Italia
10 x Rooma
Rooma on ikuinen ja ainutlaatuinen. Vaikka viihdyn parhaiten pienissä italialaiskylissä, ei maan mahtavaa pääkaupunkiakaan voi sivuuttaa. Tässä kooste omista Rooman-kokemuksistani.
Kokosin tähän postaukseen kymmenen mieleeni jäänyttä pientä muistoa Roomasta. Nämä hetket johdattavat samalla omiin suosikkipaikkoihini Ikuisessa kaupungissa. Vanhimmat kokemukset ajoittuvat 80-luvun lopulle ja tuoreimmat parin vuoden taakse.
1. COLOSSEUM
Tunne on unohtumaton, kun astun ensimmäistä kertaa Colosseumin sisälle. 13-vuotiaan maailmassani tämä on upein nähtävyys ikinä. Katselen kohti sinistä taivasta kohoavia raunioita ja jollain käsittämättömällä tavalla tuntuu, kuin olisin ollut täällä joskus ennenkin. Kenties olen ollut jossain edellisessä elämässäni gladiaattori, tai yksinkertaisesti vain lukenut liikaa Asterixeja.
Rooman symboli ja kenties tunnetuin yksittäinen nähtävyys ei liiemmin esittelyjä kaipaa. Olen kuullut, että joillekin Colosseum on osoittautunut merkityksettömäksi kivikasaksi, mutta minua se on sykähdyttänyt vahvasti joka kerralla. Yksi syy pettymyksiin ovat varmasti suuret turistimassat sekä toivottoman pitkät jonot. Rakennuksen vieressä sijaitsevalla aukiolla vallitsee häpeilemätön rahastuksen meininki. Suosittelen lämpimästi lippujen hankkimista ennakkoon, jolloin toivottoman pitkän jonon ohitse pääsee hetkessä. Muitakin myyntikanavia ja keinoja jonottamisen välttämiseksi varmasti on, mutta itse ostimme liput viime kerralla Coop Culturen kautta.
2. TRASTEVERE
Ravintoloiden terasseilta kuuluu iloista puheensorinaa, kun kävelemme Trasteveren keväisessä illassa. Aurinko on laskenut jo ajat sitten, mutta ilma on yhä lämmin. Käännymme välillä pittoreskeille sivukujille, joilla ei näy ristin sielua. Kävely tekee hyvää Il Duca -trattoriassa syödyn mainion päivällisen sulattelemiseksi. Ateria ei tuottanut pettymystä, sillä tarjolla oli perinteisiä roomalaisruokia reiluina annoksina. Ikuisen kaupungin klassikoihin kuuluvat muun muassa yksinkertainen cacio e pepe -pasta sekä vasikanlihasta tehty ja salvialla maustettu saltimbocca.
Trastevere kuuluu sekä Rooman tunnelmallisimpiin että suosituimpiin kaupunginosiin. Sen asukkaat ovat ylpeitä kylämäisestä alueestaan ja pitävät itseään ainoina oikeina roomalaisina. Paikallisten lisäksi kaduilla tulee vastaan alati kasvavia matkailijajoukkoja, mutta Trastevere jaksaa siitäkin huolimatta viehättää. Huolella ravintolansa valitsemalla pääsee edelleen keskelle äänekästä italialaista tunnelmaa.
3. GELATERIAT
Pitkä jono kiemurtelee ahtaaksi käyneen kahvilan sisäpuolella. Pääsen viimein kassalle lausumaan yhden yleisimmin käyttämistäni italiankielisistä lauseista. Una coppa con due gusti, per favore! Kuppi kahdella maulla. Sitten onkin aika siirtyä kuitti kourassa tiskin ääreen valitsemaan niitä makuja. Kyse on tietenkin jäätelöstä, josta puhuttaessa sitruuna ja pistaasi kuuluvat kestosuosikkeihini. Voisi melkein sanoa, että päivä Italiassa ilman jäätelöä on hukkaan heitetty päivä.
Ahtaaksi käynyt kahvila on yli sata vuotta sitten toimintansa aloittanut Giolitti. Se lienee Rooman jäätelöbaareista perinteikkäin ja tunnetuin. Eri opaskirjojen ylistävät lausunnot tuovat paikalle ulkomaalaisia, mutta mahtuu joukkoon paikallisiakin. Kaupungissa on runsaasti huippulaadukkaita gelaterioita, joiden paremmuudesta käydään joskus kiihkeääkin keskustelua. En osaa neuvoa parhaaseen paikkaan, mutta kehotan välttämään teollista jäätelöä. Huonon jäätelön tunnistaa tiskillä Marge Simpsonin kampausta muistuttavasta ulkomuodosta, johon laadukas jäätelö ei koskaan taivu.
4. STADIO OLIMPICO
Kylmät väreet juoksevat pitkin selkäpiitä, kun kymmenet tuhannet katsojat laulavat AS Roman tunnuskappaletta joukkueiden astuessa kentälle. Roma, Roma, Roma, core de ’sta città, unico grande amore, de tanta e tanta gente, che fai sospirà… En ole koskaan ollut punakeltaisen seuran kannattaja, mutta tunnelma tempaisee silti voimakkaasti mukaansa. Iltapäivän kruunaa uransa ehtoopuolella olevan seuralegenda Francesco Tottin tekemä maali.
Sanotaan, että Italiassa elämä on osa jalkapalloa. Suosittelen ottelussa käymistä tunnelman vuoksi myös niille, joita itse peli ei välttämättä kiinnostaisikaan. Pääkaupungin jättiläiset Lazio ja Roma pelaavat ainakin toistaiseksi kotiottelunsa perinteikkäällä Stadio Olimpicolla. Punakeltaisella Romalla on erityisen vahva kannatus Testaccion kaltaisissa perinteisissä työläiskaupunginosissa. Taivaansininen Lazio tunnetaan taas porvariseurana, jonka kannattajat tulevat yleensä keskustan ulkopuolelta. Otteluliput kannattaa ehdottomasti ostaa etukäteen netistä. Turvatarkastukset Italian Serie A:n otteluihin ovat melko tiukkoja ja ulkomaalaisen täytyy näyttää porteilla passiaan.
5. FORUM ROMANUM
Mielikuvitus on kuljettanut minut jonnekin parintuhannen vuoden taakse. Olen saapunut ujona maalaispoikana Rooman valtakunnan keskipisteeseen hoitamaan tärkeitä asioita. Matka on ollut pitkä ja raskas, mutta nyt katselen niska kenossa ihmeellisten rakennusten loistoa ja kuuntelen ohikulkijoiden vieraita murteita. Tuolla Vestan neitsyt vartioi pyhää tulta ja kulman takaa ilmestyy sadanpäämies komeassa kypärässään. Tällainen siis on Forum Romanum, Julius Caesarin aikaisen maailman napa!
