Espanja
Täydellinen päivä Málagassa

Omatoiminen päiväretki Málagaan antoi erinomaisen kuvan tästä Espanjan kuudenneksi suurimmasta kaupungista. Ehdimme herkutella simpukoilla ja churroilla, nauttia katujen tunnelmasta sekä ihailla maisemia Alcazaban linnoitukselta. Palasin Málagaan vielä uudelleen jalkapallo-ottelun merkeissä.
Málaga on Aurinkorannikon eli Costa del Solin ylivoimaisesti suurin kaupunki, jonka lentokenttä vastaanottaa päivittäin tuhansia turisteja. Tällä Pablo Picasson ja Antonio Banderasin kotikaupungilla on paljon tarjottavaa monenlaisille matkailijoille.
Jätämme auton Camasin parkkihalliin ja lähdemme kävelemään periespanjalaisilta näyttävien kujien labyrinttiin. Suunnistamme aluksi parin korttelin päässä sijaitsevaan kauppahalliin, jonka päätyä koristaa valtava lasimaalaus. Luovimme vilkkaan hallin halki kalojen hajua ja hedelmäkojujen värikkyyttä aistien.
Saavumme Calle Nuevalle, joka vaikuttaa yhdeltä seudun vilkkaimmista ostoskaduista. Meitä kiinnostaa kuitenkin shoppailua enemmän syöminen, joten alamme etsiä sopivaa lounasravintolaa. Olen selvittänyt etukäteen pari mahdollista vaihtoehtoa, joista valitsemme El Chinitasin. Se löytyykin ilman ongelmia. Ylitämme leveän Calle Marques de Lariosin, jonka ylle ollaan jo lokakuussa asentamassa suuria jouluvaloja.
El Chinitas näyttää mukavan paikalliselta ruokapaikalta, jonka ovella saa katsella rauhassa ruokalistaa ilman innokkaita sisäänheittäjiä. Istahdamme ulkopöytään kapean kävelykadun varrelle. Kuulemme ohikulkevien suomalaisten ihastelevan Málagan ravintolatarjontaa ja miettivän, että kaupunkiin pitäisi tulla joka viikko syömään. Enemmän kuuluu silti espanjan kieltä. Siitä pitää huolen varsinkin naapuripöydän harmaantunut herraseurue. Jalkapallokeskustelu käy niin kiihkeänä, että sylki lentää, ruudullisten kauluspaitojen hihat heiluvat ja tuopilliset olutta katoavat parempiin suihin ennen alkupalojen saapumista. Kenelläkään ei ole kiirettä, sillä tänne on selvästikin tultu nauttimaan. Ravintolan tunnelmassa on mielestäni jotain hyvin espanjalaista, kuten myös sisustuksen kaakeleissa ja katosta roikkuvissa siansorkissa.
Ajattelemme syödä kevyen lounaan, joten tilaamme aikuisille viiden tapaksen valikoimat. Käytännössä tämä tarkoittaa lopulta varsin täyttävää ja laadultaan erinomaista viiden ruokalajin ateriaa. Omaan merihenkiseen kokonaisuuteeni kuuluu muun muassa simpukoita, rapuja, mustekalarenkaita ja sardiineja. Kun päälle saa vielä sorbettia ja espressoa, on kokonaisuus miltei täydellinen. Kaksi kymppiä on varsin edullinen hinta viidestä ruokalajista, joten voin suositella El Chinitasia muillekin. Kuuntelemme syödessämme katumuusikkoduoa, joka viihdyttää meitä parin espanjalaisen kappaleen verran. Rytmikkäistä lauluista on mukava antaa lantti kiitokseksi.
Kierrämme parin kadunkulman ympäri ja saavumme kehuttuun Giolatto-jäätelöbaariin. Tiskillä on sopivasti hälinää, mutta jono etenee nopeasti. Tilaamme jäätelöt kuppeihin ja siirrymme nauttimaan niistä penkille viereisen katedraalin varjoon. Maku ei häviä parhaille italialaisille jäätelöille ja mieleni tekisi hakea uusi annos avellana-pähkinän makuista herkkua.
Kun nopeasti sulanut jäätelö on pyyhitty sormista, voi keskittyä ihailemaan valtavankokoista katedraalia. Lapsetkin pysähtyvät miettimään kirkon ikää ja rakentamiseen vaadittua työmäärää. Sisäänpääsy olisi maksullinen, joten tyydymme katselemaan rakennusta tällä kertaa ulkopuolelta.
Saavumme pian Alcazaban linnoituksen juurelle. Aikuisten sisäänpääsy maksaa 2,20 euroa, mikä ei ole paha hinta näin kiinnostavasta nähtävyydestä. Kiipeämme kivettyä reittiä pitkin yhä ylemmäs, kunnes saavumme ensimmäisille näköalapaikoille. Kaupungin satama ja suuri härkätaisteluareena erottuvat hyvin. Alcazaban alueella on viehättäviä sisäpihoja, muotoon leikattuja pensaita, kukkaistutuksia ja pieniä solisevia suihkulähteitä, joiden luona on mukava hengähtää. Maisemat paranevat kiivetessämme aina Alcazaban huipulle saakka. Lapset ovat reippaalla tuulella ja haluaisivat käydä myös viereisellä Gibralfaron linnoituksella. Se sijaitsee selvästi Alcazabaa korkeammalla, emmekä ota sitä tämän päiväretken ohjelmaan.
