Milano on mainettaan monipuolisempi kaupunki. Tutustumme nyt uudistuvan Milanon tunnelmiin trendikkäässä Isolan kaupunginosassa sekä sen naapurista löytyvien pilvenpiirtäjien juurella. Kävin vaimoni kanssa näissä kortteleissa maaliskuun alussa.

Isola tunnetaan perinteisenä työläiskaupunginosana, joka sijaitsee kolmisen kilometriä Milanon keskipisteen Duomon pohjoispuolella. Aiemmin melko kurjana pidetty alue on kehittynyt tällä vuosituhannella eloisaksi ja energiseksi kaupunginosaksi, jossa perinteet sekoittuvat nykypäivän trendi-ilmiöihin. Useimpien määritelmien mukaan Isola on boheemi, hipsteri ja cool, joten sitä voi helposti pitää milanolaisena versiona Helsingin Kalliosta, Tukholman Södermalmista tai vaikkapa Berliinin Kreuzbergista. Isola tarjoaa mukavaa vaihtelua kaikille, jotka haluavat kulkea Milanossa myös perinteisimpien turistireittien ulkopuolella. 

Vaikka Isola tarkoittaakin suomeksi saarta, ei se sijaitse minkäänlaisen vesistön keskellä. Nimi on periytynyt vuosisatojen takaa, jolloin paikalla oli vielä kasteluojien ympäröimä pelto. Sittemmin Isola on jäänyt eräänlaiseksi rautatiekiskojen taakse eristäytyneeksi saarekkeeksi. Isolasta ei löydy suuria nähtävyyksiä, vaan sen vetovoima perustuu runsaaseen ravintola- ja baaritarjontaan, värikkäisiin seinämaalauksiin, vintageliikkeisiin ja muihin muodikkaisiin putiikkeihin, vilkkaaseen yöelämään, taidepajoihin ja gallerioihin sekä yhteisölliseen tunnelmaan. Katujen varsilta löytyy kauniita vanhoja rakennuksia sekä uuttakin arkkitehtuuria.

Tämän jutun kävelykierros yltää Isolasta myös aivan sen naapurissa sijaitsevalle modernille alueelle, jota kehitetään jatkuvasti. Milano on jaettu hallinnollisesti yhdeksään numeroituun osaan, mutta kansan suusta kuultavia kaupunginosia ei ole määritelty kartalle yhtä tarkasti. Niinpä jouduinkin hieman miettimään oikeaa nimistöä, mutta käsittääkseni Porta Nuova -projektina tunnettu arkkitehtoninen kehityshanke ulottuu Isolan lisäksi ainakin Porta Garibaldin ja Varesinen puolelle. Aloitetaan kierros joka tapauksessa Isolasta!

---

Bar Frida

Isolaan tutustumisen voi aloittaa vaikkapa kaupunginosan sydämestä Bar Fridasta. Kerroin jo aiemmassa jutussani, kuinka kävimme tässä persoonallisen värikkäässä baarissa nauttimassa pientä välipalaa sekä valitsemassa pitkältä cocktail-listalta omat suosikkimme. Desibelit nousevat jo iltapäivällä korkealle. Ilmapiiri on omaan tyyliimme nähden kovin boheemi ja nuorekas, mutta sulaudumme silti hyvin joukkoon. Tänne ovat kaikki tervetulleita.

Sanotaan, että Bar Frida on vaikuttanut oleellisesti koko Isolan kaupunginosan uudistumiseen ja entinen teollisuuskiinteistö tuntuu jopa pieneltä nähtävyydeltä. Jo pelkästään katutaide saa helposti pysähtymään baarin kohdalle. Frida on paitsi baari, myös suosittu kohtauspaikka, jota voisi verrata paikalliseen toriin. Varsinaiseksi toriksi se muuttuu välillä sunnuntaisin, kun myynnissä on esimerkiksi vaatteita ja design-esineitä.

Isolassa on toki nykyään paljon muitakin suosittuja illanviettopaikkoja. Tunnetuimpiin kuuluu ainakin jazzklubin ja ravintolan yhdistelmä Blue Note. Olen kirjoittanut itselleni muistiin myös nimet Lupo ja Bob siltä varalta, jos kaipaan joskus Isolassa lasillisen hyvää juomaa sekä pientä purtavaa sen kylkeen. Vaihtoehtoja on paljon muitakin. 

---

Isolan kauppahalli

Isolalaista yhteisöllisyyttä voi aistia kauppahallissa, joka uudistui täysin pari vuotta sitten valmistuneessa suuressa remontissa. Samalla kahden kaupunginosan rajalla sijaitsevan perinteisen markkinapaikan nimi vaihtui Zaran kauppahallista Isolan kauppahalliksi. Päivittäisessä toiminnassa kiinnitettään huomiota ekologisuuteen, eikä kauppahallissa käytetä esimerkiksi kertakäyttömuovia lainkaan. Moderni halli on täysin esteetön ja siellä järjestetään kokkauskurssien kaltaisia tapahtumia, joiden tarkoituksena on yhteisöllisyyden kehittäminen. Käymme raitiovaunukiskojen ympäröimässä kauppahallissa viikonlopun aikana kahteenkin kertaan.

