Espanja
Tarunhohtoinen Alhambra
Granadan kaupungin ylle kohoava Alhambra kuuluu Espanjan kiehtovimpiin nähtävyyksiin. Ylenpalttisesti koristeltu palatsi, jykevä linnoitus ja kukkiva puutarha johdattavat kadonneen maurilaiskulttuurin maailmaan.
San Nicolásin näköalapaikan ympäristössä on vilkasta. Lokakuinen ilta on leppeän lämmin ja ihmiset vaikuttavat viihtyvän hyvin. Andalusialainen kitara soi ja tumma nainen heläyttää ilmoille kaihoisan laulun. Koirat haukkuvat ja jostain tunkeutuu nenään jasmiinin tuoksua. Jäämme muun kansan mukana ihailemaan, kuinka laskeva aurinko kultaa vastapäisellä kukkulalla kohoavia ikiaikaisia muureja. Siinä se vihdoin on, tarumainen Alhambra, jonka näkemisestä olen ehtinyt haaveilla jo vuosien ajan.

Näkymän kruunaavat Sierra Nevadan lumihuippuiset vuoret, jotka näkyvät mainiosti tänne vanhaan Albayzínin maurilaiskortteliin. Kirjoitin äskettäin hieman kriittiseen sävyyn pakollisten nähtävyyksien kiertämisestä, mutta Alhambra on erinomainen todiste siitä, että jotkut tunnetut kohteet saattavat jopa ylittää suuret odotukset.

Alhambralla on pitkä ja vaiherikas historia. Islaminuskoiset maurit valtasivat lähes koko Espanjan 700-luvulla ja hallitsivat maata vuosisatojen ajan. Nykyiselle Alhambran alueelle perustettiin 800-luvulla Alcazaban linnoitus, jonka ympärille kohosi myöhemmin lisää rakennuksia. Korkean kukkulan laelle pystytettiin satumainen palatsi, josta Nasridien dynastia hallitsi vuonna 1238 perustettua Granadan islamilaista kuningaskuntaa. Merkittävimmät rakennukset saatiin valmiiksi 1300-luvun aikana.

Espanjan takaisinvalloitus eli reconquista ajoi maurit ahtaalle. Alhambra jäi muslimihallitsijoiden viimeiseksi linnakkeeksi, kunnes sekin joutui antautumaan vuoden 1492 alussa. Espanja oli näin saanut alueensa takaisin ja ryhtyi puolestaan valloittamaan muuta maailmaa löytöretkien muodossa. Vielä samana vuonna Kristoffer Kolumbus purjehti Amerikkaan, mutta se onkin jo toinen tarina.

Albayzínin rinteillä vietettyä iltaa seuraavana päivänä on viimein aika kiivetä ylös Alhambran kukkulalle. Perille pääsisi minibussillakin, mutta päätämme taittaa matkan jalkaisin. Nousu Plaza Nuevalta lähtevään jyrkkään mäkeen on hikinen, muttei mitenkään mahdoton. Matkan varrelle jää niin rihkamakauppoja kuin kitaraverstaitakin. Saavumme viimein portille, jonka takaa alkaa linnoituksen juurella levittäytyvä metsä. Nousu jatkuu puistoalueen halki kulkevaa kävelytietä pitkin. Puro solisee ja sankka metsä tarjoaa tervetullutta viileyttä.

Korkeuksiin kohoavat muurit sekä mahtipontinen portti ovat täynnä pohjoisafrikkalaisia vaikutteita. Maurit ovat luonnollisesti rakentaneet Alhambran omien mieltymystensä mukaisesti, joten paikalla ei näy juurikaan espanjalaisia piirteitä.

