiin hyvällä tähystyspaikalla. Tänne pystytettiin joskus muinoin roomalainen sotilasleiri, jonka tehtävänä oli vartioida ympäristöä. Kylän nimi, Marcellon vuori, viittaa roomalaiseen sotapäällikköön nimeltä Marco Claudio Marcello. Vaikka kylän elämä onkin ollut pitkään rauhallista, mahtuu vuosisatojen varrelle myös monenlaisia selkkauksia. Niistä vakavin tapahtui 1400-luvun loppupuolella, kun firenzeläiset tuhosivat Montemarcellon genovalaisia vastaan käydyn sodan yhteydessä.
Emme osu Montemarcelloon ruoka-aikaan, joten paikalliset ravintolat jäävät meiltä kokematta. Vaikkei kylä sijaitsekaan rannalla, syödään täällä kuulemma paljon mustekalaa ja muita meren herkkuja. On helppo arvata, että tarjolla olisi myös seudun tyypillisimpiä tuotteita, kuten focacciaa, peston kera tarjottua pastaa sekä Vermentino-rypäleistä valmistettua valkoviiniä.
On sääli, ettemme näe kylää yhtään tätä eläväisempänä. Toisaalta on myös mukavaa kierrellä autioilla kujilla ja nauttia ympärillä olevasta kauneudesta kaikessa rauhassa. Tuntuu melkein siltä kuin olisimme saaneet keskiaikaisen kylän hetkeksi omaksemme. Tunnelma on kovin erilainen verrattuna melko lähellä sijaitseviin Cinque Terren kyliin, joiden kujilla riittää runsaasti turisteja sateisinakin arkipäivinä.
Sade on jo loppunut ja räystäiltä putoilee enää yksittäisiä pisaroita satunnaisiin lätäköihin. Kostea ilmakin tuntuu vähitellen lämpenevän. Terrakotanvärinen Pyhän Pietarin kirkko on suljettu, joten kiertelemme vielä uudelleen muutaman kujan ympäri, kunnes palaamme parkkipaikalle.
Montemarcello on mukava ja tunnelmallinen vierailukohde Ligurian-matkan varrella. Pienessä kylässä ei ole paljoa nähtävää, mutta siksi täällä jääkin hyvin aikaa pysähtyä katselemaan kujien yksityiskohtia ja aistia vuosisatojen takaista historiaa.
Huomaamme vasta poistuessamme, kuinka kylän portin yläpuolella lukee È Amore – se on rakkautta. Kyseessä on vasta äskettäin paikoilleen asennettu taideteos, joka kuvaa montemarcellolaisten yhteisöllisyyttä ja kotiseuturakkautta. Pienen kylän keskiaikaiset muurit seisovat täällä toivottavasti yhtä ylpeinä vielä monen tulevankin vuosisadan ajan.
Teimme viimesyksyisellä Ligurian-matkallamme päiväretken Toscanan puolelle Pisaan. Olin käynyt kaupungissa pari kertaa jo aiemmin, mutta kuuluisaa kaltevaa tornia ei voinut tälläkään reissulla jättää väliin.
Aiemmat vuosina 1999 ja 2006 tekemäni Pisan-retket olivat noudattaneet hyvin samanlaista kaavaa. Olin kävellyt rautatieasemalta vinolle tornille ja takaisin, eikä kaupunki ollut suuremmin sykähdyttänyt. Tällä kerralla toiveissa oli kierrellä Pisassa myös kuuluisan Ihmeiden aukion ulkopuolella, mutta torninkin juurelle piti tietysti päästä. Olin tehnyt ensimmäisen Pisan-retkeni kaverin kanssa, toisen vaimon seurassa ja nyt kolmannella kerralla tyttäret halusivat nähdä Pisan tornin ensimmäistä kertaa.
Saavumme Pisaan tällä kerralla autolla. Pari keskustan katua on tietöiden vuoksi suljettu, mikä hankaloittaa kovasti pääsyä etukäteen suunnittelemaani parkkihalliin. Kiertelemme hetken ympäriinsä, kunnes löydän vapaan parkkiruudun erään kadun varrelta. Huomaan päätyneeni jälleen rautatieaseman liepeille, joten kävelykierros noudattaisi varmasti osittain samaa reittiä kuin vuosia aiemminkin. Saavumme pian Piazza Vittorio Emanuele II -aukiolle, jolle ollaan valmistelemassa jonkinlaista ruoka- ja viinitapahtumaa.