Pienessä kauppahallissa ei ole historiallista charmia, mutta ilmapiiri on hyvin lämminhenkinen. Useat kauppiaat toivottavat meillekin iloiset buongiornot, kun kävelemme hiljalleen hallin lävitse. Kaikki ostettava löytyy kauppahallin läpi kulkevan suoran käytävän varrelta. Tarjolla on tuoreita vihanneksia, hedelmiä, kalaa, lihaa, leipomotuotteita ja muita elintarvikkeita. Lisäksi kauppahallissa on useampia ravintoloita, joiden annokset tilataan käytävän varrelta ja nautitaan kauppahallin sivustoilta löytyvillä suurilla ruokailualueilla. Me käväisemme kahvilan tiskillä ja asetumme pöytään, jonka ääressä nautin sisilialaisesta cannolosta ja vaaleanpunaisen urheilulehden selailusta.

---

Chiesa del Sacro Volto

Pysähdymme Via Sebenicon varrella kurkistamaan huomaamme kirkon sisälle. Chiesa del Sacro Volto ei ole mikään erityinen nähtävyys, mutta on mukavaa piipahtaa tyypillisessä milanolaisessa korttelikirkossa. Valoisa kirkkosali on melko pelkistetty, ja autiossa tilassa kiirii korviin vain omien askelten kaiku. Samaan seurakuntaan kuuluu myös vajaan kilometrin päästä löytyvä Santa Maria alla Fontanan kirkko, joka on ilmeisesti näyttävämpi. Koko Milanon kirkkoja ajatellen suosittelen vierailemaan keskeisen Duomon lisäksi ainakin pääkalloillaan pysäyttävässä San Bernardino alle Ossassa sekä kaupungin suojeluspyhimykselle omistetussa Pyhän Ambrosiuksen basilikassa.

---

Isolan tori

Isolasta löytyy kauppahallin lisäksi myös perinteinen Piazza Tito Minnitillä sijaitseva ulkoilmatori, jossa pääsisi varmasti nauttimaan paikallisesta tunnelmasta. Toripäivät ajoittuvat tiistaihin ja lauantaihin, mutta me näemme aukion vain tyhjillään. Torin laidalla päivystää sentään yksi pakettiauto, jossa näyttäisi olevan hedelmiä ja vihanneksia myytävänä. Huomiomme kiinnittyy aukion pintaan, joka on koristeltu värikkäillä maalauksilla. Taiteilija Camilla Falsinin toteuttama teos on osa Milanon uudistusprojektia, jonka tarkoituksena on kaupunkikuvan elävöittäminen. Maalaus valmistui kolmisen vuotta sitten ja se on kulunut jo sen verran, ettei uusi värikerros olisi pahitteeksi.

---

Piazzetta

Vain korttelin päässä Piazza Tito Minnitistä löytyy yksinkertaisesti pikku aukioksi nimetty Piazzetta. Sinänsä arkinen näkymä on jälleen hyvä esimerkki Isolan kehityksestä, sillä vielä muutama vuosi sitten tästä kulki suora autotie. Nyt paikalle on syntynyt puuistutusten ja penkkien ansiosta puistomainen aukio. En tiedä millaista porukkaa täällä yleensä luuhaa, mutta puiston voisi kuvitella ainakin aurinkoisina päivinä viihtyisäksi.

Kohtaamme Piazzettan kulmilla hieman rähjäisen miekkosen, joka kerjää vastaantulijoilta kahvia. Pyynnön sävy ei kuulosta niin kohteliaalta, että lähtisimme kadunmiehen kanssa kupposta tilaamaan. Napolin baareissa ja kahviloissa on tapana maksaa toisinaan caffè sospeso eli ylimääräinen kahvi odottamaan köyhää tuntematonta, joka tulee sellaista joskus myöhemmin pyytämään. Tapa ei liene Napolia vauraammassa Milanossa yhtä yleinen.   

---

Isolan katutaide

Isola tunnetaan katutaiteesta, jota on ilmestynyt kaupunginosaan runsain mitoin. Yksi näyttävimmistä teoksista koristaa osoitteesta Via Pietro Borsieri 5 löytyvän rakennuksen päätyseinää. Kävin muutama vuosi sitten samalla paikalla ihailemassa jalkapalloseura Interille omistettua sinimustaa maalausta, mutta se on nyt vaihtunut seesteisempään ja vaaleasävyisempään taideteokseen. Isolassa on helppo nauttia katutaiteesta, sillä sitä tulee vastaan monen kulman takaa.