Paluu mielikuvitusmatkalta todellisuuteen on sikäli karu, että rakennuksista on jäljellä lähinnä satunnaisia pylväitä ja muita raunioita. Jäljellä on silti riittävästi, jotta menneisyyden voi halutessaan kuvitella eläväksi. Monia kieliä kuuluu edelleen, sillä paikalla riittää turisteja niin Tokiosta kuin Bostonistakin. Kokemus on opettanut, että Forum Romanumin kaltaisten historiallisten nähtävyyksien äärellä kannattaa antaa itselleen hetki aikaa ja miettiä, millaista paikalla on ollut muinaisina aikoina. Tätä kautta Forumista on tullut itselleni merkittävä nähtävyys. Ensimmäisellä yrittämällä se oli vain kasa kiviä.
6. MAISEMA AVAIMENREIÄSTÄ
Tuntuu jotenkin hölmöltä jonottaa muun kansan mukana vihreälle ovelle, joka on kaiken lisäksi suljettu. Odotus palkitaan lopulta hämmästyttävällä tavalla. Ovessa olevasta avaimenreiästä kurkistamalla avautuu täydellinen näkymä Pietarinkirkon kupolille. Kupolia reunustavat oven takana levittäytyvän puutarhan symmetriset puut. Vaikka suurin piirtein tiesin mitä odottaa, on maisema kaikessa täydellisyydessään silti hätkähdyttävä.
Vihreä ovi kuuluu Maltan ritarikunnan päämajaan, joka sijaitsee varakkaiden roomalaisten suosimalla Aventinuksen kukkulalla. Avaimenreikään kurkistelun ohella kannattaa poiketa läheiseen Giardino degli Arancin puistoon, joka on joskus ollut Santa Sabinan luostarin hedelmätarha. Siellä voi levähtää kaikessa rauhassa appelsiinipuiden alla tai ihailla maisemaa yli Rooman.
7. VIA MARGUTTA
Espanjalaisten portaiden alla sijaitsevalla helteisellä aukiolla on ahdasta. Väistelemme uhkaavasti heiluvia selfiekeppejä parhaamme mukaan ja pyrimme nopeasti syrjemmälle. Kivenheiton päästä löytyy pelastus varjoisan ja miellyttävän hiljaisen kadun muodossa. Tämä on Via Margutta, josta Luca Barbarossa laulaa yhdessä tunnetuimmista kappaleistaan.
Pittoreski Via Margutta on suora ja tasainen katu, eikä se välttämättä kuulu Rooman näyttävimpiin. Taiteilijakorttelin boheemissa tunnelmassa on silti jotain nautinnollista, ja siellä voi kokea häivähdyksen menneiltä vuosikymmeniltä. Hiljaisuus hämmästyttää ja useimpien vastaantulijoiden rinnalla kipittää koira. Via Marguttan varrelta löytyy taidegallerioita ja pienellä kyltillä merkitty elokuvaohjaaja Federico Fellinin vanha kotitalo. Katu on esillä myös Audrey Hepburnin ja Gregory Peckin tähdittämässä elokuvaklassikossa Loma Roomassa. Useimmat kävelevät Espanjalaisilta portailta Piazza del Popololle vilkasta Via del Corson ostoskatua pitkin, mutta oma valintani on Via Margutta.
8. GIANICOLO
Kuulas talvipäivä tuntuu miltei täydelliseltä. Olemme syöneet maittavan lounaan Trasteveressa ja kiivenneet sieltä Gianicololle eli Janiculumin kukkulalle. Täältä käsin saa ihailla rauhassa maisemaa yli kaupungin ja tuntea koko Rooman olevan jalkojen juuressa. Ellei tammikuinen viileys hiipisi puseroon, tekisi penkille mieli jäädä iltaan saakka. Tänne voisi hyvinkin palata kauniina kesäpäivänä eväiden kera, tosin silloin ei luultavasti olisi yhtä hiljaista.
Gianicololle voi kiivetä niin Trasteveren kuin Vatikaaninkin suunnasta. Kukkulalla sijaitsevassa Villa Lantessa toimii Suomen Rooman-instituutti, joka on avoinna yleisölle arkipäivisin klo 9–12. Upea renessanssihuvila on ollut Suomen valtion omistuksessa vuodesta 1950 lähtien.
9. VATIKAANI
Kapuaminen ahtaassa portaikossa vain jatkuu jatkumistaan. Onneksi talvella on sekä hiljaista että viileää, sillä helle ja ruuhka luultavasti tekisivät näistä Pietarinkirkon kupolin sisällä kiertävistä rappusista painajaisen. Perille kannattaa joka tapauksessa kiivetä, sillä maisema alas kaupunkiin on utuisesta säästä huolimatta lumoava. Tuntuu melkein siltä, kuin koko Rooma kuuluisi meille. Saamme seuraksemme ainoastaan yhden mustiin pukeutuneen nunnan valkoisine huiveineen.
Vatikaanissa käyminen on mielenkiintoista jo siksi, että se on oma pikkuruinen valtionsa. Pietarinkirkon jättimäiset mittasuhteet ja rakennuksen edustan aukion symmetrisyys lumoavat, vaikkei vaivautuisi edes kirkon sisälle asti. Taiteen ystävät suuntaavat tietenkin myös Vatikaanin museoihin, joiden loputtomilta tuntuvat kokoelmat kuuluvat maailman arvokkaimpiin.
10. TESTACCIO
Laajalla aukiolla on hiljaista. Tuuli heiluttaa penkillä istuvan miehen sanomalehteä ja lastenvaunuja työntävä äiti pysähtyy juttelemaan vastaantulijalle. Piazza Testaccion kiireettömyys ja arkipäiväisyys viehättävät vilkkaiden nähtävyyskierrosten jälkeen. Suunnistamme Testaccion kauppahalliin, jota on kehuttu yhdeksi kaupungin parhaista ostospaikoista. Useimmat kojut on perille saapuessamme jo suljettu, mutta saan sentään ostettua Dess’artin leipomosta aitoja sisilialaisia cannoleita. Pysähdymme ihailemaan kauppahallin lähistöllä kohoavan kerrostalon seinään maalattua valtavaa sutta, Rooman tunnuseläintä.
Roomassa on harvinaisen paljon kuuluisia nähtävyyksiä, kuten myös vähemmän tunnettuja taideaarteita. Monen mielestä kaikki mielenkiintoinen alkaa silti vasta suurimpien turistikohteiden ulkopuolelle jäävissä kaupunginosissa. Näistä esimerkkeinä voi mainita vaikkapa San Lorenzon tai viime matkamme ohjelmaan mahtuneen Testaccion. Testaccio on vanha työläiskaupunginosa, joka tunnettiin entisaikaan varsinkin teurastamoistaan. Se on edelleen konstailematon osa Roomaa, jossa voi aistia ydinkeskustasta poikkeavaa lämminhenkisyyttä.
