Seuraa somessa

Espanja

Häikäisevän kaunis Frigiliana

Julkaistu

-

Andalusiassa sijaitseva Frigiliana on yksi Espanjan kauneimmista kylistä. Valkoiset rakennukset, koristeelliset mukulakivikujat, kuvaukselliset portaikot, lukemattomat kukkaruukut sekä värikkäät ovet muodostavat upean yhtenäisen kokonaisuuden.

Frigiliana sijaitsee noin kuudenkymmenen kilometrin päässä Málagasta itään. Moottoritieltä käännytään Nerjan rantakaupungin kohdalta sisämaahan päin, minkä jälkeen ei olekaan enää pitkää matkaa perille. Me tosin saavumme Frigilianaan eri suunnasta, sillä vuokrasimme kylää reunustavasta laaksosta huvilan viikoksi.


Frigiliana on palkittu useammassakin espanjalaisessa kilpailussa yhtenä maan kauneimmista kylistä. Sen kaikki talot ovat andalusialaiseen tapaan suorastaan häikäisevän valkoisia. Väri on perua islaminuskoisten maurien aikakaudelta, jolloin rakennukset kalkittiin valkoisiksi, jotta ne pysyisivät mahdollisimman viileinä.


Frigilianan seudulle saapui ihmisiä jo noin viisituhatta vuotta sitten, jolloin asumuksina toimivat luolat. Nykyisen kaltainen kylä alkoi kehittyä maurien aikakaudella yli tuhat vuotta sitten. Frigilianassa harjoitettiin maataloutta ja se kuului aikoinaan Granadasta johdetun Nasridien dynastian alaisuuteen. Kristityt valtasivat Espanjan takaisin hallintaansa vuonna 1492 päättyneessä reconquista-sodassa, mutta muslimit saivat jäädä alueelle asumaan.


Frigiliana tunnetaan kolmen kulttuurin kylänä ja esimerkiksi keskusaukion liikenneympyrän suihkulähteessä voi nähdä niin kristittyjen, muslimien kuin juutalaistenkin symbolit. Tämä viittaa ajanjaksoon, jolloin kaikkien kolmen uskonnon edustajat elivät Frigilianassa sopuisasti.


Yhteiselo päättyi vuonna 1569 veriseen Peñonin taisteluun, joka vaati tuhansia uhreja. Taistelu liittyi Alpujarran kapinaan, jossa ahtaalle joutuneet maurit nousivat heitä sortaneita kristittyjä vastaan. Peñonin taistelun lopputuloksena henkiin jääneet maurit karkotettiin alueelta.


Pyrimme Frigilianan keskustaan aurinkoisena sunnuntaipäivänä, jolloin pysäköinti tuottaa suuria ongelmia. Kaikki kadunvarsien paikat on varattu ja myös keskeisellä paikalla sijaitsevan parkkihallin ovella palaa punainen valo. Autolle löytyy viimein vapaa kolo pieneltä parkkialueelta ja pääsemme tutustumaan kylään.


Parkkihallin katolle rakennetun Plaza de las Tres Culturas -aukion laidalla on ravintoloita vieri vieressä. Aukiolta avautuu mukava laaksomaisema ja jos paikalle saapuu torstaina, pääsee keskelle paikallisia markkinoita.


Vanhankaupungin kujilla on sunnuntai-iltapäivänä vilskettä, mutta meno on huomattavasti rauhallisempaa, kun palaan samoihin kortteleihin arkipäivänä. Suurin osa ihmisistä puhuu espanjaa ja hihnojen päässä kulkevista koirista päätellen moni heistä taitaa asua lähiseudulla. Kujilla kuuluu myös englantia ja jossain välissä ruotsiakin. Tutunmerkkisistä asusteista päätellen joukossa taitaa olla joku suomalainenkin.


Frigilianan vanhaa osaa halkova Calle Real on pääväylä, jonka varrelta löytyy muutamia matkamuistomyymälöitä, pari baaria ja muuta vastaavaa toimintaa. Liikkeitä on kuitenkin sen verran harvassa, ettei kaupallisuus ole päässyt pilaamaan valkoisen kylän ilmettä.


