Espanja
Huiman kaunis Ronda

Yksi Andalusian suosituimmista turistikohteista on Ronda. Jyrkänteen reunalle rakennetun kaupungin vetonaulana ovat dramaattiset maisemat.
Rondaan on vajaan puolentoista tunnin ajomatka majapaikastamme Calahondasta. Käännymme Marbellan ohitettuamme sisämaahan päin johtavalle tielle. Yli neljänkymmenen kilometrin mittainen mutkikas osuus johtaa meitä koko ajan korkeammalle vuoristoon. Rattia saa käännellä vähintäänkin riittävästi, mutta tie on silti sujuvasti ajettava ja kaarteet suhteellisen loivia. Vehreät kukkulat ja havumetsä vaihtuvat jossain vaiheessa kuivempaan seutuun, jota sävyttävät jylhät valkeat kalliot.
Tie kaartelee välillä jyrkänteen reunalla, mutta Madeiran teihin verrattuna tämä on lasten leikkiä. Viimein eteemme ilmestyy kukkulallaan ylväästi kohoava Rondan valkea kaupunki. Olen valinnut navigaattoriin valmiiksi parkkipaikan Plaza Duquesa de Parcentin vierestä. Aukio sijaitsee vanhan kaupunginosan laidalla niin, ettei sinne päästäkseen tarvitse kierrellä ahtailla kaduilla. Jätämme auton auringonpaisteeseen ja lähdemme tutustumaan Rondaan.
Pieni vanhakaupunki on lokakuisena torstaina hiljainen. Valkeiden talojen reunustamille kujille kaikuu vain kärryjä vetävän hevosen kavioiden kopinaa. Ohitamme pari pientä aukiota ja muutaman kuvauksellisen sisäpihan.
Pysähdymme Plaza de Maria Auxiliadoran puiden varjoon ihailemaan laaksomaisemaa. Päivä on lämmin, joten oksia kevyesti heiluttava tuuli tuntuu mukavalta iholla.
Rondan maamerkki on Puente Nuevo -niminen silta, joka on lähestulkoon ainoa kulkuväylä vanhankaupungin ja Rondan uudenaikaisen osan välillä. Tällä 1700-luvulla rakennetulla Uudella sillalla on korkeutta noin sata metriä. Pysähdymme ihmettelemään El Tajo -rotkoa, joka jakaa kaupungin kirjaimellisesti kahtia.
Kuten monessa muussakin Andalusian kaupungissa, myös täällä kaikuu korviin espanjalaisen musiikin säveliä. Ohitamme taitavan kitaristin, joka ilahtuu lasten lahjoittamista kolikoista.
Kierrämme jyrkänteen reunaa seurailevaa kävelytietä pitkin puistoon, josta löytyy suosittu näköalapaikka Mirador de Ronda. Näkymä on kaunis, mutta niin se on miltä tahansa Rondan reunalta nähtynä. Jäämme hetkeksi kuuntelemaan katoksen alla harppua soittavaa naista, kunnes suunnistamme lähimmälle terassille sammuttamaan janoamme.
Saavumme Rondan härkätaisteluareenan reunalle. Tämä brutaali perinne ei herätä meissä minkäänlaista mielenkiintoa, vaikka Ronda onkin maan merkittävimpiä härkätaistelukaupunkeja. Perheemme pienin huomaa aukion laidalla odottavat hevoskärryt. Tytär olisi halunnut jo Mijasin kylässä aasin kyytiin, mutta eläimet näyttivät niin surkeilta, ettemme halunneet tukea epäilyttävältä näyttänyttä toimintaa. En ole asiantuntija, mutta Rondan hevonen näyttää omaan silmääni hyvin hoidetulta. 25 euron hinta kolmelta aikuiselta ja kahdelta lapselta ei kuulosta mahdottomalta, joten nousemme kyytiin.
Näemme puolisen tuntia kestävän kierroksen aikana vanhankaupungin oleellisimmat osat. Hevosmies puhuu hieman ujosti englantia, mutta kertoo silti lyhyesti ohittamistamme rakennuksista. Meille selviää, että Rondasta löytyy ainakin kymmenkunta erilaista museota. Hevoskärryajelu on mukavaa ajanvietettä ja vie hieman mielikuvitusta käyttämällä menneeseen aikaan. Monet kujat ovat niin kapeita, että kärryt mahtuvat juuri ja juuri kiviseinien väliin. Emme anna kärryajelun turistisuuden tai liikenneruuhkaan pysähtymisen pilata kokemusta.
Kävelemme takaisin sillalle, jonne pysähdymme vielä kerran katselemaan maisemia. Huomaamme kauempana pienen Puente Viejon, vanhan sillan, joka ylittää rotkon melko kapeasta kohdasta.
Tiedämme ravintolalounaiden vievän tältä porukalta kauan, joten turvaudumme tällä kertaa espanjalaisia voileipiä eli bocadilloja mainostavaan puotiin. Työntekijä täyttää leivät toiveidemme mukaan. Serranon kinkku loppuu kesken, mutta sitä saa nopeasti lisää naapurin lihakaupasta. Katselemme odotellessamme myynnissä olevia paikallisia elintarvikkeita.
Syömme eväämme Plaza Duquesa de Parcentin puistossa, jonka laidalla kohoavat niin Santa María la Mayorin kirkko kuin kaupungintalokin.
Ronda on pienen kokonsa ansiosta ihanteellinen kohde kiireettömälle retkelle. Kaupungissa käy toki paljon turisteja, mutta tunnelma oli ainakin käyntimme aikana varsin leppoisa. Syvä rotko on näkemisen arvoinen ja kaupunkiin johtava tie tarjoaa erinomaisen johdatuksen Andalusian sisämaan komeisiin maisemiin. Jatkoimme omaa retkeämme vielä Júzcarin vuoristokylään, jonka smurffit ovat nostaneet maailmanmaineeseen. Lue lisää postauksestani Tosielämän smurffikylä Júzcar.