---

Yhteisöllinen Isola Pepe Verde -puutarha

Löydämme heti edellä kuvatun seinämaalauksen vierestä alueen, jota reunustavaan aitaan on taiteiltu ihmisjoukko sekä suurikokoinen teksti Isola Pepe Verde. Portin kohdalla selviää, että kyseessä on jonkinlainen puutarha.

Katselemme hetken ympärillemme ja saamme pian seuraksemme harmaan kissan. Kissa on selvästi tottunut vieraisiin ja se tulee ikään kuin toivottamaan meidät tervetulleiksi. Myöhemmin selviää, että Pepina-niminen katti on asunut puutarhassa jo useamman vuoden ajan.  

Hippihenkinen Isola Pepe Verde sai alkunsa reilut kymmenen vuotta sitten, kun paikallinen kansalaistoimikunta heitteli verkkoaidan ylitse siemenpommeja ja alkoi vaatia joutomaapläntin käyttöoikeutta kaupungilta itselleen. Kaupunki myönsi luvan, ja nykyään puutarha on Isolan asukkaiden kohtaamispaikka.

Puutarhan ylläpidosta eivät huolehdi palkatut työntekijät, vaan kaikki pyörii vapaaehtoisuuden varassa. Aina torstai-iltapäivisin pidetään talkoot. Kukkaruukuissa näkyy monenlaisia viherkasveja ja kevään edetessä hyötykasvienkin määrä kasvaa. Puutarhassa järjestään toisinaan myös erilaisia tapahtumia. Toiveena on, että jokainen tuntisi täällä itsensä tervetulleeksi.

---

Kävelytunneli Porta Garibaldin rautatieasemalle

Melkein heti Isola Pepe Verden kulmalta voi astua Porta Garibaldin rautatieasemalle johtavaan tunneliin. Graffitien peittämä tunnelin sisäänkäynti herättää ennakkoluuloja hämärästä, epämääräisestä ja pahanhajuisesta käytävästä, mutta edessä odottaa yllätys. Tunnelin lattia kiiltää valojen loisteessa, eikä missään näy roskan roskaa. Seinät on täytetty värikkäillä maalauksilla, ja vaikka teokset eivät välttämättä suurta taidetta olekaan, voi tunnelia silti pitää pienenä nähtävyytenä.

---

Piazza Gae Aulenti

Porta Garibaldin rautatieaseman pääovelta katsottaessa suoraan edessä näkyy korkeita pilvenpiirtäjiä, joiden keskelle jää suihkulähteillä koristeltu aukio. Italian tunnetuimman naisarkkitehdin Gae Aulentin kunniaksi nimetty piazza valmistui joulukuussa 2012. Lukuisat kaupat ja ravintolat tekevät siitä suositun kohtaamispaikan. Aukion reunalla kohoava UniCredit-torni on toistaiseksi koko Italian korkein pilvenpiirtäjä.

Piazza Gae Aulenti ympäristöineen edustaa kiiltävine rakennuksineen kaikkein moderneinta Milanoa. Vaikka nautinkin enemmän vanhan arkkitehtuurin kauneudesta, on näissä uusissakin rakennuksissa kieltämättä oma viehätyksensä. Pidän esimerkiksi IBM Studios -rakennuksen puisesta pinnasta.

Aukion erikoisuuksiin kuuluu taideteos nimeltä Egg, joka koostuu kromatuista messinkiputkista. Putket johtavat rakennuksen eri kerroksiin ja tarjoavat mahdollisuuden kuunnella Milanon ääniä tai vaikka keskustella tuntemattomien kanssa.

---

Piazza Alvar Aalto

Piazza Gae Aulentilta on vain lyhyt matka toisen kuuluisan arkkitehdin, suomalaisen Alvar Aallon mukaan nimetylle aukiolle. Aalto vieraili usein Italiassa ja tuntuu hienolta, että hän on saanut täällä näin suuren kunnianosoituksen.

Alvar Aallon aukio sijaitsee katutason ja Ruotsista muistuttavan Volvo Studion yläpuolella. Piazzan laidalla kohoaa Italian korkein asuinrakennus Torre Solaria. Vierestä löytyy myös fine dining -ravintola AALTO, mutta sen ruokalistalla ei ole viittauksia Suomeen. 

---

Biblioteca degli Alberi -puisto

Pilvenpiirtäjien juurelle on raivattu suhteellisen laaja viheralue, joka on nimetty puiden kirjastoksi. Kyseessä on eräänlainen kasvitieteellinen kokoelma, josta löytyy eri puulajeja sekä myöhemmin keväällä näyttävästi kukoistava kukkaniitty. Puistossa järjestetään runsaasti tapahtumia ja sinne on suunniteltu alueita esimerkiksi kuntoilua, rentoutumista, lasten leikkejä tai koirien temmeltämistä varten. Kaupunkipuiston moderni ilme on saanut kritiikkiäkin, mutta mielestäni on joka tapauksessa hienoa, että kiiltävien pilvenpiirtäjien väliin on päätetty jättää myös viheralueita, joilla kaupunkilaisilla on tilaa hengähtää. 