Samoilta kulmilta löytyy myös Keith Haringin maalaama muraali Tuttomondo vuodelta 1989. Se on Haringin viimeisiä teoksia, sillä maailmankuulu graffititaiteilija menehtyi aidsiin jo kolmekymppisenä. Tästä rauhaa ja suvaitsevaisuutta kuvastavasta maalauksesta hän kirjoitti päiväkirjaansa: ”Pisa on ollut mahtava. Ymmärrän nyt, että tämä on yksi tärkeimmistä projekteista, joita olen koskaan tehnyt. Se tulee olemaan täällä hyvin, hyvin pitkään, ja kaupunki näyttää todella rakastavan sitä.”
Kaipaamme jo retken alkuvaiheessa lounasta, joten suunnistamme lähistöltä löytyvään San Domenico Italian Bistrot -ravintolaan. Pieni ravintola sijaitsee hiljaisella sisäpihalla vilkkaan Corso Italia -ostoskadun varrella. Mahdumme onneksi ilman varaustakin sisään. Valitsen listalta tagliata di manzon eli viipaloitua naudanlihaa. Annos on yleensä takuuvarma valinta, ja vaikka se ei tälläkään kerralla petä, herättää muun perheen syömä lasagne pientä annoskateutta. Kokeilemme jälkiruokalistalta sekä tiramisua että sisilialaista cannoloa. San Domenico Italian Bistrot on mukava ravintola, jonka pöydissä näkyy niin paikallisia kanta-asiakkaita kuin muutamia matkailijoitakin.
Taivaalta vihmoo vettä, joten suunnistamme suorinta tietä kohti kaltevaa tornia. Taivas onneksi kirkastuu jo saapuessamme Arno-joen rantaan. Solferinon sillalta kelpaa katsella jokimaisemaa sekä Santa Maria della Spinan kirkkoa. Pieni goottilaistyylinen kirkko näyttää kauniilta ja sen vaalea hahmo erottuu hyvin ympäristöstään.
Sää muuttuu ukkosta enteillen hiostavan lämpimäksi, kun alamme lähestyä Piazza dei Miracolia eli Ihmeiden aukiota. Aukiolla on maailmankuulun tornin lisäksi muutamia muitakin nähtävyyksiä, kuten katedraali, kastekappeli ja hautausmaa. Paikalla on odotustemme mukaisesti paljon turisteja, joista monet poseeraavat valokuviin ikään kuin tornia pystyssä pitäen. Mekin ryhdymme tietysti samaan leikkiin. Torni on niin kuuluisa, että tyttäretkin ovat sen näkemisestä selvästi innostuneita.
Pisan katedraalin kellotornin rakentaminen aloitettiin vuonna 1173, mutta työ kävi pettävän maaperän vuoksi pian hankalaksi. Torni kallistui selvästi, mutta projektin valmiiksi saaminen koettiin kunnia-asiaksi. Rakentamisessa jouduttiin pitämään sekä teknisten pulmien että taloudellisten haasteiden vuoksi pitkiä taukoja, kunnes kellotapuli vihittiin käyttöön monta sukupolvea ja lähes kaksisataa vuotta työn aloittamisen jälkeen. Torni näyttää toden totta vinolta, mutta mielikuva kaltevuudesta vaihtelee sen mukaan, mistä päin rakennelmaa katsoo.
Tornin kaltevuus on vaihdellut vuosien varrella jonkin verran, yleensä korjaustöiden, mutta myös luonnollisten muutosten vuoksi. Välillä torni on jouduttu sulkemaan yleisöltä turvallisuussyistä, mutta nykyisin huipulle pääsee kiipeämään kierreportaita pitkin. Pääsyliput erittäin suosittuun kohteeseen kannattaa ostaa etukäteen netistä. Tarjolla on kaikki Piazza dei Miracolin kohteet kattava yhdistelmälippu sekä yksittäisiä tikettejä Ihmeiden aukion eri kohteisiin. Tornin pääsylippua hankkiessa valitaan samalla myös sisäänpääsyaika. Emme kaipaa tällä kerralla nähtävyyksien sisäpuolelle, vaan meille riittää ihmeiden ihastelu aukiolta käsin.
