Kävin huhtikuussa ensimmäistä kertaa Puolassa. Kohteena oli maan suosituin matkakohde Krakova, jota monet ovat kehuneet yhdeksi Euroopan kauneimmista kaupungeista. Tässä oma koosteeni Krakovan tarjonnasta.

* Sisältää Booking.comin mainoslinkin

Nykypäivän Puola yllättää länsimaisuudellaan, joten ei ole ihme että puolalaiset pitävät itseään pikemminkin keski- kuin itäeurooppalaisina. Krakovan kaduilla kävellessä näkee toki arkkitehtuurin kerrostumia eri aikakausilta, mutta elämänmenossa ei juuri huomaa jäänteitä rautaesiripun takaa. Ihmiset ovat ystävällisiä ja varsinkin palvelualoilla työskentelevät nuoret myös kiitettävän kielitaitoisia. Matkailijan on helppo olla ja nauttia leppoisasta tunnelmasta, eikä vastaan tule pienintäkään huijausyritystä. Kaupunkiin tutustuminen onnistuu mainiosti kävellen, vaikka raitiovaunuihinkin voi turvautua. Kun lisätään vielä edullinen hintataso sekä lyhyt lentomatka, voi Krakovaa suositella hyvillä mielin matkakohteeksi kaikille.

Henkilökohtaisemmin ajateltuna pidin kyllä Krakovasta, mutta en varsinaisesti rakastunut siihen. Suhtautuminen eri matkakohteisiin rakentuu muun muassa erilaisista sattumista ja omasta asennoitumisesta. Ensivaikutelma on tärkeä, eivätkä neljä päivää jatkuneet sadekuurot, hyinen viileys ja sään harmaus tehneet ihastumista helpoksi. Kun aurinko viimein viidentenä päivänä tuli esiin, oli edessäni toki helpommin lähestyttävä Krakova, josta saattoi nauttia kiireettömästi niin puistoissa kuin terasseillakin. Saatoin myös odottaa liikaa kaiken sen ylistyksen jälkeen, mitä olen monilta kaupungissa käyneiltä kuullut. Toisaalta saatoin myös olla liian kriittinen. Kaipaan jo takaisin niin moneen paikkaan, etten halua enää ihastua uusiin kaupunkeihin kovin herkästi. Krakova ei näyttäytynyt silmissäni aivan yhtä sympaattisena kuin vaikkapa Ljubljana tai Vilna, mutta näkemisen arvoinen se ehdottomasti on.

1. RYNEK GŁÓWNY JA VANHAKAUPUNKI

Sateen kastelemat mukulakivet kiiltelevät kauniisti valaistulla torilla. Kavioiden kopse lähestyy, joten siirrymme sivuun koristeellisten hevoskärryjen tieltä. Sää on kurja, mutta hetki on valokuvauksen kannalta erinomainen. Vanhankaupungin keskusaukio Rynek Główny on Krakovan sydän. Se on yksi Euroopan suurimmista toreista ja sitä arvostetaan viihtyisyytensä ja vilkkautensa ansiosta yhdeksi maanosan parhaista ajanviettopaikoista. Katutaiteilijoita riittää ja aukiota reunustavat terassit täyttyvät lämpiminä päivinä ääriään myöten.

Aukion keskellä sijaitsevassa Verkahallissa myydään monenlaisia matkamuistoja, kuten kristallia, meripihkaa, nahkatuotteita ja käsitöitä. Päätämme muiden turistien tapaan kokeilla myös hevoskärryjä. Sadan zlotyn (n. 25 euroa) hinta ei tunnu pahalta, sillä neljä aikuista ja kaksi lasta mahtuvat samaan kyytiin. Nautin parikymmentä minuuttia kestävästä kierroksesta, jonka aikana ohitetaan muun muassa Wawelin linna. Rynek Głównyn ympärille levittäytyvästä vanhastakaupungista löytyy kauniita katuja ja mukavaa tunnelmaa.

