Italia
Mahtava Paavin palatsi ja idyllinen Castel Gandolfo
Rooman lähistöllä sijaitseva Castel Gandolfo on upea kylä, jossa saa nauttia miellyttävästä tunnelmasta ja järvimaisemasta. Tunnetuin nähtävyys on paavien kesäasuntona toiminut palatsi, joka on tällä hetkellä museona. Myös paavin puutarhoissa riittää katseltavaa.
* Sisältää mainoslinkin
Parinkymmenen kilometrin päässä Roomasta uinuva Castel Gandolfo on melko tuntematon helmi, jossa vallitsee kahden vierailumme perusteella yllättävänkin rauhallinen ilmapiiri. Kraatterijärven reunalla kohoavassa kylässä käy toki jonkin verran turisteja, mutta suosio on pysynyt maltillisena. Vietimme täällä yhden yön syksyllä 2019 ja palasimme kolmeksi yöksi kesäkuussa 2022. Jälkimmäisen matkamme suunnitelmat siirtyivät pandemian vuoksi useaan otteeseen, mutta Hotel Castel Gandolfosta varatun majoituksen siirtäminen onnistui onneksi joustavasti.
Ihastuimme hotellin hallinnoimaan asuntoon jo ensimmäisellä matkallamme ja halusimme vuokrata sen uudelleen. Koska liikumme tällä kerralla suuremmalla porukalla, varaamme käyttöömme molemmat samassa pienessä rappukäytävässä sijaitsevat asunnot, Casa Ilarian ja Casa Marchesan. Saamme näin koko rappukäytävän omaan käyttöömme.
Asunnot sijaitsevat hotellin kanssa samalla kadulla, mutta eri osoitteessa. Sisäänkäynti asuntoihin näkyy kuvassa ateljeen oven vieressä ja aamiainen tarjoillaan varsinaisessa hotellissa kadun toisessa päässä. Hotellin tai asuntojen vieressä ei ole pysäköintitilaa, mutta tavarat voi käydä jättämässä ovelle ja etsiä parkkipaikkaa kylän laidalta.
Molemmat asunnot ovat siistejä ja viihtyisiä. Yläkerran Casa Ilariaan kuuluu kattoterassi, jolta aukeaa mahtava maisema Albano-järvelle. Casa Marchesan puolella näkymiä pääsee ihailemaan parvekkeelta. En ole yöpynyt hotellin puolella, mutta arvelen ainakin järvinäkymän tarjoavien huoneiden olevan mukavia.
Maisema on tärkeä osa omaa kokemustani Castel Gandolfosta. Haaveilin koronasulkujen aikana monesti paluusta juuri tälle Casa Ilarian terassille, sillä sinne pääseminen symboloi minulle maailman avautumista uudelleen. Tuntuukin mahtavalta katsella järven kimallusta ja myöhemmin sitä, kuinka laskeva aurinko kultaa Rooman suunnalla siintäviä kukkulajonoja. Illan pimetessä kaukaisuuteen syttyy hämyisesti tuikkivia valoja. Haluamme ottaa terassissa kaiken irti, joten käymme ensimmäisenä iltana noutamassa tänne pizzat.
*Voit varata majoituksen Hotel Castel Gandolfossa Booking.comin sivuilta, joilta löytyy runsaasti vaihtoehtoja ympäri Italiaa sekä joka puolelta maailmaa.
Useimmat kävijät ihastuvat Castel Gandolfon maisemaan ja ilmapiiriin, mutta moni saapuu paikalle Paavin palatsin vuoksi. Keskusaukion päässä kohoava Palazzo Apostolico di Castel Gandolfo on toiminut paavien kesäasuntona jo vuosisatojen ajan. Vatikaani hankki tilukset vuonna 1596, minkä jälkeen palatsia on laajennettu ja kunnostettu moneen otteeseen. Katolisen kirkon päämiehet ovat saaneet nauttia raikkaasta ilmasta ja rauhallisesta tunnelmasta vain lyhyen matkan päässä Roomasta. Paavi Johannes Paavali II:n toiveesta palatsissa on nykyään jopa uima-allas.
Nykyisen paavi Franciscuksen suhtautuminen lomalukaaliin aiheutti Castel Gandolfossa kohun. Keväällä 2013 virkaan astunut argentiinalainen paavi nimittäin kieltäytyi ottamasta liian ylelliseksi kokemaansa palatsia käyttöönsä. Franciscus on puhunut paljon köyhien auttamisen puolesta, ja halusi ehkä osoittaa vaatimattomuuttaan pysyttelemällä loma-aikoinaan Vatikaanissa. Oli todellinen syy sitten mikä tahansa, Castel Gandolfon asukkaat ottivat päätökseen pettyneinä vastaan. Franciscuksen hylkäämälle palatsille haluttiin saada jonkinlaista käyttöä, joten se avattiin ensi kertaa historiansa aikana yleisölle syksyllä 2016.
Palatsin alueelle saavuttaessa on turvatarkastus, jonka jälkeen pääsemme lunastamaan ennakkoon varaamamme pääsyliput. Olemme valinneet pikkubussin kyydissä toteutettavan opastetun kierroksen paavin puutarhoissa.
Tarjolla on myös kävelykierroksia, mutta näemme sähköbussilla laajemman alueen ja säästymme kävelyltä reilun kolmenkymmenen asteen helteessä. Puutarhat ovat niin laajat, että kiertoajeluun kuluu melkein tunti. Palatsi ja puutarhat ovat Vatikaanin omistuksessa, mutta alue kuuluu silti Italian valtioon.
Kierroksen opastus on toteutettu audioguiden avulla. Kyydissä oleva vartija kertoo italiankielisen numeron, jonka syöttämällä laitteesta kuuluu kulloiseenkin ympäristöön liittyvää puhetta vaikkapa englanniksi.
