Italia
Italian lumoa hurmaavassa Abruzzossa

Vietin kesäkuun alkupuolella pari viikkoa Italiassa. Suurin osa ajasta kului Abruzzosta vuokratun lomatalon ympäristössä, mutta piipahdimme myös parilla muulla alueella. Hienot maisemat ja leppoisa maalaiselämä olisivat houkutelleet jäämään Abruzzoon pidemmäksikin aikaa.
Tätä matkaa oli odotettu kauan ja hartaasti. Vuoden 2019 loppupuolella varatun matkan oli tarkoitus toteutua kesäkuussa 2020, mutta pandemia ehti muuttaa suunnitelmia useampaan kertaan. Sähköposteja tuli kirjoiteltua melkoinen määrä, mutta kaikilta majoittajilta sekä lentoyhtiöltäkin löytyi niin paljon joustavuutta, että varausten siirrot onnistuivat ilman lisäkustannuksia. Meitä oli matkassa yhdeksän henkilöä, joista seitsemän koko kierroksen alusta loppuun. Voi sitä riemun määrää, kun pääsimme lopulta Italiaan!

Aloitamme matkan yöpymällä roomalaisten omassa rantalomakohteessa Ostia Lidossa. En ole aiemmillakaan reissuillani ihastunut tähän kaupunkiin, mutta sijainti Fiumicinon lentokentän vieressä on iltalennon jälkeen lähes lyömätön. Ostian rantakadun varrelta kelpaa herätä, juoda hotellin aamiaisella cappuccinot ja jatkaa virkeänä matkaa. Päässä jyskyttää J-Axin muutaman vuoden takainen hitti Ostia Lido, jonka sanoituksen mukaan jopa Ostia Lido voi tuntua paratiisilta, kunhan vain pysymme yhdessä.

Abruzzon lomatalo odottaa noin kolmen tunnin ajomatkan päässä Roomasta koilliseen. Tietöiden ja tunneleiden sävyttämät moottoritiet vaihtuvat vähitellen mutkikkaisiin maalaisteihin ja mäkisiin peltomaisemiin. Talo on ehkä jopa viihtyisämpi kuin ennakkoon näkemistämme kuvista voisi päätellä ja maisema hurmaa heti ensi silmäyksellä.

Elämä Atrin kunnassa soljuu perinteiseen italialaiseen malliin. Aterioista kelpaa nauttia omalla terassilla, kun käsin tehty tuorepasta on haettu keskustan pikku puodista ja viini suoraan Ruggierin tilalta muutaman kilometrin päästä. Kirsikoita ei tarvitse ostaa mistään, sillä ne poimitaan omalla pihalla kasvavista puista. Maanviljelijät puuhailevat taloa ympäröivillä oliiviviljelmillä ja villisikalauma uskaltautuu muutaman kerran pihallemme. Merikin on lyhyen automatkan päässä, mutta kukaan meistä ei ole suuremmin kiinnostunut Adrianmeren rannikon pitkistä hiekkarannoista. Uimme mieluummin huvilan pihalla olevassa altaassa omassa rauhassamme. Sää on sopivan lämmin, mutta hellelukemat pysyttelevät onneksi maltillisina.

Käymme ravintoloissa vain muutaman kerran. Tutuimmaksi tulee saman kylän agriturismo Castelli in Aria, josta voi varata illallisia ennakkoon. Täällä syödään sitä mitä emäntä sattuu valmistamaan, mutta kaikki on maukasta. Toisaalta kaikkien tällä seudulla käymiemme ravintoloiden valikoima on hyvinkin lihapainotteinen ja alan jo kaivata esimerkiksi meren herkkuja. Alueen suosituin ruokalaji on joka paikassa tarjolla oleva arrosticini, joka tarkoittaa pieniä lampaanlihavartaita.

Atrin keskusta on pieni ja viihtyisä. Vanhat värikkäät talot muodostavat kauniin kokonaisuuden ja kapeilla kujilla saa kuljeskella useimmiten kaikessa rauhassa. Kylän laidalta aukeaa mahtava maisema Abruzzon sisämaahan ja hieman merellekin päin. Kujat tulevat muutaman vierailun aikana tutuiksi, minkä ansiosta kylä alkaa tuntua kovin kotoisalta. Välillä voi kierrellä valokuvailemassa ja toisinaan Atrin keskustassa tulee käväistyä vain tutussa jäätelöbaarissa maistelemassa pistaasia ja sitruunaa.
Lue lisää jutustani Maaseutulomailua Atrissa Italiassa.

Atrin luonnon erikoisuuksia ovat calanchi-kalliomuodostelmat, joita näkyy seudulla paljon. Eroosion kuluttama savipitoinen maa antaa alueen maisemille persoonallista ilmettä. Itse kallioihin ei pääse koskemaan, mutta kierrämme noin kuuden kilometrin mittaisen luontopolun calanchi-muodostelmien ympäri. Hienoissa maisemissa tehty hikinen lenkki on mieleenpainuva kokemus.
Lue lisää jutustani Calanchi di Atri – luontoretki Abruzzon maisemissa.

Atrin ympäristössä on muitakin kuvauksellisia kyliä ja pikkukaupunkeja. Ajamme kumpuilevan maalaismaiseman halki kukkulan laella kohoavaan Città Sant’Angeloon, joka on ehdottomasti ansainnut paikkansa Italian kauneimpien kylien listalla.

Città Sant’Angelossa on oikeastaan kaikkea mitä pittoreskissa eteläeurooppalaisessa kylässä pitääkin, eli värikkäitä taloja, hiljaisia kujia, laiskoja kissoja, koristeellisia katulamppuja ja ovenkolkuttimia, raikkaantuoksuisia pyykkejä, valtava määrä kukkaistutuksia, hieman rapistuneita seiniä sekä lounastamiseen sopiva näköalaravintola.
Lue lisää jutustani Città Sant’Angelo – yksi Italian kauneimmista kylistä.

Alueen vähemmän tunnettuihin kukkulakyliin kuuluvat Silvi Paese sekä Montepagano. Molemmista on hieno maisema sekä Adrianmerelle että Abruzzon maaseudulle päin. Varsinkin Silvi Paese on hyvin kaunis, mutta sen vanhin osa on kovin pieni. Kirkon tuntumassa riittää vierailumme aikaan elämää, sillä käynnissä on suuri hääjuhla.

