Puola
Trabantilla maitobaariin – elämysmatka Puolan historiaan

Aloitan viime sunnuntaina päättyneestä Puolan-matkasta kertomisen reissun ikimuistoisimmalla retkellä. Krakovassa toimiva Crazy Guides tarjosi huikean aikamatkan Nowa Hutan kommunistiseen mallikaupunkiin.
Yhteistyössä Crazy Guides
Tapaan oppaani Weronikan vuokrahuoneistomme edustalla. Kadun toisella puolella odottaa päivän menopelimme, vaaleanharmaa Trabant. Se onkin täydellinen kulkuneuvo matkallamme Puolan kommunistiseen historiaan. Jokainen kilometri Trabantilla on seikkailu, sillä koskaan ei voi tietää, kestääkö auto perille saakka. Moottorin äänet ovat omaa luokkaansa. Auto tärisee melkoisesti, kun lähdemme kurvailemaan pitkin Krakovan katuja. Weronika aloittaa kertomalla, mitä autossa ei ole. Oikeanpuoleinen peruutuspeili puuttuu, samoin bensamittari. Tankki sijaitsee konepellin alla, eli polttoaineen määrän voi tarkistaa mittatikulla. Tankatessa täytyy muistaa sekoittaa bensiiniin oikea määrä öljyä, jotta kaksitahtikone jatkaisi matkaansa. Ilma kulkee moottorista suoraan auton sisälle, joten nenään saattaa tulla varsin mielenkiintoisia tuoksuja.
Saavumme Kazimierzin kaupunginosaan, josta etsimme kyytiin vielä kahta matkustajaa. Oppaani muistuttaa, ettei auton sisälle kannata jättää mitään, koska ovia ei pysty lukitsemaan. Kadun varrelta löytyneet retkeläiset ahtautuvat takapenkille, jossa ei ole turvavöitä. Tämä on tietenkin riskitekijä Puolassa, jonka liikenne kuuluu Euroopan vaarallisimpiin. Jalankulkijatkin näyttävät ottavan yllättäviä riskejä. Luulevatko he todella, että Trabantissakin on ihan oikeat jarrut?
Lähdemme ajamaan kohti noin kymmenen kilometrin päässä sijaitsevaa Nowa Hutaa. Nowa Huta eli Uusi Valimo rakennettiin kommunistiseksi mallikaupungiksi, jonka asukkaat kävivät töissä jättimäisellä terästehtaalla alueen laidalla. Krakova oli kommunistiaatteelle monin tavoin haastava kaupunki. Krakovalaiset ovat aina olleet ylpeitä kuninkaallisesta historiastaan ja perinteikkäät yliopistot ovat taanneet korkean koulutustason. Krakovassa on myös poikkeuksellisen paljon kirkkoja, joten kaduilla uskottiin mieluummin Jumalaan kuin Leniniin. Nowa Hutaa voi siis pitää jopa jonkinlaisena rangaistuksena krakovalaisille. Sen oli tarkoitus olla oma Krakovaakin mahtavampi kaupunkinsa.
Trabant herättää huomiota. Muutama ohikulkija hymyilee ja joku näyttää peukaloa. Nämä muovikuoriset menopelit olivat aikoinaan arvokasta omaisuutta. Vain noin joka kymmenennellä kaupunkilaisperheellä oli varaa Trabantiin, ja hekin joutuivat odottamaan autoaan keskimäärin kymmenen vuotta. Maaseudulla autot olivat vielä harvinaisempia. Myös puhelimet kuuluivat harvojen ja valittujen etuoikeuksiin. Kommunismin kauniissa aatteessa kaikki olivat tasa-arvoisia, mutta todellisuudessa jotkut olivat tasa-arvoisempia kuin muut. Musta pörssi kukoisti ja asioiden etenemiseen tarvittiin hyviä suhteita. Omat mielipiteet aiheuttivat ongelmia ja ihmisiä ”katosi” ajoittain teille tietymättömille.
Pysäköimme Trabantin Nowa Hutan keskusaukion reunalle. Paikalla on jo valmiiksi toinenkin Trabant sekä aito Polski-Fiat. Puolassa valmistettiin aikoinaan Fiat-autoja lisenssillä. Fiatin kuljettaja saapuu sopivasti paikalle ja asettuu hetken korjaustöiden jälkeen Trabantiakin pienemmän auton rattiin. Polski-Fiatin ääni tuo mieleen lähinnä ruohonleikkurin.
Tutkimme alueen karttaa. Katujen nimet ovat vaihtuneet ajan saatossa. Itse aukio on nykyään nimetty Yhdysvaltojen entisen presidentin Ronald Reaganin mukaan. Paikalla aikoinaan seissyt Leninin patsas kaadettiin ja myytiin lopulta ruotsalaiselle miljonäärille, joka vei sen omistamaansa High Chaparral -teemapuistoon. Aukiolla on helppo havaita, että ympyränmuotoiseksi suunnitellun Nowa Hutan rakentaminen jäi kesken. Toinen puoli alueesta paljastui sen verran upottavaksi suoksi, ettei sen kuivattamiseen riittänyt resursseja.
Jatkamme matkaa suuren mäen päällä sijaitsevalle tehtaalle. Trabant jaksaa kuin jaksaakin kiivetä ylös saakka. Vuonna 1954 avattu Vladimir Leninin terästehdas kuuluu maailman suurimpiin. Pääportin molemmin puolin sijaitsevat mahtipontiset rakennukset muistuttavat venetsialaisia linnoituksia. On helppo kuvitella, miltä työläisistä on tuntunut marssia niiden ohitse töihin. Rakennusten alkuperäinen vaalea väri on nyt tummunut ja myös aukion keskellä seisova terästehtaan jättimäinen nimikyltti on päässyt ironisesti ruostumaan.
Leninin nimi vaihtui kommunismin kaaduttua Tadeusz Sendzimiriin. Sendzimir oli puolalainen nero, joka loikkasi Amerikkaan ja auttoi länttä monin tavoin keksinnöillään. Sendzimir oli kommunistihallinnolle tabu, eikä hänestä mainittu esimerkiksi tietosanakirjoissa sanaakaan. Hän kuoli floridalaisena miljonäärinä vain muutamaa kuukautta ennen tehtaan nimen vaihtamista. Tehtaan omistaa nykyisin monikansallinen Arcerol Mittal, mutta toiminnan jatkumisen epäillään olevan vaakalaudalla.