Kuuntelen opastusta vain satunnaisesti, sillä keskityn maisemien ihailuun sekä valokuvien ottamiseen. Toisaalta on mielenkiintoista kuulla esimerkiksi siitä, mitä kukakin paavi on puutarhassa mieluiten puuhaillut. Tilaa on ainakin ollut riittävästi.
Valtavalla alueella on runsaasti erilaisia puita, pensaita sekä kasveja. Näemme myös monia patsaita ja suihkulähteitä. Näyttävien ja huolella hoidettujen puutarhojen vastapainona on maatila monine eläimineen sekä viinitarhoineen. Kierros on lopulta yllättävänkin mielenkiintoinen. Jos kuitenkin vielä palaan paavin puutarhoihin, valitsen seuraavalla kerralla vaihtelun vuoksi kävelykierroksen.
Siirrymme puutarhakierrokselta palatsiin. Rakennuksen sisäpihalla on kokoelma erilaisia paavien käyttämiä ajoneuvoja. Valikoimasta löytyy esimerkiksi rivi mustia Mercedeksiä sekä pari valkoista Toyota Landcruiseria.
Oma suosikkini paavien menopeleistä on Benedictus XVI:lle lahjoitettu Piaggio Ape. Italialaisessa klassikossa on vaalea paaville sopiva väritys ja tilaa parille matkustajalle.
Palatsin ensimmäinen näyttelykerros on täynnä paaviin liittyvää esineistöä. Mitran ja kasukan eli hatun ja kaavun lisäksi esillä on esimerkiksi eri paavien käyttämiä tohveleita. Seiniä koristavat muotokuvat.
Palatsin auringonpaahteisella parvekkeella voi käydä ihailemassa maisemaa Albano-järvelle ja muualle ympäristöön. Näkymä on samaa tasoa kuin Hotel Castel Gandolfossakin. Rakennuksen katolla erottuu observatorio, sillä Vatikaanilla on pitkät perinteet tähtitieteeseen liittyen. Aihe alkoi kiinnostaa Vatikaania 1500-luvun lopulla, jolloin meidänkin noudattamamme gregoriaaninen kalenteri otettiin paavi Gregorius XIII:n toimesta käyttöön. Nykyisin Rooman ympäristössä on niin paljon valosaastetta, että Vatikaaniin observatorio tekee tutkimustyötään pääosin Arizonassa.
Palatsin toiseen näyttelykerrokseen pääsee vain oppaan johdolla. Opas kokoaa ennen portaiden kiipeämistä ryhmän kokoon, minkä jälkeen huoneita kierretään melko ripeään tahtiin. Ylemmästä kerroksesta löytyy mahtipontisia vastaanottohuoneita sekä paavin yksityisiä tiloja ja Johannes Paavali II:n kappeli.
Pääsemme tutustumaan paavin työhuoneeseen ja makuuhuoneeseen. Sänky näyttää melko askeettiselta, kuten kirkonmiehelle ehkä sopiikin. Kaksi paavia, Pius XII ja Paavali VI ovat kuolleet tässä huoneessa, mutta niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, on paavin makuuhuoneessa myös synnytetty. Tämä tapahtui toisen maailmansodan aikana, kun katolinen kirkko tarjosi palatsista suojapaikan juutalaisille naisille.
Tuntuu kiinnostavalta nähdä huoneita, jotka olivat vuosisatojen ajan tavallisen kansan ulottumattomissa. Juttelen pois lähtiessämme mukavan vartijan kanssa ja huomaan ilokseni, että pystyn keskustelemaan jopa paavista italiaksi.
Kyselen palatsin tulevaisuudesta, sillä museon avaaminenhan perustui paavi Franciscuksen kieltäytymiseen tilojen käytöstä. Vartijan mielestä kysymys on erityisen hyvä, koska siihen ei ole vielä vastausta. Kukaan ei tiedä seuravasta paavista ja siitä, haluaako hän ottaa Palazzo Apostolicon loma-asunnokseen vai jatkuuko museotoiminta edelleen. Franciscus on nyt 86-vuotias, ja hän on joskus vihjannut mahdollisuudesta luopua virasta ennen kuolemaansa.
Puutarhan ja palatsin pääsylippuja voi ostaa Vatikaanin museoiden virallisilta nettisivuilta. Minibussikierros puutarhassa maksaa tällä hetkellä 20 euroa ja kävelykierros 12 euroa. Sisäänpääsy itse palatsiin maksaa 11 euroa, mutta puutarhoihin tutustumisen yhteydessä vain seitsemän euroa.
Heti palatsin portilla odottaa Castel Gandolfon keskusaukio Piazza della Libertà. Viihtyisältä aukiolta on mukava aloittaa kierros kylän ympäri, mutta ensin kannattaa pysähtyä piazzan kulmalla olevalle terassille nauttimaan vaikkapa Aperol Spritzista tai Negroni Sbagliatosta.
Juoman äärelle on helppo unohtua pitkäksi aikaa seurailemaan iltapäivän raukeuteen vaipunutta kylää. Tuntuu juuri täydelliseltä katsella taustalla kohoavaa palatsia ja verkkaista italialaista elämää kauniin aukion laidalla. Pulut saavat käyskennellä rauhassa, sillä ohikulkijoita on harvakseltaan.
Piazza della Libertàn laidalla on pieni nähtävyys, joka voi jäädä helposti huomaamatta. Vuonna 1820 asennettu kirjelaatikko on seinään kiinnitetyn juhlallisen kyltin mukaan maailman ensimmäinen, ja siihen voi jättää lähtevää postia edelleen.
Castel Gandolfo on täynnä hauskasti viimeisteltyjä kauniita yksityiskohtia, kuten runsaita kukkaistutuksia, vanhoja polkupyöriä sekä monenlaista taidetta, jota valmistetaan paikallisissa ateljeissa. Myös houkuttelevia pikku putiikkeja on jonkin verran.