Montepaganoa ei ole mainittu missään löytämässäni matkaoppaassa, mutta se vaikutti Silvi Paesesta nähtynä mielenkiintoiselta. Mistään pakollisesta nähtävyydestä ei olekaan kysymys, mutta keskipäivän helteessä uinuva Montepagano jää mieleen sympaattisena paikkana, jossa saa aistia perinteistä kylätunnelmaa.
Lue lisää jutustani Abruzzon pikkukylät Silvi Paese ja Montepagano.

Jos koko matkalta pitäisi valita vain yksi kohokohta, se olisi varmasti Campo Imperatore. Suomeksi Keisarin kenttää tarkoittava tasanko on maisemiltaan hämmentävän upea, ja paikan päällä voi ymmärtää miksi sitä kutsutaan ”Italian Tiibetiksi”. Todella laaja tasankoalue tarjoaa sellaista avaruutta, jollaista ei odottaisi Italiasta löytävänsä.

Tasankoa ympäröivät vuoret houkuttelevat retkeilemään. Osa joukostamme lähtee patikoimaan kunnianhimoisemmin ja osa tyytyy ihailemaan maisemia vain alempaa. Itse en ole varautunut minkäänlaisilla vaellusvarusteilla, mutta teen silti spontaanin puolentoista tunnin kävelyretken aivan huikeissa vuoristomaisemissa Campo Imperatoren vanhan hiihtokeskuksen ympäristössä. Korkeuseroja ja kivikkoisia polkuja riittää, mutta niistä selviää onneksi kaupunkikengilläkin. Näihin maisemiin voisi palata patikoimaan useammaksikin päiväksi.
Lue lisää jutustani Campo Imperatore – satumaisen kaunis ”Italian Tiibet”.

Eräs Abruzzon kauneimmista kylistä on alueen pohjoisosissa sijaitseva Civitella del Tronto. Se eroaa ulkonäöltään esimerkiksi Atrista tai Città Sant’Angelosta, sillä värikkäiden seinien sijasta nähtävillä on lähinnä harmaata kiveä. Nautimme hiljaisen kylän historiallisesta tunnelmasta sekä korkealta kukkulalta avautuvista maisemista. Kukkulan huipulla kohoaa hämmästyttävän suuri linnoitus, jossa riittäisi tutkittavaa pidemmäksikin aikaa. Näkymät vain paranevat, kun pääsemme linnoituksen muureille.
Lue lisää jutustani Historiaa huokuva Civitella del Tronto.

Käväisemme pienellä päiväretkellä myös Abruzzon naapurialueella Marchessa. Olin jo kauan halunnut nähdä kauniiksi kehutun Ascoli Picenon kaupungin, joka alkaakin täyttää odotuksia kaatosateen väistyessä auringonpaisteen tieltä. Ascolin kävelykeskusta ja varsinkin sen kaksi suurinta aukiota muodostavat viihtyisän alueen, jolla on mukava viettää aikaa. Mieleen jäävät myös ascolilaiset oliivit, jotka on täytetty ja friteerattu todella herkullisiksi. Ostamme niitä katukojusta maistiaisiksi ja löydämme uutta herkkuamme myöhemmin myös muualta Italiasta, kun nyt tiedämme mitä kannattaa etsiä.
Lue lisää jutustani Päiväretkellä Ascoli Picenossa.

Matkamme jatkui Atrissa vietettyjen kymmenen päivän jälkeen kohti etelää ja Molisen aluetta. Valitsin Termolin rantakaupungin reittimme varrelle ennen kaikkea linnoitetusta vanhastakaupungista näkemieni kuvien perusteella. Termolin vanhin osa onkin todella viehättävä, minkä lisäksi sen ulkopuolella on hieman uudenaikaisempi kävelykeskusta monine ravintoloineen. Termolin parhaat osat ovat toisaalta niin pienellä alueella, että ne tulevat tutuiksi varsin nopeasti. Meille jää siis hyvin aikaa viettää pari iltaa paikallisissa kalaravintoloissa, jotka tarjoavat tervetullutta vaihtelua Abruzzon maaseudun liiankin lihapainotteiseen ruokavalioon.

Ulkomaalaisille tuntematon Termoli paljastuu italialaisten suosimaksi rantalomakohteeksi, jonka hiekkarannat auringonvarjoineen jatkuvat silmänkantamattomiin. Osumme paikalle sattumalta viikonlopuksi, jolloin saamme osamme myös paikallisesta yöelämästä. Nukkuminen katutasosta vuokratussa asunnossa osoittautuu sen verran mahdottomaksi, ettei auta kuin liittyä joukkoon. Livebändi soittaa lähimmällä piazzalla muutaman kymmenen metrin päässä perinteisiä italialaisia hittejä Domenico Modugnon Volaresta Toto Cutugnon L’italianoon. Perjantai-illan tunnelma on huikea, kun kansa laulaa mukana, eikä kenelläkään ole huolta huomisesta.
Lue lisää jutustani Italialaisten kaunis rantalomakohde Termoli.

Matkamme viimeinen kohde Castel Gandolfo on tuttu jo kolmisen vuotta sitten tehdyltä matkalta. Rooman läheltä löytyvä pieni kylä sijaitsee kuvankauniilla paikalla Albano-nimisen kraatterijärven reunalla ja se on muutenkin viihtyisä paikka varsinkin aamuisin ja iltaisin, kun pääkaupungista saapuneet päiväretkeläiset ovat poissa.

Castel Gandolfo tunnetaan paavien kesänviettopaikkana, jossa katolisen kirkon päämiehet ovat nauttineet lomistaan vuosisatojen ajan. Nykyinen paavi Franciscus kuitenkin kieltäytyi liian mahtipontiseksi kokemastaan majoituksesta, joten Paavin palatsi sekä yksityiset puutarhat ovat nyt yleisölle avoimia turistinähtävyyksiä. Hämmästyttävän laaja puutarha-alue sekä palatsin sisätilat osoittautuvat yllättävänkin mielenkiintoisiksi tutustumiskohteiksi. Kukaan ei vielä tiedä museoitujen tilojen kohtalosta sitten, kun paavin virka siirtyy joskus tulevaisuudessa Franciscuksen seuraajalle.
Castel Gandolfosta on tulossa oma blogijuttunsa myöhemmin.