Pisan katedraali valmistui jo vuonna 1092. Pisa oli noihin aikoihin merkittävä merimahti, joten kirkon mahtipontisuus kuvastaa kaupungin vaurautta ja vaikutusvaltaa. Olen tutustunut komeaan katedraaliin tarkemmin aiemmilla matkoillani, mutta tällä kerralla kurkistamme sisäpuolelle vain ovelta.
Ihmeiden aukion rakennukset muodostavat näyttävän ja harmonisen kokonaisuuden. Katedraalin sisäänkäyntiä vastapäätä sijaitseva pyöreä rakennus on kastekappeli Battistero di San Giovanni. Lisäksi aukion laidalta löytyy hautausmaa Camposanto sekä pari museota.
Haluamme tehdä pienen kävelykierroksen Pisassa, joten suunnistamme seuraavaksi Piazza dei Cavalierille, jota reunustaa näyttävien rakennusten rivistö. Kuvassa näkyvät perinteikäs yliopisto Scuola Normale Superiore sekä Santo Stefano dei Cavalierin kirkko.
Yksi Pisan tunnelmallisimmista kaduista on Borgo Stretto, jota reunustavat värikkäät vanhat rakennukset sekä niiden tyylikkäät holvikaaret. Borgo Stretto on myös ostoskatu, jonka varrella on paljon kauppoja.
Huomaamme Borgo Strettoa pitkin kulkiessamme Galileo Galilein patsaan. Tiedemies on jättänyt jälkensä syntymäkaupunkinsa historiaan monin tavoin, ja jopa Pisan lentokenttä on nimetty hänen mukaansa. Usein kuullun tarinan mukaan Galilei kiipesi Pisan torniin tekemään kokeita, joissa pudotti eri painoisia kuulia maahan. Näin hän pyrki todistamaan, ettei putoamisnopeus riipu esineen massasta. Ajatus kuulia viskovasta parrakkaasta tiedemiehestä on kiehtova riippumatta siitä, onko se totta vai tarua.
Borgo Stretto johtaa Piazza Garibaldille, joka sijaitseekin jo Arno-joen rannalla. Katselemme kuvauksellista jokirantaa hetken, kunnes ylitämme Arnon Ponte di Mezzoa pitkin.
Jatkamme matkaa suoraan eteenpäin. Borgo Stretto on vaihtunut täällä virran eteläpuolella Corso Italiaksi, jonka varrella söimme aiemmin lounasta. Vilkasta ostoskatua pitkin on mukava kävellä ja aistia kaupungin tunnelmaa. Tytöt haluavat ostoksille, joten käymme muutamassa kaupassa. Jopa arkinen H&M näyttää täällä juhlavalta, sillä se toimii vanhassa seinämaalauksilla koristellussa palatsissa.
Viivymme Pisassa vajaat viisi tuntia. Keskustan kävelijöille rauhoitetut ostoskadut ja vanhat rakennukset miellyttävät, mutta Pisa ei silti vieläkään mahdu suurimpien suosikkikaupunkieni joukkoon. Myönnän toki, etten nytkään tutustunut kaupunkiin erityisen kattavasti, mutta Pisa ei vain ole sykähdyttänyt yhtä paljon kuin moni muu italialainen paikkakunta. Kalteva torni on silti ilman muuta kerran elämässä näkemisen arvoinen nähtävyys.
Pisaa vaivaa luonnollisesti jonkinasteinen yliturismi, sillä kaupungissa riittää tornia katsomaan tulevia päiväretkeläisiä. Tämän vuoksi Pisassa yöpyminen voisikin olla harkitsemisen arvoinen idea, sillä Ihmeiden aukio lienee parhaimmillaan varhaisaamun hiljaisuudessa tai illan jo pimennyttyä. Samalla jäisi enemmän aikaa vaikkapa kävelyyn Arno-joen rantakatuja pitkin. Jos satun palaamaan Pisaan vielä neljännenkin kerran, haluaisin kokea kaupungissa myös jotain uutta. Houkuttelevilta vaihtoehdoilta kuulostavat esimerkiksi kolmen kilometrin mittainen kierros kaupunginmuureilla, taidemuseo Palazzo Blu tai Pisan kasvitieteellinen puutarha.
