Espanja
Tarunhohtoinen Alhambra

Granadan kaupungin ylle kohoava Alhambra kuuluu Espanjan kiehtovimpiin nähtävyyksiin. Ylenpalttisesti koristeltu palatsi, jykevä linnoitus ja kukkiva puutarha johdattavat kadonneen maurilaiskulttuurin maailmaan.
San Nicolásin näköalapaikan ympäristössä on vilkasta. Lokakuinen ilta on leppeän lämmin ja ihmiset vaikuttavat viihtyvän hyvin. Andalusialainen kitara soi ja tumma nainen heläyttää ilmoille kaihoisan laulun. Koirat haukkuvat ja jostain tunkeutuu nenään jasmiinin tuoksua. Jäämme muun kansan mukana ihailemaan, kuinka laskeva aurinko kultaa vastapäisellä kukkulalla kohoavia ikiaikaisia muureja. Siinä se vihdoin on, tarumainen Alhambra, jonka näkemisestä olen ehtinyt haaveilla jo vuosien ajan.
Näkymän kruunaavat Sierra Nevadan lumihuippuiset vuoret, jotka näkyvät mainiosti tänne vanhaan Albayzínin maurilaiskortteliin. Kirjoitin äskettäin hieman kriittiseen sävyyn pakollisten nähtävyyksien kiertämisestä, mutta Alhambra on erinomainen todiste siitä, että jotkut tunnetut kohteet saattavat jopa ylittää suuret odotukset.
Alhambralla on pitkä ja vaiherikas historia. Islaminuskoiset maurit valtasivat lähes koko Espanjan 700-luvulla ja hallitsivat maata vuosisatojen ajan. Nykyiselle Alhambran alueelle perustettiin 800-luvulla Alcazaban linnoitus, jonka ympärille kohosi myöhemmin lisää rakennuksia. Korkean kukkulan laelle pystytettiin satumainen palatsi, josta Nasridien dynastia hallitsi vuonna 1238 perustettua Granadan islamilaista kuningaskuntaa. Merkittävimmät rakennukset saatiin valmiiksi 1300-luvun aikana.
Espanjan takaisinvalloitus eli reconquista ajoi maurit ahtaalle. Alhambra jäi muslimihallitsijoiden viimeiseksi linnakkeeksi, kunnes sekin joutui antautumaan vuoden 1492 alussa. Espanja oli näin saanut alueensa takaisin ja ryhtyi puolestaan valloittamaan muuta maailmaa löytöretkien muodossa. Vielä samana vuonna Kristoffer Kolumbus purjehti Amerikkaan, mutta se onkin jo toinen tarina.
Albayzínin rinteillä vietettyä iltaa seuraavana päivänä on viimein aika kiivetä ylös Alhambran kukkulalle. Perille pääsisi minibussillakin, mutta päätämme taittaa matkan jalkaisin. Nousu Plaza Nuevalta lähtevään jyrkkään mäkeen on hikinen, muttei mitenkään mahdoton. Matkan varrelle jää niin rihkamakauppoja kuin kitaraverstaitakin. Saavumme viimein portille, jonka takaa alkaa linnoituksen juurella levittäytyvä metsä. Nousu jatkuu puistoalueen halki kulkevaa kävelytietä pitkin. Puro solisee ja sankka metsä tarjoaa tervetullutta viileyttä.
Korkeuksiin kohoavat muurit sekä mahtipontinen portti ovat täynnä pohjoisafrikkalaisia vaikutteita. Maurit ovat luonnollisesti rakentaneet Alhambran omien mieltymystensä mukaisesti, joten paikalla ei näy juurikaan espanjalaisia piirteitä.
Mukulakivistä rakennettu tie johdattaa meidät kukkulan huipulle. Ennakkoon ostettuihin pääsylippuihimme merkitty vierailuaika alkaa kahdelta, mutta saavumme paikalle reilusti etuajassa. Alhambran alueelle pääsee ilman lippua, sillä maksullinen sisäänpääsy koskee vain tärkeimpiä nähtävyyksiä, kuten Nasridien ja Generalifen palatseja sekä Alcazaban linnoitusta. Ilman pääsylippua jäisi silti todella paljosta paitsi.
Käymme odotellessamme ihailemassa Kaarle V:n palatsin symmetristä sisäpihaa, joka pylväineen ja rapistuneine seinineen on todella kuvauksellinen. Tämä on niitä paikkoja, joita varten olisi kannattanut hankkia myös laajakuvalinssi kameralaukkuun mukaan.
Palatsi sai alkunsa kuningas Kaarle V:n toimesta maurien poistuttua, ja sen tyyli on Alhambran muuhun arkkitehtuuriin verrattuna täysin erilainen. Rakennuksen tehtävänä oli toimia jonkinlaisena Espanjan takaisinvaltauksen symbolina, mutta se jätettiin ränsistymään useiden vuosisatojen ajaksi.
Pääsemme lopulta sisälle jykevään Alcazaban linnoitukseen, joka on raunioituneesta sisäpihasta huolimatta vaikuttava. Kiipeämme torneihin katselemaan maisemia.
Vastakkaiselle rinteelle levittäytyvä Albayzínin kaupunginosa hohtaa valkeana auringonpaisteessa. Huomaamme San Nicolásin näköalapaikan mäen päällä, kirkon ja nostokurjen juurella.
Maisema vain paranee, kun kiipeämme korkeimman tornin huipulle. Granadaa ympäröi laaja laaksoalue, jonka takana häämöttää vuoria ja kukkuloita. Keskustan katedraali erottuu hyvin pienempien rakennusten keskeltä.
