Kävin huhtikuussa ensimmäistä kertaa Puolassa. Kohteena oli maan suosituin matkakohde Krakova, jota monet ovat kehuneet yhdeksi Euroopan kauneimmista kaupungeista. Tässä oma koosteeni Krakovan tarjonnasta.

Nykypäivän Puola yllättää länsimaisuudellaan, joten ei ole ihme että puolalaiset pitävät itseään pikemminkin keski- kuin itäeurooppalaisina. Krakovan kaduilla kävellessä näkee toki arkkitehtuurin kerrostumia eri aikakausilta, mutta elämänmenossa ei juuri huomaa jäänteitä rautaesiripun takaa. Ihmiset ovat ystävällisiä ja varsinkin palvelualoilla työskentelevät nuoret myös kiitettävän kielitaitoisia. Matkailijan on helppo olla ja nauttia leppoisasta tunnelmasta, eikä vastaan tule pienintäkään huijausyritystä. Kaupunkiin tutustuminen onnistuu mainiosti kävellen, vaikka raitiovaunuihinkin voi turvautua. Kun lisätään vielä edullinen hintataso sekä lyhyt lentomatka, voi Krakovaa suositella hyvillä mielin matkakohteeksi kaikille.

Henkilökohtaisemmin ajateltuna pidin kyllä Krakovasta, mutta en varsinaisesti rakastunut siihen. Suhtautuminen eri matkakohteisiin rakentuu muun muassa erilaisista sattumista ja omasta asennoitumisesta. Ensivaikutelma on tärkeä, eivätkä neljä päivää jatkuneet sadekuurot, hyinen viileys ja sään harmaus tehneet ihastumista helpoksi. Kun aurinko viimein viidentenä päivänä tuli esiin, oli edessäni toki helpommin lähestyttävä Krakova, josta saattoi nauttia kiireettömästi niin puistoissa kuin terasseillakin. Saatoin myös odottaa liikaa kaiken sen ylistyksen jälkeen, mitä olen monilta kaupungissa käyneiltä kuullut. Toisaalta saatoin myös olla liian kriittinen. Kaipaan jo takaisin niin moneen paikkaan, etten halua enää ihastua uusiin kaupunkeihin kovin herkästi. Krakova ei näyttäytynyt silmissäni aivan yhtä sympaattisena kuin vaikkapa Ljubljana tai Vilna, mutta näkemisen arvoinen se ehdottomasti on.

1. RYNEK GŁÓWNY JA VANHAKAUPUNKI

Sateen kastelemat mukulakivet kiiltelevät kauniisti valaistulla torilla. Kavioiden kopse lähestyy, joten siirrymme sivuun koristeellisten hevoskärryjen tieltä. Sää on kurja, mutta hetki on valokuvauksen kannalta erinomainen. Vanhankaupungin keskusaukio Rynek Główny on Krakovan sydän. Se on yksi Euroopan suurimmista toreista ja sitä arvostetaan viihtyisyytensä ja vilkkautensa ansiosta yhdeksi maanosan parhaista ajanviettopaikoista. Katutaiteilijoita riittää ja aukiota reunustavat terassit täyttyvät lämpiminä päivinä ääriään myöten.

Aukion keskellä sijaitsevassa Verkahallissa myydään monenlaisia matkamuistoja, kuten kristallia, meripihkaa, nahkatuotteita ja käsitöitä. Päätämme muiden turistien tapaan kokeilla myös hevoskärryjä. Sadan zlotyn (n. 25 euroa) hinta ei tunnu pahalta, sillä neljä aikuista ja kaksi lasta mahtuvat samaan kyytiin. Nautin parikymmentä minuuttia kestävästä kierroksesta, jonka aikana ohitetaan muun muassa Wawelin linna. Rynek Głównyn ympärille levittäytyvästä vanhastakaupungista löytyy kauniita katuja ja mukavaa tunnelmaa.

2. NÄKYMÄT MARIANKIRKON TORNISTA

Kiipeän askel askeleelta ylemmäs. Viimein 271 portaan jälkeen olen perillä Mariankirkon tornin näköalatasanteella. Allani avautuu koko Krakova. Avaan ikkunan valokuvien ottamista varten. Kauniin vanhankaupungin takana häämöttää suuria betonilähiöitä. Sää on ilahduttavan kirkas, mutta silmä ei silti kanna Tatra-vuorille saakka.

