Espanja
Teneriffan mahtava Teide

Teneriffan saarta hallitseva Teide on Espanjan korkein vuori. Sen 3718 metriin kohoavan huipun tuntumaan pääsee köysiradan kyydissä.
Mutkikas tie kohoaa saaren eteläosasta kohti korkeuksia. Ohitamme uneliaita kyliä ja ihailemme maisemia, jotka muuttuvat hetki hetkeltä upeammiksi. Noin kilometrin korkeudella kasvaa paljon mantelipuita, joiden vaaleanpunaiset kukat ovat vielä helmikuussa parhaimmillaan.
Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta, kun saavumme havumetsävyöhykkeelle. Pysähdymme ihmettelemään Pino Gordoa eli ”lihavaa mäntyä”, jonka mitat on kirjattu suureen puukylttiin. Ympärysmittaa löytyy yli yhdeksän metriä ja korkeutta noin 45 metriä. Mänty löytyy tien TF-21 varrelta Vilaflorin kylän lähettyviltä. Puun kohdalla on pieni parkkipaikka.
Ylämäki jatkuu ja maisemat muuttuvat dramaattisesti, kun saavumme Teiden kansallispuistoon. Laavakentät ja erikoiset kalliomuodostelmat hallitsevat puutonta tasankoa. Taustalla kohoaa Teiden huippu. Tulivuoren edellisestä purkauksesta on kulunut hieman yli sata vuotta, mutta se luokitellaan edelleen aktiiviseksi.
Löydämme onnekkaasti parkkipaikan aivan Teiden köysirata-aseman lähistöltä. Paikalla on tungosta ja lippujono osoittautuu toivottoman pitkäksi. Ilma tuntuu viileältä, sillä olemme saapuneet jo reilun kahden kilometrin korkeuteen. Suosittelen köysiratalippujen ostamista etukäteen netistä, sillä oma jonotuksemme kestää epätoivoiset puolitoista tuntia. Etukäteislipulla olisi päässyt rakennuksen ulkopuolelle kertyneen puolen tunnin jonon ohitse. Köysirata-aseman sisällä kiemurteleva tunnin mittainen jono on sen sijaan kaikille yhteinen lipunostotavasta riippumatta. Kaikki jonot välttääkseen lienee hyvä idea saapua paikalle jo aamulla. Vaunuja lähtee ylös klo 9–16.
Köysiradan vaunuun mahtuu parikymmentä ihmistä. Matka reilun 3500 metrin korkeuteen kestää noin kahdeksan minuuttia. Huomaamme heti ylös päästyämme, kuinka raskaalta ohuen ilman hengittäminen tuntuu. Korkeaan ilmanalaan tottumattomat saattavat kärsiä vuoristotaudin oireista, kuten päänsärystä ja pahoinvoinnista. Selviän itse ongelmitta, mutta huomaan pientenkin ylämäkien hengästyttävän yllättävällä tavalla.
Aivan huipulle asti kiipeämiseen tarvitaan erillinen lupa, joka täytyy hankkia etukäteen. Luvan saa kätevimmin kansallispuiston nettisivuilta. Kannattaa kuitenkin olla liikkeellä ajoissa. Tarkistin huvikseni, että seuraavat varattavissa olevat ajat löytyvät vasta monen viikon päästä. Meillä jäi korkein huippu valloittamatta.
Lähden seuraamaan laavakivistä rakennettua polkua, jolta poikkeaminen on kielletty. Reitti on hieman vaikeakulkuinen, mutta maisemat kertakaikkisen upeita.
Sää on ilahduttavan kirkas ja ympäristö näkyy erinomaisesti. La Gomeran ja La Palman saaret erottuvat meren keskeltä. Vuoret herättävät syystäkin kunnioitusta ja niiden korkeuksissa on omanlainen tunnelmansa. Turisteja riittää jonkin verran, mutta saan silti kulkea melko lailla omissa ajatuksissani.
Käännyn takaisin vajaan kilometrin jaloittelun jälkeen. Reitti jatkuisi opastekyltin mukaan erittäin haastavana kohti Pico Viejon huippua. Palaan köysirata-asemalle ja lopulta alas parkkipaikalle saakka.
Pysähdymme paluumatkalla Roques de Garcían kalliomuodostelmille. Näistä erikoisista luonnon ihmeistä otetut kuvat koristavat monia Teneriffan postikortteja. Tyyni päivä muuttuu tuuliseksi ja kova puhuri lennättää hiekkaa.
Lähdemme paluumatkalle itsellemme uutta reittiä (TF-38) pitkin. Suuret laavakentät tuovat mieleen yhtä aikaa sekä Lanzaroten että Islannin. Tie näyttää tasaiselta, mutta auton käyttäytyminen todistaa alamäen alkaneen.
Aurinko valaisee vihreän metsän ja taustalla vellovan pilvimassan. Alapuolellamme leijailevat pilvet luovat erikoisen tunnelman ja välillä näyttää, kuin metsä savuaisi. Huomaamme myös, että Teiden pohjoisrinne on lumen peitossa. Näkyvyys heikkenee lähes olemattomiin, kun sukellamme pilvien sisään. Puiden hämyisiä hahmoja erottuu satunnaisesti usvan keskeltä, mutta tien valkoiset reunaviivat mahdollistavat matkan turvallisen jatkumisen. Maisema kirkastuu jälleen, kun laskeudumme ihmisten ilmoille yhtä vaikuttavaa vuorikokemusta rikkaampina.