2. NÄKYMÄT MARIANKIRKON TORNISTA

Kiipeän askel askeleelta ylemmäs. Viimein 271 portaan jälkeen olen perillä Mariankirkon tornin näköalatasanteella. Allani avautuu koko Krakova. Avaan ikkunan valokuvien ottamista varten. Kauniin vanhankaupungin takana häämöttää suuria betonilähiöitä. Sää on ilahduttavan kirkas, mutta silmä ei silti kanna Tatra-vuorille saakka.

Torniin pääsy maksaa 15 zlotya (n. 3,70 euroa) ja liput voi ostaa kirkon vieressä sijaitsevasta rakennuksesta. Ylös päästetään kerrallaan kymmenen vierailijaa korkeintaan puoleksi tunniksi. Alle 7-vuotiaat lapset eivät turvallisuussyistä saa nousta torniin lainkaan. Meidän ei tarvinnut odotella kauan, mutta vilkkaimman kesäsesongin aikaan saattaa olla, ettei torniin pääse heti lippujen hankkimisen jälkeen. Sisäänpääsyaika kirjoitetaan lippuun, joten mahdollisen odotusajan voi kuluttaa vaikka viereisellä keskusaukiolla.

Itse kirkkoon voi tutustua tarkemmin 10 zlotyn pääsymaksua vastaan. Yritämme sisälle vasta viimeisenä iltanamme Krakovassa, mutta turisteille tarkoitettu sivuovi on jo suljettu. Niinpä ei auta kuin naamioitua paikallisiksi uskovaisiksi ja suunnata pääovelle. Piilotan kameran reppuun ja kaivan esille kolikoita kynttilän sytyttämistä varten. Korkea sali sinisävyisine kattomaalauksineen on upea. Ihailemme näkyä hetken, kunnes palaamme tyytyväisinä hämärtyville kaduille.

3. WAWELIN LINNA

Turistien askeleet kaikuvat kauniilla sisäpihalla. Pysähdyn hetkeksi miettimään, millaisissa tunnelmissa täällä on liikuttu joskus satoja vuosia sitten. Wawelin kukkulalla sijaitsevalla kuninkaanlinnalla on tärkeä osa Krakovan ja koko Puolan monivaiheisessa historiassa. Wawelissa vierailuun voi helposti kuluttaa kokonaisen päivän.

Kukkulan rakennuksissa on useita eri museoita, joiden päivittäinen kävijämäärä on rajoitettu. Kannattaa siis tulla paikalle hyvissä ajoin, jos haluaa ehdottomasti vierailla esimerkiksi kuninkaallisissa huoneissa. Käymme itse sisällä vain Wawelin katedraalissa, jonne ei ole pääsymaksua. Sandomierskan torniin kiipeäminen olisi saattanut houkutella kirkkaampana päivänä. Linnan alla sijaitseva tarunhohtoisen Smok-lohikäärmeen luola olisi kiinnostanut, mutta se oli vierailumme aikaan jostain syystä suljettu.

4. KOMMUNISTIKIERROS NOWA HUTASSA

Trabant tärisee uhkaavasti, kun kurvailemme harmaiden kerrostalojen hallitsemassa lähiössä. Hetkeä aiemmin vierailimme asunnossa, jossa katselimme mustavalkoista propagandafilmiä sekä maistelimme vodkaa ja suolakurkkuja. Oman Krakovan-vierailuni ehdoton kohokohta oli kierros kommunisminaikaisessa Nowa Hutassa. Aikamatkaan sisältyi runsaasti makuja, tuoksuja ja kokemuksia menneiltä vuosikymmeniltä. Crazy Guidesin järjestämästä retkestä voi lukea lisää jutustani Trabantilla maitobaariin – elämysmatka Puolan historiaan.

5. AUSCHWITZ

Euroopan kenties synkin nähtävyys eli Auschwitz-Birkenaun keskitysleiri sijaitsee noin 60 kilometriä Krakovasta länteen. Yli miljoona ihmisuhria vaatinut kuolemanleiri muistuttaa tapahtumista, jotka eivät toivottavasti koskaan toistu. Omalta kohdaltani retki jäi väliin, kun hoidin lapsia seurueemme muiden aikuisten vieraillessa Auschwitzissa. Auschwitzista voi lukea muista blogeista, kuten Panun matkat ja Unelmatrippi. Kiitokset kuvasta anopille.

