Seuraa somessa

Italia

Koskettava Anzio-Nettunon sotilashautausmaa

Julkaistu

-

Tutustuimme viime vuoden Italian-matkallamme Anzio-Nettunon hautausmaahan, jonka mullan alla makaa lähes kahdeksantuhatta amerikkalaista sotilasta. Kauniilla hautausmaalla ei voi kuin toivoa rauhaa koko maailmaan.

Takana on hieno pariviikkoinen matka Italiassa ja edessä vielä viimeinen päivä ennen iltalentoa Fiumicinon kentältä kotiin. Olemme yöpyneet reissun loppuvaiheessa Castel Gandolfossa, josta pääsisi lentokentälle kolmessa vartissa. Meille jää muutama tunti ylimääräistä aikaa, joten päätämme ajaa perille jotakin kiertokautta. Pyörittelen karttaa ja luettelen erilaisia paikannimiä ääneen. Appiukko tunnistaa Anzion toisen maailmansodan taistelupaikaksi, ja kun huomaan sen naapurissa Nettunossa sijaitsevan sotilashautausmaan, päätämme suunnistaa spontaanisti sinne. Ratkaisu on erinomainen, sillä perillä odottaa yllättävänkin upea nähtävyys.

anzio-nettuno_01

Anzio-Nettunon eli toiselta nimeltään Sisilian ja Rooman amerikkalainen hautausmaa sijaitsee rannikkokaupunki Nettunossa noin viidenkymmenen kilometrin päässä Roomasta kaakkoon. Seudun sotahistoriallisesti merkittävin tapahtuma oli 22.1.1944 alkanut Anzion maihinnousu, jossa liittoutuneiden joukot pyrkivät vapauttamaan Rooman saksalaisilta miehittäjiltä. Läheiseen Nettunoon perustettiin tuolloin väliaikainen hautausmaa, jonka paikalle nykyinen hautausmaa avattiin 1956. Anzion taistelut jatkuivat kuukausia ja vaativat tuhansia kuolonuhreja, kunnes liittoutuneet saivat Rooman haltuunsa kesäkuussa 1944.

anzio-nettuno_10


Ajamme juhlallisesta portista sisään, minkä jälkeen varmistan vielä vartijalta, että pysäköinti muurien sisäpuolelle on sallittua. Portin läheisyydessä on symmetrinen vesiallas, jonka keskellä on muistohaudan ja sypressien koristama saari. Sen takana levittäytyy pieteetillä hoidettu alue, jossa on laaja tasainen ruohokenttä sekä loputtomalta näyttäviä valkoisten ristien rivistöjä.

anzio-nettuno_13


Hautausmaa on hyvin selkeäpiirteinen ja mahtipontinen. Marmoriristit on aseteltu niin, että vaikka pitkät rivit näyttävät ensi silmäyksellä viivasuorilta, ne muodostavatkin todellisuudessa tyylikkäitä kaaria. Suuret Rooman seudulle tyypilliset pinjamännyt luovat hieman varjoa kymmenelle hautakorttelille.

anzio-nettuno_12


Ristien joukkoon mahtuu muutamia poikkeuksia, sillä yli sata tänne haudatuista sotilaista oli juutalaisia. Daavidin tähdet erottuvat hyvin muuten kovin yhdenmukaisista rivistöistä.

anzio-nettuno_11


En ole käynyt vielä koskaan Normandiassa, mutta Anzio-Nettunon hautausmaa tuo mieleeni Ranskan maihinnousurannikolta näkemäni kuvat. Suomen sankarihautausmailla käytetään yleensä harmaita hautakiviä ja ulkomailla olen käynyt sotilashautausmailla aiemmin vain Kreetalla.

anzio-nettuno_04


Laajan ja aution nurmialueen toisessa päässä on juhlallinen muistorakennus, jonka varjot tarjoavat meille suojaa paahtavaan helteeseen. Löydämme myös yllättävän mielenkiintoista nähtävää.

anzio-nettuno_06


Muistorakennus jakautuu kahteen eri osaan. Toisessa päässä on kappeli, jonka seinillä on yli kolmentuhannen taisteluissa kadonneen nimet. Alttarin marmorilaatoissa lukee rauhaa ja hyvää tahtoa toivottava teksti.

anzio-nettuno_17


Kappelin katto herättää huomiota, sillä se on täynnä kohokuvioilla toteutettuja eläin- ja ihmishahmoja, jotka edustavat keskiaikaisia horoskooppimerkkejä. Taideteoksen planeetat ovat samassa asennossa kuin Anzion maihinnousun alkamishetkellä.