-
Espanja2 vuotta sittenIhmeellinen El Torcal de Antequera
-
Itävalta1 vuosi sittenAlppimaisemia kesäisessä Seefeldissä
-
Suomi2 vuotta sittenHiihtoloma Syötteen laduilla
-
Yhdysvallat1 vuosi sittenEnsikertalaisen Los Angeles – 10 kohdetta
-
Huvipuistot2 vuotta sittenHuvipuistokokemus – Disneyland Park Paris
-
Italia12 kuukautta sittenCinque Terre – 5 kuvankaunista kylää
-
Yhdysvallat1 vuosi sittenLos Angelesin kiehtova Venice
-
Saksa2 vuotta sittenBerliinin muuria etsimässä
-
Italia12 kuukautta sittenPatikkaretkellä Cinque Terressä
-
Ranska2 vuotta sitten30 nähtävyyttä Pariisissa
-
Yhdysvallat1 vuosi sittenTarunhohtoinen Hollywood
-
Saksa2 vuotta sittenViimeinkin kiehtovassa Berliinissä
Noora | Kerran poistuin kotoa
14.1.2017 at 12:10
Tää postaus tuli kuin tilauksesta mun akuuttiin Rooma-ikävään. En tosin oo vielä osannut päättää, pahensiko vai lievensikö tää sitä 😉 Colosseum oli eka paikka, minne suunnattiin kun oltiin kaverin kanssa ekaa kertaa Roomassa, se oli se paikka, jonka näkemistä odotin eniten. Ja olihan se huikean upea ja kaikkea, mutta Forum Romanum oli THE paikka, johon rakastuin palavasti. Siinä entisaikojen Rooma oli jotenkin vielä paljon konkreettisempi mulle. Mikä on toisaalta hassua, koska se on paljon enemmän raunioina kuin Colosseum… 😀 Pistän tän postauksen muistiin ja palaan tän pariin kun Rooman reissu lähenee. 1,5 päivää kaupungissa ei ole paljon, mutta jos ajan käyttää tehokkaasti niin kyllä siinäkin taas jotain kivaa ehtii!
Mika / Lähtöportti
15.1.2017 at 14:27
Mahtavaa, kun pääset taas Roomaan! 1,5 päivää on lyhyt aika, mutta sun tehokasta matkailutahtia seuranneena olen varma, että ehdit nähdä ja kokea siinäkin ajassa paljon. Ota vinkit talteen, esimerkiksi Testaccion kauppahalli voisi olla sulle sopiva paikka syödä nopeasti, mutta hyvin (ei nyt ihan Copenhagen Street Food, mutta silti). Mielenkiintoista kuulla, että tykkäsit juuri Forum Romanumista noin paljon. Raunioinahan se on, mutta antoisa kokemus jos malttaa yhtään fiilistellä millaista siellä on joskus ollut.
Milla - Pingviinimatkat
14.1.2017 at 12:47
Ai ai Rooma <3 Osa tarinoistasi iski syvälle niin, että olisin saattanut tuntea tuskallista ikävää, mutta onneksi on lentoliput jo olemassa ja pääsen nauttimaan kaupungin kaduista taas pian 🙂
Mika / Lähtöportti
15.1.2017 at 14:34
Rooma <3 Itse asiassa tämän kirjoittaminen aiheutti yllättävän tuskallista ikävää 😀 Upea juttu, että lentoliput on jo valmiina, nautinnollista matkaa! Ainakin Trastevere taisi herättää muistoja, luen varmasti teidän postaukset tarkkaan ennen seuraavaa omaa Rooman-matkaa.
Heli/ Näkymiä vihreältä kukkulalta
15.1.2017 at 17:46
Voi miten kiva postaus! Ja kiitos blogini maininnasta. Mainitsemasi paikat ovat myös omia ikisuosikkejani, vaikka katsonkin niitä Roomassa asuttujen vuosien jälkeen hieman toisin silmin. Sydän jättää silti edelleen yhden lyönnin väliin joka kerta, kun näen Colosseumin tai Pietarinkirkon, Gianicolon kukkulalla pitää käydä ihan kaikkien vieraiden kanssa ihan joka kerta ja Trastevere on yhä ihana, vaikka siellä olikin rasittavaa asua…Vain koko Rooman upein nähtävyys Pantheon puuttuu listaltasi! Ja jos saa mainostaa, niin blogistani löytyy omat vinkkini, miten välttyä jonottamiselta Colosseumiin ja Vatikaanin museoihin ja vinkkejä hyvistä ravintoloista niin Trasteveresta kuin Testacciostakin. Nähdään Matkamessuilla.