Palaamme keskusaukion lähettyville. Trabant rullaa hämmästyttävän kovaa vauhtia alamäkeen. Oven tiivisteet eivät ole aivan kunnossa, sillä nilkoille puhaltaa jostain raosta viileää ilmaa. Meille kerrotaan, kuinka tehtaan työntekijämäärä romahti kommunismin kaatuessa ja korkea työttömyys aiheutti vakavia ongelmia. Nowa Hutasta tuli huligaanien temmellyskenttä, jonka pelottava maine levisi kauas. Ajat ovat kuitenkin parantuneet, ja alue on nykyään varsin seesteinen asuinpaikka. Eläkeläisten lisäksi seudulle on muuttanut myös paljon lapsiperheitä, jotka kokevat Nowa Hutan itselleen sopivaksi alueeksi.
Astumme sisälle Stylowa-nimiseen ravintolaan, jossa juuri mikään ei ole muuttunut ainakaan kolmeenkymmeneen vuoteen. Seinien väri, ohuet ikkunaverhot ja valkoisten pöytäliinojen päälle asetellut punaiset kaitaliinat näyttävät juuri siltä, mitä jäi mieleeni lapsuuteni matkalta Leningradista. Eräällä pöydällä seisoo pieni Leninin patsas.
Stylowa eli tyylikäs kahvila oli aikoinaan paikka, jonne mennäkseen täytyi pukeutua hyvin. Juon teetä samalla, kun katselemme kuva-albumia menneiltä vuosikymmeniltä. Iloiset ihmiset kävelevät epäilyttävän hienoissa vaatteissa Nowa Hutan siisteillä kaduilla. 1980-luvun kuvissa jonotetaan puolestaan ruokaa tyhjyyttään ammottavilta kauppojen hyllyiltä.
Kommunismin aika on edelleen arka aihe Puolassa. Leninin kuva on jouduttu äskettäin poistamaan Stylowan ikkunalta seudun asukkaiden painostuksen vuoksi. Oppaamme Weronika on syntynyt vasta kommunismin kaatumisen jälkeen, mutta menneiden vuosikymmenten perintö on ollut kaikkien nykynuorten omaksuttavissa pienestä pitäen.
Crazy Guides suhtautuu menneisyyteen näennäisen sarkastisesti. Vaikka kommunismin vuodet ovatkin monille kipeä muisto, voi menneisyydestä hakea oppia ja eväitä toisenlaiseen tulevaisuuteen. Crazy Guides ottaa menneistä vuosikymmenistä irti kaiken otettavissa olevan ja onnistuu siinä mieleenpainuvalla tavalla. Lähestymistapa on varmasti tehokas varsinkin nuorille sukupolville.
Ahtaudumme jälleen Trabantiin ja suuntaamme lähistöllä sijaitsevaan asuntoon. Matala harmaa kerrostalo edustaa kaikessa tylsyydessään tyypillistä Nowa Hutan arkkitehtuuria. Kiinni paukahtavan oven ääni kaikuu kolkossa rappukäytävässä. Oppaamme johdattaa meidät huoneistoon, jonka ovella nenään tulviva tuoksu tuo aidosti mieleen menneet vuosikymmenet. Istumme olohuoneeseen, jonka punainen sohva ei tunnu lainkaan niin pehmeältä kuin näyttää.
Katselemme Nowa Hutasta kertovan propagandafilmin mustavalkoisesta televisiosta. Hyväkuntoiset ihmiset jumppaavat, marssivat ja rakentavat taloja leveästi hymyillen. Aurinko paistaa ja elämä näyttää kaikin puolin ihanalta. Kertojan äänensävyt ovat kuin suoraan Pohjois-Korean uutistoimistolta. Erityisesti sanat Nowa Huta lausutaan joka kerta suurella innostuksella. Monihan tänne toki muuttikin, sillä ilmainen asunto ja työ terästehtaalla olivat hyviä houkuttimia. Asuntoja on yli kahdelle sadalle tuhannelle asukkaalle.
Filmi päättyy ja saamme eteemme vodkaa sekä suolakurkkuja. Tapa suolakurkun tarjoamisesta syntyi, kun pelkkien juomien nauttiminen kiellettiin. Suolakurkut olivat halvinta saatavilla olevaa ravintoa ja ne myös kätevästi peittävät vodkan jälkimaun. On tosin makuasia, kumpi oikeasti maistuu pahemmalta. Na zdrowie!
Viereisessä huoneessa on esillä aiheeseen sopivaa esineistöä sotilaskypäristä tupakka-askeihin ja oluttölkeistä suksiin. Kylpyhuoneen peilikaapista löytyy tymäköitä partavesiä, jotka tarjoavat aitoja aikakauteen sopivia tuoksukokemuksia.
Tunnistan kiteeläisten sukujuurieni ansiosta ammeeseen asetellut välineet pontikan valmistamiseen sopiviksi. Tällä lailla Puolan pojat siis keittivät omaa Juurikan tähkäänsä. Tuotannossa oli monenlaisia riskejä, sillä prosessissa sattui ajoittain hengenvaarallisia vahinkoja.
Keittiössä on esillä laaja kokoelma erilaisia kodinkoneita, joista osan kuvittelen varsin käyttökelpoisiksi. Katselen ja haistelen asuntoa vielä hetken. Kokemus on hyvin kokonaisvaltainen aikamatka menneisyyteen.
Alkaa olla jo lounasaika, joten suunnistamme perinteiseen puolalaiseen maitobaariin. Nimi ei varsinaisesti viittaa maidon juomiseen, vaan annoksissa käytettyihin meijerituotteisiin. Kommunistihallinto tuki näitä ruokaloita ja työläiset saivat syödä niissä poikkeuksellisen edullisesti. Hinnat ovat edelleen hämmentävän halpoja jopa Puolan muuhun hintatasoon nähden. Krakovassa toimii maitobaarin nimellä myös melko uudenaikaisia ravintoloita, mutta ainakin tässä Nowa Hutasta löytyvässä kanttiinissa on täysin alkuperäinen tunnelma. Jonoa riittää, kun paikallisten asukkaiden lautasille kaadetaan keittoa tai pierogeja.