Espanja
Teneriffan patikkaretket: Bosque de Los Enigmas

Teneriffan pohjoisosasta löytyvä Anagan niemimaa houkuttelee luontomatkailijoita rehevillä laakeripuumetsillä ja vuoristoisilla maisemilla. Teimme Anagassa noin viiden kilometrin mittaisen kävelykierroksen metsien siimeksessä.
Anagan maaseutupuistoksi nimetty niemimaa on vehreää luonnonsuojelualuetta, jossa riittää retkivaihtoehtoja moneen makuun. Tarjolla olisi muun muassa polkuja, jotka kulkevat vuorten ja rannikon pikkukylien välillä. Näillä reiteillä saisi ihailla komeita maisemia niin merelle kuin vuorillekin päin, mutta useimmat polut haastavat kulkijaa korkeuseroilla ja kivikkoisella alustalla. Meidän kolmen sukupolven ryhmällemme kelpaisi mieluiten suhteellisen helppo rengasreitti, jota ryhdyn etsimään Tenerife ON -sivustolta. Toiveita tuntuisi vastaavan parhaiten polku nimeltä Bosque de Los Enigmas eli Arvoitusten metsä.

Ajelemme Anagaan La Lagunan kaupungin ohitse. Tie kääntyy pari pikkukylää ohitettuamme mutkikkaaseen ylämäkeen, jolloin asutus loppuu ja saavumme rehevän metsän keskelle. Etenemme pari kilometriä autojonon jatkona, kunnes liikenne pysähtyy kokonaan. Alamme pian ymmärtää, että kyseessä on jono päämääränämme olevalle Cruz del Carmenin parkkipaikalle. Tilanne alkaa vaikuttaa jo epätoivoiselta, mutta olemme sisukkaita ja saamme reilun puolen tunnin odottelun jälkeen automme pysäköityä. Heti parkkipaikan laidalla odottaa Cruz del Carmenin näköalapaikka, jolta voi ihailla La Lagunan kaupungin ylitse avautuvaa maisemaa Teide-vuorelle päin.

Suunnistamme näköalapaikalta maantien toiselle puolelle, josta Bosque de Los Enigmas -polku alkaa. Kierros on vajaan viiden kilometrin mittainen ja se sisältää osia merkityistä reiteistä PR-TF 11 El Batán–Punta del Hidalgo sekä PR-TF 12 Bajamar. Ohitamme Cruz del Carmenin ravintolan ja pääsemme polulle, jolla tulee pian vastaan opastaulu.

Lähdemme tekemään kierrosta myötäpäivään. Alkumatka on lähes pelkkää alamäkeä, kun reitti laskeutuu autotien lähistölle ja kääntyy sitten syvemmälle metsään. Puiden oksat ovat taipuneet hauskasti polun yläpuolelle ja muodostavat eräänlaisen lehtikatoksen.

On mukavaa kävellä rauhallisesti ja nauttia aurinkoisesta säästä. Joillakin oksilla kasvaa naavaa ja maa on paikoitellen punertavaa. Metsässä ei ainakaan näin vuodenvaihteessa kuki oikeastaan mikään. Eläinkohtaamisemme rajoittuvat pariin pikkulintuun.