Málagan Alcazaba muistuttaa Granadan Alhambraa, mutta on huomattavasti pienempi ja vaatimattomampi. Muutamat sisäpihat arabialaisine koristeluineen edustavat Alhambrasta tuttua tyyliä, mutta kaikki on pienemmässä mittakaavassa ja loistokkuutta on vähemmän. Muutamiin huoneisiin on koottu näyttely, jossa esitellään keramiikan valmistamista ja vanhoja ruukunpalasia.
Alcazaban tutkiminen on nautinto, kun lapsetkin kiipeilevät mielellään muureilla ja ihmettelevät sisäpihojen muodostamaa sokkeloa. Päivän kohokohta on maisema kaupungin keskustan suuntaan. Jalkojen juureen levittäytyvä Málaga katedraaleineen ja vaaleine taloineen saa aidosti huokailemaan ihastuksesta, kun sen näkee ensimmäistä kertaa. En oikein saa näkymästä tarpeekseni, mutta laskeudumme lopulta alas linnoitukselta. Istumme vielä Alcazaban juurella sijaitsevan roomalaisen amfiteatterin raunioille seurailemaan ympäristössä seikkailevien kissojen touhuja.
Málagan vanhankaupungin kaduilla on miellyttävä tunnelma ja siellä täällä soivat andalusialaisen kitaran kaihoisat sävelet. Tänne olisi mukava jäädä kiertelemään pidemmäksikin aikaa. Nenään tulvii kadun varrella käristyvien kastanjoiden tuoksua. Emme malta vielä palata autolle asti, vaan pysähdymme kapealla sivukujalla huomaamaamme kahvilaan.
Meille selviää pian, että Casa Aranda on erittäin suosittu málagalaisten kohtaamispaikka. Istumme juuri vapautuneeseen ulkopöytään ja tilaamme samaa kuin muutkin, eli chocolate y churros. Tarjoilijan mukaan kaksi churroa aikuista kohden on sopiva annos. Palvelu on ripeää ja huomaavaista. Kastamme munkkitankoja kaakaomaiseen suklaakastikkeeseen. Tämä tuskin on maailman terveellisin herkku, mutta varsin maistuva ja ehdottoman espanjalainen. Casa Aranda täyttyy pian ääriään myöten ja hyväntuulinen puheensorina kuuluu kauas ympäristöön. Nautimme harvinaisen autenttisesta kahvilakokemuksesta ja poistumme Málagasta suut makeina.
Palaan Málagaan vielä toisenakin päivänä jalkapallon merkeissä. Málagan ja Leganésin pääsarjaottelu pelataan sopivasti matkamme aikaan ja olen ostanut pääsyliput valmiiksi kotijoukkueen nettisivuilta. Tutulta Camasin parkkihallilta on puolentoista kilometrin kävelymatka stadionille, mutta en halua koettaa pysäköintionneani stadionin ruuhkaisessa ympäristössä. Jalkapallostadioniksi varsin romanttisesti nimetty La Rosaleda eli Ruusutarha viettää sopivasti 75-vuotissyntymäpäiviään. Katsojille tarjotaan sen kunniaksi seuran värein koristeltua täytekakkua. Vaikka La Rosaledalla on jo ikää, se näyttää muutama vuosi sitten tehdyn remontin ansiosta uudenaikaiselta. Aivan kentän laidalta nouseva jyrkkä katsomo takaa tiiviin tunnelman.
Málaga on La Ligan keskikastin seura, joka venyi muutama vuosi sitten jopa Mestarien liigan puolivälieriin saakka. Nyt hieman alavireisesti alkanut kausi saa piristysruiskeen, kun putoamistaisteluun ennustettu Leganés jää kotijoukkueen jalkoihin. Tasaisesti alkaneen ottelun käännekohta on hieman kyseenalainen rangaistuspotku, jonka ansiosta Málaga pääsee johtoon hieman ennen taukoa. Tämän jälkeen kotiyleisö saa nautiskella ja klassinen Meksikon aalto kiertää ympäri katsomoa useaan otteeseen. Vieressäni istuvat eläkeläisherrat tosin keskittyvät lähinnä suurten maapähkinäpussiensa tyhjentämiseen. Viihdyttävän, mutta lopulta varsin yksipuolisen ottelun päätteeksi kapteeni Ignacio Camacho puskee komeasti loppunumerot 4–0. Nautin pelistä, vaikkei tunnelma lopulta ollutkaan kiihkein mahdollinen.
Kävelemme takaisin parkkihallille kuivunutta Guadalmedina-jokea seuraten. Málaga jää mieleen miellyttävänä ja eläväisenä kaupunkina, jossa on mukava nauttia leppoisista päivistä. Jari Sillanpää laulaa menevänsä Málagaan etsimään elämän kevättä. Täällä ei murjoteta, vaan sanotaan hola hola. Kyllä Jari tietää!