Kujilla vallitsee miellyttävä tunnelma. Joidenkin ravintoloiden edustalla näkyy ihmisiä nauttimassa viinilasillisista ja korviin kuuluu iloista espanjankielistä puheensorinaa. Lokakuinen aurinko tuntuu avoimilla paikoilla suorastaan polttavalta, mutta kapeilla kujilla pääsee useimmiten varjoon.


Tunnelma rauhoittuu huomattavasti, kun nousemme kirkon lähistöltä löytyvää Calle Zacatinin näyttävää portaikkoa pitkin kylän ylempään osaan. Ihmisiä on täällä selvästi vähemmän ja kujien varjoissa hiipii kissakin. Mäet ja portaat kuuluvat jyrkkään rinteeseen rakennetun Frigilianan ilmeeseen, vaikka tasaisiakin katuja löytyy.


Eläkeläismies maalaa yläkylän hiljaisella kujalla kotitalonsa seinää entistä valkoisemmaksi. Ohi kulkenut espanjalainen pariskunta alkaa jututtaa pensseliä käyttävää herraa. Kuuntelen sivusta hetken keskustelua, josta ymmärrän suurimman osan. Frigilianan kauneutta ylistetään, vaikka paikallinen tuntuukin suhtautuvan asiaan vuosien tuomalla tyyneydellä.


Minua kiinnostaisi tietää mitä hänenlaisensa pitkän linjan frigilianalainen ajattelee nykypäivän turistivirroista, jotka tuovat kujille kaltaisiani ihmettelijöitä ulkomailta saakka. Pidän silti suuni kiinni ja jatkan matkaa eteenpäin.


Frigilianan erikoisuuksiin kuuluvat eräänlaiset ikkunateatterit, joita löytyy muutamia eri puolilta kylää. Mekaaninen nukketeatteri pyörii hetken kolikon voimalla ja vaikkei elämys olekaan kovin ihmeellinen, on näissä ilmeisen vanhoissa härveleissä jotain sympaattista.


Kävelemme Calle Altaa pitkin Calle Santo Cristolle, jonka näköalapaikalta avautuu komea maisema kylän kattojen ylitse. Täältä voi ihailla niin laaksoa, valkoisia taloja kuin kauempana häämöttävää mertakin. Rannalle Nerjaan on suorinta tietä noin seitsemän kilometriä.


Lapset ovat nälkäisiä, eikä lounas kuulosta aikuisistakaan huonolta ajatukselta. Pysähdymme sopivasti vastaan tulevalle El Miradorin terassille, josta on ravintolan nimen mukaisesti mukava maisema kylälle. Parhaat näköalapöydät on jo varattu, mutta saamme nauttia iltapäivän lämmöstä ja paikan tunnelmasta. Terassilla kuljeskelee myös pari makupaloja kärkkyvää kissaa. Kala-annokset ovat hyvää perustasoa, mutta eivät jää mieleen poikkeuksellisina elämyksinä.


Jatkamme ravintolalta hieman alamäkeen ja saavumme Frigilianan kenties parhaalle näköalapaikalle Callejon del Peñonin varrelle. Täältä on avoin maisema kylän keskusaukiolle sekä valkoisten rakennusten koristamille kukkuloille.


Laskeudumme Calle Hernando el Darralle, jonka kautta palaamme kujakierroksen lähtöpisteeseen. Vaikka nimi saattaakin kuulostaa hilpeältä, Hernando ei tullut kuuluisaksi kosteita iltoja seuranneista päänsäryistä. Hän oli maurilaiskapinallisten johtaja Peñonin taistelussa kristittyjä vastaan.


Hernando pakeni taistelun jälkeen Alpujarran vuorille ja jäänkin miettimään, olisiko kirjailija Ildefonso Falcones voinut lainata Fatiman käsi -romaaninsa päähenkilön nimen tältä Frigilianan maurien sotapäälliköltä. Kirjan Hernando oli kotoisin Alpujarrasta ja hänenkin kohtalonsa kietoutui maurien ja kristittyjen välisen julman sodan ympärille.


Syömme vielä jäätelöt ja käväisemme kaupassa, ennen kuin palaamme parkkipaikalle. Liikkeelle lähtö osoittautuu yllättävän hankalaksi. Automme taakse on pysäköity suuren kieltokyltin vastaisesti niin auto kuin skootterikin. Yritän epätoivoisesti kääntää omaa autoa sen verran, että mahtuisin jotenkin peruuttamaan pois paikalta. Tilaa tähän ei juurikaan ole, mutta parin minuutin veivaamisen jälkeen lähibaarista ilmestyy mies siirtämään ylimääräisen auton syrjemmälle. Kohta paikalle saapuu myös harmaantunut ukko, joka työntää skootterin sivuun. Ensi kerralla ymmärrän mennä vastaavassa tilanteessa suoraan baariin kyselemään kenen coche on parkkiruutujen takana poikittain.