Nasridien palatsin pääsylippuihin merkittyjä sisäänpääsyaikoja noudatetaan tarkasti, joten joudumme seisomaan jonon jatkona jonkin aikaa. Palatsi on Alhambran päänähtävyys, jota ei missään tapauksessa kannata jättää väliin. Saleihin ja sisäpihoihin saa tutustua omaan tahtiin, vaikka portilta lähdetäänkin suuren ryhmän mukana.
Alcazaban linnoituksen koruttomuuteen verrattuna Nasridien palatsi on kuin toista maata, sillä se on kuorrutettu yltäkylläisesti huolella viimeistellyillä yksityiskohdilla. Työn määrä on ollut uskomaton. Yksi kierroksen kohokohdista on suorakaiteen muotoisen vesialtaan hallitsema Myrttipiha.
Kuuluisa Leijonapiha suihkulähteineen on käyntimme aikaan osittain remontissa. Yhdellä pihalla ei kuitenkaan ole kovin suurta merkitystä uskomattomaan kokonaisuuteen, josta jäävät päällimmäisinä mieleen huolella viimeistellyt ornamentit sekä muu ylenpalttinen koristelu.
Maurilainen arkkitehtuuri loputtomine yksityiskohtineen on vaikuttavaa katseltavaa. Salit on viimeistelty huolellisesti lattiasta kattoon. Kaarevat portit ja arabialainen kirjoitus kuljettavat meidät jonnekin Tuhannen ja yhden yön tarinoiden maailmaan. Vain lentävä matto puuttuu.
Kierrämme myös vehreillä sisäpihoilla, jotka tarjoavat hieman viileyttä helteiseen päivään.
Levähdämme hetken varjoisalla penkillä, kunnes suuntaamme valtavaan puutarhaan. Värikkäiden kukkien sekä paprikoiden ja granaattiomenien kaltaisten hyötykasvien täyttämä alue on niin laaja, ettemme edes kuvittele kiertävämme sitä kovin perusteellisesti. Lähdemme suunnistamaan suorinta tietä kohti sulttaanien kesäpalatsia Generalifea, joka sijaitsee näyttävällä paikalla viereisen kukkulan reunalla.
Saamme ihailla matkan varrella erilaisia kukkia tutuista ruusuista varsin eksoottisiin erikoisuuksiin. Maisema alas laaksoon muuttuu koko ajan huikeammaksi. Seikkailemme korkeiden pensasaitojen muodostamassa labyrintissa, jossa saamme seuraksemme paljon japanilaisia turisteja.
Alamme olla jo melkoisessa nähtävyysähkyssä kaiken kauneuden keskellä, mutta Generalifeen saapuminen kannattaa. Pari sisäpihaa ovat ehdottomasti näkemisen arvoisia ja maisema alas kaupunkiin kenties paras mahdollinen. Kyllä kelpasi maurihallitsijan nauttia elämästä tällaisessa ympäristössä.
On helppo ymmärtää, että viimeinen sulttaani jätti Alhambran taakseen haikein mielin. Sulttaanin äidin äänessä oli varmasti katkeruutta, kun hän lausui pojalleen kuuluisat sanansa ”itke nyt kuin nainen sitä, mitä et kyennyt puolustamaan kuin mies”.
Liput Alhambraan kannattaa ostaa etukäteen netistä. Nettivaraus vaihdetaan varsinaisiin pääsylippuihin paikan päällä Granadassa. Halusin välttää Alhambran lipputoimiston jonot ja lunastin varaamani liput historiallisessa Corral del Carbónin rakennuksessa kaupungin keskustassa. Asia onnistui hetkessä, kunhan vain löysin oikean toimiston ja helppokäyttöisen lippuautomaatin. Laite tunnisti luottokorttini ja tulosti liput käden käänteessä.
Lippua ostaessa valitaan, haluaako tutustua maksullisiin rakennuksiin aamulla (klo 8.30–14) vai iltapäivällä (klo 14:sta sulkemisaikaan). Samalla varataan vielä erikseen tarkka sisäänpääsyaika Nasridien palatsiin. Kenties kätevintä olisi mennä Nasridien saleihin heti 8.30 tai 14.00, jolloin kelloa ei tarvitse katsella moneen kertaan. Toinen hyvä vaihtoehto on tuntia myöhemmin, jolloin ehtii sopivasti tutustua Alcazabaan ennen Nasridien palatsiin siirtymistä.
Mielestäni Alhambra kuuluu ehdottomasti Euroopan ja miksei koko maailmankin kiehtovimpien nähtävyyksien joukkoon. Perillä kuluu helposti tunteja, joten samalle päivälle ei kannata suunnitella juurikaan muuta ohjelmaa.
Alhambran kohoamisella Espanjan eniten vierailluksi turistikohteeksi on kääntöpuolensa, sillä satoja vuosia vanhat rakennukset joutuvat koville miljoonien ihmisten jalkojen alla. Erään periaatteen mukaisesti Alhambrassa saisikin vierailla vain kerran elämässä. Tämä asia jää jokaisen itsensä harkittavaksi, mutta ainakaan jos et ole vielä käynyt, niin suosittelen Alhambraa lämpimästi. Sama koskee myös sydämeni vienyttä Granadan kaupunkia, josta kerron seuraavassa postauksessa lisää.