Espanja
Teneriffan patikkaretket: Bosque de Los Enigmas

Teneriffan pohjoisosasta löytyvä Anagan niemimaa houkuttelee luontomatkailijoita rehevillä laakeripuumetsillä ja vuoristoisilla maisemilla. Teimme Anagassa noin viiden kilometrin mittaisen kävelykierroksen metsien siimeksessä.
Anagan maaseutupuistoksi nimetty niemimaa on vehreää luonnonsuojelualuetta, jossa riittää retkivaihtoehtoja moneen makuun. Tarjolla olisi muun muassa polkuja, jotka kulkevat vuorten ja rannikon pikkukylien välillä. Näillä reiteillä saisi ihailla komeita maisemia niin merelle kuin vuorillekin päin, mutta useimmat polut haastavat kulkijaa korkeuseroilla ja kivikkoisella alustalla. Meidän kolmen sukupolven ryhmällemme kelpaisi mieluiten suhteellisen helppo rengasreitti, jota ryhdyn etsimään Tenerife ON -sivustolta. Toiveita tuntuisi vastaavan parhaiten polku nimeltä Bosque de Los Enigmas eli Arvoitusten metsä.

Ajelemme Anagaan La Lagunan kaupungin ohitse. Tie kääntyy pari pikkukylää ohitettuamme mutkikkaaseen ylämäkeen, jolloin asutus loppuu ja saavumme rehevän metsän keskelle. Etenemme pari kilometriä autojonon jatkona, kunnes liikenne pysähtyy kokonaan. Alamme pian ymmärtää, että kyseessä on jono päämääränämme olevalle Cruz del Carmenin parkkipaikalle. Tilanne alkaa vaikuttaa jo epätoivoiselta, mutta olemme sisukkaita ja saamme reilun puolen tunnin odottelun jälkeen automme pysäköityä. Heti parkkipaikan laidalla odottaa Cruz del Carmenin näköalapaikka, jolta voi ihailla La Lagunan kaupungin ylitse avautuvaa maisemaa Teide-vuorelle päin.