Frigiliana jää mieleen poikkeuksellisen kauniina kylänä, jossa kaikki on siistiä ja järjestyksessä. Sen vanhimmasta ja kuvauksellisimmasta osasta saa hyvän käsityksen nopeallakin kävelykierroksella, mutta tänne ei kannata tulla kiirehtimään. Frigiliana on kerrassaan upea paikka, jossa riittää viehättäviä yksityiskohtia kaikille pikkukylien ystäville.

Blogia kirjoittaa jatkuvaa matkakuumetta poteva perheenisä Keravalta. Nautin reissuista niin Euroopassa, kaukomailla kuin kotimaassakin. Pysy mukana matkassa ja seuraa Lähtöporttia Facebookissa sekä Instagramissa.

Jatka lukemista
4 kommenttia

1 kommentti

  1. Nuo valkoiset talot ovat kieltämättä kauniita, mutta jotenkin omaan silmään varsinkin nuo siniset ovet ja muut yksityiskohdat tekevät siitä kokonaisuudesta niin hienon!

    ”Tämä viittaa ajanjaksoon, jolloin kaikkien kolmen uskonnon edustajat elivät Frigilianassa sopuisasti.” Tuo onkin siinä meilessä ikävä yksityiskohta, että on harmittavaa, että tuntuu tämän olevan niin hankalaa nykyisin. Useammassa paikassa on ollut niin, että sinällään ristiriitoja ei kyllä varsinaisesti ehkä huomaa, mutta paikallisten kanssa jutellessa ne tulevat kyllä esiin.

    • Mika / Lähtöportti

      6.11.2021 at 21:13

      On ihan totta, että valkoinen kylä kaipaa sinisiä ovia ja muita väriläiskiä näyttääkseen hyvältä. Valkoinen on hyvä yhtenäinen tausta, jota vasten yksityiskohdat pääsevät loistamaan.

      On surullista että uskonnon vuoksi, tai ainakin sen varjolla, on tehty maailmanhistoriassa paljon pahaa. Euroopassa ainakin Pohjois-Irlannissa ja Bosniassa on tälläkin hetkellä enemmän tai vähemmän räjähdysherkkä tilanne, johon politiikan lisäksi liittyy jollain tasolla myös uskonto. Muualla maailmassa tietysti vielä pahempia ongelmapesäkkeitä.

  2. Aila ja Juha

    9.11.2021 at 7:29

    Frigiliana on todellakin häikäisevän kaunis. Olen käynyt siellä parikin kertaa ja nyt ihmettelen, että juuri sieltä on jäänyt blogikirjoitus tekemättä. Monista muista valkoisista kylistä olen kyllä kirjoittanut. Nuo Espanjan ja erityiseti Andalusian kylät ovat kyllä kaikki niin iloisen aurinkoisia ja kauniita. Näyttää siltä, että teillä oli onnistunut matka. Me olemme kokeneet Andalusian oleskelujaksomme viime vuosina aivan mahtavina juuri noiden valkoisten kylien ja vaellusmahdollisuuksien takia. Ja juuri nyt katselin lentoja Malagaan, koska olisi tosi ihanaa nähdä Aurinkorannikon jouluvalojen syttyvän. Ne ovat jotain aivan mahtavaa. Aila

    • Mika / Lähtöportti

      9.11.2021 at 11:24

      Andalusia on upeaa aluetta, siellä tosiaan riittää kauniita kyliä, aurinkoa ja vaelluspolkuja. Haaveilen itsekin oleskelevani siellä joskus pidemmän aikaa. Aurinkorannikon jouluvalot ovat varmasti upeat, toivottavasti pääsette niitä taas ihailemaan! Itselleni ovat jääneet mieleen Funchalin jouluvalot Madeiralla, niihin panostetaan siellä paljon, samoin kuin uudenvuoden ilotulitukseen.

