Italia
Italian lumoa hurmaavassa Abruzzossa
Vietin kesäkuun alkupuolella pari viikkoa Italiassa. Suurin osa ajasta kului Abruzzosta vuokratun lomatalon ympäristössä, mutta piipahdimme myös parilla muulla alueella. Hienot maisemat ja leppoisa maalaiselämä olisivat houkutelleet jäämään Abruzzoon pidemmäksikin aikaa.
Tätä matkaa oli odotettu kauan ja hartaasti. Vuoden 2019 loppupuolella varatun matkan oli tarkoitus toteutua kesäkuussa 2020, mutta pandemia ehti muuttaa suunnitelmia useampaan kertaan. Sähköposteja tuli kirjoiteltua melkoinen määrä, mutta kaikilta majoittajilta sekä lentoyhtiöltäkin löytyi niin paljon joustavuutta, että varausten siirrot onnistuivat ilman lisäkustannuksia. Meitä oli matkassa yhdeksän henkilöä, joista seitsemän koko kierroksen alusta loppuun. Voi sitä riemun määrää, kun pääsimme lopulta Italiaan!
Aloitamme matkan yöpymällä roomalaisten omassa rantalomakohteessa Ostia Lidossa. En ole aiemmillakaan reissuillani ihastunut tähän kaupunkiin, mutta sijainti Fiumicinon lentokentän vieressä on iltalennon jälkeen lähes lyömätön. Ostian rantakadun varrelta kelpaa herätä, juoda hotellin aamiaisella cappuccinot ja jatkaa virkeänä matkaa. Päässä jyskyttää J-Axin muutaman vuoden takainen hitti Ostia Lido, jonka sanoituksen mukaan jopa Ostia Lido voi tuntua paratiisilta, kunhan vain pysymme yhdessä.
Abruzzon lomatalo odottaa noin kolmen tunnin ajomatkan päässä Roomasta koilliseen. Tietöiden ja tunneleiden sävyttämät moottoritiet vaihtuvat vähitellen mutkikkaisiin maalaisteihin ja mäkisiin peltomaisemiin. Talo on ehkä jopa viihtyisämpi kuin ennakkoon näkemistämme kuvista voisi päätellä ja maisema hurmaa heti ensi silmäyksellä.
Elämä Atrin kunnassa soljuu perinteiseen italialaiseen malliin. Aterioista kelpaa nauttia omalla terassilla, kun käsin tehty tuorepasta on haettu keskustan pikku puodista ja viini suoraan Ruggierin tilalta muutaman kilometrin päästä. Kirsikoita ei tarvitse ostaa mistään, sillä ne poimitaan omalla pihalla kasvavista puista. Maanviljelijät puuhailevat taloa ympäröivillä oliiviviljelmillä ja villisikalauma uskaltautuu muutaman kerran pihallemme. Merikin on lyhyen automatkan päässä, mutta kukaan meistä ei ole suuremmin kiinnostunut Adrianmeren rannikon pitkistä hiekkarannoista. Uimme mieluummin huvilan pihalla olevassa altaassa omassa rauhassamme. Sää on sopivan lämmin, mutta hellelukemat pysyttelevät onneksi maltillisina.
Käymme ravintoloissa vain muutaman kerran. Tutuimmaksi tulee saman kylän agriturismo Castelli in Aria, josta voi varata illallisia ennakkoon. Täällä syödään sitä mitä emäntä sattuu valmistamaan, mutta kaikki on maukasta. Toisaalta kaikkien tällä seudulla käymiemme ravintoloiden valikoima on hyvinkin lihapainotteinen ja alan jo kaivata esimerkiksi meren herkkuja. Alueen suosituin ruokalaji on joka paikassa tarjolla oleva arrosticini, joka tarkoittaa pieniä lampaanlihavartaita.
Atrin keskusta on pieni ja viihtyisä. Vanhat värikkäät talot muodostavat kauniin kokonaisuuden ja kapeilla kujilla saa kuljeskella useimmiten kaikessa rauhassa. Kylän laidalta aukeaa mahtava maisema Abruzzon sisämaahan ja hieman merellekin päin. Kujat tulevat muutaman vierailun aikana tutuiksi, minkä ansiosta kylä alkaa tuntua kovin kotoisalta. Välillä voi kierrellä valokuvailemassa ja toisinaan Atrin keskustassa tulee käväistyä vain tutussa jäätelöbaarissa maistelemassa pistaasia ja sitruunaa.
Lue lisää jutustani Maaseutulomailua Atrissa Italiassa.
Atrin luonnon erikoisuuksia ovat calanchi-kalliomuodostelmat, joita näkyy seudulla paljon. Eroosion kuluttama savipitoinen maa antaa alueen maisemille persoonallista ilmettä. Itse kallioihin ei pääse koskemaan, mutta kierrämme noin kuuden kilometrin mittaisen luontopolun calanchi-muodostelmien ympäri. Hienoissa maisemissa tehty hikinen lenkki on mieleenpainuva kokemus.
Lue lisää jutustani Calanchi di Atri – luontoretki Abruzzon maisemissa.
Atrin ympäristössä on muitakin kuvauksellisia kyliä ja pikkukaupunkeja. Ajamme kumpuilevan maalaismaiseman halki kukkulan laella kohoavaan Città Sant’Angeloon, joka on ehdottomasti ansainnut paikkansa Italian kauneimpien kylien listalla.