anzio-nettuno_09


Muistorakennuksen toisessa päässä on sotahistoriaa valottava huone, jonka seinillä on useita armeijoiden liikkeitä kuvaavia karttoja. Hautausmaan virallinen englanninkielinen nimi Sicily–Rome American Cemetery and Memorial viittaa siihen, että tänne on haudattu Anziossa kaatuneiden lisäksi myös paljon Sisilian vapauttamiseen osallistuneita sotilaita. Myös Anzio-Nettunon nimeä kuitenkin käytetään, ja se kertoo itse hautausmaan sijainnin paremmin.

anzio-nettuno_08


Tuntuu kuin olisimme jo tässä vaiheessa nähneet kaiken mitä hautausmaalla on tarjottavanaan, mutta paras yllätys odottaa viimeisenä. Muistorakennuksen päädyssä on häikäisevän kaunis pieni puutarha värikkäine kukkineen ja suihkulähteineen.

anzio-nettuno_05


Saamme olla laajalla hautausmaalla pitkään vain keskenämme, kunnes paikalle saapuu pari muutakin vierailijaa. Lopulta näemme myös joukon lounastauolta palailevia puutarhureita, jotka kaikesta päätellen tekevät työnsä hyvin. Hautausmaa näyttää jokaista ruohonkortta myöten huolella hoidetulta ja kaikkialla on todella siistiä. Muistorakennuksen takaa löytyy myös priimakuntoinen wc-rakennus.

anzio-nettuno_03


Anzio-Nettunon amerikkalainen sotilashautausmaa on mielestäni harvinaisen kaunis ja koskettava paikka. Meillä ei ole kiirettä minnekään, joten ehdimme tutustua alueeseen ajan kanssa ja saamme katsella muistomerkkejä kaikessa rauhassa. Tällainen hautausmaa saa ajattelemaan sotien järjettömyyttä, sillä nurmen alla makaa 7861 parhaassa iässään ollutta ihmistä. Miesvaltaisessa joukossa on myös 17 naista. Tämä on toki vain pieni murto-osa Italian taisteluissa kaatuneista, koko toisen maailmansodan uhrimäärästä puhumattakaan.

anzio-nettuno_15


Hautausmaan yhteydessä on pieni vierailukeskus, jossa voisi katsella aiheeseen liittyviä valokuvia ja videoita. Siellä käyminen jää meiltä väliin, mutta jatkamme joka tapauksessa matkaamme kohti lentokenttää yhtä mielenkiintoista kokemusta rikkaampina. Hautausmaa on avoinna ympäri vuoden joulupäivää ja uudenvuodenpäivää lukuun ottamatta kello 9–17.

anzio-nettuno_14


Anzio ja Nettuno ovat muutenkin hyviä kohteita sotahistoriasta kiinnostuneille, sillä esimerkiksi Anzio Beachhead Museum valottaa varmasti maihinnousun tapahtumia. Alueella on myös pari pienempää sotilashautausmaata sekä muutamia aiheeseen liittyviä muistomerkkejä.

Lue lisätietoa hautausmaasta American Battle Monuments Commissionin sivustolta.

Blogia kirjoittaa jatkuvaa matkakuumetta poteva perheenisä Keravalta. Nautin reissuista niin Euroopassa, kaukomailla kuin kotimaassakin. Pysy mukana matkassa ja seuraa Lähtöporttia Facebookissa sekä Instagramissa.

Jatka lukemista
2 kommenttia

1 kommentti

  1. Enpä ollut Anzio-Nettunon sotilashautausmaasta kuullutkaan. Kuulostaa tosiaan koskettavalta ja kiinnostavalta käyntikohteelta. Alue näyttää myös erittäin kauniilta.

    • Mika / Lähtöportti

      1.10.2023 at 19:44

      En ollut tosiaan itsekään kuullut koko paikasta ennen kuin tuona päivänä, kun siellä kävimme. On kyllä kiinnostava paikka, joka teki vaikutuksen muun muassa siksi, että se on niin huolella hoidettu.

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Italia

Montemarcello – hiljainen kyläidylli Liguriassa

Julkaistu

-

Kirjoittanut

Kävimme viimevuotisella Ligurian-matkallamme monessa kauniissa pikkukylässä. Niistä luultavasti tuntemattomin on hiljaisen kukkulan huipulla kohoava Montemarcello, jonka muinaiset muurit kätkevät sisälleen tunnelmallisia kujia.