Retki vie meidät Anagan laakeripuumetsien keskelle. Subtrooppiset laakeripuu- eli laurisilva-metsät ovat tulleet meille tutuiksi monilla Madeiralla tehdyillä luontoretkillä ja näimme niitä Azoreillakin. Laakeripuumetsät olivat esihistoriallisella ajalla yleisiä koko Välimeren alueella, mutta ne ovat nykyään kadonneet muualta kuin näiltä muutamilta Atlantin saarilta.

Reitti kulkee suurimmaksi osaksi leveää ja tasapohjaista polkua pitkin. Eteneminen on näin ollen hyvin helppoa, mutta varsinkin pitkien suorien kohdalla maisemallisesti hieman yksitoikkoista.

Retken luonne muuttuu saapuessamme pitkään ylämäkeen, joka mutkittelee jyrkällä rinteellä. Päivän rankin nousu johtaa meidät autotien varteen ja komealle Zapatan näköalapaikalle, jossa syömme repussa kulkeneet eväät.

Aurinko porottaa kuumasti näköalapaikalle, joka on suurin piirtein kävelykierroksen puolivälissä. Ohi kulkeva tie on kovin hiljainen, ja vaikka näköalapaikan parkkipaikalla ei ole montaa paikkaa, mahtuisi tänne silti pysäköimään vaikka heti. Tämä olisi ollut hyvä tieto ennen omaa retkeämme, jonka ainoa ikävä osuus oli vapaan parkkipaikan odottaminen Cruz del Carmenissa.

Zapatan näköalapaikalta on hyvin samankaltainen maisema kuin Cruz del Carmenistakin, eli pääosassa on Teide-vuori. Toisaalta täältä näkyy myös vehreitä kukkuloita ja komeita metsiä sekä taustalla kimalteleva valtameri.

Palaamme pienen pätkän maantien vartta takaisin päin, kunnes polku kääntyy taas metsään. Laskeudumme hetken jyrkästi alaspäin, minkä jälkeen matka jatkuu sujuvasti. Ylitämme vielä kertaalleen maantien, minkä jälkeen taivallamme leveää polkua pitkin.

Loppumatkalla on pitkiä loivia ylämäkiä sekä hieman porrastettuja jyrkempiäkin nousuja. Reitti ei ole erityisen raskas, joten saamme tehdä kaipaamamme leppoisan metsäretken.

Reitin loppuvaiheessa on jälleen paljon runsasta kasvillisuutta, jolloin polku kulkee taas eräänlaisessa puiden muodostamassa tunnelissa. Rehevyyden ainoana huonona puolena ovat suppeat maisemat, sillä puiden takaa näkyisi luultavasti kauas merelle saakka.

Saavumme takaisin Cruz del Carmeniin ja käymme vielä retken lopuksi Mirador de Los Enigmas -näköalapaikalla, joka on jonkinlaisen rakennuksen katolla. Täältä aukeaa ehkä koko päivän upein näkymä alas merelle päin vehreiden vuorten ja kukkuloiden ylitse.

Bosque de Los Enigmas tarjosi meille mukavan metsäretken, jonka aikana nautimme Anagan maaseutupuiston vehreästä luonnosta. Maisemallisesti reitillä ei ollut mitään kovin ihmeellistä, koska matkaa taitettiin käytännössä koko ajan metsän siimeksessä. Retken kolmesta näköalapaikasta kaksi sijaitsee aivan lähtöpaikan tuntumassa ja kolmaskin autotien varrella.

Metsäretki oli meille joka tapauksessa mieluisa kokemus, joka toi sopivasti vaihtelua Teneriffan-matkan ohjelmaan. Jos vielä joskus palaan Teneriffalle, haluaisin tutustua Anagaan laajemmin. Niemimaan autoteitä tuli ajettua vasta todella vähän ja toiveena olisi päästä myös niille maisemiltaan näyttävämmille patikkapoluille.
Lue myös koko matkastamme kertova juttu Teneriffan lomaviikon 10 elämystä.
Espanja
Teneriffan patikkaretket: Roques de García

Teiden kansallispuisto on varmasti Teneriffan tunnetuin luontokohde. Espanjan korkeimman vuoren ympärille levittäytyvissä laavamaisemissa risteilee paljon retkeilypolkuja, joista me valitsimme Roques de Garcían reitin.
Jo automatka Teneriffan rannikolta saaren keskiosiin on elämys, sillä mutkikas tie nousee kilometri toisensa jälkeen yhä korkeammalle. Lähdemme matkaan pohjoisesta, jolloin tie kulkee La Orotavan kaupungin halki. Asutus vaihtuu vähitellen havumetsiin ja auton lämpömittarin lukemat laskevat tasaiseen tahtiin. Rannikon ikuinen kesä vaihtuu samalla varsin syksyisiin näkymiin.