Kujien lisäksi voi pysähtyä aina uudelleen ihailemaan maisemaa tulivuorenpurkauksessa syntyneelle Albano-järvelle. Kylän suosituin näköalapaikka on heti vuokraamiemme asuntojen alapuolella.
Pienen kylän voi kokea nähdyksi hyvinkin nopeasti, mutta jos haluaa jäädä nautiskelemaan italialaisista tunnelmista, kannattaa viipyä muutamaa tuntia pidempään.
Castel Gandolfon kuvauksellisin osa rajoittuu hyvin pienelle alueelle, oikeastaan parin lyhyen kadun sekä muutamien sivukujien varrelle. Kaikki on lähellä, joten joka päivä jää hyvin aikaa pysähtyä kahville tai jäätelölle kävelykatu Corso della Repubblican varrella.
Syömme kertaalleen Corso della Repubblican varrella Sor Capannassa, jossa aterioimme myös edellisellä matkallamme Castel Gandolfossa. Päädyimme ravintolaan ensimmäisellä kerralla sattumalta, kun muualla ei ollut tilaa. Nyt olen tehnyt pöytävarauksen ja saavumme paikalle illan ensimmäisinä asiakkaina puoli kahdeksalta. Antipastot ovat hyviä, kuten myös grillattujen vihannesten kera syömäni kananrinta. Sor Capanna ei petä missään suhteessa, sillä palvelukin on ystävällistä. Kadun varteen nostetut pöydät täyttyvät illan mittaan ääriään myöten ja nauru sekä puheensorina kaikuvat pitkin vanhoja seiniä.
Käymme Castel Gandolfosta käsin pienellä retkellä, jonka aikana näemme läheisen Nemi-järven sekä Nemin kylän. Kierrämme samalla Albano-järvenkin ympäri. Pysäytämme auton korkealla rinteellä Santuario Madonna del Tufon kappelin vieressä sijaitsevalle näköalapaikalle. Castel Gandolfo näkyy täältä vastarannalta hyvin ja saamme jonkinlaisen yleiskäsityksen koko alueesta. Kylän takana levittäytyy laaja tasanko ja kauimpana häämöttää Välimeri.
Viivymme Castel Gandolfossa reilun kahden viikon mittaisen Italian-matkamme kolme viimeistä yötä. Pieni kylä sopii hyvin paljon ohjelmaa sisältäneen reissun viimeiseksi kohteeksi, ja minäkin viihdyn tavallista paremmin aloillani. Ehdimme tutustua esimerkiksi erään pienen aukion laidalla majailevaan kissaan, jota käymme tyttären kanssa silittämässä useamman kerran.
Tapaamme kerran kissaa odotellessamme paikallisen perheen, jonka äiti on muuttanut Italiaan rakkauden perässä Australiasta. Puhelias nainen kertoo nauttivansa elämästä Castel Gandolfossa. Pienessä kylässä on leppoisaa asua, toisin kuin läheisen Rooman hälinässä. Ilmakin on täällä Albano-järven rannalla viileämpää kuin kukkuloiden ympäröimässä suurkaupungissa.
Ymmärrän paikallista perhettä hyvin. Castel Gandolfossa on varmasti mukava nauttia rauhallisesta elämästä, mutta halutessaan sieltä pääsee nopeasti Roomaan tai minne vain. Ehkä paavinkin kannattaisi harkita täällä lomailemista vielä kertaalleen.
Lue myös aiempi juttuni Paavin ja järvimaisemien Castel Gandolfo.
Italia
Kokemuksia Aostanlaakson maisemista
Teimme elokuun loppupuolella vaimon kanssa lyhyen hääpäivämatkan Aostanlaakson maisemiin Italiaan. Ehdimme nähdä upeita alppimaisemia, pittoreskeja pikkukyliä sekä historiallisia linnoja. Hotellikin oli varsin tyylikäs.
Saavuimme Aostanlaaksoon torstai-iltana ja palasimme kotiin jo sunnuntaina iltalennolla. Aika oli tietenkin kovin lyhyt, mutta ehdimme silti saada käsityksen siitä mitä Ranskan ja Sveitsin kainalossa sijaitsevalla Aostanlaaksolla on tarjottavanaan. Nautimme erityisesti vuoristoisista maisemista sekä hiljaisesta tunnelmasta. Aostanlaaksoon matkustaminen onnistuu sujuvimmin lentämällä Milanoon ja jatkamalla sieltä vuokra-autolla eteenpäin. Malpensan lentokentältä ajoi Saint-Vincentin kylässä sijainneeseen majapaikkaamme noin puolessatoista tunnissa.
Yksi syy matkakohteen valinnalle oli varmasti haluni tutustua Italian kaikkiin kahteenkymmeneen hallinnolliseen alueeseen. Kokonaan kokematta on Aostanlaaksossa vierailun jälkeen enää saappaankärjessä sijaitseva Calabria, mutta joukkoon mahtuu myös pari aluetta, joilla olen käynyt vasta todella pikaisesti. Aostanlaakso on Italian alueista pienin sekä asukaslukunsa että pinta-alansa osalta, ja myös ainoa, joka ei jakaudu useampaan maakuntaan.
Haluaisin tutustua Italian kaikkiin alueisiin monipuolisesti ja mielellään ainakin viikon verran viipyen, joten toinenkin matka Aostanlaaksoon houkuttaisi jo kovasti. Olen myös huomannut löytäväni mieluisia matkakokemuksia usein suosituimpien matkailureittien ulkopuolelta, kuten tällä kerralla Aostanlaaksosta. Italia on täynnä kätkettyjä helmiä sekä upeita vaihtelevia tunnelmia.
Grand Hotel Billia / Parc Hotel Billia
Majoitumme tällä kolmen yön matkallamme tavanomaista juhlavammin, sillä vietämmehän 17. hääpäiväämme. Grand Hotel Billia kuuluu seudun maamerkkeihin ja keltainen julkisivu onkin klassisella tavalla näyttävä. Pihalla on mukavannäköinen uima-allas ja sijainti vuorten keskellä näyttää miellyttävältä. Saint-Vincentin kylän keskusta on vain lyhyen kävelymatkan päässä.