Käymme Castel Gandolfosta käsin katsomassa myös seudun toista kraatterijärveä Nemiä. Nemin kylään olisi voinut tutustua tarkemminkin, mutta jo pelkkä järvimaisema on pienen retken arvoinen.

Kotiinlähtöpäivänä on ennen iltalentoa ylimääräistä aikaa ja päädymme hieman sattumaltakin Nettunossa sijaitsevalle amerikkalaiselle sotilashautausmaalle. Kohde on todella vaikuttava ja taatusti tutustumisen arvoinen. Suuri hautausmaa on yhtä aikaa sekä kaunis että surullinen paikka. Täällä ei voi kuin toivoa rauhaa koko maailmaan.
Anzio–Nettunon amerikkalaisesta sotilashautausmaasta on tulossa oma blogijuttunsa myöhemmin.

Matka onnistui hyvin ja oli pitkäksi venyneen odottamisen arvoinen. Abruzzon alue hurmasi sekä maisemillaan että maalaistunnelmallaan ja oli minulle taas uudenlainen pala Italiaa. Atrin ympäristössä sai seurata perinteistä elämänmenoa ja huomata taas kerran, kuinka monimuotoinen maa Italia onkaan. Minulle sopii hyvin, että opiskelemani italian kieli on näillä seuduilla monesti ainoa vaihtoehto. Englantiakin puhuvia ihmisiä löytyy, mutta ulkomaisten kielien taitaminen ei ole näillä kylillä mikään itsestäänselvyys.

Haaveilen tutustumisesta Italian kaikkiin kahteenkymmeneen alueeseen. Abruzzosta tuli kymmenes alue, jossa olen viettänyt vähintään viikon ja Molisesta neljästoista, jossa olen nukkunut ainakin yhden yön. Enää Calabria ja Aostanlaakso ovat alueita, joiden maaperälle en ole lainkaan astunut. Suosittelen omien kokemusteni perusteella lämpimästi myös Italian vähemmän tunnettuihin seutuihin tutustumista.

Aloitin Italian-matkailuni Roomasta, Venetsiasta, Toscanasta ja Gardajärveltä, jotka ovat kieltämättä upeita. Nyt useimmat parhaista muistoistani sijoittuvat Abruzzon, Puglian tai Umbrian kaltaisille seuduille, jotka ovat tutustuttaneet syvemmin italialaiseen elämään ja antaneet maasta entistä persoonallisemman kuvan. Abruzzo vei palan sydämestä. Ei se välttämättä ihan ykköseksi Italia-listallani noussut, mutta varmasti hyvin korkealle. Toivottavasti palaamme vielä joskus.

Italia
Milanon-viikonlopun uudet kokemukset

Vietimme vaimon kanssa jo perinteeksi muodostuneen kevätviikonlopun Milanossa. Löysimme matkan varrella muun muassa pari hyvää ravintolaa, kiinnostavan kotimuseon, upean kirkon sekä katutaidetta. Lopuksi pääsin tietysti jalkapallo-otteluunkin.
Tämä oli itselleni jo 11. vierailu Milanossa, joten kaupunki on tullut melko tutuksi siitäkin huolimatta, etten ole viipynyt perillä koskaan pitkää aikaa kerrallaan. Milanosta tuntuu löytyvän joka matkalle aina uutta mielenkiintoista nähtävää, ja listallani on tämänkin reissun jälkeen monta paikkaa, joissa haluaisin päästä käymään vasta ensimmäistä kertaa. Näihin kuuluu yhä esimerkiksi pari kaupungin suosituimpiin kuuluvaa museota.

Toistuvat Milanon-matkat ovat johtaneet siihen, että kiertelemme mielellämme eri kaupunginosissa, mutta vilkkaimmassa ydinkeskustassa ei välttämättä tarvitse käydä lainkaan. Onnistuimme tällä kerralla käymään Milanossa näkemättä kuuluisasta tuomiokirkosta vilaustakaan. Tätä ei pidä käsittää väärin, sillä Duomo on yksi suosikkikirkoistani ja kuuluu ehdottomasti Italian komeimpiin nähtävyyksiin. Tavoitteenani on vain tutustua Milanoon mahdollisimman laajasti, mieluiten kävellen ja välillä vanhojen raitiovaunujen kyydistä nauttien. Keräsin tähän pakettiin monipuolisen viikonlopun kymmenen parasta kokemusta, joista suurin osa oli meille kokonaan uusia.

Illallinen Antica Osteria Cavallinissa
Saavumme Milanoon perjantai-iltana niin, että ehdimme vielä myöhäiselle illalliselle nauttimaan kaupungin ravintolatarjonnasta. Valintamme on tällä kerralla perinteikäs Antica Osteria Cavallini, joka avasi ovensa jo joulukuussa 1934. Ravintola sijaitsee melko lähellä päärautatieasema Milano Centralea. Meidät ohjataan sisäpihamaiseen katettuun tilaan, joka käy illan mittaan hieman meluisaksi. Tunnelma pysyy runsaasta asiakasmäärästä huolimatta mukavana. Esimerkiksi yksi suuri paikallinen seurue juhlii nuoren naisen syntymäpäiviä. Antica Osteria Cavallinissa on käynyt vuosien varrella paljon jalkapallotähtiä ja muita julkisuuden henkilöitä. Monessa yhteydessä mainitaan erityisesti pelaaja-agentit, jotka ovat hieroneet täällä asiakkaidensa siirtoja seurasta toiseen.