Espanja
Teneriffan patikkaretket: Bosque de Los Enigmas

Teneriffan pohjoisosasta löytyvä Anagan niemimaa houkuttelee luontomatkailijoita rehevillä laakeripuumetsillä ja vuoristoisilla maisemilla. Teimme Anagassa noin viiden kilometrin mittaisen kävelykierroksen metsien siimeksessä.
Anagan maaseutupuistoksi nimetty niemimaa on vehreää luonnonsuojelualuetta, jossa riittää retkivaihtoehtoja moneen makuun. Tarjolla olisi muun muassa polkuja, jotka kulkevat vuorten ja rannikon pikkukylien välillä. Näillä reiteillä saisi ihailla komeita maisemia niin merelle kuin vuorillekin päin, mutta useimmat polut haastavat kulkijaa korkeuseroilla ja kivikkoisella alustalla. Meidän kolmen sukupolven ryhmällemme kelpaisi mieluiten suhteellisen helppo rengasreitti, jota ryhdyn etsimään Tenerife ON -sivustolta. Toiveita tuntuisi vastaavan parhaiten polku nimeltä Bosque de Los Enigmas eli Arvoitusten metsä.

Ajelemme Anagaan La Lagunan kaupungin ohitse. Tie kääntyy pari pikkukylää ohitettuamme mutkikkaaseen ylämäkeen, jolloin asutus loppuu ja saavumme rehevän metsän keskelle. Etenemme pari kilometriä autojonon jatkona, kunnes liikenne pysähtyy kokonaan. Alamme pian ymmärtää, että kyseessä on jono päämääränämme olevalle Cruz del Carmenin parkkipaikalle. Tilanne alkaa vaikuttaa jo epätoivoiselta, mutta olemme sisukkaita ja saamme reilun puolen tunnin odottelun jälkeen automme pysäköityä. Heti parkkipaikan laidalla odottaa Cruz del Carmenin näköalapaikka, jolta voi ihailla La Lagunan kaupungin ylitse avautuvaa maisemaa Teide-vuorelle päin.