Emme raaski maksaa viiden tähden hotellin hintoja, mutta saman katon alle pääsee huokeamminkin. Samassa rakennuksessa toimivan sisarhotellin Parc Hotel Billian huoneet ovat hieman vaatimattomampia, mutta käytämme samaa ovea, vastaanottotiskiä, aamiaishuonetta ja kaikkia muitakin yhteisiä tiloja kuin Grand Hotelin asiakkaat. Buffetaamiainen on hyvä ja italialaisella mittapuulla monipuolinen, joskaan ei ihan yllä runsaudessaan Suomen parhaiden hotelliaamiaisten tasolle. Aamiaisen voi nauttia vaikka ulkoterassilla.
Parc Hotelin puolelle myydään vähintään kolmen yön mittaisia tarjouspaketteja, jolloin kahden hengen huoneen hinnat lähtevät noin 150 eurosta yöltä. Hieman kalliimmalla saa jo mukavasti lisätilaa. Siistissä huoneessa ei ole mitään erityistä luksusta, muttei suuremmin valittamistakaan. Huoneemme moderni valojärjestelmä menee kertaalleen kokonaan pois toiminnasta, mutta se korjataan asiasta ilmoittamisen jälkeen muutamassa minuutissa.
Syömme yhtenä iltana hotellin ravintolassa neljän ruokalajin menun, jossa on jokaisen ruokalajin kohdalla muutamia vaihtoehtoja. 58 euron hintaan kuuluu ruokien lisäksi kaksi viinilasillista, kivennäisvesi ja kahvi, joten illallista voi mielestäni pitää viiden tähden hotellin valkoisten pöytäliinojen äärellä todella edullisena. Ruoka on maukasta, joskaan ei fine dining -tasoista tai muutenkaan aivan poikkeuksellista. Hotellissa on useita erilaisia ruokasaleja, ja koska varasimme oman illallisemme vasta viime hetkellä, päädymme melko kolkkoon suureen tilaan. Ateria on joka tapauksessa onnistunut.
Castel Savoia
Käytämme suurimman osan ajastamme päiväretkiin Aostanlaakson maisemissa. Hotellilta on noin tunnin ajomatka Savoijin linnaan, jonka Italian kuningatar Margherita rakennutti kesäasunnokseen vuosina 1899–1904. Upea linna sijaitsee hienojen vuoristomaisemien keskellä, eikä siellä vierailua kannata jättää tällä seudulla liikkuessa väliin. Sisätiloihin tutustuminen tapahtuu italiaksi opastetulla kierroksella, jonka aikana saamme ihailla muun muassa hienoa portaikkoa sekä monia tyylikkäästi koristeltuja huoneita.
Lue lisää jutustani Aostanlaakson satulinna Castel Savoia.
Gressoney-Saint-Jean ja Fontainemore
Vierailemme heti linnan jälkeen lähistöllä Gressoney-Saint-Jeanin kylässä, jonka laidalla kävelemme kuvankauniin Gover-lammen ympäri. Idyllinen pieni kylä viehättää luonnon lisäksi myös alppityylisten talojensa ansiosta. Tutustumme tämän jälkeen myös samasta Gressoneyn laaksosta löytyvään Fontainemoreen, joka sijaitsee parikymmentä kilometriä etelämpänä. Hiljainen Fontainemore on päässyt jopa Italian kauneimpien kylien listalle. Idyllinen jokiranta kirkkoineen ja kivisiltoineen on hyvin kuvauksellinen ja nautimme vierailusta, vaikkemme tästä kylästä kovin paljoa nähtävää löydäkään.
Lue lisää jutustani Aostanlaakson kylät Gressoney-Saint-Jean ja Fontainemore.
Lago Blu
Toisen retkipäivämme ensimmäinen kohde on pieni Lago Blu -lampi, joka tulee vastaan Valtournenchen laaksossa pari kilometriä ennen Breuil-Cervinian hiihtokeskusta. Kirkasvetinen lampi on todella kuvauksellinen varsinkin, jos taustalla häämöttävä Matterhorn ilmestyy pilvien välistä esiin. Kuuluisa vuori pysyttelee koko vierailumme ajan osittain piilossa, mutta olemme silti tyytyväisiä pilvien välistä pilkottavan huipun näkemisestä.
Lago Blun ympärille on kertynyt eväitä nauttivia retkeilijöitä, sillä ympäristössä kulkee paljon patikkapolkuja. Emme ole varustautuneet tällä matkalla patikointiin, mutta kiipeämme läheiselle kukkulalle katselemaan maisemia.
Lampi on niin pieni, ettei sen kiertämiseen kulu montaa minuuttia. Ilma tuntuu poikkeuksellisen raikkaalta, sillä vuoristotie on johtanut meidät jo parin kilometrin korkeuteen. Sää tuntui Saint-Vincentistä lähtiessämme suorastaan tukalan helteiseltä, mutta täällä ylhäällä lämpötila on jäänyt alle kahdenkymmenen asteen.
Breuil-Cervinia
Lago Blulta hurauttaa parissa minuutissa Breuil-Cervinian hiihtokeskukseen. Vaikka kylä tunnetaankin ensisijaisesti talviurheilusta, näyttää myös kesäisille patikkapoluille riittävän käyttäjiä. Suurelta Marmore-joen rannalla sijaitsevalta parkkipaikalta löytyy onneksi hetken etsiskelyn jälkeen tilaa. Seurailemme autosta noustuamme viereisellä golfkentällä seikkailevan suurikokoisen murmelin touhuja.