Suunnistamme näköalapaikalta maantien toiselle puolelle, josta Bosque de Los Enigmas -polku alkaa. Kierros on vajaan viiden kilometrin mittainen ja se sisältää osia merkityistä reiteistä PR-TF 11 El Batán–Punta del Hidalgo sekä PR-TF 12 Bajamar. Ohitamme Cruz del Carmenin ravintolan ja pääsemme polulle, jolla tulee pian vastaan opastaulu.

Lähdemme tekemään kierrosta myötäpäivään. Alkumatka on lähes pelkkää alamäkeä, kun reitti laskeutuu autotien lähistölle ja kääntyy sitten syvemmälle metsään. Puiden oksat ovat taipuneet hauskasti polun yläpuolelle ja muodostavat eräänlaisen lehtikatoksen.

On mukavaa kävellä rauhallisesti ja nauttia aurinkoisesta säästä. Joillakin oksilla kasvaa naavaa ja maa on paikoitellen punertavaa. Metsässä ei ainakaan näin vuodenvaihteessa kuki oikeastaan mikään. Eläinkohtaamisemme rajoittuvat pariin pikkulintuun.

Retki vie meidät Anagan laakeripuumetsien keskelle. Subtrooppiset laakeripuu- eli laurisilva-metsät ovat tulleet meille tutuiksi monilla Madeiralla tehdyillä luontoretkillä ja näimme niitä Azoreillakin. Laakeripuumetsät olivat esihistoriallisella ajalla yleisiä koko Välimeren alueella, mutta ne ovat nykyään kadonneet muualta kuin näiltä muutamilta Atlantin saarilta.

Reitti kulkee suurimmaksi osaksi leveää ja tasapohjaista polkua pitkin. Eteneminen on näin ollen hyvin helppoa, mutta varsinkin pitkien suorien kohdalla maisemallisesti hieman yksitoikkoista.

Retken luonne muuttuu saapuessamme pitkään ylämäkeen, joka mutkittelee jyrkällä rinteellä. Päivän rankin nousu johtaa meidät autotien varteen ja komealle Zapatan näköalapaikalle, jossa syömme repussa kulkeneet eväät.

Aurinko porottaa kuumasti näköalapaikalle, joka on suurin piirtein kävelykierroksen puolivälissä. Ohi kulkeva tie on kovin hiljainen, ja vaikka näköalapaikan parkkipaikalla ei ole montaa paikkaa, mahtuisi tänne silti pysäköimään vaikka heti. Tämä olisi ollut hyvä tieto ennen omaa retkeämme, jonka ainoa ikävä osuus oli vapaan parkkipaikan odottaminen Cruz del Carmenissa.

Zapatan näköalapaikalta on hyvin samankaltainen maisema kuin Cruz del Carmenistakin, eli pääosassa on Teide-vuori. Toisaalta täältä näkyy myös vehreitä kukkuloita ja komeita metsiä sekä taustalla kimalteleva valtameri.

Palaamme pienen pätkän maantien vartta takaisin päin, kunnes polku kääntyy taas metsään. Laskeudumme hetken jyrkästi alaspäin, minkä jälkeen matka jatkuu sujuvasti. Ylitämme vielä kertaalleen maantien, minkä jälkeen taivallamme leveää polkua pitkin.

Loppumatkalla on pitkiä loivia ylämäkiä sekä hieman porrastettuja jyrkempiäkin nousuja. Reitti ei ole erityisen raskas, joten saamme tehdä kaipaamamme leppoisan metsäretken.

Reitin loppuvaiheessa on jälleen paljon runsasta kasvillisuutta, jolloin polku kulkee taas eräänlaisessa puiden muodostamassa tunnelissa. Rehevyyden ainoana huonona puolena ovat suppeat maisemat, sillä puiden takaa näkyisi luultavasti kauas merelle saakka.