Suunnistamme näköalapaikalta maantien toiselle puolelle, josta Bosque de Los Enigmas -polku alkaa. Kierros on vajaan viiden kilometrin mittainen ja se sisältää osia merkityistä reiteistä PR-TF 11 El Batán–Punta del Hidalgo sekä PR-TF 12 Bajamar. Ohitamme Cruz del Carmenin ravintolan ja pääsemme polulle, jolla tulee pian vastaan opastaulu.

Lähdemme tekemään kierrosta myötäpäivään. Alkumatka on lähes pelkkää alamäkeä, kun reitti laskeutuu autotien lähistölle ja kääntyy sitten syvemmälle metsään. Puiden oksat ovat taipuneet hauskasti polun yläpuolelle ja muodostavat eräänlaisen lehtikatoksen.

On mukavaa kävellä rauhallisesti ja nauttia aurinkoisesta säästä. Joillakin oksilla kasvaa naavaa ja maa on paikoitellen punertavaa. Metsässä ei ainakaan näin vuodenvaihteessa kuki oikeastaan mikään. Eläinkohtaamisemme rajoittuvat pariin pikkulintuun.

Retki vie meidät Anagan laakeripuumetsien keskelle. Subtrooppiset laakeripuu- eli laurisilva-metsät ovat tulleet meille tutuiksi monilla Madeiralla tehdyillä luontoretkillä ja näimme niitä Azoreillakin. Laakeripuumetsät olivat esihistoriallisella ajalla yleisiä koko Välimeren alueella, mutta ne ovat nykyään kadonneet muualta kuin näiltä muutamilta Atlantin saarilta.

Reitti kulkee suurimmaksi osaksi leveää ja tasapohjaista polkua pitkin. Eteneminen on näin ollen hyvin helppoa, mutta varsinkin pitkien suorien kohdalla maisemallisesti hieman yksitoikkoista.

Retken luonne muuttuu saapuessamme pitkään ylämäkeen, joka mutkittelee jyrkällä rinteellä. Päivän rankin nousu johtaa meidät autotien varteen ja komealle Zapatan näköalapaikalle, jossa syömme repussa kulkeneet eväät.

Aurinko porottaa kuumasti näköalapaikalle, joka on suurin piirtein kävelykierroksen puolivälissä. Ohi kulkeva tie on kovin hiljainen, ja vaikka näköalapaikan parkkipaikalla ei ole montaa paikkaa, mahtuisi tänne silti pysäköimään vaikka heti. Tämä olisi ollut hyvä tieto ennen omaa retkeämme, jonka ainoa ikävä osuus oli vapaan parkkipaikan odottaminen Cruz del Carmenissa.

Zapatan näköalapaikalta on hyvin samankaltainen maisema kuin Cruz del Carmenistakin, eli pääosassa on Teide-vuori. Toisaalta täältä näkyy myös vehreitä kukkuloita ja komeita metsiä sekä taustalla kimalteleva valtameri.

Palaamme pienen pätkän maantien vartta takaisin päin, kunnes polku kääntyy taas metsään. Laskeudumme hetken jyrkästi alaspäin, minkä jälkeen matka jatkuu sujuvasti. Ylitämme vielä kertaalleen maantien, minkä jälkeen taivallamme leveää polkua pitkin.

Loppumatkalla on pitkiä loivia ylämäkiä sekä hieman porrastettuja jyrkempiäkin nousuja. Reitti ei ole erityisen raskas, joten saamme tehdä kaipaamamme leppoisan metsäretken.

Reitin loppuvaiheessa on jälleen paljon runsasta kasvillisuutta, jolloin polku kulkee taas eräänlaisessa puiden muodostamassa tunnelissa. Rehevyyden ainoana huonona puolena ovat suppeat maisemat, sillä puiden takaa näkyisi luultavasti kauas merelle saakka.

Saavumme takaisin Cruz del Carmeniin ja käymme vielä retken lopuksi Mirador de Los Enigmas -näköalapaikalla, joka on jonkinlaisen rakennuksen katolla. Täältä aukeaa ehkä koko päivän upein näkymä alas merelle päin vehreiden vuorten ja kukkuloiden ylitse.

Bosque de Los Enigmas tarjosi meille mukavan metsäretken, jonka aikana nautimme Anagan maaseutupuiston vehreästä luonnosta. Maisemallisesti reitillä ei ollut mitään kovin ihmeellistä, koska matkaa taitettiin käytännössä koko ajan metsän siimeksessä. Retken kolmesta näköalapaikasta kaksi sijaitsee aivan lähtöpaikan tuntumassa ja kolmaskin autotien varrella.