Koko Rooman mahtavuutta on mahdotonta tiivistää kymmeneen kohtaan. Ensikertalaisen kannattaa kiertää myös ainakin Piazza Navona, Pantheon sekä heittää lopuksi kolikko Fontana di Trevin suihkulähteeseen. Myös Castel Sant’Angelon linnoitus komeine näköaloineen on vierailun arvoinen.
Ihmisten lisäksi Roomassa asuu tuhansia ja taas tuhansia kissoja. Jos naukuvat ystävät ovat lähellä sydäntä, kannattaa tutustua historiallisestikin merkittävällä Largo di Torre Argentinalla sijaitsevaan kodittomien kissojen hoitokotiin.
Rooman näkee parhaiten kävelemällä, vaikka julkisen liikenteen verkostokin on melko toimiva. Tunnelmalliselle kävelylle voi lähteä myös yöaikaan tai aamuvarhaisella, jolloin kadut eivät ole täynnä ihmisiä. Turisteja on paljon, enkä kaipaa kaupunkiin keskikesän tukahduttavien helteiden aikaan. Parhaat kokemukseni kaupungista olen oikeastaan saanut talvella, jolloin matkailijamäärä on hieman hillitympi ja Rooma näyttäytyy kenties aidoimmillaan. Jos helle ja tungos ahdistavat, voi mieltä lähteä virkistämään johonkin kaupungin puistoista.
Pidän italialaista ruokaa maailman parhaana, mutta edes kohtalaisen hyvän ravintolan löytäminen ei silti ole Roomassa itsestäänselvyys. Suosituimpien nähtävyyksien lähistöllä tarjotaan valitettavan usein mitä tahansa nälkäisten turistien kelpuuttamaa sapuskaa. Poikkeuksia tähänkin sääntöön toki on, tai ainakin itse olin tyytyväinen kivenheiton päässä Trevin suihkulähteestä sijaitsevaan That’s Amoreen. Suosittelen joka tapauksessa tekemään ennen Rooman-matkaa hieman taustatyötä ja valitsemaan ainakin osan ravintoloista etukäteen. Pöytävarauksen tekeminenkin onnistuu useimmiten parilla napinpainalluksella.
Vaikka olenkin vieraillut Roomassa kolmella eri vuosikymmenellä, en voi pitää itseäni kaupungin asiantuntijana. Suosittelen syvällisempää tietoa janoaville Roomassa asuvan Helin Näkymiä vihreältä kukkulalta -blogia.
San Vigilion kukkula tarjoaa Bergamon parhaat näköalat sekä mahdollisuuden hengittää raikasta ilmaa aivan keskustan tuntumassa. Kukkulan ympäristössä kulkee myös maalaismaisemiin vieviä kävelyreittejä.
San Vigilio on Bergamon kaupungin korkein kukkula, jolle voisi hyvin nousta vanhastakaupungista Città Altasta kävellenkin. Haluamme silti käyttää vanhaa funikulaaria, jolla matkustamisen voi ottaa paikallisena elämyksenä.
Funikulaari aloitti toimintansa jo vuonna 1912, joten se on ehtinyt kuljettaa bergamolaisia monen sukupolven ajan. Matka on vain 630 metrin mittainen, mutta sen aikana noustaan noin 90 metriä korkeammalle. San Vigilion funikulaaria ei pidä sekoittaa Città Bassan ja Città Altan välillä liikennöivään toiseen linjaan. Molemmilla funikulaareilla voi matkustaa Bergamon julkisen liikenteen lipuilla.
Funikulaarin yläasemalta aukeaa upea maisema Bergamon kaupunkiin. Erityisesti Città Altan vanhat rakennukset ja kirkontornit näyttävät hienoilta, kun ne kohoavat korkealle ympäröivän laakson yläpuolelle.
San Vigilion kukkula on melko suosittu retkikohde, jonka muutamilla kujilla ja parissa ravintolassa näkyy ainakin näin kauniina sunnuntaina paljon paikallisia pyhäpäivän viettäjiä. Osa on ehkä tullut vain rentoutumaan lasillisen ääreen terassille, mutta joukossa on myös kunnon retkeilyvarusteisiin sonnustautuneita patikoijia. Nousemme kapeaa mukulakivikatua pitkin kohti kukkulan huippua. San Vigilio vaikuttaa rauhalliselta keitaalta muun kaupungin yläpuolella. Pienen parkkipaikan laidalla on pari kissaa nauttimassa auringonpaisteesta.
Kukkulan laelta löytyy viihtyisä puisto, joka on kehittynyt Bergamoa vuosisatojen ajan vartioineen San Vigilion linnoituksen päälle. Paikka sijaitsee noin puoli kilometriä merenpinnan yläpuolella ja sieltä on hienot näkymät vehreälle maaseudulle sekä lähiseudun vuorille saakka. Nautimme lämpimästä kevätpäivästä ja ihailemme maisemia kiireettömästi eri suuntiin.
Linnoituksen nimi on lainattu kukkulalla muinoin sijainneelta San Vigilion kappelilta. San Vigilio eli suomalaisittain Pyhä Vigilius oli Trenton piispa, joka koki vuonna 405 marttyyrikuoleman julistaessaan evankeliumia pakanoille eräässä Gardajärven pohjoispuolella sijaitsevassa laaksossa.
Kukkulalla lienee ollut jonkinlainen vartiotorni jo roomalaisten aikaan, mutta ensimmäinen varsinainen linnoitus pystytettiin 1100-luvulla. Linnoitusta vahvistettiin erityisesti 1400-luvulla, jolloin Bergamo kuului Venetsian tasavaltaan. Kaupungin turvallisuustilanne parani oleellisesti seuraavalla vuosisadalla, kun koko yläkaupunki sai ympärilleen tukevat muurit. Linnoituksen sotilaallinen merkitys väheni, ja 1800-luvulla se suurimmaksi osaksi purettiin. Jäljellä on enää lähinnä muureja ja vallihautoja, jotka muistuttavat kukkulan historiasta.
Kukkulalta laaksoon lähtisi erilaisia pitkiäkin kävelyreittejä, mutta meille riittää tällä kerralla hieman lyhyempikin vaihtoehto. Samoilla vaatteilla ja kaupunkikengillä pitäisi selvitä vielä lounaalle ja samana iltana odottavalle kotimatkallekin, joten on parempi olla hikoilematta liikaa. Onneksi matka ainakin alkaa loivaan alamäkeen.
Ohitamme muutamia kapean tien varrella sijaitsevia koteja, kunnes päädymme pitkään Salita dello Scorlazzone -nimiseen portaikkoon. Liikkeellä on kävelyretkeläisten lisäksi ainakin yksi hurjapää, joka kiitää portaita alas polkupyörällään.
Alhaalla häämöttää kuvauksellinen Tempio dei Caduti -kirkon torni. Tämä pätkä taipaleestamme kuuluu Visit Bergamo -sivustolla suositeltuun The Green City -kävelyreittiin.
