Italia
Mahtava Paavin palatsi ja idyllinen Castel Gandolfo
Rooman lähistöllä sijaitseva Castel Gandolfo on upea kylä, jossa saa nauttia miellyttävästä tunnelmasta ja järvimaisemasta. Tunnetuin nähtävyys on paavien kesäasuntona toiminut palatsi, joka on tällä hetkellä museona. Myös paavin puutarhoissa riittää katseltavaa.
* Sisältää mainoslinkin
Parinkymmenen kilometrin päässä Roomasta uinuva Castel Gandolfo on melko tuntematon helmi, jossa vallitsee kahden vierailumme perusteella yllättävänkin rauhallinen ilmapiiri. Kraatterijärven reunalla kohoavassa kylässä käy toki jonkin verran turisteja, mutta suosio on pysynyt maltillisena. Vietimme täällä yhden yön syksyllä 2019 ja palasimme kolmeksi yöksi kesäkuussa 2022. Jälkimmäisen matkamme suunnitelmat siirtyivät pandemian vuoksi useaan otteeseen, mutta Hotel Castel Gandolfosta varatun majoituksen siirtäminen onnistui onneksi joustavasti.
Ihastuimme hotellin hallinnoimaan asuntoon jo ensimmäisellä matkallamme ja halusimme vuokrata sen uudelleen. Koska liikumme tällä kerralla suuremmalla porukalla, varaamme käyttöömme molemmat samassa pienessä rappukäytävässä sijaitsevat asunnot, Casa Ilarian ja Casa Marchesan. Saamme näin koko rappukäytävän omaan käyttöömme.
Asunnot sijaitsevat hotellin kanssa samalla kadulla, mutta eri osoitteessa. Sisäänkäynti asuntoihin näkyy kuvassa ateljeen oven vieressä ja aamiainen tarjoillaan varsinaisessa hotellissa kadun toisessa päässä. Hotellin tai asuntojen vieressä ei ole pysäköintitilaa, mutta tavarat voi käydä jättämässä ovelle ja etsiä parkkipaikkaa kylän laidalta.
Molemmat asunnot ovat siistejä ja viihtyisiä. Yläkerran Casa Ilariaan kuuluu kattoterassi, jolta aukeaa mahtava maisema Albano-järvelle. Casa Marchesan puolella näkymiä pääsee ihailemaan parvekkeelta. En ole yöpynyt hotellin puolella, mutta arvelen ainakin järvinäkymän tarjoavien huoneiden olevan mukavia.
Maisema on tärkeä osa omaa kokemustani Castel Gandolfosta. Haaveilin koronasulkujen aikana monesti paluusta juuri tälle Casa Ilarian terassille, sillä sinne pääseminen symboloi minulle maailman avautumista uudelleen. Tuntuukin mahtavalta katsella järven kimallusta ja myöhemmin sitä, kuinka laskeva aurinko kultaa Rooman suunnalla siintäviä kukkulajonoja. Illan pimetessä kaukaisuuteen syttyy hämyisesti tuikkivia valoja. Haluamme ottaa terassissa kaiken irti, joten käymme ensimmäisenä iltana noutamassa tänne pizzat.
*Voit varata majoituksen Hotel Castel Gandolfossa Booking.comin sivuilta, joilta löytyy runsaasti vaihtoehtoja ympäri Italiaa sekä joka puolelta maailmaa.
Useimmat kävijät ihastuvat Castel Gandolfon maisemaan ja ilmapiiriin, mutta moni saapuu paikalle Paavin palatsin vuoksi. Keskusaukion päässä kohoava Palazzo Apostolico di Castel Gandolfo on toiminut paavien kesäasuntona jo vuosisatojen ajan. Vatikaani hankki tilukset vuonna 1596, minkä jälkeen palatsia on laajennettu ja kunnostettu moneen otteeseen. Katolisen kirkon päämiehet ovat saaneet nauttia raikkaasta ilmasta ja rauhallisesta tunnelmasta vain lyhyen matkan päässä Roomasta. Paavi Johannes Paavali II:n toiveesta palatsissa on nykyään jopa uima-allas.