Pitkällä listalla riittää paljon perinteisiä italialaisruokia. Syön alkuun herkullisen carpaccion, jonka ohuet lihaviipaleet suorastaan sulavat suussa. Vaimo luottaa perinteiseen tomaatti-mozzarellasalaattiin. Pääruoaksi tilaamme Langhen alueen Nebbiolo-viinin kanssa yhteensopivat liharuoat, joista varsinkin oma pihvini on oikein maukas. Jälkiruoaksi valitsemme tiramisua ja zuppa ingleseä. Viimeksi mainittu englantilainen keitto tunnetaan myös nimellä trifle ja se muistuttaa rakenteeltaan tiramisua. Ateria on hyvin onnistunut kokonaisuus ja minusta tuntuu kerta kaikkiaan upealta olla taas kerran Milanossa.

Upea Chiesa di San Maurizio al Monastero Maggiore
Milanossa on paljon sykähdyttäviä ja keskenään erilaisia kirkkoja, joista tunnetuin on mahtava Duomo. San Bernardino alle Ossa pysäyttää pääkalloillaan, Santa Maria delle Grazien yhteydessä on Leonardo da Vincin maalaama Viimeinen ehtoollinen ja Sant’Ambrogiokin on kieltämättä upea, mutta olisiko Milanon kaunein kirkko sittenkin San Maurizio al Monastero Maggiore.

San Maurizio onnistuu huijaamaan ohikulkijoita, sillä se on ulkoapäin kovin vaatimattoman näköinen. Olin itsekin kävellyt kirkon ohitse useammalla eri matkalla, kunnes satuin näkemään kuvia upeiden maalausten täyttämistä sisätiloista. San Maurizioon saa tutustua ilmaiseksi, joten siellä poikkeamista on helppo suositella kaikille. Sijaintikin on melko keskeinen Duomon ja Castello Sforzescon välimaastossa. Kirkko rakennettiin 1500-luvulla merkittävän nunnaluostarin yhteyteen. Nykyään luostarin tiloissa toimii arkeologinen museo.

Kirkon erikoisuuksiin kuuluu, että se on jaettu väliseinällä kahteen eri osaan. Kadunpuoleinen osa suunniteltiin seurakunnalle ja toinen puoli nunnia varten. Kirkon etuosa alttarimaalauksineen on hieno, mutta pidän itse vieläkin enemmän nunnien käytössä olleesta takaosasta. Molempien tilojen seinät ovat täynnä uskonnollisia aiheita käsittelevää maalaustaidetta. Teoksista saisi varmasti vielä enemmän irti selvittämällä mitä tapahtumia ne kuvaavat, mutta esimerkiksi Nooan arkin ja viimeisen ehtoollisen tunnistaa vähemmälläkin Raamatun tuntemuksella.

Muotikatu Via Monte Napoleone
Elegantti Milano tunnetaan yhtenä maailman muotipääkaupungeista, jonka kaduilla niin huippumallit kuin tavalliset kansalaisetkin pukeutuvat tyylikkäästi. Muotitietoisimmat tekevät ostoksensa kaupungin muotikorttelissa Quadrilatero della Modassa, jota halkoo maailman kalleimmaksi kaduksikin nimetty Via Monte Napoleone. Kävelemme maineikkaan ostoskadun päästä päähän, vaikkei mielessämme ole mitään näyteikkunaostoksia kummempaa. Jo kadun arkkitehtuuri on arvokasta, sillä ohitamme paljon 1800-luvun alkupuolella Milanon varakkaimman väen kodeiksi suunniteltuja uusklassisia rakennuksia.

Kapea Via Monte Napoleone ei ole luksusliikkeistä huolimatta erityisen viihtyisä, sillä sitä ei ole rauhoitettu kävelykaduksi. Toisaalta kauppojen asiakaskunnalle lienee tärkeää päästä autokyydillä oven eteen. Kadun varrella komeilee nytkin ohi kulkiessamme jokunen Ferrari ja pari Maseratia. Via Monte Napoleonelta ja sen sivukaduilta löytyy runsaasti luksusbrändien liikkeitä, joihin kuuluvat tietenkin myös Milanon omat ylpeydenaiheet Prada, Dolce & Gabbana, Versace sekä Armani. Useimmilla ovilla päivystää tummiin pukeutunut herrasmies valmiina avaamaan oven asiakkaille. Kenties ovimiehen harjaantunut silmä tunnistaa, kuka on astumassa aidosti ostoaikeissa sisään.

Villa Necchi Campiglio, yksi Milanon helmistä
Valitsemme viikonlopun museokohteeksi kiehtovalta kuulostavan Villa Necchi Campiglion. Löydämmekin varsinaisen keitaan, sillä tällaista uima-altaan koristamaa kukkivaa puutarhaa ei uskoisi löytävänsä miljoonakaupungin keskustasta. 1930-luvulla valmistuneessa huvilassa toimii kotimuseo, johon tutustumme englanniksi opastetulla kierroksella. Jäämme vielä opastuksen jälkeen kiertelemään talossa omaan tahtiin sekä nauttimaan puutarhakahvilan antimista.

Talo rakennettiin teollisuustoiminnalla rikastuneiden Necchin sisarusten Neddan ja Giginan sekä viimeksi mainitun aviomiehen Angelo Campiglion kodiksi. Erityisesti Necchin ompelukoneet ovat Italiassa tunnettuja tuotteita edelleen. Kolmikolla oli sen verran varallisuutta, että maineikas arkkitehti Piero Portaluppi sai työhönsä vapaat kädet budjetista välittämättä. Saamme vierailumme aikana ihailla tyylikkäitä huoneita sekä kuulla runsaasti kiinnostavia yksityiskohtia taloon, sen asukkaisiin, kuuluisiin vieraisiin ja arkkitehteihin liittyen.
Villa Necchi Campigliosta on tulossa oma blogijuttunsa myöhemmin.

Arkkitehtuuria ja flamingoja Quadrilatero del Silenziossa
Villa Necchi Campiglio sijaitsee arkkitehtuuriltaan kiinnostavan Quadrilatero del Silenzion alueen laidalla. Olemme käyneet miellyttävän rauhallisessa Hiljaisuuden korttelissa kerran aiemminkin, ja nyt meillä on aikaa katsella jykevien rakennusten yksityiskohtia entistä tarkemmin. Casa Sola-Busca tunnetaan erityisesti pääoven vieressä olevasta korvasta. Kyseessä on sata vuotta vanha ovipuhelin, johon taloon saapuneet vieraat saivat ilmoittaa tulostaan. Nykyään korvaan lausutut sanat eivät mene enää perille, sillä asukkaat ovat kyllästyneet uteliaiden ohikulkijoiden tervehdyksiin.