Portaikko päättyy lopulta tielle, jonka varrella sijaitsee ylempää näkemämme kirkko. Tempio dei Caduti eli Kaatuneiden temppeli on omistettu ensimmäisessä ja toisessa maailmansodassa kuolleille bergamolaisille sotilaille. Kirkkoa alettiin rakentaa hieman ennen Italian liittymistä ensimmäiseen maailmansotaan ja sen käyttötarkoitus muotoutui tuon ajan tapahtumien perusteella.
Tempio dei Caduti on yleensä suljettu, mutta siellä järjestetään jokaisen kuukauden toisena sunnuntaina messu. Osumme sattumalta paikalle hieman tämän kuukausittaisen messun päätyttyä, joten ovet ovat jälleen visusti säpissä. Olisi ollut kiinnostavaa kurkata sisäpuolelle, sillä synkkä kirkkosali on kuvien perusteella hyvin persoonallisen näköinen.
Käännymme pian kirkon kulmalta lähdettyämme jälleen alamäkeen Salita Scorlazzino -nimiseen portaikkoon. Rappusten varrelta voi vielä katsella Kaatuneiden temppelille päin ja ihailla kukkivia puita.
Maaliskuinen aurinko lämmittää jo kovin keväisesti ja jostain kuuluu lintujen laulua. Muutamat puut ja pensaat kukkivat näyttävästi. Voisivatkohan nämä olla aprikoosin kukkia?
Kaunis kävelyreitti laskeutuu yhä vain alemmas, mikä tarkoittaa että joudumme vielä jossain vaiheessa nousemaan myös takaisin ylämäkeen. Tuntuu mukavalta päästä tällaisen vehreyden keskelle aivan kaupungin laitamilla. Vastaan tulee muutamia reippaita lenkkeilijöitä koiriensa kanssa. Bergamon modernimpi puoli Città Bassa häämöttää alapuolellamme.
Paluumatka kuvan kukkulalla odottavaan vanhaankaupunkiin ei lopulta ole kovin raskas. Tulemme kävelleeksi muutaman kilometrin oikein miellyttävissä maisemissa. Mielestämme Bergamossa voisi käyttää enemmänkin aikaa kaupunkia ympäröivillä kukkuloilla patikointiin. Toisaalta jos retkeilyn ottaa oikein asiakseen, löytyy täältä päin Italiaa myös upeita vuoristo- ja järvimaisemiin vieviä vaellusreittejä. San Vigilion kukkula on joka tapauksessa käymisen arvoinen paikka, vaikkei haluaisi kävellä funikulaariasemalta lähimmän ravintolan terassia pidemmälle.
Lue myös muut Bergamosta kertovat juttuni:
Majoitus- ja ravintolakokemuksia Bergamossa
Bergamon sykähdyttävä yläkaupunki Città Alta
Upea Santa Maria Maggioren basilika Bergamossa
Jalkapalloa Bergamossa, Atalanta–Udinese
Vietimme vaimon kanssa mukavan pitkän viikonlopun maaliskuisessa Bergamossa. Kerroin edellisessä jutussa vanhankaupungin nähtävyyksistä ja keskityn tällä kerralla matkan majoitukseen sekä kokemiimme makuelämyksiin.
* Sisältää Booking.comin mainoslinkin
Italia on oikea ruokakulttuurin runsaudensarvi, sillä jokaiselta alueelta, maakunnalta ja kaupungiltakin löytyy omat paikalliset erikoisuutensa. Maan keittiö perustuu ennen kaikkea tuoreisiin kauden mukaisiin raaka-aineisiin, jotka on hankittu mahdollisimman läheltä. Annokset ovat pääsääntöisesti yksinkertaisia, jotta upeat raaka-aineet pääsevät oikeuksiinsa. Lombardian alueella sijaitseva Bergamo edustaa vahvasti pohjoisitalialaista ruokakulttuuria, jossa ateriat ovat usein raskaita ja lihapainotteisia. Täällä törmää usein ainakin maissipuuro polentaan, kermaiseen taleggio-juustoon sekä paikallisten rakastamaan casoncelli-pastaan. Bergamossa voi syödä oikein hyvin, vaikkei paikallinen keittiö ihan nousekaan suosikikseni joihinkin muihin Italian kohteisiin verrattuna.
Luimme sopivasti ennen reissuamme ilmestyneen Matka-lehden jutun, jossa Maria Niemi on esitellyt Bergamon nähtävyyksiä ja ravintolatarjontaa. Nappasimme muutaman hyvän vinkin talteen, joten joukossa on samoja paikkoja kuin lehtijutussakin – jotkut tarkoituksella ja osa sattumaltakin.
Paikallisbussilla lentokentältä vanhaankaupunkiin
Helsingistä pääsee nykyään suoralla lennolla Bergamo-Orio al Serion lentokentälle joko Norwegianin tai Ryanairin siivin. Kyseessä on Rooman Fiumicinon ja Milanon Malpensan jälkeen Italian kolmanneksi vilkkain lentoasema, jonka matkustajamäärät ovat samaa luokkaa Helsinki-Vantaan kanssa. Terminaalin edustalta kulkeva paikallisbussi numero 1 kuljettaa matkustajia 20 minuutin välein rautatieaseman ja Bergamon alakaupungin kautta aina yläkaupunkiin saakka, jonne kaikki tämän jutun vinkit sijoittuvat. Yläkaupunki eli Città Alta on Bergamon keskiaikainen vanhakaupunki, joka sijaitsee korkean kukkulan päällä. Matka Bergamon lentokentältä bussilinjan päätepysäkille vie noin puoli tuntia. Pysäkki sijaitsee kuvassa näkyvillä kulmilla Colle Aperton aukiolla.
Mukava majoitus Le Funi -hotellissa
Pysäkiltä on vain parinsadan metrin kävelymatka Le Funi -hotellille. Lyhyen ylämäkeen viettävän matkan aikana kuljetaan jykevän Sant’Alessandron portin kautta ja ohitetaan San Vigilion kukkulalle vievän funikulaarin ala-asema. Varaamamme hotelli on lainannut nimensä vanhalta funikulaarilta, joka kulkee rakennuksen takaa häiriöitä aiheuttamatta. Le Funin sijainti on erinomainen, sillä ympäristö on hyvin rauhallinen mutta vanhankaupungin kiinnostavimman osan laidalle kävelee parissa minuutissa.
Le Funi on pieni ja kodikas hotelli, jossa tulee heti hyvin tervetullut olo. Englantiakin puhuttaisiin täällä varmasti mielellään, mutta osaan riittävästi italiaa, jotta asiointi onnistuu sujuvasti paikallisella kielellä. Itselleni tulee italiankielisestä keskustelusta aina hyvä mieli. Viivymme kolme yötä, joten ehdin vaihtaa kuulumiset monen eri työntekijän kanssa.
