Espanja
Flamenco – Sevillan rytmikäs sielu

Jokaisella kaupungilla on oma rytminsä. Monen muun andalusialaisen kaupungin tapaan Sevilla sykkii flamencon tahtiin, sillä onhan se tämän taiteenlajin syntysijoja. Tutustuimme Sevillan flamencomuseoon sekä kävimme katsomassa kaksi esitystä.
Vietimme syksyllä 2022 kolme viikkoa Sevillassa, jolloin kaupunki ehti tulla jo varsin tutuksi. Ihastuin Andalusian pääkaupungin tunnelmaan, ravintolatarjontaan, kauniiseen arkkitehtuuriin, nähtävyyksiin ja kävelyihin Guadalquivir-joen rannalla. Kävin monessa jalkapallo-ottelussa, mutta tutustuimme myös toiseen paikalliseen intohimon kohteeseen. Flamenco on sevillalaisilla verissä. Keskustan aukioilla saattaa toisinaan nähdä turisteja viihdyttäviä tanssijoita, mutta välillä kuppiloiden edustalta kantautuu myös ihan spontaania taputusta ja sielukasta laulua. Aiheeseen voi syventyä tarkemmin vaikkapa flamencomuseossa ja erilaisia tanssiesityksiä järjestetään totta kai ympäri Sevillaa.

Museo del Baile Flamenco
Sevillan flamencomuseo mainostaa olevansa ainutlaatuinen maailmassa. Sen perustaja Cristina Hoyos on lukuisia kertoja palkittu sevillalainen tanssijalegenda, jonka uran tähtihetkiin kuuluu esiintyminen vuoden 1992 Barcelonan olympialaisten avajaisissa ja päättäjäisissä. Museossa on pysyvän näyttelyn lisäksi myös vaihtuvia näyttelyitä. Näemme aluksi seinälle heijastettuja flamencoesityksiä, joita voi katsella parissa eri huoneessa. Esillä on myös jonkin verran flamencopukuja, mutta kokoelma voisi olla paljon laajempikin. Ylimmässä kerroksessa on aiheeseen liittyviä tauluja, muutamia muita esineitä sekä toimistotiloja.

Musiikista ja tanssista koostuva flamenco syntyi Andalusiassa mahdollisesti 1400-luvulla, mutta koska vanhimmat aiheeseen liittyvät kirjalliset lähteet ovat vasta paljon myöhemmältä ajalta, on flamencon varhaishistoriasta vain vähän varmaa tietoa. Itse haluan uskoa tarinaan flamencon syntymisestä Sevillassa Trianan kaupunginosan romaniyhteisön iltanuotioiden äärellä, mutta tämä lienee vain osa totuutta. Sevillan lisäksi myös ainakin Granada ja Jerez pitävät itseään flamencon kotikaupunkina. Romanien vaikutus flamencon syntyyn oli erittäin suuri, mutta mukaan on tarttunut piirteitä myös kahden muun Etelä-Espanjassa vainotuksi joutuneen kansan, maurien ja juutalaisten, kulttuurista.

Flamenco nousi suureen suosioon 1800-luvun puolivälissä, jolloin sitä esittivät sekä romanit että andalusialaiset. Suosio on vaihdellut eri aikakausina ja nykyään keskustellaan muun muassa siitä, miten turisteille järjestettävät esitykset vaikuttavat flamencon tulevaisuuteen. Flamencoon kuuluu runsaasti erilaisia tyylilajeja, ja yleensä turisteille suunnattu versio onkin vain yksi osa hyvin monisäikeistä flamencokulttuuria. Aidosta ja oikeasta tyylistä riittää mielipiteitä, mutta ainakin turistinäytökset pitävät flamencon tehokkaasti suuren yleisön tietoisuudessa. Flamenco on päässyt Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon ja se on tärkeä osa espanjalaista kulttuuria.