Torniin pääsy maksaa 15 zlotya (n. 3,70 euroa) ja liput voi ostaa kirkon vieressä sijaitsevasta rakennuksesta. Ylös päästetään kerrallaan kymmenen vierailijaa korkeintaan puoleksi tunniksi. Alle 7-vuotiaat lapset eivät turvallisuussyistä saa nousta torniin lainkaan. Meidän ei tarvinnut odotella kauan, mutta vilkkaimman kesäsesongin aikaan saattaa olla, ettei torniin pääse heti lippujen hankkimisen jälkeen. Sisäänpääsyaika kirjoitetaan lippuun, joten mahdollisen odotusajan voi kuluttaa vaikka viereisellä keskusaukiolla.

Itse kirkkoon voi tutustua tarkemmin 10 zlotyn pääsymaksua vastaan. Yritämme sisälle vasta viimeisenä iltanamme Krakovassa, mutta turisteille tarkoitettu sivuovi on jo suljettu. Niinpä ei auta kuin naamioitua paikallisiksi uskovaisiksi ja suunnata pääovelle. Piilotan kameran reppuun ja kaivan esille kolikoita kynttilän sytyttämistä varten. Korkea sali sinisävyisine kattomaalauksineen on upea. Ihailemme näkyä hetken, kunnes palaamme tyytyväisinä hämärtyville kaduille.

3. WAWELIN LINNA

Turistien askeleet kaikuvat kauniilla sisäpihalla. Pysähdyn hetkeksi miettimään, millaisissa tunnelmissa täällä on liikuttu joskus satoja vuosia sitten. Wawelin kukkulalla sijaitsevalla kuninkaanlinnalla on tärkeä osa Krakovan ja koko Puolan monivaiheisessa historiassa. Wawelissa vierailuun voi helposti kuluttaa kokonaisen päivän.

Kukkulan rakennuksissa on useita eri museoita, joiden päivittäinen kävijämäärä on rajoitettu. Kannattaa siis tulla paikalle hyvissä ajoin, jos haluaa ehdottomasti vierailla esimerkiksi kuninkaallisissa huoneissa. Käymme itse sisällä vain Wawelin katedraalissa, jonne ei ole pääsymaksua. Sandomierskan torniin kiipeäminen olisi saattanut houkutella kirkkaampana päivänä. Linnan alla sijaitseva tarunhohtoisen Smok-lohikäärmeen luola olisi kiinnostanut, mutta se oli vierailumme aikaan jostain syystä suljettu.

4. KOMMUNISTIKIERROS NOWA HUTASSA

Trabant tärisee uhkaavasti, kun kurvailemme harmaiden kerrostalojen hallitsemassa lähiössä. Hetkeä aiemmin vierailimme asunnossa, jossa katselimme mustavalkoista propagandafilmiä sekä maistelimme vodkaa ja suolakurkkuja. Oman Krakovan-vierailuni ehdoton kohokohta oli kierros kommunisminaikaisessa Nowa Hutassa. Aikamatkaan sisältyi runsaasti makuja, tuoksuja ja kokemuksia menneiltä vuosikymmeniltä. Crazy Guidesin järjestämästä retkestä voi lukea lisää jutustani Trabantilla maitobaariin – elämysmatka Puolan historiaan.

5. AUSCHWITZ

Euroopan kenties synkin nähtävyys eli Auschwitz-Birkenaun keskitysleiri sijaitsee noin 60 kilometriä Krakovasta länteen. Yli miljoona ihmisuhria vaatinut kuolemanleiri muistuttaa tapahtumista, jotka eivät toivottavasti koskaan toistu. Omalta kohdaltani retki jäi väliin, kun hoidin lapsia seurueemme muiden aikuisten vieraillessa Auschwitzissa. Auschwitzista voi lukea muista blogeista, kuten Panun matkat ja Unelmatrippi. Kiitokset kuvasta anopille.

Toisen maailmansodan kauhuihin tutustuminen onnistuu myös Krakovan Podgórzen kaupunginosassa sijaitsevassa Oskar Schindlerin museossa.

6. WIELICZKAN SUOLAKAIVOS

Kuljemme suolaseinien ympäröiminä yli sadan metrin syvyydessä. Kaivosmiesten veistämät taideteokset ja avarat salit saavat ihmettelemään, mitä kaikkea maan alle on kätkettykään. Krakovan lähistöllä sijaitseva Wieliczkan suolakaivos kuuluu Auschwitzin ohella kaupungissa kävijöiden ”pakollisiin” retkiin. Kaivos nimettiin Unescon maailmanperintökohteeksi jo luettelon perustamisvaiheessa vuonna 1978. Kaivoksesta löytyy lisätietoa postauksestani Suolaa, suolaa, enemmän suolaa Wieliczkan kaivoksilla.