Mika / Lähtöportti
16.1.2017 at 22:43
Kiitos Heli! Todella mielenkiintoista kuulla, miten Roomassa asuva nämä paikat näkee. Ymmärrän, ettei nykypäivän Trastevere varmaan ole mukavin paikka asumiseen, vaikka siellä onkin kiva välillä käydä. Pantheon on hieno, mutta sieltä ei ole toistaiseksi jäänyt ihan yhtä vahvoja muistoja kuin näistä listalle mahtuneista paikoista. Käyn Pantheonissa kyllä seuraavallakin Rooman-matkalla, ilmaistakin kun on.
Totta kai saa mainostaa, paikallisten vinkit ovat aina erityisen arvokkaita. Varsinkin kokemuksen tuomat ravintolavinkit kiinnostavat, koska näin turistina ei voi yhden käynnin perusteella tehdä yhtä luotettavia arvioita eri paikoista. Messuilla nähdään!
Kohteena maailma / Rami
17.1.2017 at 21:48
Rooma on upea kaupunki ja täytyy rehellisesti tunnustaa, että en ole kertaakaan parilla reissulla Trasteveressä käynyt… Ajattelin ottaa seuraavan kerran hotellin sieltä 🙂
Tuo Bernini-hotelli on mielestäni upea ja lähistöltä löytyvä ”luukirkko” kuuluu ehdottomasti omaan Top10 -kohteisiin Roomassa. Harmi, kun en juuri nyt sen nimeä muista, mutta on kyllä itsellä jossakin ylhäällä.
Oli taas kerrottu niin tunnelmallisesti kuin voi Rooman parhaita puolia, ihan kuin olisi ollut itse reissussa 🙂
P.S. En tiennyt tuota avaimenreikäjuttua. Roomassa on paljon pikkujuttuja, joista ei ole ikinä kuulutkaan, vaikka pitäisi 😀
Mika / Lähtöportti
18.1.2017 at 23:22
Kiitos Rami! Mulla onkin vielä Rooman luukirkko käymättä, se tosiaan löytyy tuon Piazza Barberinin lähistöltä. Meillä oli viime reissulla asunto ihan noilla kulmilla. Yhdessä luukirkossa olen kuitenkin joskus käynyt, se oli Évorassa Portugalissa ja kuvista päätellen roomalaistakin kirkkoa luisevampi.
Jos ihmettelit miksei siitä avaimenreikämaisemasta ole tässä kuvaa, niin voin kertoa ettei sen valokuvaaminen ole kovin helppoa. Parempi mennä itse katsomaan, mitä sieltä näkyy 🙂 Roomassa on paljon kivoja pikkujuttuja, joista Milja ja Heli tietää vielä enemmän.
Travelloverin Annika
18.1.2017 at 13:50
On muuten juuri noin, että parasta ”italialaista” ruokaa saa usein maan rajojen ulkopuolelta. Pahimmillaan turistinähtävyyksien lähellä sulatetaan pakasteista kovalla hinnalla.
Näin Colosseumin ensimmäistä kertaa melkein 20 vuotta sivua vanhempana. En jotenkin oikein tajunnut sitä silloin. Olin muutenkin kyllä varmaan aika urpo ja maankiertäjän taipaleeni ihan alussa vasta. Muutaman muun amfiteatterin sen jälkeen nähneenä koko teattereiden idea ja upeus on alkanut vasta selvitä.
Niin suuri Italia-fani kuin olenkin, en saa oikein otetta Roomasta. Olen kyllä ollut vain kahdesti, mutta ainakaan se ei ole riittänyt. On ehkä liian suuri. Trasteveressa on pikkukaupunkifiilistä. Siellä viihdyn. Ja tietenkin missä tahansa syömässä hulluna jätskiä.