Ihmettelemme hetken Villa Invernizzin pihamaalla asuvia flamingoja, joita olemme käyneet tervehtimässä kerran aiemminkin. Metalliaidan taakse on kerääntynyt jonkin verran ihmisiä katselemaan vaaleanpunaisten lintujen touhuja. Flamingot päätyivät Milanoon 1970-luvulla, kun juustobisneksessä vaurastunut Romeo Invernizzi halusi eksoottisia lintuja pihamaalleen. Nykyiset linnut ovat puutarhan alkuperäisten asukkaiden jälkeläisiä.

Quadrilatero del Silenziossa on paljon komeita rakennuksia, joista Palazzo Berri-Meregalli on yksi kiinnostavimmista. Kivisen kerrostalon seinää koristavat monenlaiset patsaat ja mosaiikit. Varsinainen helmi on aulatila, jota ohikulkijat saavat ihailla aidan takaa. 1910-luvulla valmistunut rakennus edustaa liberty-arkkitehtuuria, joka oli italialainen versio Suomessakin tunnetusta jugendista.

Kuvauksellinen Via Abramo Lincoln
Meille jää ylimääräistä aikaa ennen illallisravintolan avautumista, joten lähdemme vaeltelemaan vielä hieman poispäin keskustasta. Via Abramo Lincoln on mainittu yhtenä Milanon kuvauksellisimmista kaduista, joten poikkeamme sille täälläpäin kaupunkia liikkuessamme.

Lyhyttä ja kapeaa kadunpätkää reunustavat matalat pastelliväriset talot. Puutarhojen kasvit ja puut luovat kadulle miellyttävän vehreän ilmeen, johon palmut tuovat ripauksen eksotiikkaa. Via Abramo Lincolnin rauhassa on vaikea kuvitella olevansa aivan Milanon ydinkeskustan tuntumassa. Talot rakennettiin alun perin työläisten edullisiksi asunnoiksi, mutta hintataso lienee noussut vuosikymmenten varrella pilviin.

Via Abramo Lincoln taitaa kuulua sellaisiin julkisiin salaisuuksiin, jonka on löytänyt jo muutama muukin matkailija. Mieleeni tulee hieman Lontoon Notting Hill, jonka värikkäiden talojen edustoilla riittää jo liikaa valokuvaajia. Emme haluaisi olla häiriöksi asukkaille, joten jatkamme matkaamme melko nopeasti. Poistuessamme paikalle leiriytyy ammattimainen kuvausryhmä, jonka suunnitelmissa näyttäisi olevan musiikkivideon purkittaminen.

Kasvisravintola Remulass
Ihastuimme viime vuoden Milanon-matkallamme Ratanà-ravintolaan, mutta sieltä ei löytynyt enää kolmisen viikkoa ennen matkaamme vapaata pöytää. Niinpä teemmekin varauksen Ratanàn sisarravintolaan Remulassiin, jolla on samat omistajat. Remulass profiloituu kasvisravintolaksi, jonka lyhyeltä ja usein vaihtuvalta ruokalistalta löytyy myös hieman kalaa. Tämä sopii meille hyvin, sillä keskityimme edellisiltana liha-annoksiin.

Pieni ravintolasali tuntuu kodikkaalta ja palvelu toimii sujuvasti. Juttelen mielelläni aina tilaisuuden tullen italiaksi ja saan selville, että tarjoilijan veli asuu nykyään Suomen Turussa. Jaamme aluksi annokset turskakroketteja sekä kalacarpacciota, jotka maistuvatkin todella hyvin. Kasvispääruoat ovat sen sijaan lievä pettymys, sillä esimerkiksi valtava endiivisalaatti on pidemmän päälle aika yksitoikkoista purtavaa. Jälkiruoat ovat puolestaan oikein herkullisia. Remulassia on helppo suositella vannoutuneille kasvissyöjille ja kyllä se on kelpo ravintola kaikille muillekin. Itse tilaisin seuraavalla kerralla alkuruokien lisäksi vaikkapa pastaa, jolloin kokonaisuus olisi luultavasti omastakin mielestäni kohdallaan.

Katutaidetta NoLon kaupunginosassa
Sunnuntaiaamupäivän kohteena on taannoisessa Matka-lehden jutussa mainittu NoLon kaupunginosa, jonka nimi on lyhenne sanoista Nord di Loreto. Loreton pohjoispuolella sijaitseva alue muistuttaa edellisvuoden matkaltamme tuttua Isolaa, sillä molempien kohdalla mainitaan usein yhteisöllisyys, vaihtoehtoisuus, hipsterihenkisyys sekä trendikäs ravintola- ja baaritarjonta. Etniset puodit viittaavat kaupunginosan monikulttuurisuuteen. Tämä on sitä tavallisen kansan Milanoa, joka sijaitsee vilkkaimman keskustan ja suosituimpien nähtävyysalueiden ulkopuolella. Itseäni houkuttelee täällä erityisesti näyttävä katutaide.

Sunnuntain ilmapiiri on varsin raukea, eikä NoLon kaduilla ole vilkasta. Viihtyisässä Trotterin puistossa on miellyttävää paikallistunnelmaa, kun lähistöllä asuvat perheet ovat tulleet viettämään aurinkoista pyhäpäivää. Etsimääni katutaidetta löytyy varsinkin junarataa seuraavan Via Pontanon varrelta. Joukkoon mahtuu useita kerrassaan upeita teoksia sekä myös ikävännäköistä sotkua.

Pieniä aukioita reunustavat terassit alkavat puolenpäivän jälkeen täyttyä lounasasiakkaista ja NoLo tuntuu heränneen jälleen eloon. Joskus aiemmin ankeana tunnettu kaupunginosa vaikuttaa ainakin näin aurinkoisena päivänä mukavalta, vaikkei tämä kierros muraalien lisäksi mitään poikkeuksellista tarjonnutkaan. Pysähdyn vielä kierroksen päätteeksi kuvaamaan Via Veninin varrelle taiteiltuja maalauksia, jotka esittävät milanolaisia maamerkkejä, kuten Castello Sforzescoa ja San Siron stadionia.