Saavumme takaisin Cruz del Carmeniin ja käymme vielä retken lopuksi Mirador de Los Enigmas -näköalapaikalla, joka on jonkinlaisen rakennuksen katolla. Täältä aukeaa ehkä koko päivän upein näkymä alas merelle päin vehreiden vuorten ja kukkuloiden ylitse.

Bosque de Los Enigmas tarjosi meille mukavan metsäretken, jonka aikana nautimme Anagan maaseutupuiston vehreästä luonnosta. Maisemallisesti reitillä ei ollut mitään kovin ihmeellistä, koska matkaa taitettiin käytännössä koko ajan metsän siimeksessä. Retken kolmesta näköalapaikasta kaksi sijaitsee aivan lähtöpaikan tuntumassa ja kolmaskin autotien varrella.

Metsäretki oli meille joka tapauksessa mieluisa kokemus, joka toi sopivasti vaihtelua Teneriffan-matkan ohjelmaan. Jos vielä joskus palaan Teneriffalle, haluaisin tutustua Anagaan laajemmin. Niemimaan autoteitä tuli ajettua vasta todella vähän ja toiveena olisi päästä myös niille maisemiltaan näyttävämmille patikkapoluille.
Lue myös koko matkastamme kertova juttu Teneriffan lomaviikon 10 elämystä.
Espanja
Teneriffan patikkaretket: Roques de García

Teiden kansallispuisto on varmasti Teneriffan tunnetuin luontokohde. Espanjan korkeimman vuoren ympärille levittäytyvissä laavamaisemissa risteilee paljon retkeilypolkuja, joista me valitsimme Roques de Garcían reitin.
Jo automatka Teneriffan rannikolta saaren keskiosiin on elämys, sillä mutkikas tie nousee kilometri toisensa jälkeen yhä korkeammalle. Lähdemme matkaan pohjoisesta, jolloin tie kulkee La Orotavan kaupungin halki. Asutus vaihtuu vähitellen havumetsiin ja auton lämpömittarin lukemat laskevat tasaiseen tahtiin. Rannikon ikuinen kesä vaihtuu samalla varsin syksyisiin näkymiin.

Pysähdymme Mirador de Mataznos -nimiselle näköalapaikalle katselemaan maisemaa kauas meren suuntaan. Mutkaiset tiet johtavat yhä ylemmäs ja tien varrella alkaa näkyä lunta. Runsas lumisade oli sulkenut Teiden tiet vain paria viikkoa aiemmin, mutta ajaminen on nyt uudenvuodenpäivänä taas onneksi turvallista. Pyhäpäivä on houkutellut vuoristoon myös paljon paikallisia, jotka ovat lähteneet liukurimäkeen lumen peittämille rinteille. Autojono ainoaa tietä pitkin etenee hitaasti ja pysähtyy parin ravintolan kohdalla kokonaan.

Kävimme näissä maisemissa kymmentä vuotta aiemmin, jolloin nousimme Teiden huipun tuntumaan köysiradalla. Tuosta retkestä voi lukea jutustani Teneriffan mahtava Teide. Nyt aikomuksenamme ei ole nousta noin ylös, vaan keskittyä maisemien ihailuun alempana ja tehdä kävelyretki Roques de Garcían kalliomuodostelmien ympärillä. Laavamaisemissa kiemurteleva maantie kääntyy köysirata-aseman ohittamisen jälkeen parin kilometrin mittaiselle suoralle, jonka varrella näkyy etsimämme parkkipaikka.

Vaikka pysäköintialue löytyykin helposti, osoittautuu vapaan parkkiruudun metsästäminen hankalaksi. Teneriffa kärsii muutenkin yliturismista, ja uudenvuodenpäivä vaikuttaa ainakin täällä tavallista suositummalta retkiajankohdalta. Paikkoja vapautuu silloin tällöin, mutta on vaikea arvata missä päin aluetta onni olisi myötä. Käytössä on varsinaisen Roques de Garcían parkkipaikan lisäksi tien toisella puolella oleva Cañada Blanca -vierailukeskuksen parkkialue sekä Parador de Cañadas del Teide -hotellille johtavan tien ahdas reuna. Saan lopulta reilun puolen tunnin kiertelyn ja odottelun jälkeen auton pysäköityä, joten pääsemme jaloittelemaan upeisiin maisemiin.