Hieman pelmeneitä tai raviolia muistuttavat pierogit ovat puolalaista kansallisruokaa. Tilaamme niitä kolme annosta jaettavaksi seurueemme kesken. Täytteinä on juustoa, kaalia ja pinaattia. Maistuvasta ateriasta jää muutamia pierogeja yli, ja Weronika suunnittelee tarjoavansa ne oven suussa päivystäville vähäosaisille. Naapuripöydän täti ehtii kuitenkin apajille ensin ja kysyy lähtöä tehdessämme saisiko hän syödä tähteemme. Lämmin kohtaaminen tekee maitobaarikokemuksesta entistä autenttisemman.
Weronika kysyy, onko meillä kiirettä takaisin keskustaan. Kierros olisi periaatteessa ohi, mutta hän haluaisi esitellä meille vielä pari kohdetta lisää. Suostumme ilomielin. Pysähdymme katsomaan venäläistä tankkia, joka hallitsee jonkinlaisen sotamuseon edustaa. Tankki sopii hyvin Nowa Hutan miljööseen, muttei herätä itsessäni juurikaan intohimoa.
Viimeinen kohteemme on Arka Panan eli Luojan Arkin kirkko. Nowa Hutan asukkaat saivat rakennettua sen talkootyöllä hallinnon nuivasta suhtautumisesta huolimatta. Kymmenen vuoden urakka saatiin päätökseen toukokuussa 1977. Uskonto oli vaikea aihe kommunismin aikaan. Nowa Hutassa ei ollut alun perin ainuttakaan kirkkoa, vaikka valtaosa asukkaista olikin hartaita katolilaisia. Sittemmin Paavi Johannes Paavali II:na tunnettu Karol Wojtyla saarnasi ulkoilmaan pystytetyn ristin alla ja ajoi voimakkaasti asiaa kirkon rakentamisen puolesta. Arka Pana toimi eräänlaisena kapinan symbolina ja siellä vierailu on oiva päätös kierroksellemme Nowa Hutassa.
Sisätiloissa on vaikea kuvitella olevansa katolisessa kirkossa, sillä arkkitehtuuri tuo voimakkaasti mieleen pohjoismaisen tyylin. Kultaukset puuttuvat, eivätkä ne oikein sopisikaan tällaiseen talkootöillä koottuun rakennukseen. En jaksa innostua kaikista näkemistäni kirkoista, mutta omalaatuisessa Arka Panassa on jotain koskettavaa.
Trabant kestää hienosti takaisin Krakovan keskustaan saakka. Neljään ja puoleen tuntiin venynyt kierros on todella elävästi toteutettu johdatus Puolan historiaan ja tavallisten kansalaisten elämään. Käyttöön otetaan kaikki mahdolliset aistit, eikä tylsiä hetkiä tule lainkaan. Kierroksen aikana kuullaan valtava määrä mielenkiintoisia faktatietoja ja anekdootteja. Oppaalla on toki suuri merkitys, ja ainakin Weronika hoitaa tehtävänsä hienosti, vaikka kertookin aloittaneensa työn vasta äskettäin. Tiimissä on myös vuosien opaskokemuksen omaavia veteraaneja.
Olen kiitollinen, että minulle avattiin ovi kiinnostavaan, joskin äärimmäisen karuun aikakauteen. Mennyttä ei voi muuttaa, mutta unohtumisen sijaan historiasta kannattaa hakea oppia. Sikäli jos aihe yhtään kiinnostaa, suosittelen Crazy Guidesin kierroksia vilpittömästi. Retki oli erittäin hauska kokemus, joka jätti mieleen paljon vakavaakin ajateltavaa.
Tämä kirjoitus on toteutettu yhteistyössä Crazy Guidesin kanssa. Arviot ja mielipiteet ovat omiani. Tutustu Crazy Guidesin retkivalikoimaan osoitteessa www.crazyguides.com.

Puola
10 x Krakova

Kävin huhtikuussa ensimmäistä kertaa Puolassa. Kohteena oli maan suosituin matkakohde Krakova, jota monet ovat kehuneet yhdeksi Euroopan kauneimmista kaupungeista. Tässä oma koosteeni Krakovan tarjonnasta.
* Sisältää Booking.comin mainoslinkin
Nykypäivän Puola yllättää länsimaisuudellaan, joten ei ole ihme että puolalaiset pitävät itseään pikemminkin keski- kuin itäeurooppalaisina. Krakovan kaduilla kävellessä näkee toki arkkitehtuurin kerrostumia eri aikakausilta, mutta elämänmenossa ei juuri huomaa jäänteitä rautaesiripun takaa. Ihmiset ovat ystävällisiä ja varsinkin palvelualoilla työskentelevät nuoret myös kiitettävän kielitaitoisia. Matkailijan on helppo olla ja nauttia leppoisasta tunnelmasta, eikä vastaan tule pienintäkään huijausyritystä. Kaupunkiin tutustuminen onnistuu mainiosti kävellen, vaikka raitiovaunuihinkin voi turvautua. Kun lisätään vielä edullinen hintataso sekä lyhyt lentomatka, voi Krakovaa suositella hyvillä mielin matkakohteeksi kaikille.
Henkilökohtaisemmin ajateltuna pidin kyllä Krakovasta, mutta en varsinaisesti rakastunut siihen. Suhtautuminen eri matkakohteisiin rakentuu muun muassa erilaisista sattumista ja omasta asennoitumisesta. Ensivaikutelma on tärkeä, eivätkä neljä päivää jatkuneet sadekuurot, hyinen viileys ja sään harmaus tehneet ihastumista helpoksi. Kun aurinko viimein viidentenä päivänä tuli esiin, oli edessäni toki helpommin lähestyttävä Krakova, josta saattoi nauttia kiireettömästi niin puistoissa kuin terasseillakin. Saatoin myös odottaa liikaa kaiken sen ylistyksen jälkeen, mitä olen monilta kaupungissa käyneiltä kuullut. Toisaalta saatoin myös olla liian kriittinen. Kaipaan jo takaisin niin moneen paikkaan, etten halua enää ihastua uusiin kaupunkeihin kovin herkästi. Krakova ei näyttäytynyt silmissäni aivan yhtä sympaattisena kuin vaikkapa Ljubljana tai Vilna, mutta näkemisen arvoinen se ehdottomasti on.