BAM-puiston kevätfestivaalit
Iltapäivällä on sen verran luppoaikaa, että päätämme suunnata puiden kirjastoon eli Biblioteca degli Alberi Milano -puistoon. Paikka on meille edellisiltä matkoilta tuttu, sillä olemme käyneet täällä ihailemassa esimerkiksi Bosco Verticalea eli puiden koristamia kerrostaloja. Myös edellä mainittu Ratanà-ravintola sijaitsee samoilla kulmilla. Meille on kuitenkin uutta päästä tänne näin lämpimänä ja aurinkoisena päivänä, sillä aiemmat vierailut ovat ajoittuneet yleensä talveen tai varhaisempaan kevääseen. Huomaamme perille päästyämme, että käynnissä on puiston oma kevättapahtuma BAM Spring Festival.

Tuntuu mukavalta, ettei tutussa kaupungissa tarvitse säntäillä nähtävyydeltä toiselle. Niinpä maltamme hyvin nauttia parinkymmenen asteen lämmöstä puistossa, jonne on istahtanut paljon muitakin kevätpäivän viettäjiä.

Kevätfestivaaleilla ei näy olevan paljoa ohjelmaa, mutta muutamalle ruokakojulle riittää tasaisesti jonoa. Lapsille on järjestetty jonkinlaista puuhaa ja päivään kuuluvat myös joogatunnit sekä tanssiesitykset, joiden ajankohta ei tosin osu yksiin oman vierailumme kanssa. Meille riittää kyllä hyvin vain oleskelu viihtyisässä puistossa taustalla kohoavia pilvenpiirtäjiä katsellen.

Jalkapallo-ottelu Inter–Udinese
Oman matkani kohokohta odottaa sunnuntai-iltana, kun pääsen katsomaan itselleni kovin rakkaan jalkapalloseuran Interin ottelua. Italian Serie A:n kamppailussa vastaan asettuu Udinese, joka tarjoaa lopulta todella kovan vastuksen. Milanon sinimusta joukkue nappaa silti arvokkaat sarjapisteet lukemin 2–1. Ottelu ikonisella San Siron stadionilla on aina elämys, ja nytkin paikalle saapuu lähes 72 000 jalkapallon ystävää. Kevät on jännitystä täynnä, sillä Inter kamppailee tiukasti Italian mestaruudesta ja sekä hakee menestystä myös Mestarien liigasta sekä Italian cupista. Lue lisää ottelukokemuksesta jutustani Jalkapalloa Milanossa, Inter–Udinese.

Italialaisen jalkapallo-ottelun tunnelmaa voi suositella paikallisena kulttuurikokemuksena kenelle tahansa, vaikkei itse peli välttämättä kiinnostaisikaan. Pääsyliput kannattaa hankkia Interin omilta nettisivuilta, ja pelaahan samalla stadionilla vuorollaan myös menestyksekkään historian omaava punamusta paikalliskilpailija Milan. Interin lippujen hankkimista varten täytyy rekisteröityä seuran nettisivuille. Pääsyliput tulevat myyntiin muutamaa viikkoa ennen peliä ja niitä on yleensä tavallisiin sarjapeleihin melko hyvin saatavilla, kun taas kysyntä esimerkiksi paikallisotteluihin on selvästi suurempaa. Lippujen hinnat lähtevät muutamasta kympistä ylöspäin. Stadionille mennessä täytyy Italiassa muistaa ottaa mukaan henkilöllisyystodistus, jota kysytään porteilla. Olen itse käyttänyt varmuuden vuoksi passia.

Vierailu Milanossa perjantai-illasta varhaiseen maanantaiaamuun oli jälleen kerran hieno kokemus. Kaupunki viehättää minua kerta kerralta enemmän, sillä joka matkalla tulee vastaan jotain aivan uutta sekä myös sopivasti tuttuja kulmia. Hyviä ravintolavaihtoehtoja riittäisi todella pitkäksi aikaa ja Interin pelit vetävät minua puoleensa aina tilaisuuden tullen. Tällaisilla kevätmatkoilla tekisi mieli tutustua välillä muihinkin italialaisiin kaupunkeihin ja stadioneihin, mutta toivon palaavani erityisesti Milanoon vielä monta kertaa.
Blogin muut Milanosta kertovat jutut löytyvät täältä. Tarkoituksenani on julkaista vielä kevään aikana laaja juttu, johon kokoan runsaasti vinkkejä Milanoon.
Italia
Montemarcello – hiljainen kyläidylli Liguriassa

Kävimme viimevuotisella Ligurian-matkallamme monessa kauniissa pikkukylässä. Niistä luultavasti tuntemattomin on hiljaisen kukkulan huipulla kohoava Montemarcello, jonka muinaiset muurit kätkevät sisälleen tunnelmallisia kujia.
Sade ropisee tuulilasiin, kun ajamme kapeaa tietä, joka kiemurtelee metsäisellä rinteellä yhä korkeammalle. Olemme juuri tutustuneet aivan ihastuttavaan Tellaroon, mutta lähistöllä on toinenkin Italian kauneimpien kylien listalle valittu kohde. Tellarosta köröttelee hidasta kylätietä pitkin reilussa parissakymmenessä minuutissa Montemarcelloon. Välin voisi myös patikoida, mutta se ei tunnu ainakaan tällä säällä houkuttelevalta.

Montemarcellon laidalla on suuri parkkipaikka, josta päätellen täällä saattaa olla joskus vilkkaampaa kuin sateisena lokakuisena perjantaina. Odottelemme pahimman kuuron hellittämistä, kunnes lähdemme tutustumaan kylään sateenvarjojen suojissa. Tuuli on onneksi tyyntynyt verrattuna Tellaroon, jossa myrsky löi korkeita aaltoja rantaan.

Kylä on lähes aavemaisen hiljainen, sillä emme kohtaa sateen kastelemilla kujilla ketään. Harmaa sää on laskeutunut Montemarcellon ylle kuin suruharso, mutta sekään ei peitä ympäristön kauneutta.