Siisti huoneemme on tilava ja viihtyisä. Näkymän suhteen meillä ei tosin ole onnea, sillä ikkunan takana on vain ylämäkeen viettävällä rinteellä kasvavia puita ja pensaita. Joistakin muista huoneista voisi ihailla maisemia Bergamoon tai kaupungin juurella levittäytyvään laaksoon. Maaliskuisen matkamme aikaan on käynnissä kovaa melua aiheuttava kattoremontti, mitä ei voi olla perjantaiaamuna huomaamatta. Haitta jää onneksi lyhytaikaiseksi, koska lähdemme pian kaupungille ja työt ovat viikonlopun tauolla. Remontti lienee nyt jo valmistunut ja rauha palannut Le Funiin.
Aamiainen tarjoillaan pienessä mutta tälle hotellille riittävän kokoisessa kellaritilassa. Italialaiset aamiaiset eivät yleensä ole kovin runsaita, ja täälläkin valikoima on moneen suomalaiseen hotelliin verrattuna suppeampi. Tarjolla on silti meille aivan riittävästi vaihtoehtoja ja cappuccino on luonnollisesti hyvää. Päivä alkaa mukavasti esimerkiksi voisarven, leivän, juustojen, suolaisen piiraan, makean kakun ja tuoremehun avulla.
* Varaa majoitus Le Funiin Booking.comin kautta.
Tyylikäs ravintola La Ripa
Saavumme kaupunkiin iltalennolla ja vaikka kello alkaakin olla jo ainakin suomalaisittain melko paljon, haluamme lähteä perille päästyämme syömään. Tarkoituksena olisi haukata lähinnä pientä iltapalaa, mutta nälkä kasvaa syödessä tai ainakin meidän tekee mieli tilata useampi ruokalaji kun huomaamme muidenkin illastavan pitkän kaavan mukaan. La Ripa on Le Funi -hotellin yhteydessä toimiva valkoisten pöytäliinojen ravintola, jossa palvelu on kohteliasta ja ruoan laatu oikein hyvä.
Tilaamme alkuun annokset artisokkaa sekä leikkeleitä. Pyydän tarjoilijan suosittelevan meille jotain paikallista suhteellisen kevyttä punaviiniä. Castello di Grumellon tilalla Bergamon lähistöllä valmistettu Medera on raikkaan hedelmäinen mutta persoonallinen viini, joka sopii meille oikein hyvin. Pääruoaksi valitsen tyypillisen paikallisen annoksen, johon kuuluu oliiviöljyssä haudutettua naudanlihaa, polentaa sekä perunaa. Liha on todella mureaa ja annos muutenkin oikein maukas. Tiivistä maissipuuroa polentaa on täälläpäin Italiaa lähes aina saatavilla. Nautaa tarjotaan täkäläisissä ravintoloissa tyypillisesti nimellä brasato, jolloin liha on haudutettu useimmiten punaviinissä ja annos saattaa näyttää vähemmän hienostuneelta kuin La Ripassa.
Tyylikkäässä ja meidän vierailumme aikaan myös melko hiljaisessa salissa on mukava aterioida. Tuntuu kuin matka olisi alkanut parhaalla mahdollisella tavalla hyvän ruoan merkeissä. Aterian kruunaavat maistuvat jälkiruoat. Oma valintani osuu semifreddoon ja vaimolla perinteiseen tiramisuun. Säiden lämmettyä La Ripassa voi aterioida myös tämän jutun avauskuvassa näkyvällä terassilla.
Suosittu Antica Trattoria La Colombina
Meillä on matkan toiseksi illaksi pöytävaraus hotellimme lähellä sijaitsevaan Antica Trattoria La Colombinaan. Trattorian illallisaika alkaa puoli kahdeksalta, joten saavumme paikalle illan ensimmäisten asiakkaiden joukossa. Tilaamme alkuun pari antipastoa. Parsasta, polentasta ja paistetuista munista koostuva annos ei ehkä näytä siltä mitä moni italialaiselta ravintolalta odottaa, mutta edustaa hyvin paikallista keittiötä. Parmankinkku ja artisokka ovatkin jo klassisempaa italialaista ruokaa. Listalta olisi löytynyt myös esimerkiksi laardia sekä hevosenlihaa.
Maistamme täällä Bergamon tunnetuinta ruokaa, eli casoncelli-pastaa. Annos on kieltämättä maukas, muttei ainakaan näin ensi yrittämällä nouse ihan suurimpien suosikkipastojeni joukkoon. Täytetyn puolikuunmuotoisen pastan kera tarjotaan pekonia, salviaa, Grana Padano -juustoa sekä sulatettua voita, joten kokonaisuus on melko raskas. Casoncelli – tai paikallisella murteella casonsèi – on hyvä esimerkki italialaisen ruoan paikallisuudesta, sillä vaikka olen matkustanut maassa paljon ja Lombardiankin alueella monesti, en ollut kuullutkaan tästä pastalajista aiemmin. Casoncelli on nimenomaan Bergamon sekä hieman yllättäen myös sen ikuisen kilpailijan Brescian ruokaa, jota ei syödä juuri muualla. Bresciassakin olen kerran kauan sitten lounastanut, mutta silloin en osannut etsiä casoncellia listalta.
Rauhallinen tunnelma muuttuu illan mittaan meluisaksi, kun pöytiin saapuu suuria paikallisia seurueita. Tämä ei ole suosituissa italialaisissa ravintoloissa mikään yllätys, vaan tutuksi tullut asiaan kuuluva kokemus. Eräs kymmenen miehen ryhmä pitää kuitenkin niin kovaa meteliä, että ymmärtää jopa pyytää mölyämistään muilta paikallaolijoilta anteeksi. Meno toki jatkuu tämän jälkeen entiseen malliin, mutta onneksi seurueen eräänlainen keskushahmo käy useamman kerran ulkona tupakalla. Jatkamme ateriaa joka tapauksessa jälkiruokiin ja espressoon saakka. Panna cotta mansikkakastikkeen kera on varma ja onnistunut valinta.
Ravintola Il Sole keskeisellä paikalla
Syömme matkan viimeisenä päivänä lounaan yläkaupunkia halkovan vilkkaan kävelykadun varrella. Vapaan pöydän löytäminen ennen lounasajan päättymistä tuntuu haastavalta, mutta samannimisen hotellin yhteydessä toimivasta Il Sole -ravintolasta löytyy onneksi tilaa. Pöytämme on lähellä sisäänkäyntiä, joten saamme seurata syödessämme kadulla kulkevaa ihmisvirtaa. Aika moni ohikulkija vilkaisee myös ikkunasta ravintolaan päin. Syön sopivasti täyttävän risoton, jolle juusto antaa mukavasti makua. Ravintolakokemus on miellyttävä ja myös kohtuuhintainen, varsinkin kun huomioidaan sijainti aivan Città Altan keskellä.