Roques de García on erikoinen monista eri materiaalikerroksista koostunut kalliomuodostelma. Paikalla oli joskus muinoin kaksi eri kalderaa toisistaan erottanut seinämä, jonka eroosio on vuosituhansien saatossa kuluttanut nykyiseen muotoonsa. Roques de García on Teiden huipulle vievän köysiradan ohella kansallispuiston suosituin nähtävyys.

Katselemme aluksi laaksomaisemaa La Ruletan näköalapaikalta Roques de Garcían kalliomuodostelmien vierestä. Laavan peittämä laaksomaisema on karuudessaan vaikuttava. Koko laaja alue on muodostunut tulivuoren muinaisessa räjähdyspurkauksessa. Teide luokitellaan edelleen aktiiviseksi, ja sen edellinen purkaus on marraskuulta 1909.

Unescon maailmanperintöluetteloonkin kuuluvassa Teiden kansallispuistossa on paljon erilaisia patikointireittejä. Kolmen sukupolven joukkomme ei kaipaa erityisen pitkää tai raskasta luontoretkeä, mutta jonkinlainen jaloittelu sopisi ohjelmaan hyvin. Tutkin vaihtoehtoja Tenerife ON -sivustolta ja kiinnostuin Roques de Garcían ympäri kulkevasta noin 3,5 kilometrin mittaisesta rengasreitistä. Polku on määritelty helpoksi, mutta korkeuseroa on silti reilut kaksisataa metriä.

Lähdemme polulle La Ruletan näköalapaikalta, jolloin kalliomuodostelmat jäävät vasemmalle puolelle ja Teide kohoaa uljaana edessämme. Reitin ensimmäinen kilometri on tasaista ja esteetöntä polkua, joka sopii varmasti kaikille. Jos koko kierrokselle lähteminen siis epäilyttää, voi aivan hyvin kävellä ensin helpon alkuosan, katsoa millaista maastoa on sen jälkeen edessä, ja kääntyä halutessaan samaa tasaista polkua pitkin takaisin.

Teide näyttää täältä eteläpuolelta katsottuna erilaiselta kuin automatkalla tutuksi tullut vuoren luminen pohjoisrinne. Sääkin on kirkastunut mukavan aurinkoiseksi. Lämpötila on vain hieman kymmenen asteen yläpuolella, mutta aurinko porottaa niin että kävellessä pärjää hyvin ilman takkia. Olemme täällä tasangolla yli kaksi kilometriä merenpinnan yläpuolella, kun taas Teiden huippu kohoaa peräti 3718 metrin korkeuteen.

Nautin siitä, kuinka kalliomuodostelmat näyttävät matkan edetessä koko ajan hieman erilaisilta. Kummallisenmuotoinen rivistö jatkuu yllättävän kauas ja siihen näyttää kuuluvan monenlaisia kivilajeja. Laavamaisemaa täplittää matala aluskasvillisuus, johon kuuluu melko kuivilta näyttäviä pensaita. Saamme ihailla näkymiä rauhassa, sillä vaikka täpötäyden parkkipaikan lähistöllä olikin paljon ihmisiä, ei kovin moni ole lähtenyt tälle kävelyreitille.

Reitti muuttuu esteettömän kilometrin jälkeen vaikeakulkuisemmaksi. Helppo osuus päättyy kalliomuodostelmien pohjoispäähän, josta aukeaa hieno näkymä alas laaksoon.

Kalliot näyttävät toinen toistaan erikoisemmilta. Itselleni jää mieleen esimerkiksi kuvassa oikealla näkyvä kallio, joka muistuttaa kovasti taikurinhattua.

Edessä on pitkä laskeutuminen alas laakson pohjalle. Polulla on yhä myös helppokulkuisia pätkiä, mutta taipaleeseen kuuluu kivikkoisia paikkoja, joissa kannattaa asetella askeleensa tarkasti.