Sade ropisee tuulilasiin, kun ajamme kapeaa tietä, joka kiemurtelee metsäisellä rinteellä yhä korkeammalle. Olemme juuri tutustuneet aivan ihastuttavaan Tellaroon, mutta lähistöllä on toinenkin Italian kauneimpien kylien listalle valittu kohde. Tellarosta köröttelee hidasta kylätietä pitkin reilussa parissakymmenessä minuutissa Montemarcelloon. Välin voisi myös patikoida, mutta se ei tunnu ainakaan tällä säällä houkuttelevalta.

montemarcello_03


Montemarcellon laidalla on suuri parkkipaikka, josta päätellen täällä saattaa olla joskus vilkkaampaa kuin sateisena lokakuisena perjantaina. Odottelemme pahimman kuuron hellittämistä, kunnes lähdemme tutustumaan kylään sateenvarjojen suojissa. Tuuli on onneksi tyyntynyt verrattuna Tellaroon, jossa myrsky löi korkeita aaltoja rantaan.

montemarcello_02


Kylä on lähes aavemaisen hiljainen, sillä emme kohtaa sateen kastelemilla kujilla ketään. Harmaa sää on laskeutunut Montemarcellon ylle kuin suruharso, mutta sekään ei peitä ympäristön kauneutta. 

montemarcello_07


Ihailemme yhteensopivin sävyin maalattuja taloja. Välillä maali on lohkeillutkin, ja siellä täällä näkyy myös paljaita kiviseiniä. Kujien varrella on paljon kauniita yksityiskohtia ovenkolkuttimista kukkaruukkuihin ja postilaatikoista takorautaisiin parvekkeisiin.

montemarcello_11


Montemarcellon borgon eli muurien ympäröimän keskiaikaisen kylän asukasluvuksi on ilmoitettu 280 henkilöä. Kylä kuuluu Ameglian kuntaan ja sieltä on noin puolen tunnin ajomatka La Spezian satamakaupunkiin tai marmorista tunnettuun Carraraan. Montemarcello sijaitsee Ligurian alueella, mutta esimerkiksi Carrara ja sen naapuri Massa ovat jo Toscanan puolella.

montemarcello_12


Montemarcellossa majailee runsaasti kissoja. Yksi niistä tulee tervehtimään meitä kylän tiiviillä keskusaukiolla. Se kävelee aukion toiselta laidalta määrätietoisesti luoksemme, mistä voisi päätellä että kissoja kohdellaan täällä hyvin. Ehkä sekin kaipaa seuraa, sillä ainakaan me emme ole kohdanneet tähän mennessä vielä yhtään muuta elävää olentoa. Rapsutukset ja sateenvarjon suoja tuntuvat ainakin kelpaavan.

montemarcello_08


Huomaamme myöhemmin eräällä kujalla kissoille tarkoitettuja ruokakippoja sekä suojaisia makuupaikkoja. Seinään kiinnitetyn tekstin mukaan kissoja ei saa kohdella kaltoin tai häätää kylästä. Pidämme tämän vuoksi Montemarcellosta entistäkin enemmän.

montemarcello_13


Viihdymme aukiolla vaalean kissan seurassa ja kuvittelemme, kuinka kylän asukkaat kokoontuvat tänne iltaisin vaihtamaan kuulumisia sekä nauttimaan pienen kahvila-ravintolan antimista. Kesäisin tänne tulee luultavasti turistejakin. Vanhat seinät ovat varmasti kuulleet tuhansia tarinoita.

montemarcello_15


Tunnelmallinen piazza syntyi surullisella tavalla toisen maailmansodan aikaan 1944, kun liittoutuneiden pommi osui Montemarcelloon. Pommi vei paikalla sijainneiden talojen lisäksi mukanaan kymmeniä ihmishenkiä. Pieni aukio on nimetty pommituksen muistoksi joulukuun 13. päivän mukaan.