Città Sant’Angelossa on oikeastaan kaikkea mitä pittoreskissa eteläeurooppalaisessa kylässä pitääkin, eli värikkäitä taloja, hiljaisia kujia, laiskoja kissoja, koristeellisia katulamppuja ja ovenkolkuttimia, raikkaantuoksuisia pyykkejä, valtava määrä kukkaistutuksia, hieman rapistuneita seiniä sekä lounastamiseen sopiva näköalaravintola.
Lue lisää jutustani Città Sant’Angelo – yksi Italian kauneimmista kylistä.
Alueen vähemmän tunnettuihin kukkulakyliin kuuluvat Silvi Paese sekä Montepagano. Molemmista on hieno maisema sekä Adrianmerelle että Abruzzon maaseudulle päin. Varsinkin Silvi Paese on hyvin kaunis, mutta sen vanhin osa on kovin pieni. Kirkon tuntumassa riittää vierailumme aikaan elämää, sillä käynnissä on suuri hääjuhla.
Montepaganoa ei ole mainittu missään löytämässäni matkaoppaassa, mutta se vaikutti Silvi Paesesta nähtynä mielenkiintoiselta. Mistään pakollisesta nähtävyydestä ei olekaan kysymys, mutta keskipäivän helteessä uinuva Montepagano jää mieleen sympaattisena paikkana, jossa saa aistia perinteistä kylätunnelmaa.
Lue lisää jutustani Abruzzon pikkukylät Silvi Paese ja Montepagano.
Jos koko matkalta pitäisi valita vain yksi kohokohta, se olisi varmasti Campo Imperatore. Suomeksi Keisarin kenttää tarkoittava tasanko on maisemiltaan hämmentävän upea, ja paikan päällä voi ymmärtää miksi sitä kutsutaan ”Italian Tiibetiksi”. Todella laaja tasankoalue tarjoaa sellaista avaruutta, jollaista ei odottaisi Italiasta löytävänsä.
Tasankoa ympäröivät vuoret houkuttelevat retkeilemään. Osa joukostamme lähtee patikoimaan kunnianhimoisemmin ja osa tyytyy ihailemaan maisemia vain alempaa. Itse en ole varautunut minkäänlaisilla vaellusvarusteilla, mutta teen silti spontaanin puolentoista tunnin kävelyretken aivan huikeissa vuoristomaisemissa Campo Imperatoren vanhan hiihtokeskuksen ympäristössä. Korkeuseroja ja kivikkoisia polkuja riittää, mutta niistä selviää onneksi kaupunkikengilläkin. Näihin maisemiin voisi palata patikoimaan useammaksikin päiväksi.
Lue lisää jutustani Campo Imperatore – satumaisen kaunis ”Italian Tiibet”.
Eräs Abruzzon kauneimmista kylistä on alueen pohjoisosissa sijaitseva Civitella del Tronto. Se eroaa ulkonäöltään esimerkiksi Atrista tai Città Sant’Angelosta, sillä värikkäiden seinien sijasta nähtävillä on lähinnä harmaata kiveä. Nautimme hiljaisen kylän historiallisesta tunnelmasta sekä korkealta kukkulalta avautuvista maisemista. Kukkulan huipulla kohoaa hämmästyttävän suuri linnoitus, jossa riittäisi tutkittavaa pidemmäksikin aikaa. Näkymät vain paranevat, kun pääsemme linnoituksen muureille.
Lue lisää jutustani Historiaa huokuva Civitella del Tronto.
Käväisemme pienellä päiväretkellä myös Abruzzon naapurialueella Marchessa. Olin jo kauan halunnut nähdä kauniiksi kehutun Ascoli Picenon kaupungin, joka alkaakin täyttää odotuksia kaatosateen väistyessä auringonpaisteen tieltä. Ascolin kävelykeskusta ja varsinkin sen kaksi suurinta aukiota muodostavat viihtyisän alueen, jolla on mukava viettää aikaa. Mieleen jäävät myös ascolilaiset oliivit, jotka on täytetty ja friteerattu todella herkullisiksi. Ostamme niitä katukojusta maistiaisiksi ja löydämme uutta herkkuamme myöhemmin myös muualta Italiasta, kun nyt tiedämme mitä kannattaa etsiä.
Lue lisää jutustani Päiväretkellä Ascoli Picenossa.
Matkamme jatkui Atrissa vietettyjen kymmenen päivän jälkeen kohti etelää ja Molisen aluetta. Valitsin Termolin rantakaupungin reittimme varrelle ennen kaikkea linnoitetusta vanhastakaupungista näkemieni kuvien perusteella. Termolin vanhin osa onkin todella viehättävä, minkä lisäksi sen ulkopuolella on hieman uudenaikaisempi kävelykeskusta monine ravintoloineen. Termolin parhaat osat ovat toisaalta niin pienellä alueella, että ne tulevat tutuiksi varsin nopeasti. Meille jää siis hyvin aikaa viettää pari iltaa paikallisissa kalaravintoloissa, jotka tarjoavat tervetullutta vaihtelua Abruzzon maaseudun liiankin lihapainotteiseen ruokavalioon.
Ulkomaalaisille tuntematon Termoli paljastuu italialaisten suosimaksi rantalomakohteeksi, jonka hiekkarannat auringonvarjoineen jatkuvat silmänkantamattomiin. Osumme paikalle sattumalta viikonlopuksi, jolloin saamme osamme myös paikallisesta yöelämästä. Nukkuminen katutasosta vuokratussa asunnossa osoittautuu sen verran mahdottomaksi, ettei auta kuin liittyä joukkoon. Livebändi soittaa lähimmällä piazzalla muutaman kymmenen metrin päässä perinteisiä italialaisia hittejä Domenico Modugnon Volaresta Toto Cutugnon L’italianoon. Perjantai-illan tunnelma on huikea, kun kansa laulaa mukana, eikä kenelläkään ole huolta huomisesta.