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Espanja

Teneriffan patikkaretket: Bosque de Los Enigmas

Julkaistu

-

Kirjoittanut

Teneriffan pohjoisosasta löytyvä Anagan niemimaa houkuttelee luontomatkailijoita rehevillä laakeripuumetsillä ja vuoristoisilla maisemilla. Teimme Anagassa noin viiden kilometrin mittaisen kävelykierroksen metsien siimeksessä. 

Anagan maaseutupuistoksi nimetty niemimaa on vehreää luonnonsuojelualuetta, jossa riittää retkivaihtoehtoja moneen makuun. Tarjolla olisi muun muassa polkuja, jotka kulkevat vuorten ja rannikon pikkukylien välillä. Näillä reiteillä saisi ihailla komeita maisemia niin merelle kuin vuorillekin päin, mutta useimmat polut haastavat kulkijaa korkeuseroilla ja kivikkoisella alustalla. Meidän kolmen sukupolven ryhmällemme kelpaisi mieluiten suhteellisen helppo rengasreitti, jota ryhdyn etsimään Tenerife ON -sivustolta. Toiveita tuntuisi vastaavan parhaiten polku nimeltä Bosque de Los Enigmas eli Arvoitusten metsä.

teneriffa_anaga_08


Ajelemme Anagaan La Lagunan kaupungin ohitse. Tie kääntyy pari pikkukylää ohitettuamme mutkikkaaseen ylämäkeen, jolloin asutus loppuu ja saavumme rehevän metsän keskelle. Etenemme pari kilometriä autojonon jatkona, kunnes liikenne pysähtyy kokonaan. Alamme pian ymmärtää, että kyseessä on jono päämääränämme olevalle Cruz del Carmenin parkkipaikalle. Tilanne alkaa vaikuttaa jo epätoivoiselta, mutta olemme sisukkaita ja saamme reilun puolen tunnin odottelun jälkeen automme pysäköityä. Heti parkkipaikan laidalla odottaa Cruz del Carmenin näköalapaikka, jolta voi ihailla La Lagunan kaupungin ylitse avautuvaa maisemaa Teide-vuorelle päin.

teneriffa_anaga_04


Suunnistamme näköalapaikalta maantien toiselle puolelle, josta Bosque de Los Enigmas -polku alkaa. Kierros on vajaan viiden kilometrin mittainen ja se sisältää osia merkityistä reiteistä PR-TF 11 El Batán–Punta del Hidalgo sekä PR-TF 12 Bajamar. Ohitamme Cruz del Carmenin ravintolan ja pääsemme polulle, jolla tulee pian vastaan opastaulu.

teneriffa_anaga_07


Lähdemme tekemään kierrosta myötäpäivään. Alkumatka on lähes pelkkää alamäkeä, kun reitti laskeutuu autotien lähistölle ja kääntyy sitten syvemmälle metsään. Puiden oksat ovat taipuneet hauskasti polun yläpuolelle ja muodostavat eräänlaisen lehtikatoksen.

teneriffa_anaga_06


On mukavaa kävellä rauhallisesti ja nauttia aurinkoisesta säästä. Joillakin oksilla kasvaa naavaa ja maa on paikoitellen punertavaa. Metsässä ei ainakaan näin vuodenvaihteessa kuki oikeastaan mikään. Eläinkohtaamisemme rajoittuvat pariin pikkulintuun.

teneriffa_anaga_09


Retki vie meidät Anagan laakeripuumetsien keskelle. Subtrooppiset laakeripuu- eli laurisilva-metsät ovat tulleet meille tutuiksi monilla Madeiralla tehdyillä luontoretkillä ja näimme niitä Azoreillakin. Laakeripuumetsät olivat esihistoriallisella ajalla yleisiä koko Välimeren alueella, mutta ne ovat nykyään kadonneet muualta kuin näiltä muutamilta Atlantin saarilta.

teneriffa_anaga_05


Reitti kulkee suurimmaksi osaksi leveää ja tasapohjaista polkua pitkin. Eteneminen on näin ollen hyvin helppoa, mutta varsinkin pitkien suorien kohdalla maisemallisesti hieman yksitoikkoista.

teneriffa_anaga_12


Retken luonne muuttuu saapuessamme pitkään ylämäkeen, joka mutkittelee jyrkällä rinteellä. Päivän rankin nousu johtaa meidät autotien varteen ja komealle Zapatan näköalapaikalle, jossa syömme repussa kulkeneet eväät.