Siististi toteutettu museo on viihdyttävä kokonaisuus, joka huokuu flamencon henkeä. Toisaalta näyttelyt ovat melko suppeita, emmekä koe mitenkään erityisiä elämyksiä. Meille riittääkin museoon tutustumiseen vain vajaa tunti. Alakerrassa järjestetään kolme tanssiesitystä joka ilta, joten Museo del Baile Flamenco olisi varmasti hyvä paikka myös flamencon katseluun. Emme kuitenkaan yhdistä museovierailua esitykseen, vaan päätämme käydä katsomassa tanssia muualla.
Museo del Baile Flamenco
Calle Manuel Rojas Marcos 3
museodelbaileflamenco.com

Flamencoesitys – La Casa del Flamenco
Sevillassa on paljon pieniä flamencoteattereita, joissa järjestetään esityksiä päivittäin. Tanssiin voi tutustua myös vapaamuotoisemmassa ympäristössä joissakin baareissa ja muissa illanviettopaikoissa. Vaihtoehtoja on paljon, mutta valitsen lopulta nettiselailun päätteeksi La Casa del Flamencon esityksen, johon on tarjolla myös lastenlippuja. La Casa del Flamenco löytyy Santa Cruzin entisen juutalaiskaupunginosan kujien labyrintista. Seikkailemme kapeilla kujilla hetken, kunnes löydämme onnellisesti perille.

La Casa del Flamencoon kannattaa saapua ajoissa, sillä paikkanumeroita ei ole ja salista saa valita mieleisensä vapaan tuolin. Istuimia on vain parissa rivissä, mutta eturiviin tähtääminen on varmasti hyvä idea. Esiintyjiä saapuu lavalle viisi kappaletta. Tanssijoina toimivat nainen ja mies edustavat molemmat varsin kokenutta kaartia, kuten myös kitaraa soittava herrasmies. Kaksi nuorempaa miestä laulavat ja antavat esitykselle taputuksillaan rytmin. He myös kannustavat tanssijoita ajoittain lähes koomisen laiskoilla ja toisinaan hyvinkin kiihkeillä olé-huudahduksilla.

Esityksellä on selkeä rakenne. Mies ja nainen tanssivat ensin yhdessä. Tanssia on mielenkiintoista seurata, sillä kaksikko ikään kuin keskustelee toisilleen kastanjettien sekä askelten avulla. Seuraavaksi on vuorossa naisen soolotanssi ja lopuksi on miehen vuoro. Miehen jalat käyvät soolonumeron edetessä yhä vain vauhdikkaampaan tahtiin, kunnes hän jo tanssii kuin viimeistä päivää jonkinlaiseen transsiin vajonneena. Tanssinumeroiden välissä kuullaan kaunista kitaramusiikkia. Valokuvaaminen La Casa del Flamencossa on esityksen aikana kielletty lukuun ottamatta muutamaa viimeistä minuuttia. Sallitun kuvausajan alkamisesta ilmoitetaan selkeästi paikan päällä.

Tunnin mittainen hieno esitys muodostuu musiikin ja tanssin saumattomasta liitosta. Kaiken taustalla on rytmi, joka vaihtelee välillä nopeastikin hitaasta tunnelmoinnista lähes hurmiolliseen kiihkeyteen. Vaikkei flamencosta kovin paljoa ymmärtäisikään, on esityksen seuraaminen mukava kokemus. Vahva tunnelataus, tulisuus, ylpeys ja toisaalta myös synkkä kärsimys ja kaiho ovat helposti aistittavissa. Laulu ja tanssi ovat olleet muinaisilla leirinuotioilla keino ilmaista sorrettujen kansojen tunteita.
La Casa del Flamenco
Auditoria Alcántara / Calle Ximénez de Enciso 28
lacasadelflamencosevilla.com

Flamencoesitys – Teatro Flamenco Triana
Päätämme käydä katsomassa vielä toisenkin näytöksen, tällä kerralla flamencon mahdollisilla syntysijoilla Trianassa, joka oli vuosisatojen ajan romaniyhteisön asuinaluetta. Teatro Flamenco Trianassa istutaan teatterisalissa ja paikat on numeroitu. Penkkirivejä on kaikkiaan yhdeksän, minkä lisäksi salissa on parvi. Paikkoja ei saanut nettivarausta tehdessä valita ja meille ojennetaan paikan päällä liput kuudennelle riville. Lava ei ole valtavan kaukana, mutta tanssijoiden taidokasta jalkatyöskentelyä ei pysty seuraamaan yhtä hyvin kuin edellisen esityksen eturiviltä. Valokuvaaminen on kielletty koko esityksen ajan, joten esiintyjistä ei jää lainkaan kuvia muistoksi.