Espanja
Teneriffan Garachico ja Icod de los Vinos

Kävimme vuodenvaihteen Teneriffan-matkallamme monessa värikkäässä kaupungissa. Pohjoisrannikon naapurukset Garachico ja Icod de los Vinos ovat hyviä esimerkkejä perinteisistä kanarialaiskaupungeista, joiden historia ulottuu vuosisatojen taakse.
Teneriffalla on paljon muutakin kuin turismin ehdoilla rakennettuja rantakyliä. Erityisesti saaren pohjoisosasta löytyy useita kauniita kaupunkeja, joissa voi aistia paikallisia perinteitä. Teneriffan historian suurin käänne tapahtui 1400-luvun lopulla, jolloin espanjalaiset valloittivat saaren itselleen ja alistivat Kanariansaarten alkuperäisasukkaat eli guanchit orjikseen. Teneriffan vanhin kaupunki on San Cristóbal de La Laguna, mutta pian sen jälkeen vuonna 1496 perustettiin myös Garachico. Tämän jutun toinen kohde Icod de los Vinos sai alkunsa 1501.

Kaunis Garachico
Aloitamme päiväretkemme Garachicosta, jonne ajelemme idästä päin rantaa seurailevaa maantietä pitkin. Aallonmurtajan suojaama venesatama välähtää näkyvissä kun pääsemme ulos tunnelista, minkä jälkeen banaaniviljelmän reunustama tie johtaa meidät kaupunkiin. Niemen kärjen tuntumassa Garachicon keskustassa on suuri ilmainen parkkipaikka, josta löydämme onneksemme heti tilaa. Pysäköinti on ollut tällä matkalla yleensä vaikeaa, joten osaamme arvostaa vapaita parkkiruutuja. Astumme parkkipaikalta Garachicon pittoreskeille mukulakivikaduille.

Noin viidentuhannen asukkaan Garachico on virallisesti kaupunki, mutta sitä voi hyvin pitää myös kylänä. Garachico onkin Teneriffan ainoa edustaja Espanjan kauneimpien kylien listalla, jota ylläpitää Los Pueblos más Bonitos de España -yhdistys. Muilta Kanariansaarilta mukaan ovat päässeet La Gomeran Agulo, Lanzaroten Teguise, Fuerteventuran Betancuria sekä Gran Canarian Tejeda.

Saavumme pian entiselle Pyhän Franciscuksen luostarille, jonka ilmeelle palmut antavat etelämaista vivahdetta. Nykyään museokäytössä olevan luostarin yhteydestä löytyvät sekä Nuestra Señora de los Ángeles -kirkko että Garachicon kaupungintalo. Emme nyt lähde tutkimaan museota, jota on ainakin nettiarvosteluissa kehuttu erityisesti patsaiden sekä sisäpihojen arkkitehtuurin osalta.

Luostaria vastapäätä löytyy Plaza de la Libertadin eli Vapaudenaukion puisto, jota koristavat vierailumme aikaan näyttävät jouluseimiasetelmat. Ne ovat paikallisen taiteilijan Raúl Pérez Méndezin käsialaa. Ihmiset viihtyvät puiston puiden varjoissa ja osa nauttii huvimajan baarin myymiä virvokkeita.

Heti puiston toisella laidalla kohoaa valkea Santa Anan kirkko. Yli viisisataa vuotta vanha rakennus omistettiin kuulemma aikoinaan juuri Pyhälle Annalle, koska Garachicon kaupungin perustajan vaimo oli samanniminen. Kirkkoon on pieni pääsymaksu, ja jätämme sisätiloissa käymisen nyt väliin. Pääsymaksu oikeuttaisi myös kiipeämään torniin sekä tutustumaan uskonnolliseen museoon.

Ei tarvitse kävellä montaa askelta, kun löydämme taas uuden vehreän puiston. Pieni Parque de la Puerta de Tierra jää mieleen erilaisten eksoottisten kasvien sekä korkeuserojen ansiosta. Paikalla oleva Puerta de Tierra eli Maan portti muistuttaa vanhasta Garachicon sataman portista.

Nousemme edellä mainitun puiston takana olevalle mäelle, josta aukeaa hieno näkymä kaupungin kattojen ylitse merelle päin. Olemme jo tässä vaiheessa ihastuneet täysin Garachicon rauhalliseen tunnelmaan ja kauniiseen ilmeeseen. Meitä turistejakin toki näkyy siellä täällä, mutta määrä on hyvin hillitty moneen muuhun Teneriffan kohteeseen verrattuna.

Maisemien ihailupaikan takaa lähtee kapea katu, jonka ylle on kiinnitetty värikkäitä lippuja. Ihmettelen hetken, miksi niin monella avoimella ikkunalla näkyy paikallinen vanhempi rouva tarkkailemassa mahdollisia ohikulkijoita. Asia selviää pian, kun paikallisen leipomon auto kaartaa paikalle. Pienet sämpyläpussit toimitetaan ikkunoiden kautta tutuille kanta-asiakkaille ja maksu suoritetaan perinteiseen tapaan kolikoilla.

Laskeudumme mäeltä alas meren rantaan saakka. Yksi Garachicon historiallisista nähtävyyksistä on San Miguelin linnoitus. 1500-luvun loppupuolella valmistunut rakennus ei ole kovin suuri, mutta sillä oli aikoinaan tärkeä rooli kaupunkilaisten suojautuessa merirosvojen ja muiden vihollisten hyökkäyksiä vastaan. Garachico kiinnosti, sillä se oli tuohon aikaan Teneriffan merkittävin satama. Sisätiloissa voisi tutustua linnan ja koko kaupungin historiaan, mutta jatkamme kierrostamme ulkosalla. Sisäänpääsymaksu on tällä hetkellä kaksi euroa.

Garachicon kulta-aika tärkeänä satamakaupunkina päättyi dramaattisesti vuonna 1706, kun suuri tulivuorenpurkaus peitti osan kaupungista alleen ja muokkasi koko rannan uuteen uskoon. El Caletónin eriskummallista rantaa aivan Garachicon keskustassa hallitsevat laavakivien väliin syntyneet merivesialtaat, joista on tullut suosittuja uimapaikkoja.

Laavakiven muodostamien altaiden välissä kulkee polku, jota pitkin pääsee katselemaan maisemia ja etsimään erilaisia uimapaikkoja. Veteen pulahtaminen voisi olla ainakin lämpimämpänä päivänä mukavaa, mutta paikka on sen verran suosittu nähtävyys, ettei täällä ihan omassa rauhassaan pääse polskimaan.

Aivan kaupungin edustalla kohoaa pieni mutta näyttävä kalliosaari Roque de Garachico. Vulkaaninen kallioluoto on tärkeä luonnonsuojelualue, joka tarjoaa turvapaikan muuttolinnuille sekä joillekin uhanalaisille linnuille.