Lue lisää jutustani Italialaisten kaunis rantalomakohde Termoli.
Matkamme viimeinen kohde Castel Gandolfo on tuttu jo kolmisen vuotta sitten tehdyltä matkalta. Rooman läheltä löytyvä pieni kylä sijaitsee kuvankauniilla paikalla Albano-nimisen kraatterijärven reunalla ja se on muutenkin viihtyisä paikka varsinkin aamuisin ja iltaisin, kun pääkaupungista saapuneet päiväretkeläiset ovat poissa.
Castel Gandolfo tunnetaan paavien kesänviettopaikkana, jossa katolisen kirkon päämiehet ovat nauttineet lomistaan vuosisatojen ajan. Nykyinen paavi Franciscus kuitenkin kieltäytyi liian mahtipontiseksi kokemastaan majoituksesta, joten Paavin palatsi sekä yksityiset puutarhat ovat nyt yleisölle avoimia turistinähtävyyksiä. Hämmästyttävän laaja puutarha-alue sekä palatsin sisätilat osoittautuvat yllättävänkin mielenkiintoisiksi tutustumiskohteiksi. Kukaan ei vielä tiedä museoitujen tilojen kohtalosta sitten, kun paavin virka siirtyy joskus tulevaisuudessa Franciscuksen seuraajalle.
Castel Gandolfosta on tulossa oma blogijuttunsa myöhemmin.
Käymme Castel Gandolfosta käsin katsomassa myös seudun toista kraatterijärveä Nemiä. Nemin kylään olisi voinut tutustua tarkemminkin, mutta jo pelkkä järvimaisema on pienen retken arvoinen.
Kotiinlähtöpäivänä on ennen iltalentoa ylimääräistä aikaa ja päädymme hieman sattumaltakin Nettunossa sijaitsevalle amerikkalaiselle sotilashautausmaalle. Kohde on todella vaikuttava ja taatusti tutustumisen arvoinen. Suuri hautausmaa on yhtä aikaa sekä kaunis että surullinen paikka. Täällä ei voi kuin toivoa rauhaa koko maailmaan.
Anzio–Nettunon amerikkalaisesta sotilashautausmaasta on tulossa oma blogijuttunsa myöhemmin.
Matka onnistui hyvin ja oli pitkäksi venyneen odottamisen arvoinen. Abruzzon alue hurmasi sekä maisemillaan että maalaistunnelmallaan ja oli minulle taas uudenlainen pala Italiaa. Atrin ympäristössä sai seurata perinteistä elämänmenoa ja huomata taas kerran, kuinka monimuotoinen maa Italia onkaan. Minulle sopii hyvin, että opiskelemani italian kieli on näillä seuduilla monesti ainoa vaihtoehto. Englantiakin puhuvia ihmisiä löytyy, mutta ulkomaisten kielien taitaminen ei ole näillä kylillä mikään itsestäänselvyys.
Haaveilen tutustumisesta Italian kaikkiin kahteenkymmeneen alueeseen. Abruzzosta tuli kymmenes alue, jossa olen viettänyt vähintään viikon ja Molisesta neljästoista, jossa olen nukkunut ainakin yhden yön. Enää Calabria ja Aostanlaakso ovat alueita, joiden maaperälle en ole lainkaan astunut. Suosittelen omien kokemusteni perusteella lämpimästi myös Italian vähemmän tunnettuihin seutuihin tutustumista.
Aloitin Italian-matkailuni Roomasta, Venetsiasta, Toscanasta ja Gardajärveltä, jotka ovat kieltämättä upeita. Nyt useimmat parhaista muistoistani sijoittuvat Abruzzon, Puglian tai Umbrian kaltaisille seuduille, jotka ovat tutustuttaneet syvemmin italialaiseen elämään ja antaneet maasta entistä persoonallisemman kuvan. Abruzzo vei palan sydämestä. Ei se välttämättä ihan ykköseksi Italia-listallani noussut, mutta varmasti hyvin korkealle. Toivottavasti palaamme vielä joskus.
San Vigilion kukkula tarjoaa Bergamon parhaat näköalat sekä mahdollisuuden hengittää raikasta ilmaa aivan keskustan tuntumassa. Kukkulan ympäristössä kulkee myös maalaismaisemiin vieviä kävelyreittejä.
San Vigilio on Bergamon kaupungin korkein kukkula, jolle voisi hyvin nousta vanhastakaupungista Città Altasta kävellenkin. Haluamme silti käyttää vanhaa funikulaaria, jolla matkustamisen voi ottaa paikallisena elämyksenä.
Funikulaari aloitti toimintansa jo vuonna 1912, joten se on ehtinyt kuljettaa bergamolaisia monen sukupolven ajan. Matka on vain 630 metrin mittainen, mutta sen aikana noustaan noin 90 metriä korkeammalle. San Vigilion funikulaaria ei pidä sekoittaa Città Bassan ja Città Altan välillä liikennöivään toiseen linjaan. Molemmilla funikulaareilla voi matkustaa Bergamon julkisen liikenteen lipuilla.
Funikulaarin yläasemalta aukeaa upea maisema Bergamon kaupunkiin. Erityisesti Città Altan vanhat rakennukset ja kirkontornit näyttävät hienoilta, kun ne kohoavat korkealle ympäröivän laakson yläpuolelle.