Pysähdymme Biblioteca degli Alberin reunalle ihailemaan näyttävää katutaideteosta, jossa kaksi lasta yrittää työntää seiniä lähemmäs toisiaan. Teoksen on luonut Sisiliasta kotoisin oleva Giulio Rosk ja se on nimeltään Open Your Future. Taustalla häämöttää Palazzo Lombardia -pilvenpiirtäjä, jonne suuntaamme tämän kierroksen päätteeksi.

---

Bosco Verticale

Puistoalueen laidalla ei voi olla huomaamatta kahta korkeaa kerrostaloa, joiden parvekkeilla kasvaa satoja puita. Kymmenisen vuotta sitten valmistunut Bosco Verticale eli pystysuora metsä edustaa uudenlaista kaupunkirakentamista ja se on voittanut useita arkkitehtuuripalkintoja. Olen nähnyt rakennukset monella matkalla, mutten vielä koskaan parhaassa vehreydessään kesäaikaan.  

Bosco Verticalen kodit ovat haluttuja, vaikka niiden hinnat yltävätkin lähemmäs pilviä kuin itse rakennukset. Asukkaiksi onkin löytynyt esimerkiksi jalkapallotähtiä, muotialan julkkiksia sekä yritysjohtajia. 

---

Ravintola Ratanà

Kivenheiton päässä Bosco Verticalesta sijaitsee erinomainen ravintola Ratanà, johon pääsin nyt tämänvuotisella matkalla ensi kertaa. Ravintola toimii tyylikkäässä historiallisessa rakennuksessa puiston laidalla ja sen ilmapiiriä voisi kuvailla jopa kotoisaksi. Tarjolla on modernilla twistillä toteutettua paikallista ruokaa, eikä hintatasokaan ole laatuun nähden mahdoton. Milanossa riittää runsaasti hyviä ravintolavaihtoehtoja, mutta tänne haluan palata uudelleen. 

---

Casa della Memoria

Puistoalueen laidalta löytyy myös punatiilinen rakennus, jonka seinissä erottuu erilaisia hahmoja. Casa della Memoria eli muistojen talo on rakennettu ajamaan vapauden ja demokratian asiaa. Samalla muistetaan kaikkia niitä, jotka ovat taistelleet natsismia ja fasismia vastaan sekä kunnioitetaan terrorismin ja kansanmurhien uhreja. Rakennuksessa järjestetään ilmaisia aiheeseen liittyviä näyttelyitä ja luentoja, mutta emme nyt perehdy tarjontaan tarkemmin.

---

Palazzo Lombardia ja Piazza Città di Lombardia

Esittelen tämän kierroksen päätteeksi vielä yhden kohteen. Alueellinen hallintorakennus Palazzo Lombardia avaa muutamana päivänä vuodessa näköalatasanteensa yleisölle, useimmiten kuukauden ensimmäisenä sunnuntaina. Aikataulun voi tarkistaa Palazzo Lombardian nettisivuilta. Vierailu 39. kerroksessa on ilmainen, mutta vaatii aina ennakkoilmoittautumisen. Tällä kerralla olemme onnekkaita, kun osumme kaupunkiin juuri sopivasti maaliskuun alussa. Pilvenpiirtäjän juurella sijaitseva Piazza Città di Lombardia on arkkitehtonisesti mielenkiintoinen aukio ja sitä pääsee onneksi ihmettelemään milloin tahansa.

Hissi kuljettaa meidät pilvenpiirtäjän huipulle niin nopeasti, että korvat menevät hieman lukkoon. Perillä saa viettää haluamansa ajan, eikä täällä kannatakaan kiirehtiä, koska tarjolla on näkymiä joka suuntaan. Useampikin nostokurki kurottaa kohti taivasta, joten urbaani maisema elää jatkuvassa muutoksessa.

Palazzo Lombardian huipulta avautuu hieno näkymä nimenomaan edellä mainittuun Biblioteca degli Alberi -puistoon, jonka ympärillä erottuvat esimerkiksi UniCredit-torni sekä Bosco Verticalen rakennukset. Ratanà-ravintola toimii etualalla keskellä näkyvässä vaaleankeltaisessa harjakattoisessa talossa.