1. RYNEK GŁÓWNY JA VANHAKAUPUNKI
Sateen kastelemat mukulakivet kiiltelevät kauniisti valaistulla torilla. Kavioiden kopse lähestyy, joten siirrymme sivuun koristeellisten hevoskärryjen tieltä. Sää on kurja, mutta hetki on valokuvauksen kannalta erinomainen. Vanhankaupungin keskusaukio Rynek Główny on Krakovan sydän. Se on yksi Euroopan suurimmista toreista ja sitä arvostetaan viihtyisyytensä ja vilkkautensa ansiosta yhdeksi maanosan parhaista ajanviettopaikoista. Katutaiteilijoita riittää ja aukiota reunustavat terassit täyttyvät lämpiminä päivinä ääriään myöten.
Aukion keskellä sijaitsevassa Verkahallissa myydään monenlaisia matkamuistoja, kuten kristallia, meripihkaa, nahkatuotteita ja käsitöitä. Päätämme muiden turistien tapaan kokeilla myös hevoskärryjä. Sadan zlotyn (n. 25 euroa) hinta ei tunnu pahalta, sillä neljä aikuista ja kaksi lasta mahtuvat samaan kyytiin. Nautin parikymmentä minuuttia kestävästä kierroksesta, jonka aikana ohitetaan muun muassa Wawelin linna. Rynek Głównyn ympärille levittäytyvästä vanhastakaupungista löytyy kauniita katuja ja mukavaa tunnelmaa.
2. NÄKYMÄT MARIANKIRKON TORNISTA
Kiipeän askel askeleelta ylemmäs. Viimein 271 portaan jälkeen olen perillä Mariankirkon tornin näköalatasanteella. Allani avautuu koko Krakova. Avaan ikkunan valokuvien ottamista varten. Kauniin vanhankaupungin takana häämöttää suuria betonilähiöitä. Sää on ilahduttavan kirkas, mutta silmä ei silti kanna Tatra-vuorille saakka.
Torniin pääsy maksaa 15 zlotya (n. 3,70 euroa) ja liput voi ostaa kirkon vieressä sijaitsevasta rakennuksesta. Ylös päästetään kerrallaan kymmenen vierailijaa korkeintaan puoleksi tunniksi. Alle 7-vuotiaat lapset eivät turvallisuussyistä saa nousta torniin lainkaan. Meidän ei tarvinnut odotella kauan, mutta vilkkaimman kesäsesongin aikaan saattaa olla, ettei torniin pääse heti lippujen hankkimisen jälkeen. Sisäänpääsyaika kirjoitetaan lippuun, joten mahdollisen odotusajan voi kuluttaa vaikka viereisellä keskusaukiolla.
Itse kirkkoon voi tutustua tarkemmin 10 zlotyn pääsymaksua vastaan. Yritämme sisälle vasta viimeisenä iltanamme Krakovassa, mutta turisteille tarkoitettu sivuovi on jo suljettu. Niinpä ei auta kuin naamioitua paikallisiksi uskovaisiksi ja suunnata pääovelle. Piilotan kameran reppuun ja kaivan esille kolikoita kynttilän sytyttämistä varten. Korkea sali sinisävyisine kattomaalauksineen on upea. Ihailemme näkyä hetken, kunnes palaamme tyytyväisinä hämärtyville kaduille.
3. WAWELIN LINNA
Turistien askeleet kaikuvat kauniilla sisäpihalla. Pysähdyn hetkeksi miettimään, millaisissa tunnelmissa täällä on liikuttu joskus satoja vuosia sitten. Wawelin kukkulalla sijaitsevalla kuninkaanlinnalla on tärkeä osa Krakovan ja koko Puolan monivaiheisessa historiassa. Wawelissa vierailuun voi helposti kuluttaa kokonaisen päivän.
Kukkulan rakennuksissa on useita eri museoita, joiden päivittäinen kävijämäärä on rajoitettu. Kannattaa siis tulla paikalle hyvissä ajoin, jos haluaa ehdottomasti vierailla esimerkiksi kuninkaallisissa huoneissa. Käymme itse sisällä vain Wawelin katedraalissa, jonne ei ole pääsymaksua. Sandomierskan torniin kiipeäminen olisi saattanut houkutella kirkkaampana päivänä. Linnan alla sijaitseva tarunhohtoisen Smok-lohikäärmeen luola olisi kiinnostanut, mutta se oli vierailumme aikaan jostain syystä suljettu.
4. KOMMUNISTIKIERROS NOWA HUTASSA
Trabant tärisee uhkaavasti, kun kurvailemme harmaiden kerrostalojen hallitsemassa lähiössä. Hetkeä aiemmin vierailimme asunnossa, jossa katselimme mustavalkoista propagandafilmiä sekä maistelimme vodkaa ja suolakurkkuja. Oman Krakovan-vierailuni ehdoton kohokohta oli kierros kommunisminaikaisessa Nowa Hutassa. Aikamatkaan sisältyi runsaasti makuja, tuoksuja ja kokemuksia menneiltä vuosikymmeniltä. Crazy Guidesin järjestämästä retkestä voi lukea lisää jutustani Trabantilla maitobaariin – elämysmatka Puolan historiaan.
5. AUSCHWITZ
Euroopan kenties synkin nähtävyys eli Auschwitz-Birkenaun keskitysleiri sijaitsee noin 60 kilometriä Krakovasta länteen. Yli miljoona ihmisuhria vaatinut kuolemanleiri muistuttaa tapahtumista, jotka eivät toivottavasti koskaan toistu. Omalta kohdaltani retki jäi väliin, kun hoidin lapsia seurueemme muiden aikuisten vieraillessa Auschwitzissa. Auschwitzista voi lukea muista blogeista, kuten Panun matkat ja Unelmatrippi. Kiitokset kuvasta anopille.
Toisen maailmansodan kauhuihin tutustuminen onnistuu myös Krakovan Podgórzen kaupunginosassa sijaitsevassa Oskar Schindlerin museossa.
6. WIELICZKAN SUOLAKAIVOS
Kuljemme suolaseinien ympäröiminä yli sadan metrin syvyydessä. Kaivosmiesten veistämät taideteokset ja avarat salit saavat ihmettelemään, mitä kaikkea maan alle on kätkettykään. Krakovan lähistöllä sijaitseva Wieliczkan suolakaivos kuuluu Auschwitzin ohella kaupungissa kävijöiden ”pakollisiin” retkiin. Kaivos nimettiin Unescon maailmanperintökohteeksi jo luettelon perustamisvaiheessa vuonna 1978. Kaivoksesta löytyy lisätietoa postauksestani Suolaa, suolaa, enemmän suolaa Wieliczkan kaivoksilla.