teneriffa_anaga_11


Aurinko porottaa kuumasti näköalapaikalle, joka on suurin piirtein kävelykierroksen puolivälissä. Ohi kulkeva tie on kovin hiljainen, ja vaikka näköalapaikan parkkipaikalla ei ole montaa paikkaa, mahtuisi tänne silti pysäköimään vaikka heti. Tämä olisi ollut hyvä tieto ennen omaa retkeämme, jonka ainoa ikävä osuus oli vapaan parkkipaikan odottaminen Cruz del Carmenissa.

teneriffa_anaga_13


Zapatan näköalapaikalta on hyvin samankaltainen maisema kuin Cruz del Carmenistakin, eli pääosassa on Teide-vuori. Toisaalta täältä näkyy myös vehreitä kukkuloita ja komeita metsiä sekä taustalla kimalteleva valtameri.

teneriffa_anaga_10


Palaamme pienen pätkän maantien vartta takaisin päin, kunnes polku kääntyy taas metsään. Laskeudumme hetken jyrkästi alaspäin, minkä jälkeen matka jatkuu sujuvasti. Ylitämme vielä kertaalleen maantien, minkä jälkeen taivallamme leveää polkua pitkin.

teneriffa_anaga_16


Loppumatkalla on pitkiä loivia ylämäkiä sekä hieman porrastettuja jyrkempiäkin nousuja. Reitti ei ole erityisen raskas, joten saamme tehdä kaipaamamme leppoisan metsäretken.

teneriffa_anaga_14


Reitin loppuvaiheessa on jälleen paljon runsasta kasvillisuutta, jolloin polku kulkee taas eräänlaisessa puiden muodostamassa tunnelissa. Rehevyyden ainoana huonona puolena ovat suppeat maisemat, sillä puiden takaa näkyisi luultavasti kauas merelle saakka.

teneriffa25_anaga_02


Saavumme takaisin Cruz del Carmeniin ja käymme vielä retken lopuksi Mirador de Los Enigmas -näköalapaikalla, joka on jonkinlaisen rakennuksen katolla. Täältä aukeaa ehkä koko päivän upein näkymä alas merelle päin vehreiden vuorten ja kukkuloiden ylitse.

teneriffa_anaga_17

  
Bosque de Los Enigmas tarjosi meille mukavan metsäretken, jonka aikana nautimme Anagan maaseutupuiston vehreästä luonnosta. Maisemallisesti reitillä ei ollut mitään kovin ihmeellistä, koska matkaa taitettiin käytännössä koko ajan metsän siimeksessä. Retken kolmesta näköalapaikasta kaksi sijaitsee aivan lähtöpaikan tuntumassa ja kolmaskin autotien varrella.

teneriffa_anaga_15


Metsäretki oli meille joka tapauksessa mieluisa kokemus, joka toi sopivasti vaihtelua Teneriffan-matkan ohjelmaan. Jos vielä joskus palaan Teneriffalle, haluaisin tutustua Anagaan laajemmin. Niemimaan autoteitä tuli ajettua vasta todella vähän ja toiveena olisi päästä myös niille maisemiltaan näyttävämmille patikkapoluille. 

Lue myös koko matkastamme kertova juttu Teneriffan lomaviikon 10 elämystä.

Jatka lukemista

Espanja

Teneriffan patikkaretket: Roques de García

Julkaistu

-

Kirjoittanut

Teiden kansallispuisto on varmasti Teneriffan tunnetuin luontokohde. Espanjan korkeimman vuoren ympärille levittäytyvissä laavamaisemissa risteilee paljon retkeilypolkuja, joista me valitsimme Roques de Garcían reitin.

Jo automatka Teneriffan rannikolta saaren keskiosiin on elämys, sillä mutkikas tie nousee kilometri toisensa jälkeen yhä korkeammalle. Lähdemme matkaan pohjoisesta, jolloin tie kulkee La Orotavan kaupungin halki. Asutus vaihtuu vähitellen havumetsiin ja auton lämpömittarin lukemat laskevat tasaiseen tahtiin. Rannikon ikuinen kesä vaihtuu samalla varsin syksyisiin näkymiin.