Lohikäärmepuun kaupunki Icod de los Vinos
Garachicosta ajaa vain kymmenessä minuutissa naapurikaupunkiin Icod de los Vinosiin. Jätämme auton Parking del Drago -nimiseen parkkihalliin ja suunnistamme kohti kaupungin tärkeintä nähtävyyttä, ikivanhaa lohikäärmepuuta. Huomaammekin pian kioskin, jossa myydään pääsylippuja Parque del Drago -puistoon, jossa kuuluisa puu kohoaa. Aikuisten lipun saa vitosella ja sekä opiskelijoille että eläkeläisille tarjotaan alennusta. Käväisemme aluksi lippukioskin ja Parque del Dragon välissä sijaitsevassa San Marcosin kirkon puistossa.

Kirkon puistossa on trooppisia puita, joitakin kukkia sekä samantyyppinen kioskilla varustettu huvimaja kuin Garachicossakin. Valkean kirkon vierestä on myös hyvä näkymä kuuluisalle lohikäärmepuulle, jonka virallisempi nimi on kanariantraakkipuu. Parque del Dragon lippukioski on siis sijoitettu ovelasti niin, ettei monikaan turisti ymmärrä sen kohdalla mahdollisuutta nähdä puuta ihan ilmaiseksi.

Meitä pääsylippujen hankkiminen ei haittaa lainkaan, sillä Parque del Drago on viihtyisä, hiljainen ja yllättävänkin laaja puisto, jossa voi ihailla monenlaisia Kanariansaarten kotoperäisiä kasveja. Puistosta on myös mainio näkymä ylväänä kohoavalle Teidelle. Vehreä kasvillisuus luo hauskan kontrastin tulivuoren lumiselle huipulle.

On kiinnostavaa nähdä vanha kanariantraakkipuu aivan lähietäisyydeltä, vaikkei sitä ihan koskettamaan pääsekään. Vaikka yleisesti puhutaankin tuhatvuotisesta puusta, sen todellista ikää on vaikea selvittää. Arviot vaihtelevat noin 800 vuodesta aina pariin tuhanteen, mutta kyseessä on joka tapauksessa poikkeuksellisen vanha kanariantraakkipuu. Tätä puuta pidetään syystäkin yhtenä Teneriffan tärkeimmistä symboleista.

Parikymmentä metriä korkea El Drago Millenario on maailman suurin ja vanhin pystyssä oleva kanariantraakkipuu. Kyseinen puu pääsi aikoinaan jopa tuhannen pesetan seteliin, jossa se oli kuvattuna yhdessä Teide-vuoren sekä Kanariansaarten kartan kanssa.

Parque del Dragossa on mukava kierrellä ja katsella esimerkiksi palmuja sekä kaktuksia. Pistäydymme myös pienessä luolassa, jossa on saaren alkuperäisasukkaiden guanchien muinaisista hautausrituaaleista muistuttava muumio.

Puistossa kuluu enemmän aikaa kuin olimme etukäteen ajatelleet. Niinpä ruokailukin venyy suunniteltua myöhempään. Monet lähistön ravintolat sulkevat jo oviaan, sillä tapana on pitää taukoa lounastarjoilun ja päivällisajan välillä. Seitsemän hengen seurueellemme on muutenkin haastavaa löytää tilaa ilman pöytävarausta. Teemme ravintolaa etsiessämme pienen kierroksen Icod de los Vinosin kaduilla, mutta mukavalta vaikuttavaan kaupunkiin olisi voinut tutustua perusteellisemminkin. Nähtävyyksiin kuuluvat ainakin perhospuisto Mariposario del Drago sekä hieman syrjemmältä löytyvä luola Cueva del Viento.

Kun sopivaa ruokapaikkaa ei tahdo Icod de los Vinosista löytyä, palaamme muutaman kilometrin päähän Garachicoon. Aiemmin päivällä näkemässämme Fungi’sissa on tilaa ja pääsemme lopulta ruokailemaan. Ravintola on erikoistunut sieniin ja pihveihin, joista erityisesti jälkimmäiset tulevat meille tutuiksi. Mistään fine diningista ei ole kysymys, mutta lihoja saa käristellä omatoimisesti haluamaansa kypsyyteen pöytään tuodulla pikku grillillä. Kova nälkä ehti jo yllättää, joten Fungi’s jää mieleen hauskana ja positiivisena kokemuksena.
Espanja
Teneriffan lomaviikon 10 elämystä

Vietimme vuodenvaihteessa reilun viikon Teneriffalla anopin syntymäpäivämatkan merkeissä. Ohjelmaan kuului paljon retkiä saaren värikkäisiin kaupunkeihin sekä upeisiin luontokohteisiin. Kokosin tähän juttuun reissun parhaat palat.
Tämä oli elämäni kolmas matka Kanariansaarille. Matkan syy on ollut aina sama, sillä aiemmat reissut ajoittuivat melko tarkalleen 20 vuotta sitten Lanzarotelle sekä 10 vuotta sitten silloinkin Teneriffalle. Nyt keskityimme saaren vehreään pohjoisosaan, joten aurinkorantojen sävyttämä eteläinen Teneriffa jäi nyt lentokenttää lukuunottamatta kokonaan väliin. Mukana olivat appivanhempani, lankomies sekä oma perheemme eli kaikkiaan seitsemän henkeä.

Kuten vuosia sitten julkaisemassani jutussa mainitsin, Kanariansaaret ovat paljon muutakin kuin auringon paahtamia hiekkarantoja ja baareissa juopuneita turisteja. Teneriffalla minua ihastuttavat erityisesti monipuoliset luontokohteet sekä perinteiset kanarialaiset kaupungit. Kiertelimme ympäri saarta autolla, jonka vuokrasin tällä kertaa TopCar -vuokraamosta. Kokosin alle matkamme kymmenen kohokohtaa. En tällä kerralla laittanut elämyksiä paremmuusjärjestykseen, vaan esittelen ne suunnilleen siinä järjestyksessä kuin ne itse koimme.