Ihailemme yhteensopivin sävyin maalattuja taloja. Välillä maali on lohkeillutkin, ja siellä täällä näkyy myös paljaita kiviseiniä. Kujien varrella on paljon kauniita yksityiskohtia ovenkolkuttimista kukkaruukkuihin ja postilaatikoista takorautaisiin parvekkeisiin.

Montemarcellon borgon eli muurien ympäröimän keskiaikaisen kylän asukasluvuksi on ilmoitettu 280 henkilöä. Kylä kuuluu Ameglian kuntaan ja sieltä on noin puolen tunnin ajomatka La Spezian satamakaupunkiin tai marmorista tunnettuun Carraraan. Montemarcello sijaitsee Ligurian alueella, mutta esimerkiksi Carrara ja sen naapuri Massa ovat jo Toscanan puolella.

Montemarcellossa majailee runsaasti kissoja. Yksi niistä tulee tervehtimään meitä kylän tiiviillä keskusaukiolla. Se kävelee aukion toiselta laidalta määrätietoisesti luoksemme, mistä voisi päätellä että kissoja kohdellaan täällä hyvin. Ehkä sekin kaipaa seuraa, sillä ainakaan me emme ole kohdanneet tähän mennessä vielä yhtään muuta elävää olentoa. Rapsutukset ja sateenvarjon suoja tuntuvat ainakin kelpaavan.

Huomaamme myöhemmin eräällä kujalla kissoille tarkoitettuja ruokakippoja sekä suojaisia makuupaikkoja. Seinään kiinnitetyn tekstin mukaan kissoja ei saa kohdella kaltoin tai häätää kylästä. Pidämme tämän vuoksi Montemarcellosta entistäkin enemmän.

Viihdymme aukiolla vaalean kissan seurassa ja kuvittelemme, kuinka kylän asukkaat kokoontuvat tänne iltaisin vaihtamaan kuulumisia sekä nauttimaan pienen kahvila-ravintolan antimista. Kesäisin tänne tulee luultavasti turistejakin. Vanhat seinät ovat varmasti kuulleet tuhansia tarinoita.

Tunnelmallinen piazza syntyi surullisella tavalla toisen maailmansodan aikaan 1944, kun liittoutuneiden pommi osui Montemarcelloon. Pommi vei paikalla sijainneiden talojen lisäksi mukanaan kymmeniä ihmishenkiä. Pieni aukio on nimetty pommituksen muistoksi joulukuun 13. päivän mukaan.

Montemarcellosta avautuu upeita maisemia eri suuntiin. Sää ei ole kirkkain mahdollinen, mutta merinäkymä on silti komea. Montemarcellon perustaminen liittyi juuri sen sijaintiin hyvällä tähystyspaikalla. Tänne pystytettiin joskus muinoin roomalainen sotilasleiri, jonka tehtävänä oli vartioida ympäristöä. Kylän nimi, Marcellon vuori, viittaa roomalaiseen sotapäällikköön nimeltä Marco Claudio Marcello. Vaikka kylän elämä onkin ollut pitkään rauhallista, mahtuu vuosisatojen varrelle myös monenlaisia selkkauksia. Niistä vakavin tapahtui 1400-luvun loppupuolella, kun firenzeläiset tuhosivat Montemarcellon genovalaisia vastaan käydyn sodan yhteydessä.

Emme osu Montemarcelloon ruoka-aikaan, joten paikalliset ravintolat jäävät meiltä kokematta. Vaikkei kylä sijaitsekaan rannalla, syödään täällä kuulemma paljon mustekalaa ja muita meren herkkuja. On helppo arvata, että tarjolla olisi myös seudun tyypillisimpiä tuotteita, kuten focacciaa, peston kera tarjottua pastaa sekä Vermentino-rypäleistä valmistettua valkoviiniä.

On sääli, ettemme näe kylää yhtään tätä eläväisempänä. Toisaalta on myös mukavaa kierrellä autioilla kujilla ja nauttia ympärillä olevasta kauneudesta kaikessa rauhassa. Tuntuu melkein siltä kuin olisimme saaneet keskiaikaisen kylän hetkeksi omaksemme. Tunnelma on kovin erilainen verrattuna melko lähellä sijaitseviin Cinque Terren kyliin, joiden kujilla riittää runsaasti turisteja sateisinakin arkipäivinä.

Sade on jo loppunut ja räystäiltä putoilee enää yksittäisiä pisaroita satunnaisiin lätäköihin. Kostea ilmakin tuntuu vähitellen lämpenevän. Terrakotanvärinen Pyhän Pietarin kirkko on suljettu, joten kiertelemme vielä uudelleen muutaman kujan ympäri, kunnes palaamme parkkipaikalle.

Montemarcello on mukava ja tunnelmallinen vierailukohde Ligurian-matkan varrella. Pienessä kylässä ei ole paljoa nähtävää, mutta siksi täällä jääkin hyvin aikaa pysähtyä katselemaan kujien yksityiskohtia ja aistia vuosisatojen takaista historiaa.