montemarcello_09


Montemarcellosta avautuu upeita maisemia eri suuntiin. Sää ei ole kirkkain mahdollinen, mutta merinäkymä on silti komea. Montemarcellon perustaminen liittyi juuri sen sijaintiin hyvällä tähystyspaikalla. Tänne pystytettiin joskus muinoin roomalainen sotilasleiri, jonka tehtävänä oli vartioida ympäristöä. Kylän nimi, Marcellon vuori, viittaa roomalaiseen sotapäällikköön nimeltä Marco Claudio Marcello. Vaikka kylän elämä onkin ollut pitkään rauhallista, mahtuu vuosisatojen varrelle myös monenlaisia selkkauksia. Niistä vakavin tapahtui 1400-luvun loppupuolella, kun firenzeläiset tuhosivat Montemarcellon genovalaisia vastaan käydyn sodan yhteydessä. 

montemarcello_06


Emme osu Montemarcelloon ruoka-aikaan, joten paikalliset ravintolat jäävät meiltä kokematta. Vaikkei kylä sijaitsekaan rannalla, syödään täällä kuulemma paljon mustekalaa ja muita meren herkkuja. On helppo arvata, että tarjolla olisi myös seudun tyypillisimpiä tuotteita, kuten focacciaa, peston kera tarjottua pastaa sekä Vermentino-rypäleistä valmistettua valkoviiniä.

montemarcello_01


On sääli, ettemme näe kylää yhtään tätä eläväisempänä. Toisaalta on myös mukavaa kierrellä autioilla kujilla ja nauttia ympärillä olevasta kauneudesta kaikessa rauhassa. Tuntuu melkein siltä kuin olisimme saaneet keskiaikaisen kylän hetkeksi omaksemme. Tunnelma on kovin erilainen verrattuna melko lähellä sijaitseviin Cinque Terren kyliin, joiden kujilla riittää runsaasti turisteja sateisinakin arkipäivinä.

montemarcello_10


Sade on jo loppunut ja räystäiltä putoilee enää yksittäisiä pisaroita satunnaisiin lätäköihin. Kostea ilmakin tuntuu vähitellen lämpenevän. Terrakotanvärinen Pyhän Pietarin kirkko on suljettu, joten kiertelemme vielä uudelleen muutaman kujan ympäri, kunnes palaamme parkkipaikalle.

montemarcello_05


Montemarcello on mukava ja tunnelmallinen vierailukohde Ligurian-matkan varrella. Pienessä kylässä ei ole paljoa nähtävää, mutta siksi täällä jääkin hyvin aikaa pysähtyä katselemaan kujien yksityiskohtia ja aistia vuosisatojen takaista historiaa.

montemarcello_04


Huomaamme vasta poistuessamme, kuinka kylän portin yläpuolella lukee È Amore – se on rakkautta. Kyseessä on vasta äskettäin paikoilleen asennettu taideteos, joka kuvaa montemarcellolaisten yhteisöllisyyttä ja kotiseuturakkautta. Pienen kylän keskiaikaiset muurit seisovat täällä toivottavasti yhtä ylpeinä vielä monen tulevankin vuosisadan ajan.

Jatka lukemista

Italia

Päiväretki tornin juurelle Pisaan

Julkaistu

-

Kirjoittanut

Teimme viimesyksyisellä Ligurian-matkallamme päiväretken Toscanan puolelle Pisaan. Olin käynyt kaupungissa pari kertaa jo aiemmin, mutta kuuluisaa kaltevaa tornia ei voinut tälläkään reissulla jättää väliin.
  
Aiemmat vuosina 1999 ja 2006 tekemäni Pisan-retket olivat noudattaneet hyvin samanlaista kaavaa. Olin kävellyt rautatieasemalta vinolle tornille ja takaisin, eikä kaupunki ollut suuremmin sykähdyttänyt. Tällä kerralla toiveissa oli kierrellä Pisassa myös kuuluisan Ihmeiden aukion ulkopuolella, mutta torninkin juurelle piti tietysti päästä. Olin tehnyt ensimmäisen Pisan-retkeni kaverin kanssa, toisen vaimon seurassa ja nyt kolmannella kerralla tyttäret halusivat nähdä Pisan tornin ensimmäistä kertaa.

pisa_18


Saavumme Pisaan tällä kerralla autolla. Pari keskustan katua on tietöiden vuoksi suljettu, mikä hankaloittaa kovasti pääsyä etukäteen suunnittelemaani parkkihalliin. Kiertelemme hetken ympäriinsä, kunnes löydän vapaan parkkiruudun erään kadun varrelta. Huomaan päätyneeni jälleen rautatieaseman liepeille, joten kävelykierros noudattaisi varmasti osittain samaa reittiä kuin vuosia aiemminkin. Saavumme pian Piazza Vittorio Emanuele II -aukiolle, jolle ollaan valmistelemassa jonkinlaista ruoka- ja viinitapahtumaa.