Breuil-Cervinia vastaa hyvin odotuksiamme, sillä tiesimme sen olevan historiallisen pikkukylän sijasta ensisijaisesti hiihtokeskus monine ravintoloineen ja urheiluliikkeineen. Yleisihme on silti miellyttävä, sillä kylällä näkyy muiden rakennusten lisäksi paljon harjakattoisia puutaloja. Teemme mukavan kävelykierroksen kylän ympäri.
Paikkakunnan nimestä on käyty viime vuosina poliittista vääntöä. Kahdesta nimestä vanhempi on ranskankielinen Breuil. Cervinia viittaa puolestaan Matterhorniin, joka tunnetaan Italiassa nimellä Monte Cervino. Tämä nimi on peruja fasistiselta ajalta, jolloin kaikki mahdollinen pyrittiin italialaistamaan. Väittely jatkuu edelleen, mutta käsittääkseni kylästä käytettäisiin mieluummin nimeä Le Breuil, kun taas hiihtokeskuksen nimeksi on vakiintunut Cervinia.
Breuil-Cervinia sijaitsee lähes kirjaimellisesti vuorten sylissä. Sveitsin ja Italian rajalla kohoava Matterhorn näyttää nousevan heti kylän laidalta ja ympärillä näkyy monia muitakin Alppien huippuja. Tarjolla on suuri hiihtohissien ja erilaisten köysiratojen verkosto, joka mahdollistaa liikkumisen laajalla alueella. Korkein köysirata-asema on Matterhornin jäätiköllä 3883 metrissä, jolta voi halutessaan laskeutua vuorten toiselle puolelle Sveitsin Zermattiin.
Päätämme kyläkierroksen pieneen kadunvarren ostoskeskukseen, josta löydämme focacciaa tarjoavan baarin. Istumme arkisen aukion laidalle kyhätylle terassille syömään yllättävän runsaiksi paljastuvia tilauksiamme, jotka muistuttavat enemmän rapeita voileipiä kuin aitoa ligurialaista focacciaa. Ihailemme syödessämme vuoria ja seurailemme taivaalla liikkuvia pilviä, jotka eivät missään vaiheessa suostu paljastamaan Matterhornia koko komeudessaan.
Castello di Fénis
Palaamme Breuil-Cerviniasta alas laaksoon ja suunnistamme vielä ennen hotellille paluuta yhteen kohteeseen. Fénisin kylä tunnetaan ennen kaikkea linnastaan, joka on yksi Aostanlaakson upeimpia. Kylä on muuten varsin arkinen, ja meitä tervehtii heti löytämällämme parkkipaikalla navettaan viittaava haju. Laakson sää tuntuu vuoristoretken jälkeen painostavan kuumalta ja ilmassa on selvästi ukkosta.
Fénisillä on pitkä historia, sillä sen kautta kulki Rooman valtakunnan aikoihin keisari Augustuksen rakennuttama tie Po-joen laaksosta Galliaan. Vanhimmat linnasta kertovat kirjalliset merkinnät ovat peräisin 1200-luvulta, mutta rakennus laajennettiin nykyiseen muotoonsa parisataa vuotta myöhemmin.
Vaikka Fénisin linna näyttääkin ritarihenkiseltä, ei sitä rakennettu sotilaalliseen tarkoitukseen. Sijainti pienellä kukkulalla olisikin ollut puolustamista ajatellen melko kehno. Kyseessä oli Challantin aatelissuvun kotilinna, joka komistui entisestään sitä mukaa kun suvun päämiehet saivat vaikutusvaltaa. Onnen käännyttyä linna alkoi vähitellen autioitua ja hylättiin lopulta kokonaan. Fénisin linna on sittemmin pelastettu raunioitumiselta, restauroitu ja avattu museona.
Linna on avoinna ympäri vuoden ja pääsylippujen hankkiminen onnistuu kätevimmin Valle d’Aosta Heritagen nettisivuilta. Emme halunneet aikatauluttaa päiväämme, joten jätimme kellonaikaan sidotut etukäteisliput ostamatta. Retki venähtääkin sen verran pitkäksi, ettemme jaksa enää paikan päällä kysellä pääsylippuja viimeiselle aukiolotunnille. Tornien koristama keskiaikainen linna on kenties parhaimmillaan nimenomaan näin ulkoa päin nähtynä, vaikka sisätilatkin lienevät näkemisen arvoiset.
Saint-Vincent
Tutustumme ”kotikyläämme” Saint-Vincentiin vasta matkan kolmantena iltana. Hotelliltamme pääsisi maanalaista käytävää pitkin suoraan kasinolle, joka on ollut tärkeä kohtaamispaikka jo vuosikymmenten ajan. Selailemme huoneessamme Casino de la Valléesta kertovaa kirjaa, jonka kuvissa hymyilevät muiden muassa Sean Connery, Sophia Loren, Joséphine Baker, Muhammad Ali, Roberto Baggio, Roberto Benigni sekä kymmenet muut lähinnä italialaiset eri alojen tähdet.
Jätämme kasinovierailun väliin ja kuljemme maisemallista kävelytietä pitkin muutaman sadan metrin matkan Saint-Vincentin vanhaankaupunkiin. Laskeva aurinko kultaa jo taivasta ja lähestyvän ukkosen jyrinä kaikuu jylhillä rinteillä. Välillä täytyy pysähtyä ihailemaan näkymiä laaksoon.
Keskustaa halkovan viihtyisän kävelykadun varrella toimivat kaupat sulkevat lauantai-iltana ovensa, mutta ravintoloihin ja baareihin kerääntyy hyväntuulisia ihmisiä. Pienellä torilla viritellään jonkinlaista musiikkiesitystäkin. Kuljemme kadun päässä kohoavalle kirkolle saakka, katselemme taas laaksomaisemia ja käännymme paluumatkalle.