Mukulakivistä rakennettu tie johdattaa meidät kukkulan huipulle. Ennakkoon ostettuihin pääsylippuihimme merkitty vierailuaika alkaa kahdelta, mutta saavumme paikalle reilusti etuajassa. Alhambran alueelle pääsee ilman lippua, sillä maksullinen sisäänpääsy koskee vain tärkeimpiä nähtävyyksiä, kuten Nasridien ja Generalifen palatseja sekä Alcazaban linnoitusta. Ilman pääsylippua jäisi silti todella paljosta paitsi.

Käymme odotellessamme ihailemassa Kaarle V:n palatsin symmetristä sisäpihaa, joka pylväineen ja rapistuneine seinineen on todella kuvauksellinen. Tämä on niitä paikkoja, joita varten olisi kannattanut hankkia myös laajakuvalinssi kameralaukkuun mukaan.

Palatsi sai alkunsa kuningas Kaarle V:n toimesta maurien poistuttua, ja sen tyyli on Alhambran muuhun arkkitehtuuriin verrattuna täysin erilainen. Rakennuksen tehtävänä oli toimia jonkinlaisena Espanjan takaisinvaltauksen symbolina, mutta se jätettiin ränsistymään useiden vuosisatojen ajaksi.

Pääsemme lopulta sisälle jykevään Alcazaban linnoitukseen, joka on raunioituneesta sisäpihasta huolimatta vaikuttava. Kiipeämme torneihin katselemaan maisemia.

Vastakkaiselle rinteelle levittäytyvä Albayzínin kaupunginosa hohtaa valkeana auringonpaisteessa. Huomaamme San Nicolásin näköalapaikan mäen päällä, kirkon ja nostokurjen juurella.

Maisema vain paranee, kun kiipeämme korkeimman tornin huipulle. Granadaa ympäröi laaja laaksoalue, jonka takana häämöttää vuoria ja kukkuloita. Keskustan katedraali erottuu hyvin pienempien rakennusten keskeltä.

Nasridien palatsin pääsylippuihin merkittyjä sisäänpääsyaikoja noudatetaan tarkasti, joten joudumme seisomaan jonon jatkona jonkin aikaa. Palatsi on Alhambran päänähtävyys, jota ei missään tapauksessa kannata jättää väliin. Saleihin ja sisäpihoihin saa tutustua omaan tahtiin, vaikka portilta lähdetäänkin suuren ryhmän mukana.

Alcazaban linnoituksen koruttomuuteen verrattuna Nasridien palatsi on kuin toista maata, sillä se on kuorrutettu yltäkylläisesti huolella viimeistellyillä yksityiskohdilla. Työn määrä on ollut uskomaton. Yksi kierroksen kohokohdista on suorakaiteen muotoisen vesialtaan hallitsema Myrttipiha.

Kuuluisa Leijonapiha suihkulähteineen on käyntimme aikaan osittain remontissa. Yhdellä pihalla ei kuitenkaan ole kovin suurta merkitystä uskomattomaan kokonaisuuteen, josta jäävät päällimmäisinä mieleen huolella viimeistellyt ornamentit sekä muu ylenpalttinen koristelu.

Maurilainen arkkitehtuuri loputtomine yksityiskohtineen on vaikuttavaa katseltavaa. Salit on viimeistelty huolellisesti lattiasta kattoon. Kaarevat portit ja arabialainen kirjoitus kuljettavat meidät jonnekin Tuhannen ja yhden yön tarinoiden maailmaan. Vain lentävä matto puuttuu.

Kierrämme myös vehreillä sisäpihoilla, jotka tarjoavat hieman viileyttä helteiseen päivään.

Levähdämme hetken varjoisalla penkillä, kunnes suuntaamme valtavaan puutarhaan. Värikkäiden kukkien sekä paprikoiden ja granaattiomenien kaltaisten hyötykasvien täyttämä alue on niin laaja, ettemme edes kuvittele kiertävämme sitä kovin perusteellisesti. Lähdemme suunnistamaan suorinta tietä kohti sulttaanien kesäpalatsia Generalifea, joka sijaitsee näyttävällä paikalla viereisen kukkulan reunalla.