Esiintyjät ovat nyt nuorehkoja, lukuun ottamatta varttuneempaa kitaristiherraa. Näytöksen rakenne noudattaa tuttua kaavaa, eli nainen ja mies tanssivat ensin yhdessä, sen jälkeen nainen yksikseen ja lopuksi on miehen soolotanssin vuoro. Tanssien välillä kuullaan taas musiikkinumeroita. Esiintyjistä jää parhaiten mieleen illan ainoana laulajana toimiva upeaääninen nainen, Marian Fernández, jonka tulkinnat tuntuvat tulevan syvältä sielusta. Muuten tämä tunnin mittainen esitys vastaa hyvin pitkälti edellistä, enkä osaa sanoa oliko jompikumpi toista laadukkaampi. Flamencoteattereissa riittää niin paljon näytöksiä, että esiintyjät vaihtuvat illasta toiseen. Ainakin asiaan paremmin perehtyneet osaavat arvostaa sitä, että Teatro Flamenco Triana kertoo seuraavien iltojen esiintyjät nettisivuillaan.
Teatro Flamenco Triana
Calle Pureza 76
www.teatroflamencotriana.com

Flamencoa muualla Sevillassa
Sevillassa on edellä mainittujen lisäksi runsaasti muitakin flamencoteattereita, minkä lisäksi musiikista ja tanssista pääsee nauttimaan monissa baareissa. Flamencobaarit spontaaneine tansseineen tarjoavatkin luultavasti autenttisimpia kokemuksia, kun taas teattereissa voi istua alas seuraamaan ennalta suunniteltua show’ta. Useissa teattereissa on kaksi tai kolme esitystä joka ilta, joten tarjontaa on todella paljon. Salit ovat usein melko pieniä, koska intiimi tunnelma on oleellinen osa flamencokokemusta. Keräsin alle pienen listan, jossa on osa Sevillan flamencoteattereista. Näistä minulla ei kuitenkaan ole omakohtaista kokemusta.
Baraka Sala Flamenca
Perinteistä flamencoa pienessä ja intiimissä tilassa Trianassa.
Calle Pureza 107
www.barakasalaflamenca.com
El Patio Sevillano
Vuonna 1952 aloittanut Sevillan vanhin flamencoshow härkätaisteluareenan naapurissa.
Paseo Cristóbal Colón 11
elpatiosevillano.com
Tablao Flamenco Los Gallos
Yksi vanhimmista, vuonna 1966 aloittanut flamencoshow.
Plaza de Santa Cruz 11
www.tablaolosgallos.com
Tablao Flamenco Las Setas
Flamencoa, tapaksia ja sherryä Setas de Sevilla -kompleksissa.
Plaza de la Encarnación, Pasaje de Las Setas
tablaoflamencolassetas.com
Casa de la Memoria
Palkittuja esiintyjiä kauniissa rakennuksessa lähellä Setas de Sevillaa.
Calle Cuna 6
casadelamemoria.es
Teatro Flamenco Sevilla
Laadukasta flamencoa suurehkossa teatterissa.
Calle Cuna 15
teatroflamencosevilla.com
Flamenco Andalusi
Flamencoa härkätaisteluareenan lähellä pienessä ja hieman ahtaassa salissa.
Calle Arenal 3
tablaoflamencoandalusi.com
La Cantaora
Flamencoa kahdesti illassa, myös ruokailumahdollisuus.
Calle Albareda 22
flamencolacantaora.com
Tablao Flamenco en Sevilla
Tunnin mittaisia esityksiä kahdesti illassa lähellä katedraalia.
Calle Francos 33
www.tablaoflamenco.net
Tablao Flamenco Álvarez Quintero
Edellisen tavoin tunnin mittaisia esityksiä kahdesti illassa lähellä katedraalia.
Calle Álvarez Quintero 48
www.tablaoalvarezquintero.com

Espanja
Teneriffan patikkaretket: Bosque de Los Enigmas

Teneriffan pohjoisosasta löytyvä Anagan niemimaa houkuttelee luontomatkailijoita rehevillä laakeripuumetsillä ja vuoristoisilla maisemilla. Teimme Anagassa noin viiden kilometrin mittaisen kävelykierroksen metsien siimeksessä.
Anagan maaseutupuistoksi nimetty niemimaa on vehreää luonnonsuojelualuetta, jossa riittää retkivaihtoehtoja moneen makuun. Tarjolla olisi muun muassa polkuja, jotka kulkevat vuorten ja rannikon pikkukylien välillä. Näillä reiteillä saisi ihailla komeita maisemia niin merelle kuin vuorillekin päin, mutta useimmat polut haastavat kulkijaa korkeuseroilla ja kivikkoisella alustalla. Meidän kolmen sukupolven ryhmällemme kelpaisi mieluiten suhteellisen helppo rengasreitti, jota ryhdyn etsimään Tenerife ON -sivustolta. Toiveita tuntuisi vastaavan parhaiten polku nimeltä Bosque de Los Enigmas eli Arvoitusten metsä.