Isola punaruskeine kattoineen levittäytyy Bosco Verticalen oikealla puolella. Aivan kuvan etualalla, punavalkoisen nostokurjen takana erottuva tavallinen oranssinkeltainen kerrostalo on sikäli merkittävä, että siellä sijaitsi muuan Silvio Berlusconin lapsuudenkoti. Italian historian kiistellyimmän poliitikon perhe asui osoitteessa Via Volturno 34 sijaitsevassa pienessä asunnossa. Silviolle ei riittänyt edes omaa huonetta, joten hän vietti yönsä olohuoneen sohvalla. Isola on muuttunut noista ajoista monella tavalla ja uskoakseni parempaan suuntaan.

Vietimme vaimon kanssa parin edellisvuoden tapaan keväisen viikonlopun Milanossa. Nautimme hyvästä ruoasta ja näköaloista, kävelimme mukavilla alueilla sekä katselimme kaupunkia vanhojen raitiovaunujen kyydissä. Oman matkani kohokohta oli jälleen jalkapallo-ottelu.

Milanon-matkamme ovat aina olleet melko lyhyitä ja nytkin viivymme Lombardian pääkaupungissa vain kolmen yön ajan. Tuttuun kohteeseen palatessa on mukavaa, ettei tarvitse yrittää nähdä kerralla koko kaupunkia, vaan voi nauttia kiireettömistä päivistä. Useimmat päänähtävyydet on koettu jo aiemmin, mutta ehdimme silti nähdä paljon uutta sekä palata myös tutuille kulmille.

---

Erinomainen ateria Ratanàssa

Saavumme Milanoon lauantai-iltana, jolloin kiirehdimme hieman myöhästyneeltä lennolta vielä syömään. Meillä on pöytävaraus Ratanà-nimiseen ravintolaan, jossa käyminen on ollut mielessä parilla aiemmallakin matkalla. Kuulin Ratanàsta ensi kertaa Tasty Travelissimo -blogista, mutta olen törmännyt sen nimeen myös esimerkiksi Milanon pitkää Michelin Guide -listausta selaillessani. Ravintola sijaitsee puistoalueen laidalla vanhassa tunnelmallisessa rakennuksessa, joka on kuulunut aiemmin ainakin rautatieyhtiölle ja elokuvateatterille.

Ratanà tarjoilee laadukkaista raaka-aineista valmistettuja milanolaisia ruokia, joita on muokattu modernilla otteella. Hinta on tasoon nähden mielestäni varsin kohtuullinen, sillä monien pääruokien hinta jää alle kolmenkymmenen euron. Pidämme vaimon kanssa juuri tällaisista ravintoloista, joissa saa nauttia erinomaisen kolmen ruokalajin aterian paikallisen viinin kera. Pöydät ovat Ratanàn pienessä salissa lähellä toisiaan, mutta tunnelma on silti miellyttävä ja palvelu toimii moitteettomasti.

Syön aluksi taimencarpaccion, jossa itse kalalla ei ole juurikaan makua, mutta lisukkeet tekevät annoksesta herkullisen. Vaimo nauttii juuresannoksesta, jonka kastike on käsittämättömän hyvää. Tilaan pääruoaksi Ratanàn version milanolaisen keittiön tunnetuimmasta klassikosta eli osso bucosta sahramirisoton kera. Toteutus on moderni, mutta maukas. Saan maistaa myös vaimon kana-annosta, joka sekin on onnistunut. Kasvisalkuruoka oli kuitenkin niin hyvä, että jäämme miettimään mitä menetimme kun emme kokeilleet pääruokalistalta löytyvää artisokkaa. Jälkiruoatkin ovat reilun kokoisia, joten Ratanàssa on helppo sanoa että ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Tänne täytyy palata joskus uudelleen!

---

Tuulahdus Suomea Piazza Alvar Aallolla

Tiesitkö, että Milanosta löytyy suomalaiselle merkkihenkilölle omistettu aukio? Alvar Aalto oli suuri Italian ystävä, jota vastavuoroisesti arvostetaan suuresti saapasmaassa. Piazza Alvar Aalto löytyy Porta Nuovan business-alueelta, ja sitä ympäröivät korkeat keskenään samannäköiset asuinrakennukset. Vierekkäiset Porta Nuovan ja Porta Garibaldin alueet edustavat modernia Milanoa, josta kerron vielä lisää myöhemmin julkaistavassa postauksessa.

Suomalaisarkkitehdin mukaan nimetyn aukion laidalla toimii fine dining -ravintola AALTO, jonka maistelumenujen hinnat pyörivät 150 euron molemmin puolin. Ruokalistalla vaikuttaisi olevan itämaisia vaikutteita, mutta mitään viitteitä Suomeen ei ole havaittavissa.