7. KAZIMIERZ

Kevätaurinko lämmittää mukavasti, kun istuskelemme kahvilan terassilla juutalaista klezmer-musiikkia kuunnellen. Suureen suosioon noussut Krakovan vanha juutalaiskaupunginosa tarjoaa ravintoloita ja baareja moneen lähtöön. Rosoisen Kazimierzin kaduilla voi aistia boheemia tunnelmaa ja nauttia kiireettömästä elämästä. Kävimme tutustumassa myös alueella sijaitsevaan Tekniikan museoon. Kazimierzista voi lukea lisää edellisestä jutustani.

8. PUISTOT

Krakovan parhaita puolia on suuri Planty-niminen puistoalue, joka kiertää vanhankaupungin ympäri. Puiston kävelytiet sopivat lenkkeilyyn ja tarjoavat virkistävän vaihtoehdon vilkkaiden katujen tallaamiselle. Kevät on jo huhtikuun alkupuolella pitkällä, joten narsissit ja tulppaanit värittävät ympäristöä.

Jos kaipaa laajaa yhtenäistä viheraluetta, kannattaa suunnata keskustan länsipuolella sijaitsevaan Park Jordanaan. Löysimme Jordanasta myös mukavan leikkipuiston, jonka vierestä löytyy kahvila sekä mahdollisuus polkuveneilyyn pienellä lammella. Taustalla kohoaa jalkapalloseura Wislan kotistadion.

9. MAJOITUS

Heräilemme sateiseen aamuun. Ikkunasta näkyy märkiä katuja ja harmaita taloja. Muutamista piipuista nousee savua ja pulut lennähtelevät räystäältä toiselle. Kaukaisimmat kirkontornit ovat peittyneet jonnekin sumun sekaan. Lähileipomosta haettu aamupala sekä televisiossa pyörivät Patin ja Matin seikkailut saavat kuitenkin iloiselle mielelle. Tuntuu aina yhtä mukavalta kotiutua vieraassa kaupungissa sijaitsevaan asuntoon edes muutaman päivän ajaksi.

Krakovasta löytyy hyviä hotellihuoneita edulliseen hintaan, mutta oma valintamme on Yourplace Biskupia Apartmentsilta vuokrattu kattohuoneisto. Sata neliötä, makuupaikat seitsemälle, hyvä sijainti kivenheiton päässä vanhastakaupungista ja 490 zlotyn (n. 120 euroa) vuorokausihinta tuntuivat varsin houkuttelevalta yhdistelmältä, emmekä joutuneet pettymään.

10. RUOKA

Puolalainen ruoka on Krakovassa keräämieni kokemusten perusteella maukasta, konstailematonta ja lihapainotteista. Valitsen omaksi ravintolasuosikikseni Miód i Winon, jonne osasimme Puolaa hyvin tuntevan pikkuserkkuni suosituksesta. Sisustus kilpineen, soittimineen ja hirvensarvineen tasapainoilee perinteiden ja turistikliseiden rajamailla. Tarjolla on muutakin kuin nimen lupaamaa hunajaa ja viiniä. Alkupalaksi syömäni pierogit ovat erinomaisia. Näitä hieman raviolia tai pelmeneitä muistuttavia puolalaisia kansallisherkkuja tuntuu olevan tarjolla kaikkialla. Pääruokapihvi on yksi parhaista pitkään aikaan. Alkuilta on hiljainen, mutta paikalle saapuu vähitellen lähinnä puolalaisia asiakkaita. Tarjoilu toimii kohteliaasti hyvällä englannilla. Elävästä musiikista vastaa taitava naislaulaja, joka tulkitsee menneiden vuosikymmenten hittejä tunteella. Poistumme sateeseen Black Hearted Woman korvissamme.

Miod i Winon kanssa samaan ketjuun kuuluva Hawelka sijaitsee paraatipaikalla Rynek Głównyn laidalla. Syömme varjoisalla terassilla juhlavan pääsalin sijaan. Hawelkakin on kelpo ravintola, mutta tarjoilu ja tunnelma eivät omalla vierailullamme vedä vertoja Miód i Winon kodikkuudelle.