7. KAZIMIERZ
Kevätaurinko lämmittää mukavasti, kun istuskelemme kahvilan terassilla juutalaista klezmer-musiikkia kuunnellen. Suureen suosioon noussut Krakovan vanha juutalaiskaupunginosa tarjoaa ravintoloita ja baareja moneen lähtöön. Rosoisen Kazimierzin kaduilla voi aistia boheemia tunnelmaa ja nauttia kiireettömästä elämästä. Kävimme tutustumassa myös alueella sijaitsevaan Tekniikan museoon. Kazimierzista voi lukea lisää edellisestä jutustani.
8. PUISTOT
Krakovan parhaita puolia on suuri Planty-niminen puistoalue, joka kiertää vanhankaupungin ympäri. Puiston kävelytiet sopivat lenkkeilyyn ja tarjoavat virkistävän vaihtoehdon vilkkaiden katujen tallaamiselle. Kevät on jo huhtikuun alkupuolella pitkällä, joten narsissit ja tulppaanit värittävät ympäristöä.
Jos kaipaa laajaa yhtenäistä viheraluetta, kannattaa suunnata keskustan länsipuolella sijaitsevaan Park Jordanaan. Löysimme Jordanasta myös mukavan leikkipuiston, jonka vierestä löytyy kahvila sekä mahdollisuus polkuveneilyyn pienellä lammella. Taustalla kohoaa jalkapalloseura Wislan kotistadion.
9. MAJOITUS
Heräilemme sateiseen aamuun. Ikkunasta näkyy märkiä katuja ja harmaita taloja. Muutamista piipuista nousee savua ja pulut lennähtelevät räystäältä toiselle. Kaukaisimmat kirkontornit ovat peittyneet jonnekin sumun sekaan. Lähileipomosta haettu aamupala sekä televisiossa pyörivät Patin ja Matin seikkailut saavat kuitenkin iloiselle mielelle. Tuntuu aina yhtä mukavalta kotiutua vieraassa kaupungissa sijaitsevaan asuntoon edes muutaman päivän ajaksi.
Krakovasta löytyy hyviä hotellihuoneita edulliseen hintaan, mutta oma valintamme on *Yourplace Biskupia Apartmentsilta vuokrattu kattohuoneisto. Sata neliötä, makuupaikat seitsemälle, hyvä sijainti kivenheiton päässä vanhastakaupungista ja 490 zlotyn (n. 120 euroa) vuorokausihinta tuntuivat varsin houkuttelevalta yhdistelmältä, emmekä joutuneet pettymään.
10. RUOKA
Puolalainen ruoka on Krakovassa keräämieni kokemusten perusteella maukasta, konstailematonta ja lihapainotteista. Valitsen omaksi ravintolasuosikikseni Miód i Winon, jonne osasimme Puolaa hyvin tuntevan pikkuserkkuni suosituksesta. Sisustus kilpineen, soittimineen ja hirvensarvineen tasapainoilee perinteiden ja turistikliseiden rajamailla. Tarjolla on muutakin kuin nimen lupaamaa hunajaa ja viiniä. Alkupalaksi syömäni pierogit ovat erinomaisia. Näitä hieman raviolia tai pelmeneitä muistuttavia puolalaisia kansallisherkkuja tuntuu olevan tarjolla kaikkialla. Pääruokapihvi on yksi parhaista pitkään aikaan. Alkuilta on hiljainen, mutta paikalle saapuu vähitellen lähinnä puolalaisia asiakkaita. Tarjoilu toimii kohteliaasti hyvällä englannilla. Elävästä musiikista vastaa taitava naislaulaja, joka tulkitsee menneiden vuosikymmenten hittejä tunteella. Poistumme sateeseen Black Hearted Woman korvissamme.
Miod i Winon kanssa samaan ketjuun kuuluva Hawelka sijaitsee paraatipaikalla Rynek Głównyn laidalla. Syömme varjoisalla terassilla juhlavan pääsalin sijaan. Hawelkakin on kelpo ravintola, mutta tarjoilu ja tunnelma eivät omalla vierailullamme vedä vertoja Miód i Winon kodikkuudelle.
Saman aukion toisella laidalla sijaitseva Tradycyja tarjoaa sekä italialaisia että puolalaisia makuja. Punavalkoruudulliset pöytäliinat, Laura Pausinin musiikki ja toscanalainen punaviini johdattavat saapasmaan tunnelmaan. Pasta tuo kaipaamaani vaihtelua lihapainotteisiin aterioihin. Annokset ovat suuria, hinta-laatusuhde edullinen, palvelu pelaa eikä maussakaan ole valittamista. Voisin hyvin palata Tradycyjaan uudelleenkin.
Wawelin kukkulan juurella sijaitseva Pod Wawelem on paikallinen instituutio, jossa on käynyt puolalaisia merkkihenkilöitä presidentti Lech Walesasta lähtien. Joudumme odottamaan pöydän vapautumista ahtaassa eteisessä. Suuri ravintola on meluisa, vilkas, edullinen ja kaiken kaikkiaan kokemisen arvoinen. Syön perinteisen perunapannukakun, joka mureine lihatäytteineen, kastikkeineen ja muine lisukkeineen on mainio esimerkki puolalaisista perinneruoista.
Monta hyvää ravintolaa jäi varmasti kokeilematta. Olen kuullut kehuja esimerkiksi maitobaarin nimellä toimivasta Milkbar Tomaszasta. Sinne ehkäpä sitten ensi kerralla!
Puola
Kaikuja Kazimierzista, Krakovan juutalaiskorttelista

Nyky-Krakovan kenties trendikkäin alue on baarien ja ravintoloiden täyttämä Kazimierz. Vanhalla juutalaiskaupunginosalla on synkkä ja monivaiheinen historiansa. Me löysimme viihtyisien terassien lisäksi myös lapsia kiinnostaneen Tekniikan museon.