1. Teneriffan vanhin kaupunki La Laguna
Ensimmäinen retkikohteemme La Laguna sijaitsee saaren pääkaupungin Santa Cruzin kupeessa Teneriffan pohjoisosassa. Koko nimeltään San Cristóbal de La Laguna on paitsi saaren vanhin kaupunki myös Unescon maailmanperintökohde. Löydämme parkkipaikan vehreän Plaza de Adelantadon lähistöltä. Aukiota hallitsee suuri palmu ja sen viheralueilla käyskentelee kovaääninen kukko. On hauska huomata, kuinka joulutähdet kukoistavat täällä ulkokasveina. Ohitamme kaupungintalon ja jatkamme matkaa vilkasta Calle Obispo Rey Redondoa pitkin. Kävelykatu on aurinkoisena sunnuntaina täynnä ihmisiä, joista suurin osa vaikuttaisi olevan paikallisia.

Vanhankaupungin arkkitehtuuri on pirteän värikästä ja monien talojen ilmeeseen kuuluu koristeellisia parvekkeita. La Laguna on Teneriffan entinen pääkaupunki ja siellä kohoaa useita historiallisesti merkittäviä rakennuksia. Monista museoista ainakin osa on ilmaisia. Me pistäydymme Casa de los Capitanes Generalesissa, jossa on käyntimme aikaan näytteillä jouluseimiä sekä pienoismalleina että sisäpihalle koottuna suurempana toteutuksena.

Vilkkaan Calle Obispo Rey Redondon varrelta löytyy suuri katedraali, jonne kurkistamme sisään. Ostoskadun päässä odottaa toinen La Lagunan merkittävä kirkko eli korkeasta tornistaan helposti tunnistettava Iglesia de la Concepción. Käännymme täältä kohti Calle San Agustínia, joka sekin on värikkäiden talojen reunustama katu. Sen rakennuksista jää mieleen erityisesti Iglesia y exconvento de San Agustín, joka näyttää hienolta kirkontorneineen, keltaisine seinineen ja palmupuutarhoineen. Kulutamme La Lagunassa pari tuntia leppoisasti katuja pitkin kierrellen ja joissakin kaupoissa pysähdellen. La Lagunaa voisi kuvailla historialliseksi, viehättäväksi ja eloisaksi kaupungiksi.

2. Matkan paras ravintolaelämys La Bola de Jorge Bosch
Syömme matkan parhaan aterian Teguesten pikkukaupungin liepeillä sijaitsevalla El Lomon viinitilalla. La Bola de Jorge Bosch on loistavia makuja tarjoava ravintola, jossa panostetaan laadukkaasti valmistettuun lähiruokaan. Paikka on sen verran syrjäinen, ettei kukaan osu tänne sattumalta. Itse bongasin ravintolan Michelin Guiden nettisivuilta, joita käytän usein etsiessäni hyviä ravintoloita eri matkakohteista. La Bola de Jorge Bosch ei ole ansainnut Michelin-tähtiä, mutta jo sivustolle pääseminen on yleensä erinomaisen ruoan merkki. Meitä ihastuttavat myös hämmästyttävän edulliset hinnat, huomaavainen palvelu ja miellyttävä ympäristö.

Saavumme paikalle sunnuntaina, jolloin viinitilan myymälä on suljettu. Koko viinitila vaikuttaa täysin autiolta, kunnes löydämme tiemme ravintolasaliin. Pöytävaraus on täällä paikallaan, sillä sali on täynnä lounasvieraita. Annoskoot ovat suuria, joten tilaamme tarjoilijan suosituksesta seitsemälle hengelle yhteensä neljä alkuruokaa ja viisi pääruokaa jaettaviksi. Kaikki saavat näin vatsansa täyteen. Herkuttelemme muun muassa savustetulla vuohenjuustolla, burratalla, kroketeilla, risotolla, tonnikalalla ja porsaanlihalla. Viini on tietenkin omalta tilalta.

3. Patikkaretki Anagan luonnonpuistossa
Yksi Teneriffan kiehtovimmista osista on saaren pohjoisosasta löytyvä Anagan niemimaa, joka on upeine vuoristoisine maisemineen ja vehreine metsineen luontomatkailijoiden mieleen. Tarjolla on runsaasti haastaviakin patikkapolkuja, mutta me halusimme löytää omalle kävelyretkellemme kolmelle sukupolvelle sopivan helpohkon rengasreitin. Huomasin hyväksi tietolähteeksi Tenerife ON -sivuston, jonka kautta voi ladata myös saaren patikkapoluille opastavan sovelluksen matkapuhelimeen.

Reitiksemme valikoituu Cruz del Carmenin retkeilykeskukselta lähtevä Bosque de Los Enigmas, jolla on pituutta vajaat viisi kilometriä. Matkan varrella on jonkin verran korkeuseroja, mutta reitti on hyväkuntoinen ja turvallinen. Taival ei ole näköalojen kannalta mitenkään erityinen, mutta vie Anagan paikoitellen jopa viidakkomaisiin laakeripuista tunnettuihin metsiin. Olisi mukavaa tutustua Anagan patikkareitteihin joskus laajemmin. Niemimaata voi tutkia myös autoillen, jolloin mutkikkailla maisemateillä saa helposti kulumaan paljon aikaa. Anagan rannikolla on myös useita kyliä uimarantoineen.
Anagan patikkaretkestä on tulossa oma blogijuttunsa myöhemmin.

4. Aurinkoinen Puerto de la Cruz
Moni suomalainenkin tuntee Puerto de la Cruzin, joka lienee Teneriffan pohjoisrannikon suosituin turistikohde. Kyseessä on tästä huolimatta aito kanarialainen kaupunki, jossa on miellyttävä tunnelma ja sopivasti nähtävää. Puerto de la Cruzista löytyvät tietenkin myös kaikki matkailijoiden kaipaamat palvelut, kuten esimerkiksi merivesialtaiden tarjoamat hyvät uintimahdollisuudet.

Me vietämme Puerto de la Cruzissa uudenvuodenaattoa ja kiertelemme ympäriinsä muun muassa merenrantoja, katutaideteoksia, puistoja ja värikkäitä rakennuksia ihaillen. Sää on täällä rannikolla aiempiin päiviin verrattuna huomattavasti lämpimämpi. Ehdimme nauttia ulkoterasseilla sekä kevyen tapaslounaan että täyttävämmän uudenvuodenaaton aterian. Juhlatunnelma tuntuu nousevan illan pimennyttyä, mutta poistumme kaupungista illan ollessa vielä nuori.
Puerto de la Cruzista on tulossa oma blogijuttunsa myöhemmin.