Nykyisen paavi Franciscuksen suhtautuminen lomalukaaliin aiheutti Castel Gandolfossa kohun. Keväällä 2013 virkaan astunut argentiinalainen paavi nimittäin kieltäytyi ottamasta liian ylelliseksi kokemaansa palatsia käyttöönsä. Franciscus on puhunut paljon köyhien auttamisen puolesta, ja halusi ehkä osoittaa vaatimattomuuttaan pysyttelemällä loma-aikoinaan Vatikaanissa. Oli todellinen syy sitten mikä tahansa, Castel Gandolfon asukkaat ottivat päätökseen pettyneinä vastaan. Franciscuksen hylkäämälle palatsille haluttiin saada jonkinlaista käyttöä, joten se avattiin ensi kertaa historiansa aikana yleisölle syksyllä 2016.
Palatsin alueelle saavuttaessa on turvatarkastus, jonka jälkeen pääsemme lunastamaan ennakkoon varaamamme pääsyliput. Olemme valinneet pikkubussin kyydissä toteutettavan opastetun kierroksen paavin puutarhoissa.
Tarjolla on myös kävelykierroksia, mutta näemme sähköbussilla laajemman alueen ja säästymme kävelyltä reilun kolmenkymmenen asteen helteessä. Puutarhat ovat niin laajat, että kiertoajeluun kuluu melkein tunti. Palatsi ja puutarhat ovat Vatikaanin omistuksessa, mutta alue kuuluu silti Italian valtioon.
Kierroksen opastus on toteutettu audioguiden avulla. Kyydissä oleva vartija kertoo italiankielisen numeron, jonka syöttämällä laitteesta kuuluu kulloiseenkin ympäristöön liittyvää puhetta vaikkapa englanniksi.
Kuuntelen opastusta vain satunnaisesti, sillä keskityn maisemien ihailuun sekä valokuvien ottamiseen. Toisaalta on mielenkiintoista kuulla esimerkiksi siitä, mitä kukakin paavi on puutarhassa mieluiten puuhaillut. Tilaa on ainakin ollut riittävästi.
Valtavalla alueella on runsaasti erilaisia puita, pensaita sekä kasveja. Näemme myös monia patsaita ja suihkulähteitä. Näyttävien ja huolella hoidettujen puutarhojen vastapainona on maatila monine eläimineen sekä viinitarhoineen. Kierros on lopulta yllättävänkin mielenkiintoinen. Jos kuitenkin vielä palaan paavin puutarhoihin, valitsen seuraavalla kerralla vaihtelun vuoksi kävelykierroksen.
Siirrymme puutarhakierrokselta palatsiin. Rakennuksen sisäpihalla on kokoelma erilaisia paavien käyttämiä ajoneuvoja. Valikoimasta löytyy esimerkiksi rivi mustia Mercedeksiä sekä pari valkoista Toyota Landcruiseria.
Oma suosikkini paavien menopeleistä on Benedictus XVI:lle lahjoitettu Piaggio Ape. Italialaisessa klassikossa on vaalea paaville sopiva väritys ja tilaa parille matkustajalle.
Palatsin ensimmäinen näyttelykerros on täynnä paaviin liittyvää esineistöä. Mitran ja kasukan eli hatun ja kaavun lisäksi esillä on esimerkiksi eri paavien käyttämiä tohveleita. Seiniä koristavat muotokuvat.
Palatsin auringonpaahteisella parvekkeella voi käydä ihailemassa maisemaa Albano-järvelle ja muualle ympäristöön. Näkymä on samaa tasoa kuin Hotel Castel Gandolfossakin. Rakennuksen katolla erottuu observatorio, sillä Vatikaanilla on pitkät perinteet tähtitieteeseen liittyen. Aihe alkoi kiinnostaa Vatikaania 1500-luvun lopulla, jolloin meidänkin noudattamamme gregoriaaninen kalenteri otettiin paavi Gregorius XIII:n toimesta käyttöön. Nykyisin Rooman ympäristössä on niin paljon valosaastetta, että Vatikaaniin observatorio tekee tutkimustyötään pääosin Arizonassa.
Palatsin toiseen näyttelykerrokseen pääsee vain oppaan johdolla. Opas kokoaa ennen portaiden kiipeämistä ryhmän kokoon, minkä jälkeen huoneita kierretään melko ripeään tahtiin. Ylemmästä kerroksesta löytyy mahtipontisia vastaanottohuoneita sekä paavin yksityisiä tiloja ja Johannes Paavali II:n kappeli.