Saman aukion toisella laidalla sijaitseva Tradycyja tarjoaa sekä italialaisia että puolalaisia makuja. Punavalkoruudulliset pöytäliinat, Laura Pausinin musiikki ja toscanalainen punaviini johdattavat saapasmaan tunnelmaan. Pasta tuo kaipaamaani vaihtelua lihapainotteisiin aterioihin. Annokset ovat suuria, hinta-laatusuhde edullinen, palvelu pelaa eikä maussakaan ole valittamista. Voisin hyvin palata Tradycyjaan uudelleenkin.

Wawelin kukkulan juurella sijaitseva Pod Wawelem on paikallinen instituutio, jossa on käynyt puolalaisia merkkihenkilöitä presidentti Lech Walesasta lähtien. Joudumme odottamaan pöydän vapautumista ahtaassa eteisessä. Suuri ravintola on meluisa, vilkas, edullinen ja kaiken kaikkiaan kokemisen arvoinen. Syön perinteisen perunapannukakun, joka mureine lihatäytteineen, kastikkeineen ja muine lisukkeineen on mainio esimerkki puolalaisista perinneruoista.

Monta hyvää ravintolaa jäi varmasti kokeilematta. Olen kuullut kehuja esimerkiksi maitobaarin nimellä toimivasta Milkbar Tomaszasta. Sinne ehkäpä sitten ensi kerralla!

Krakovan-matkallani oli vain vähän nähtävyyksiä, jotka halusin ehdottomasti nähdä. Lyhyen listani kärjessä olivat Wieliczkan suolakaivokset. Tässä vinkit vierailuun Unescon maailmanperintöluettelostakin löytyvässä kohteessa. 

Wieliczkan kaivos oli aikoinaan alueensa merkittävin vaurauden lähde, sillä suolaa pidettiin lähes mittaamattoman arvokkaana. 1300-luvulla alkanut kaivostoiminta jatkui keskeytymättömänä aina vuoteen 2007, jolloin työt lopetettiin kannattamattomina. Nykyisin Wieliczkan suolakaivos on merkittävä turistinähtävyys, jossa käy vuosittain yli miljoona vierailijaa. Unescon maailmanperintöluettelo on kasvanut ehkä jo liiankin pitkäksi, mutta Wieliczkalla on listalla aivan erityinen asema. Se kuuluu niihin vain 12 kohteeseen, jotka nimettiin mukaan heti luettelon perustamisvaiheessa vuonna 1978.

Wieliczkaan on helppoa ja edullista matkustaa Krakovan keskustasta. Yhdensuuntainen junalippu maksaa vain 3 zlotya eli noin 0,75 euroa. Ostimme menolipun Krakovan aseman tiskiltä ja paluulipun automaatista Wieliczkan laiturilta. Uudenaikainen juna kulki ainakin omalla retkellämme täsmällisesti aikataulun mukaan. Junia lähtee yleensä puolen tunnin välein ja matka kestää vain parikymmentä minuuttia.

Kaivoksille pääsee Krakovasta myös bussilla 304, joka kulkee Galeria Krakowska -ostoskeskuksen lähistöltä Wieliczka Kopalnia Soli -pysäkille. Lisäksi kaivoksille järjestetään lukuisia opastettuja retkiä, jotka sisältävät kuljetuksen Krakovasta. Omasta mielestäni vastaava retki on paikallaan Auschwitzin keskitysleirimuseoon, mutta suolakaivoksille pääsee todella helposti muutenkin.

Junan päätepysäkiltä eli Wieliczka Rynek Kopalnian asemalta on vain lyhyt kävelymatka kaivokselle. Kaivoksiin voi tutustua joko klassisella turistireitillä tai seikkailullisella Miner’s routella, jonka sisäänkäynti on eri puolella kylää. Valitsemme useimpien muiden tapaan turistireitin, sillä emme kaipaa tällä kertaa hikeä ja adrenaliinia. Kävelemme pienen asema-aukion halki ja ohitamme ylämäen varteen pystytetyt rihkamakojut. Pian olemmekin jo kaivoksen harmaan tornin juurella.