Huomaamme vasta poistuessamme, kuinka kylän portin yläpuolella lukee È Amore – se on rakkautta. Kyseessä on vasta äskettäin paikoilleen asennettu taideteos, joka kuvaa montemarcellolaisten yhteisöllisyyttä ja kotiseuturakkautta. Pienen kylän keskiaikaiset muurit seisovat täällä toivottavasti yhtä ylpeinä vielä monen tulevankin vuosisadan ajan.
-
Huvipuistot2 vuotta sitten
Huvipuistokokemus – Disneyland Park Paris
-
Yhdysvallat2 vuotta sitten
Ensikertalaisen Los Angeles – 10 kohdetta
-
Itävalta2 vuotta sitten
Alppimaisemia kesäisessä Seefeldissä
-
Italia1 vuosi sitten
Cinque Terre – 5 kuvankaunista kylää
-
Yhdysvallat2 vuotta sitten
Los Angelesin kiehtova Venice
-
Italia1 vuosi sitten
Patikkaretkellä Cinque Terressä
-
Yhdysvallat2 vuotta sitten
Tarunhohtoinen Hollywood
-
Espanja2 vuotta sitten
Kaksien kasvojen Torrox
-
Italia2 vuotta sitten
Milanon pääkallokappeli San Bernardino alle Ossa
-
Englanti1 vuosi sitten
Huikea Harry Potter -studiokierros Lontoossa
-
Yhdysvallat2 vuotta sitten
Kalifornian-matkan parhaat palat
-
Huvipuistot2 vuotta sitten
Sevillan huvipuisto Isla Mágica
Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
29.6.2022 at 14:43
Kuulostaa tosiaan miellyttävältä paikalta! Erityisesti Campo Imperatore ja calanchi-kalliomuodostelmat viehättivät tällaista luontointoilijaa, mutta uskoisin viihtyväni muutenkin alueella kyllä itsekin.
Mika / Lähtöportti
29.6.2022 at 21:03
Abruzzo on mielenkiintoinen ja kaunis osa Italiaa. Campo Imperatorea suosittelen todella lämpimästi, maisemat ovat aika ainutlaatuisia ja todella upeita! Kannattaa toki käydä katsomassa myös calancheja, jos tuolla suunnalla liikkuu.
Taina / Seikkailupyöräilijä
30.6.2022 at 0:48
Abruzzo on upeaa aluetta! Minulla tukikohtana oli Pescara, mutta tuli käytyä useissa vuoristokylissä ja myös Atrissa.
Mika / Lähtöportti
30.6.2022 at 12:33
Hauskaa että joku muukin on käynyt Atrissa! Abruzzo on upea ja ansaitsisi enemmänkin huomiota hyvänä matkakohteena. Meillä jäi Pescara käymättä, vaikka olisikin ollut vain lyhyen matkan päässä.
Satu
30.6.2022 at 9:12
Kiitos Mika taas kivasta jutusta! Mitä kautta olet varannut noita huviloita? Itse olen luottanut usein AirBB:n vuokraajiin mutta toisinaan asuntojen kuvauksista puuttuu aika oleellista tietoa. Esim kerran Italiassa varaamamme huoneisto oli ihana mutta se, että terassin aidan takana kulki Genova-Rooma päärata ja junat porhalsivat ohi yltä päivää vartin välein, oli muutenkin huonosti nukkuvalle seurueellemme vähemmän ihana yllätys. Infernaalisesta metelistä ei tietenkään ollut asunnon kuvauksessa mitään mainintaa, hyvitä kulkuyhteyksistä Genovaan ja Roomaan kylläkin, heh 🙂
Mika / Lähtöportti
30.6.2022 at 12:49
Kiitos Satu kommentista! Katson yleensä ensin Interhomen huvilavalikoiman, koska heiltä saa hyvää ja luotettavaa palvelua suomeksi. Interhomen valikoima ei kuitenkaan ole laajin mahdollinen ja se keskittyy pääosin tietyille suosikkialueille, joten tämä Abruzzon huvila löytyi Vrbon (entinen HomeAway) sivuilta. Vrbon kauttakaan ei ole tullut pettymyksiä, mutta kommunikointi ohjautuu alusta lähtien suoraan huvilan omistajan kanssa tapahtuvaksi, toisin kuin Interhomella, joka palvelee enemmän asiakkaan ja omistajan välissä.
Ikävä tuo teidän kokemuksenne junaradan vieressä nukkumisesta. Toisinaan huviloissa ja asunnoissa on tullut vastaan ikäviä yllätyksiä, kuten lämmitysongelmia tai vaikka torakoita. Kerron tästä Abruzzon huvilasta vähän lisää jossakin tulevassa postauksessa, tässä jutussa jäi mainitsematta parina ensimmäisenä päivänä sattuneet vesikatkokset, jotka onneksi loppuivat lyhyeen. Öinen meteli Termolissa tuli yllätyksenä, emme osanneet ollenkaan arvata vuokranneemme asunnon niin vilkkaalta alueelta 😀
Satu
1.7.2022 at 11:15
Hei taas! Olen itsekin joskus luottanut Interhomeen, koska heillä juuri tuo firman mukana olo alusta loppuun ja hyvät peruutusehdot ovat olleet valttia. Entisestä HomeAwaysta minulla oli ikävä kokemus – tein heidän sivuillan tiedustelun lomatalosta Ranskassa ja omistajan asiallisen vastauksen jälkeen sähköpostiin alkoi tulla ilmoituksia, joissa luvattiin roimasti alennusta, jos maksan talon vuokran etukäteen. Ilmoitin asiasta omistajalle ja HomeAwaylle – omistaja vastasikin ja ihmetteli tilannetta, mutta HomeAway ei kommentoinut millään tavalla. Netin syövereissä varoiteltiin samanlaisista yhteydenotoista, eli jotenkin koijarit pääsivät käsiksi ihmisten sähköposteihin heidän tekemiensä varaus ja hintatiedustelujen kautta ja alkoivat lähetellä feikkitarjouksia. Muutama kollega on käyttänyt HomeAwaytä eikä heillä, kuten ei ilmeisesti sinullakaan, ole ollut vastaavia kokemuksia, joten ehkä meillä sattui vain huono tuuri.
Mika / Lähtöportti
3.7.2022 at 18:11
Interhomen kanssa kaikki on aina järjestynyt sujuvimmin, edellisten matkakohteidemme houkuttelevimmat talot on vaan löytyneet jotain muuta kautta.
Todella ikävä tuollainen HomeAway-kokemus! Onneksi olit valppaana ja ihmettelit tilannetta ajoissa. Minulle ei ole koskaan tullut tuollaista tai mitään muutakaan huijausta vuokrausten yhteydessä vastaan. Toisaalta lomatalojen tai asuntojen vuokria on saanut maksaa vuosien varrella vaihtelevin tavoin, joskus jopa paikan päällä käteisellä.
Nykyään Vrbolla on oma maksujärjestelmä, eli kirjautunut asiakas näkee varauksensa ja niiden eräpäivät nettisivulla ja varaukset maksetaan Vrbon nettisivujen kautta. Viestien vaihto tapahtuu kuitenkin koko ajan suoraan asiakkaan ja omistajan välillä.