Ajelemme Anagaan La Lagunan kaupungin ohitse. Tie kääntyy pari pikkukylää ohitettuamme mutkikkaaseen ylämäkeen, jolloin asutus loppuu ja saavumme rehevän metsän keskelle. Etenemme pari kilometriä autojonon jatkona, kunnes liikenne pysähtyy kokonaan. Alamme pian ymmärtää, että kyseessä on jono päämääränämme olevalle Cruz del Carmenin parkkipaikalle. Tilanne alkaa vaikuttaa jo epätoivoiselta, mutta olemme sisukkaita ja saamme reilun puolen tunnin odottelun jälkeen automme pysäköityä. Heti parkkipaikan laidalla odottaa Cruz del Carmenin näköalapaikka, jolta voi ihailla La Lagunan kaupungin ylitse avautuvaa maisemaa Teide-vuorelle päin.

Suunnistamme näköalapaikalta maantien toiselle puolelle, josta Bosque de Los Enigmas -polku alkaa. Kierros on vajaan viiden kilometrin mittainen ja se sisältää osia merkityistä reiteistä PR-TF 11 El Batán–Punta del Hidalgo sekä PR-TF 12 Bajamar. Ohitamme Cruz del Carmenin ravintolan ja pääsemme polulle, jolla tulee pian vastaan opastaulu.

Lähdemme tekemään kierrosta myötäpäivään. Alkumatka on lähes pelkkää alamäkeä, kun reitti laskeutuu autotien lähistölle ja kääntyy sitten syvemmälle metsään. Puiden oksat ovat taipuneet hauskasti polun yläpuolelle ja muodostavat eräänlaisen lehtikatoksen.

On mukavaa kävellä rauhallisesti ja nauttia aurinkoisesta säästä. Joillakin oksilla kasvaa naavaa ja maa on paikoitellen punertavaa. Metsässä ei ainakaan näin vuodenvaihteessa kuki oikeastaan mikään. Eläinkohtaamisemme rajoittuvat pariin pikkulintuun.

Retki vie meidät Anagan laakeripuumetsien keskelle. Subtrooppiset laakeripuu- eli laurisilva-metsät ovat tulleet meille tutuiksi monilla Madeiralla tehdyillä luontoretkillä ja näimme niitä Azoreillakin. Laakeripuumetsät olivat esihistoriallisella ajalla yleisiä koko Välimeren alueella, mutta ne ovat nykyään kadonneet muualta kuin näiltä muutamilta Atlantin saarilta.

Reitti kulkee suurimmaksi osaksi leveää ja tasapohjaista polkua pitkin. Eteneminen on näin ollen hyvin helppoa, mutta varsinkin pitkien suorien kohdalla maisemallisesti hieman yksitoikkoista.

Retken luonne muuttuu saapuessamme pitkään ylämäkeen, joka mutkittelee jyrkällä rinteellä. Päivän rankin nousu johtaa meidät autotien varteen ja komealle Zapatan näköalapaikalle, jossa syömme repussa kulkeneet eväät.

Aurinko porottaa kuumasti näköalapaikalle, joka on suurin piirtein kävelykierroksen puolivälissä. Ohi kulkeva tie on kovin hiljainen, ja vaikka näköalapaikan parkkipaikalla ei ole montaa paikkaa, mahtuisi tänne silti pysäköimään vaikka heti. Tämä olisi ollut hyvä tieto ennen omaa retkeämme, jonka ainoa ikävä osuus oli vapaan parkkipaikan odottaminen Cruz del Carmenissa.

Zapatan näköalapaikalta on hyvin samankaltainen maisema kuin Cruz del Carmenistakin, eli pääosassa on Teide-vuori. Toisaalta täältä näkyy myös vehreitä kukkuloita ja komeita metsiä sekä taustalla kimalteleva valtameri.