Pääsemme tutustumaan paavin työhuoneeseen ja makuuhuoneeseen. Sänky näyttää melko askeettiselta, kuten kirkonmiehelle ehkä sopiikin. Kaksi paavia, Pius XII ja Paavali VI ovat kuolleet tässä huoneessa, mutta niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, on paavin makuuhuoneessa myös synnytetty. Tämä tapahtui toisen maailmansodan aikana, kun katolinen kirkko tarjosi palatsista suojapaikan juutalaisille naisille.
Tuntuu kiinnostavalta nähdä huoneita, jotka olivat vuosisatojen ajan tavallisen kansan ulottumattomissa. Juttelen pois lähtiessämme mukavan vartijan kanssa ja huomaan ilokseni, että pystyn keskustelemaan jopa paavista italiaksi.
Kyselen palatsin tulevaisuudesta, sillä museon avaaminenhan perustui paavi Franciscuksen kieltäytymiseen tilojen käytöstä. Vartijan mielestä kysymys on erityisen hyvä, koska siihen ei ole vielä vastausta. Kukaan ei tiedä seuravasta paavista ja siitä, haluaako hän ottaa Palazzo Apostolicon loma-asunnokseen vai jatkuuko museotoiminta edelleen. Franciscus on nyt 86-vuotias, ja hän on joskus vihjannut mahdollisuudesta luopua virasta ennen kuolemaansa.
Puutarhan ja palatsin pääsylippuja voi ostaa Vatikaanin museoiden virallisilta nettisivuilta. Minibussikierros puutarhassa maksaa tällä hetkellä 20 euroa ja kävelykierros 12 euroa. Sisäänpääsy itse palatsiin maksaa 11 euroa, mutta puutarhoihin tutustumisen yhteydessä vain seitsemän euroa.
Heti palatsin portilla odottaa Castel Gandolfon keskusaukio Piazza della Libertà. Viihtyisältä aukiolta on mukava aloittaa kierros kylän ympäri, mutta ensin kannattaa pysähtyä piazzan kulmalla olevalle terassille nauttimaan vaikkapa Aperol Spritzista tai Negroni Sbagliatosta.
Juoman äärelle on helppo unohtua pitkäksi aikaa seurailemaan iltapäivän raukeuteen vaipunutta kylää. Tuntuu juuri täydelliseltä katsella taustalla kohoavaa palatsia ja verkkaista italialaista elämää kauniin aukion laidalla. Pulut saavat käyskennellä rauhassa, sillä ohikulkijoita on harvakseltaan.
Piazza della Libertàn laidalla on pieni nähtävyys, joka voi jäädä helposti huomaamatta. Vuonna 1820 asennettu kirjelaatikko on seinään kiinnitetyn juhlallisen kyltin mukaan maailman ensimmäinen, ja siihen voi jättää lähtevää postia edelleen.
Castel Gandolfo on täynnä hauskasti viimeisteltyjä kauniita yksityiskohtia, kuten runsaita kukkaistutuksia, vanhoja polkupyöriä sekä monenlaista taidetta, jota valmistetaan paikallisissa ateljeissa. Myös houkuttelevia pikku putiikkeja on jonkin verran.
Kujien lisäksi voi pysähtyä aina uudelleen ihailemaan maisemaa tulivuorenpurkauksessa syntyneelle Albano-järvelle. Kylän suosituin näköalapaikka on heti vuokraamiemme asuntojen alapuolella.
Pienen kylän voi kokea nähdyksi hyvinkin nopeasti, mutta jos haluaa jäädä nautiskelemaan italialaisista tunnelmista, kannattaa viipyä muutamaa tuntia pidempään.
Castel Gandolfon kuvauksellisin osa rajoittuu hyvin pienelle alueelle, oikeastaan parin lyhyen kadun sekä muutamien sivukujien varrelle. Kaikki on lähellä, joten joka päivä jää hyvin aikaa pysähtyä kahville tai jäätelölle kävelykatu Corso della Repubblican varrella.
Syömme kertaalleen Corso della Repubblican varrella Sor Capannassa, jossa aterioimme myös edellisellä matkallamme Castel Gandolfossa. Päädyimme ravintolaan ensimmäisellä kerralla sattumalta, kun muualla ei ollut tilaa. Nyt olen tehnyt pöytävarauksen ja saavumme paikalle illan ensimmäisinä asiakkaina puoli kahdeksalta. Antipastot ovat hyviä, kuten myös grillattujen vihannesten kera syömäni kananrinta. Sor Capanna ei petä missään suhteessa, sillä palvelukin on ystävällistä. Kadun varteen nostetut pöydät täyttyvät illan mittaan ääriään myöten ja nauru sekä puheensorina kaikuvat pitkin vanhoja seiniä.