pisa_02


Samoilta kulmilta löytyy myös Keith Haringin maalaama muraali Tuttomondo vuodelta 1989. Se on Haringin viimeisiä teoksia, sillä maailmankuulu graffititaiteilija menehtyi aidsiin jo kolmekymppisenä. Tästä rauhaa ja suvaitsevaisuutta kuvastavasta maalauksesta hän kirjoitti päiväkirjaansa: ”Pisa on ollut mahtava. Ymmärrän nyt, että tämä on yksi tärkeimmistä projekteista, joita olen koskaan tehnyt. Se tulee olemaan täällä hyvin, hyvin pitkään, ja kaupunki näyttää todella rakastavan sitä.”

pisa_17


Kaipaamme jo retken alkuvaiheessa lounasta, joten suunnistamme lähistöltä löytyvään San Domenico Italian Bistrot -ravintolaan. Pieni ravintola sijaitsee hiljaisella sisäpihalla vilkkaan Corso Italia -ostoskadun varrella. Mahdumme onneksi ilman varaustakin sisään. Valitsen listalta tagliata di manzon eli viipaloitua naudanlihaa. Annos on yleensä takuuvarma valinta, ja vaikka se ei tälläkään kerralla petä, herättää muun perheen syömä lasagne pientä annoskateutta. Kokeilemme jälkiruokalistalta sekä tiramisua että sisilialaista cannoloa. San Domenico Italian Bistrot on mukava ravintola, jonka pöydissä näkyy niin paikallisia kanta-asiakkaita kuin muutamia matkailijoitakin.

pisa_01


Taivaalta vihmoo vettä, joten suunnistamme suorinta tietä kohti kaltevaa tornia. Taivas onneksi kirkastuu jo saapuessamme Arno-joen rantaan. Solferinon sillalta kelpaa katsella jokimaisemaa sekä Santa Maria della Spinan kirkkoa. Pieni goottilaistyylinen kirkko näyttää kauniilta ja sen vaalea hahmo erottuu hyvin ympäristöstään.

pisa_03


Sää muuttuu ukkosta enteillen hiostavan lämpimäksi, kun alamme lähestyä Piazza dei Miracolia eli Ihmeiden aukiota. Aukiolla on maailmankuulun tornin lisäksi muutamia muitakin nähtävyyksiä, kuten katedraali, kastekappeli ja hautausmaa. Paikalla on odotustemme mukaisesti paljon turisteja, joista monet poseeraavat valokuviin ikään kuin tornia pystyssä pitäen. Mekin ryhdymme tietysti samaan leikkiin. Torni on niin kuuluisa, että tyttäretkin ovat sen näkemisestä selvästi innostuneita.

pisa_04


Pisan katedraalin kellotornin rakentaminen aloitettiin vuonna 1173, mutta työ kävi pettävän maaperän vuoksi pian hankalaksi. Torni kallistui selvästi, mutta projektin valmiiksi saaminen koettiin kunnia-asiaksi. Rakentamisessa jouduttiin pitämään sekä teknisten pulmien että taloudellisten haasteiden vuoksi pitkiä taukoja, kunnes kellotapuli vihittiin käyttöön monta sukupolvea ja lähes kaksisataa vuotta työn aloittamisen jälkeen. Torni näyttää toden totta vinolta, mutta mielikuva kaltevuudesta vaihtelee sen mukaan, mistä päin rakennelmaa katsoo.

pisa_10


Tornin kaltevuus on vaihdellut vuosien varrella jonkin verran, yleensä korjaustöiden, mutta myös luonnollisten muutosten vuoksi. Välillä torni on jouduttu sulkemaan yleisöltä turvallisuussyistä, mutta nykyisin huipulle pääsee kiipeämään kierreportaita pitkin. Pääsyliput erittäin suosittuun kohteeseen kannattaa ostaa etukäteen netistä. Tarjolla on kaikki Piazza dei Miracolin kohteet kattava yhdistelmälippu sekä yksittäisiä tikettejä Ihmeiden aukion eri kohteisiin. Tornin pääsylippua hankkiessa valitaan samalla myös sisäänpääsyaika. Emme kaipaa tällä kerralla nähtävyyksien sisäpuolelle, vaan meille riittää ihmeiden ihastelu aukiolta käsin. 