Palaamme pienen pätkän maantien vartta takaisin päin, kunnes polku kääntyy taas metsään. Laskeudumme hetken jyrkästi alaspäin, minkä jälkeen matka jatkuu sujuvasti. Ylitämme vielä kertaalleen maantien, minkä jälkeen taivallamme leveää polkua pitkin.

Loppumatkalla on pitkiä loivia ylämäkiä sekä hieman porrastettuja jyrkempiäkin nousuja. Reitti ei ole erityisen raskas, joten saamme tehdä kaipaamamme leppoisan metsäretken.

Reitin loppuvaiheessa on jälleen paljon runsasta kasvillisuutta, jolloin polku kulkee taas eräänlaisessa puiden muodostamassa tunnelissa. Rehevyyden ainoana huonona puolena ovat suppeat maisemat, sillä puiden takaa näkyisi luultavasti kauas merelle saakka.

Saavumme takaisin Cruz del Carmeniin ja käymme vielä retken lopuksi Mirador de Los Enigmas -näköalapaikalla, joka on jonkinlaisen rakennuksen katolla. Täältä aukeaa ehkä koko päivän upein näkymä alas merelle päin vehreiden vuorten ja kukkuloiden ylitse.

Bosque de Los Enigmas tarjosi meille mukavan metsäretken, jonka aikana nautimme Anagan maaseutupuiston vehreästä luonnosta. Maisemallisesti reitillä ei ollut mitään kovin ihmeellistä, koska matkaa taitettiin käytännössä koko ajan metsän siimeksessä. Retken kolmesta näköalapaikasta kaksi sijaitsee aivan lähtöpaikan tuntumassa ja kolmaskin autotien varrella.

Metsäretki oli meille joka tapauksessa mieluisa kokemus, joka toi sopivasti vaihtelua Teneriffan-matkan ohjelmaan. Jos vielä joskus palaan Teneriffalle, haluaisin tutustua Anagaan laajemmin. Niemimaan autoteitä tuli ajettua vasta todella vähän ja toiveena olisi päästä myös niille maisemiltaan näyttävämmille patikkapoluille.
Lue myös koko matkastamme kertova juttu Teneriffan lomaviikon 10 elämystä.
Espanja
Teneriffan patikkaretket: Roques de García

Teiden kansallispuisto on varmasti Teneriffan tunnetuin luontokohde. Espanjan korkeimman vuoren ympärille levittäytyvissä laavamaisemissa risteilee paljon retkeilypolkuja, joista me valitsimme Roques de Garcían reitin.
Jo automatka Teneriffan rannikolta saaren keskiosiin on elämys, sillä mutkikas tie nousee kilometri toisensa jälkeen yhä korkeammalle. Lähdemme matkaan pohjoisesta, jolloin tie kulkee La Orotavan kaupungin halki. Asutus vaihtuu vähitellen havumetsiin ja auton lämpömittarin lukemat laskevat tasaiseen tahtiin. Rannikon ikuinen kesä vaihtuu samalla varsin syksyisiin näkymiin.

Pysähdymme Mirador de Mataznos -nimiselle näköalapaikalle katselemaan maisemaa kauas meren suuntaan. Mutkaiset tiet johtavat yhä ylemmäs ja tien varrella alkaa näkyä lunta. Runsas lumisade oli sulkenut Teiden tiet vain paria viikkoa aiemmin, mutta ajaminen on nyt uudenvuodenpäivänä taas onneksi turvallista. Pyhäpäivä on houkutellut vuoristoon myös paljon paikallisia, jotka ovat lähteneet liukurimäkeen lumen peittämille rinteille. Autojono ainoaa tietä pitkin etenee hitaasti ja pysähtyy parin ravintolan kohdalla kokonaan.

Kävimme näissä maisemissa kymmentä vuotta aiemmin, jolloin nousimme Teiden huipun tuntumaan köysiradalla. Tuosta retkestä voi lukea jutustani Teneriffan mahtava Teide. Nyt aikomuksenamme ei ole nousta noin ylös, vaan keskittyä maisemien ihailuun alempana ja tehdä kävelyretki Roques de Garcían kalliomuodostelmien ympärillä. Laavamaisemissa kiemurteleva maantie kääntyy köysirata-aseman ohittamisen jälkeen parin kilometrin mittaiselle suoralle, jonka varrella näkyy etsimämme parkkipaikka.