San Vigilion kukkula on melko suosittu retkikohde, jonka muutamilla kujilla ja parissa ravintolassa näkyy ainakin näin kauniina sunnuntaina paljon paikallisia pyhäpäivän viettäjiä. Osa on ehkä tullut vain rentoutumaan lasillisen ääreen terassille, mutta joukossa on myös kunnon retkeilyvarusteisiin sonnustautuneita patikoijia. Nousemme kapeaa mukulakivikatua pitkin kohti kukkulan huippua. San Vigilio vaikuttaa rauhalliselta keitaalta muun kaupungin yläpuolella. Pienen parkkipaikan laidalla on pari kissaa nauttimassa auringonpaisteesta.
Kukkulan laelta löytyy viihtyisä puisto, joka on kehittynyt Bergamoa vuosisatojen ajan vartioineen San Vigilion linnoituksen päälle. Paikka sijaitsee noin puoli kilometriä merenpinnan yläpuolella ja sieltä on hienot näkymät vehreälle maaseudulle sekä lähiseudun vuorille saakka. Nautimme lämpimästä kevätpäivästä ja ihailemme maisemia kiireettömästi eri suuntiin.
Linnoituksen nimi on lainattu kukkulalla muinoin sijainneelta San Vigilion kappelilta. San Vigilio eli suomalaisittain Pyhä Vigilius oli Trenton piispa, joka koki vuonna 405 marttyyrikuoleman julistaessaan evankeliumia pakanoille eräässä Gardajärven pohjoispuolella sijaitsevassa laaksossa.
Kukkulalla lienee ollut jonkinlainen vartiotorni jo roomalaisten aikaan, mutta ensimmäinen varsinainen linnoitus pystytettiin 1100-luvulla. Linnoitusta vahvistettiin erityisesti 1400-luvulla, jolloin Bergamo kuului Venetsian tasavaltaan. Kaupungin turvallisuustilanne parani oleellisesti seuraavalla vuosisadalla, kun koko yläkaupunki sai ympärilleen tukevat muurit. Linnoituksen sotilaallinen merkitys väheni, ja 1800-luvulla se suurimmaksi osaksi purettiin. Jäljellä on enää lähinnä muureja ja vallihautoja, jotka muistuttavat kukkulan historiasta.
Kukkulalta laaksoon lähtisi erilaisia pitkiäkin kävelyreittejä, mutta meille riittää tällä kerralla hieman lyhyempikin vaihtoehto. Samoilla vaatteilla ja kaupunkikengillä pitäisi selvitä vielä lounaalle ja samana iltana odottavalle kotimatkallekin, joten on parempi olla hikoilematta liikaa. Onneksi matka ainakin alkaa loivaan alamäkeen.
Ohitamme muutamia kapean tien varrella sijaitsevia koteja, kunnes päädymme pitkään Salita dello Scorlazzone -nimiseen portaikkoon. Liikkeellä on kävelyretkeläisten lisäksi ainakin yksi hurjapää, joka kiitää portaita alas polkupyörällään.
Alhaalla häämöttää kuvauksellinen Tempio dei Caduti -kirkon torni. Tämä pätkä taipaleestamme kuuluu Visit Bergamo -sivustolla suositeltuun The Green City -kävelyreittiin.
Portaikko päättyy lopulta tielle, jonka varrella sijaitsee ylempää näkemämme kirkko. Tempio dei Caduti eli Kaatuneiden temppeli on omistettu ensimmäisessä ja toisessa maailmansodassa kuolleille bergamolaisille sotilaille. Kirkkoa alettiin rakentaa hieman ennen Italian liittymistä ensimmäiseen maailmansotaan ja sen käyttötarkoitus muotoutui tuon ajan tapahtumien perusteella.
Tempio dei Caduti on yleensä suljettu, mutta siellä järjestetään jokaisen kuukauden toisena sunnuntaina messu. Osumme sattumalta paikalle hieman tämän kuukausittaisen messun päätyttyä, joten ovet ovat jälleen visusti säpissä. Olisi ollut kiinnostavaa kurkata sisäpuolelle, sillä synkkä kirkkosali on kuvien perusteella hyvin persoonallisen näköinen.
Käännymme pian kirkon kulmalta lähdettyämme jälleen alamäkeen Salita Scorlazzino -nimiseen portaikkoon. Rappusten varrelta voi vielä katsella Kaatuneiden temppelille päin ja ihailla kukkivia puita.
Maaliskuinen aurinko lämmittää jo kovin keväisesti ja jostain kuuluu lintujen laulua. Muutamat puut ja pensaat kukkivat näyttävästi. Voisivatkohan nämä olla aprikoosin kukkia?
Kaunis kävelyreitti laskeutuu yhä vain alemmas, mikä tarkoittaa että joudumme vielä jossain vaiheessa nousemaan myös takaisin ylämäkeen. Tuntuu mukavalta päästä tällaisen vehreyden keskelle aivan kaupungin laitamilla. Vastaan tulee muutamia reippaita lenkkeilijöitä koiriensa kanssa. Bergamon modernimpi puoli Città Bassa häämöttää alapuolellamme.
Paluumatka kuvan kukkulalla odottavaan vanhaankaupunkiin ei lopulta ole kovin raskas. Tulemme kävelleeksi muutaman kilometrin oikein miellyttävissä maisemissa. Mielestämme Bergamossa voisi käyttää enemmänkin aikaa kaupunkia ympäröivillä kukkuloilla patikointiin. Toisaalta jos retkeilyn ottaa oikein asiakseen, löytyy täältä päin Italiaa myös upeita vuoristo- ja järvimaisemiin vieviä vaellusreittejä. San Vigilion kukkula on joka tapauksessa käymisen arvoinen paikka, vaikkei haluaisi kävellä funikulaariasemalta lähimmän ravintolan terassia pidemmälle.