Metsäretki oli meille joka tapauksessa mieluisa kokemus, joka toi sopivasti vaihtelua Teneriffan-matkan ohjelmaan. Jos vielä joskus palaan Teneriffalle, haluaisin tutustua Anagaan laajemmin. Niemimaan autoteitä tuli ajettua vasta todella vähän ja toiveena olisi päästä myös niille maisemiltaan näyttävämmille patikkapoluille.
Lue myös koko matkastamme kertova juttu Teneriffan lomaviikon 10 elämystä.
Espanja
Teneriffan patikkaretket: Roques de García

Teiden kansallispuisto on varmasti Teneriffan tunnetuin luontokohde. Espanjan korkeimman vuoren ympärille levittäytyvissä laavamaisemissa risteilee paljon retkeilypolkuja, joista me valitsimme Roques de Garcían reitin.
Jo automatka Teneriffan rannikolta saaren keskiosiin on elämys, sillä mutkikas tie nousee kilometri toisensa jälkeen yhä korkeammalle. Lähdemme matkaan pohjoisesta, jolloin tie kulkee La Orotavan kaupungin halki. Asutus vaihtuu vähitellen havumetsiin ja auton lämpömittarin lukemat laskevat tasaiseen tahtiin. Rannikon ikuinen kesä vaihtuu samalla varsin syksyisiin näkymiin.

Pysähdymme Mirador de Mataznos -nimiselle näköalapaikalle katselemaan maisemaa kauas meren suuntaan. Mutkaiset tiet johtavat yhä ylemmäs ja tien varrella alkaa näkyä lunta. Runsas lumisade oli sulkenut Teiden tiet vain paria viikkoa aiemmin, mutta ajaminen on nyt uudenvuodenpäivänä taas onneksi turvallista. Pyhäpäivä on houkutellut vuoristoon myös paljon paikallisia, jotka ovat lähteneet liukurimäkeen lumen peittämille rinteille. Autojono ainoaa tietä pitkin etenee hitaasti ja pysähtyy parin ravintolan kohdalla kokonaan.

Kävimme näissä maisemissa kymmentä vuotta aiemmin, jolloin nousimme Teiden huipun tuntumaan köysiradalla. Tuosta retkestä voi lukea jutustani Teneriffan mahtava Teide. Nyt aikomuksenamme ei ole nousta noin ylös, vaan keskittyä maisemien ihailuun alempana ja tehdä kävelyretki Roques de Garcían kalliomuodostelmien ympärillä. Laavamaisemissa kiemurteleva maantie kääntyy köysirata-aseman ohittamisen jälkeen parin kilometrin mittaiselle suoralle, jonka varrella näkyy etsimämme parkkipaikka.

Vaikka pysäköintialue löytyykin helposti, osoittautuu vapaan parkkiruudun metsästäminen hankalaksi. Teneriffa kärsii muutenkin yliturismista, ja uudenvuodenpäivä vaikuttaa ainakin täällä tavallista suositummalta retkiajankohdalta. Paikkoja vapautuu silloin tällöin, mutta on vaikea arvata missä päin aluetta onni olisi myötä. Käytössä on varsinaisen Roques de Garcían parkkipaikan lisäksi tien toisella puolella oleva Cañada Blanca -vierailukeskuksen parkkialue sekä Parador de Cañadas del Teide -hotellille johtavan tien ahdas reuna. Saan lopulta reilun puolen tunnin kiertelyn ja odottelun jälkeen auton pysäköityä, joten pääsemme jaloittelemaan upeisiin maisemiin.

Roques de García on erikoinen monista eri materiaalikerroksista koostunut kalliomuodostelma. Paikalla oli joskus muinoin kaksi eri kalderaa toisistaan erottanut seinämä, jonka eroosio on vuosituhansien saatossa kuluttanut nykyiseen muotoonsa. Roques de García on Teiden huipulle vievän köysiradan ohella kansallispuiston suosituin nähtävyys.

Katselemme aluksi laaksomaisemaa La Ruletan näköalapaikalta Roques de Garcían kalliomuodostelmien vierestä. Laavan peittämä laaksomaisema on karuudessaan vaikuttava. Koko laaja alue on muodostunut tulivuoren muinaisessa räjähdyspurkauksessa. Teide luokitellaan edelleen aktiiviseksi, ja sen edellinen purkaus on marraskuulta 1909.