Käymme Castel Gandolfosta käsin pienellä retkellä, jonka aikana näemme läheisen Nemi-järven sekä Nemin kylän. Kierrämme samalla Albano-järvenkin ympäri. Pysäytämme auton korkealla rinteellä Santuario Madonna del Tufon kappelin vieressä sijaitsevalle näköalapaikalle. Castel Gandolfo näkyy täältä vastarannalta hyvin ja saamme jonkinlaisen yleiskäsityksen koko alueesta. Kylän takana levittäytyy laaja tasanko ja kauimpana häämöttää Välimeri.
Viivymme Castel Gandolfossa reilun kahden viikon mittaisen Italian-matkamme kolme viimeistä yötä. Pieni kylä sopii hyvin paljon ohjelmaa sisältäneen reissun viimeiseksi kohteeksi, ja minäkin viihdyn tavallista paremmin aloillani. Ehdimme tutustua esimerkiksi erään pienen aukion laidalla majailevaan kissaan, jota käymme tyttären kanssa silittämässä useamman kerran.
Tapaamme kerran kissaa odotellessamme paikallisen perheen, jonka äiti on muuttanut Italiaan rakkauden perässä Australiasta. Puhelias nainen kertoo nauttivansa elämästä Castel Gandolfossa. Pienessä kylässä on leppoisaa asua, toisin kuin läheisen Rooman hälinässä. Ilmakin on täällä Albano-järven rannalla viileämpää kuin kukkuloiden ympäröimässä suurkaupungissa.
Ymmärrän paikallista perhettä hyvin. Castel Gandolfossa on varmasti mukava nauttia rauhallisesta elämästä, mutta halutessaan sieltä pääsee nopeasti Roomaan tai minne vain. Ehkä paavinkin kannattaisi harkita täällä lomailemista vielä kertaalleen.
Lue myös aiempi juttuni Paavin ja järvimaisemien Castel Gandolfo.
Italia
Montemarcello – hiljainen kyläidylli Liguriassa
Kävimme viimevuotisella Ligurian-matkallamme monessa kauniissa pikkukylässä. Niistä luultavasti tuntemattomin on hiljaisen kukkulan huipulla kohoava Montemarcello, jonka muinaiset muurit kätkevät sisälleen tunnelmallisia kujia.
Sade ropisee tuulilasiin, kun ajamme kapeaa tietä, joka kiemurtelee metsäisellä rinteellä yhä korkeammalle. Olemme juuri tutustuneet aivan ihastuttavaan Tellaroon, mutta lähistöllä on toinenkin Italian kauneimpien kylien listalle valittu kohde. Tellarosta köröttelee hidasta kylätietä pitkin reilussa parissakymmenessä minuutissa Montemarcelloon. Välin voisi myös patikoida, mutta se ei tunnu ainakaan tällä säällä houkuttelevalta.
Montemarcellon laidalla on suuri parkkipaikka, josta päätellen täällä saattaa olla joskus vilkkaampaa kuin sateisena lokakuisena perjantaina. Odottelemme pahimman kuuron hellittämistä, kunnes lähdemme tutustumaan kylään sateenvarjojen suojissa. Tuuli on onneksi tyyntynyt verrattuna Tellaroon, jossa myrsky löi korkeita aaltoja rantaan.
Kylä on lähes aavemaisen hiljainen, sillä emme kohtaa sateen kastelemilla kujilla ketään. Harmaa sää on laskeutunut Montemarcellon ylle kuin suruharso, mutta sekään ei peitä ympäristön kauneutta.
Ihailemme yhteensopivin sävyin maalattuja taloja. Välillä maali on lohkeillutkin, ja siellä täällä näkyy myös paljaita kiviseiniä. Kujien varrella on paljon kauniita yksityiskohtia ovenkolkuttimista kukkaruukkuihin ja postilaatikoista takorautaisiin parvekkeisiin.