Vaikka pysäköintialue löytyykin helposti, osoittautuu vapaan parkkiruudun metsästäminen hankalaksi. Teneriffa kärsii muutenkin yliturismista, ja uudenvuodenpäivä vaikuttaa ainakin täällä tavallista suositummalta retkiajankohdalta. Paikkoja vapautuu silloin tällöin, mutta on vaikea arvata missä päin aluetta onni olisi myötä. Käytössä on varsinaisen Roques de Garcían parkkipaikan lisäksi tien toisella puolella oleva Cañada Blanca -vierailukeskuksen parkkialue sekä Parador de Cañadas del Teide -hotellille johtavan tien ahdas reuna. Saan lopulta reilun puolen tunnin kiertelyn ja odottelun jälkeen auton pysäköityä, joten pääsemme jaloittelemaan upeisiin maisemiin.

Roques de García on erikoinen monista eri materiaalikerroksista koostunut kalliomuodostelma. Paikalla oli joskus muinoin kaksi eri kalderaa toisistaan erottanut seinämä, jonka eroosio on vuosituhansien saatossa kuluttanut nykyiseen muotoonsa. Roques de García on Teiden huipulle vievän köysiradan ohella kansallispuiston suosituin nähtävyys.

Katselemme aluksi laaksomaisemaa La Ruletan näköalapaikalta Roques de Garcían kalliomuodostelmien vierestä. Laavan peittämä laaksomaisema on karuudessaan vaikuttava. Koko laaja alue on muodostunut tulivuoren muinaisessa räjähdyspurkauksessa. Teide luokitellaan edelleen aktiiviseksi, ja sen edellinen purkaus on marraskuulta 1909.

Unescon maailmanperintöluetteloonkin kuuluvassa Teiden kansallispuistossa on paljon erilaisia patikointireittejä. Kolmen sukupolven joukkomme ei kaipaa erityisen pitkää tai raskasta luontoretkeä, mutta jonkinlainen jaloittelu sopisi ohjelmaan hyvin. Tutkin vaihtoehtoja Tenerife ON -sivustolta ja kiinnostuin Roques de Garcían ympäri kulkevasta noin 3,5 kilometrin mittaisesta rengasreitistä. Polku on määritelty helpoksi, mutta korkeuseroa on silti reilut kaksisataa metriä.

Lähdemme polulle La Ruletan näköalapaikalta, jolloin kalliomuodostelmat jäävät vasemmalle puolelle ja Teide kohoaa uljaana edessämme. Reitin ensimmäinen kilometri on tasaista ja esteetöntä polkua, joka sopii varmasti kaikille. Jos koko kierrokselle lähteminen siis epäilyttää, voi aivan hyvin kävellä ensin helpon alkuosan, katsoa millaista maastoa on sen jälkeen edessä, ja kääntyä halutessaan samaa tasaista polkua pitkin takaisin.

Teide näyttää täältä eteläpuolelta katsottuna erilaiselta kuin automatkalla tutuksi tullut vuoren luminen pohjoisrinne. Sääkin on kirkastunut mukavan aurinkoiseksi. Lämpötila on vain hieman kymmenen asteen yläpuolella, mutta aurinko porottaa niin että kävellessä pärjää hyvin ilman takkia. Olemme täällä tasangolla yli kaksi kilometriä merenpinnan yläpuolella, kun taas Teiden huippu kohoaa peräti 3718 metrin korkeuteen.

Nautin siitä, kuinka kalliomuodostelmat näyttävät matkan edetessä koko ajan hieman erilaisilta. Kummallisenmuotoinen rivistö jatkuu yllättävän kauas ja siihen näyttää kuuluvan monenlaisia kivilajeja. Laavamaisemaa täplittää matala aluskasvillisuus, johon kuuluu melko kuivilta näyttäviä pensaita. Saamme ihailla näkymiä rauhassa, sillä vaikka täpötäyden parkkipaikan lähistöllä olikin paljon ihmisiä, ei kovin moni ole lähtenyt tälle kävelyreitille.

Reitti muuttuu esteettömän kilometrin jälkeen vaikeakulkuisemmaksi. Helppo osuus päättyy kalliomuodostelmien pohjoispäähän, josta aukeaa hieno näkymä alas laaksoon.

Kalliot näyttävät toinen toistaan erikoisemmilta. Itselleni jää mieleen esimerkiksi kuvassa oikealla näkyvä kallio, joka muistuttaa kovasti taikurinhattua.