Kalliomuodostelmat näyttävät tältä puolelta taas hieman erilaisilta. Välillä kannattaa myös kääntyä katsomaan takaisin tulosuuntaan. Keskellä kuvaa harjanteen päällä pienenä pisteenä näkyvä ihminen antaa hieman mittakaavaa kallioiden koolle.

Saavutamme laakson pohjan, jota pitkin taival etenee taas nopeammin. Edessämme kohoaa nimellä La Catedral tunnettu kallio. Se on kieltämättä helppo kuvitella katedraaliksi, koska kallioseinät nousevat tasamaalta suoraan kohti korkeuksia.

Edessä on vielä reitin rankin osuus eli nousu takaisin lähtöpisteeseen La Ruletan näköalapaikalle. Polku on kivikkoinen ja polvea joutuu välillä nostamaan korkeammalle kuin perusportaissa. Jalka saattaa myös lähteä hieman luistamaan irtokivien peittämällä alustalla. Nousun aikana voi huomata ohuen ilmanalan vaikutuksen hengitykseen. Nousu onnistuu silti yllättävänkin kevyesti, kun etenen rauhallista tahtia ja pysähdyn pari kertaa ottamaan valokuvia.

Maisemiltaan ainutlaatuinen Roques de Garcían patikkapolku on itselleni hieno elämys, josta nautin todella paljon. Käväisemme lopuksi vierailijakeskuksessa, jonka kahvilan toteamme aivan liian täydeksi. Vessojen käyttämisestä peritään yksi euro, mutta sen maksaa muiden vaihtoehtojen puuttuessa mielellään.