Toisen maailmansodan kauhuihin tutustuminen onnistuu myös Krakovan Podgórzen kaupunginosassa sijaitsevassa Oskar Schindlerin museossa.

6. WIELICZKAN SUOLAKAIVOS

Kuljemme suolaseinien ympäröiminä yli sadan metrin syvyydessä. Kaivosmiesten veistämät taideteokset ja avarat salit saavat ihmettelemään, mitä kaikkea maan alle on kätkettykään. Krakovan lähistöllä sijaitseva Wieliczkan suolakaivos kuuluu Auschwitzin ohella kaupungissa kävijöiden ”pakollisiin” retkiin. Kaivos nimettiin Unescon maailmanperintökohteeksi jo luettelon perustamisvaiheessa vuonna 1978. Kaivoksesta löytyy lisätietoa postauksestani Suolaa, suolaa, enemmän suolaa Wieliczkan kaivoksilla.

7. KAZIMIERZ

Kevätaurinko lämmittää mukavasti, kun istuskelemme kahvilan terassilla juutalaista klezmer-musiikkia kuunnellen. Suureen suosioon noussut Krakovan vanha juutalaiskaupunginosa tarjoaa ravintoloita ja baareja moneen lähtöön. Rosoisen Kazimierzin kaduilla voi aistia boheemia tunnelmaa ja nauttia kiireettömästä elämästä. Kävimme tutustumassa myös alueella sijaitsevaan Tekniikan museoon. Kazimierzista voi lukea lisää edellisestä jutustani.

8. PUISTOT

Krakovan parhaita puolia on suuri Planty-niminen puistoalue, joka kiertää vanhankaupungin ympäri. Puiston kävelytiet sopivat lenkkeilyyn ja tarjoavat virkistävän vaihtoehdon vilkkaiden katujen tallaamiselle. Kevät on jo huhtikuun alkupuolella pitkällä, joten narsissit ja tulppaanit värittävät ympäristöä.

Jos kaipaa laajaa yhtenäistä viheraluetta, kannattaa suunnata keskustan länsipuolella sijaitsevaan Park Jordanaan. Löysimme Jordanasta myös mukavan leikkipuiston, jonka vierestä löytyy kahvila sekä mahdollisuus polkuveneilyyn pienellä lammella. Taustalla kohoaa jalkapalloseura Wislan kotistadion.

9. MAJOITUS

Heräilemme sateiseen aamuun. Ikkunasta näkyy märkiä katuja ja harmaita taloja. Muutamista piipuista nousee savua ja pulut lennähtelevät räystäältä toiselle. Kaukaisimmat kirkontornit ovat peittyneet jonnekin sumun sekaan. Lähileipomosta haettu aamupala sekä televisiossa pyörivät Patin ja Matin seikkailut saavat kuitenkin iloiselle mielelle. Tuntuu aina yhtä mukavalta kotiutua vieraassa kaupungissa sijaitsevaan asuntoon edes muutaman päivän ajaksi.

Krakovasta löytyy hyviä hotellihuoneita edulliseen hintaan, mutta oma valintamme on *Yourplace Biskupia Apartmentsilta vuokrattu kattohuoneisto. Sata neliötä, makuupaikat seitsemälle, hyvä sijainti kivenheiton päässä vanhastakaupungista ja 490 zlotyn (n. 120 euroa) vuorokausihinta tuntuivat varsin houkuttelevalta yhdistelmältä, emmekä joutuneet pettymään.