Saamme ihailla matkan varrella erilaisia kukkia tutuista ruusuista varsin eksoottisiin erikoisuuksiin. Maisema alas laaksoon muuttuu koko ajan huikeammaksi. Seikkailemme korkeiden pensasaitojen muodostamassa labyrintissa, jossa saamme seuraksemme paljon japanilaisia turisteja.

Alamme olla jo melkoisessa nähtävyysähkyssä kaiken kauneuden keskellä, mutta Generalifeen saapuminen kannattaa. Pari sisäpihaa ovat ehdottomasti näkemisen arvoisia ja maisema alas kaupunkiin kenties paras mahdollinen. Kyllä kelpasi maurihallitsijan nauttia elämästä tällaisessa ympäristössä.

On helppo ymmärtää, että viimeinen sulttaani jätti Alhambran taakseen haikein mielin. Sulttaanin äidin äänessä oli varmasti katkeruutta, kun hän lausui pojalleen kuuluisat sanansa ”itke nyt kuin nainen sitä, mitä et kyennyt puolustamaan kuin mies”.

Liput Alhambraan kannattaa ostaa etukäteen netistä. Nettivaraus vaihdetaan varsinaisiin pääsylippuihin paikan päällä Granadassa. Halusin välttää Alhambran lipputoimiston jonot ja lunastin varaamani liput historiallisessa Corral del Carbónin rakennuksessa kaupungin keskustassa. Asia onnistui hetkessä, kunhan vain löysin oikean toimiston ja helppokäyttöisen lippuautomaatin. Laite tunnisti luottokorttini ja tulosti liput käden käänteessä.

Lippua ostaessa valitaan, haluaako tutustua maksullisiin rakennuksiin aamulla (klo 8.30–14) vai iltapäivällä (klo 14:sta sulkemisaikaan). Samalla varataan vielä erikseen tarkka sisäänpääsyaika Nasridien palatsiin. Kenties kätevintä olisi mennä Nasridien saleihin heti 8.30 tai 14.00, jolloin kelloa ei tarvitse katsella moneen kertaan. Toinen hyvä vaihtoehto on tuntia myöhemmin, jolloin ehtii sopivasti tutustua Alcazabaan ennen Nasridien palatsiin siirtymistä.

Mielestäni Alhambra kuuluu ehdottomasti Euroopan ja miksei koko maailmankin kiehtovimpien nähtävyyksien joukkoon. Perillä kuluu helposti tunteja, joten samalle päivälle ei kannata suunnitella juurikaan muuta ohjelmaa.

Alhambran kohoamisella Espanjan eniten vierailluksi turistikohteeksi on kääntöpuolensa, sillä satoja vuosia vanhat rakennukset joutuvat koville miljoonien ihmisten jalkojen alla. Erään periaatteen mukaisesti Alhambrassa saisikin vierailla vain kerran elämässä. Tämä asia jää jokaisen itsensä harkittavaksi, mutta ainakaan jos et ole vielä käynyt, niin suosittelen Alhambraa lämpimästi. Sama koskee myös sydämeni vienyttä Granadan kaupunkia, josta kerron seuraavassa postauksessa lisää.
Espanja
Majesteettinen Almudenan katedraali Madridissa
Vierailimme viime vuodenvaihteen Madridin-matkalla Almudenan katedraalissa, joka kuuluu kaupungin tärkeimpiin maamerkkeihin. Pitkään ja hartaasti rakennettu kirkko valmistui vasta vuonna 1993, ja sen kattotasanteelta on hienot näkymät ympäristöön.
Tutustumme jo matkan alkuvaiheessa melko perusteellisesti Madridin kuninkaalliseen palatsiin, josta julkaisin oman juttunsa jo aiemmin. Palatsista on helppo siirtyä aivan naapurissa sijaitsevaan katedraaliin, joka on omistettu Madridin suojeluspyhimykselle Almudenan neitsyelle. Kirkkosalissa saa vierailla ilmaiseksi, mutta meitä kiinnostaa erityisesti kattotasanteen näköalapaikka. Sinne päästäkseen täytyy ostaa pääsylippu, jonka hinta on tätä kirjoittaessani noussut vierailumme jälkeen 8 euroon. Alennusryhmien liput maksavat edelleen 5 euroa.