Montemarcellon borgon eli muurien ympäröimän keskiaikaisen kylän asukasluvuksi on ilmoitettu 280 henkilöä. Kylä kuuluu Ameglian kuntaan ja sieltä on noin puolen tunnin ajomatka La Spezian satamakaupunkiin tai marmorista tunnettuun Carraraan. Montemarcello sijaitsee Ligurian alueella, mutta esimerkiksi Carrara ja sen naapuri Massa ovat jo Toscanan puolella.
Montemarcellossa majailee runsaasti kissoja. Yksi niistä tulee tervehtimään meitä kylän tiiviillä keskusaukiolla. Se kävelee aukion toiselta laidalta määrätietoisesti luoksemme, mistä voisi päätellä että kissoja kohdellaan täällä hyvin. Ehkä sekin kaipaa seuraa, sillä ainakaan me emme ole kohdanneet tähän mennessä vielä yhtään muuta elävää olentoa. Rapsutukset ja sateenvarjon suoja tuntuvat ainakin kelpaavan.
Huomaamme myöhemmin eräällä kujalla kissoille tarkoitettuja ruokakippoja sekä suojaisia makuupaikkoja. Seinään kiinnitetyn tekstin mukaan kissoja ei saa kohdella kaltoin tai häätää kylästä. Pidämme tämän vuoksi Montemarcellosta entistäkin enemmän.
Viihdymme aukiolla vaalean kissan seurassa ja kuvittelemme, kuinka kylän asukkaat kokoontuvat tänne iltaisin vaihtamaan kuulumisia sekä nauttimaan pienen kahvila-ravintolan antimista. Kesäisin tänne tulee luultavasti turistejakin. Vanhat seinät ovat varmasti kuulleet tuhansia tarinoita.
Tunnelmallinen piazza syntyi surullisella tavalla toisen maailmansodan aikaan 1944, kun liittoutuneiden pommi osui Montemarcelloon. Pommi vei paikalla sijainneiden talojen lisäksi mukanaan kymmeniä ihmishenkiä. Pieni aukio on nimetty pommituksen muistoksi joulukuun 13. päivän mukaan.
Montemarcellosta avautuu upeita maisemia eri suuntiin. Sää ei ole kirkkain mahdollinen, mutta merinäkymä on silti komea. Montemarcellon perustaminen liittyi juuri sen sijaintiin hyvällä tähystyspaikalla. Tänne pystytettiin joskus muinoin roomalainen sotilasleiri, jonka tehtävänä oli vartioida ympäristöä. Kylän nimi, Marcellon vuori, viittaa roomalaiseen sotapäällikköön nimeltä Marco Claudio Marcello. Vaikka kylän elämä onkin ollut pitkään rauhallista, mahtuu vuosisatojen varrelle myös monenlaisia selkkauksia. Niistä vakavin tapahtui 1400-luvun loppupuolella, kun firenzeläiset tuhosivat Montemarcellon genovalaisia vastaan käydyn sodan yhteydessä.
Emme osu Montemarcelloon ruoka-aikaan, joten paikalliset ravintolat jäävät meiltä kokematta. Vaikkei kylä sijaitsekaan rannalla, syödään täällä kuulemma paljon mustekalaa ja muita meren herkkuja. On helppo arvata, että tarjolla olisi myös seudun tyypillisimpiä tuotteita, kuten focacciaa, peston kera tarjottua pastaa sekä Vermentino-rypäleistä valmistettua valkoviiniä.
On sääli, ettemme näe kylää yhtään tätä eläväisempänä. Toisaalta on myös mukavaa kierrellä autioilla kujilla ja nauttia ympärillä olevasta kauneudesta kaikessa rauhassa. Tuntuu melkein siltä kuin olisimme saaneet keskiaikaisen kylän hetkeksi omaksemme. Tunnelma on kovin erilainen verrattuna melko lähellä sijaitseviin Cinque Terren kyliin, joiden kujilla riittää runsaasti turisteja sateisinakin arkipäivinä.
Sade on jo loppunut ja räystäiltä putoilee enää yksittäisiä pisaroita satunnaisiin lätäköihin. Kostea ilmakin tuntuu vähitellen lämpenevän. Terrakotanvärinen Pyhän Pietarin kirkko on suljettu, joten kiertelemme vielä uudelleen muutaman kujan ympäri, kunnes palaamme parkkipaikalle.