Kazimierz on halkeilleita rappauksia, tummuneita tiiliseiniä ja repaleisia mainosjulisteita. En ole ensi silmäyksellä varma, onko kaupunginosa kiinnostavalla tavalla rosoinen vai pelkästään toivottoman rähjäinen. Joudun ensi töikseni väistämään keskeisellä Plac Nowylla laitapuolen kulkijaa, jolta joku on lyönyt silmän mustaksi. En saa alueesta oikein minkäänlaista otetta, kun kävelen siellä yksikseni. Kiertelen katuja päämäärättömästi kääntyen risteyksistä aina hauskimmalta näyttävälle kadulle. Olen liian levoton, teen kaiken liian nopeasti, enkä malta pysähtyä syventymään yksityiskohtiin. Kylmänkostea ilma tuntuu luotaantyöntävältä, se ikään kuin pakottaa kiirehtimään muiden mukana eteenpäin.
Päädyn lopulta Wisla-joen varrelle. Vastarannalla häämöttää Podgórzen alue, jonne rakennettuun ghettoon saksalaiset marssittivat käytännössä kaikki Kazimierzissa asuneet Krakovan juutalaiset vallattuaan kaupungin syksyllä 1939. Siellä sijaitsee myös Oskar Schindlerin tehdas, joka nousi kuuluisuuteen Steven Spielbergin ohjaaman Schindlerin listan ansiosta. Nykyään tehtaassa toimii museo, josta voi lukea lisää vaikka Panun matkat -blogista. Podgórzesta odotetaan Krakovan seuraavaa trendialuetta Kazimierzin rinnalle.
Kazimierzissa on valtava määrä baareja ja ravintoloita, joten alue tarjoaisi luultavasti parastaan vasta illan hämärryttyä. Pysähdyn yhteen kuppiloista lepuuttamaan jalkojani. Boheemi Kazimierz vaikuttaa olevan Krakovalle sitä, mitä Kallio on Helsingille tai Södermalm Tukholmalle. Kazimierzin historia on kuitenkin pohjoismaisia serkkujaan karumpi. Toisen maailmansodan vainot tyhjensivät juutalaisten asuttaman kaupunginosan surullisella tavalla. Noin 70 000 asukkaasta vain pari tuhatta selvisi natsien käsistä hengissä. Elämä palasi alueelle, kun opiskelijat ja lapsiperheet asettuivat edullisiin koteihin. Kazimierz sai kansainvälistä mainetta 1990-luvulla Schindlerin listan kuvausten myötä. Elokuvaa filmattiin nimenomaan Kazimierzissa, vaikkeivät kaikki kuvatut tapahtumat sinne todellisuudessa sijoittuneetkaan.
Tapaan vaimon, lapset ja appivanhemmat Kazimierzin laidalla. Menemme syömään Arieliin, jota mainostetaan Krakovan perinteisimpänä juutalaisravintolana. Tummiin juhlallisiin asuihin pukeutuneet miehet hoitavat tarjoilun asiallisesti. Olen syönyt puolalaisia liharuokia jo muutaman päivän, joten haluan vaihteeksi kalaa. Ruotoinen karppi ei silti taida olla paras mahdollinen valinta. Muut vaikuttavat tyytyväisiltä aterioihinsa. Liköörillä terästetty ravintolan nimikkokahvi jättää onneksi hyvän maun suuhun. Ariel sijaitsee aukiomaisen Szeroka-kadun varrella, Kazimierzin selkeästi siisteimmässä osassa. Ympäristössä on myös useita synagogia, joissa vierailu jää kuitenkin tällä kertaa väliin.
Ensi kosketus Kazimierziin ei ollut paras mahdollinen, mutta onneksi palaan samoille kulmille seuraavanakin päivänä. Seurueemme muut aikuiset ovat lähteneet Auschwitziin, mutta jään itse viettämään päivää lasten kanssa Krakovaan. Keskitysleirimuseon väliin jääminen ei harmita, sillä sain vuorostani tehdä Nowa Hutan Trabant-kierroksen yksin ja pääsin Wieliczkan suolakaivokseen vaimon kanssa kahdestaan.
Jään silti pohtimaan, olisiko minulla ollut joku velvollisuus käydä Auschwitzissa. Keskitysleirin säilyttäminen turistinähtävyytenä on tärkeää, jotta se pysyy muistutuksena tuleville sukupolville. Samanlaiset historian vaiheet eivät yksinkertaisesti saa toistua. Auschwitz on myös paikka, jossa voi käydä kunnioittamassa uhrien muistoa. Toivon ymmärtäväni Auschwitzin merkityksen ilman paikan päällä käymistäkin. Olen nähnyt aiheesta elokuvia ja dokumentteja, lukenut historiankirjoja ja artikkeleita. Juuri tänä päivänä nautin enemmän kuin koskaan siitä, että saan viettää aikaa yhdessä lasten kanssa, onnellisesta elämästä kiitollisena.
Ajamme raitiovaunulla Tekniikan museon (Muzeum Inżynierii Miejskiej w Krakowie) lähettyville ja vietämme siellä useamman tunnin maailman ihmeisiin tutustuen. Museossa käynti on halpaa hupia. Pääsen sisään 5,20 zlotylla (n. 1,30 euroa), koska satumme paikalle tiistaina. Muina viikonpäivinä sisäänpääsy maksaa 10 zlotya (n. 2,50 euroa). Alle 7-vuotiaat lapset pääsevät sisään ilmaiseksi. Maanantaisin museo on suljettu.
Löydämme heti alkajaisiksi lapsille ja nuorille suunnatun interaktiivisen näyttelyn, jonka englanninkielinen nimi on Around the Wheel. Touhuttavaa ja ihmeteltävää riittää, kun rakennamme pehmeistä palikoista suurta linnaa, kokeilemme kulmikasrenkaista polkuautoa, asettelemme rantapalloa ilmapuhaltimen päälle ja laitamme hammasrattaita oikeaan järjestykseen. Hoidan päivän kuntoilun juoksemalla jättimäisessä hamsteripyörässä, jonka energia saa viereisessä hississä seisovan tyttären nousemaan ylöspäin. Huoneessa on yli kaksikymmentä erilaista aktiviteettia, joten innostavassa ympäristössä vierähtää reilusti aikaa. Lapset ovat riemuissaan ja viihdyn mainiosti itsekin.