5. Mykistävä Teiden kansallispuisto
Teneriffaa hallitsee saaren keskellä kohoava Espanjan korkein vuori Teide. Nousimme aiemmalla matkallamme huipun tuntumaan köysirataa pitkin, mutta tällä kerralla haluamme vain nauttia tulivuoren ympärille levittäytyvästä kansallispuistosta. Jo ajomatka on elämys, kun tie nousee rannikolta erilaisten metsävyöhykkeiden ja pilvilauttojen halki kohti laavakenttiä. Uudenvuodenpäivä näyttäisi houkutelleen alueelle myös paikallista väkeä, joka huvittelee laskemalla liukurimäkeä lumen peittämillä kukkuloilla.

Meidän aktiviteettimme on patikkaretki näyttävien Roques de Garcían kalliomuodostelmien ympäri. Reitillä on mittaa vain kolme ja puoli kilometriä, mutta siihen sisältyy kivikkoista ala- ja ylämäkeä. Toisaalta ensimmäinen kilometri on täysin esteetön, joten kevyempää jaloittelua kaipaavat voivat kulkea tuon matkan edestakaisin. Laavamaisema erikoisine muotoineen on huikean hieno ja näyttää matkan edetessä aina hiukan erilaiselta. Minulle tämä kävelyretki on koko matkan parhaita hetkiä.
Teiden kansallispuistosta on tulossa oma blogijuttunsa myöhemmin.

6. Viehättävä Garachico
Yksi päiväretkistämme suuntautuu Garachicoon, joka on yksi Teneriffan kauneimpia pikkukaupunkeja. Garachico ihastuttaa heti ensi silmäyksellä värikkäine taloineen ja mukulakivikatuineen. Päädymme pian kaupungin pääaukion laidalle Plaza de la Libertadin puistoon, jossa on esillä näyttävä seimiasetelma. Myös pieni Parque de la Puerta de Tierra on mukavan vehreä puisto monine palmuineen. Kiipeämme puiston yläpuolelle katselemaan kaupungin kattoja sekä niiden takana levittäytyvää sinistä merta.

Garachicon erikoisuuksiin kuuluvat uintiin sopivat merivesialtaat, jotka syntyivät vuoden 1706 suuressa tulivuorenpurkauksessa. Laavavirta tuhosi Garachicon merkittävän sataman ja muokkasi rannan nykyiseen erikoiseen muotoonsa. Merivesialtaiden vieressä voi tutustua pienikokoiseen San Miguelin linnoitukseen, joka suojeli menneinä aikoina kaupunkia merirosvojen hyökkäyksiltä.

7. Lohikäärmepuun kaupunki Icod de los Vinos
Jatkamme Garachicosta matkaa muutaman kilometrin päässä sijaitsevaan Icod de los Vinosiin. Tämän mukavan pikkukaupungin päänähtävyys on jopa tuhat vuotta vanhaksi arvioitu lohikäärmepuu eli kanariantraakkipuu, josta on tullut yksi koko Teneriffan symboleista. Komean puun näkee hyvin jo viereisen kirkkorakennuksen pihalta, mutta kun tänne asti on tultu, maksamme pienen pääsymaksun ja tutustumme puun ympärille rakennettuun Parque del Drago -puistoon. Vehreässä puistossa onkin mukava kierrellä jonkin aikaa ja ihailla kuuluisaa kanariantraakkipuuta lähietäisyydeltä.

Vierailumme Icod de los Vinosissa jää melko lyhyeksi, mutta kaupungista jää silti hyvä mielikuva. Paikoitellen jyrkkäänkin rinteeseen rakennettu kaupunki vaikuttaa viihtyisältä ja siellä näkyy joitakin puiden koristamia aukioita. Nähtävyyksiin kuuluvat muun muassa perhospuisto Mariposario del Drago sekä keskustan ulkopuolelta löytyvä vulkaaninen luola Cueva del Viento.
Garachicosta ja Icod de los Vinosista on tulossa oma blogijuttunsa myöhemmin.

8. Ostoksilla Santa Cruzissa
Matkoillamme on tärkeää toteuttaa myös teinien toiveita, joten yhden matkapäivämme pääkohteeksi valikoituu Teneriffan vilkkaasta pääkaupungista Santa Cruzista löytyvä kauppakeskus Meridiano. Siistissä kauppakeskuksessa on yli 70 liikettä sekä ravintoloiden täyttämä kattotasanne. Tyttäriä kiinnostavat erityisesti Pull & Bear, Bershka, Stradivarius sekä muut sellaiset kaupat, joita ei ainakaan vielä löydy Suomesta. Ostettavaakin löytyi, mutta sopivan maltillisesti.

Kävelemme Meridianosta Santa Cruzin vanhaan keskustaan, jonka kävelykaduista erityisesti Calle del Castillo on shoppailijoiden mieleen. Teemme vanhassakaupungissa pienen kävelykierroksen näyttäviä jouluvaloja ihaillen. Santa Cruzissa on myös rosoisempia kulmia ja pidän kovasti kaupungin aidosta arkisuudesta. Ohitamme muun muassa historiallisen kauppahallin Mercado Nuestra Señora de Áfrican, mutta se on ehditty jo vierailupäivänämme sulkea. Ostosten kannalta Santa Cruzista löytyisi myös suuri El Corte Inglés -ketjun tavaratalo sekä kauppakeskus Nivaria Center.

9. Jalkapallotunnelmaa CD Tenerifen ottelussa
Palaan Santa Cruziin vielä uudelleen, kun lähden lankomiehen kanssa katsomaan Espanjan cupin ottelua, jossa Tenerife saa vieraakseen Osasunan. Pamplonan ylpeys Osasuna sattuu olemaan oma suosikkijoukkueeni Espanjassa, joten on melkoinen onnenpotku nähdä juuri Los Rojillos tositoimissa tämän matkan aikana. Tenerife pelaa kotiottelunsa Santa Cruzin keskustassa Estadio Heliodoro Rodríguez Lópezilla, jonka lehtereille mahtuu reilut 22 000 katsojaa. Peli ei ole loppuunmyyty, mutta katsojia kertyy silti mukavasti ja tunnelma on varsin kelvollinen. Liput on kätevintä hankkia etukäteen CD Tenerifen nettisivuilta.