Pysähdymme Mirador de Mataznos -nimiselle näköalapaikalle katselemaan maisemaa kauas meren suuntaan. Mutkaiset tiet johtavat yhä ylemmäs ja tien varrella alkaa näkyä lunta. Runsas lumisade oli sulkenut Teiden tiet vain paria viikkoa aiemmin, mutta ajaminen on nyt uudenvuodenpäivänä taas onneksi turvallista. Pyhäpäivä on houkutellut vuoristoon myös paljon paikallisia, jotka ovat lähteneet liukurimäkeen lumen peittämille rinteille. Autojono ainoaa tietä pitkin etenee hitaasti ja pysähtyy parin ravintolan kohdalla kokonaan.

Kävimme näissä maisemissa kymmentä vuotta aiemmin, jolloin nousimme Teiden huipun tuntumaan köysiradalla. Tuosta retkestä voi lukea jutustani Teneriffan mahtava Teide. Nyt aikomuksenamme ei ole nousta noin ylös, vaan keskittyä maisemien ihailuun alempana ja tehdä kävelyretki Roques de Garcían kalliomuodostelmien ympärillä. Laavamaisemissa kiemurteleva maantie kääntyy köysirata-aseman ohittamisen jälkeen parin kilometrin mittaiselle suoralle, jonka varrella näkyy etsimämme parkkipaikka.

Vaikka pysäköintialue löytyykin helposti, osoittautuu vapaan parkkiruudun metsästäminen hankalaksi. Teneriffa kärsii muutenkin yliturismista, ja uudenvuodenpäivä vaikuttaa ainakin täällä tavallista suositummalta retkiajankohdalta. Paikkoja vapautuu silloin tällöin, mutta on vaikea arvata missä päin aluetta onni olisi myötä. Käytössä on varsinaisen Roques de Garcían parkkipaikan lisäksi tien toisella puolella oleva Cañada Blanca -vierailukeskuksen parkkialue sekä Parador de Cañadas del Teide -hotellille johtavan tien ahdas reuna. Saan lopulta reilun puolen tunnin kiertelyn ja odottelun jälkeen auton pysäköityä, joten pääsemme jaloittelemaan upeisiin maisemiin.

Roques de García on erikoinen monista eri materiaalikerroksista koostunut kalliomuodostelma. Paikalla oli joskus muinoin kaksi eri kalderaa toisistaan erottanut seinämä, jonka eroosio on vuosituhansien saatossa kuluttanut nykyiseen muotoonsa. Roques de García on Teiden huipulle vievän köysiradan ohella kansallispuiston suosituin nähtävyys.

Katselemme aluksi laaksomaisemaa La Ruletan näköalapaikalta Roques de Garcían kalliomuodostelmien vierestä. Laavan peittämä laaksomaisema on karuudessaan vaikuttava. Koko laaja alue on muodostunut tulivuoren muinaisessa räjähdyspurkauksessa. Teide luokitellaan edelleen aktiiviseksi, ja sen edellinen purkaus on marraskuulta 1909.

Unescon maailmanperintöluetteloonkin kuuluvassa Teiden kansallispuistossa on paljon erilaisia patikointireittejä. Kolmen sukupolven joukkomme ei kaipaa erityisen pitkää tai raskasta luontoretkeä, mutta jonkinlainen jaloittelu sopisi ohjelmaan hyvin. Tutkin vaihtoehtoja Tenerife ON -sivustolta ja kiinnostuin Roques de Garcían ympäri kulkevasta noin 3,5 kilometrin mittaisesta rengasreitistä. Polku on määritelty helpoksi, mutta korkeuseroa on silti reilut kaksisataa metriä.