10. RUOKA

Puolalainen ruoka on Krakovassa keräämieni kokemusten perusteella maukasta, konstailematonta ja lihapainotteista. Valitsen omaksi ravintolasuosikikseni Miód i Winon, jonne osasimme Puolaa hyvin tuntevan pikkuserkkuni suosituksesta. Sisustus kilpineen, soittimineen ja hirvensarvineen tasapainoilee perinteiden ja turistikliseiden rajamailla. Tarjolla on muutakin kuin nimen lupaamaa hunajaa ja viiniä. Alkupalaksi syömäni pierogit ovat erinomaisia. Näitä hieman raviolia tai pelmeneitä muistuttavia puolalaisia kansallisherkkuja tuntuu olevan tarjolla kaikkialla. Pääruokapihvi on yksi parhaista pitkään aikaan. Alkuilta on hiljainen, mutta paikalle saapuu vähitellen lähinnä puolalaisia asiakkaita. Tarjoilu toimii kohteliaasti hyvällä englannilla. Elävästä musiikista vastaa taitava naislaulaja, joka tulkitsee menneiden vuosikymmenten hittejä tunteella. Poistumme sateeseen Black Hearted Woman korvissamme.

Miod i Winon kanssa samaan ketjuun kuuluva Hawelka sijaitsee paraatipaikalla Rynek Głównyn laidalla. Syömme varjoisalla terassilla juhlavan pääsalin sijaan. Hawelkakin on kelpo ravintola, mutta tarjoilu ja tunnelma eivät omalla vierailullamme vedä vertoja Miód i Winon kodikkuudelle.

Saman aukion toisella laidalla sijaitseva Tradycyja tarjoaa sekä italialaisia että puolalaisia makuja. Punavalkoruudulliset pöytäliinat, Laura Pausinin musiikki ja toscanalainen punaviini johdattavat saapasmaan tunnelmaan. Pasta tuo kaipaamaani vaihtelua lihapainotteisiin aterioihin. Annokset ovat suuria, hinta-laatusuhde edullinen, palvelu pelaa eikä maussakaan ole valittamista. Voisin hyvin palata Tradycyjaan uudelleenkin.

Wawelin kukkulan juurella sijaitseva Pod Wawelem on paikallinen instituutio, jossa on käynyt puolalaisia merkkihenkilöitä presidentti Lech Walesasta lähtien. Joudumme odottamaan pöydän vapautumista ahtaassa eteisessä. Suuri ravintola on meluisa, vilkas, edullinen ja kaiken kaikkiaan kokemisen arvoinen. Syön perinteisen perunapannukakun, joka mureine lihatäytteineen, kastikkeineen ja muine lisukkeineen on mainio esimerkki puolalaisista perinneruoista.

Monta hyvää ravintolaa jäi varmasti kokeilematta. Olen kuullut kehuja esimerkiksi maitobaarin nimellä toimivasta Milkbar Tomaszasta. Sinne ehkäpä sitten ensi kerralla!

Nyky-Krakovan kenties trendikkäin alue on baarien ja ravintoloiden täyttämä Kazimierz. Vanhalla juutalaiskaupunginosalla on synkkä ja monivaiheinen historiansa. Me löysimme viihtyisien terassien lisäksi myös lapsia kiinnostaneen Tekniikan museon.

Kazimierz on halkeilleita rappauksia, tummuneita tiiliseiniä ja repaleisia mainosjulisteita. En ole ensi silmäyksellä varma, onko kaupunginosa kiinnostavalla tavalla rosoinen vai pelkästään toivottoman rähjäinen. Joudun ensi töikseni väistämään keskeisellä Plac Nowylla laitapuolen kulkijaa, jolta joku on lyönyt silmän mustaksi. En saa alueesta oikein minkäänlaista otetta, kun kävelen siellä yksikseni. Kiertelen katuja päämäärättömästi kääntyen risteyksistä aina hauskimmalta näyttävälle kadulle. Olen liian levoton, teen kaiken liian nopeasti, enkä malta pysähtyä syventymään yksityiskohtiin. Kylmänkostea ilma tuntuu luotaantyöntävältä, se ikään kuin pakottaa kiirehtimään muiden mukana eteenpäin.

Päädyn lopulta Wisla-joen varrelle. Vastarannalla häämöttää Podgórzen alue, jonne rakennettuun ghettoon saksalaiset marssittivat käytännössä kaikki Kazimierzissa asuneet Krakovan juutalaiset vallattuaan kaupungin syksyllä 1939. Siellä sijaitsee myös Oskar Schindlerin tehdas, joka nousi kuuluisuuteen Steven Spielbergin ohjaaman Schindlerin listan ansiosta. Nykyään tehtaassa toimii museo, josta voi lukea lisää vaikka Panun matkat -blogista. Podgórzesta odotetaan Krakovan seuraavaa trendialuetta Kazimierzin rinnalle.