Edessä on pitkä laskeutuminen alas laakson pohjalle. Polulla on yhä myös helppokulkuisia pätkiä, mutta taipaleeseen kuuluu kivikkoisia paikkoja, joissa kannattaa asetella askeleensa tarkasti.

Kalliomuodostelmat näyttävät tältä puolelta taas hieman erilaisilta. Välillä kannattaa myös kääntyä katsomaan takaisin tulosuuntaan. Keskellä kuvaa harjanteen päällä pienenä pisteenä näkyvä ihminen antaa hieman mittakaavaa kallioiden koolle.

Saavutamme laakson pohjan, jota pitkin taival etenee taas nopeammin. Edessämme kohoaa nimellä La Catedral tunnettu kallio. Se on kieltämättä helppo kuvitella katedraaliksi, koska kallioseinät nousevat tasamaalta suoraan kohti korkeuksia.

Edessä on vielä reitin rankin osuus eli nousu takaisin lähtöpisteeseen La Ruletan näköalapaikalle. Polku on kivikkoinen ja polvea joutuu välillä nostamaan korkeammalle kuin perusportaissa. Jalka saattaa myös lähteä hieman luistamaan irtokivien peittämällä alustalla. Nousun aikana voi huomata ohuen ilmanalan vaikutuksen hengitykseen. Nousu onnistuu silti yllättävänkin kevyesti, kun etenen rauhallista tahtia ja pysähdyn pari kertaa ottamaan valokuvia.

Maisemiltaan ainutlaatuinen Roques de Garcían patikkapolku on itselleni hieno elämys, josta nautin todella paljon. Käväisemme lopuksi vierailijakeskuksessa, jonka kahvilan toteamme aivan liian täydeksi. Vessojen käyttämisestä peritään yksi euro, mutta sen maksaa muiden vaihtoehtojen puuttuessa mielellään.

Nousemme autoon ja pysähdymme vielä paluumatkalla muutamille näköalapaikoille, kuten yllä olevan kuvan Mirador El Tabonal Negrolle. Näköalapaikat eivät tarjoa enää aiempien kokemusten jälkeen kovin paljoa uutta, vaikka onkin kiinnostavaa ihailla tulivuorimaisemia aina hieman erilaisista kulmista. Lopulta tie alkaa viettää alamäkeen ja poistumme sumuisten pilvien halki Teiden mystisistä maisemista kohti Teneriffan rannikkoa.
Lue myös koko matkastamme kertova juttu Teneriffan lomaviikon 10 elämystä.
-
Huvipuistot2 vuotta sitten
Huvipuistokokemus – Disneyland Park Paris
-
Yhdysvallat2 vuotta sitten
Ensikertalaisen Los Angeles – 10 kohdetta
-
Itävalta2 vuotta sitten
Alppimaisemia kesäisessä Seefeldissä
-
Italia1 vuosi sitten
Cinque Terre – 5 kuvankaunista kylää
-
Yhdysvallat2 vuotta sitten
Los Angelesin kiehtova Venice
-
Italia1 vuosi sitten
Patikkaretkellä Cinque Terressä
-
Yhdysvallat2 vuotta sitten
Tarunhohtoinen Hollywood
-
Espanja2 vuotta sitten
Kaksien kasvojen Torrox
-
Italia2 vuotta sitten
Milanon pääkallokappeli San Bernardino alle Ossa
-
Englanti1 vuosi sitten
Huikea Harry Potter -studiokierros Lontoossa
-
Yhdysvallat2 vuotta sitten
Kalifornian-matkan parhaat palat
-
Huvipuistot2 vuotta sitten
Sevillan huvipuisto Isla Mágica
Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
13.7.2024 at 19:53
Täytyy myöntää, että enpä tunne flamencon historiaa, enkä käytännössä tiedä siitä mitään. Voisi silti olla kiintoisaa seurata esitystä. Kiva, että ensimmäisessä sai kuvata lopuksi. Sen ymmärtää, että koko ajan kuvia ei voi ottaa.
Mika / Lähtöportti
14.7.2024 at 12:38
Esitysten seuraaminen oli tosi mielenkiintoista taitavien esiintyjien ansiosta sekä tutustumisena paikalliseen kulttuuriin. Minusta tuo muutaman minuutin kuvausaika esityksen lopussa on erinomainen ratkaisu, koska jatkuva kuvaaminen olisi häiritsevää, mutta on sääli jos ei saa ottaa ollenkaan kuvia muistoksi.