Ukkosen jyrinä voimistuu entisestään ja sadepisarat täplittävät jo katua, kun astumme erääseen gelateriaan ostamaan jäätelöä. Syömme jäätelöt katoksen alla. Koska sade jatkuisi sääennusteen perusteella vielä tunteja, päätämme palata sateenvarjojen suojissa hyvissä ajoin hotellille. Saint-Vincent vaikuttaa iltakävelymme perusteella mukavalta paikalta, josta löytyy kasinon lisäksi esimerkiksi kylpylä.
Bard
Palaamme kotimaahan vasta iltalennolla, joten ehdimme Malpensaa kohti ajaessamme pysähtyä Bardin kylässä. Erityisesti linnoituksestaan tunnettu Bard on elokuun viimeisenä sunnuntaina kovin suosittu vierailukohde, joten kylän parkkihalli on niin täynnä ettemme pääse edes sen puomille asti. Päädymme hetken kiertelyn jälkeen Dora Baltea -joen vastarannalle naapurikylä Hônen puolelle. Vapaalta parkkipaikalta on reilun kymmenen minuutin kävelymatka Bardiin, mutta löydämme samalla vahingossa erinomaisia kuvakulmia linnoitukselle päin.
Bard on yksi kolmesta Italian kauneimpien listalle valitusta Aostanlaakson kylästä. Se on päässyt mukaan myös bloggaajakollega Helin mainioon Kylässä Italiassa -kirjaan. Roomassa asuva Heli vierailee keskiaikaisissa kylissä mielellään sesongin ulkopuolella, joten kokemamme helteinen tunnelma eroaa kirjassa kuvaillusta seesteisyydestä. Ihmisiä on silti liikkeellä täysiin parkkipaikkoihin nähden yllättävän vähän.
Bard on sikäli erikoinen kylä, että se koostuu pitkälti vain yhdestä jyrkänteen juurella kulkevasta kujasta, joka nousee vähitellen kohti kaiken yläpuolella kohoavaa linnoitusta. Aostanlaaksossa on paljon komeita linnoja, joista Bard kuuluu merkittävimpiin. Se sijaitsee strategisella paikalla kapean rotkon keskellä ja vartioi samalla ohi virtaavaa Dora Baltea -jokea.
Kaunista kujaa pitkin on mukava kävellä. Pysähdymme erääseen puotiin ostamaan käsin veistetyn jääkaappimagneetin tämän reissun ainoaksi matkamuistoksemme. Ystävällinen myyjä huomaa lähtömme jälkeen, että ostamamme esineen varsinainen magneettiosa on pudonnut pöydälle. Niinpä hän juoksee kujalle peräämme ja vaihtaa pakkaamansa tuotteen anteeksi pyydellen ehjään.
Linnoitus kiinnostaisi, mutta emme halua maksaa pääsymaksua vain siksi, että kurkkaisimme pikaisesti näköaloja ja kiirehtisimme osan sisätilojen näyttelyistä läpi. Kiipeämme siis vain linnoituksen porteille saakka ja kurkistamme samoilla kulmilla sijaitsevan Bardin kirkon ovesta sisään. Jos vielä joskus palaamme Aostanlaaksoon, varaamme silloin kunnolla aikaa Bardin linnoitukseen tutustumiseen. Linnoituksen ihaileminen alhaalta eri suunnista sekä kylän halki käveleminen olivat toki nekin mukavia ja ehdottomasti pysähtymisen arvoisia kokemuksia. Nyt aikataulumme alkaa kuitenkin jo vaatia paluumatkan jatkamista kohti Malpensan lentokenttää.
Ajatuksia Aostanlaaksosta
Aostanlaakso osoittautui hyvinkin viehättäväksi alueeksi, joka kuuluu Italian muiden pohjoisten osien tavoin maan vauraimpiin seutuihin. Vaikka Aostanlaakson paikkakuntien nimet ovatkin pitkälti ranskankielisiä, puhuu suuri enemmistö asukkaista äidinkielenään Italiaa. Myös saksan kieltä on paikoitellen esillä. Yllätyimme kaikesta huolimatta siitä, kuinka Aostanlaakso tuntui meistä tyypillisemmältä Italialta kuin etukäteen osasimme odottaa.
Liikuimme Aostanlaaksossa sujuvasti vuokra-autolla. Koko päälaakson halki kulkee maksullinen moottoritie, ja seudun muutkin tiet tuntuivat olevan hyvässä kunnossa. Vuoriston mutkikkailla teillä autoiluun kannattaa silti varata reilusti aikaa.
Jokaisella Italian alueella on tietenkin omat perinneruokansa. Maistoimme matkallamme seudun kuuluisaa Fontina-juustoa sekä lähistöllä valmistettua punaviiniä. Paikalliseen ruokakulttuuriin kuuluvat myös ainakin polenta ja laardi. Italian laardipääkaupungissa Arnadissa oli matkamme aikaan meneillään vuosittainen sian rasvalle omistettu festivaali, joka aiheutti ohi ajaessamme pienimuotoista ruuhkaa tielle. Jätimme kuitenkin laardifestivaalit omalta osaltamme väliin.
Kun joskus toivottavasti pääsen palaamaan Aostanlaaksoon paremmalla ajalla, voisin vierailla alueen pienessä pääkaupungissa Aostassa sekä tutustua kattavammin seudun linnoihin. Emme ottaneet tällä kerralla edes patikointivarusteita mukaan, mutta seuraavalla kerralla ohjelmaan voisi mahduttaa kävelyä Gran Paradison kansallispuistossa sekä vaikkapa Courmayeurin tai Breuil-Cervinian ympäristössä. Talvella tarjolla olisi tietenkin laskettelua sekä käsittääkseni myös erinomaiset maastohiihtomahdollisuudet. Siinä olisikin jo monta syytä uuteen matkaan.
Italia
Aostanlaakson kylät Gressoney-Saint-Jean ja Fontainemore
Ehdimme käydä lyhyellä elokuisella Italian-matkallamme muutamassa viehättävässä Aostanlaakson kylässä. Tässä tunnelmia Gressoney-Saint-Jeanista ja Fontainemoresta, jotka sijaitsevat kauniissa laaksossa saman vuoristotien varrella.