Tenerifen historian parhaat vuodet ajoittuivat 1990-luvulle, jolloin seura pysyi kymmenen peräkkäistä kautta Espanjan pääsarjassa La Ligassa. Nyt sinivalkoiset ovat vaarassa pudota kakkostasolta kolmannelle sarjaportaalle. Vierailija Osasuna on puolestaan vakiinnuttanut viime vuosina asemansa La Ligan keskikastissa ja lähtee aina arvaamattomaan cup-otteluun ennakkosuosikkina. Vieraat pääsevätkin kahdella helpohkolla kulmapotkuista syntyneillä maaleilla karkumatkalle, joka kestää avausjakson lopulla tulleen Tenerifen kavennuksen. Toisella puoliajalla ei enää maaleja nähdä, joten Osasuna jatkaa seuraavalle cup-kierrokselle lukemin 2–1. Osasunan voitto lämmittää itseäni kovasti, mutta toivon myös Tenerifen menestyvän nykyistä paremmin. Ottelukoosteen voi katsoa YouTubesta.

10. Majoitus ainutlaatuisessa Hacienda el Terrerossa
Säästin jutun loppuun elämyksen, josta oli meille iloa matkan jokaisena päivänä. Halusimme löytää anopin juhlamatkalle ainutlaatuisen majoituksen, ja sellaisen todellakin saimme. Hacienda el Terrero oli niin anopille kuin meille muillekin mieluisa ja ikimuistoinen majapaikka. Kyseessä on yksinäisen rantakallion päällä sijaitseva vanha maatila, joka on restauroitu majoituskäyttöön. Valkeista kivirakennuksista löytyy kaikkiaan 14 asuntoa, joissa voi aistia pitkää historiaa mutta nauttia myös moderneista mukavuuksista. Perinteinen kanarialainen tyyli on säilytetty niin uskollisesti, ettei esimerkiksi ikkunoissa ole lainkaan laseja, vaan pelkästään avattavat puiset luukut.

Ekomatkakohteena itseään mainostava Hacienda el Terrero on kuin tunnelmallinen pieni kylä kaukaa menneisyydestä. Henkilökuntaa on paikalla vain lähinnä aamupäivisin, mikä omalla tavallaan lisää kodikkuuden tuntua. Tänne hakeutuu rauhaa rakastavia ihmisiä, jotka viihtyvät hyvin omissa oloissaan. Kaikilla on käytössään omat ulkona olevat ruokapöytänsä, minkä vuoksi naapureiden naamat saattavat silti tulla tutuiksi. Nautimme siitä, kuinka täällä saa nauttia rauhasta ja valtameren kohinasta kauniissa ympäristössä.

Herään useimmiten kukon kiekumiseen, joka alkaa yleensä jo turhankin varhain. Tapanani on narauttaa kahdeksalta keittiön vanha puuovi auki ja antaa raikkaan meri-ilman virrata keuhkoihin aamun sarastaessa. Meillä on käytössämme kaksi asuntoa eri puolilla aluetta, joten kävelemme usein aamuvirkumman tyttären kanssa mukulakivikujaa appivanhempien ovelle kyselemään, olisiko joku muukin jo hereillä. Palkinnoksi saattaa saada kupillisen vastakeitettyä kahvia jo ennen varsinaisen aamiaispöydän kattamista. Ruokailemme myös useana iltana Haciendan pihalla, sillä kaikissa asunnoissa on keittiöt. Aamupalaa saisi halutessaan tilata valmiina ovelle.

Hacienda el Terreron erikoisuudet eivät varmasti sovi kaikille. Auto on aivan välttämätön kulkuväline, sillä pihamaalta pääsee jalkaisin ainoastaan vilkasliikenteisen maantien varteen. Esimerkiksi Puerto de la Cruz sijaitsee vajaan kymmenen kilometrin päässä. Paikka on myös varsin tuulinen, eikä aurinko ehdi paistaa talvella läheisen vuoren takaa kuin pari tuntia päivässä. Pihamaan kivikkoiset ja paikoin jyrkät polut voivat olla hankalia liikuntarajoitteisille, ja vilkkaille taaperoille alueella olisi taatusti vaaranpaikkoja. Majoituksen rustiikkisuuskaan ei välttämättä miellytä kaikkia, mutta meidän osaltamme Hacienda el Terrero täytti suuretkin odotukset.

Ajatuksia Teneriffasta
Teneriffalle matkustaminen herätti ristiriitaisia tunteita, koska saarelta on viime aikoina kantautunut ikäviä uutisia. Saarelle on julistettu vesipulasta johtuva hätätila, ja paikalliset asukkaat ovat kyllästyneet yhä pahenevaan yliturismiin. Matkailijat ovat Teneriffalle tärkeä tulonlähde, mutta protestoijat vaativat paikallisviranomaisilta toimia liiallisen turismin rajoittamiseksi. Paikallisten oikeudet ovat jääneet turismin jalkoihin ja myös luonnon tilanteesta on herännyt suuri huoli. Matkailun pitäisi olla entistä kestävämpää, mikä on nykyisillä vierailijamäärillä kovin vaikeaa.

Turismi on näkyvimmillään saaren eteläosassa, jossa on Playa de las Américasin kaltaisia matkailupalveluiden ympärille kehittyneitä rantakyliä. Suuret matkailijamäärät saattoi havaita myös saaren suosituimmissa luontokohteissa. Jouduimme jonottamaan vapaata parkkipaikkaa Anagan luonnonpuiston Cruz del Carmenin sekä Teiden kansallispuiston Roques de Garcían pysäköintialueille yli puoli tuntia kumpaankin. Totta kai myös vilkkaalla joulusesongilla oli vaikutusta asiaan. Teneriffan teillä on myös ajoittain ruuhkia, joissa paikallisten ja matkailijoiden keskinäistä määrää on turistikohteita hankalampi arvioida.

Ennen matkaamme uutisissa kerrottiin Teneriffaa koetelleista lumisateista ja toisaalta myös kolmenkymmenen asteen yölämpötiloista. Lisäksi Afrikasta puhaltava hiekkamyrsky Calima heikentää ajoittain Kanariansaarten ilmanlaatua. Meillä ei ollut säiden suhteen valittamista, sillä aurinko paistoi reilusti joka päivä. Ihan hellelukemiin asti ei ainakaan saaren pohjoispuolella päästy, mutta elohopea nousi hieman yli kahdenkymmenen asteen. Toisaalta vuorille noustessa lämpötila laski auton mittarissa alimmillaan seitsemään asteeseen.