teneriffa_teide_04


Pysähdymme Mirador de Mataznos -nimiselle näköalapaikalle katselemaan maisemaa kauas meren suuntaan. Mutkaiset tiet johtavat yhä ylemmäs ja tien varrella alkaa näkyä lunta. Runsas lumisade oli sulkenut Teiden tiet vain paria viikkoa aiemmin, mutta ajaminen on nyt uudenvuodenpäivänä taas onneksi turvallista. Pyhäpäivä on houkutellut vuoristoon myös paljon paikallisia, jotka ovat lähteneet liukurimäkeen lumen peittämille rinteille. Autojono ainoaa tietä pitkin etenee hitaasti ja pysähtyy parin ravintolan kohdalla kokonaan.

teneriffa_teide_18


Kävimme näissä maisemissa kymmentä vuotta aiemmin, jolloin nousimme Teiden huipun tuntumaan köysiradalla. Tuosta retkestä voi lukea jutustani Teneriffan mahtava Teide. Nyt aikomuksenamme ei ole nousta noin ylös, vaan keskittyä maisemien ihailuun alempana ja tehdä kävelyretki Roques de Garcían kalliomuodostelmien ympärillä. Laavamaisemissa kiemurteleva maantie kääntyy köysirata-aseman ohittamisen jälkeen parin kilometrin mittaiselle suoralle, jonka varrella näkyy etsimämme parkkipaikka.

teneriffa_teide_16


Vaikka pysäköintialue löytyykin helposti, osoittautuu vapaan parkkiruudun metsästäminen hankalaksi. Teneriffa kärsii muutenkin yliturismista, ja uudenvuodenpäivä vaikuttaa ainakin täällä tavallista suositummalta retkiajankohdalta. Paikkoja vapautuu silloin tällöin, mutta on vaikea arvata missä päin aluetta onni olisi myötä. Käytössä on varsinaisen Roques de Garcían parkkipaikan lisäksi tien toisella puolella oleva Cañada Blanca -vierailukeskuksen parkkialue sekä Parador de Cañadas del Teide -hotellille johtavan tien ahdas reuna. Saan lopulta reilun puolen tunnin kiertelyn ja odottelun jälkeen auton pysäköityä, joten pääsemme jaloittelemaan upeisiin maisemiin.

teneriffa_teide_19


Roques de García on erikoinen monista eri materiaalikerroksista koostunut kalliomuodostelma. Paikalla oli joskus muinoin kaksi eri kalderaa toisistaan erottanut seinämä, jonka eroosio on vuosituhansien saatossa kuluttanut nykyiseen muotoonsa. Roques de García on Teiden huipulle vievän köysiradan ohella kansallispuiston suosituin nähtävyys.

teneriffa_teide_15


Katselemme aluksi laaksomaisemaa La Ruletan näköalapaikalta Roques de Garcían kalliomuodostelmien vierestä. Laavan peittämä laaksomaisema on karuudessaan vaikuttava. Koko laaja alue on muodostunut tulivuoren muinaisessa räjähdyspurkauksessa. Teide luokitellaan edelleen aktiiviseksi, ja sen edellinen purkaus on marraskuulta 1909.

teneriffa_teide_09


Unescon maailmanperintöluetteloonkin kuuluvassa Teiden kansallispuistossa on paljon erilaisia patikointireittejä. Kolmen sukupolven joukkomme ei kaipaa erityisen pitkää tai raskasta luontoretkeä, mutta jonkinlainen jaloittelu sopisi ohjelmaan hyvin. Tutkin vaihtoehtoja Tenerife ON -sivustolta ja kiinnostuin Roques de Garcían ympäri kulkevasta noin 3,5 kilometrin mittaisesta rengasreitistä. Polku on määritelty helpoksi, mutta korkeuseroa on silti reilut kaksisataa metriä.

teneriffa_teide_17


Lähdemme polulle La Ruletan näköalapaikalta, jolloin kalliomuodostelmat jäävät vasemmalle puolelle ja Teide kohoaa uljaana edessämme. Reitin ensimmäinen kilometri on tasaista ja esteetöntä polkua, joka sopii varmasti kaikille. Jos koko kierrokselle lähteminen siis epäilyttää, voi aivan hyvin kävellä ensin helpon alkuosan, katsoa millaista maastoa on sen jälkeen edessä, ja kääntyä halutessaan samaa tasaista polkua pitkin takaisin.