Montemarcello on mukava ja tunnelmallinen vierailukohde Ligurian-matkan varrella. Pienessä kylässä ei ole paljoa nähtävää, mutta siksi täällä jääkin hyvin aikaa pysähtyä katselemaan kujien yksityiskohtia ja aistia vuosisatojen takaista historiaa.
Huomaamme vasta poistuessamme, kuinka kylän portin yläpuolella lukee È Amore – se on rakkautta. Kyseessä on vasta äskettäin paikoilleen asennettu taideteos, joka kuvaa montemarcellolaisten yhteisöllisyyttä ja kotiseuturakkautta. Pienen kylän keskiaikaiset muurit seisovat täällä toivottavasti yhtä ylpeinä vielä monen tulevankin vuosisadan ajan.
Italia
Päiväretki tornin juurelle Pisaan
Teimme viimesyksyisellä Ligurian-matkallamme päiväretken Toscanan puolelle Pisaan. Olin käynyt kaupungissa pari kertaa jo aiemmin, mutta kuuluisaa kaltevaa tornia ei voinut tälläkään reissulla jättää väliin.
Aiemmat vuosina 1999 ja 2006 tekemäni Pisan-retket olivat noudattaneet hyvin samanlaista kaavaa. Olin kävellyt rautatieasemalta vinolle tornille ja takaisin, eikä kaupunki ollut suuremmin sykähdyttänyt. Tällä kerralla toiveissa oli kierrellä Pisassa myös kuuluisan Ihmeiden aukion ulkopuolella, mutta torninkin juurelle piti tietysti päästä. Olin tehnyt ensimmäisen Pisan-retkeni kaverin kanssa, toisen vaimon seurassa ja nyt kolmannella kerralla tyttäret halusivat nähdä Pisan tornin ensimmäistä kertaa.
Saavumme Pisaan tällä kerralla autolla. Pari keskustan katua on tietöiden vuoksi suljettu, mikä hankaloittaa kovasti pääsyä etukäteen suunnittelemaani parkkihalliin. Kiertelemme hetken ympäriinsä, kunnes löydän vapaan parkkiruudun erään kadun varrelta. Huomaan päätyneeni jälleen rautatieaseman liepeille, joten kävelykierros noudattaisi varmasti osittain samaa reittiä kuin vuosia aiemminkin. Saavumme pian Piazza Vittorio Emanuele II -aukiolle, jolle ollaan valmistelemassa jonkinlaista ruoka- ja viinitapahtumaa.
Samoilta kulmilta löytyy myös Keith Haringin maalaama muraali Tuttomondo vuodelta 1989. Se on Haringin viimeisiä teoksia, sillä maailmankuulu graffititaiteilija menehtyi aidsiin jo kolmekymppisenä. Tästä rauhaa ja suvaitsevaisuutta kuvastavasta maalauksesta hän kirjoitti päiväkirjaansa: ”Pisa on ollut mahtava. Ymmärrän nyt, että tämä on yksi tärkeimmistä projekteista, joita olen koskaan tehnyt. Se tulee olemaan täällä hyvin, hyvin pitkään, ja kaupunki näyttää todella rakastavan sitä.”
Kaipaamme jo retken alkuvaiheessa lounasta, joten suunnistamme lähistöltä löytyvään San Domenico Italian Bistrot -ravintolaan. Pieni ravintola sijaitsee hiljaisella sisäpihalla vilkkaan Corso Italia -ostoskadun varrella. Mahdumme onneksi ilman varaustakin sisään. Valitsen listalta tagliata di manzon eli viipaloitua naudanlihaa. Annos on yleensä takuuvarma valinta, ja vaikka se ei tälläkään kerralla petä, herättää muun perheen syömä lasagne pientä annoskateutta. Kokeilemme jälkiruokalistalta sekä tiramisua että sisilialaista cannoloa. San Domenico Italian Bistrot on mukava ravintola, jonka pöydissä näkyy niin paikallisia kanta-asiakkaita kuin muutamia matkailijoitakin.
Taivaalta vihmoo vettä, joten suunnistamme suorinta tietä kohti kaltevaa tornia. Taivas onneksi kirkastuu jo saapuessamme Arno-joen rantaan. Solferinon sillalta kelpaa katsella jokimaisemaa sekä Santa Maria della Spinan kirkkoa. Pieni goottilaistyylinen kirkko näyttää kauniilta ja sen vaalea hahmo erottuu hyvin ympäristöstään.