Vietimme Teneriffalla erinomaisesti onnistuneen loman. Saari on varsinkin luontonsa osalta mielenkiintoinen ja vanhat värikkäät kaupungit tuovat esiin pitkää historiaa. Selkeisiin vetonauloihin kuuluu myös miellyttävä ilmasto, joka myös vaihtelee saaren eri puolilla jonkin verran. Maastoltaan karu etelärannikko sopii auringonpalvojille, kun taas vehreä pohjoinen vetoaa luontomatkailijoihin. Anagan luonnonpuisto tuo paikoitellen mieleen itselleni rakkaat Madeiran näkymät ja mahtava Teiden kansallispuisto sykähdyttää tulivuorimaisemillaan. Saarella riittää siis sekä nähtävää että koettavaa.

Teneriffalla on mukava lomailla, mutten ole ainakaan heti kaavailemassa kolmatta reissua samalle saarelle. Esimerkiksi Espanjan-suunnitelmieni osalta päällimmäisinä ovat mantereella sijaitsevat alueet, koska niistä on aina enemmän mahdollisuuksia retkeillä ruuhkien yllättäessä väljempiin kohteisiin. Jos kuitenkin vielä palaan Teneriffalle, jäi mieleeni muutamia kiinnostavia vierailupaikkoja.