Lue myös muut Bergamosta kertovat juttuni:
Majoitus- ja ravintolakokemuksia Bergamossa
Bergamon sykähdyttävä yläkaupunki Città Alta
Upea Santa Maria Maggioren basilika Bergamossa
Jalkapalloa Bergamossa, Atalanta–Udinese
Vietimme vaimon kanssa mukavan pitkän viikonlopun maaliskuisessa Bergamossa. Kerroin edellisessä jutussa vanhankaupungin nähtävyyksistä ja keskityn tällä kerralla matkan majoitukseen sekä kokemiimme makuelämyksiin.
* Sisältää Booking.comin mainoslinkin
Italia on oikea ruokakulttuurin runsaudensarvi, sillä jokaiselta alueelta, maakunnalta ja kaupungiltakin löytyy omat paikalliset erikoisuutensa. Maan keittiö perustuu ennen kaikkea tuoreisiin kauden mukaisiin raaka-aineisiin, jotka on hankittu mahdollisimman läheltä. Annokset ovat pääsääntöisesti yksinkertaisia, jotta upeat raaka-aineet pääsevät oikeuksiinsa. Lombardian alueella sijaitseva Bergamo edustaa vahvasti pohjoisitalialaista ruokakulttuuria, jossa ateriat ovat usein raskaita ja lihapainotteisia. Täällä törmää usein ainakin maissipuuro polentaan, kermaiseen taleggio-juustoon sekä paikallisten rakastamaan casoncelli-pastaan. Bergamossa voi syödä oikein hyvin, vaikkei paikallinen keittiö ihan nousekaan suosikikseni joihinkin muihin Italian kohteisiin verrattuna.
Luimme sopivasti ennen reissuamme ilmestyneen Matka-lehden jutun, jossa Maria Niemi on esitellyt Bergamon nähtävyyksiä ja ravintolatarjontaa. Nappasimme muutaman hyvän vinkin talteen, joten joukossa on samoja paikkoja kuin lehtijutussakin – jotkut tarkoituksella ja osa sattumaltakin.
Paikallisbussilla lentokentältä vanhaankaupunkiin
Helsingistä pääsee nykyään suoralla lennolla Bergamo-Orio al Serion lentokentälle joko Norwegianin tai Ryanairin siivin. Kyseessä on Rooman Fiumicinon ja Milanon Malpensan jälkeen Italian kolmanneksi vilkkain lentoasema, jonka matkustajamäärät ovat samaa luokkaa Helsinki-Vantaan kanssa. Terminaalin edustalta kulkeva paikallisbussi numero 1 kuljettaa matkustajia 20 minuutin välein rautatieaseman ja Bergamon alakaupungin kautta aina yläkaupunkiin saakka, jonne kaikki tämän jutun vinkit sijoittuvat. Yläkaupunki eli Città Alta on Bergamon keskiaikainen vanhakaupunki, joka sijaitsee korkean kukkulan päällä. Matka Bergamon lentokentältä bussilinjan päätepysäkille vie noin puoli tuntia. Pysäkki sijaitsee kuvassa näkyvillä kulmilla Colle Aperton aukiolla.
Mukava majoitus Le Funi -hotellissa
Pysäkiltä on vain parinsadan metrin kävelymatka Le Funi -hotellille. Lyhyen ylämäkeen viettävän matkan aikana kuljetaan jykevän Sant’Alessandron portin kautta ja ohitetaan San Vigilion kukkulalle vievän funikulaarin ala-asema. Varaamamme hotelli on lainannut nimensä vanhalta funikulaarilta, joka kulkee rakennuksen takaa häiriöitä aiheuttamatta. Le Funin sijainti on erinomainen, sillä ympäristö on hyvin rauhallinen mutta vanhankaupungin kiinnostavimman osan laidalle kävelee parissa minuutissa.
Le Funi on pieni ja kodikas hotelli, jossa tulee heti hyvin tervetullut olo. Englantiakin puhuttaisiin täällä varmasti mielellään, mutta osaan riittävästi italiaa, jotta asiointi onnistuu sujuvasti paikallisella kielellä. Itselleni tulee italiankielisestä keskustelusta aina hyvä mieli. Viivymme kolme yötä, joten ehdin vaihtaa kuulumiset monen eri työntekijän kanssa.
Siisti huoneemme on tilava ja viihtyisä. Näkymän suhteen meillä ei tosin ole onnea, sillä ikkunan takana on vain ylämäkeen viettävällä rinteellä kasvavia puita ja pensaita. Joistakin muista huoneista voisi ihailla maisemia Bergamoon tai kaupungin juurella levittäytyvään laaksoon. Maaliskuisen matkamme aikaan on käynnissä kovaa melua aiheuttava kattoremontti, mitä ei voi olla perjantaiaamuna huomaamatta. Haitta jää onneksi lyhytaikaiseksi, koska lähdemme pian kaupungille ja työt ovat viikonlopun tauolla. Remontti lienee nyt jo valmistunut ja rauha palannut Le Funiin.