Kierrämme nopeasti pienen näyttelyn, jossa esitellään takavuosien kodinkoneita ja muita laitteita. Itseäni kiinnostaisi tutustua hieman tarkemmin esillä oleviin vanhoihin autoihin, mutta tyttöjen mielestä aihe on tylsä. Jatkamme siis matkaa.
Erillisestä rakennuksesta löytyy Krakovan kirjapainoteollisuudesta kertova näyttely. Salin kiertämiseen ei kulu kovin pitkää aikaa, mutta tyttöjen mielestä painokoneet ovat hauskoja. En todellakaan osaa aina ennustaa, mikä lapsia kiinnostaa ja mikä ei.
Pääsemme kiipeämään pihalle ajetun vanhan raitiovaunun sisään. Puisessa sisustuksessa on tunnelmaa ja se tuo elävästi mieleen kokemukseni Lissabonin ja Barcelonan vanhoista raitiovaunuista. Löydämme pihalta vielä vaatimattoman leikkipaikan sekä pari paloautoa, jotka ovat lasten mieleen. Pienehkö Tekniikan museo on mukava vierailukohde ja varteenotettava vaihtoehto erityisesti, jos etsii Krakovasta lapsia kiinnostavaa nähtävää.
Museossa ei ole omaa kahvilaa tai ravintolaa, joten suunnistamme läheiselle aukiolle, jonne on pystytetty useita erilaisia ruokakojuja. Ostamme vanhaan kaksikerroksiseen bussiin rakennetusta kioskista hiukopalaa ja istumme muovituoleille syömään. Kazimierzin boheemin ilmapiirin hyvät puolet alkavat vihdoin valjeta, kun kevätaurinko pilkahtaa monen päivän odottelun jälkeen ensi kertaa esiin. Ihmiset nauttivat kojujen edullisista antimista, eikä kiireestä ole tietoakaan.
Jatkamme matkaa parin korttelin päässä sijaitsevalle Szerokalle ja istahdamme eräälle terassille. Lapset saavat jääteetä ja omenatorttua. Aurinko pilkottaa pilvien raosta ja hehkuva lämmityslaite varmistaa viihtyvyyden. Tytöt hytkyvät iloisina juutalaisen klezmer-musiikin tahdissa. Nojaan taaksepäin ja nautin elämästä. Mietin silti välillä Auschwitzia ja sitä, mitä ympärillämme kohoavat rakennukset ovat vuosien saatossa nähneet. Kuinkahan moni ympärillä olevien ravintoloiden työntekijöistä on juutalaisia ja millaisia tarinoita he ovat sukulaisiltaan kuulleet?
Kazimierz on kuin onkin kiinnostavalla tavalla rosoinen. Kaupunginosa sopii nimenomaan kiireettömällä tavalla nautittavaksi. Historian kerrostumat yhdistettynä runsaaseen ravintolatarjontaan muodostavat houkuttelevan yhdistelmän. Kazimierz kannattaa pitää mielessä myös Krakovan-matkan majoitusta valitessa, varsinkin jos yöelämä kuuluu suunnitelmiin. On Krakovassa toki paljon muutakin. Siitä lisää seuraavassa postauksessa!
-
Huvipuistot2 vuotta sitten
Huvipuistokokemus – Disneyland Park Paris
-
Itävalta2 vuotta sitten
Alppimaisemia kesäisessä Seefeldissä
-
Yhdysvallat2 vuotta sitten
Ensikertalaisen Los Angeles – 10 kohdetta
-
Italia1 vuosi sitten
Cinque Terre – 5 kuvankaunista kylää
-
Yhdysvallat2 vuotta sitten
Los Angelesin kiehtova Venice
-
Italia1 vuosi sitten
Patikkaretkellä Cinque Terressä
-
Ranska2 vuotta sitten
30 nähtävyyttä Pariisissa
-
Yhdysvallat2 vuotta sitten
Tarunhohtoinen Hollywood
-
Espanja2 vuotta sitten
Kaksien kasvojen Torrox
-
Italia2 vuotta sitten
Milanon pääkallokappeli San Bernardino alle Ossa
-
Englanti1 vuosi sitten
Huikea Harry Potter -studiokierros Lontoossa
-
Yhdysvallat2 vuotta sitten
Kalifornian-matkan parhaat palat
Anne | Metallia Matkassa
22.4.2016 at 8:01
No huhhuh mikä kierros – todella mielenkiintoinen ja erilainen! Aivan kuin pääsisi hyppäämään aikakoneella ajassa taaksepäin. Mahtavaa, että tälläisiäkin järjestetään, pääsee kokemaan kaupungin historiaa vähän erilaisesta näkökulmasta!
Tuo Trabant on aikamoinen menopeli 😀
Mika / Lähtöportti
22.4.2016 at 11:05
En yleensä välitä opastetuista kierroksista, mutta tämä oli ehdottomasti kokemisen arvoinen. Olen teidän blogia lukeneena varma, että tykkäisitte tästä kierroksesta, kun seuraavan kerran menette Krakovaan. Trabant on tosi hauska menopeli − ainakin jos selviää perille ilman että joutuu työntämään 😀
sonjanette | FIFTYFIFTY
22.4.2016 at 17:33
Haha ihan mahtavaa! Täytyypä itsekin mennä tälle kommunistiselle kierrokselle, kun joskus pääsen Krakovaan. 🙂
Mika / Lähtöportti
23.4.2016 at 9:58
Suosittelen 🙂 Harvalla kierroksella pääsee kokemaan historiaa yhtä hauskalla ja konkreettisella tavalla.
Päivi
23.4.2016 at 12:11
Olipa kiva lukea näin sensitiivisesti kirjoitettua kuvausta matkailupalvelusta, johon tuon aikakauden läpi eläneillä liittyy monenlaisia tunteita. Omankin kokemukseni mukaan Puolassa osataan tuotteistaa lähihistoriaa ja tällaisia retkiä hyvällä maulla. Ja Trabant-kuvauksesi on kerrassaan hellyttävä. Minulla oli haaveena tuoda aikoinaan Unkarista verovapaana vaaleansininen farmari-Trabant, kun toiset toivat komennuksiltaan vähän toisenlaisia autoja ;-).