Kaupungeista houkuttaisivat ainakin La Orotava sekä Buenavista del Norte. Buenavistan suunnalta löytyisi myös Punta de Tenon majakka, jolle pääsyä on autoliikenteen osalta rajoitettu. Saaren suosituimpiin retkikohteisiin kuuluvassa Mascassa kävimme jo kymmenen vuotta sitten, enkä ollut nyt kiinnostunut lähtemään ruuhkaiseksi tietämälleni tielle. Anagaan voisin sen sijaan palata tilaisuuden tullen vaikka useammankin kerran. Teneriffan tuuliset rannat ja vehreät metsät ovat tehneet minuunkin vaikutuksen, joka tuskin unohtuu vuosienkaan päästä.
-
Suomi2 vuotta sitten
Hiihtoloma Syötteen laduilla
-
Itävalta1 vuosi sitten
Alppimaisemia kesäisessä Seefeldissä
-
Huvipuistot2 vuotta sitten
Huvipuistokokemus – Disneyland Park Paris
-
Yhdysvallat1 vuosi sitten
Ensikertalaisen Los Angeles – 10 kohdetta
-
Italia1 vuosi sitten
Cinque Terre – 5 kuvankaunista kylää
-
Yhdysvallat2 vuotta sitten
Los Angelesin kiehtova Venice
-
Italia1 vuosi sitten
Patikkaretkellä Cinque Terressä
-
Ranska2 vuotta sitten
30 nähtävyyttä Pariisissa
-
Yhdysvallat1 vuosi sitten
Tarunhohtoinen Hollywood
-
Espanja2 vuotta sitten
Kaksien kasvojen Torrox
-
Italia2 vuotta sitten
Milanon pääkallokappeli San Bernardino alle Ossa
-
Englanti12 kuukautta sitten
Huikea Harry Potter -studiokierros Lontoossa
Erja/Andalusian auringossa-ruokamatkablogi
18.12.2016 at 20:28
Ronda on ihana! Ja mahtavaa, että joku muukin on löytänyt tiensä Júzcariin 🙂
Mika / Lähtöportti
19.12.2016 at 23:10
Rondan suosio oli helppo ymmärtää paikan päällä. Júzcariin ei ihan vahingossa tietään löydä, mutta onneksi kuulin paikasta etukäteen 🙂
Meri / Syö Matkusta Rakasta
18.12.2016 at 21:42
Ja matkakuume nousee… 🙂
Mika / Lähtöportti
19.12.2016 at 23:10
Hyvä, hyvä… ei enää kovin montaa päivää jäljellä 🙂
Noora | Kerran poistuin kotoa
18.12.2016 at 22:08
En muista koska ja missä törmäsin ekan kerran Rondaan, mutta heti tiesin, että tonne on joskus päästävä! Toi on niin mun näköinen paikka 🙂 Joskus suunnittelin reissua noille kulmille, olisin käynyt ainakin tuolla ja Gibraltarilla. Se on vielä toteutumatta, mutta joskus sitten!
Mika / Lähtöportti
19.12.2016 at 23:13
Joskus varmasti pääset tuonnekin. Rondassa on tosiaan hyvät kaivonkannet, niin ei tule senkään puoleen hukkareissua 😀 Tarkoitus on muuten julkaista Gibraltar-postaus vielä tämän vuoden puolella.
Kohteena maailma / Rami
19.12.2016 at 1:20
Itsellähän tuo Rondan on ollut tähtäimessä sen parikymmentä vuotta ja puolenkymmentä Malagan reissua. Taitaa olla lähimmäksi päässyt sitä tässä jutussa 😀
Kun golfkenttien perässä on Andaluciaa kiertänyt useita viikkoja, niin kaikki oleelliset paikat on näkemättä. Ronda lukeutuu niihin. Ajattelinkin tässä vakavissani harkita lähiaikoina perheloman viettoa Malagassa, mikä ei olisi vähän aikaa sitten tullut vielä mielenkään. Nyt kun edellisistä käynneistä on sen verran aikaa, niin olisi aika tutustua tähän Espanjan eteläosaan syvällisemmin. Golfkentät on kyllä kartoitettu jo varsin kattavasti.
P.S. Vai on toi Júzcarin tuolla, sekin täytyy siis samalla reissulla käydä katsomassa.
Mika / Lähtöportti
19.12.2016 at 23:21
Costa del Sol osoittautui mainioksi perhelomakohteeksi, joten jos maltat jättää mailat kotiin, niin näitä nähtävyyksiä olisi kyllä tarjolla 🙂 Välimatkat on mukavasti lapsiystävällisiä, joten hyvin ehtii sekä uimaan että kiertelemään kyliä ja kaupunkeja. Júzcar oli hauska paikka, kannattaa yhdistää nimenomaan samaan päivään Rondan kanssa.
Janni / Lentopelko
19.12.2016 at 9:40
Onpas kauniin näkönen paikka! Erityisesti toi viimenen kuva on upee. Ei kai toi kallio vaan pääse sortumaan ja kaupunki tipahtamaan tonne rotkoon? 😀
Mika / Lähtöportti
19.12.2016 at 23:29
Kaunis paikka, sekä maisemien että valkeiden talojen puolesta. Kallio taitaa olla vankkaa tekoa, hyvin on kaupunki pysynyt pystyssä jo monta sataa vuotta 🙂
Elina | Vaihda vapaalle
19.12.2016 at 14:03
On kyllä upea kaupunki. Olen tästä ennenkin kuullut ja nähnyt kuvia ja heti ollut sitä mieltä, että tuolla pitäisi päästä käymään. Kiva kuulla, että tunnelma oli leppoisa, eikä paikka ollut liian tukkoinen, vaikka onkin suosittu nähtävyys – ja syystä. Mihin aikaan vuodesta olittekaan tuolla?
Mika / Lähtöportti
19.12.2016 at 23:37
Lokakuun lopulla oltiin, mikä vaikutti tosi hyvältä ajalta olla tuolla päin. Ainakin tänä vuonna sää vaihteli lämpimästä jopa helteiseen, mutta vilkkain turistikausi oli jo ohitse. Voisin kuvitella että viihtyisitte, löytyy muun muassa maisemateitä, komeaa luontoa ja mukavia kaupunkeja.
Nomadi
19.12.2016 at 15:21
Voi, Ronda on aivan ihana! Itse kävin siellä tosin elokuussa, mitä en ihan suosittele… lokakuu lienee lämpötilansa puolesta huomattavasti miellyttävämpi 🙂
Mika / Lähtöportti
19.12.2016 at 23:44
Kiitos kommentista! Voin kuvitella elokuun olleen tukala. Eräs kaverinikin kertoi tuskailleensa Andalusian nähtävyyksillä yli 40 asteen helteessä. Lokakuussa oli ainakin tänä vuonna mukavan lämmintä, muttei liian kuumaa.
Jenna / With huge passion for life
20.12.2016 at 12:12
Rondasta olen kuullut paljon ja mielettömän hienolta paikalta vaikuttaa. Täytyy itsekin päästä näkemään se joskus. Sesongin ulkopuolella tuolla on varmasti kivempi käydä.
Mika / Lähtöportti
21.12.2016 at 12:03
Ronda on näkemisen arvoinen. Suosittelen Andalusiaa muutenkin, varsinkin kun teillä on nyt pieni matkalainenkin reissuilla mukana. Helppoa ja turvallista matkustamista sekä yllättävän paljon mielenkiintoista nähtävää suhteellisen pienellä alueella. Kuumuuden ja turistimäärien takia en ainakaan itse lähtisi keskikesällä, meillä oli lokakuussa erinomainen tuuri säiden suhteen.
Anna | Muuttolintu.com
20.12.2016 at 22:39
Siis ihan mielettömät maisemat. Miksi tämä paikka ei ole kuuluisampi! 🙂 Vai olenko ainoa, joka ei ole tästä ennen kuullut. Voin kertoa, että tuonne suuntaan kun joskus lähdetään, niin aivan varmasti haluan pysähtyä täällä. Ja syys-lokakuu olisi varmaan just se paras aika sään ja pahimman turistiryysiksen välttämisen puolesta. Pelkään kyllä usein korkeita vuoristoteitä, mutta ei tuo mitenkään liian kuumottavalta kuulosta. Taas tuli ikävä Espanjaan. Ja kinkkubocadilloja, omnomnom…
Mika / Lähtöportti
22.12.2016 at 12:00
Mun on edelleen vaikea uskoa, että intialaisen riksarallin jälkeen pelkäisit mitään liikenteeseen liittyvää 🙂 Mukava kuulla, jos tästä löytyi uusi käyntipaikka tuleville reissuille. Itse luin Rondasta ensi kertaa muutama vuosi sitten jostain matkailulehdestä. Syys-lokakuu on varmasti keskikesää mukavampi aika käydä tuolla.
Henna / Kulkutautiset
21.12.2016 at 20:52
No Anna ei kyllä ole ainoa, joka tästä ei ole kuullut! 😀 Tai tuo silta näyttää etäisesti tutulta, mutta en vannoa, etten sotke sitä johonkin muuhun ja ainakaan Ronda-nimi ei soita kelloja. Taas sinä, Mika, seikkailet paikoissa, joista minulla ei ole harmainta hajuakaan…
Upean näköinen on tuo rotko, voi jo korkeanpaikankammoisella vähän kylmätä kurkistella sinne. Hienoon paikkaan ovat ihmiset aikoinaan keksineet kaupunkinsa rakentaa, ja voin vain kuvitella, että noissa maisemissa on vanhassakaupungissakin aivan erityinen tunnelma. Ja hei, espanjalaiset voileivät alkoivat just nyt kuulostaa aika hyviltä! 😀
Mika / Lähtöportti
22.12.2016 at 12:17
Hauskaa, että voidaan lukea toistemme blogeista sellaisista paikoista, jotka on itselle uusia tuttavuuksia! Saattaahan tuolla reunalla vähän korkeanpaikankammoista kylmätäkin. Itselle tämä oli sujuvaa jatkoa edellisenä päivänä kävellylle Caminito del Reyn jyrkännereitille.
Kaupunkeja rakennettiin muinoin tuollaisille paikoille varmasti siksikin, että niitä olisi helpompi puolustaa vihollisia vastaan. Tuolla tuli hieman mieleen Orvieton kaupunki Italiassa. Sekin sijaitsee osittain pystysuoran kallion reunalla, mutta maisema ei ole aivan yhtä dramaattinen.
Henna / Kulkutautiset
28.12.2016 at 13:48
Nyt sen kräkkäsin! Tämä kuva on Windowsin satojen taustakuvien joukossa, jotka randomisti vaihtuvat lukitusnäytöllä parin päivän välein… http://www.theartsadventurer.com/adventure-teasing-with-windows-screen-shots/ Siinä olen tuon sillan nähnyt, ja siksi nimi ei ollut tuttu. Se välillä harmittaakin, kun ei niitä kaikkia kuvien paikkoja aina tunnista ja monesti kiinnostaisi tietää, mistä on otettu… 🙂
Mika / Lähtöportti
29.12.2016 at 21:51
Mainiota, että mysteeri selvisi! Noita linkin takaa löytyviä kuvia katsoessa tulee vaan mieleen, että olisi sittenkin pitänyt nähdä vaivaa ja hankkiutua itsekin ottamaan kuvia entistä dramaattisemmista kuvakulmista 😀