Gressoneyn laakso halkoo vuoristomaisemia Monte Rosan rinteiltä etelään päin. Vuorilta alkunsa saava Lys-joki virtaa laakson pohjalla Pont-Saint-Martinin pikkukaupunkiin saakka, jossa se yhdistyy vuolaampaan Dora Baltean virtaan. Saavumme retkemme alkuvaiheessa Pont-Saint-Martiniin, jossa käännän vuokra-automme ylämäkeen kohti Gressoney-Saint-Jeania. Tienviitta ilmoittaa matkan pituudeksi kolmekymmentä kilometriä. On aika tutustua Gressoneyn laaksoon, joka tunnetaan myös Lysin laaksona.
Gressoney-Saint-Jean ja Laghetto di Gover
Päiväretkemme pääkohteena on Savoijin linna, josta julkaisin oman juttunsa jo aiemmin. Linna on ehdottomasti näkemisen arvoinen, mutta hyppäämme nyt toiston välttämiseksi linnavierailun ylitse ja jatkamme muutaman minuutin ajomatkan eteenpäin Gressoney-Saint-Jeanin kylän keskustaan. Seutu on nimistöltään hyvinkin ranskankielinen, mutta valtaosa väestöstä puhuu nykyään äidinkielenään italiaa. Aostanlaaksossa puhutaan vähemmistökielinä myös saksaa sekä ranskan murretta muistuttavaa arpitaania.
Löydämme autolle parkkipaikan Lys-joen varrelta. Pysähdymme heti aluksi ihailemaan turkoosina hohtavaa virtaa, jonka alkulähteet ovat Lysin jäätiköllä laakson perällä kohoavan Monte Rosan rinteillä. Joen vastarannalta näyttäisi lähtevän houkutteleva kävelyreitti, mutta suuntaamme silti Gressoney-Saint-Jeanin keskustaan ja sen halki Laghetto di Goverin rannalle. Lampi kimaltelee keskustan laidalla, joten kävelymatkaa ei kerry kovin montaa minuuttia.
Kuvankaunis Laghetto di Gover on suosittu ajanviettopaikka, jonka rannoille on kerääntynyt aurinkoisena iltapäivänä paljon ihmisiä. Tunnelma on silti rauhallinen ja kaikille riittää tilaa. Ääntä kuuluu vain hieman syrjemmältä, jossa on menossa jonkinlainen lasten jumppatunti. Myös poniratsastusta näyttäisi olevan tarjolla.
Matalassa tekolammessa ui paljon kaloja, jotka erottuvat kirkkaasta vedestä hyvin. Kalastaminen on sallittua ja pari perhettä onkin saapunut paikalle vieheet mukanaan. Talvella jäätyessään Laghetto di Gover muuttuu luistinradaksi.
Lampi on varsin pieni, joten sen kiertämiseen ei kulu kovin paljoa aikaa. Maisemaa täytyy kuitenkin pysähtyä ihailemaan moneen kertaan. Rannalla on yksi ravintola, johon voi poiketa nauttimaan virvokkeita.
Palailemme pienelle kylälle, joka ihastuttaa erityisesti alppityylisen arkkitehtuurinsa ansiosta. Talot ja niiden parvekkeita koristavat värikkäät kukat tuovat mieleen Itävallan, mutta muuten tunnelma on ehkä jopa italialaisempi kuin osasimme odottaa.
Meneillään näyttäisi olevan jonkinlainen ruokatapahtuma, sillä katujen varsille pystytetyistä kojuista tarjotaan maistiaisia ja myydään erilaisia herkkuja. Harmittelemme sitä, ettei tarjolla kuitenkaan ole valmiita katuruoka-annoksia.
Pistäydymme ohimennen kylän kirkossa, joka on omistettu Gressoney-Saint-Jeanin suojeluspyhimykselle Johannes Kastajalle. Oven vieressä ulkoseinässä on Savoijin linnan emännälle kuningatar Margheritalle omistettu muistomerkki.
Huomaamme erään kujan varrella suuren hiihtokilpailua esittävän valokuvan. Tarkempi tutkiminen paljastaa, että kylän oma tyttö Arianna Follis tuulettaa vuonna 2009 otetussa kuvassa sprinttihiihdon maailmanmestaruutta. Taustalla pronssille kurottaa Suomen Pirjo Muranen. Gressoney on tunnettua talviurheilualuetta, ja laakson pohjalla kulkee talvisin todella houkuttelevilta kuulostavia latuja. Ne ovat kelvanneet esimerkiksi sprinttihiihdon suurimpiin tähtiin kuuluvalle Federico Pellegrinolle, joka on asunut Gressoney-Saint-Jeanissa jo kauan.
Kylästä saa hyvän käsityksen jo tunnissa, ja koska meillä on päiväksi muutakin ohjelmaa, jatkamme pian matkaamme. Gressoney-Saint-Jean jää mieleen viihtyisänä pienenä kylänä, jossa saimme nauttia upeista maisemista kirkasvetisen lammen rannalla.
Fontainemore
Laaksosta pääsee pois vain ajamalla samaa tietä takaisinpäin. Palaamme vajaat kaksikymmentä kilometriä etelään, kunnes saavumme Italian kauneimpien kylien listallekin päässeeseen Fontainemoreen. Tuntuu luonnolliselta paketoida tähän samaan juttuun kokemukset molemmista kylistä, sillä vierailimme niissä peräkkäin. Yhdistäviä tekijöitä löytyy historiastakin, sillä esimerkiksi molempien kylien kirkkojen rakentamisesta vastasi sama mies Antoine Goyet, joka oli kotoisin Gressoney-Saint-Jeanin ja Fontainemoren välissä sijaitsevasta Issimestä.