Nousemme autoon ja pysähdymme vielä paluumatkalla muutamille näköalapaikoille, kuten yllä olevan kuvan Mirador El Tabonal Negrolle. Näköalapaikat eivät tarjoa enää aiempien kokemusten jälkeen kovin paljoa uutta, vaikka onkin kiinnostavaa ihailla tulivuorimaisemia aina hieman erilaisista kulmista. Lopulta tie alkaa viettää alamäkeen ja poistumme sumuisten pilvien halki Teiden mystisistä maisemista kohti Teneriffan rannikkoa.
Lue myös koko matkastamme kertova juttu Teneriffan lomaviikon 10 elämystä.
-
Huvipuistot2 vuotta sitten
Huvipuistokokemus – Disneyland Park Paris
-
Itävalta2 vuotta sitten
Alppimaisemia kesäisessä Seefeldissä
-
Yhdysvallat2 vuotta sitten
Ensikertalaisen Los Angeles – 10 kohdetta
-
Italia1 vuosi sitten
Cinque Terre – 5 kuvankaunista kylää
-
Yhdysvallat2 vuotta sitten
Los Angelesin kiehtova Venice
-
Italia1 vuosi sitten
Patikkaretkellä Cinque Terressä
-
Ranska2 vuotta sitten
30 nähtävyyttä Pariisissa
-
Yhdysvallat2 vuotta sitten
Tarunhohtoinen Hollywood
-
Espanja2 vuotta sitten
Kaksien kasvojen Torrox
-
Italia2 vuotta sitten
Milanon pääkallokappeli San Bernardino alle Ossa
-
Englanti1 vuosi sitten
Huikea Harry Potter -studiokierros Lontoossa
-
Yhdysvallat2 vuotta sitten
Kalifornian-matkan parhaat palat
Jenni / Unelmatrippi
11.12.2016 at 18:52
Nämä postauksesi tulevat kyllä kuin tilauksesta: meillä on tiedossa reissu Málagaan ihan pian, joten kaikki vinkit tulee ahmittua kiinnostuksella. Tuo linnoitus vaikuttaa ja näyttää hienolta. Tapaksia on jo ikävä, kun edellisestä Espanjan-matkasta on kohta vuosi aikaa. Onneksi pian pääsee herkuttelemaan espanjalaisilla pöperöillä!
Ps. Blogissani on sulle Blogger recognition award.
Mika / Lähtöportti
12.12.2016 at 12:34
Suuret kiitokset awardista! 🙂
Mukava kuulla, että näistä postauksista on iloa! Katsotaan mitä ehdin seuraavaksi kirjoittaa, ainakin Gibraltarista ja/tai Rondasta on juttua tulossa vielä ennen vuodenvaihdetta. Tapakset odottaa, nauttikaa Málagasta!
Kohteena maailma / Rami
11.12.2016 at 22:09
Tosi mukava postaus kaupungista, missä olen käynyt kymmenkunta kertaa olematta sieltä. Olen Costa del Solilla pyörinyt golfkenttien perässä useita reissuja, mutta ollaan menty pelin ehdoilla. Malagan härkätaisteluareena muistan nähneeni ylhäältä käsin, mutta kertaakaan en ole edes kaupungissa muistini mukaan syönyt.
Se on hyvä, että Rosaleda on uudistettu. Oli aika huonossa hapessa kymmenkunta vuotta sitten, kun siellä olin peliä katsomassa. Itse asiassa taittaa viimeisimmästä Malagan reissusta olla aikaa suurin piirtein saman verran, jotta sinne voisi hyvin perheen kanssa lähteä joku kevät tai syksy ja jättää golfmailat kotiin. Malagan lisäksi ainakin Ronda ja Gibraltar on sellaisia paikkoja, minne voisin tehdä huoletta retken. Toki Sevilla, Granada ja Cadiz olisivat kaikki ainakin parin päivän retken kiinnostuskohteita. Costa del Sol on monen aliarvostama kohde, mutta kuvastaa hyvin sitä, että ei ole joko a) käynyt siellä tai b) ei ole Fuengirolan rantakatua pidemmällä käynyt 🙂
Mika / Lähtöportti
12.12.2016 at 22:19
Kiitos Rami! Kaupungissa voi tosiaan käydä olematta siellä. Sellainen olo jäi ainakin Pamplonasta keväällä. Kävin kahdesti pelissä, mutten nähnyt stadionin lisäksi oikeastaan kuin yhden kebab-kioskin. Seuraavalla kerralla haluan nähdä sen kaupunginkin 🙂
Rondasta ja Gibraltarista tosiaan kirjoitan, kunhan vain ehdin. Molemmat sopii hyvin päiväretkiksi, varsinkin Ronda on aika pieni paikka. Meille oli hyvä ratkaisu olla Granadassa kolme yötä, niin ehti saada kaupungista hyvän käsityksen. Sevilla, Cadiz sekä Cordoba ovat varmaankin sikäli samantyyppisiä, että kannattaa varata ainakin se pari päivää, että ehtii nähdä riittävästi. Sinänsä jännä juttu, että suuresta Málagasta sai näinkin nopeasti tämänkin verran otetta. Toki Picasso-museo, Gibralfaron linnoitus ja paljon muuta jäi näkemättä.
Sonja | FIFTYFIFTY
17.12.2016 at 16:49
Nyt piisaa sulle tunnustuksia, mäkin annoin sulle samaisen Blogger Recognition Awardin. 🙂 https://www.rantapallo.fi/fiftyfifty/2016/12/17/pollamystyneet-terkut-helsingista-ja-blogitunnustuksia/
Mika / Lähtöportti
18.12.2016 at 12:05
Kiitos Sonja! 🙂
Meri / Syö Matkusta Rakasta
30.12.2016 at 0:52
Piti oikein vielä tulla lukemaan tää sun Malaga-postaus, huomenna kun sinne ollaan varmaan menossa. Tosin varmaan ihan vain muutamaksi tunniksi, ehkä myöhemmin sitten vielä uudestaan. Luinkin jo neitstä monesta paikasta Arandasta, aika tuuri, että löysitte sen ihan sattumalta!
Mika / Lähtöportti
30.12.2016 at 11:54
Mukavaa loman jatkoa sinne Espanjan auringon alle! Sääkin on kuvista päätelleen ollut ihan mukava.
Aranda oli todellakin onnekas sattuma. Ei etsitty mitään erityistä, mutta se vaan sattui kohdalle juuri oikeaan aikaan.