Ostamme liput kuninkaallisen palatsin puoleiselta ovelta, jolle ei ole joulukuun viimeisenä tiistai-iltapäivänä jonoa. Lipun hintaan kuuluu näköalapaikan lisäksi katedraalin museo, jonka sisällä valokuvaaminen on kielletty. Olemme hetkeä aiemmin kolunneet läpi kuninkaallisen palatsin huoneita, joten emme jaksa tässä vaiheessa päivää perehtyä tämän museon uskonnollisiin esineisiin erityisen tarkasti. Parhaiten mieleen jäävät piispojen käyttämät seremoniavaatteet, joiden lisäksi näytteillä on esimerkiksi veistoksia, astioita sekä asiakirjoja. Suuntaamme melko pian portaikkoon, jota pitkin pääsemme näköalapaikalle ihailemaan Madridia.

Nautin maisemasta esimerkiksi etelään päin. Etualalla näkyvä tähtikuvio sijaitsee arabikulttuuria kunnioittavassa emiiri Mohamed I:n puistossa, jossa on säilynyt pätkä muinaista islamilaista kaupunginmuuria. Taustalla häämöttävät muun muassa Pyhän Franciscus Suuren kuninkaallisen basilikan tornit. Ilmassa on auringonpaisteesta huolimatta jonkin verran utuisuutta.

Näköalatasannetta koristavat apostolien patsaat. Kuvassa kaupunkia tähystää pyhiinvaeltajan vaatteisiin puettu apostoli Jaakob. Hänet tunnetaan täällä Espanjassa nimellä Santiago, ja moni on varmasti kuullut apostolin haudalle Santiago de Compostelaan johtavasta pyhiinvaellusreitistä.

Katolta on hyvät näkymät eri suuntiin. Katedraalin omat tornit peittävät maisemaa kuninkaalliselle palatsille, mutta tuonnekin päin voi katsella esteettömästi hieman alempana sijaitsevalta parvekkeelta. Katedraali haluttiin sovittaa mahdollisimman saumattomasti samaan arkkitehtoniseen kokonaisuuteen palatsin kanssa, minkä vuoksi se on rakennettu hieman poikkeuksellisesti pohjois-eteläsuuntaan. Useimmiten katolisten kirkkojen alttari osoittaa itään päin.

Tätä kirkkoa rakennettiin pitkään ja hartaasti. Ensimmäisten suunnitelmien jalostuminen toteutuksen tasolle vei useamman vuosisadan, kunnes kuningas Alfonso XII määräsi työmiesten hihat heilumaan vuonna 1883. Matkan varrelle osuneet taloudelliset haasteet sekä esimerkiksi verinen sisällissota jarruttivat projektia, jonka päätteeksi paavi Johannes Paavali II pääsi vihkimään katedraalin käyttöön vasta kesällä 1993. Arkkitehdit ehtivät vuosikymmenten varrella vaihtua, ja niinpä ulkoa päin uusklassisen kirkon tyyli edustaakin sisätiloissa uusgoottilaisuutta.

Vaaleasävyinen kirkkosali on kaunis ja kooltaan vaikuttava. Istahdamme joksikin aikaa penkille lepäämään ja katselemaan erilaisia yksityiskohtia. Kuoriosaa koristaa puinen piispanistuin. Kiinnitämme huomiota myös värikkäisiin maalauksiin, joissa on yllättävänkin modernia ilmettä.