Lähdemme polulle La Ruletan näköalapaikalta, jolloin kalliomuodostelmat jäävät vasemmalle puolelle ja Teide kohoaa uljaana edessämme. Reitin ensimmäinen kilometri on tasaista ja esteetöntä polkua, joka sopii varmasti kaikille. Jos koko kierrokselle lähteminen siis epäilyttää, voi aivan hyvin kävellä ensin helpon alkuosan, katsoa millaista maastoa on sen jälkeen edessä, ja kääntyä halutessaan samaa tasaista polkua pitkin takaisin.

Teide näyttää täältä eteläpuolelta katsottuna erilaiselta kuin automatkalla tutuksi tullut vuoren luminen pohjoisrinne. Sääkin on kirkastunut mukavan aurinkoiseksi. Lämpötila on vain hieman kymmenen asteen yläpuolella, mutta aurinko porottaa niin että kävellessä pärjää hyvin ilman takkia. Olemme täällä tasangolla yli kaksi kilometriä merenpinnan yläpuolella, kun taas Teiden huippu kohoaa peräti 3718 metrin korkeuteen.

Nautin siitä, kuinka kalliomuodostelmat näyttävät matkan edetessä koko ajan hieman erilaisilta. Kummallisenmuotoinen rivistö jatkuu yllättävän kauas ja siihen näyttää kuuluvan monenlaisia kivilajeja. Laavamaisemaa täplittää matala aluskasvillisuus, johon kuuluu melko kuivilta näyttäviä pensaita. Saamme ihailla näkymiä rauhassa, sillä vaikka täpötäyden parkkipaikan lähistöllä olikin paljon ihmisiä, ei kovin moni ole lähtenyt tälle kävelyreitille.

Reitti muuttuu esteettömän kilometrin jälkeen vaikeakulkuisemmaksi. Helppo osuus päättyy kalliomuodostelmien pohjoispäähän, josta aukeaa hieno näkymä alas laaksoon.

Kalliot näyttävät toinen toistaan erikoisemmilta. Itselleni jää mieleen esimerkiksi kuvassa oikealla näkyvä kallio, joka muistuttaa kovasti taikurinhattua.

Edessä on pitkä laskeutuminen alas laakson pohjalle. Polulla on yhä myös helppokulkuisia pätkiä, mutta taipaleeseen kuuluu kivikkoisia paikkoja, joissa kannattaa asetella askeleensa tarkasti.

Kalliomuodostelmat näyttävät tältä puolelta taas hieman erilaisilta. Välillä kannattaa myös kääntyä katsomaan takaisin tulosuuntaan. Keskellä kuvaa harjanteen päällä pienenä pisteenä näkyvä ihminen antaa hieman mittakaavaa kallioiden koolle.

Saavutamme laakson pohjan, jota pitkin taival etenee taas nopeammin. Edessämme kohoaa nimellä La Catedral tunnettu kallio. Se on kieltämättä helppo kuvitella katedraaliksi, koska kallioseinät nousevat tasamaalta suoraan kohti korkeuksia.

Edessä on vielä reitin rankin osuus eli nousu takaisin lähtöpisteeseen La Ruletan näköalapaikalle. Polku on kivikkoinen ja polvea joutuu välillä nostamaan korkeammalle kuin perusportaissa. Jalka saattaa myös lähteä hieman luistamaan irtokivien peittämällä alustalla. Nousun aikana voi huomata ohuen ilmanalan vaikutuksen hengitykseen. Nousu onnistuu silti yllättävänkin kevyesti, kun etenen rauhallista tahtia ja pysähdyn pari kertaa ottamaan valokuvia.

Maisemiltaan ainutlaatuinen Roques de Garcían patikkapolku on itselleni hieno elämys, josta nautin todella paljon. Käväisemme lopuksi vierailijakeskuksessa, jonka kahvilan toteamme aivan liian täydeksi. Vessojen käyttämisestä peritään yksi euro, mutta sen maksaa muiden vaihtoehtojen puuttuessa mielellään.