Aamiainen tarjoillaan pienessä mutta tälle hotellille riittävän kokoisessa kellaritilassa. Italialaiset aamiaiset eivät yleensä ole kovin runsaita, ja täälläkin valikoima on moneen suomalaiseen hotelliin verrattuna suppeampi. Tarjolla on silti meille aivan riittävästi vaihtoehtoja ja cappuccino on luonnollisesti hyvää. Päivä alkaa mukavasti esimerkiksi voisarven, leivän, juustojen, suolaisen piiraan, makean kakun ja tuoremehun avulla.
* Varaa majoitus Le Funiin Booking.comin kautta.
Tyylikäs ravintola La Ripa
Saavumme kaupunkiin iltalennolla ja vaikka kello alkaakin olla jo ainakin suomalaisittain melko paljon, haluamme lähteä perille päästyämme syömään. Tarkoituksena olisi haukata lähinnä pientä iltapalaa, mutta nälkä kasvaa syödessä tai ainakin meidän tekee mieli tilata useampi ruokalaji kun huomaamme muidenkin illastavan pitkän kaavan mukaan. La Ripa on Le Funi -hotellin yhteydessä toimiva valkoisten pöytäliinojen ravintola, jossa palvelu on kohteliasta ja ruoan laatu oikein hyvä.
Tilaamme alkuun annokset artisokkaa sekä leikkeleitä. Pyydän tarjoilijan suosittelevan meille jotain paikallista suhteellisen kevyttä punaviiniä. Castello di Grumellon tilalla Bergamon lähistöllä valmistettu Medera on raikkaan hedelmäinen mutta persoonallinen viini, joka sopii meille oikein hyvin. Pääruoaksi valitsen tyypillisen paikallisen annoksen, johon kuuluu oliiviöljyssä haudutettua naudanlihaa, polentaa sekä perunaa. Liha on todella mureaa ja annos muutenkin oikein maukas. Tiivistä maissipuuroa polentaa on täälläpäin Italiaa lähes aina saatavilla. Nautaa tarjotaan täkäläisissä ravintoloissa tyypillisesti nimellä brasato, jolloin liha on haudutettu useimmiten punaviinissä ja annos saattaa näyttää vähemmän hienostuneelta kuin La Ripassa.
Tyylikkäässä ja meidän vierailumme aikaan myös melko hiljaisessa salissa on mukava aterioida. Tuntuu kuin matka olisi alkanut parhaalla mahdollisella tavalla hyvän ruoan merkeissä. Aterian kruunaavat maistuvat jälkiruoat. Oma valintani osuu semifreddoon ja vaimolla perinteiseen tiramisuun. Säiden lämmettyä La Ripassa voi aterioida myös tämän jutun avauskuvassa näkyvällä terassilla.
Suosittu Antica Trattoria La Colombina
Meillä on matkan toiseksi illaksi pöytävaraus hotellimme lähellä sijaitsevaan Antica Trattoria La Colombinaan. Trattorian illallisaika alkaa puoli kahdeksalta, joten saavumme paikalle illan ensimmäisten asiakkaiden joukossa. Tilaamme alkuun pari antipastoa. Parsasta, polentasta ja paistetuista munista koostuva annos ei ehkä näytä siltä mitä moni italialaiselta ravintolalta odottaa, mutta edustaa hyvin paikallista keittiötä. Parmankinkku ja artisokka ovatkin jo klassisempaa italialaista ruokaa. Listalta olisi löytynyt myös esimerkiksi laardia sekä hevosenlihaa.
Maistamme täällä Bergamon tunnetuinta ruokaa, eli casoncelli-pastaa. Annos on kieltämättä maukas, muttei ainakaan näin ensi yrittämällä nouse ihan suurimpien suosikkipastojeni joukkoon. Täytetyn puolikuunmuotoisen pastan kera tarjotaan pekonia, salviaa, Grana Padano -juustoa sekä sulatettua voita, joten kokonaisuus on melko raskas. Casoncelli – tai paikallisella murteella casonsèi – on hyvä esimerkki italialaisen ruoan paikallisuudesta, sillä vaikka olen matkustanut maassa paljon ja Lombardiankin alueella monesti, en ollut kuullutkaan tästä pastalajista aiemmin. Casoncelli on nimenomaan Bergamon sekä hieman yllättäen myös sen ikuisen kilpailijan Brescian ruokaa, jota ei syödä juuri muualla. Bresciassakin olen kerran kauan sitten lounastanut, mutta silloin en osannut etsiä casoncellia listalta.
Rauhallinen tunnelma muuttuu illan mittaan meluisaksi, kun pöytiin saapuu suuria paikallisia seurueita. Tämä ei ole suosituissa italialaisissa ravintoloissa mikään yllätys, vaan tutuksi tullut asiaan kuuluva kokemus. Eräs kymmenen miehen ryhmä pitää kuitenkin niin kovaa meteliä, että ymmärtää jopa pyytää mölyämistään muilta paikallaolijoilta anteeksi. Meno toki jatkuu tämän jälkeen entiseen malliin, mutta onneksi seurueen eräänlainen keskushahmo käy useamman kerran ulkona tupakalla. Jatkamme ateriaa joka tapauksessa jälkiruokiin ja espressoon saakka. Panna cotta mansikkakastikkeen kera on varma ja onnistunut valinta.