Sää muuttuu ukkosta enteillen hiostavan lämpimäksi, kun alamme lähestyä Piazza dei Miracolia eli Ihmeiden aukiota. Aukiolla on maailmankuulun tornin lisäksi muutamia muitakin nähtävyyksiä, kuten katedraali, kastekappeli ja hautausmaa. Paikalla on odotustemme mukaisesti paljon turisteja, joista monet poseeraavat valokuviin ikään kuin tornia pystyssä pitäen. Mekin ryhdymme tietysti samaan leikkiin. Torni on niin kuuluisa, että tyttäretkin ovat sen näkemisestä selvästi innostuneita.
Pisan katedraalin kellotornin rakentaminen aloitettiin vuonna 1173, mutta työ kävi pettävän maaperän vuoksi pian hankalaksi. Torni kallistui selvästi, mutta projektin valmiiksi saaminen koettiin kunnia-asiaksi. Rakentamisessa jouduttiin pitämään sekä teknisten pulmien että taloudellisten haasteiden vuoksi pitkiä taukoja, kunnes kellotapuli vihittiin käyttöön monta sukupolvea ja lähes kaksisataa vuotta työn aloittamisen jälkeen. Torni näyttää toden totta vinolta, mutta mielikuva kaltevuudesta vaihtelee sen mukaan, mistä päin rakennelmaa katsoo.
Tornin kaltevuus on vaihdellut vuosien varrella jonkin verran, yleensä korjaustöiden, mutta myös luonnollisten muutosten vuoksi. Välillä torni on jouduttu sulkemaan yleisöltä turvallisuussyistä, mutta nykyisin huipulle pääsee kiipeämään kierreportaita pitkin. Pääsyliput erittäin suosittuun kohteeseen kannattaa ostaa etukäteen netistä. Tarjolla on kaikki Piazza dei Miracolin kohteet kattava yhdistelmälippu sekä yksittäisiä tikettejä Ihmeiden aukion eri kohteisiin. Tornin pääsylippua hankkiessa valitaan samalla myös sisäänpääsyaika. Emme kaipaa tällä kerralla nähtävyyksien sisäpuolelle, vaan meille riittää ihmeiden ihastelu aukiolta käsin.
Pisan katedraali valmistui jo vuonna 1092. Pisa oli noihin aikoihin merkittävä merimahti, joten kirkon mahtipontisuus kuvastaa kaupungin vaurautta ja vaikutusvaltaa. Olen tutustunut komeaan katedraaliin tarkemmin aiemmilla matkoillani, mutta tällä kerralla kurkistamme sisäpuolelle vain ovelta.
Ihmeiden aukion rakennukset muodostavat näyttävän ja harmonisen kokonaisuuden. Katedraalin sisäänkäyntiä vastapäätä sijaitseva pyöreä rakennus on kastekappeli Battistero di San Giovanni. Lisäksi aukion laidalta löytyy hautausmaa Camposanto sekä pari museota.
Haluamme tehdä pienen kävelykierroksen Pisassa, joten suunnistamme seuraavaksi Piazza dei Cavalierille, jota reunustaa näyttävien rakennusten rivistö. Kuvassa näkyvät perinteikäs yliopisto Scuola Normale Superiore sekä Santo Stefano dei Cavalierin kirkko.
Yksi Pisan tunnelmallisimmista kaduista on Borgo Stretto, jota reunustavat värikkäät vanhat rakennukset sekä niiden tyylikkäät holvikaaret. Borgo Stretto on myös ostoskatu, jonka varrella on paljon kauppoja.
Huomaamme Borgo Strettoa pitkin kulkiessamme Galileo Galilein patsaan. Tiedemies on jättänyt jälkensä syntymäkaupunkinsa historiaan monin tavoin, ja jopa Pisan lentokenttä on nimetty hänen mukaansa. Usein kuullun tarinan mukaan Galilei kiipesi Pisan torniin tekemään kokeita, joissa pudotti eri painoisia kuulia maahan. Näin hän pyrki todistamaan, ettei putoamisnopeus riipu esineen massasta. Ajatus kuulia viskovasta parrakkaasta tiedemiehestä on kiehtova riippumatta siitä, onko se totta vai tarua.