Stracciatella-jäätelön koti La Marianna
Yhdeksi maailman tunnetuimmista jäätelömauista noussut stracciatella on keksitty bergamolaisessa La Marianna -kahvilassa, joka toimii kaupungissa edelleen. Kahvilan omistanut Enrico Panattoni kehitti vuonna 1961 valkean kermajäätelön, jossa on epäsäännöllisiä paloja tummaa suklaata. Nimi stracciatella viittaa jäätelömassan sekaan revittyihin suklaapaloihin. Panattoni lainasi nimen roomalaiselta keitolta, johon on sekoitettu hieman vastaavalla tavalla kananmunaa. Käymme ostamassa La Mariannan tiskiltä kupilliset stracciatellaa kadun varrella syötäväksi. Herkullista makua voisi kuvailla vaikkapa pehmeän tasapainoiseksi. Mieleen jäävät erityisesti suklaahiput, jotka ovat yllättävän kookkaita.
Gelateria Carmen
Ostamme matkan toiset jäätelöt Carmen-nimisestä gelateriasta Bergamon yläkaupunkia halkovan vilkkaan kävelykadun Via Bartolomeo Colleonin varrelta. Ulko-ovelle asti yltävä jono kielii jäätelöbaarin tasosta, varsinkin kun valtaosa asiakkaista on laatutietoisia italialaisia. Puhtaat maut ovat juuri niin hyviä kuin aidossa artesaanigelatossa pitääkin. Omat valintani osuvat tällä kerralla suussasulavaan pistaasiin sekä niin ikään erinomaiseen hasselpähkinään.
PolentOne – iltapalaa polentakioskilla
Olemme matkan viimeisenä iltana sen verran kylläisiä, ettemme kaipaa varsinaista ravintola-ateriaa. Kaupungilla kierrellessä alkaa silti tehdä mieli jotain purtavaa, mutta mieluiten mahdollisimman vaivattomaan tapaan. Ratkaisuksi löytyy Bergamon funikulaarin yläaseman vieressä toimiva PolentOne, jota voisi verrata kotimaisiin nakkikioskeihin. Erona on vain se, että tarjolla on lihapiirakoiden ja makkaraperunoiden sijaan polentaa erilaisten lisukkeiden kera.
Polentaa on tullut purtua tällä matkalla jo riittävästi, joten valitsen listalta paikallisella makkaralla ja taleggio-juustolla täytetyn paninon. Se maistuukin muovimukista nautitun Coca Colan kera oikein mainiolta. Matkamme ovat niin nähtävyyksien kuin aterioidenkin osalta usein monipuolisia. Esimerkiksi valkoisten pöytäliinojen La Ripan ja vilkkaan La Colombinan jälkeen tuntuu jotenkin sydäntä lämmittävältä syödä leipää ikivanhojen holvikaarten alla ulkoilmassa. Ei ole ollenkaan huono juttu, vaikka sateenkaari päättyisikin polentakioskille.
Paikallinen erikoisuus polenta e osei
Yksi bergamolaisista paikallisherkuista on polenta e osei, joka ei nimestään huolimatta sisällä lainkaan maissipuuroa. Kyseessä on makea leivos, jonka ulkonäkö jäljittelee polentasta ja pikkulinnuista muodostuvaa vanhaa perinneruokaa. Meiltä tämä keltaisella marsipaanilla kuorrutettu ja suklaalla koristeltu sokerileivos jää valitettavasti maistamatta, mutta onpahan taas yksi syy palata joskus takaisin Bergamoon. Kuva on Nessi-nimisen leipomon näyteikkunasta.
Lue myös aiemmat Bergamosta kertovat jutut:
• Bergamon sykähdyttävä yläkaupunki Città Alta
• Upea Santa Maria Maggioren basilika Bergamossa
• Jalkapalloa Bergamossa, Atalanta–Udinese
-
Eurooppa1 vuosi sitten12 mieleenpainuvaa kirkkoa Euroopassa
-
Yhdysvallat1 vuosi sittenNew Yorkin merellinen Coney Island
-
Italia1 vuosi sittenMilanon-viikonlopun uudet kokemukset
-
Espanja1 vuosi sittenTeneriffan patikkaretket: Roques de García
-
Italia1 vuosi sittenRunsas vinkkipaketti Milanoon
-
Ranska1 vuosi sittenBordeaux’n viinimuseo Cité du Vin
-
Ranska1 vuosi sittenDordognen kylät Beynac, La Roque-Gageac ja Domme
-
Suomi1 vuosi sittenHiihtoloma Suomutunturin maisemissa
-
Espanja1 vuosi sittenTeneriffan patikkaretket: Bosque de Los Enigmas
-
Yhdysvallat1 vuosi sittenNew Yorkin näköalapaikkoja: One World Observatory
-
Ranska11 kuukautta sittenTuhkasta noussut Pariisin Notre-Dame
-
Ranska11 kuukautta sittenPariisin-viikon monet kokemukset
Noora | Kerran poistuin kotoa
14.1.2017 at 12:10
Tää postaus tuli kuin tilauksesta mun akuuttiin Rooma-ikävään. En tosin oo vielä osannut päättää, pahensiko vai lievensikö tää sitä 😉 Colosseum oli eka paikka, minne suunnattiin kun oltiin kaverin kanssa ekaa kertaa Roomassa, se oli se paikka, jonka näkemistä odotin eniten. Ja olihan se huikean upea ja kaikkea, mutta Forum Romanum oli THE paikka, johon rakastuin palavasti. Siinä entisaikojen Rooma oli jotenkin vielä paljon konkreettisempi mulle. Mikä on toisaalta hassua, koska se on paljon enemmän raunioina kuin Colosseum… 😀 Pistän tän postauksen muistiin ja palaan tän pariin kun Rooman reissu lähenee. 1,5 päivää kaupungissa ei ole paljon, mutta jos ajan käyttää tehokkaasti niin kyllä siinäkin taas jotain kivaa ehtii!
Mika / Lähtöportti
15.1.2017 at 14:27
Mahtavaa, kun pääset taas Roomaan! 1,5 päivää on lyhyt aika, mutta sun tehokasta matkailutahtia seuranneena olen varma, että ehdit nähdä ja kokea siinäkin ajassa paljon. Ota vinkit talteen, esimerkiksi Testaccion kauppahalli voisi olla sulle sopiva paikka syödä nopeasti, mutta hyvin (ei nyt ihan Copenhagen Street Food, mutta silti). Mielenkiintoista kuulla, että tykkäsit juuri Forum Romanumista noin paljon. Raunioinahan se on, mutta antoisa kokemus jos malttaa yhtään fiilistellä millaista siellä on joskus ollut.