Unescon maailmanperintöluetteloonkin kuuluvassa Teiden kansallispuistossa on paljon erilaisia patikointireittejä. Kolmen sukupolven joukkomme ei kaipaa erityisen pitkää tai raskasta luontoretkeä, mutta jonkinlainen jaloittelu sopisi ohjelmaan hyvin. Tutkin vaihtoehtoja Tenerife ON -sivustolta ja kiinnostuin Roques de Garcían ympäri kulkevasta noin 3,5 kilometrin mittaisesta rengasreitistä. Polku on määritelty helpoksi, mutta korkeuseroa on silti reilut kaksisataa metriä.

Lähdemme polulle La Ruletan näköalapaikalta, jolloin kalliomuodostelmat jäävät vasemmalle puolelle ja Teide kohoaa uljaana edessämme. Reitin ensimmäinen kilometri on tasaista ja esteetöntä polkua, joka sopii varmasti kaikille. Jos koko kierrokselle lähteminen siis epäilyttää, voi aivan hyvin kävellä ensin helpon alkuosan, katsoa millaista maastoa on sen jälkeen edessä, ja kääntyä halutessaan samaa tasaista polkua pitkin takaisin.

Teide näyttää täältä eteläpuolelta katsottuna erilaiselta kuin automatkalla tutuksi tullut vuoren luminen pohjoisrinne. Sääkin on kirkastunut mukavan aurinkoiseksi. Lämpötila on vain hieman kymmenen asteen yläpuolella, mutta aurinko porottaa niin että kävellessä pärjää hyvin ilman takkia. Olemme täällä tasangolla yli kaksi kilometriä merenpinnan yläpuolella, kun taas Teiden huippu kohoaa peräti 3718 metrin korkeuteen.

Nautin siitä, kuinka kalliomuodostelmat näyttävät matkan edetessä koko ajan hieman erilaisilta. Kummallisenmuotoinen rivistö jatkuu yllättävän kauas ja siihen näyttää kuuluvan monenlaisia kivilajeja. Laavamaisemaa täplittää matala aluskasvillisuus, johon kuuluu melko kuivilta näyttäviä pensaita. Saamme ihailla näkymiä rauhassa, sillä vaikka täpötäyden parkkipaikan lähistöllä olikin paljon ihmisiä, ei kovin moni ole lähtenyt tälle kävelyreitille.

Reitti muuttuu esteettömän kilometrin jälkeen vaikeakulkuisemmaksi. Helppo osuus päättyy kalliomuodostelmien pohjoispäähän, josta aukeaa hieno näkymä alas laaksoon.

Kalliot näyttävät toinen toistaan erikoisemmilta. Itselleni jää mieleen esimerkiksi kuvassa oikealla näkyvä kallio, joka muistuttaa kovasti taikurinhattua.

Edessä on pitkä laskeutuminen alas laakson pohjalle. Polulla on yhä myös helppokulkuisia pätkiä, mutta taipaleeseen kuuluu kivikkoisia paikkoja, joissa kannattaa asetella askeleensa tarkasti.

Kalliomuodostelmat näyttävät tältä puolelta taas hieman erilaisilta. Välillä kannattaa myös kääntyä katsomaan takaisin tulosuuntaan. Keskellä kuvaa harjanteen päällä pienenä pisteenä näkyvä ihminen antaa hieman mittakaavaa kallioiden koolle.

Saavutamme laakson pohjan, jota pitkin taival etenee taas nopeammin. Edessämme kohoaa nimellä La Catedral tunnettu kallio. Se on kieltämättä helppo kuvitella katedraaliksi, koska kallioseinät nousevat tasamaalta suoraan kohti korkeuksia.

Edessä on vielä reitin rankin osuus eli nousu takaisin lähtöpisteeseen La Ruletan näköalapaikalle. Polku on kivikkoinen ja polvea joutuu välillä nostamaan korkeammalle kuin perusportaissa. Jalka saattaa myös lähteä hieman luistamaan irtokivien peittämällä alustalla. Nousun aikana voi huomata ohuen ilmanalan vaikutuksen hengitykseen. Nousu onnistuu silti yllättävänkin kevyesti, kun etenen rauhallista tahtia ja pysähdyn pari kertaa ottamaan valokuvia.