Muiden kirkkovieraiden toiminnasta päätellen katedraalin tärkein alttari löytyy sivulaivasta. Almudenan neitsyelle omistetun alttarin luo kiemurtelee huomattavan pitkä jono. Alttarilla käyminen nimenomaan näin joulunaikaan on paikallinen perinne, jolla halutaan osoittaa kunnioitusta Madridin suojeluspyhimykselle.

Kiertelemme vielä katselemassa katedraalin hienoja sivukappeleita ja erilaisia patsaita. Kuvassa näkyy Santa María de la Cabeza, jonka puoliso San Isidro Labrador on Almudenan neitsyen ohella Madridin toinen suojeluspyhimys.

Katedraalia on mukava ihailla kaikessa rauhassa. Uusgoottilaiset holvikaaret ja massiiviset pylväät luovat kirkon päälaivaan majesteettista tunnelmaa. Taustalla näkyvät kookkaat urut. Suunnistamme vähitellen kohti ulko-ovea, joten vaikuttavaksi mainittu krypta jää meiltä tällä vierailulla näkemättä.

Huomaamme poistuessamme katedraalin oveen tehdyt taidokkaat veistokset. Kuningas Juan Carlos I:n ja kuningatar Sofían hahmot ovat helposti tunnistettavia. Heidän poikansa, Espanjan nykyinen kuningas Felipe VI, vihittiin morsiamensa Letizian kanssa avioliittoon tässä katedraalissa toukokuussa 2004.

Seimiasetelmat kuuluvat oleellisesti espanjalaiseen jouluun. Niitä on nähtävillä ympäri kaupunkia, ja totta kai myös katedraalilla on omansa sekä sisätiloissa että oven ulkopuolella ohikulkijoiden nähtävänä. Kun seimetkin on nähty, voimme jatkaa hyvillä mielin kierrostamme kohti seuraavia nähtävyyksiä.
Lisätietoa löytyy katedraalin omilta nettisivuilta.
Lue myös koko matkasta kertova juttu Madridin-matkan 20 kokemusta.
Espanja
Kuninkaallisten kokoelmien galleria Madridissa
Vuonna 2023 avattu Galería de las Colecciones Reales on mielenkiintoinen lisäys Madridin museoiden joukkoon. Kuninkaallisen palatsin vieressä sijaitsevissa moderneissa tiloissa voi tutustua Espanjan mahtipontiseen historiaan taiteen ja erilaisten arvoesineiden kautta.
Madrid on museoiden ystäville antoisa kaupunki, joka tunnetaan erityisesti Pradon, Reina Sofían ja Thyssen-Bornemiszan taideaarteista. Kesäkuussa 2023 avautunut Galería de las Colecciones Reales tuo kaupungin tarjontaan mielenkiintoisen lisän esittelemällä nimensä mukaisesti Espanjan kuningashuoneen omistamia arvoesineitä.

Kuulen tästä museosta ensi kertaa, kun olen hankkimassa pääsylippuja kuninkaalliseen palatsiin. Tarjolla on yhdistelmälippu, jolla pääsee palatsin lisäksi tutustumaan myös Galería de las Colecciones Realesiin. Tarjous on hyvä, sillä palatsilipun päälle tulee tämän hetken hinnoilla vain kuusi euroa lisää hintaa. Galería de las Colecciones Reales sijaitsee aivan palatsin naapurissa ja museolippu on voimassa viikon verran palatsivierailun ajankohdasta eteen tai taakse päin.

Astumme sisään Almudenan katedraalin vieressä olevasta ovesta. Galería de las Colecciones Realesin tiloissa on ainakin oman vierailumme aikaan miellyttävän väljää, mikä tuntuu tervetulleelta vaihtelulta kuninkaallisen palatsin ja Pradon pienten ruuhkien jälkeen.