Kazimierzissa on valtava määrä baareja ja ravintoloita, joten alue tarjoaisi luultavasti parastaan vasta illan hämärryttyä. Pysähdyn yhteen kuppiloista lepuuttamaan jalkojani. Boheemi Kazimierz vaikuttaa olevan Krakovalle sitä, mitä Kallio on Helsingille tai Södermalm Tukholmalle. Kazimierzin historia on kuitenkin pohjoismaisia serkkujaan karumpi. Toisen maailmansodan vainot tyhjensivät juutalaisten asuttaman kaupunginosan surullisella tavalla. Noin 70 000 asukkaasta vain pari tuhatta selvisi natsien käsistä hengissä. Elämä palasi alueelle, kun opiskelijat ja lapsiperheet asettuivat edullisiin koteihin. Kazimierz sai kansainvälistä mainetta 1990-luvulla Schindlerin listan kuvausten myötä. Elokuvaa filmattiin nimenomaan Kazimierzissa, vaikkeivät kaikki kuvatut tapahtumat sinne todellisuudessa sijoittuneetkaan.

Tapaan vaimon, lapset ja appivanhemmat Kazimierzin laidalla. Menemme syömään Arieliin, jota mainostetaan Krakovan perinteisimpänä juutalaisravintolana. Tummiin juhlallisiin asuihin pukeutuneet miehet hoitavat tarjoilun asiallisesti. Olen syönyt puolalaisia liharuokia jo muutaman päivän, joten haluan vaihteeksi kalaa. Ruotoinen karppi ei silti taida olla paras mahdollinen valinta. Muut vaikuttavat tyytyväisiltä aterioihinsa. Liköörillä terästetty ravintolan nimikkokahvi jättää onneksi hyvän maun suuhun. Ariel sijaitsee aukiomaisen Szeroka-kadun varrella, Kazimierzin selkeästi siisteimmässä osassa. Ympäristössä on myös useita synagogia, joissa vierailu jää kuitenkin tällä kertaa väliin.

Ensi kosketus Kazimierziin ei ollut paras mahdollinen, mutta onneksi palaan samoille kulmille seuraavanakin päivänä. Seurueemme muut aikuiset ovat lähteneet Auschwitziin, mutta jään itse viettämään päivää lasten kanssa Krakovaan. Keskitysleirimuseon väliin jääminen ei harmita, sillä sain vuorostani tehdä Nowa Hutan Trabant-kierroksen yksin ja pääsin Wieliczkan suolakaivokseen vaimon kanssa kahdestaan.

Jään silti pohtimaan, olisiko minulla ollut joku velvollisuus käydä Auschwitzissa. Keskitysleirin säilyttäminen turistinähtävyytenä on tärkeää, jotta se pysyy muistutuksena tuleville sukupolville. Samanlaiset historian vaiheet eivät yksinkertaisesti saa toistua. Auschwitz on myös paikka, jossa voi käydä kunnioittamassa uhrien muistoa. Toivon ymmärtäväni Auschwitzin merkityksen ilman paikan päällä käymistäkin. Olen nähnyt aiheesta elokuvia ja dokumentteja, lukenut historiankirjoja ja artikkeleita. Juuri tänä päivänä nautin enemmän kuin koskaan siitä, että saan viettää aikaa yhdessä lasten kanssa, onnellisesta elämästä kiitollisena.

Ajamme raitiovaunulla Tekniikan museon (Muzeum Inżynierii Miejskiej w Krakowie) lähettyville ja vietämme siellä useamman tunnin maailman ihmeisiin tutustuen. Museossa käynti on halpaa hupia. Pääsen sisään 5,20 zlotylla (n. 1,30 euroa), koska satumme paikalle tiistaina. Muina viikonpäivinä sisäänpääsy maksaa 10 zlotya (n. 2,50 euroa). Alle 7-vuotiaat lapset pääsevät sisään ilmaiseksi. Maanantaisin museo on suljettu.