Nousemme autoon ja pysähdymme vielä paluumatkalla muutamille näköalapaikoille, kuten yllä olevan kuvan Mirador El Tabonal Negrolle. Näköalapaikat eivät tarjoa enää aiempien kokemusten jälkeen kovin paljoa uutta, vaikka onkin kiinnostavaa ihailla tulivuorimaisemia aina hieman erilaisista kulmista. Lopulta tie alkaa viettää alamäkeen ja poistumme sumuisten pilvien halki Teiden mystisistä maisemista kohti Teneriffan rannikkoa.
Lue myös koko matkastamme kertova juttu Teneriffan lomaviikon 10 elämystä.
-
Huvipuistot2 vuotta sitten
Huvipuistokokemus – Disneyland Park Paris
-
Itävalta2 vuotta sitten
Alppimaisemia kesäisessä Seefeldissä
-
Yhdysvallat2 vuotta sitten
Ensikertalaisen Los Angeles – 10 kohdetta
-
Italia1 vuosi sitten
Cinque Terre – 5 kuvankaunista kylää
-
Yhdysvallat2 vuotta sitten
Los Angelesin kiehtova Venice
-
Italia1 vuosi sitten
Patikkaretkellä Cinque Terressä
-
Ranska2 vuotta sitten
30 nähtävyyttä Pariisissa
-
Yhdysvallat2 vuotta sitten
Tarunhohtoinen Hollywood
-
Espanja2 vuotta sitten
Kaksien kasvojen Torrox
-
Italia2 vuotta sitten
Milanon pääkallokappeli San Bernardino alle Ossa
-
Englanti1 vuosi sitten
Huikea Harry Potter -studiokierros Lontoossa
-
Yhdysvallat2 vuotta sitten
Kalifornian-matkan parhaat palat
Maarit Johanna
13.2.2016 at 16:28
Tuo on upeinta Teneriffaa, pakko myöntää! Meillä sattui huono tuuri Teiden valloitukseen, sillä kaapelihissi oli kovan tuulen vuoksi kiinni. Muuten kelit oli kyllä mitä kauneimmat ja heiluimme kameroinemme sitten siinä alempana. Todellakin muistuttaa hiukan Islantia maisemiltaan. Haluttais tuonne takaisin kaukoputken kanssa!
Mika / Lähtöportti
13.2.2016 at 18:22
Ikävää että teille kävi noin, mutta ensi kerralla sitten ylös saakka! Luinkin joskus tuosta teidän kaukoputkiharrastuksesta. Teidellä taitaa olla ihan joku observatoriokin, varmasti mainio paikka taivaalle katseluun.
Kohteena maailma / Rami
13.2.2016 at 18:38
Kiipesin Teiden huipulle v. 1988, silloin ei erillisiä lupia tarvittu. Äitini ei silloin huippua saavuttanut, korkea ilma teki tepposen. Samoin kävi pari vuotta takaperin reilun vuoden ikäiselle tyttärelle, nukahti kaapeliasemalla saman tien. Siinä sitten suurimman osan ajasta taiteilin nukkuva tytär sylissä maisemia ihaillen. Ajattelin kyllä joku kerta kiivetä vielä ihan ylös asti, kun ajattelin mennä viikoksi noihin Teneriffan upeisiin sisämaakaupunkeihin. Täytyy hakea lupa ajoissa, viimeksi kun oltiin auttamatta liian myöhässä.
Mika / Lähtöportti
14.2.2016 at 21:23
Niin sitä on itse kukin kanniskellut tyttäriä pitkin vuoria ja laaksoja 🙂 Jos vielä joskus Teidelle palaan, niin voisin harkita alas laskeutumista kävellen. Teneriffalla on kyllä paljon mielenkiintoista, sisämaassa varsinkin. Sanoisin, että paljon mainettaan antoisampi saari.
Tiina, Kinttupolulla
14.2.2016 at 11:20
Omasta reissusta Teidelle taitaa olla jo kymmenen vuotta. Muistan, että vuoret olivat niin pilvien peitossa, ettei ylhäältä nähnyt maisemia kuin 50 metrin päähän. Toisella reissulla jätimme huiputuksen väliin ja patikoimme sen sijaan lähivuorelle Guajaralle, josta oli hyvät näkymät Teidelle aurinkoisella säällä. Teneriffan patikkapolkuja on tullut koluttua todella paljon ja olen varma, että sinne palaan vielä jatkossakin upean luonnon vuoksi.
Mika / Lähtöportti
14.2.2016 at 21:35
Teneriffa on varmasti hyvä luontokohde. Olen itse ihastunut patikoinnin vuoksi Madeiraan ja haluaisin palata aina sinne, mutta miksei joskus taas Teneriffallekin! Tällä ensimmäisellä Teneriffan-matkallani luontokävelyt jäi yhteen kertaan, mutta seuraavaksi kerraksi täytyy hankkia samanlainen Rotherin pieni punainen vaellusopas kuin Madeirallekin.