Maisemiltaan ainutlaatuinen Roques de Garcían patikkapolku on itselleni hieno elämys, josta nautin todella paljon. Käväisemme lopuksi vierailijakeskuksessa, jonka kahvilan toteamme aivan liian täydeksi. Vessojen käyttämisestä peritään yksi euro, mutta sen maksaa muiden vaihtoehtojen puuttuessa mielellään.

Nousemme autoon ja pysähdymme vielä paluumatkalla muutamille näköalapaikoille, kuten yllä olevan kuvan Mirador El Tabonal Negrolle. Näköalapaikat eivät tarjoa enää aiempien kokemusten jälkeen kovin paljoa uutta, vaikka onkin kiinnostavaa ihailla tulivuorimaisemia aina hieman erilaisista kulmista. Lopulta tie alkaa viettää alamäkeen ja poistumme sumuisten pilvien halki Teiden mystisistä maisemista kohti Teneriffan rannikkoa.
Lue myös koko matkastamme kertova juttu Teneriffan lomaviikon 10 elämystä.
-
Yhdysvallat2 vuotta sitten
Ensikertalaisen Los Angeles – 10 kohdetta
-
Italia2 vuotta sitten
Cinque Terre – 5 kuvankaunista kylää
-
Itävalta2 vuotta sitten
Alppimaisemia kesäisessä Seefeldissä
-
Italia2 vuotta sitten
Patikkaretkellä Cinque Terressä
-
Yhdysvallat2 vuotta sitten
Tarunhohtoinen Hollywood
-
Englanti1 vuosi sitten
Huikea Harry Potter -studiokierros Lontoossa
-
Huvipuistot2 vuotta sitten
Sevillan huvipuisto Isla Mágica
-
Englanti2 vuotta sitten
Pitkästä aikaa Lontoossa – nähtävyysvinkit kaupunkilomalle
-
Italia2 vuotta sitten
Syyslomaviikko Ligurian rannikolla
-
Espanja2 vuotta sitten
Sevillan palatseja: Palacio de las Dueñas ja Casa de Pilatos
-
Suomi1 vuosi sitten
Iso-Syöte ihastutti jälleen
-
Itävalta2 vuotta sitten
Imst – koko perheen retkikohde Tirolissa
Jenni / Unelmatrippi
15.2.2017 at 22:37
Haha, katselin juuri tänään kuvia Espanjan-reissulta ja juurikin Alhambrasta. On kyllä kierrelty niin samoja jälkiä, ettei tosikaan: muutamat kuvat ovat lähes identtisiä! 😀
Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että Alhambra on sellainen ”pakollinen” nähtävyys, joka todellakin on näkemisen arvoinen. Odotukset ylittyivät myös minulla. Todella vaikuttava paikka! Myös Granada itsessään oli minusta kiehtova. Oman osansa viehättävyyteen toivat varmasti Sierra Nevadan lumihuiput, joita sai ihailla mm. tuolta Albayzínistä.
Mika / Lähtöportti
16.2.2017 at 17:01
Heh, samaa olen tuuminut, kun olen seurannut sun matkakuvia esimerkiksi Instagramissa 😀 Alhambrassa varmaan tulee väkisinkin otettua muutamia vähän samanlaisia kuvia, mutta kovin on ollut tutun näköisiä paikkoja sun muualtakin ottamissa kuvissa. Tykkäsin Granadasta tosi paljon, viihtyisä ja tunnelmallinen kaupunki. Mulle jäi päällimmäisenä mieleen kävelylenkit Albayzínissa ja muuallakin. Vuoret näytti houkuttelevilta, muttei kuitenkaan lähdetty tutustumaan niihin tarkemmin.
Annika P.
16.2.2017 at 0:12
Hei Mika!
Hieno postaus! Kuvat ovat todella upeita ja olet uskomattoman selkeästi kirjoittanut paikasta, jossa on niin paljon nähtävää. Itse olen tuolla Alhambrassa käynyt useita kertoja ja aina sinne voisin palata uudestaan.
Mika / Lähtöportti
16.2.2017 at 17:12
Kiitos paljon Annika! Teillä siellä Málagan suunnalla on kyllä mahtava määrä upeita retkikohteita tarjolla. Jos itsekin asuisin siellä, niin varmasti kävisin Alhambrassa useamman kerran. Granadan kaupunki oli myös tosi miellyttävä, olisin viihtynyt kauemminkin kuin kolme päivää.