Milla - Pingviinimatkat
14.1.2017 at 12:47
Ai ai Rooma <3 Osa tarinoistasi iski syvälle niin, että olisin saattanut tuntea tuskallista ikävää, mutta onneksi on lentoliput jo olemassa ja pääsen nauttimaan kaupungin kaduista taas pian 🙂
Mika / Lähtöportti
15.1.2017 at 14:34
Rooma <3 Itse asiassa tämän kirjoittaminen aiheutti yllättävän tuskallista ikävää 😀 Upea juttu, että lentoliput on jo valmiina, nautinnollista matkaa! Ainakin Trastevere taisi herättää muistoja, luen varmasti teidän postaukset tarkkaan ennen seuraavaa omaa Rooman-matkaa.
Heli/ Näkymiä vihreältä kukkulalta
15.1.2017 at 17:46
Voi miten kiva postaus! Ja kiitos blogini maininnasta. Mainitsemasi paikat ovat myös omia ikisuosikkejani, vaikka katsonkin niitä Roomassa asuttujen vuosien jälkeen hieman toisin silmin. Sydän jättää silti edelleen yhden lyönnin väliin joka kerta, kun näen Colosseumin tai Pietarinkirkon, Gianicolon kukkulalla pitää käydä ihan kaikkien vieraiden kanssa ihan joka kerta ja Trastevere on yhä ihana, vaikka siellä olikin rasittavaa asua…Vain koko Rooman upein nähtävyys Pantheon puuttuu listaltasi! Ja jos saa mainostaa, niin blogistani löytyy omat vinkkini, miten välttyä jonottamiselta Colosseumiin ja Vatikaanin museoihin ja vinkkejä hyvistä ravintoloista niin Trasteveresta kuin Testacciostakin. Nähdään Matkamessuilla.
Mika / Lähtöportti
16.1.2017 at 22:43
Kiitos Heli! Todella mielenkiintoista kuulla, miten Roomassa asuva nämä paikat näkee. Ymmärrän, ettei nykypäivän Trastevere varmaan ole mukavin paikka asumiseen, vaikka siellä onkin kiva välillä käydä. Pantheon on hieno, mutta sieltä ei ole toistaiseksi jäänyt ihan yhtä vahvoja muistoja kuin näistä listalle mahtuneista paikoista. Käyn Pantheonissa kyllä seuraavallakin Rooman-matkalla, ilmaistakin kun on.
Totta kai saa mainostaa, paikallisten vinkit ovat aina erityisen arvokkaita. Varsinkin kokemuksen tuomat ravintolavinkit kiinnostavat, koska näin turistina ei voi yhden käynnin perusteella tehdä yhtä luotettavia arvioita eri paikoista. Messuilla nähdään!
Kohteena maailma / Rami
17.1.2017 at 21:48
Rooma on upea kaupunki ja täytyy rehellisesti tunnustaa, että en ole kertaakaan parilla reissulla Trasteveressä käynyt… Ajattelin ottaa seuraavan kerran hotellin sieltä 🙂
Tuo Bernini-hotelli on mielestäni upea ja lähistöltä löytyvä ”luukirkko” kuuluu ehdottomasti omaan Top10 -kohteisiin Roomassa. Harmi, kun en juuri nyt sen nimeä muista, mutta on kyllä itsellä jossakin ylhäällä.
Oli taas kerrottu niin tunnelmallisesti kuin voi Rooman parhaita puolia, ihan kuin olisi ollut itse reissussa 🙂
P.S. En tiennyt tuota avaimenreikäjuttua. Roomassa on paljon pikkujuttuja, joista ei ole ikinä kuulutkaan, vaikka pitäisi 😀
Mika / Lähtöportti
18.1.2017 at 23:22
Kiitos Rami! Mulla onkin vielä Rooman luukirkko käymättä, se tosiaan löytyy tuon Piazza Barberinin lähistöltä. Meillä oli viime reissulla asunto ihan noilla kulmilla. Yhdessä luukirkossa olen kuitenkin joskus käynyt, se oli Évorassa Portugalissa ja kuvista päätellen roomalaistakin kirkkoa luisevampi.
Jos ihmettelit miksei siitä avaimenreikämaisemasta ole tässä kuvaa, niin voin kertoa ettei sen valokuvaaminen ole kovin helppoa. Parempi mennä itse katsomaan, mitä sieltä näkyy 🙂 Roomassa on paljon kivoja pikkujuttuja, joista Milja ja Heli tietää vielä enemmän.
Travelloverin Annika
18.1.2017 at 13:50
On muuten juuri noin, että parasta ”italialaista” ruokaa saa usein maan rajojen ulkopuolelta. Pahimmillaan turistinähtävyyksien lähellä sulatetaan pakasteista kovalla hinnalla.
Näin Colosseumin ensimmäistä kertaa melkein 20 vuotta sivua vanhempana. En jotenkin oikein tajunnut sitä silloin. Olin muutenkin kyllä varmaan aika urpo ja maankiertäjän taipaleeni ihan alussa vasta. Muutaman muun amfiteatterin sen jälkeen nähneenä koko teattereiden idea ja upeus on alkanut vasta selvitä.
Niin suuri Italia-fani kuin olenkin, en saa oikein otetta Roomasta. Olen kyllä ollut vain kahdesti, mutta ainakaan se ei ole riittänyt. On ehkä liian suuri. Trasteveressa on pikkukaupunkifiilistä. Siellä viihdyn. Ja tietenkin missä tahansa syömässä hulluna jätskiä.
Mika / Lähtöportti
18.1.2017 at 23:35
Muistan joskus kuulleeni, että maailman parasta italialaista ruokaa saa New Yorkista, mikä ei välttämättä ole ihan mahdoton ajatus. Italiassa on tullut niin loistavia ruokakokemuksia kuin pahoja pettymyksiäkin. Eräässä milanolaisessa turistivetoisessa ravintolassa oltiin muuten niin rehellisiä, että ruokalistaan oli merkitty mitkä pizzat sulatetaan pakasteista 😀
Munkin rakkain Italia on jossain muualla kuin suurimmissa kaupungeissa, joissain missä on pieniä kukkulakaupunkeja, maaseutua tai kenties järviä tai merenrantaa. Mutta omalla kohdalla myös Rooma on sykähdyttänyt, niin paljon hyviä muistoja on jäänyt.
Henna / Kulkutautiset
20.1.2017 at 19:37
Tämä taitaa olla historiallinen hetki, nimittäin postaus blogissasi, johon voin tulla paukuttelemaan henkseleitäni ja kertomaan, että tuolla olen jopa käynyt! 😀 Mukava tunnelma jutussa ja kyllä siitä niin kovin huokuu rakkautesi Italiaa kohtaan. Itselleni Rooma jätti jostain syystä aika laimean fiiliksen. Historialliset kohteet olivat kiinnostavia ja vaikuttavia, Trastevere todella viehättävä, Vatikaani vallan jännittävä ja Rooma kaikin puolin kaunis. En oikein osaa sanoa, mikä meni pieleen. Jostain syystä reissusta jäi sellainen olo, että tämä oli ihan kiva, mutta nyt se on nähty, ei tarvitse tulla takaisin. Aikoinaan epäilin sitä, että paikallisista tuli aika tympeä fiilis, vaikkemme olleet matkalla pahimpaan sesonkiaikaan. Mutta nyt yli kymmenen vuotta jälkeenpäin en oikein osaa sanoa. Italialainen ruoka ei ole oikein vienyt mennessään, kallistun enemmän tuonne Lähi- ja Kauko-Idän ruuan suuntaan.