Mika / Lähtöportti
18.1.2017 at 23:35
Muistan joskus kuulleeni, että maailman parasta italialaista ruokaa saa New Yorkista, mikä ei välttämättä ole ihan mahdoton ajatus. Italiassa on tullut niin loistavia ruokakokemuksia kuin pahoja pettymyksiäkin. Eräässä milanolaisessa turistivetoisessa ravintolassa oltiin muuten niin rehellisiä, että ruokalistaan oli merkitty mitkä pizzat sulatetaan pakasteista 😀
Munkin rakkain Italia on jossain muualla kuin suurimmissa kaupungeissa, joissain missä on pieniä kukkulakaupunkeja, maaseutua tai kenties järviä tai merenrantaa. Mutta omalla kohdalla myös Rooma on sykähdyttänyt, niin paljon hyviä muistoja on jäänyt.
Henna / Kulkutautiset
20.1.2017 at 19:37
Tämä taitaa olla historiallinen hetki, nimittäin postaus blogissasi, johon voin tulla paukuttelemaan henkseleitäni ja kertomaan, että tuolla olen jopa käynyt! 😀 Mukava tunnelma jutussa ja kyllä siitä niin kovin huokuu rakkautesi Italiaa kohtaan. Itselleni Rooma jätti jostain syystä aika laimean fiiliksen. Historialliset kohteet olivat kiinnostavia ja vaikuttavia, Trastevere todella viehättävä, Vatikaani vallan jännittävä ja Rooma kaikin puolin kaunis. En oikein osaa sanoa, mikä meni pieleen. Jostain syystä reissusta jäi sellainen olo, että tämä oli ihan kiva, mutta nyt se on nähty, ei tarvitse tulla takaisin. Aikoinaan epäilin sitä, että paikallisista tuli aika tympeä fiilis, vaikkemme olleet matkalla pahimpaan sesonkiaikaan. Mutta nyt yli kymmenen vuotta jälkeenpäin en oikein osaa sanoa. Italialainen ruoka ei ole oikein vienyt mennessään, kallistun enemmän tuonne Lähi- ja Kauko-Idän ruuan suuntaan.
Mutta… olen minä sitä tässä miettinyt viime vuosina, että josko tuolle ikuiselle kaupungille antaisi toisen mahdollisuuden… ehkä se kolahtaisikin ihan eri tavalla. Ja kyllähän tästä sinun postauksestasi tuli juuri sellainen fiilis, että on se Rooma oikeastaan aika kiva. Hei jäätelöä joka päivä… todellakin!
P.S. Kiitti, opin linkkaamastasi Marge Simpson -wikipedia-artikkelista, että Marge on ensimmäinen piirroshahmo, joka on ollut Playboy-lehden kansikuvatyttö 😀 (jouduin googlaamaan ne kuvat…)
Mika / Lähtöportti
23.1.2017 at 23:05
Sulle tuttu kohde, kerrankin! 😀 Vaan sama se on toisinkin päin, eipä sunkaan blogista tule heti mulle tuttuja paikkoja mieleen kotimaan, Kreetan ja Tallinnan lisäksi.
Ymmärrän, ettei Rooma innosta kaikkia, ja oikeastaan hyvä niin. Siellä kun käy ihmisiä muutenkin ihan riittävästi 🙂 Silti aina yhtä mielenkiintoista pohtia syitä siihen, mistä eri paikkoihin tykästyminen johtuu. Ei Roomalle mikään pakko ole uutta tilaisuutta antaa, enemmän suosittelen ylipäätään Italiaan palaamista. Jäätelöä saa joka kylästä ja sulle mieluisin paikka löytyy luultavasti jostain ihan muualta kuin tuolta suurimmasta kaupungista.