teneriffa_teide_14


Teide näyttää täältä eteläpuolelta katsottuna erilaiselta kuin automatkalla tutuksi tullut vuoren luminen pohjoisrinne. Sääkin on kirkastunut mukavan aurinkoiseksi. Lämpötila on vain hieman kymmenen asteen yläpuolella, mutta aurinko porottaa niin että kävellessä pärjää hyvin ilman takkia. Olemme täällä tasangolla yli kaksi kilometriä merenpinnan yläpuolella, kun taas Teiden huippu kohoaa peräti 3718 metrin korkeuteen.

teneriffa_teide_13


Nautin siitä, kuinka kalliomuodostelmat näyttävät matkan edetessä koko ajan hieman erilaisilta. Kummallisenmuotoinen rivistö jatkuu yllättävän kauas ja siihen näyttää kuuluvan monenlaisia kivilajeja. Laavamaisemaa täplittää matala aluskasvillisuus, johon kuuluu melko kuivilta näyttäviä pensaita. Saamme ihailla näkymiä rauhassa, sillä vaikka täpötäyden parkkipaikan lähistöllä olikin paljon ihmisiä, ei kovin moni ole lähtenyt tälle kävelyreitille.

teneriffa_teide_11


Reitti muuttuu esteettömän kilometrin jälkeen vaikeakulkuisemmaksi. Helppo osuus päättyy kalliomuodostelmien pohjoispäähän, josta aukeaa hieno näkymä alas laaksoon.

teneriffa_teide_12


Kalliot näyttävät toinen toistaan erikoisemmilta. Itselleni jää mieleen esimerkiksi kuvassa oikealla näkyvä kallio, joka muistuttaa kovasti taikurinhattua.

teneriffa25_teide_01


Edessä on pitkä laskeutuminen alas laakson pohjalle. Polulla on yhä myös helppokulkuisia pätkiä, mutta taipaleeseen kuuluu kivikkoisia paikkoja, joissa kannattaa asetella askeleensa tarkasti.

teneriffa_teide_10


Kalliomuodostelmat näyttävät tältä puolelta taas hieman erilaisilta. Välillä kannattaa myös kääntyä katsomaan takaisin tulosuuntaan. Keskellä kuvaa harjanteen päällä pienenä pisteenä näkyvä ihminen antaa hieman mittakaavaa kallioiden koolle.

teneriffa_teide_07


Saavutamme laakson pohjan, jota pitkin taival etenee taas nopeammin. Edessämme kohoaa nimellä La Catedral tunnettu kallio. Se on kieltämättä helppo kuvitella katedraaliksi, koska kallioseinät nousevat tasamaalta suoraan kohti korkeuksia.

teneriffa_teide_06


Edessä on vielä reitin rankin osuus eli nousu takaisin lähtöpisteeseen La Ruletan näköalapaikalle. Polku on kivikkoinen ja polvea joutuu välillä nostamaan korkeammalle kuin perusportaissa. Jalka saattaa myös lähteä hieman luistamaan irtokivien peittämällä alustalla. Nousun aikana voi huomata ohuen ilmanalan vaikutuksen hengitykseen. Nousu onnistuu silti yllättävänkin kevyesti, kun etenen rauhallista tahtia ja pysähdyn pari kertaa ottamaan valokuvia.

teneriffa_teide_20


Maisemiltaan ainutlaatuinen Roques de Garcían patikkapolku on itselleni hieno elämys, josta nautin todella paljon. Käväisemme lopuksi vierailijakeskuksessa, jonka kahvilan toteamme aivan liian täydeksi. Vessojen käyttämisestä peritään yksi euro, mutta sen maksaa muiden vaihtoehtojen puuttuessa mielellään.

teneriffa_teide_05


Nousemme autoon ja pysähdymme vielä paluumatkalla muutamille näköalapaikoille, kuten yllä olevan kuvan Mirador El Tabonal Negrolle. Näköalapaikat eivät tarjoa enää aiempien kokemusten jälkeen kovin paljoa uutta, vaikka onkin kiinnostavaa ihailla tulivuorimaisemia aina hieman erilaisista kulmista. Lopulta tie alkaa viettää alamäkeen ja poistumme sumuisten pilvien halki Teiden mystisistä maisemista kohti Teneriffan rannikkoa.

Lue myös koko matkastamme kertova juttu Teneriffan lomaviikon 10 elämystä.

Jatka lukemista

Suosittuja juttuja