Borgo Stretto johtaa Piazza Garibaldille, joka sijaitseekin jo Arno-joen rannalla. Katselemme kuvauksellista jokirantaa hetken, kunnes ylitämme Arnon Ponte di Mezzoa pitkin.
Jatkamme matkaa suoraan eteenpäin. Borgo Stretto on vaihtunut täällä virran eteläpuolella Corso Italiaksi, jonka varrella söimme aiemmin lounasta. Vilkasta ostoskatua pitkin on mukava kävellä ja aistia kaupungin tunnelmaa. Tytöt haluavat ostoksille, joten käymme muutamassa kaupassa. Jopa arkinen H&M näyttää täällä juhlavalta, sillä se toimii vanhassa seinämaalauksilla koristellussa palatsissa.
Viivymme Pisassa vajaat viisi tuntia. Keskustan kävelijöille rauhoitetut ostoskadut ja vanhat rakennukset miellyttävät, mutta Pisa ei silti vieläkään mahdu suurimpien suosikkikaupunkieni joukkoon. Myönnän toki, etten nytkään tutustunut kaupunkiin erityisen kattavasti, mutta Pisa ei vain ole sykähdyttänyt yhtä paljon kuin moni muu italialainen paikkakunta. Kalteva torni on silti ilman muuta kerran elämässä näkemisen arvoinen nähtävyys.
Pisaa vaivaa luonnollisesti jonkinasteinen yliturismi, sillä kaupungissa riittää tornia katsomaan tulevia päiväretkeläisiä. Tämän vuoksi Pisassa yöpyminen voisikin olla harkitsemisen arvoinen idea, sillä Ihmeiden aukio lienee parhaimmillaan varhaisaamun hiljaisuudessa tai illan jo pimennyttyä. Samalla jäisi enemmän aikaa vaikkapa kävelyyn Arno-joen rantakatuja pitkin. Jos satun palaamaan Pisaan vielä neljännenkin kerran, haluaisin kokea kaupungissa myös jotain uutta. Houkuttelevilta vaihtoehdoilta kuulostavat esimerkiksi kolmen kilometrin mittainen kierros kaupunginmuureilla, taidemuseo Palazzo Blu tai Pisan kasvitieteellinen puutarha.
-
Espanja2 vuotta sitten
Ihmeellinen El Torcal de Antequera
-
Itävalta1 vuosi sitten
Alppimaisemia kesäisessä Seefeldissä
-
Suomi2 vuotta sitten
Hiihtoloma Syötteen laduilla
-
Yhdysvallat1 vuosi sitten
Ensikertalaisen Los Angeles – 10 kohdetta
-
Huvipuistot2 vuotta sitten
Huvipuistokokemus – Disneyland Park Paris
-
Italia12 kuukautta sitten
Cinque Terre – 5 kuvankaunista kylää
-
Yhdysvallat1 vuosi sitten
Los Angelesin kiehtova Venice
-
Saksa2 vuotta sitten
Berliinin muuria etsimässä
-
Italia12 kuukautta sitten
Patikkaretkellä Cinque Terressä
-
Ranska2 vuotta sitten
30 nähtävyyttä Pariisissa
-
Yhdysvallat1 vuosi sitten
Tarunhohtoinen Hollywood
-
Saksa2 vuotta sitten
Viimeinkin kiehtovassa Berliinissä
Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
30.6.2023 at 21:19
Ai vitsit, koko rappukäytävä omassa käytössä kuulostaa kyllä aivan mahtavalta. Me oltiin reilu viikko sitten Imatralla, siellä meillä oli koko Neitsytniemenkartano vain meillä, kun siellä ei muita majoittujia sillä hetkellä ollut. Edellisenä päivänä kun oli ollut häät. Castel Gandolfo kuulostaa kyllä kiinnostavalta kohteelta.
Mika / Lähtöportti
1.7.2023 at 13:51
Oma rappukäytävä oli kyllä hauska! Siinä on siis vain kaksi asuntoa eri kerroksissa, mutta kun molemmat oli omalla porukalla, niin sai aika valtavan tilan käyttöönsä. Castel Gandolfo on miellyttävä ja yllättävän vähän tunnettu kylä vain lyhyen matkan päässä Roomasta, kannattaa käydä jos tuolla päin liikkuu. Toimii myös mainiosti yöpaikkana matkan alussa tai lopussa, jos vuokraa Rooman lentokentältä auton ja lähtee kiertelemään kauemmas Italiaan.