---

Upeita maisemia Palazzo Lombardian näköalatasanteelta

Olen saanut aiemmin ihailla Milanoa esimerkiksi Duomon katolta ja Torre Brancasta käsin, mutta olen jo pitkään odottanut sopivaa hetkeä päästäkseni Palazzo Lombardian 39. kerrokseen. Alueellinen hallintorakennus avaa näköalatasanteensa yleisölle vain harvoin, yleensä kuukauden ensimmäisenä sunnuntaina. Nyt matkamme ajoitus onnistui tämän mahdollisuuden kannalta täydellisesti. Vierailu on ilmainen, mutta vaatii ennakkoilmoittautumisen Palazzo Lombardian nettisivuilla. Ilmoittautumisprosessi tuntui ilman italialaista henkilökorttia hieman hankalalta, mutta onnistui lopulta hyvin.

Palazzo Lombardia sijaitsee lähellä Porta Garibaldin pilvenpiirtäjiä, joten parhaat näkymät kohdistuvat nimenomaan moderniin Milanoon. Esimerkiksi Duomo häämöttää puolestaan yllättävänkin kaukana. Toiseen suuntaan voi katsella Alppeja, jotka erottuvat pilvisestä säästä huolimatta selvästi.

Näköalatasanne on tilava ja tarjoaa näkymiä kaikkiin ilmansuuntiin. Ylhäällä voi viettää niin paljon aikaa kuin haluaa. Kävelemme maan pinnalle laskeuduttuamme läheiseen Isolan kauppahalliin haukkaamaan pientä välipalaa. Sää on harmillisen sateinen, mutta se ei onneksi pilannut ylhäältä avautuneita maisemia. 

---

Kierros San Siron stadionilla

Vaikka pidän Milanosta paljon myös kaupunkina, on toistuvien matkojeni tärkein syy jalkapalloseura Inter. Pyrin nykyään käymään pelissä vuosittain, mutta edellisestä opastetusta tutustumiskierroksesta San Siron stadionilla ehti kulua jo melkein 27 vuotta. Onkin mielenkiintoista sukeltaa pitkästä aikaa kahden maineikkaan seuran, Interin ja Milanin, kotiareenan uumeniin ja vierailla esimerkiksi jalkapallomuseossa, joukkueiden pukukopeissa sekä kentän laidalla. Stadionkierroksia järjestetään päivittäin ottelupäiviä lukuun ottamatta. Aukioloajat löytyvät stadionin nettisivuilta, joilta voi halutessaan ostaa myös ennakkolipun tutustumiskierrokselle.

Lue lisää jutustani Stadionkierros San Sirolla ja Inter–Genoa.

---

Hiukopalaa trendikkäässä Bar Fridassa

Stadionkierroksen jälkeen alkaa olla jo kova nälkä, joten kaipaamme välipalaa ennen kello kahdeksaksi varattua illallista. Suuntaamme jälleen Isolan kaupunginosaan, jossa sijaitseva Bar Frida on ennakkotietojeni perusteella jonkinlainen paikallinen instituutio. Katettu sisäpiha näyttää houkuttelevalta, mutta astumme viileän ja kostean sään vuoksi sisätiloihin. Baari on vasta juuri auennut, mutta se on jo puolillaan väkeä. Värikkään boheemi sisustustyyli miellyttää, mutta emme pidä liian kovalla soivasta musiikista. Tällaisia desibelejä voisi odottaa myöhemmin illalla, mutta kello on vasta vähän yli viisi sunnuntai-iltapäivällä. Patiolla olisi ollut varmasti hiljaisempaa.

Valitsemme listalta edulliset annokset hummusta ja burratina-juustoa kahdestaan jaettaviksi. Kun lisukkeina on esimerkiksi bruschetta-leipiä ja bataattiranskalaisia, tulee vatsa hieman täydemmäksi kuin oli tarkoituskaan. Frida tunnetaan pitkästä cocktail-listastaan, mutta omaa valintaani ei tarvitse pitkään miettiä. Milanossa pitää aina nauttia paikallinen klassikko Negroni Sbagliato, joka koostuu Camparista, vermutista ja kuohuviinistä. Fridan ruoat ja juomat maistuvat erinomaisesti. Jos meluisa ympäristö ei pelota, voisi tänne tulla joskus syömään useammasta pikku annoksesta koostuvan isommankin aterian. 

---

Illallinen tutussa Botinero-ravintolassa

Vielä samana iltana on edessä yksi ateria, sillä olen varannut pöydän suosikkiravintolastani Botinerosta. Olemme syöneet täällä monesti aiemminkin ja olleet aina todella tyytyväisiä. Ateria on tällä kerralla kelvollinen, mutta jää suuriin odotuksiin nähden lieväksi pettymykseksi. Tilanne olisi saattanut olla toinen, jos olisimme saapuneet paikalle nälkäisempinä ja ehkä annosvalinnatkaan eivät menneet nyt nappiin. Meidät myös ohjataan tällä kerralla pöytään, joka ei ole yhtä miellyttävällä paikalla kuin parilla edellisellä kerralla.