Mutta… olen minä sitä tässä miettinyt viime vuosina, että josko tuolle ikuiselle kaupungille antaisi toisen mahdollisuuden… ehkä se kolahtaisikin ihan eri tavalla. Ja kyllähän tästä sinun postauksestasi tuli juuri sellainen fiilis, että on se Rooma oikeastaan aika kiva. Hei jäätelöä joka päivä… todellakin!
P.S. Kiitti, opin linkkaamastasi Marge Simpson -wikipedia-artikkelista, että Marge on ensimmäinen piirroshahmo, joka on ollut Playboy-lehden kansikuvatyttö 😀 (jouduin googlaamaan ne kuvat…)
Mika / Lähtöportti
23.1.2017 at 23:05
Sulle tuttu kohde, kerrankin! 😀 Vaan sama se on toisinkin päin, eipä sunkaan blogista tule heti mulle tuttuja paikkoja mieleen kotimaan, Kreetan ja Tallinnan lisäksi.
Ymmärrän, ettei Rooma innosta kaikkia, ja oikeastaan hyvä niin. Siellä kun käy ihmisiä muutenkin ihan riittävästi 🙂 Silti aina yhtä mielenkiintoista pohtia syitä siihen, mistä eri paikkoihin tykästyminen johtuu. Ei Roomalle mikään pakko ole uutta tilaisuutta antaa, enemmän suosittelen ylipäätään Italiaan palaamista. Jäätelöä saa joka kylästä ja sulle mieluisin paikka löytyy luultavasti jostain ihan muualta kuin tuolta suurimmasta kaupungista.
P.S. Kiitti kun luit tuon linkkaamani Marge-artikkelin noin tarkasti ja valistit noista Playboy-kuvista 😀
Henna / Kulkutautiset
28.1.2017 at 15:25
Usko tai älä, niin Italiaan palaaminen on jopa suunnitteilla! Tuli niin messevä tilaisuus kaveripiirin elämänmuutosten myötä, että taitaa olla lähes pakko tarttua tilaisuuteen! Kerron lisää joskus tässä lähitulevaisuudessa tai laitanpa vaikka viestiä fesessä tms 🙂
Mika / Lähtöportti
29.1.2017 at 12:17
Kuulostaa hyvältä! Kerro ihmeessä, jos suunnitelmat etenee 🙂
Anna | Muuttolintu.com
20.1.2017 at 22:22
Oon samoilla linjoilla siitä, että ihanimpia Italiassa on pienemmät kylät, ja mielellään semmoiset, mitkä ei ole ihan täynnä turisteja. Mutta silti, me kyllä tykättiin myös Roomasta. Siitäkin huolimatta, että tietyissä turistikohteissa ne laumat oli ihan mahdottomat, esim. Fontana di Trevillä. Tässä tuli joka tapauksessa hyviä vinkkejä seuraavaa kertaa varten! Colosseumissa ei ehditty käydä sisällä vielä, se on ehdottomasti listalla ensi kerralla. Trasteverestä me tykättiin ehkä eniten. Hyvää ruokaakaan meillä ei ollut vaikeuksia löytää, mutta oltiinkin reissussa italialaisessa seurassa 🙂 Aah se gelato on kyllä ihanaa. Siellä näkyi myös hassuja jätskimakuja kuten sinihomejuusto, mitä en ole muualla nähnyt 🙂
Mika / Lähtöportti
23.1.2017 at 23:20
Mun mielestä parasta Italiassa on kierrellä maaseudulla ja löytää pieniä kivoja kyliä vähän kuin sattumalta. Niitäkin nimittäin riittää vaikka kuinka paljon. Fontana di Trevi on tosiaan Rooman ruuhkaisimpia paikkoja. Viimeksi käydessä se oli vielä remontissa, mutta porukkaa riitti siltikin. Italialaisessa seurassa löytää luultavasti parhaat ravintolat ja vielä nimenomaan niiden ravintoloiden parhaat annokset. Italialaiset kun ei välttämättä tilaa suoraan listalta, vaan kyselee ja soveltaa. Mutta sinihomejuuston soveltaminen jätskiin, se kuulostaa jo vähän liian epäilyttävältä 🙂
Miika ♥ Gia | matkakuume.net
22.1.2017 at 17:02
Kyllä, kyllä ja kyllä! Rooma on meidän ikuinen suosikki! Sinne voi mennä uudestaan ja uudestaan, ja aina sieltä löytyy uutta.
Nämä kaikki ovat täysin paikkansa pitäviä vinkkejä. Useimmiten meille riittää kaduilla ja kujilla samoilu ja hyvät ruoka, puistofiilistelyt ja hengailu. Roomaa pitää hengittää oikein syvästi, jotta sen ymmärtää.
Tuli ikävä, kuten sinullakin. 🙂
Mika / Lähtöportti
23.1.2017 at 23:27
Vaikka haluaisinkin kiertää Italiassa aina uusia paikkoja, kuuluu Rooma niihin harvoihin joihin palaan mielelläni aina uudelleen. Kun kaupungin ”pakolliset nähtävyydet” on kerran kiertänyt, voi keskittyä nauttimaan samoilusta, ruoasta ja fiilistelystä. Mukava kuulla, että Roomaan kaipaavia on muitakin 🙂
VEERAPIRITA / AURINKORASVAA JA ALOEVEERAA
28.1.2017 at 10:45
Siis ai että alkoiko tehdä mieli matkustaa Roomaan? Siis ai että alkoiko tehdä mieli jäätelö? Kyllä ja kyllä.
Roomaan ei valitettavasti näin nopeasti pääse enkä saa aitoa gelatoa, mutta jotain jäätelöä on saatava! Mahtava teksti, ihan tuntui sitä lukiessa, että olisin ollut tuo kaksi jäätelömakua tilaava henkilö!
Mika / Lähtöportti
29.1.2017 at 12:29
Kiitos, aivan mahtavaa saada tällaista palautetta! 🙂 Ihan aidon gelaton löytäminen voi olla haastavaa, mutta lohdutuksena voi turvautua vaikka useimmista pääkaupunkiseudun kauppakeskuksista löytyviin Ciao! Caffé -kahviloiden jätskeihin. Ja etköhän sinne Roomaankin vielä joskus pääse, ennemmin tai myöhemmin!