Fontainemore on saapuessamme kovin hiljainen, ja parkkipaikkakin odottaa meitä lähes autiona. Laskeudumme muutamalla askeleella päätietä reunustavalle kävelytielle, joka seuraa Lys-joen vartta. Näkymä joelle ja vastarannalla kohoavalle Sant’Antonio Abaten kirkolle on todella kaunis.
Fontainemore vaikuttaa hyvin pieneltä kylältä, jossa ei ole erityisen paljoa nähtävää. Kävelemme kohti kirkkoa kylän halki kulkevaa maantietä pitkin. Kapea tie hipoo rakennusten seiniä, joten jalankulkijoille ei ole juurikaan tilaa, ja kulman takaa ilmestyvät autot näkee vasta aivan viime hetkellä. Matka on onneksi lyhyt ja pääsemme pian väljemmälle kujalle.
Kujan varteen kiinnitetty infotaulu kertoo pyhiinvaelluskulkueesta, joka järjestetään viiden vuoden välein Fontainemoren ja Oropan pyhäkön välillä. Kyseessä on satoja vuosia vanha perinne, joka kerää aina runsaasti osanottajia. Saavumme kirkolle ylittämällä komean keskiaikaisen kivisillan, jonka kaari on yli kahdenkymmenen metrin pituinen.
Sillalta on mukava katsella jokimaisemaa. Seesteisen tunnelman rikkoo yllättävä kiljahdus, sillä näemme kuinka pari ihmistä kiitää kauempana joen ylitse ja laskeutuu sitten turvallisesti maan pinnalle. Saamme näin tietää Fontainemoren seikkailupuistosta, jonka huvituksiin kuuluu kiipeilyreittien lisäksi Lys-joen ylittävä vaijeriliuku.
Kirkon ovi on visusti lukossa, joten jatkamme matkaamme jyrkänteen juurella kulkevaa kävelytietä pitkin. Keltaiset opasteviitat ohjaisivat myös pidemmille patikointiretkille vuoristoon.
Tyydymme nyt vain kävelemään hieman edestakaisin ja katselemaan vanhoja kivitaloja, joista osa on päässyt vuosien saatossa rapistumaan. Liikkeellä on lisäksemme vain pari muuta samalla lailla kameran kanssa kulkevaa matkailijaa, joten ympäristö on todella hiljainen.
Fontainemoren nimitys Italian kauneimpien kylien joukkoon on varsin tuore, sillä se pääsi listalle vasta viime vuonna. Koko maan kattavalla listalla on jo pitkälti yli kolmesataa kylää, mutta Aostanlaaksosta mukana ovat Fontainemoren lisäksi ainoastaan Étroubles ja Bard.
Palaamme kivisillan ylitse keskustan puolelle ja päädymme pian Bar Elysirin terassille. Tilaamme tienvarsibaarista spremutat eli raikkaat tuorepuristetut appelsiinimehut. Talo tarjoaa niiden seuraksi hieman paikallista juustoa, makkaraa ja grissinejä, joten saamme nauttia edullisesta välipalasta. Pidän kovasti useimpien italialaisten baarien tavasta tarjota juomien kylkeen pientä suolapalaa.
Lyhyt ja kiireetön vierailumme Fontainemoressa on oikein mukava, vaikka löysimmekin vain vähän nähtävää. Toisaalta jokinäkymä kirkontorneineen ja kukkuloineen jää mieleeni pitkäksi aikaa, sillä se edustaa Aostanlaakson kauneutta parhaimmillaan. Vaikka matkasta on kulunut vasta pari viikkoa, tunnen jo yllättävää kaipausta Gressoney-Saint-Jeanin ja Fontainemoren maisemiin.
-
Espanja2 vuotta sitten
Ihmeellinen El Torcal de Antequera
-
Itävalta1 vuosi sitten
Alppimaisemia kesäisessä Seefeldissä
-
Suomi2 vuotta sitten
Hiihtoloma Syötteen laduilla
-
Yhdysvallat1 vuosi sitten
Los Angelesin kiehtova Venice
-
Yhdysvallat1 vuosi sitten
Ensikertalaisen Los Angeles – 10 kohdetta
-
Huvipuistot1 vuosi sitten
Huvipuistokokemus – Disneyland Park Paris
-
Italia10 kuukautta sitten
Cinque Terre – 5 kuvankaunista kylää
-
Yhdysvallat1 vuosi sitten
Tarunhohtoinen Hollywood
-
Ranska2 vuotta sitten
30 nähtävyyttä Pariisissa
-
Saksa2 vuotta sitten
Viimeinkin kiehtovassa Berliinissä
-
Saksa2 vuotta sitten
Berliinin muuria etsimässä
-
Italia10 kuukautta sitten
Patikkaretkellä Cinque Terressä
Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
30.6.2023 at 21:19
Ai vitsit, koko rappukäytävä omassa käytössä kuulostaa kyllä aivan mahtavalta. Me oltiin reilu viikko sitten Imatralla, siellä meillä oli koko Neitsytniemenkartano vain meillä, kun siellä ei muita majoittujia sillä hetkellä ollut. Edellisenä päivänä kun oli ollut häät. Castel Gandolfo kuulostaa kyllä kiinnostavalta kohteelta.
Mika / Lähtöportti
1.7.2023 at 13:51
Oma rappukäytävä oli kyllä hauska! Siinä on siis vain kaksi asuntoa eri kerroksissa, mutta kun molemmat oli omalla porukalla, niin sai aika valtavan tilan käyttöönsä. Castel Gandolfo on miellyttävä ja yllättävän vähän tunnettu kylä vain lyhyen matkan päässä Roomasta, kannattaa käydä jos tuolla päin liikkuu. Toimii myös mainiosti yöpaikkana matkan alussa tai lopussa, jos vuokraa Rooman lentokentältä auton ja lähtee kiertelemään kauemmas Italiaan.