Löydämme heti alkajaisiksi lapsille ja nuorille suunnatun interaktiivisen näyttelyn, jonka englanninkielinen nimi on Around the Wheel. Touhuttavaa ja ihmeteltävää riittää, kun rakennamme pehmeistä palikoista suurta linnaa, kokeilemme kulmikasrenkaista polkuautoa, asettelemme rantapalloa ilmapuhaltimen päälle ja laitamme hammasrattaita oikeaan järjestykseen. Hoidan päivän kuntoilun juoksemalla jättimäisessä hamsteripyörässä, jonka energia saa viereisessä hississä seisovan tyttären nousemaan ylöspäin. Huoneessa on yli kaksikymmentä erilaista aktiviteettia, joten innostavassa ympäristössä vierähtää reilusti aikaa. Lapset ovat riemuissaan ja viihdyn mainiosti itsekin.

Kierrämme nopeasti pienen näyttelyn, jossa esitellään takavuosien kodinkoneita ja muita laitteita. Itseäni kiinnostaisi tutustua hieman tarkemmin esillä oleviin vanhoihin autoihin, mutta tyttöjen mielestä aihe on tylsä. Jatkamme siis matkaa.

Erillisestä rakennuksesta löytyy Krakovan kirjapainoteollisuudesta kertova näyttely. Salin kiertämiseen ei kulu kovin pitkää aikaa, mutta tyttöjen mielestä painokoneet ovat hauskoja. En todellakaan osaa aina ennustaa, mikä lapsia kiinnostaa ja mikä ei.

Pääsemme kiipeämään pihalle ajetun vanhan raitiovaunun sisään. Puisessa sisustuksessa on tunnelmaa ja se tuo elävästi mieleen kokemukseni Lissabonin ja Barcelonan vanhoista raitiovaunuista. Löydämme pihalta vielä vaatimattoman leikkipaikan sekä pari paloautoa, jotka ovat lasten mieleen. Pienehkö Tekniikan museo on mukava vierailukohde ja varteenotettava vaihtoehto erityisesti, jos etsii Krakovasta lapsia kiinnostavaa nähtävää.

Museossa ei ole omaa kahvilaa tai ravintolaa, joten suunnistamme läheiselle aukiolle, jonne on pystytetty useita erilaisia ruokakojuja. Ostamme vanhaan kaksikerroksiseen bussiin rakennetusta kioskista hiukopalaa ja istumme muovituoleille syömään. Kazimierzin boheemin ilmapiirin hyvät puolet alkavat vihdoin valjeta, kun kevätaurinko pilkahtaa monen päivän odottelun jälkeen ensi kertaa esiin. Ihmiset nauttivat kojujen edullisista antimista, eikä kiireestä ole tietoakaan.

Jatkamme matkaa parin korttelin päässä sijaitsevalle Szerokalle ja istahdamme eräälle terassille. Lapset saavat jääteetä ja omenatorttua. Aurinko pilkottaa pilvien raosta ja hehkuva lämmityslaite varmistaa viihtyvyyden. Tytöt hytkyvät iloisina juutalaisen klezmer-musiikin tahdissa. Nojaan taaksepäin ja nautin elämästä. Mietin silti välillä Auschwitzia ja sitä, mitä ympärillämme kohoavat rakennukset ovat vuosien saatossa nähneet. Kuinkahan moni ympärillä olevien ravintoloiden työntekijöistä on juutalaisia ja millaisia tarinoita he ovat sukulaisiltaan kuulleet?

Kazimierz on kuin onkin kiinnostavalla tavalla rosoinen. Kaupunginosa sopii nimenomaan kiireettömällä tavalla nautittavaksi. Historian kerrostumat yhdistettynä runsaaseen ravintolatarjontaan muodostavat houkuttelevan yhdistelmän. Kazimierz kannattaa pitää mielessä myös Krakovan-matkan majoitusta valitessa, varsinkin jos yöelämä kuuluu suunnitelmiin. On Krakovassa toki paljon muutakin. Siitä lisää seuraavassa postauksessa!