Museon rakenne on hyvin selkeä. Ylin kolmesta näyttelykerroksesta keskittyy Habsburgien aikaan, joka ajoittuu Espanjan historiassa vuosiin 1516–1700. Tähän kerrokseen kuuluu myös huone, jossa pyörivä videoesitys kertoo tehokkaan tiivistetysti kuninkaallisen palatsin sekä sen ympärille kasvaneen Madridin kaupungin historiasta. Ikkunan takaa voi katsella museon rakentamisen yhteydessä löytyneitä maurien rakentaman muurin jäänteitä.

Museosta löytyy paljon arvokkaita seinävaatteita, tauluja ja erilaisia historiallisia esineitä. Kookkaimpia ovat kuninkaallisten käyttämät vaunut. Kuvassa näkyvät mustat vaunut ovat peräisin 1670-luvulta, jolloin niillä ajeli Espanjan sijaishallitsijana toiminut kuningatar Maria Anna.

Viimeinen Habsburg-sukuinen Espanjan kuningas oli Maria Annan poika Kaarle II, joka kuoli lapsettomana marraskuussa 1700. Syttyi lähes maailmansodan mittoihin levinnyt pitkä perimyssota, jonka päätteeksi kruunun sai kuin saikin Kaarle II -vainaan suosikki Filip V. Filip V oli Ranskan Aurinkokuninkaan Ludvig XIV:n pojanpoika ja hänestä tuli Espanjan ensimmäinen Bourbon-sukuinen hallitsija, mutta tiukat rauhanehdot estivät Espanjan ja Ranskan yhteisen imperiumin.

Museon keskimmäinen kerros keskittyy Bourbonien valtakauteen, josta jatketaan kohti nykypäivää ja kerrotaan hieman kokoelmaa ylläpitävän Patrimonio Nacionalin tekemästä työstä. Näyttely esittelee arvoesineiden kautta eri aikakausien hallitsijoiden henkilökohtaista makua ja Espanjan kuningashuoneen historiaa. Itseäni kiinnostavat esimerkiksi vanhat koristeelliset kellot.

Galería de las Colecciones Realesin suunnitteluvaiheessa syntyi jonkinlaista kiistaa siitä, pitäisikö joitakin maalauksia siirtää perinteikkäästä Pradosta tähän uuteen museoon. Riidat saatiin sovittua, ja nytkin Galería de las Colecciones Realesissa on muutama Pradosta lainattu teos. Matkaohjelmaamme on kuulunut jonkin verran taidetta, joten on mukavaa ihailla vielä näin reissun lopuksi muutamia maalauksia. Omaan mieleeni ovat esimerkiksi yllä näkyvät Luis Paret y Alcázarin taulut. Museossa tulee vastaan useampia Francisco de Goyan teoksia ja vaikutun arvostetun mestarin monipuolisuudesta viimeistään hänen suunnittelemiensa gobeliinien äärellä.

Alimmassa kerroksessa on vaihtuvia näyttelyitä. Oman vierailumme aikaan esillä on kuningatar Victoria Eugenialle omistettu näyttely, joka jatkuu 5.4.2026 asti. Näyttelyssä käydään läpi Victoria Eugenian lapsuutta Englannin hovissa, henkilökohtaisia mielenkiinnon kohteita, avioliittoa Espanjan Alfonso XIII:n kanssa sekä merkitystä Espanjan kuningattaren roolin uudistajana. Victoria Eugenia vaikuttaa hyvinkin mielenkiintoiselta hahmolta, mutta emme rehellisesti sanottuna jaksa enää tässä vaiheessa keskittyä museon yksityiskohtiin.

Myös toinen tällä hetkellä esillä oleva vaihtuva näyttely jatkuu 5.4.2026 saakka. Pieni näyttely esittelee kuningashuoneen lasten leluja eri aikakausilta, joten aihe on varsin kiehtova.

Galería de las Colecciones Reales on mielestäni hyvä kokonaisuus. Museo tarjoaa paljon nähtävää, muttei kuitenkaan ole läkähdyttävän laaja. Meiltä kuluu avarissa tiloissa vajaat kaksi ja puoli tuntia, joiden aikana ehdimme tutustua pysyviin näyttelyihin hyvin. Kuten mainittua, vaihtuvat näyttelyt tuli kuitenkin käveltyä läpi hyvin pikaisesti.