Mietimme pitkään, otammeko lapset mukaan retkelle. Päätämme lopulta lähteä Wieliczkaan vaimon kanssa kahdestaan, sillä 3- ja 5-vuotiaillemme on hoitoapua matkassa mukana. Päätös oli jälkeenpäin ajateltuna oikea, sillä saimme näin keskittyä kaivoksen ihailemiseen ja oppaan kuuntelemiseen sekä ottaa valokuvia kaikessa rauhassa. Kaikenikäiset lapset ovat kyllä tervetulleita kaivokseen, mutta kaksi tuntia kestävä opastettu osuus satoine portaineen saattaa olla rankka kokemus perheen pienimmille. Turistireitin portaat ovat toki hyväkuntoisia, mutta ryhmä etenee nopeasti ja hiljaakin pitäisi malttaa olla. Olisimme toki tehneet kierroksen lasten kanssa, jos hoitoapua ei olisi ollut saatavilla. Siitäkin olisi varmasti tarvittaessa selvitty, sillä näimme kaivoksessa muutamia alle kouluikäisiä.

Kaivoksen pääsyliput maksavat 86 zlotya (n. 21,50 €) ja erillinen valokuvauslupa 10 zlotya (n. 2,50 €). Reppuja ei saa viedä kaivokseen, mutta ne voi jättää vartioituun tilaan ilmaiseksi. Kaivoksiin saa mennä ainoastaan oppaan johdolla. Kahden ja puolen kilometrin turistireitti kattaa vain noin yhden prosentin koko luolastosta, joten eksyminen muille käytäville saattaisi olla kohtalokasta. Hyvin ilmastoidussa kaivoksessa on ympäri vuoden 14–16 asteen lämpötila, joka sopi hyvin yhteen huhtikuisen kevätsään kanssa. Kesähelteillä kaivosta varten kannattaa varata hieman ylimääräistä vaatetta. Mukavat kävelykengät ovat ehdottomasti hyvä idea.

Englanninkielisiä kierroksia lähtee sesongista ja vuorokaudenajasta riippuen joko puolen tunnin tai tunnin välein. Olimme näin huhtikuussa onnekkaita, sillä paikalla ei ollut liikaa tungosta. Lippujonossa meni vain muutama minuutti ja seuraava opastettu kierroskin lähti melkein saman tien. Kuumimman matkailusesongin aikana tilanne lienee erilainen. Tällöin kannattaa harkita lipun ostamista etukäteen kaivoksen nettisivuilta valmiiksi valittua ajankohtaa varten.

Saamme heti ovella korvanapit, joiden kautta voimme kuunnella edellämme kulkevaa opasta. Tekniikka toimii yllättävän hyvin ja opastus kuuluu kiitettävästi koko kierroksen ajan. Menetelmä on kätevä myös parilla lyhyellä tauolla, jolloin saamme korviimme tiedon kierroksen jatkumisesta ilman ylimääräistä huutelua. Kierroksen aikana tulee siis mahdollisuus ostaa pientä purtavaa tai matkamuistoja sekä käydä vessassa.

Kierros alkaa laskeutumisella rappusia pitkin alaspäin. Puuportaat jatkuvat kymmeniä kerroksia, eivätkä tunnu loppuvan lainkaan. En siis voi suositella kierrosta, jos portaiden laskeutuminen esimerkiksi polvivaivojen vuoksi tuntuu vaivalloiselta. Normaalikuntoisenkin ihmisen pohkeissa alkaa jossain vaiheessa tuntua lievää rasitusta, mutta retken fyysiset vaatimukset eivät silti ole mitenkään erityisiä.

Kaivoksessa käytännössä kaikki on tehty suolasta puisia tukirakenteita lukuun ottamatta. Seinät, katto, lattialaatat ja veistetyt koristeet – ne kaikki ovat suolaa, joka on joskus muinoin kerrostunut maan uumeniin. Vuorisuola ei kuitenkaan ole totutun valkoista, vaan ympäristöä hallitsevat harmaan eri sävyt. Kierroksen aikana kuljetaan hyvin valaistuilla ja helppokulkuisilla käytävillä. Turvallinen ja tilava ympäristö ei juurikaan kerro entisajan kaivosmiesten todellisuudesta. Ahtaan paikan kammo ei siis pääse ainakaan omalla kohdallani yllättämään, vaikka suurin osa ajasta vietetäänkin yli sata metriä maanpinnan alapuolella.

Opas kertoo karuista olosuhteista, joissa kaivoksessa on työskennelty. Erilaiset onnettomuudet vaativat monia kuolonuhreja. Vaaroina olivat muun muassa kuiluihin putoaminen, tulipalot, tulvat, räjähdykset ja sortumat. Näemme ohimennen pienen pätkän alkeellisista portaista sekä tikkaat, joita pitkin miehet ovat joutuneet kantamaan raskaita taakkoja rankan työpäivän päätteeksi. Vaarallisin työ oli luoliin kertyneen metaanikaasun räjäyttäminen soihdun avulla. Tämän tehtävän hoitivat vapaaehtoiset, jotka olivat yleensä perheettömiä miehiä. Palkkio oli suuri, mutta tuskin kukaan tehtävään suostunut sai nauttia eläkepäivistä.