P.S. Kiitti kun luit tuon linkkaamani Marge-artikkelin noin tarkasti ja valistit noista Playboy-kuvista 😀
Henna / Kulkutautiset
28.1.2017 at 15:25
Usko tai älä, niin Italiaan palaaminen on jopa suunnitteilla! Tuli niin messevä tilaisuus kaveripiirin elämänmuutosten myötä, että taitaa olla lähes pakko tarttua tilaisuuteen! Kerron lisää joskus tässä lähitulevaisuudessa tai laitanpa vaikka viestiä fesessä tms 🙂
Mika / Lähtöportti
29.1.2017 at 12:17
Kuulostaa hyvältä! Kerro ihmeessä, jos suunnitelmat etenee 🙂
Anna | Muuttolintu.com
20.1.2017 at 22:22
Oon samoilla linjoilla siitä, että ihanimpia Italiassa on pienemmät kylät, ja mielellään semmoiset, mitkä ei ole ihan täynnä turisteja. Mutta silti, me kyllä tykättiin myös Roomasta. Siitäkin huolimatta, että tietyissä turistikohteissa ne laumat oli ihan mahdottomat, esim. Fontana di Trevillä. Tässä tuli joka tapauksessa hyviä vinkkejä seuraavaa kertaa varten! Colosseumissa ei ehditty käydä sisällä vielä, se on ehdottomasti listalla ensi kerralla. Trasteverestä me tykättiin ehkä eniten. Hyvää ruokaakaan meillä ei ollut vaikeuksia löytää, mutta oltiinkin reissussa italialaisessa seurassa 🙂 Aah se gelato on kyllä ihanaa. Siellä näkyi myös hassuja jätskimakuja kuten sinihomejuusto, mitä en ole muualla nähnyt 🙂
Mika / Lähtöportti
23.1.2017 at 23:20
Mun mielestä parasta Italiassa on kierrellä maaseudulla ja löytää pieniä kivoja kyliä vähän kuin sattumalta. Niitäkin nimittäin riittää vaikka kuinka paljon. Fontana di Trevi on tosiaan Rooman ruuhkaisimpia paikkoja. Viimeksi käydessä se oli vielä remontissa, mutta porukkaa riitti siltikin. Italialaisessa seurassa löytää luultavasti parhaat ravintolat ja vielä nimenomaan niiden ravintoloiden parhaat annokset. Italialaiset kun ei välttämättä tilaa suoraan listalta, vaan kyselee ja soveltaa. Mutta sinihomejuuston soveltaminen jätskiin, se kuulostaa jo vähän liian epäilyttävältä 🙂
Miika ♥ Gia | matkakuume.net
22.1.2017 at 17:02
Kyllä, kyllä ja kyllä! Rooma on meidän ikuinen suosikki! Sinne voi mennä uudestaan ja uudestaan, ja aina sieltä löytyy uutta.
Nämä kaikki ovat täysin paikkansa pitäviä vinkkejä. Useimmiten meille riittää kaduilla ja kujilla samoilu ja hyvät ruoka, puistofiilistelyt ja hengailu. Roomaa pitää hengittää oikein syvästi, jotta sen ymmärtää.
Tuli ikävä, kuten sinullakin. 🙂
Mika / Lähtöportti
23.1.2017 at 23:27
Vaikka haluaisinkin kiertää Italiassa aina uusia paikkoja, kuuluu Rooma niihin harvoihin joihin palaan mielelläni aina uudelleen. Kun kaupungin ”pakolliset nähtävyydet” on kerran kiertänyt, voi keskittyä nauttimaan samoilusta, ruoasta ja fiilistelystä. Mukava kuulla, että Roomaan kaipaavia on muitakin 🙂
VEERAPIRITA / AURINKORASVAA JA ALOEVEERAA
28.1.2017 at 10:45
Siis ai että alkoiko tehdä mieli matkustaa Roomaan? Siis ai että alkoiko tehdä mieli jäätelö? Kyllä ja kyllä.
Roomaan ei valitettavasti näin nopeasti pääse enkä saa aitoa gelatoa, mutta jotain jäätelöä on saatava! Mahtava teksti, ihan tuntui sitä lukiessa, että olisin ollut tuo kaksi jäätelömakua tilaava henkilö!
Mika / Lähtöportti
29.1.2017 at 12:29
Kiitos, aivan mahtavaa saada tällaista palautetta! 🙂 Ihan aidon gelaton löytäminen voi olla haastavaa, mutta lohdutuksena voi turvautua vaikka useimmista pääkaupunkiseudun kauppakeskuksista löytyviin Ciao! Caffé -kahviloiden jätskeihin. Ja etköhän sinne Roomaankin vielä joskus pääse, ennemmin tai myöhemmin!