Palvelu on joka tapauksessa edelleen sujuvaa ja ravintolan ilmapiiri todella miellyttävä. Melutaso pysyy yllättävän maltillisena, vaikka tupa on täynnä. Entisen jalkapalloilijan Javier Zanettin omistama Botinero on ruokalistaltaan argentiinalaishenkinen liharavintola. Tiedän alkuruokalistan carpaccion ja muut leikkeleet suussa sulaviksi, mutta valitsen silti kevyemmän vaihtoehdon toivossa ricottalla täytettyjä kurpitsankukkia. Tämäkin on entuudestaan tuttu annos, mutta muistelen siinä olleen aiemmin enemmän makua. Jotakin muutosta on ainakin annosvalokuvien perusteella tapahtunut.

Grillatussa pihvissä ei ole sinänsä valittamista, mutta ei se tällä kerralla erityisen mureakaan ole. Viinivalinta onnistuu ja sitruunasorbetti raikastaa mukavasti oloa aterian päätteeksi, joten on illallisessa paljon hyvääkin. Mieleeni jää myös hetki, kun tarjoilija tuo naapuripöydässä illastavan perheen tyttärelle yllätyslahjan. Se paljastuu Zanettin omistuskirjoituksella varustetuksi kapteeninnauhaksi, jonka vanhemmat ovat lapselleen hankkineet. Melkein liikutun, kun katselen tytön onnea. Hän ei ollut syntynyt Inter-legendan vielä pelatessa, mutta tuossa perheessä pieninkin tietää kuka nosti keväällä 2010 Mestarien liigan pokaalin ilmaan. Käymme vielä lopuksi ihailemassa aulabaarin nappulakenkäkokoelmaa. Maailmankuulujen tähtipelaajien kenkiä riittää Maradonasta Maldiniin.

---

Kävelykierros rosoisessa Isolan kaupunginosassa

Edellisen päivän sadepilvet ovat kaikonneet, kun suuntaamme maanantaina taas uudelleen Isolan kaupunginosaan. Isola on eläväiseksi mainittu alue, jossa ankea ilmapiiri on väistynyt trendikkäiden baarien, bistrojen, vintage-kauppojen ja värikkäiden katutaideteosten vallatessa itselleen tilaa.

Isolan yhteisöllisyyttä voi aistia vaikkapa Isola Pepe Verde -puutarhassa, jossa oppaaksemme ilmestyy harmaa kissa. Entisestä työläiskaupunginosasta on kuoriutunut kiinnostava milanolainen vastine vaikkapa Helsingin Kalliolle, Tukholman Södermalmille tai Berliinin Kreuzbergille.

Isolasta kertyi sen verran kirjoitettavaa, että kerron alueesta lisää myöhemmässä jutussa yhdessä naapurikaupunginosien Porta Nuovan ja Porta Garibaldin kanssa.

---

Elämysmatkoja vanhoilla raitiovaunuilla

Metro on tehokas kulkuväline, mutta ellei perille pääsyyn ole kiirettä, kannattaa hypätä mieluummin raitiovaunuun. Maan päällä matkustaessa näkee mukavasti kaupunkia ja hyvällä tuurilla voi päästä vanhan puisen kulkuvälineen kyytiin. Natisevissa ja kolisevissa vaunuissa on nostalgista menneen ajan tunnelmaa. Vanhimmat yhä käytössä olevat vaunut ovat peräisin 1920-luvun lopulta, mutta kaduilla liikkuu myös virtaviivaisia tämän vuosikymmenen malleja.

Vanhat raitiovaunut ovat Milanossa niin ikoninen näky, että ne voi laskea nähtävyyksien joukkoon. Ajelemme raitiovaunulla esimerkiksi Isolasta Navigliin, jolloin kuljemme kaupungin ydinkeskustan halki. Olemme aiemmilla matkoillamme pyörineet niin paljon upean tuomiokirkon Duomon ympäristössä, että halusimme tällä kerralla jättää koko alueen väliin. Näemme siis Duomon tällä kerralla vain pikaisesti raitiovaunun ikkunasta. Kiinnitämme huomiota kaduilla kulkevien ihmisten suureen määrään, jolloin vasta tajuamme kuinka miellyttävän rauhallista Isolassa ja muilla käymillämme alueilla on ollut. Duomon aukio on syystäkin pakollinen vierailukohde ensikertalaiselle, mutta jos Milano on entuudestaan tuttu, voi siellä käynnin jättää joskus väliinkin.