pisa_11


Pisan katedraali valmistui jo vuonna 1092. Pisa oli noihin aikoihin merkittävä merimahti, joten kirkon mahtipontisuus kuvastaa kaupungin vaurautta ja vaikutusvaltaa. Olen tutustunut komeaan katedraaliin tarkemmin aiemmilla matkoillani, mutta tällä kerralla kurkistamme sisäpuolelle vain ovelta.

pisa_09


Ihmeiden aukion rakennukset muodostavat näyttävän ja harmonisen kokonaisuuden. Katedraalin sisäänkäyntiä vastapäätä sijaitseva pyöreä rakennus on kastekappeli Battistero di San Giovanni. Lisäksi aukion laidalta löytyy hautausmaa Camposanto sekä pari museota.

pisa_07


Haluamme tehdä pienen kävelykierroksen Pisassa, joten suunnistamme seuraavaksi Piazza dei Cavalierille, jota reunustaa näyttävien rakennusten rivistö. Kuvassa näkyvät perinteikäs yliopisto Scuola Normale Superiore sekä Santo Stefano dei Cavalierin kirkko.

pisa_08


Yksi Pisan tunnelmallisimmista kaduista on Borgo Stretto, jota reunustavat värikkäät vanhat rakennukset sekä niiden tyylikkäät holvikaaret. Borgo Stretto on myös ostoskatu, jonka varrella on paljon kauppoja.

pisa_06


Huomaamme Borgo Strettoa pitkin kulkiessamme Galileo Galilein patsaan. Tiedemies on jättänyt jälkensä syntymäkaupunkinsa historiaan monin tavoin, ja jopa Pisan lentokenttä on nimetty hänen mukaansa. Usein kuullun tarinan mukaan Galilei kiipesi Pisan torniin tekemään kokeita, joissa pudotti eri painoisia kuulia maahan. Näin hän pyrki todistamaan, ettei putoamisnopeus riipu esineen massasta. Ajatus kuulia viskovasta parrakkaasta tiedemiehestä on kiehtova riippumatta siitä, onko se totta vai tarua. 

pisa_16


Borgo Stretto johtaa Piazza Garibaldille, joka sijaitseekin jo Arno-joen rannalla. Katselemme kuvauksellista jokirantaa hetken, kunnes ylitämme Arnon Ponte di Mezzoa pitkin.

pisa_15


Jatkamme matkaa suoraan eteenpäin. Borgo Stretto on vaihtunut täällä virran eteläpuolella Corso Italiaksi, jonka varrella söimme aiemmin lounasta. Vilkasta ostoskatua pitkin on mukava kävellä ja aistia kaupungin tunnelmaa. Tytöt haluavat ostoksille, joten käymme muutamassa kaupassa. Jopa arkinen H&M näyttää täällä juhlavalta, sillä se toimii vanhassa seinämaalauksilla koristellussa palatsissa.  

pisa_14


Viivymme Pisassa vajaat viisi tuntia. Keskustan kävelijöille rauhoitetut ostoskadut ja vanhat rakennukset miellyttävät, mutta Pisa ei silti vieläkään mahdu suurimpien suosikkikaupunkieni joukkoon. Myönnän toki, etten nytkään tutustunut kaupunkiin erityisen kattavasti, mutta Pisa ei vain ole sykähdyttänyt yhtä paljon kuin moni muu italialainen paikkakunta. Kalteva torni on silti ilman muuta kerran elämässä näkemisen arvoinen nähtävyys.

pisa_13


Pisaa vaivaa luonnollisesti jonkinasteinen yliturismi, sillä kaupungissa riittää tornia katsomaan tulevia päiväretkeläisiä. Tämän vuoksi Pisassa yöpyminen voisikin olla harkitsemisen arvoinen idea, sillä Ihmeiden aukio lienee parhaimmillaan varhaisaamun hiljaisuudessa tai illan jo pimennyttyä. Samalla jäisi enemmän aikaa vaikkapa kävelyyn Arno-joen rantakatuja pitkin. Jos satun palaamaan Pisaan vielä neljännenkin kerran, haluaisin kokea kaupungissa myös jotain uutta. Houkuttelevilta vaihtoehdoilta kuulostavat esimerkiksi kolmen kilometrin mittainen kierros kaupunginmuureilla, taidemuseo Palazzo Blu tai Pisan kasvitieteellinen puutarha.

Jatka lukemista

Suosittuja juttuja