Ravintola Il Sole keskeisellä paikalla
Syömme matkan viimeisenä päivänä lounaan yläkaupunkia halkovan vilkkaan kävelykadun varrella. Vapaan pöydän löytäminen ennen lounasajan päättymistä tuntuu haastavalta, mutta samannimisen hotellin yhteydessä toimivasta Il Sole -ravintolasta löytyy onneksi tilaa. Pöytämme on lähellä sisäänkäyntiä, joten saamme seurata syödessämme kadulla kulkevaa ihmisvirtaa. Aika moni ohikulkija vilkaisee myös ikkunasta ravintolaan päin. Syön sopivasti täyttävän risoton, jolle juusto antaa mukavasti makua. Ravintolakokemus on miellyttävä ja myös kohtuuhintainen, varsinkin kun huomioidaan sijainti aivan Città Altan keskellä.
Stracciatella-jäätelön koti La Marianna
Yhdeksi maailman tunnetuimmista jäätelömauista noussut stracciatella on keksitty bergamolaisessa La Marianna -kahvilassa, joka toimii kaupungissa edelleen. Kahvilan omistanut Enrico Panattoni kehitti vuonna 1961 valkean kermajäätelön, jossa on epäsäännöllisiä paloja tummaa suklaata. Nimi stracciatella viittaa jäätelömassan sekaan revittyihin suklaapaloihin. Panattoni lainasi nimen roomalaiselta keitolta, johon on sekoitettu hieman vastaavalla tavalla kananmunaa. Käymme ostamassa La Mariannan tiskiltä kupilliset stracciatellaa kadun varrella syötäväksi. Herkullista makua voisi kuvailla vaikkapa pehmeän tasapainoiseksi. Mieleen jäävät erityisesti suklaahiput, jotka ovat yllättävän kookkaita.
Gelateria Carmen
Ostamme matkan toiset jäätelöt Carmen-nimisestä gelateriasta Bergamon yläkaupunkia halkovan vilkkaan kävelykadun Via Bartolomeo Colleonin varrelta. Ulko-ovelle asti yltävä jono kielii jäätelöbaarin tasosta, varsinkin kun valtaosa asiakkaista on laatutietoisia italialaisia. Puhtaat maut ovat juuri niin hyviä kuin aidossa artesaanigelatossa pitääkin. Omat valintani osuvat tällä kerralla suussasulavaan pistaasiin sekä niin ikään erinomaiseen hasselpähkinään.
PolentOne – iltapalaa polentakioskilla
Olemme matkan viimeisenä iltana sen verran kylläisiä, ettemme kaipaa varsinaista ravintola-ateriaa. Kaupungilla kierrellessä alkaa silti tehdä mieli jotain purtavaa, mutta mieluiten mahdollisimman vaivattomaan tapaan. Ratkaisuksi löytyy Bergamon funikulaarin yläaseman vieressä toimiva PolentOne, jota voisi verrata kotimaisiin nakkikioskeihin. Erona on vain se, että tarjolla on lihapiirakoiden ja makkaraperunoiden sijaan polentaa erilaisten lisukkeiden kera.
Polentaa on tullut purtua tällä matkalla jo riittävästi, joten valitsen listalta paikallisella makkaralla ja taleggio-juustolla täytetyn paninon. Se maistuukin muovimukista nautitun Coca Colan kera oikein mainiolta. Matkamme ovat niin nähtävyyksien kuin aterioidenkin osalta usein monipuolisia. Esimerkiksi valkoisten pöytäliinojen La Ripan ja vilkkaan La Colombinan jälkeen tuntuu jotenkin sydäntä lämmittävältä syödä leipää ikivanhojen holvikaarten alla ulkoilmassa. Ei ole ollenkaan huono juttu, vaikka sateenkaari päättyisikin polentakioskille.
Paikallinen erikoisuus polenta e osei
Yksi bergamolaisista paikallisherkuista on polenta e osei, joka ei nimestään huolimatta sisällä lainkaan maissipuuroa. Kyseessä on makea leivos, jonka ulkonäkö jäljittelee polentasta ja pikkulinnuista muodostuvaa vanhaa perinneruokaa. Meiltä tämä keltaisella marsipaanilla kuorrutettu ja suklaalla koristeltu sokerileivos jää valitettavasti maistamatta, mutta onpahan taas yksi syy palata joskus takaisin Bergamoon. Kuva on Nessi-nimisen leipomon näyteikkunasta.
Lue myös aiemmat Bergamosta kertovat jutut:
• Bergamon sykähdyttävä yläkaupunki Città Alta
• Upea Santa Maria Maggioren basilika Bergamossa
• Jalkapalloa Bergamossa, Atalanta–Udinese
-
Eurooppa1 vuosi sitten12 mieleenpainuvaa kirkkoa Euroopassa
-
Yhdysvallat1 vuosi sittenNew Yorkin merellinen Coney Island
-
Italia1 vuosi sittenMilanon-viikonlopun uudet kokemukset
-
Espanja1 vuosi sittenTeneriffan patikkaretket: Roques de García
-
Italia1 vuosi sittenRunsas vinkkipaketti Milanoon
-
Ranska1 vuosi sittenBordeaux’n viinimuseo Cité du Vin
-
Ranska1 vuosi sittenDordognen kylät Beynac, La Roque-Gageac ja Domme
-
Suomi1 vuosi sittenHiihtoloma Suomutunturin maisemissa
-
Espanja1 vuosi sittenTeneriffan patikkaretket: Bosque de Los Enigmas
-
Yhdysvallat1 vuosi sittenNew Yorkin näköalapaikkoja: One World Observatory
-
Ranska11 kuukautta sittenPariisin-viikon monet kokemukset
-
Ranska11 kuukautta sittenTuhkasta noussut Pariisin Notre-Dame
Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
29.6.2022 at 14:43
Kuulostaa tosiaan miellyttävältä paikalta! Erityisesti Campo Imperatore ja calanchi-kalliomuodostelmat viehättivät tällaista luontointoilijaa, mutta uskoisin viihtyväni muutenkin alueella kyllä itsekin.