Julkisen liikenteen käyttäminen on Milanossa sujuvaa, varsinkin kun reittiohjeet hakee Google Mapsin avulla. Käytän matkalippujen hankkimiseen ATM Milano -sovellusta, jonka voi ladata App Storesta tai Google Playsta. Yksittäinen lippu on voimassa puolitoista tuntia ja sen hinta on tällä hetkellä 2,20 euroa. Lippua ei tarvitse näyttää raitiovaunuun noustessa, mutta pistotarkastuksia tehdään ajoittain. Metrossa lippu luetaan matkan aluksi ja lopuksi lipuntarkastusportilla. Mobiililippujen vaatimia koodinlukulaitteita on yleensä vain osassa vierekkäisistä porteista, mutta sellainen on silti aina helposti löytynyt.

---

Seesteisen kaunis Naviglio Grande

Naviglin kanavat ja erityisesti kuvauksellinen Naviglio Grande kuuluu Milanon kauneimpiin paikkoihin. Kanavan vartta pitkin on mukava kävellä rauhalliseen tahtiin ja pysähtyä välillä silloille katselemaan maisemaa. Milanossa oli joskus muinoin paljon enemmänkin kanavia, mutta onneksi edes nämä pari vesiväylää on säilytetty.

Olemme yleensä käyneet Naviglissa viikonloppuiltaisin, jolloin alueella riittää vilskettä ja meteliä. Tänne kannattaa tulla nauttimaan vaikka alkuillan aperitivot, jolloin juoman kylkeen saa paikallisen tavan mukaan runsaasti purtavaa. Nyt tuntuu oikein mukavalta olla täällä vaihteeksi hyvissä ajoin maanantai-iltapäivänä, kun ilmapiiri on kovin seesteinen.

Naviglio Grande jatkuu kaukaisuuteen ja sitä pitkin pääsisi vaikka Piemonten rajalla virtaavalle Ticino-joelle saakka. Kanavan mielenkiintoisin osuus rajoittuu kuitenkin Via Valenzan sillan ja Darsenan vesialtaan väliselle alle kilometrin matkalle. Täällä on runsaasti ravintoloita, baareja, katukaupustelijoita sekä muutamia pieniä taidegallerioita.

Käväisemme kauniissa Santa Maria delle Grazien kirkossa, jossa ei näy kovin montaa muuta ihmistä. Pudotan lippaaseen kolikon ja sytytän kynttilän, koska täällä liekit ovat vielä aitoja. Kovin monessa muussa kirkossa suositaan jo sähkökynttilöitä. Pistäydymme myös kirjakauppa Libracciossa, josta ei tällä kerralla löydy ostettavaa.

Naviglio Granden länsipäässä voi piipahtaa kauniilla sisäpihalla, jonka puodeista löytyy muun muassa taidetta. Täältä voisi hankkia vaikkapa Milanoa kuvaavia tauluja ja taidepostikortteja, joissa näkyy usein myös oranssinkeltaisia raitiovaunuja.

---

Jalkapallohuumaa Interin ja Genoan ottelussa

Oman matkani suurin kohokohta odottaa maanantai-iltana, kun Inter kohtaa Serie A:n ottelussa Genoan. Yksi Euroopan suurimmista stadioneista on käytännössä loppuunmyyty, sillä kotijoukkue Nerazzurri pelaa vahvaa kautta ja kannattajat haluavat päästä nauttimaan hyvistä hetkistä. Illan ottelusta ei tule mitään poikkeuksellisen hienoa jalkapallonäytelmää, mutta Inter nappaa makean voiton maalein 2–1. Nautin suuresti stadionin tunnelmasta ja siitä, kuinka Inter on karkaamassa sarjataulukossa muilta. Sarjajohdon kasvamisesta kertova laulu raikuu vielä pitkään metroasemallakin. E se ne va, la capolista se ne va…

Lue lisää jutustani Stadionkierros San Sirolla ja Inter–Genoa.

---

Toivon palaavani stadionille jälleen ensi kaudella ja näkeväni samalla taas myös muuta Milanoa. Vaikka olenkin käynyt kaupungissa jo kymmenen kertaa, tuntuu hyvältä päästä tutustumaan aina johonkin uuteen nähtävyyteen ja toisaalta kierrellä myös tutuissa paikoissa.

Tällä kerralla olisin halunnut päästä vihdoin kaupungin tunnetuimpaan taidemuseoon Pinacoteca di Breraan, mutta koska kuukauden ensimmäinen sunnuntai on ilmainen, oli se jo pari viikkoa ennen matkaa täyteen varattu. Maanantaisin museo on suljettu. Myös Castello Sforzescon sisätilat ovat minulta edelleen käymättä ja mielessä on myös joitakin vähemmän tunnettuja kohteita sekä monia ravintoloita, joihin olisi mukava päästä tutustumaan. Edessä on sitä ennen reissuja muihin hienoihin kohteisiin, mutta tuntuu silti harvinaisen houkuttelevalta alkaa suunnitella jo tässä vaiheessa myös seuraavaa Milanon-matkaa.

Kaikki Milanosta kirjoittamani jutut löytyvät täältä.