Mika / Lähtöportti
25.4.2016 at 9:43
Kiitos mieltä lämmittävästä palautteesta! Puolan lähihistoriassa riittää varmasti aineksia vaikka millaisiin matkailukokemuksiin, mutta on tärkeää toteuttaa kipeään menneisyyteen liittyvät asiat hyvällä maulla. En ole valtavan kiinnostunut autoista, mutta Trabantissa todellakin on vetovoimaa. Ihan kaikkia toivomiani perheauton ominaisuuksia se ei valitettavasti kuitenkaan täytä 😀
Laura
25.4.2016 at 22:05
Mieletöntä! Kuulosti ja näytti todella antoisalta reissulta. Tämän pistän korvantaa, jos ja kun joskus Krakovaan menen. Auschwitz ja kommunismi, siinäpä hilpeät lomateemat… 🙂
Mika / Lähtöportti
26.4.2016 at 9:11
Kierros tosiaan oli todella antoisa, kannattaa ilman muuta käydä kokemassa. Tällä kierroksella on sentään hauskaakin, toisin kuin Auschwitzissa. Auschwitz jäi tosin omalta osalta lastenhoitovuoron vuoksi väliin, kun muu seurue lähti sinne. Onneksi Krakovasta löytyy näiden lisäksi hilpeämpääkin nähtävää 🙂
Annika | Travellover
26.4.2016 at 22:09
Varsinainen aikamatka menneisyyteen! Ja vielä autenttisella itäautolla. Kaikenmaailman vehkeiden kyydissä on tullut myös istuttua. ”Russkie Mercedes”, sanoi yksi kuski ikivanhasta Ladastaan, mutta hyvinhän silläkin paikasta toiseen pääsi. Olen niin säälittävän vähän kiinnostunut lähihistoriasta, että tiedän minulta jäävän väliin tällaiset retket, mutta reissukaveri lähtisi aivan varmasti ja mielellään.
Mika / Lähtöportti
27.4.2016 at 17:00
Ymmärrän hyvin, ettei aihe kiinnosta kaikkia. Tämä aikamatka oli tosin jo elävän toteutuksenkin ansiosta elämys. Niin ne ajat muuttuu, muistan miten noita ”Russkie Mercedeksiä” oli Suomenkin teillä vaikka kuinka paljon. Minkähänlaisia Lada-kokemuksia Venäjältä löytyisi…
IKILOMALLA
27.4.2016 at 5:51
Vau! Todella mielenkiintoinen tapa tutustua maan historiaan ja kulttuuriin!! Tällaisia kierroksia ennen ole kuullut edes järjestettävän.
Oppaan kanssa maasta saa varmasti ihan erilaisen ja paljon aidomman kuvan kuin itsekseen matkustellessa.
Me ihastelimme Krakovaa pari vuotta sitten ja ehdottomasti viikonloppulomaamme olisi sopinut vastaavanlainen historiallinen aikamatka menneisyyteen. Ihana kaupunki ja haluaisimme 100% palata tänne vielä uudelleen!
Titta & Thomas / IKILOMALLA
Mika / Lähtöportti
27.4.2016 at 17:09
Uskon seikkailujanne seuranneena, että tällainen kierros sopisi juuri teille. Eli seuraavalla Krakovan-reissulla sitten! 🙂 En yleensä välitä opastetuista kierroksista, mutta tämän halusin kokea. Samalla sai kuulla ja kysellä myös elämästä Puolassa nykypäivänä. Opastukset kehittyvät varmasti elämyksellisempään suuntaan muuallakin. Yritän jatkossa etsiä mielenkiintoisia kierroksia myös tulevista matkakohteista.
Erja/ Andalusian auringossa- ruokamatkablogi
27.4.2016 at 22:46
Ehee miten koomista 🙂 Ihan mahtava matkailuvinkki (ja loistavaa markkinointia järjestäjiltä!). Itse Puolaan mennessäni tiesin jostain syystä ainoastaan sen, että halusin mennä ”maitobaariin”. Puolalainen ystäväni ei voinut ymmärtää asiaa… Pierogit tulivat todella tutuiksi ja niitä muistelen kaiholla nytkin… <3
Mika / Lähtöportti
28.4.2016 at 15:51
Opas kertoi, etteivät hänenkään ystävänsä oikein tajua, mikä turisteja Trabanteissa ja maitobaareissa oikein kiehtoo. Monelle ulkomaalaiselle ne kuitenkin ovat Euroopan mittakaavassa eksoottisia kokemuksia. Pierogeja tuli syötyä muuallakin, parhaat taisi löytyä Miód i Wino -ravintolasta.
Miika ♥ Gia | matkakuume.net
28.4.2016 at 23:28
Hitsit tämä on ihan supermakea! Mä olen katsonut Berliinissä kahdesti samanlaista kierrosmahdollisuutta, mutta jostain syystä se on jäänyt tekemättä molempina kertoina – toisena ihan vaan siksi ettei matkaserua innostunut ajatuksesta.
Hyvä tietää, että tällainen löytyy Puolastakin! Ja Krakova onkin yksi Euroopan lempikaupungeistamme. 🙂
Mika / Lähtöportti
29.4.2016 at 14:22
Mäkin bongasin Berliinistä Trabi Safarin, kun suunnittelin sinne matkaa vielä muutama kuukausi sitten. Kohde vaihtui lopulta Krakovaan, mutta Trabanteja tosiaan löytyy sieltäkin. Tutustukaa Crazy Guidesin nettisivuihin ennen seuraavaa Krakovan-matkaa, sieltä voi tilata myös vaikka lentokenttäkuljetuksen. Trabantilla voisi olla hauskaa tulla kaupunkiin, kentälle päin en suosittele jos on tiukka aikataulu 😀
Kohteena maailma / Rami
29.4.2016 at 17:06
Todella mielenkiintoinen reissu ollut sinulla Nowa Hutaan! Itse kävi siellä pari vuotta takaperin Puolan oman autoteollisuuden helmellä eli NYSA 522 pakettiautolla. Innostuin tästä itsekin kirjoittamaan nyt jutun ja luonnollisesti linkitin tämän sinun juttusi siihen: http://kohteenamaailma.fi/eurooppa/nowa-huta/
Mika / Lähtöportti
1.5.2016 at 12:52
Kiitos Rami linkityksestä! Mukava kuulla kokemuksistasi ja nähdä millainen menopeli teillä oli. Kyllä Nowa Huta on todellakin kokemisen arvoinen ja nimenomaan opastettuna, sillä omin päin tuolta ei välttämättä saa juuri mitään irti.