En laskisi Galería de las Colecciones Realesia aivan Madridin tärkeimpien nähtävyyksien joukkoon, mutta jos arvokkaat esineet ja kuninkaallinen historia kiinnostavat, voi tätä museota ehdottomasti suositella.
Lue myös koko reissustamme kertova juttu Madridin-matkan 20 kokemusta.
Museosta löytyy paljon lisätietoa virallisilta nettisivuilta galeriadelascoleccionesreales.es.
-
Ranska1 vuosi sittenPariisin-viikon monet kokemukset
-
Ranska1 vuosi sittenTuhkasta noussut Pariisin Notre-Dame
-
Englanti1 vuosi sittenManchester – työmehiläisten kaupunki
-
Luxemburg1 vuosi sittenPari kesäpäivää Luxemburgissa
-
Englanti1 vuosi sittenStadionkierros Liverpoolin Anfieldilla
-
Englanti1 vuosi sittenNähtävää ja koettavaa Liverpoolissa
-
Yhdysvallat1 vuosi sittenNew Yorkin koskettava 9/11-museo
-
Englanti1 vuosi sittenLuoteis-Englannin tunnelmallinen Chester
-
Italia1 vuosi sittenKatutaidetta Milanon NoLossa
-
Englanti1 vuosi sittenThe Beatlesin jalanjäljillä Liverpoolissa
-
Ranska1 vuosi sittenPariisin muodin sydämessä – La Galerie Dior
-
Englanti1 vuosi sittenPäiväretkellä merellisessä Blackpoolissa

Jenni / Unelmatrippi
15.2.2017 at 22:37
Haha, katselin juuri tänään kuvia Espanjan-reissulta ja juurikin Alhambrasta. On kyllä kierrelty niin samoja jälkiä, ettei tosikaan: muutamat kuvat ovat lähes identtisiä! 😀
Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että Alhambra on sellainen ”pakollinen” nähtävyys, joka todellakin on näkemisen arvoinen. Odotukset ylittyivät myös minulla. Todella vaikuttava paikka! Myös Granada itsessään oli minusta kiehtova. Oman osansa viehättävyyteen toivat varmasti Sierra Nevadan lumihuiput, joita sai ihailla mm. tuolta Albayzínistä.
Mika / Lähtöportti
16.2.2017 at 17:01
Heh, samaa olen tuuminut, kun olen seurannut sun matkakuvia esimerkiksi Instagramissa 😀 Alhambrassa varmaan tulee väkisinkin otettua muutamia vähän samanlaisia kuvia, mutta kovin on ollut tutun näköisiä paikkoja sun muualtakin ottamissa kuvissa. Tykkäsin Granadasta tosi paljon, viihtyisä ja tunnelmallinen kaupunki. Mulle jäi päällimmäisenä mieleen kävelylenkit Albayzínissa ja muuallakin. Vuoret näytti houkuttelevilta, muttei kuitenkaan lähdetty tutustumaan niihin tarkemmin.
Annika P.
16.2.2017 at 0:12
Hei Mika!
Hieno postaus! Kuvat ovat todella upeita ja olet uskomattoman selkeästi kirjoittanut paikasta, jossa on niin paljon nähtävää. Itse olen tuolla Alhambrassa käynyt useita kertoja ja aina sinne voisin palata uudestaan.
Mika / Lähtöportti
16.2.2017 at 17:12
Kiitos paljon Annika! Teillä siellä Málagan suunnalla on kyllä mahtava määrä upeita retkikohteita tarjolla. Jos itsekin asuisin siellä, niin varmasti kävisin Alhambrassa useamman kerran. Granadan kaupunki oli myös tosi miellyttävä, olisin viihtynyt kauemminkin kuin kolme päivää.