Mika / Lähtöportti
29.6.2022 at 21:03
Abruzzo on mielenkiintoinen ja kaunis osa Italiaa. Campo Imperatorea suosittelen todella lämpimästi, maisemat ovat aika ainutlaatuisia ja todella upeita! Kannattaa toki käydä katsomassa myös calancheja, jos tuolla suunnalla liikkuu.
Taina / Seikkailupyöräilijä
30.6.2022 at 0:48
Abruzzo on upeaa aluetta! Minulla tukikohtana oli Pescara, mutta tuli käytyä useissa vuoristokylissä ja myös Atrissa.
Mika / Lähtöportti
30.6.2022 at 12:33
Hauskaa että joku muukin on käynyt Atrissa! Abruzzo on upea ja ansaitsisi enemmänkin huomiota hyvänä matkakohteena. Meillä jäi Pescara käymättä, vaikka olisikin ollut vain lyhyen matkan päässä.
Satu
30.6.2022 at 9:12
Kiitos Mika taas kivasta jutusta! Mitä kautta olet varannut noita huviloita? Itse olen luottanut usein AirBB:n vuokraajiin mutta toisinaan asuntojen kuvauksista puuttuu aika oleellista tietoa. Esim kerran Italiassa varaamamme huoneisto oli ihana mutta se, että terassin aidan takana kulki Genova-Rooma päärata ja junat porhalsivat ohi yltä päivää vartin välein, oli muutenkin huonosti nukkuvalle seurueellemme vähemmän ihana yllätys. Infernaalisesta metelistä ei tietenkään ollut asunnon kuvauksessa mitään mainintaa, hyvitä kulkuyhteyksistä Genovaan ja Roomaan kylläkin, heh 🙂
Mika / Lähtöportti
30.6.2022 at 12:49
Kiitos Satu kommentista! Katson yleensä ensin Interhomen huvilavalikoiman, koska heiltä saa hyvää ja luotettavaa palvelua suomeksi. Interhomen valikoima ei kuitenkaan ole laajin mahdollinen ja se keskittyy pääosin tietyille suosikkialueille, joten tämä Abruzzon huvila löytyi Vrbon (entinen HomeAway) sivuilta. Vrbon kauttakaan ei ole tullut pettymyksiä, mutta kommunikointi ohjautuu alusta lähtien suoraan huvilan omistajan kanssa tapahtuvaksi, toisin kuin Interhomella, joka palvelee enemmän asiakkaan ja omistajan välissä.
Ikävä tuo teidän kokemuksenne junaradan vieressä nukkumisesta. Toisinaan huviloissa ja asunnoissa on tullut vastaan ikäviä yllätyksiä, kuten lämmitysongelmia tai vaikka torakoita. Kerron tästä Abruzzon huvilasta vähän lisää jossakin tulevassa postauksessa, tässä jutussa jäi mainitsematta parina ensimmäisenä päivänä sattuneet vesikatkokset, jotka onneksi loppuivat lyhyeen. Öinen meteli Termolissa tuli yllätyksenä, emme osanneet ollenkaan arvata vuokranneemme asunnon niin vilkkaalta alueelta 😀
Satu
1.7.2022 at 11:15
Hei taas! Olen itsekin joskus luottanut Interhomeen, koska heillä juuri tuo firman mukana olo alusta loppuun ja hyvät peruutusehdot ovat olleet valttia. Entisestä HomeAwaysta minulla oli ikävä kokemus – tein heidän sivuillan tiedustelun lomatalosta Ranskassa ja omistajan asiallisen vastauksen jälkeen sähköpostiin alkoi tulla ilmoituksia, joissa luvattiin roimasti alennusta, jos maksan talon vuokran etukäteen. Ilmoitin asiasta omistajalle ja HomeAwaylle – omistaja vastasikin ja ihmetteli tilannetta, mutta HomeAway ei kommentoinut millään tavalla. Netin syövereissä varoiteltiin samanlaisista yhteydenotoista, eli jotenkin koijarit pääsivät käsiksi ihmisten sähköposteihin heidän tekemiensä varaus ja hintatiedustelujen kautta ja alkoivat lähetellä feikkitarjouksia. Muutama kollega on käyttänyt HomeAwaytä eikä heillä, kuten ei ilmeisesti sinullakaan, ole ollut vastaavia kokemuksia, joten ehkä meillä sattui vain huono tuuri.
Mika / Lähtöportti
3.7.2022 at 18:11
Interhomen kanssa kaikki on aina järjestynyt sujuvimmin, edellisten matkakohteidemme houkuttelevimmat talot on vaan löytyneet jotain muuta kautta.
Todella ikävä tuollainen HomeAway-kokemus! Onneksi olit valppaana ja ihmettelit tilannetta ajoissa. Minulle ei ole koskaan tullut tuollaista tai mitään muutakaan huijausta vuokrausten yhteydessä vastaan. Toisaalta lomatalojen tai asuntojen vuokria on saanut maksaa vuosien varrella vaihtelevin tavoin, joskus jopa paikan päällä käteisellä.
Nykyään Vrbolla on oma maksujärjestelmä, eli kirjautunut asiakas näkee varauksensa ja niiden eräpäivät nettisivulla ja varaukset maksetaan Vrbon nettisivujen kautta. Viestien vaihto tapahtuu kuitenkin koko ajan suoraan asiakkaan ja omistajan välillä.