Kaivoksessa on työskennellyt myös hevosia, jotka eivät enää kaivokseen laskemisen jälkeen päässeet takaisin päivänvaloon. Hevosia pidettiin kaikesta huolimatta todella arvokkaina ja niistä huolehdittiin mahdollisimman hyvin.

Kierroksen aikana nähdään monia taidokkaasti tehtyjä suolaveistoksia. Osa niistä esittää puolalaisia merkkihenkilöitä, kuten Nikolaus Kopernikusta tai Paavi Johannes Paavali II:sta. Onpa luoliin taiteiltu myös sadun seitsemän kääpiötä askareissaan. Kaivosmiehet hakivat turvaa vaaralliseen työhönsä Jumalalta, joten erilaisia kappeleita ja uskonnollisia veistoksia on paljon.

Matkan varrella nähdään monia erilaisia saleja, joista kierroksen puolivälissä vastaan tuleva Prinsessa Kingan kappeli on vaikuttavin. Hämmästyttävä näkymä parvelta alas saliin saa haukkomaan aidosti henkeä.

Suurta tilaa hallitsevat suolasta valmistetut kattokruunut sekä seiniin koverretut veistokset. Myös upea alttari on melkoinen taidonnäyte. Kappelissa pidetään jumalanpalveluksia ja jopa häitä. Meille annetaan viisi minuuttia aikaa ihailla salia itseksemme. Mieleen jää suolaseinään veistetty versio Leonardo da Vincin Pyhästä ehtoollisesta.

Ohitamme pari maanalaista järveä ja saamme tietää suolan terveysvaikutuksista. Erään lammen rannalla kuunnellaan puolalaissäveltäjä Frédéric Chopinin musiikkia. Klassiset sävelet kuulostavat tässä ympäristössä vaikuttavilta.

Myös korkea Michalowicen sali hämmästyttävän korkeine puurakenteineen on mieleenpainuva.

Näemme vielä yhden järven, jonka yli turistit ovat joskus päässeet venekyydillä. Huvi loppui surullisesti, kun humalaisia sotilaita kuljettanut alus kaatui. Miehet joutuivat veneen alle ja menehtyivät hapenpuutteeseen ennen avun saapumista. Vesi on niin suolapitoista, ettei sukeltaminen ole mahdollista.

Katselemme kierroksen loppuvaiheessa suurelle seinälle heijastetun lyhyen multimediaesityksen kaivostyön vaaroista. Saavumme kaksi tuntia kestäneen opastuksen päätteeksi korkeaan saliin. Tästä alkaa alue, jossa saa liikkua omin päin. Katselemme hetken matkamuistotarjontaa ja löydämme myös suositun ravintolan sekä melko vaatimattoman lasten leikkipaikan. Ohitamme suuren juhlasalin sekä käymme kurkistamassa meluisaan ja hämärään multimediahuoneeseen, johon emme jaksa perehtyä tarkemmin. Jätämme väliin myös museokierroksen, jonka kestoksi arvioidaan noin yksi tunti. Museo saattaisi olla mielenkiintoinen, mutta päivän suolakiintiö alkaa tällä kertaa olla jo täynnä.

Jonotamme lopuksi pieneen kaivosmiesten hissiin, jolla pääsemme takaisin maanpinnalle. Joidenkin vierailijoiden mielestä hissi on ollut ahdistava kokemus, mutta selviämme itse ongelmitta. Meillä käy myös tuuri, sillä kaksi hissiin ahdetuista kahdeksasta ihmisestä ovat pieniä lapsia. Tila ei näin ollen tunnu lainkaan liian pieneltä. Häkkihissin raoista tulvii ajoittain viileää ilmaa, joten happi ei pääse loppumaan. Nopea hissi nousee neljä metriä sekunnissa, joten pääsemme perille yllättävänkin nopeasti.

Yksi maailman ensimmäisistä Unesco-kohteista on ehdottomasti käymisen arvoinen. Ainutlaatuinen maanalainen maailma tarjoaa kiehtovaa nähtävää, eikä kierroksen aikana pääse kyllästymään. Suosittelen siis Wieliczkan suolakaivoksia kaikille Krakovassa vieraileville.

Lisätietoa suolakaivoksesta: www.wieliczka-saltmine.com